Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 38/2006 vp Avopuolison oikeus leskeneläkkeeseen Eduskunnan puhemiehelle Suomen eläkejärjestelmässä leskeneläkkeen saamisen edellytyksenä on se, että puolisot elivät edunjättäjän kuollessa avioliitossa. Edunjättäjän kanssa avoliitossa eläneellä puolisolla ei ole oikeutta leskeneläkkeeseen, vaikka tällä olisi edunjättäjän kanssa yhteisiä lapsia. Tämä on epäkohta. Yleisen perhe-eläkkeen ja työeläkelakien mukaan määräytyvän perhe-eläkkeen tarkoitus on turvata lesken ja lasten toimeentulo puolison kuollessa. Leskeksi jääneen avopuolison asemaa ei ole otettu kansaneläke- ja työeläkejärjestelmässä lainkaan huomioon. Tuntuu siltä, että eläkejärjestelmät ovat jääneet selkeästi jälkeen ajastaan, onhan avoliiton käsite tunnustettu meillä etuuden saamisen perusteena jo sairausvakuutuslaissa, työttömyysturvalaissa ja lakisääteisessä tapaturmavakuutuksessa. Avoliitto on tänä päivänä yleinen yhdessä elämisen muoto, ja monet kokevat pitkäaikaisen avoliiton lapsineen täysin avioliittoon rinnastettavaksi liitoksi. Tilastokeskuksen tekemän tutkimuksen mukaan vuoden 2004 lopussa noin viidesosassa lapsiperheistä puolisot elivät avoliitossa. Uuslapsiperheiden kohdalla avoliitossa elävien määrä on vielä huomattavasti suurempi: yli puolet uusperheissä elävien lasten vanhemmista eli avoliitossa. Monikaan ei tule avoliitossa eläessään tehneeksi puolison tulevaisuutta turvaavaa testamenttia. Puolison kuolema saattaa yllättää perheen täysin, ja esimerkiksi vuosia kotona yhteisiä lapsia hoitaneen avopuolison toimeentulomahdollisuudet ovat puolison kuoleman jälkeen todella huonot. Toisin on Ruotsissa, jossa avopuolisoilla, joilla on yhteisiä lapsia, on oikeus leskeneläkkeeseen. Meillä laki ei vastaa nykyajan vaatimuksia, vaan saattaa aiheuttaa hyvin epäreiluja tilanteita. Räikeimpiä ovat tilanteet, joissa leskeksi jääneellä avopuolisolla ei ole edunjättäjän kanssa yhteisistä lapsista huolimatta mitään eläketurvaa, kun taas edunjättäjän entisellä aviopuolisolla voi olla oikeus leskeneläkkeeseen. Lain mukaan, jos avioliitto on purkautunut edunjättäjän kuollessa, entinen puoliso voi saada leskeneläkkeenä osan edunjättäjän ansioeläkkeistä. Näin on silloin, kun edunjättäjä oli velvoitettu maksamaan hänelle elatusapua. Maamme eläkejärjestelmän lisäksi korjausta vaatii avioliittolaki, jonka mukaan vain aviopuolisot ovat velvolliset osallistumaan toistensa elatukseen. Katsomme, että myös avoliitossa elävillä puolisoilla tulisi olla lakiin kirjattu velvollisuus osallistua toistensa elatukseen, jos heillä on yhteisiä lapsia. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että avopuolisokin on oikeutettu leskeneläkkeeseen, jos hänellä on edunjättäjän kanssa yhteisiä lapsia, ja että kansaneläke-, työeläke- ja avioliittolaki korjataan edellä mainituilta osin vastaamaan nykyaikaa? Versio 2.0

2 Helsingissä 9 päivänä helmikuuta 2006 Matti Kangas /vas Matti Kauppila /vas Annika Lapintie /vas Esko-Juhani Tennilä /vas Mikko Kuoppa /vas Iivo Polvi /vas Jaakko Laakso /vas Mikko Immonen /vas 2

3 Ministerin vastaus KK 38/2006 vp Matti Kangas /vas ym. Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Matti Kankaan /vas ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 38/2006 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että avopuolisokin on oikeutettu leskeneläkkeeseen, jos hänellä on edunjättäjän kanssa yhteisiä lapsia, ja että kansaneläke-, työeläke- ja avioliittolaki korjataan edellä mainituilta osin vastaamaan nykyaikaa? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Lakisääteinen perhe-eläketurva muodostuu kahdesta rinnakkaisesta järjestelmästä. Työeläkelakien mukaisella perhe-eläkkeellä korvataan sitä ansiotulon menetystä, joka perheelle aiheutuu huoltajan kuolemasta. Kansaneläkejärjestelmään kuuluvalla perhe-eläkelain mukaisella yleisellä perhe-eläkkeellä puolestaan turvataan lesken ja lasten vähimmäistoimeentulo. Lisäksi lakisääteisen tapaturmavakuutusjärjestelmän mukaisella perhe-eläkkeellä turvataan työtapaturmaisesti kuolleen perheenhuoltajan omaisten toimeentulo. Tapaturmavakuutuslain mukainen perhe-eläke on vahingonkorvausluonteinen ja se on ensisijainen etuusmuoto työ- ja yleiseen perheeläkkeeseen nähden. Yhteiskunnassamme tapahtuneiden muutosten, kuten perheen molempien aviopuolisoiden lisääntyneen työssäkäynnin, myötä lakisääteinen perhe-eläkejärjestelmämme uudistettiin 1990-luvun alkupuolella. Uudistuksessa kiinnitettiin päähuomio lasten toimeentuloon ja leskeneläkkeen saamisedellytyksiä tarkennettiin ottaen huomioon lesken lisääntyneet mahdollisuudet saada omia ansio- ja eläketuloja. Työeläkelakien mukainen perhe-eläke määräytyy kuolleen perheenhuoltajan työstään ansaitseman eläkkeen perusteella. Eläkkeeseen oikeutetut leski ja lapset jakavat kuolleen huoltajan ansaitseman eläkkeen siten, että lesken osuus edunjättäjän eläkkeestä on prosenttia sen mukaan, kuinka monta lapseneläkkeeseen oikeutettua lasta on. Jos lapsia ei ole tai lapsia on yksi, leskeneläkkeen suuruus on 50 prosenttia ja, jos lapsia on vähintään neljä, leskeneläkkeen suuruus on 17 prosenttia edunjättäjän ansaitsemasta eläkkeestä ilman leskeneläkkeen eläkesovitusta. Koska leskeneläkeoikeus perustuu avioliittolain mukaiseen elatusvelvollisuuteen, lesken omat työtulot ja työeläkkeet vaikuttavat eläkesovituksen kautta vähentävästi leskeneläkkeen määrään. Jos nämä lesken omat tulot ovat noin 1,5 2 kertaa suuremmat kuin edunjättäjän eläke, leskeneläkettä ei makseta. Työeläkejärjestelmässä myös edunjättäjän entisellä puolisolla on oikeus leskeneläkkeeseen, jos edunjättäjä oli kuollessaan avioliittolain mukaisesti velvollinen suorittamaan entiselle puolisolleen sosiaalilautakunnan sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä vahvistettua, määräajoin suoritettavaa elatusapua. Entisen puolison eläke määräytyy edunjättäjän hänelle maksaman elatusavun perusteella, kuitenkin siten, että se voi olla enintään puolet leskeneläkkeestä, jos leskikin on edunsaaja. Työ- ja kansaneläkejärjestelmässä kuolleen henkilön avopuolisolla ei ole oikeutta leskeneläkkeeseen. Tämä perustuu avioliittolaissa säädettyyn periaatteeseen, jonka mukaan vain avio- 3

4 Ministerin vastaus puolisoilla on elatusvelvollisuus toisiinsa nähden. Lakisääteinen eläkejärjestelmämme takaa kuitenkin kullekin henkilölle oman eläketurvan. Edellä tarkoitetut 1990-luvun perhe-eläkeuudistuksen taustalla olleet perusteet ovat eläkejärjestelmän kannalta edelleen päteviä. Oikeusministeriössä on vuonna 2005 laadittu arviomuistio avoliiton purkamiseen liittyvistä varallisuusoikeudellisista ongelmista. Oikeusministeriön mukaan muistiossa on katsottu, että mainittujen ongelmien ratkaisemiseksi tarvittaisiin sääntelyä, kuitenkin siten, että keskinäisiä varallisuussuhteita säänneltäisiin vain avopuolisoiden taloudellisen vähimmäissuojan turvaavalla tavalla ja ettei avoliittoon tulisi liittää avioliitolle luonteenomaisia oikeusvaikutuksia enemmän kuin vähimmäissuojan antaminen edellyttää. Nämä lähtökohdat ovat saaneet laajaa tukea arviomuistiosta annetuissa lausunnoissa. Arviomuistiossa tai siitä annetuissa lausunnoissa ei ole ehdotettu lakiin otettavaksi säännöksiä avopuolisoiden keskinäisestä elatusvelvollisuudesta. Oikeusministeriö katsoo, että avioliittolain sääntely sisältää monia puolisoiden keskinäisiin suhteisiin vaikuttavia oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka poikkeavat yleisestä siviilioikeudesta. Näin on muun muassa avioliittolaissa säädetyn puolisoiden keskinäisen elatusvelvollisuuden osalta. Oikeusvaikutusten merkittävyyden kannalta on tärkeää, että puolisoiden keskinäiset oikeudet ja velvollisuudet kytketään julkisiin, helposti selvitettäviin ja yksiselitteisiin seikkoihin. Tämän vuoksi sääntelyn piiriin pääseminen edellyttää parisuhteen osapuolilta tahtoa avioliiton solmimiseen ja suhteen julkistamiseen. Jos parisuhteen osapuolet valitsevat elämisen yhdessä avioliittoa solmimatta, he eivät tule aviopuolisoita koskevan erityiskohtelun piiriin. Oikeusministeriö katsoo myös, että pohdittaessa olisiko avioliittolaissa tarkoitettu puolisoiden elatusvelvollisuus perusteltua ulottaa avopuolisoihin joudutaan ottamaan huomioon eri suuntiin vaikuttavia tekijöitä. Läheissuhteiden sääntely koskettaa ihmisten yksityisyyttä. Siten parisuhteessa elämiseen on aiheellista kytkeä vain rajoitetusti sellaisia oikeusvaikutuksia, jotka olisivat voimassa osapuolten tahdosta riippumatta. Nykyään pareilla on mahdollisuus valita, haluavatko he solmia avioliiton vai asua avoliitossa. Valitessaan avioliiton he pääsevät erityisesti perhesuhteita varten suunnitellun lainsäädännön piiriin. Useat parit eivät syystä tai toisesta halua valtiovallan puuttuvan parisuhteensa sisältöön ja jättäytyvät perhelainsäädännön ulkopuolelle. Suomessa lainsäätäjä on kunnioittanut parien mahdollisuutta tällaiseen valintaan. Oikeusministeriöltä saadun tiedon mukaan avopuolisoiden keskinäistä varallisuussuhteiden sääntelyä on tarkoitus jatkossa edelleen selvittää arviomuistion ja siitä saadun lausuntopalautteen pohjalta. Vasta tämän selvitystyön päätyttyä on mahdollista arvioida, aiheutuuko siitä muutostarpeita työ- ja kansaneläkejärjestelmän mukaiseen leskeneläkeoikeuteen. Helsingissä 23 päivänä helmikuuta 2006 Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen 4

5 Ministerns svar KK 38/2006 vp Matti Kangas /vas ym. Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 38/2006 rd undertecknat av riksdagsledamot Matti Kangas /vänst m.fl.: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att också en sambo skall ha rätt till efterlevandepension, om han eller hon har gemensamma barn med förmånslåtaren, och för att folkpensionslagen, arbetspensionslagen och äktenskapslagen korrigeras till ovan nämnda delar så att de motsvarar modern tid? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Det lagstadgade familjepensionsskyddet består av två parallella system. Genom familjepension enligt arbetspensionslagarna ersätts det inkomstbortfall som en familj förorsakas när försörjaren dör. Genom den allmänna familjepension som utbetalas enligt familjepensionslagen och är en del av folkpensionssystemet, tryggas den efterlevande maken och barnen en minimiutkomst. Genom familjepension som utbetalas enligt olycksfallsförsäkringssystemet tryggas utkomsten för de anhöriga till en familjeförsörjare som avlidit i en arbetsolycka. Familjepension enligt lagen om olycksfallsförsäkring är en form av skadeersättning och den är en primär förmån i förhållande till familjepension från arbetspensionsförsäkringen och allmän familjepension. Till följd av de förändringar som har skett i samhället, t.ex. har det blivit allt vanligare att bägge makarna förvärvsarbetar, reformerades familjepensionssystemet i början av 1990-talet. Vid revideringen av systemet fästes huvuduppmärksamheten vid barnens utkomst och villkoren för efterlevandepensionen preciserades med beaktande av den efterlevande makens möjligheter att få egna förvärvs- och pensionsinkomster. Familjepension enligt arbetspensionslagarna fastställs på basis av den pension som den döda familjeförsörjaren har intjänat genom sitt arbete. Den efterlevande maken och barn som har rätt till pension delar på familjepensionen så, att den efterlevande makens andel av förmånslåtarens pension är procent beroende på hur många barn som har rätt till barnpension. Om det inte finns barn eller bara ett barn, är efterlevandepensionen 50 procent och om det finns minst fyra barn, är efterlevandepensionen 17 procent av förmånslåtarens intjänade pension som inte pensionsjämkats. Eftersom rätten till efterlevandepension grundar sig på underhållsskyldigheten enligt äktenskapslagen, inverkar den efterlevande makens arbetsinkomster och arbetspensioner genom pensionsjämkningen minskande på efterlevandepensionens belopp. Om den efterlevande makens egna inkomster är ca 1,5 2 gånger större än förmånslåtarens pension utbetalas ingen efterlevandepension. I arbetspensionssystemet har också förmånslåtarens tidigare make rätt till efterlevandepension, om förmånslåtaren vid sin död var skyldig att i enlighet med äktenskapslagen till den tidigare maken betala ett periodiskt underhållsbidrag som fastställts genom avtal med socialnämnden eller genom ett beslut av en domstol. Pensionen till en tidigare make bestäms på grundval av det underhållsbidrag som förmånslåtaren har betalat, dock så att den kan vara högst hälften av efterlevandepensionen om också den efterlevande maken är förmånstagare. Enligt arbetspensionssystemet och folkpensionssystemet har en sambo inte rätt till efterle- 5

6 Ministerns svar vandepension. Detta grundar sig på den princip som det föreskrivs om i äktenskapslagen, enligt vilken endast makar är sinsemellan underhållsskyldiga. Vårt lagstadgade pensionssystem garanterar dock ett pensionsskydd för var och en. De grunder som utgjorde bakgrund till familjepensionsreformen som genomfördes på talet och som avses ovan är fortsättningsvis giltiga från pensionssystemets synpunkt. Justitieministeriet har 2005 gjort en bedömningspromemoria om förmögenhetsrättsliga problem i anslutning till att ett äktenskap upplöses. Enligt justitieministeriet anses det i promemorian att det behövs reglering för att lösa de nämnda problemen, dock så att ömsesidiga förmögenhetsförhållanden skall regleras på ett sätt som endast tryggar ett ekonomiskt minimiskydd för sambor och att ett samboförhållande inte skall förenas med sådana rättsverkningar som utmärker äktenskap i större utsträckning än vad ett minimiskydd förutsätter. Dessa utgångspunkter har fått ett brett understöd i utlåtandena om bedömningspromemorian. I bedömningspromemorian och utlåtanden om den har det inte föreslagits att bestämmelser om ömsesidig underhållsskyldighet för sambor skall tas in i lagen. Justitieministeriet anser att äktenskapslagen innehåller många sådana rättigheter och skyldigheter gällande förhållandet mellan makar som avviker från den allmänna civilrätten. Detta gäller bl.a. den ömsesidiga underhållsskyldigheten som det föreskrivs om i äktenskapslagen. Med tanke på rättsverkningarnas betydelse är det viktigt att makars ömsesidiga rättigheter och skyldigheter ansluts till offentliga och entydiga omständigheter som lätt kan utredas. Därför förutsätts en vilja att ingå äktenskap och offentliggöra förhållandet av parterna i ett parförhållande för att detta skall omfattas av regleringen. Om parterna i ett parförhållande väljer att leva tillsammans utan att ingå äktenskap, omfattas de inte av den särbehandling som gäller parterna i ett äktenskap. Justitieministeriet anser också att man, när man överväger om det är motiverat att utsträcka den ömsesidiga underhållsskyldighet som avses i äktenskapslagen till sambor, blir tvungen att beakta faktorer som verkar i olika riktning. Regleringen av nära förhållanden berör människors privatliv. Därför är det ändamålsenligt att det till parförhållandet endast i begränsad utsträckning ansluts sådana rättsverkningar som gäller oberoende av parternas vilja. Numera har ett par möjlighet att välja mellan att ingå äktenskap eller leva i ett samboförhållande. När ett par väljer att ingå äktenskap omfattas förhållandet av den lagstiftning som särskilt planerats för familjeförhållanden. Många par vill av någon anledning inte att statsmakten skall befatta sig med innehållet i deras parförhållande och ställer sig utanför familjelagstiftningen. I Finland har lagstiftaren respekterat parens möjlighet att göra ett sådant val. Enligt uppgift från justitieministeriet är avsikten att utredningen av de ömsesidiga förmögenhetsförhållandena mellan sambor skall fortsätta med utgångspunkt i bedömningspromemorian och utlåtandena om den. Först efter att detta utredningsarbete har slutförts är det möjligt att bedöma om det medför ändringsbehov när det gäller rätten till efterlevandepension enligt arbetspensions- och folkpensionssystemet. Helsingfors den 23 februari 2006 Social- och hälsovårdsminister Tuula Haatainen 6