Helsingin seudun ympäristöpalvelut Helsingforsregionens miljötjänster avainindikaattorit 2015 Pääkaupunkiseudun ilmastoraportti
avainindikaattorit 2015 Energia asukasta kohden Kokonaisenergiankulutus Sähkö Sähkönkulutus asukasta kohden Kaukolämpö Uusiutuvat energialähteet Yhdyskuntarakenne Väestö- ja työpaikkatiheys Kehittyvät asemanseudut Liikkuminen Asukkaiden kulkutapajakauma Materiaalitehokkuus Kotitalousjätteen määrä ja kierrätysaste Päästöt Pääkaupunkiseudun kasvihuonepäästöt Ympäristöperusteiset hankinnat Hankinnat 2014 2012 2010 2008 2006 2004 2002 2000 2014 2012 2010 2008 2006 2004 2002 2000
1 1. Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöt 2 Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian visio Energiatehokkuuden ja luonnonvarojen säästävän käytön paraneminen johtaa seudun kasvi huonekaasupäästöjen vähe ne miseen sekä kilpailukyvyn vahvistumiseen. 3 4 5 Yleiset toimintalinjat Vaikutetaan valtakunnan ja kansainvälisen tason päätöksentekoon. Yhteinen tahtotila: Luodaan eri hallinnonalojen yhteistyökäytännöt kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi sekä kehitetään seudun kaupunkien yhteistyötä. Kaupungit toimivat esimerkkeinä ja edelläkävijöinä. Motivointi, valistus, koulutus: Ilmastonmuutos ja sen hillintä sisältyvät opetukseen kaikilla koulutustasoilla, kaupunkien työntekijöille suunnatussa koulutuksessa sekä asukkaiden valistuksessa. Toimitaan vuorovaikutuksessa yritysten ja muiden sidosryhmien kanssa. 3 6 7 8 9
Avainkysymys Miten pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöt ovat kehittyneet suhteessa tavoitteisiin? Pääviestit Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöt olivat 5,6 miljoonaa tonnia vuonna 2014. Päästöt laskivat lähes 4 prosenttia edellisvuodesta ja olivat 6 prosenttia vuoden 1990 tason alapuolella. Kuuteen vuoteen suurin päästövähennys johtui pääosin vähäpäästöisestä kulutussähköstä. Nykyinen laskeva kehitys ei ole pitkän aikavälin tavoitteisiin nähden riittävä. Suurimmat päästöjen aiheuttajat pääkaupunkiseudulla ovat rakennusten lämmittäminen, liikenne ja sähkönkulutus. Tehokkaimmat keinot leikata päästöjä kohdistuvat kaukolämmön polttoainevalintoihin, energiansäästöön ja autoliikenteen vähentämiseen. 4
1 Pääkaupunkiseudun kasvihuonepäästöt 2014 2013 2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 2005 2004 2003 2002 Kohti hiilineutraaliutta Pariisin ilmastokokouksessa sovittu ilmaston lämpenemisen rajoittaminen enintään kahteen asteeseen vuosisadan loppuun mennessä edellyttää, että öljyn, kivihiilen ja maakaasun käyttö lopetetaan vähitellen kokonaan. Vuonna 2050 maailman kasvihuonekaasupäästöjen tulisi olla enää noin kymmenesosa nykyisestä. EU:n, Suomen ja pääkaupunkiseudun päästövähennystavoitteet ja ilmastotoimet pyrkivät vastaamaan tähän haasteeseen. 2 3 4 5 6 7 2001 2000 Ilmaston kannalta myönteinen kehitys Tilanne ennallaan Huono kehitys Tieto ei saatavissa 8 5 9
1 PKS (tarkistettu) Ilmastotavoitteet EU PKS (tarkistettu) PKS (per asukas) EU (tarkistettu) -100-80 -60-40 -20 0 % Ilmastostrategia 2030 Hyväksyjä Tarkistetut tavoitteet 2020 2030 2050 Hyväksyjä PKS 12/2007 YTV:n hallitus 12/2012 HSY:n hallitus Helsinki 2/2008 Kaupunginhallitus 2/2013 Kaupunginhallitus Espoo 4/2008 Kaupunginvaltuusto - - Vantaa 2/2008 Kaupunginhallitus 1/2013 Kaupunginhallitus Kauniainen 3/2008 Kaupunginvaltuusto 5/2013 Kaupunginhallitus 6 Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 2030 hyväksyttiin 1 Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Kauniaisissa vuonna 2008. Tavoitteena on vähentää päästöjä 39 prosenttia asukasta kohti laskettuna vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 lähtötasosta. Uusien, tarkistettujen tavoitteiden mukaan pääkaupunkiseutu pyrkii lisäksi hiilineutraaliksi vuoteen 2050 mennessä. Välitavoitteena on vähintään 20 prosentin päästövähennys vuoteen 2020 mennessä. Helsingin tavoite on -30 prosenttia. Suomen kuuden suurimman kaupungin kaupunginjohtajien ilmastoverkoston yhtenä aloitteena on, että kaupungit selvittävät mahdollisuutensa vähentää hiilidioksidipäästöjä 30 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian hyväksymisen jälkeen kasvihuonekaasupäästöt ovat hieman pienentyneet, mutta riittävän suurta suunnanmuutosta kehityksessä ei ole vielä tapahtunut. Erityisesti pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttaminen vaatii entistä suurempia muutoksia energiantuotannossa ja kulutuksessa, liikkumisessa ja asumisessa.
1 2 Pääkaupunkiseudun päästökehitys Päästöt vuonna 2014 Päästöt vuonna 1990 = 100 140 120 100 80 60 40 20 0 1990 2000 2010 2020 2030 2040 2050 Pääkaupunkiseudulla syntyi vuonna 2014 kasvihuonekaasupäästöjä yhteensä 5,6 miljoonaa tonnia. Päästöt vähenivät edellisvuodesta lähes neljä prosenttia. Suurin osa päästöistä syntyy kaukolämmöstä ja muusta rakennusten lämmityksestä, liikenteestä ja sähkönkulutuksesta. Asukasta kohti laskettuna kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 2014 pääkaupunkiseudulla 5,1, Helsingissä 4,6, Espoossa 5,4, Vantaalla 5,8 ja Kauniaisissa 6,4 tonnia. 3 4 5 6 Toteutuneet päästöt PKS-ilmastostrategia (tarkistettu) Hiilineutraaliustavoite 2050 2000-luvun kehitykseen perustuva ennuste 7 Pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttaminen vaatii suuria muutoksia energiantuotannossa ja kulutuksessa, liikkumisessa ja asumisessa. 7 8 9
Kokonaispäästöt (1000 t CO 2 -ekv.) 8 000 7 000 6 000 5 000 4 000 3 000 2 000 1 000 0 90 00 01 02 03 04 05 06 07 08 09 10 11 12 13 14 8 7 6 5 4 3 2 1 0 Päästöt asukasta kohti (t CO 2 -ekv.) Kaukolämpö Sähkölämmitys Liikenne Jätteiden käsittely Öljylämmitys Kulutussähkö Teollisuus ja työkoneet Maatalous Asukasta kohti Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöt sektoreittain. 8
1 KHK-päästöjen muutos pääkaupunkiseudun kaupungeissa 1990 2014. Helsingin kokonais päästö - tavoite vuodelle 2020 on 30 %. Päästöt asukasta kohti Tavoite 2030 2020 Pääkaupunkiseutu Helsinki Espoo Vantaa Kauniainen Kokonaispäästöt Tavoite Helsinki 2020 Pääkaupunkiseutu Helsinki Espoo Vantaa Kauniainen 2 3 4 Muutos 1990 2014 (%) -50-40 -30-20 -10 0 10 20 30-50 -40-30 -20-10 0 10 20 30 5 Vuonna 2014 kulutussähkön ja liikenteen päästöt vähenivät, ja myös kaukolämmön päästöt olivat hieman edellisvuotta pienemmät. Vantaan jätevoimala aloitti toimintansa keväällä 2014, mikä vähensi kivihiilen ja maakaasun osuutta kaukolämmön tuotannon polttoaineista. Espoossa ja Helsingissä kivihiiltä käytettiin entiseen tapaan, mutta yhteen laskettuna pääkaupunkiseudun kaukolämmön päästöt hieman pienenivät jätevoimalan ansiosta. Kaukolämpö aiheuttaa edelleen yli 40 prosenttia pääkaupunkiseudun kokonaispäästöistä. Tuotanto perustuu yli 90-prosenttisesti fossiilisiin polttoaineisiin. Liikenne on kaukolämmön jälkeen toiseksi suurin päästölähde pääkaupunkiseudulla. Sen osuus kokonaispäästöistä oli 25 prosenttia vuonna 2014. Vuoteen 2013 verrattuna liikennesuoritteet vähenivät katuosuuksilla ja pääsääntöisesti kasvoivat isommilla väylillä. Henkilöautoilla ajettiin hieman edellisvuotta 9 enemmän, mutta tavaraliikenne vähentyi. Suomessa ja pääkaupunkiseudulla kulutettu sähkö oli vuonna 2014 erittäin vähäpäästöistä johtuen ennen kaikkea sähköntuonnin lisääntymisestä ja sitä seuranneesta sähkön erillistuotannon vähenemisestä. Myös kotimainen vesivoiman tuotanto kasvoi. Sähkön osuus pääkaupunkiseudun kokonaispäästöistä on lämmityssähkö pois lukien pienentynyt viime vuosina. Vuonna 2014 osuus oli 16 prosenttia. 6 7 8 9
Kuva: HSY/Suvi-Tuuli Kankaanpää 2014 2013 2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 2005 2004 2003 2002 2001 2000 Indikaattorin kuvaus Kasvihuonekaasupäästöjen seuraaminen vuosittain kertoo, kuinka kestävää pääkaupunkiseudun kehitys on ilmaston kannalta, miten ilmastotyö on edistynyt ja miten tavoitteisiin on pystytty vastaamaan. Laskennassa huomioidaan kaikki välittömät päästöt rakennusten, sähkönkulutuksen, liikenteen, jätteiden sekä teollisuuden ja työkoneiden osalta. Indikaattorin vihreä väri kertoo, että päästöt ovat pienentyneet edellisvuodesta yli 2 %. Tämän suuruisella vuosittaisella vähennyksellä vuoden 2020 tavoite voidaan saavuttaa. Punainen väri kertoo vastaavasti yli 2 prosentin kasvusta, ja keltainen tarkoittaa alle kahden prosentin vuosimuutosta. 10
2. Kokonaisenergiankulutus 2 1 Energiatehokkuuden ja luonnonvarojen säästävän käytön paraneminen johtaa seudun kasvihuonekaasupäästöjen vähenemiseen sekä kilpailukyvyn vahvistumiseen. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian visio Rakennusten suunnittelua, hankintaa ja käyttöä ohjaavat elinkaarikustannukset, energia tehokkuus, monikäyttöisyys ja käyttöaste. Kaupungit toimivat esimerkkeinä. 3 4 5 Toimintalinjat Luodaan edellytykset uusiutuvan energian tuotannon ja energiansäästön lisäämiselle. Energiatehokkuussopimukset. Parannetaan uudisrakennusten energiatehokkuutta. Parannetaan olemassa olevien rakennusten energiatehokkuutta. Lämmitys- ja jäähdytystapavalintojen ohjaaminen. Rakennusten ylläpidon ja tilantarpeen arvioinnin kehittäminen ja parantaminen. Lisätään energiansäästöneuvontaa ja -tutkimusta. Kehitetään kaupunkien hankintamenettelyä energiatehokkuutta tukevaksi. 11 6 7 8 9
Avainkysymys Onko energiatehokkuus parantunut pääkaupunkiseudulla? Pääviestit Energiatehokkuuden parantaminen on kustannustehokkain keino hillitä ilmastonmuutosta. Pääkaupunkiseudulla energiatehokkuus on parantunut vuodesta 2007. Kokonaisenergiankulutus per asukas oli 23,5 MWh vuonna 2014, noin 2 prosenttia edellisvuotta vähemmän. Asukaskohtainen energiankulutus kasvoi vuosina 2000 2007, mutta on tämän jälkeen laskenut lähes 10 prosenttia. Vajaa puolet energiasta kuluu rakennusten lämmittämiseen ja 27 % on kulutussähköä. Henkilöautojen osuus oli vuonna 2014 kulutetusta energiasta noin 11 % ja muun liikenteen 8 %. Väestönkasvuun suhteutettuna energiankulutus on laskenut kaikilla tärkeimmillä sektoreilla. EU:n tavoitetta vastaava 20 prosentin vähennys voidaan nykykehityksellä saavuttaa. 12
1 Kokonaisenergiankulutus 2014 2013 2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 2005 2004 2003 2002 2001 2000 Energiansäästö on ykkösprioriteetti Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöistä suurin osa aiheutuu energiankulutuksesta. Energiatehokkuuden parantaminen on nopein, kestävin ja edullisin tapa vähentää päästöjä ja rajoittaa ilmaston lämpenemistä. Se on myös keskeinen osa Euroopan unionin energia- ja ilmastopolitiikkaa. EU:n tavoitteena on parantaa energiatehokkuutta 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, eli koko EU:n energiankulutusta tulisi vähentää viidenneksellä business as usual -kehityspolkuun verrattuna. Arviot BAU-kehityksestä tehtiin vuonna 2007. Tämän jälkeen tehdyt kulutuksen kasvuennusteet ovat olleet selvästi maltillisempia. EU:n uusi, ohjeellinen energiansäästötavoite vuodelle 2030 on -27 prosenttia. 2 3 4 5 6 7 8 13 9
EU:n energiatehokkuustavoite 2020 20 500 TWh 21 200 TWh 17 000 TWh 21 000 TWh 15 300 TWh 2010 2020 2030 Primäärienergian kulutus EU:ssa Tavoitteet BAU (2009 arvio) Hyviä syitä säästää energiaa ovat Seudun yritysten kilpailukyvyn parantaminen Asukkaiden energiakustannusten alentaminen Taloudelliset säästöt julkisella sektorilla Energian saatavuuden turvaaminen Tuontienergian tarpeen vähentäminen Luonnonvarojen säästäminen 14
1 kwh/asukas Pääkaupunkiseudun energiankulutus 35 000 30 000 25 000 20 000 15 000 10 000 5 000 0 2000 2005 2010 2015 2020 2025 2030 Pääkaupunkiseudun energiankulutus (kwh/asukas) 2020 tavoite -20 % (vrt. 2000 2010 ka.) Trendi 2000 2007 Trendi 2007 2014 15 Energiankäyttö pääkaupunkiseudulla Energiankulutuksen kääntäminen laskuun on yksi pääkaupunkiseudun ilmastostrategian tavoitteista. Asukasta kohti laskettu energiankulutus kasvoi 2000-luvun alussa, mutta nousutrendi taittui vuonna 2007. Vuonna 2014 kulutus oli noin 23,5 megawattituntia per asukas. Tämä on 2 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2013. Vuoteen 2007 verrattuna energiaa kului lähes 10 prosenttia vähemmän. Asukasmäärään suhteutettu energian loppukulutus kuvaa yhteiskunnan kokonaisenergiatehokkuuden kehittymistä. EU:n tavoitetta vastaava 20 prosentin vähennys voidaan pääkaupunkiseudulla nykykehityksellä saavuttaa. 2 3 4 5 6 7 8 9
Vuonna 2014 energian loppukulutus pääkaupunkiseudulla oli yhteensä 26,0 terawattituntia, vajaa 7 prosenttia koko Suomen 372 TWh:n energiankulutuksesta. Kulutus laski edellisvuodesta vajaa puoli prosenttia. Kaukolämmön kulutus kasvoi hieman. Sähkönkulutus ja tieliikenteen energiankulutus vähenivät. Lähes puolet kaikesta energiasta kuluu rakennusten lämmittämiseen ja vajaa 30 prosenttia on kulutussähköä. Henkilöautojen osuus seudun kokonaisenergiankulutuksesta oli vuonna 2014 noin 11 prosenttia ja muun tieliikenteen 8 prosenttia. Pääkaupunkiseudulla hyviä esimerkkejä energiatehokkuuden parantamisesta ja energiansäästötoimista ovat sähkön ja lämmön yhteistuotanto, energiakatselmukset ja kuntien energiatehokkuussopimukset. Myös uudisrakennusten energiatehokkuus on parantunut selvästi, ja tieliikenteessä polttoainetta kuluu aiempaa vähemmän. Valaistuksessa tehokkaat ledit korvaavat vanhoja hehku- ja elohopealamppuja. Vähennykset syntyvät normien ja säädösten, ja toisaalta tietoisuuden lisäämisen ja käyttötottumusten muutosten kautta. Energiansäästö on myös rahansäästöä. Ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan lisätoimia olemassa olevan rakennuskannan lämmitysenergian kulutuksen ja autoliikenteen liikennemäärien vähentämiseksi. 16
1 Mihin energiaa käytetään pääkaupunkiseudulla? 2 30 000 Muu polttoaine 3 25 000 Laivat 4 Junat 20 000 Muu tieliikenne 5 GWh 15 000 10 000 Henkilöautot Kulutussähkö Sähkölämmitys 6 5 000 Öljylämmitys 7 Kaukolämpö 0 90 00 02 04 06 08 10 12 14 8 17 9
Kuva: HSY/Jenni-Justiina Niemi 2014 2013 2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 2005 2004 2003 2002 2001 2000 Indikaattorin kuvaus Energiankulutuksesta aiheutuu noin 98 prosenttia pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöistä. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian tavoite on kääntää energiankulutus laskuun. EU:n tavoitteena on parantaa energiatehokkuutta 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Energiatehokkuuden kehitystä voidaan seurata suhteuttamalla seudun kokonaisenergiankulutus väestönkasvuun. EU:n tavoitetta vastaavasti asukaskohtaisen energiankulutuksen tulisi olla 20 prosenttia nykyistä pienempi vuoteen 2020 mennessä. Vertailuarvona käytetään jakson 2000 2010 keskiarvoa. Energian loppukulutus sisältää liikenteen, rakennusten lämmityksen, sähkönkulutuksen sekä teollisuuden ja työkoneiden polttoaineiden käytön pääkaupunkiseudun kaupungeissa. Tiedot kootaan pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöjen laskennoissa käytettävistä lähtötiedoista. Lämmönkulutukseen tehdään lämmitystarvekorjaus. Indikaattorin vihreä väri kertoo, että asukasta kohti laskettu energiankulutus on vähintään 1,5 % edellisvuotta pienempi ja energiatehokkuus on parantunut. Tämän suuruisella vuosittaisella vähennyksellä vuoden 2020 tavoite voidaan saavuttaa. Punainen väri kertoo vastaavasti yli 1,5 prosentin kasvusta, ja keltainen tarkoittaa alle 1,5 prosentin vuosimuutosta. 18
3. Sähkönkulutus 2 1 Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian visio Sähkönkulutus asukasta kohti on kääntynyt laskuun. 3 4 5 Toimintalinjat Kehitetään kaupunkien hankintamenettelyä energiatehokkuutta tukevaksi. Kohdistetaan energiakustannuksia kulutuksen aiheuttajaan ja parannetaan tiedonsaantia tähän liittyen. Tiedotus. Luodaan edellytykset uusiutuvan energian tuotannon ja energiansäästön lisäämiselle. Lisätään energiansäästöneuvontaa ja -tutkimusta. 6 7 8 19 9
Avainkysymys Miten sähkönkulutus on kehittynyt 2000-luvulla pääkaupunkiseudulla? Pääviestit Kulutussähkön käyttö on asukasta kohti laskettuna selvässä laskussa pääkaupunkiseudulla. Kulutussähkö sisältää kotitalouksien, palvelujen ja teollisuuden sähkönkäytön ilman lämmityssähköä. Vuonna 2014 kulutus pieneni 2 prosenttia. Nousutrendi taittui laskuun vuonna 2008. Tämän jälkeen laskua on ollut 10 prosenttia. Myös kokonaissähkönkulutuksen (kulutussähkö + lämmityssähkö) kasvu on pysähtynyt. Kulutussähkön osuus pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöistä on pudonnut alle viidennekseen. Sähkönsäästö vähentää päästöjä pääkaupunkiseudun lisäksi laajemmin koko sähkömarkkina-alueella. 20
1 Sähkönkulutus asukasta kohden 2014 2013 2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 2005 2004 2003 2002 2001 2000 Sähkönkulutus on kääntynyt laskuun Sähkönkulutus on kasvanut Suomessa vauhdilla vielä 2000-luvulla. Trendi taittui taloudellisen taantuman myötä vuonna 2008. Teollisuuden sähkönkäytön lisäksi muutokseen on vaikuttanut laitteiden energiatehokkuuden paraneminen ja käyttötottumusten muutokset. Kulutusennusteita on kautta linjan tarkistettu alaspäin, vaikka talouskasvu jälleen elpyisi entiselleen. 2 3 4 5 6 7 8 21 9
Kulutussähkön määrä on vähentynyt kaikissa pääkaupunkiseudun kaupungeissa. Pääkaupunkiseudulla on vain vähän sähköä kuluttavaa teollisuutta. Tämän vuoksi talouden suhdanteilla ei ole yhtä suurta vaikutusta sähkönkulutukseen kuin muualla Suomessa. Keskivertokuluttaja voi henkilökohtaisilla valinnoillaan merkittävästi pienentää omaa sähkönkulutustaan. Kuluttajille suunnattu energianeuvonta ja energiansäästötyökalujen kehittäminen ohjaavat kuluttajia tekemään sähköä säästäviä valintoja. Myös palveluissa ja julkisella sektorilla laitteiden käyttötavoilla on suuri vaikutus sähkönkulutukseen. Lisäksi tarvitaan energiatehokkuutta parantavia investointeja ja uutta laitekantaa. 22
1 2 3 Kulutussähkö, eli kaikki kotitalouksien, palvelujen ja teollisuuden sähkönkäyttö lämmityssähköä lukuun ottamatta, aiheutti vuonna 16 prosenttia pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöistä vuonna 2014. Sähkölämmityksen osuus oli arviolta 8 prosenttia. Kulutussähkön määrä on vähentynyt kaikissa pääkaupunkiseudun kaupungeissa vuoden 2008 kulutushuipun jälkeen. Vuonna 2014 kulutus väheni yli 2 prosenttia edellisvuodesta. kwh/asukas Pääkaupunkiseudun kulutussähkö 6 010 kwh +7 % 6 420 kwh 7 080 kwh +10 % -10 % 6 340 kwh 1990 1995 2000 2005 2010 2015 4 5 6 7 8 23 9
sähkön kokonaiskulutus (GWh) 10 000 9 000 8 000 7 000 6 000 5 000 4 000 3 000 2 000 1 000 0 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 0 90 0 00 01 02 03 04 05 06 07 08 09 10 11 12 13 14 Kotitaloudet Palvelut Teollisuus Sähkölämmitys Raideliikenne Kulutus asukasta kohti sähkönkulutus asukasta kohti (MWh) Kokonaissähkönkulutus lämmityssähkö mukaan lukien kasvoi pääkaupunkiseudulla vuoteen 2010 asti ja on tämän jälkeen tasoittunut. Asukasta kohti laskettuna kulutus on laskenut viime vuosina selvästi, mikä on myös Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian tavoite. Sähkön säästöllä on suuri vaikutus päästöihin Kokonaissähkönkulutus pääkaupunkiseudulla sektoreittain. 24 Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöjen seurannassa kulutussähkön päästöt lasketaan käyttämällä valtakunnallista sähkön päästökerrointa. Kivihiilen osuus Suomen sähkönhankinnasta oli vuonna 2014 noin 10 prosenttia, mutta siitä aiheutuu suurin osa kasvihuonekaasupäästöistä.
1 Suomen sähkönhankinta vuonna 2014 2 3 1 % 13 % 22 % 4 % 0 % 6 % 10 % 16 % 1 % 27 % Vesivoima Tuulivoima Ydinvoima Kivihiili Öljy Maakaasu Turve Biomassa Jäte Nettotuonti Polttoaineiden CO 2 ekv-päästöt 0 g/kwh 0 g/kwh 0 g/kwh 334 g/kwh 283 g/kwh 197 g/kwh 379 g/kwh 7 g/kwh 149 g/kwh n. 67 g/kwh Sähköä ei kyetä laajamittaisesti varastoimaan, vaan sitä tuotetaan markkinoille kysynnän mukaan. Periaatteessa tuotantokustannuksiltaan halvimmat tuotantomuodot, vesivoima, ydinvoima ja sähkön ja lämmön yhteistuotanto käytetään ensin. Jos kulutus on tätä suurempi, käynnistetään kivihiiltä käyttävät lauhdevoimalat. Toisin sanoen sähkön säästö kohdistuu juuri kaikkein runsaspäästöisimpään hiililauhteeseen. Reaaliaikaisella, älykkäällä mittaroinnilla sähkönsäästöä voidaan ajoittaa kulutushuippuihin, mikä edelleen vähentää sähköntuotannon päästöjä tehokkaasti. 4 5 6 7 8 25 9
Kuva: HSY/Suvi-Tuuli Kankaanpää 2014 2013 2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 2005 2004 2003 2002 2001 2000 Indikaattorin kuvaus Indikaattori kuvaa pääkaupunkiseudulla vuoden aikana käytettyä kulutussähkön määrää asukasta kohti laskettuna. Sähköverkkoyhtiöiden kunnan alueelle toimittamasta sähköstä vähennetään laskennallinen lämmityssähkön kulutus. Kulutussähkö aiheuttaa viidenneksen pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöistä. Kulutukseen voi vaikuttaa useilla keinoilla yksilön valinnoista kaupunkien päätöksiin. Piensähköntuotanto lisätään tarkasteluun, kun tarvittava tietoaineisto on käytettävissä. Kehitys on ilmaston kannalta myönteistä, jos sähkönkulutus asukasta kohti vähenee vuosittain vähintään 0,5 % (vihreä väri), neutraalia, mikäli se pysyy samana +/- 0,5 % (keltainen väri) ja negatiivista, mikäli kulutus kasvaa 0,5 % tai enemmän (punainen väri). Prosenttimuutoksen arvo on asiantuntija-arvio ja perustuu ilmastostrategian tavoitteeseen, jonka mukaan sähkönkulutus seudulla kääntyy laskuun. 26
4. Kaukolämmön polttoaineet 2 1 Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian visio Lämmön, sähkön ja jäähdytyksen tuotanto on kilpailukykyistä ja ominaispäästöiltään edullista sekä pääasiassa yhdistettyä. 3 4 5 Toimintalinjat Tiivistyvän kaupunkirakenteen mahdollisuuksia käytetään hyväksi entistä tehokkaammassa energiantuotannossa ja -jakelussa. Energiayritykset parantavat edelleen energiatehokkuuttaan tehostamalla toimintaansa EU:n energiatehokkuusdirektiivin mukaisesti. Keskitetty energiantuotanto kuuluu kokonaisuudessaan tiukentuvan päästökaupan ohjauksen piiriin. EU:n päästökauppajärjestelmä ohjaa keskitettyä energiantuotantoa niukkenevien päästöoikeuksien myötä vähäpäästöisempään suuntaan. 27 Hajautetun energiantuotannon ekotehokkuutta edistetään ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä lisätään. Kaukolämpöverkkoa laajennetaan ja laajentamisen reunaehtoja selvitetään. Lisätään energiansäästöneuvontaa ja -tutkimusta. 6 7 8 9
Avainkysymys Mikä on uusiutuvien energialähteiden osuus kaukolämmön tuotannossa? Pääviestit Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöistä yli 40 prosenttia aiheutuu kaukolämmöstä. Suurin osa päästöistä syntyy sähkön ja lämmön yhteistuotannosta. Päästöt ovat olleet likimain samansuuruiset koko 2000-luvun ajan. Pääkaupunkiseudun kaukolämmöstä vielä 91 prosenttia tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla, pääpolttoaineet ovat maakaasu (45 %) ja kivihiili (45 %). Suurimmat uudistukset tuotannossa ovat Katri Valan lämpöpumppulaitos (2006) ja Vantaan jätevoimala (2014). 28 Kivihiilen osuus polttoaineista on kasvanut vuodesta 2010. Vantaan jätevoimala vähensi kaukolämmön päästöjä vuonna 2014 koko pääkaupunkiseudulla 2 % ja Vantaalla 10 %. Päästöjä vähentäviä uusia ratkaisuja ovat Suomenojan jätevesilämmön ja muun hukkalämmön hyödyntämisen lisääminen sekä puupelletin ja bioöljyn käyttö. Kivihiilen korvaaminen kokonaan edellyttää uusia biovoimaloita.
1 Kaukolämmön polttoaineet 2014 2013 2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 2005 2004 2003 2002 2001 2000 Pääkaupunkiseutu lämmitetään kaukolämmöllä Suurin osa pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöistä aiheutuu rakennusten lämmittämisestä, erityisesti kaukolämmöstä. Vuonna 2014 pääkaupunkiseudun rakennuksista kerrosneliöinä laskien vajaa 80 % lämmitettiin kaukolämmöllä, 10 % sähköllä ja 7 % öljyllä. Valtaosa pääkaupunkiseudulla kulutetusta kaukolämmöstä on peräisin sähkön ja lämmön yhteistuotantovoimalaitoksista (CHP eli Combined Heat and Power). Kuuden CHP-voimalaitoksen tuotantoa tukevat 23 lämpökeskusta, joita käytetään tarpeen mukaan. 2 3 4 5 6 7 8 29 9
Kaukolämmön kasvihuonekaasupäästöt eivät ole vähentyneet yli kymmeneen vuoteen Kaukolämmön kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 2014 yhteensä 2 380 kt CO 2 -ekv., 42 % pääkaupunkiseudun kokonaispäästöistä. Erillistuotannon osuus oli edellisvuotta hieman suurempi. Kaukolämmön kasvihuonekaasupäästöt vähenivät kokonaisuudessaan 3 %. Lämmitystarve huomioon otettuna päästöt olivat vajaan prosentin pienemmät kuin vuonna 2013. Pitkällä aikavälillä kaukolämmön tuotanto on kehittynyt jonkin verran vähäpäästöisempään suuntaan: vuonna 2014 päästöt olivat 219 t CO 2 -ekv. kulutettua gigawattituntia kohti, kun vuonna 1990 vastaava kerroin oli 290 t CO 2 -ekv./gwh. 2000-luvulla kaukolämmön päästöissä ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Öljy 7 % Maalämpö 1 % Sähkö 10 % Muu/tuntematon 3 % Kaukolämpö 79 % Pääkaupunkiseudun rakennusten päälämmitysmuodot. Lähde: Tilastokeskus. Kaukolämmön tuotanto on uudistumassa pääkaupunkiseudulla Pääkaupunkiseudun kaukolämmöstä vielä 91 prosenttia tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla. Vuonna 2014 maakaasun osuus oli 45 % ja kivihiilen niin ikään 45 %. Kivihiilen osuus säilyi entisellä tasollaan. Maakaasua kului aiempaa vähemmän, mutta öljyn kulutus kasvoi. Vuonna 1990 kaukolämpö tuotettiin 80-prosenttisesti kivihiilellä ja maakaasun osuus oli vain 16 %. 30
1 Kasvihuonekaasupäästöjen kannalta ensisijaista on korvata kivihiili muilla energialähteillä. 2 3 4 5 6 7 Pääkaupunkiseudun CHP-voimalaitokset ja lämpökeskukset. 8 31 9
khk-päästöt (1000t CO 2 -ekv.) 3 000 2 500 2 000 1 500 1 000 500 0 90 00 01 02 03 04 05 06 07 08 09 10 11 12 13 14 CHP Lämpökeskukset Lämmitystarvekorjatut päästöt Pääkaupunkiseudun kaukolämmön kasvihuonekaasupäästöt. Biopolttoaineena on toistaiseksi käytetty lähinnä talteen otettua kaatopaikkakaasua, eniten vuosina 2005 2009. Tämän jälkeen kaatopaikkakaasusta on tuotettu Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksessa valtakunnan verkkoon sähköä ja alueen omaan käyttöön lämpöä. Vuoden 2014 lopussa aloitettiin pelletin poltto Helsingin Energian Salmisaaren voimalaitoksessa, ja vuonna 2016 myös Hanasaaressa aletaan polttaa pellettiä kivihiilen seassa. Toinen ei-fossiilisperäinen lämmönlähde on jätevesilämpöä ja kaukojäähdytyksen paluuvettä hyödyntävä, vuodesta 2006 toiminut Katri Valan lämpöpumppulaitos Helsingissä. Sen kaukolämmön tuotannon osuus koko pääkaupunkiseudun kulutuksesta oli lähes 4 prosenttia vuonna 2013. Myös tietokonesalien hukkalämpöä hyödynnetään. Merkittäviä päästöjä vähentäviä uudistuksia kaukolämmön tuotannossa ei ole Vantaan jätevoimalan lisäksi viime vuosina tehty. Vantaan energian jätevoimalan koekäyttö aloitettiin huhtikuussa 2014, ja voimala otettiin virallisesti käyttöön syyskuussa 2014. Käyttöönottovuoden aikana voimala ehti tuottaa 30 % Vantaan kaukolämmöstä. Sen ansiosta Vantaan kaukolämmön kasvihuonekaasupäästöt vähenivät edellisvuodesta 10 %. Vaikutus koko pääkaupunkiseudun kaukolämmön päästöihin oli -2 %. Jatkossa voimala tuottaa vuosittain noin puolet Vantaan tarvitsemasta kaukolämmöstä, jolloin myös päästöjä vähentävä vaikutus on suurempi. Sekajätteen päästökerroin on 149 g CO 2 -ekv./kwh, ja jätevoimalassa tukipolttoaineena käytettävän maakaasun 197 g CO 2 -ekv./kwh. Kivihiileen verrattuna jätevoimalan päästöt ovat noin puolet pienemmät. 32
Uusiutuvan energian polulla Helsingissä puupelletin seospoltto on pääsemässä täyteen vauhtiin Hanasaaressa ja Salmisaaressa. Hanasaaren kivihiilivoimalasta luovutaan vuoteen 2024 mennessä. Korvaava kapasiteetti rakennetaan vaiheittain biopohjaisena erillislämmöntuotantona, muilla hajautetuilla ratkaisuilla sekä energiatehokkuutta parantavilla toimenpiteillä. Tavoitteena on kokonaan hiilineutraali tuotanto vuoteen 2050 mennessä. Espoossa puhdistettua jätevettä hyödyntävä lämpöpumppulaitos vihittiin käyttöön tammikuussa 2015, ja geotermisen pilottilämpölaitoksen on määrä valmistua vuonna 2016. Lisäksi päätöksiä on tehty pelletin ja bioöljyn käytöstä lämpökeskuksissa. Yhdessä näillä ratkaisuilla jo noin kolmasosa Espoon kaukolämmöstä voidaan tuottaa päästöttömästi. Fortum on asettanut lämmöntuotannon hiilineutraaliustavoitteen Suomessa vuodelle 2030. Vantaalla jätevoimala vähentää jo merkittävästi kaukolämmön päästöjä. Kaukolämmön energialähteet pääkaupunkiseudulla 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % 90 00 01 02 03 04 05 06 07 08 09 10 11 12 13 14 Kivihiili Maakaasu Öljy Bio Lämpöpumput Jäte Lisäksi on laadittu vaihtoehtoisia suunnitelmia biomassan käyttöönotosta kaukolämmön tuotannossa ja varauduttu kivihiilen korvaamiseen viimeistään 2020-luvun aikana. Vantaan Energian tavoite on, että jo vuonna 2020 uusiutuvan, ja muun päästökaupan ulkopuolisen energian osuus on 55 % yhtiön koko energiantuotannosta. Pääkaupunkiseudun pitkän aikavälin ilmastotavoitteet edellyttävät fossiilisista polttoaineista luopumista. Kasvihuonekaasupäästöjen kannalta ensisijaista on korvata kivihiili muilla energialäh 33 teillä. Vantaalla ja Espoossa tarvitaan nykyisten ja suunniteltujen ratkaisujen lisäksi vielä päätökset Martinlaakson ja Suomenojan tuotannon korvaamisesta tai uudistamisesta. Helsingissä Salmisaaren kivihiililaitoksen tulevaisuus on vielä auki. Suurten ratkaisujen tueksi tarvitaan joka tapauksessa lisää lämpöpumppuja, hukkalämpöjen vaikuttavaa hyödyntämistä, aurinkoenergiaa ja valikoima kestävästi tuotettuja biopolttoaineita. Pääkaupunkiseudulla on esimerkiksi biokaasun käytön lisäämiselle hyvät edellytykset. 1 2 3 4 5 6 7 8 9
2014 2013 2012 2011 Kaukolämmön energialähteet 2014 2010 2009 2008 2007 2006 2005 2004 2003 2002 2001 2000 Indikaattorin kuvaus Kaukolämmön tuotantoon käytetyt polttoaineet kuvaavat fossiilisten ja uusiutuvien polttoaineiden määriä ja suhteita. Kaukolämmön tuotanto on suurin yksittäinen päästölähde pääkaupunkiseudulla ja perustuu toistaiseksi lähes täysin fossiilisiin polttoaineisiin. Suomen tavoitteena on lisätä uusiutuvien polttoaineiden määrää 38 prosenttiin energian loppukulutuksesta vuoteen 2020 mennessä, ja esimerkiksi Helsingin kaupungin energiapoliittisissa lin jauksissa pyritään uusiutuvan energian osuus lisäämään 20 prosenttiin vuonna 2020. Indikaattori kertoo kehityksen olevan negatiivista, jos uusiutuvien energialähteiden, mukaan lukien lämpöpumput, osuus kaukolämmön polttoaineista laskee. Jos osuus kasvaa 0 1 %-yksikköä, on tapahtunut edistystä, mutta ei tarpeeksi tavoitteisiin PKS Helsinki Espoo Vantaa 0 % 25 % 50 % 75 % 100 % Kivihiili Öljy Lämpöpumput pääsemiseksi. Kehitys on positiivista, mikäli uusiutuvien osuus kasvaa yli 1 %-yks. edellisvuodesta. Uusiutu vien energialähteiden osuuden tulisi kasvaa vuosittain lähes 2 %-yksikköä, jotta se olisi 20 prosenttia vuonna 2020. Toisaalta on muistettava, että kehitys ei ole lineaarista vaan riippuvainen investointien toteutuksesta. Maakaasu Bio Jäte 34
5. Väestö- ja työpaikkatiheys 2 1 3 Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian visio Kestävän yhdyskuntarakenteen kehittäminen perustuu sen täydentämiseen ja eheyttämiseen raideliikenteeseen tukeutuen. 4 5 6 7 Toimintalinjat Yhdyskuntarakennetta eheytetään. 8 35 9
Avainkysymys Onko yhdyskuntarakenne eheytynyt ja joukkoliikenteen järjestämismahdollisuudet parantuneet? Pääviestit Ilmastostrategiassa sovitut maankäytön linjaukset ohjaavat ensisijaisesti täydentämään olemassa olevaa yhdyskuntarakennetta ennen uusien alueiden käyttöönottoa. Pääkaupunkiseudun kaupungit toteuttavat tätä linjausta maankäytön suunnittelussaan. Pääkaupunkiseudun yhdyskuntarakenne täydentyy seudun ydinalueella ja pääliikenneväylien varsilla Olemassa olevaa yhdyskuntarakennetta on systemaattisesti täydennetty laajoilla aluekehittämishankkeilla. 36 Asukas- ja työpaikkatiheydessä on tapahtunut samaan aikaan sekä kasvua että laskua Joukkoliikenteen järjestämisen mahdollisuudet ovat parantuneet eheytyvillä alueilla. Indikaattoria kehitetään edelleen yhdyskuntarakenteen täydentymistä paremmin kuvaavaksi.
1 Väestö- ja työpaikkatiheys 2014 2013 2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 2005 2004 2003 2002 2001 2000 Eheä yhdyskuntarakenne on taloudellisempi ja vähäpäästöisempi Helsingin seutu kasvaa voimakasta vauhtia taloudellisesta taantumasta huolimatta. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (VAT), Uudenmaan maakuntakaava, HLJ 2015 ja seudullinen MASU-työ ohjaavat tiivistämään ja täydentämään olemassa olevaa yhdyskuntarakennetta. Eheyttävällä suunnittelulla kaupunkien kasvu ja rakennuspaineet saadaan suunnattua olemassa olevan yhdyskuntarakenteen sisälle, jolloin voidaan hyödyntää jo valmiiksi rakennettuja teknisen huollon verkostoja, vesi- ja viemäriverkostoja ja palvelurakennuksia. Eheä yhdyskuntarakenne on käyttökustannuksiltaan taloudellisempi, koska jo tehdyt investoinnit saadaan vajaakäytöstä hyötykäyttöön, ja se synnyttää vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä. 37 2 3 4 5 6 7 8 9
Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (VAT) Helsingin seudulla edistetään joukkoliikenteeseen, erityisesti raideliikenteeseen tukeutuvaa ja eheyttävää yhdyskuntarakennetta. Alueidenkäytön suunnittelussa merkittävä rakentaminen tulee sijoittaa joukkoliikenteen, erityisesti raideliikenteen palvelualueelle. Helsingin seudun liikennejärjestelmää tulee kehittää koko seudun kattavan liikennejärjestelmäsuunnitelman avulla siten, että se hillitsee ilmastonmuutosta sekä tukee yhdyskuntarakenteen eheyttämistä ja riittävän asuntotuotannon järjestämistä. Rakenne eheytyy seudun ytimessä sekä raiteiden ja väylien varressa Yhdyskuntarakenteen eheyttä voidaan tarkastella kartalta, jossa on kuvattuna asukas- ja työpaikkamäärät eri tiheysluokkiin luokiteltuna (YKR-aineisto). Aineiston luokittelu on tehty joukkoliikenteen järjestämisen näkökulmasta: 1. alle 35, 2. 35 50 3. yli 50 asukasta ja työpaikkaa hehtaarilla Pääkaupunkiseudun yhdyskuntarakenne täydentyy seudun ydinalueella ja pääliikenneväylien varsilla. 38
Kuva 1. Asukas- ja työpaikkatiheys pääkaupunkiseudulla. Lähde:YKR/SYKE 1 2 3 4 5 6 7 8 39 9
Hajautumisen haitat Tuhlaileva maankäyttö. Kestävien kulkutapojen kilpailukyvyn heikkeneminen, kustannusten nousu ja ruuhkautumisongelmien lisääntyminen. Kasvavat liikennemäärät ja liikenteen khk-päästöt. Vesi-, jätevesi- ja energiahuollon infraratkaisujen alueellinen laajuus ja kalleus. Rakennusten energia tehottomat lämmitysratkaisut: sähköllä lämmittäminen. Palveluiden kannattavuus huono hajanaisen väestöpohjan vuoksi. Yhdyskuntataloudelliset ja kansantaloudelliset kustannukset suuret Täydennysrakentamisen edut Tehostuva maankäyttö ja luontoalueiden säilyminen. Joukkoliikenteen palvelutarjonta ja kannattavuus paranevat. Liikenteen päästöt vähenevät. Vesi- ja jätevesihuollon infraratkaisut tehokkaita ja edullisia, voidaan hyödyntää jo rakennettuja verkostoja. Yhteistuotannon hyödyntämismahdollisuudet rakennusten lämmityksessä ja sähkönkulutuksessa. Palveluverkon ja palveluiden kannattavuuden paraneminen. Yhdyskuntataloudelliset ja kansantaloudelliset säästöt. Yritysten työvoiman saanti ja saavutettavuus paranee. 40 Asukas- ja työpaikkatiheydessä samaan aikaan sekä kasvua että laskua Kahdentoista vuoden (2000 2012) tarkastelujaksolla yhdyskuntarakenne on pysynyt valtaosin ennallaan. Noin 10 %:ssa ruuduissa on tapahtunut muutosta, sekä kasvua että laskua. Positiivinen kehitys on hieman suurempaa kuin negatiivinen kehitys. Selkeimmin kartalla erottuvat kasvualueet ovat tavoitteellisia aluekehittämiskohteita, esimerkiksi Arabianranta, Viikki, Vuosaari, Tammisto-Pakkala-Aviapolis, Leppävaara ja Matinkylä. Asukas- ja työpaikkamäärien lasku koskee enemmänkin yksittäisiä ruutuja ja on hajautunut tasaisemmin koko alueelle. Laskevat ruudut eivät yksiselitteisesti tarkoita väestö- tai työpaikkamäärän pysyvää vähenemistä. Ne voivat indikoida alueiden käyttötavan muutoksia (esim. työpaikkalueista asuinalueiksi) ja tulevia täydennysrakentamisprojekteja.
Kuva 2. Asukas- ja työpaikkatiheysluokan muutos vuosina 2000 2012 (250 x 250 m ruuduissa). 1 2 3 4 5 6 7 8 41 9
Kuva: HSY/Kai Widell 2014 2013 2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 2005 2004 2003 2002 2001 2000 Indikaattorin kuvaus Indikaattori mittaa yhdyskuntarakenteen täydentymistä ja joukkoliikenteen järjestämisen mahdollisuuksia. YKR-aineistosta on laskettu yhteen asukkaat ja työpaikat 250 x 250 m:n ruuduittain. Kehitystä voidaan hahmottaa tarkastelemalla aikasarjaa. Paikkatietoruudut on luokiteltu 1) alle 35, 2) 35 50 ja 3) yli 50 asukasta ja työpaikkaa hehtaarilla, jotka ovat keskeisiä raja-arvoja tiiviin, taloudellisen rakenteen ja erityisesti joukkoliikenteen järjestämisen näkökulmasta. Tutkimukset osoittavat, että eheä yhdyskuntarakenne on vähäpäästöisempi kuin hajautunut rakenne. Avainindikaattorin värit: punainen, mikäli 35 50 as+tp/ha ruutujen määrä laskee, keltainen, jos pysyy suunnilleen samana, vihreä, jos 50 as+tp/ha ruutujen määrä kasvaa. 42
6. Kehittyvät asemanseudut 2 1 Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian visio 3 4 Kestävän yhdyskuntarakenteen kehittäminen perustuu sen täydentämiseen ja eheyttämiseen raideliikenteeseen tukeutuen. Liikenteen kasvihuonekaasupäästöt ovat vähentyneet ainakin 20%. Joukkoliikenne, pyöräily ja kävely ovat ensisijaisina liikkumismuotoina houkuttelevampia. 5 6 Toimintalinjat 7 Yhdyskuntarakennetta eheytetään Vaikutetaan liikenteen määrään ja kulkutapoihin parantamalla joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn asemaa ja palvelutasoa 8 43 9
Avainkysymys Kasvaako asemanseutujen vetovoima? Pääviestit Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (VAT) ja Uudenmaan maakuntakaava ohjaavat tehostamaan asemanseutujen maankäyttöä. Olemassa olevien asemanseutujen täydentäminen on ensisijainen toimenpide ennen uusien kasvusuuntien avaamista. Kaupungit ovat lähteneet toteuttamaan tätä linjausta. Asemanseutujen asukas- ja työpaikkamäärät ovat kasvaneet pitkällä aikavälillä lähes kaikilla asemanseuduilla. Vain muutamilla asemilla asukas- ja työpaikkamäärät ovat laskeneet. Talouden suhdannevaihtelut ja yritysjärjestelyt voivat vaikuttaa merkittävästi yksittäisen asemanseudun työpaikkamäärään. Kehäradan liikennöinti käynnistyi 1.7.2015, ja se tarjoaa uuden seudullisen raideliikenteen poikittaisyhteyden ja kytkee Helsinki-Vantaan lentoaseman raideliikenteen verkkoon. Vantaa kaavoittaa aktiivisesti uusia Kehäradan asemanseutuja. Jaksolla 2008 2012 rantaradan asemanseutujen asukas- ja työpaikkamäärien kasvu on ollut nopeampaa kuin koko seudulla keskimäärin. Muilla olemassa olevilla rataosuuksilla kasvu on ollut samaa tasoa kuin seudun keskimääräinen kasvu. Asemanseutujen monipuolinen kehittäminen joukkoliikennetarjonnan, liityntäpysäköinnin ja palvelujen osalta vahvistaa niiden roolia verkostokaupungin solmupisteinä ja edistää vähähiilistä liikkumista. 44
1 Kehittyvät asemanseudut 2014 2013 2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 2005 2004 2003 2002 2001 2000 Alueidenkäyttötavoitteet ja maakuntakaava ohjaavat tiivistämään asemanseutuja Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (VAT), Uudenmaan maakuntakaava, HLJ 2015 -liikennejärjestelmäsuunnitelma, MASU 2050 -maankäyttösuunnitelma ja ASTRA 2025 asumisstrategia sekä kaupunkien yleiskaavat ohjaavat tehostamaan asemanseutujen maankäyttöä. Väestönkasvua ja työpaikkoja ohjataan ensisijaisesti hyvien joukkoliikenneyhteyksien, erityisesti raideliikenneyhteyksien läheisyyteen. Uusia raideliikenteen rakentamissuuntia ei suositella otettavaksi käyttöön ennen kuin olemassa olevia alueita on täydennetty. Maankäytön, asumisen ja liikenteen (MAL) -yhteistyöverkoston tehtävänä on edistää asemanseutujen kehittämistä verkostokaupungin solmukohtina. Asemanseutujen täydennysrakentaminen ja poikittaisten joukkoliikenneyhteyksien kehittäminen on keskeinen seudullinen tavoite. Suunnittelulla pyritään vähäpäästöisen liikkumisen edistämiseen sekä raideliikenteen investointien ja olemassa olevan yhdyskuntarakenteen entistä tehokkaampaan hyödyntämiseen. 45 2 3 4 5 6 7 8 9
Vuosina 2008 2012 kasvua lähes kaikilla asemanseuduilla Jaksolla 2008 2012 erityisesti rantaradan asemilla väestö- ja työpaikkamäärät ovat kasvaneet kummallakin etäisyysvyöhykkeellä voimakkaammin kuin seutu keskimäärin. Pääradan varressa keskimääräistä nopeampaa kasvua on havaittavissa Malmilla, Tapanilassa ja Hiekkaharjussa. Muut asemanseudut ovat kasvaneet samaa vauhtia kuin seutu keskimäärin. Metroasemista erottuvat Kaisaniemi, Siilitie ja Rastila, joiden asukas- ja työpaikkamäärät ovat laskeneet. Myös Tikkurilassa asemanseudun uudistamisprojekti on laskenut hetkellisesti ydinvyöhykkeen asukas- ja työpaikkamääriä. Muita laskusuunnassa olevia asemanseutuja ovat Pitäjänmäki, Pasila ja Käpylä. Kahdessa jälkimmäisessä kehittämishankkeet ovat jo käynnissä. Pääkaupunkiseudun keskimääräinen kasvu 1998 2001 +3,9 % 2001 2008 +5,2 % 2008 2012 +6,5 % Asukas- ja työpaikka määrän muutos 46
Asemanseutujen muutos suhteessa seudun keskimääräiseen muutokseen Asukas- ja työpaikkamäärien muutos 600 m:n ja 1 km:n vyöhykkeen sisällä aseman ympärillä vuosina 2008 2012. Mukana on tarkastelut Kehäradan ja vuonna 2016 avautuvan Länsimetron osalta. 1 2 * Bufferit on muodostettu ELIAS-projektissa tuotetun tarkennetun aineiston pohjalta 3 4 5 6 7 8 47 9
Asemanseutujen (1000 m) kasvu suhteessa seudun kasvuun. Väestö- ja työpaikkamäärä on laskenut. Väestö- ja työpaikkamäärä on kasvanut, mutta vähemmän kuin seudulla keskimäärin. väestö- ja työpaikkamäärä on kasvanut enemmän kuin seudulla keskimäärin. Asema Kaupunki Espoon keskus Espoo Kauklahti Espoo Kera Espoo Kilo Espoo Leppävaara Espoo Mankki Espoo Mäkkylä Espoo Tuomarila Espoo Hakaniemi Helsinki Herttoniemi Helsinki Huopalahti Helsinki Ilmala Helsinki Itäkeskus Helsinki Kaisaniemi Helsinki Kalasatama Helsinki Kamppi Helsinki 1998 2001 2001 2008 2008 2012 48
1 Asema Kaupunki 1998 2001 2001 2008 Kannelmäki Helsinki Kontula Helsinki Kulosaari Helsinki Käpylä Helsinki Malmi Helsinki Malminkartano Helsinki Mellunmäki Helsinki Myllypuro Helsinki Oulunkylä Helsinki Pasila Helsinki Pitäjänmäki Helsinki Pohjois-Haaga Helsinki Puistola Helsinki Pukinmäki Helsinki Puotila Helsinki Rastila Helsinki Rautatientori Helsinki 2008 2012 49 Asema Kaupunki 1998 2001 2001 2008 Ruoholahti Helsinki Siilitie Helsinki Sörnäinen Helsinki Tapanila Helsinki Valimo Helsinki Vuosaari Helsinki Kauniainen Kauniainen Koivuhovi Kauniainen Hiekkaharju Vantaa Koivukylä Vantaa Korso Vantaa Louhela Vantaa Martinlaakso Vantaa Myyrmäki Vantaa Rekola Vantaa Tikkurila Vantaa Vantaankoski Vantaa 2008 2012 2 3 4 5 6 7 8 9
Asemanseuduilla on paljon kehittämis mahdollisuuksia Julkisten ja yksityisten palvelujen kehittäminen: Mitä paremmat palvelut asemalla on saatavilla, sen vetovoimaisempi se on ja sitä enemmän se houkuttaa käyttämään raideliikennettä matkaketjussa. Välillisesti tämä vaikuttaa kaupunkikehitykseen ja koko seudun kilpailukykyyn asemanseutujen palvellessa verkostokaupungin asiointi- ja liikkumissolmuina. Maapolitiikan kehittäminen: Maanomistukseen liittyvät kysymykset voivat hidastaa tai estää täydennysrakentamista. Täydennysrakentamisen turvaamiseksi olisi hyvä kehittää maapoliittisia toimenpiteitä ja ratkaisuja yhteistyössä alueen toimijoiden kanssa. Junaliikenteen vuorovälitarjonnan parantaminen: Junien vuorovälitarjonta vaikuttaa asemanseutujen houkuttelevuuteen. Vuorojen lisääminen on haastavaa rajallisen ratakapasiteetin takia. Joukkoliikenteen vaihtojen parantaminen: Liikenteen solmupisteinä asemanseudut ovat eri kulkuvälineiden vaihtopaikkoja ja niiden tulee pystyä vastaamaan tähän liittyviin tarpeisiin. Vaihtojen kulkuvälineestä toiseen pitää olla mahdollisimman helppoja ja stressittömiä. HSL on käynnistänyt SOLMU-projektin joukkoliikenteen vaihtojen laadun parantamiseksi. Liityntäpysäköintimahdollisuuksien parantaminen: Järkevillä liityntäpysäköintiratkaisuilla voidaan tehostaa asemien ja raideliikenteen käyttöä. HSL on laatinut seudullisen liityntäpysäköintistrategian, jossa on tarkastelu liityntäpysäköinnin nykytilannetta ja kehittämismahdollisuuksia. 50
1 2 3 Pyöräilyn ja jalankulun rakenteiden kehittäminen: Pyörille tulee osoittaa sujuvia kulkuväyliä ja turvallisia säilytyspaikkoja. Jalankulkijoiden ympäristön tulee olla esteetön ja jalankulkuväylien sujuvia. Viestinnän parantaminen: Informaationvälityksen pitää olla näkyvää ja ajantasaista. Turvallisuuden ja viihtyisyyden parantaminen: Elävät asemanseudut lisäävät turvallisuuden tunnetta. Myös valaistuksen avulla voidaan parantaa viihtyisyyttä ja turvallisuuden tunnetta. 51 ELIAS Elinvoimaa asemanseuduille HSY:n, HSL:n ja Uudenmaan liiton yhteinen ELIAS Elinvoimaa asemanseuduille! -projektin tavoitteena on asemanseutuja koskevan tietopohjan vahvistaminen, asemanseutujen käyttöpotentiaalin tehokkaampi hyödyntäminen sekä niiden toimivuuden ja houkuttelevuuden kehittäminen osana uudentyyppistä kaupunkikehitystä ja vähähiilistä yhteiskuntaa. Projektissa on tuotettu uudentyyppisiä verkostotarkasteluja asemanseuduilta, joiden avulla suunnittelu helpottuu ja asemanseudun potentiaalia voidaan hyödyntää entistä paremmin. 4 5 6 7 8 9
Kuva: HSY/Suvi-Tuuli Kankaanpää 2014 2013 2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 2005 2004 2003 2002 2001 2000 Indikaattorin kuvaus Indikaattori mittaa raideliikenteen käyttäjäpotentiaalin muutosta suhteessa seudun keskimääräiseen kasvuun kullakin tarkastelujaksolla. Absoluuttiset asukasja työpaikkamäärät kultakin asemanseudulta lasketaan yhteen ja kasvua verrataan koko seudun asukas- ja työpaikkamäärien kasvuun. Tavoitteena on kasvattaa raideliikenteen osuutta liikkumisessa ja tehostaa asemien käyttöastetta ja kehittää asemanseutujen vetovoimaa osana älykkäitä liikkumisketjuja ja palveluverkkoa. Tarkastelu on tehty sekä 600 ja 1 000 metrin säteellä asemista. Tarkasteltavina raideliikenneyhteyksinä ovat tällä hetkellä käytössä olevat raideliikenteen yhteydet. Jatkossa selvitetään SAVU-saavutettavuusselvityksen tietopohjan soveltamista indikaattoritarkastelussa. Kehitys on negatiivista, jos asemanseudun väestö- ja työpaikkamäärä on laskenut (punainen väri). Jos asemanseudut ovat kasvaneet, mutta vähemmän kuin seutu samalla aikavälillä, tulkitaan kehitys keltaisella värillä neutraaliksi. Vihreä väri indikoi kasvua, joka on voimakkaampaa kuin seudun asukas- ja työpaikkamäärän muutos keskimäärin. Aineistoina on SeutuCD:n rakennustasoinen väestö ja yritys- ja toimipaikka-aineisto. 52
7. Asukkaiden kulkutapajakauma 2 1 Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian visio Liikenteen kasvihuonekaasupäästöt asukasta kohden ovat vähentyneet ainakin 20 prosenttia. Joukkoliikenne, pyöräily ja kävely ovat ensisijaisina liikkumismuotoina houkuttelevimpia. 3 4 5 6 Toimintalinjat Vaikutetaan liikenteen määrään ja kulkutapoihin parantamalla joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn asemaa ja palvelutasoa. Vähennetään kaupungin omista toiminnoista aiheutuvia liikenteen päästöjä. Edistetään vähäpäästöisten ajoneuvojen käyttöä. Kehitetään logistiikkaa. 7 8 53 9
Avainkysymys Miten kestävä liikkuminen on lisääntynyt pääkaupunkiseudulla? Pääviestit Kestävän liikkumisen, eli joukkoliikenteen, jalankulun ja pyöräilyn yhteenlaskettu osuus on 60 % pääkaupunkiseudulla kuljetuista matkoista. Osuus on kasvanut vuosien 2008 ja 2012 välillä hieman. Joukkoliikenteen kulkutapaosuus kasvoi suhteessa henkilöautoiluun ensimmäistä kertaa 50 vuoteen Joukkoliikenteen nousujen määrä on kasvanut tasaisesti vuosina 2004 2014. Pyöräily ei ole lisääntynyt merkittävästi vuoteen 2012 mennessä, osuus 7 %. Päästöjen vähentämiseksi on edelleen tärkeää kasvattaa vihreän liikkumisen osuutta. Keskeinen keino on parantaa pitkäjänteisesti edellytyksiä joukkoliikenteen käytölle, pyöräilylle ja kävelylle. 54
1 Asukkaiden kulkutapajakauma 2014 2013 2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 2005 2004 2003 2002 2001 2000 Liikennemäärät ovat lisääntyneet pääkaupunkiseudulla, päästöt laskussa Liikennemäärät pääkaupunkiseudulla ovat lisääntyneet vuodesta 1990 vuoteen 2014 yli 40 prosenttia. Asukasmäärä on kasvanut tällä aikavälillä noin 30 prosentilla ja autokanta noin 60 prosentilla. Erityisesti vapaa-ajan liikkuminen on lisääntynyt. Liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen määrä on kuitenkin kääntynyt vuoden 2007 jälkeen laskuun, vaikka liikennesuorite on kasvanut. Taloussuhdanteen ohella tähän on vaikuttanut autokannan ominaispäästöjen vähentyminen. Myös dieselautojen määrän kasvu on vähentänyt kasvihuonekaasupäästöjä, mutta samalla kasvattanut terveydelle haitallisia hiukkaspäästöjä. Autojen määrän lisääntyminen viime vuosikymmeninä vaikuttaa myös niiden tilantarpeeseen kaupungeissa. Vaatimuksia pysäköintipaikkojen määrästä pyritään vähentämään. 55 2 3 4 5 6 7 8 9
Tieliikenteen liikennesuorite ja KHK-päästöt 1 600 8 000 Khk-päästöt (1000 t CO 2 -ekv.) 1 400 1 200 1 000 800 600 400 200 7 000 6 000 5 000 4 000 3 000 2 000 1 000 Liikennesuorite (milj. km) 0 90 00 01 02 03 04 05 06 07 08 09 10 11 12 13 14 Henkilöautot Pakettiautot Linja-autot Kuorma-autot Moottoripyörät Tieliikenteen suorite 0 56
1 Liikenteen KHK-päästöjen kehitys 2 Liikenteen päästöt pienemmiksi Ensisijaiset keinot vähentää liikenteen kasvihuonekaasu - päästöjä ovat: Kestävän liikku misen osuuden kasvatta minen. Liikenteen energia tehokkuuden. parantaminen Autokannan uudistaminen. t CO 2 -ekv./asukas 1,58 t 1,67 t 1,29 t -23 % -19 % 1990 1995 2000 2005 2010 2015 2000 2014 346 000 kpl 495 000 kpl 3 4 5 6 7 8 57 9
EU:lla ja Suomella on lukuisia tavoitteita päästöjen vähentämiseksi: Suomi on sitoutunut vähentämään ei-päästökauppasektorin päästöjä 16 % vuoteen 2020 mennessä. Liikenteen osalta tavoite vuoden 2008 energia- ja ilmastostrategiassa on -15 %. Liikenteen ympäristöstrategiassa 2013 2020 tavoitellaan joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn lisäämistä 20 prosentilla erityisesti kaupunkiseuduilla. Suomessa myytävien uusien henkilöautojen ominaispäästöjen tulisi olla lähellä EU-tavoitteita (95 g/km) vuonna 2020. EU:n Liikenteen valkoinen kirja suosittaa 60 % päästövähennyksiä vuoteen 2050 mennessä. EU:n ei-päästökauppasektorin uusi tavoite vuodelle 2030 on -30 %. Euroopan kaupungeissa, mm. Hollannissa ja Tanskassa, ollaan kestävien liikkumismuotojen edistämisessä pidemmällä kuin Suomessa. Maiden menestyksen takana on monien eri tutkimusten mukaan poliittinen tahto ja yhteistyö. Todelliseen muutokseen tarvitaan rohkeita ja ennakkoluulottomia päätöksiä edistää kestävää liikkumista henkilöautoilun sijasta. 58
1 Pääkaupunkiseudun tavoitteita: Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 2030:n tavoitteena on vähentää liikenteen päästöjä 20 % asukasta kohti laskettuna vuoteen 2030. Vuonna 2012 ilmastostrategian kokonaistavoitteita tarkistettiin ja pitkän aikavälin tavoitteeksi asetettiin hiilineutraalius vuoteen 2050 mennessä. Pääkaupunkiseudulla vuonna 2006 tavoitteeksi asetettiin pyöräliikenteen määrän kaksinkertaistuminen vuoteen 2020 mennessä ja jalankulkijoiden määrän havaittava kasvu kaupunginosakeskuksissa. Helsingin seudun liikennejärjestelmäsuunnitelma (HLJ 2011) sisälsi seitsemän kärkitavoitetta joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn edistämiseksi. HLJ 2015:n tavoitteena on ohjata väestön kasvusta johtuva liikkumistarpeen lisääntyminen joukkoliikenteeseen, kävelyyn ja pyöräilyyn. Yhtenä 59 kärkitavoitteena on nostaa kestävien kulkutapojen palvelutasoa mm. parantamalla joukkoliikenteen runkoverkkoa ja toteuttamalla seudullinen pyöräilyverkko. Seudun MAL-visiona on kestäviin liikkumismuotoihin pohjautuva liikennejärjestelmä, joka palvelee seudun saavutettavuutta ja elinkeinoelämän kilpailukykyä. MAL-tavoitteena on vähentää liikkumisen tarvetta ja kasvattaa liikennejärjestelmän ekotehokkuutta. Kaupungit ovat allekirjoittaneet ns. Brysselin julistuksen, jonka tavoitteena on nostaa pyöräilyn osuus pääkulkutapana syyskuun arkipäivän nykyisestä 11 prosentista 15 prosenttiin 2020 mennessä. Tämä tarkoittaa esim. Helsingin osalta pyöräilyn koko vuoden keskimääräisen kulkutapaosuuden nousua nykyisestä 6 prosentista 10 prosenttiin. Espoo on asettanut erillisen tavoitteen pyörämatkojen kulkumuoto-osuuden kasvattamisesta 8 %:sta (2012) 15 %:iin vuoteen 2024 mennessä. 2 3 4 5 6 7 8 9