Pääkaupunkiseudun ilmastoindikaattorit 2012

Transkriptio

1 Pääkaupunkiseudun ilmastoindikaattorit 2012

2 Pääkaupunkiseudun ilmastoindikaattorit 2012 TOIMINTAYMPÄRISTÖ KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖT ERI ALUETASOILLA LIIKENNE MAANKÄYTTÖ SÄHKÖNKULUTUS RAKENNUKSET: LÄMMITYS, JÄÄHDYTYS JA ENERGIATEHOKKUUS ENERGIANTUOTANTO YLEISET KEINOT ARVIOINTI: KEHITYKSEN SUUNTA JA TOIMENPITEIDEN RIITTÄVYYS SUHTEESSA PÄÄSTÖVÄHENNYSTAVOITTEISIIN = TAVOITTEIDEN SAAVUTTAMINEN ON TÄLLÄ KEHITYKSELLÄ VAIKEAA JA EDELLYTTÄÄ SUURIA MUUTOKSIA = TOIMENPITEET OVAT OIKEANSUUNTAISIA, MUTTA TAVOITTEITA EI SAAVUTETA SOVITUSSA AIKATAULUSSA = KEHITYKSEN SUUNTA ON POSITIIVINEN SUHTEESSA ASETETTUIHIN TAVOITTEISIIN 2

3 Ilmastotyön avainindikaattorit

4 Pääkaupunkiseudun ilmastotyön avainindikaattorit

5 Pääkaupunkiseudun ilmastotyön avainindikaattorit Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöt: kasvaneet enemmän kuin +2,0 % pysyneet samana, muutos on +/- 2,0 % vähentyneet enemmän kuin - 2,0 % Vuosi 2000 vrt. 1990, vuodesta 2013 kehitys määritellään suhteessa tarkistettuihin tavoitteisiin Kokonaisenergiankulutus asukasta kohden: kasvanut enemmän kuin +1,5 % pysynyt samana, muutos on +/- 1,5 % vähentynyt enemmän kuin - 1,5 % Sähkönkulutus asukasta kohden: kasvanut enemmän kuin +0,5 % pysynyt samana, muutos on +/- 0,5 % vähentynyt enemmän kuin - 0,5 % Ei sisällä sähkölämmitystä. Uusiutuvat energialähteet kaukolämmössä: jos osuus laskee muutos on +0,0 1,0 %-yks. muutos enemmän kuin + 1,0 %-yks. Osuuden tulisi kasvaa vuosittain 2 prosenttiyksikköä, jotta se olisi 20 % vuonna 2020 Väestö ja työpaikkatiheys (as+tp/ha) as+tp/ha ruutujen määrä laskee, ruutujen määrä pysyy suunnilleen samana, 50 as+tp/ha ruutujen määrä kasvaa. Raideliikenteen käyttäjäpotentiaali (as+tp) kasvanut vähemmän kuin seutu keskimäärin kasvu lähes samaa kuin seudun kasvu kasvanut enemmän kuin seutu keskimäärin Käyttäjäpotentiaali kuvaa asemanseutujen yhteenlasketun työpaikka- ja väestömäärän muutosta verrattuna pääkaupunkiseudun keskimääräiseen kasvuun (%). Tarkasteltu vyöhyke on 600 m asemien ympärillä.

6 Pääkaupunkiseudun ilmastotyön avainindikaattorit Asukkaiden kulkutapajakauma: henkilöautoilun määrä kasvaa vähäpäästöisen liikkumisen osuus on +/- 1,0 % vähäpäästöisen liikkumisen osuus kasvaa enemmän kuin +1,0 %-yks. Vähäpäästöisellä liikkumisella tarkoitetaan joukkoliikenteen, pyöräilyn ja jalankulun yhteenlaskettua osuutta. Kotitalousjätteen määrä ja hyödyntämisaste: jätemäärä/asukas kasvanut yli + 2,0 % ja/tai hyödyntämisaste vähentynyt enemmän kuin -2,0%-yks. molemmat pysyneet lähes samana, muutos on +/- 2,0 %/-yks. jätemäärä/asukas vähentynyt yli -2,0 % ja/tai hyödyntämisaste kasvanut enemmän kuin +2,0 %-yks. Ympäristöperusteiset hankinnat: osuus kokonaishankinnoista vähentynyt osuus pysynyt samana osuus kasvanut kestävien hankintojen toimenpideohjelman mukaisesti tasolle 50 % kaikista hankinnoista vuoteen 2015 mennessä

7 Toimintaympäristö

8 TOIMINTAYMPÄRISTÖ Väestömäärän toteutunut kehitys ja ennuste vuoteen 2030 Mitä indikaattori mittaa: Asukkaiden määrää pääkaupunkiseudulla. Sen avulla voidaan määritellä asukaskohtaiset päästöt. Mitä indikaattori kertoo: Pääkaupunkiseudun väestömäärä on kasvanut ilmastostrategian vertailuvuodesta 1990 noin 30 % eli lähes asukkaalla. Kasvu etenee ennusteen mukaisesti. Väestönkasvu lisää seudun kasvihuonekaasupäästöjä sekä suoraan että välillisesti, mm. rakentamisen kautta. Pääkaupunkiseudun päästöt eivät ole kasvaneet samassa suhteessa kuin asukasmäärä, joten asukasta kohden lasketut päästöt ovat pienentyneet. 8

9 TOIMINTAYMPÄRISTÖ 9

10 TOIMINTAYMPÄRISTÖ Väestömäärän toteutunut kehitys ja ennuste vuoteen 2030 Aineisto ja sen tuottaja: Tilastokeskus Seurantatiedon kokoaja: Aluesarjat/HSY Seurannan aikaväli: Vuosittain Esittämistapa: Diagrammi/Kartta Aluetaso: Pääkaupunkiseutu

11 TOIMINTAYMPÄRISTÖ Työpaikkamäärän toteutunut kehitys ja ennuste vuoteen 2035 Mitä indikaattori mittaa: Työpaikkojen määrää pääkaupunkiseudulla. Työpaikkamäärän muutos vaikuttaa suoraan ja välillisesti kasvihuonekaasupäästöihin mm. lisääntyneen liikkumisen ja sähkönkulutuksen kautta. Mitä indikaattori kertoo: Työpaikkojen määrä on kasvanut noin 16 % eli lähes sadalla tuhannella vuodesta Vuosien taantuma näkyy tilastossa, mutta työpaikkamäärä on jälleen kääntynyt kasvuun. * Työvoimatutkimuksen tietoihin perustuva arvio ( työpaikkaluku keskimäärin 6% suurempi kuin työssäkäyntitilastossa) ** HLJ 2011-suunnitelmassa käytetty alueittainen työpaikkalaskelma vuoteen

12 TOIMINTAYMPÄRISTÖ

13 TOIMINTAYMPÄRISTÖ Työpaikkamäärän toteutunut kehitys ja ennuste vuoteen 2035 Aineisto ja sen tuottaja: Tilastokeskus/HSL (HLJ 2011) Seurantatiedon kokoaja: Aluesarjat/HSY/HSL (HLJ 2011) Seurannan aikaväli: Vuosittain (takautuvasti) Esittämistapa: Diagrammi/Kartta Aluetaso: Pääkaupunkiseutu

14 TOIMINTAYMPÄRISTÖ Asuntokuntien määrän kehitys Mitä indikaattori mittaa: Asuntokuntien määrää pääkaupunkiseudulla. Asuntokuntien määrällä on vaikutuksia lämmitystarpeeseen, yhdyskuntarakenteeseen ja rakentamisen kautta myös luonnonvaroihin. Mitä indikaattori kertoo: Asuntokuntien määrä on kasvanut noin asuntokunnalla eli lähes 40 % vuodesta 1990 vuoteen Samaan aikaan väestö on kasvanut noin asukkaalla. Väestön kasvun ohella asuntokuntien määrä on kasvanut yksinelävien määrän lisäännyttyä

15 TOIMINTAYMPÄRISTÖ Asuntokuntien määrän kehitys Aineisto ja sen tuottaja: Tilastokeskus Seurantatiedon kokoaja: HSY Seurannan aikaväli: Vuosittain Esittämistapa: Teksti/diagrammi Aluetaso: Pääkaupunkiseutu

16 TOIMINTAYMPÄRISTÖ Asuntojen keskikoon kasvu ja asumisväljyyden kehitys Mitä indikaattori mittaa: Asuntojen keskikoon kasvua (h-m 2 /asunto) ja asumisväljyyden kehitystä (h-m 2 /henkilö). Mitä väljemmin asutaan, sen enemmän on lämmitettäviä neliöitä ja lämmityksen päästöjä. Tällä on taloudellisia vaikutuksia sekä vaikutuksia yhdyskuntarakenteeseen ja luonnonvarojen käyttöön. *) vuoden 2012 tiedot Tilastokeskuksen Asunnot ja asuinolot -tilastosta Mitä indikaattori kertoo: Merkittävin kasvu on tapahtunut luvuilla ja erityisesti Espoossa ja Vantaalla. Trendi on ollut sen jälkeenkin kasvava. Helsingissä asuntojen keskikoon kasvu on ollut maltillisempaa. Asumisväljyys on kehittynyt saman suuntaisesti kaikissa kaupungeissa jääden kuitenkin muuta maata alhaisemmaksi

17 TOIMINTAYMPÄRISTÖ Asuntojen keskikoon kasvu ja asumisväljyyden kehitys Aineisto ja sen tuottaja: Tilastokeskus, Helsingin kaupungin tietokeskus Seurantatiedon kokoaja: HSY Seurannan aikaväli: Vuosittain Esittämistapa: Teksti/diagrammi Aluetaso: Pääkaupunkiseutu

18 TOIMINTAYMPÄRISTÖ Bruttokansantuotteen kehitys Mitä indikaattori mittaa: Bruttokansantuotteen (BKT) kehitystä ja talouskasvua pääkaupunkiseudulla. BKT kertoo välillisesti kulutuksesta ja sen aiheuttamista ilmastovaikutuksista; mitä korkeampi BKT, sen korkeampi kulutus. Mitä indikaattori kertoo: BKT on kasvanut vuoteen 2008 saakka. Tällöin käynnistynyt taantuma aiheutti seudun BKT:ssa noin 8 prosentin pudotuksen. Vuonna 2010 talous kääntyi jälleen kasvuun

19 TOIMINTAYMPÄRISTÖ Bruttokansantuotteen kehitys Aineisto ja sen tuottaja: Tilastokeskus, Kaupunkitutkimus TA Seurantatiedon kokoaja: HSY Seurannan aikaväli: Vuosittain Esittämistapa: Teksti/diagrammi Aluetaso: Suomi, pääkaupunkiseutu

20 TOIMINTAYMPÄRISTÖ Yhteenveto: BKT, väestö, työpaikat, sukkulointi, khkpäästöt (indeksoitu v. 2000) Mitä indikaattori mittaa: BKT:n, väestönkasvun, työpaikkamäärien, sukkuloinnin ja kasvihuonekaasupäästöjen kehitystä 2000-luvulla, vuoteen 2000 indeksoituna. Mitä indikaattori kertoo: Väestömäärän kasvaa tasaisesti, kun taas työpaikkojen määrä ja erityisesti työmatkasukkulointi (lähialueelta ja kaukaa) korreloivat BKT:n muutoksiin. Kasvihuonekaasupäästöt sen sijaan ovat kääntyneet laskuun

21 TOIMINTAYMPÄRISTÖ Yhteenveto: BKT, väestö, työpaikat, sukkulointi, khkpäästöt (indeksoitu v. 2000) Aineisto ja sen tuottaja: Tilastokeskus, Kaupunkitutkimus TA Seurantatiedon kokoaja: HSY Seurannan aikaväli: Vuosittain Esittämistapa: Teksti/diagrammi Aluetaso: Suomi, pääkaupunkiseutu

22 Kasvihuonekaasupäästöt

23 KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖT ERI ALUETASOILLA Maailman hiilidioksidipäästöjen kehitys Mitä indikaattori mittaa: Globaalien fossiilisten polttoaineiden käytöstä ja sementin valmistuksesta aiheutuneiden hiilidioksidipäästöjen määrää gigatonneina hiiltä, suhteutettuna IPCC:n uusiin päästöskenaarioihin. Mitä indikaattori kertoo: Globaalit hiilidioksidipäästöt ovat kasvaneet voimakkaasti 2000-luvulla. Ne ovat ylittäneet IPCC:n fossiili-intensiivisen RCP 8.5 -skenaarion, jonka mukaan maapallon lämpötila nousisi astetta tämän vuosisadan loppuun mennessä. Turvallisena rajana on pidetty 2 asteen lämpenemistä ja nyt lämpötila on jo noussut 0,85 astetta esiteolliseen aikaan verrattuna (IPCC 2013)

24 KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖT ERI ALUETASOILLA Maailman hiilidioksidipäästöjen kehitys Aineisto ja sen tuottaja: CDIAC 2013; Peters ym. 2012; IPCC 2013 Seurantatiedon kokoaja: HSY Seurannan aikaväli: Vuosittain Esittämistapa: Teksti/diagrammi Aluetaso: Globaali

25 KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖT ERI ALUETASOILLA Euroopan kasvihuonekaasupäästöt Mitä indikaattori mittaa: Euroopan Unionin 27 jäsenvaltion yhteenlaskettujen kasvihuonekaasupäästöjen määrää sektoreittain. Suomi on sitoutunut EU:n päästövähennystavoitteisiin. Nykyinen tavoite on 20 %:n päästövähennys vuoteen Mitä indikaattori kertoo: Euroopan tasolla kasvihuonekaasupäästöt ovat lähteneet hitaasti laskemaan vuodesta Päästöjä ovat vähentäneet muun muassa Itä- Euroopan maiden päästövähennykset 1990-luvun alussa, päästökaupan aloittaminen vuonna 2005, tuotannon siirtyminen EU:n ulkopuolelle sekä vuoden 2008 taloustaantuma. 20/20 tavoite ollaan saavuttamassa, mutta se on todettu riittämättömäksi

26 KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖT ERI ALUETASOILLA Euroopan kasvihuonekaasupäästöt Aineisto ja sen tuottaja: EEA Seurantatiedon kokoaja: HSY Seurannan aikaväli: Vuosittain Esittämistapa: Diagrammi/Kartta Aluetaso: Eurooppa

27 KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖT ERI ALUETASOILLA keskiarvo PKS Ateena Bologna Napoli Torino Venetsia Madrid Porto Ljubljana Pariisi Glasgow Stuttgart Frankfurt Hampuri Rotterdam Brysseli Tukholma Oslo Euroopan kaupunkiseutujen vertailu khk-päästöt (tco 2 -ekv./as.) Kaupunkiseutu Kansallinen Mitä indikaattori mittaa: Eurooppalaisten kaupunkiseutujen kasvihuonekaasupäästöt tonneina per asukas. Mitä indikaattori kertoo: Vertailussa pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöt olivat asukasta kohti 7,0 t CO2-ekv., joka on jonkin verran vähemmän kuin hankkeessa mukana olleiden kaupunkiseutujen keskiarvo. Eurooppalaisia kaupunkiseudut ovat rakenteellisesti hyvin erilaisia keskenään. Tukholman ja Oslon kaupunkiseutujen alhaiset päästöt johtuvat jätteenpoltosta ja laajasta uusiutuvan energian käytöstä sähkön ja lämmön tuotannossa. Rotterdamissa sijaitsee puolestaan useita öljynjalostamoja ja erittäin vilkas satama

28 KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖT ERI ALUETASOILLA Euroopan kaupunkiseutujen vertailu Aineisto ja sen tuottaja: University of Manchester & METREX 2009 Seurantatiedon kokoaja: HSY Seurannan aikaväli: Kertaluontoinen Esittämistapa: Diagrammi Aluetaso: Eurooppa

29 KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖT ERI ALUETASOILLA Suomen kasvihuonekaasupäästöt sektoreittain Mitä indikaattori mittaa: Suomen kasvihuonekaasupäästöt sektoreittain vuosilta sekä ennakkotieto vuodelta Lähtötasona päästöjen vähentämiselle pidetään yleisesti vuotta Vuoteen 2020 mennessä kansallisena tavoitteena on vähentää 20 % kasvihuonekaasupäästöjä. Mitä indikaattori kertoo: Suomen kokonaispäästöt ovat vaihdelleet vuosittain sekä taloudellisen tilanteen että talvien sääolojen aiheuttamien vaihtelevien lämmitystarpeiden mukaan. Maatalouden ja jätteiden käsittelyn päästöt ovat pysyneet lähes samana, mutta teollisuuden päästöt ovat hieman vaihdelleet suhdanteiden mukaan. Energiasektorin päästöt ovat vähentyneet 2010-luvulla

30 KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖT ERI ALUETASOILLA Suomen kasvihuonekaasupäästöt sektoreittain Aineisto ja sen tuottaja: Tilastokeskus Seurantatiedon kokoaja: HSY Seurannan aikaväli: Vuosittain Esittämistapa: Diagrammi Aluetaso: Suomi

31 KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖT ERI ALUETASOILLA Pääkaupunkiseudun khk-päästöjen kehitys suhteessa vähennystavoitteeseen *) HSY:n hallitus, Vantaan, Helsingin ja Kauniaisten kaupunginhallitukset ovat hyväksyneet strategian tarkistetut tavoitteet. Mitä indikaattori mittaa: Kasvihuonekaasupäästöjen kehitystä pääkaupunkiseudulla suhteessa väkilukuun ja ilmastostrategian vähennystavoitteeseen. Strategian tarkistetut tavoitteet ovat 20 % päästövähennys vuoteen 2020 ja hiilineutraalius vuoteen 2050*. Laskennassa huomioidaan välittömät päästöt rakennusten, sähkönkulutuksen, liikenteen ja jätteiden osalta. Mitä indikaattori kertoo: Seudun asukasta kohden lasketut kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 2012 noin viidenneksen vuoden 1990 tasoa alempana, mutta kokonaispäästöt lähes samat kuin Asukasmäärän kasvu on vaikuttanut asukaskohtaisten päästöjen määrään. Päästöjen vähenemä ei ole strategian tavoitteen mukainen

32 KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖT ERI ALUETASOILLA Pääkaupunkiseudun khk-päästöjen kehitys suhteessa vähennystavoitteeseen Aineisto ja sen tuottaja: HSY Seurantatiedon kokoaja: HSY Seurannan aikaväli: Vuosittain Esittämistapa: Diagrammi Aluetaso: Pääkaupunkiseutu

33 KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖT ERI ALUETASOILLA Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöjen kehitys sektoreittain Mitä indikaattori mittaa: Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöjen kehitystä sektoreittain vuosilta 1990 ja Viivadiagrammi kuvaa todellisia päästöjä ilman trenditasoitusta. Mitä indikaattori kertoo: Pääkaupunkiseudun kokonaispäästöt olivat 5,8 miljoonaa tonnia (CO2-ekv.) vuonna Päästöt ovat palanneet lähelle 1990-luvun tasoa, vaikka seutu on kasvanut samaan aikaan voimakkaasti. Kulutussähkön, teollisuuden ja jätehuollon päästöt ovat kääntyneet laskuun. Kaukolämmön osuus on kasvanut muutamana viime vuonna, samoin kuin sähkölämmityksen. Liikenteen osuus on pysynyt samana

34 KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖT ERI ALUETASOILLA Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöjen kehitys sektoreittain Aineisto ja sen tuottaja: HSY Seurantatiedon kokoaja: HSY Seurannan aikaväli: Vuosittain Esittämistapa: Diagrammi Aluetaso: Pääkaupunkiseutu

35 KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖT ERI ALUETASOILLA Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöt sektoreittain Mitä indikaattori mittaa: Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöjen osuudet kokonaispäästöistä sektoreittain vuodelta Mitä indikaattori kertoo: Rakennusten lämmityksen osuus kokonaispäästöistä on hieman yli puolet, liikenteen osuus noin neljänneksen ja kulutussähkön viidenneksen. Teollisuuden osuus pääkaupunkiseudulla on hyvin vähäinen. Jätehuollon osuutta on onnistuttu laskemaan sen ollessa nyt vain 1 %

36 KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖT ERI ALUETASOILLA Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöt sektoreittain Aineisto ja sen tuottaja: HSY Seurantatiedon kokoaja: HSY Seurannan aikaväli: Vuosittain Esittämistapa: Diagrammi Aluetaso: Pääkaupunkiseutu

37 KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖT ERI ALUETASOILLA Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöt kaupungeittain

38 KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖT ERI ALUETASOILLA Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöt kaupungeittain Mitä indikaattori mittaa: Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöjen kehitystä kaupungeittain vuosilta 1990 ja Mitä indikaattori kertoo: Seudun kokonaispäästöt ovat pysyneet samana kuin vuonna Vuodesta 2006 alkaen kokonaispäästöt ovat vähentyneet. Kaupungeittain tarkasteltuna Helsingin päästöt vuodesta 1990 ovat vähentyneet, mutta Espoon ja Vantaan päästöt ovat kasvaneet, mikä johtuu pääosin väestömäärän kasvusta

39 KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖT ERI ALUETASOILLA Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasu-päästöt sektoreittain Aineisto ja sen tuottaja: HSY Seurantatiedon kokoaja: HSY Seurannan aikaväli: Vuosittain Esittämistapa: Diagrammi Aluetaso: Pääkaupunkiseutu

40 Liikenne

41 LIIKENNE Liikenteen kokonaispäästöt ajoneuvoluokittain ja asukasta kohden Mitä indikaattori mittaa: Liikenteen kasvihuonekaasupäästöt kuvaavat liikenteen energiankulutuksesta syntyvien päästöjen määrää pääkaupunkiseudulla. Ilmastostrategian tavoitteena on asukasta kohti laskettuna 20 % päästövähennys vuoteen 2030 mennessä (1,2 t CO 2 -ekv./as.). Mitä indikaattori kertoo: Liikenteen päästöt ovat kasvaneet vuoteen 2007 asti, jonka jälkeen ne ovat kääntyneet laskuun. Henkilöautojen pienentynyt kulutus ja polttoaineisiin lisätty bio-osuus ovat vähentäneet jonkin verran päästöjä. Suurin osa liikenteen päästöistä syntyy henkilöautoliikenteestä, mutta kuorma-autojen osuus on merkittävä. Myös laivojen päästöt ovat huomattavia. Asukaskohtaiset päästöt ovat vähentyneet yli 0,2 t CO 2 -ekv eli noin 15 %

42 LIIKENNE Liikenteen kokonaispäästöt ajoneuvoluokittain ja asukasta kohden Aineisto ja sen tuottaja: VTT Seurantatiedon kokoaja: HSY Seurannan aikaväli: Vuosittain Esittämistapa: Diagrammi Aluetaso: Pääkaupunkiseutu

43 LIIKENNE Liikenteen kokonaispäästöt kaupungeittain Mitä indikaattori mittaa: Liikenteen energiankulutuksesta syntyvien päästöjen määrää pääkaupunkiseudun kaupungeissa. Mitä indikaattori kertoo: Helsingin osuus on noin puolet liikenteen kokonaispäästöistä pääkaupunkiseudulla. Vuonna 2012 liikenteen päästöt olivat Helsingissä saman suuruiset kuin 1990, mutta Espoossa ja Vantaalla päästöt ovat kasvaneet noin neljänneksellä. Helsingissä tieliikenteen osuus on muuta pääkaupunkiseutua pienempi, mutta satamatoiminta kasvattaa liikenteen päästöjä. Henkilöautojen määrä on kasvanut merkittävästi

44 LIIKENNE Liikenteen kokonaispäästöt kaupungeittain Aineisto ja sen tuottaja: VTT Seurantatiedon kokoaja: HSY Seurannan aikaväli: Vuosittain Esittämistapa: Diagrammi Aluetaso: Pääkaupunkiseutu

45 LIIKENNE Tieliikenteen suorite ajoneuvotyypeittäin ja kaupungeittain Mitä indikaattori mittaa: Tieliikenteen suorite kertoo eri ajoneuvotyypeillä vuodessa ajetun matkan pääkaupunkiseudun rajojen sisäpuolella. Laskenta perustuu pääosin liikenneviraston liikennelaskentoihin. Suorite määritetään siten, että tiellä tietyssä aikayksikössä havaittu ajoneuvomäärä kerrotaan sillä tiejakson pituudella, jolla nämä autot liikkuvat. Mitä indikaattori kertoo: Liikennesuorite on kasvanut noin 40 % vuoden 1990 lähtötasosta. Erityisesti henkilöautoilla liikutaan koko ajan enemmän. Suoritteista voidaan havaita dieselkäyttöisen henkilöautokannan merkittävä lisääntyminen viime vuosina, mikä on osaltaan pienentänyt autojen ominaispäästöjä. Kuorma-autojen osuus suoritteesta on vain 5 %, mutta tieliikenteen kokonaispäästöistä noin 20 %

46 LIIKENNE Tieliikenteen suorite Aineisto ja sen tuottaja: VTT Seurantatiedon kokoaja: HSY Seurannan aikaväli: Vuosittain Esittämistapa: Diagrammi Aluetaso: Pääkaupunkiseutu

47 LIIKENNE Pääkaupunkiseudun asukkaiden kulkutapajakauma

48 LIIKENNE Pääkaupunkiseudun asukkaiden kulkutapajakauma Mitä indikaattori mittaa: Kulkutapajakauma mittaa liikennevälineiden ja liikkumismuotojen prosenttiosuuksia pääkaupunkiseudun asukkaiden tekemistä matkoista. Ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta edullisia ovat mahdollisimman suuret kulkutapaosuudet jalankulussa, pyöräilyssä ja energiatehokkaassa joukkoliikenteessä. Kulkutapajakauman avulla voidaan tarkastella myös yhdyskunnan ekologista kestävyyttä. Kestävä liikkuminen edellyttää tehokasta ja kattavaa joukkoliikennettä, toimivia ja turvallisia kevyen liikenteen väyliä sekä eheää yhdyskuntarakennetta. Mitä indikaattori mittaa: Vuosien 2008 ja 2012 vertailussa henkilöautoilun osuus on laskenut 1,3 %. Joukkoliikenteen, jalankulun ja pyöräilyn yhteenlaskettu osuus on kasvanut yhteensä 0,8 % samalla aikavälillä. Ns. muiden kulkutapojen osuus on kasvanut. Niihin lasketaan mm. paketti- ja kuorma-autot sekä moottoripyörät, skootterit ja mopot. Kunnittaisessa tarkastelussa jalankulun osuus on kasvussa kaikissa kaupungeissa, paitsi Kauniaisissa, jossa puolestaan henkilöautoilun osuus on kasvanut

49 LIIKENNE Asukkaiden kulkutapajakauma pääkaupunkiseudulla Aineisto ja sen tuottaja: HSL Seurantatiedon kokoaja: HSL Seurannan aikaväli: 5-8 vuotta Esittämistapa: Teksti/diagrammi Aluetaso: Pääkaupunkiseutu

50 LIIKENNE Joukkoliikenteen matkustajamäärä Mitä indikaattori mittaa: Joukkoliikenteen matkustajamäärän muutoksia vuositasolla. Matkustajamäärä pääkaupunkiseudulla kertoo vuotuisen nousujen määrän eri joukkoliikennevälineisiin neljän kunnan alueella sekä nousujen määrän asukasta kohden. Määrä sisältää pääkaupunkiseudun nousut raitiovaunun, metron, bussit (Helsingin, Espoon ja Vantaan sisäiset linjat ja seutuliikenne) sekä lähijunien osalta. Mukaan ei ole laskettu Suomenlinnan lautan nousuja. Seudun väestömäärä on kasvanut huomattavasti 2000-luvulla. Mitä indikaattori kertoo: Nousujen kokonaismäärä on lähtenyt kasvuun vuonna Määrä on kasvanut noin 35 miljoonalla eli vajaa 5 % vuosina Samaan aikaan nousujen määrä asukasta kohden on kasvanut hieman.

51 LIIKENNE Joukkoliikenteen matkustajamäärä Aineisto ja sen tuottaja: HSL Seurantatiedon kokoaja: HSL Seurannan aikaväli: Vuosittain Esittämistapa: Teksti/diagrammi Aluetaso: Pääkaupunkiseutu

52 LIIKENNE Joukkoliikenteen lippujen hintakehitys Mitä indikaattori mittaa: Joukkolipun lippujen hintakehitys kuvaa joukkoliikenteen käytön kalleutta ja sen kehitystä vuodesta Hinnat on korjattu elinkustannusindeksillä. Mitä indikaattori kertoo: Joukkoliikenteen lippujen hinnat ovat nousseet hieman, mutta elinkustannusindeksiin verrattuna nousu on taittunut vuodesta Kaupunkien sisäisten lippujen hinnat ovat lähes vuoden 2000 tasolla, joten kaupunkien sisäisissä matkoissa joukkoliikenne on säilyttänyt kilpailukykyään hinnan suhteen. Seutulipun hinta on kasvanut suhteessa eniten, mutta senkin hintakehitys on tasaantunut vuodesta 2010 lähtien

53 LIIKENNE Joukkoliikenteen lippujen hintakehitys Aineisto ja sen tuottaja: HSL Seurantatiedon kokoaja: HSL Seurannan aikaväli: Vuosittain Esittämistapa: Teksti/diagrammi Aluetaso: Pääkaupunkiseutu

54 LIIKENNE Autoilun hinnan kehitys Mitä indikaattori mittaa: Auton ja bensiinin hintojen kehitystä vuoteen 1990 indeksoituna. Indikaattori kuvaa autoilun edullisuutta ja kilpailukykyä eri kulkumuotojen välillä. Mitä indikaattori kertoo: Bensiinin hinta on noussut merkittävästi vuodesta 1990, erityisesti vuoden 2003 jälkeen. Bensiinin hintakehitys kytkeytyy öljyn maailmanmarkkinahinnan muutoksiin. Henkilöauton indeksoitu hankintahinta on laskenut vuoden 2002 jälkeen, ollen lähes vuoden 1990 tasolla

55 LIIKENNE Autoilun hintakehitys Aineisto ja sen tuottaja: HSL Seurantatiedon kokoaja: HSL Seurannan aikaväli: Vuosittain Esittämistapa: Teksti/diagrammi Aluetaso: Pääkaupunkiseutu

56 LIIKENNE Työsuhdematkalippujen lukumäärä kaupungeittain Mitä indikaattori mittaa: Työsuhdematkalippu on työnantajan työntekijöilleen kustantama joukkoliikennelippu. Indikaattori mittaa työsuhdelippujen lukumäärää kaupungeittain vuodesta 2008 lähtien. Indikaattori kuvaa osaltaan julkisen liikenteen käytön määrää työmatkaliikenteessä. Mitä indikaattori kertoo: Työsuhdematkalippujen määrä on kasvanut 88 % eli lähes kaksinkertaistunut vuosina Kasvu on ollut merkittävää kaikissa kaupungeissa. Helsingissä määrä on kasvanut lähes 70 % ja muissa kaupungeissa peräti 140 % kyseisenä aikajaksona

57 LIIKENNE Työsuhdematkalippujen lukumäärä kaupungeittain Aineisto ja sen tuottaja: Verohallinto Seurantatiedon kokoaja: HSL Seurannan aikaväli: Vuosittain Esittämistapa: Teksti/diagrammi Aluetaso: Pääkaupunkiseutu

58 LIIKENNE Autoetuuden lukumäärä kaupungeittain Mitä indikaattori mittaa: Autoetuuden lukumäärää kaupungeittain vuodesta 2008 alkaen. Autoetu sisältää sekä vapaan autoedun että auton käyttöedun. Autoetuuden lukumäärä kuvaa henkilöauton käyttöä työmatkaliikenteessä. Mitä indikaattori kertoo: Autoetuuden lukumäärä on vähentynyt kaikissa kaupungeissa vuosina , yhteensä lähes 10 %

59 LIIKENNE Autoetuuden lukumäärä kaupungeittain Aineisto ja sen tuottaja: Verohallinto Seurantatiedon kokoaja: HSL Seurannan aikaväli: Vuosittain Esittämistapa: Teksti/diagrammi Aluetaso: Pääkaupunkiseutu

60 LIIKENNE Autojen liityntäpysäköintipaikkojen määrän kehitys ja käyttöaste Mitä indikaattori mittaa: Autojen liityntäpysäköintipaikkojen määrän kehitystä ja käyttöastetta prosentteina. Liityntäpysäköinti vähentää henkilöautoliikennettä kaupungin sisällä ja mahdollistaa vähäpäästöisemmän matkaketjun muodostamisen. Mitä indikaattori kertoo: Liityntäpysäköintipaikkojen määrää on lisätty kaikissa kaupungeissa viimeisten kymmenen vuoden aikana ja kappalemäärä on kasvanut noin 4500:sta lähes 6000:een. Käyttöaste on vaihdellut kaupungeissa 2000-luvulla ja on tällä hetkellä nousussa muualla, paitsi Espoossa. Korkein käyttöaste on Kauniaisissa

61 LIIKENNE Autojen liityntäpysäköintipaikkojen määrän kehitys ja käyttöaste Aineisto ja sen tuottaja: HSL Seurantatiedon kokoaja: HSL Seurannan aikaväli: Joka toinen vuosi Esittämistapa: Teksti/diagrammi Aluetaso: Pääkaupunkiseutu

62 LIIKENNE Liityntäpysäköintipaikat, kpl Polkupyörien liityntäpysäköintipaikkojen määrän kehitys ja käyttöaste Mitä indikaattori mittaa: Pyörien liityntäpysäköintipaikkojen määrän kehitystä ja käyttöastetta prosentteina. Liityntäpysäköinti edistää polkupyörän käyttöä ja mahdollistaa vähäpäästöisemmän matkaketjun muodostamisen. Mitä indikaattori kertoo: Pyörien liityntäpysäköintipaikkojen määrä on lisääntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana noin tuhannella paikalla. Kasvu on ollut suhteellisesti voimakasta erityisesti Espoossa ja Vantaalla. Paikkojen käyttöaste (%) on vaihdellut viimeisten kymmenen vuoden aikana, vuoteen 2009 saakka trendi on ollut Helsingissä ja Kauniaisissa kasvava, Vantaalla laskeva

63 LIIKENNE Polkupyörien liityntäpysäköintipaikkojen määrän kehitys ja käyttöaste Aineisto ja sen tuottaja: HSL Seurantatiedon kokoaja: HSL Seurannan aikaväli: Joka toinen vuosi Esittämistapa: Teksti/diagrammi Aluetaso: Pääkaupunkiseutu

64 LIIKENNE Linja-autojen polttoainejakauma Mitä indikaattori mittaa: Linja-autojen polttoainejakaumaa (%) eli käytettyjen polttoaineiden määriä kokonaismäärästä. Indikaattori kuvaa biopolttoaineiden osuutta ja sen kasvua. Mitä indikaattori kertoo: Biopolttoaineiden osuus on tällä hetkellä vasta vajaa 15 % käytetyistä linjaautojen polttoaineista. Muutos on ollut hidasta

65 LIIKENNE Linja-autojen polttoainejakauma Aineisto ja sen tuottaja: HSL Seurantatiedon kokoaja: HSL Seurannan aikaväli: Vuosittain Esittämistapa: Teksti/diagrammi Aluetaso: Pääkaupunkiseutu

66 LIIKENNE Pyörätieverkon pituus asukasta kohden Mitä indikaattori mittaa: Indikaattori kuvaa pyöräteiden määrää suhteessa kunnan asukasmäärään. Pyörätieverkkoon lasketaan erilliset pyörä- ja kävelytiet, puistojen raitit sekä ajoradan viereiset yhdistetyt kävely- ja pyörätiet sekä ulkoilureitit, mikäli ne kuuluvat pyöräilyn kannalta merkittävään reitistöön. Mukana ei ole kantakaupungin eikä esikaupunkialueen katujen jalkakäytäviä. Pyörätieverkon määrän lisäys kuvaa pyrkimystä edistää ympäristöystävällistä liikkumista. Mitä indikaattori kertoo: Pyöräteiden määrä (m/as) on kasvanut pääkaupunkiseudulla vuodesta 2004 lähtien. Helsingissä pyörätieverkon määrä on kasvanut noin 0,5 m/asukas vuodesta 1990 vuoteen 2006, jonka jälkeen kasvu on pysähtynyt. Espoossa ja Vantaalla kasvu on ollut samansuuntaista

67 LIIKENNE Pyörätieverkon pituus asukasta kohden Aineisto ja sen tuottaja: Espoo, Helsinki ja Vantaa Seurantatiedon kokoaja: HSY Seurannan aikaväli: Vuosittain Esittämistapa: Diagrammi Aluetaso: Pääkaupunkiseutu

68 LIIKENNE Henkilöautojen kokonaismäärä kaupungeittain Mitä indikaattori mittaa: Henkilöautojen kokonaismäärää kaupungeittain pääkaupunkiseudulla. Henkilöautojen määrän kasvu lisää välittömiä hiilidioksidipäästöjä ja muita ympäristöhaittoja kuten, melua, tilan tarvetta ja vaikutuksia ilmanlaatuun. Välillisesti autoistuminen kuluttaa luonnonvaroja ja energiaa autojen valmistuksessa. Mitä indikaattori kertoo: Henkilöautojen määrä on kasvanut koko seudulla noin autolla eli noin 60 % vuosien välisenä aikana. Suhteellinen kasvu on voimakkaampaa Espoossa ja Vantaalla, joissa autojen määrä on lähes kaksinkertaistunut (80-90 %)

69 LIIKENNE Henkilöautojen kokonaismäärä kaupungeittain Aineisto ja sen tuottaja: Trafi Seurantatiedon kokoaja: HSY Seurannan aikaväli: Vuosittain Esittämistapa: Diagrammi Aluetaso: Kaupungeittain

70 LIIKENNE Henkilöautotiheys kaupungeittain Mitä indikaattori mittaa: Henkilöautotiheys kuvaa henkilöautojen määrää per tuhat asukasta. Indikaattori kuvaa henkilöautoliikenteen kehitystä ja välillisesti liikenteen päästöjen kehitystä. Mitä indikaattori kertoo: Henkilöautotiheys on kasvanut luvulla kaikissa pääkaupunkiseudun kaupungeissa samansuuntaisesti. Helsingissä kasvu on ollut kyseisinä ajanjaksona noin 70 autoa/1000 as., Espoossa noin 80 ja Vantaalla yli 100 autoa/1000 as

71 LIIKENNE Henkilöautotiheys kaupungeittain Aineisto ja sen tuottaja: Trafi Seurantatiedon kokoaja: HSY Seurannan aikaväli: Vuosittain Esittämistapa: Diagrammi Aluetaso: Kaupungeittain

72 LIIKENNE Autoistumisaste kaupungeittain Mitä indikaattori mittaa: Autoistumisaste kuvaa autottomien, yhden ja kahden tai useamman auton asuntokuntien osuutta kaikista asuntokunnista. Mitä indikaattori kertoo: Kaupunkien välisiä eroja tarkasteltaessa havaitaan, että Helsingissä, jossa on tehokkain joukkoliikenne ja ehein yhdyskuntarakenne, on eniten autottomia asuntokuntia. Trenditarkastelussa autottomien asuntokuntien määrä on vähentynyt joka kunnassa ja kahden tai useamman auton omistavien autokuntien määrä on vastaavasti lisääntynyt

73 LIIKENNE Autoistumisaste kaupungeittain Aineisto ja sen tuottaja: Tilastokeskus/Suomen ympäristökeskus (Hertta) Seurantatiedon kokoaja: HSY Seurannan aikaväli: 2-3 vuoden välein Esittämistapa: Diagrammi Aluetaso: Kaupungeittain

74 LIIKENNE Ensirekisteröityjen henkilöautojen hiilidioksidipäästöt (g/km) Mitä indikaattori mittaa: Ensirekisteröityjen henkilöautojen hiilidioksidipäästöjä (g/km, yhdistetty ajo). Mitä indikaattori kertoo: Uusien autojen hiilidioksidipäästöt ovat alentuneet vuodesta 2006 lähtien lähes 30 %. Vuosikymmenen alusta keskimääräiset päästöt ensirekisteröidyillä henkilöautoilla ovat laskeneet yli 40 g/km. Tällä on suora vaikutus liikenteen päästöihin. Toisaalta tieliikenteen suorite on kasvanut samana aikajaksona

75 LIIKENNE Ensirekisteröityjen henkilöautojen hiilidioksidipäästöt (g/km) Aineisto ja sen tuottaja: Helsingin ympäristötilasto Seurantatiedon kokoaja: HSY Seurannan aikaväli: Vuoden välein Esittämistapa: Diagrammi Aluetaso: Kaupungeittain

76 Maankäyttö

77 MAANKÄYTTÖ

78 MAANKÄYTTÖ

79 MAANKÄYTTÖ

80 MAANKÄYTTÖ Aluetehokkuuden kehitys pääkaupunkiseudulla Mitä indikaattori mittaa? Aluetehokkuus mittaa rakennusten kerrosalaa suhteessa muuhun maankäyttöön eli kuvaa maankäytön tehokkuutta pääkaupunkiseudulla. Alue on tarkastelussa jaettu 250 x 250 m:n ruutuihin. Aluetehokkuus poikkeaa tonttitehokkuudesta siten, että mukana on koko maa-ala sisältäen viheralueet ja tiet. Aluetehokkuuden muutos on saatu tarkastelemalla vuosien 2010 ja 2000 erotusta aluetehokkuusluvuissa. Mitä indikaattori kertoo? Mitä suurempi on aluetehokkuus, sen ehyempi ja ekotehokkaampi on yhdyskuntarakenne. Aluetehokkuus on suurin Helsingin niemellä ja ratojen varsilla. Kartoista näkee kehityksen kymmenen vuoden ajalta. Aluetehokkuus on kasvanut tasaisesti koko pääkaupunkiseudulla eli yhdyskuntarakenne on kauttaaltaan tiivistynyt. Huomattavasti se on kasvanut mm. Matinkylässä, Leppävaarassa, Keilaniemessä, Tammisto-Pakkalan alueella, Arabianrannassa, Viikissä ja Vuosaaressa

81 MAANKÄYTTÖ Aluetehokkuuden kehitys pääkaupunkiseudulla Aineisto ja sen tuottaja: HSY Seurantatiedon kokoaja: HSY Seurannan aikaväli: 10 vuoden välein Esittämistapa: Kartta Aluetaso: Pääkaupunkiseutu

82 MAANKÄYTTÖ

83 MAANKÄYTTÖ

84 MAANKÄYTTÖ

85 MAANKÄYTTÖ

86 MAANKÄYTTÖ

87 MAANKÄYTTÖ Asukas- ja työpaikkatiheyden kehitys Mitä indikaattori mittaa? Indikaattori mittaa yhdyskuntarakenteen tiivistymistä ja joukkoliikenteen järjestämisen mahdollisuuksia. YKRaineistosta on laskettu yhteen 250 x 250 m:n ruuduista asukkaat ja työpaikat, jolloin nähdään yhdyskuntarakenteen todellinen käyttö. Kehitystä voidaan hahmottaa tarkastelemalla aikasarjaa. Tuloksena olevat paikkatietoruudut on luokiteltu kolmeen luokkaan: alle 35 as+tp/ha, as+tp/ha ja yli 50 as+tp/ha, jotka ovat keskeisiä raja-arvoja joukkoliikenteen järjestämisen kannattavuuden näkökulmasta. Indikaattori ottaa huomioon seudun ennusteiden mukaisen positiivisen väestönkasvun. Mitä indikaattori kertoo? Asukas- ja työpaikkatiheys kuvaa, että pääkaupunkiseudun yhdyskuntarakenne on tiivistynyt ydinalueilla ja pääliikenneväylien varsilla. Tiheys on kasvanut erityisesti 1990-luvulla. Tällöin ovat kasvaneet voimakkaasti mm. Ruoholahti, Meilahti, Vuosaari, Herttoniemenranta, Tikkurila, Leppävaara ja Pohjois-Tapiola. Myös 2000-luvulla selkeää kasvua on nähtävissä, erityisesti Arabianrannassa, Viikissä, Tammisto-Pakkala-Aviapolis alueella sekä Matinkylässä

88 MAANKÄYTTÖ Asukas- ja työpaikkatiheyden kehitys Aineisto ja sen tuottaja: YKR/Suomen ympäristökeskus ja Tilastokeskus 2012 Seurantatiedon kokoaja: HSY Seurannan aikaväli: 10 vuoden välein Esittämistapa: Kartta Aluetaso: Pääkaupunkiseutu

89 MAANKÄYTTÖ

90 MAANKÄYTTÖ

91 MAANKÄYTTÖ Raideliikenteen käyttäjäpotentiaali pääkaupunkiseudulla Mitä indikaattori mittaa? Raideliikenteen käyttäjäpotentiaali kuvaa asukas- ja työpaikkamäärää eli potentiaalisten junaa tai metroa käyttävien määrää aseman läheisyydessä suhteessa pinta-alaan. Se saadaan laskemalla yhteen asukkaat ja työpaikat kultakin asemanseudulta ja jakamalla määrä pinta-alalla. Rajaukseksi on valittu 600 m, mitä pidetään kohtuullisena kävelymatkana juna-asemalle. Asukas- ja työpaikkatiheydet on jaoteltu viiteen eri luokkaan, joista voi päätellä, miten tehokkaassa käytössä kukin asemanseutu on. Mitä indikaattori kertoo? Kuvasarjassa on esitetty raideliikenteen käyttäjäpotentiaalin kehittymistä vuosina 2000 ja Luokkaan erinomainen eli yli as-tp/km2 kuuluu kantakaupungin metroasemat sekä rautatieasema, yhteensä 6 asemaa. Ei muutosta 10 vuodessa. Luokkaan hyvä eli as-tp/km2 on Myyrmäen, Pasilan ja Ruoholahden lisäksi noussut kolme uutta asemaa: Leppävaara, Valimo, Vuosaari. Näissä sekä asukas- että työpaikkamäärät ovat kasvaneet. Luokkaan riittävä ovat nousseet Vantaankoski ja Käpylä

92 MAANKÄYTTÖ Raideliikenteen käyttäjäpotentiaali pääkaupunkiseudulla Aineisto ja sen tuottaja: HSY Seurantatiedon kokoaja: HSY Seurannan aikaväli: 10 vuoden välein Esittämistapa: Kartta Aluetaso: Pääkaupunkiseutu

93 MAANKÄYTTÖ

94 MAANKÄYTTÖ

95 MAANKÄYTTÖ

96 MAANKÄYTTÖ Raideliikenteen käyttäjäpotentiaalin muutos verrattuna seudun keskimääräiseen kasvuun Mitä indikaattori mittaa? Raideliikenteen käyttäjäpotentiaalin muutosta suhteessa seudun keskimääräiseen kasvuun kullakin aikajaksolla. Tavoitteena on kasvattaa raideliikenteen osuutta liikkumisessa ja tehostaa asemien käyttöastetta. Tarkastelu on tehty sekä 600 m ja 1000 m:n säteellä asemista. Mitä indikaattori kertoo? Kuvasarjassa on esitetty raideliikenteen käyttäjäpotentiaalin muutos vuosilta , ja Asemanseutujen väestö- ja työpaikkamäärät ovat olleet kasvussa kaikilla tarkastelluilla aikajaksoilla. Verrattuna asemanseutujen yhteenlaskettua kasvua seudun keskimääräiseen kasvuun, on kasvu ollut ensimmäisellä jaksolla nopeampaa ja sen jälkeen lähes sama kuin seudun kasvu keskimäärin

97 MAANKÄYTTÖ Raideliikenteen käyttäjäpotentiaalin muutos verrattuna seudun keskimääräiseen kasvuun Aineisto ja sen tuottaja: HSY Seurantatiedon kokoaja: HSY Seurannan aikaväli: 3-7 vuoden välein Esittämistapa: Kartta Aluetaso: Pääkaupunkiseutu

98 MAANKÄYTTÖ

99 MAANKÄYTTÖ

100 MAANKÄYTTÖ Raideliikenteen käyttäjäpotentiaalin muutos tulevaisuudessa Mitä indikaattori mittaa? Raideliikenteen käyttäjäpotentiaalin muutosta olemassa olevilla ja rakenteilla olevilla asemanseuduilla Kehäradan ja Länsimetron varrella. Muutostiedot on laadittu maankäytön suunnitelmista ja kaavoista saatujen asukas- ja työpaikkamäärien perusteella. Mitä indikaattori kertoo? Kaupungit ovat kaavoittaneet uutta kerrosalaa asemien läheisyyteen. Sekä olemassa olevia että uusia ratayhteyksiä hyödynnetään entistä tehokkaammin. Mahdollisuuksia lisätä asukas- ja työpaikkamäärää on Espoossa rantaradan varrella. Vuoteen 2020 mennessä kahden uuden ratayhteyden, Kehäradan ja Länsimetron, käyttöönoton jälkeen raideliikenteen käyttäjäpotentiaali kasvaa, mikäli maankäytön suunnitelmat toteutuvat. Uusista asemista kahdeksan on jo nykyisellä asukas- ja työpaikkamäärällä luokassa riittävä

101 MAANKÄYTTÖ Raideliikenteen käyttäjäpotentiaalin muutos tulevaisuudessa Aineisto ja sen tuottaja: HSY Seurantatiedon kokoaja: HSY Seurannan aikaväli: Tarvittaessa Esittämistapa: Kartta Aluetaso: Pääkaupunkiseutu

102 MAANKÄYTTÖ Sukkulointi pääkaupunkiseudulle

103 MAANKÄYTTÖ

104 MAANKÄYTTÖ

105 MAANKÄYTTÖ

106 MAANKÄYTTÖ

107 MAANKÄYTTÖ Sukkulointi pääkaupunkiseudulle Mitä indikaattori mittaa? Sukkulointi eli pendelöinti kuvaa kuntarajan ylittävää työssäkäyntiä eli kunnan ulkopuolista työmatkaliikennettä. Mittarina on sukkuloijien prosentuaalinen osuus kunnan työllisistä. Tiedot perustuvat Tilastokeskuksen työssäkäyntitilastoon. Sukkulointi kuvaa myös yhdyskuntarakennetta eli asutuksen ja työpaikkojen sijoittumista seudulla. Mitä indikaattori kertoo? Sukkulointietäisyys eli työmatkojen pituus on kasvanut vuodesta 1990 vuoteen 2010 huomattavasti. Pitkät työmatkat kasvattavat liikenteen päästöjä. Pääkaupunkiseudun työssäkäyntialue ulottuu jo parin sadan kilometrin säteelle seudun keskuksesta. Pääkaupunkiseudulle suuntautuva työssäkäynti on kasvanut voimakkaasti viime vuosikymmenet. Työssäkäyntitilaston mukaan pääkaupunkiseudulla kävi vuoden 2010 lopussa työssä noin pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuvaa. Vuoteen 2009 verrattuna määrä kasvoi noin 1,9 prosenttia eli noin 2 200:n työllisen verran. Näistä lähes 60 % (noin hlöä) tulee Helsingin seudun kehyskunnista. Työpaikkojen painopiste on Helsingissä ja sinne tullaan tasaisesti laajalta alueelta

108 MAANKÄYTTÖ Sukkulointi pääkaupunkiseudulle Aineisto ja sen tuottaja: Tilastokeskus/HSY Seurantatiedon kokoaja: HSY Seurannan aikaväli: Vuoden välein (viimeisin tieto 2009) Esittämistapa: Kartta Aluetaso: Pääkaupunkiseutu

109 Sähkönkulutus

110 SÄHKÖNKULUTUS Sähkön kokonaiskulutus sektoreittain ja asukasta kohti Mitä indikaattori mittaa: Sähkön kokonaiskulutus kuvaa seudulla vuoden aikana käytetyn kulutussähkön ja sähkölämmityksen kokonaismäärää gigawattitunteina sektoreittain jaoteltuna sekä asukasta kohden. Laskennassa käytetään valtakunnallista päästökerrointa, jonka vuosivaihteluja tasataan käyttämällä viiden vuoden liukuvaa keskiarvoa. Mitä indikaattori kertoo: Sähkön kokonaiskulutus on kasvanut vuodesta 1990 noin 3000 GWh eli 50 %. Vuonna 2011 kulutus kääntyi tilapäisesti laskuun, mutta vuonna 2012 jälleen nousuun. Sähkönkulutus asukasta kohden on kasvanut noin 1,5 MWh eli noin 20 % vuodesta

111 SÄHKÖNKULUTUS Sähkön kokonaiskulutus sektoreittain ja asukasta kohti Aineisto ja sen tuottaja: HSY Seurantatiedon kokoaja: HSY Seurannan aikaväli: Vuosittain Esittämistapa: Diagrammi Aluetaso: Pääkaupunkiseutu

112 SÄHKÖNKULUTUS Sähkönkulutus kaupungeittain HELSINKI ESPOO VANTAA KAUNIAINEN

113 SÄHKÖNKULUTUS Sähkönkulutus kaupungeittain Mitä indikaattori mittaa? Sähkönkulutus kaupungeittain kuvaa pääkaupunkiseudun kaupungeissa vuoden aikana käytetyn kulutussähkön ja sähkölämmityksen määrää sektoreittain. Toisella akselilla kuvataan sähkönkulutuksen muutos asukasta kohden. Kulutussähkön päästölaskennassa käytetään valtakunnallista päästökerrointa, jonka vuosivaihteluja tasataan käyttämällä viiden vuoden liukuvaa keskiarvoa. Mitä indikaattori kertoo? Sähkönkulutus kaikissa kaupungeissa on kasvanut vuodesta 1990 merkittävästi. Suurinta kasvu on ollut Espoossa ja Vantaalla. Kasvua selittää sekä seudun kasvu ylipäänsä että sähkölaitteiden yleistyminen kotitalouksissa ja työpaikoilla. Sähkönkulutus asukasta kohden vaihtelee kaupungeittain ollen korkein Vantaalla. Sähkönkulutus notkahti hieman vuonna 2011, mutta on kääntynyt jälleen nousuun kaikissa kaupungeissa

114 SÄHKÖNKULUTUS Sähkönkulutus kaupungeittain Aineisto ja sen tuottaja: Espoo, Helsinki, Kaunainen, Vantaa ja HSY Seurantatiedon kokoaja: HSY Seurannan aikaväli: Vuosittain Esittämistapa: Diagrammi Aluetaso: Pääkaupunkiseutu

115 SÄHKÖNKULUTUS Sähkön ominaiskulutus kaupunkien kiinteistöissä Mitä indikaattori mittaa: Sähkön ominaiskulutus (kwh/m 3 ) kuvaa kaupunkien omistamissa julkisissa rakennuksissa kulutetun sähkön määrän kehitystä vuosina Mitä indikaattori kertoo? Sähkönkulutus kuutiometriä kohden on pysynyt viime vuosina melko vakaana kaikissa kunnissa. Helsingin ja Vantaan osalta näkyy hienoista laskua vuosina

116 SÄHKÖNKULUTUS Sähkön ominaiskulutus kaupunkien kiinteistöissä Aineisto ja sen tuottaja: Espoo, Helsinki, Vantaa Seurantatiedon kokoaja: HSY Seurannan aikaväli: Vuosittain Esittämistapa: Diagrammi Aluetaso: Kaupungeittain

117 Rakennukset Lämmitys, jäähdytys ja energiatehokkuus

118 RAKENNUKSET: LÄMMITYS, JÄÄHDYTYS JA ENERGIATEHOKKUUS Asuntokannan ikä

119 RAKENNUKSET: LÄMMITYS, JÄÄHDYTYS JA ENERGIATEHOKKUUS Asuntokannan ikä Mitä indikaattori mittaa? Asuntokannan ikä kuvaa alueellisesti kunkin kaupunginosan asuntokannan pääasiallista rakennusvuosikymmentä eli miltä vuosikymmeneltä suurin osa alueen rakennuskannasta on (mediaani). Rakennusten ikä indikoi perusparannustarvetta ja rakennusten energiatehokkuutta. Mitä indikaattori kertoo? Paras energiatehokkuus on 2000-luvulla ja ennen 1940-lukua rakennetussa asuntokannassa. Hieman enemmän lämmitysenergiaa kuluu luvuilla ja 1990-luvulla rakennetuissa asunnoissa. Suurimmat perusparannustarpeet energiatehokkuuden kannalta ovat ja 70-luvun asunnoissa. Karttatarkastelussa voidaan havaita ja 70 luvulla rakennettujen lähiöiden sijoittuminen (pinkki ja vaaleanpunainen alue)

120 RAKENNUKSET: LÄMMITYS, JÄÄHDYTYS JA ENERGIATEHOKKUUS Asuntokannan ikä Aineisto ja sen tuottaja: HSY Seurantatiedon kokoaja: HSY Seurannan aikaväli: Kymmenen vuotta Esittämistapa: Kartta Aluetaso: Pääkaupunkiseutu

121 RAKENNUKSET: LÄMMITYS, JÄÄHDYTYS JA ENERGIATEHOKKUUS Rakennuskanta valmistumisvuoden mukaan Mitä indikaattori mittaa? Pääkaupunkiseudun rakennuskannan prosenttiosuuksia rakennusten valmistumisvuoden mukaan. Rakennusten ikä indikoi perusparannustarvetta ja rakennusten energiatehokkuutta. Mitä indikaattori kertoo? Paras energiatehokkuus on luvulla ja ennen 1940-lukua rakennetussa asuntokannassa. Hieman enemmän lämmitysenergiaa kuluu luvuilla ja 1990-luvulla rakennetuissa asunnoissa. Suurimmat perusparannustarpeet energiatehokkuuden kannalta ovat ja 70-luvun asunnoissa, noin 20 % kannasta. Rakennuskannasta yli 60 % on valmistunut vuoden 1980 jälkeen

122 RAKENNUKSET: LÄMMITYS, JÄÄHDYTYS JA ENERGIATEHOKKUUS Asuntokannan ikä Aineisto ja sen tuottaja: Tilastokeskus/Suomen ympäristökeskus (Hertta) Seurantatiedon kokoaja: HSY Seurannan aikaväli: Kymmenen vuotta Esittämistapa: Kartta Aluetaso: Pääkaupunkiseutu

123 RAKENNUKSET: LÄMMITYS, JÄÄHDYTYS JA ENERGIATEHOKKUUS Rakennusten kerrosalan kehitys ja sen lämmitystapa polttoaineittain Mitä indikaattori mittaa: Rakennusten kerrosalan kehitys kuvaa lämmitettävien neliöiden määrään kehitystä pääkaupunkiseudulla. Lämmitystapa kuvaa rakennusten pääasiallista lämmitysmuotoa. Eniten khk-päästöjä syntyy sähkö- ja öljylämmityksestä. Mitä indikaattori kertoo? Kaukolämmön osuus lämmitysmuotona on pysynyt samalla hieman alle 80 % tasolla vuodesta Sähkölämmityksen osuus on kasvanut hieman ja öljylämmityksen vähentynyt. Puun ja maalämmön osuus lämmitysmuotona on toistaiseksi vähäinen. Rakennusten kerrosala on kasvanut huomattavasti vuodesta

124 RAKENNUKSET: LÄMMITYS, JÄÄHDYTYS JA ENERGIATEHOKKUUS Rakennusten lämmitystapa polttoaineittain Aineisto ja sen tuottaja: Tilastokeskus Seurantatiedon kokoaja: HSY Seurannan aikaväli: Vuosittain Esittämistapa: Diagrammi Aluetaso: Pääkaupunkiseutu

125 RAKENNUKSET: LÄMMITYS, JÄÄHDYTYS JA ENERGIATEHOKKUUS Rakennusten lämmitystapa kaupungeittain Muu HELSINKI Kaukolämpö Öljy Sähkö Muu HELSINKI Kaukolämpö Öljy Sähkö ESPOO JA KAUNIAINEN Kaukolämpö Öljy Sähkö ESPOO Muu JA KAUNIAINEN VANTAA Kaukolämpö HELSINKI Kaukolämpö Öljy Kaukolämpö Sähkö Öljy Öljy Sähkö Muu HELSINKI Kaukolämpö Öljy Sähkö ESPOO JA KAUNIAINEN Kaukolämpö Öljy Sähkö VANTAA Kaukolämpö Öljy Sähkö Mitä indikaattori mittaa: Rakennusten lämmitystapaa kaupungeittain. Eniten khk-päästöjä syntyy sähkö- ja öljylämmityksestä. Kaukolämmön päästöt riippuvat käytettävästä polttoaineesta. Mitä indikaattori kertoo? Kaukolämpö on kaikissa kaupungeissa rakennusten merkittävin lämmitystapa. Sähkö- ja öljylämmityksen suhteellinen osuus on Helsingissä muuta pääkaupunkiseutua pienempi

126 RAKENNUKSET: LÄMMITYS, JÄÄHDYTYS JA ENERGIATEHOKKUUS Rakennusten lämmitystapa kaupungeittain Aineisto ja sen tuottaja: Tilastokeskus Seurantatiedon kokoaja: HSY Seurannan aikaväli: Vuosittain Esittämistapa: Diagrammi Aluetaso: Kaupungeittain

127 RAKENNUKSET: LÄMMITYS, JÄÄHDYTYS JA ENERGIATEHOKKUUS Kaukolämmön kokonaiskulutus sektoreittain Mitä indikaattori mittaa: Kaukolämmön kulutus pääkaupunkiseudulla (GWh) sektoreittain. Kaukolämpö tuotetaan seudulla pääosin sähkön ja lämmön yhteistuotantona. Erillisiä lämpökeskuksia käytetään tarpeen mukaan. Mitä indikaattori kertoo? Kaukolämmön kokonaiskulutus on pysynyt 2000-luvulla lähes samana, vaikka lämmitettävän pinta-alan määrä on kasvanut. Vuosien aikana kulutus on kasvanut, mikä johtuu tavallista kylmemmistä talvista. Kotitalouksien osuus on yli puolet kokonaiskulutuksesta

128 RAKENNUKSET: LÄMMITYS, JÄÄHDYTYS JA ENERGIATEHOKKUUS Kaukolämmön kokonaiskulutus sektoreittain Aineisto ja sen tuottaja: Tilastokeskus Seurantatiedon kokoaja: HSY Seurannan aikaväli: Vuosittain Esittämistapa: Diagrammi Aluetaso: Kaupungeittain

129 RAKENNUKSET: LÄMMITYS, JÄÄHDYTYS JA ENERGIATEHOKKUUS kulutus (GWh) Kaukolämmön kulutus kaupungeittain HELSINKI ESPOO VANTAA KAUNIAINEN Kotitaloudet Palvelut ja julkinen sektori Teollisuus Lämmitystarvekorjattu kulutus

130 RAKENNUKSET: LÄMMITYS, JÄÄHDYTYS JA ENERGIATEHOKKUUS Kaukolämmön kulutus kaupungeittain Mitä indikaattori mittaa? Kaukolämmön kulutusta (GWh) kaupungeittain ja sektoreittain. Kaukolämpö tuotetaan seudulla pääosin sähkön ja lämmön yhteistuotantona, ja erillisiä lämpökeskuksia käytetään tarpeen mukaan. Seudulla toimii kolme eri energiayhtiötä. Mitä indikaattori kertoo? Kaukolämmön kokonaiskulutus on pysynyt viimeisen vuosikymmenen lähes samana, vaikka lämmitettävän pinta-alan määrä on kasvanut. Vuoteen 1990 verrattuna kasvua näkyy erityisesti Espoossa ja Vantaalla. Kaupungit ovat kasvaneet merkittävästi 20 vuoden aikana. Vuosien poikkeuksellisen korkea kulutus johtuu tavallista kylmemmistä talvista

131 RAKENNUKSET: LÄMMITYS, JÄÄHDYTYS JA ENERGIATEHOKKUUS Kaukojäähdytyksen kulutus Mitä indikaattori mittaa: Kaukojäähdytyksen kokonaiskulutusta. Kaukojäähdytystä on alettu käyttää rakennusten viilentämiseen vuodesta Sen tuotanto perustuu suurimmalta osin energiaan, joka muuten jäisi hyödyntämättä. Espoossa kaukojäähdytys otettiin käyttöön vuonna Mitä indikaattori kertoo? Kaukojäähdytyksen kokonaiskulutus on kasvanut vuodesta 2003 vuoteen 2012 yli 100 GWh:iin. Kaukojäähdytystä on lisätty erityisesti palvelu- ja toimistorakennuksissa. Vuosien kulutuksen kasvu johtuu sekä verkon laajenemisesta että poikkeuksellisen lämpimistä kesistä

132 RAKENNUKSET: LÄMMITYS, JÄÄHDYTYS JA ENERGIATEHOKKUUS Kaukojäähdytyksen kulutus Aineisto ja sen tuottaja: Helsingin Energia, Fortum Oyj Seurantatiedon kokoaja: HSY Seurannan aikaväli: Vuosittain Esittämistapa: Diagrammi Aluetaso: Kaupungeittain

133 RAKENNUKSET: LÄMMITYS, JÄÄHDYTYS JA ENERGIATEHOKKUUS Lämmön ominaiskulutus kaupunkien kiinteistöissä Mitä indikaattori mittaa: Lämmön ominaiskulutus eli lämmitysenergian kulutus kilowattitunteina lämmitettävää kuutiota kohti kuvaa julkisen sektorin rakennusten energiatehokkuutta. Tiedot on saatavana vuodesta 2004 alkaen. * *) vuoden 2012 Helsingin tietoja ei ole saatavissa kwh/m3:na tilastointimuutoksen takia. Jatkossa tiedot raportoidaan kwh/m2:na. Mitä indikaattori kertoo? Pääkaupunkiseudun keskiarvoa tarkasteltaessa ominaiskulutus ei ole muuttunut merkittävästi, mutta julkinen rakennuskanta uusiutuu hitaasti ja toisaalta energiaremontteja on tehty vasta vähän. Selkein laskeva trendi näkyy Vantaalla, mutta lähtötaso on korkeampi kuin Helsingissä tai Espoossa

134 RAKENNUKSET: LÄMMITYS, JÄÄHDYTYS JA ENERGIATEHOKKUUS Lämmön ominaiskulutus kaupunkien kiinteistöissä Aineisto ja sen tuottaja: Espoo, Helsinki ja Vantaa Seurantatiedon kokoaja: HSY Seurannan aikaväli: Vuosittain Esittämistapa: Diagrammi Aluetaso: Kaupungeittain

135 Energiantuotanto

136 ENERGIANTUOTANTO Kaukolämmön tuotantoon käytetyt polttoaineet Mitä indikaattori mittaa: Kaukolämmön tuotantoon käytetyt polttoaineet kuvaavat fossiilisten ja uusiutuvien polttoaineiden määriä ja suhteita. Yhteistuotannon polttoaineet on jaettu sähkölle ja lämmölle hyödynjakomenetelmällä. Tavoitteena on lisätä uusiutuvien osuutta merkittävästi. Mitä indikaattori kertoo? Kivihiilen määrää on vähennetty ja maakaasun määrää lisätty samalla kun kokonaiskulutus on kasvanut, mikä on vähentänyt seudun päästöjä. Vuonna 2012 kivihiilen käyttö on lisääntynyt. Lämpöpumppujen käyttöä on lisätty ja uusiutuvia energialähteitä otettu käyttöön 2000-luvulla mm. Ämmässuon kaatopaikkakaasu ja Katri Valan voimalan jätevesikaukolämpö

137 ENERGIANTUOTANTO Kaukolämmön tuotantoon käytetyt polttoaineet Aineisto ja sen tuottaja: Espoo, Helsinki, Kauniainen ja Vantaa Seurantatiedon kokoaja: HSY Seurannan aikaväli: Vuosittain Esittämistapa: Diagrammi Aluetaso: Kaupungeittain

138 ENERGIANTUOTANTO polttoaineet (GWh) Kaukolämmön tuotantoon käytetyt polttoaineet kaupungeittain HELSINKI ESPOO 7000 VANTAA Kivihiili Maakaasu Öljy Biokaasu Jätevesilämpö

139 ENERGIANTUOTANTO Kaukolämmön tuotantoon käytetyt polttoaineet kaupungeittain Mitä indikaattori mittaa? Kaukolämmön tuotantoon käytetyt polttoaineet kuvaavat fossiilisten ja uusiutuvien polttoaineiden määriä ja suhteita. Yhteistuotannon polttoaineet on jaettu sähkölle ja lämmölle hyödynjakomenetelmällä. Kansallisen ilmastostrategian tavoitteena on lisätä uusiutuvien osuutta merkittävästi. Mitä indikaattori kertoo? Vuodesta 1990 kivihiilen määrää on vähennetty voimakkaasti ja maakaasun määrää lisätty erityisesti Helsingissä ja jonkin verran Vantaalla. Viime vuosina verotuksellisista syistä kivihiilen määrää on jälleen lisätty Espoossa ja Vantaalla luvulla on otettu käyttöön jonkin verran myös uusiutuvia energialähteitä. Ämmässuon kaatopaikkakaasun hyödyntäminen näkyy Espoon kuvaajassa. Helsingissä Katri Valan lämpö- ja jäähdytyslaitoksessa on tuotettu jätevesilämmöstä kaukolämpöä vuodesta 2006 alkaen

140 ENERGIANTUOTANTO Kaukolämmön tuotantoon käytetyt polttoaineet kaupungeittain Aineisto ja sen tuottaja: Espoo, Helsinki ja Vantaa Seurantatiedon kokoaja: HSY Seurannan aikaväli: Vuosittain Esittämistapa: Diagrammi Aluetaso: Kaupungeittain

141 Hankinnat, kulutus ja jätteet

142 HANKINNAT, KULUTUS JA JÄTTEET Ympäristöperusteiset hankinnat % Mitä indikaattori mittaa: Ympäristönäkökohdat huomioon ottavien hankintojen määrää kaupunkien hankinnoissa. Tavoitteena on, että määrä kasvaa kestävien hankintojen toimenpideohjelman mukaisesti tasolle 50 % kaikista hankinnoista vuoteen 2015 mennessä. Mitä indikaattori kertoo? Ympäristönäkökohtia on alettu ottaa huomioon hankintaprosesseissa. Ympäristöperusteisten hankintojen osuus on kasvanut merkittävästi kaikissa kaupungeissa viimeisten muutaman vuoden aikana. Määrän kasvu on pysähtynyt Helsingissä ja Espoossa, mutta Vantaalla on onnistuttu kasvattamaan osuutta jo 50 %:iin hankinnoista

143 HANKINNAT, KULUTUS JA JÄTTEET Kotitalousjätteen määrä ja kierrätysaste Aineisto ja sen tuottaja: Helsingin ympäristötilasto Seurantatiedon kokoaja: HSY Seurannan aikaväli: Joka vuosi Esittämistapa: Diagrammi Aluetaso: Kaupungeittain

144 HANKINNAT, KULUTUS JA JÄTTEET Kotitalousjätteen määrä ja kierrätysaste Mitä indikaattori mittaa: Syntyvän kotitalousjätteen määrä ja kierrätysaste kuvaavat välillisesti jätteistä aiheutuvia ympäristöhaittoja, yhteiskunnan kulutuskäyttäytymistä sekä resurssitehokkuutta Mitä indikaattori kertoo? Kotitalouksissa syntyvän yhdyskuntajätteen määrä on ollut vuodesta 2004 kasvussa. Vuonna 2010 määrässä on nähtävissä laskua, mutta trendiä ei vielä voi päätellä. Kierrätysaste on kasvanut %:sta 50 %:iin eli resurssitehokkuus on hieman parantunut

145 HANKINNAT, KULUTUS JA JÄTTEET Kotitalousjätteen määrä ja kierrätysaste Aineisto ja sen tuottaja: HSY (Pääkaupunkiseudun jätevirrat) Seurantatiedon kokoaja: HSY Seurannan aikaväli: Joka toinen vuosi Esittämistapa: Diagrammi Aluetaso: Pääkaupunkiseutu

146 HANKINNAT, KULUTUS JA JÄTTEET Pääkaupunkiseudun yhdyskuntajätteen määrä sektoreittain Mitä indikaattori mittaa: Pääkaupunkiseudun yhdyskuntajätteen määrää ja sen jakautumista sektoreittain. Mitä indikaattori kertoo? Lähes puolet seudun yhdyskuntajätteestä syntyy kotitalouksissa. Jätteen määrä on kasvanut kaikilla sektoreilla aina vuoteen 2008 saakka, jonka jälkeen se on kääntynyt laskuun

147 HANKINNAT, KULUTUS JA JÄTTEET Pääkaupunkiseudun yhdyskuntajätteen määrä sektoreittain Aineisto ja sen tuottaja: HSY (Pääkaupunkiseudun jätevirrat) Seurantatiedon kokoaja: HSY Seurannan aikaväli: Joka toinen vuosi Esittämistapa: Diagrammi Aluetaso: Pääkaupunkiseutu

148 HANKINNAT, KULUTUS JA JÄTTEET Paperinkulutus kaupunkien virastoissa ja laitoksissa Mitä indikaattori mittaa: Toimistopaperin kulutettua määrää vuosittain työntekijää kohden (A4- arkkia/työntekijä). Paperinkulutus kuvaa kaupunkien työntekijöiden ympäristövastuullisuutta ja sähköisen työtavan yleistymistä. Mitä indikaattori kertoo? Paperinkulutus on vuonna 2006 kääntynyt laskuun. Helsingissä lasku näkyy erityisesti neljän viime vuoden aikana (painatus ulkoistettu 2008). Vantaalla kulutus on ollut lähellä 4000 arkkia/työntekijä koko 2000-luvun, mutta vuonna 2010 kulutus on selvästi vähentynyt. Espoossa kulutus on laskenut vuosina , poikkeuksena vuosi

149 HANKINNAT, KULUTUS JA JÄTTEET Paperinkulutus kaupunkien virastoissa ja laitoksissa Aineisto ja sen tuottaja: Espoo, Helsinki ja Vantaa Seurantatiedon kokoaja: HSY Seurannan aikaväli: Joka vuosi Esittämistapa: Diagrammi Aluetaso: Kaupungeittain

150 Yleiset keinot

151 YLEISET KEINOT Koulutettujen ekotukihenkilöiden määrän kehitys pääkaupunkiseudulla Mitä indikaattori mittaa: Koulutettujen ekotukihenkilöiden määrän kehitystä kaupungeittain. Sen avulla arvioidaan ekotukitoiminnan laajuutta kaupunkien organisaatiossa. Tavoitteena on kiinnittää huomiota työyhteisön ympäristöasioihin: ilmastonmuutoksen hillintään, ympäristökuormituksen vähentämiseen ja luonnonvarojen säästämiseen. Mitä indikaattori kertoo? Ekotukihenkilöiden määrä on kasvanut lähes 1800 ekotukihenkilöön seitsemässä vuodessa. Ekotukitoiminta on käynnistetty Helsingissä vuonna 2006 ja toimintaa on laajennettu koko pääkaupunkiseudulle vuosien 2009 ja 2010 aikana. Tavoitteena on saada ekotukiverkosto pysyväksi

152 YLEISET KEINOT Koulutetut ekotukihenkilöt pääkaupunkiseudulla Aineisto ja sen tuottaja: Espoo, Helsinki ja Vantaa Seurantatiedon kokoaja: HSY Seurannan aikaväli: Joka vuosi Esittämistapa: Diagrammi Aluetaso: Kaupungeittain

153 YLEISET KEINOT Ympäristösertifioidut* päiväkodit ja koulut Mitä indikaattori mittaa: Ympäristösertifioitujen päiväkotien ja koulujen määrän kehitystä pääkaupunkiseudulla. Ympäristösertifiointi on laadittu työvälineiksi ja kannusteiksi toiminnan ja opetuksen laadun kehittämiseen ympäristön näkökulmasta. Vihreä lippu - ohjelmassa yhdistyvät ympäristökuormituksen vähentäminen, kestävän kehityksen kasvatus sekä lasten ja nuorten osallistaminen toimintaan. Mitä indikaattori kertoo? Vihreän lipun ohjelmaan liittyneiden koulujen ja päiväkotien määrä on kolminkertaistunut kuudessa vuodessa, mutta vuodesta 2010 kehitys on tasaantunut. *)tässä tarkastelussa Vihreä lippu-ohjelma