Teksti Jarmo Raivio Kuvat Sara Pihlaja Grafiikka Outi Kainiemi Syystuuli irrottelee lehtiä koivusta Finlandia-talon takana, ja Töölönlahden rannassa palelee parvi sorsia. Lahtea kiertävää pyörätietä suhahtaa pikkutakkimies, jonka pyörän sarvessa roikkuu salkku. Olemme lähdössä pyöräretkelle liikennesuunnittelija Marek Salermon kanssa. Tarkoituksena on etsiä syitä sille, miksi helsinkiläiset ovat niin laiskoja pyöräilemään. Pääkaupunki on juuttunut suomalaisissa pyöräilytilastoissa häntäpäähän. Salermo on luvannut myös esitellä, miten Helsingistä voitaisiin tehdä pyöräilijälle ystävällisempi kaupunki. Työpaikkapyöräilijät ovat tähän aikaan aamupäivästä jo menneet, ja pyörätiellä on suorastaan autiota. Heti retken aluksi on selvittävä yhdestä Helsingin rankimmista ylämäistä, kun radan vartta kulkeva pyörätie kiipeää Linnunlauluun. Kaupunkisuunnittelija Salermo ei ole noususta moksiskaan, työpaikalta lainattu parhaat päivänsä nähnyt Terässiipi kulkee kevyesti. ikä ihme, 31-vuotias Salermo pyöräili vuosituhannen alussa kilpaa begialaistallissa. Hän lopetti ammattilaisuransa kolmen vuoden jälkeen, mutta kaivaa ilmasto Muuttuva v ilmasto Satulaan Kun kaupunki on hyvin suunniteltu, pyörä on mainio kulkuneuvo läpi vuoden. Helsinki ei ole sellainen kaupunki. Vielä. Kööpenhaminan ilmastokokous 7. 18.12.2009 MITN HLSINGISSÄ KULJTAAN? Joukkoliikenne 26,5 % 38,7 % 6,8 % Henkilöauto 26,1 % Jalankulku Pyöräily 1,9 % Muu 30 Suomen Kuvalehti 46/2009 46/2009 Suomen Kuvalehti 31
KUINKA PALJON PYÖRÄILLÄÄN? 55 %* Kööpenhamina 40 % Amsterdam 30 % Malmö 20 % Oulu 12 % Berliini 11 % Turku 10 % Tukholma 6 % Helsinki * Pyöräilyn osuus matkoista I PYÖRÄRUUHKAA HLSINGISSÄ Pyöräilijöiden määrä päivässä kesäaikaan vilkkaimmilla reiteillä. Maalattu pyöräkaista on halpa tapa varata pyörille oma tila kadulta. Näitä kaistoja ollaan perustamassa Helsinkiin lisää. 4 000 Helsinki 35000 Kööpenhamina 4,5 km on pyörämatkan keskipituus Helsingissä. 400 000 231000 Helsingissä on 400 000 polku pyörää ja 231 000 yksityisautoa. nykyäänkin toisinaan kilpapyörän varastosta ja osallistuu kotimaan kisoihin, tosin lähinnä kannatuksen vuoksi. Pyöräilyä kertyy 10 000 kilometriä vuodessa. Keväällä työnsä aloittanut Salermo on nyt Helsingin virallinen ja ainoa pyöräilyvirkamies. Hänen tehtävänsä on miettiä, miten pääkaupunki vihdoinkin onnistuisi pitämään kiinni pyöräilylupauksistaan. Toukokuussa Helsinki lupasi juhlallisesti nostaa pyöräilyn osuuden kaupungissa tehtävistä matkoista 15 prosenttiin. Se merkitsee, että vuoteen 2020 mennessä pyöräilyn pitäisi yli kaksinkertaistua. Nykyään sadasta Helsingissä tehdystä matkasta kuusi ajetaan pyörällä. Kaksinkertaistaminen on tuttu sana Helsingin pyöräilypolitiikkaa seuraaville. Kaupunki päätti jo 1994, että pyöräily Helsingissä kaksinkertaistetaan kymmenessä vuodessa. i onnistunut, joten uusi kaksinkertaistamispäätös tehtiin 2002. Käytännössä pyöräilyn osuus liikenteestä ei ole kasvanut lainkaan, vaikka ensimmäinen tuplauslupaus täytti jo 15 vuotta. Kun Linnunlaulun mäestä on selvitty, rullataan hetki leppoisaa alamäkeä. i ihme, että radanvarsi on työpaikkapyöräili- Pyöräily piti tuplata jo viime vuosikymmenellä. 10% Talvella pyörämatkojen määrä romahtaa alle 10 prosenttiin kesäkuukausista. Pyörä on kaupungissa alle 5 kilometrin matkoilla useimmiten autoa nopeampi kulkuväline. 32 Suomen Kuvalehti 46/2009 46/2009 Suomen Kuvalehti 33
Pyöräonnettomuuksista 86 % on auton ja pyörän törmäyksiä risteyksissä, kävelijän ja pyöräilijän törmäyksiä on noin 5 %. 50% Helsingissä 50 % pyöräilijöistä käyttää kypärää. Pyöräilijän törmäysriski autoilijan kanssa jopa puolittuu, kun pyöräilijöiden määrä kasvaa voimakkaasti. Kadun reunaan erotettu yksisuuntainen pyörätie on turvallisin tapa järjestää pyöräliikenne vilkkailla kaduilla. Helsingissä tällaisia pyöräteitä ei juuri vielä ole. jöiden suosiossa, se on sujuva tie suoraan keskelle Helsinkiä. Reitti kääntyy kohti Keskuspuistoa. Aurinko paistaa syksyisen matalalta, ja on vähintäänkin kohtuullinen pyöräilyilma, lokakuuksi. hkä pipo kypärän alla ei sittenkään olisi ollut liioittelua, pohjoistuuli puhaltaa välillä suorastaan hyytävästi. Kylmä onkin ensimmäinen selitys helsinkiläisten vaisuun pyöräilyintoon. Ilmastolle ei virkamieskään voi mitään. Helppo se on leppeissä tuulissa polkevie n kööpenhaminalaisten kehuskella, että pyö- rällä kuljetaan yli puolet kaikista matkoista. Helsingissä keskilämpötila on kolmanneksen vuodesta pakkasen puolella. Ja koko vuoden keskilämpötila hieman yli seitsemän astetta lämpimänä vuonna. Sääselitys ei kuitenkaan kestä lähempää tarkastelua. Suomen pyöräilypääkaupunki on Oulu, joka sijaitsee Helsingistä 607 kilometriä pohjoiseen. Siellä keskimäärin parikymmentä prosenttia matkoista tehdään pyörällä, eli pyörää käytetään miltei kolme kertaa useammin kuin pääkaupungissa. Risteysonnettomuudet vähenevät, koska pyöräilijä lähestyy risteystä aina samasta suunnasta kuin autotkin. Kiusaus pyöräillä jalkakäytävillä vähenee, kun pyöräilijöille on varattu oma paikka kadulla. Lisäksi vältetään jalkakäytävälle erotettujen pyöräteiden aiheuttama jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden sekasotku. Oulussakin pyöräily vähenee talvella, mutta Helsingissä se romahtaa. Keskustan vilkkaalla pyörätiellä saattaa kesällä polkea esimerkiksi 2 000 ihmistä päivässä, talvella enää 200. Tuuli hyytää ehkä pipo ei olisi ollut liioittelua. Alamäkeä ulos Keskuspuistosta, sitten kaksi korttelia kadulla, tunneli Mannerheimintien ali Pikku-Huopalahteen. Jaha, pyörätie kulkeekin nyt tuolla väärällä puolella tietä, jos jatketaankin kadulla, nyt sitten pyörätielle, takaisin ajoradalle ja seuraavaksi niin minne? dessä on kuusikaistainen Paciuksenkatu, ja sen toisella puolella siintää takaisin keskustaan vievä pyörätie. Tilanne on tuttu Helsingissä. Pyörätie loppuu kuin tyhjään. nsimmäiseksi tulee mieleen, että onko tätä tarkoitus jatkaa sitten ensi vuoden budjetista. Sitten pitääkin ryhtyä miettimään, muuttuisiko jalankulkijaksi ja taluttaisi pyörän suojatietä? Vai ryhtyisikö sittenkin autoilijaksi ja ajaisi risteyksen yli pyörätielle? Salermo istuu pyöränsä päällä kadun laidassa. Helsingissä aika usein pyörätie päättyy ja jättää sinut esimerkiksi jalkakäytävälle. Ja se on yksi syy, miksi jalkakäytävillä pyöräilystä on tullut niin iso ongelma. Havaintoesimerkki saapuu paikalle kuin tilattuna. Yksinäinen pyöräilijä lähestyy varovaisesti jalkakäytävällä ja kurvaa ohitsemme kohti Pikku-Huopalahtea. Pyöräreittien epäjohdonmukaisuudet syövät liikkumisen sujuvuutta, ja kun matka ei suju, pyörä jää helposti kotiin. Kaupungin pyöräystävällisyys ei välttämättä merkitsekään sitä, että kaikkialla voi kiitää hurjaa vauhtia polkuohjuksena. Se riittää, ettei ajaminen jatkuvasti katkea katuverkon kummallisuuksiin. Salermon työssä onkin kyse suurten linjojen lisäksi tuhansista yksityiskohdista. Pieni asia voi tappaa pyöräilyn sujuvuuden, periaatteessa hyvä pyöräväylä ei vedä, jos pyöräilijä joutuu jokaisessa risteyksessä miltei pysähtymään päästäkseen reunakiveyksen yli. Paperilla Helsinki on suorastaan mainio pyöräkaupunki. Keskusta on tiiviisti rakennettu niemelle, jossa oikeastaan kaikki on kevyen polkumatkan päässä. Koko kaupungin alueella on reilusti yli 500 kilometriä pyöräteitä. Se on yli 40 prosenttia autoteiden määrästä, erinomainen luku, paljon parempi kuin esimerkiksi Kööpenhaminassa. Ongelmana on se, että pyörätiet ovat väärässä paikassa. Pyöräteitä on rakennettu sinne, minne ne mahtuvat helposti. i sinne, missä niitä tarvittaisiin. Monissa lähiöissä onkin suorastaan mainio pyörätieverkko. Myös sellaisissa paikoissa, joissa liikenne on niin hiljaista, ettei pyöräteitä edes tarvita. Lähempänä keskustaa taas jää isoja mustia aukkoja, alueita, joilla keskivertopyöräilijä ei oikein uskalla ajaa. Tai uskaltaa, jos rikkoo lakia ja tunkee jalkakäytävälle tai käyttää aikaa kiertoreitin etsimiseen. Kiertoreitit syövät kuitenkin entisestään pyöräilyn sujuvuutta. Yksi syy oululaisten pyöräilyintoon onkin, että kaupunkia suunnitellaan niin, että pyörä on nopein tapa liikkua. Pyöräilijöille on puhkottu alikulkuja rautatien ja mootto- 34 Suomen Kuvalehti 46/2009 46/2009 Suomen Kuvalehti 35
Pyöräilyn elinikää lisäävä vaikutus on yli 15 kertainen verrattuna pyöräilyonnettomuuksien elinikää lyhentäviin vaikutuksiin. Pyöräilyn sujuvuudelle ei ole olennaista hurja matkanopeus vaan se, ettei jatkuvasti joudu pysähtelemään. Nördenskiöldinkadun yli suunniteltu kevyen liikenteen silta tulee yhdelle Helsingin vilkkaimmista työmatkapyöräilyreiteistä. ritien ali sekä rakennettu siltoja, autot taas joutuvat kiertämään. Pyöräilijälle tulee Mechelinin - kadulla orpo olo. takoukkijoiden välissä. Salermo ajaa edellä, ja vaikka matka taittuu ripeästi, eivät autoilijat jää ajamaan pyöräilijän taakse. Mechelininkatua pyöräillessä paatuneimmallekin kaupunkipyöräilijälle tulee hieman orpo olo. Kadulla näkeekin tyypillisiä Helsingin tuuripyöräilijöitä, jotka ensin ajavat sääntöjen mukaan kadulla, mutta Musta taksi ajaa ohi läheltä, ehkä kahden nyrkinleveyden päästä. Nyt poljetaan Mechelininkatua, yhtä Helsingin katumoottoriteistä, vilkasliikenteisistä kaduista, joilla autot ajavat kohtuullisen kovaa. Kadulla on kaksi kaistaa suuntaansa, mutta ei pyörätietä, joten pyöräilijän paikka on autojen joukossa. Liikennevalot kokoavat autot aalloiksi. Välillä kadulla on kaksi kaistaa tyhjää tilaa, ehtii hyvin katsella ympärilleenkin, Sibelius-monumentin ympärille näyttää ryhmittyneen myöhäissyksyn turistijoukko. Välillä taas ei voi muuta kuin nostaa hartiat korviin, puristaa tankoa rystyset valkoisina ja keskittyä ajamaan mahdollisimman suoraan. Osa autoista vaihtaa reilusti toiselle kaistalle, osa taas koukkaa säästeliäästi aivan pyöräilijän kyynärpään tuntumasta. Tuntuu turvallisemmalta siirtyä ajamaan reilusti keskemmällä kaistaa kuin kokeilla onneaan jalkakäytävän reunakiven ja kaispuikkaavat pian jalkakäytävälle. On helpotus kääntyä Hietaniemen hautausmaan kulmalta kohti keskustaa. Miltä Mechelininkatu näyttäisi, jos se kulkisi Helsingin sijasta Kööpenhaminassa? Tanskan pääkaupunkia pidetään pyöräparatiisina, siellä liikennettä on jo vuosikymmeniä suunniteltu pyöräilijöiden ehdoilla. Kööpenhaminassa 55 prosenttia matkoista tehdään nykyään pyörällä. nsin perusperiaate. Pyöräilijän paikka on joko kadulla tai sen laidassa kulkevalla, autoista erotetulla pyörätiellä. Jalkakäytävälle pyöräteitä ei enää rakenneta, koska pyöräilyä ei pidetä hupitoimintana tai jalankulun erikoismuotona, vaan vakavasti otettava liikenteenä. Ja sitten yksityiskohdat. Risteyksien liikennevaloissa kääntyville pyöräilijöille on autojen eteen maalattu rauhoitettu odotusalue. Pyöräilijät saavat valoista lähdettäessä etumatkaa, heillä on omat liikennevalonsa, jotka vaihtuvat ennen autoilijoiden valoja. Isoilla kaduilla matka taittuu sujuvasti, Kiitos asiakkaillemme: dna on Suomen virallinen listaykkönen. 36 Suomen Kuvalehti 46/2009 Lähde: PSI Rating Asiakastyytyväisyys 2009, Telecommunications Finland. www.epsi-finland.org
Lähinnä terveysvaikutuksien takia yhden kilometrin pyöräilyn hyödyksi yhteiskunnalle on laskettu 0,16 euroa. Helsingin seudulla liikenteen energiankulutus on kaksinkertainen tavanomaiseen eurooppalaiseen suurkaupunkiin verrattuna. Liikenne tuottaa yli viidenneksen pääkaupunkiseudun hiilidioksidipäästöistä. Ympäristö- ja terveyshaittojen takia yhden kilometrin ajaminen autolla aiheuttaa yhteiskunnalle 0,10 euron kustannukset. koska vihreä aalto on viritetty pyöräilijöiden, ei autoilijoiden vauhtia varten. Kunnianhimoisista tavoitteista huolimatta Helsingistä ei olla hetkessä tekemässä Kööpenhaminaa, kaupunkia, jossa pyörällä kulkeminen on sääntö ja autoilu poikkeus. Pikemminkin meillä pyritään Tukholmaan. Siellä pyöräiltiin viime vuosikymmenellä vielä vähemmän kuin Helsingissä. Kaupunki aloitti ohjelman pyöräilyolojen parantamiseksi, ja vajaassa kymmenessä vuodessa pyöräilyn osuus kaikista matkoista kaksinkertaistui. Salermo kehuu Tukholman ohjelmaa hyväksi esimerkiksi. Kaikki ratkaisut eivät ole parhaita mahdollisia, tilanpuutteen takia on jouduttu tekemään kompromisseja. Kaikesta kuitenkin paistaa suuren luokan yritys, on tosissaan haluttu nostaa pyöräilyä. Tukholma on myös hyvä esimerkki siitä, ettei pyöräystävällisyyden tarvitse olla järjettömän kallista. Kaupunki käytti ohjelmaansa keskimäärin 50 miljoonaa kruunua, eli vajaa viisi miljoonaa euroa vuodessa. Helsinki käyttää tänä vuonna kevyeen liikenteeseen 2,8 miljoonaa euroa, vajaa viisi euroa per helsinkiläinen. Pyöräilyolojen kohentaminen on halpaa, jos sitä vertaa raskaisiin liikennehankkeisiin. simerkiksi Hakamäentien suurremontti maksoi 3,3 kilometrin matkalta pyöreästi sata miljoonaa euroa. hkä Helsinki voisi tehdä tukholmat? Helsingin ytimeen Rautatientorille on matkaa alle kilometri, silti kadulla mahtuu polkemaan suorastaan seesteisen rauhallisesti. Lapinlahdenkadulla ei juuri liiku autoja, se ei ole läpiajokatu. Näitä hiljaisia kaupunkikatuja riittää aivan keskustan tuntumassakin. Täällä Salermo haluaisi pyöräilijät ja autoilijat sulassa sovussa samalle ajoradalle. Pyöräilijöiden palauttaminen kadulle on olennaista, jos Helsinki aikoo kaksinkertaistaa pyöräilyn kaupungissa. Kaikkialle ei koskaan voida rakentaa pyörille omaa tilaa. ikä tarvitsekaan, jos autoilijat ja pyöräilijät tulevat nykyistä paremmin toimeen. Marek Salermolla on paljon uusia ajatuksia, mutta yksi virkamies ei tee Helsingistä kerralla pyöräilyparatiisia. Monia pieniä asioita on kuitenkin jo tapahtumassa. Pyöräilijöille risteyksiin rauhoitettuja odotusalueita aiotaan Helsingissä kokeilla ehkä jo ensi kesänä. Liikenneministeriössä pohditaan parhaillaan, voisiko Suomeenkin tulla katuja, jotka ovat yksisuuntaisia autoille mutta kaksisuuntaisia pyörille. Keskustaan kaavaillaan Pariisin mallin mukaista uutta kaupunkipyöräjärjestelmää. Ja niin, se pelottava Mechelininkatu, siihen ollaan jo suunnittelemassa Kööpenhaminasta tuttuja yksisuuntaisia pyöräväyliä. Ne rakennetaan jos ei vielä ensi vuonna, niin ainakin 2011, Salermo lupaa. SK Pyörällä ilmasto-onneen? Pyöräilyn lisäämisestä Helsingissä on puhuttu jo 15 vuotta. Nyt pyöräilytavoitteiden uudeksi pontimeksi on nostettu ilmastonmuutoksen hillitseminen. simerkiksi Kööpenhamina laskee välttävänsä 90 000 tonnin hiilidioksidipäästöt vuodessa, kun ihmiset ajavat pyörillä autoilemisen sijaan. Ilmastonmuutos mainitaan myös Brysselin julistuksesssa, jonka Helsinki allekirjoitti viime toukokuussa. Liikkuminen on kohtuullisen kokoinen osa myös suomalaisen hiilijalanjälkeä. Otetaan esimerkki. Pyöräilemällä seitsemän kilometrin työmatkan neljänä päivänä viikossa säästää vuodessa vajaan 500 kilon hiilipäästöt verrattuna siihen, että ajaisi saman matkan kohtuullisesti kuluttavalla henkilöautolla. Yhden ihmisen hiilitaloudessa se vastaa suunnilleen yhtä edestakaista lentomatkaa Kreikkaan. Pyöräilemällä saa yli kaksinkertaisen päästövähennyksen verrattuna esimerkiksi siihen, että vaihtaa vanhan jääkaappinsa uuteen mahdollisimman energiatehokkaaseen malliin. Vertailun vuoksi Rautaruukin Raahen terästehdas päästi ilmaan viime vuonna 4,47 miljoonaa tonnia hiilidioksidia, mutta tehdas onkin Suomen suurin hiilidioksidipäästäjä. Ja tavallisen ihmisen on helpompi vaikuttaa omaan liikkumiseensa kuin Rautaruukin Raahen tehtaan toimintaan. 38 Suomen Kuvalehti 46/2009