MUSIIKKIKASVATUKSEN AIKAKAUSLEHTI 2/2012 Musiikkiolympialaiset Tallinnassa KMO:n kevätkoulutusten tunnelmia ipadit musiikinopetuksessa Lapset sävelsivät Musiikkitalossa Koulujen Musiikinopettajat ry Skolornas Musiklärare rf 10
Pääkirjoitus Musiikki on POP Meillä on hyllyn päällä vanha matkagramofoni, vinyylisoitin ja CD-soitin, joka toistaa MP3-muotoisen musiikin kaikki sulassa sovussa. Niin se menee, asiat muuttuvat ajan myötä. Ensin katsot leffateatterissa mustavalkoista mykkäfilmiä ja seuraavassa hetkessä verkkokalvoille täräytetään komeita 3D-efetejä. Nykyään digitaalisuus on päivän sana. Kaikki menee verkkoon ja sähköiseen muotoon. Niin myös Unisono, ainakin kokeeksi. Mitä se sitten käytännössä tarkoittaa? Sitä, että tarvitset tietokoneen, nettiyhteyden ja PDF-formaatin avaavan ohjelman lehden katseluun. Vaikka kuulostaisi hurjalta, älä huolehdi, edellä mainitut löytyvät lähes joka kodista ja työpaikasta nykyään. Mitä hyötyä sähköisestä lehdestä sitten on? Sähköisen lehden sisältöjä eivät rajoita merkki- tai sivumäärät. Kaikki kuvat ja grafiikat voidaan jatkossa toteuttaa nelivärisinä ja jokainen lehteen vinkattu linkki voidaan klikata suoraan auki. Sisältökään ei supistu tai heikkene laadultaan, vaan Unisono pyrkii digitaalisenakin kirjoittamaan musiikinopettajille kiinnostavista ja ajankohtaisista aiheista. Itse uskallan väittää, että sähköinen Unisono on kokeilunarvoinen juttu. Hyvää ja musiikintäyteistä kesää. Palataan syksyllä sähköisissä tunnelmissa. UNISONO musiikkikasvatuksen aikakauslehti unisono.lehti@gmail.com Julkaisija: Koulujen Musiikinopettajat ry www.koulujenmusiikinopettajat.fi Päätoimittaja: Frida Ylönen puh. 044 353 4542 unisono.lehti@gmail.com Tässä numerossa avustivat: Petri Kangas Tuula Kotilainen Timo Kovanen Pia Lehtonen Hanna Martikainen Sirpa Kristiina Niemelä Hanne Orrenmaa Satu Ristlakki Kannen kuva: Kato Turtiainen Ilmoitusmyynti: 050 5611393 Taitto: Frida Ylönen Toimitus: Koulujen Musiikinopettajat ry Nahkahousuntie 5, 00210 Helsinki kmory@kolumbus.fi sisältö - unisono 2/2012 Pääkirjoitus 3 Taideyliopiston ensimmäinen hallitus alustavasti nimetty 4 In memoriam Inkeri Simola-Isaksson 4 Taidekasvatusta yhteisvoimin Tuula Kotilaisen kolumni 5 EAS:n konferenssi den Haagissa 6 Kuule, minä sävellän! * Silmät ja korvat herkkinä 7 * Lasten ideoista syntyi musiikkia 8 * Uskoa ja uudenlaisia näkökulmia 9 ipad musiikinopetuksessa 10 Tallinnan musiikkiolympialaiset 12 KMO:n kevätkoulutus monikulttuurisen musiikkikasvatuksen parissa 14 Sykähdyttävä taidekasvatuspäivä Kansallisoopperalla 15 Puheenjohtajalta 16 Toiminnanjohtajalta 18 Musiikinluokassa Itäkeskuksessa 19 Luritus-kuoro Belgiassa 20 Turistikanttorina Teneriffalla 21 Provinssirock 22 Tilaushinnat: Suomi 36, Pohjoismaat 40, muut 40. KMO:n jäsenille Unisono sisältyy jäsenmaksuun. Ilmoitushinnat: 1/1 300, ½ 200, ¼ 100, takakansi 350 lisäväri + 90, neliväri + 150 Osoitteenmuutokset: kmory@kolumbus.fi Paino: Järvenpään Kopiopalvelu ISSN 1458-7645 Ilmestymisaikataulu 2012: numero 1 ilmestyy viikolla 9 Aineisto jätettävä 27.1. numero 2 ilmestyy viikolla 21 Aineisto jätettävä 20.4. numero 3 ilmestyy viikolla 38 Aineisto jätettävä 17.8. numero 4 ilmestyy viikolla 50 Aineisto jätettävä 16.11.
Taideyliopiston ensimmäinen hallitus alustavasti nimetty Taideyliopiston ensimmäisen hallituksen kokoonpano on selvillä. Virallisesti hallitus nimitetään elokuussa sillä edellytyksellä, että eduskunta hyväksyy yliopistolain muutoksen sekä Taideyliopiston juridiset perustamistoimet mahdollistavan voimaanpanolain. Hallitukseen kuuluu kymmenen jäsentä, joista kuusi on yliopistoyhteisöstä ja neljä Taideyliopiston ulkopuolelta. Hallituksen valitsi Kuvataideakatemian, Sibelius-Akatemian ja Teatterikorkeakoulun nykyisistä yliopistokollegioista koostuva kollegio. Hallituksessa professoreita edustavat Kuvataideakatemian maalaustaiteen professori Tarja Pitkänen-Walter ja Sibelius- Akatemian pianomusiikin professori Erik T. Tawaststjerna. Keskiryhmän edustajat ovat suunnittelija Ann-Charlotte Karlsson Teatterikorkeakoulusta ja erikoissuunnittelija Tuomo Lukkarinen Sibelius-Akatemiasta. Opiskelijajäsenet ovat Jussi Rauvola Sibelius-Akatemiasta ja Virpi Viljanmaa Kuvataideakatemiasta. Hallituksen sidosryhmäjäseniä ovat KT Sirkka Hämäläinen-Lindfors, professori Saku Mantere, FT Marja Sakari ja M.A. Virve Sutinen. KT Sirkka Hämäläinen-Lindfors on toiminut muun muassa Euroopan Keskuspankin johtokunnassa, Suomen Pankin pääjohtajana ja johtokunnan puheenjohtajana. Tällä hetkellä hän on Suomen Kansallisoopperan säätiön hallituksen puheenjohtaja sekä jäsen mm. Sanoma Oyj:n, Kone Oyj:n sekä Teaterstiftelsen Vivicas Vännerin hallituksissa. TkT, FM Saku Mantere toimii professorina ja johtajana Svenska handelshögskolanin yritysjohtamisen ja organisaatioiden laitoksella sekä dosenttina Teknillisessä korkeakoulussa ja Helsingin yliopistossa. Hän on Aalto-korkeakoulusäätiön hallituksen jäsen. FT Marja Sakari on Suomen Ranskan Instituutin johtaja ja taidehistorioitsija. Aikaisemmin hän on toiminut muun muassa Kiasman intendenttinä sekä taiteen tutkijana ja opettajana. M.A. Virve Sutinen on tukholmalaisen Dansens Husin taiteellinen johtaja. Aikaisemmin hän on toiminut Kiasma-teatterin johtajana ja perustanut mm. URBfestivaalin ja teatteri/nyt. -festivaalin. Hän on International Contemporary Performing Arts Networkin (IETM) puheenjohtaja. Taideyliopisto aloittaa toimintansa vuonna 2013, kun Kuvataideakatemia, Sibelius-Akatemia ja Teatterikorkea-koulu yhdistyvät. Vapaan taiteen yliopisto vahvistaa toiminnallaan taiteen koulutusta, asemaa ja autonomiaa yhteiskunnassa sekä koko Suomen taide- ja kulttuurielämää. Taideyliopisto koostuu kolmesta akatemiasta, jotka ovat koulutukselliselta sisällöltään ja kulttuuriselta painoarvoltaan yhdenvertaisia. Nykyisten yliopistojen henkilöstö ja opiskelijat siirtyvät Taideyliopistoon sen aloittaessa toimintansa. Opiskelijoita on yhteensä noin 2000 ja henkilötyövuosia noin 600. Lisätiedot: Martti Rousi, Taideyliopistojen kollegion puheenjohtaja, puh. 0400 500769 In memoriam Musiikkikasvatuksen äiti Inkeri Simola-Isaksson Lehtori Inkeri-Simola Isaksson kuoli sunnuntaina 11.3. Vantaalla. Haminassa syntynyt Inkeri oli kuollessaan 81 vuotias. Inkeri Simola-Isaksson toimi musiikinopettajana noin kuudenkymmenen vuoden ajan. Hän opetti tulevia musiikinopettajia mm. Sibelius-Akatemiassa aina vuoteen 1993 saakka. Eläkkeelle jäämisen jälkeenkin hän jatkoi musiikkiryhmien vetämistä ja opettamista vielä yli 80-vuotiaana. Simola-Isaksson tunnetaan erityisesti suomalaisen musiikkiliikunnan pioneerina. Hän opetti liikkeen ja musiikin yhteyttä niin muusikoille, musiikinopettajille kuin naisvoimistelijoille. Hän toi liikettä myös mm. kuorojen esiintymisiin ja laati näille koreografioita. Simola-Isaksson opetti elämänsä aikana tuhansia ja tuhansia musiikinammattilaisia, ja jokainen oppilas muisti hänet hyvin. Inkerin valovoimainen persoona ja pulppuava ilo jäivät jokaisen mieleen. Hän loi ympärilleen auringon paistetta, totesi yksi hänen oppilaistaan taannoin. Inkeri Simola-Isakssonia arvostettiin myös yhteiskunnallisesti. Hänet palkittiin lukuisilla kunniajäsenyyksillä ja tunnustuspalkinnoilla. Simola-Isaksson oli myös KMO:n pitkäaikainen kunniajäsen ja hän esiintyi vielä muutama vuosi sitten duona Ellen Urhon kanssa KMO:n kevätpäivillä. Muistamme sinua lämmöllä Inkeri! Kiitos kaikesta!
Kolumni Taidekasvatusta yhteisvoimin Minulla on kampaaja, joka ilahduttaa ei vain ammattitaidollaan, vaan myös kuvauksilla tokaluokkalaisen tyttärensä musiikkikokemuksista. Tytön luokanopettaja vie jatkuvasti oppilaitaan oopperaan katsomaan lämpiöiden ja Alminsalin koululaisesityksiä. Olen iloinen tytön puolesta ja teen kunniaa tälle opettajalle, joka tekee loistavaa työtä ja vetää mukaan myös vanhempia. Erityisesti riemastuttaa tytön äidin kokemus: helsinkiläinen noin nelikymppinen nainen on tämän myötä käynyt ensimmäiset kerrat elämässään oopperassa, ja on innoissaan! Kynnys on ylitetty. Nyt on suunnitelmissa koko perheen meno kokoillan balettiesitykseen. Tunnen itäsuomalaisen luokanopettajan, joka kahden vuosikymmenen ajan aloitti alaluokkiensa koulupäivät Mozartin teosten hitailla osilla. Aamunhämärässä luokassa soi muutaman minuutin ajan musiikki, jonka oppilaat vuorotellen valitsivat. Rauhallista, kaunista. Sitten alkoi koulutyö. Tämä kelpasi kaikille, siitä tuli kouluaikana itsestäänselvyys ja jälkeenpäin jännä musiikillinen pääoma muistiin ja tunnemaailmaan. Koulusta jo uloskasvaneet nuoret eivät unohda, ja ovat kiitollisia. En tiedä, miten lasten koulupäivät siellä nykyään alkavat; opettaja ja Mozart jäivät eläkkeelle viime keväänä. Ajattelen näitä kahta tapausta ilolla varsinkin silloin, kun joudun kuulemaan valituksia musiikinopetuksen nykytilasta. Nämä monipuolisesti musiikkia harrastavat ja aikoinaan hyvän koulutuksen saaneet luokanopettajat ovat mielestäni toteuttaneet sitä, mikä on koulun tärkeimpiä tehtäviä: avataan oppilaille ikkunoita ja tarjotaan kokemuksia, jotka eivät ole osa jokapäiväistä ympäristöä ja valtavirtaa. Kuten esimerkiksi, että lapsille soitetaan musiikkia, ei lasten musiikkia, jota markkina suoltaa. Kokemusten jatkoksi herätetään kiinnostusta ja kannustetaan harrastamaan. Hyödynnetään kontakteja taidemaailmaan, minkä nyt pitäisi olla koko ajan taustana taideaineiden opetuksessa. Tässä suhteessa näkymät ovat lupaavia. Tanssin, kuvataiteen ja teatterin edustajat puhuvat nykyään paljon koululaisten taideharrastuksen herättämisestä ja vahvistamisesta. Halutaan huolehtia alan jälkikasvusta, harrastajista, yleisöstä ja alan tulevaisuudesta. Taiteen perusopetus tavoittaa vain osan, joten taidekentän instituutioiden uudet avaukset ja hankkeet ovat tervetullut lisä lasten ja nuorten tavoittamiseen laajemmin. Toivottavasti näin tapahtuu myös musiikin opetuksen kohdalla, sillä mahdollisuuksia opetuksen syventämiseen ja monipuolistamiseen on tarjolla yhä enemmän. Musiikkitalon vetovoima näyttää toistuvan muissakin kaupungeissa: tilastotiedot kertovat, että konserteissa käyvien määrät ovat kasvaneet, ooppera ja baletti kiinnostavat varsinkin nuoria. Taidelaitosten ja taiteilijoiden yhteistyö koulujen kanssa on lisääntynyt, kun sitä kehitetään ja tuetaan. Kiitettävä esimerkki on Suomen Kulttuurirahasto, jonka mahdollistamat hankkeet yksistään musiikin suhteen ovat mahtavia. Varsinainen jytky oli se, kun 6500 7-luokkalaista ympäri valtakuntaa 500 opettajan kanssa viime vuonna tuotiin Helsinkiin katsomaan oopperoita. Pitempikestoiset hankkeet, kuten vaikkapa Myrsky-, Korvissa soi, tai Voimakolmio ovat saaneet paljon hyvää aikaan ja jatkuvat. Ilahduttavaa on todeta kentällä olevien taiteilijoiden mukaan lähtö jopa opetustehtäviin, konsertti- ja työpajavierailujen lisäksi. Siteeraan rovaniemeläisen Lasten voimalaitos-hankkeen kuvausta:..ideana on tarjota esikoulu- ja kouluikäisille lapsille mahdollisuus musiikkiharrastukseen ilman, että lapsen musikaalista lahjakkuutta testataan pääsykokein. Kun soittotunti pidetään koulussa, pieni soittaja ei jää harrastuksensa kanssa yksin. KUVA: Pekka Elomaa Miten koulu vastaa tähän? Koulun ja taidemaailman yhteistyön lisääntyminen on mahdollisuus ja haaste opettajille ja myös opettajankoulutukselle. Nyt meneillään olevat projektit antavat valmiuksia niihin osallistuville kantapään kautta, ja itse asiassa päävastuun tästä usein kantavatkin monet taideinstituutiot. Toivottavasti luokan- ja aineenopettajia valmistavissa yliopistoissa nyt seurataan taide-elämän kentän virkeää liikehdintää ja pysytään kehityksessä mukana. Tuula Kotilainen MO, Sibelius-Akatemian vararehtori emerita 5
EAS:n konferenssi den Haagissa European association for music in schools (EAS) on eurooppalainen musiikinopettajien järjestö johon KMO liittyi vuoden alusta. Jäseninä ovat lähes kaikki Euroopan maat, mukaan lukien itä-eurooppa ja Turkki. EAS:n toimintamalliin kuuluu järjestää suuri kansainvälinen konferenssi kerran vuodessa ja tänä keväänä konferenssi järjestettiin den Haagissa, Alankomaissa. Yhtäläisyyksiä ja eroja Osallistuin EAS:n konferenssiin ensimmäistä kertaa. Uuden jäsenen osa jo kokeneessa järjestössä on mukava. Kaikki ovat tavattoman kiinnostuneita, kysymyksiä ja kommentteja tulvii eripuolilta ja kantaa kysytään lähes jokaiseen aiheeseen. Suomessa annettava koulujen musiikkikasvatus ja KMO kiinnosti myös siinä määrin, että minulta oli tilattu erillinen luento aiheesta konferenssiin. Nelipäiväisen konferenssin rakenne muistutti paljon KMO:n syyspäiviä. Workshoppeja ja luentoja, tähtiesiintyjiä ja kouluttajia sulassa sovussa. Tutkimusesittelyt olivat vahvasti esillä, mutta myös toiminnallisia työpajoja oli tarjolla. Creative music making, eli meille jo tuttu opetusmetodi joka perustuu musiikilliseen keskintään ja säveltämiseen, oli suu. relle osalle osallistujamaiden edustajista täydellisen uutta ja vierasta. Hämmentävää oli myös havaita, kuinka moninaisesti musiikkia Euroopan sisällä opetetaan; on valtioita joissa vannotaan yhä solfan ja nuottien luvun opettelun nimeen, ja niitä joissa kuorolaulu on kaiken musiikin ydin. Ja sitten on tietysti Iso-Britannia ja Suomi jossa yhteismusisointi, yhdessä soittaminen ja learning by doing on arkipäivää. Koin hauskoja hetkiä kun yritin saada kolleegat vakuuttuneeksi siitä, että esim. kitaroiden soittaminen yhtäaikaa onnistuu. Juu, kyllähän meilläkin kitaraa soitetaan, mutta jokainen soittaa yksitellen ja muut kuuntelevat. Herranjestas, eikös teillä ole siellä ihan kaaos sitten jos kaikki soittavat yhtäaikaa. Mistä sen edes tietää meneekö nillä ne nuotit oikein?, kysyi musikinopettaja Unkarista. Huoli musiikin asemasta on yhteinen Kaikkien maiden huoli musiikin asemasta yhteiskunnassa on silti yhteinen. Kaikkialla musiikinopettaja joutuu vakuuttamaan tärkeyttään, musiikin asema kulttuurin kentässä on ahtaalla ja resursseja ajetaan alas kokoajan. Esimerkiksi Ruotsin tilanne on hälyttävä. Siellä poliittiset suunnitelmat ajavat käytäntöön tilannetta, missä kaikki yleissivistävä musiikinopetus kouluissa loppuu. Musiikinopetuksen kouluissa hoitavat satunnaisesti vierailevat taiteilijat konsertoimalla ja juttelemalla oppilaiden kanssa. Myös musiikinopettajien koulutus puhutti konferenssiväkeä. Euroopan maissa painitaan samojen ongelmien kanssa kuin meilläkin. Yleisesti, lähes jokaisessa maassa, luokanopettajien koulutuksessa musiikinopinnot on ajettu niin vähiin, etteivät luokanopettajat enää tunne kykenevänsä opettamaan musiikkia kouluissa. Näin he ottavat tilalle jonkun muun turvallisemman aineen ja musiikin tunti jää pahimmassa tapauksessa kokonaan pitämättä. Yhdessä totesimme, että olisi erityisen tärkeää kouluttaa luokanopettajat pätevämmin, tai sitten siirtää aineenopettajia myös alakoulun puolelle. Vaikka KMO on tietysti ensisijaisesti kotimaisten musiikinopettajien yhdistys, on tärkeää että KMO kuuluu myös jatkossa EAS:n ja saa tätä kautta konkreettisia kansainvälisiä suhteita ja yhteyksiä. Tämän kevään konferenssiin osallistui yli 250 musiikinopettajaa 13 maasta. Seuraavan kerran EAS:n konferenssi järjestetään helmikuussa 2013 Belgiassa, olisi mukavaa jos paikalla olisi silloin myös muita musiikinopettajia Suomesta. Satu Ristlakki Kirjoittaja on KMO:n toiminnanjohtaja ja toimii EAS:n Suomen maakordinaattorina (National cordinator). Lisätietoja: www.eas-music.net
Kuule, minä sävellän! Silmät ja korvat herkkinä Lapsia ja nuoria ohjasivat säveltäjät Jon Deak ja Ilari Kaila New Yorkin filharmonisesta orkesterista sekä säveltäjät Olli Kortekangas, Jukka Linkola ja Jovanka Trbojevic Suomesta. Sibelius- Akatemian musiikkikasvatuksen, sävellyksen ja orkesterisoitinten opiskelijat toimivat säveltäjien ja lasten assistentteina. Musiikkitalon päätoimijat:sibelius- Akatemia, Radion sinfoniaorkesteri ja Helsingin kaupunginorkesteri sekä Suomen Kansallisooppera jatkoivat yhteistyöhankettaan New Yorkin filharmonisen orkesterin Credit Suisse Very Young Composers -koulutusohjelman kanssa 6.-22.3.2012. Kuule, minä sävellän! -hankkeessa suomalaiset lapset ja nuoret sävelsivät ammattisäveltäjien johdolla Radion sinfoniaorkesterin,helsingin kaupunginorkesterin ja Suomen Kansallisoopperan ammattimuusikoista kootulle orkesterille. Kuva: Karoliina Pirkkanen Toisessa vaiheessa hankkeeseen osallistui 22 lasta 12 uutta sekä kaikki kymmenen ensimmäiselle kierrokselle osallistunutta. Oppilaat tulivat Vallilan ala-asteelta, Viikin Norssista, Itä-Helsingin musiikkiperuskoulusta sekä Peltolan koulusta Vantaalta. Toisen vaiheen kaksi ja puolituntisessa konsertissa kuultiin 22 lasten omasta luovuudesta syntynyttä sävellystä. Jokaista lasta todellakin kuunneltiin. Oli paljon tilaisuuksia, joissa piti olla silmät ja korvat herkkinä, että kuulee lapsen ajatuksia eikä mene jyräämään niitä missään kohta, toteaa hanketta koordinoiva Sibelius-Akatemian lehtori Riitta Tikkanen. Tikkasen mielestä opetuksessa olisikin erityisen tärkeä pohtia, miten lasten omaa ääntä kuullaan ja kuunnellaan. Hän toivoo, että tämä otettaisiin huomioon myös opetussuunnitelmia uudistettaessa. Opettaminen on jakamista, osallisuutta ja oman äänen kuuluviin päästämistä. Tarkoituksemme on auttaa lapsia uskomaan, että heidän ideansa ovat oikeasti hyviä. Opettaminen ja opettajana oleminen on kanssakulkemista. Dialogin kautta syntyy uusia asioita, joita ei muuten syntyisi, Tikkanen sanoo. Syksyllä käynnistyy hankkeen seuraava vaihe. Suunnitelmissa on myös kansainvälisiä kuvioita. Lisäksi kahden ensimmäisen vaiheen aikana syntyneistä lasten sävellyksistä kootaan nuottijulkaisu. Tikkanen kehuu erityisesti hankkeeseen osallistuneiden tahojen yhteistyötä. Se on sellaista aitoa jakamista ja kaikki ovat kiinnostuneita jatkamaan ja viemään tätä eteenpäin. Olen todella tyytyväinen. Ihmiset ovat sisäistäneet perusajatuksen ja suhtautuvat äärimmäisellä vakavuudella lasten ja nuorten toiminnan kehittämiseen. Kakkoskierroksella mukana: Säveltäjät Suomesta: Jukka Linkola Olli Kortekangas Jovanka Trbojevic New York Philharmonicista: Jon Deak ja Ilari Kaila. Sibelius-akatemian opiskelijat: Musiikkikasvatus: Ville Kyttälä Päivi Ollikainen Annika Viitanen Hanna Tuomela Aliina Mäkitalo Orkesterimusiikin koulutus: Maija Sinisalo Sävellys: Niilo Tarnanen Albert Lenkiewicz Suomen Ulkoasiainministeriö ja New Yorkin Suomen pääkonsulaatti tarjosivat apuaan hankkeen suunnittelussa ja promootiossa niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. 7
Kuule, minä sävellän! Lasten ideoista syntyi musiikkia Säveltäjä Olli Kortekangas oli mukana Kuule, minä sävellän! -hankkeen molemmilla kierroksilla. Pitkään lasten ja nuorten kanssa töitä tehnyt Kortekangas uskoo, että idea on ehdottomasti jatkamisen arvoinen. Olli Kortekangas on tehnyt lasten ja nuorten kanssa töitä 80-luvulta asti. Työskentely Espoon musiikkiopistossa ja workshopit Tapiolan kuoron kanssa avasivat silmäni ja korvani sille, kuinka mielenkiintoinen säveltämisen ja musiikkikasvatuksen rajapinta on. Olen siitä lähtien pyrkinyt kehittämään osaamistani myös näillä alueilla, perinteisemmän säveltäjäntyön ohella, Kortekangas sanoo. Kuule, minä sävellän! -hankkeen taustalla on New Yorkin filharmonikkojen Very Young Composers -formaatti. Kortekangas on tutustunut myös muihin samanhenkisiin ideoihin, mutta on vakuuttunut siitä, että Very Young Composers on yksi parhaista. Ensimmäisellä kierroksella hankkeen pilotoinnissa oli mukana lapsia ja nuoria, jotka olivat jo opiskelleet esimerkiksi musiikkiopistoissa. Toiselle kierrokselle pyrittiin valitsemaan mukaan lapsia, joilla ei ollut ainakaan yhtä vahvaa musiikillista taustaa. Uuden ryhmän lapset olivat myös iältään nuorempia. Tärkeintä lasten omat ideat Vanhimmat hankkeeseen osallistuneista nuorista olivat 13 14-vuotiaita. Eräät heistä ovat Kortekankaan mukaan jo siinä vaiheessa, että säveltämisen kiinnostaessa heidän kannattaisi hakeutua musiikkiopistojen kautta sävellysopintojen pariin. Raja tulee väistämättä vastaan, jos halutaan ruveta säveltämään isommille kokoonpanoille ja suunnittelemaan laajempia kokonaisuuksia. Tiettyyn ikäkauteen ja kapasiteettiin tämä formaatti sopii kuitenkin erinomaisesti. Hankkeen toisella kierroksella kolmen säveltäjäkouluttajan apuna oli kaksi Sibelius-akatemian sävellyksen opiskelijaa. Mukana oli myös valmistumassa olevia musiikkikasvattajia sekä sävellykset toteuttaneita ammattisoittajia. Ryhmä toimi Kortekankaan mukaan erittäin hyvin. Hänen vastuullaan oli neljä ensimmäiseltä jaksolta tuttua oppilasta, ja jokaisen kanssa syntyi erilainen tapa työskennellä. Isolla joukolla tapahtuneen improvisoinnin ja muun musiikillisen hauskanpidon lisäksi jokainen nuori säveltäjä ehti saada useamman yksityistunnin. Koko formaatti perustuu siihen, että kunnioitetaan lasten ja nuorten omia ideoita ja luotetaan niiden aitouteen. Meidän kouluttajien tehtävä on saada ideat soitettavaan tai laulettavaan muotoon, siis paperille. Työnjako oli yksinkertainen: jokaisella meistä oli ihan hirveästi hommaa ja aikamoinen kiire, mutta kaikki tuli tehtyä, Kortekangas nauraa. Loppukonserttiin valmistuneet teokset olivat keskenään hyvin erilaisia. Pisimmillään viiden minuutin mittaisia kappaleita syntyi yhteensä 22 ja konsertissa kuultiin myös yhtä monta erilaista kokoonpanoa. Pienin kokoonpano taisi olla neljälle soittajalle ja suurin oli sitten kaikki mitä oli käytettävissä eli toistakymmentä soittajaa. Kun on kysymys tosi nuorista ihmisistä ja aikaa vähän, kappaleet ovat totta kai aika suppeita. Merkillepantavaa oli kuitenkin, että marraskuusta tähän maaliskuulle oli tapahtunut jatkoryhmän opiskelijoiden kohdalla valtava kehitys. Jotkut olivat varmasti tehneet töitä myös kotona ja rohkeus oli lisääntynyt, Kortekangas sanoo. Ehdottomasti jatkamisen arvoista Kortekankaan mukaan opetustapahtuma on parhaimmillaan molemminpuolista oppimista. Suomessa on hänen mukaansa innovatiivisia musiikinopettajia, jotka ovat toteuttaneet kouluissaan erilaisia luovia projekteja. Very Young Composers -formaatin arvon hän näkee kahdella tavalla. Valmista konseptia voidaan soveltaa omassa työssä niin, ettei aina tarvitse aloittaa joka ikistä projektia nollasta, keksiä pyörää uudestaan. Toiseksi tässä muistutetaan muistuttamasta päästyäkin, että lasten ja nuorten omat ideat ovat sellaisinaan jo niin valmiita, että niistä voi tulla musiikkia. Tämä on tärkeä viesti: tiedän itsekin, kuinka helposti aikuinen sortuu ohjaamaan lasta, ikään kuin parantelemaan hänen omia ideoitaan, Kortekangas sanoo. Se, että joku on ajatellut tämän asian näin pitkälle, on todella arvokasta. Toisaalta näen tässä myös haasteita, ehkäpä eräänlaisen suomalaisen muunnelman mahdollisuuden. Joka tapauksessa tämä on ehdottomasti jatkamisen arvoinen idea. Toivoisin, että mukaan saataisiin yhä uusia lapsia ja nuoria erilaisista taustoista ja eri puolilta Suomea. Hankkeen takana on laaja ja vaikutusvaltainen toimijoiden verkosto, ja Kortekangas toivookin, että nämä tahot haluaisivat myös jatkossa olla mukana vastaavissa hankkeissa. Kehitysehdotuksiakin olisi. Hankkeen koordinointia voisi tehostaa esimerkiksi aikataulujen ja soittajien buukkauksen suhteen. Lisäksi kahdella ensimmäisellä Kuule, minä sävellän! -jaksolla saatettiin olla hieman liian avokätisiä. Ehkä vähemmillä soittimilla olisi saatu aikaan tehokkaampaa työskentelyä. Kokonaisuudessaan kokemus on kuitenkin ollut Kortekankaalle positiivinen. Tämä on ollut suuri ilo. Jos pyydetään jatkamaan, lähden varmasti mukaan. Parasta on, kun saa olla saattamassa näitä lapsia ja nuoria onnistumisen elämyksiin.
Uskoa ja uudenlaisia näkökulmia Kuule, minä sävellän! -projektiin osallistuneista Sibelius-Akatemian opiskelijoista koulutettiin Teaching Artisteja. Heidän tehtävänään oli kuunnella lasten ideoita ja kirjata niitä soitettavaan muotoon. Sekä syksyllä että keväällä opiskelijoiden vastuulla oli 2-3 nuorta säveltäjää. Musiikkikasvatuksen opiskelija Annika Viitanen suoritti päättöharjoittelunsa Kuule, minä sävellän! -projektissa. Viitanen on valmistunut musiikkipedagogiksi vuonna 2008. Sen jälkeen hän on opettanut kaksi vuotta yläkoulussa ja lukiossa ennen kuin aloitti maisteriopinnot Sibelius-Akatemiassa. Olen tosi iloinen, että sain tehdä harjoitteluni projektissa, koska se on ihan erilaista kuin mihin olen päässyt luokkaopetuksessa tutustumaan, Viitanen sanoo. Kuule, minä sävellän! -projektista hän kertoo saaneensa paljon konkreettisia työkaluja opetustyöhön, mutta myös uskoa ja uudenlaista näkökulmaa siihen, miten laajasti pienessäkin ajassa oppilaiden kanssa pystyy toteuttamaan asioita. Projektin ideana on, että aikuiset auttavat lapsia kirjoittamalla lasten musiikilliset ideat ylös ammattimusiikoiden soitettavaksi. Lapsissa ja nuorissa on huikea luova potentiaali. Sen mahdollistaminen, että lapset pääsevät keksimään uutta itse, unohdetaan usein. Tämä oli aivan uudenlaista lähestymistä opettamiseen. Vaikka jaksot olivat lyhyitä, lapsista ja Teaching Artisteista tuli läheisiä. Viitanen toivookin, että pääsisi kuulemaan kahdelle ensimmäiselle jaksolle osallistuneiden lasten ajatuksia myös tulevaisuudessa. Kaikki lapset olivat todella rohkeita ja uskalsivat heittäytyä. Projektissa korostuivatkin erityisesti avoimuus ja turvallisen ympäristön merkitys. Myös oppilaan ja Teaching Artistin välinen luottamus oli tärkeää. Projekti on mielestäni yhteiskunnallisesti erittäin ajankohtainen, koska lasten ja nuorten hyvinvointi herättää paljon keskustelua. Tämä projekti muistuttaa omalla hienolla tavallaan siitä, että jokaisella lapsella on sanottavaa ja jokaisen lapsen sanoma on sellaisenaan arvokas, Viitanen kiteyttää. Viitanen valmistuu kesäkuussa Musiikin Maisteriksi. Seuraavaksi tarkoitus on siirtyä takaisin työelämään, mutta myös jatko-opinnot kiinnostavat. Hän toivoo, että pystyisi jollakin tavalla olemaan mukana Kuule, minä sävellän! -projektissa myös jatkossa. Nyt projektia on tehty lasten kanssa, jotka tulevat sellaisista ympäristöistä ja perheistä, joissa musiikki näyttelee jonkunlaista roolia. Tulevaisuudessa olisi hienoa päästä tekemään tätä sellaisten lasten kanssa, jotka eivät ole entuudestaan musiikillisesti aktiivisia. Heille tämä olisi tavallaan vielä suurempi ovien avaus. Kuva: Heikki Tuuli 9
ipad musiikinopetuksessa Teksti ja kuvat: Petri Kangas Uudet tablet -laitteet tekevät tuloaan myös koulumaailmaan. Kun koulullemme tilattiin viime joulukuussa 24 ipadia, minulle tarjoutui oiva tilaisuus testata laitteen soveltuvuutta musiikinopetuksessa. ipad laitteena oli minulle ennestään tuttu. Olin omistanut sen jo vuoden verran, ja ehtinyt itse opiskella sen käyttöä ja mahdollisuuksia. Päätin ottaa pilotointikohteeksi musiikin elementit. Valtakunnallisessa musiikin opetussuunnitelmassa 5-9 -luokkien yksi tavoite on: Oppilas oppii ymmärtämään musiikin elementtien, rytmin, melodian, harmonian, dynamiikan, sointivärin ja muodon tehtävää musiikin rakentumisessa sekä käyttämään niitä ilmaisevia käsitteitä ja merkintöjä. Työkalun valitseminen Valitsin GarageBand nimisen ohjelman, jonka olin asentanut valmiiksi projektia varten ipadeihin. Kyseisellä ohjelmalla voi äänittää 8 eri raidalle musiikkia joko ohjelman omilla tai oikeilla instrumenteilla. Pilottikappaleeksi valitsin Ukko Nooan, ja tavoitteeksi äänittää raidoille rummut (rytmi), basson/kitaran/ pianon (harmonia) sekä melodian joko soitettuna tai laulettuna. Dynamiikkaa sovellettiin miksaamisen näkökulmasta, sointiväri tulee eri soittimista. Kappaleen muodoksi ajateltiin A (tahdit 1-4), B (tahdit 5-8) ja A uudelleen (tahdit 9-12) eli yksinkertainen ABA rakenne. Prosessin kuvaus Toin laitteet luokkaan ja oppilaiden ilmeet olivat positiivisen hämmästyneitä, kun moni kysyi: Onks koulu ostanu aipädit?. Vastasin myöntävästi ja kerroin lyhyesti, että kokeilemme laitteiden sopivuutta myös musiikinopiskelussa. Kävimme lyhyesti läpi musiikin elementit, jonka jälkeen kerroin, millä tavoin harjoittelemme näitä ipadien avulla. Liitin oman laitteeni luokan videotykkiin, jotta oppilaat voivat seurata prosessin etenemistä vaihe vaiheelta. Avasin ohjelman ja opastin uuden kappaleen luomiseen, jonka jälkeen jaoin jokaiselle oman tabletin ja ryhdyimme työhön. ipadit ovat laukuissa hyvässä suojassa ja ne voi samalla ladata ja synkronoida.
GarageBandilla tehty Ukko Nooa Ensimmäiseksi loimme kappaleelle oikean määrän tahteja, jonka yhteydessä oli luontevaa jutella mikä on tahti. Toiseksi kerroin, mitä soittimia tulemme käyttämään, ja kertasimme hieman sointiväri -sanaa. Sen jälkeen aloitimme rytmiosuu-den opettelemalla soittamaan ja äänittämään yhden tahdin verran peruskomppia ohjelman omalla rumpusetillä. Opettelimme myös monistamaan komppia tarvittavat 12 tahtia. Ohjelmassa on useimpien instrumenttien nimet nimellä Smart Bass, Smart Guitar jne. Tämä tarkoittaa, että soitinta voi soittaa virtuaalikieliltä ja nauhoilta kuten oikeaa soitinta, mutta myös valmiiden sointujen pohjalta. Valmiit sointupohjat helpottavat teknisesti oppilaita, jotka eivät ole juurikaan ennen soittaneet mitään instrumenttia. Niiden avulla päästään nopeammin itse musiikkiin. Äänitimme basson käyttäen sointupohjia; ensin tahdit 1-4 (A-osa), jonka jälkeen tahdit 5-8 (B-osa). Loput tahdit 9-12 monistimme tahdeista 1-4, koska kyseessä oli sama A-osa kuin alussa. Saman systeemin mukaan teimme myös kitaraja pianoraidat. Viimeisenä äänitimme melodian, ja oppilaat saivat valita soittavatko sen vai laulavatko yksin tai kaverin kanssa. Osa soitti, osa lauloi. Erityisen hieno oppimistilanne syntyi, kun pianonsoittotaitoiset oppilaat opettivat Ukko Nooan niille luokkakavereille, jotka eivät sitä osanneet soittaa. Kun ääniraidat olivat valmiit, puhuimme dynamiikasta ja miksasimme raidat voimakkuuksiltaan sopivaan suhteeseen. Kukin sai muokata mieleisensä balanssin. Lopuksi teimme kappaleista mp4 audiotiedostoja ja oppilaat saivat ne sähköpostissaan itselleen muistoksi. Pohdintaa Olen tehnyt tämän saman projektin kohta kaikkien opetusryhmieni kanssa. Tarkoituksenani on lopuksi selvittää palautekyselyllä, kuinka hyvin prosessi avasi musiikin elementtejä. Omien havaintojeni pohjalta sanoisin, että oppilaiden työskentely oli ainakin hyvin motivoitunutta ja innokasta. Koulullamme on se etu, että laitteita riittää jokaiselle henkilökohtaiseen työskentelyyn, mutta projektin voi tehdä myös pienissä ryhmissä. Aikaa työskentelyyn meni 2-3 tuntia, riippuen ryhmästä. Eteenpäin elävän mieli Olemme aloittaneet jo seuraavaa projektia, joka liittyy opetussuunnitelman keskeisten sisältöjen kohtaan omien musiikillisten ideoiden kokeilua improvisoiden, säveltäen ja sovittaen esimerkiksi ääntä, laulua, soittimia, liikettä ja musiikkiteknologiaa käyttäen. Tästä voi lukea lisää blogistani petrikangas.blogspot.com. Sieltä löytyy myös mm. yksityiskohtaisempi kuvaus Musiikin elementit -projektista. Hyvää loppukevättä kaikille! Kirjoittaja on MuM, Musiikin lehtori, Mainingin koulu, Espoo Kommentteja voi jättää blogiin petrikangas.blogspot.com 11
Tallinnan musiikkiolympialaiset 25.-28.4.2012 Jokelan koulukeskuksen 7-luokkalainen Antti Puumala edusti Suomea Tallinnan ensimmäisissä kansainvälisissä musiikkiolympialaisissa. Kilpailu koostui kolmesta osiosta, musiikin teoria ja musiikkitieto, laulun esittäminen ja oman sävellyksen esittäminen. Kun näin ilmoituksen kyseisistä kilpailuista ensimmäistä kertaa, innostuin välittömästi. Mielestäni oli mukavaa, että kyseessä oli monipuolisesti musiikillisia taitoja mittaava tapahtuma. Myös Antti kiinnostui heti asiasta ja päätti lähettää hakemuksen. Kilpailuun osallistuminen oli hyvin jännittävää, varsinkin kirjallinen osuus mietitytti etukäteen. Minkälaisia kysymykset ovat ja kuinka paljon vaaditaan? Valmistautuminen oli hyvin haastavaa. Antti suoriutui tehtävistään kunniakkaasti ja esiintyi varmoin ottein. Antti kertoo kokemuksesta seuraavasti: Lauluosioon olen itse asiassa tyytyväisin omalta kannaltani. Muuten kyllä mietitytti, että oliko laulun tarkoitus olla kansanlaulu. Sävellysosiossa olisi voinut mielestäni käyttää muitakin soittajia, koska esimerkiksi minun kappaleeni jäi aika lailla vajaaksi siitä, miltä sen olisi pitänyt kuulostaa. Yleisesti osallistujilla olisi voinut olla jotain yhteistoimintaa. Kaikki liikkuivat joko yksin tai oman maansa porukoiden kanssa. Mutta pääpiirteittäin oli kyllä mukava matka. Tapahtuman ohjelmaan kuului lisäksi iltakonsertteja. Saimme nauttia kauniista kuoromusiikista useampana iltana. Oli myös mielenkiintoista kuunnella toisten kilpailijoiden esityksiä. Kilpailijoiden esityksissä painottui selkeästi kansanmusiikki, mikä oli osittain odotettavissa mutta kuitenkin pienoinen yllätys, että painotus oli niin vahva. Tallinnan musiikkiolympialaiset olivat hieno tapahtuma ja upea kokemus nuorelle kasvavalle muusikolle. Tämä oli ensimmäinen kerta meille suomalaisille mutta toivottavasti ei viimeinen. Virossa on järjestetty jo kymmenen vuoden ajan vastaavia kansallisia musiikkiolympialaisia joka toinen vuosi ja nyt oli vuorossa ensimmäinen kansainvälinen tapahtuma. Monessa osanottajamaassa oli tänä vuonna järjestetty omat kansalliset kisat, joiden parhaat pääsivät osallistumaan näihin Tallinnan kilpailuihin. Mielestämme tällaisella kilpailulla voisi olla kysyntää myös Suomessa ja se voisi olla omiaan nostamaan musiikinopiskelun arvostusta ja tärkeyttä oppilaiden keskuudessa myös koulussa. Tämä on kilpailu, johon jokaisella innokkaalla musiikinopiskelijalla on mahdollisuus osallistua. Laulaminen on kilpailussa merkittävässä roolissa ja seuraavana tulee luovuus. Sävellyksen osalta olisi tärkeää, että kilpailijat olisivat samanarvoisesti asemassa. Kilpailijat saivat käyttää esityksessään ulkopuolisia muusikoita mutta heidän piti olla yhtenä soittajana tai laulajana mukana esityksessä. Ohjeistuksessa kuitenkin mainittiin, että maat voivat lähettää esiintyjät, mutta heidän pitää itse huolehtia kustannuksista. Olisi ollut hyvä saada etukäteen tieto, että myös muusikoita paikan päällä voidaan käyttää. Me aiomme ottaa idean omaan kouluumme ja järjestämme ensi lukuvuonna koulun sisäiset Musiikkiolympialaiset vastaavalla konseptilla ja toivottavasti saamme aikaiseksi myös Suomeen tällaiset kilpailut, joiden perusteella valitsemme edustajat vuoden 2014 Latvian musiikkiolympialaisiin. Kiitokset KMO:lle, että saimme mahdollisuuden tähän hienoon kokemukseen ja antoisaan elämykseen. Pia Lehtonen
Antti Puumala ja Pia Lehtonen Viron Musiikkiolympialaisissa. Mistä on kyse? * The 1st International Music Olympiad on musiikkikilpailu joka järjestettiin ensimmäistä kertaa huhtikuussa 2012 Tallinnassa. * Musiikkiolympialaisten idea on lähtöisin Viron kansallisista kouluaineissa käytävistä kilpailuista. Kansallisia musiikkiolympialaisia on Virossa järjestetty jo kymmenen vuoden ajan. Kyseessä on yksi Viron suurimmista musiikkitapahtumista. * Olympialaisissa kilpailevat ala-koulun ja yläkoulun oppilaat, kahdessa ikä-kategoriassa. Kilpailuosiot ovat laulu, teoria ja sävellys. * Kansainvälisten Olympialaisten ensimmäisestä toteutuksesta vastasi suurelta osin EAS - European association for music in schools - järjestö. * Suomen edustajan 2012 kisoihin valitsi KMO:n nimeämä asiantuntijaryhmä hakemusten perusteella. * Vuonna 2012 osallistujamaat olivat: Viro, Latvia, Liettua, Slovakia, Puola, Unkari ja Suomi. * Seuraavat kansainväliset Musiikkiolympialaiset järjestetään 2014 Riikassa. 13
KMO kouluttaa KMO:n kevätkoulutus monikulttuurisen musiikkikasvatuksen parissa Monikulttuurinen musiikkikasvatus on arkipäivää nykyään erityisesti suurten asutuskeskuksien kouluissa, joissa maahanmuuttaja ja vähemmistökansallisuuksien lapsia on yhä enemmän. Monikulttuurisen koulun musiikinopetukseen haettin keinoja ja uusia ideoita KMO:n kevätkoulutuksessa maaliskuussa Helsingissä. Koulutuspäivien luennoitsijoiksi oli saatu monia aiheen huippututkijoita, kaukaisimmat aina Australiasta saakka. Hollantilainen professori Huib Schippers luennoi erilaisista oppimiskokemuksista ympäri maailmaa. Schippers on kiertänyt eri kansallisuuksien parissa ja tutkinut mm. eri kulttuurien asenteita oppimisprosessiin. Hauska yksityiskohta esimerkiksi Japanilaisesta oppimiskulttuurista oli se että riisiä ei pidä vetää irti maasta kesken kasvun, toisin sanoen oppimisprosessiin ei saa puuttua. Olisiko parempi joskus ohjata ja neuvoa vähemmän ja antaa oppilaan löytää enemmän itse? On tärkeää oppia soittamaan yhteisessä rytmissä Malmön kaupungista on kuulunut viime vuosina hälyttäviä uutisia. Maahanmuuttajataustaiset ryhmät mellakoivat ja syrjäytyminen yhteiskunnasta aiheuttaa Kuva: Minna Muukkonen moninaisia ongelmia. Professori Eva Saether luennoi käytännön läheisesti ja hauskasti ongelmista, joita musiikkikasvatuksella Malmössä on pystytty ratkomaan. Ehkä yleistä ennakkoasennetta vastaan maahanmuuttajalapset haluavat soittaa samoja lauluja kuin kantaväestön lapsetkin, heidän musiikkimakunsa ei välttämättä rajoitu vain oman kulttuurin tarjontaan. Tärkeintä on yhdessä musisointi ja tekeminen - yhteisen rytmin löytäminen, kiteytti Saether. Myös professori Sidsel Karlsen Norjasta painotti, että monikulttuuriset lapset kuuntelevat niin omaa kuin vanhempiensa musiikkia. Vanhempien musiikki on linkki omaan kulttuuriin ja tärkeä osa elämää. Lapsilla on siis hyvinkin laaja musiikillinen kulttuuripohja, josta tyypillisimmin koululuokassa näkyy vain pieni osa. Kuinka opettaja voisi sitten aktivoida oppilaitaan? Opettajan on tärkeää tietää mitä oppilaat tekevät musiikkiluokan ulkopuolella, toteaa Karlsen. Monella lapsella on laaja musiikillinen harrastuspiiri, joka ei välttämättä käy ilmi hänen aktiivisuudestaan koululuokassa. Luokassa ja sen ulkopuolella vallitsee siis hyvin erilaiset musiikilliset realiteetit, näistä opettajan tulisi ottaa selvää, jatkaa Karlsen. Kiertokäynti Kambodzassa Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen opiskelijat Leena Paukkunen ja Sanna Tikka, olivat osallistuneet yliopiston Kambodza -yhteistyöprojektiin mm. vierailemalla maan orpokodeissa. Ensimmäisenä koulutuspäivänä, perjantaina, kuulimme mielenkiintoisen matkakertomuksen Kambotzan vaativista oloista sekä siitä miten yhdessä musisointi oli vaikuttanut paikallisiin lapsiin ja Siban opiskelijoihin. Kaikesta päätellen matka oli ollut ainutlaatuinen, ja käytännön harjoitukset mm. mukinpohjamusisointi lauantaiaamuna osoitti, että reissussa oli ollut myös hauskaa. Minkälaista musiikkia sinun isäsi kuunteli kun hän oli ikäisesi? Paneelikeskustelussa jatkettiin pohdintaa aiheen ympärillä. Musiikinopettaja Titta Lampela toi keskusteluun paljon kaivatun konkreettisen näkökulman monikulttuurisesta musiikinopetuksesta. Lampela kertoi, että hänen koulussaan monikulttuurisuus ei ole sinällään ongelma vaan pikemminkin rikkaus. Arjessa vastaan tulevia haasteita ratkotaan yhdessä ja aina tähän asti ollaan ratkaisu löydetty, totesi Lampela. Yleisökysymykseen miten aktivoisin oppilaitani oman kulttuurinsa esittelyyn, Lampela kertoi projektista jonka hän oli vetänyt omassa koulussaan. Kysyin lapsilta minkälaista musiikkia isäsi kuunteli sinun ikäisenä, näin sain kaivettua esiin lapsen kulttuuriperimää hiukan kiertotietä. Totesin että joillekin aiheesta puhuminen tätä kautta oli helpompaa kuin jos kysymys olisi asetettu suoraan hänen musiikkimieltymyksiinsä. Paneelin puheenjohtaja professori Lauri Väkevä johdatti teeman sujuvasti myös musiikkikasvatuksen ajankohtaisiin asioihin, jossa lähinnä syvennyttiin tuntijakoehdotukseen opetusneuvos Eija Kauppisen johdolla. KMO:n puheenjohtaja toi pirteyttä ja käytännön esimerkkejä ehkä hiukan turhan tutkimuspainotteiseen koulutusviikonloppuun. SR Koulustuspäivät toteutettiin yhteistyössä Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen aineryhmän ja Koulujen Musiikinopetttajat ry:n kanssa. Erityiskiitokset Heidi Westerlundille ja Minna Muukkoselle.
Sykähdyttävä taidekasvatuspäivä Kansallisoopperalla Suomen Kansallisooppera esittäytyi musiikinopettajille Taiteen teemapäivän merkeissä 31.3. Olo oli juhlava alusta asti, koska taloon sai astua henkilökunnan ovesta. Parinkymmenen musiikinopettajan porukka ohjattiin sitten Alminsalin lämpiöön, jossa vastaava tuottaja ja KMO:n hallituksen jäsen Tuula Jukola-Nuorteva sekä tuotantoassistentti Malla Vanhanen esittelivät yleisöyhteistyötä ja koululaisprojekteja. Yhteistyötä on hämmästyttävän paljon oopperalla todella panostetaan siihen, että ooppera ja baletti saataisiin koululaisten lähelle. Toiminnan muotoja ovat mm. taidekasvatusprojektit, eri kohderyhmille suunnatut esitykset sekä yhteistyössä monen tahon kanssa tapahtuva koulutus, pääharjoitusten seuraaminen ja kiertokävelyt oopperatalossa. Vuonna 2011 kontakteja oli peräti 36 000; viime vuonna pohjoisimmat yhteistyökunnat olivat Ivalo ja Inari. Erityisesti lapsille ja nuorille järjestetään ooppera- ja balettituokioita lämpiössä, taidelukioyhteistyötä, koululaisoopperoita, monenlaisia työpajoja ja taiteilijatapaamisia. Tarjonnan koko kirjosta kerrotaan useasti vuodessa ilmestyvässä, ilmaisessa yleisöyhteistyön uutiskirjeessä, jonka postituslistoille pääsee Malla Vanhasen kautta. Teemapäivän ehdoton kliimaksi oli työpaja Kansallisbaletin karismaattisen taiteellisen johtajan, loistavan balettitanssijan uran tehneen tanskalaisen Kenneth Greven kanssa. Aalto-yliopistossa johtamista opiskeleva Greve on tätä nykyä myös varsin suosittu luennoitsija. Vetovoimainen Greve kertoi omista johtamiseen liittyvistä periaatteistaan ja ajatuksistaan sekä kyseli opettajien kohtaamista ongelmatilanteista luokkatilanteessa. Hurmaava Greve todella lumosi musiikinopettajat; noin paljon alaisiaan kunnioittava, positiivinen, rehellinen ja avoin johtaja saa taatusti upeita tuloksia aikaan. Greven lukuisista hienoista teeseistä jäi mieleen mm. seuraava: älä takerru märehtimään asioita, jotka ovat ongelmallisia; käytä vain 20% energiastasi märehtimiseen, käytä loput 80% energiastasi positiivisen ratkaisun etsimiseen. Teemapäivän toisen työpajan piti ohjaaja Jussi Tapola, jonka pitkä ohjaajanura Kansallisoopperassa päättyy tänä keväänä. Sympaattinen Tapola kertoili mukavia muistoja ohjaajanuransa varrelta, havainnollisti, miten erilaiset sisääntulot näyttämölle peilaavat valta-asemia, laittoi meidät liikkumaan eri aikakausien tyylien mukaisesti ja painotti sitä, että näyttämöllä jokaisella hahmolla täytyy olla tekemiseensä motiivi, ajatuksia pinnan alla, syy toimia. Seuraavaksi vuorossa oli opastettu, mielenkiintoinen kiertokävely hämmästyttävän valtavassa oopperatalossa. Hurjan määrän erilaisia toimintayksiköitä esittelevää kiertokävelyä voi hyvällä syyllä suositella erilaisille oppilasryhmille. Kansallisbaletin suunnitteluassistentti Jutta Mustakallio esitteli teemapäiväläisille sangen mielenkiintoisesti ja elävästi illan baletin, Makarovan Baja- deerin. Mustakallion oma balettitanssijan tausta näkyi hienosti esittelyssä: sulavaliikkeinen Mustakallio näytti meille baletissa esiintyviä liikkeitä ja eleitä ja kertoi, mitä piilomerkityksiä milläkin liikkeillä on. Illan balettiesitys oli balettitanssija Minna Tervamäen viimeinen esitys Kansallisbaletissa. Baletti olikin lumoavan upea ja Tervamäki sai hurjat aplodit esityksen loputtua. Osa teemapäiväläisistä jäi vielä seuraamaan Tervamäen jäähyväistaiteilijatapaamista päälämpiöön. Taiteen teemapäivä onnistui kaikin puolin aivan loistavasti. On erityisen hienoa, että oma KMO:laisemme Tuula Jukola- Nuorteva toimii yleisöyhteistyön vastaavana tuottajana. Hanne Orrenmaa Liity Kansallisoopperan yleisöyhteistyön postituslistalle meilaamalla osoitteeseen: malla.vanhanen@opera.fi. Kuva: Sirkka-Liisa Huuhtanen 15
Puheenjohtajalta Timo Kovanen puh. 050-3018213 timo.kovanen@gmail.com Kuulumisia KMO:sta puheenjohtajan välitilinpäätös Kaksi kevätkauden kuumaa perunaa Kevätkausi on paiskittu hommia hallituksessa ja nyt on hyvä tovi katsoa hetki taaksepäin ennen syksyn haasteita. Kevään kuumin peruna eli perusopetuksen tuntijako taitaa olla jäähtymässä ministeriön syövereissä. Tarkoitus oli jo tähän lehteen kirjoittaa päätetystä tuntijaosta, mutta vielä pitää spekuloida vain esityksen pohjalta. Opetusministeri Gustafsson on luvannut päätöksen tulevan ennen juhannusta. Annoimme esitykseen lausunnon kevättalvella pääosin kiitolliseen sävyyn 100% lisäyksestä yläkoulun pakollisiin musiikin tunteihin, mikä parantaa musiikinopettajien työtilannetta, mutta ennen muuta edistää oppilaiden musiikinoppimisen ja suomalaisen musiikkikasvatuksen edellytyksiä. Harmillista sen sijaan oli valinnaistuntien karsiminen 8-9 -luokilta, mikä valinnaiskursseista riippuvaisille taide- ja taitoaineille on huolestuttava suunta. Toiveikkaana kuitenkin odotan päätöstä. Välittömästi tuntikehyksen selvittyä aloitetaan Opetushallituksessa opetussuunnitelman perusteiden valmistelu. Kun aika koittaa ja ainekohtaisia tavoitteita tehdään ja erityisesti kuntakohtaisia opseja laaditaan, olkaa aktiivisesti mukana luomassa omaa työnkuvaanne ja opetuksen edellytyksiä. Itse aktiivisesti tarjoutumalla ops-työhön pääsee vaikuttamaan. Toivottavasti mahdollisimman moni musiikinopettaja lähtee omalla paikkakunnallaan aktiivisesti työstämään opetussuunnitelmia. Toinen kevään toiminnan painopistealueista on ollut KMO:n talouden suuntaviivat. Viime toimintavuoden alijäämä oli reilunlainen, vaikkakin odotetusti. Tilanne on ollut erittäin hyvin tiedossa toimistolla ja hallituksella, joten siihen on pystytty reagoimaan ja ennen muuta proaktiivisesti jo ennalta suunnittelemaan toimenpiteitä. Kevätkokoukselle esitelty tilinpäätös vuodelta 2011 siis osoittaa alijäämää, joka muodostuu kolmesta seikasta. Ensiksi selkeästi suurin tekijä on Unisonolehden toimittamis- ja julkaisuvastuun siirtyminen pelkästään KMO:n harteille VaMO:n vetäydyttyä 2010. Alijäämästä valtaosa johtuu Unisonon julkaisukustannuksista. Toiseksi noin viidenneksen osuudella on koulutuspäivien ennakoitua pienempi kävijämäärä ja tuotto. Kolmas tekijä on yleinen hintatason nousu. Taloustilanne vaatii toimenpiteitä, mutta mitään hätää ei näköpiirissä ole. Hallituksen toimenpiteet talouden korjaamiseksi ovat kulujen karsiminen, tulojen kasvattaminen (erityisesti lisää uusia jäseniä olisi hyvä saada) ja säästöjen (säästötili ja puhelinosake) realisointi. Tällä hetkellä yhdistyksen varsinaiseen toimintaan taloustilanteella ei siis ole vaikutusta: Unisonoa toimitetaan vastakin, koulutuspäivät järjestetään kaksi kertaa vuodessa ja aktiivinen koulutuspoliittinen toiminta jatkuu entistäkin paremmin edellytyksin. Verkkojen virittelyä Koulutuspolitiikan foorumeilla KMO:n asiat tulevat jatkossa entistäkin paremmin huomioiduiksi, kun seuraavan kaksivuotiskauden OAJ:n pedagogisen
toimikunnan POE:n poolipaikka on KMO:n vastuulla. Pääsen siis opetussuunnitelmaprosessien kannalta kriittisellä hetkellä pääkallonpaikalle. Toinen maaliskuun lopun POE:n seminaariviikonlopun ilouutisista KMO:n kannalta on, että Staili ry:n vuosikokouksessa allekirjoittanut valittiin Stailin puheenjohtajaksi ensi vuoden alusta lukien. Vaikuttamisen väyliä on siis tietoisesti haettu ja verkot on saatu leviämään KMO:n kannalta oikein hyviin paikkoihin. KMO:lle pienenä järjestönä on äärimmäisen tärkeää verkostoitua hyvin ja etsiä yhteistyökumppaneita ja samaan hiileen puhaltajia, jotta voimavaroja ja erityisosaamista voidaan kohdentaa tehokkaammin. Puheenjohtajan luottamustoimet on yksi verkostoitumisen muoto, mutta myös muita yhteistyökuvioita on vireillä. Kansainvälisen yhteistyön painopiste on siirtynyt pohjoismaisesta NuMu:sta Euroopan musiikinopetusjärjestön EAS:n suuntaan, jossa toiminnanjohtaja on edustanut eduksemme KMO:a ja suomalaista musiikkikasvatusta. Myös yhteistyö Suomen musiikkikasvatusseuraan Fismeen on saanut rakentavia ja toiveikkaita muotoja. Tulevista kaavailluista yhteistyö- ja verkostoitumissuunnitelmista jo ensi syksynä Ryhmäpedagogiikkapäivillä lokakuun alussa KMO on aktiivisesti mukana ja näkyvillä ja marraskuussa 2013 järjestetään Helsingissä Musiikkikasvatuspäivät yhdessä mm. Fismen, SMOL:n, SML:n, Kansallisoopperan, Sibelius Akatemian jne. musiikinalan toimijan kanssa. Alustavasti on myös kaavailtu Stailin jäsenjärjestöjen kanssa mahdollisuutta järjestää kaikkien taide- ja taitoaineiden kanssa yhteinen seminaari vuonna 2014. Toivon todella, että avoin konkreettinen yhteistyö saisi entistä enemmän pyyteettömiä muotoja ja sitä kautta tiivistäisi hajanaista musiikin järjestökenttää yhtenäisemmäksi. Kesän jälkeen koittaa taas syksy Liian usein ihmiset jäävät muistelemaan, mitä ovat tehneet tai saaneet aikaiseksi. Työn tuloksista on aina syytä muistaa iloita, mutta paljon tärkeämpää on suunnata katse siihen, mitä tulevaisuudessa aikoo tehdä. Syksyllä syyspäivät järjestetään Helsingissä. Niistä jäsenistölle lähetään tarkempi ohjelma ja ilmoittautumisohjeet Agitato!-tiedotteen muodossa alkusyksystä. Syyskokouksessa käydyn keskustelun ja kevätkokouksen linjauksien mukaisesti Unisono -jäsenlehti siirtyy sähköiseen muotoon. Hallitus kokeilee vuoden 2012 loppuun Unisonon julkaisemista vain sähköisenä versiona, jonka jälkeen antamanne palautteen perusteella hallitus päättää, miten Unisonon julkaisu järjestetään tulevina vuosina. Facebookissa voi käydä kommentoimassa, miten hyvin sähköinen Unisono toimii ja miten se muuttaa lukukokemusta. Hallitus on myös erittäin kiinnostunut musiikinopettajien täydennyskoulutustarpeista. Niistä voi käydä keskustelemassa myös facebookissa tai lähettää sähköpostilla. Pedagogisten järjestöjen koulutushan on jo nyt VESO-ehdot täyttävää. Jotta tulevaisuudessa koulutukset vastaisivat entistä paremmin tarkoitustaan, tarvitsemme tietoa, millaisia katvealueita musiikkia opettavilla opettajilla on ja millaisiin asioihin täydennyskoulutus olisi syytä kohdentaa. Syyspäiville hallitus on päättänyt järjestää jäsenhankintakampanjan. Tuo mukanasi uusi jäsen syyspäiville, pääset itse puoleen hintaan. Jos tuot mukanasi kaksi uutta, syyspäivät eivät maksa sinulle mitään! Uusi jäsen pääsee syyspäiville jäsenhintaan ja saa seuraavan vuoden jäsenmaksun kaupan päälle. Nyt marsmars houkuttelemaan kollegoita mukaan yhteiseen joukkoomme. Yhtenäisperuskoulussa opettavien musiikin aineenopettajien kannattaisi kannustaa musiikkia opettavia luokanopettajia mukaan KMO:n toimintaan ja koulutuksiin. Musiikki kuuluu kaikille, niin oppilaista kuin opettajaryhmistä. Koko yleissivistävä peruskoulu ja lukio on KMO:n kenttää, joten syksyn koulutuspäivillä on tarjottavaa moneen makuun. Lukuvuosi alkaa olla lopuillaan ja kun muut opettajat laskeutuvat kesälomalle, on musiikinopettajan ruuhkahuippu vasta tulossa. Kevätkirkot, -konsertit, -tapahtumat, lakkiaiset ja kevätjuhlat työllistävät viimeiseen työtuntiin asti. Niin minullakin. Voimia kevään rutistuksiin ja rauhoittavaa ja voimaannuttavaa kesälomaa. 17
Toiminnanjohtajalta Satu Ristlakki Puh. 050-5611393 kmory@kolumbus.fi UUSIA TUULIA Mennyt vuosi on ollut tuulinen KMO:ssa. Viime vuonna Vamo ry vetäytyi pois Unisono-yhteistyöstä ja KMO:n hallitus teki harkitun riskinoton ja kustansimme vuoden Unisonoa omin voimin. Lehden sisällöstä tuli paljon positiivista palautetta; KMO:laiset olivat iloisia että kaikki jutut koskivat koulujen musiikinopetusta ja varhaisiän musiikkikasvatusta käsittelevät jutut olivat jääneet pois. Päätoimittajamme Frida Ylönen aloitti myös lehden taittajana ja näin Unisono sai uuden pirteän ulkoasun. Riski oli harkittu, mutta taloudellisesti liian suuri. Rasite lehdestä painoi KMO:n talouden viime vuonna rankasti miinukselle ja siksi kevätkokouksessa kerättiin ideoita ja ratkaisuja tulevaisuuden vakauttamiseksi. Yksi ratkaisuista on sähköiseen lehteen siirtyminen. Unisono on vankka osa KMO:laisen elämää, siksi sähkölehteen siirtymistä tehdään tutkien ja pikkuhiljaa. Hallitus on päättänyt, että tämän kevään lehdet ovat paperisia ja syksyn lehdet tehdään kokeiluluontoisesti vain sähköiseen muotoon. Ehkä oletkin huomannut, että Unisono on ollut KMO.n nettisivuilla luettavana sähköisenä pdf-tiedostona jo pidempään, joten uutta on se että paperinen versio ei kolahda postiluukustasi syksyn pimeitä iltoja piristämään. Tiedonkulun turvaamiseksi, olisi erityisen tärkeää, että KMO:laiset päivittäisivät sähköpostiosoitteensa KMO:n toimistolle. Tästä lehdestä löydät erillisen muistutuksen aiheesta; päivitä sähköpostiosoitteesi lähettämällä päivitysviesti kmory@kolumbus.fi osoitteeseen tai laita tekstari KMO:n puhelinnumeroon. Sähköpostilistallamme on ainoastaan yhden kolmasosan osoitteet kaikista KMO:laisista. On myös tärkeää, että kuulemme mitä sähköisestä lehdestä jäsenistömme keskuudessa keskustellaan. Annathan siis palautetta esim. syyspäivillämme, jolloin jo ensimmäinen täyssähkö on ilmestynyt. Uusia tuulia on ollut myös se että KMO liittyi vuoden alusta EAS:n jäseneksi. European association for music in schoools on eurooppalainen musiikinopettajien järjestö, jonka kevään konferenssista voit lukea tämän lehden sivuilta. Tutustu myös EAS:n paremmin järjestön omilla nettisivuilla. Kesätuulen myötä tulee KMO:n toimintaan lisää käytännön muutoksia. Minä aloitan elokuun alussa äitiyslomasijaisena Suomen Kansallisoopperan yleisöyhteistyön vastaavana tuottajana. KMO:n puikkoihin astuu Kati Turtiainen, joka tuntee KMO:n hyvin. Kati oli aikanaan pitkään Unisonon päätoimittajana ja toimi myös vt.toiminnanjohtajana viitisen vuotta sitten. Olo on siis luottavainen, Kati pärjää toimessa varmasti hyvin. Yhteystiedot KMO:n toimistoon säilyvät ennallaan. Suurimmat puhurit puhaltavat jälleen, niinkuin aina, politiikan parista. Kauan kaivattua tuntijakopäätöstä odotetaan lehden painoon mennessä kielipitkällään. Se mistä musiikinopetuksessa tuulee seuraavat 10-15 vuotta on poliitikkojen käsissä juuri nyt. Lämmintä ja aurinkoista kesää kaikille!
Musiikkiluokassa Itäkeskuksen Musaluokka Teksti ja kuvat: Hanna Martikainen Helsingin Itäkeskuksessa sijaitseva peruskoulu, on yhtenäiskoulu. Musiikinopettajana on toiminut vuodesta -95 lähtien Paula Raikunen. Tässä luokassa musiikista voi inspiroitua paitsi kuuntelemalla, myös katselemalla. Kuvasin Paulan kielisoitinasetelmaa seinällä. Katosta roikkuu perinteisiä vinyyli LP-levyjä. Seinällä on aseteltuna kollaasi C-kaseteista. Lisäksi luokasta löytyy kosketinsoittimia eri aikakausilta. Yhteensä laskin koskettimia ainakin 14. Kielipainotteisuus alkaa 3. luokalta, jolloin voi hakea opiskelemaan saksaa tai ranskaa englannin lisäksi. Koulussa on tällä hetkellä edustettuna noin 35 eri kotikieltä! Faktat: Itäkeskuksen Peruskoulu, Helsinki Luokat 1-9 Oppilaita: Alakoulussa n.230 Yläkoulussa 200 Painotus: Kielipainotus Opettaja: Paula Raikunen Musiikin opiskelumahdollisuudet: Perusopetus Valinnaiset musiikkikurssit 8. Ja 9. luokilla 19
Luritus-kuoro: voitonhuumaa Belgiassa Neerpeltin kuorokilpailuissa Seinäjokelainen lapsi- ja nuorisokuoro Luritus voitti vapunpäivänä omassa sarjassaan ensimmäisen palkinnon Euroopan suurimmassa kuorokilpailussa Belgian Neerpeltissä. Viikon pituinen matka kevättä tulvivaan Belgiaan piti yllään ennätyksellisen määrän niin yllättäviä kuin ratkiriemukkaitakin vaiheita. Belgialainen Neerpeltin musiikkifestivaali (Muziekfestival Voor de Jeugd) järjestettiin nyt 60. kerran. Festivaalilla kilpailevat vuorovuosin kuorot ja orkesterit nyt oli siis kuorojen vuoro. Kilpailun seitsemään kategoriaan osallistui tänä vuonna ennätykselliset 89 kuoroa 25 maasta. Myös kilpailun tuomaristo oli sangen kansainvälinen. Suomalaisnäkökulmaa tuomaroinnissa edusti Vox Aurean ja Tapiolan kuoron ex-johtaja Kari Ala-Pöllänen. Festivaaleille osallistuneissa kuoroissa oli yhteensä rapiat 2500 laulajaa. Vain 28 laulajaa - eli Luritus-kuoro - edusti festivaalilla Pohjoismaita. Luritus-kuoro lähti Belgiaan ennen kaikkea rentoutuakseen Tie Tangotalentiksi -musikaalini supertiukasta harjoitus- ja esitysputkesta, joka loppui vain muutama päivä ennen reissua. Tarkoitus oli siis lähinnä pitää hauskaa ja nauttia kansainvälisestä tunnelmasta. Siinä sivussa sitten osallistuttiin kuorokilpailuun, koska tälle maineikkaalle festivaalille ei voinut muutoin osallistua. Kuva: Tiina Kangas-Bryan En odottanut kuorolleni minkäänlaista sijoitusta onhan kuoro vasta vajaat kolme vuotta vanha, eikä se ole mikään huippulaulajista valikoitu homogeeninen eliittikuoro. Ainoana selkeänä kuorolaisten valintakriteerinä pidän sitä, että laulajien tulee olla valovoimaisia ja todella nauttia laulamisesta ja esiintymisestä. Niinpä Lurituksessa on niin nuotinlukutaidottomia, aloittelevia laulajia kuin pitkän linjan musiikkiluokkalaisiakin. Myös ikäjakauma on haastava: 10-16 v osa kuoron pojista todella taistelee äänenmurroksensa kanssa. Kaikesta tuosta johtuen olen kehitellyt kuorolle varsin epäperinteisen ohjelmiston: tanssia, monenlaisia soitinsäestyksiä (mm. boom whackers), koreografioita, monenlaisia erityistehosteita, draamallisia elementtejä, rohkeita, rytmipitoisia sovituksia vanhoista lauluista kaiken kaikkiaan: taatusti omaleimaista. Yllätys oli siis valtava, kun kuorokilpailun tulokset julistettiin jättimäisen urheiluhallin megalomaanisessa palkintojenjakotilaisuudessa: saimme omassa, free series - eli vapaavalintaisen ohjelmiston - kategoriassamme 1. palkinnon! Tämä ilouutinen meille kerrottiin TV-kameroiden surratessa, satojen strobovalojen, tanssijoiden, tuhansien kuorolaisten läsnä ollessa, ison sinfoniaorkesterin soittaessa, hurjassa metelissä. Ikimuistoinen hetki! Tuomariston islantilaisjäsen Thorgerdur Ingólfsdóttir suorastaan ryntäsi onnittelemaan minua palkintojenjaon jälkeen. Hän kertoi, että tuomaristo oli keskustellut kauan Lurituksesta; miettivät, tulisiko meidän saada ykköspalkintomme kylkeen vielä cum laude -statuskin, jonka vain pari huippukuoroa saa joka vuosi - ällistyttävää! Tuo status olisi hänen mukaansa tullut antaa meille esitaistelusta uuden kuoroilmaisun saralla. Kuorolaisten energisyys, aito iloisuus ja vapautuneisuus ja ohjelmiston innovatiivisuus hurmasivat kuulemma jokaisen tuomarin. Cum laude -statusta emme olleet saaneet, koska englantilaistuomari Timothy Brownin mielestä ohjelmistomme oli liiankin modernia. Hän kaipasi mukaan perinteisiäkin lauluja ja toisaalta muut tuomarit olivat taasen iloisia nimenomaan siitä, että Luritus näyttää uuden, luovan ja rohkean tien perinteisille kuoroille. Belgialaistuomari Maarten van Ingelgem otti Lurituksen heti siipiensä alle: hän lähetti heti kilpailun jälkeen pari sävellystään, jotka hän toivoo Lurituksen kantaesittävän. Itse otin menestyksemme ennen kaikkea osoituksena suomalaisen lapsi- ja nuorisokuorokulttuurin voimasta. Pohjoismaat ovat jo kauan olleet kuoromusiikin uusien tuulien alkuunpanijana, Suomi kaikkein eniten. Tapiolan kuoro viitoitti tien luonnolliseen, elävään kuorolauluun, ja sen jälkeen ovat lukemattoman monet upeat suomalaiset kuorot vieneet Suomen lippua korkealle. Kilpailumenestyksiä suomalaiskuoroilla on roppakaupalla. Suomi todella on kuoromaa! Ainutlaatuisen upea matkamme piti sisällään monen monta muutakin ikimuistoista hetkeä niistä hurjimpia oli tämä: eräässä konsertissamme osa korkeimmasta kuorokorokkeesta romahti yhtäkkiä alas. Korokkeen mukana maan tasalle rojahtaneet kuorolaiset kiljahtivat kauhusta mutta jatkoivat heti laulamista ja tanssimista. Show Must Go On! Hanne Orrenmaa Lapsi- ja nuorisokuoro Lurituksen johtaja Nurmon lukion ja yläasteen musiikin lehtori, draamakasvatuksen opiskelija, KMO:n hallituksen jäsen