JAANA NORIO-TIMONEN (TOIM.) TYÖTAPATURMA- JA AMMATTITAUTIASIAT KKO:N OIKEUSKÄYTÄNNÖSSÄ 1998 2010 TALENTUM Helsinki 2011
Julkaisija ja kustantaja Talentum Media Oy ISBN: 978-952-14-1587-6 Kansi ja taiton suunnittelu: Maria Mitrunen Kariston Kirjapaino Oy 2011
Kustantajan saatesanat Talentum Media Oy on julkaissut vuoden 1998 alusta KKO:n ratkaisut kommentein -teossarjaa, jossa eri oikeudenalojen asiantuntijat kattavasti kommentoivat kaikki KKO:n antamat ratkaisut. Teos ilmestyy kahtena niteenä vuosittain, minkä ansiosta kaikki annetut ratkaisut tulevat kommentoiduiksi tuoreeltaan. Sarja on yli kymmenen ilmestymisvuotensa aikana vakiinnuttanut asemansa luotettavana oikeustapauskommentaarina. Teossarjan alusta saakka on ollut ajatuksena, että kommenteista olisi mahdollista koota aihepiireittäin myös erillisjulkaisuja siten, että ne sisältäisivät jo julkaistujen kommenttien lisäksi teoksen toimittajan laatiman analyysin tapauksista ja niihin liittyvästä juridiikasta. Työtapaturma- ja ammattitautiasiat KKO:n oikeuskäytännössä 1998 2010 on sarjan ensimmäinen erillisjulkaisu. Teoksen on toimittanut vakuutus- ja vahingonkorvausoikeuden professori Jaana Norio-Timonen. Kustantajana kiitämme häntä paitsi tämän teoksen toimittajana toimimisesta myös siitä merkittävästä työstä, jonka hän on tehnyt miettiessään erillisjulkaisusarjan rakennetta ja esitystapaa. Nyt tehdyt ratkaisut viitoittavat tietä myös muille erillisjulkaisuille. Kiitoksemme ansaitsevat jälleen kerran myös teossarjan vastaava toimittaja, dosentti Pekka Timonen sekä muut kirjoittajakuntaan kuuluvat eri oikeudenalojen asiantuntijat. Helsingissä 26.9.2011 TALENTUM
I HAVAINTOJA KORKEIMMAN OIKEUDEN VUOSIEN 1998 2010 TYÖTAPATURMA- JA AMMATTITAUTIRATKAISUISTA JAANA NORIO-TIMONEN
1. Johdanto Lakisääteinen tapaturmavakuutus kattaa työ- ja virkasuhteisten henkilöiden työtapaturmat ja ammattitaudit. Lisäksi lakisääteinen tapaturmavakuutusturva on laajennettu eräisiin muihin tapauksiin, esimerkiksi aikuiskoulutukseen osallistuvien työtapaturmiin ja ammattitauteihin, maatalousyrittäjien ja apurahansaajien työvahinkoihin sekä eräisiin opiskeluun liittyviin tapaturmiin ja ammattitauteihin. Sen sijaan muilla yrittäjillä kuin maatalousyrittäjillä ei ole lakisääteistä tapaturmaturvaa. Työnantaja voi vapaaehtoisesti vakuuttaa työntekijänsä lakisääteistä turvaa laajemminkin. Lisäksi on mahdollista saattaa tapaturmavakuutuslain mukaisen turvan piiriin henkilöitä, jotka eivät siihen lakisääteisesti kuulu. 1 Työtapaturmat korvataan pääsääntöisesti tapaturmavakuutuslain (608/1948, TapVakL) nojalla. Ammattitautien korvaamisesta säädetään ammattitautilaissa (1343/1988, AmmattitautiL) ja sitä täydentävässä ammattitautiasetuksessa (1347/1988, AmmattitautiA). Näissä ammattitautisäädöksissä säädetään kuitenkin vain ammattitaudin korvaamisen edellytyksistä, ja korvausvelvollisuuden, korvauksen ja korvausasioiden käsittelyn osalta noudatetaan tapaturmavakuutuslain, maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain (1026/1981) tai virkamiesten tapaturmakorvauksesta annetun lain (449/1990) säännöksiä (AmmattitautiL 3.1 ). Tapaturmavakuutuslain mukaisen vakuutuksen myöntää siihen toimiluvan saanut vakuutusyhtiö, joka voi olla kotimainen tai ulkomainen (TapVakL 29 ). Valtion tapaturmakorvauksista huolehtii kuitenkin Valtiokonttori (TapVakL 30 ). Työtapaturma- ja ammattitautiasioissa on käytössä kolmiportainen muutoksenhakutie, josta säädetään tapaturmavakuutuslain 5 luvussa. Ensimmäisenä muutoksenhakuasteena on tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta (vuoden 2005 loppuun saakka tapaturmalautakunta). 2 Vuosina 1998 2010 se ratkaisi vuosittain noin 4 450 5 550 asiaa. 3 Toisena 1 Ks. tarkemmin esim. Kukkonen Karmavalo 2010 s. 18 19 ja 25 42. Ks. tapaturmavakuutus- ja ammattitautilainsäädännön uudistamista valmistelleen työryhmän (TAU- työryhmä) ehdotus, Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2008:46 s. 22 28. 2 Ks. laki tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnasta (1316/2010). 3 Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan toimintakertomus vuodelta 2006 Liite 3, Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan toimintakertomus vuodelta 2010 Liite 3. 13
HAVAINTOJA KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISUISTA muutoksenhakuasteena on vakuutusoikeus. 4 Se ratkaisee yleensä vuosittain noin 1 000 1 400 asiaa. 5 Näihin instansseihin voi valittaa sellainen asianosainen, joka ei tyydy vakuutuslaitoksen tai muutoksenhakulautakunnan päätökseen (TapVakL 53 ja 53 a (1317/2010)). 6 Vakuutusoikeuden päätöksestä voi valittaa edelleen korkeimpaan oikeuteen, mikäli korkein oikeus myöntää valitusluvan (TapVakL 53 a ). Vakuutusoikeuden päätöksestä voi kuitenkin valittaa vain sillä edellytyksellä, että tässä päätöksessä on ratkaistu kysymys siitä, oikeuttaako ruumiinvamma, sairaus tai kuolema tapaturmavakuutuslain mukaiseen korvaukseen, tai siitä, kenen on korvaus suoritettava. Myös vakuutusoikeuden perustevalitukseen antamasta päätöksestä on mahdollista valittaa. Perustevalituksella tarkoitetaan valitusta siitä, että tapaturmavakuutuslain perusteella määrätyn maksun maksuunpano on ollut lain tai sopimuksen vastainen (TapVakL 53 c (1317/2010)). Näin ollen korkein oikeus ei ratkaise sitä, minkä tyyppisiin tai minkä suuruisiin korvauksiin vakuutettu on oikeutettu, vaan se tarvittaessa palauttaa asian vakuutusoikeuteen näiden kysymysten ratkaisemiseksi. 7 Asioiden käsittelyyn tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnassa ja vakuutusoikeudessa sovelletaan hallintolainkäyttölakia (586/1996). 8 Se merkitsee muun muassa, että näillä valitusasteilla on lain 33 :n mukainen velvollisuus asian selvittämiseen: Valitusviranomaisen on huolehdittava siitä, että asia tulee selvitetyksi, ja tarvittaessa osoitettava asianosaiselle tai päätöksen tehneelle hallintoviranomaiselle, mitä lisäselvitystä asiassa tulee esittää. Valitusviranomaisen on hankittava viran puolesta selvitystä siinä laajuudessa kuin käsittelyn tasapuolisuus, oikeudenmukaisuus ja asian laatu sitä vaativat. Sen sijaan korkeimmassa oikeudessa prosessi on siviiliprosessia, johon sovelletaan muun muassa oikeudenkäymiskaaren (4/1734) 17 luvun 1 :n (571/1948) säännöstä siitä, että riita-asiassa kantajan tulee näyttää toteen ne seikat, jotka tukevat kannetta, ja vastaajan on todistettava edukseen esittämänsä seikat. Menestyminen korkeimmassa oikeudessa edellyttää siten riidan osapuolilta panostamista näytön esittämiseen oman kantansa tueksi. 14 4 Ks. vakuutusoikeuslaki (132/2003). 5 Vakuutusoikeuden vuosikertomukset 2002 2010, taulukko Saapuneet, ratkaistut ja siirtyneet asiat pääryhmittäin. 6 Hallituksen esityksen mukaan (HE 116/1994 s. 15) asianosaisuus edellyttää välitöntä oikeu dellista etua asiassa, joten vahingoittuneen lisäksi myös työnantaja on usein tässä asemassa. Korvausasiassa työnantajan asianosaisuus liittyy tavallisimmin joko työnantajan oikeuteen saada työntekijälle tapaturman johdosta maksettua sairausajan palkkaa vastaava ansionmenetyskorvaus tai työnantajan velvollisuuteen maksaa korvausta vakuutuksen omavastuun perusteella. Pelkästään se, että työnantaja maksaa vakuutusmaksun, ei riitä asianosaisuuden perusteeksi. Ks. myös KKO 2001:112, Kukkonen Karmavalo 2010 s. 167 168 sekä TAU-työryhmän uudistusehdotus, Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2008:46 s. 73 77. 7 Ks. korvausasian käsittelystä ja muutoksenhausta tarkemmin esim. Kukkonen Karmavalo 2010 s. 156 169. 8 Laki tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnasta 14, vakuutusoikeuslaki 16.
1. JOHDANTO Vuosina 1998 2010 korkein oikeus on antanut yhteensä 38 sellaista ennakkoratkaisua, joissa on ollut kyse oikeudesta työtapaturma- tai ammattitautikorvaukseen. 9 Tässä teoksessa tarkastellaan nimenomaan näitä ratkaisuja. Sen lisäksi seuraavat viisi ratkaisua liittyvät jollakin tavoin lakisääteiseen tapaturmaturvaan: KKO 2001:112 (työnantajan valitusoikeus), KKO 2003:35 (suullisen käsittelyn järjestäminen vakuutusoikeudessa), KKO 2004:55 (menettelyvirhe vakuutusoikeudessa), KKO 2008:27 (julkisen oikeusavustajan palkkion korvaaminen) ja KKO 2008:104 (vakuutusoikeuden ratkaisun puutteellinen perusteleminen). Koska näissä ratkaisuissa ei ole kyse vakuutetun oikeudesta korvaukseen, ne on rajattu tämän teoksen ulkopuolelle. Korkeimpaan oikeuteen päätyvissä työtapaturma- ja ammattitautikorvauksia koskevissa asioissa voi olla kyse puhtaasti laintulkinnasta. Osassa tapaturma-asioita ja yleensä aina ammattitautiasioissa on kuitenkin lääketieteellisellä osaamisella keskeinen merkitys. Tätä osaamista tarvitaan ensinnäkin sen selvittämiseen, millaisia seurauksia tietynlaisesta tapaturmasta tai altistuksesta voi yleisesti ottaen seurata. Toiseksi sitä tarvitaan sen ratkaisemiseen, millä todennäköisyydellä työntekijän vamma tai sairaus kulloinkin ratkaistavassa tapauksessa johtuu tapaturmasta tai altistumisesta tietylle tekijälle tai onko vamman tai sairauden synnyn tai pitkittymisen syynä kenties kokonaan tai osaksi jokin muu tekijä. 10 Toisin kuin tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnassa ja vakuutusoikeudessa korkeimmassa oikeudessa ei ole lääkärijäseniä. Korkeimmalla oikeudella onkin käytäntönä pyytää lääketieteellistä osaamista edellyttävissä asioissa sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolta (Valvira; vuoden 2008 loppuun terveydenhuollon oikeusturvakeskukselta) asiantuntijalausunto. Lausunto ei tietenkään sido korkeinta oikeutta. On myös otettava huomioon, että Valviran lausunnon taustalla voi olla pysyvien asiantuntijoiden lausuntoja, jotka poikkeavat toisistaan tai joista Valviran lausunto jollakin tavoin poikkeaa. Tällaisessa tilanteessa korkeimmalla oikeudella on siis käytettävissään erisuuntaisia lausuntoja omalta asiantuntijaltaan. Sen lisäksi korkeimmalla oikeudella on tietysti käytössään myös muu ratkaistavaan asiaan liittyvä, toisinaan yhdensuuntainen, toisinaan ristiriitainen lääketieteellinen selvitys. Tapaturmavakuutuslaitosten liitossa toimii tapaturma-asiain korvauslautakunta (TAKO) (TapVakL 30 b (723/2002)). Se ei ole muutoksenhakuelin, vaan sen tehtävänä on tapaturmavakuutuslain 30 c :n (723/2002) mukaan edistää kyseisen lain mukaisen korvaustoimen yhtenäisyyttä antamalla yleisohjeita ja lausuntoja. Korvauslautakunta antaa myös lausuntoja 9 Vuoden 2011 alkupuoliskolla korkein oikeus on antanut kaksi työtapaturmakorvausta koskevaa ennakkoratkaisua (KKO 2011:16 ja KKO 2011:29) ja yhden ammattitautikorvausta koskevan ennakkoratkaisun (KKO 2011:44). 10 Ks. vakuutusasioihin liittyvästä lääketieteestä esim. Aro et al. 2004. 15
HAVAINTOJA KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISUISTA vakuutuslaitoksille, joiden on ennen tapaturmavakuutuslakiin perustuvan korvausasian ratkaisua pyydettävä päätösehdotuksestaan lautakunnan lausunto, jos asia sisältää periaatteellisen lääketieteellisen tai oikeudellisen kysymyksen taikka jos asian käsittely lautakunnassa on muutoin tarpeen korvauskäytännön yhtenäisyyden edistämiseksi. Nämä lausunnot eivät sido vakuutuslaitosta. 11 Lisäksi vakuutuslaitoksella on oikeus pyytää lautakunnan lausunto muustakin kuin edellä mainitusta korvauspäätösehdotuksesta. Myös tapaturmavakuutuslain mukainen muutoksenhakuelin voi käsiteltävänään olevassa valitusasiassa pyytää lautakunnalta soveltamiskäytäntöä koskevan lausunnon. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan tapaturma-asiain korvauslautakunnan kiertokirjeitä, joihin sisältyy tapaturmavakuutuslain mukaisen korvaustoimen yhtenäisyyttä edistämään tarkoitettuja yleisohjeita ja lausuntoja. Tapaturmavakuutus- ja ammattitautilainsäädännön kokonaisuudistus on parhaillaan vireillä. Uudistuksen keskeisiä linjauksia valmisteli sosiaalija terveysministeriön asettama kolmikantainen työryhmä (TAU), jonka muistio julkaistiin vuonna 2008. Työryhmän ehdotukset ovat työtapaturman käsitettä koskevaa ehdotusta lukuun ottamatta yksimielisiä, ja lisäksi muistioon sisältyy eräitä työryhmän yksimielisiä kannanottoja. Niistä käsitellyistä asioista, joista ei päästy yksimielisyyteen, ei tehty ehdotusta. 12 Kokonaisuudistuksen valmistelua on jatkettu virkatyönä ja kolmikantaisessa työryhmässä (TAU2). Tavoitteena on, että uudistettu lainsäädäntö tulisi voimaan vuoden 2014 alussa. 13 Uudistuksen tässä vaiheessa etenkin kun työtapaturman käsitteen ulottuvuus on siis vielä auki on ennenaikaista ottaa kantaa siihen, missä määrin korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntö vaikuttaa uudistuksen sisältöön ja missä määrin uudistuksella on merkitystä tähänastisten ratkaisujen prejudikaattiarvolle. 16 11 Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut asetuksen asioista, joista vakuutuslaitoksen on pyydettävä tapaturma-asiain korvauslautakunnan lausunto (873/2002). 12 Tapaturmavakuutus- ja ammattitautilainsäädännön uudistaminen, Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2008:46. 13 Tapaturmavakuutus 2/2011 s. 4. Ks. myös Kukkonen Karmavalo s. 14.