qwertyuiopåasdfghjklöäzxcvbnmqwe rtyuiopåasdfghjklöäzxcvbnmqwertyu iopåasdfghjklöäzxcvbnmqwertyuiopå asdfghjklöäzxcvbnmqwertyuiopåasdf ghjklöäzxcvbnmqwertyuiopåasdfghjk Demokratia vastuullinen vapaus löäzxcvbnmqwertyuiopåasdfghjklöäz Puoluehallituksen esitys demokratiaohjelmaksi xcvbnmqwertyuiopåasdfghjklöäzxcv bnmqwertyuiopåasdfghjklöäzxcvbnm qwertyuiopåasdfghjklöäzxcvbnmqwe rtyuiopåasdfghjklöäzxcvbnmqwertyu iopåasdfghjklöäzxcvbnmqwertyuiopå asdfghjklöäzxcvbnmqwertyuiopåasdf ghjklöäzxcvbnmqwertyuiopåasdfghjk löäzxcvbnmqwertyuiopåasdfghjklöäz xcvbnmqwertyuiopåasdfghjklöäzxcv bnmqwertyuiopåasdfghjklöäzxcvbnm 1 rtyuiopåasdfghjklöäzxcvbnmqwertyu
Sisältö Johdanto demokratian menestystarina... 3 Ihmisen vapaus toteutuu demokratian kautta... 5 Demokratian haasteista... 8 Eriarvoisuus demokratiahaasteena... 8 Uusien vastakkainasettelujen ratkaisu vaatii välineitä ja foorumeja... 9 Tieto on valtaa... 10 Kaupallisuus ja kuluttajuus... 10 Kokemusmaailmojen eriytyminen... 11 Politiikan asialista ylikansallistuu... 12 Demokratiavaje haasteena... 12 Kohti demokraattisempaa yhteiskuntaa... 14 Kasvatus ja koulutus keskiöön... 16 Väylät julkiseen tilaan ja keskusteluun... 17 Kansalaisliikkeet aidoiksi vaikuttajiksi... 18 Eduskunnan ja puolueiden toimintamahdollisuuksien parantaminen... 18 Paikallisen demokratian vahvistaminen... 19 Hyvinvointipalvelut kansalaisten ehdoilla... 20 Kansalaisaloite, kansanäänestykset ja uudet demokratiakokeilut... 20 Taloudellinen demokratia... 21 Osuustoiminta ja yhteiskunnallinen yrittäjyys... 22 Ihmiskunnan suuriin haasteisiin vastataan ylikansallisella demokratialla... 23 Lopuksi... 24 2
Johdanto demokratian menestystarina Demokratian, kansan valtaan perustuvan hallitusmuodon, kehittyminen on ihmiskunnan historian tärkeimpiä edistysaskeleita. Vain demokraattinen hallitusmuoto on kyennyt toteuttamaan kaikkien kansalaisten poliittisen vapauden ja tarjoamaan kattavaa taloudellista ja sosiaalista hyvinvointia. Vaikka kansanvalta kohtaa kaikissa yhteiskunnissa tänä päivänä myös haasteita, on tärkeää havaita demokratian ja osallisuuden vaatimuksen eteneminen maailmassa. Kansalaiset erityisesti kehittyvissä yhteiskunnissa vaativat entistä enemmän osallisuutta yhteiskuntiensa ja oman elämänsä suunnasta päättämiseen. Demokratialla on vetovoimaa. Ihmisoikeudet ovat jakamattomia ja universaaleja. Niihin kuuluvat myös mielipiteen, kokoontumisen ja poliittisen toiminnan vapaudet ja vaalioikeudet. Demokraattisten oikeuksien noudattamista ja toteutumista on voitava edellyttää kaikilta yhteiskunnilta ja valtioilta, ja niitä tulee edistää koko maailmassa. Näiden oikeuksien loukkaamiselta ei tule milloinkaan sulkea silmiä. Kulttuurien väliset erot, uskonto tai perinteet eivät oikeuta ihmisoikeuksien rajoittamiseen tai loukkaamiseen. Oleellista ovat lopputulokset, demokratian hengen ja täysivaltaisen kansalaisuuden idean levittäminen. Demokratian lupaus ja erityinen oikeutus syntyy konfliktien ja erimielisyyksien ratkaisemisesta neuvottelulla ja sopimisella, voimankäytön ja sorron sijasta. Kyse on paitsi hallitusmuodosta, myös kulttuurista, jossa konfliktit ratkaistaan ja erilaiset päämäärät sovitellaan yhteen poliittisesti, keskustellen ja yhteistä ratkaisua etsien. Tavoitteena ovat yhteistä etua edustavat kompromissit, ei vahvempien voitto heikommista. Tämä ulottuvuus korostuu tulevaisuudessa entistä enemmän myös globaalisti. Edustuksellisen demokratian toteutumiseen kuuluu, että päättäjät toimivat kansalaisten vaaleissa antaman valtakirjan varassa. Suomen perustuslaissa säädetään, että valta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Eduskunta päättää lainsäädännöstä ja valtiontaloudesta. Hallitusvaltaa käyttävät hallitus, jonka tulee nauttia eduskunnan luottamusta, sekä ulkopolitiikkaa yhdessä valtioneuvoston kanssa johtava tasavallan presidentti. Suomi on täysivaltainen eurooppalaisen ja globaalin yhteisön jäsen. Demokratiaan kuuluu olennaisesti, että julkisen vallan toiminta perustuu lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava lakia. Keskinäisriippuvaisuuksien maailmassa oleellista on havaita, että kansallisen tason toimiva demokratia ei ole riittävä kansanvallan tae. Ihmiskuntaa kohtaavien keskeisten haasteiden, sekä reunaehdot määrittävän talouden, ollessa mittakaavaltaan globaaleja, on demokratian kehittämisessä nähtävä ylikansallisen toiminnan välttämättömyys. Suomen kannalta oleellisin näistä elimistä on Euroopan unioni. Samalla on kuitenkin ymmärrettävä, että ilman vahvistuvaa paikallista ja kansallista kansanvaltaa, ei ylikansallinenkaan kansanvalta voi toteutua. Siksi demokratiaa on vahvistettava kaikilla tasoilla. Tärkeä osa suomalaista edustuksellista demokratiaa on kunnallinen itsehallinto. Kunnan asukkailla on oltava mahdollisuudet vaikuttaa suorin ja välillisin keinoin kuntia koskeviin päätöksiin. 3
Demokratiaa, kansalaisuuden ideaa ja yhtäläisiä päätäntämahdollisuuksia on korostettava, puolustettava ja kehitettävä jatkuvasti täydellisempään suuntaan. Demokratia on paitsi väline myös itseisarvo, joka on samalla pohjimmiltaan aina myös ihanne, utopia ja tapa elää. Tämän asiakirjan tarkoituksena on kuvata sosialidemokraattien käsitystä demokratian ihannetilasta, sen kohtaamista haasteista sekä niistä vaihtoehdoista, joiden kautta kansanvalta voisi toteutua entistä täydellisemmin ja tasa-arvoisemmin niin paikallisesti, kansallisesti kuin kansainvälisellä tasolla. 4
Ihmisen vapaus toteutuu demokratian kautta Demokratia ja osallisuus ovat aidon vapauden ja tasa-arvon edellytyksiä. Oleellista on kiinnittää huomio ja tavoitteenasettelu muodollisten oikeuksien lisäksi niiden käytännön toteutumiseen yhteiskunnassa. Yhteiskunta, jossa yksilön vaikuttamismahdollisuudet riippuvat hänen sosiaalisesta asemastaan, sukupuolestaan, vauraudestaan tai kuulumisestaan johonkin väestöryhmään tai yhteiskuntaluokkaan ei ole demokraattinen yhteiskunta. Lopulta demokratia myös arkinen asia ei vain poliittista päätöksentekoa. Sitä eletään todeksi joka päivä paitsi päättävissä elimissä, myös työpaikoilla, harrastuksissa ja arjen verkostoissa. Sosialidemokratian tavoitteet ovat vapaus, tasa-arvo ja solidaarisuus. Yksilö on vapaa, jos hänen mahdollisuutensa vaikuttaa omaan elämäänsä ja yhteiskuntaan eivät riipu sosiaalisesta asemasta, sukupuolesta, vauraudesta tai kuulumisesta johonkin väestöryhmään tai yhteiskuntaluokkaan. Vapauden tulee olla kaikille yhtäläinen ja kaikkia täytyy auttaa saavuttamaan yhtäläinen vapaus. SDP:n Forssan ohjelma 1903 määritteli puolueen tehtäväksi vapauttaa koko kansa taloudellisen riippuvuuden ja henkisen holhouksenalaisuuden kahleista. Vapauden toteutuminen vaatii, että kaikilla on riittävät tiedolliset, taidolliset, taloudelliset, asenteelliset ja sosiaaliset mahdollisuudet tehdä valintoja ja toteuttaa niitä omassa elämässään. Vapaus on yksilön vaikutusvaltaa, aito mahdollisuus omiin tietoisiin valintoihin. Vapaus mielletään joskus pelkästään yksilön vapaudeksi tehdä valintoja julkisen vallan puuttumatta, mutta vapauteen sisältyy paljon muuta. Siihen kuuluvat keskeisesti täysivaltainen oikeus ja tasavertainen mahdollisuus osallistua yhteiskunnan pelisääntöjen muuttamiseen sekä julkisen vallan ja markkinoiden toiminnan ohjaamiseen ja kontrolliin. Vapaus ei voi milloinkaan toteutua ilman yhteisiä rakenteita, yhteisöä ja yhteisöllisyyttä. Vapaus tarvitsee tuekseen vahvat perusoikeudet. Niitä ovat sekä kansainvälisten, jokaisen ihmisen ihmisarvon tunnustamisesta lähtevien ihmisoikeussopimusten, että Suomen perustuslain mukaan mm. ihmisten tasavertaisuus lain edessä, oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, sananvapaus, yhdistymis- ja kokoontumisvapaus, uskonnonvapaus, oikeus sivistykseen ja oikeus vapaaseen ammatinvalintaan ja yrittämiseen. Vapauden edellytyksien luominen tasa-arvoisesti kaikille vaatii yhteisiä rakenteita julkista vallankäyttöä. Julkisen vallan tehtävä on palvella kaikkia kansalaisia antamalla näille mahdollisuus yhtäläiseen vapauteen. Tämä tarkoittaa niiden puitteiden ja rakenteiden luomista, jotka tukevat vapauden syntymistä. Vapausoikeudet ovat oikeuksia, jotka tuottavat niin vapautta jostakin; pelosta, turvattomuudesta, mielivallasta, puutteesta ja osattomuudesta, mutta myös vapautta johonkin; koulutukseen, vanhuuden ja sairauden turvaan, tasa-arvoisiin mahdollisuuksiin ja yhdenvertaisuuteen lain edessä. 5
Sosialidemokratian yhteiskunnalliset ihanteet toteutuvat vain demokratian yhteydessä. Vain demokraattisesti ohjattu julkinen valta voi palvella kestävästi kaikkien kansalaisten etua ajautumatta yksittäisten eturyhmien tai vahvojen yksilöiden vallankäytön välikappaleeksi. Demokratia toteutuu täydellisimmin, kun kansalaiset ovat tasa-arvoisesti vapaita sosialidemokratian arvotavoitteiden mukaisesti. Yhtäläinen vapaus mahdollistaa täysivaltaisen kansalaisuuden. Sen, että yksilö voi vaikuttaa paitsi omiinsa, myös yhteisiin, kaikkia yhteiskunnan jäseniä koskeviin asioihin. Täysivaltainen kansalaisuus tarkoittaa paitsi muodollisia demokraattisia oikeuksia, myös täyttä osallisuutta niihin edellytyksiin, joita oikeuden käyttäminen vaatii. Kansalaisuuden idean toteutuminen käytännössä vaatii myös oikeutta päätöksenteon kannalta oleelliseen tietoon sekä edellytyksiä käsitellä olemassa olevaa tietoa monipuolisesti, kriittisesti ja kyseenalaistaen. Tiedon lähteille pääsyn lisäksi demokratia vaatii avointa julkisuutta. Tämä tarkoittaa sellaisia foorumeita, joilla kansalaiset voivat vapaasti nostaa esiin asioita, luoda politiikan asialistaa sekä käydä asioista vapaata keskustelua. Täysivaltaisen kansalaisuuden ja demokratian rakentamiseksi tarvitaan yhteisvastuuta. Yhteiskunta on rakennettava siten, ettei kukaan voi syrjäytyä vaikuttamismahdollisuuksien piiristä. Yhteiskunta, jossa yksilön vaikutusmahdollisuudet riippuvat hänen sosiaalisesta asemastaan, sukupuolestaan, vauraudestaan tai kuulumisestaan johonkin väestöryhmään tai yhteiskuntaluokkaan, ei ole demokraattinen yhteiskunta. Politiikka ja poliittinen järjestelmä kanavoivat kansalaisten näkemykset, arvot ja mielipiteet demokraattiseen päätöksentekoon. Sen puitteissa paitsi kamppaillaan vallasta ja hegemoniasta, myös sovitellaan kilpailevat ja vastakkaiset intressit ja luodaan kompromisseja. Yhteiskunnan demokraattisuus vaatii enemmän kuin julkisen vallan demokraattista ohjausta. Demokraattisen päätöksenteon tulee pystyä vaikuttamaan koko yhteiskunnan toimintaan; myös talouteen ja markkinoiden järjestelmiin. Demokratian toteutumisen keskeiset haasteet ovat globalisaatiokehityksen myötä liittyneet erityisesti talouden siirtymiseen poliittisen vaikuttamisen ulottumattomiin. Tämä on kaventanut demokratiaa, vaikka julkinen valta on aiempaa paremmin kansanvaltaisessa ohjauksessa. Demokraattisuus ei tarkoita vain kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia julkisen vallan toimintaan. Kansalaisten täytyy voida vaikuttaa yhteiskuntaan myös suoraan. Yhteistoiminta järjestöissä, osuustoiminnassa sekä mitä erilaisimmassa vapaaehtoistoiminnassa ovat tärkeitä alueita, joilla kansalaiset omalla suoralla toiminnallaan muuttavat yhteiskuntaa kaikkia yhteiskunnan jäseniä palvelevaksi, demokraattiseksi yhteiskunnaksi. Kyse on kaikkinaisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä. Kansanvallan keinoin on rakennettava sosiaalisesti, ekologisesti ja taloudellisesti kestävää yhteiskuntaa myös tuleville sukupolville. Ylisukupolvinen demokratiaulottuvuus tarkoittaakin tulevaisuuden huomioimista tämän päivän päätöksenteossa. Kaikki päätökset ovat tehtävä siten, että nykytiedon valossa niiden voidaan arvioida edistävän kestävää kehitystä sekä maapallon ekologisen kantokyvyn turvaamista. Jotta demokraattinen järjestelmä voi toimia ja kehittyä, on kansalaisten voitava luottaa siihen. Tämä tarkoittaa luonnollisesti valittujen edustajien toimintaa, mutta laajemmin politiikan vaikuttavuutta. Luottamus ansaitaan osoittamalla vaikuttamismahdollisuuksien käytön merkitys käytännön elämässä. Välinpitämättömyyttä vastaan taistellaan parhaiten osoittamalla osallistumisen merkitys. Päätösten ja niiden perusteluiden on oltava avoimia. 6
Korkeista ideaaleistaan huolimatta demokratia on myös hyvin arkinen asia. Sitä eletään todeksi päivästä toiseen kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla, kouluissa, terveyspalveluissa, paikallisessa päätöksenteossa ja työelämässä. 7
Demokratian haasteista Demokratiaa uhkaavat ennen muuta yhteiskunnallinen luottamuspula, eriarvoisuus sekä demokratiavaje suhteessa globaaleihin ilmiöihin. Tiedon epätasainen jakaantuminen sekä vain taloudellista hyötyä tavoittelevan ajattelun leviäminen syventävät haasteita. Demokraattisen yhteiskunnan edellytyksenä on myös sen jäsenten toisiaan kohtaan tuntema solidaarisuus ja yhteisvastuu. Osallisuuden ja demokratian vahvistaminen on välttämätöntä toivottavalle yhteiskunnalliselle kehitykselle tulevaisuudessa. Globaalilla tasolla huomio on kiinnitettävä ennen muuta ihmisoikeuksien vahvistamiseen, köyhyyden vähentämiseen sekä kansanvaltaisten rakenteiden vahvistamiseen. Vaikka demokratia on globaalisti hallitusmuotona tällä hetkellä levinnyt laajemmalle kuin milloinkaan ihmiskunnan historiassa, on monin paikoin havaittavissa myös huolestuttavia kehityskulkuja. Ne liittyvät demokraattisen päätöksentekojärjestelmän kärsimään legitimiteettivajeeseen, instituutioepäluottamukseen sekä kansalaisten passivoitumiseen. Poliittinen järjestelmä ja demokratia kärsivät monin paikoin luottamuspulasta. Kansalaiset eivät aina luota demokraattisten instituutioiden toimintaan, kokevat epävarmuutta ja epäluottamusta tulevaisuuteen sekä vaikutusvallattomuutta suhteessa omaan elämäänsä ja yhteiskuntaan vaikuttaviin voimiin. Demokratian oletettu voimattomuus ja vaikutusvallan puute syö legitimiteettiä koko poliittiselta järjestelmältä. Eriarvoisuus demokratiahaasteena Konkreettiset ongelmat liittyvät kansalaisten epätasa-arvoisiin mahdollisuuksiin vaikuttaa asioiden tilaan ja suuntaan. Nämä ongelmat liittyvät pääasiassa koulutukselliseen, taloudelliseen ja sosiaaliseen eriarvoisuuteen. Tämän lisäksi valtatasapainon muutos työn ja pääoman välisissä suhteissa, joka johtuu osaltaan globalisaatiosta, on lisännyt ihmisten eriarvoisuutta työmarkkinoilla ja taloudessa. Kansalaisten välillä on merkittäviä eroja mahdollisuuksissa seurata, osallistua sekä vaikuttaa asioihin. Samalla osa yhteiskunnan jäsenistä, erityisesti maahanmuuttajista, on vailla jopa muodollisia oikeuksia vaikuttaa yhteisiin asioihin. Erityisen huomion kohteeksi on otettava tuloerojen kasvu sekä koulutuksen kasautuminen. Köyhyys tai pienituloisuus, yhdistettynä vaikuttamisessa tarvittavan tiedon heikkoon saatavuuteen tai puutteellisiin arviointimahdollisuuksiin sysää merkittävän osan kansalaisista pysyvältä vaikuttavaan heikkoon asemaan. Vai- 8
kuttamisessa ja valtakamppailussa on yhä enemmän kyse keskusteluagendan asettamisesta. Tähän pystyminen vaatii runsaasti paitsi tietoa, myös kykyä ja mahdollisuuksia sekä kulttuurista ja sosiaalista pääomaa. Edellä mainitut kehityskulut johtavat tilanteeseen, jossa osallistuminen ja vaikuttaminen polarisoituu eri yhteiskuntaryhmien välillä. Uhkana on uuden aristokratian syntyminen. Osa yhteiskunnan jäsenistä kykenee vaikuttamaan entistä monipuolisemmin ja tehokkaammin yhteiskunnassa käytävään keskusteluun ja sen lopputuloksiin, osa taas syrjäytyy entistä pahemmin. Tätä korostaa ay-liikkeen ja muiden yhteisöllisten rakenteiden, joihin vähäosaisemmat ovat perinteisesti turvautuneet, vaikutusmahdollisuuksien kapeneminen. Erityisen epäoikeudenmukaiseksi tilanne muuttuu, kun tarkastellaan erojen periytymistä. Myös Suomessa on merkkejä sosiaalisen liikkuvuuden vähenemisestä sekä useamman sukupolven periytyvästä köyhyydestä ja osattomuudesta. Erityisessä syrjäytymisriskissä ovat heikosti koulutetut nuoret miehet. Toinen merkittävä valtatasapainon muutos koskee taloudellisen globalisaation mukanaan tuomaa lisääntynyttä eriarvoisuutta työtä tekevien ja pääoman suuromistajien välillä. Työtä tekevien valta suhteessa taloudellisiin päätöksiin on kaventunut tilanteessa, jossa pääoman omistajat kykenevät toimimaan entistä vapaammin kansallisista rajoista huolimatta. Tämä on johtanut paitsi funktionaalisen tulonjaon muutokseen, myös merkittävään muutokseen työtä tekevien ja pääoman omistajien välisessä vallanjaossa. Demokratian globaalin toteutumisen esteenä on ennen kaikkea laajalle levittäytynyt köyhyys, mutta myös perustavien ihmisoikeuksien polkeminen. Köyhyys ja osattomuus riistävät ihmiseltä vapaana kansalaisena toimimisen kannalta välttämättömät resurssit. Tämän vuoksi demokratian ja kansanvallan edistämisessä on aina pidettävä mukana sosiaalisen ja taloudellisen oikeudenmukaisuuden vaatimus sekä toiminta tasaarvon lisäämiseksi. Vain tätä kautta voidaan kestävällä tavalla rakentaa kansanvaltaisuuden periaatteiden mukaan toimivia yhteiskuntia, joiden tarkat instituutiomuodot tulevat kaikissa tilanteissa poikkeamaan toisistaan, mutta jotka kuitenkin rakentuvat demokratian periaatteille kansalaisten itsehallinnosta sekä vapaista vaaleista. Uusien vastakkainasettelujen ratkaisu vaatii välineitä ja foorumeja Yhteiskuntien monimuotoistuminen ja fragmentoituminen muuttaa perinteistä poliittista yhteisöä ja luo uusia poliittisia jakolinjoja. Erityisesti populistiset, uskonnolliset ja maahanmuuttajavastaiset liikkeet ovat nostaneet päätään. Lopputuloksena on kulttuuristen vastakkainasettelujen nouseminen entistä vahvemmin politiikan asialistalle. Demokraattisen järjestelmän valmiudet käsitellä mm. etnisiin suhteisiin liittyviä haasteita ja ongelmia on tällä hetkellä puutteellinen. Foorumit, joilla käsitellä mm. kulttuurien välisiä eroja sekä sovittaa yhteen erilaisia elämäntapoja ovat kehittyneet heikosti. Poliittinen järjestelmä on edelleen rakentunut korostuneesti taloudellisten intressien pohjalle, ja soveltuu heikommin yksilökohtaisiin identiteetteihin tai kulttuurisiin eroihin kohdistuvien vastakkainasetteluiden ratkaisuun. Mikäli demokratia ja poliittinen järjestelmä ei onnistu luomaan rakenteita, joissa neuvotellen ratkaistaan näitä uudenlaisia haasteita, on vaarana niitä koskevien keskusteluiden ja toimien jääminen poliittisen asialistan ulkopuolelle, kaduille ja koteihin, pois päätöksentekijöiden tietoisuudesta. Lainsäädännön kehittäminen näitä uusia haasteita koskien vaatii tietoa ja herkkyyttä, jolle on luotava toimivat, päätöksentekoon yhteydessä olevat foorumit. 9
Tieto on valtaa Viime vuosikymmenen aikana tiedon saatavuus ja avoimuus on lisääntynyt räjähdyksenomaisesti. Tämä sinänsä luo hyvät edellytykset demokraattiselle osallistumiselle. Toisaalta tiedon sirpaloituminen sekä epätasa-arvoinen jakaantuminen kansalaisten kesken on merkittävä haaste demokratian täysimääräiselle toteutumiselle. Tällä hetkellä julkisessa keskustelussa on loputon määrä informaatiota, mutta riittämättömästi jäsentynyttä tietoa poliittisen mielipiteenmuodostuksen pohjaksi. Ennen muuta tämä koskee politiikan reunaehtoja, sitä mielipideilmastoa ja hegemoniaa, jossa poliittisia vaihtoehtoja harkitaan. Mahdollisuus kyseenalaistaa vallitsevia ajattelutapoja on demokratian kannalta itseisarvoisen tärkeä. Julkisen keskustelun, koulutuksen sekä tiedon tuottamisen on palveltava moniäänistä ja arvoista keskustelua, jossa vallitsevia hegemonisia ajattelutapoja on jatkuvasti mahdollista, suotavaa ja tavoiteltavaa kyseenalaistaa. Olemassa olevan informaation jäsentäminen ja kriittinen käsittely on keskeinen osa täysivaltaiseksi kansalaiseksi kasvamista. Tällä hetkellä koulutusjärjestelmä ei kykene täysimääräisellä tavalla tukemaan tätä työtä. Olemassa olevat oppiaineistot ja koulutusmenetelmät eivät riittävällä tavalla auta nuoria hahmottamaan yhteiskunnallisia kokonaisuuksia ja historiallisia kehityskulkuja vaan keskittyvät liikaa irrallisiin yksityiskohtiin. Tiedon puute liittyy myös julkisen vallan hallussa olevan informaation heikkoon saatavuuteen. Yhteiskunnallisen keskustelun ja osallisuuden vahvistamisen kannalta oleellinen tieto ei ole riittävällä tavalla kansalaisten tai tiedotusvälineiden käytettävissä. Tämä on osaltaan vahvistamassa asiantuntijavaltaa, jossa tiedon portinvartijat ovat keskusteluagendan sekä mahdollisten vaihtoehtojen määrittäjien asemassa. Käsiteltävien kysymysten monipuolistuessa ja edellisten päätösten aiheuttaessa riippuvuutta aiemmin valitusta polusta poliittisen tahdon mahdollisuudet vaikuttaa tehtäviin linjauksiin vähenevät edelleen. Kun päätöksenteon ja osallistumisen kannalta oleellinen tieto kasaantuu asiantuntijaryhmille, politiikka etääntyy entisestään kansalaisten elämästä ja vaikuttaa korostuneesti toiminnalta, joka ei ole tavallisen kansalaisen vaikuttamismahdollisuuksien piirissä. Asiantuntijavalta voi pahimmillaan johtaa teknokratiaan, jossa toimintaa eivät enää ohjaa kansalaisilta nousevat arvot, vaan yksittäisten voimakkaiden, poliittisen vastuun ulottumattomissa toimivien ja strategisesti sijoittuneiden henkilöiden näkemykset. Korostuneen asiantuntijavallan ongelmakohta on vallan ja vastuun eriytyminen toisistaan. Tämä aiheuttaa läpinäkymättömyyttä demokraattisessa päätöksenteossa, poliittisen vastuun hämärtymistä sekä lisää voimattomuuden ja vaikutusvallattomuuden kokemusta kansalaisissa. Osaamisen täysimääräinen hyödyntäminen on monimutkaistuvassa ja keskinäisriippuvaisessa maailmassa luonnollisesti järkevän ja tutkittuun tietoon perustuvan politiikan tekemisen ehdoton edellytys. On huolehdittava siitä, että vaihtoehtoisille malleille on tilaa ja että kansalaisten sekä heidän valitsemiensa edustajien näkemyksillä on realistinen ja näkyvä vaikutus jo erilaisten yhteiskunnallisten päätösten valmistelun alkaessa sekä koko valmistelun aikana. Kaupallisuus ja kuluttajuus Julkisen vallan hallinnan ulkopuoliset demokraattisen vaikuttamisen menetelmät joutuvat usein toimimaan esimerkiksi talouden epädemokraattisilla periaatteilla myös silloin kuin demokraattinen toimintatapa olisi mahdollinen. Markkinoiden toiminnan laajentuminen myös sellaisille elämänalueille, joille ei luonnollisia 10
markkinoita voi syntyä, ei ole perusteltua. Tämä on paitsi taloudellisesti tehotonta, myös kaventaa kansalaisuutta. Kaupallisen toiminnan jatkuva laajeneminen asettaa myös haasteen demokratialle. Kaupalliseen tilaan, puhutaan sitten mediasta tai kaupunki- ym. konkreettisesta fyysisestä tilasta, liittyy ajatus maksukykyyn perustuvasta sisäänpääsystä, kaupallisiin etuihin ja toimintaan perustuvasta tilojen kontrollista sekä kansalaisnäkökulman korvaantumisesta asiakasnäkökulmalla. Resurssien jakaantuessa epätasaisesti jakaantuu samoin myös näkyvyys kaupallisissa tiloissa. Ihmisten luonnolliset kokoontumispaikat tarjoavat luontevan foorumin myös yhteiskunnallisten vaihtoehtojen esittelyyn sekä tarjoamiseen. Näiden tilojen siirtyessä yksityiseen kontrolliin mahdollisuudet moniäänisyyteen saattavat joko estyä kokonaan tai riippua mahdollisuudesta käyttää rahaa. Kuluttajan tietoisuuteen perustuva vaikuttaminen on monessa suhteessa toivottavaa ja tervetullutta, siksi Suomi tarvitsee vahvemman kuluttajaliikkeen. Kulutuskäyttäytymisen muutoksilla sekä tuotteiden ja palveluiden alkuperään tai tuottamistapoihin liittyvällä painostuksella voidaan saada aikaan merkittäviä ja nopeita tuloksia mm. yritysten toiminnan muuttamisen suhteen. Kuluttajavaikuttamisen varjopuoliin kuuluu kuitenkin sen heikkous rakenteellisten muutosten tekemisessä, ts. sitovien sääntöjen luomisessa sekä siinä, että kulutusvoima jakaantuu sekin yhteiskunnassa epätasa-arvoisesti. Verkko tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia kaventaa taloudelliseen epätasa-arvoisuuteen liittyviä syrjiviä mekanismeja kansalaisten tavoittamisessa. Samalla on kuitenkin huomioitava yhteiskuntaryhmien edelleen eriarvoiset tiedolliset, taidolliset sekä taloudelliset mahdollisuudet hyödyntää verkon palveluita sekä löytää ja käsitellä tietoa. Kokemusmaailmojen eriytyminen Kansalaisten välisten kokemusmaailmojen kohtaaminen on demokraattisen yhteiskunnan edellytys. Toimiakseen demokraattinen yhteiskunta vaatii kykyä ja halua asettua myös toisen ihmisen asemaan. Identiteettien moninaistuminen ja eriarvoisuuden kasvu eri väestöryhmien välillä asettaa merkittävän haasteen nimenomaan yhteisesti jaetulle käsitykselle kansalaisuudesta. Yksilöllistymiskehitys on toivottava ja hyvinvointivaltion menestyksestä kertova kehityskulku. Samalla on kuitenkin kyettävä sitomaan kasvanut yksilönvapaus yhteiseen kansalaisuuteen. Ilman kansalaisuutta ja yhteisöä ei ole yksilöllistä vapautta. Tällä hetkellä kansalaisuutta uhkaa yhteisen yleisön ja yhteisön katoaminen ja hajoaminen omiin kuplatodellisuuksiinsa. Tätä korostaa median fragmentoituminen, sosioekonomiset erot yhteisten palveluiden käytössä sekä Suomessakin havaittavissa oleva asuinalueiden eriytyminen. Yhteisiä kohtaamisia ja kokemuksia syntyy entistä vähemmän. Yhdessä nämä kehityskulut tarkoittavat paradoksaalista tilannetta, jossa paremmilla vuorovaikutustaidoilla ja välineillä varustetut kansalaiset ovat entistä enemmän yhteydessä vain toisiin samankaltaisiin ihmisiin. Tämä kaventaa solidaarisuuden kokemusta sekä vähentää yhteisiä kokemuksia ja jaettuja tarinoita. Yhteiskunnan hajoaminen tämänkaltaisiin pienempiin ryhmiin vaikeuttaa yhteisten päämäärien asettamista ja sitä kautta niiden saavuttamista. Kansalaisuuden idea heikkenee, antaen tilaa ennen muuta kuluttamistottumuksiin ja elämäntapavalintoihin perustuvalle ryhmäytymiselle. 11
Politiikan asialista ylikansallistuu Globalisaatio ja teknologinen kehitys ovat vaikuttaneet siihen, että julkisen vallan rooli on heikentynyt yhteiskunnan kehityksen ohjaamisessa. Tämä koskee erityisesti globaalia taloutta. Politiikan asialista on laajentunut ja siksi tarvitaan demokraattista vaikuttamista myös maailmanlaajuisesti. Globalisaation aiheuttaman demokratiavajeen yhtenä selityksenä on poliittisten instituutioiden sekä kansalaisliikkeiden kuten ammattiyhdistysliikkeen toiminnan keskittyminen kansallisvaltioiden rakenteisiin samalla, kun talous on luonteeltaan globaalia. Globalisaation haittojen hillitsemiseksi on olemassa jo tällä hetkellä instrumentteja, kuten Kansainvälisen Työjärjestön ILOn sopimukset. Kuitenkin niiden noudattamisen valvonta on liian heikkoa. Näiden globaalin hallinnan instrumenttien kehittäminen paremmin vaikuttaviksi on meidän tehtävämme. Euroopan Unioni on ylikansallisista elimistä kehittynein, mutta myös se toimii kansanvallan näkökulmasta puutteellisesti. Unionitasollakaan ei ole kuitenkaan kyetty luomaan sellaisia rakenteita, joiden kautta kansalaisnäkökulma välittyisi vaikuttavalla tavalla erityisesti ylikansallisen talouden kysymyksiin. Ongelma luonnollisesti kertautuu siirryttäessä globaalille tasolle. Toinen keskeinen yhteiskunnallista muutosta ajava voima, joka on monella tapaa poliittisen päätöksenteon ulottumattomissa, on teknologia ja sen kehittyminen. Teknologia muuttaa historian kulkua - sekä ihmisen ja luonnon että ihmisten välisiä suhteita. Tällä hetkellä teknologian kehitys aiheuttaa myös sellaisia yhteiskunnallisia vaikutuksia jotka ovat demokraattisen vaikuttamisen ulottumattomissa, siitä huolimatta, että kyse on ihmisen toiminnasta. Peruslähtökohta on, että voidakseen vaikuttaa tehokkaasti ylikansallisen politiikan kysymyksiin pienen maan, kuten Suomen, on liittouduttava muiden valtioiden kanssa omien tavoitteidensa toteuttamiseksi. Yhteistyö muiden valtioiden kanssa kysymyksissä, jotka ovat kansallisen vaikutusvallan ulottumattomissa, lisää vaikuttamis- ja päätäntämahdollisuuksiamme, ei vähennä niitä. Demokratiavaje haasteena Edellä kuvatun demokratiavajeen syveneminen ja vakiintuminen tulisi aiheuttamaan merkittäviä ongelmia koko yhteiskunnalle. Osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien epätasa-arvoinen jakaantuminen niin yhteiskuntien sisällä kuin niiden välillä, aiheuttaa syvenevää luottamuspulaa erityisesti poliittista järjestelmää kohtaan. Mikäli luottamusta demokraattisen järjestelmän toiminnan merkitykseen ja politiikkaan ei kyetä palauttamaan, on luottamuspulan seurauksena laajamittainen välinpitämättömyys. Mikäli poliittista vaikuttamista ja demokraattisia järjestelmiä ei pidetä olennaisina omien arvojen edistämisessä tai oman aseman parantamisessa yhteiskunnassa, niiden merkitys ja myös olemassaolo kyseenalaistuu. Politiikan arvostuksen heikkenemisessä ei ole kyse vain demokratian toiminnan häiriytymisestä, vaan myös valistuksen idean rapautumisesta. Mikäli usko ja luottamus tähän järkkyvät, on kyse myös laajemmasta arvojen uudelleenarvioinnista. Nykyiset muodollisen yhteisöllisyyden muodot kuten kunta ja valtio rakentuvat kansallisen identiteetin lisäksi poliittisten puolueiden varaan. Mikäli politiikan asema heikkenee, heikkenee myös yhteiskunnan solidaarisuus. Erityisesti tämä epäluottamus kohdistuu politiikassa vaikuttaviin henkilöihin. Poliitikot eivät täl- 12
löin näyttäydy kansalaisten edustajina, vaan pikemminkin riippumattomina, uravalinnan tehneinä eliitin toimijoina. Demokratian muuttuessa merkityksettömäksi, heikkenee sen itsepuolustus epädemokraattisia voimia vastaan. Tämä lisää niiden mahdollisuuksia nousta merkittäviksi toimijoiksi yhteiskunnassa sekä myöhemmin pääsyä valtaan. Passiivisuus demokratian vahvistamisessa ja puolustamisessa lisää populismin ja ääriliikkeiden puhutteluvoimaa. Kansainvälisesti länsimaisen demokratian rappeutumisen myötä kasvaa vaihtoehtoisten yhteiskuntajärjestelmien houkuttelevuus kehittyvien maiden näkökulmasta. Uskonnolliseen ylivaltaan, tai yksipuoluejärjestelmiin perustuvat mallit voivat lisätä kannatustaan, erityisesti tilanteessa, jossa länsimaiden suhteellinen merkitys maailmantaloudessa ja myös yleisessä geopolitiikassa vähenee. Oleellista on myös havaita, että mikäli ylikansalliset ja lopulta globaalit demokraattiset rakenteet tai kansalaisyhteiskunta eivät kehity ja organisoidu, valtaa käyttävät ennen kaikkea monikansalliset yritykset sekä muut globaalit markkinatoimijat. 13
Kohti demokraattisempaa yhteiskuntaa Talouden toiminnan saattaminen entistä vahvemmin demokraattisen päätöksenteon piiriin on kansanvallan vahvistamisen ennakkoedellytys. Kansalaisten välisiä eroja tuloissa ja varallisuudessa on tasattava tasa-arvoisen osallisuuden varmistamiseksi. Sosiaalisten oikeuksien toteutuminen on demokraattisten oikeuksien käyttämisen kannalta välttämätöntä. Demokratiakasvatusta on vahvistettava kautta yhteiskunnan. Yhteiskunnallisia valmiuksia ja kansalaisuuden ideaa on alleviivattava kaikessa koulutuksessa. Oppilaitokset ja julkiset tilat on avattava yhteiskunnalliselle keskustelulle. Julkisessa omistuksessa oleva tieto on mahdollisimman täysimääräisesti avattava yhteiseen käyttöön joukkoistamisen polttoaineeksi. Kansalaisjärjestöjen ja verkostojen toimintamahdollisuuksiin on panostettava. Kansalaisten äänen parempi kuuluminen vaatii entistä avoimempaa ja palveluhenkisempää hallintoa. Vaikuttamis- ja palautekanavien on toimittava jo valmistelua aloitettaessa. On luotava uusia osallistavia vaikuttamismenetelmiä mm. budjettityöhön ja paikallisista projekteista päättämiseen. Kaupungin- ja kunnanvaltuustojen kokoukset on tuotava reaaliaikaisina verkkoon kansalaisten seurattavaksi. Hyvinvointipalveluiden suunnittelussa ja kehittämisessä on kuultava kansalaisten ääntä ja saatava palveluiden käyttäjien mielipiteet ja kokemukset kehittämisen pohjaksi. Parlamentaarisen opposition mahdollisuuksia muodostaa ja saada esiin omia näkemyksiään julkisuudessa on vahvistettava. Yleisradion tv- ja radiokanaville media-aikaa puolueiden käytettäväksi Sosialidemokraatit suhtautuvat myönteisesti kansanäänestysten käytön lisäämiseen ja kannattavat kokeilevien osallistamismuotojen, mm. erilaisten konsensuskomiteoiden kokeilua ja käyttöön vakiinnuttamista. Yhteisösovittelua kehitetään uudenlaisena konfliktien ja ristiriitojen ratkaisun muotona. Julkista ja yhteisöllistä omistusta on lisättävä. Työtä tekevät on saatava entistä vahvemmin päättämään yritysten toiminnasta. Tuloerojen kaventamisen rinnalle on otettava tavoite omistuksen ja varallisuuden tasa-arvoisemmasta jakaantumisesta. Vahva ammattiyhdistysliike on taloudellisen demokratian käytännön toteutumisen kannalta tärkeä. Paikallisen ja kansallisen demokratian vahvistaminen on ylikansallisen demokratian edellytys. Uusi demokratiainstituutti kokoamaan yhteiskunnan eri demokratiatoimijat yhteen. 14
Demokraattisemman yhteiskunnan, talouden ja kansainvälisen yhteisön rakentamisen kannalta oleellisinta on vahvistaa niitä rakenteita, jotka luovat täysimääräisen kansalaisuuden edellytyksiä sekä jakavat erityisesti taloudellista valtaa ja mahdollisuuksia uudelleen. Oleellista on kiinnittää huomio tosiasiallisiin mahdollisuuksiin käyttää muodollisia oikeuksia. Kansallisella tasolla demokraattisemman yhteiskunnan ytimessä on hyvinvointivaltion vahvistaminen ja kehittäminen. Hyvinvointivaltion ensimmäinen vaihe rakennettiin ennen muuta sellaisten kollektiivisten järjestelmien varaan, jotka nostivat laajamittaisia ihmisryhmiä absoluuttisesta köyhyydestä ja osattomuudesta kohti täysivaltaista kansalaisuutta, johon kuuluivat paitsi muodolliset poliittiset, myös kattavat sosiaaliset oikeudet. Sosialidemokratia kiinnittää aina huomionsa paitsi muodollisten demokraattisten oikeuksien olemassaoloon, myös niiden jakautumiseen yhteiskunnassa sekä niiden tosiasialliseen hyödyntämiseen ja käyttöön. Tärkeää on paitsi mahdollisuuksien, myös lähtökohtien ja lopputulosten tasa-arvo. Käytännössä tämän tulee näkyä sosiaalisen liikkuvuuden toteutumisena. Sosialidemokraattisten arvojen perustalle rakennettu hyvinvointivaltio on menestynyt ja saavuttanut monet tavoitteistaan. Tästä huolimatta myös alkuperäiset huolenaiheet köyhyydestä, työttömyydestä ja osattomuudesta ovat edelleen läsnä, joskin muuttuneina niistä muodoista, joita työväenliike ja sosialidemokratia aikoinaan lähtivät korjaamaan. Siksi alkuperäisiin tavoitteisiin on edelleen kiinnitettävä huomiota ja suunnattava toimenpiteitä. Ilman näiden tavoitteiden saavuttamista; puutteen, turvattomuuden, holhouksenalaisuuden ja osattomuuden poistamista yhteiskunnasta, ei uusissakaan tavoitteissa voida onnistua. Seuraavassa kehitysvaiheessaan hyvinvointivaltio ottaa tavoitteekseen, yksilöiden vaikutusvallan kasvattamisen tavalla, joka samalla antaa ihmisille entistä enemmän vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia edistää yhteistä hyvää ja yhteiskuntaa kokonaisuutena. Se lisää jäsentensä käytössä olevia voimavaroja tasapuolisesti ja vahvistaa demokraattista järjestelmää suhteessa esimerkiksi markkinoihin. Markkinoiden vapaus on toissijaista verrattuna ihmisten vapauteen ja kansanvaltaan. Rakenteet, jotka syrjäyttävät ihmisiä ja vievät heidän mahdollisuutensa oman elämänsä hallintaan, on purettava. Rakenteellinen syrjintä on myös osattava tunnistaa. Demokratiaa vahvistettaessa on varmistuttava siitä, että tätä työtä tehdään niiden ihmisten ehdoilla, joiden asema yhteiskunnassa on heikoin. Ennen kaikkea niiden ihmisten, joiden osallisuus on vakavimmin uhattuna ja joiden äänen kuuluvuus on heikoin, on voitava luottaa sosialidemokratiaan heidän äänensä vahvistajana. Tavoitteena on kaikkien kansalaisten yhdenvertainen vaikutusvalta. Nykymuotoinen kapitalismi keskittää valtaa ennen muuta kasvottomalle pääomalle. Talousjärjestelmän vallan uudelleenjako on siten olennainen osa demokratian parempaa toteutumista. Tämä tarkoittaa sellaisten yhteiskunnallisten uudistusten toimeenpanoa, jotka jakavat erityisesti omistusta ja varallisuutta nykyistä tasaisemmin yhteiskunnan eri jäsenten kesken. Tätä kautta pääoman omistukseen perustuvien valtakeskittymien suhteellinen merkitys vähenee, ja entistä useampi kansalainen kykenee käyttämään myös omistuksen suomaa valtaa. Osallisuuden ja demokratian toimivuuden varmistaminen, kansalaisten kuulluksi, kuunnelluksi ja ymmärretyksi tuleminen sekä aito keskustelu vaatii myös aikaa. Aidosti demokraattiseen ja punnittuihin vaihtoehtoihin perustuvaan päätöksentekoon kuuluu väistämättä eräänlainen hitaus. Tätä hitautta on voitava puo- 15
lustaa nopeiden markkinoiden ja median paineessa. Osallisuuden varmistaminen ja kansalaisten näkemysten ja osaamisen täysimääräinen hyödyntäminen päätöksenteossa on itseisarvo. Edustuksellisessa demokratiassa on tärkeää, että päättäjät edustavat kansaa, saavat mandaattinsa ja oikeutuksensa heiltä. Edustuksellisen demokratian kautta äänensä saavat kuuluviin kaikki kansalaiset, eivät vain vahvat, äänekkäät ja asioihin vihkiytyneet. Kasvatus ja koulutus keskiöön Vapauden ja osallisuuden takaaminen kaikille kansalaisille vaatii laaja-alaista tasa-arvopolitiikkaa koko yhteiskunnassa. Täysi kansalaisuus vaatii yhdenvertaisuutta. Demokratia ja kansalaisuus eivät voi toteutua, mikäli yhteiskuntaa luonnehtivat kohtuuttomat erot ihmisten tulotasossa, elämänmahdollisuuksissa tai kokemusmaailmoissa. Hyvinvointivaltion tehtävänä on huolehtia riittävästä lähtökohtien tasa-arvosta sekä rakentaa puitteet, joissa yksilön on mahdollista toimia aktiivisesti ja vaikuttavasti. Oleellisinta on kyetä katkaisemaan ylisukupolvinen sosiaalisen syrjäytymisen kierre. Sosiaalisen aseman periytyvyys, joka näkyy niin koulutus- kuin uravalinnoissa, myöhemmässä tulotasossa ja jopa elämän pituudessa, on kyettävä purkamaan. Tässä suhteessa aikaisilla toimenpiteillä voidaan tasoittaa merkittävällä tavalla erilaisista taustoista tulevien lasten ja nuorten välistä eriarvoisuutta. Yhteisiä kohtaamisia on luotava jo lasten kesken. Toimiva päivähoito sekä sen opettamat yhdessä toimimisen taidot ovat oleellisia yhteisöön kasvamisen kannalta. Erityisen tärkeää on tuoda yhteisen tekemisen pariin muista kulttuureista lähtöisin olevat lapset. Suomalainen koulu tuottaa monessa suhteessa erinomaisia tuloksia, mutta erityisesti yhteiskunnallisen aktiivisuuden ja vaikuttamisen halun suhteen parannettavaa on paljon. Tämän vuoksi demokratiakasvatukseen ja osallistumiseen kannustamiseen on kiinnitettävä erityisen paljon huomiota jo varhaiskasvatuksesta alkaen. Peruskoulun oppisisältöihin on tuotava läpileikkaavana teemana osallisuuden edistäminen ja demokratia. Demokratian toimintaperiaatteet sekä perustiedot poliittisesta järjestelmästä, puolueista sekä kansalais- ja työmarkkinajärjestöjen sekä työmarkkinajärjestelmän toiminnasta kuuluvat jokaisen nuoren yleissivistykseen. Erityistä huomiota on kiinnitettävä ammattiin opiskelevien yhteiskunnallisiin valmiuksiin. Erot lukioopintoihin suuntautuvien sekä ammattiin opiskelun valitsevien nuorten välillä yhteiskunnallisessa aktiivisuudessa ja tietoisuudessa ovat huomattavat. Toisen asteen oppilaitosten läheisempi yhteistyö luo lisää mahdollisuuksia myös näiden erojen kaventamiseen. Opiskelijoita on kannustettava kaikilla koulutusasteilla aktiiviseen vaikuttamiseen ja oppilaitoksiin on luotava tätä varten toimivat kanavat. Opiskelijakuntien asemaa on vahvistettava kaikilla koulutusasteilla sekä korostettava niissä toimivien ihmisten demokraattista mandaattia. Opiskelevien nuorten osalta oleellista on opiskelijoiden ymmärtäminen yhteisön jäseninä. Kyse on nuorten päämäärätietoisesta sosiaalistamisesta aktiiviseen kansalaisuuteen ja yhteisön jäsenyyteen. 16
Aktiivisen kansalaisuuden ihannetta on toteutettava läpi koko yhteiskunnan, eikä sen tule tyhjentyä vaikuttamiseen vain poliittisen päätöksenteon tai julkisen vallan instituutioiden kautta. Kyse on myös työpaikkojen sekä kansalaisten vapaamuotoisten yhteenliittymien demokraattisuudesta. Väylät julkiseen tilaan ja keskusteluun Suomalaista tietoyhteiskuntaa on kehitetty ennen kaikkea toiminnan tehostamisen ja elinkeinoelämän toimintaedellytysten näkökulmasta, ei vahvistamaan demokratiaa ja osallisuutta. Suomi on sijoittunut heikosti kansainvälisissä vertailuissa, joissa on arvioitu, miten julkinen valta on luonut edellytyksiä kansalaisten osallistumiselle verkossa. Kansalaisten osallistumismahdollisuuksien vahvistamiseksi tulee julkisen tiedon olla avoimesti ja pääsääntöisesti maksutta verkossa saatavilla. Tiedon avoimuus ei yksin riitä, vaan julkisen vallan on huolehdittava, että esimerkiksi tieto valmistelussa olevista hankkeista ja päätöksenteosta on myös kansalaisten helposti löydettävissä verkossa ja että kansalaisilla on myös ottaa valmisteluun kantaa verkon välityksellä. Samaan aikaan on huolehdittava myös niiden vaikuttamismahdollisuuksista, jotka eivät pysty hyödyntämään verkkoon avattavia vaikuttamiskanavia. Valmistelu- ja päätöksentekoprosesseja tulee kehittää siten, että kansalaisten antamat palautteet ja kommentit kyetään niissä ottamaan huomioon. Tämä edellyttää myös esimerkiksi virkamiesten kuulemis- ja tietoyhteiskuntavalmiuksien kehittämistä. Kaikkien julkisten tilojen on oltava avoimia kansalais- ja poliittisten liikkeiden toiminnan ja näkemysten esittelylle. Tämä koskee myös sellaisia kaupallisia tiloja, joiden yhteydessä toimii mm. julkisen liikenteen paikallisia solmukohtia. Järjestöillä tulee olla mahdollisuus tulla esittelemään toimintaansa myös toisen ja korkeaasteen oppilaitoksiin. Yhteiskunnallinen keskustelu on tuotava konkreettisesti lähemmäs kansalaisia. Erityisen tärkeää tämä on sellaisilla alueilla, joissa poliittinen osallistuminen on heikkoa. Samalla verkon käyttöä päätöksenteosta kertomisessa on lisättävä. Kaupungin- ja kunnanvaltuustojen kokousten tulee olla avoimina nähtävissä verkossa reaaliaikaisesti ja myös tallennettuna myöhempää tarkastelua varten. Poliittisten vaihtoehtojen esittely omasta näkökulmasta median välityksellä on useiden puolueiden taloudellisten mahdollisuuksien ulottumattomissa. On luotava mekanismeja, jotka vähentävät kuluja ja tasoittavat puolueiden välistä eriarvoisuutta. Vaalien aikana on kaikille vaaleihin osallistuville rekisteröidyille puolueille annettava tietty määrä media-aikaa Yleisradion tv- ja radiokanavilla. Yleisiä, kuntien ylläpitämiä julkisia vaalimainospaikkoja on lisättävä. Poliittisten vaihtoehtojen luominen sekä kansalaisten valtaistaminen vaatii tarpeellisen tiedon saatavuutta. Yhteiskunnan hallussa olevat, verovaroin kerätyt tietovarannot on, laajimmassa mahdollisessa yksityisyydensuojaa kunnioittavassa muodossa, avattava puolueiden, järjestöjen ja kansalaisten vapaaseen käyttöön. Sama koskee verovaroin rahoitettujen, valtionhallinnon sekä valtiollisten laitosten kuten Kelan käytössä olevien simulaatio- ym. päätöksentekoa helpottavien mallien avaamista. Julkisten tietovarantojen sekä niiden käsittelyyn tarkoitettujen mallien avaaminen yleiseen käyttöön tarjoaa mahdollisuudet valmistelun joukkoistamiselle sekä yhteiskunnallisten aloitteiden ja avausten luomiselle kansalaislähtöisesti. 17
Kansalaisliikkeet aidoiksi vaikuttajiksi Julkisen vallan toiminta uudistuu vapaan kansalaistoiminnan kautta nousevien uusien ajatusten ja aloitteiden pohjalta. Puolueiden ohella vaalipolitiikan ulkopuolella toimivat yhdistykset, järjestöt ja liikkeet antavat korvaamattomia panoksia yhteiskunnan uudistamiseen, keskinäisen solidaarisuuden ja yhteistoiminnan ylläpitoon sekä poliittisen yhteisön syntymisen kannalta oleellisten kohtaamisten luomiseen. Kansalaisliikkeiden vaikuttavan toiminnan mahdollistaminen on tärkeä demokratiaa ja ihmisten osallistumismahdollisuuksia vahvistava tekijä. Valtion tulee tukea kolmatta sektoria paitsi lainsäädännöllisesti, myös taloudellisesti. Tämä tarkoittaa mm. nykymuotoisen avustustoiminnan turvaamista. Valtion rahapelimonopoli tulee säilyttää ja sen tuotot käyttää järjestöjen toiminnan tukemiseen. Avustustoiminnan kehittämisessä on painotettava toimintaedellytyksiä sekä täydennettävä niitä erilaisilla temaattisilla toimintarahoilla, joilla voidaan tukea pienimuotoisia ja joustavia projekteja. Kansalaisten yhteistoiminnan on oltava mahdollista siten, ettei mm. keskinäisen avun verkostojen, tai voittoa tavoittelemattoman toiminnan mahdollisuuksia kavenneta mm. kilpailulainsäädännöllä. Erityisen keskeistä on kyetä tukemaan ns. kriittisten kansalaisjärjestöjen ja -verkostojen toimintaa ja nousua myös Suomessa. Tavoitteena on luoda pohjaa nimenomaan sellaisten ryhmien syntymiselle, joilla on mahdollisuuksia aitoon alalla hankittuun asiantuntemukseen pohjautuen argumentoida erilaisten politiikkavaihtoehtojen vaikutuksista. Nämä verkostot voisivat merkittävällä tavalla lisätä julkisen keskustelun laatua ja syvyyttä ja tukea myös poliittisten puolueiden toimintaa. Sama koskee myös seuranta- ja vaikuttamisvaihtoehtoja, kanavia, joiden kautta ottaa kansalaisten asiantuntemus entistä täysimääräisempään käyttöön. Hyviä esimerkkejä tarjoavat Suomessa jo olemassa oleva Kansan muisti sivusto, tai Ison-Britannian Mysociety. Yhdistyksille ja vapaamuotoiselle ryhmätoiminnalle on kuntien toimesta taattava maksuttomia tai edullisia ja helposti saavutettavia tiloja, joissa kokoontua. Eduskunnan ja puolueiden toimintamahdollisuuksien parantaminen Tällä hetkellä erityisesti parlamentaarisen opposition mahdollisuus saada näkyvyyttä omille aloitteilleen on rajallinen. Osin kyse on valmistelukoneiston heikkoudesta. Julkiset resurssit ovat hallituksen käytössä, eivätkä vapaaehtoispohjalta toimivat puolueet kaikissa tilanteissa kykene luomaan vaativaa asiantuntijaosaamista edellyttäviä vaihtoehtoja hallituksen esityksille. Demokratian vahvistamiseksi on perusteltua taata oppositioryhmille erityiset omat resurssit, joiden tehtävänä on tukea opposition esitysten valmistelua mm. taloudellisten laskelmien, tutkimuksen, ennusteiden ja selvitysten merkeissä. Samalla opposition asemaa eduskunnan keskusteluissa on vahvistettava siten, että sen tarjoamille vaihtoehdoille luodaan erityisiä omia käsittelyitä. Eduskunnan tahdon merkitystä poliittisessa linjanmäärittelyssä on vahvistettava. Tämä vaatii ennen kaikkea parhaan mahdollisen informaation ja tiedon saatavuutta sekä aitoja välineitä vaikuttaa tehtävien päätösten suuntaan. Tieteellisen tiedon ja poliittisen päätöksenteon entistä tehokkaammaksi yhdistämiseksi on edelleen tarpeellista kehittää ja laajentaa puolueita lähellä toimivien ajatuspajojen toimintaa. Näille on taattava puoluetuesta irrallinen rahoitus, joka mahdollistaa niille keskittymisen perustoimintaansa. 18
Paikallisen demokratian vahvistaminen Käynnissä oleva kunta- ja palvelurakenneuudistus on erityisen keskeinen suomalaisen paikallisdemokratian vahvistamisen kannalta. Nykyiset pienet ja taloudellisesti kestämättömällä pohjalla toimivat kunnat eivät kykene omin voimin turvaamaan palveluita, jonka vuoksi yhä suurempi osa niistä järjestetään kuntayhtymien tai muiden yhteistyöelinten toimesta. Ongelmaksi nousee paitsi hallinnollisten tasojen lisääntymisen aiheuttama byrokratiataakka, myös paikallisdemokratian tyhjeneminen sisällöstä. Kuntayhtymien hallinto, joka käytännössä vastaa suurimmasta osasta kuntalaisten veroeurojen käytöstä, toimii läpinäkymättömissä eikä ole suoraan tilivelvollinen äänestäjille. Vaaleissa annettu valta sekä vastuu varojen käytöstä eriytyvät. Kunta- ja palvelurakenneuudistus antaa mahdollisuuden monimutkaisten yhteistyörakenteiden purkuun sekä tuo palvelut suoraan vaaleilla valittujen kuntapäättäjien sekä kansalaisten päätöksenteon ulottuviin. Tämä on tärkeä peruste koko uudistukselle. Kansalaisilla tulee olla selkeä käsitys siitä, missä palveluihin liittyvä päätöksenteko tapahtuu, kenellä on vastuu ja miten siihen voi, niin vaaleissa kuin niiden välillä, vaikuttaa. Uusissa suuremmissa kunnissa on varmistuttava siitä, että eri alueiden ääni kuuluu uuden kunnan päätöksenteossa ja kuntalaisten vaikutusmahdollisuudet lähipalveluihin säilyisivät. Tämä edellyttää edustuksellisen demokratian uudelleen pohdintaa ja sen vaatimia muutoksia kuntalakiin. Asuinalueiden edustavuuden ja äänen kuuluvuuden parantamiseksi kunnissa tulisi jatkaa kokeiluja aluepalvelulautakunnista, aluetoimikuntamalleista, erilaisista asukaskuulemisista ja demokratiahankkeista. Esille nousee myös tarve mahdollistaa kunnan sisällä toteutettavien alueellisten vaalipiirimallien toteuttaminen vaaleissa. Kuntauudistuksen yhteydessä on mahdollistettava paikallisdemokratian monimuotoiset kokeilut. Suoran kansalaisnäkökulman vahvistamisen kannalta oleellisinta on valmisteluun vaikuttaminen sekä aloitteille ja vaikuttamiselle avoin hallinto. Erilaiselle poliittiselle aloitteellisuudelle on luotava toimivat kanavat, päätöksenteon vaiheita on voitava seurata sekä valmisteluun on avattava uudenlaisia kanavia, joissa asioihin vihkiytyneet kansalaiset voivat antaa omaa osaamistaan valmistelevien virkamiesten ja poliittisten päätöksentekijöiden käyttöön. Tämänkaltaisesta toiminnasta on jo nyt olemassa rohkaisevia esimerkkejä. Osana paikallisdemokratian vahvistamista on kokeiltava uudenlaisia osallistavan demokratian muotoja. Eräs esimerkki voisi olla malli, jossa tietyn, selkeästi rajatun alueen asukkaille tarjotaan kunnallisten virkamiesten valmistelemia vaihtoehtoja alueen kehittämiseksi tai erityisiksi hankkeiksi, joista alueen asukkaat saavat valita toteutettavan vaihtoehdon suoralla kansanäänestyksellä. Tämä voi koskea myös tietynsuuruisen, tarkoitukseen varatun määrärahan käyttöä tietyllä alueella. On tärkeää tunnistaa alueellisten toimikuntien toimintaa ohjaava poliittinen rooli. Lähidemokratia on strategian ohjaamista ja demokraattista kontrollia, mutta ei operatiivista toimintaa. Vallan ja vastuun yhteenkuuluvuuden vahvistamiseksi voitaisiin erityisesti suurimmissa kaupungeissa tulisi harkita siirtymistä kohti kunnallisen parlamentarismin mallia. Tämä tarkoittaisi sitä, että kunnallisvaalien jälkeen kaupungin tasolla käytäisiin nykyisen kansallisen tason mallin mukaiset hallitusneuvottelut, jonka jälkeen kaupunginhallituksen muodostaisivat hallitukseen valitut ryhmät. Parlamentaarinen malli kunnallisessa päätöksenteossa toisi poliittiset vaihtoehdot selkeämmin kansalaisten näkyviin, korostaisi vallan ja vastuun yhteenkuuluvuutta sekä helpottaisi poliittista ohjausta ja tahdonilmaisua. 19
Samalla, kun vaalien merkitystä päätöksenteossa korostettaisiin parlamentaarisella mallilla, on luottamushenkilöiden työlle annettava entistä vahvemmat toimintaedellytykset. Tämä tarkoittaa suurimmissa kaupungeissa päätoimisten luottamushenkilöiden määrän lisäämistä erityisesti kaupunginhallituksessa ja tärkeimpien lautakuntien johdossa. Samalla valtuutetuille on taattava riittävä korvaus ja työstä vapautusaika luottamustoimen kunnolliseksi hoitamiseksi. Syntyvissä suurissa kunnissa on huolehdittava siitä, että riittävän laaja ja laadukas arjen asiantuntemus luottamushenkilöiden taholta säilyy ja vahvistuu. Lautakuntien asemaa on vahvistettava siten, että lautakunnissa tulisi toimia aina vähintään yhden valtuutetun, että lautakuntien yhteys valtuustoon toimii paremmin. Tämä korostaa vaaleilla hankitun luottamuksen merkitystä sekä vahvistaa valtuutettujen asemaa tosiasiallisessa päätöksenteossa. Valtuuston hyväksymien strategisten linjojen tulee sitoa lautakuntien työtä. Demokratianäkökulmasta on perusteltua valita suurimpien kaupunkien korkein johto suoralla vaalilla. Pormestarimallin käyttöönottoa suomalaisissa kaupungeissa on edelleen edistettävä. Hyvinvointipalvelut kansalaisten ehdoilla Suomalaiset arvostavat laajalti hyvinvointivaltiota ja kunnallisia hyvinvointipalveluita. Niiden tasosta halutaan pitää huolta, ja niihin ollaan myös valmiita panostamaan. Palveluiden tasa-arvoisen saatavuuden ja laadun kannalta on keskeistä, että kunnalla säilyy kaikissa tilanteissa niiden järjestämisvastuu. Julkisen tuotannon on oltava laadukasta ja vahvaa. Yksityinen ja kolmas sektori voivat täydentää julkista palveluntuotantoa. Hyvinvointipalveluiden toimivuus kansalaisten ehdoilla vaatii heidän osaamisensa täysimääräistä käyttämistä yhteisten palveluiden kehittämiseksi. Oleellista on kehittää sellaisia palautekanavia ja osallistumismuotoja, jossa aktiivisuus voi kanavoitua yhteiseksi vastuunkannoksi palveluista. Kanavien on oltava monimuotoisia, jotta ne sallivat erilaisten ihmisten osallistua omalla tavallaan ja matalan kynnyksen kautta palveluiden kehittämiseen. Samalla hyvinvointipalveluiden tuottajien asiantuntemukselle ja osaamiselle on annettava riittävä tila. Kunnalla on kaikissa tilanteissa lopullinen vastuu laadukkaasta palvelusta. Pitkäaikaissairaanhoidossa ja vanhustenhoitolaitoksissa tulee kehittää vuorovaikutuksesta lähteviä omaisten tilaisuuksia, jossa asiantuntijoiden lisäksi kuunnellaan palveluiden tarvitsijoiden ääntä. Yhteistyön kehittäminen palveluiden toteuttajien ja käyttäjien välillä olisi otettava huomioon palveluiden tuottajien työnkuvassa. Hyvien esimerkkien ja käytäntöjen esittelylle tulisi luoda kanavia ja julkisuutta. Kansalaisaloite, kansanäänestykset ja uudet demokratiakokeilut Valtio- ja edustuslaitoskeskeinen demokratia kehittyi viime vuosisadalla merkittävästi. Näiden vakiintuneiden kansanvallan välineiden ohella osallistava demokratia on nyt kautta maailman vahvassa kehitysvaiheessa. Tätä kehitystä on edistettävä siten, että uudet osallisuuden muodot jakaantuvat tasaisesti valtaistaen ennen kaikkea niiden ihmisten asemaa, joiden mielipiteet ovat tällä hetkellä kuuluneet heikoiten. On kyettävä varmistumaan siitä, etteivät uudet osallistumisen muodot luo uusia etuoikeutettujen ryhmiä. Kansalaisaloite on tärkeä avaus uudenlaisen, osallistavan demokratian käyttöönotossa. On luotava muodot, joiden kautta kansalaisaloitteiden alulle panijat saavat käyttöönsä riittävää teknistä ja sisällöllistä tukea mielekkäiden aloitteiden laatimisessa. 20