Kuva 1-8-28. Piilevätutkimuksen näytepisteet Hannukaisessa ja Rautuvaarassa. 215
Taulukko 1-8-23. OMNIDIA-ohjelmistolla lasketut indeksit (WSP Environmental Oy 21). IPS EK TDI %PT ACID Niesajoki Hyvä Hyvä Rehevä Erinomainen Lähes neutraali Äkäsjoki Kohtuullinen Kohtuullinen Rehevä Erinomainen Lähes neutraali Äkäsjoki Pulkkasaaret Hyvä Hyvä Rehevä Erinomainen Lähes neutraali OMNIDIA-ohjelmisto Jokaisen piilevälajin määrä lasketaan ja tallennetaan käyttämällä OMNIDIA-ohjelmistoa. Ohjelma laskee lajien määristä ja muista kyseistä vesistöä koskevista tiedoista erilaisia puhtausindeksejä. Piilevätietokanta voidaan jakaa 9 eri heimoon, 5 eri sukuun ja noin 1362 eri lajiin. Tässä tutkimuksessa veden laatua ilmentävät IPS, TDI, %PT ja ACID-indeksit on laskettu käyttäen OMNIDIA-ohjelmistoa. IPS IPS (Index of Pollution Sensitivity) on kehitetty osoittamaan ravinteiden ja orgaanisen kuormituksen vaikutusta jokiin. IPS-indeksiä pidetään luotettavimpana veden laadun indeksinä (Institutionen för vatten och miljö). EK-arvo EK-arvo (den ekologiska kvalitetskvoten) tarkoittaa lasketun IPS-arvon suhdetta vertailuarvoon (IPS/vertailu-IPS). Yleensä EK-arvo tuottaa samantapaisia luokituksia kuin IPS-indeksi. TDI ja %PT TDI ja %PT ovat IPS-indeksiä tukevia mittareita. TDI-indeksi (Trophic Diatom Index) osoittaa ravinteiden vaikutusta ja %PT (Percent Pollution Tolerant Value) osoittaa orgaanisen kuormituksen vaikutusta. ACID ACID-indeksi osoittaa happamuutta. ACID-indeksi ei anna mitään tilaluokitusta. Se tuottaa ainoastaan vesistön ph-luokituksessa käytettävän ph tason. ACID ei erottele luonnollista ja ihmisen aiheuttamaa happamuutta (Naturvårdsverket 27). 216
Hannukaisen rautakaivos - Pohjaeläimistön näytealueet vuonna 27 The Hannukainen Mine Project - Bottom fauna sampling points in 27 336 337 338 Rikastushiekka-alue Tailings Management Facility () Kaivokset Mining pits Suojavyöhyke 1 km Buffer zone 1 km 1A - VE väliin jäävä alue Difference between 1A - Alt 1A, 1B, - VE väliin jäävä alue Difference between 1A, 1B, - Alt 1A VE -alue Alt area Kuljetushihna - VE Conveyor belt - Alt Purkuputki Muonionjokeen - VE Disharge pipeline to Muonio River - Alt Tiet, johdot, putket ym. 1A, 1B, Roads, cables, pipelines etc. 1A, 1B, Aita VE 1A Fence Alt 1A 75 6 Aita VE 1B, Fence Alt 1B, Aita VE Fence Alt 5 9 12 11 1 15 13 7 16 8 1A 1 79 1B/ 19 21 18 22 1B 1A, 1B, 23 1B 2 2 17 3 1, Niesajoki, 2 2, Niesajoki, N1 3, Niesajoki, N5 1, Hannukaisenjärvi 5, Kivivuopionoja, NL5 6, Kivivuopionoja, yläosa 7, Kylmämaanoja, 6 8, Laurinoja, L1 (suu) 9, Laurinoja, 2 (yläpuoli) 78 1, Pirttijärvi, eteläinen 11, Saivojärvi, 1 12, Valkeajoki, 1 13, Valkeajoki, 6 1, Äkäsjoki, 5 15, Äkäsjoki, 6 16, Äkäsjoki, Pulkkasaarten ap. 17, Halinkojärvi, 1 18, Mannajoki, M2 19, Mannajärvi, 1 2, Muonionjoki, M2/1 21, Muonionjoki, M3/1 22, Muonionjoki, M3/2 23, Pikku Mannajärvi 2, Äkäsjoki, 327 336 337 1 2 km 338 Kuva 1-8-29. Pohjaeläimistön näytealueet hankealueella ja sen läheisyydessä vuonna 27. 217
1.8.6 Pohjaeläimistö Pohjaeläinanalyysit ovat hyvä tapa arvioida virtavesiin kohdistuvien paineiden ekologisia vaikutuksia. Yhteys pohjaeläinyhteisöjen rakenteen ja ympäristömuuttujien välillä on todettu useissa eri tutkimuksissa (esim. Haynes 1999, Whiles ym. 2). 1.8.6.1 Vuoden 27 tulokset Kolarin alueen pohjaeläimistöä tutkittiin kaikkiaan 2 eri koealueella 18 joessa/virrassa ja 6 järvessä loppuvuodesta 27 (Kuva 1-8-29) (Lapin Vesitutkimus Oy 28). Merkittävimmät vesistöt olivat Äkäsjoki ja Niesajoki, joiden pääuomasta otettiin yhteensä seitsemän näytettä. Tutkimuksessa oli mukana pieniä sivujokia ja puroja: Laurinoja, Valkeajoki, Kivivuopionoja, Kylmämaanoja ja Mannajoki. Selvitys on esitetty kokonaisuudessaan liitteenä (Liite 16 ). Pohjaeläinlajisto oli Metsä-Lapin virtavesille tyypillinen, vaikka vaihtelua olikin jonkin verran eri vesistöjen ja näytealueiden välillä. EPT-ryhmän (päivänkorennot, koskikorennot, vesiperhoset) osuus oli pääsääntöisesti varsin suuri (Kuva 1-8-3). Muita merkittäviä pohjaeläinlahkoja olivat kaksisiipiset ja paikoin myös kovakuoriaiset. Kokonaisuudessaan Suomen puolelta tutkittujen virtavesien pohjaeläimistö viittasi varsin hyvälaatuisiin vesiin. Pohjaeläinten sietokykyä veden likaantumiselle voidaan arvioida keskimääräisen BMWP -indeksiarvon eli ASPT -arvon avulla. Nämä arvot olivat alueen virtavesinäytealueilla varsin korkeita viitaten varsin hyvään vesistöjen tilaan. BMWP- ja ASPTindekseistä on kerrottu tarkemmin ohessa. Kuva 1-8-3. Runsaimpien pohjaeläinryhmien yksilömäärien suhteelliset osuudet näytealueilla (Lapin Vesitutkimus Oy 28). BMWP-indeksi ja ASPT-arvo Ns. biologinen vedenlaatupisteindeksi eli likaantumisindeksi (BMWP, Biological Monitoring Working Party) perustuu kullekin pohjaeläinheimolle ominaiseen kykyyn sietää vesistön kuormitusta. BMWP-indeksiä voidaan käyttää yhtenä veden laatuluokittelun kriteerinä (Armitage ym. 1983). Pisteytyksessä likaantumisen suhteen herkät heimot saavat korkean pistearvon ja likaantumista hyvin sietävät matalan. Kunkin näytepisteen pistearvo määräytyy siinä esiintyvien yksittäisten heimojen pistearvon summana. Indeksi on kvalitatiivinen eikä huomioi yksilömääriä. Kun BMWP -indeksi suhteutetaan sen muodostaneiden heimojen lukumäärään, saadaan keskimääräinen vedenlaatupisteindeksi taksonia kohti (ASPT, Average Score per Taxon). Korkeat ASPT:n arvot ovat tyypillisiä puhtaille ja monimuotoisille latvavesille ja matalat arvot ympäristöille, joissa esimerkiksi veden laatu on heikentynyt tai koskipaikoille tyypilliset virtavesiympäristön ominaisuudet ovat edustettuna heikosti. 218
Hannukaisen rautakaivos - Pohjaeläimistön näytealueet vuonna 211 The Hannukainen Mine Project - Bottom fauna sampling points in 211 336 337 Rikastushiekka-alue Tailings Management Facility () 751 Kaivokset Mining pits Suojavyöhyke 1 km Buffer zone 1 km 1A - VE väliin jäävä alue Difference between 1A - Alt 1A, 1B, - VE väliin jäävä alue Difference between 1A, 1B, - Alt VE -alue Alt area Kuljetushihna - VE Conveyor belt - Alt Purkuputki Muonionjokeen - VE Disharge pipeline to Muonio River - Alt 1 Tiet, johdot, putket ym. 1A, 1B, Roads, cables, pipelines etc. 1A, 1B, Aita VE 1A Fence Alt 1A 1A Aita VE 1B, Fence Alt 1B, Aita VE Fence Alt 1A 9 75 3 7 2 1 11 8 1B 5 6 1B 12 1B/ 79 1A, 1B, 1 13 1, Kuerjoki, Aavahelukka 2, Laurinoja 8 3, Kivivuopionoja, Valkeajoki 5, Valkeajoki 13 6, Hourukoskenoja 25 7, Mustijoki 26 8, Tapojoki 27 15 9, Äkäsjoki 16 1, Äkäsjoki 15 11, Äkäsjoki 1 12, Äkäsjoki 28 13, Äkäsjoki 2 1, Niesajoki 2, Kivikkopalo 15, Niesajoki 3 (alaosa) 16, Muonionjoki 29 337 1 2 km 338 Kuva 1-8-31. Pohjaeläinnäytteenottoalueet hankealueella ja sen lähiympäristössä vuonna 211. 219
1.8.6.2 Vuoden 211 tulokset Hankealueeseen liittyvillä vesistöalueilla tehtiin täydentävä pohjaeläinselvitys syksyllä 211 (Lapin Vesitutkimus Oy 212). Näytteenotto tapahtui 13 näytealueelta Äkäsjoen vesistöalueella, kahdelta näytealueelta Niesajoen vesistöalueella ja yhdeltä Muonionjokeen kuuluvalta näytealueelta (Kuva 1-8- 31). Näytealueiden kokoluokka vaihteli puroista suuriin jokiin. Selvitys on esitetty kokonaisuudessaan liitteenä (Liite 17). Aineistosta laskettiin jokien ekologisessa luokittelussa käytettävät kolme luokkamuuttujaa: tyypille ominaisten taksonien lukumäärä, tyypille ominaisten EPT-heimojen lukumäärä sekä yhteisöjen samankaltaisuuden astetta kuvaava PMA-indeksi. Aineistosta laskettiin myös likaantumisindeksi (BMWP). Lisäksi pohjaeläinyhteisö jaettiin ravinnonkäyttöryhmiin, jonka perusteella voidaan arvioida joen pohjaeläinyhteisön rakennetta ja sen muutoksia eri osissa vesistöä. Tutkitut virtavedet käsittivät virtavesille tyypillisiä lajiryhmiä (EPT-ryhmä), joskin aineistossa korostui päivänkorentojen ja kaksisiipisten ryhmien runsaus (Kuva 1-8-32). Kaksisiipisten ryhmästä erityisen runsaina esiintyivät mäkärät ja surviaissääsket, jotka ilmentävät useiden alueen jokien pienipiirteistä koskisuvanto-vaihtelua. Vesiperhosten ja koskikorentojen lukumäärä oli tavanomainen. Havaittujen taksonien kokonaismäärä vaihteli varsin runsaasti näytealueesta riippuen. Kokonaistaksonimäärä vaihteli erityisesti pieniksi joiksi luokiteltavissa kohteissa 23 9 välillä. Pienistä joista huomattavan korkeita taksonimääriä tavattiin Kuerjoen ja Tapojoen näytteenottoalueilla. Äkäsjoen ja Muonionjoen taksonimäärät olivat suhteellisen korkeita, 2 52 kpl. BMWP-indeksi eli biologinen likaantumisindeksi oli varsin korkea Äkäsjoessa ja Muonionjoessa sekä Niesajoen alaosalla, mikä tarkoittaa, että joet ovat varsin luonnontilaisia ja siten lajistossa on myös runsaasti likaantumiselle herkkiä lajeja. Myös Kuerjoen ja Tapojoen BMWP-indeksi oli varsin korkea. Niesajoen yläosa poikkesi joen alaosasta sekä likaantumisindeksin että taksonimäärän suhteen ollen alhaisempi. Tyyppiominaisten taksonien määrä vaihteli näytealueesta riippumatta hyvin vähän. Suurimmat suhteelliset arvot eli havaittujen ja odotettujen lukumäärien suhde (ELS, vertailuarvo) saavutettiin noin puolessa tutkituista kohteista: Kuerjoessa, Kivivuopionojassa, Valkeajoessa, Hourukoskenojassa, Mustijoella, Tapojoella, Niesajoen alaosalla ja Muonionjoessa. Poikkeamat odotusarvoista olivat kuitenkin hyvin pieniä lukuun ottamatta Äkäsjoen ylintä näytealuetta, jossa myös ekologinen tila sijoittui alempaan luokkaan kuin muilla kohteilla. Myös Äkäsjoen keskimmäinen ja Niesajoen ylempi näytteenottoalue saivat hieman matalamman, hyvän ja erinomaisen luokan rajamaille sijoittuvan vertailuarvon. Muut kohteet voitiin lukea luokkaan erinomainen (Taulukko 1-8-2). Tyyppiominaisten EPT-heimojen lukumäärän perusteella näytealueet sijoittuivat Muonionjoen näytealuetta lukuun ottamatta luokkaan erinomainen (Taulukko 1-8-25). Yhteenvetona vuoden 211 pohjaeläinnäytteenoton tuloksista voidaan todeta, että näytealueet vaikuttavat olevan paria poikkeusta lukuun ottamatta pohjaeläimistön osalta lähellä luonnontilaa. Kokonaisuutena erot vuoden 27 tuloksiin (tulokset edellä) olivat pieniä. Kokonaisarvio osoittaa, että kyseisten paikkojen luontoarvot ovat merkittävät, ennen kaikkea siksi, että vesistöt ovat erittäin hyvässä kunnossa. Ryhmittäiset yksilömäärät alueittain Suhteellinen frekvenssi 1, 9, 8, 7, 6, 5,, 3, 2, 1,, 1 2 3 5 6 7 8 9 1 11 12 13 1 15 16 Näytealue Kovakuoriaiset Kaksisiipiset Vesiperhoset Koskikorennot Päivänkorennot Simpukat Harvasukamadot Kuva 1-8-32. Ryhmittäiset yksilömäärät Kuerjoen (1), Laurinojan (2), Kivivuopionojan (3), Valkeajoen (-5), Hourukoskenojan (6), Mustijoen (7), Tapojoen (8), Äkäsjoen (9-13), Niesajoen (1-15) ja Muonionjoen (16) näytealueilla (Lapin Vesitutkimus Oy 212). 22
Taksoni Taksoni on tieteellisessä luokittelussa käytetty termi, jolla tarkoitetaan mitä tahansa sukulaisuussuhteiden mukaan nimettyä eliöryhmää, joka on virallisesti kuvattu tieteelle taksonomisia tasoja käyttäen. Tyyppiominaisten taksonien lukumäärä on kullekin jokityypille ominaisten taksonien havaittu lukumäärä. Tällä luokittelumuuttujalla kuvataan taksonikoostumusta ja monimuotoisuutta. Jos havaittujen ja vertailuolosuhteiden taksonimäärä on lähellä yhtä, tulkitaan paikan olevan ekologisesti häiriytymättömässä tilassa. Tyyppiominaisten EPT-heimojen lukumäärä on kullekin tyypille ominaisten päivänkorento-, koskikorento-, ja vesiperhosheimojen havaittu lukumäärä. Muuttuja kuvaa tärkeiden taksonomisten ryhmien esiintymistä ja puuttumista. EPT heimoja pidetään yleisesti herkkinä erilaisille elinympäristöjen muutoksille. Taulukko 1-8-2 Havaittujen tyyppiominaisten taksonien kokonaismäärä, jokityypin odotusarvo sekä näistä muodostettu vertailuarvo (ELS) ja sen mukainen luokka näytealueittain (Lapin Vesitutkimus Oy 212). E=Erinomainen, H=hyvä. Näytealue 1 2 3 5 6 7 8 9 1 11 12 13 1 15 16 Tyyppilajit 15 1 1 15 17 17 15 15 13 17 15 16 16 13 17 17 Odotusarvo 15 15 15 15 15 15 15 15 17,5 17,5 17,5 17,5 17,5 15 15 17 ELS 1,,93,93 1, 1,13 1,13 1, 1,,7,97,86,91,91,87 1,13 1, Luokka E E E E E E E E H E E E E E E E Taulukko 1-8-25. Havaittujen tyyppiominaisten EPT-heimojen kokonaismäärä, jokityypin odotusarvo sekä näistä muodostettu vertailuarvo (ELS) ja sen mukainen luokka näytealueittain (Lapin Vesitutkimus Oy 212). E=Erinomainen, H=Hyvä. Näytealue 1 2 3 5 6 7 8 9 1 11 12 13 1 15 16 Tyyppiheimot 9 9 9 8 9 1 11 1 12 12 11 11 11 1 1 1 Odotusarvo 9 9 9 9 9 9 9 9 11 11 11 11 11 9 9 12 ELS 1, 1, 1,,89 1, 1,11 1,22 1,11 1,9 1,9 1, 1, 1, 1,11 1,11,83 Luokka E E E E E E E E E E E E E E E H 221
1.9 Kalasto ja kalastus Äkäsjoki, jonka varrella hankealue sijaitsee, on yksi Tornionjoen meritaimenkantojen tärkeimmistä kutualueista. Äkäsjoessa ja sen sivu-uomissa on myös paikallisia purotaimenkantoja. Lisäksi Äkäsjoen alaosalla on merkittäviä lohenpoikasten tuotantoalueita. Meritaimen- ja paikalliset taimenkannat lisääntyvät luontaisesti myös Äkäsjoen sivu-uomiin kuuluvissa Kuerjoessa ja Valkeajoessa, joiden sijainti on hankkeen kannalta keskeinen. Kuitenkin koko Tornionjoen vesistön, mukaan lukien Äkäsjoen vesistön, taimenen luonnontuotanto on erittäin heikko ja merivaelteiset taimenkannat ovat äärimmäisen uhanalaisia. Äkäsjoella on suuri merkitys seudun virkistyskalastukselle. Sadat onkijat kalastavat joella kesän aikana. Suurin osa kalastusluvan lunastaneista on ulkopaikkakuntalaisia. Lainsäädäntö ja ohjeistukset Kalastoon ja kalastukseen liittyvä lainsäädäntö on sidoksissa ympäristönsuojelulakiin (86/2), vesilakiin (26/1961 ja 587/211) sekä EU:n vesipolitiikan puitedirektiiviin (2/6/ EY). Neuvoston habitaattidirektiivi 92/3/ETY luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta edellyttää, että liitteen II kalalajeille on varattava erityisiä suojelutoimien alueita. Suomi on hakenut ja saanut poikkeuksen, jonka perusteella Suomen ei tarvitse perustaa liitteen II kalalajeille suojelualueita. Suomen on kuitenkin seurattava liitteen II kalalajien tilaa ja raportoitava seurannan tuloksista EU:lle. Kalastusta säätelee erillinen lainsäädäntö: Kalastuslaki 286/1982 koskee yleisesti kalastusta, esimerkiksi oikeutta kalastaa Suomessa. Tornionjoesta säädetään myös Ruotsin ja Suomen uuden rajajokisopimuksen kalastussäännöllä, joka ratifioitiin 11.11.29 ja astui voimaan 1.1.21. Tämä sopimus määrittelee rauhoitusajat, jolloin kalastus ei ole sallittua. Toimeenpanolaki 9/21 ja toimeenpanoasetus (sisältäen sopimuksen, SopS 91/21) Nykytilaselvitykset ja muu lähdemateriaali Hankealueella ja sen läheisyydessä on suoritettu seuraavat kalastoa ja kalastusta koskevat nykytilatutkimukset: Kolarin ja Pajalan kaivoshankkeiden kalastoselvitykset (Lapin Vesitutkimus Oy 27). Selvitys toteutettiin hankealueen vesistössä sähkökoekalastuksena 25 tarkkailupisteessä. Tavoitteena oli kartoittaa alueen kalakanta ja sen rakenne (Liite 18). Kolarin ja Pajalan kaivoshankkeiden kalastustiedustelun tulokset (Lapin Vesitutkimus Oy 28). selvitys toteutettiin kyselynä, joka postitettiin paikallisiin, Äkäsjoen varren talouksiin ja niihin alueen talouksiin, jotka olivat lunastaneet Metsähallituksen kalastusluvan (Liite 2). Kolarin kaivoshankkeen kalastoselvityksiä vuodelta 211 (Lapin Vesitutkimus Oy 212). Selvitys toteutettiin hankealueen vesistöissä sähkökoekalastuksena kymmenessä näytepisteessä. Tavoitteena oli täydentää vuoden 27 tutkimuksissa saatuja kalastotietoja. Lisäksi tutkittiin kalojen raskasmetallipitoisuuksia (Liite 19). Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos tekee Tornionjoella vuosittain erilaisia kalastotutkimuksia. Niiden tarkoituksena on tarkkailla ennen kaikkea lohi- ja meritaimenkantojen tilaa. Myös näitä tutkimuksia on hyödynnetty tässä nykytilatarkastelussa. Tarkastelualueen rajaus Tämä nykytilatarkastelu keskittyy kuvaamaan kalakantoja ja kalastusta hankealueella ja sen läheisyydessä. Myös kalojen raskasmetallitutkimuksen tulokset on sisällytetty tähän. Lisäksi käsitellään Torniojoen vesistöaluetta, koska se on alueellisesti hyvin tärkeä kokonaisuus. Selostuksen kappaleessa 1.1 kerrotaan erikseen lohi- ja taimenkantojen suojelutilanteesta ja kantojen elinvoimaisuudesta. Kappaleessa 1.1 käsitellään luonnonsuojelualueita. 222
1.9.1 Kalasto 1.9.1.1 Alueellinen tarkastelu Tornionjoki on Itämeren alueen isoin joki, jossa on luontaisesti lisääntyvä lohikanta (Atlantic salmon) ja luontaisesti lisääntyviä meritaimenkantoja. Lohen ja meritaimenen ohella Tornionjoessa on taloudellisesti merkittäviä kalalajeja, esimerkiksi harjus, siika, hauki, ahven ja made. Näiden ohella kalastoon kuuluvat myös särki, säyne, lahna, seipi, mutu, kivisimppu, kirjoeväsimppu ja kivennuoliainen. Tornionjoessa on myös pyyntikelpoinen nahkiaiskanta. Joka vuosi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos suorittaa Tornionjoella erilaisia kalastotutkimuksia, joiden ensisijainen tavoite on valvoa lohi- ja meritaimenkantojen tilaa (Kuva 1-9-1) (esim. Vähä ym. 211). Kuva 1-9-1. Tornionjoen vesistön suomenpuoleiset vuosittain koekalastettavat sähkökoekalastusalueet sekä pääuomien osa-aluejako: Tornionjoki, Muonionjoen alaosa sekä Muonionjoen yläosa (mukaan lukien Könkämäeno ja Lätäseno). Pääuomien koealat on merkitty mustilla ja sivujokien valkoisilla nuolilla (Vähä ym. 211). 223