1 SUOMEN METSÄKESKUKSEN POHJOIS-POHJANMAAN ALUEEN LUONNONHOIDON ALUEELLINEN TOTEUTUSOHJELMA 2016-2020 - TOTELMA Irmeli Ruokanen 18.11.2015 luonnos lähetetty lausuntopyynnön yhteydessä 19.11.2015 Huom. määrällisiin tietoihin ei sisälly Pohjois-Pohjanmaan alueeseen vuoden 2016 alussa liittyvän Vaalan kunnan osuutta. Muutokset tavoitteisiin tehdään tältä osin myöhemmin Sisällys 1 Johdanto... 2 1.1 Toteutusohjelman laadinta... 2 1.2 Taustaa luonnonhoidolle... 2 2. Pohjois-Pohjanmaan metsäluonnon erityispiirteet... 3 2.1 Vahvuudet ja puutteet... 3 2.2 Metsäelinkeinojen yleiskuvaus... 5 3. Luonnonhoidon lähtötilanne Pohjois-Pohjanmaalla... 5 3.1 Rahoitus... 5 3.2 Kemeran ympäristötuet... 6 3.3 Kemeran luonnonhoitohankkeet... 8 3.4 Muut luonnonhoitoon liittyvät hankkeet, työt ja toimijat... 9 4. Luonnonhoidon toteutusohjelma 2016 2020: lähtötilanteesta hankkeiksi... 11 4.1 Luonnonhoidon yleiset tavoitteet Pohjois-Pohjanmaalla... 11 4.2 Kemera-rahoitus... 12 4.4 Suunnitelma elinympäristöittäin ympäristötuesta ja hanketyypeistä... 15 4.6 Hyvä metsäluonnonhoito talousmetsissä... 18 4.7 Viestintä, koulutus ja neuvonta... 18 4.8 Paikkatieto ja alueelliset painotukset... 19
2 1 Johdanto 1.1 Toteutusohjelman laadinta Luonnonhoidon alueellinen toteutusohjelma (TOTELMA) on Suomen metsäkeskuksen ja sen alueiden luonnonhoidon edistämisen suunnitelma julkisilla varoilla tuetun luonnonhoidon kohdistamiseksi. Ohjelma suuntaa metsäkeskuksen luonnonhoidon rahoitusta ja tekemistä ja tehostaa toimintaa. Ohjelma laaditaan jokaiseen maakuntaan yhtenäisten ohjeiden mukaisesti, jolloin siinä tulevat esille alueen luonnonhoidolliset painopistealueet, kuten alueiden erilaiset ekologiset ja vesiensuojelulliset tarpeet ja tavoitteet sekä maisemalliset ja kulttuuriset erityispiirteet. Tämän jälkeen tehdään johtopäätökset ja priorisoidaan luonnonhoitohankkeiden hanketyypit ja määrät sekä ympäristötukisopimuksien elinympäristötyypit. Toteutusohjelmat laaditaan osana alueellista metsäohjelmaa ja ne sisältävät METSOn toteutusohjelman tavoitteet. Luonnonhoidon tavoitteet sovitaan yhdessä sidosryhmien ja asiantuntijoiden kanssa. Yhteistyö alueneuvottelukunnan ja METSO-yhteistyöryhmän kanssa kuuluu prosessiin. Maanomistajilta ja muilta tahoilta tulleet hanke-esitykset ja ideat otetaan huomioon. 1.2 Taustaa luonnonhoidolle Hyvä luonnonhoito on edellytys kestävälle luonnonvarojen käytölle. Hyvä luonnonhoito lisää monimuotoisuutta, parantaa vesistöjen veden laatua ja lisää ekosysteemipalveluita. Luonnonhoito edistää metsäelinkeinoja ja maisema-arvoja. Erilaisin luonnonhoitotoimin voidaan hoitaa suojelualueita tai turvata talousmetsien luonnon monimuotoisuutta ja vesistöjen veden laatua. Alueellisesti on tärkeää tarkastella luonnonhoidon toteuttamisen kokonaisuutta. Luonnon monimuotoisuuteen liittyy lukuisia kansainvälisiä tai kansallisia sopimuksia, strategioita ja lakeja. Seuraavassa tärkeimpiä lakeja ja asiakirjoja, jotka vaikuttavat luonnonhoidon tavoitteisiin ja priorisointiin: EU:n luonnon monimuotoisuutta koskeva strategia - päätavoitteena on luonnon monimuotoisuuden vähenemisen ja ekosysteemipalvelujen heikentymisen pysäyttäminen vuoteen 2020 mennessä ja mm. heikentyneiden ekosysteemien ennallistaminen ja samalla ilmastonmuutoksen torjunta. Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategia vuosiksi 2012-2020 sekä Etelä-Suomen monimuotoisuuden toimintaohjelma (METSO) - tavoitteena on metsäisten luontotyyppien ja metsälajien taantumisen pysäyttäminen ja luonnon monimuotoisuuden suotuisan kehityksen vakiinnuttaminen vuoteen 2025 mennessä. Ehdotus Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelmaksi vuosiksi 2016-2021 - ohjeet mm. metsätalouden vesiensuojelutyölle - valtioneuvosto hyväksyy vesienhoitosuunnitelman joulukuussa 2015 - Vesienhoitosuunnitelman tausta-asiakirjana on sitä tarkentava Oulujoen-Iijoen vesienhoidon toimenpideohjelma vuosille 2016-2021 Kansallinen metsästrategia 2025 -monimuotoisuuden huomioiminen, lisäksi painotetaan luontomatkailua, luonnontuotteita, ekosysteemipalveluja ja kulttuuriarvoja osana elämänlaatua, joita metsät tuottavat. - metsätalouden kuormituksen vähentämiseksi tarvitaan tehokkaita vesiensuojelutoimenpiteitä
3 Pienvesien kunnostusstrategia -tavoitteena on luoda välineitä, jotta jäljellä olevien luonnontilaisten pienvesien säilyminen turvataan sekä arvokkaiden muuttuneiden pienvesien tilaa parannetaan EU:n vesipuitedirektiivi (VPD) -ohjaa vesienhoitoa ja antaa puitteet Talousmetsien metsänhoitosuositukset, metsälaki, Kemera, luonnonsuojelulaki ja maakuntakaava -talousmetsien luonnonhoidon kehittäminen edelleen turvaa luonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluita -metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt, erilaiset metsänkäsittelymenetelmät ja tukimuodot Pohjois-Pohjanmaan alueellinen metsäohjelma (AMO) -tunnistaa maakunnan vesiensuojelun ja metsäluonnon monimuotoisuuden vaalimisen tärkeäksi osaksi talousmetsien hoitoa. 2. Pohjois-Pohjanmaan metsäluonnon erityispiirteet 2.1 Vahvuudet ja puutteet Pohjois-Pohjanmaan luonto vaihtelee paljon siirryttäessä Pohjanlahden laakealta maankohoamisrannalta Koillismaan vaara-alueelle. Kasvillisuusvyöhykkeet vaihtelevat keskiboreaalisesta pohjoisboreaaliseen. Rannikkoalue on 40-50 km leveä tasainen vyöhyke hiekka- ja hietamaata, jossa on nähtävissä maankohoamisen kehityssarja harmaaleppävaltaisista merenrantalehdoista karuihin kangasmetsätyyppeihin. Suojelualueet ovat maakunnan vahvuus etenkin soiden osalta. Suojelualueita on runsaimmin Koillismaalla. Soiden suojelun tilaa on tarkoitus parantaa soidensuojelun lisäohjelmalla. Maakunnan kallioperä on pääasiassa karuja kivilajeja. Vain Pohjois-Kuusamossa sekä paikoin Kiimingissa ja Muhoksella kallioperässä on runsaasti emäksisiä kivilajeja, mikä näkyy kasvillisuudessa lehtojen ja varsinkin lettojen runsautena. Soisuus on leimaa antavaa koko Pohjois-Pohjanmaalle. Yli puolet maakunnan metsätalousmaasta on suota. Soista on ojitettu noin puolet. Ojitustoiminta on ollut erityisen runsasta etelä- ja keskiosassa maakuntaa ja vähäistä Koillismaalla. Maakuntaa leimaavat myös lukuisat suuret joet, jotka laskevat Pohjanlahteen ja Koillismaan runsaat pienvedet. Ihmistoiminnan haitallinen vaikutus metsäluontoon on merkittävintä maakunnan etelä- ja länsiosissa. Metsäluonnon monimuotoisuus on säilynyt parhaiten Koillismaalla. Suojelualueita maakunnassa on vajaa 7 % maapinta-alasta vuoden 2013 tiedon perusteella. Mukana luvussa eivät ole uudet maakuntakaavan suojeluvaraukset eikä soidensuojeluohjelman valmistelussa suojeltavaksi päätetyt valtionmaat. Suojelualueet sijaitsevat valtaosin Koillismaalla (kuva 3). Erilaisessa rajoitetussa käytössä olevaa metsämaata on lisäksi noin 5 %. Tämän lisäksi metsäsertifikaatin kriteerin mukaan luonnontilaisia soita ei saa ojittaa, joten suot ovat valtaosin metsätalouden ulkopuolella. Maakunnassa on paljon metsälain 10 :n kohteita. Yksityismetsien mete-kartoituksen mukaan niitä on noin 50 000 ha, josta yli puolet on vähäpuustoisia soita. On huomattava, että 10 :ien kartoitus perustuu 1.1.1997 voimaan tulleen metsälain säädöksiin. Tämän vuoksi 1.1.2014 voimaan tulleen uuden metsälain 10 :n luontokohteiden osuus on kohteiden pienialaisuuden takia vähentynyt jonkin verran. Pohjois- Pohjanmaalle siirtyneen Vaalan kunnan luvut eivät sisälly tähän ohjelmaan.
4 Metsäojitus ja pellonraivaus on hävittänyt merkittävästi reheviä soita ja lehtoja etenkin maakunnan etelä- ja keskiosissa. Tämän vuoksi vesiensuojelulla on merkittävä rooli, kun vanhoja ojitusalueita kunnostusojitetaan, hakataan ja muokataan. Ekologisen kestävyyden kannalta talousmetsien suurimmat rakenteelliset puutteet ovat lahopuun ja palaneen puun vähyys. Suojelun puutteet ovat etenkin vanhoissa metsissä etenkin maakunnan eteläosassa, rehevissä korvissa ja maankohoamisrannikon kohteissa. Ehdotuksessa Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelmaksi kuvataan vesienhoitoalueen vesien tila (kuva 1). Pohjois-Pohjanmaan etelä- ja länsiosien vesien tila on pääosin tyydyttävä tai välttävä. Muutamia pieniä jokiosuuksia on jopa huonossa tilassa Siika- ja Pyhäjoen valuma-alueella. Etelä-osassa maakuntaa on vain vähän hyvässä tilassa olevia vesistöjä. Koillismaan vesistöt ovat puolestaan pääosin hyvässä tai erinomaisessa tilassa. Järvien ekologinen tila on maakunnassa yleisesti ottaen parempi kuin jokien. Rannikolla sisemmät rannikkovedet ovat pääasiassa tyydyttävässä ja ulommat hyvässä ekologisessa tilassa. Rannikon kunnostusojituksissa happamat sulfaattimaat, niiden kartoituksen keskeneräisyys ja happamuushaittojen torjunnan tiedon puute luovat erityisen haasteen vesiensuojelulle. Kuva 1. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesistöjen tila. Luokittelutilanne 1.9.2015, jolloin vesienhoidon kuulemispalautteessa esiin nousseet muutostarpeet on jo huomioitu.
5 2.2. Metsäelinkeinojen yleiskuvaus Pohjois-Pohjanmaalla on noin 46 800 metsälöä ja 45 000 metsänomistajaa. Tilojen keskikoko on 35 ha. Maakunnan metsätalousmaan pinta-ala on 3,1 milj. ha, josta metsät kattavat 88 %. Yksityismetsien osuus on 65 % metsämaan alasta. Pohjois-Pohjanmaalla on yksi merkittävä kemiallisen metsäteollisuuden yritys ja useita keskisuuria sahoja ja hirsitalotuotantoa harjoittavia yrityksiä. Metsien ainespuun hakkuutavoitteesta on hakattu noin 64 %. Hakkuutavoite on täyttynyt huomattavasti enemmän tukkipuun osalta. Metsät ja metsien käyttö ovat olennainen osa Pohjois- Pohjanmaata, joten luonnonhoidon edistäminen osana kestävää metsätaloutta sopii hyvin tähän maakuntaan. Pohjois-Pohjanmaalla metsiin liittyvät elinkeinot ovat merkittävässä asemassa. Oulangan, Syötteen ja Rokuan kansallispuistojen läheisyyteen sekä mm. Rukan ja Syötteen laskettelukeskuksiin on kehittynyt luontomatkailuyrityksiä. Pienvesiä on maakunnassa paljon, varsinkin Koillismaalla. Ne ovat merkittäviä elinympäristöjä monimuotoisuuden kannalta ja luovat myös harrastusmahdollisuuksia. Pohjois-Pohjanmaalla on kymmeniä toimijoita, jotka voisivat olla kiinnostuneita luonnonhoidon hankehausta. Toimijat ovat sekä valtakunnallisia että pieniä yhden henkilön yrityksiä. 3. Luonnonhoidon lähtötilanne Pohjois-Pohjanmaalla 3.1 Rahoitus Kestävän metsätalouden rahoituslain (Kemera) luonnonhoitomomentti on tarkoitettu metsien biologisen monimuotoisuuden ylläpitämiseen. Tällä momentilla voidaan rahoittaa yksityismetsien ympäristötukisopimuksia sekä metsäluonnon hoitohankkeita. Vuodesta 2008 alkaen Kemera-varoin toteutettu luonnonhoito on ollut osa METSO-ohjelmaa. Tämän lisäksi on tehty vesiensuojelusuunnittelua ja toteutusta. Maanomistajat ovat olleet kiinnostuneita monimuotoisuuden vaalimisesta ja Pohjois-Pohjanmaalla rahoitus on käytetty joka vuosi täysimääräisesti. Ympäristötukikorvauksiin on käytetty varoja noin 1 008 000 /v vuosien 2008-2014 välisenä aikana (taulukko 1). Tämän lisäksi on tehty luonnonhoitohankkeita vuosittain keskimäärin 130 000 :n edestä. Luonnonhoitohankkeiden määrä on noussut merkittävästi vuodesta 2012 lähtien. Pohjois-Pohjanmaan metsäkeskuksessa on käytetty vuosittain muutama henkilötyövuosi luonnonhoitoon. Valtionaputyönä tehtävään työhön kuuluvat mm. ympäristötukisopimusten valmistelu, luonnonhoitohankkeiden yleissuunnittelu ja hankehakumenettelyn järjestäminen, luonnonhoidon asiantuntijatehtävät ja työryhmätyöskentely, luonnonhoidollinen koulutus, tiedotus ja neuvonta sekä hakkuiden luontolaadun tarkastukset. Myös METSO-ohjelman edistäminen kuuluu metsäkeskuksen valtionaputyöhön. Valtionavun lisäksi metsäkeskus on saanut luonnonhoitoon rahoitusta mm. MMM:n rahoittamien valtakunnallisten luonnonhoitohankkeiden kautta. Pohjois-Pohjanmaan alue oli mukana MMM:n ja YM:n rahoittamassa METSOn kokeiluhankkeessa vuosina 2004-2006. Merestä metsäksi -hankkeessa edistettiin maankohoamisrannikon luontotyyppien suojelua yhdessä ympäristökeskuksen kanssa. MMM:n rahoittamassa METSO-vaikuttavuutta luonnonhoitoon -hankkeessa (2014-2016) metsäkeskus mm. edistää METSO-ohjelman toteuttamista kouluttamalla ja tiedottamalla metsänomistajia ja toimijoita luonnonhoitohankkeista ja ympäristötuesta.
6 Taulukko 1. Kemeran luonnonhoitovarojen käyttö 2008 2014 Pohjois-Pohjanmaalla. 1400000 1200000 1000000 Kemeran luonnonhoitovarojen käyttö Pohjois-Pohjanmaalla 2008-2014 800000 600000 lh-hankkeet ympäristötuki 400000 200000 0 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 vuosi 3.2 Kemeran ympäristötuet METSO-ohjelman aikana vuosina 2008 2014 ympäristötukisopimuksia on tehty 15 193 hehtaarille (taulukko 2) ja varoja on käytetty lähes 6 miljoonaa euroa Pohjois-Pohjanmaalla. Sopimuksia on tehty eniten puustoisiin soihin, pienvesiympäristöihin,runsaslahopuustoisiin kangasmetsiin ja maankohoamisrannikon kohteisiin. Ympäristötukisopimuskohteet ovat olleet noin 90 %:sti metsälain 10 :n kohteita. Ympäristötukisopimuksiin liittyviä luonnonhoitotöitä ei ole ollut. Ympäristötukipäätöksissä on huomioitu metsälain 10 :n kohteiden ensisijaisuus. Ympäristötukien elinympäristökohtaisessa markkinoinnissa ja kohdentamisessa on pyritty noudattamaan Pohjois- Pohjanmaan METSO -toteuttamisohjelman tavoitteita. Maakunnan Metso-ohjelman tavoitteesta on toteutunut jo pienvesien lähimetsien tavoite sekä soista rämeiden ja lettojen tavoite (taulukot 2 ja 3). Kallio-, jyrkänne- ja louhikkometsien tavoite on lähes toteutunut. Korpien, maankohoamisrannikon kohteiden ja runsaslahopuustoisten kangasmetsien tavoitteesta on toteutunut noin puolet. Lehtojen tavoitteesta on toteutunut kolmannes. Ympäristötuen piiriin ei ole saatu ollenkaan metsäluhtia, turvametsiä, puustoisia perinnebiotooppeja ja kalkkikallioita. METSO-ohjelman tavoitteet ovat korkeat runsaslahopuustoisissa kangasmetsissä ja lehdoissa huomioiden maakunnan karut metsät ja varsinaisen METSO-alueen metsien rakenteen. Lisäksi rannikon rikkonaisuuden ja kulttuurivaikutuksen huomioiden maankohoamisrannikon luontotyyppien tavoitteiden saavuttaminenkin on tiukassa. Metsäkeskuksen metsävara-aineiston perusteella voi arvioida, että potentiaalisia ympäristötukikohteita on vielä paljon erityisesti pienvesien lähiympäristöissä, korvissa, lehdoissa, letoissa ja kangasmetsäsaarekkeissa (taulukko 2 ja 4).
7 Taulukko 2. Ympäristötuen METSO-ohjelman (2008-2025) tavoitteen toteuma elinympäristöittäin Pohjois-Pohjanmaalla 2008 2014. Taulukko 3. Metso-ohjelman ympäristötukitavoitteiden toteuma soiden päätyyppiryhmissä Pohjois-Pohjanmaalla vuosina 2008-2014. Soiden päätyyppiryhmä Tavoite, ha Toteutunut, ha Toteutunut % tavoitteesta Korvet 500 198 40 Letot ja lettorämeet 500 658 132 Puustoiset rämeet 820 9450 1150 Yhteensä 1820 10305 Maakunnan yksityismetsien metsälain 10 :n erityisen tärkeitä elinympäristöjä (mete-kohteita) on metsäkeskuksen tietokannassa 51 698 hehtaaria (40 213 kpl). Se on noin puolet valtakunnan yksityismetsien metsälain 10 :n kohteista. Osa oheisen taulukon 4 mete-kohteista ei täytä enää uuden metsälain pienialaisuuden vaatimusta ja nykytulkinnan mukaan ne eivät ole 10 :n kohteita. Taulukko 4. Yksityismetsien metsälain 10 :n erityisen tärkeiden elinympäristöjen määrä elinympäristötyypeittäin Pohjois-Pohjanmaalla. Elinympäristötyyppi ha Pienvesien lähiympäristöt 11 957 Rehevät korvet 1 352 Letot 3 948 Lehdot 1 267 Kangasmetsäsaarekkeet 984 Rotkot ja kurut 94 Jyrkänteet ja niiden alusmetsät 52 Vähätuottoiset suot, kalliot, kivikot, hietikot, rantaluhdat 32 044 YHTEENSÄ 51 698
8 3.3 Kemeran luonnonhoitohankkeet Kemeralla rahoitettuja luonnonhoitohankkeita on METSO-kaudella tehty yhteensä 49 kpl (Taulukko 5). Hankkeet ovat olleet valtaosin vesiensuojeluhankkeita. Elinympäristöjen hoitoa tai monimuotoisuuden edistämistä on tehty maankohoamisrannikon kohteilla, paahde-, lehto- ja lähde-elinympäristöissä. Lisäksi on toteutettu tikankontin ja lettorikon hoitohanke sekä ennallistettu pieni suo vesiensuojeluhankkeen yhteydessä. Vesiensuojeluhankkeet ovat olleet pääosin metsätalouden vesistövaikutusten pienentämiseen tähtääviä yleensä pienten valuma-alueiden suunnitteluhankkeita tai vesiensuojelurakenteiden toteutushankkeita. Kemeran luonnonhoitohankkeiden toteutus on muuttunut niin, että vuodesta 2014 lähtien Metsäkeskus tekee luonnonhoitohankkeiden yleissuunnittelun sekä hakee hankkeelle ulkopuolisen yksityiskohtaisen suunnittelun ja toteuttajan hankehakumenettelyllä. Taulukko 5. Toteutuneet luonnonhoidon kemera-hankkeet ja ympäristötuet sekä muita hankkeita ja töitä Pohjois-Pohjanmaalla vuosina 2008-2014. Luonnonhoidon toimi kpl Vaikutushehtaarit Kemera Valti onapu Valtakunn. LHhankkeet EUrahoit us Muu rahoitus Tärkeiden elinympäristöjen hoito- ja kunnostus Paahde-elinympäristöjen hoito 4 43 x x x Lähteiden kunnostus 2 510 x Maankohoamisrannikon monimuotoisuuden 1 500 x edistäminen Tikankontin ja lettorikon hoito 1 58 x Lehtojen hoito 2 10 x Tärkeiden elinympäristöjen kartoitus 0 Maisemanhoidon kannalta merkittävät kunnostustyöt Vesistöhaittojen estäminen 38 1) x Ojitusalueen ennallistaminen 1 5 x 0 Luonnonhoitoa ja monikäyttöä ym. korostavia 0 alueellisesti merkittäviä hankkeita YHTEENSÄ luonnonhoitohankkeet 2008-49 615 912 139 x x x 2014 Yhteensä ympäristötuki 1699 15 193 5 994 981 x Metso-ohjelman toteuttaminen x mm. välityssopimukset ELY:lle 13 x Metso vaikuttavuutta -hanke x x Ruka-Kuusamo - pilotti Riistaa reunoilta -hanke 3 5 1 000 Askel riistametsään -hanke 4 55 3000 Kotiseutukosteikko Life -Plus 12 55 667 29 400 29 400 Water praxis- hanke x x x Metso-luontomatkailu -hanke Natura-vesiensuojelus. hanke x x Luonnonhoitotutkinnot 700 x Koulutus, edistäminen x x x
9 Yhteensä 6 907 120 x x x 1) Vaikutushehtaarit ei tiedossa 3.4 Muut luonnonhoitoon liittyvät hankkeet, työt ja toimijat Metsäkeskus on ollut mukana useissa valtakunnallisissa ja maakunnallisissa hankkeissa tekemässä luonnonhoidon edistämistä (taulukko 5). MMM:n rahoittamassa Metso-vaikuttavuutta luonnonhoitoon hankkeessa metsäkeskus mm. järjestää metsänomistajille ja toimijoille luonnonhoidon koulutusta ja retkeilyjä vuosina 2014-2016. Metsäkeskus osallistui valtakunnalliseen paahde-elinympäristöjen hoitohankkeeseen, joka toteutettiin kemera-varoilla. Metsähallituksen hallinnoimassa EU-Life:n Light and fire -hankkeessa (2014-2020) metsäkeskus alkoi 2014 suunnitella ja hoitaa Rokuan paahde-elinympäristöjä. Metsäkeskus oli mukana 2011-2014 toteutetussa EU:n maaseuturahaston rahoittamassa ja Oulun Seudun ammattikorkeakoulun hallinnoimassa Ruka-Kuusamo -pilotti hankkeessa, jossa kehitettiin maiseman huomioimista metsäsuunnittelussa ja hakkuissa matkailukeskittymässä. Suomen Riistakeskuksen hallinnoima Askel riistametsään hanke (2014-2015) jalkautti riistapainotteista metsänkäsittelyä toimijoille. Hankkeessa tehtiin riistapainotteiset työohjeet työlajeittain. Pohjois-Pohjanmaalla metsäkeskus oli mukana tekemässä pilottikohteita riistaelinympäristöjen hoidosta taimikoihin ja nuoriin metsiin sekä järjesti metsänomistajille koulutusretkeilyn. Suomen riistakeskuksen hallinnoimassa valtakunnallisessa Riistaa reunoilta hankkeen (2013-2014) alkuvalmisteluissa metsäkeskus oli mukana. Hankkeessa Tapio teki riistanhoitoohjeet vaihettumisvyöhykkeille. Hankkeessa tehtiin kolme pilottikohdetta. Riistakeskuksen hallinnoima valtakunnallinen Kotiseutukosteikko Life Plus hanke (2011-2015) on suunnitellut ja toteuttanut Pohjois-Pohjanmaalla viisi mallikosteikkoa. LIFE Plus -hanke suunnitteli myös 3 kosteikkoa, jotka toteutetaan kemera-varoilla vuosina 2014-2016. Lisäksi hankkeessa suunniteltiin 4 kosteikkoa, joista 1 on toteutettu maatalouden ei-tuotannollisella investointituella, 1 metsäyhtiön toimesta sekä 2 yksityismaanomistajien omalla rahoituksella. Muutama toteutetuista kosteikoista on metsäkeskuksen tekemästä yleissuunnitelmasta. Metsäkeskus on ollut myös lukuisissa vesiensuojelua ja luonnonhoitoa edistävissä ohjausryhmissä, työryhmissä tai muuten mukana hankkeissa valtionavulla kuten MMM:n rahoittamissa ja Innoforin toteuttamassa Talous-Metso hankkeessa ja Tapion Natura-vesiensuojelusuunnitelma -hankkeessa. Metsäkeskuksen järjestämiin luonnonhoitokortti-tentteihin (aikaisemmin luonnonhoitotutkinto) on osallistunut yhteensä noin 700 pääasiassa metsäkoneenkuljettajaopiskelijaa. Lisäksi tenteissä on ollut metsäammattilaisia ja metsänomistajia. Suojelu luonnonsuojelulain keinoin Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus on toteuttanut METSON vapaaehtoista suojelua luonnonsuojelulain keinoin yhteensä 6 521 ha Pohjois-Pohjanmaalla vuosina 2008-2014 (taulukko 6). Tästä 5 477 ha on ostettu valtiolle, 987 ha on yksityisiä suojelualueita (YSA) ja 58 ha on määräaikaisia suojelusopimuksia. Ostetuista kohteista Metso-ohjelman mukaisia kohteita on 3 561 ha. Eniten ELYN METSO-ohjelman tavoitteesta on jääty jälkeen maankohoamisrannikon kohteiden osalta. Tavoitteesta on saavutettu 46 %. Runsaslahopuustoisten metsien sekä puustoisten soiden ja soiden metsäisten reunojen tavoitteesta on saavutettu puolet.
10 Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus on käyttänyt varoja yhteensä 8,622 milj. Metso-ohjelmaan vuosina 2008-2014. Taulukko 6. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen METSO-ohjelman (2008-2025) tavoitteen toteutuminen vuosina 2008-2014. Valtion maiden luonnonhoitotyöt Suojelualueet Hallinnoimillaan suojelualueilla Metsähallitus on ennallistanut noin 1000 ha suota Pohjois- Pohjanmaalla vuosina 2008-2014. Metsien ennallistamispolttoja suojelualueilla on tehty 47 ha ja muuta metsien ennallistamista, lahopuun lisäystä ja pienaukotusta, noin 600 ha. Harjujen paahdeympäristöjä on hoidettu suojelualueilla noin 7 ha ja lehtoja noin 2 ha. Metsähallituksen hallinnassa olevia perinnebiotooppeja oli hoidossa kaikkiaan noin 1100 ha vuonna 2014. Pinta-alaltaan valtaosa näistä keskittyy merenrantaniityille ja rannikon lintuvesille. Perinnebiotoopeilla suurin osa hoidettavasta pinta-alasta on vuokrattu yksityisille viljelijöille laidunkäyttöön ja niiden hoitoa rahoitetaan EU:n erityisympäristötuella. Pienialaisia kohteita hoidetaan myös Metsähallituksen omana työnä niittämällä. METSO-ohjelma sekä EU:n Life luonto -rahaston rahoittamat valtakunnalliset EU-hankkeet ovat olleet suojelualueiden ennallistamis- ja luonnonhoitotöissä tärkeä rahoituslähde. Vuosina 2010-2014 käynnissä ollut Suoverkosto-Life oli Suomen tähän asti suurin EU:n Life Luonto - rahaston hanke, jossa ennallistettiin lähes 4 800 hehtaaria arvokkaita suoalueita eri puolilla Suomea. Luonnonhoito-LIFE -hankkeessa hoidetaan vuosina 2011 2016 valtakunnallisesti yhteensä lähes 1 000 hehtaaria niittyjä, ketoja, puustoisia perinneympäristöjä, lehtoja ja valkoselkätikan asuttamia vanhoja lehtimetsiä. Hoitokohteita on 59:llä Natura 2000 -alueella Saaristomereltä Kuusamoon. Vuonna 2014 käynnistyneessä valtakunnallisessa EU-rahoitteisessa Light and fire -Life - paahdehankkeessa merenrantaniityillä, dyyneillä, harjuilla, nummilla ja muissa paahdeympäristöissä tehdään luonnonhoidollisia polttoja ja raivataan puustoa. Lisäksi hankkeessa tehdään suojelualueiden
11 metsien ennallistamispolttoja. Ensimmäistä kertaa Suomessa samassa hankkeessa hoidetaan valtion, yksityisten maanomistajien ja yritysten maita. Talousmetsät Metsähallituksen talousmetsissä Pohjanmaan alueella on tehty riistan elinympäristöjen hoitoa ennallistamalla riekko- ja hanhisoita 670 ha, korpia 16 ha ja kosteikkoja 43 ha. Riistaelinympäristöjen kunnostusta tehdään mm. metsästystuloista kertyneillä varoilla. Metsähallitus on kunnostanut puroja pääasiassa metsähallituksen talousmetsissä Iijoen valumaalueella Pudasjärvellä ja Taivalkoskella kahdessakymmenessä purossa yhteensä noin kymmenen kilometriä vuosina 2008-2014. Lisäksi purojen valuma-alueilla on tehty vesiensuojelutöitä kuten pintavalutuskenttiä, laskeutusaltaita, ojien tukkimisia ja soiden ennallistamisia. Purojen kunnostamisella on pyritty luontoarvojen lisäämiseen. Talousmetsien kunnostusojituksien yhteydessä metsähallitus on toteuttanut tehostettua vesiensuojelua (erityisrakenteita). Pohjois-Pohjanmaan alueella on MH:n talousmetsissä tehty kulotuksia 46 hehtaaria vuosina 2008-2014. Niistä suurin osa vuosina 2008-2009 ja kolmena viimeisimpänä vuonna ei yhtään hehtaaria! METSO-suojeluun Metsähallituksen talousmetsistä on otettu noin 2550 ha Pohjois-Pohjanmaalla. Maatalouden ympäristökorvaukset EU-osarahoitteisia ympäristötuen erityistukia on maksettu vuodesta 1995. Vuonna 2014 lähinnä maatiloille on maksettu maiseman ja perinnebiotooppien hoitoon liittyviä tukia sopimusten kautta noin 1,65 miljoonaa euroa. Investointeja perinnebiotooppien aitaamiseen ja raivaamiseen on maksettu 2008-2014 maatiloille ja yhdistyksille 8 hakijalle reilu 40 000 euroa. Kosteikkoihin liittyviä maatalouskosteikkoinvestointeja on myönnetty 14 kosteikolle noin 982 000 euroa vuosina 2008-2014. Kosteikkojen hoitotukia on maksettu vuonna 2014 vähän yli 15 000. 4. Luonnonhoidon toteutusohjelma 2016 2020: lähtötilanteesta hankkeiksi 4.1 Luonnonhoidon yleiset tavoitteet Pohjois-Pohjanmaalla Luonnonhoidon tavoitteena Pohjois-Pohjanmaalla on sekä metsätalouden vesiensuojelu että monimuotoisuuden edistäminen normaalissa metsätaloudessa ja hanketoiminnalla. Hanketoimintaa pyritään rahoittamaan kemeralla ja EU-varoilla. Pohjois-Pohjanmaan maaseudun kehittämissuunnitelmassa 2014 2020 todetaan, että tuotettaessa ruokaa, energiaa ja metsätaloustuotteita tavoitteena on ottaa huomioon aikaisempaa vahvemmin vesiensuojelun, maiseman ja luonnon monimuotoisuuden edistäminen sekä ympäristönhuolto. Pohjois-Pohjanmaan maakuntaohjelmassa 2014 2017 on toimintalinjan 3, Aluerakenne, yhtenä Ympäristöön ja kestävään luonnonvaratalouteen liittyvänä toimenpiteenä: Edistetään vesienhoitoa ja vesivarojen kestävää käyttöä. Metso-ohjelma jatkuu Valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti vuoteen 2025 asti, mihin mennessä pyritään saavuttamaan ohjelmassa määritellyt tavoitteet. Tavoitteiden saavuttaminen on haasteellista rahoituksen ja henkilöresurssien osalta. Luonnonhoidon yleiset tavoitteet Pohjois-Pohjanmaalla ovat seuraavat:
12 1. Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelman ja toimenpideohjelman toteuttaminen 2. METSO toimintaohjelman toteuttaminen 3. Talousmetsien vesiensuojelun ja luonnonhoidon edistäminen 4. Luonnonhoidon neuvonnan, koulutuksen ja tiedotuksen korkea taso 5. Hankehakuun hyvien hankkeiden tuottaminen 6. EU-rahoituksen aktiivinen hakeminen luonnonhoitoon ja vesiensuojeluun 7. Metsien monikäytön edistäminen 8. Heikentyneiden elinympäristöjen hoito otetaan huomioon niiden ennallistamisessa 9. Ilmastomuutokseen varautuminen 4.2 Kemera-rahoitus Pohjois-Pohjanmaalla Kemeran luonnonhoitovaroja on ollut vuosittain käytettävissä noin 1,1 milj. vuosina 2008-2014. Valtakunnan tasolla budjettikaavailujen mukaan luonnonhoitoon osoitettujen varojen määrä pienenee vuoden 2015 tason 6 miljoonasta eurosta 3 miljoonaan euroon eli puoleen vuonna 2016. Todennäköisesti myös maakunnan luonnonhoidon kemera-varat vähenevät. Valtaosa vuosittaisista luonnonhoitovaroista käytetään jatkossakin ympäristötukisopimusten rahoittamiseen. Luonnonhoitohankkeiden rahoitustarve perustuu jo rahoituspäätöksen saaneisiin hankkeisiin, joita oli syyskuussa 2015 yhteensä 1,26 milj. euron edestä ja pieneen määrään uusia hankkeita. Osa rahoituspäätöksen saaneista hankkeista toteutettaneen vuoden 2015 varoilla. Ympäristötukien rahoitustarve perustuu pääosin uusittaviin metsälain 10 :n kohteisiin ilman vähäpuustoisia soita. Ympäristötukisopimukset Metsäkeskus edistää ja neuvoo maanomistajia kemeran ympäristötukien laadinnassa ja avustaa niiden valmistelussa. Metsäkeskus on tehnyt ohjeen ympäristötukisuunnittelusta (2.9.2015), mikä oli tarpeen vähien varojen suuntaamiseksi. Kemera-lainsäädännön ja em. ympäristötukiohjeen mukaan ensijaisesti ympäristötukea maksetaan metsälain 10 :n kohteille. Jos varoja riittää, voidaan rahoittaa myös muita arvokkaita luontokohteita kuten Metso-kohteita. Ympäristötukiohjeen mukaan 10 :n vähäpuustoisia kohteita kuten soita ei pääsääntöisesti rahoiteta. Mahdollisesti rahoitusta saavien muiden kuin 10 :n mukaisten alueellisesti edustavien METSO-kohteiden tulee olla luokkaa I tai II. Ympäristötukisopimuksien suunnitelma vuosiksi 2016-2020 perustuu maakunnan uusittaviin metsälain 10 :n mukaisiin ympäristötukisopimuksiin (4848 ha) ja uusittaviin metso-ohjelman kohteisiin (yhteensä 688 ha) sekä tämän lisäksi puoleen jäljelläolevasta Metso-ohjelman ympäristötuen tavoitteesta. Näin laskettuna ympäristötuen kemeran rahoitustarve on yhteensä 5,59 milj. (taulukko 7). Rahoitustarvearvio ei sisällä uusittavaksi tulevia metsälain 10 :n mukaisia vähäpuustoisia soita (13 000 ha), joille on maksettu ympäristötukea yhteensä 2 milj. vuosina 2006-2010. Edellä mainitusta uusittavien ympäristötukien rahoitustarve on 4,3 milj. ohjelmakaudella, josta 0,5 milj. on vapaaehtoisen suojelun Metso-ohjelman mukaisia kohteita. Lisäksi rahoitusta tarvitaan metso-ohjelman tavoitteen mukaisesti uusiin kohteisiin 1,29 milj., millä rahoitetaan puolet jäljelläolevasta ympäristötuen Metso-tavoitteesta (taulukko 8). Taulukossa 8 esitetään suunnitelma uusien ympäristötukikohteiden elinympäristöistä. METSO-ohjelma jatkuu Valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti vuoteen 2025 asti, mihin mennessä pyritään saavuttamaan ohjelmassa määritellyt ympäristötuen tavoitteet. Pohjois- Pohjanmaan METSO-ohjelman ympäristötukitavoitteen saavuttaminen on vaarassa, jos ympäristötukivarat jatkuvat koko ohjelmakauden alhaisella tasolla. Luonnonhoitohankkeet
13 Metsäkeskus edistää, tekee yleissuunnittelua, järjestää kilpailumenettelyn ja rahoittaa kemeran mukaisia luonnonhoitohankkeita. Hankkeet ovat useamman kuin yhden tilan hankkeita ja niitä toteutetaan yksityisten maanomistajien mailla. Toteutusohjelman pohjalta priorisoidaan hanketyypit ja kohdealueet. Pohjois-Pohjanmaan suomaakunnassa, jossa ojitettuja soita on yli neljännes metsätalousmaan pintaalasta, tärkein kemeralla rahoitettava hanketyyppi on kunnostusojituksista aiheutuneiden vesistöhaittojen estäminen tai korjaaminen. Tämä johtuu maakunnan vesistöjen ekologisesta tilasta, joka ei ole hyvä läheskään kaikissa vesistöissä (kuva1). Muita tärkeitä hanketyyppejä ovat metsien monimuotoisuutta edistävät kulotushankkeet ja usean tilan alueelle ulottuvien elinympäristöjen kunnostustyöt. Niukkojen kemera-varojen takia maakunnassa pyritään hakemaan luonnonhoitoon aktiivisesti mm. EU-varoja. Kemeran luonnonhoitohankkeiden suunnitelma on yhteensä 1,61 milj. ohjelmakautena. Tästä on 1,5 milj. vesiensuojeluhankkeisiin, josta 1,26 milj. on jo rahoituspäätöksen saaneisiin hankkeisiin ja 0,24 milj. uusiin vesiensuojeluhankkeisiin. Kulotushankkeiden suunnitelma on 80 000 ja elinympäristöjen kunnostamisen 30 000 (taulukko 7). Taulukko 7. Luonnonhoitohankkeiden ja ympäristötukisopimuksien suunnitelma ja budjetti Pohjois- Pohjanmaan yksityismetsiin vuosille 2016-2020. Työlaji Kemera, Valtionapu, Valtakunnalliset LHhankkeet, EUrahoitus, Muu rahoitus, Yhteensä, 1. Tärkeiden elinympäristöjen hoito- ja kunnostustyöt sekä suoelinympäristöjen ennallistaminen Elinympäristöjen kunnostaminen 30 000 40 000 16 000 70 000 2. Metsäojituksista aiheutuneiden vesistöhaittojen estäminen tai korjaaminen Vesistöhaittojen estäminen - jo rahoitetut hankkeet 1 260 000 1 260 000 - uudet hankkeet 240 000 30 000 270 000 3. Metsien monimuotoisuutta edistävä kulotus Kulotushankkeita 80 000 9 000 79 000 4. Vieraskasvien hävittäminen ja leviämisen estäminen 0 0 0 5. Muita metsäluonnonhoitoa, maisema, kulttuuri- ja virkistysarvoja korostavia alueellisesti merkittäviä hankkeita 0 0 0 Hankkeet yhteensä 1 610 000 79 000 1 679 000 Ympäristötukien laadinta - uusittavat 10 :n kohteet 1) 3 800 000 380 000 4 180 000 - uusittavat Metso-kohteet 2) 500 000 50 000 550 000 - uudet ympäristötuet (50 % jäljellä olevasta Metso-tavoitteesta) 3) 1 290 000 150 000 1 440 000 Ympäristötuki yhteensä 5 590 000 580 000 6 170 000 Yhteensä 7 200 000 659 000 16 000 7 875 000 1)Uusittavat 10 :n kohteet, 4848 ha, eivät sisällä vähäpuustoisia kohteita. 2) Uusittavia Metso-kohteita 688 ha, ei vähäpuustoisia. 3) Uudet Metso-ohjelman tavoitteen mukaiset 10 :n kohteet ja metso-kohteet, 1140 ha
14 Oulujoen-Iijoen vesienhoito-ohjelman ja toimenpideohjelman mukaan Pohjois-Pohjanmaalla on 179 vesistöä tai niiden osaa, jotka on arvioitu metsätalouden takia paineenalaisiin vesistöihin (kuva 2). Näistä vesistöistä on valittu asiantuntija-arviona vesiensuojelun painopistealueita, jotka esitetään kuvassa 2. Vesienhoidon painopistealueiden vesistöissä veden ekologinen tila on yleensä tyydyttävä tai välttävä. Ne ovat tärkeimpiä uusien vesienhoitohankkeiden kohdealueita. Osasta näistä alueista on tullut jo kunnostusaloite ELY-keskukselle. Vesiensuojelussa ensisijaisena tavoitteena on saattaa loppuun jo rahoituspäätöksen saaneet vesiensuojeluhankkeet. Lisäksi vesiensuojelutarpeita voi olla muissa pienissä luokittelemattomissa vesistöissä. Vesiensuojeluhankkeita pyritään saamaan myös raakkupurojen valuma-alueille. Elinympäristöjen hoitotöitä voidaan tehdä monimuotoisuusarvoiltaan potentiaalisimmissa kohteissa. Sopivia hoitotöitä ovat mm. kulotus, lehtojen hoito ja harvinaisten rehevien soiden, korpien ja lettojen ennallistaminen sekä valtakunnallisesti uhanalaisten tai direktiivilajien elinympäristöjen ennallistaminen ja hoito. Kulotushankkeet on nähty maakunnassa merkittäviksi elinympäristöjen ennallistamishankkeiksi ja kulolajien säilymisen turvaajiksi. Kulotus on myös metsäsertifioinnin kulotuskriteerin toteutumisen edellytys. Hyödyllisintä on toteuttaa kulotukset palojatkumoalueiden läheisyydessä. Kuvassa 3 esitetään luonnonhoidon edistämisen painopistealueet. Purojen kunnostamisen tarve maakunnassa on suuri. Koska purojen kunnostamisen menetelmästä ei ole vielä riittävää varmuutta eikä myöskään ohjeistusta ja kunnostuskohteiden priorisointia, seurataan asiassa tapahtuvaa kehitystä ja pyritään hankkimaan pilotointikokemusta. 4.3 Muu rahoitus Yhteishankkeet, joissa metsäkeskus on mukana Luonnonhoidon tavoitteiden saavuttamiseen tarvitaan muitakin rahoituskanavia kuin Kemeran luonnonhoitobudjettia. Valtakunnalliset luonnonhoitohankkeet ovat tärkeä osa luonnonhoidon edistämisessä. Laajat yhdessä sidosryhmien kanssa toteutettavat mm. EU:n Life-hankkeet, antavat lisäpanosta koko luonnonhoidon kenttään. Metsähallituksen hallinnoimassa Light and fire -Life -paahdehankeessa metsäkeskus jatkaa paahdeelinympäristöjen hoitoa Rokualla. Metsäkeskus on hakenut EU-hankerahoitusta Maaseuturahastosta Tieto-Hasu hankkeeseen happamien sulfaattimaiden tiedotukseen ja kartoitukseen GTK:n kanssa. Metsäkeskus on mukana myös vesiensuojelua edistävässä VYYHTI II-hankkeen toteuttamisessa, jos sille myönnetään EU-rahoitusta. Näiden lisäksi metsäkeskus on mukana lukuisien EU- ja muiden hankkeiden ohjaus- ja työryhmissä. Ely-keskuksen METSO-ohjelman jatkaminen Ely-keskus jatkaa METSO-ohjelman toteuttamista ympäristöministeriön linjauksien mukaisesti. Tavoite Metso-ohjelman toteuttamista luonnonsuojelulain keinoin on 300 ha vuonna 2016. Tavoite pienenee merkittävästi verrattuna aikaisempiin vuosiin. Painopiste on entistä tarkemmin varsinaisella Metsoohjelman alueella. Elinympäristötyypeistä painopiste tullee olemaan vanhojen runsaslahopuustoisten kangasmetsien ja maankohoamisrannikon kohteiden suojelussa. Jos toteutetaan Metso-ohjelma loppuun, ohjelmakaudella tavoitteena on toteuttaa puolet jäljellä olevasta Metso-tavoitteesta. Se on noin 1000 ha runsaslahopuustoisia kangasmetsiä ja 300 ha maankohoamisrannikon kohteita. Harjujen paahdeympäristöjä puuttuu tavoitteesta vielä 39 ha ja pienvesien lähimetsiä 26 ha. Vanhojen suojeluohjelmien toteuttaminen on loppusuoralla. Valtion maiden luonnonhoitotyöt Talousmetsät Valtion maiden talousmetsissä käytetään riistakohteiden kunnostuksiin vuosittain yhteensä noin
15 50 000 euroa. Kunnostuskohteet voi olla joko Kainuussa tai Pohjanmaalla. Lisäksi talousmetsissä tehdään pienimuotoisia purojen ennallistamisia. Talousmetsien pienvesien etenkin purojen kunnostuksien kunnostustarpeita on paljon mm. Koillismaalla. Kunnostaminen olisi tärkeää mm. lohikalojen ja raakun takia. Kunnostuksiin haetaan ulkopuolista rahoitusta. Suojelualueet Vuosina 2016-2020 Pohjois-Pohjanmaan suojelualueilla jatketaan ennallistamisten toteutusta soiden ja metsien osalta. Metsien ennallistamisessa pääpaino tulee olemaan ennallistamispoltoissa. Luonnonhoidossa jatketaan paahdeympäristöjen hoitoa harjualueilla, sekä otetaan myös uusina kohteina hoitoon rannikon dyyni- ja nummialueita Light- and fire hankkeessa. Hoidettavien perinnebiotooppien määrä pyritään pitämään vähintään nykyisellään eli noin 1000 hehtaarissa tai mahdollisesti hieman kasvattamaan ottamalla hoitoon arvokkaimpia toistaiseksi hoidon ulkopuolelle jääneitä kohteita. Pinta-alasta suurinta osaa laidunnetaan. Metsähallitus hakee EU-varoja mm. soiden suojeluun ja ennallistamiseen Suoverkosto-Lifen hankkeen jatkamiseen. Tavoitteena on myös hakea varoja purojen kunnostamiseen ja valuma-alueilla tehtäviin vesiensuojelutöihin mm. raakkualueilla. Riistakeskuksen hankkeet Riistakeskus on hakenut EU:n Life Plus hankkeena Taiga-grous hanketta, jossa viedään riistapainotteisia menetelmiä käytäntöön. Lisäksi hankkeessa kokeillaan uutta rahoitustekniikkaa riistaelinympäristöjen hoitoon. Maatalouden ympäristökorvaukset Maatalouden maisemanhoitoon ja kosteikkojen hoitoon liittyvät tuet ovat nimeltään ympäristösopimuksia ja maksettava tuki ympäristökorvausta. Maiseman ja perinnebiotooppien hoitoon liittyviä sopimuksia tehtiin yhteensä 160 kpl noin 4300 ha:n alalle, kosteikkojen hoitoon ympäristösopimuksia maksettiin 14 kpl ja noin 100 ha. Tukimäärä tulee olemaan maisemaan ja perinnebiotooppien hoitosopimuksiin arviolta 1,8-1,9 miljoonaa euroa/vuosi ja kosteikkoihin noin 45 000 euroa. Lisäksi tukea voi hakea kosteikkoihin liittyviin ei-tuotannollisiin investointeihin sekä perinnebiotooppien aitaamiseen ja alkuraivaukseen. 4.4 Suunnitelma elinympäristöittäin ympäristötuesta ja hanketyypeistä Luonnonhoidon toteutusohjelman tavoitteena on pysäyttää metsäluonnon köyhtyminen vuoteen 2020 mennessä Pohjois-Pohjanmaalla. Vesiensuojelun tavoitteena on pintaveden hyvän laadun saavuttaminen Oulujoen-Iijoen vesienhoito-ohjelman mukaisesti. Tavoite perustuu laajempiin kansainvälisiin ja kansallisiin strategioihin ja ohjelmiin. Maakunnassa erityisesti huomio suunnataan vesimuodostumiin, joissa metsätalous on pääasiallinen kuormittaja tai se on vesienhoidossa tunnistettu merkittäväksi paineeksi Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelmassa (kuva2). Tavoitteen saavuttaminen on haasteellista ja vaatii resursseja. Varojen vähentyminen priorisoi hankkeita ja luo paineita hakea EU-varoja luonnonhoidon töihin. Varojen väheneminen suuntaa myös luonnonhoitohankkeita ensisijaisesti painopistealueille. Vesiensuojeluhankkeiden painopistealueet esitetään kuvassa 2 sekä monimuotoisuuden ja kulotuksen painopistealueet kuvassa 3. Kemera-hankkeita voidaan toteuttaa perustellusti myös muilla alueilla.
16 Uhanalaisten luontotyyppien arvioinnissa tuli esille, että metsäisistä luontotyypeistä ennen kaikkea lehdot, lehtipuuvaltaiset kangasmetsät, ikivanhat metsät ja karukkokankaat ovat uhanalaistuneet. Soista rehevät, korpiset ja lähteiset suotyypit ovat uhanalaistuneet sekä soiden reunaosien rämeet. Sisävesistä uhanalaisimpia ovat virtavedet, lähteiköt ja lammet. Pohjois-Pohjanmaalla painotukset elinympäristöjen hoidossa ovat luonnonhoidolliset kulotukset ja uhanalaistuneiden luontotyyppien hoito. Seuraavassa esitetään aikaisempaa yksityiskohtaisempi kuvaus luonnonhoidon painopisteiden suuntaamisesta ja perusteista elinympäristötyypeittäin lähinnä kemeran ja metsäkeskuksen valtionavun keinoin. Suunnitelma kemera-rahoitteisista ympäristötukisopimuksista ja luonnonhoitohankkeista elinympäristöittäin vuosiksi 2016-2020 esitetään taulukossa 8. Vanhoja uusittavia 10 :n mukaisia kohteita on 4848 ha ja uusittavia Metso-kohteita on 688 ha ilman vähätuottoisia soita ja kallioita. Uusittavista 10 :n kohteista pääosa on pienvesien lähiympäristöjä, korpia ja lettoja. Uusittavista Metso-kohteista valtaosa on maankohoamisrannikon kohteita ja runsaslahopuustoisia kangasmetsiä. Metso-ohjelman mukaan ympäristötuen piiriin tulisi saada vielä uusia kohteita yhteensä 1150 ha, jos varoja riittää. Maankohoamisrannikon sukkessiosarjojen luontotyypit ovat Pohjois-Pohjanmaalla merkittävässä erityisasemassa pitkän rannikon takia. Niiden saaminen ympäristötuen tai muun suojelun piiriin on maakunnassa erityisasemassa vapaaehtoisessa suojelussa. Lehtoja on Pohjois-Pohjanmaalla vähän, vain muutama prosentti metsätalousmaasta. Lehtojen ympäristötukisuojelun Metso-tavoitteesta on saavuttamatta lähes 500 ha, kun tavoitteesta on saavutettu vasta kolmannes. Lehtojen monimuotoisuutta ylläpidetään turvaamalla arvokkaimmat kohteet vapaaehtoisilla ympäristötukisopimuksilla ja lisäämällä muuttuneiden talousmetsälehtojen monimuotoisuutta luonnonhoidolla kuten kuusten poistolla. Runsaslahopuustoisten kangasmetsien osalta METSO-ohjelman tavoitteiden saavuttaminen painottuu jatkossa enemmän ELY-keskuksen kuin Metsäkeskuksen toimenpiteisiin. Metsäkeskuksen uuden 2.9.2015 voimaan tulleen ympäristötukiohjeen mukaan runsaslahopuustoisia kangasmetsiä voidaan rahoittaa ympäristötuella vain, jos varoja on jäljellä metsälain 10 :n kohteiden jälkeen. Kohteiden koon tulee olla alle 4 hehtaaria. Runsaslahopuustoisten kohteiden suojeluun halukkaat metsänomistajat ohjataan yleensä ELY-keskukseen. Metsäkeskus välittää ELY-keskukselle noin 20 METSO-tarjousta vuosittain. Lisäksi muilla metsäalan toimijoilla on välityssopimukset ELY:n kanssa. Palaneen puun ja lahopuun määrää lisätään suunnittelemalla vähintään neljä luonnonhoidollisen kulotuksen hanketta ohjelmakaudella. Hankkeissa on tavoitteena polttaa esimerkiksi kookkaita säästöpuuryhmiä 6-7 kappaletta yksityismetsissä vuotta kohti. Pienvesielinympäristöjen ympäristötukiin panostamalla turvataan myös niihin liittyviä reheviä kohteita, kuten lehtoja, korpia ja metsäluhtia ja lisätään kytkeytyvyyttä. Pienvesielinympäristöjä on kattavasti yli maakunnan, joten niiden luonnonhoidolla vaikutetaan tasapuolisesti koko maakunnan metsäluontoon. Lisäksi pienvesillä on merkittävä asema vesiensuojelun, maiseman ja virkistyksen kannalta. METSO-ohjelmassa asetettu tavoite maakunnan pienvesiympäristöjen ympäristötuen määrästä on saavutettu, mutta siitä huolimatta luonnontilaisenkaltaiset pienvesien lähiympäristöt ovat tärkeitä uusittavia ja uusia ympäristötukikohteita. Maksamalla metsänomistajille ympäristötukea turvataan pienvesien ja niiden lähiympäristöjen säilyminen hakkaamatta parhaiten.
17 Pienvesien lähiympäristöihin ei esitetä luonnonhoitohankkeita. Pienvesien lähiympäristöt pyritään säilyttämään hyvillä hakkuilla ja metsänhoitotoimenpiteillä, jolloin puustoa ei avohakata tai hakataan vain varovaisesti ja pensaskerros säilytetään. Metsäammattilaisten neuvonnan osuus on tärkeä. Suoluonnon ja suokokonaisuuksien turvaaminen on tärkeää, koska soita on ojitettu Pohjois- Pohjanmaalla paljon. Erityisen arvokkaita ovat etenkin puustoiset letot ja kaikki korpityypit. Metsoohjelman ympäristötukitavoitteesta ollaan soiden suojelussa jäljessä vain korpien osalta reilu 300 ha. Ympäristötukiohjeen mukaan vähäpuustoisten 10 :n rämeiden ympäristötukisopimuksia ei enää uusita kuin poikkeustapauksissa. Ympäristötukisopimuskausi päättyy maakunnassa noin 13 000 ha:n pinta-alalta vähäpuustoisia soita ohjelmakauden aikana. Taulukko 8. Suunnitelma ympäristötuesta ja hankkeista monimuotoisuuden edistämiseksi Pohjois- Pohjanmaalla 2016-2020. Elinympäristötyyppi Ympäristötuki, Uusittavat 10 :n kohteet Ympäristötuki, Uusittavat Metsokohteet Ympäristötuki Uusi tavoite - Metso-ohjelman 2016-2020 Luonnonhoitohankkeet ha ha/vuosi ha ha/vuosi ha ha/vuosi kpl Maankohoamisrannikon monimuotoisuuskohteet 290 58 200 40 1 Lehdot 183 37 6 1 250 50 1 Runsaslahopuustoiset kangasmetsät 22 4 264 53 530 106 Kulotus 4 Pienvesien lähimetsät 3055 611 52 10 Puustoiset suot ja soiden metsäiset reunat 1) 1588 318 76 15 150 30 1 Puustoiset perinnebiotoopit 10 2 Kalkkikalliot ja ultraem.maat 10 2 Yhteensä 4848 970 688 138 1150 230 7 1) Ei sisällä vähäpuustoisia soita, vaan korvet ja letot. Vähän muuttuneita uhanalaisia suotyyppejä pyritään ennallistamaan luonnonhoitohankkeina vain rehevien korpien ja lettojen osalta ennen kaikkea, jos paikalla kasvaa valtakunnallisesti uhanalaisia tai direktiivilajeja kuten tikankonttia. EU-hankkeina pyritään ennallistamaan myös suojelualueiden reunoja. Laajojen vesitaloudellisesti yhtenäisten suokokonaisuuksien luominen luonnonhoidon keinoin on mahdollista erityisesti silloin, jos Metsähallituksen ennallistamisalueisiin voidaan liittää myös ympäröivien yksityismaiden ennallistamista. Suoluontokokonaisuuksien tarkastelussa tulee olla yhteydessä muihin toimijoihin ja pyrkiä mukaan laajoihin EU-hankkeisiin. Varsinkin Metsähallitus, ELYkeskus ja metsäteollisuusyritykset ovat avainasemassa yhteistyökumppaneiksi. 4.5 Vesiensuojelun suunnitelma Vesiensuojelun osalta jatketaan metsätalouden vesistövaikutusten pienentämiseen tähtääviä valumaaluekohtaisia hankkeita. Valuma-aluekohtaista vesiensuojelun suunnittelua keskitetään erityisesti maakunnan etelä- ja länsiosaan sekä koillismaan raakkuvesistöihin ja kalataloudellisesti arvokkaisiin vesistöihin vesiensuojelun painopistealueille (kuva2). Vesiensuojelussa painopisteenä on metsätalouden vesistövaikutusten vähentäminen lisäämällä metsätalouden vesiensuojelun täydentävien toimenpiteiden, kuten pintavalutuskenttien,
18 kosteikoiden, pohjapatojen sekä virtaamanhallintarakenteiden käyttöä. Toimijoiden ja maanomistajien neuvonnalla ja koulutuksella pyritään parantamaan talousmetsien vesiensuojelua. Toteutusohjelmajaksolla toteutetaan ensisijaisesti keskeneräiset hankkeet ja viedään hankehakuun vuosittain uusia hankkeita hankkeita varojen puitteissa. 4.6 Hyvä metsäluonnonhoito talousmetsissä Kaiken luonnonhoidon ei tarvitse kohdistua arvokkaisiin elinympäristöihin. Metsäalasta noin 90 % on talousmetsiä, joten monimuotoisuuden perusta rakennetaan talousmetsissä. Luonnonhoitohankkeissa voidaan käyttää tehostetusti metsälain, metsäsertifiointikriteereiden ja metsänhoitosuositusten tarjoamia erilaisia metsienkäsittelymahdollisuuksia ja lisätä monimuotoisuudelle merkittäviä rakennepiirteitä. Säästöpuuryhmien laadulla voidaan vaikuttaa arvokkaisiin rakennepiirteisiin. Viime vuosina maakunnan yksityismetsiin on jätetty avohakkuissa reilun 0,5 milj. euron edestä säästöpuita. Lisäksi hakkuissa säästettyjen luontokohteiden arvo on ollut noin 1,9 miljoonaa euroa vuodessa Pohjois-Pohjanmaalla. Metsäsertifioinnin kriteerit ovat täyttyneet sekä säästöpuiden määrässä että luontokohteiden säilyttämisessä ja vesiensuojelussa. Uutena haasteena uudella ohjelmakaudella tulee olemaan kulotuksen saaminen uudeksi luonnonhoitohankkeeksi ja metsänomistajien tietoisuuteen. Metsäsertifiointi edellyttää kulotuksien toteuttamisia. Luonnonhoitoa ja vesiensuojelua voidaan edistää myös jättämällä taloudellisesti kannattamattomat kunnostusojitukset toteuttamatta. Luonnonhoidon tavoitteena on myös metsien maiseman, virkistys- ja muun käytön edistäminen. Metsät tuottavat hyvinvointia ja mielihyvää ja edistävät terveyttä. Luonnonhoito antaa mahdollisuuksia luontomatkailuun, kun esim. luontokohteita voidaan käyttää tutustumiskohteina. Erilaiset metsäkäsittelymenetelmät antavat uusia mahdollisuuksia niin luontomatkailulle kuin metsämaiseman hoidollekin. Vaihtoehtoisia metsänkäsittelymenetelmiä pyritäänkin lisäämään erityisesti matkailuyritysten lähellä. Myös riistanhoidon edistäminen on tärkeää. Tietoa tulee jakaa mm. uusista riistanhoito-ohjeista. Aiheeseen panostetaan mm. mahdollisella valtakunnallisella EU-hankkeella. 4.7 Viestintä, koulutus ja neuvonta METSO-ohjelman myönteinen julkisuus auttaa koko luonnonhoidon kenttää. Tieto METSO-ohjelman tarjoamista vaihtoehdoista on saatava myös niille maanomistajille, jotka eivät vielä niitä tunne. Metsään.fi -kanavaa hyödynnetään. Metsäammattilaisten tulee esittää asiakkailleen metsätaloustoimenpiteiden lisäksi myös METSO-ohjelman tarjoamat vaihtoehdot. Toimijoiden ja maanomistajien tietotasoa METSO-ohjelmasta ja luonnonhoidon vaihtoehdoista lisätään koulutuksella, tiedotuksella, retkeilyillä ja tiettyihin elinympäristöihin kohdistetulla markkinoinnilla. Kohdistetussa markkinoinnissa voidaan hyödyntää mm. Zonation-analyysiä, joka osoittaa monimuotoisuuden painopistealueita (kukva3). Metsään.fi -palvelussa esitetään metsälain 10 :n tärkeät luontokohteet, mahdolliset METSO-kohteet ja uhanalaiset lajit. Näin ollen maanomistajat aktivoituvat kysymään kohteista ja luonnonhoidon mahdollisuuksista. Kasvavaan kiinnostukseen on varauduttava riittävin henkilöstöresurssein ja kohteiden tarjontaan on pystyttävä vastaamaan kohtuullisessa ajassa. Metsään.fi -palvelua hyödynnetään markkinoinnissa ja tiedotuksessa. Luonnonhoitokortti-tenttien pitämistä jatketaan metsäkoneenkuljettajakoulutusta järjestävissä ammattiopistoissa Taivalkoskella, Muhoksella, Haapajärvellä ja Kannuksessa. Lisäksi tentteihin voivat osallistua ko. oppilaitoksien metsäalan aikuisopiskelijat, metsäammattilaiset ja metsänomistajat.
19 Neuvonnan ja koulutuksen osuus kasvaa luonnonhoidon ja vesiensuojelun edistämisessä talousmetsissä, koska hakkuut lisääntyvät ja valtion varat vähenevät luonnonhoitoon. Metsäkeskus toteuttaa neuvontaa sekä valtionavulla että luonnonhoitohankkeissa useita rahoituskanavia käyttäen. 4.8 Paikkatieto ja alueelliset painotukset Luonnonhoidon ja vesiensuojelun painopistealueet sekä vanhat jo toteutuneet luonnonhoitohankkeiden toteutuneet vesiensuojelurakenteet merkitään metsäkeskuksen paikkatietoon vuoden 2015 loppuun mennessä. Luonnonhoidon painopistealueilta nousevat esille tärkeät alueet mm. hankehakua varten. Kuvissa 2 ja 3 on kartat vesiensuojelun ja luonnonhoidon painopistealueista Pohjois-Pohjanmaalla.
20
21 Kuva 3. Pohjois-Pohjanmaan zonation-analyysi sekä luonnonhoidon ja kulotuksen painopistealueet. Zonation-karttojen tulkintaohje: Zonation-tietokoneohjelma on päätösanalyysityökalu, joka kykenee käyttämään suuria määriä ekologista paikkatietoa tuottamaan paikkaan sidotun prioriteettiluokituksen yli koko maiseman. Analyysiä voidaan hyödyntää suojeluresurssien tarkemmassa kohdentamisessa. Tulokset voidaan visualisoida prioriteettikartoilla ja niitä voidaan käyttää esim. luonnonsuojelullisesti arvokkaimpien alueiden etsimiseen. Aineistoa vaihtelemalla voidaan tehdä erilaisia analyysejä. Oheinen metsäelinympäristöjä koskeva zonation-tuloskartta perustuu Suomen metsäkeskuksen metsävara-aineistoon (aineistoon tehtiin ajallinen poiminta 2001-2011), Metsähallituksen suojelualueiden luontotyyppiinventointiaineistoon sekä Metsäntutkimuslaitoksen hallinnoimaan monilähteiseen metsien inventointiaineistoon. Käytettävä aineisto oli aina tarkin alueelta saatavilla oleva aineisto. Suomen metsäkeskuksen aineisto päivitettiin metsänkäyttöilmoituksilla. Analyysissä hyödynnettiin maastokuvioittaiset puuston laatua kuvaavat ominaisuustiedot (tilavuus ja keskiläpimitta), kasvupaikkatiedot sekä metsälain 10 :n erityisen tärkeät elinympäristöt. Analyyseissä painotettiin runsaspuustoisia, monipuulajisia, lehtomaisilla kasvupaikoilla kasvavia metsiköitä, jotka ovat hyvin kytkeytyneet sekä muuhun biodiversiteetin kannalta arvokkaaseen ympäristöönsä että suojeltuihin kohteisiin. Zonation-karttojen puutteena on, ettei niissä koskaan voin ilmentää kaikkea kerralla. Tämän vuoksi ne ovat asiantuntijan työkaluja maisemarakenteen tarkastelussa. Karttaa tulkitessa violetit alueet ovat metsämaiseman paras 5 % pinta-alasta zonation-tulosten perusteella, keltaiset on paras 5-30 % ja vihreät alueet huonoin 70 %. Tuloksena tämä tarkoittaa esimerkiksi, että violetit ja keltaiset alueet ylläpitävät parhaiten uhanalaisen metsälajiston säilymistä myös jatkossa, ja vihreät alueet edustavat vähälajisempaa voimakkaammin hoidettua metsikkömaisemaa.