PÄÄSTÖTARKKAILU 213 16WWE1867 25.6.214 VAPO OY JA YKSITYISET TURVETUOTTAJAT Läntisen Suomen turvetuotannon päästötarkkailu vuonna 213 Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella
Vapo Oy ja yksityiset turvetuottajat Läntisen Suomen turvetuotannon päästötarkkailun vuosiyhteenveto 213 1 Sisältö 1 JOHDANTO... 5 2 TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA... 5 3 SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA... 12 3.1 Lämpötila... 12 3.2 Sadanta... 13 3.3 Lumitilanne... 14 4 TARKKAILUN TOTEUTUS... 15 4.1 Yleistä... 15 4.2 Näytteenotto ja virtaamamittaus... 16 4.2.1 Kuntoonpanovaiheen tarkkailu... 16 4.2.2 Ympärivuotinen tuotantovaiheen tarkkailu... 16 4.2.3 Tuotantovaiheen täydentävä tarkkailu... 17 4.2.4 Jälkihoitovaihe... 17 4.2.5 Omavalvontanäytteet... 17 4.3 Näytteiden analysointi... 17 4.4 Päästöjen laskenta... 18 4.4.1 Ympärivuotisessa tarkkailussa olevat kohteet, joilla on virtaamamittaus... 18 4.4.2 Ympärivuotiset tarkkailukohteet, joilla ei ole ympärivuotista virtaamamittausta... 2 4.4.3 Täydentävät tarkkailukohteet... 2 4.4.4 Reduktion kautta lasketut kuormitukset... 21 4.5 Raportointi... 22 4.5.1 Väliraportointi... 22 4.5.2 Vuosiraportointi... 22 4.6 Yhteenveto suoritetuista tarkkailuista vuonna 213... 23 5 TARKKAILUN TULOKSET VUONNA 213... 24 5.1 Yleistä... 24 5.1.1 Vapo Oy... 24 5.1.2 Kekkilä Oy... 26 5.1.3 Yksityiset turvetuottajat... 27 5.2 Ominaiskuormitussuot v. 213... 28 5.3 Ominaiskuormitussoiden valumat v.213... 3 5.3.1 Ominaiskuormitussoiden vuorokauden keskivalumat hydrologisena vuonna 213... 3 5.4 Ominaiskuormitussoilta purkautuvan veden laatu... 31 5.4.1 Keskimääräinen vedenlaatu... 31 5.4.2 Vedenlaatu eri vuodenaikoina... 33 5.4.3 Vedenlaatu alueittain... 36 5.5 Omavalvontanäytteiden vedenlaatu... 36 5.6 Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut... 38 5.6.1 Ominaiskuormitus vuositasolla... 38
5.6.2 Ominaiskuormitus eri vuodenaikoina... 41 6 TARKKAILUSUOT... 42 6.1 Keski-Suomen ELY-keskus... 42 6.2 Hankasalmi... 43 6.2.1 Kivisensuo (Hankasalmi)... 43 6.2.2 Läyniönsuo (Hankasalmi)... 44 6.2.3 Tervasuo (Hankasalmi)... 48 6.3 Joutsa... 52 6.3.1 Haapasuo (Joutsa)... 52 6.3.2 Havusuo (Joutsa)... 63 6.3.3 Höystösensuo (Joutsa)... 83 6.3.4 Jokipolvensuo (Joutsa)... 88 6.3.5 Kailasuo (Joutsa)... 95 6.3.6 Mesiänsuo (Joutsa)... 98 6.3.7 Pajusuo sis. Pihlassuo (Joutsa)... 14 6.3.8 Rääsysuo (Joutsa)... 11 6.4 Jyväskylä... 115 6.4.1 Palosuo (Jyväskylä)... 115 6.5 Jämsä... 119 6.5.1 Pohjansuo (Jämsä)... 119 6.6 Karstula... 12 6.6.1 Kaijansuo (Karstula)... 12 6.6.2 Martinsuo (Karstula)... 122 6.6.3 Pirttiahonsuo (Karstula)... 124 6.6.4 Sammakkoneva (Karstula)... 13 6.6.5 Suoniemensuo (Karstula)... 14 6.6.6 Suurensuonneva I ja II (Karstula)... 14 6.6.7 Tynnörsuo (Karstula)... 141 6.6.8 Voimäensuo (Kivisuo) (Karstula)... 141 6.7 Keuruu... 143 6.7.1 Heposuo (Keuruu)... 143 6.7.2 Kalmuneva (Keuruu)... 145 6.7.3 Lehtosuo-Pyöreäsuo (Keuruu)... 152 6.7.4 Permisuo (Keuruu)... 153 6.7.5 Ukonmurronsuo (Keuruu / Petäjävesi)... 154 6.8 Kinnula... 155 6.8.1 Vehkaneva (Kinnula)... 155 6.9 Kivijärvi... 165 6.9.1 Isoneva (Kivijärvi)... 165 6.9.2 Veteläneva (Kivijärvi)... 167 6.1 Kyyjärvi... 17 6.1.1 Peuralinnanneva (Isoneva) (Kyyjärvi)... 17 6.1.2 Savonneva (Kyyjärvi)... 172 6.11 Multia... 182 6.11.1 Hirvisuo (Multia)... 182 6.11.2 Pirtti-Peurusuo (Multia)... 187 6.11.3 Lapsukansuo (Multia)... 194 6.12 Petäjävesi... 198 6.12.1 Hyttisuo (Petäjävesi)... 198 2
6.12.2 Kurkisuo (Petäjävesi)... 199 6.12.3 Umpilamminsuo (Petäjävesi)... 2 6.12.4 Valkeissuo (Petäjävesi)... 24 6.13 Pihtipudas... 28 6.13.1 Oriräme (Pihtipudas)... 28 6.13.2 Purontausneva (Pihtipudas)... 28 6.13.3 Pyytneva (Pihtipudas)... 211 6.13.4 Talkkunasuo (Pihtipudas)... 212 6.14 Saarijärvi... 213 6.14.1 Ahvenlamminsuo (Saarijärvi)... 213 6.14.2 Mahasuo (Saarijärvi)... 217 6.14.3 Pajumäensuo (Saarijärvi)... 221 6.14.4 Raatteikonsuo (Saarijärvi)... 228 6.14.5 Rajasuo (Saarijärvi)... 235 6.14.6 Saarekeneva (Saarijärvi)... 237 6.15 Viitasaari... 241 6.15.1 Heinäsuo (Viitasaari)... 241 6.15.2 Ihkajansuo (Viitasaari)... 242 6.15.3 Kolkunsuo (Viitasaari)... 242 6.16 Äänekoski... 245 6.16.1 Hietamansuo (Äänekoski)... 245 6.17 Yksityiset turvetuottajat... 246 6.17.1 Haukisuo, Autosen Urakointi ja Saneeraus Oy:n ja Martinsuon Turve Oy (Multia)... 246 6.17.2 Aukeasuo, Ristisuon turve (Joutsa)... 247 6.17.3 Löytösuo, PTK-Turve Oy (Saarijärvi)... 248 6.17.4 Rekisuo, Peat Bog Oy (Multia)... 25 6.17.5 Rajapuronsuo, Paavo Alsti (Saarijärvi)... 251 6.17.6 Jyskyneva, Peat Bog (Karstula)... 253 6.17.7 Kahasuo, Martinsuon Turve Oy (Saarijärvi)... 255 6.17.8 Pökkösuo, Martinsuon Turve Oy (Multia)... 257 7 VUOSIKUORMITUS VUONNA 213... 26 7.1 Yleistä... 26 7.2 Kuormitus ELY-keskuksittain... 26 7.2.1 Hämeen ELY-keskus... 26 7.2.2 Pirkanmaan ELY-keskus... 261 7.2.3 Varsinais-Suomen ELY-keskus... 262 7.2.4 Keski-Suomen ELY-keskus... 262 7.2.5 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus... 263 7.2.6 Uudenmaan ELY-keskus... 264 7.3 Kuormitus vesistöalueittain (Vapo Oy ja Kekkilä Oy)... 269 7.3.1 Kymijoen vesistöalue (14)... 269 7.3.2 Porvoonjoen vesistöalue (18)... 27 7.3.3 Paimionjoen vesistöalue (27)... 271 7.3.4 Aurajoen vesistöalue (28)... 271 7.3.5 Laajoen vesistöalue (31)... 272 7.3.6 Lapinjoen vesistöalue (33)... 272 7.3.7 Eurajoen vesistöalue (34)... 272 7.3.8 Kokemäenjoen vesistöalue (35)... 273 7.3.9 Karvianjoen vesistöalue (36)... 273 3
7.3.1 Lapväärtinjoen vesistöalue (37)... 274 7.3.11 Teuvanjoen vesistöalue (38)... 275 7.3.12 Närpiönjoen vesistöalue (39)... 275 7.3.13 Kyrönjoen vesistöalue (42)... 276 7.3.14 Lapuanjoen vesistöalue (44)... 277 7.3.15 Purmonjoen vesistöalue (46)... 277 7.3.16 Ähtävänjoen vesistöalue (47)... 278 7.3.17 Kruunupyynjoen vesistöalue (48)... 278 7.3.18 Perhonjoen vesistöalue (49)... 279 7.3.19 Suomenlahden rannikkoalue (81)... 28 7.3.2 Selkämeren rannikkoalue (83)... 28 7.4 Kuormitus yksityisten tuottajien soilta... 281 7.4.1 Kokonaiskuormitus (Vapo Oy, Kekkilä Oy ja yksityiset turvetuottajat)... 281 8 YHTEENVETO... 285 8.1.1 Yhteenveto tarkkailun tuloksista vuodelta 213... 285 9 VIITTEET... 288 4 Liitteet Liite 1 Ominaiskuormitussuot vuonna 213 läntisen Suomen alueella Virtaamamittarikohteet 213 Liite 2 Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella sijaitsevat tarkkailusuot vuonna 213 Liite 3 Päästötarkkailupisteet vuonna 213 Liite 4 Ominaiskuormitussoiden keskimääräiset valumat Liite 5 Ominaiskuormitussoiden vedenlaatu Liite 6 Ominaiskuormitukset 213 Liite 7 Omavalvontanäytteet vuonna 213 Liite 8 Tarkkailusoiden pinta-alat ja kuormitukset vesistöalueittain 213 Pöyry Finland Oy Jarmo Sillanpää, Ins. (AMK) Pia Vesisenaho, Ins. (AMK) Pia Jaakola, FM Yhteystiedot PL 32, Paristotie 15 6711 Kokkola Pia Jaakola puh. 1 33 49174 Jarmo Sillanpää puh. 1 33 2837 Pia Vesisenaho puh. 1 33 28211 sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com www.poyry.fi
5 1 JOHDANTO Vapo Oy Länsi-Suomen tulosyksikkö yhdisti kesäkuusta 1999 alkaen aiemmin erillistarkkailuna toteutetut turvetuotantoalueiden kuormitus- ja vesistöseurannat yhdeksi laajaksi koko tulosyksikön kattavaksi tarkkailuksi. Länsi-Suomen turvetuotannon tarkkailuun koottiin Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Lounais- Suomen, Pirkanmaan ja Hämeen alueella toteutetut turvetuotannon tarkkailut. Vuonna 213 tarkkailussa noudatettiin Pöyry Environment Oy:n 25.9.28 laatimaa ja ympäristökeskusten (nykyisten ELY-keskusten) hyväksymää Vapo Oy:n läntisen Suomen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmaa vuosille 28-213 (Pöyry Environment Oy 28). Tarkkailuohjelma sisältää Länsi-Suomen alueen lisäksi eräiden silloisen Vapo Oy:n Itä-Suomen alueilla sijaitsevien soiden kuormitustarkkailun. Tarkkailuun kuuluu myös Kekkilä Oy:n turvetuotantoalueet. Osana tarkkailua toteutetaan myös Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella olevien yksityisten turvetuottajien tarkkailuja, jos näillä on asiasta erillinen sopimus tarkkailusta vastaavan konsultin kanssa. Pientuottajien tarkkailutulokset tai niille Vapo Oy:n kohteiden tulosten pohjalta lasketut vuosikuormitukset raportoidaan ainoastaan niiden tuottajien osalta, joilla on asiasta sopimus konsultin kanssa. Tarkkailun pysyvät päästötarkkailuasemat ovat ympärivuotisessa tarkkailussa olevia kohteita, joilla on vedenlaadun seurannan lisäksi yleensä myös virtaamamittausta. Kuntoonpanotarkkailussa on myös ympärivuotisia kohteita. Lisäksi tarkkailuun kuuluu täydentäviä päästötarkkailuasemia, joiden osalta vedenlaatua tarkkaillaan harvemmin kuin ympärivuotisilla kohteilla. Tarkkailujakso oli kuudetta kertaa hydrologinen vuosi 1.11.212-31.1.213. Vuoden 213 vesistö- ja kuormitustarkkailun toteutuksesta näytteenoton, analysoinnin ja virtaamamittauksen osalta vastasi Nab Labs Oy. Kuormituslaskennat ja vuosiyhteenvedot laati Pöyry Finland Oy. Tässä raportissa esitetään koko läntisen Suomen alueen turvetuotannon tarkkailun piirissä olevien Vapo Oy:n ja Kekkilä Oy:n soiden vuoden 213 kokonaiskuormitukset sekä kuormitukset ELY-keskuksittain ja vesistöalueittain jaoteltuina. Tässä raportissa on lisäksi tarkasteltu Keski-Suomen ELY-keskuksen osalta tarkemmin pysyvien päästötarkkailusoiden vedenlaatua, virtaamia ja kuormituslukuja eri vuodenaikoina ja pitkällä aikavälillä aiempiin tarkkailuvuosiin verraten. Samoin alueen täydentävien päästötarkkailuasemien vedenlaatu- ja kuormitustuloksia on tarkasteltu suokohtaisesti. 2 TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA Turvetuotannon vesistövaikutusten selvittäminen muodostaa oman selkeän osakokonaisuuden vesistötutkimuksen laajassa kentässä. Turvetuotannolla on käytössään erilaisia vesiensuojeluratkaisuja yksinkertaisista laskeutusaltaista monimutkaisempiin kemiallisiin saostusjärjestelmiin. Turvetuotannon vesiensuojeluratkaisuiksi on pyritty löytämään yksinkertaisia ja varmatoimisia menetelmiä, jotka toimivat taivasalla hyvin vaihtelevissa olosuhteissa. Soiden tyypityksiin, vesiensuojelujärjestelmiin, käyttö- ja kuormitustarkkailuun jne. liittyy monia yleiskielelle vieraita termejä ja käsitteitä.
Seuraavassa on lyhyesti esitelty luettelona ja kuvassa 1 turvetuotantoon ja turvetuotannon vesistövaikutusten seuraamiseen liittyvää terminologiaa. Luettelo ei pyri olemaan mikään kaikenkattava esitys asiasta vaan eräänlainen lyhyt oppimäärä. Turvetuotantoa ja sen ympäristövaikutuksia on tutkittu varsin paljon. Aiheeseen tutustumisen voi aloittaa esimerkiksi muutamista kirjallisuusluetteloon kootuista perusteoksista, joista pääosa seuraavasta terminologiastakin on peräisin (Vasander 1998, Rinttilä ym. 1997, Niskanen 1998, Rinttilä ym. 1998, Savolainen ym. 1996, Leiviskä 1993). Aiheeseen voi tutustua myös esimerkiksi www-sivuilla http://www.finbioenergy.fi tai http://www.vapo.fi Auma Aumalla tarkoitetaan kuivan turpeen varastokasoja, jotka usein sijaitsevat tuotantoalueiden reunoilla. Aumapalo Turveauman palaminen, jonka aikaansaa voimakkaan mikrobitoiminnan aikaansaama lämpötilan kohoaminen turveauman pintaosissa. Aumojen lämpötilojen tarkkailua tehdään lämpökameroilla mm. lentokoneesta käsin Bruttokuormitus Suoalueelta tuleva kokonaiskuormitus. Koostuu tuotannosta syntyneen kuormituksen sekä alueelta tulevan luonnonhuuhtouman yhteenlasketusta kokonaismäärästä. COD Mn COD Mn -arvo tarkoittaa KMnO 4: n (kaliumpermanganaatin) aiheuttamaa orgaanisen aineen kemiallista hajoamista kiehuvassa vedessä 2 min aikana hapenkulutuksella mitattuna. Määritys kuvaa siis kaikkea näissä oloissa tapahtuvaa veden sisältämän aineksen hapettumista ja sen määrää vedessä. Permanganaatti hapettaa myös humusta, joten humuspitoisten vesien COD Mn -arvo on korkeampi kuin kirkkaiden. Silti permanganaatti hapettaa vain osan orgaanisista aineista, eivätkä esimerkiksi aminohapot hapetu. COD Mn -arvo ei kuvasta suoraan humuksen määrää vedessä. Eristysoja Tuotantoaluetta ympäröivä oja, joka estää suon ulkopuolisten vesien pääsyn tuotantoalueelle ja jonka avulla ohjataan vedet tuotantoalueen ohi. Humus Humus muodostuu osittain tai kokonaan hajonneesta eläin- ja kasviaineksesta. Humus on väriltään ruskeaa tai mustaa. Humus antaa vesille niiden ruskean yleisilmeen. Humus toimii kasvien kasvualustana ja lisää osaltaan maaperän vedenpidätyskykyä. Huuhtouma Alueelta huuhtoutuvan aineen määrä pinta-alaa ja aikayksikköä kohden (esim. g / ha päivässä) Huuhtoutuminen Liikkuvan veden aiheuttama maaperän ainesten kulkeutuminen. Itsekuumeneminen Turveauman lämpeneminen siinä tapahtuvien biologisten prosessien takia. 6
Jako-oja Oja, jonka kautta tuotantoalueelta tulevaa vettä ohjataan pintavalutuskentälle. Jyrsinturve Pinnasta jyrsitty ja ilmakuivattu turve joka kerätään 4 5 % kosteudessa ja varastoidaan turveaumoihin ennen kuljetusta energialaitoksille. Jyrsös Suon pinnasta irrotettu kuohkea, ohut turvekerros Karhe Saran suuntainen 1-2 m leveä keko johon kuiva jyrsös tai palaturve on kerätty (karhettu) kuormaamista ja aumaan siirtoa varten Karheaminen Kuivan jyrsöksen tai palojen keruu karheelle Kasvillisuuskenttä Kasvillisuuden peittämä alue, jota käytetään turvetuotantoalueelta tulevien vesien puhdistusmenetelmänä. Kasvillisuuskentällä kasvaa ajoittain veden alle joutumisen hyvin sietävää kasvillisuutta. Kasvillisuus käyttää veden ravinteita kasvuunsa, lisäksi vesi puhdistuu mekaanisesti ja maaperän biologisten prosessien avulla. Kemikalointi Valumavesien puhdistusmenetelmä, jossa kemikaaleilla saostetaan kiintoaine, humus ja ravinteet laskeutettavaan muotoon. Kenttäpalo Varsinaisen turvekentän palo, joka voi saada alkunsa työkoneen pakokaasujen mukana tulevasta kipinästä, kuuman pakosarjan päälle kertyneen pölyn syttymisestä, työkoneen raapaisusta kiveen, aumapalosta, tupakoinnista tms. Keräilyoja Oja, joka kerää pintavalutuskentälle johdetut vedet ja johtaa ne sitten alapuoliseen vesistöön. Kiintoaine Vedessä kulkeutuva kiinteä orgaaninen tai epäorgaaninen aines Kokoojaoja Oja, johon turvetuotantoalueen sarkaojat laskevat Kosteikko Kosteikkoja käytetään turvetuotantoalueelta tulevien vesien puhdistusmenetelmänä. Kosteikko eroaa kasvillisuuskentästä siinä, että sillä on pysyvää avovesipintaa. Se on tehty patoamalla tai kaivamalla siten, että siinä on sekä syvän että matalan veden alueita. Kosteikoista käytetään myös nimitystä kasvillisuusallas. Kuntoonpanovaihe Yleisilmaus ajanjaksolle joka edeltää tuotannon aloittamista suolla. Vaiheen aikana tehdään mm. peruskuivatukset ja rakennetaan vesiensuojeluratkaisut. Vesiensuojelurakenteet tehdään ensimmäisenä. 7
Kuormitus Kuormituksella eli päästöllä tarkoitetaan tuotantoalueelta alapuoliseen vesistöön johdettavien aineiden määrää aikayksikössä. Yleisemmin seurataan mm. ravinteiden ja kiintoaineen kuormitusta (kg/päivä tai kg /vuosi). Kääntäminen Turpeen pöyhimistä kuivumisen edistämiseksi Laskeutusallas Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tulevassa vedessä oleva kiintoaine ja siihen sitoutuneet ravinteet laskeutuvat altaan pohjalle hidastuneen virtauksen ja painovoiman vaikutuksesta. Laskuoja Oja, jonka kautta suolta tulevat vedet ohjataan alapuoliseen vesistöön. Lohko Useista saroista muodostunut, yleensä luonnon esteiden tai tuotannollisten seikkojen rajaama tuotantoala Maaperäimeytys Puhdistusmenetelmä, jossa kuivatusvedet johdetaan metsään, jolloin osa vedestä imeytyy maahan, osa haihtuu taivaalle, osan käyttää kasvillisuus ja osa kulkeutuu pintavaluntana ympäristöön. Mittapato Yleensä tuotantoalueen laskuojassa oleva patorakennelma, jonka avulla voidaan seurata alueelta purkautuvan veden määrää (esim. m 3 /päivä). Mittapadossa on tietyn kokoinen purkautumisaukko, johon voidaan kiinnittää rekisteröivä vedenpinnan korkeusmittari. Nettokuormitus Suoalueelta tuleva kuormitus, joka saadaan kun bruttokuormituksesta vähennetään luonnontilaiselta suolta tuleva ainevirtaama (luonnonhuuhtouma). Ilmoittaa turvetuotannon aikaansaaman lisäkuormituksen määrän. Ominaiskuormitus Tuotantoalueelta alapuoleiseen vesistöön johdettavien aineiden määrä aikayksikössä tiettyä pinta-alayksikköä kohden. Yleisemmin seurataan mm. ravinteiden ja kiintoaineen kuormitusta (g/ha päivä tai kg /km 2 vuosi) Ominaiskuormitussuo Ominaiskuormitussoita ovat ympärivuotiset tarkkailupisteet, joilta on saatu luotettavat vedenlaatu- ja jatkuvatoimiset virtaamatiedot kyseisenä tarkkailuvuonna. Ominaiskuormitussoiden virtaama- ja vedenlaatutietoja käytetään apuna muiden kuin ympärivuotisten tarkkailukohteiden päästölaskennassa. Palaturve Energian tuottamista varten palaksi muotoiltu polttoturve. Usein sylinterin muotoinen tai ns. lainepala 8
Peruskuivatusvaihe Ajanjakso, jolloin suota kuivatetaan turvetuotantoon. Kestää noin 3-6 vuotta. Pidätin Päisteputken sarjaojan puoleiseen päähän rakennettu pidätin (esim. puinen säleikkö, kelluva salaojaputki, siivilälevy, reikäinen muoviputki tms.), jonka avulla päisteputki pysyy paremmin avoinna Pintavalutus (kenttä) Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tuleva vesi valutetaan luonnontilaisen suoalueen (kenttä) yli ennen veden johtamista laskuojaan. Vesi virtaa turpeen pintakerroksessa ja puhdistuu luonnontilaisille suoekosysteemeille ominaisten fysikaalisten, kemiallisten ja biologisten prosessien seurauksena. Aina pintavalutuskenttää ei ole mahdollista perustaa luonnontilaiselle alueelle, jolloin joudutaan käyttämään ennestään ojitettua aluetta. Päisteputki Sarkaojan ja kokoojaojan yhdistävä salaojaputki eli putkioja, jonka tarkoituksena on toimia rumpuna työkoneiden liikkuessa saralta toiselle Päästötarkkailu Päästötarkkailussa eli kuormitustarkkailussa mitataan turvetuotantoalueelta lähtevän veden laatua ja määrää eli päästöä. Reduktio Vesienkäsittelyrakenteen avulla saavutettava aineen poistuma. Reunaoja Tuotantoalueen reunimmainen sarkaoja ja sarkojen päissä sarkaojat yhdistävä oja. Oja ympäröi tuotantoaluetta Sarka Yleensä noin 2 m leveä molemmilta sivuilta sarkaojitettu tuotantoala suolla Sarkaoja Sarkojen välinen oja, jolla alueen kuivatus hoidetaan Sarkaoja-allas (lietesyvennys) Noin 5-1 m pituinen (sarkaojan pituuden mukaan) ja noin.8 m levyinen syvennys sarkaojan päässä ennen päisteputkea Sarkaojapidätin Sarkaojan lietesyvennyksen etupuolelle asennettava rimasäleikkö, joka tehostaa kiintoaineen pidättymistä sarkaojaan ja tasaa virtaamia Sato tai saanto Yhden kuivatusjakson aikana tuotettu turvemäärä (m 3 /ha) Tarkkailu Toimintaa, jolla pyritään selvittämään esimerkiksi turvetuotannon erilaisia vaikutuksia (käyttö-, päästö- ja vesistötarkkailu) 9
Tuotantosuo Turvetuotantoalue kuntoonpanovaiheen jälkeen, kun turvetuotanto on käynnissä. Tuotantokuntoinen suo Tuotantoa varten kunnostettu suo, joka turpeen menekin mukaan on joko tuotannossa tai levossa, jolloin turvetta ei tuoteta Tuotannosta poistunut suoalue Alue, jolla turvetuotantoa ei enää harjoiteta tuotettavan turpeen loppumisen vuoksi. Alueiden jälkikäyttöön on useita eri vaihtoehtoja. Alueet voidaan mm. uudelleen vesittää, käyttää peltona, metsittää jne. Turvepöly Turvetuotannon eri työvaiheissa irtoava hyvin hienojakoinen pölyaines, joka voi tuulten mukana kulkeutua tuotantoalueen ulkopuolellekin Turvelaji Turpeen kasvilajikoostumus. Turvelajien pääryhmät ovat rahkaturpeet (S), saraturpeet (C), puuturpeet (L) sekä ruskosammalturpeet (B). Pääturvelajit voidaan jaotella useisiin alalajeihin, mm. tupasvillarahkaturve. Täydentävä tarkkailu Ympäristölupiin perustuva tarkkailutiheys voi vaihdella. Useimmilla kohteilla tuotantovaiheen täydentävässä tarkkailussa tarkkailutiheys on 4 kertaa vuodessa (maalis-huhtikuu, kesä-heinäkuu, syys-lokakuu ja joulu-helmikuu), mutta lupaehdoista riippuen näytteenottoväli voi olla myös esimerkiksi kerran kuukaudessa. Valuma Virtaama pinta-alayksikköä kohden (litraa/sekunti neliökilometriltä l/s km 2 ) Valunta Se osa sadannasta, joka virtaa alapuoleista vesistöä kohden maan pinnalla, maaperässä tai kallioperässä (mm/vuosi tai mm/päivä) Veto-oja Lohkon / lohkojen valumavedet kuljettava oja Virtaama Uoman poikkileikkauksen kautta kulkeva vesimäärä sekunnissa (l/s tai m 3 /s) Ylivuotokenttä Tuotantoalueella oleva, mielellään kasvittunut allasalue, jonne rankkasateiden tai tulvan aikana voidaan johtaa kuivatusvesiä kiintoaineen ja ravinteidenpoiston tehostamiseksi. Ympärivuotinen tarkkailu Päästötarkkailussa on mukana jatkuvassa tarkkailussa olevia pisteitä, jotka on valittu ELY-keskuksittain edustavilta soilta tai ne on määrätty ympäristöluvissa. Asemat muodostavat edustavan otoksen tuotannossa ja kuntoonpanovaiheessa olevista tuotantoalueista huomioiden myös erilaiset vesienkäsittelymenetelmät. Veden laatua seurataan ympäri vuoden ja virtaamia mitataan jatkuvatoimisella virtaamamittarilla. 1
YVA Ympäristön vaikutusten arviointi -prosessin aikana selvitetään toiminnan erilaisia ympäristövaikutuksia. 11 Kuva 1 Periaatekuva turvetuotantoalueesta.
3 SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA 3.1 Lämpötila Keski-Suomen turvetuotantoalueiden sijaintiin nähden Ilmatieteen laitoksen säähavaintoasemista Jyväskylä ja Viitasaari sijaitsevat painopistealueella ja turvetuotannon sääolosuhteita vuonna 213 on tarkasteltu niiden tietojen perusteella. Vuoden 213 keskilämpötila (4,7 o C) oli Jyväskylässä 1,4 astetta vertailukauden 1981-21 keskilämpötilaa korkeampi. Viitasaarella keskilämpötila oli 5,2 o C, mikä oli 1,7 astetta vertailukauden keskilämpöä korkeampi. Vuonna 213 poikkeuksellisen kylmää oli maaliskuussa, kun sen sijaan muut talvikuukaudet olivat keskimääristä leudompia (kuvat 2 ja 3). Marras- ja joulukuu 212 olivat kylmiä. Kesä 213 lämpötiloiltaan tavanomainen ja vuoden lämpimin kuukausi oli heinäkuu. Syksy 213 oli edellisvuotta lämpimämpi ja etenkin joulukuu varsin leuto. 12 Kuva 2 Kuukauden keskilämpötilan vaihtelut Jyväskylässä vuosina 212-213 ja vertailuajanjaksona 1981-21. Kuva 3 Kuukauden keskilämpötilan vaihtelut Viitasaarella vuosina 212-213 ja vertailuajanjaksona 1981-21.
Vuonna 213 terminen kasvukausi alkoi Keski-Suomessa 29.4. eli normaaliin aikaan. Terminen kasvukausi päättyi 12.1. eli noin viikkoa tavanomaista myöhemmin (Ilmatieteen laitos 213). Terminen kasvukausi alkaa kun lumipeite on kadonnut aukeilta paikoilta ja vuorokauden leskilämpötila on pysynyt vähintään viisi vuorokautta peräkkäin +5 asteen yläpuolella. Terminen kasvukausi päättyy kun syksyllä vuorokauden keskilämpötila pysyy 5-1 vrk peräkkäin +5 asteen alapuolella. 13 3.2 Sadanta Vuonna 213 Jyväskylässä saatiin sateita 639 mm/a, mikä oli lähes sama kuin vertailujakson 1981 21 keskiarvo (643 mm/a). Viitasaarella satoi vuonna 213 583 mm/a eli hieman vähemmän kuin Jyväskylässä ja vähemmän kuin keskimäärin vertailukaudella (613 mm/a). Vuonna 213 sateisin kuukausi oli heinäkuu Jyväskylässä että Viitasaarella (kuvat 3-4). Jyväskylässä satoi myös elokuussa lähes yhtä paljon kuin kesäkuussa, mutta Viitasaarella selvästi vähemmän kuin kesäkuussa. Loppuvuosi 213 oli keskimääräistä sateisempi. Kesäkuukausina turvetuotantokauden aikana syyskuu oli vähäsateisin. Kuva 4 Kuukauden keskisademäärän vaihtelut Jyväskylässä vuosina 212-213 ja vertailuajanjaksona 1981-21.
14 Kuva 5 Kuukauden keskisademäärän vaihtelut Viitasaarella vuosina 212-213 ja vertailuajanjaksona 1981-21. 3.3 Lumitilanne Keski-Suomessa lunta oli talvella 212-213 sekä Viitasaarella että Jyväskylässä hieman enemmän kuin vertailujaksolla 1981-21 keskimäärin (kuva 6). Lumen syvyys oli maksimissaan maaliskuussa 57 cm Jyväskylässä ja 59 cm Viitasaarella. Terminen talvi alkoi Keski-Suomessa 27.11.212, mikä on noin kaksi viikkoa vertailujakson keskiarvoa myöhemmin. Terminen talvi loppui 12.4.213 eli noin viikon myöhemmin kuin keskimäärin. Kuva 6 Kuukausien 15. päivien lumitilanne Jyväskylässä ja Viitasaarella talvella 212-213 ja vertailuajanjaksona 1981-21.
4 TARKKAILUN TOTEUTUS 15 4.1 Yleistä Käyttötarkkailun puitteissa kaikilta tuotanto- ja kuntoonpanoalueilta on kerätty tietoja alueilla tehdyistä toimenpiteistä, kuten esimerkiksi ojituksista ja laskeutusaltaiden puhdistuksista. Käyttötarkkailussa kirjataan ylös myös tuotannon ajoittuminen, tuotantomenetelmät ja ylimääräiset vesinäytteidenottoajat. Käyttötarkkailun hoitaa turvetuottaja. Konsultti käyttää käyttötarkkailuyhteenvetojen tietoja apuna kuormituslaskennassa ja raportoinnissa. Tarkkailusoiden osalta tiedot ovat erityisen tärkeitä, koska niiden avulla tulkitaan mm. poikkeuksellisten kuormitustilanteiden syytä. Päästötarkkailu käsittää virtaaman mittauksen, vesinäytteiden oton ja analysoinnin valituista pisteistä ennalta laaditun aikataulun mukaisesti sekä kuormituslaskennan ja tulosten raportoinnin. Vuoden 213 näytteenoton, analysoinnin, virtaamamittauksen ja tulosten toimittamisen on hoitanut Nab Labs Oy. Vuosikuormitusten laskennan ja vuosiyhteenvedon on laatinut Pöyry Finland Oy. Päästötarkkailusta on annettu yksityiskohtaiset määräykset ympäristöluvissa. Tuotantoalueella voi olla kuntoonpanoajan tarkkailua, ympärivuotista tarkkailua tai täydentävää tarkkailua. Kaikkia soita ja tarkkailupisteitä ei tarkkailla joka vuosi. Normaalien päästötarkkailunäytteiden lisäksi turvetuottaja ottaa kesällä mahdollisuuksien mukaan rankkasadejaksoilla omavalvontanäytteitä. Suurilla tuotantoalueilla voi olla useita erityyppisiä päästötarkkailupisteitä. Uusilla tuotantoalueilla päästötarkkailu aloitetaan ennen toiminnan aloittamista. Jälkihoitovaiheessa päästöjä tarkkaillaan ELY-keskusten määräämän ajan. Vaikutustarkkailut voivat sisältää sekä vesistötarkkailua eli veden fysikaaliskemiallista tarkkailua, biologista tarkkailua että muita vesistöjen tilaan liittyviä selvityksiä. Vaikutustarkkailut aloitetaan jo ennen tuotantovaihetta. Vaikutustarkkailuista on tehty erilliset vuosiraportit eikä niiden tuloksia käsitellä tässä päästötarkkailuraportissa. Vesistötarkkailussa on seurattu turvetuotannon kuivatusvesien vaikutuksia alapuoleisilla joki- ja järvihavaintopaikoilla. Vesinäytteiden otosta, analysoinnista ja raportoinnista on vastannut vuonna 213 Nab Labs Oy. Vuosiyhteenvedot on laatinut Pöyry Finland Oy. Pohjavesitarkkailusta voi olla velvoite tuotantoalueen ympäristöluvassa. Tällöin suoritetaan joko pohjavesialuekohtaista seurantaa tai tilakohtaista talousvesikaivotarkkailua (tarkkailuohjelman kohta 4.4). Pohjavesinäytteiden otosta, analysoinnista ja tulosten toimittamisesta on vastannut osittain Nab Labs Oy ja eräiden kohteiden osalta Ramboll Oy. Vuosiyhteenvedot ovat laatineet Pöyry Finland Oy ja eräiden kohteiden osalta Ramboll Oy. Biologisia tarkkailuja tehdään 3 6 vuoden välein ELY-keskusten ennalta hyväksymien ohjelmien mukaisesti. Biologisella tarkkailulla voidaan saada tietoa siitä, miten turvetuotannon kuormitus vaikuttaa vesistön tilaan ja miten mahdolliset muutokset näkyvät eliöstön koostumuksessa ja runsaussuhteissa.
Pöly- ja melutarkkailua voi olla velvoitteena tuotantoalueen ympäristöluvassa. Jos ympäristöluvassa on tarkkoja määräyksiä mittauksista, toimitaan luvan mukaan. Useimmiten luvassa on määrätty, että pöly- ja/tai melutarkkailu tehdään alueellisen ELY-keskuksen määräämällä tavalla. Tällöin voidaan toimia tarkkailuohjelman kohdassa 4.3 kuvatulla tavalla ensin selvitysmenettelyn kautta ja vasta tarvittaessa suorittaa mittauksia. 16 4.2 Näytteenotto ja virtaamamittaus Päästötarkkailunäytteet (kertanäyte) on hakenut tarkkailua hoitava konsultti (Nab Labs Oy). Näytteenoton yhteydessä konsultti on mitannut virtaaman. Konsultti on myös tarkastanut mittapadot silloin, kun on käynyt lukemassa jatkuvatoimiset pinnankorkeusmittarit. Useimmilla kohteilla käytössä oleva mittari on mallia Eijkelkamp e+water L. Muutamilla kohteilla on vielä käytössä Telog (WLS-219e tai WLS-31). Virtaamamittarit mittaavat hydrostaattista painetta ja ilmoittavat vedenpinnan korkeuden senttimetreinä. Laitteen kalibrointi tarkistetaan jokaisella lukukerralla. Pinnankorkeuden keskiarvo 3 minuutin ajalta ja kellonaika ovat tallentuneet virtaamamittarin muistiin. Virtaamamittarin pinnankorkeusaineisto on purettu kannettavalle tietokoneelle tai tiedonkeruulaitteelle (DTU A-23). Kuntoonpanosoilla virtaama on mitattu joko jatkuvatoimisella virtaamamittarilla (konsultti) tai tarkkailun tilaaja on mitannut hetkelliset virtaamat päivittäin kuntoonpanotöiden aikana. Mitta-asemilla tehdään ennen tuotantokauden alkua vuositarkastus. Mikäli olosuhteet/ laiterikot tms. mittauspaikassa tilapäisesti estävät mittapadon avulla tehtävän virtaaman mittauksen, sovitaan korvaavasta mittausjärjestelystä (esim. läheisen toimivan aseman tietojen käyttö) erikseen ko. ELY-keskuksen kanssa. 4.2.1 Kuntoonpanovaiheen tarkkailu Uusilla kuntoonpanovaiheessa olevilla tuotantoalueilla suolta lähtevästä vedestä näytteitä on otettu mittapadolta tai laskuojasta, mikäli mittapatoa ei ole asennettu. Osalla kohteista on ollut käytössä jatkuvatoiminen virtaamamittaus. Näytteenottotiheydessä on noudatettu tarkkailuohjelman ohjetta: Kuukaudet Näytteitä 1.1. - 31.3. 1 krt / kk kevättulva (yleensä 1.4. - 1.5.) 1 krt / viikko 1.5. - 31.12. 1 krt / 2 vko 4.2.2 Ympärivuotinen tuotantovaiheen tarkkailu Ympärivuotiset asemat on varustettu virtaaman mittausta varten lämpöeristetyillä mittakaivoilla ja mittalaitteilla, joiden toimintakuntoa on seurattu säännöllisesti. Ympärivuotisen virtaaman mittauksen on toteuttanut vuonna 213 Nab Labs Oy. Vesienkäsittelymenetelmien tehoa on tarkkailtu ottamalla näytteet ennen käsittelyä ja sen jälkeen.
Näytteenottotiheydessä on noudatettu tarkkailuohjelman 28 213 ohjetta: Kuukaudet Näytteitä 1.1. - 31.3. 1 krt / kk kevättulva (yleensä 1.4. - 1.5.) 1 krt / viikko 1.4. - 31.12. 1 krt / 2 vko 17 4.2.3 Tuotantovaiheen täydentävä tarkkailu Tuotantovaiheessa päästöjen tarkkailua tehdään määrävuosina kaikilla tuotantoalueilla osana lupavelvoitetta, yleensä kahden vuoden ajan tuotannon aloittamisen jälkeen ja kahden vuoden ajan ennen tarkistushakemuksen jättämistä sekä jälkihoidon aikana. Tuotantovaiheen täydentävässä tarkkailussa on tarkkailtu vesiensuojelumenetelmien toimivuutta ottamalla näytteet ennen käsittelyjä ja niiden jälkeen yleensä neljä kertaa vuodessa (maalis-huhtikuu, kesä-heinäkuu, syys-lokakuu ja joulu-helmikuu). Joillakin kohteilla näytteitä on haettu tiheämmin. Näytteenoton yhteydessä on mitattu virtaama. 4.2.4 Jälkihoitovaihe Jälkihoitovaiheen päästöjä tarkkaillaan tarkkailuohjelman 28 213 mukaisesti ELYkeskuksen määräämän ajan. 4.2.5 Omavalvontanäytteet Turvetuottaja on ottanut hydrologisen vuoden ajalta 213 mahdollisuuksien mukaan ylivirtaamatilanteissa lisänäytteitä, jotka kuvaavat runsaasta sateesta/valumasta johtuvaa veden laadun ja kuormituksen muuttumista. Tarkkailuohjelman mukaan tavoitteena on saada kultakin tarkkailuasemalta kaksi rankkasateen aiheuttamaa lisänäytettä vuosittain. Nab Labs Oy on tehnyt omavalvontanäytteistä aina laajan analyysivalikoiman mukaiset määritykset. Vuonna 213 otettujen omavalvontanäytteiden tulokset on esitetty kappaleessa 5.4.3. ja liitteessä 7. 4.3 Näytteiden analysointi Nab Labs Oy:n laboratoriossa näytteistä on tehty joko laaja tai suppea analyysivalikoima (taulukko 1). Ympäristölupavaatimusten johdosta tai tilaajan pyynnöstä on tehty myös muita analyysejä, esim. nitraatti- ja nitriittitypen summa. Hehkutushäviö on tehty aina, kun kiintoainepitoisuus on ylittänyt 2 mg/l. Kuntoonpanotarkkailujen näytteistä on analysoitu laaja analyysivalikoima. Ympärivuotisten tarkkailukohteiden näytteistä on määritetty laaja analyysivalikoima talvella ja kevättulvakaudella joka toinen näytteenottokerta ja kesällä sekä syksyllä joka kolmas näytteenottokerta. Muulloin on määritetty suppea analyysivalikoima. Tuotantovaiheen täydentävien tarkkailujen näytteistä on analysoitu suppea analyysivalikoima. Kaikista omavalvontanäytteistä on analysoitu laaja analyysivalikoima.
18 Taulukko 1 Läntisen Suomen päästötarkkailussa olevien turvetuotantoalueiden pinta-alat (ha) eri vesistöalueilla vuonna 213. Laaja analyysivalikoima Kiintoaine COD Mn Kokonaisfosfori Kokonaistyppi ph Ammomiumtyppi (NH 4 -N) Fosfaattifosfori (suod.) PO 4 -P Rauta Suppea analyysivalikoima Kiintoaine COD Mn Kokonaisfosfori Kokonaistyppi ph Vesistöihin joutuva kiintoaine koostuu sekä orgaanisesta että epäorgaanisesta aineksesta. Yleensä suurin osa turvetuotannon valumavesien kiintoaineesta on orgaanisessa muodossa. Kiintoainepitoisuudet nousevat erityisesti turvetuotantoalueen kuntoonpanovaiheessa. Pohjavesien pinnan alentuminen johtaa happamilla sulfaattimailla hyvin happamien vesiliukoisten yhdisteiden muodostumiseen ja näin ollen ph-arvon alenemiseen. Fosforia ja typpeä huuhtoutuu turvetuotantosoilta enemmän kuin luonnontilaisilta soilta. Ravinteiden määrä purkuvesissä arvioidaan kokonais- ja mineraaliravinteiden perusteella. Turvetuotantoalueelta purkautuvissa vesissä saattaa esiintyä runsaasti ammoniumtyppeä, mutta fosfaattifosforin pitoisuudet ovat yleensä pienet. Rautaa huuhtoutuu kiintoaineeseen sitoutuneena, ja suurimmat rautakuormitukset sattuvatkin yleensä samaan aikaan suuren kiintoainekuormituksen kanssa. Pääosa happipitoisten vesien raudasta on kuitenkin humukseen sitoutuneena. Purkuvesien rautapitoisuus yleensä lisääntyy turvetuotannon vaikutuksesta. Turvetuotanto on paikoitellen lisännyt myös liukoisen orgaanisen aineen (humuksen) huuhtoutumista. Humuspitoisuutta on vesistä vaikea määrittää tarkasti. Humuksen määrä voidaan karkeasti arvioida kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) perusteella. COD Mn on KMnO 4 -kemikaalin aiheuttama orgaanisen aineen kemiallinen hajoaminen, joka kuvastaa orgaanisen aineen hajottamiseen kuluvan hapen määrää. Yleisesti ottaen humusaineksen osuus pintavesien orgaanisesta hiilestä vaihtelee ollen keskimäärin noin 5 %, mutta voimakkaasti värillisissä vesissä jo 9 %. Näin ollen COD Mn -arvo ei kuvasta suoraan humuksen määrää vedessä. Tuloksissa COD Mn -arvo ilmoitetaan yksikössä mg O 2 /l. 4.4 Päästöjen laskenta 4.4.1 Ympärivuotisessa tarkkailussa olevat kohteet, joilla on virtaamamittaus Turvetuotantoalueelta lähtevän veden määrän ja laadun tarkkailutulosten perusteella on laskettu turvetuotannon brutto- ja nettopäästöt vesistöön. Bruttopäästö on suoalueelta lähtevä kokonaisainemäärä, joka koostuu alueen kuivatuksen ja muokkauksen aiheuttamasta päästöstä sekä alueen luonnonhuuhtoumasta eli taustahuuhtoumasta. Bruttopäästön ja luonnonhuuhtouman erotuksena saadaan nettopäästö. Kiintoaineen, typen ja fosforin päästöt on ilmoitettu yksikössä kg/d tai kg/a. Nettopäästö on laskettu vähentämällä tarkkailukohteiden bruttopäästöistä luonnontilaisten soiden ns. taustapitoisuuksien ja tarkkailusuon valuman avulla laskettu
taustahuuhtouma. Taustapitoisuuksina on käytetty sovittuja lukuja: kiintoaine 1 mg/l, kokonaisfosfori 2 μg/l, kokonaistyppi 5 μg/l (Ympäristöministeriö 213). COD Mn osalta turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeessa ei ole annettu taustapitoisuudelle ohjearvoa, joten nettopäästöjen arviointiin on käytetty Turvetuotannon ominaiskuormitusselvityksen (Pöyry 213) luonnontilaisten soiden keskimääräistä COD Mn -pitoisuutta 32 mg/l O 2. Kemialliselle hapenkulutukselle (COD Mn ) kuormitukset on ilmoitettu yksikössä kg O 2 /d tai kg O 2 /a. Nettopäästöt on laskettu vastaaville jaksoille kuin bruttopäästöt. Kuormitustarkkailun vesinäyte kuvaa veden laatua näytteenottopäivästä seuraavaan näytteenottopäivään. Laskennassa käytetään näytteenottohetken ja seuraavan näytteenottokerran välistä keskivirtaamaa (ei näytteenottohetken virtaamaa). Päästö lasketaan kertomalla otetun näytteen pitoisuus näytteenottojen välisellä keskivirtaamalla. Taustakuormitus lasketaan samalla periaatteella, mutta pitoisuutena käytetään sovittuja taustapitoisuuksia. 1) 19 K d = C * MQ / 1 Missä K d = Kuormitus (kg/d) C = havaittu pitoisuus (mg/l) MQ = näytteenottopäivien välinen keskivirtaama (m 3 /d) Jakson kuormitus (kg/ha) saadaan jakamalla bruttokuormitus (kg/d) mittapadon valuma-alalla ja kertomalla jakson (d) pituudella. Tarkkailujakson pituus (Δt) riippuu näytteenottotiheydestä sekä virtaaman muutoksista. 2) K bj = K bd / F * Δt Missä K bj = jakson bruttokuormitus (kg/ha) K bd = bruttokuormitus (kg/d) F = Mittapadon valuma-ala (ha) Δt = Jakson pituus (d) Vuosikuormitukset (kg / ha a) saadaan tarkkailujaksojen kuormitusten summana. Kuormituksen laskentatapa pätee myös kevät- ja tulvanäytteisiin sekä rankkasadenäytteisiin. Mikäli padosta ei näytteenottohetkellä virtaa vettä, näytettä ei ole otettu ja virtaamamittarin datasta voidaan erottaa jakso, jolla kuormitusta ei ole muodostunut. Muilta osin jakson kuormitus lasketaan sitä edeltävän tai seuraavan näytteenoton pitoisuuksien perusteella. Yleensä on käytetty seuraavan näytteenottokerran pitoisuuksia. Tapauskohtaisesti on kuitenkin valittu parhaiten puuttuvalle näytteenottokerralle soveltuva näyte esim. vuodenajan tai virtaamatilanteen mukaan. Turvetuotantoalueen brutto ja netto kokonaiskuormitus (kg/a) hydrologiselle vuodelle 213 saadaan kertomalla ominaiskuormitusluvut (kg/ha/a) tuotantoalueen pinta-alalla (tuotannossa, levossa, valmistelussa ja tuotannosta poistunut alle 5v). 3) K tot = A tot * K om Missä K tot = Kokonaiskuormitus (kg/a) K om = Ominaiskuormitus (kg/ha a) A tot = Tuotantoalueen pinta-ala (ha)
Kullekin ympärivuotiselle tarkkailukohteelle on käytetty kyseisellä kohteella mitattuja lukuja. Koko tuotantoalueen päästöt on laskettu yhden mittauspaikan tulosten perusteella, mikäli vesienkäsittelymenetelmä on ollut sama koko alueella eikä alueella ole muita tarkkailupisteitä. Jos turvetuotantoalueella on muita tarkkailupisteitä, niiden valuma-alueella sijaitsevien tuotantoalojen kuormitukset on laskettu ko. tarkkailupisteen tulosten perusteella. Jos osalla tuotantoaluetta vesienkäsittelymenetelmä on ollut eri kuin tarkkailussa olleilla osa-alueilla, on päästöt tälle alueelle arvioitu erikseen ominaiskuormituslukujen avulla. Päästöt on ilmoitettu kg/d tai kg/a ja kemiallisella hapenkulutuksella kg O 2 /d tai kg O 2 /a. Tuotannosta viimeisen viiden vuoden aikana poistuneiden alueiden päästöt on laskettu samoin kuin tuotantovaiheissa oleville alueille ja lisätty kokonaispäästöihin, kunnes alue on kasvittunut tai siirtynyt muuhun käyttöön tai luovutettu, kuitenkin enintään viiden vuoden ajan. Tämän jälkeen jälkikäyttövaiheessa oleva alue ei ole enää mukana turvetuotannon päästölaskelmissa. 2 4.4.2 Ympärivuotiset tarkkailukohteet, joilla ei ole ympärivuotista virtaamamittausta Osalla ympärivuotisista tarkkailukohteista tarkkailu on aloitettu kesken vuoden tai esimerkiksi virtaamamittaria ei ole ollut tai virtaamadataa on vain osalta vuotta. Virtaamamittauksessa on esimerkiksi voinut olla ongelmia, jolloin suon omia virtaamatietoja ei ole voitu kaikilta osin pitää luotettavina. Näiden tarkkailukohteiden osalta on kuormituslaskennassa käytetty mitattuja omia pitoisuuksia ja virtaamatietoja siltä osin kuin niitä on ollut käytettävissä. Puuttuville virtaamajaksoille on käytetty lähimpänä sijaitsevien samassa tuotantovaiheessa olevien ominaiskuormitussoiden (karttaliite 1) keskivalumia. Muutoin laskentaperiaate on sama kuin ympärivuotisille kohteille. 4.4.3 Täydentävät tarkkailukohteet Täydentävät tarkkailukohteet ovat kohteita, joilta on otettu näytteitä yleensä 4 kertaa vuodessa tai esimerkiksi kerran kuukaudessa. Omaa jatkuvaa virtaamamittausta ei ole. Täydentävän tarkkailukohteen pitoisuuksia on verrattu läheisen alueen ominaiskuormitussoiden pitoisuuksiin. Vuonna 213 ominaiskuormitussuot on jaettu maantieteellisen sijainnin mukaan 11 eri alueeseen (karttaliite 1, taulukko 2). Lisäksi alueiden H ja I sisällä ominaiskuormitussuot on luokiteltu tuotannossa oleviin (1) ja kuntoonpanovaiheessa oleviin (2). Muilla alueilla kaikki ominaiskuormitussuot olivat tuotantovaiheen tarkkailukohteita.
21 Taulukko 2 Ominaiskuormitussuot alueittain jaoteltuna, niiden lukumäärä, tila ja sijoittuminen ELYkeskuksittain. Alue Tila Tarkkailusoiden sijainti ELY-keskusten alueella Alue A (n=2) tuotantovaihe Häme Alue B (n=4) tuotantovaihe Pirkanmaa / Varsinais-Suomi Alue C (n=1) tuotantovaihe Häme Alue D (n=4) tuotantovaihe Keski-Suomi Alue E (n=7) tuotantovaihe Etelä-Pohjanmaa / Pirkanmaa / Varsinais-Suomi Alue F (n=6) tuotantovaihe Etelä-Pohjanmaa / Pirkanmaa Alue G (n=2) tuotantovaihe Etelä-Pohjanmaa Alue H1 (n=2) tuotantovaihe Etelä-Pohjanmaa / Keski-Suomi Alue H2 (n=1) valmisteluvaihe Keski-Suomi Alue I1 (n=1) tuotantovaihe Keski-Suomi Alue I2 (n=3) valmisteluvaihe Etelä-Pohjanmaa Alue J (n=8) tuotantovaihe Etelä-Pohjanmaa Alue K (n=1) tuotantovaihe Keski-Suomi Yhteensä 42 kpl Täydentävän tarkkailukohteen pitoisuuksia on verrattu läheisen alueen ominaiskuormitussoiden pitoisuuksiin kyseisellä näytejaksolla. Täydentävältä tarkkailupisteeltä mitattu pitoisuus on jaettu ominaiskuormitussoiden keskipitoisuudella. Näin on saatu kertoimet kaikille eri parametreille (kiintoaine, kokonaistyppi, kokonaisfosfori ja COD Mn ) jokaiselle näytekerralle. Esimerkiksi jos täydentävän tarkkailupisteen kiintoainepitoisuus on 1 mg/l ja ominaiskuormitussoiden B1 keskimääräinen kiintoainepitoisuus samalla jaksolla on 5 mg/l, tulee kertoimeksi 2. Näytekertojen kertoimien avulla on arvioitu ympärivuotisesti pitoisuudet täydentävälle tarkkailukohteelle kaikille virtaamajaksoille, joilta läheisiltä ominaiskuormitussoilta on tuloksia. Läheisten ominaiskuormitussoiden jaksojen keskipitoisuudet kerrottiin tarkkailupisteen kertoimilla. Kertoimina on käytetty näytevälille edellisen näytteen kerrointa tai tapauskohtaisesti vuoden keskimääräistä kerrointa, jos näytteiden väli on pitkä. Näin saatujen laskennallisten pitoisuuksien avulla on laskettu täydentävän kohteen kuormitus samalla tavalla kuin ympärivuotisille kohteille (ks. luku 4.4.1). Valumina kuormituslaskennassa on käytetty läheisen alueen samassa tuotantovaiheessa olevien ominaiskuormitussoiden keskimääräisiä valumia (l/s km 2 ). On huomattava että tällä menetelmällä lasketut kuormitukset ovat arvioita, eivätkä yhtä luotettavia kuin ympärivuotisten tarkkailukohteiden kuormitustulokset. Laskennassa käytettävissä olleiden näytteiden määrä vaikuttaa oleellisesti laskentakertoimiin ja tulosten luotettavuuteen. 4.4.4 Reduktion kautta lasketut kuormitukset Tätä menetelmää käytettiin kohteille, jotka eivät olleet vuonna 213 tarkkailussa, mutta joiden ympäristöluvassa edellytetään laskemaan kuormitukset aikaisemmin mitattua puhdistustehoa käyttäen. Lähimpänä sijaitsevien ominaiskuormitussoiden (karttaliite 1) keskimääräisistä yläpuolisen vedenlaadun pitoisuuksista laskettiin tarkkailukohteen aikaisemman puhdistustehon perusteella alapuoliset pitoisuudet eri virtaamajaksoilla. Puhdistustehona käytettiin vuosien 29 213 ajalta otettujen tarkkailupisteen ylä- ja alapuolisten näytteiden keskipitoisuuksista laskettua puhdistustehoa.
Näiden reduktion avulla saatujen laskennallisten pitoisuuksien sekä lähellä sijaisevien ominaiskuormitussoiden keskivalumien avulla laskettiin kuormitukset samalla periaatteella, kuin ympärivuotisilla tarkkailupisteillä (ks. luku 4.4.1). On huomattava että tällä menetelmällä lasketut kuormitukset ovat arvioita, eivätkä yhtä luotettavia kuin ympärivuotisten tarkkailukohteiden kuormitustulokset. Puhdistusteho vaihtelee mm. yläpuolisen pisteen pitoisuuksista riippuen. Jos yläpuolisen pisteen veden pitoisuudet ovat korkeat, ovat puhdistustehot yleensä paremmat kuin jos yläpuoliset pitoisuudet olisivat jo valmiiksi alhaisia. Laskennassa käytettyjen lähimpien ominaiskuormitussoiden yläpuolinen vedenlaatu ei ole ollut välttämättä samaa tasoa kuin tarkkailupisteen yläpuolinen vedenlaatu, joten tarkkailupisteen osalta käytetty keskimääräinen puhdistusteho voi olla yli- tai aliarvio. 22 4.5 Raportointi 4.5.1 Väliraportointi Jokaisen näytteenottopäivän jälkeen Nab Labs on koonnut edeltävän kahden viikon perusjakson (tai muun poikkeavanpituisen jakson) virtaamamittauksen tiedot päästömäärän väliraportointia varten. Väliraportoinnissa on käytetty pääsääntöisesti kahden viikon seurantajaksoa. Tulokset ovat olleet heti niiden valmistuttua ja viimeistään 3 viikon kuluttua näytteenotosta nähtävissä www-palvelussa https://data.nablabs.fi/, johon tunnukset saa Vapo Oy:ltä. Tulokset on toimitettu lisäksi kirjallisena postin välityksellä niille tarkkailuvelvollisille, joilla ei ole em. yhteyttä. Väliraporteissa on esitetty vesimäärä- ja vedenlaatutiedot ja ominaispäästöjen suuruus g/ha/d (kiintoaine, kokonaisfosfori ja kokonaistyppi) jaksoittain sekä päästöjen kertymä vuoden alusta (kg/km 2 ) ja näihin liittyvä grafiikka. Vuosiraportoinnissa käytetyt kuormitusjaksot poikkeavat väliraportoinneissa käytetyistä jaksoista, sillä jaksoja on tarkennettu ja virtaamien osalta tarkistettu. Jaksojen pituuteen vaikuttavat mm. poikkeavat virtaamat (rankkasateet, nollavirtaamat) sekä vuodenaikojen vaihtuminen. Esimerkiksi virtaamamittarikohteiden osalta kevät on rajattu alkamaan siitä kun virtaamat ovat lähteneet keväällä nousemaan. 4.5.2 Vuosiraportointi Pöyry Finland Oy raportoi koko hydrologisen vuoden tarkkailun tulokset päästö- ja vesistötarkkailun osalta erillisissä yhteenvetoraporteissa, jotka toimitetaan Vapo Oy:lle, Kekkilä Oy:lle ja asianomaisille ELY-keskuksille kirjallisessa muodossa sekä muille tarkkailussa olevien soiden haltijoille ja tarkkailualueen kunnille ensisijassa sähköisessä muodossa sähköpostitse. Vuonna 213 sekä päästö- että vesistötarkkailujen yhteenvetoraportit on tehty erikseen kunkin ELY-keskuksen alueelta. Päästötarkkailun vuosiraporteissa esitetään Vapo Oy:n läntisen Suomen ja muiden tarkkailuun osallistuvien turvetuottajien tuotantoalueiden ominaispäästöluvut ja niiden keskiarvot (brutto- ja netto) sekä tarkkailuvuoden kokonaispäästöt kunkin tarkkailuvelvollisen osalta tuotantoalueittain, ELY-keskuksittain ja vesistöalueittain (3. jakovaihe). Vuotuiset päästömäärät (1.11. 31.1.) on laskettu toteutuneiden päästötarkkailujaksojen avulla. Päästöraportti sisältää tarkkailuvuoden päästömäärien tulosten vertailua soiden aikaisempien vuosien ja muiden tarkkailujen tuloksiin taulukkomuodossa sekä graafisesti.
Tarkkailusoiden vedenlaatua ja kuormitusta on tarkasteltu myös vuodenajoittain. Vuodenajoittaisessa tarkastelussa on noudatettu Ilmatieteen laitoksen ilmoittamia termisten vuodenaikojen jaotteluja tarkkailualueella. Hydrologisena vuonna 213 vuodenajat vaihtuivat koko tarkkailualueella lähes samaan aikaan. Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen ELY-keskusten alueella kesä alkoi muutaman päivän myöhemmin kuin Varsinais-Suomessa, Hämeessä tai Pirkanmaalla. Muuten termiset vuodenajat olivat lähes yhtä pitkät koko tarkkailualueella. Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella vuodenaikoina on käytetty seuraavia jaksoja: Vuodenaika Kuukaudet Päivämäärät Viikot Jakson pituus Talvi marras - huhtikuu 27.11.212-48 - 15 136 11.4.213 Kevät huhti - toukokuu 12.4. - 9.5.213 15-19 28 Kesä touko - syyskuu 1.5. - 21.9.213 19-38 135 Syksy syys - joulukuu 1.11. - 26.11.212 44-48 (212) 66 22.9. - 31.1.213 38-44 (213) Kevään alku näkyi myös ympärivuotisten tarkkailukohteiden virtaamissa ja tarkempi kevään alun määrittäminen tarkkailusoille on tehty tarkkailukohteiden virtaamien perusteella. 4.6 Yhteenveto suoritetuista tarkkailuista vuonna 213 Vuonna 213 Vapon läntisen Suomen päästötarkkailussa oli mukana yhteensä 531 tarkkailupistettä. Niistä 162 oli tuotantovaiheen ympärivuotista päästötarkkailuasemaa (liite 3), joista 76 mittasi vesienkäsittelymenetelmän yläpuolista vedenlaatua. Täydentävää tarkkailua suoritettiin 285 pisteellä, niistä 134 oli vesienkäsittelymenetelmän yläpuolisia. Erillislaajaa tarkkailua oli 14 tarkkailupisteellä, joista 6 oli yläpuolisia tarkkailupisteitä. Kuntoonpanovaiheen tarkkailua suoritettiin 67 pisteeltä, joista 32 oli yläpuolisia pisteitä. Osa kuntoonpanovaiheen tarkkailun nimellä olleista kohteista on jo siirtynyt tuotantoon vuonna 213. 23
24 5 TARKKAILUN TULOKSET VUONNA 213 5.1 Yleistä Vapo Oy:n ja Kekkilä Oy:n läntisen Suomen alueen turvetuotannon tarkkailun piirissä oli vuonna 213 yhteensä 279 tuotantoaluetta, joista Vapo Oy:n hallinnassa oli 232 kpl, Kekkilä Oy:n 16 kpl ja yksityisten tuottajien 31 kpl. Läntisen Suomen päästötarkkailussa mukana olevien tuotantoalueiden (Vapo Oy, Kekkilä Oy ja yksityiset tuottajat) yhteenlaskettu tuotantopinta-ala oli 24 121 ha. Levossa oli 1 213 ha ja valmistelussa 1 75 ha. Tuotannosta poistuneita alueita oli kaikkiaan 13 159 ha, josta 3 342 ha on poistunut viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta ja 9 817 ha yli viisi vuotta sitten (taulukko 3). Taulukko 3 Läntisen Suomen päästötarkkailussa olevien turvetuotantoalueiden pinta-alat (ha) eri vesistöalueilla vuonna 213. Vapo Oy Pinta-ala, ha Kekkilä Oy Tuotannossa Levossa Valmistelussa Tuotannosta poistunut Yhteensä Yksityiset alle 5 v yli 5 v Häme 649 17 4, 58 15 1 32 Pirkanmaa 2 379 188 5, 381 2 82 5 35 Varsinais-Suomi 4 948 74 139 38 1 719 7 187 Keski-Suomi 4 384 343 58 733 1 84 7 88 Etelä-Pohjanmaa 11 683 437 977 1 863 4 21 18 98 Uusimaa 79 4, 83 Yhteensä 213 24 121 1 213 1 75 3 342 9 817 4 198 Yhteensä 212 23 976 1 538 1 686 2 997 9 418 39 615 Yhteensä 211 23 993 1 65 2 4 2 735 9 336 39 168 Yhteensä 21 25 181 35 2 563 2 422 8 876 39 391 Yhteensä 29 25 529 526 2 216 1 937 8 338 38 545 Yhteensä 28 24 422 536 1 422 1 936 7 661 35 977 Yhteensä 27 24 138 769 1 463 2 22 6 727 35 316 Yhteensä 26 24 516 1 4 1 541 2 664 6 127 35 888 5.1.1 Vapo Oy Kun eri vesistöalueilla olevat suon osat lasketaan omiksi alueikseen, purkivat Vapon 232 tuotantoaluetta kuivatusvedet 299 eri reittiä pitkin (3. jakovaiheen vesistöt). Vapo Oy:n läntisen Suomen alueen tarkkailussa olevien tuotantoalueiden yhteenlaskettu tuotannossa oleva ala oli 21 93 ha. Levossa oli 1 99 ha ja valmistelussa 1 631 ha. Tuotannosta poistuneita alueita oli yhteensä 12 653 ha. Alle viisi vuotta sitten poistuneita alueita oli 3 165 ha, ja yli viisi vuotta sitten poistuneita alueita 9 488 ha. Vapo Oy:n tuotantoalueiden yhteispinta-alat vesistöalueittain on esitetty taulukossa 4. Vapo Oy:n läntisen Suomen kuormitustarkkailussa mukana olevat tuotantoalueet sijaitsevat laajalla maantieteellisellä alueella. Tuotantoalueita on kaikkiaan 17 eri vesistöalueen varrella (taulukko 4). Eniten tuotantosoita tai niiden osia oli Kokemäenjoen vesistöalueella, jossa sijaitsi kaikkiaan 87 tuotantoaluetta. Kokemäenjoen vesistöalueen tuotannossa olevan alan osuus (5 24 ha) koko läntisen Suomen tarkkailun Vapon tuotannossa olevasta pinta-alasta oli 23,7 %. Kymijoen vesistöalueella oli 65 ja Kyrönjoen vesistöalueella 42 turvetuotantoaluetta tai tuotantoalueen osaa. Kyrönjoen alueella tuotannossa olevan suoalan määrä (4 589 ha) edusti 2,9 % kaikesta Vapon läntisen Suomen tuotantoalasta, kun Kymijoella vastaava