Perhetaustan merkitys kavereiden valinnassa ja vertaisryhmän hyväksynnässä

TIETEELLISET ARTIKKELIT Hanna peltoniemi, aura pesonen, Kaisa aunola, Marja-Kristiina LerKKanen, jari-erik nurmi & noona Kiuru Perhetaustan merkitys kavereiden valinnassa ja vertaisryhmän hyväksynnässä Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää perhetaustan merkitystä lapsen kavereiden valinnassa ja vertaisryhmän hyväksynnässä ja hyljeksinnässä. Tutkimuksessa oli mukana 1 017 lasta ja heidän äitinsä. Lasten sosiaalisista taidoista saatiin tietoa opettajan arvioinnin perusteella. Kavereiden valinnasta ja vertaisryhmän hyväksynnästä ja hyljeksinnästä saatiin puolestaan tietoa sosiometrisellä kaverimainintamenetelmällä. Perhetaustaa tarkasteltiin tutkimalla suotuisien ja epäsuotuisien perhetekijöiden ä. Aineisto analysoitiin polkumallintamalla. Tulokset osoittivat lasten muistuttavan valitsemiaan kavereita erityisesti sosiaalisten taitojen ja epäsuotuisan perhetaustan perusteella. Suotuisan perhetaustan havaittiin puolestaan suojaavan vertaisryhmän hyljeksinnältä. Sosiaaliset taidot myös välittivät lapsen perhetaustan ja vertaisryhmän hyväksynnän ja hyljeksinnän sekä kavereiden valinnan välisiä yhteyksiä. Avainsanat: lapsuus, vertaissuhteet, kavereiden valinta, vertaisryhmän hyväksyntä ja hyljeksintä, perhetausta johdanto Koulun alkaessa lasten tulee sopeutua paitsi kouluympäristöön myös uuteen vertaisryhmään. Vertaisella tarkoitetaan henkilöä, joka on lapsen tai nuoren kanssa suunnilleen samalla tasolla sosiaalisessa, emotionaalisessa ja kognitiivisessa kehityksessä (Salmivalli, 2005). Vertaiset voivat tukea lapsen kognitiivista, emotionaalista ja sosiaalista kehitystä (Rubin, Bukowski & Parker, 2006). Toisaalta lapsen omat sosiaaliset taidot vaikuttavat siihen, kuinka hän sopeutuu vertaisryhmäänsä (Gest, Graham Bermann & Hartup,2001; Pijl,Frostad & Mjaavatn, 2011). Sosiaalisten taitojen ja vertaisryhmässä hyväksytyksi tulemisen taustalla vaikuttavat monet perheeseen liittyvät tekijät.aiempi tutkimus on kuitenkin keskittynyt lähinnä nuoruusikään ja yksittäisten perhetekijöiden merkityksen tutkimiseen (Brown, Mounts, Lamborn & Steinberg, 1993; Kerr, Stattin, Biesecker & Ferrer Wreder, 2003). Tässä tutkimuksessa tarkastellaan perhetaustan yhteyttä koulunsa aloittaneiden lasten vertaissuhteisiin. Erityisenä mielenkiinnon kohteena on se,missä määrin perhetaustan yhteys kehittyviin vertaissuhteisiin välittyy lapsen sosiaalisten taitojen kautta. Lapsen vertaissuhteet ja sosiaaliset taidot Kyetäkseen taitavaan vuorovaikutukseen vertaisten kanssa lapsen tulee pystyä osoittamaan positiivisia tunteita, ottamaan katsekontaktia ja leikkimään vastavuoroisia leikkejä (Rubin ym., 2006). Tutkimusten mukaan vertaisryhmässä hyväksytyillä on hyvät sosiaaliset taidot (Denham & Holt, 1993; Ladd, Birch & Buhs, 1999; Newcomb, Bukowski & Pattee, 1993). He näyttävät myös ymmärtävän muita paremmin tunnepitoisia tilanteita (Ladd, Price & Hart, 1988). Kaikilla lapsilla vuorovaikutus vertaisten kanssa ei kuitenkaan onnistu. Lapset, 324

joilla on vaikeuksia sosiaalisissa taidoissa, käyttäytyvät usein impulsiivisesti tai häiritsevästi vertaisten seurassa (Dodge, Pettit, McClaskey & Brown, 1986; Junttila,Voeten,Kaukiainen & Vauras,2006) ja ovat vertaisryhmässään hyljeksittyjä (Gomes & Livesey, 2008; Dodge, 1983; Newcomb ym., 1993). Hyljeksintä taas rajoittaa mahdollisuuksia myönteiseen vuorovaikutukseen ikätovereiden kanssa (Pettit, Dodge & Brown, 1988) ja voi siksi aiheuttaa sosiaalisten taitojen kehittymisen kannalta kielteisen kehän. Vertaisryhmään sopeutumisen on havaittu olevan yhteydessä myöhempään koulumenestykseen ja hyvinvointiin (Buhs & Ladd, 2001; Coie, Lochman, Terry & Hyman, 1992; DeRosier, Kupersmidt & Patterson, 1994; O Neil, Welsh, Parke, Wang & Strand, 1997). Lapsen sosiaaliset taidot ja vertaisten suhtautuminen lapseen antavat lapselle myös lähtökohdat valita vertaisia. Samalla kun lapset valitsevat itselleen kavereita, he valitsevat kontekstin omalle kehitykselleen (Newcomb, Bukowski & Bagwell, 1999). Samanlaisuutta on pidetty merkittävänä tekijänä kavereiden valinnassa (Hartup & Stevens, 1997; Kupersmidt, DeRosier & Patterson, 1995); samalla tavalla käyttäytyvien on havaittu hakeutuvan toistensa seuraan (Ennett & Bauman, 1994; Kandel, 1978). Epstein (1989) on tarkastellut kavereiden valintaa kolmen eri tason kautta. Ensimmäisellä tasolla ovat kavereiden valinnan mahdollistavat tekijät, kuten fyysinen läheisyys. Seuraavalla tasolla valintaan vaikuttavat yksilön ulkoiset piirteet, kuten ikä ja ulkonäkö. Kolmannella tasolla ovat persoonallisuus, arvot, asenteet ja tavoitteet, jotka määrittelevät, kuinka läheiseksi kaverisuhde kehittyy. Jo taapero ja esiopetusikäisten lasten on havaittu pitävän joistakin vertaisryhmän jäsenistä enemmän kuin toisista (Howes & Phillipsen, 1992). Pienillä lapsilla kavereiden valinnassa korostuvat sukupuoli, ikä ja toiminnallisuus, eivätkä niinkään toisen arvot, asenteet tai persoonallisuuden piirteet, kuten vanhemmilla lapsilla ja nuorilla (Aboud & Mendelson, 1996). Esiopetus ja kouluiässä lapset alkavat kasvavassa määrin muistuttaa valitsemiaan kavereita sosiaaliselta asemaltaan,prososiaaliselta ja antisosiaaliselta käyttäytymiseltään, leikkityyliltään ja asenteiltaan (Farver, 1996; Haselager, Hartup, Van Lieshout & Riksen Walraven, 1998; Poulin ym., 1997). Perhetausta, lapsen sosiaaliset taidot ja vertaissuhteet Vanhemmat ovat lapsen tärkeimmät sosiaalisen tuen ja huolenpidon tarjoajat (Furman & Buhrmester,1985).Usein lapsen kehitykseen suotuisasti tai epäsuotuisasti vaikuttavat perhetekijät esiintyvät yhdessä ikään kuin kasaantumalla (Conger ym., 1992; Conger ym., 1993; Onatsu Arvilommi, Nurmi & Aunola, 1998). Esimerkiksi masentuneesti oireileva tai taloudellista stressiä kokeva vanhempi ei välttämättä pysty osoittamaan lapselleen lämpimyyttä tai tarjoamaan suotuisia vuorovaikutusmalleja (Conger ym., 1992; Conger ym., 1993; Hammen, Burge & Stansbury, 1990; Onatsu Arvilommi ym., 1998). On ehdotettu (Gutman, Sameroff & Cole, 2003), että yksittäisten epäsuotuisien perhetekijöiden sijaan olennaista on näiden perhetekijöiden : mitä useammalle epäsuotuisalle perhetekijälle lapsi on alttiina, sitä heikommassa asemassa hän on sosiaalisen kehityksensä suhteen. Vanhemmuudella on myös merkitystä lapsen sosiaalisten taitojen ja vertaissuhteiden kannalta. Vanhempien herkkyys, vastaanottavaisuus ja sitoutuneisuus lapsiin näyttävät edistävän lapsen sosiaalista kehitystä (Putallaz & Heflin, 1990). Vanhemman lämpimyyden on havaittu edesauttavan empaattisuuden ja tunteidensäätelyn suotuisaa kehitystä sekä positiivisia vertaissuhteita (Baumrind, 1989; Eisenberg, Fabes & Spinrad, 2006; Keinänen ym., 2011; Pettit, Bates & Dodge, 1997; Walton & Flouri, 2010). Kun lapsen perustarpeet on tyydytetty ja hän kokee tulevansa kohdatuksi vanhempiensa taholta, hänen on helpompi olla vastaanottavainen muita lapsia kohtaan (Putallaz & Heflin, 1990). Putallaz (1987) havaitsi myös, että vertaisryhmässään suosittujen ja positiivisia tunteita näyttävien äitien lapset olivat muita lapsia useammin omassa vertaisryhmässään suositussa asemassa. Vanhemman lämpimyyttä vaille jäävillä lapsilla oli puolestaan usein muita lapsia heikommat sosiaaliset taidot, he voivat henkisesti muita lapsia huonommin ja he joutuivat keskiistä useammin hyljeksityiksi vertaisryhmässään (Dishion,1990; Eisenberg ym.,2006; Matza,Kupersmidt & Glenn, 2001). Myös vanhemman masennuksen ja muiden perheen sisäisten stressitekijöiden huomioiminen on 325

Hanna Peltoniemi, aura Pesonen, Kaisa aunola, marja- Kristiin a lerkkanen, jari - erik nurmi & noona Kiuru tärkeää tarkasteltaessa lapsen sosiaalisten taitojen kehitystä. Jos vanhempi on stressaantunut tai masentunut, lapsen sosiaalinen ja emotionaalinen kehitys voi viivästyä ja näkyä lapsen heikkoina sosiaalisina taitoina (Goodman, Brogan, Lynch & Fielding, 1993; Goodman & Gotlib, 1999). Tutkimuksissa on havaittu, että masentuneiden äitien lapset usein reagoivat stressaaviin tilanteisiin muita lapsia voimakkaammin, ovat vähemmän taitavia vuorovaikutuksessa leikkitovereiden kanssa (Dunn, Deater Deckard, Pickering, O Connor & Golding, 1998; Zahn Waxler, Duggal & Gruber, 2002) ja joutuvat muita lapsia useammin hyljeksityksi vertaisryhmässään (Dishion, 1990). Suotuisien vuorovaikutusmallien omaksuminen masentuneen vanhemman kanssa voi olla haastavaa, sillä masentuneiden äitien on havaittu osoittavan lapsilleen niukasti myönteisiä tunteita (Onatsu Arvilommi ym., 1998) ja kommunikoinnin on havaittu olevan vähäistä ja lasta kritisoivaa (Hammen ym., 1990; Webster Stratton & Hammond, 1988). Masentuneen vanhemman vääristyneet odotukset lasta kohtaan ja tunne elämän epävakaus voivat vaikuttaa kielteisesti lapsen sosiaalisiin ongelmanratkaisukykyihin ja lisätä riskiä joutua torjutuksi (Pettit ym., 1988). Masentuneen vanhemman lapsi saattaa myös omaksua vanhemman negatiivisen reagointitavan, mikä vaikeuttaa prososiaalista käyttäytymistä vertaisten kanssa (Zahn Waxler, Cummings, McKnew & Radke Yarrow, 1984). Keskeisiä riskitekijöitä lapsen sosiaaliselle kehitykselle ovat perheen taloudelliset ongelmat, vanhempien alhainen koulutustaso (Smith, Perou & Lesesne, 2002), yksinhuoltajuus ja uusperhemuoto (Dunn ym., 1998; Gutman & Eccles, 1999; Pettit ym., 1997). Nämä tekijät saattavat aiheuttaa perheissä taloudellista ja psykologista stressiä, mikä taas on yhteydessä vanhemman lasta kohtaan osoittamaan vähäisempään huolenpitoon (Conger ym., 1992; Conger ym., 1993; Gutman & Eccles, 1999). Vertaisryhmässään hyljeksittyjen lasten on havaittu usein varttuvan sosioekonomiselta asemaltaan (vanhempien siviilisääty, työssä käyminen versus työttömyys, koulutuksen taso ja ammatin arvostettavuus) vähemmän suotuisissa perheolosuhteissa kuin vertaisryhmässään hyväksyttyjen lasten (Dishion, 1990; Pettit ym., 1988). Esimerkiksi Pettitin ja kollegoiden (1997) tutkimuksessa vanhemman alhainen sosioekonominen asema lasten ollessa päiväkoti iässä ennusti lasten heikompia sosiaalisia taitoja ja vertaissuhdevaikeuksia alakoulun lopussa. Myös yksinhuoltajuus oli Dunnin ja kollegoiden (1998) tutkimuksessa riskitekijä lapsen käyttäytymisongelmien, hyperaktiivisuuden ja vertaissuhdevaikeuksien ilmentymiselle. Perheen sisällä tapahtuvat muutokset, kuten vanhempien ero tai vanhemman vaihtuvat seurustelukumppanit, saattavat aiheuttaa lapselle stressiä ja siten sopeutumisvaikeuksia koulussa ja vertaisryhmässä (Dunn ym., 1998). Perhetaustan on havaittu olevan yhteydessä myös kaverivalintaan. Esimerkiksi vanhempien korkean sosioekonomisen aseman ja ydinperhemuodon on havaittu olevan yhteydessä siihen, minkälaisia kavereita nuori itselleen valitsee (Brown ym., 1993; Kiuru, 2008). Tätä on selitetty sillä, että nuoret valitsevat kavereita samanlaisten arvojen ja asenteiden perusteella (Brown ym., 1993; Kiuru, 2008). Perhetaustan yhteyttä nuoren kavereiden valintaan on selitetty myös valinnan kontekstiteorialla (Kerr ym., 2003): perhetausta ja kokemukset omista vanhemmista vaikuttavat siihen, minkälaisia tunteita vertaiset herättävät nuoressa. Perhetaustan merkitystä kavereiden valinnassa käsittelevät tutkimukset ovat toistaiseksi kuitenkin keskittyneet pääosin nuoruusikäisiin. Vaikka useat tutkimukset ovat tarkastelleet perhetaustan yhteyttä lapsen sosiaalisiin taitoihin, asemaan vertaisryhmässä tai sosiaalisten taitojen yhteyttä vertaisryhmän hyväksyntään tai hyljeksintään, puuttuu tutkimusta siitä, missä määrin perhetaustan vaikutukset vertaisryhmän hyväksyntään ja hyljeksintään koulupolun alussa välittyvät lapsen sosiaalisten taitojen kautta (ks. Kam ym., 2011). Tarkemman tiedon saaminen siitä, minkälaisten mekanismien kautta perhetausta vaikuttaa lapsen kehittyviin vertaissuhteisiin, on tärkeää vertaissuhteiden tukemisen ja vertaissuhdeongelmien ennaltaehkäisyn kannalta. tutkimuskysymykset Tutkimuskysymyksinä olivat: 1) Muistuttavatko lapset ensimmäisellä luokalla nimeämiään kavereita perhetaustan ja esiopetuksessa mitattujen sosiaalisten taitojen suhteen? 326 PSYKOLOGIA

P e r h e t a u s t a n m e r k i t y s k a v e r e i d e n v a l i n n a s s a j a v e r t a i s r y h m ä n h y v ä k s y n n ä s s ä 2) Missä määrin perhetaustan yhteys kavereiden valintaan välittyy lapsen sosiaalisten taitojen kautta? 3) Missä määrin perhetaustan yhteys vertaisryhmän hyväksyntään ja hyljeksintään välittyy lapsen sosiaalisten taitojen kautta? menetelmät tutkittavat Tutkimuksemme on osa laajempaa Alkuportaatseurantatutkimusta, jossa selvitetään neljältä eri paikkakunnalta olevien noin 2 000 lapsen akateemisten taitojen sekä motivaation kehittymistä esiopetusvuoden alusta neljännen luokan loppuun. Tämän lisäksi tutkitaan muun muassa vanhempien ja opettajien ohjauskäytäntöjä ja yhteistyötä. Tämän tutkimuksen aineisto on kerätty kahdelta paikkakunnalta vuosina 2007 ja 2008 lasten ollessa esiopetuksessa ja ensimmäisellä luokalla. Lapsia oli otoksessa yhteensä 1 017 (474 tyttöä, 543 poikaa), ja he olivat 5 7 vuotiaita. Otoksen lapset tulivat 76 esiopetusryhmästä 50 esikoulusta ja siirtyessään kouluun 76 luokalta 50:stä eri koulusta. Otoksen yleisin perherakenne oli ydinperhe (77 %). Yksinhuoltajaperheitä oli 12 prosenttia ja uusperheitä 9 prosenttia. Sijaisvanhempien luona asui 0.3 prosenttia ja muu perhemuoto kategoriaan kuului 2 prosenttia perheistä. 87 prosenttia äideistä täytti kyselyn lapsen ollessa joko esikoulussa tai ensimmäisellä luokalla. Äideistä suurimmalla osalla (56 %) oli ammatillinen tai opistotasoinen koulutus, ja 37 prosenttia äideistä oli suorittanut ammattikorkeakoulu tai yliopistotutkinnon. Aineisto on kohtuullisen edustava samanikäisten suomalaisten lasten perherakenteen ja vanhempien koulutuksen suhteen (Tilastokeskus, 2007). Esiopettaja arvioi lasten sosiaalisia taitoja esiopetusvuoden keväällä.vertaisryhmän hyväksyntää ja hyljeksintää kysyttiin ensimmäisen kouluvuoden keväällä sosiometrillä. Perhetausta selvitettiin ensimmäisen luokan keväällä äideille lähetetyllä kyselylomakkeella. mittarit ja muuttujat sosiaaliset taidot Esiopettajat arvioivat lasten sosiaalisia taitoja käyttäen 15 osioista MASK monitahoarviointimenetelmää ( Junttila ym., 2006; Kaukiainen, Junttila, Kinnunen & Vauras, 2005). Opettajaa pyydettiin arvioimaan 4 portaisella asteikolla (1 = ei koskaan 4 = erittäin usein), kuinka usein lapsi käyttäytyy väittämän mukaisesti. MASKin avulla arvioidaan lasten yhteistyötaitoja (5 osiota, esimerkiksi Tarjoaa apuaan muille ), empaattisuutta (3 osiota, esimerkiksi Ottaa huomioon muiden lasten tunteet ), impulsiivisuutta (3 osiota, esimerkiksi On lyhyt pinna ) ja häiritsevyyttä (4 osiota, esimerkiksi Häiritsee ja ärsyttää muita lapsia ). Tutkimuksessa muodostettiin ensin keskiarvomuuttujat erikseen jokaisesta neljästä sosiaalisen taidon ulottuvuudesta. Cronbachin α oli yhteistyötaidoille.85, empaattisuudelle.88, impulsiivisuudelle.91 ja häiritsevyydelle.91. Tämän lisäksi muodostettiin käänteismuuttujat impulsiivisuudesta ja häiritsevyydestä, jotta kyettiin muodostamaan sosiaalisten taitojen summamuuttuja näiden neljän ulottuvuuden pohjalta. Sosiaalisten taitojen Cronbachin α oli.82. Vertaisryhmän hyväksyntä ja hyljeksintä Vertaisryhmän hyväksyntää ja hyljeksintää ensimmäisellä luokalla tutkittiin sosiometrisellä mittarilla (Poikkeus, 2008). Lapsi ympyröi luokkatovereiden nimilistasta ensin sellaisten luokkatovereiden nimet, joiden kanssa hän oli mieluiten välitunnilla. Sen jälkeen hän alleviivasi sellaisten luokkatovereiden nimet, joiden kanssa hän leikkii välitunnilla vain harvoin tai ei ollenkaan. Lapsi nimesi luokkakoosta riippuen 1 3 oppilasta. Näistä nimeämisistä laskettiin kunkin lapsen saamien myönteisten ja kielteisten mainintojen t, jotka standardoitiin luokkakoon mukaan. Myönteisten mainintojen kuvasi vertaisryhmän hyväksyntää ja kielteisten mainintojen vertaisryhmän hyljeksintää. Sosiometristen mainintojen on todettu tuottavan pätevää, pysyvää ja luotettavaa tietoa vertaisryhmän hyväksynnästä ja hyljeksinnästä lapsuudessa (Bukowski, Cillessen & Velasquez, 2012). 327

Hanna Peltoniemi, aura Pesonen, Kaisa aunola, marja- Kristiin a lerkkanen, jari - erik nurmi & noona Kiuru suotuisat ja epäsuotuisat perhetekijät Suotuisia ja epäsuotuisia perhetekijöitä arvioitiin neljän perheympäristöön liittyvän tekijän suhteen: Vanhemmuustyylin lämpimyyttä tutkittiin Block Child Rearing Practices Report kyselylomakkeen (Roberts, Block & Block, 1984) suomalaisella versiolla (Aunola & Nurmi, 2005). Äidit arvioivat 10 lämpimyyttä mittaavaa väittämää (kuten Osoitan lapselleni usein, että rakastan häntä, Kerron usein lapselleni, kuinka paljon arvostan sitä, että hän yrittää tehdä jotakin tai saa jotakin aikaan ) asteikolla 1 5 (1 = ei sovi minuun juuri lainkaan 5 = sopii minuun erittäin hyvin). Väittämistä muodostetun keskiarvomuuttujan Cronbachin α:n mukainen reliabiliteettikerroin oli 0.84. Äidin masennusoireita mitattiin pyytämällä äitiä vastaamaan neljään kysymykseen (kuten Olen tuntenut itseni viime aikoina masentuneeksi, Varsin usein tunnen itseni huonoksi ja syylliseksi ) asteikolla 1 5 (1 = ei pidä lainkaan paikkaansa 5 = pitää täysin paikkansa). Kysymysten pohjalta muodostetun keskiarvomuuttujan Cronbachin α:n mukainen reliabiliteettikerroin oli 0.85. Perhemuodosta (ydinperhe, yksinhuoltajaperhe, uusperhe, sijaisperhe, muu perhemuoto) ja koulutustaustasta saatiin tietoa kyselylomakkeella (ks. kuvailevat tiedot otoksen kuvauksesta). Suotuisien perhetekijöiden n arvioimiseksi laskettiin suotuisien perhetekijöiden kumuloitumista kuvaava summamuuttuja äidin korkeasta koulutuksesta (ammattikorkeakoulu tai yliopistotutkinto versus muut), ydinperheestä perhemuotona, äidin korkeasta lämpimyydestä (ylin 25. persentiili) ja äidin vähäisestä masentuneisuudesta (alin 25. persentiili). Epäsuotuisien perhetekijöiden n arvioimiseksi laskettiin puolestaan epäsuotuisien perhetekijöiden kumuloitumista kuvaava summamuuttuja äidin matalasta koulutuksesta (ei koulutusta tai vain ammatillisia kursseja versus muut), muusta kuin ydinperheestä perhemuotona, äidin vähäisestä lämpimyydestä (alin 25. persentiili) ja äidin runsaasta masentuneisuudesta (ylin 25. persentiili). Lasten nimeämien kavereiden perhetausta ja sosiaaliset taidot Lapsen valitsemien kavereiden sosiaalisia taitoja kuvaamaan laskettiin keskiarvomuuttuja lapsen nimeämien kavereiden sosiaalisista taidoista. Samalla tavalla lapsen valitsemien kavereiden perhetaustoista muodostettiin keskiarvomuuttujat erikseen kavereiden suotuisalle ja epäsuotuisalle perheympäristölle. Aineiston analysointi Ensin tarkasteltiin korrelaatioiden avulla, missä määrin perhetausta oli yhteydessä lapsen ensimmäisellä luokalla valitsemien kavereiden perhetaustaan ja missä määrin lapsen esiopetuksessa arvioidut sosiaaliset taidot olivat yhteydessä lapsen valitsemien kavereiden sosiaalisiin taitoihin. Seuraavaksi tarkasteltiin, missä määrin perhetaustan yhteys yhtäältä kavereiden valintaan ja toisaalta vertaisryhmän hyväksyntään ja hyljeksintään välittyi lapsen sosiaalisten taitojen kautta. Baronin ja Kennyn (1986) mukaan mediaattorivaikutuksen alkuehdot täyttyvät vain, jos riippumaton ja riippuva muuttuja korreloivat sekä keskenään että mahdollisen yhteyttä välittävän muuttujan kanssa. Toisaalta MacKinnon,Lockwood,Hoffman,West ja Sheets (2002) ovat esittäneet, että riippumattoman ja riippuvan muuttujan välinen korrelaatio ei ole välttämätön ehto, jos kummatkin muuttujat ovat yhteydessä välittävään muuttujaan. MacKinnonin ja kollegoiden (2002) esittämien alkuehtojen täyttyessä mediaattorivaikutuksia tarkasteltiin tarkemmin polkuanalyysin ja epäsuorien yhteyksien tilastollisen merkitsevyyden tarkastelun avulla. Polkumalleissa estimoitiin ensin kaikki suorat ja epäsuorat yhteydet, minkä jälkeen mallia modifioitiin siten, että lopullinen malli sisälsi vain tilastollisesti merkitsevät yhteydet. Analyysit tehtiin Mplus ohjelmalla (versio 7, Muthén & Muthén, 1998 2013) käyttäen ei normaalisuudelle robustia suurimman uskottavuuden estimointimenetelmää (vrt. Maximum Likelihood Robust, MLR). Puuttuvan tiedon keskiinen oli 23 prosenttia (kh. = 11 %).Puuttuva tieto käsiteltiin käyttäen FIML menetelmää (Full Information Maximum Likelihood), joka käyttää kaiken olemassa olevan tiedon imputoimatta dataa. Lisäksi analyyseissa käytettiin Type = Complex menetelmää, joka mahdollistaa keskivirheisiin ja χ² testisuureisiin liittyvien aineiston ryvästymisestä johtuvien vääristymien oikaisun (vrt. oppilaat luokissa). 328 PSYKOLOGIA

P e r h e t a u s t a n m e r k i t y s k a v e r e i d e n v a l i n n a s s a j a v e r t a i s r y h m ä n h y v ä k s y n n ä s s ä Mallin sopivuutta arvioitiin seuraavilla sopivuusindekseillä: a) χ² testi, b) RMSEA (Root Mean Square Error of Approximation), c) SRMR (Standardized Root Mean square Residual) ja d) CFI (Comparative Fit Index). Malli sopii aineistoon tyypillisesti hyvin, kun χ² testiin liittyvä p arvo on tilastollisesti ei merkitsevä.myös alle 0.06:n olevat RMSEA arvot ja alle 0.08:n olevat SRMR arvot sekä yli 0.95:n olevat CFI arvot kertovat mallin hyvästä sopivuudesta (ks. myös Hu & Bentler, 1999). tulokset kavereiden valinta perhetaustan ja sosiaalisten taitojen samanlaisuuden perusteella Taulukossa 1 on esitetty muuttujien kuvailevat tiedot. Suotuisien (Md = 2) ja epäsuotuisien (Md = 1) perhetekijöiden vaihteli lapsilla nollasta neljään. Melkein 50 prosentilla perheistä ei tullut esiin yhtäkään epäsuotuisaa tekijää. Perheitä, joissa ei ollut yhtään suotuisaa tekijää, oli 8 prosenttia. Vaikka suotuisien perhetekijöiden keskiinen oli korkeampi kuin epäsuotuisien, suotuisia tekijöitä oli yleisimmin yksi (37 %) tai kaksi (36 %). Perheissä näytti olevan vain harvoin neljä suotuisaa (3 %) tai neljä epäsuotuisaa (1 %) tekijää. Tutkimuksen ensimmäisenä tavoitteena oli selvittää, muistuttavatko lapset ensimmäisellä luokalla valitsemiaan kavereita perhetaustan suhteen. Taulukosta 2 havaitaan, että mitä epäsuotuisammasta perhetaustasta lapsi tulee, sitä enemmän myös hänen kavereillaan on epäsuotuisia perhetekijöitä, ja mitä suotuisammasta perheestä lapsi tulee, sitä vähemmän hänen valitsemillaan kavereilla on epäsuotuisia perhetekijöitä. Lisäksi tulokset osoittivat lasten muistuttavan valitsemiaan kavereita sosiaalisten taitojen suhteen. Suotuisien perhetekijöiden Epäsuotuisien perhetekijöiden Sosiaaliset taidot 1 Hyväksyntä 1 Hyljeksintä N 604 604 868 880 883 ka. 1.69 0.71 3.24 0.00 0.00 kh. 0.93 0.82 0.55 0.96 0.96 min..00.00 1.22-2.30-2.26 maks. 4.00 4.00 4.00 2.74 3.21 0 suotuisaa/epäsuotuisaa tekijää 1 suotuisaa/epäsuotuisaa tekijää 2 suotuisaa/epäsuotuisaa tekijää 3 suotuisaa/epäsuotuisaa tekijää 4 suotuisaa/epäsuotuisaa tekijää Huomautus: 1 standardoitu luokittain n = 48 (8 %) n = 291 (48 %) n = 225 (37 %) n = 219 (36 %) n = 217 (36 %) n = 77 (13 %) n = 97 (16 %) n = 13 (2 %) n = 17 (3 %) n = 4 (1 %) TAULUKKO 1. Lapsen perhetaustan, sosiaalisten taitojen sekä vertaisryhmän hyväksynnän ja hyljeksinnän kuvailevat tiedot. 329

Hanna Peltoniemi, aura Pesonen, Kaisa aunola, marja- Kristiin a lerkkanen, jari - erik nurmi & noona Kiuru Muuttuja 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 1. Lapsen suotuisien perhetekijöiden 2. Lapsen epäsuotuisien perhetekijöiden 1.00 ***p <.001, **p <.01, *p <.05, +p <.10 -.43*** 1.00 3. Lapsen sosiaaliset taidot.11* -.14** 1.00 4. Lapsen kavereiden suotuisien perhetekijöiden 5. Lapsen kavereiden epäsuotuisien perhetekijöiden 6. Lapsen kavereiden sosiaaliset taidot.06 -.12* -.01 1.00 -.12*.19*** -.07 -.47*** 1.00.01 -.07*.34***.05 -.11 1.00 7. Vertaisryhmän hyväksyntä.04 -.02.14***.03 -.03 -.02 1.00 8. Vertaisryhmän hyljeksintä -.10*.07+ -.16*** -.004.02 -.03 -.32*** 1.00 TAULUKKO 2. Lapsen perhetaustan ja sosiaalisten taitojen, kavereiden perhetaustan ja sosiaalisten taitojen sekä vertaisryhmän hyväksynnän ja hyljeksinnän väliset korrelaatiot. Epäsuotuisien perhetekijöiden Lapsen sosiaaliset taidot -.13** R 2 =.02.34*** Lapsen kavereiden sosiaaliset taidot R 2 =.12 -.43*** Suotuisien perhetekijöiden Huomautus: Standardoitu ratkaisu; lopullinen malli sisältää vain tilastollisesti merkitsevät yhteydet, R 2 = selitysaste. *p <.05, **p <.01, ***p <.001. Mallin sopivuus: χ 2 (3, N = 934) = 2.96, p =.40, CFI = 1.00, RMSEA = 0.00, SRMR = 0.02. KUVIO 1. Polkumalli perhetaustan suotuisien ja epäsuotuisien tekijöiden määrien, lapsen sosiaalisten taitojen ja lapsen kavereiden sosiaalisten taitojen välisistä yhteyksistä. 330 PSYKOLOGIA

P e r h e t a u s t a n m e r k i t y s k a v e r e i d e n v a l i n n a s s a j a v e r t a i s r y h m ä n h y v ä k s y n n ä s s ä sosiaaliset taidot välittävänä tekijänä Seuraavaksi tarkasteltiin, missä määrin perhetaustan yhteys kavereiden valintaan ja vertaisryhmän hyväksyntään ja hyljeksintään välittyy lapsen sosiaalisten taitojen kautta. Epäsuoria yhteyksiä tarkasteltiin vain MacKinnonin ja kollegoiden (2002) esittämien alkuehtojen täyttyessä. Ensin tutkittiin lapsen sosiaalisten taitojen välittävää vaikutusta perhetaustan epäsuotuisien ja suotuisien tekijöiden ja kavereiden valinnan välillä. Mallissa estimoitiin ensin kaikki suorat ja epäsuorat yhteydet, minkä jälkeen mallia modifioitiin siten, että lopullinen malli sisälsi vain tilastollisesti merkitsevät yhteydet. Kuviossa 1 on esitetty lopullisen polkumallin tulokset perhetaustan suotuisien ja epäsuotuisien tekijöiden, lapsen sosiaalisten taitojen ja lapsen kavereiden sosiaalisten taitojen välisistä yhteyksistä. Malli sopi aineistoon erittäin hyvin (Kuvio 1). Taulukossa 3 on puolestaan esitetty epäsuorien yhteyksien standardoidut estimaatit ja niiden tilastollinen merkitsevyys. Tulokset (Kuvio 1, Taulukko 3) osoittivat, että erityisesti epäsuotuisan perhetaustan yhteydet lapsen kaverivalintaan välittyivät lapsen sosiaalisten taitojen kautta: mitä enemmän lapsen perhetaustassa oli epäsuotuisia tekijöitä, sitä heikommat sosiaaliset taidot lapsella oli ja sitä heikommat sosiaaliset taidot edelleen hänen valitsemillaan kavereilla oli. Perhetaustan suotuisien tekijöiden llä ei sen sijaan ollut omavaikutusta lapsen sosiaalisiin taitoihin tai kavereiden valintaan sen jälkeen, kun epäsuotuisien perhetekijöiden oli kontrolloitu. Lisäanalyysina tuloksia tarkasteltiin myös siten, että lapsen sukupuolen ja ei kielellisen kyvykkyyden yhteydet sosiaalisiin taitoihin ja valittujen kavereiden sosiaalisiin taitoihin oli kontrolloitu. Päätulokset eivät muuttuneet kontrollitekijöiden (kovariaattien) lisäämisen jälkeen. Tarkastelimme myös ryhmävertailuanalyysin (multi-group) avulla, muuntaako sukupuoli perhetaustan, sosiaalisten taitojen ja kavereiden valinnan yhteyksiä (ks. Liitteestä 1 korrelaatiot tytöille ja pojille erikseen). Satorra Bentlerin korjatun χ² peräkkäistestin mukaan yhteydet eivät eronneet tyttöjen ja poikien välillä. Lopuksi tarkasteltiin sosiaalisten taitojen välittävää vaikutusta lapsen perhetaustan ja vertaisryhmän hyväksynnän ja hyljeksinnän välillä. Mallissa estimoitiin ensin kaikki suorat ja epäsuorat yhteydet, minkä jälkeen mallia modifioitiin siten, että lopullinen malli sisälsi vain tilastollisesti merkitsevät yhteydet. Kuviossa 2 on esitetty lopullisten polkumallien tulokset perhetaustan suotuisien ja epäsuotuisien tekijöiden, lapsen sosiaalisten taitojen ja lapsen vertaisryhmän hyväksynnän ja hyljeksinnän välisistä yhteyksistä (ks. myös Taulukko 3). Malli sopi aineistoon erittäin hyvin (Kuvio 1). Tulokset osoittavat, että sosiaaliset taidot olivat tilastollisesti merkitsevä välittävä tekijä epäsuotuisien perhetekijöiden n ja vertaisryhmän hyväksynnän ja hyljeksinnän välillä. Epäsuotuisa perhetausta oli negatiivisessa yhteydessä lapsen sosiaalisiin taitoihin, ja heikot sosiaaliset taidot taas olivat yhteydessä vähäisempään vertaisryhmän hyväksyntään ja vahvempaan vertaisryhmän hyljeksintään. Perhetaustan suotuisien tekijöiden llä ei ollut omavaikutusta lapsen sosiaalisiin taitoihin sen jälkeen, kun epäsuotuisien perhetekijöiden oli kontrolloitu. Perhetaustan suotuisien tekijöiden llä oli sen sijaan suora negatiivinen yhteys lapsen hyljeksintään vertaisryhmässä: mitä enemmän lapsen perhetaustassa oli suotuisia tekijöitä, Epäsuorat yhteydet Standardoitu estimaatti Epäsuotuisien perhetekijöiden Sosiaaliset taidot Kavereiden sosiaaliset taidot -.05* Epäsuotuisien perhetekijöiden Sosiaaliset taidot Hyväksyntä -.02* Epäsuotuisien perhetekijöiden Sosiaaliset taidot Hyljeksintä.02** *p <.05 TAULUKKO 3. Tilastollisesti merkitsevät epäsuorat yhteydet. 331

Hanna Peltoniemi, aura Pesonen, Kaisa aunola, marja- Kristiin a lerkkanen, jari - erik nurmi & noona Kiuru sitä vähemmän lapsi koki hyljeksintää vertaisryhmässään. Lisäanalyysina tuloksia tarkasteltiin siten, että lapsen sukupuolen ja ei kielellisen kyvykkyyden yhteydet sosiaalisiin taitoihin ja vertaisryhmän hyväksyntään ja hyljeksintään oli kontrolloitu. Tulokset eivät muuttuneet kontrollitekijöiden lisäämisen jälkeen. Tarkastelimme myös ryhmävertailuanalyysin (multi-group) avulla, muuntaako sukupuoli perhetaustan, sosiaalisten taitojen ja vertaisryhmän hyväksynnän ja hyljeksinnän välisiä yhteyksiä (ks. Liitteestä 1 korrelaatiot tytöille ja pojille erikseen). Satorra Bentlerin korjatun χ² peräkkäistestin (χ²(8) = 15.51, p =.0038) mukaan mallin (Kuvio 2) yhteyksissä oli joitakin eroja tyttöjen ja poikien välillä. Sukupuolierojen lähempi tarkastelu osoitti, että erityisesti sosiaalisten taitojen yhteys vertaisryhmän hyljeksintään oli erilainen tyttöjen (standardoitu β =.01, ns) ja poikien (standardoitu β =.31, p <.001) välillä. Myös epäsuora yhteys epäsuotuisien perhetekijöiden stä lapsen sosiaalisten taitojen kautta lapsen hyljeksintään vertaisryhmässä oli merkitsevä vain poikien kohdalla (tytöt: standardoitu estimaatti =.001, ns; pojat: standardoitu estimaatti =.05, p =.022). PohdintA Tutkimuksemme tavoitteena oli tarkastella lapsen perhetaustan merkitystä vertaissuhteissa koulupolun alussa. Perhetaustaa tarkasteltiin tutkimalla suotuisien ja epäsuotuisien perhetekijöiden ä ja niiden kasaantumista. Suotuisaa ja epäsuotuisaa perhetaustaa arvioitiin äidin lämpimyyden, masennusoireiden, koulutustaustan ja perhemuodon kautta. Tulokset osoittivat lasten muistuttavan ensimmäisellä luokalla valitsemiaan kavereita erityisesti esiopetusvuotena mitattujen sosiaalisten taitojen, mutta myös epäsuotuisan perhetaustan suhteen. Suotuisan perhetaustan havaittiin puolestaan suojaavan lasta vertaisryhmän hyljeksinnältä. Epäsuotuisien perhetekijöiden Lapsen sosiaaliset taidot -.13** R 2 =.02.15*** Vertaisryhmän hyväksyntä R 2 =.02 -.43*** Suotuisien perhetekijöiden -.08* Vertaisryhmän hyljeksintä R 2 =.03 Huomautus: Standardoitu ratkaisu; lopullinen malli sisältää vain tilastollisesti merkitsevät yhteydet, R 2 = selitysaste. *p <.05, **p <.01, ***p <.001. Mallin sopivuus: χ 2 (4, N = 964) = 2.90, p =.58, CFI = 1.00, RMSEA = 0.00, SRMR = 0.02. KUVIO 2. Polkumalli perhetaustan suotuisien ja epäsuotuisien tekijöiden määrien, lapsen sosiaalisten taitojen ja lapsen kavereiden sosiaalisten taitojen välisistä yhteyksistä. 332 PSYKOLOGIA

P e r h e t a u s t a n m e r k i t y s k a v e r e i d e n v a l i n n a s s a j a v e r t a i s r y h m ä n h y v ä k s y n n ä s s ä Lapsen sosiaaliset taidot myös välittivät lapsen epäsuotuisan perhetaustan ja vertaisryhmän hyväksynnän ja hyljeksinnän sekä kavereiden valinnan välisiä yhteyksiä. Perhetaustan ja sosiaalisten taitojen merkitys lapsen kavereiden valinnassa Tutkimuksessa selvitettiin, muistuttavatko lapset valitsemiaan kavereita perhetaustan suhteen. Lasten havaittiin muistuttavan valitsemiaan kavereita erityisesti epäsuotuisan perhetaustan perusteella (Brown ym., 1993; Kerr ym., 2003; Kiuru, 2008). Aikaisemman tutkimuksen mukaisesti samanlaisuus näyttää ohjaavan kavereiden valintaa (Epstein, 1989; Kupersmidt ym., 1995). Yksi syy siihen, miksi epäsuotuisasta perhetaustasta tulevat lapset valitsevat kavereikseen epäsuotuisasta perhetaustasta tulevia lapsia, saattaa olla se, että epäsuotuisasta perhetaustasta tulevat lapset hakeutuvat heille tutunomaiseen kontekstiin (Kerr ym., 2003). Kun epäsuotuisasta perhetaustasta tuleva lapsi viettää aikaa muiden epäsuotuisista perhetaustoista tulevien lasten kanssa, kaverit eivät todennäköisesti herätä heissä kielteisiä tunteita, kuten huonommuuden kokemusta (Kerr ym., 2003). Kavereiden valinnan taustalla havaittu perheen epäsuotuisuuden merkittävyys voi myös selittyä vanhemmuuden välillisillä vaikutuksilla (Ladd & Pettit,2002).Välilliset vaikutukset tulevat esiin vanhemman määritellessä perheen asuinalueen ja lapsen harrastuksia (Epstein, 1989; Putallaz & Heflin, 1990). Epäsuotuisasta perhetaustasta tulevat lapset saattavat esimerkiksi asua alhaisemman tulotason asuinalueilla ja viettää yhdessä aikaa vapaa aikana. Lisäksi havaittiin, että mitä suotuisammasta perhetaustasta lapsi tulee, sitä epätodennäköisemmin hän mainitsee kavereikseen lapsia, jotka tulevat epäsuotuisasta perhetaustasta. Tutkittaessa, muistuttavatko lapset valitsemiaan kavereita sosiaalisten taitojen suhteen, havaittiin, että mitä heikommat sosiaaliset taidot lapsella oli, sitä heikommat taidot myös hänen valitsemillaan kavereilla oli ja päinvastoin (Farver, 1996; Haselager ym., 1998; Newcomb ym., 1999; Pijl ym., 2011; Poulin ym., 1997). Tulokset herättävät huolta suotuisien ja epäsuotuisien tekijöiden kasaantumisesta. Kaverit, jotka jakavat heikot sosiaaliset taidot, saattavat vahvistaa toisissaan antisosiaalista käyttäyty Muuttuja 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 1. Lapsen suotuisien perhetekijöiden 2. Lapsen epäsuotuisien perhetekijöiden 1.00 -.42***.13*.09 -.15*.03.04 -.12* -.44*** 1.00 -.16* -.16*.23** -.11+ -.01.09 3. Lapsen sosiaaliset taidot.13* -.12+ 1.00.001 -.10.25**.13* -.31*** 4. Lapsen kavereiden suotuisien perhetekijöiden 5. Lapsen kavereiden epäsuotuisien perhetekijöiden.02 -.07.04 1.00 -.47***.11.000 -.04 -.06.16+ -.01 -.48*** 1.00 -.18* -.06.06 6. Lapsen kavereiden sosiaaliset taidot.02 -.02.26***.03 -.01 1.00.08.11 7. Vertaisryhmän hyväksyntä.03 -.02.17**.05 -.03.06 1.00.32*** 8. Vertaisryhmän hyljeksintä.06.05.00.04 -.01.03 -.35*** 1.00 ***p <.001, **p <.01, *p <.05, +p <.10 LIITE 1. Perhetaustan ja sosiaalisten taitojen, kavereiden perhetaustan ja sosiaalisten taitojen sekä vertaisryhmän hyväksynnän ja hyljeksinnän väliset korrelaatiot erikseen tytöille ja pojille (aladiagonaalilla tytöt, ylädiagonaalilla pojat). 333

Hanna Peltoniemi, aura Pesonen, Kaisa aunola, marja- Kristiin a lerkkanen, jari - erik nurmi & noona Kiuru mistä (Dishion, Patterson & Griesler, 1994; Farver, 1996). Antisosiaalisella käyttäytymisellä, joka ilmenee muun muassa sisään ja ulospäinsuuntautuvana oirehdintana, voi olla kauaskantoisia kielteisiä seurauksia lapsen kehitykselle (Coie & Kupersmidt, 1983; Dodge, Coie, Pettit & Price, 1990; Ladd, 2005; Parker & Asher, 1987). Toisaalta taas kaverit, jotka jakavat hyvät sosiaaliset taidot, vahvistavat toisissaan prososiaalista käyttäytymistä (Brendgen, Bowen, Rondea & Vitaro, 1999).Tässä tapauksessa samanlaisuus on lapsen kehitystä edesauttavaa, sillä suotuisissa kaverisuhteissa lapsi saa mahdollisuuden kehittää sosiaalisia taitojaan ja itsetuntemustaan (Epstein, 1989; Hartup & Stevens, 1997). Tutkimuksessamme tarkasteltiin myös, missä määrin lapsen sosiaaliset taidot välittävät perhetaustan ja kaverivalinnan välisiä yhteyksiä. Sosiaalisten taitojen havaittiin välittävän erityisesti epäsuotuisan perhetaustan ja lapsen valitsemien kavereiden sosiaalisten taitojen välisiä yhteyksiä (ks. myös Brown ym., 1993). Tulosten valossa vaikuttaa siltä, että epäsuotuisasta perhetaustasta tulevilla lapsilla on muita lapsia heikommat sosiaaliset taidot (Goodman ym., 1993; Goodman & Gotlib, 1999), mikä edelleen on yhteydessä taipumukseen solmia kaverisuhteita sellaisten lasten kanssa, joilla myös on heikot sosiaaliset taidot (Pijl ym., 2011). Herääkin huoli, että epäsuotuisassa perhetaustassa varttuvalla lapsella olisi rajatummat mahdollisuudet solmia kaverisuhteita sosiaalisesti taitavien vertaisten kanssa ja täten harjoitella sosiaalisia taitoja. Sosiaalisten taitojen ajatellaan kuitenkin olevan merkittävässä roolissa kouluympäristöön ja vertaisryhmään sopeutumisessa (Rubin ym., 2006). Perhetaustan merkitys lapsen vertaisryhmän hyväksynnässä ja hyljeksinnässä Aikaisempien tutkimusten (esim. Pettit ym., 1997) mukaisesti suotuisan perhetaustan havaittiin olevan yhteydessä vertaisryhmän hyljeksintään siten, että mitä suotuisammasta perhetaustasta lapsi tulee,sitä vähemmän hän kokee vertaisryhmän hyljeksintää. Täten voidaan olettaa perheen suotuisuustekijöiden, kuten äidin lämpimyyden tai korkean sosioekonomisen aseman, suojaavan lasta vertaisten hyljeksinnältä (Dunn ym., 1998; Pettit ym., 1997).Tulokset osoittivat,että sosiaaliset taidot välittävät suotuisan perhetaustan ja lapsen vertaisryhmän hyväksynnän ja hyljeksinnän välisiä yhteyksiä. Vaikuttaisi siltä, että suotuisasta perhetaustasta tulevilla lapsilla on paremmat sosiaaliset taidot, minkä vuoksi lapset kokevat enemmän vertaisryhmän hyväksyntää ja vähemmän hyljeksintää (ks. myös McDowell & Parke, 2009). Yksi mahdollinen selitys tälle tulokselle on se, että lapset pyrkivät mallintamaan äidin sosiaalista käyttäytymistä, mitä kautta äidin sosiaaliset tiedot ja taidot siirtyvät lapselle (Putallaz & Heflin, 1990). Lämpimyyttä osoittavat, psyykkisesti hyvinvoivat ja korkeasti koulutetut äidit ovat omassa vertaisryhmässään hyväksyttyjä, mikä tarjoaa lapselle myönteisen vuorovaikutusmallin ja pohjan sosiaalisten taitojen oppimiselle ja onnistuneille vertaissuhteille (Putallaz & Heflin, 1990). Havaitsimme sosiaalisten taitojen välittävän myös epäsuotuisan perhetaustan ja lapsen vertaisryhmän hyväksynnän ja hyljeksinnän välisiä yhteyksiä. Epäsuotuisasta perhetaustasta tulevilla lapsilla oli heikommat sosiaaliset taidot, minkä vuoksi he kokivat enemmän vertaisryhmän hyljeksintää ja vähemmän hyväksyntää.tulokset ovat yhdenmukaisia Kamin ja kollegoiden (2011) tulosten kanssa. Kamin ja kollegoiden (2011) tutkimuksessa äidin masennusoireiden vaikutus lapsen sosiometrisen miellyttävyyden pisteän välittyi osittain lapsen emootioiden säätelykyvyn kautta. Tulokset ovat linjassa myös Gomesin ja Liveseyn (2008) tutkimustulosten kanssa, joiden mukaan heikkoihin sosiaalisiin taitoihin luettava korkea impulsiivisuus on yhteydessä vertaisryhmän hyljeksintään ja vähäisempään hyväksyntään. Epäsuotuisasta perhetaustasta tulevilla ja vertaisryhmän hyljeksintää kokevilla lapsilla on kaiken kaikkiaan rajoitetut mahdollisuudet positiiviseen vuorovaikutukseen ikätovereiden kanssa (Pettit ym., 1988), mikä voi aiheuttaa sosiaalisten taitojen kehittymisen kannalta kielteisen kehän. Vertaisten hyljeksintä voi olla erityisen haitallista koulunkäynnin alkuvaiheessa, sillä se, miten lapsi sopeutuu vertaisryhmään, on yhteydessä myöhempään koulumenestykseen ja hyvinvointiin aikuisiällä (Ladd, 1990; Ladd ym., 1999; Kupersmidt & Coie, 1990; Parker & Asher, 1987). Aiempien tutkimusten mukaan vertaisryhmän suhtautuminen lapseen on melko pysyvää jo varhaisessa vaiheessa (Denham, McKinley, Couchoud & Holt, 1990; O Neil ym., 1997), mikä tukee kehäajattelua. Tu 334 PSYKOLOGIA

P e r h e t a u s t a n m e r k i t y s k a v e r e i d e n v a l i n n a s s a j a v e r t a i s r y h m ä n h y v ä k s y n n ä s s ä lokset herättävät huolta suotuisien ja epäsuotuisien perhetekijöiden kasaantumisesta ja kasaantumisen välittymisestä sosiaalisten taitojen kautta lapsen hyväksyntään ja hyljeksintään vertaisryhmässään. tutkimuksen rajoitukset Tutkimukseemme liittyy tiettyjä rajoituksia. Ensinnäkin kavereiden valinnassa ei eritelty ei vastavuoroisia ja vastavuoroisia kaverisuhteita. Näin ollen lapset ovat saattaneet nimetä kavereikseen todellisten kavereiden lisäksi joitakin sellaisia lapsia, joiden kanssa he haluaisivat olla kavereita (Gifford Smith & Brownell, 2003). Toiseksi instruktio sosiometrisen kyselyn negatiivisiin mainintoihin erosi tyypillisemmästä arviointitavasta. Sen sijaan, että lapsia olisi pyydetty nimeämään luokkatovereita, joiden kanssa he eivät halua pelata tai olla, lapsia pyydettiin nimeämään luokkakavereita, joiden kanssa he ovat välitunnilla hyvin harvoin tai ei koskaan. Syynä lievemmän instruktion käyttämiseen oli, että halusimme välttää sanamuotoja, jotka olisivat voineet herättää voimakkaita kielteisiä reaktioita ensimmäisen luokan oppilaissa ja näin vaikeuttaa yhteistyötä opettajien kanssa tulevina aineistonkeruuvuosina. Kolmanneksi tässä tutkimuksessa keskityttiin vain yhden välittävän tekijän eli sosiaalisten taitojen tarkasteluun perhetaustan ja lapsen vertaissuhteiden välisissä yhteyksissä. Jatkossa olisi tärkeää tarkastella myös muita mahdollisia välittäviä tekijöitä, kuten lapsen kiintymyssuhteen laatua. Tilastollisia rajoituksia tarkasteltaessa tulisi huomioida pieniksi jääneet regressiokertoimet ja selitysasteet. Pienten regressiokerrointen ja selitysasteiden taustalla voi olla perhetausta muuttujan heikohko validiteetti, joka voi olla seurausta siitä, että tietoa on saatu pelkästään kyselylomakkeiden avulla.on myös huomioitava,että tutkimuksemme kattaa pelkästään äitien vastaukset, koska isien vastausprosentti jäi pieneksi. Jatkossa olisi tärkeä tarkastella myös isiin liittyvien tekijöiden merkitystä. Vaikka suotuisien ja epäsuotuisien perhetekijöiden kokonaisn tarkastelu mahdollisti mielenkiintoisiin kysymyksiin vastaamisen, on huomioitava, että jatkuvien muuttujien kategorisointiin liittyy myös ongelmia. Jatkossa on tarve tutkia entistä syvällisemmin erilaisten perhetekijöiden yksittäisiä ja kumulatiivisia vaikutuksia. johtopäätökset Tutkimuksemme tuo uutta tietoa suotuisien ja epäsuotuisien perhetekijöiden kasautumisen merkityksestä lapsen vertaissuhteissa. Suotuisien ja epäsuotuisien perhetekijöiden kasautuminen välittyy lapsen sosiaalisten taitojen kautta lapsen koulupolun alussa muodostuviin vertaissuhteisiin. Lapsen sosiaaliset taidot välittävät yhteyttä suotuisan perhetaustan ja kehitystä edesauttavien vertaissuhteiden sekä epäsuotuisan perhetaustan ja kehitykselle haitallisten vertaissuhteiden välillä. Lapset tulevat kouluun hyvin erilaisista perhetaustoista. Vaikka tutkimuksemme lapsista suurimmalla osalla havaittiin hyvät sosiaaliset taidot ja useiden epäsuotuisien perhetekijöiden samanaikainen esiintyminen perheoloissa oli harvinaisempaa, silti tutkimuksemme perusteella herää huoli koulukontekstissa ilmenevästä epätasaarvoisuuden kasaantumisesta. Olisi tärkeää, että esimerkiksi sosiaalisten taitojen kehitystä kyettäisiin tukemaan jo varhaisessa vaiheessa. Sosiaalisiin taitoihin kohdentuneet interventiot ovatkin olleet viime vuosikymmenten aikana kiinnostuksen kohteina, vaikkakin niiden vaikuttavuuden pysyvyys on osoittautunut heikoksi (Spence, 2003). Täten tärkeäksi nousee huomion kiinnittäminen lapsen ja vanhemman väliseen varhaiseen vuorovaikutukseen, joka on sosiaalisten taitojen perustana (Matza ym., 2001; Putallaz & Heflin, 1990; Rigby, 1993). Tukemalla lapsen ja vanhemman välistä varhaista vuorovaikutusta kyettäisiin todennäköisesti tarjoamaan lapselle paremmat edellytykset solmia vertaissuhteita. Artikkeli on saapunut toimitukseen 5.8.2013 ja hyväksytty julkaistavaksi 9.5.2014. 335

Hanna Peltoniemi, aura Pesonen, Kaisa aunola, marja- Kristiin a lerkkanen, jari - erik nurmi & noona Kiuru Lähteet Aboud, F. E. & Mendelson, M. J. (1996). Determinants of friendship selection and quality: Developmental perspectives. Teoksessa W. M. Bukowski, A. F. Newcomb & W. W. Hartup (toim.), The company they keep: Friendship in childhood and adolescence (s.87 112).New York: Cambridge University Press. Aunola, K. & Nurmi, J. E. (2005). The role of parenting styles in children s problem behavior. Child Development, 76, 1144 1159. Baron, R. & Kenny, D. (1986). The moderator mediator variable distinction in social psychological research. Conceptual, strategic, and statistical considerations. Journal of Personality and Social Psychology, 51, 1173 1182. Baumrind, D. (1989). Rearing competent children. Teoksessa W. Damon (toim.), Child development today and tomorrow (s. 349 378). San Francisco: Jossey Bass. Brendgen,M.,Bowen,F.,Rondea,N.& Vitaro F.(1999).Effects of friends characteristics on children s social cognition. Social Development, 8, 41 51. Brown,B.B.,Mounts,N.,Lamborn,S.D.& Steinberg,L.(1993). Parenting practices and peer group affiliation in adolescence. Child Development, 64, 467 482. Buhs,E.S.& Ladd,G.W.(2001).Peer rejection as antecedent of young children s school adjustment: An examination of mediating processes. Developmental Psychology, 37, 550 560. Bukowski,W.M.,Cillessen,A.H.N.& Velasquez,A.M.(2012). The use of peer ratings in developmental research.teoksessa B. Laursen, T. Little & N. Card (toim.), Handbook of developmental research methods (s. 211 228). New York: Guilford. Coie, J. D. & Kupersmidt, J. B. (1983). A behavioral analysis of emerging social status in boys play groups. Child Development, 54, 1400 1416. Coie, J. D., Lochman, J. E.,Terry, R. & Hyman, C. (1992). Predicting early adolescent disorder from childhood aggression and peer rejection. Journal of Consulting and Clinical Psychology, 60, 783 792. Conger, R., Conger, K., Elder, G., Lorenz, F., Simons, R. & Whitbeck, L. (1992). A family process model of economic hardship and adjustment of early adolescent boys. Child Development, 63, 526 541. Conger, R., Conger, K., Elder, G., Lorenz, F., Simons, R. & Whitbeck, L. (1993). Family economic stress and adjustment of early adolescent girls. Developmental Psychology, 29, 206 219. Denham, S. A. & Holt, R. W. (1993). Preschoolers likability as cause or consequence of their social behavior? Developmental Psychology, 29, 271 275. Denham, S. A., McKinley, M., Couchoud, E. A. & Holt, R. (1990). Emotional and behavioral predictors of preschool peer ratings. Child Development, 61, 1145 1152. DeRosier, M. E., Kupersmidt, J. B. & Patterson, C. J. (1994). Children s academic and behavioral adjustment as a function of the chronicity and proximity of peer rejection. Child Development, 65, 1799 1813. Dishion,T.J.(1990).The family ecology of boys peer relations in middle childhood. Child Development, 61, 874 892. Dishion,T. J., Patterson, G. R. & Griesler, P. C. (1994). Peer adaptations in the development of antisocial behavior: A confluence model.teoksessa L. R. Huesmann (toim.), Current perspectives on aggressive behavior (s. 61 95). New York: Plenum. Dodge, K. A. (1983). Behavioral antecedents of peer social status. Child Development, 54, 1386 1399. Dodge,K.A.,Coie,J.D.,Pettit,G.S.& Price,J.M.(1990).Peer status and aggression in boy s groups: Developmental and contextual analyses. Child Development, 61, 1289 1309. Dodge, K., Pettit, G. S., McClaskey, C. & Brown, M. (1986). Social competence in children. Monographs of the Society for Research in Child Development, 51, 1 85. Dunn, D., Deater Deckard, K., Pickering, K., O Connor, T. G. & Golding, J. (1998). Children s adjustment and prosocial behaviour in step, single parent, and non stepfamily settings: Findings from a community study. Journal of Child Psychology and Psychiatry, 39, 1083 1095. Eisenberg, N., Fabes, R. A. & Spinrad, T. L. (2006). Prosocial development. Teoksessa N. Eisenberg (toim.), Handbook of child psychology (6. painos, s. 646 718). New Jersey: Wiley. Ennett, S.T.& Bauman, K. E.(1994).The contribution of influence and selection to adolescent peer group homogeneity: The case of adolescent cigarette smoking. Journal of Personality and Social Psychology, 67, 653 663. Epstein, J. L. (1989). The selection of friends: Changes across grades and in different school environments. Teoksessa T. J. Berndt & G. W. Ladd (toim.), Peer relationships in child development (s. 158 187). New York: Wiley. Farver, J. A. (1996). Aggressive behavior in preschoolers social networks: Do birds of a feather flock together? Early Childhood Research Quarterly, 11, 333 350. Furman,W.& Buhrmester, D.(1985). Children s perceptions of the personal relationships in their social networks. Developmental Psychology, 21, 1016 1024. Gest, S. D., Graham Bermann, S. A. & Hartup, W. W. (2001). Peer experience: Common and unique features of number of friendships,social network centrality,and sociometric status. Social Development, 10, 23 40. 336 PSYKOLOGIA

P e r h e t a u s t a n m e r k i t y s k a v e r e i d e n v a l i n n a s s a j a v e r t a i s r y h m ä n h y v ä k s y n n ä s s ä Gifford Smith, M. E. & Brownell, C. A. (2003). Childhood peer relationships: Social acceptance, friendships, and peer networks. Journal of School Psychology, 41, 235 284. Gomes, L. & Livesey, D. (2008). Exploring the link between impulsivity and peer relations in 5 and 6 year old children. Child: Care, Health and Development, 34, 763 770. Goodman, S., Brogan, D., Lynch, E. & Fielding, B. (1993). Social and emotional competence in children of depressed mothers. Child Development, 64, 516 531. Goodman, S. & Gotlib, I. (1999). Risk for psychopathology in children of depressed mothers: A developmental model for understanding mechanism of transmission. Psychological Review, 106, 458 490. Gutman, L. & Eccles, J. (1999). Financial strain, parenting behaviors, and adolescents achievement: Testing model equivalence between African American and European American single and two parent families. Child Development, 70, 1464 1476. Gutman, L. M., Sameroff, A. J. & Cole, R. (2003). Academic growth curve trajectories from 1st grade to 12th grade: Effects of multiple social risk factors and preschool child factors. Developmental Psychology, 39, 777 790. Hammen, C., Burge, D.& Stansbury, K.(1990). Relationship of mother and child variables to child outcomes in a high risk sample: A causal modeling analysis. Developmental Psychology, 26, 24 30. Hartup,W.W.& Stevens,N.(1997).Friendships and adaptation in the life course. Psychological Bulletin, 121, 355 370. Haselager, G. J., Hartup, W. W., Van Lieshout, C. F. & Riksen Walraven, J. M. (1998). Similarities between friends and nonfriends in middle childhood. Child Development, 69, 1198 1208. Howes, C. & Phillipsen, L. (1992). Gender and friendship: Relationships within peer groups of young children. Social Development, 1, 230 242. Hu, L. & Bentler, P. M. (1999). Cutoff criteria for fit indexes in covariance structure analysis: Conventional criteria versus new alternatives. Structural Equation Modeling, 6, 1 55. Junttila, N., Voeten, M., Kaukiainen, A. & Vauras, M. (2006). Multisource assessment of children s social competence. Educational and Psychological Measurement, 66, 874 895. Kam,C.M.,Greenberg,M.T.,Bierman,K.L.,Coie,J.D.,Dodge, K. A., Foster, M. E., Lochman, J. E., McMahon, R. J. & Pinderhughes, E. E. (2011). Maternal depressive symptoms and child social preference during the early school years: Mediation by maternal warmth and child emotion regulation. Journal of Abnormal Child Psychology, 39, 365 377. Kandel, D. B. (1978). Homophily, selection, and socialization in adolescent friendships. American Journal of Sociology, 84, 427 436. Kaukiainen, A., Junttila, N., Kinnunen, R. & Vauras, M. (2005). MASK-monitahoarviointi oppilaan sosiaalisesta kompetenssista. Vaajakoski: Gummerus Kirjapaino. Keinänen, R., Aunola, K., Lerkkanen, M. K., Poikkeus, A. M., Nurmi, J. E. & Kiuru, N. (2011). Vanhemmuustyylien merkitys taidoiltaan erilaisten lasten sosiaalisessa kompetenssissa. NMI-Bulletin, 21, 15 33. Kerr, M., Stattin, H., Biesecker, G. & Ferrer Wreder, L. (2003). Relationships with parents and peers in adolescence. Teoksessa M. Lerner (toim.), Handbook of psychology vol. 6: Developmental psychology (6. painos, s. 395 422). Hoboken, NJ: John Wiley & Sons. Kiuru, N. (2008). The role of adolescents peer groups in the school context. University of Jyväskylä. Jyväskylä studies in education psychology and social research, 331. Jyväskylän yliopisto: Jyväskylä University Printing House, Jyväskylä. Kupersmidt, J. B. & Coie, J. D. (1990). Preadolescent peer status, aggression and school adjustment as predictors of externalizing problems in adolescence. Child Development, 61, 1350 1362. Kupersmidt, J. B., DeRosier, M. E. & Patterson, C. P. (1995). Similarity as the basis for children s friendships: The roles of sociometric status, aggressive and withdrawn behavior, academic achievement and demographic characteristics. Journal of Social and Personal Relationships, 22, 439 452. Ladd, G. W. (1990). Having friends, keeping friends, making friends, and being liked by peer in the classroom: Predictors of children s early school adjustment. Child Development, 61, 1081 1100. Ladd, G. W. (2005). Children s peer relation and social competence. A century of progress. New Haven: Yale University. Ladd, G. W., Birch, S. H. & Buhs, E. (1999). Children s social and scholastic lives in kindergarten: Related spheres of influence? Child Development, 70, 1373 1400. Ladd, G. W. & Pettit, G. (2002). Parenting and the development of children s peer relationships.teoksessa M. H. Bornstein (toim.), Handbook of parenting, vol. 5: Practical issues in parenting (2. painos, s. 269 309). Hillsdale: Lawrence Erlbaum Associates. Ladd, G. W., Price, J. M. & Hart, C. H. (1988). Predicting preschoolers peer status from their playground behaviors. Child Development, 59, 986 992. MacKinnon, D., Lockwood, C., Hoffman, J., West, S. & Sheets, V. (2002). A comparison of methods to test mediation and 337