Lausunto kansalaisaloitteesta kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen jäsenyydestä euroalueessa Matti Pohjola 8.6.216 Professori, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu Euron edut ja haitat Euroon liittyy taloudelliselta kannalta sekä hyötyjä että haittoja. Euron hyötyjen (mm. suurtuotannon edut, valuuttakurssiriskin poistuminen ja pääomamarkkinoiden tehostuminen) vaikutuksesta kansantalouden kokonaistuotanto kasvaa jäsenmaissa ja siten koko euroalueella. Elintasoerojen pitäisi myös supistua yritysten kiristyneen kilpailun karsiessa tehottomia toimintoja ja vahvistaessa tehokkaita. Uudet jäsenmaat pääsevät hyötymään jo luoduista instituutioista ja kehitetystä teknologiasta. Lupaus paremmasta elintasosta onkin ollut tärkeä syy liittyä sekä Euroopan unioniin että talous- ja rahaliittoon. Euron haitoista on eniten saanut huomiota osakseen epäsymmetristen häiriöiden mahdollisuus. Näillä tarkoitetaan suhdannehäiriöiden epätasaista jakautumista jäsenmaiden välillä. Epäsymmetristen häiriöiden perustana ovat talouksien rakenteiden keskinäiset erot, mistä syystä taloudelliset häiriöt vaikuttavat eri jäsenmaissa eri tavalla. Esimerkiksi Suomessa metsäteollisuuden merkitys viennille on ollut suurempi kuin muissa jäsenmaissa. Kun Suomessa pohdittiin euroalueeseen liittymistä 199-luvulla, eräät taloustieteilijät myös tämän lausunnon antaja olivat sitä mieltä, että euron hyöty on haittaa suurempi pitkällä aikavälillä. Perustelu oli varsin yksinkertainen: epäsymmetriset häiriöt voivat olla sekä negatiivisia että positiivisia vientikysyntä voi sekä heikentyä että vahvistua, jolloin niiden vaikutukset kumoavat toisensa pitkällä aikavälillä. Pienikin kasvuvauhdin kiihtyminen riittää silloin nostamaan hyödyn haittaa suuremmaksi. Todennäköisenä ei pidetty sellaista ongelmaa, johon euroalue on eräiden valtioiden liiallisen velkaantumisen takia joutunut vuoden 21 jälkeen. Euroalueen rakenneongelma Poliittisista syistä euroalueesta tehtiin laajempi, kuin jos se olisi rakennettu pelkästään taloudellisten hyötyjen ja haittojen vertaamisen näkökulmasta, jolloin epäsymmetrisille häiriölle alttiita maita ei olisi otettu mukaan. Euron taloudellisten hyötyjen pitäisi pitkällä aikavälillä näkyä siten paitsi siten, että koko euroalueen talous kasvaa vahvasti, myös siten, että maiden väliset elintasoerot supistuvat köyhempien maiden saavuttaessa rikkaimpien tulotasoa. Tämä tapahtuu työn tuottavuuden kasvun kautta. Työn tuottavuus on kansantalouden kilpailukyvyn yksinkertaisin mittari. Sitä mitataan bruttokansantuotteella tehtyä työtuntia kohden. Kuviossa 1 verrataan eteläistä, Espanjan, Italian, Kreikan ja Portugalin muodostamaa euroaluetta ydinalueeseen, joka koostuu sta, Ranskasta ja Benelux-maista. Erikseen kuviossa esitetään ja Irlanti, joita pidettiin talous- ja rahaliittoa perustettaessa reuna-alueina, sekä jäljempänä tehtävää vertailua varten euroalueeseen kuulumaton. Kuvion 1 a-osasta näkyy, ettei eteläinen euroalue ole saavuttanut ydinaluetta elintasossa. Finanssikriisin aiheuttaman taantuman ja euroalueen velkariisin seurauksena elintasoero on kasvanut voimakkaasti työttömyyden kasvun myötä. Euron toimivuuden ja sen tulevaisuuden
kannalta ongelmana on, ettei eteläinen euroalue ole saavuttanut ydinaluetta työn tuottavuudessa, vaan ero on kaiken aikaa kasvanut. Alueen maat ovat menettäneet suhteellista kilpailukykyään, ja niiden vaihtotaseet ovat olleet alijäämäisiä. Alijäämät on rahoitettu nettolainanotolla muulta euroalueelta, mutta lainaa ei ole käytetty tuottavuutta parantaviin investointeihin, vaan se on kulunut kulutukseen ja tehottomiin kiinteistöinvestointeihin. Talous- ja rahaliitto ei siten ole luonut näille maille niitä etuja, joita siltä odotettiin. Euroalue on saavutustensa osalta jakautunut kahteen leiriin: eteläiseen ja pohjoiseen. Jotta myös eteläiset maat hyötyisivät eurosta, on euroalueen velkakriisin eri vaiheissa kriisimailta vaadittu taloudellisia reformeja. Niillä tavoitellaan viime kädessä työn tuottavuuden nopeampaa kasvua. eurossa Suomen osalta euroalueeseen liittymisen vaikutuksia koskevat odotukset ovat toteutuneet siinä mielessä, että ydinalueen elintaso (bkt/asukas) saavutettiin vuosina 26 28 (kuvio 1 a). Menestys perustui työn tuottavuuden (bkt/tehdyt työtunnit) nopeaan kasvuun, vaikkakaan eroa ei saatu kokonaan kurottua umpeen (kuvio 1 b). Elintason kasvun taustalla oli yritysten ja kansantalouden hyvä kilpailukyky. Työn tuottavuuden ripeä kasvu syntyi pääosin tehdasteollisuudessa, erityisesti elektroniikka- ja muussa metalliteollisuudessa sekä metsäteollisuudessa. menestyi elintason ja työn tuottavuuden vähintäänkin yhtä hyvin kuin euroalueeseen kuulumaton aina vuoteen 211 saakka. Sen jälkeen erot ovat kasvaneet n eduiksi syistä, jotka johtuvat Suomen tehdasteollisuuden romahduksesta. Kansalaisaloitteen perusteluissa todetaan, että on kärsinyt yhtenäisvaluutasta enemmän kuin muut kriisimaita tukeneet maat ja että euron vuoksi Suomen talouskasvu on ollut heikkoa ja työttömyys korkealla. Perusteluna esitetään n Suomea parempi kehitys, vaikka kansantaloudet ovat rakenteeltaan hyvin samankaltaiset. Irlanti on toisaalta esimerkki euromaasta, joka on menestynyt sekä tuottavuuden että elintason kasvussa akin paremmin (kuvio 1). Kansantalouden menestymistä pitkällä aikavälillä ei voi selittää valuuttakurssilla, palkoilla eikä hintakilpailukyvyllä, vaan se määräytyy tuottavuuden kasvusta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Suomen kansantalouden ongelmat 199-luvun puolivälistä vuoteen 28 saakka talouskasvu oli Euroopassa kaikkein nopeinta Irlannissa, Suomessa ja ssa. Selityksenä oli teollisuuden, erityisesti elektroniikkateollisuuden, menestys. Tehdasteollisuuden tuottavuuden tasovertailuissa nämä maat olivat Euroopan kärkeä vuonna 25 (kuvio 2). Tuottavuuden vertailu paljastaa samalla, ettei menesty yhtä hyvin yksityisissä palveluissa. Kaikki maat mukaan lukien kärsivät vuoden 29 taantumasta samalla tavoin (kuvio 3). Suomen teollisuus ei ole siitä kuitenkaan toipunut muiden lailla, vaan tehdasteollisuuden arvonlisäys on vieläkin 11 miljardia pienempi kuin vuonna 28. Tästä menetyksestä 7 miljardia on syntynyt elektroniikkateollisuudessa, 2 miljardia muussa metalliteollisuudessa ja 2 miljardia metsäteollisuudessa. Nokian ongelmat älypuhelimien markkinoilla romahduttivat elektroniikkateollisuuden. Muu metalliteollisuus on kärsinyt vientimarkkinoiden hitaasta kasvusta
sekä metallien ja erilaisten terästen alhaisista markkinahinnoista. Metsäteollisuus on puolestaan jo pitkään kohdannut supistuvaa kysyntää internetin viedessä markkinoita paino- ja sanomalehtipaperilta. Yhdessä nämä toisistaan riippumattomat ongelmat saivat aikaan sen, että tehdasteollisuuden osuus kansantalouden kokonaistuotannon arvosta putosi 25 prosentista 17 prosenttiin muutamassa vuodessa (kuvio 4). n kansantalous joutui finanssikriisin jälkeen yhtä syvään taantumaan kuin Suomen talous, mutta se on noussut siitä jo ripeään kasvuun. Kasvu on syntynyt yksityisten palvelujen vahvasta kontribuutiosta. Erityisesti informaatio ja viestintä, rahoitus- ja vakuutuspalvelut sekä muut liikeelämän palvelut ovat luoneet kasvua selvästi enemmän kuin Suomessa (kuvio 4). Teollisuuden kontribuutio ei ole ssa myöskään romahtanut (kuvio 3). Naapurimaamme teollinen rakenne on omaamme paljon monipuolisempi muun muassa vahvan auto- ja lääketeollisuuden ansiosta. Suomen tilanteen tekee vaikeaksi se, että tavaravienti on vielä paljolti niiden teollisten toimialojen varassa metsäteollisuuden ja metalliteollisuuden, joiden vaikutus talouskasvuun on nykyään verrattain vähäinen. ei ole ainakaan vielä pystynyt hyötymään n ja Irlannin tavoin niistä maailmantalouden muutosvoimista digitalisaatiosta ja globalisaatiosta, jotka tuottavuutta ja elintasoa tällä hetkellä kasvattavat. Lopuksi Oma valuutta ei ole n menestyksen selitys eikä euro Suomen ongelmien syy. Syyt ovat paljon syvemmällä talouden rakenteessa. Teknologian kehitys ja elintason kasvu muuttavat sitä nyt siten, että teollisuuden merkitys vähenee ja palvelujen kasvaa. Ne maat menestyvät, jotka osaavat hyödyntää rakennemuutoksen taustalla olevia tekijöitä valuuttakurssijärjestelmästä riippumatta.
Kuvio 1. Elintaso ja työn tuottavuus vuosina 199 215 ostovoimapariteetein vuoden 25 dollareiksi muutettuna (a) Elintaso eli bruttokansantuote asukasta kohden 55 5 45 4 35 Irlan. Euroalueen ydin Eteläinen euroalue 3 25 2 15 1 5 199 1995 2 25 21 215 (b) Työn tuottavuus eli bruttokansantuote tehtyä työtuntia kohden 65 6 55 5 45 Irlan/ Euroalueen ydin Eteläinen euroalue 4 35 3 25 2 15 1 5 199 1995 2 25 21 215 Lähde: OECD Statistical Database
Kuvio 2. Työn tuottavuus (bruttoarvonlisäys/työtunnit) suhteessa Yhdysvaltoihin vuonna 25 (hintatasokorjattu) (a) Tehdasteollisuus 1,9 1,8 1,7 1,6 1,5 1,4 1,3 1,2 1,1 1,,9,8,7,6,5,4,3,2,1, Irlan2 Hollan2 Belgia Ranska Itävalta Iso-Britannia Tanska Euroalue Japani Italia EU-27 Espanja Kreikka Portugali (b) Yksityiset palvelut 1,1 1,,9,8,7,6,5,4,3,2,1, Belgia Hollan= Ranska Irlan= Iso-Britannia Tanska Euroalue EU-27 Espanja Italia Japani Kreikka Lähde: http://www.rug.nl/research/ggdc/data/ggdc-productivity-level-database
Kuvio 3. Tehdasteollisuuden bruttoarvonlisäys ja työvoimakustannukset käyvin hinnoin ja kansallisin valuutoin (miljardia) (a) 45 4 35 3 25 2 15 1 5 65 6 55 5 45 4 35 3 25 2 15 1 5 (b) 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 211 213 215 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 211 213 215 (c) 65 6 55 5 45 4 35 3 25 2 15 1 5 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 211 213 215 Lähde: Eurostat Database Huom: Ylempi käyrä = arvonlisäys, alempi = työvoimakustannukset
Kuvio 4. Kansantalouden rakennemuutos tehdasteollisuudesta korkean teknologian palveluihin (a) Tehdasteollisuuden osuus bruttokansantuotteesta, % 32 3 28 26 24 22 2 18 16 14 12 1 8 6 4 2 Irlan3 Euroalue 198 1985 199 1995 2 25 21 215 (b) Korkean teknologian palvelujen osuus bruttokansantuotteesta,% 18 16 14 12 Irlan/ 1 8 6 4 2 198 1985 199 1995 2 25 21 215 Lähde: OECD Statistical Database Huom: Korkean teknologian palvelut = informaatio ja viestintä + ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta