Päähenkilö POHJANMAA-HANKKEEN TIEDOTUSLEHTI 1/2008 TEEMANUMERO Sosiaalinen pääoma Hankekuulumisia
Päähenkilö SISÄLLYS 1/2008 3 Pääkirjoitus 4 Mielenvireyttä ja terveyttä kulttuurista 6 Sosiaalinen pääoma on sanomalehtien kätketty aarre 10 Kultaista keskitietä pitkin kohti hyvinvointia 12 Erilaisuuden näkeminen sosiaalista pääomaa 14 Hankekuulumisia 16 Päihdestrategiatyö käynnistynyt Vaasan seudulla 18 Nuorten mielenilmaisuja esillä Valon ja varjon rajalla -näyttelyssä Pohjanmaa-hanke 2005 2014 Kehitämme uutta vaikuttavaa mielenterveys- ja päihdetyön mallia Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, Pohjanmaan maakunnat kolme sairaanhoitopiiriä, Sosiaalialan osaamis- ja kehittämiskeskus SONetBOTNIA noin 450 000 asukasta, 55 kuntaa, monikulttuurinen väestö Pohjanmaa-hanke tukee kuntien mielenterveys- ja päihdetyön kehittämistä edistää ennaltaehkäisyä ja varhaista auttamista päihde- ja mielenterveystyössä tarjoaa työvälineitä hoito- ja palveluketjujen sekä kuntoutuksen kehittämiseen edistää työhyvinvointia ja työelämässä pysymistä edistää verkostojen syntymistä koulutus- ja tutkimusyhteistyötä sekä välittää päihde- ja mielenterveystyön uusinta tietoa Päähenkilö on Pohjanmaa-hankkeen tiedotuslehti, joka ilmestyy 2-4 kertaa vuodessa. Tämä teemanumero, Sosiaalinen pääoma, on järjestyksessään viides numero. Päähenkilö postitetaan Pohjanmaa-hankkeen sidosryhmille ja sitä jaetaan eri tapahtumien ja tilaisuuksien yhteydessä. Toimitus ja taitto: Heli Grönblom Ruotsinkielisen lehden käännökset: Agneta Honkala Kuvituskuvat: www.sxc.hu Valokuvat: kuvaaja mainittu kuvan yhteydessä / kuva kirjoittajan Tämän numeron painos: 1750 Paino: Waasa Graphics Oy 2
Pääkirjoitus Kädessänne on Päähenkilön ensimmäinen teemanumero. Pohjanmaa-hankkeen väki ahertaa työn kimpussa, mutta välillä on pysähdyttävä miettimään syvemmin, minkä eteen töitä oikeastaan tehdään. Tavoittelemme pohjalaista hyvinvointia. Mitä se pitää sisällään? Hyvinvointi ei tarkoita samaa kaikille ja yksilön henkilökohtainen käsitys hyvinvoinnista saattaa vaihdella elinkaaren aikana. Ilman katugallupiakin lienee selvää, että sosiaalinen verkosto on monille tärkeä asia. Tarvitsemme ihmisiä ympärillemme. Onko kyse sosiaalisen pääoman kartuttamisesta? Vai onko sosiaalinen pääoma jotain vielä enemmän? Halusimme ottaa selvää tästä mielenkiintoisesta sanaparista ja pyysimme muutamia kannanottoja aiheeseen. Näkökulmia sosiaalisen pääoman teemaan saatte nyt lukea tieteellisen tutkimuksen, median, liikunnallisen hyvinvoinnin ja taiteen lähtökohdista käsin. Keskustelua sosiaalisesta pääomasta linjaa ainakin yksi yhteinen käsitys: sosiaalista pääomaa ei ihminen voi haalia yksin. Siihen tarvitaan aina toinenkin ihminen. Pohjanmaa-hanke kampanjoi huhtikuussa suvaitsevamman asenneilmapiirin puolesta. Rohkeasti kasvonsa kampanjalle ovat antaneet neljä kokkolalaista kuntoutujaa. Kampanjalla rohkaistaan keskustelemaan avoimemmin mielenterveys- ja päihdeongelmista sekä hakemaan apua sitä kyllä saa, siihen jokaisella on oikeus. Näkyvä kampanja on heti alkumetreillään saanut kiitosta pohjalaisväestöltä. Todelliset tarinat ovat tulleet riittävän lähelle tavallista ihmistä. Mielenkiinnolla tulemme seuraamaan kampanjan vaikutuksia pidemmällä tähtäimellä. Seuraava Päähenkilö-lehti ilmestyy heti kesän jälkeen ja kertoo taas hanketyön kuulumisista yksityiskohtaisemmin. Vierailevat kirjoittajat ovat lämpimästi tervetulleita mukaan Päähenkilö-talkoisiin. Kiitämme teemanumeroon kirjoittaneita ja haastateltuja asiantuntijoita antoisasta yhteistyöstä. Antoisia lukuhetkiä ja hyvää mieltä! 3
Mielenvireyttä ja terveyttä kulttuurista Kulttuurilla tarkoitan yhteisten ajatusten, määritelmien, sääntöjen ja tarkoitusten esiintymistä ihmisten elämäntavassa. Ihmisyhteisönsä jäseninä yksittäiset ihmiset perivät maailmankuvansa ja sen viitoittaman elämisen tavan eli peruskulttuurinsa. He omaksuvat samalla tunnesuhteensa ja tapansa elää yhteisössä muiden ihmisten kanssa. Kulttuurinsa he siirtävät seuraavalle sukupolvelle, mutta kulttuuri ei periydy sanan biologisessa merkityksessä, vaan se omaksutaan varhaislapsuudessa. Suomalaisten peruskulttuurista kerrotaan legendoja, joista tunnetuimpia on se, jossa alavirralla hirsimökkiään veistävä kalevalainen esi-isämme näkee ylävirrasta ajelehtivia lastuja. Hän ottaa kirveensä ja lähtee tekemään selkoa (lue: selvää) ylävirran veistäjästä. Epäterveellistä peruskulttuuria, eikö vain? Mikä sitten olisi terveellistä kulttuuria? Voisiko kuorolaulu tai talkootoiminta (kökkä) koitua terveydeksi ja pitkäksi elämäksi? Voisivatko käsityöt, kirjojen lainaaminen tai seurapelit pidentää ikää? Useimmat suomalaiset tietävät liikunnan ja laihduttamisen terveellisyyden. Kulttuuriharrastusten terveellisyys lienee useimmille uusi ja uskomaton tieto. Mutta tosi se on ja tieteellisesti varmistettu eri puolilla maailmaa. Seuraavassa esittämäni ajatukset perustuvat tutkimusryhmäni hankkimaan tieteelliseen tietoon, joka osoittaa sosiaaliseen pääomaan sisältyvien kulttuuriharrastusten ja sosiaalisen osallistumisen pidentävän elämän lankaa. teksti: Markku T. Hyyppä Ruotsalaistutkimukset osoittivat äsken, että kulttuuri- ja taidelaitoksissa vierailevat ihmiset elävät pitempään kuin muut. Tutkimukset varmistettiin seuraamalla tutkittujen tuhansien ihmisten elämän taivalta ensin kahdeksan ja sitten kolmetoista vuotta. Sosiaalisen pääoman vaikutusta ei mitattu eikä pohdittu ruotsalaistutkimuksissa, vaikka sosiaalisen yhdessäolon tiedetään pidentävän elämän kaarta. En usko kulttuurin nauttimisen sinänsä vaikuttavan elämän kaareen, kyse on sosiaalisen osallistumisen vaikutuksesta. Yhdessä kokeminen ja osallistuminen vahvistavat me-henkeä ja keskinäistä vuorovaikutusta, joka on kaikkia osallistujia hyödyttävää sosiaalista pääomaa. Sosiaalinen pääoma perustuu keskinäisestä luottamuksesta ja kansalaistoiminnasta koostuviin tuttavuusverkostoihin. Olen usein käyttänyt talkoota (kökkää) tai kuoroa kuvaamaan sosiaalista pääomaa. Ne kehittyvät ja voimistuvat me-hengestä, yhdistävät toisiinsa luottavia ihmisiä ja tuottavat heille hyvää oloa. Sosiaalinen pääoma ei ole yksilön vaan ryhmän ominaisuus. Yhdessä kokeminen ja osallistuminen vahvistavat me-henkeä ja keskinäistä vuorovaikutusta, joka on kaikkia osallistujia hyödyttävää sosiaalista pääomaa. Pohjanmaa/Kustfolk-tutkimussarjassa osoitimme, että rannikon ruotsinkielinen väestö elää terveenä kauemmin kuin samalla alueella yhtä kauan asunut suomenkielinen väestö. Suomenruotsalaisten kokonaiskuolleisuus ja sydän- ja verenkiertoelintauti-, tapaturma- ja väkivaltakuolleisuus ovat pienempiä kuin suomenkielisten keskuudessa. Tavalliset selitykset kieliryhmien terveyseroista eivät kelpaa, sillä esimerkiksi sukupuolijako, lihavuus, tupakointi, liikunta-aktiivisuus, tulotaso, geeniperimä, tupakointi ja koulutustaso ovat samat. Työttömyyttä suomenkielisten keskuudessa on enemmän, mutta se ei riitä selittämään vuosikymmeniä jatkunutta terveyseroa. Viinaa suomen- ja ruotsinkieliset juovat yhtä paljon, mutta edelliset humaltuakseen kolme kertaa useammin kuin ruotsinkieliset naapurinsa. Tutkimuksemme osoittivat, että vapaa-ajan yhdistystoiminta, ystävyysverkosto, seurakuntatoiminta ja muu aktiivinen harrastustoiminta liittyvät hyvään terveyteen itsellisinä aivan kuten esimerkiksi liikunta, tupakoimattomuus, laihduttaminen tai hyvä taloudellinen asema. Seurasimme Kustfolkin väestöä 7 vuotta ja totesimme, että epäluottamusta toisiin ihmisiin raportoineiden joukossa oli merkitsevästi enemmän kuolleita 4
kuin keskinäistä luottamusta raportoineiden joukossa. Kieliryhmien välillä oli huomattava ero epäluottamuksen kokemisessa, enkä raski arvuutella, kumman hyväksi. Muistutan vain, että keskinäinen luottamus on sosiaalisen pääoman perusominaisuus. Tutkimuksemme on uunituoreena julkaisematon, joten tulosta on vielä pohdittava. Äsken julkaisimme koko Suomen aikuisväestöä kuvaavien tutkimusten sarjan, joka selvitti vapaa-aikana tapahtuvan kulttuuriharrastusten ja sosiaalisen osallistumisen vaikutuksia sydän- ja verenkiertoelintautikuolleisuuteen ja eloonjäämiseen 20 vuoden aikana. Kulttuuriharrastukset (kuoro, teatteri, musiikki, tanssi, käsityöt, kerhot, elokuvat ja seurakuntatoiminta) ja vapaa-ajan kansalaistoiminta seuroissa ja yhdistyksissä kuvastavat yhteisön sosiaalista pääomaa. Vaikka osallistumisen ja harrastamisen luonne saattoi muuttua iän karttuessa, aktiivinen säilyi aktiivisena ja passiivinen sohvaperuna pysyi sohvallaan. Aktiiviset harrastajat pysyivät pisimpään hengissä ja kohtuullisen paljon harrastavatkin kuolivat myöhemmin kuin passiiviset tai vähän harrastavat. Vapaa-ajan kulttuuriharrastustoiminta paransi erityisesti miesten eloonjäämisen mahdollisuuksia. Naiset hyötyivät luottamuksellisista kansalaisverkostoista. Syy-vaikutussuunta näyttää olevan sosiaalisesta pääomasta eloonjäämiseen eikä päinvastoin. Vaikka peruskulttuurin muuttuminen kestää monta sukupolvea tullakseen väestön elämisen tavaksi, yhteisöllisyyteen suuntautuminen ei ole myöhäistä, vaikka tärkeissä varhaislapsuuden lähtöaskeleissa olisi kompasteltu. Vakaviin sosiaalisiin ja terveydellisiin ongelmiin johtavasta lasten kaltionkohtelusta meidän suomalaisten olisi päästävä eroon. Voisimme ottaa oppia suomenruotsalaisesta peruskulttuurista. Jos sosiaaliseen pääomaan halutaan sijoittaa tässä ja nyt, ehdotan, että perustetaan lisää julkisia tiloja (public space). Ne lisäävät kansalaisten yhdenvertaisuutta, tapaamismahdollisuuksia, sosiaalisia suhteita ja yhdessä harrastamista. Yleinen kirjastolaitos on tunnetuin esimerkki julkisista tiloista. Sen tiedetään kustannustehokkaasti lisäävän väestön hyvinvointia ja pidentävän elämän lankaa mutta kirjastolaitoksen puolustaminen näyttää sotivan kunnallispoliitikkojen käsityksiä vastaan. Pysytellään siis ruohonjuuritason kansalaistoiminnassa, johon viranomaisilla ei ole valtaa. Palautetaan talkoohenki, perustetaan kerhoja ja lisätään vapaa-ajan kulttuuriharrastuksia! Kuoroon liittyminen koituu terveydeksi eikä lauluääntä tarvita. PERUSKULTTUURI ME-HENKI SOSIAALINEN PÄÄOMA TERVEYS Lisälukemista kirjakaupasta tai kirjastosta: Elinvoimaa yhteisöstä, PS-kustannus 2002 Me-hengen mahti, PS-kustannus 2005 Kulttuuri ja terveys, Edita 2005 Livskraft ur gemenskap om socialt kapital och folkhälsa, Studentlitteratur (Ruotsi) 2007 Markku T. Hyyppä on LKT, neurologi ja aivotutkija, Helsingin ja Turun yliopistojen dosentti, Kansanterveyslaitoksen ylilääkäri ja kirjailija. Sähköposti: marhyy@saunalahti.fi 5
Sosiaalinen pääoma on sanomalehtien Kun yrittää hahmottaa sanomalehden tehtäviä nyky-yhteiskunnassa, käteen jää neljä laajempaa kokonaisuutta. Uutisten välittäminen on tietysti yksi niistä. Lehti on myös foorumi mielipiteiden esittämiseen, omien tai lukijoiden. Nykyään lehdissä on paljon myös hyötytietoa ja viihdettä resepteistä sudokuihin. Neljäs tehtävä, joka harvemmin löytyy luetteloista, on mielestäni yhteisöllisyys eli sosiaalisen pääoman vahvistaminen. Toki moni puhuu yhteisöllisyydestä, mutta siihen on vaikea saada otetta. Millainen aineisto lehdessä on yhteisöllistä? Miten lehdet ja erityisesti maakuntalehdet vaikuttavat oman alueensa sosiaalisen pääoman kehittymiseen? Pitäisikö tämän neljännen tehtävän osuutta kasvattaa lehdessä? Olen pyrkinyt työssäni perehtymään aiheeseen sekä teoriassa että käytännössä. Teoriapuolelta kiinnostusta on herättänyt tutkimuskirjallisuus, joka käsittelee sosiaalista pääomaa. Vaisto sanoi, että näkökulma olisi tärkeä erityisesti sanomalehdille. Siksi yllätyin, kun ryhdyin lukemaan tutkimuksia. 6 Otetaan alkuun pari kotimaista ja melko käytännönläheistä esimerkkiä. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta teetti vuosina 2002 2005 lukuisia sosiaalista pääomaa käsitteleviä asiantuntijaraportteja. Ne olivat hyviä selvityksiä sosiaalisen pääoman kehityksestä sekä tieto- ja viestintätekniikasta. Katsauksissa ja suosituksissa lehdistö unohdettiin tyystin. Ei edes mainintaa. Vuonna 2006 Tilastokeskus julkaisi kiinnostavan tutkimuksen Sosiaalinen pääoma Suomessa. Luvulla 7 on kiinnostava otsikko Lisääkö viestintävälineiden käyttö sosiaalista pääomaa?. Jälleen kerran: luvussa käsiteltiin pelkästään tietotekniikkaa. Valinta on yllättävä, sillä Suomen maailmanlaajuinen erityispiirre mediankäytössä on sanomalehtien vahva asema. Perinteisesti se on korostunut sanomalehden painetun olomuodon laajana peittona, mutta ilmiö jatkuu yhä myös verkkomediassa. Monista muista maista poiketen suosituimmat verkkosivustot Suomessa ovat sanomalehtien ylläpitämiä. Nykymääritelmän mukaan ne ovat sanomalehden osia. Yhteisömedia kuulostaa erittäin hyvin suomalaista sanomalehdistöä kuvaavalta käsitteeltä. Se on kuitenkin esiintynyt julkisuudessa vain silloin, kun esimerkiksi IRC-galleria ja Habbo Hotel päätyivät samalle omistajalle. Tutkimuksista sitä ei tapaa. Entä kansainvälinen kirjallisuus? Englannin kielellä on julkaistu hyllymetreittäin kirjallisuutta sosiaalisesta pääomasta. Sanomalehdistä en ole löytänyt monta mainintaa. Viestimistä televisio saa yhdysvaltalaisissa kirjoituksissa kohtalaisen paljon huomiota. Esimerkiksi Robert Putnam pitää sitä yhtenä pääsyyllisenä sosiaalisen pääoman rapautumiseen Yhdysvalloissa.
kuva: Toni Pöllänen kätketty aarre teksti: Matti Kalliokoski Myös internetistä on kiitettävä määrä mainintoja, mutta kovin jäsentynyttä otetta siihen ei ole vielä saatu. Sosiologien on helpompi taulukoida perinteisiä instituutioita kuten järjestöjen jäsenyyksiä, mutta viestinten käsittely tuntuu ainakin suomalaiseen silmään pinnalliselta. Yhdysvaltojen keskilännestä löysin yhden väitöskirjan, jossa oli selvitetty sanomalehdistön vaikutusta yhden kaupungin sosiaaliseen pääomaan. Kiinnostavaa tekstiä, mutta huonosti sovellettavissa Suomeen. Tutkimusta voisi ehkä käyttää virikkeiden antajana täällä tehtävälle tutkimukselle. Tilanne on kummallinen. Kun katsoo taaksepäin suuntautuvaa tutkimusta, sanomalehdistön vaikutus suomalaisiin yhteisöllisiin kokemuksiin on päivänselvä. Tuskin yhtään yhteiskuntahistoriallista tutkimusta itsenäisen Suomen ajalta on tehty ilman sanomalehdistön läpikäyntiä. Kun lukee tekstejä, jotka käsittelevät suomalaisen yhteiskunnan ja suomalaisten yhteisöjen nykytilaa tai tulevaisuutta, lehdet ovat kadonneet. Ja silti joka päivä monta miljoonaa suomalaista käyttää huomattavan osan valveillaoloajastaan lehtien lukemiseen. He saavat puheenaiheensa lehdistä, tulevat niiden kautta osallisiksi yhteiskunnallisista keskusteluista, tekevät havaintoja kansalaistoiminnasta, arvioivat luottamustaan instituutioihin tai muihin ihmisiin lehtitietojen perusteella. Minusta kyseessä on havaintovirhe. Asia on liian lähellä, jotta sen näkisi. Kun käy läpi nykyisiä sanomalehtiä ja miettii, millaisen jutun lukijalle on tärkeää tiedostaa, että myös joku muu lukee samaa juttua samalla alueella, ollaan lähellä sosiaalista pääomaa rakentavaa aineistoa. Kyse ei ole yhdestä lehden sivusta tai aineistotyypistä. Muistokirjoitukset, yhdistysten juhlat, harrastajaurheilu tai amatöörien kulttuuritapahtumat toteuttavat kaikki yhteisöllistä tehtävää. Hyvä tunnusmerkki on, että jutussa esiintyy ihminen, jolla ei ole virasta tai vallasta johtuvaa yhteiskunnallista asemaa. Tarkkaan lukien tällaista aineistoa on paljon, mutta lehtien tekijät ja lukijat eivät osaa luokitella sitä. Ei ole kieltä eikä käsitteitä, joilla ilmiötä kuvaisi. Yksi syy havaintovirheeseen voi olla talouden ja politiikan suhteen muuttuminen maakuntalehtien lähihistoriassa. Suurin osa suomalaisista maakuntalehdistä perustettiin alun perin edistämään tietyn aatesuunnan sanomaa. Vielä 1980-luvullle asti lehtien omistajat yrittivät kerätä rahaa pystyäkseen julkaisemaan lehteä. Kun lehti saavutti riittävän vahvan aseman omalla alueellaan, sen piti ryhtyä palvelemaan ihmisiä, joilla oli erilaiset yhteiskunnalliset näkemykset. Tiukka puoluekantaisuus sai väistyä. Samalla lehtien kannattavuus parani oleellisesti. Rahavirta kääntyi lehdistä omistajiin päin. 7
Sanomalehti, joka tavoittaa omalla alueellaan lähes neljä viidesosaa lukukykyisestä väestöstä, pystyy olemaan myös siltoja rakentava. Tästä on voinut syntyä tulkinta, että lehtien yhteisöllinen rooli on vähentynyt. Minun mielestäni se on kuitenkin vain muuttunut. Poliittinen väri ei ole sosiaalisen pääoman edellytys eikä taloudellinen menestys sen este. Sosiaalista pääomaa tutkivat jakavat sen usein kahteen lajiin. Toisaalta on samankaltaisia ihmisiä yhteensitovaa sosiaalista pääomaa, toisaalta erilaisten ihmisten välille siltoja rakentavaa pääomaa. Yhteensitovaa pääomaa on helpompi lisätä, mutta se ei ole automaattisesti myönteistä. Voisin kuvitella, että tutkija löytäisi terroristiryhmien sisältä voimakasta sosiaalista pääomaa. Siltoja rakentava pääoma syntyy sen sijaan paljon vaikeammin, mutta se on lähes aina lähtökohtaisesti myönteistä. Sen merkitys korostuu, jos yhteisöön kohdistuu paineita ulkopuolelta tai jos sen sisäiset erot kasvavat. Verkkoyhteisö, joka on rakentunut yhden harrastuksen, kiinnostuksen tai mielipiteen ympärille, on luonteeltaan yhteensitova. Sanomalehti, joka tavoittaa omalla alueellaan lähes neljä viidesosaa lukukykyisestä väestöstä, pystyy olemaan myös siltoja rakentava. Perinteisesti Suomessa Yleisradio on ollut siltoja rakentava viestin. Sanomalehdet vahvistivat rooliaan, kun ne alkoivat ylittää sosiaaliryhmien välisiä rajoja. Aivan viime vuosien kehitys on mielenkiintoinen. Televisio on pirstoutunut pienten kohderyhmien kanaviksi, jotka pyrkivät tavoittamaan keskenään samanlaisia ihmisiä. Niistä on tullut tavallaan liikkuvan kuvan aikakauslehtiä. Puhtaat verkkomediat ovat jo syntyessään olleet maantieteellisistä rajoitteista vapaita mutta herkästi vain samanlaisia ihmisiä yhteensitovia viestimiä. Sanomalehtien ja erityisesti maakuntalehtien tehtäväksi on entistä enemmän jäänyt siltojen rakentaminen erilaisten ihmisten välille. Tehtävä ei ole helppo, koska se osittain sotii markkinoinnin oppeja vastaan ja koska toiminta verkossa muuttaa myös painetun lehden roolia. Sanomalehdet näyttävät siis kulkevan sosiaalisen pääoman rakentamisessa vastavirtaan. Itse toivon, että taitoa viestinnän yleisten trendien uhmaamiseen löytyisi myös jatkossa. Se ei ole helppoa, mutta mahdollista kuitenkin. 8 Matti Kalliokoski Sanomalehti Ilkan päätoimittaja
Pohjanmaa-hanke kampanjoi suvaitsevamman ilmapiirin puolesta: 9
Kultaista keskitietä pitkin kohti hyvinvointia teksti ja kuva: Heli Grönblom Liikunnan merkitystä hyvinvoinnille ei käy kiistäminen. Liikunta voi olla toisille jopa selviytymiskeino. Mutta voiko liikunnalla lisätä sosiaalista pääomaa ja miten ylipäätään sosiaalinen, fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi liittyvät toisiinsa? Etelä-Pohjanmaan lakeuksilla, Kuortaneen urheiluopiston yhteydessä toimii Hyvinvointikeskus, jonne tie vei sosiaalisen pääoman määritelmän perässä. Kuortaneen urheiluopiston hyvinvointikeskuksen johtaja Jouko Kangasniemi ei halua erotella hyvinvoinnin eri tekijöitä toisistaan. Niin kuitenkin valitettavan usein tehdään. Joillekin hyvinvoinnin määritelmä on hyvin suppea, toisen mielestä se taas sisältää kaiken mahdollisen ja näkemykset voivat olla hyvin kaukana toisistaan, Kangasniemi sanoo. Mielestäni on tärkeä muistaa, että fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia ei kannata liian jyrkästi käsitellä toisistaan irrallisina. Toki voidaan painottaa yhtä osa-aluetta muita tärkeämpänä omien intressien mukaisesti, mutta aina pitäisi muistaa kaikkien tekijöiden yhteisvaikutus. Liikunta voi esimerkiksi olla hyvin sosiaalinen tapahtuma, Kangasniemi kertoo ja lisää vielä: Liikuntamuotoja on hyvin erityyppisiä ja joukkuelajeissa sosiaalinen luonne korostuu tietenkin enemmän. Mutta yksilölajitkin voivat luoda sosiaalisia tilanteita ja vahvistaa tätä kautta sosiaalista pääomaa. Yhteisöllisyyttä pienryhmissä 10 Kuortaneen urheiluopistolla hyvinvoinnin merkitys painottuu luonnollisesti liikunnan kautta, mutta myös sosiaalinen ja psyykkinen puoli on otettu toiminnassa huomioon. Esimerkiksi elämäntaparemonttien ohjaamisessa haetaan myös sosiaalista pääomaa ryhmäytymisen kautta. Samoin työhyvinvointipalveluissa yhteisöllisyys on keskeisessä roolissa. Painon pudotukseen ja elämäntapojen muutokseen tähtäävä henkilö saa ryhmästä vertaistukea ja mehenki kannustaa tavoitteita kohti. Työhyvinvoinnin parantuminen on puolestaan kiinni monista tekijöistä, jotka ovat toisistaan riippuvaisia, Kangasniemi kertoo
työympäristönsä näkökulmasta hyvinvointiin. Hyvinvointikeskuksella on yhteistyökumppaneina kaksi psykologia, jotka ovat mukana esimerkiksi muutokseen motivoimisessa. Liikunnan rooli yhteisöllisyyden tukijana on muotoutunut rooliksi minuuden palvelijana. Korostetaan elämysten ja mielihyvän tärkeyttä. Jokaisessa päivässä tulisi olla hetki itselle, oman kehon hellimiselle tai rohkeiden harrastusten kokeilemiselle, jopa rajojensa kokeilulle. Puhutaan kulttuurin minä-keskeistymisestä. Eikä se ole aina positiivinen ilmiö. Liika on liikaa joka saralla ja kehollekin tulee antaa aikaa palautua. Jaksaminen vaatii riittävästi lepoa Kuortaneen urheiluopistolla on jo pitkät perinteet hyvinvoinnin ja urheilun eri alueilla ja itse asiassa suurin yksittäinen kurssi ensimmäisenä toimintavuotena vuonna 1950 on ollut SOK:n henkilökunnan viikon mittainen virkistyskurssi. Työssä jaksamiseen on panostettu liikunnan ja yhteishengen kohottamisen avulla jo jonkin aikaa. Jaksaminen on alati tapetilla ja nykyihmisen työtaakkaa kauhistellaan joka foorumilla. Stressin elimellistä vaikutusta voidaan testata ja jaksamista arvioida hyvinkin tarkasti. Kangasniemi esittelee testausmenetelmää, jolla voidaan paikantaa stressaavat ja palauttavat jaksot ihmisen vuorokausirytmissä. First Beat -testausmenetelmä perustuu sydämen sykevälin vaihteluun ja paljastaa esimerkiksi yöunen laadun hyvinkin tarkkaan. Analyysin avulla voidaan havaita palautumisen riittämättömyys, jolla saattaa olla vakaviakin seurauksia. Ihminen ei välttämättä tiedosta omaa rajallisuuttaan ja sinnittelee jaksamisen kanssa äärirajoilla. Riittävä lepo on myös kytköksissä uuden oppimiseen. Tiedollinen oppiminen tapahtuu alkuyön aikana ja taidollinen tai motorinen oppiminen loppuyön aikana. Jos nukkuu liian lyhyitä tai heikkolaatuisia yöunia, menettää oppimisessa paljon, Kangasniemi kertoo levon merkityksestä. Uusissa tutkimuksissa on tullut esiin myös vahva yhteys työyhteisön toimivuuden ja unen laadun välillä. Sosiaalinen pääoma ja hyvät yöunet eivät äkkiseltään tunnu liittyvän toisiinsa mitenkään, mutta niin sanottu lumipalloefekti on syytä pitää mielessä. Stressi ja huono palautuminen rasituksesta vaikuttavat ihmisen käyttäytymiseen sosiaalisessa ympäristössään. Väsymys ja fyysisten voimavarojen loppuminen synnyttävät eittämättä henkistä pahoinvointia ja ihmissuhteisiin kitkaa. Sosiaalisen pääoman kannoilla ei ole kuitenkaan pakko ryhtyä himourheilijaksi. Liikunnan käsite on paljon tätä laajempi. Sosiaalinen ravinto voi olla tärkeimpänä tavoitteena, kun vaikkapa kokoonnutaan heittelemään frisbeetä tai pelaamaan petanqueta. Hyvinvoinnin avaimet? Sosiaalinen pääoma on hyvinvoinnille tärkeä tekijä, määriteltiin se miten tahansa. Keinoja kyseisen pääoman haalimiseen on monia. Kangasniemi nimeää jonkinlaista listaa kysyttäessä muutamia tärkeitä tekijöitä, eräänlaisia hyvinvoinnin avaimia. Palautuminen, riittävä liikunta, hyvä ravinto ja hyvä harrastus voivat avata oven kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Myös sosiaaliset suhteet ja työssä käyvän väestön kohdalla työyhteisön toimivuus ovat hyvinvoinnin kannalta keskeisiä tekijöitä. Jokaiseen näistä avaimista voidaan sisältää niin psyykkinen, fyysinen kuin sosiaalinenkin puoli. Pitäisi ylipäätään tehdä jotain, josta nauttii. Ja nimenomaan sopivassa suhteessa, eli kultaisen keskitien löytyminen sekä liikunnassa että ravitsemuksessa on olennaista, Kangasniemi täsmentää. Näin jatketaan Kuortaneellakin pohjalaisen hyvinvoinnin parissa ja sosiaalisen pääoman määritelmä on saanut taas uusia ulottuvuuksia. Lähteenä käytetty myös: Halme, Nyman, Ojanen & Svennevig (2001): Liiku hyvin voi hyvin. Liikunnan merkitys hyvinvoinnille. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 153. Tampere. 11
Erilaisuuden näkeminen sosiaalista pääomaa teksti ja kuvat: Heli Grönblom Taidetta on käytetty terapiamuotona pitkään. Ihmiset harrastavat kuvataiteita ja saavat samalla myös sosiaalista sisältöä elämään. Taiteen parissa työskentely ja opiskelu kehittävät henkisiä resursseja ja taitoja, joista on hyötyä kaikilla elämän alueilla. Keski-Pohjanmaalle taiteita tullaan opiskelemaan myös naapurimaista. Kokkolan keskustan puutaloidyllissä sijaitseva Pohjoismainen taidekoulu on kansainvälinen korkeakouluopintoihin valmistava oppilaitos. Oppilaita tulee kaikista Pohjoismaista. Koulun opintorehtorin Jaana Erkkilän mukaan tiivis opiskelu ja keskinäinen kanssakäyminen synnyttävät poikkeuksellisen vahvaa yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyys vaihtelee toki vuosikursseittain, mutta oppilaat viettävät yleensä paljon aikaa yhdessä. Taide yksistään ei luo yhteisöllisyyttä, vaan se, että tänne tullaan yhteisen asian takia. Meillä se yhteinen asia on taide, Erkkilä kertoo. Oppilaat saavat käyttää koulun tiloja ympäri vuorokauden ja käyvät esimerkiksi yhdessä kokkaamassa koululla. Koulun johdolla on oltava suuri luotto oppilaisiin, jotta koulun avaimet voidaan heille luovuttaa. Meillä on toiminut se, että ihmisille annetaan vastuuta ja he ovat olleet luottamuksen arvoisia, Erkkilä jatkaa koulun yhteisöllisyydestä. Koulurakennus on kodikas vanha puutalo, jonka sisällä kuulee soljuvan niin suomen, ruotsin kuin englannin kieltä. Seiniä koristavat maalaukset ja piirustukset puhuvat kuitenkin kaikki samaa kieltä. Taiteella ei ole äidinkieltä. Erilaisuudet löytyvät muista ominaisuuksista. Ja sen näkeminen voi avartaa itse kunkin maailmaa. 12 Katso tarkemmin ympärillesi Yhteisöllisyys edellyttää ihmisiä, inhimillistä toimintaa. Voiko taide sitten toimia sosiaalisesti rikastuttavana, eräänlaisena työkaluna sosiaalisen pääoman kartuttamisessa? Varsinainen pääoma taiteessa on nimenomaan sosiaalista pääomaa, Erkkilä vakuuttaa. Taiteen tekemisen lähtökohta on aina jossakin muussa, kuin taloudellisen voiton tavoittelussa. Toki taiteilijatkin tarvitsevat toimeentulonsa ja taiteen yhteiskunnallista merkitystä puolustellaan sillä, miten suuri rooli kulttuurintuotannolla on talouselämässä. Mutta taiteen perimmäinen pääoma on sosiaalista rikkautta, sillä taide avaa uusia näkökulmia ja taiteen avulla ihmiset voivat avata eri todellisuuksia toisilleen, Erkkilä perustelee näkemystään ja jatkaa: Taide on se alue, joka loppujen lopuksi näyttää, miten erilaisia me ihmiset olemme ja miten eri tavalla näemme ja koemme maailmaa. Ja se on mielestäni merkittävä oivallus. Sosiaalista pääomaa on ymmärtää, miten valtavan iso kirjo meitä ihmisiä on. Sen ymmärtämiseen tarvitaan riittävän laajaa näkökulmaa. Usein sanotaan, että näkökulma laajenee jonkun oudon ja ihmeellisen kautta. Itse näkisin, että nimenomaan joku hyvin arkinen, havaintokykyä harjoittava toiminta on se suurin näkökulman laajentaja. Taidekasvatuksella voidaan kehittää sekä optista silmää että niin sanottua sisäistä silmää.
Yhteisöllisyys ja ihmisten erilaisuus kulkevatkin rinta rinnan, eivätkä toisiaan poissulkien. Erilaisuuden näkeminen voi laajentaa elämän kehyksiä. Erkkilän mukaan jokaisen tulisi saada tarkastella maailmaa, kuten taiteilijat tekevät: Taiteessa on kysymys siitä, että ollaan etsimässä jotakin, jota ei vielä tiedetä. Kyse ei ole koskaan siitä, että jostakin valmiista tehtäisi vain reproduktio. Taiteellisessa prosessissa etsitään jotakin, josta tulee yllätys etsijälle itsellekin. Parhaimmillaan taiteilijan katse on kuin Maija Meikäläisen katse, joka ihmettelee elämää pohtien: onkohan se näin?. Katseen tarkentaminen on enemmän kuin näköaistin tehostamista. Katseen tarkentamista voi opetella ja ympäristönsä eri vivahteet oppia näkemään paremmin, Erkkilä kertoo. Visuaalisessa näkökentässämme on paljon sellaista, mitä luulemme katsovamme, mutta emme kuitenkaan näe. Niin on ihmisten välisessä vuorovaikutuksessakin. Liian helposti lokeroidaan toinen ihminen omien ennakkoluulojen pohjalta eikä vaivauduta katsomaan häntä tarkemmin. Katsetta tarkentamalla ihmiset voisivat yllättyä löytämällä sekä muista ihmisistä että ympäristöstä uusia asioita ja ominaisuuksia. Hyvinvointi ja taide Taiteilijoihin ja taiteilijana olemiseen liittyy paljon uskomuksia, jopa kliseitä. Puhuttaessa hyvinvoinnista ja taiteesta lienee paikallaan tarkistaa joitakin käsityksiä. Taiteilijan herkkyys on sitä, että aistii yhteiskunnassa olevia ilmiöitä ja kiinnittää huomiota sellaisiin asioihin, joiden ohi kylmä teknokraatti saattaisi vain kävellä. Tämä kyky on kuitenkin pystyttävä valjastamaan niin, että mahdolliset vastoinkäymiset kestetään. Pelkkä idearikkaus ja lahjakkuus eivät vielä riitä, vaan taiteilijalta kuten muiltakin ammatinharjoittajilta vaaditaan pettymysten sietokykyä ja henkisiä resursseja aloittaa kaikki alusta. Se, että reagoi asioihin impulsiivisesti, ei vielä tee kenestäkään taiteilijaa, Erkkilä kuvailee. Kliseinen sanapari herkkä taiteilijasielu ei siis anna oikeaa kuvaa alalla pärjäävästä ihmisestä. Päinvastoin: Sanotaan, että taidetoiminta tukee mielenterveyttä. Mutta se tekee niin vain sen aikaa, kun on kyse harrastus- tai terapiatoiminnasta. Kun mennään ammatilliselle puolelle, tulevat vastaan kova kilpailu ja jopa raaka kritiikki. Ja kun nyt täsmennetään käsitteitä, on syytä erottaa varsinainen taide ja taiteen kaltainen toiminta toisistaan: Taiteen kaltaista toimintaa voidaan hyvin käyttää esimerkiksi koululaisten pitkäjännitteisyyden kehittämisessä. Konkreettinen taideprojekti opettaa sietämään pettymyksiä, kun koko ajan nähdään silmien edessä se omien käsien työn tulos, Erkkilä kertoo kuvataiteen hyödyntämisestä henkisen hyvinvoinnin parissa. Mitä on sitten hyvinvointi taiteessa ja mikä ylipäätään kartuttaa sosiaalista pääomaa Pohjoismaisen taidekoulun opintorehtorin, Jaana Erkkilän mukaan? Hyvinvointi taiteessa on sitä, että voi kulkea omaa tietään samalla traditiot tiedostaen. Jokaisen ihmisen tulisi selvittää itselleen, millaista elämää haluaa viettää. Hyvät suhteet edelliseen ja seuraavaan sukupolveen vahvistavat sosiaalista pääomaa ja luovat jatkuvuutta. Loppujen lopuksi niin sanottu tavallinen elämä on aika rauhoittavaa, Erkkilä tiivistää. Taiteellisella harrastustoiminnalla voisi olla paljonkin annettavaa kenelle tahansa. Ihmiset ovat liikunnan parissa valmiita hikoilemaan ja ponnistelemaan ihan tosissaan. Miksei samaa voisi tehdä taiteen kaltaisen toiminnan kanssa? Taiteen parissa on paljon naurua, humoristista suhtautumista itseen ja omiin virheisiin sekä kaiken kaikkiaan avointa ja virkistävää olemista. Hieman kovemmalla ponnistelulla saisi vielä enemmän irti, Erkkilä summaa lopuksi. Toiminnan lisäksi taiteesta voi myös nauttia ihan vain katsomalla. Senhän me kaikki ainakin osaamme. Ja voimme opetella tekemään vielä paremmin. 13
Hankekuulumisia JULKAISUJA: Pohjanmaa-hankkeen prosessiarviointiraportti julkaistiin maaliskuussa Vuorenmaa, Maritta & Löytty, Lasse: Kohti pohjalaista hyvinvointia. Arviointinäkökulmia Pohjanmaahankkeen ensimmäiseen toimintakauteen vuosina 2005 2007. Pohjanmaa-hankkeen prosessiarviointiraportti kertoo hankkeen ensimmäisen toimintakauden aikana tehdystä työstä. Arviointi on tehty sekä kirjallisen materiaalin että teemahaastatteluiden pohjalta. Raportti julkaistiin maaliskuussa 2008 Stakesin Työpapereita -julkaisusarjassa. Raportti on saatavilla myös sähköisenä Pohjanmaa-hankkeen kotisivuilta kohdassa Ajankohtaista - Arkisto - Julkaisut. VALMIIT STRATEGIAT: SILLÄ SELEVÄ! Härmänmaan ja Järviseudun alueellinen päihdestrategia 2008 2011 YHDESSÄ HUOMISEEN Pietarsaaren seutukunnan päihdestrategia 2008 2010 STRATEGIATYÖHÖN LIITTYVIÄ NYKYTILASELVITYKSIÄ: Pohjalaisten päihdepäivien perinne aloitettiin Kokkolassa Valtakunnallisten päihdepäivien rinnalle oli kaivattu pohjalaisille päihdetyöntekijöille omaa tapahtumaa, jossa alueellisiin päihdekysymyksiin voisi pureutua. Idea Pienet Pohjalaiset Päihdepäivät -seminaarille syntyi alueellisen päihdestrategiatyön nykytilaselvityksissä esille nousseiden asioiden myötä. Näiden tarpeiden ja kysymysten valossa saatiin laadittua ohjelma ensimmäisille pohjalaisille päihdepäiville, joiden avaajana toimi kansanedustaja Jutta Urpilainen. Tapahtuma oli suunnattu niille pohjalaisille ammattilaisille, jotka työtehtävissään kohtaavat päihdeasiakasta tai hänen perhettään. Pienet Pohjalaiset Päihdepäivät tullaan järjestämään kerran vuodessa. Seuraavan kerran pohjalaisille päihdepäiville kokoonnutaan Seinäjoella 17. 18.11.2008. Pullo, puukko ja paha mieli Pohjolan pojasta mieheksi -seminaaripäivä järjestettiin Kokkolassa 11.3.2008. Vastuullinen alkoholimyynti -koulutusta järjestettiin toistamiseen pohjalaismaakuntien alueella helmikuun 2008 aikana. Kaksoisdiagnoosipotilaan tunnistaminen ja hoito -koulutussarja on alkanut marraskuussa 2007 jatkuen syksylle 2008 asti. Koulutussarja sisältää: Johdantokoulutukset, Alkoholiongelman Käypä Hoito -suosituskoulutuspäivät, Motivoiva haastattelu -koulutukset ja Yhteisövahvistusmallikoulutukset. FRIENDS-menetelmä rantautui Etelä-Pohjanmaalle keväällä 2008. Yhteistyö Aseman Lapset ry:n kanssa jatkuu syksyllä uusien koulutuspäivien merkeissä. Hagström, Virpi: Päihdetyön tilanne ja kehittämistarpeet Vaasan seudulla kuulemistilaisuuksien raportti. Laitila, Minna: Päihde- ja mielenterveyspalvelujen tilanne ja kehittämistarpeet Nurmossa kuulemistilaisuuksien raportti. Laitila, Minna: Päihde- ja mielenterveyspalvelujen tilanne ja kehittämistarpeet Ylistarossa kuulemistilaisuuksien raportti. 14
TULEVIA TAPAHTUMIA: Pohjanmaa-hanke järjestämässä: 17. 18.9.2008 Kuntoutusfoorumi, Vaasa 9. 10.10.2008 Omaisseminaari, Seinäjoki 17. 18.11.2008 Pienet Pohjalaiset Päihdepäivät, Seinäjoki Pohjanmaa-hanke osallistuu: 16. 17.9.2008 Päihdepäivät, Kuopio 18. 19.11.2008 Mielenterveysmessut, Helsinki Mytty-ryhmä äitien tukena Pohjanmaalla Vaasan keskussairaalan synnytyspelkopoliklinikka ja Pohjanmaa-hanke aloittivat nk. Mytty-ryhmä -toiminnan syksyllä 2007. Mytty-ryhmä on psykologisen valmentautumisen ryhmä odottaville äideille, jotka pelkäävät synnytystä. Mytty-ryhmään ohjaudutaan synnytyspelkopoliklinikan kautta. Ensi- ja uudelleensynnyttäjät kokoontuvat erikseen omina ryhminään. Kukin ryhmä kokoontuu yhteensä kuusi kertaa, joista viimeinen kerta on synnytyksen jälkeen. Ryhmässä käsiteltävät aiheet lähtevät äitien tarpeista. Lisäksi harjoitellaan rentoutumista ja mielenhallintaa. Äitien palaute on ollut positiivista molemmissa ryhmissä; he ovat mm. kokeneet pelkonsa lieventyneen, tai löytäneensä keinoja tulla paremmin toimeen sen kanssa. Lisätietoja: psykologi, psykoterapeutti Alice Keski-Valkama, puh. 040 5529273 s-posti: alice.keskivalkama@vvs.fi TUTKIMUSTA: Osana Kuusiokuntien päihde- ja mielenterveysstrategian suunnittelutyötä Pohjanmaa-hanke organisoi laajan kyselytutkimuksen, jonka avulla kartoitetaan kuntalaisten mielipiteitä mielenterveys- ja päihdepalveluita sekä omia vaikutusmahdollisuuksiaan kohtaan. Kyselyyn on valittu satunnaisotannalla 2236 Kuusiokuntien alueella asuvaa yli 16-vuotiasta henkilöä. Kolmen pohjalaismaakunnan alueella on puolestaan lähetetty noin 5000 henkilölle päihde- ja mielenterveysaiheinen kyselylomake. Sama kysely tehtiin aiemmin vuonna 2005. Väestökyselyn suorittavat tahot ovat Vaasan, Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiirit, Helsingin yliopisto, Stakes ja Åbo Akademi. Työhyvinvointiin liittyvä kysely lähetettiin pohjalaisyrityksille vuodenvaihteessa. Vastauksia saatiin 118 ja valmis raportti on saatavilla Pohjanmaa-hankkeen kotisivuilta: Kehittämistyö ja tutkimus > Kehittämistyö > Työelämä > Kartoitus työhyvinvoinnin käytännöistä. ENSIAPUA MIELELLE Mielenterveyden ensiaputaitoja on oppinut karkeasti arvioiden jo noin 900 henkilöä Suomessa. Heistä noin 2/3 on koulutettu Pohjanmaa-hankkeen hankealueella. Pohjanmaa-hankkeen toimesta on koulutettu 68 ohjaajaa, joista 11 ruotsinkielistä sekä 9 kouluttajaa, joista 3 ruotsinkielistä. Mielenterveyden ensiapu 2 -koulutuksen hallinta on siirtymässä kokonaan Suomen Mielenterveysseuralle. Siirtymä tapahtuu 1.1. 31.8.2008. Hallinnollinen vastuu on vaihtunut jo tämän vuoden alussa, minkä johdosta kunkin ensiapukouluttajan ja -ohjaajan on solmittava erillinen sopimus SMS:n kanssa. Toukokuun 19. päivä Pohjanmaa-hanke ja SMS sekä ensiapukouluttajat ja -ohjaajat kokoontuvat keskustelemaan ajankohtaisista asioista Seinäjoen Järjestötalolla. WWW.MIELENTERVEYDENENSIAPU.FI 15
STRATEGIATYÖN KORI Päihdestrategiatyö käynnistynyt Vaasan seudulla teksti: Jarkko Pirttiperä, kuvat: Heli Grönblom Pohjanmaa-hanke tekee yhdessä yhdeksän kunnan (Mustasaari, Isokyrö, Korsnäs, Laihia, Maalahti, Oravainen, Vaasa, Vähäkyrö ja Vöyri-Maksamaa) kanssa seutukunnallista päihdestrategiaa. Vaasan seudun päihdestrategiaprosessi käynnistyi vuoden 2007 syksyllä. Kuntien avainhenkilöiden sitouttaminen sekä työryhmien kokoaminen liittyivät strategiatyön alkuvaiheeseen. Vaasa kaupunki toimii seudullisen päihdestrategiatyön veturikuntana. Strategiatyötä tukevat kumppanuussopimukset solmittiin ministeri Paula Risikon johdolla 3.3.2008 Seinäjoella. Pohjanmaa-hankkeen yhtenä tavoitteena on, että vuoteen 2014 mennessä kaikista Pohjalaiskunnista löytyy mielenterveys- ja päihdestrategiat. Keski-Pohjanmaalla on laadittu alueellisia päihdestrategioita ja Seinäjoen seudulla sekä Kuusiokunnissa on käynnissä päihdeja mielenterveysstrategiatyö. Pohjanmaa-hanke toimii kuntien yhteistyökumppanina strategiatyössä tarkentaen ja ohjaten strategiaprosessia. Strategialla tarkoitetaan selkeää linjausta siitä, miten esimerkiksi joku organisaatio aikoo saavuttaa toivotut päämäärät. Strategia voi toimia esimerkiksi kunnan lähtökoh-taisena toimintaohjeena, miten päihdepalvelut kannattaisi järjestää. Strategioiden tulee olla julkisia ja organisaatioiden keskeisten toimijoiden sekä yhteistyökumppaneiden tiedossa. Päihdestrategiatyön tavoitteena on aluksi kartoittaa alueen päihdetilannetta ja palveluja, ja kartoituksen pohjalta laaditaan suunnitelma päihdetyön kehittämiseksi. Suunnitelma tehdään kuntien yhteistyönä. Laadittava päihdestrategia ohjaa toimijoita päihdepalveluiden ja ennaltaehkäisevän työn kehittämisessä niiden keskeisten kehittämiskohteiden mukaisesti, jotka kunnista koottu johtoryhmä valitsee. Keskeistä suunnitelmassa on siis verkostomaisen vuoropuhelun mahdollistaminen sekä alueellinen ja paikallinen hyvinvointitieto. Strategian vaikuttavuuden perustana on, että kunnat ja muut toimijat sitoutuvat kehittämään strategiaa toteuttavia ja toimivaltaansa kuuluvia tehtäviä. Pohjanmaan alueellisessa päihdestrategian eri vaiheissa korostetaan mm. moniammatillista yhteistyötä, eri ikäryhmien tarpeiden huomioimista sekä kuntalaisten osallistumismahdollisuutta. Tiedottaminen ja tiedon levittäminen sekä strategiaprosessin jatkuva arviointi ja arviointitiedon hyödyntäminen ovat yhteistyössä keskeisiä. Vaasan seudun päihdestrategiaprosessin alkuvaiheessa kunnissa järjestettiin Pohjanmaa-hankkeen työntekijöiden johdolla kuulemistilaisuudet eri alojen ammattilaisille sekä kuntalaisille. Kuntalaisten kuulemistilaisuudet pidettiin loppuvuodesta 2007 alueen kunnissa. Ammattilaiskuulemisia järjestettiin yhteensä 5 kpl. Kuulemistilaisuuksissa syntyi vilkasta keskustelua päihteisiin liittyvistä huolenaiheista, kehittämiskoh-teista sekä päihdepalveluista. Kuntalaiset ja ammattilaiset pitivät pulmallisena yhteiskunnan myönteistä suhtautumista päihteisiin, muun muassa alkoholin veroalen, suurien pakkauskokojen sekä humalahakuisen juomiskulttuurin muodossa. Monissa Vaasan seudun kunnissa oltiin huolissaan joidenkin nuorten liiallisesta alkoholin käytöstä sekä lasten asemasta ja mahdollisuuksista selviytyä vanhempien päihteiden käytön seuraamuksista. Kuulemistilaisuuksissa nähtiin seudullisena vahvuutena paikallinen identiteetti, joka tuntuu suojaavan Vaasan seudun kuntalaisia. Päihdepalveluihin oltiin myös tyytyväisiä, vaikka päihdepalveluja ei aina tuoteta omassa kunnassa. Kuulemistilaisuuksien kehittämistoiveista, huolenaiheista sekä kuntalaisten kannalta hyvin toimivista asi- 16
oista on laadittu selvitys, jonka pohjalta päihdestrategiatyössä olevien kuntien avainhenkilöt ovat valinneet keskeisimmät seudulliset kehittä-miskohteet. Kehittämiskohteiksi valikoitui muun muassa alueellisten, kuntalaisten ja heidän perheidensä tarpeiden mukaisen, päihdetyön menetelmien kehittäminen sekä yhteistyökäytäntöjen selkiyttäminen terveydenhuollon, sosiaalitoimen ja koulutoimen välillä. Moniammatilliset työryhmät ovat aloittaneet työskentelyn Vaasan seudun kunnissa johtoryhmän valitsemien kehittämiskohteiden sekä arvovalintojen pohjalta. Vaasan seudun päihdestrategiaa kannattelevia arvoja ovat muun muassa ihmisen kunnioittaminen niin, että jokaisella on oikeus palveluihin, ohjaukseen ja neuvontaan yksilöllisten tarpeidensa mukaisesti sekä oikeus tehdä omat valintansa. Tärkeänä pidettiin myös avun saamista molemmilla kotimaisilla kielillä sekä muilla valtakielillä. Kuvia kumppanuussopimusten allekirjoitustilaisuudesta 3.3.2008 Seinäjoella. Vaasan seudun päihdestrategiatyö on käynnistynyt vilkkaan keskustelun myötä ja monissa kunnissa on toisaalta löydetty kehittämisen kiireellisimmät kohteet, ja toisaalta omalla kunnalle tyypillisiä päihdetyöhön liittyviä onnistumisia. Päihdestrategian valmistuminen vaatii aikaa ja strategiaprosessin tärkein vaihe eli strategian implementointi on vielä edessä oleva haaste. Kuinka strategia pannaan toimeksi ja miten se tavoittaa kuntalaisen arjen? Vaasan seudun päihdestrategia valmistunee vuoden 2008 lopulla, minkä jälkeen kuntien johtavat virkamiehet, poliitikot sekä strategiatyöryhmät tarkastavat strategian. Vaasan seudun päihdestrategian hyväksyminen tapahtunee vuoden 2009 alussa. Lisätietoja: Projektikoordinaattori Jarkko Pirttiperä Suunnittelija Virpi Hagström 17
teksti ja kuvat: Heli Grönblom Nuorten mielenilmaisuja esillä Valon Nuorten maailma on oma maailmansa. Sisäisten myllerrystensä kanssa elävä pieni ihminen ei osaa ilmaista itseään aikuisten lailla. Eikä ole syytäkään. Valokuvaus, käsityöt, piirtäminen, maalaaminen ja monet muut kuvataiteen keinot antavat käyttöön värit sekä muodot, mahdollistavat useiden aistien herättelyn. Ilman sanoja voi kertoa peloista ja unelmista rohkeammin, sekä suoraan että mielikuvin. Pohjalaiset Masennustalkoot haastoi keväällä 2006 pohjalaiskoulut nuorten taidenäyttelyn tekoon. Haaste lähetettiin yläasteille, lukioille, kansanopistoille ja keskiasteen oppilaitoksille. Koulut ottivat haasteen vastaan aktiivisesti ja mukaan taidenäyttelykiertueeseen pyrki yhteensä noin 160 teosta. Kesäkuusta 2007 asti 46 kuvataide- tai valokuvateosta on kiertänyt pohjalaisia kirjastoja. Näyttely kiertää vuoden ajan, eli viimeinen näyttelykuukausi on kesäkuussa 2008. Useimmissa kirjastoissa on ollut mahdollista pitää esillä vain osaa laajasta näyttelystä, joten lähes koko ajan näyttely on ollut jaettuna kahden kirjaston välillä. Taideteokset herättävät keskustelua nuorten hyvinvoinnista Taideteoksen tekemiseen nuoria ohjeistettiin kysymällä kaksi kysymystä: Mikä mua vaivaa? ja Mihin maailmaan olen menossa?. Vastauksien kirjo on teosten joukossa yhtä vaihteleva kuin jokaisen nuoren sielunmaisema. Sitä ei voi muutamalla sanalla kuvata. Kuvia on pysähdyttävä katsomaan ajatuksella. Teoksista löytyy vakavia teemoja kuten yksinäisyys, päihteet, kehonkuva ja rakkaus. Valokuvat ovat mustavalkoisia ja pysähdyttäviä. Maalauksissa on käytetty värejä voimak- 18
ja varjon rajalla -taidenäyttelyssä kaastikin. Kaikkia teoksia yhdistää harkittu toteutus ja ylipäätään korkea taso. Alajärven kirjastossa näyttely oli esillä lokakuussa 2007. Kirjastotoimen johtaja Sirkka-Liisa Koponen kertoo kirjaston kokemuksista taidenäyttelystä: Teokset saivat kyllä paljon palautetta kävijöiltä. Monet pysähtyivät miettimään nuorten hyvinvointia ja kehuivat, että on hyvä, kun annetaan tällainen mahdollisuus ilmaista ajatuksiaan. Alajärvellä oli esillä toinen puolikas näyttelyn teoksista. Näyttelyn yhteydessä esille oli nostettu myös mielenterveyteen liittyvää kirjallisuutta. Osa kuvista on todella voimakkaita. Kaikki palaute ei ole siksi ollut positiivista, että jotkut pienet lapset olivat säikähtäneet kuvia, Koponen kertoo. Toisaalta nämä kuvat ovat kuitenkin taideteoksia ja niiden tekijät itsekin nuoria. On hyvä, että näistä asioista puhutaan, Koponen toteaa lopuksi viitaten nuorten vaietusta pahoinvoinnista käytävään keskusteluun. Valon ja varjon rajalla -näyttelyn kiertuereitti löytyy internetosoitteesta: http://www.masennustalkoot.fi/kirjastot.pdf 19
Pohjanmaa-hankkeen työryhmä Antero Lassila projektijohtaja puh. 044 415 4158 s-posti: antero.lassila@epshp.fi Hannele Koivisto suunnittelija puh. 044 323 1730 s-posti: hannele.koivisto@vshp.fi Esa Aromaa projektikoordinaattori puh. 040 543 3026 s-posti: esa.aromaa@vshp.fi Matti Kaivosoja ylilääkäri puh. 044 723 2360 s-posti: matti.kaivosoja@kpshp.fi Tuula Löf projektikoordinaattori puh. 044 723 2370 s-posti: tuula.lof@kpshp.fi Jarkko Pirttiperä projektikoordinaattori puh. 044 323 1732 s-posti: jarkko.pirttipera@vshp.fi Lasse Löytty suunnittelija puh. 044 323 1737 s-posti: lasse.loytty@vshp.fi Virpi Hagström suunnittelija puh. 044 323 1739 virpi.hagstrom@vshp.fi Mervi Ropponen kehittämissuunnittelija puh. 044 415 3174 s-posti: mervi.ropponen@epshp.fi Pia Takala kehittämissuunnittelija puh. 044 723 2394 s-posti: pia.takala@kpshp.fi Heli Grönblom tiedottaja puh. 044 415 3473 s-posti: heli.gronblom@epshp.fi Jyrki Tuulari projektikoordinaattori puh. 044 415 3164 s-posti: jyrki.tuulari@epshp.fi Minna Laitila projektikoordinaattori puh. 040 830 4131 s-posti: minna.laitila@seamk.fi Marjut Malviniemi projektikoordinaattori puh. 044 7232395 s-posti: marjut.malviniemi@kpshp.fi Agneta Honkala kääntäjä puh. 044 323 1020 s-posti: agneta.honkala@vshp.fi Marika Uusitalo suunnittelija puh. 044 323 1733 s-posti: marika.uusitalo@vshp.fi Marika Liisa Rauhala kehittämissuunnittelija puh. 044 415 3530 s-posti: liisa.rauhala@epshp.fi Toni Mäkynen IT-suunnittelija puh. 044-323 1736 s-posti: toni.makynen@vshp.fi VAASA: Pohjanmaa-hanke Sarjakatu 2 / C2 65320 Vaasa SEINÄJOKI: Pohjanmaa-hanke Kauppakatu 1, Järjestötalo 60100 Seinäjoki www.pohjanmaahanke.fi KOKKOLA: Pohjanmaa-hanke Maria-Katariinan talo Mariankatu 16-20 67200 Kokkola