KIRJASTO TUTUKSI KOULUN KERHOSSA Sanna Nikkola Kerholaisen kuvitus kirjaan Opi lohikärmeskieltä Ohjasin kirjastokerhoa Turun normaalikoulussa (Norssissa), jossa olin uskonnon ja elämänkatsomustiedon aineenopettajaharjoittelijana lukuvuonna 2012 2013. Ajatus kerhon pitämisestä lähti liikkeelle Kerhokeskuksen aluekoordinaattorin luennolta, jossa meille opettajaharjoittelijoille kerrottiin koulujen kerhotoiminnasta. Olen aikaisemmalta ammatiltani kirjastonhoitaja, joten kirjastokerho tuntui luontevalta tavalta osallistua Norssin kerhotoimintaan. Kirjastokerhon yhteistyökumppaneina toimivat koulun kerhosuunnittelija ja koulukirjaston kirjastonhoitaja. Kirjastokerho kokoontui kevätlukukauden aikana kerran viikossa, puolitoista tuntia kerrallaan, yhteensä kymmenen kertaa. Kokoontumispaikkana toimi Norssin koulukirjasto ja sen satuhuone. Kerho oli suunnattu 3.-4. -luokkalaisille. Kirjastokerho sopii kuitenkin kaikenikäisille lapsille ja nuorille. Erityisesti tarvetta saattaisi olla yläkouluikäisten parissa. Tulevana opettajana olen saanut kerhonohjaajan työstä valtavasti arvokasta kokemusta eriikäisten lasten ohjaamisesta ja ryhmänhallinnasta. Eniten olen varmasti oppinut itsestäni; miten minä suhtaudun asioihin. Olen saanut ihanilta, eläväisiltä kerholaisiltani spontaania palautetta. Esimerkiksi jokseenkin rauhattoman retken jälkeen sydämeni sulatti kerholaisen toteamus Ope, meillä oli tosi kivaa, kiitos! Mieltäni on lämmittänyt myös kiertokautta kuulemani palaute, kun kerholaiseni oli jutellut kaverilleen Tuu säkin sinne kirjastokerhoon. Sitä pitää sellanen Sanna ja se ei koskaan edes huuda. Tai se, kun pari kerholaistani oli 1
kertonut omalle opettajalleen silmät säihkyen, että kerhonohjaaja lukee heille ääneen kirjaa! Kirjastokerhon tavoite on alusta asti ollut sosiaalinen; oppia toimimaan yhdessä, oppia kertomaan ja kuuntelemaan, oppia eläytymään. Kerholaiset olivat eläväisiä lapsia ja välillä rauhoittuminen oli vaikeaa. Kerran jopa selvittelin kerholaisten välistä tappelua. Kaikesta tästä huolimatta, tai ehkä juuri sen takia, olen tyytyväinen kerhon sosiaaliseen antiin. Monet kerholaiset sitoutuivat kerhoon ja tulivat paikalle lähes joka kerta. Kerholaiset kertoivat hienosti kirjoistaan ja muista asioistaan ja opettelivat myös kuuntelemaan toisiaan. Kirjastokerhossa lapset pääsivät tutustumaan kirjastomaailmaan. Koulun oma kirjasto oli tuttu ja turvallinen paikka kokoontua. Siellä opimme mitä kaikkea kirjastossa voi tehdä. Lisäksi lähdimme rohkeasti tutustumaan Varissuon kirjastoon, joka on kerholaisten oma lähikirjasto. Toiseksi viimeisellä kerhotapaamisella otimme vielä isomman askeleen ja matkustimme paikallisbussilla Turun keskustan isoon pääkirjastoon. Kirjastokerhon kautta kirjastot ovat tulleet tutuiksi kerholaisille ja kirjasta on kirjailija Siri Kolun sanoin tullut lähiesine. Jotta kirjaa voi lukea, on se ensin löydettävä, otettava käteen ja avattava. Vasta tämän jälkeen voi lukeminen alkaa. Osa kerholaisista luki paljon jo ennen kerhoa. Heidän lukemisensa ei määrällisesti lisääntynyt, mutta ehkä monipuolistui toisten kerholaisten kirjakuulumisten kautta. Myös runsaasti lukeville oppilaille on tärkeää saada kertoa omista kokemuksistaan ja saada positiivinen kokemus itsestään; tässä minä olen hyvä. Muutamat vähemmän lukevat kerholaiset selvästi innostuivat kirjoista ja kertoivat, että kotonakin oli kannustettu lukemaan lupaamalla enemmän viikkorahaa. Kerholaiset kokivat pienen ryhmän turvalliseksi kaikki halusivat kertoa kirjoistaan ja lukea ääneen esim. kirjan takakannen. Välillä keskustelimme myös suomen kielestä ja siitä mitä jotkut sanat tarkoittavat. Tämä on tärkeää erityisesti niille lapsille, jotka eivät puhu suomea äidinkielenään, mutta siitä hyötyivät varmasti kaikki kerholaiset. Kaikkia lapsia ja etenkin maahanmuuttajataustaisia lapsia voi kirjastokerho tukea monipuolisen kielitaidon oppimisessa. Suomea toisena kielenä puhuville lapsille on arvokasta saada positiivinen kokemus kirjojen maailmasta, koska heistä voi tuntua vaikealta tarttua suomenkieliseen tekstiin. Nyky-yhteiskunnassa tarvitaan monipuolista tekstinlukutaitoa, pelkkä suullinen kielitaito ei riitä. Maahanmuuttajataustaisilla lapsilla voi olla erinomainen suullinen kielitaito, mutta tekstin hahmottamisessa voi olla vaikeuksia. Tärkeää näille lapsille on myös kertoa, että kirjastoista löytyy tekstejä heidän omalla äidinkielellään. Esimerkiksi Turun pääkirjastosta löysimme ainakin albanian- ja kosovonkielisiä kirjoja. Oman kielen tukeminen tukee myös toisen kielen oppimista ja koulun oppisisältöjen omaksumista. Kirjastot ovat osa suomalaista kulttuuria ja ne ylläpitävät osaltaan suomalaisten hyvää lukutaitoa. Monipuolinen lukutaito on tärkeä osa yksilön sivistystä ja saattaa jopa määritellä 2
hänen paikkansa yhteiskunnassa. Eräs kuuluisa filosofi totesi aikoinaan kieleni rajat ovat maailmani rajat. Kirjastokerhon tarkoitus on ylittää näitä rajoja. Suosittelen kirjastokerhon pitämistä kaikille, jotka ovat kiinnostuneita edistämään lasten hyvinvointia kerhotoiminnan kautta. Kirjastokerhoa kannattaa mainostaa lapsille kerhona, jossa tutustutaan siihen mitä kaikkea kirjastoissa voi tehdä. Kirjastokerho ei siis ole pelkästään lukukerho, mutta kirjojen lukeminen on kuitenkin tärkeässä osassa. Lapsille on tärkeää kertoa, että lukemista on monenlaista. Kaikki eivät ole innostuneita lukemaan paksuja kirjoja ja pitkiä tarinoita, kirjastokerhossa voi lukea vaikka sarjakuvia ja tietokirjoja. Tärkeää ei ole se, että lukee yhtä paljon ja yhtä nopeasti kuin kaveri, vaan se, että lukee! Vihjeitä tulevalle kerhonohjaajalle: - Esittele kerhoa hyvissä ajoin luokissa (sovi etukäteen luokanopettajien kanssa). - Tee julisteita ja lyhyitä tiedotteita, joita voit jakaa. - Älä pelästy vaikka lapsia tulisi ensimmäisellä kerralla tuplasti enemmän kuin voit kerhoon ottaa, (kaikki eivät kuitenkaan todennäköisesti sitoudu kerhoon). - Ole lapsille turvallinen aikuinen, jolle he voivat kertoa päivän kuulumisia (osalla on siihen todellinen tarve). - Pysy rauhallisena ja jämäkkänä tapahtui mitä tahansa! - Kerho ei ole kouluaikaa, mutta kerhossa pätevät koulun säännöt ja kerhon aikana lapsi on koulun vastuulla. - Suunnittele mahdolliset retket hyvissä ajoin ja sovi vastaanottavan tahon kanssa. - Muista, että pienet asiat ovat usein suuria! Lapselle suuri elämys voi olla se, että aikuisella on aikaa kuunnella häntä tai aikuinen lukee hänelle ääneen kirjaa. - Ole positiivinen ja muista kehua lapsia. Kirjastokerhon suunnitelmarunko Kirjastokerhon paikkana voi toimia oman koulun kirjasto, satuhuone tai muu luokkatila. Kerta 1: Kerholaiset tutustuvat toisiinsa kertomalla keitä ovat ja miksi ovat tulleet kerhoon. Kerhonohjaaja kertoo itsestään. Kerrataan kerhossa olemisen säännöt. (20 30 min.) Koulun kirjastonhoitaja esittelee kirjaston ja kertoo lainaamisesta. Jokainen kerholainen lainaa yhden kirjan. Kaikki kertovat millaisen kirjan lainasivat ja miksi (koska kirja näytti kivalta, koska siinä on asioita joista haluaa tietää jne.). Kirja voi olla kuvakirja, sarjakuva, tietokirja, helppolukuinen kirja tai jokin muu. Jatkossa kirjaa kuljetetaan mukana kerhossa ja 3
joka kerralla kerholaiset kertovat kuinka paljon ovat kotona ehtineet lukea (jos ovat ehtineet) ja mitä kirjassa on tapahtunut. (30 45 min.) Lopuksi kerhonohjaaja aloittaa kirjan, josta jokaisella kerralla luetaan yksi luku. (15 20 min.) Kerta 2: Paikallaolijat ja uudet kerholaiset tervetuloa. (15 min.) Kerholaisten kirjakuulumiset. (20 30 min.) Jos joku on jo lukenut ensimmäisellä kerralla lainaamansa kirjan, voi sen palauttaa ja lainata uuden. Uudet kerholaiset lainaavat kirjan. (30 min.) Kerhonohjaajan lukuhetki. (15 min.) Kerta 3: Paikallaolijat ja oppilaiden kirjakuulumiset. Mahdollisesti hetki omaa lukemista. Palauttaminen ja uuden kirjan lainaaminen niiden osalta, joilla se on ajankohtaista. (30 min.) Kirjastosuunnistus koulun kirjastossa, ks. malli. (45 min.) Keskustelua seuraavan kerran retkestä oman alueen paikalliskirjastoon. Kotona kerholaiset voivat miettiä kysymyksiä kirjastonhoitajalle. (10 min.) Kerhonohjaajan lukuhetki. (15 min.) Kerta 4: Paikallaolijat ja kerholaisten kirjakuulumiset ja palautukset + lainaukset. (30 min.) Tutustumisretki paikalliskirjastoon, jossa kirjastonhoitaja esittelee kirjastoa ja kertoo mitä kaikkea siellä voi tehdä. (60 min.) Kerta 5: Paikallaolijat. Keskustelua viime kerran retkestä. Kerholaisten kirjakuulumiset. (30 min.) Askarrellaan kirjanmerkki. Keskustellaan siitä, millainen on hyvä kirjanmerkki. (30 min.) Lainaamiset ja palauttamiset. (15 min.) Kerhonohjaajan lukuhetki. (15 min.) Kerta 6: Paikallaolijat ja kerholaisten kirjakuulumiset. (30 min.) Lainaukset, palautukset, uusista kirjoista kertominen. (20 min.) Kerholaiset piirtävät kuvan lukemastaan kirjasta. Kuvat skannataan ja liitetään koulun kerhosivustolle, jossa kirjastokerholla on oma sivu. (30 min.) Kerhonohjaajan lukuhetki (10 min.) 4
Kerta 7: Paikallaolijat ja kerholaisten kirjakuulumiset, palautukset ja lainaukset. (30 min.) Tehdään koulun kirjastoon Kirjastokerho suosittelee esittelypöytä, jolle kerholaiset laittavat lukemiaan ja suosittelemiaan kirjoja. Tehdään esittelypöydälle juliste. Pöydälle laitetaan koristeeksi myös kerholaisten tekemiä kirjanmerkkejä. (30 45 min.) Kerhonohjaajan lukuhetki (15 20 min.) Kerta 8: Paikallaolijat ja kerholaisten kirjakuulumiset, palautukset ja lainaamiset. (30 min.) Keskustellaan retkestä kaupungin pääkirjastoon; miten sinne mennään, mitä siellä nähdään ja kuullaan jne. (10 min.) Kerholaisten huoltajille ilmoitetaan wilma-viestillä retkestä ja kerholaiset saavat tiedon vielä lapulla kotiin vietäväksi. Pelataan Junior Alias sanaselityspeliä. (30 min.) Kerhonohjaajan lukuhetki. (15 20 min.) Kerta 9: Retki kaupungin pääkirjastoon, jossa lasten- ja nuortenkirjastonhoitaja esittelee kirjastoa kerholaisille. (2 h) Kerta 10: Paikallaolijat. Keskustelua kaikesta siitä, mitä pääkirjastossa koettiin. Kerholaisten kirjakuulumiset ja kirjojen palauttaminen. (30 min.) Keskustelua siitä millaista kirjastokerhossa on ollut, mikä on ollut mukavinta. Kerholaiset saavat piirtää ja kirjoittaa, mitä heille on parhaiten jäänyt mieleen kerhosta. (30 min.) Kerhonohjaajan lukuhetki. (15 20 min.) 5
Kirjastosuunnistus Leeni Lehtiö Nimi: Rasti 1: Tunnista kirjan kannesta kirjan kirjoittaja? Kirja 1: Kirja 2: Kirja 3: Kirja 4: Kirja 5: Rasti 2: Leena Laulajainen on kirjoittanut kirjan Loikkeliinin matka lumen maahan. Kirjan toisella sivulla kerrotaan kenguru Loikkeliinin ystävistä. Minkä nimisiä ystäviä Loikkeliinillä on? Rasti 3: Lukunurkassa on Aku Ankka- lehtiä. Etsi uusimmasta numerosta minkä niminen on lehden toinen tarina. Rasti 4: Lasten tietokirjahyllyssä on eläimistä kertovia kirjoja. Minkä niistä haluaisit lainata? Rasti 5: Haluat löytää tietoa kasveista. Etsi tietokirjahyllyistä Kasvitiede kirjat. Mihin kirjaston luokkanumeroon kasvitiede kuuluu? Rasti 6: Etsi kuvakirjalaatikosta kirja: Muusan ja Maestron Taideseikkailu. Kirjoita ylös Muusan ja Maestron keskustelu elokuvasta Maiseman värit (löytyy sivulta 16). 6
Rasti 7: Etsi käsikirjastosta Linnut -tietosanakirja. Millä sivulla kerrotaan viherriikinkukosta? Rasti 8: Numeroi kirjat kirjoittajan sukunimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä: Tove Jansson: Taikatalvi Francesca Simon: Häijy-Henri Tapani Bagge: Otto ja Hydran surfaajat Eppu Nuotio: Villilän viheltäjät Karo Hämäläinen: Samuli, Saippuasankari Viimeinen rasti: Pohdi, mikä tekee hyvän kirjan kansikuvan? Valitse esimerkeistä mieluisin kirjan kansi. 7