EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO Bryssel 30.11.2001 KOM(2001) 708 lopullinen KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE Yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen valvontajärjestelmästä tehdyn päätöksen 93/389/ETY (muutettu neuvoston päätöksellä 1999/296/EY) mukainen kertomus
KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE Yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen valvontajärjestelmästä tehdyn päätöksen 93/389/ETY (muutettu neuvoston päätöksellä 1999/296/EY) mukainen kertomus SISÄLLYSLUETTELO 1. Tiivistelmä...4 2. Päätelmät... 6 2.1. Tietojen toimittamista koskevien vaatimusten noudattaminen... 6 2.2. EU:n todellinen edistyminen... 7 2.3. EU:n ennakoitu edistyminen... 7 3. EY:n valvontajärjestelmä ja kertomuksen tarkoitus... 9 3.1. EY:n valvontajärjestelmä... 9 3.2. Kertomuksen tarkoitus... 9 4. Miten jäsenvaltiot noudattavat tietojen toimittamista koskevia vaatimuksia... 12 4.1. Tietojen toimitusaikataulun noudattaminen... 12 4.2. Todellista edistymistä koskevien tietojen toimittaminen... 12 4.2.1. Kasvihuonekaasupäästöjä koskevat selvitykset... 12 4.2.2. Puutteelliset tiedot CO 2 :sta, CH 4 :stä ja N 2 O:sta... 13 4.2.3. Puutteelliset tiedot fluoratuista kaasuista... 13 4.2.4. Puutteelliset tiedot maankäytön muutosten ja metsätalouden päästöistä... 13 4.3. Ennakoitua edistymistä koskevien tietojen toimittaminen... 13 4.3.1. Kasvihuonekaasupäästöjä koskevat selvitykset... 13 4.3.2. Toimet... 14 4.3.3. Ennusteet... 14 5. Todellisen edistymisen arviointi... 15 5.1. Johdanto... 15 5.2. Edistyminen Euroopan unionissa... 15 5.2.1. Edistyminen Euroopan unionin tasolla... 15 5.2.2. Edistyminen jäsenvaltioissa... 22 6. Ennakoidun edistymisen arviointi... 29 2
6.1. Jäsenvaltioiden ennusteet verrattuna EU:n taakanjakosopimukseen... 29 6.2. Yhteenveto jäsenvaltioiden lisätoimista... 31 6.3. Yhteisön laajuiset ennusteet... 33 6.4. Yhteisön laajuisessa tutkimuksessa yksilöidyt lisätoimet... 37 6.5. Mallien tärkeimmät olettamukset... 38 6.6. EU-tason toimet... 40 6.6.1. Cardiffista ja Göteborgista Barcelonaan... 40 6.6.2. Kestävän kehityksen strategia 1 ja kuudes ympäristöä koskeva toimintaohjelma... 41 6.6.3. Eurooppalainen ilmastonmuutosohjelma (ECCP)... 42 6.6.4. Tulevat toimet...44 Liite: Termit, lyhenteet ja yksiköt... 45 1 http://europa.eu.int/comm/environment/eussd/index.htm. 3
1. TIIVISTELMÄ Tämä on toinen yhteisön CO 2 -päästöjen ja muiden kasvihuonekaasupäästöjen valvontajärjestelmästä tehdyn päätöksen 93/389/ETY (sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston päätöksellä 1999/296/EY) mukainen edistymiskertomus. Kertomuksessa arvioidaan jäsenvaltioiden ja yhteisön todellista ja ennakoitua edistymistä ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) ja Kioton pöytäkirjan mukaisten kasvihuonekaasupäästöjä koskevien sitoumusten täyttämisessä. Puitesopimuksen tarkoituksena oli vakiinnuttaa CO 2 -päästöt vuoden 1990 tasolle. Kioton pöytäkirjassa EU:lle puolestaan asetetaan tavoitteeksi vähentää kuuden kasvihuonekaasun päästöjä vuoden 1990 tasosta kahdeksalla prosentilla vuosiin 2008 2012 mennessä. Kertomuksessa on esitetty tiedot todellisista kasvihuonekaasupäästöistä vuodesta 1990 vuoden 1999 loppuun asti, sekä päästöennusteet Kioton pöytäkirjan ensimmäisen sitoumusjakson puoliväliin eli vuoteen 2010 asti. Tärkeimmät havainnot: EU:n kasvihuonekaasupäästöt (jotka eivät sisällä maankäytön muutoksista ja metsätaloudesta aiheutuvia päästöjä) vähenivät vuonna 1999 neljällä prosentilla vuoteen 1990 verrattuna, ja EU on kokonaisuutena pysynyt vuodelle 2000 ja kaudelle 2008 2012 asettamassaan tavoitekehityksessä. Suotuisa kehitys johtuu pääasiassa päästöjen vähenemisestä Saksassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Useimmat jäsenvaltiot kuitenkin ylittivät tavoitteidensa mukaiset päästöt selvästi, ja nykyisen kehityksen jatkuessa yli puolet niistä ylittää huomattavasti sovitun osuutensa EU:n päästöistä vuonna 2010. Jäsenvaltioiden ennusteiden mukaan nykyisillä toimilla ei pystytä jatkamaan EU:n kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärän (ei sisällä maankäytön muutoksista ja metsätaloudesta aiheutuvia päästöjä) vähentämistä koko EU:n alueella. Sen sijaan päästöjen lisääntyminen vähentää saavutetun edistyksen merkitystä. Kaikki jäsenvaltiot Yhdistynyttä kuningaskuntaa lukuun ottamatta arvioivat päästöjensä ylittävän taakanjakotavoitteensa vuoteen 2010 mennessä. Yhteisön laajuisten ennusteiden tulokset ovat samansuuntaisia. Parhaassa tapauksessa päästöt pystytään vakiinnuttamaan vuoden 1990 tasolle vuoteen 2010 mennessä. Kioton tavoite päästöjen vähentämisestä kahdeksalla prosentilla on edelleen voimassa, ja sen saavuttamiseksi useimpien jäsenvaltioiden on tehostettava toimintaansa. Liikenteen päästöjen kehityssuuntaukset ovat erityinen huolenaihe. Liikenne on ala, jolla kasvihuonekaasupäästöjen, varsinkin CO 2 - ja N 2 O-päästöjen, todellinen määrä kasvaa eniten. Lisäksi liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen ennusteet osoittavat päästöjen lisääntyvän yli 30 prosenttia vuoteen 2010 mennessä. Jäsenvaltiot ovat määritelleet lisätoimia vähentääkseen päästöjä noin 210 miljoonalla hiilidioksidiekvivalenttitonnilla tai viidellä prosentilla vuoden 1990 päästöistä. Puuttuvat kolme prosenttia eli noin 110 miljoonaa 4
hiilidioksidiekvivalenttitonnin päästövähennys on saavutettava sekä jäsenvaltioiden että EU:n tasolla toteutettavilla lisätoimilla. Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan ilmoittamia noin 190 miljoonan hiilidioksidiekvivalenttitonnin vähennyksiä on pidettävä ylimääräisinä vähennyksinä, mutta muut yhteisön jäsenet eivät voi pitää itsestään selvänä, että tällä ylijäämällä autetaan niitä saavuttamaan Kiotossa asetettu tavoite. Eurooppalaisessa ilmastonmuutosohjelmassa (ECCP) on määritelty jäsenvaltioiden toimia täydentäviä EU:n laajuisia toimia. Pitkälle valmistelluilla toimilla (joita ovat esimerkiksi päästökauppaa koskeva direktiivi, biopolttoaineita koskeva direktiivi sekä uusiutuvien energianlähteiden ja rakennusten energiatehokkuuden edistäminen) on arvioiden mukaan mahdollista vähentää päästöjä kustannustehokkaasti 240 miljoonalla hiilidioksidiekvivalenttitonnilla. Näiden teknisten mahdollisuuksien toteuttamiseen vaikuttavat monet tekijät kuten tietojen paikkansapitävyys, poliittinen hyväksyttävyys ja niiden toteuttamisaikataulu. ECCP:ssä määriteltiin myös lisävähennyksiä, mutta ne toteutetaan todennäköisesti pidemmällä aikavälillä. 2 Jäsenvaltiot ovat toimittaneet todellista edistymistä koskevia tietoja paremmin kuin ensimmäistä edistymiskertomusta varten. Ennakoitua edistymistä koskevien tietojen toimittaminen ei ole parantunut merkittävästi. Kaikkiin ennusteisiin on kuitenkin suhtauduttava huomattavalla varauksella, koska käytetyistä menetelmistä ja toimien toteuttamisaikataulusta ei ole riittävästi yksityiskohtaista tietoa ja koska tulevan kehityksen arviointiin liittyy aina epävarmuustekijöitä. Asiakirjan KOM (2001) 580 (lopullinen) mukaan tulevassa ehdotuksessa neuvoston päätöksen 1999/269/EY mukaisen valvontajärjestelmän tarkistamiseksi on säädettävä tietojen toimittamista koskevien vaatimusten laajentamisesta Kioton pöytäkirjan ja tulevan EU:n päästökauppajärjestelmän perusteella. Lisäksi on tarkistettava säännöksiä, joita sovelletaan kansallisia toimia koskevien tietojen toimittamiseen. 2 Ehdotukset lisätoimista on esitetty ECCP:n kesäkuussa laaditun kertomuksen kohdissa Category 2 (11 toimenpidettä) ja Category 3 (22 toimenpidettä). Toimia on vielä kehitettävä ennen kuin niiden toteuttamisesta voidaan tehdä poliittinen päätös. ECCP:ssä määriteltiin teknisesti mahdolliseksi kustannustehokkaaksi (vähemmän kuin 20 euroa hiilidioksidiekvivalenttitonnia kohden) päästöjen kokonaismääräksi noin 664 765 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia. 5
2. PÄÄTELMÄT Tästä neuvoston päätöksen 93/389/ETY (sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 1999/296/EY) mukaisesta toisesta edistymiskertomuksesta ilmenee, että valvontajärjestelmän avulla on havaittu jäsenvaltioiden päästöjä koskevien tietojen toimittamisen parantuneen. Ensimmäiseen edistymiskertomukseen verrattuna kansallisia toimia ja ennusteita koskevien tietojen toimittamisessa on edistytty vain vähän. Ainoastaan yhdeksän jäsenvaltiota on kvantifioinut lisätoimiensa vaikutukset. Todellisen edistymisen arviointi onnistui hyvin, sillä tärkeimmät päästötiedot saatiin melkein kaikista jäsenvaltioista. Puutteellisia tietoja fluoratuista kaasuista oli huomattavasti vähemmän kuin viime vuonna. Kertomukseen ei vielä sisälly tietoja maankäytöstä, sillä se laadittiin ennen Bonnin sopimusta. Ennakoidun edistymisen arviointi oli vaikeampaa, sillä toimien vaikutusten kvantifioinnista, käytetyistä menetelmistä ja taustalla olevista oletuksista toimitetut tiedot vaihtelevat edelleen suuresti eri jäsenvaltioissa. Yhteisön laajuiset ennusteet tulevasta edistymisestä tukivat yleensä jäsenvaltioiden ennusteita. Kaikkiin ennusteisiin tulee kuitenkin suhtautua varauksella, sillä jotkut niiden perustana olevat oletukset ovat erittäin epävarmoja, eikä vertailukelpoisia menetelmiä ole. Epävarmuustekijöiden vuoksi onkin syytä soveltaa turvamarginaalia määriteltäessä kuinka paljon EU:n päästöjä on vielä vähennettävä Kioton pöytäkirjassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Jotta voitaisiin olla varmoja siitä, että EU täyttää Kioton sitoumuksensa, sen olisi harkittava lisävähennyksiä, joiden saavuttamiseksi olisi kehitettävä lisätoimia. Johtopäätöksiä täsmennetään seuraavissa luvuissa. 2.1. Tietojen toimittamista koskevien vaatimusten noudattaminen Tietojen toimittaminen todellisesta kehityksestä (kasvihuonekaasuja koskevat selvitykset) on parantunut viime vuosina, sillä useimmat maat käyttävät yhteistä raportointimallia, joka on UNFCCC:n kehittämä standardoitu väline. Tästä huolimatta komissiolla on suuria vaikeuksia saada jäsenvaltioilta tietoa ajallaan. Puutteellisia tietoja fluoratuista kasvihuonekaasuista (HFC:t, PFC:t, SF 6 ) on huomattavasti vähemmän kuin viime vuonna. Vain kahdelta jäsenvaltiolta tiedot puuttuivat kokonaan, ja yhden toimittamat aikasarjat olivat puutteellisia. Useimmat jäsenvaltiot eivät parantaneet merkittävästi tiedottamistaan toimista ja ennusteista ensimmäiseen edistymiskertomukseen verrattuna. Monien niistä onkin tiedotettava paremmin toimien määrällisestä arvioinnista, sekä ryhdyttävä toimittamaan tiedot ajallaan. Toimitetut tiedot käytetyistä menetelmistä ja ennusteiden perustana olevista oletuksista ovat vielä puutteellisia. Asiakirjojen selkeyden takia tietojen toimittamista on parannettava esimerkiksi ottamalla käyttöön yhdenmukaiset taulukot tärkeimpien tietojen ilmoittamista varten. 6
Valvontajärjestelmän suuntaviivoja ei noudateta riittävästi ja niiden soveltamista kokonaisuudessaan on pyrittävä lisäämään. 2.2. EU:n todellinen edistyminen Euroopan unionin kasvihuonekaasupäästöt ovat vähentyneet neljä prosenttia vuodesta 1990. CO 2 -päästöt olivat vuonna 1999 hieman vuoden 1990 tason alapuolella (1,6 prosenttia). CH 4 -päästöt vähenivät 17 prosenttia ja N 2 O-päästöt 14 prosenttia. Näiden lukujen mukaan Euroopan unioni pysyi vuonna 1999 kokonaisuudessaan sekä vuotta 2000 että kautta 2008 2012 koskevassa tavoitekehityksessään 3. Myönteinen tilanne johtuu pääasiassa mittavista päästöjen vähennyksistä Saksassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Ne olivat Luxemburgin lisäksi ainoat jäsenvaltiot, joiden päästöt alittivat vuonna 1999 tavoitekehityksen selvästi. Ranska, Suomi ja Ruotsi pääsivät lähelle tavoitekehitystään, mutta kaikki muut jäsenvaltiot ylittivät sen selvästi. Koko EU:n edistymistä on siis tulkittava varoen. CO 2 -päästöt asukasta kohden koko EU:ssa vähenivät hiukan vuosina 1990 1999. Tämäkin oli suurelta osin Saksassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa tapahtuneiden vähennysten ansiota. Liikenteen päästöt lisääntyivät kaikissa jäsenvaltioissa huomattavasti. 2.3. EU:n ennakoitu edistyminen Jäsenvaltioiden ennusteisiin perustuva edistyminen Jäsenvaltioiden ennusteiden mukaan EU:n kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärä (joka ei sisällä maankäytön muutoksista ja metsätaloudesta aiheutuvia päästöjä) on nykyisin toimin vuoden 1990 tasolla vuonna 2010. Vuoden 1999 tietoihin verrattuna tämä merkitsee kokonaispäästöjen lisääntymistä. CO 2 :n arvioidaan lisääntyvän 3,1 prosenttia (pääasiassa liikenteen päästöjen lisääntymisen takia) ja fluorattujen kaasujen 66 prosenttia. Sen sijaan CH 4 :n arvioidaan vähentyvän 31 prosenttia ja N 2 O:n 17 prosenttia vuosina 1990 2010. Kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärän vakiintuminen vuoden 1990 tasolle vuonna 2010 merkitsee, että päästöjen vähentämistavoitteesta jäädään vieläkin 7,5 prosenttia. Viime vuoden ennusteisiin verrattuna sitoumusten ja todellisten saavutusten välinen ero kasvaa siis 0,9 prosenttia. Koska toimien toteutuminen on edelleen epävarmaa ja käytetyistä menetelmistä on epäselvyyttä, luvun paikkansapitävyyteen on suhtauduttava varauksella. Jäsenvaltioiden määrittelemillä lisätoimilla sitoumusten ja saavutusten eroa on arvioitu voitavan vähentää noin 210 miljoonalla hiilidioksidiekvivalenttitonnilla tai viidellä prosentilla (olettaen, että Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta saavuttavat taakanjakotavoitteensa, mutta eivät ylitä sitä). Luku on jälleen alhaisempi kuin viime vuoden arvio, joka oli 270 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia vuodessa. Kuusi jäsenvaltiota ei kuitenkaan ole vielä riittävästi määritellyt tai arvioinut lisätoimia. Lisäksi näiden toimien 3 Analyysissa verrataan vuoden 1999 todellisia päästöjä vuoden 1999 hypoteettisiin arvoihin vertailuvuodesta vuoteen 2000 ja vuosiin 2008 2012 ulottuvalla lineaarisella tavoitekehityksellä. 7
vaikutuksista ei ole kovinkaan suurta varmuutta niiden luonteen (toimien kehittäminen on yleensä vasta alkuvaiheessa) ja käytettyjen menetelmien vuoksi. Mikäli Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta toteuttavat vähennykset, jotka on yksilöity lisätoimiksi niiden kansallisissa strategioissa, EU kokonaisuutena ylittäisi selvästi Kioton sitoumuksen (päästöt vähenisivät kymmenellä prosentilla vuoden 1990 tasosta). Vaikka jotkut jäsenvaltiot ylittäisivätkin päästöjenvähennystavoitteensa, muut jäsenvaltiot eivät voi pitää itsestään selvänä, että näin helpotetaan Kioton pöytäkirjan tavoitteiden saavuttamista. Lisäksi EU:n on toisella sitoumusjaksolla valmistauduttava vielä merkittävämpiin päästöjen vähennyksiin, mikä edellyttää kaikilta jäsenvaltioilta huomattavaa ja jatkuvaa toiminnan tehostamista. Jäsenvaltioiden ennusteiden ja yhteisön laajuisten ennusteiden vertailu Koska päästöt jäsenvaltioiden ennusteiden mukaan lisääntyvät jonkin verran, ne ovat lähentyneet yhteisön laajuisia ennusteita, joissa kasvihuonekaasupäästöjen arvioidaan lisääntyvän noin yhdellä prosentilla vuoden 1990 päästöihin verrattuna. Nykyisellään jäsenvaltioiden ja Euroopan komission määrittelemä ero vuoden 1990 päästöihin on noin 8 9 prosenttia. Yhteisön laajuisessa tutkimuksessa ennustetaan CO 2 :n lisääntyvän neljä prosenttia, kun taas jäsenvaltioiden ennuste on kolme prosenttia. Metaanin kohdalla ero on suurempi. Yhteisön laajuisessa ennusteessa sen arvioidaan vähenevän 18 prosenttia ja jäsenvaltioiden ennusteessa 31 prosenttia. Typpioksiduuliennusteet ovat samankaltaisia molemmissa ennusteissa. Yhteiset ja yhteensovitetut toimet Koska monilla jäsenvaltioilla on vaikeuksia saavuttaa taakanjakotavoitettaan, yhteisillä ja yhteensovitetuilla toimilla voidaan merkittävästi täydentää ja vahvistaa niiden kansallisia ilmastonmuutosstrategioita. Eurooppalaisessa ilmastonmuutosohjelmassa (ECCP) on määritelty yhteisiä ja yhteensovitettuja lisätoimia. On arvioitu, että pitkälle valmistelluilla lisätoimilla voitaisiin päästöjä vähentää kustannustehokkaasti noin 240 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Mikäli näillä edistyneillä toimilla saavutettavat vähennykset voitaisiin toteuttaa jo ennen vuotta 2010, niiden osuus Kioton pöytäkirjan tavoitteesta vähentää päästöjä kahdeksalla prosentilla olisi noin viisi prosenttia. Samalla niillä tuettaisiin tehokkaasti jäsenvaltioiden toimia. Kaiken kaikkiaan ECCP:ssä pystyttiin määrittelemään vähemmän kuin 20 euroa hiilidioksidiekvivalenttitonnilta maksavia kustannustehokkaita vaihtoehtoja, joiden päästövähennyspotentiaalin kokonaismäärä on 664 765 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Teknisten mahdollisuuksien toteuttamiseen vaikuttavat kuitenkin monet tekijät kuten tietojen paikkansapitävyys, päällekkäisyys jäsenvaltioiden toimien kanssa, toimien toteuttamisaikataulu sekä yleinen hyväksyntä. Jotta kertomuksesta ilmenisi paremmin Kioton ensimmäisellä sitoumusjaksolla toteutettavien kustannustehokkaiden toimien määrä EU:n tasolla, siinä erotellaan toimet, joiden valmistelussa on edetty pitkälle ja toimet, jotka edellyttävät lisävalmisteluja. 8
3. EY:N VALVONTAJÄRJESTELMÄ JA KERTOMUKSEN TARKOITUS 3.1. EY:n valvontajärjestelmä Ihmisen aiheuttaman CO 2 :n ja muiden kasvihuonekaasujen valvontajärjestelmä perustettiin kesäkuussa 1993, kun neuvostossa kokoontuneet ympäristöministerit hyväksyivät neuvoston päätöksen 93/389/ETY. Päätös tarkistettiin huhtikuussa 1999 (neuvoston päätös 1999/296/EY) valvontajärjestelmän saattamiseksi ajan tasalle Kioton pöytäkirjaan sisällytettyjen selvitysvaatimusten mukaisesti. Valvontajärjestelmällä arvioidaan tarkasti ja säännöllisesti yhteisön edistymistä ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen (UNFCCC) ja Kioton pöytäkirjan mukaisten sitoumusten täyttämisessä. Komissio arvioi edistymistä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa. Arviointi perustuu jäsenvaltioiden toimittamiin neuvoston päätöksen 99/296/EY 5 artiklan 1 kohdan ja 2 artiklan 2 kohdan mukaisiin kansallisiin ohjelmiin, joihin sisältyvät myös ajan tasalle saatetut tiedot, sekä muihin asiaankuuluviin tietoihin. Kansallisten ohjelmien tulee sisältää tietoa (a) todellisesta edistymisestä ja (b) ennakoidusta edistymisestä. Jäsenvaltioiden on toimitettava vuosittain 31. joulukuuta mennessä kahta edellistä vuotta koskevat tiedot 4 ja kaikki edellisten vuosien ajan tasalle saatetut tiedot (vertailuvuosi 1990 mukaan lukien 5 ) sekä uusimmat tiedot ennakoiduista päästöistään vuosina 2005, 2010, 2015 ja 2020 6. Myös kaikista kansallisten ohjelmien muutoksista kuten uusista toimista on ilmoitettava komissiolle 31. joulukuuta mennessä. Jos muutoksia ei ole tapahtunut, siitä on ilmoitettava komissiolle virallisesti. Tietojen keräämisen, toimittamisen ja arvioimisen helpottamiseksi ja yhdenmukaistamiseksi neuvoston päätöksen 1999/296/EY mukaisesti perustettu seurantakomitea perusti kaksi työryhmää. Työryhmät ovat laatineet suuntaviivat 7 päästöselvitysten keruulle ja arvioinnille sekä kansallisille ohjelmille. Seurantakomitea hyväksyi suuntaviivat 1. syyskuuta 2000. Jäsenvaltioiden tätä kertomusta varten toimittamiin tietoihin sisältyy monia suuntaviivojen osatekijöitä, vaikkakin usein rajoitetusti. 3.2. Kertomuksen tarkoitus Tässä kertomuksessa esitellään EY:n valvontajärjestelmän mukaisen arviointiprosessin tulokset sekä arvioidaan jäsenvaltioiden todellista ja ennakoitua 4 5 6 7 Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle vuosittaiset selvityksensä 31. joulukuuta mennessä vuonna n seuraavasti: ihmisen aiheuttamat CO 2 -päästöt ja CO 2 -päästöjen poistaminen nieluilla vuonna n-1; muut kasvihuonekaasut päästölähteittäin ja niiden poistaminen nieluilla; vuoden n-2 lopulliset tiedot ja vuoden n-1 väliaikaiset tiedot. Vertailuvuosi on 1990, lukuun ottamatta HFC:tä, PFC:tä ja SF 6 :ta, joiden vertailuvuodeksi sopimuspuoli voi valita joko vuoden 1990 tai 1995. Päätöksessä 99/296/EY edellytetään tietojen toimittamista ennakoiduista päästöistä ja niiden poistamisesta vuosina 2008 2012 ja mahdollisuuksien mukaan vuonna 2005. Valvontajärjestelmän suuntaviivoissa Guidelines for the methodology of the evaluation of progress towards the KP targets and for reporting of national programmes edellytetään lisäksi tietojen toimittamista ennakoiduista päästöistä ja niiden poistamisesta vuosina 2015 ja 2020. Suuntaviivat: Osa 1: Guidelines for Member States and EC Annual Inventories; Osa 2: Methodology for the Evaluation of Progress and for the Contents of National Programmes, Bryssel, 1. syyskuuta 2000. 9
edistymistä UNFCCC:n ja Kioton pöytäkirjan mukaisten yhteisön sitoumusten täyttämisessä. Rio de Janeirossa kesäkuussa 1992 hyväksytyn UNFCCC:n 4 artiklan mukaisesti Euroopan yhteisö päätti ottaa käyttöön toimenpiteitä, joiden tarkoitus on palauttaa niiden ihmisen aiheuttaman CO 2 :n ja muiden kasvihuonekaasujen päästöt joko yhdessä tai erikseen vuoden 1990 tasolle vuoteen 2000 mennessä. Kiotossa joulukuussa 1997 pidetyssä kolmannessa UNFCCC:n sopimuspuolten konferenssissa sopimuspuolet hyväksyivät UNFCCC:n Kioton pöytäkirjan, jossa asetetaan useille sopimuspuolille, muun muassa Euroopan yhteisölle (EY), erilaisia sitovia päästötavoitteita. Tämän sopimuksen mukaisesti EY lupautui vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään vuoden 1990 tasosta kahdeksan prosenttia vuosiin 2008 2012 mennessä. Kioton pöytäkirjan täytäntöönpanosäännöt hyväksyttiin Bonnissa heinäkuussa 2001 pidetyssä kuudennessa sopimuspuolten konferenssissa ( Bonnin sopimus ), ja EU ja jäsenvaltiot valmistautuvat parhaillaan ratifiointiin. Kokonaistavoitetta vähentää päästöjä kahdeksalla prosentilla on sen jälkeen jaettu eriytetysti yksittäisten jäsenvaltioiden kesken EU:n taakanjakojärjestelmän mukaisesti. Järjestelmästä päätettiin ministerineuvostossa kesäkuussa 1998. Sovitut tavoitteet on esitetty taulukossa 3.2.1. Taulukko 3.2.1: Ministerineuvostossa päätetyt Kioton pöytäkirjan 4 artiklan mukaiset jäsenvaltioiden sitoumukset (EU:n taakanjako, kesäkuu 1998) Jäsenvaltio Sitoumus (prosentuaalinen muutos kuuden kasvihuonekaasun päästöissä kaudella 2008 2012 vertailuvuoden 1990 tasoihin verrattuna) Itävalta -13 Belgia -7.5 Tanska 8-21 Suomi 0 Ranska 0 Saksa -21 Kreikka +25 Irlanti +13 Italia -6.5 Luxemburg -28 Alankomaat -6 Portugali +27 Espanja +15 Ruotsi +4 Yhdistynyt -12.5 kuningaskunta Edistymisen arviointi muodostuu kahdesta päätekijästä: 8 Sopimuksen yhteydessä annetussa lausunnossa Tanska ilmoitti voivansa ensimmäisellä sitoumusjaksolla vähentää päästöjään 17 prosenttia vuoden 1990 tasoon verrattuna, joka on noin 80 miljoonaa korjattua hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Vähentäminen tapahtuisi Tanskan omilla toimilla ja yhteisön hyväksymillä nykyisillä toimilla. Koska Tanska on lakisääteisesti sitoutunut vähentämään päästöjä 21 prosentilla kuten sopimuksessa on esitetty, se on päättänyt jatkaa yhteisten ja yhteensovitettujen toimien valmistelua ja käyttöön ottamista ennen Kioton pöytäkirjan ratifiointia. 10
Todellisen edistymisen arviointi Todellisen edistymisen arviointi perustuu jäsenvaltioiden ja yhteisön päästöselvityksiin. Siihen sisältyy vertailuvuoden selvitysten vertaaminen viimeisimpiin saatavilla oleviin selvityksiin päästöjen todellisen kehityksen osoittamiseksi sekä vertaaminen jäsenvaltioiden ja yhteisön päästötavoitteisiin. 9 Ennakoidun edistymisen arviointi Ennakoitua edistymistä arvioidaan keräämällä ja arvioimalla tietoa hyväksytyistä ja tulevista, suunnitteilla tai parhaillaan keskusteltavina olevista kansallisista ja yhteisön toimista. Arviointi perustuu jäsenvaltioiden ja yhteisön päästöennusteisiin. Siihen kuuluu näiden ennusteiden ja tärkeimpien niiden perustana olevien oletusten ja parametrien johdonmukaisuuden ja luotettavuuden arviointi kansallisten ohjelmien yhteydessä. Arviointi perustuu suurelta osin jäsenvaltioiden toimittamiin asiakirjoihin. Niihin kuuluvat erityisesti valvontajärjestelmää varten laaditut asiakirjat sekä muut asiakirjat kuten kansalliset ilmastonmuutosstrategiat ja kansalliset tiedonannot UNFCCC:lle. Ennakoidun edistymisen osalta arvioinnissa on lisäksi otettu huomioon kasvihuonekaasupäästöjä koskevien yhteisön laajuisten ennusteiden tulokset. Tämän kertomuksen seuraavissa luvuissa arvioidaan tietojen toimittamista koskevien vaatimusten noudattamista. Arvioinnissa verrataan viimeisimpiä jäsenvaltioilta saatuja tietoja valvontajärjestelmän vaatimuksiin ja valvontajärjestelmäkomitean 1. syyskuuta 2000 vahvistamiin tietojen toimittamista koskeviin suuntaviivoihin (luku 4). Sen jälkeen kertomuksessa esitetään yhteenveto todellisen edistymisen arvioinnin tuloksista, jotka perustuvat Euroopan ympäristökeskuksen tutkimukseen (luku 5), sekä ennakoitua edistymistä koskeva arviointi, joka perustuu edellä kuvattuihin, heinäkuussa 2001 saatavilla olleisiin tietoihin (luku 6). 9 Tiedot perustuvat Euroopan ympäristökeskuksen kertomukseen EC and Member States Greenhouse Gas Emission Trends 1990-1999 (Euroopan ympäristökeskus, 2001). Tietoihin eivät sisälly maankäytön muutoksista ja metsätaloudesta aiheutuneet päästöt ja poistumat. 11
4. MITEN JÄSENVALTIOT NOUDATTAVAT TIETOJEN TOIMITTAMISTA KOSKEVIA VAATIMUKSIA 4.1. Tietojen toimitusaikataulun noudattaminen Useimmat jäsenvaltiot noudattavat edelleen heikosti valvontajärjestelmän mukaista tietojen toimitusaikataulua (31. joulukuuta mennessä vuosittain). Tämä koskee erityisesti ennakoituun edistymiseen liittyvien tietojen toimittamista. Useimmat jäsenvaltiot toimittivat vuotta 1999 koskevat selvitykset huhtikuuhun 2001 mennessä ja kansallisia toimia koskevat tiedot vieläkin myöhemmin. 4.2. Todellista edistymistä koskevien tietojen toimittaminen10 4.2.1. Kasvihuonekaasupäästöjä koskevat selvitykset Todellisen edistymisen arviointi edellyttää asianmukaisia kansallisia selvityksiä, joiden perusteella laaditaan täydellinen, kaikki 15 EY:n jäsenvaltiota kattava selvitys. Huhtikuun 1. päivään 2001 mennessä lähes kaikki jäsenvaltiot (Belgiaa ja Luxemburgia lukuun ottamatta) olivat toimittaneet vuotta 1999 koskevat tiedot. Euroopan komissio täydensi tietoja Belgian ja Luxemburgin osalta soveltamalla erityistä tietojen täydentämismenetelmää ja saattoi näin koota kattavan selvityksen koko kauden 1990 1999 CO 2 -, CH 4 - ja N 2 O-päästöistä. Tiedot toimitettiin ilmastonmuutosta käsittelevän hallitustenvälisen paneelin (IPPC) vuoden 1996 suuntaviivojen sekä useimpien jäsenvaltioiden osalta vastikään käyttöön otettujen, viidennessä sopimuspuolten konferenssissa vuonna 1999 hyväksyttyjen yhteisten raportointimallien mukaisesti. Täysin johdonmukaisten selvitysten laatiminen edellyttää, ettei tiedoissa ole puutteita. Jotta tähän päästäisiin, toimia on kehitettävä edelleen. 10 Tämän osan tiedot perustuvat Euroopan ympäristökeskuksen ja sen ilmaa ja ilmastonmuutosta käsittelevän alakohtaisen keskuksen laatimaan kertomukseen Annual European Community Greenhouse Gas Inventory 1990-1999, May 2001 sekä Euroopan ympäristökeskuksen kertomukseen European Community and Member States greenhouse gas emission trends (Euroopan ympäristökeskus, 2001) 12
4.2.2. Puutteelliset tiedot CO 2 :sta, CH 4 :stä ja N 2 O:sta Luxemburgin CO 2 :ta, CH 4 :ää ja N 2 O:ta koskevia tietoja täydennettiin vuosien 1991 1993 ja 1999 osalta ja Belgian vastaavia tietoja vuoden 1999 osalta soveltamalla erityistä tietojen täydentämismenetelmää 11. 4.2.3. Puutteelliset tiedot fluoratuista kaasuista Jäsenvaltioiden 1. huhtikuuta 2001 mennessä ilmoittamissa tiedoissa fluoratuista kasvihuonekaasuista (HFC:t, PFC:t, SF 6 ) on huomattavasti vähemmän puutteita kuin viime vuosina. Ainoastaan Irlannin ja Luxemburgin tietoja ei saatu huhtikuuhun 2001 mennessä. Belgian tietoja oli täydennettävä puuttuvien vuosien osalta. 9 4.2.4. Puutteelliset tiedot maankäytön muutosten ja metsätalouden päästöistä Tässä kertomuksessa käytetyt tiedot CO 2 -, CH 4 - ja N 2 O-päästöistä eivät sisällä maankäytön muutoksista ja metsätaloudesta aiheutuneita päästöjä ja poistumia. Menetelmiä koskevia merkittäviä päätöksiä Kioton pöytäkirjan mukaisista CO 2 - nieluista tehtiin vasta aivan hiljattain (poliittinen yhteisymmärrys saavutettiin Bonnissa heinäkuussa 2001 jatketussa kuudennessa sopimuspuolten konferenssissa, ja se on määrä vahvistaa virallisesti Marrakeshissa pidettävässä seitsemännessä sopimuspuolten konferenssissa). IPCC laatii parhaillaan nieluihin liittyvien tietojen toimittamista koskevia vaatimuksia, mutta ne saadaan käyttöön vasta myöhemmässä vaiheessa. Näin ollen hiilinieluja koskevia tietoja ei ollut käytettävissä tätä kertomusta varten. 4.3. Ennakoitua edistymistä koskevien tietojen toimittaminen 4.3.1. Kasvihuonekaasupäästöjä koskevat selvitykset Ennakoidun edistymisen arviointi edellyttää tietoja sekä kaikista suunnitteilla olevista toimista että jäsenvaltioiden päästöennusteista. Harkittuihin toimiin sisältyvät nykyiset toimet (joita toteutetaan parhaillaan) ja lisätoimet (jotka toteutetaan tulevaisuudessa). Ennusteisiin sisältyvät arviot nykyisten toimien päästöjä vähentävästä vaikutuksesta ( tätä menoa -skenaario) sekä ennusteet lisätoimien vaikutuksista. Useimmat jäsenvaltiot ovat toimittaneet hyvin vähän lisätietoa vuoden 2001 aikana, eikä niiden tekemien selvitysten laatu ole merkittävästi parantunut ensimmäiseen edistymiskertomukseen verrattuna. Joidenkin jäsenvaltioiden vuoden 2000 aikana toimittamat tiedot olivat jo suhteellisen kattavia 11 Tietoja täydennettiin ottamalla ensimmäisiksi arvioiksi lähimmältä edeltävältä vuodelta ilmoitetut päästöt. Fossiilisten polttoaineiden polttamisesta aiheutuneiden CO 2 -päästöjen osalta käytettiin kuitenkin jäsenvaltioiden ilmoittamia uusimpia arvioita yhdistettynä fossiilisten polttoaineiden aiheuttamien CO 2 -päästöjen myöhempiä kehityssuuntauksia koskeviin tietoihin, jotka perustuvat Eurostatin uusimpiin laskelmiin. Belgia toimitti kesäkuussa 2001 vuosien 1998 ja 1999 tiedot, joista ilmenee, että EU:n selvityksessä esitetyt tiedot Belgian vuoden 1998 ja 1999 kasvihuonekaasupäästöistä ovat jonkin verran aliarvioituja. Luxemburg toimitti vuoden 1999 tiedot 1. huhtikuuta olleen määräajan jälkeen, mutta vuosien 1991 1993 tiedot puuttuvat yhä. Luxemburgin toimittamista tiedoista ilmenee, että EU:n selvityksessä esitetyt tiedot Luxemburgin vuoden 1999 kasvihuonekaasupäästöistä ovat hieman yliarvioituja. Syyskuussa 2000 sovittujen valvontajärjestelmän suuntaviivojen mukaisesti Belgian ja Luxemburgin uusimmat tiedot sisällytetään EU:n seuraavaan vuosittaiseen kasvihuonekaasuja koskevaan selvitykseen, jonka on määrä valmistua 15. huhtikuuta 2002. 13
4.3.2. Toimet (esimerkiksi niiden jäsenvaltioiden, joilla on ilmastonmuutosstrategia). Lisätietojen puuttuminen johtuukin todennäköisesti siitä, ettei varsinaista uutta ilmoitettavaa ole. Tilanteen parantamiseksi sekä tietojen vaihdon ja ennusteiden vertailun helpottamiseksi jäsenvaltioille lähetettiin kysely, jonka tarkoituksena oli kerätä tietoa ennusteissa käytetyistä menetelmistä. Useimmilta jäsenvaltioilta saatiin vain vähän lisätietoa. Kymmenen jäsenvaltion vastauksissa oli jonkin verran lisätietoa, ja viisi jäsenvaltiota (Espanja, Kreikka, Irlanti, Luxemburg ja Itävalta 12 ) ei palauttanut kyselyä. Suomi ja Irlanti ovat laatineet kansalliset ilmastonmuutosstrategiat ensimmäisen edistymiskertomuksen jälkeen ja parantaneet toimista tiedottamista. Espanja, Kreikka, Ruotsi ja Italia ovat toimittaneet lisätietoa ensimmäisen edistymiskertomuksen jälkeen. Espanja ja Kreikka ovat toimittaneet suhteellisen vähän tietoja, eikä tiedottamisen laadussa ole tapahtunut juurikaan parannusta vuoteen 2000 verrattuna. Useimmat maat toimittivat tarkat tiedot toimien tavoitteista ja täytäntöönpanotilanteesta. Useimmat jäsenvaltiot ovat kvantifioineet nykyisten toimiensa ja lisätoimiensa vaikutuksia (tämä tarkoittaa kasvihuonekaasupäästöjen vähenemistä miljoonina tonneina) vain vähän. Sama koskee myös tietoja toimien noudattamisen valvontaan liittyvistä kustannuksista. 4.3.3. Ennusteet Ennusteita koskevat tiedot ovat peräisin hyvin erilaisista lähteistä. Yhdeksältä jäsenvaltiolta (Itävalta, Tanska, Suomi, Ranska, Saksa, Irlanti, Luxemburg, Alankomaat, Yhdistynyt kuningaskunta) on saatu kansalliset ilmastonmuutosohjelmat, jotka ovat toimitetuista tietolähteistä kattavimpia. Marraskuuhun 2001 mennessä kaikkien jäsenvaltioiden on laadittava kolmas UNFCCC:n mukainen kansallinen tiedonanto, joka voidaan sisällyttää vasta ensi vuoden edistymiskertomukseen. On todennäköistä, että monet jäsenvaltiot esittelevät kyseisessä tiedonannossa uusia ennusteita. Ensimmäiseen edistymiskertomukseen verrattuna tietoja lisätoimien vaikutusten kvantifioimisesta ovat antaneet Suomi ja Irlanti. Jotkut jäsenvaltiot ovat kyselyvastauksissaan toimittaneet lisätietoa ennusteissa käytetyistä parametreistä ja oletusmalleista. Riittävän yksityiskohtaisten tietojen saaminen eri ennusteiden vertailua varten vaatisi kuitenkin huomattavasti lisätyötä. 12 Itävalta laatii parhaillaan uusia ennusteita kolmatta kansallista tiedonantoaan varten ja toimitti näistä ennusteista joitakin tietoja valvontajärjestelmään. 14
Tietojen toimittamista koskevissa suuntaviivoissa (FCCC/CP1999/L.3/Add.1, paragraph 35) sopimuspuolia kehotetaan esittämään kaasukohtaiset ennusteet. Muutamat maat ovat toimittaneet osia kaasu- ja alakohtaisista ennusteista. Selvityksistä poiketen ennusteita ei ilmoiteta yhdenmukaisen mallin mukaan, eikä aloja ole yhteisesti määritelty. Tämä vaikeuttaa myös ennusteiden vertaamista. Kuten jo mainittiin, ennusteissa ei yleensä ole kvantifioitu yksittäisten toimien vaikutuksia. Tähän olisi kiinnitettävä erityistä huomiota, sillä se vaikeuttaa ennakoidun edistymisen arviointia. 5. TODELLISEN EDISTYMISEN ARVIOINTI 5.1. Johdanto Tämän jakson tarkoituksena on arvioida Euroopan ympäristökeskuksen keräämien tietojen perusteella Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden edistymistä UNFCCC:n ja Kioton pöytäkirjan mukaisten kasvihuonekaasuja koskevien sitoumusten täyttämisessä 6. Tavoitteena on arvioida johdonmukaisesti ja vertailukelpoisesti kunkin jäsenvaltion osuutta koko EY:tä koskevien kasvihuonekaasutavoitteiden saavuttamisessa. Analyysissä ei pyritä arvioimaan sitä, miten jäsenvaltiot ovat pysyneet tavoitteissaan, vaan pikemminkin niiden osuutta EY:n kasvihuonekaasupäästöistä vuonna 1999. Edistymistä arvioidaan vertaamalla vuosia 1990 1999 koskevia EY:n ja jäsenvaltioiden kasvihuonekaasupäästötietoja kahteen (hypoteettiseen) lineaariseen tavoitekehitykseen, jotka ovat: (1) UNFCCC:n vuoden 2000 tavoitekehitys ja (2) Kioton vuosien 2008 2012 tavoitekehitys. Laskemalla vuoden 1999 poikkeamat näistä tavoitekehityksistä voidaan mitata EY:n ja sen jäsenvaltioiden todellinen edistyminen vuonna 1999. 5.2. Edistyminen Euroopan unionissa 5.2.1. Edistyminen Euroopan unionin tasolla EY:n kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt vähenivät neljä prosenttia vuosina 1990 1999 (kaavio 5.2.1), mutta suuntaukset eri kaasujen välillä vaihtelivat huomattavasti. Jos oletetaan, että kaikkia Kioton pöytäkirjassa mainittuja kaasuja koskeva tavoitekehitys on lineaarinen vuosina 1990 2000 (CO2) ja vuosina 1990 2010 (Kioton pöytäkirjan tavoitejakson puoliväli), kaaviosta 5.2.1 ilmenee, että EU pysyi vuonna 1999 molemmissa tavoitekehityksissään (päästöjen vakiinnuttaminen vuoteen 2000 mennessä ja vähentäminen kahdeksalla prosentilla kauteen 2008 2012 mennessä). 15
Kaavio 5.2.1: Koko EU:n kasvihuonekaasupäästöt verrattuna vuoden 2000 ja vuosien 2008 2012 tavoitteisiin (ei sisällä maankäytön muutoksista ja metsätaloudesta aiheutuvia päästöjä) 120 110 Indeksi 100 98,4 100,0 90 96,0 92,0 80 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 Kasvihuonekaasupäästöt Tavoitekehitys 2010 Päästötavoitteet 2010 CO 2 -päästöt Tavoitekehitys 2000 CO 2:n tavoitteet 2000 Huom: lineaarinen tavoitekehitys ei pyri kuvaamaan EU:n tulevia kehityssuuntauksia, vaan sen avulla arvioidaan EU:n vuoden 1999 kasvihuonekaasupäästöjä verrattuna asetettuihin vähennystavoitteisiin. Vuonna 1999 koko EU:n kasvihuonekaasupäästöt olivat 4030 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia, joka on kaksi prosenttia vähemmän kuin vuonna 1998 ja neljä prosenttia vähemmän kuin vuonna 1990. Vuoden 1999 päästöjen vähennykset vuoteen 1998 verrattuna johtuivat pääasiassa polttoaineen vaihtamisesta hiilestä kaasuun sähköntuotannossa, suhteellisen leudosta talvesta, joka vähensi lämmityksen tarvetta sekä kemianteollisuuden kertaluontoisista toimista. Kehityssuuntaukset vaihtelivat eri kaasujen välillä huomattavasti. Kaaviosta 5.2.2 ilmenee, että CO 2 :n ja fluorattujen kaasujen osuus kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärästä kasvoi, kun taas CH 4 :n ja N 2 O:n väheni. CO 2 on kasvihuonekaasuista kaikkein merkittävin, ja sen osuus kasvihuonekaasujen kokonaismäärästä vuonna 1999 oli 81 prosenttia. Sen päästöt olivat kuitenkin vuonna 1999 hieman (1,6 prosenttia) vuoden 1990 tason alapuolella. Liikenteen CO 2 -päästöt lisääntyivät huomattavasti, mutta niiden vaikutusta kompensoi fossiilisten polttoaineiden polttamisesta aiheutuneiden päästöjen väheneminen energia- ja tehdasteollisuudessa. CH 4 -päästöjen osuus EY:n kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärästä on yhdeksän prosenttia, ja ne vähenivät 17 prosenttia vuosina 1990 1999. Tärkeimmät syyt alentuneisiin CH 4 -päästöihin olivat kiinteän jätteen kaatopaikoille sijoittamisen vähentäminen sekä hiilen louhinnan ja karjan määrän väheneminen. N 2 O-päästöt laskivat 14 prosenttia, ja niiden osuus kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärästä on kahdeksan prosenttia. Tärkein syy N 2 O- päästöjen alenemiseen olivat viime vuonna kemianteollisuudessa toteutetut toimet päästöjen vähentämiseksi (adipiinihapon tuotanto). Fluorattujen kaasujen päästöissä kehitys on kaksijakoinen. HFC ja SF 6 -päästöt lisääntyivät jyrkästi vuosina 1990 1999, edelliset 66 ja jälkimmäiset 34 prosenttia. PFC- päästöt sen sijaan vähenivät 38 prosenttia. Vaikka fluorattujen kaasujen päästöt ovatkin lisääntyneet voimakkaasti vuodesta 1992 (31 prosenttia), niiden osuus kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärästä on vain kaksi prosenttia. Vuoden 1999 fluorattujen kaasujen päästöjen 16
väheneminen vuoteen 1998 verrattuna johtuu huomattavista HFC-päästöjen vähennyksistä Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Kaavio 5.2.2: Kasvihuonekaasupäästöt kaasuittain (ei sisällä maankäytön muutoksista ja metsätaloudesta aiheutuvia päästöjä) Fluoratut kaasut Indeksi (1990=100) 150 140 130 120 110 100 90 80 100% 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% N 2O CH 4 CO 2 Fluoratut kaasut N 2O CH 4 CO 2 70 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 1990 1999 0% Kasvihuonekaasupäästöt Fluorattuihin kaasuihin kuuluvat HFC-, PFC- ja SF 6 -päästöt. Lähde: Euroopan ympäristökeskus (2001) Suurimmat päästöjen aiheuttajat: Vuonna 1999 bruttokansantuotteen todellinen kasvu EU:ssa oli 2,5 prosenttia ja energiankulutus lisääntyi 0,9 prosenttia vuoteen 1998 verrattuna (kaavio 5.2.3). Kasvihuonekaasupäästöt sen sijaan vähenivät kaksi prosenttia ja CO 2 -päästöt 1,4 prosenttia. Vuonna 1999 kasvihuonekaasupäästöjen kehitys ei siis seurannut taloudellista kasvua eikä energiankulutusta. Koko kauden 1990 1999 kasvihuonekaasupäästöjen absoluuttinen (kokonais)määrä poikkesi bruttokansantuotteen kasvusta 24 mittapisteellä (prosenttia, ks. kaavio 5.2.3) ja energiankulutuksesta 14 mittapisteellä (prosenttia). Vaikka EU:n väestö lisääntyi vuosina 1990 1999 3,2 prosenttia, kasvihuonekaasupäästöt asukasta kohden vähenivät samalla jaksolla 11,5 tonnista 10,7 tonniin. 17
Kaavio 5.2.3: EY:n kasvihuonekaasupäästöt ja niiden aiheuttajat (todellinen bruttokansantuote, lämmityspäivät 13, sisämaan bruttoenergiankulutus, väestö) sekä kasvihuonekaasupäästöt asukasta kohden Indeksi 140 130 120 110 100 90 80 18 16 14 12 10 8 6 4 2 Tonnia Päästöt asukasta kohden Kasvihuonekaasupäästöt Todell. BKT Lämmityspäivät Energiankulutus Väestö 70 0 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 1990 1999 Lähde: Euroopan ympäristökeskus (2001) ja Eurostat Alakohtainen analyysi: Jotta voitaisiin analysoida tarkemmin kasvihuonekaasujen alakohtaisia kehityssuuntauksia ja keskittyä niiden suurimpiin päästölähteisiin, on tärkeimmät lähteitä osoittavat indikaattorit määritelty IPCC:n Tier 1 -menetelmän pohjalta 14. Tärkeimpien lähteiden analysoinnin tarkoituksena on määritellä lähteet, jotka aiheuttavat 95 prosenttia kasvihuonekaasuista ja/tai joiden päästöissä on tapahtunut huomattavia muutoksia vuosina 1990 1999. Aluksi määriteltiin 14 tärkeintä lähdettä, jotka aiheuttavat 95 prosenttia EY:n kasvihuonekaasupäästöistä. Seuraavaksi niihin lisättiin vielä neljä lähdettä, joilla on merkittävä vaikutus kehityssuuntaukseen. Analyysissä määriteltiin siis EU:n 18 suurinta päästölähdettä, jotka aiheuttavat 96 prosenttia EY:n kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärästä. Tärkeimpien päästölähteiden kehityssuuntaukset vaihtelevat huomattavasti. Kaaviossa 5.2.4 on esitetty tärkeimpien päästölähteiden keskinäinen järjestys absoluuttisten muutosten mukaan vuosina 1990 1999. 13 14 Lämpötilan vaihteluita voidaan mitata niin sanottujen lämmityspäivien avulla. Lämmityspäivien lukumäärä saadaan laskemalla yhteen tietyn vakiona pysyvän sisälämpötilan ja päivittäisen keskilämpötilan välinen ero. Tämän vuoksi alhaisempi keskilämpötila lisää lämmityspäivien määrää. IPCC:n Tier 1 on perusmenetelmä, jonka avulla yksilöidään tärkeimmät päästölähdeluokat. Ne ovat päästölähdeluokkia, joilla on huomattava merkitys kyseisen maan kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismääriin päästöjen absoluuttisina määrinä, kehityssuuntauksina tai molempina. (Katso luku 7 IPCC:n vuonna 2000 julkaisemassa asiakirjassa Good Practice Guidance and Uncertainty Management in National Greenhouse Gas Inventories. Intergovernmental Panel on Climate Change.) 18
Kaavio 5.2.4: EY:n tärkeimpien päästölähteiden kasvihuonekaasupäästöjen absoluuttiset kehityssuuntaukset vuosina 1990 1999 (miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia) Liikenne (CO2) HFC:t Liikenne (N2O) SF6 Lannan käsittely (N2O) Tä rk ei m m ät läh te et Muut alat (CO2) Kaivostoiminnan tuotteet (CO2) Öljyn ja maakaasun hajapäästöt (CH4) Lannan käsittely (CH4) PFC:t Viljelymaat (N2O) Ruoansulatuksesta aiheutuvat päästöt (CH4) Muut (CO2) Kiinteiden polttoaineiden hajapäästöt (CH4) Kiinteän jätteen sijoittaminen kaatopaikoille (CH4) Tehdasteollisuus ja rakennusala (CO2) Kemianteollisuus (N2O) Energiateollisuus (CO2) -150-100 -50 0 50 100 150 Absoluuttinen muutos hiilidioksidiekvivalenttiteragrammoina Lähde: Euroopan ympäristökeskus (2001) Alat, joilla päästöt ovat lisääntyneet: Liikenteen aiheuttamat CO 2 -päästöt ovat EU:n toiseksi suurin yksittäinen kasvihuonekaasujen päästölähde, ja niiden osuus kasvihuonekaasujen kokonaismäärästä vuonna 1999 oli 20,5 prosenttia. Liikenteen aiheuttamat CO 2 -päästöt ovatkin lisääntyneet nopeasti. Vuosina 1990 1999 päästöt lisääntyivät 18 prosenttia eli 127 miljoonaa tonnia koko EU:ssa (etenkin CO 2 -, mutta myös N 2 O-päästöt). Liikenteen päästöihin kuuluvat fossiilisen polttoaineen polttamisesta tieliikenteessä aiheutuvat päästöt sekä kansallisen siviili-ilmailun, rautatieliikenteen, kansallisen laivaliikenteen ja muun liikenteen päästöt. Suurin syy liikenteen aiheuttamien CO 2 -päästöjen voimakkaaseen lisääntymiseen on tieliikenteen määrän kasvu, joka puolestaan lisää polttoaineen kulutusta tieliikenteessä. Edellä mainittua kehitystä on tapahtunut lähes kaikissa jäsenvaltioissa, erityisesti kuitenkin Irlannissa, Espanjassa, Portugalissa, Kreikassa, Itävallassa ja Luxemburgissa. Liikenteen aiheuttamien N 2 O-päästöjen lisääntyminen johtuu pääasiassa katalysaattoreiden käytön lisääntymisestä 15. Toinen tärkeä lähderyhmä, jonka päästöt ovat lisääntyneet merkittävästi, ovat teollisten prosessien aiheuttamat HFC-päästöt. Eräitä HFC-yhdisteitä käytetään korvaamaan otsonikerrosta heikentäviä CFC-yhdisteitä, joista on 1990-luvulla vähitellen luovuttu. Alat, joilla päästöt ovat vähentyneet: Suurimmat absoluuttiset vähennykset saavutettiin energiantuotannon alalla (sähkön ja lämmön tuotanto). Tämän sai aikaan ennen kaikkea 15 Katalysaattorit vähentävät ilmansaasteita, mutta niiden sivutuotteena syntyy N 2 O-päästöjä (bensiinin sisältämän rikin kemiallisen reaktion seurauksena). Parantuneiden katalysaattoreiden ja vähän rikkiä sisältävien polttoaineiden odotetaan tulevaisuudessa vähentävän tällaisia päästöjä. 19
polttoaineen vaihtaminen hiilestä kaasuun useissa jäsenvaltioissa sekä tehokkuuden parantaminen (varsinkin Saksassa). Seuraavaksi eniten vähenivät kemianteollisuuden N 2 O-päästöt Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Saksassa ja Ranskassa. Tämä johtui ennen kaikkea adipiinihapon valmistuksessa toteutetuista erityistoimista näissä maissa. Kolmanneksi eniten vähenivät fossiilisen polttoaineen polttamisesta aiheutuneet tehdasteollisuuden CO 2 -päästöt. Vähennykset saatiin aikaan pääasiassa uudistamalla talouden rakenteita ja lisäämällä Saksan tehdasteollisuuden tehokkuutta Saksojen yhdistymisen jälkeen. CH 4 -päästöjä saatiin vähennettyä huomattavasti vähentämällä sekä kiinteän jätteen sijoittamista kaatopaikoille että kiinteiden polttoaineiden hajapäästöjä. Vähennykset johtuvat pääasiassa kaatopaikkadirektiivin ja siihen liittyvän lainsäädännön täytäntöönpanosta sekä hiilen louhinnan vähenemisestä. Taulukossa 5.2.1 esitetään lisätietoja eri alojen kuten energiateollisuuden kasvihuonekaasupäästöjen määrissä tapahtuneista muutoksista. 20
Taulukko 5.2.1: Prosentuaaliset muutokset koko EU:n ja yksittäisten jäsenvaltioiden kasvihuonekaasupäästöissä vuosina 1990 1999 KOKO EU ITÄ- VALTA BELGIA TANS- KA SUOMI RANS- KA SAKSA KREIK- KA Kasvihuonekaasut (eivät sisällä maankäytön muutosten ja metsätalouden päästöjä) -4,0% +2,6% +2,8% CO 2 (ei sisällä maankäytön muutosten ja metsätalouden päästöjä) -1,6% +5,9% +2,6% +4,0% (-4,6%) -1,1% -0,2% -18,7% +16,9% +7,4% (-4,0%) +2,8% +5,0% -15,4% +16,7% CH 4-16,7% -15,5% -5,0% -3,6% -36,0% -8,6% -41,3% +14,1% N 2O -14,1% +12,1% +8,8% -12,7% -7,9% -17,0% -33,9% -1,5% HFC:t +66,3% +23489 % +58,6% - +10373 7% +113,8 % +82,8% +300,4 % PFC:t -38,1% -97,4% -100,0% - +5262,1 % -40,1% -36,6% -92,3% SF 6 +33,7% +41,0% -38,3% +50,6% -54,5% +9,8% +40,5% - 1.A.1 Energiateollisuus (CO 2) -8,9% -8,1% -18,2% +7,7% +13,6% -6,3% -20,1% +16,0% 1.A.2 Tehdasteollisuus (CO 2) -8,9% +16,1% +14,2% +1,3% +10,4% +0,4% -29,2% -3,9% 1.A.3 Liikenne (CO 2) +18,2% +30,0% +14,9% +17,4% +2,1% +16,5% +14,7% +27,0% 1.A.4 Muut alat (CO 2) [Pienpoltto] 0,1% -2,2% 17,0% -12,1% -15,9% 8,3% -14,3% 48,6% IRLAN- TI ITALIA LUXEM- BURG ALAN- KO- MAAT PORTU- GALI ESPAN- JA RUOTSI YHD. KUNIN- GAS- KUNTA Kasvihuonekaasut (eivät sisällä maankäytön muutoksia ja metsätaloutta) +22,1% +4,4% -43,3% +6,1% +22,4% +23,2% +1,5% -14,0% CO 2 (ei sisällä maankäytön muutoksia ja metsätaloutta) +32,7% +4,3% -46,3% +8,0% (+7,1%) +31,2% +24,3% +2,5% -8,9% CH 4 +3,7% +2,6% -3,7% -20,1% -1,5% +29,7% -9,4% -28,3% N 2O +11,6% +0,4% +13,4% +14,8% +12,4% +6,8% +1,4% -35,9% HFC:t - +722,0 % - +71,8% - +216,1 % +33473 % -45,4% PFC:t - -27,6% - +6,7% - -16,0% -25,2% -70,3% SF 6 - +94,7% - -5,5% - +188,7 % +18,5% +81,5% 1.A.1 Energiateollisuus (CO 2) +42,2% +2,5% -94,5% +9,4% +14,1% +18,4% +9,4% -21,5% 1.A.2 Tehdasteollisuus (CO 2) +10,6% -7,4% -66,5% +4,0% +17,7% +12,3 % +3,2% -6,2% 1.A.3 Liikenne (CO 2) +96,2% +19,1% +54,6% +19,3% +66,2% +44,7% +6,1% +4,3% 1.A.4 Muut alat (CO 2) [Pienpoltto] +1,8% +7,2% +36,1% +2,9% +46,0% +22,6% -18,6% +4,8% Huomautus (1): - merkitsee, että vuonna 1990 päästöjä ei ollut tai tietoja ei saatu. Huomautus (2): Sulkeissa on esitetty Tanskan ja Alankomaiden luvut, joita on tarkistettu sähkökaupan ja lämpötilan vaihteluiden perusteella. 21
5.2.2. Edistyminen jäsenvaltioissa Taulukossa 5.2.2 (katso myös kaavio 5.2.5) esitetään jäsenvaltioiden kasvihuonekaasupäästöjen kehityssuuntaukset ja tavoitteen saavuttamista osoittavat indikaattorit. Tavoitteen saavuttamista osoittavalla indikaattorilla mitataan, kuinka paljon vuoden 1999 todelliset päästöt poikkeavat tavoitteeseen tähtäävästä lineaarisesta tavoitekehityksestä (kuten jaksossa 5.1 mainittiin). Yhdeksän jäsenvaltiota vähensi päästöjään vuoteen 1998 verrattuna, mutta vain viisi alitti vuonna 1999 vertailuvuoden tason. EY:n kasvihuonekaasupäästöjen yleiseen kehityssuuntaukseen vaikuttavat eniten kaksi suurinta päästöjen aiheuttajaa eli Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta, joiden osuus EU:n kasvihuonekaasupäästöistä on noin 40 prosenttia. Näiden kahden jäsenvaltion kasvihuonekaasupäästöt vähenivät yhteensä 330 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia (vuoteen 1990 verrattuna). Myönteinen kehitys Saksassa johtuu pääasiassa lämmitykseen käytettävän sähkön tuotannon tehostamisesta sekä viiden uuden osavaltion talouden rakenteiden uudistamisesta Saksojen yhdistymisen jälkeen. Lisäksi Saksan energiateollisuuden CO 2 -päästöt vähenivät 83 miljoonalla tonnilla ja tehdasteollisuuden CO 2 -päästöt 57 miljoonalla tonnilla vuosina 1990 1999. Kasvihuonekaasupäästöjen väheneminen Yhdistyneessä kuningaskunnassa johtui ennen kaikkea energiamarkkinoiden vapauttamisesta ja sitä seuranneesta siirtymisestä öljystä ja hiilestä kaasun käyttöön sähköntuotannossa. Energiateollisuuden CO 2 -päästöt vähenivät Yhdistyneessä kuningaskunnassa 49 miljoonaa tonnia vuosina 1990 1999. Lisäksi kemianteollisuuden N 2 O-päästöt vähenivät huomattavasti (26 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia). Hiljattain valmistuneessa tutkimuksessa 16 analysoitiin nimenomaan sitä, miten paljon Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta pystyisivät vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään, mikäli niissä ei olisi tapahtunut edempänä mainittuja kertaluonteisia vähennyksiä. Merkittävä vaikutus oli lukuisilla ympäristöohjelmilla, jotka yleistyivät molemmissa maissa viime vuosikymmenen aikana. Niiden osuus vuoden 1990 jälkeen tapahtuneista päästöjen vähennyksistä on vähintään 50 prosenttia. Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan erityistoimista johtuvien päästövähennysten osuus on EU:ssa vuodesta 1990 alkaen toteutuneista vähennyksistä noin 34 prosenttia 17. Kolmanneksi ja neljänneksi eniten päästöjä aiheuttavien maiden eli Ranskan (14 prosenttia) ja Italian (13 prosenttia) kehityssuuntaukset ovat vastakkaiset. Ranskan päästöt alittivat vuonna 1999 hieman vuoden 1990 tason, mutta Italian kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 1999 suuremmat kuin vuonna 1990. Ranskassa kemianteollisuuden N 2 O-päästöt vähenivät huomattavasti, mutta liikenteen CO 2 -päästöt puolestaan lisääntyivät voimakkaasti. Italian 16 17 Greenhouse gas reductions in Germany and the UK - Coincidence or policy induced? An analysis for international climate policy (Fraunhofer Institut für Systemtechnik und Innovationsforschung (ISI), Science Policy and TechnologyPolicy Research (SPRU) Deutsches Institut für Wirtschaftsforschung (DIW) Karlsruhe, Brighton, Berliini; kesäkuu 2001). Edellä mainitun tutkimuksen tietoihin perustuva arvio. 22