1 (6) Maa- ja metsätalousministeriö PL 30 00023 VALTIONEUVOSTO Viite: pyyntö, MMM/ruokaosasto sähköposti 22.12.2014 EVIRAN EHDOTUKSIA SÄÄTELYN PURKAMISEKSI Yleiset huomiot Elintarviketurvallisuusvirasto Evira pitää säätelyn purkamista ja hallinnollisen taakan keventämistä tärkeänä asiana. Annettu aikataulu alustavien näkemysten ja purkuehdotusten laatimiselle on tiukka. Asian tärkeys huomioon ottaen Evira toivookin, että tätä kierrosta voidaan pitää aloituksena hieman pidempään jatkuvalle hankkeelle. Elintarvikesektorilla säätelyn purkamisessa ja hallinnollisen taakan keventämisessä tavoitteena tulee olla se, että samanaikaisesti toteutuvat kolme asiaa: elintarvikeketjun turvallisuus, elinkeinoelämän kilpailukykyiset toimintamahdollisuudet ja valvontaviranomaisten mahdollisuus kohdistaa resurssit ennaltaehkäisevästi aidosti riskien perustella. On tärkeää huomata, että ministeriön tulee jatkossa huomioida hallinnollisen taakan keventäminen ja arvioiminen konkreettisesti jo uuden sääntelyn valmisteluvaiheessa ja erityisesti EU-tasolla. Alustavia ehdotuksia säätelyn purkamiseksi Seuraavassa on lueteltu EU:n että kansallisen tason säädöstöön liittyviä aiheita, joissa Eviran näkemyksen mukaan on mahdollista purkaa tai keventää säätelyä. Toimeksiannon aikataulun vuoksi kaikkiin kohtiin ei ole laadittu tässä vaiheessa yksityiskohtaisia perusteluita. 1. Täydentävät ehdot Liitteessä 1 on koottu useita yksityiskohtaisia aiheita ja perustelut niiden muuttamiseksi. 2. Kasvinjalostusmaksujen poistaminen Laki kasvinjalostustoiminnan edistämisestä on ollut voimassa vuodesta 1977 lähtien ja sen tavoitteena oli tukea suomalaista kasvinjalostusta. Suomessa on ollut vuodesta 1992 lähtien mahdollista suojata kasvilajike kasvinjalostajan oikeudella ja jalostaja voi kerätä rojalteja lajikkeen käyttäjiltä. Vanhan lain piirissä olevien lajikkeiden määrä on merkittävästi vähentynyt ja hallinnollisen työn määrä Evirassa on kasvanut liian Elintarviketurvallisuusvirasto Evira Mustialankatu 3, 00790 HELSINKI Puh. 029 530 0400 Faksi 029 530 4350 etunimi.sukunimi@evira.fi www.evira.fi Livsmedelssäkerhetsverket Evira Mustialagatan 3, 00790 HELSINGFORS Tel. 029 530 0400 Fax 029 530 4350 förnamn.efternamn@evira.fi www.evira.fi Finnish Food Safety Authority Evira Mustialankatu 3, FI-00790 HELSINKI, Finland Tel. +358 29 530 0400 Fax +358 29 530 4350 firstname.lastname@evira.fi www.evira.fi
2 (6) suureksi suhteessa jaettavan rahan määrään. Toimijat ovat todenneet, että pystyisivät hoitamaan asian omien sopimusjärjestelyjen kautta ilman, että viranomaiset toimivat välikätenä asiassa. 3. Yhteinen järjestelmä toimijoiden rekisteröimiseen eri sektoreilla Toimijoille olisi yksinkertaisempaa ja helpompaa, että he voisivat rekisteröityä eri sektoreiden rekistereihin yhden järjestelmän kautta. 4. Sähköisen asioinnin edistäminen Toiminta olisi kaikille osapuolille tehokkaampaa, kun toimijoiden käytössä olisi laaja sähköinen asiointi. Olisi mahdollista tehdä erilaiset lupa - ym. hakemukset sähköisesti, päätökset tulisivat toimijoille sähköisesti ja myös laboratorioanalyysien tulokset olisivat jatkuvasti toimijoiden käytettävissä nettiyhteyden kautta. Erikseen nostetaan esille alkutuotannon asiointiprosessin yhtenäistämistä koskenut hanke, jonka jatkamista Evira pitää tärkeänä. Alkutuottajia koskevat säädökset tulee uudistaa kokonaisvaltaisesti ottaen huomioon asiakasnäkökulma ja nykyaikaiset tiedonsiirron mahdollisuudet. Alkutuottajien eri säädösten nojalla tapahtuvaa moninkertaista rekisteröintiä eri viranomaisille voitaisiin pikaisesti helpottaa edistämällä toimijoille suunnattavan yhteisen neuvonta- ja asiointipalvelun rakentamista mm. varmistamalla julkinen rahoitus. Palvelussa tuottajan tulee voida nähdä itseään koskevat tiedot, antaa lupa tietojen välittämiselle toiselle viranomaiselle toimijaa palvelevalla tavalla, luovuttaa erilaisia toimijaan ja toimintaan liittyviä tietoja sekä ylläpitää niitä. Palvelusta tiedot tulisi voida ohjata kaikille asianomaisille viranomaisille. Lisäksi viranomaisten välistä tietojen vaihtoa tulisi helpottaa sekä säädösmuutoksilla että toimintatapamuutoksilla. Tietosuojakysymykset tulee ratkaista niin, etteivät ne tarpeettomasti estä tietojen siirtämistä (vrt. esim. terveydenhuolto). Tarkkoja luokituksia sisältäviä säädöksiä tulisi uudistaa siten, että maaja elintarviketaloudessa voidaan käyttää yhteiskäyttöisiä kasvi-, eläin-, elintarvike-, laboratorio- ym. luokitteluja ja koodistoja (tällä hetkellä raportointi tapahtuu säädösperusteisesti erilaisin luokitteluin). Näiden toimien seurauksena saatava reaaliaikainen ja vertailtava tieto parantavat mahdollisuuksia mm. valvonnan keventämiseen (suuntaamalla tarkastukset riskikohteisiin). 5. Lannoitesäädös uusiminen (yleisesti) Uusi EU:n lannoiteasetus on valmisteilla (voimaanastumisajankohta ei vielä tiedossa). Tähän liittyen koko kansallinen lainsäädäntö tullaan uusimaan. Siinä yhteydessä on viimeistään hyvä käydä läpi tarvittavan säätelyn taso.
3 (6) 6. Pienten lannoitetoimijoiden vapauttaminen ilmoitusvelvollisuudesta ja valvonnasta. Lannoitesektorilla on paljon pieniä toimijoita, joiden merkitys kokonaisuuden kannalta on vähäinen ja jotka vaativat valvonnalta toiminnan riskiin nähden huomattavan työpanoksen. Myöskään valvonnan kustannuksia ei voi täysimääräisesti laskuttaa toimijalta. On tiedossa tapauksia, joissa kustannukset ovat olleet esteenä toiminnalle. Esimerkkeinä ovat mm. tuhkaa tuottavat polttolaitokset, joiden vuotuinen tuhkamäärä on muutamia kuutioita, tai pienet mullanvalmistajat ja lannan- tai puhdistamolietteen käsittelijät. 7. Sisämarkkinakaupan ennakkoilmoitusvelvollisuuden poistaminen lannoitetoimijoilta Koska tulli ei valvo sisämarkkinoilla tapahtuvia siirtoja, niistä toimijoista, jotka eivät tätä velvoitetta noudata, ei saada havaintoja. Vaatimus kohdistuu käytännössä siis vain tunnollisiin toimijoihin, koska ongelmatapausten osalta tämä vaatimus ei toimi. Eviralla on mahdollisuus pyytää suoraan toimijalta tiedot niistä tuotteista, joista halutaan valvontanäyte. Lisäksi markkinavalvonta toimii hyvin ja merkittävät tuotteet löydetään ja valvotaan markkinavalvonnan kautta. 8. Lannoitevalmisteiden tyyppinimen hyväksymisen keventäminen/poistaminen. Uusien lannoitevalmisteiden valmistajien tulee hakea lannoitevalmisteella ns. tyyppinimeä Eviran ylläpitämään kansalliseen lannoitevalmisteiden tyyppinimiluetteloon, joka liitetään Eviran määräyskokoelmaan. Tämä niissä tapauksissa, kun valmiste poikkeaa jo olemassa olevista tyyppinimistä. Menettely on raskas ja kallis erityisesti pienille toimijoille ja se työllistää Eviraa paljon suhteessa saavutettavaan hyötyyn. 9. Luonnonmukaisen tuotannon valvontajärjestelmän keventäminen Evira pitää edelleen tärkeänä jo aiemmin tekemäänsä ehdotusta valvonnan keventämiseksi sellaisten luomuvalvontaan kuuluvien maatilojen osalta, jotka eivät markkinoi tuotteitaan luonnonmukaisena tuotantona. Tilat, jotka eivät markkinoi tuottamiaan tuotteita luomuna, voitaisiin eriyttää luomuvalvontajärjestelmästä, jossa jokainen toimija tarkastetaan vähintään kerran vuodessa. Tällaisten tilojen määrä ei ole muuttunut kuluneen seitsemän vuoden aikana (v. 2006 38 % tiloista ja v.2013 36 % tiloista). Luomuvalvonnan pääasiallisena tarkoituksena on varmistaa luomutuotteiden vaatimuksenmukaisuutta tuotteiden markkinointia ja kuluttajia varten. Valvontajärjestelmän eriyttämisellä olisi myönteisiä vaikutuksia toimijoille ja hallinnolle, koska valvonta voitaisiin tällöin kohdentaa tarkoituksenmukaisemmalla tavalla eli toimintaan liittyvän riskin perusteella. Eriyttämisen on arvioitu tuovan säästöjä viranomaisten kustannuksiin noin 400 000 euroa vuodessa.
4 (6) 10. Elintarvikelainsäädäntö 11. Rehulainsäädäntö Elintarvikelainsäädännön säätelyn purkamisen osalta Evira viittaa aiemmin syksyllä 2014 elintarvikelain (23/2006) toimivuuden arvioinnista Maa- ja metsätalousministeriölle antamaansa vastaukseen. Vastauksessa on useita ehdotuksia sääntelyn purkamiseksi, joilla vähennettäisiin toimijoiden hallinnollista taakkaa ja selkeytettäisiin viranomaisten roolitusta elintarvikevalvonnassa. Evira on lausunnossaan luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi luonnonmukaisen tuotannon valvonnasta ja elintarvikelain 3 ja 5 :n muuttamisesta 20.12.2013 (Dnro Evira/8095/0004/2013) maininnut olevansa valmis avaamaan mahdollisuuden yksityisten, tarkoitukseensa akkreditoitujen tarkastuslaitosten käyttämiselle luomuvalvonnassa. EUlainsäädäntö mahdollistaisi joko viranomaisiin perustuvan valvonnan, viranomaisen hyväksymiin yksityisiin tahoihin perustuvan valvonnan tai näiden yhdistelmän. Evira esittää maa- ja metsätalousministeriön harkittavaksi tällaisen mahdollisuuden avaamista luomuvalvonnan lisäksi myös lihantarkastuksen järjestämiseksi. Sellaiset toimijat/toiminnot, joihin ei sisälly rehuturvallisuuden kannalta oleellista riskiä, tulisi vapauttaa ilmoitus- ja rekisteröitymisvelvollisuudesta ja joissakin tapauksissa myös hyväksymismenettelystä. Tällaisia olisivat mm. pakatun rehun kuljettajat ja varastoijat, tietyt välittäjät, vähittäiskaupat, maitopohjaisten tuotteiden käyttö tiloilla, kalajauhollisten täydennysrehujen käyttö erikoistuneilla sika- ja siipikarjatiloilla, teollisen rehun käyttö mm. hevostalleilla. Tähän samaan kuuluvat monet muut pienet toimijat ja toiminnot. Lisäksi TSE-asetuksen mukaiseen rehukäyttöön liittyvät rekisteröinnit ja hyväksynnät tulisi purkaa. Lukuisat rekisteröinnit ja hyväksynnät, niistä ylläpidettävät luettelot sekä valvonta muodostavat huomattavan työpanoksen myös valvovalle viranomaiselle. Rehualan alkutuotannon toimijoiden vaatimuksia tulisi suhteuttaa toimintaan. Esim. rehuseosten kuumennuskäsittelyvaatimus perustuu rehujen vuosituotantomäärään, mikä ei aina ole tarkoituksenmukainen tilan olosuhteiden näkökulmasta, ja lainsäädäntöön tulisi vähintäänkin tarkentaa perusteita poikkeusluvan saamiselle. Lisäksi pienimuotoiseen ja omaan käyttöön tulevaan rehun valmistukseen liittyvät vaatimukset ovat huomattavat suhteutettuna riskiin. Toimijat tulisi vapauttaa kolmasmaa- laitoksista tuotavia rehun lisäaineita koskevista ilmoituksista ja vakuutuksista. EU-jäsenvaltion viranomainen pitää nettisivuillaan luetteloita ko. laitoksista. Ilmoitus- ja vakuutusmenettely on työläs (ml. ilmoitukset tullille) ja yhteisön tasolla tehoton. Komission pitäisi vihdoin saada aikaisiksi rehuhygienia-asetuksen (EY) 183/2005 art 23 kohdissa 1a ja b mainitut yhteiset luettelot.
5 (6) 12. Kalastuspolitiikkalainsäädäntö (Viittaus Eviran lausuntoon yhteisen kalastuspolitiikan seuraamusjärjestelmää ja valvontaa koskevasta hallituksen esityksestä (HE 107/2014 vp), 23.9.2014 Evira/7440/0004/2014) Uusi seuraamusjärjestelmä on aivan liian byrokraattinen ja hallinnollisesti liian raskas Suomen oloihin. EU-lainsäädäntöä tulisi muuttaa, mutta ainakin tulisi tehdä rohkeita muutoksia vuoden 2015 alusta voimaan tulleeseen kansalliseen lakiin. Uuden seuraamusjärjestelmän ulottaminen elintarvikevalvontaviranomaisten tehtäväalueelle aiheuttaa toimijoille (ja viranomaisille) valtavan suuren ristiriitaisen signaalin elintarviketurvallisuuden ja kalakantojen suojelun välisestä hierarkiasta. Yksi viranomainen menee tarkastuskäynnille ja havaitsee suuria puutteita elintarviketurvallisuudessa ja epäkohdan kalastuspolitiikkalainsäädännön yksityiskohtaisten jäljitettävyysvaatimusten noudattamisessa: edellisestä ei seuraa mitään, mutta jälkimmäisestä seuraa Maaseutuviraston langettama hallinnollinen sanktio, 300-25 000 euroa. Elintarvikelainsäädännön ja kalastuspolitiikkalainsäädännön mukaiset jaottelut pitää saada yhteneväisiksi. Esimerkiksi vapaa-ajankalastaja tai virkistyskalastaja saa elintarvikelainsäädännön mukaisen alkutuotantoilmoituksen tehtyään myydä kalaa elintarvikehuoneistoille ilman määrärajoitusta. Suoraan kuluttajille vapaa-ajankalastaja saa myydä enintään 5000 kg kalaa vuodessa, myös tässä tapauksessa tulee tehdä alkutuotantoilmoitus. Kalastuspolitiikkalainsäädännön puolella taas virkistyskalastajan kalan myyntitoimintaa koskevat ankarat rajoitukset ja niitä rikkoessaan vapaaajankalastaja syyllistyy kalastuspolitiikkalainsäädännön mukaiseen rikkomukseen ja saa rikkeestään Maaseutuviraston langettaman sakon, 300 euroa 25 000 euroa. EU:n Kalastuspolitiikkalainsäädännössä on voimassa olevia, keskenään ristiriitaisia säännöksiä paljon. Esimerkiksi kuluttajille annettavien tietojen ilmoittamistavasta säädetään eri kalastuspolitiikkasäädöksissä keskenään ristiriitaisesti ja ristiriitaisen lainsäädännön tulkinta vie kohtuuttomasti valvontaviranomaisten ja toimijoiden aikaa. 13. Nimisuojatuotteita koskeva kansallinen lainsäädäntö (viittaus Eviran lausuntoon luonnoksesta maa- ja metsätalousministeriön asetukseksi nimisuojatuotteiden rekisteröimisestä ja ilmoituksesta rekisteröidyn nimisuojatuotteen valmistuksesta, 27.11.2014, Dnro Evira 8749/0004/2014) Nimisuojatuotteiden ennakkoilmoitusvelvollisuus tulisi poistaa elintarvikelaista tarpeettomana. Elintarvikelakiin lisättiin viimeisen lainmuutoksen yhteydessä velvollisuus ilmoittaa ennakolta nimisuojatuotteiden markkinoilletulosta. Säännös koettiin tarpeelliseksi, koska ministeriössä ja Evirassa jaettiin käsitys, jonka mukaan EU:n nimisuoja-asetus edellyttäisi nimisuojatuottei-
6 (6) den tarkastusta ennen niiden markkinoille tuloa. Eduskuntakäsittelyn aikana MMM kuitenkin selvitti EU:n nimisuoja-asetuksen tulkintaa komissiosta ja saadun tulkinnan mukaan nimisuoja-asetus ei edellyttäisi ennakkotarkastusta. Jos ennakkotarkastusvelvollisuus ei aiemmista käsityksistä poiketen ole EU-asetuksen edellytys, tulee ennakkoilmoitusvelvollisuus täysin turhana hallinnollisen taakan lisääjänä kokonaan poistaa kansallisesta lainsäädännöstä. 14. Kauppanormilainsäädäntö EU:n kauppanormisäännöksiä tulee kauttaaltaan yksinkertaistaa. Ensisijaisesti Evira kannattaa kauppanormien poistamista kokonaan lainsäädännön tasolta, toissijaisesti niiden radikaalia yksinkertaistamista. Samalla määrälliset valvontavelvoitteet tulee poistaa ja yhtenäistää riskiperusteisuusajattelu vastaamaan elintarviketurvallisuuslainsäädännön mukaista riskiperusteisuusajattelua. Riskinarvioinnin suorittamiseksi nykyisen lainsäädännön edellyttämät valvonnalliset määrät tulee poistaa tarpeettomina. Kauppanormilainsäädäntö edellyttää tietyn näytemäärän tutkimista, jotta riskinarviointi voitaisiin tehdä. Suomessa ei voida tutkia tätä riskinarvioinnin edellyttämää määrää näytteitä ja kauppanormilainsäädännön mukaista riskinarviointia on nykyisin ja tulevaisuudessa täysin mahdoton tehdä.