kaupunkilehti 5/2016 20.8.2016 www.sykkeessa.fi Päiviönsaari >>4 5 Kulttuuria >>6 8 Oktoberfest >>10 11 Urheilu & terveys >>12 14 V Va allo otta aiitte eiilliijja a K Ka ar rii K Ko olla a > >> >6 6 S Siir rk Ka ar rjja alla aiin ne en n I I PU T Warkaus-seuran liite P h he ev vo os sttu ur rn na ajja aiis siis ss sa a > >> >3 3
2 kaupunkilehti 5/2016 20.8.2016 Tapahtumien Varkaus E nsi vuonna juhlitaan, kun tulee kuluneeksi 100 vuotta siitä, kun Suomi itsenäistyi. Tuohon aikaan eli 1917 Suomi oli kovin toisen näköinen kuin tänään. Suomi oli edelläkävijä monella tärkeällä yhteiskunnan osa-alueella kuten sananvapauden ja demokratian saralla. Sananvapaus oli silloinkin paineen alla, ja toisinajattelijan elämä oli keskimääräisesti hiukan jännittävämpää kuin takapenkin taavin. Varkaus on aina ollut täynnä tapahtumia, mitä erilaisimpia. Ensi vuonna meitä kannustetaan tekemään yhdessä asioita aina Valtioneuvostoa myöten. Kaikki tämä tapahtukoon niin sanotun Suomi 100 -brändin alla ja ympäröimänä. Brändiä ja kaikkea muodollista seikastoa tärkeämpääkin on se toiminta, jota kullakin alueella Suomessa saadaan aikaan. Vapaaehtoistoiminta ja kaikenlainen yhdistystoiminta on ollut lähes koko 2000luvun alun enemmän tai vähemmän uhanalaista kuin Saimaan norpan säilyminen ja selviäminen. Yhdistystoimintaan ei kohdistu varsinaista suojeluohjelmaa, mutta eräänlaisia pesiä sillekin on pyritty rakentamaan, joiden avulla yhdistysten soisi selviävän vuodesta toiseen. Tälle kehitykselle tulisi saada päätös ja pitäisi luoda aidosti elinkelpoista kolmannen sektorin toimintaa, joka linkittyisi konkreettisesti ja tuntuvasti yritysten ja ihmisten kanssa. Toiminnan tulisi olla sanalla sanoen: aikaansaavaa. Tuleva vuosi 2017 tarjoaa oivan mahdollisuuden kaikelle uudenlaiselle ajattelulle ja toiminnalle. Varkaudessa ja sen talousalueella tulisi rohkeasti katsoa tulevaisuuteen. Tulisi kysyä, mitä täällä tehdään 2040-luvulla? Mitkä toiminnot tukisivat hyvää kehitystä alueellamme? Erilaisten monumentaalisten tapahtumien tukeminen ja rakentaminen sen vuoksi, että näin on aina tehty ei saisi riittää enää ensi vuonna perusteluksi sille, että joku saa ja joku ei. On aidosti katsottava asioita yhteisön näkökulmasta. Mikä saa ihmiset yhteen? Mikä saa ihmiset inspiroitumaan, aktivoitumaan, yrittämään ja ymmärtämään? Suomi 100 -juhlavuosi tarjoaa koko Keski-Savolle uuden alun ja mahdollisuuden erilaisten tapahtumien ja yhteistyömallien avulla. Saatavilla on normaalia vuotta enemmän rahoitusta. Rahoitus on jaettava niin, että kaikki kuntalaiset pääsevät osaksi tätä juhlavuotta. Suomi 100 -juhlavuosi on parhaimmillaan solidaarinen kokemus. Se voi olla täynnä hetkiä ihmiseltä ihmiselle. Tämä vaatii kaikkien aktiivista osallistumista ja ennakkoluulotonta asennetta sen puolesta, että voimme yhdessä kokea kaiken sen, minkä puolesta viime kädessä teemme töitä. Nyt ei ole vielä liian myöhäistä aloittaa valmistautumista juhlavuoteen, mutta syytä on aloittaa vähintäänkin valmistelu. Tuetaan kylähulluja sekä heidän ideoitaan ja annetaan mahdollisuus myös itsellemme vieraalle maailmalle. Näin voimme nähdä oikeasti nykypäivän Suomen. Nuorilla on valtava määrä potentiaalia. Heidän kanssaan kannattaa tuhlata aikaa ja joskus rahaakin. Uudet, hyvät ideat ovat aina aluksi hulluntuntuisia. Kuinka paljon uskallat tänään jättää käyttämättä luovaa rohkeuttasi? Jaakko Ikonen toimitus@sykkeessa.fi (Kansikuva: Vesa Moilanen.)
Harrastuksena hevosturnajaiset 3 Teksti: Vesa Moilanen, kuvat: Elina Chaux ja Vesa Moilanen Iske sitä, Sir Karjalainen. Näin huusi kaksi pikkupoikaa katsomosta ja ritarin kypärän sisällä nauratti kannustusta tuli. Tämä tapahtui Turun Linnan Turnajaisissa heinäkuun puolivälissä, jolloin leppävirtalainen Kari Karjalainen oli mukana Suomenmestaruuskilpailussa menneen ajan historiallisten taistelulajien merkeissä. Asiaan nimittäin kuuluu, että ratsastavat ritarit haastaja- ja puolustajaritari käyvät ennen kisan alkua huudattamassa yleisöä. Taisteluareenan toisen puolen yleisö on puolustajan kannattajia ja toisen puolen yleisö on haastajan kannustajia. Yleisö elää yllättävän voimakkaasti mukana ja kun olin peitsen kanssa kiertämässä yleisön luona, niin kannustusta tuli. Fyysisesti historialliset taistelulajit ovat rankkoja varsinkin kuumalla kelillä. Pahimmillaan haarniskan sisältä on mitattu 70 astetta lämmintä se on kompakti sauna, kertoo Kari, joka Turun Linnan Turnajaisissa osallistui kolmeen lajiin. Sijoituksina oli kolmas, neljäs ja viides sija. Kaikki lajit hän teki hevosen selässä. Yhteen laskettuna kypärän kanssa ritarin haarniska painaa n. 30 kg ja n. 4,5 metrin pituisen peitsen paino on kahdeksan kiloa. Haarniskoissa on pelkästään yksi koko ja mittatilaushaarniskaksi se rälläköidään sopivan kokoiseksi. Turnajaisnäytöksiä Kari Karjalainen kertoo hevosharrastuksen lähteneen aikanaan liikkeelle 1980-luvun loppupuolella. Oli kova halu oppia ratsastamaan, esteratsastus alkoi kiinnostaa ja sitten Kimmo Kinnusen oppiin. Esteratsastuksessa Kari on kilpaillut ja kilpailee satunnaisesti edelleenkin. Mutta miten kulki polku ratsastavaksi ritariksi? Puolenkymmentä vuotta sitten Kari huomasi lehdessä juttua Kemiönsaarella sijaitsevasta Rohan Talleista ja keskiaikaisesta ratsastustaidosta sekä turnajaisnäytöksistä. Tuolloin Rohan Tallit etsi harjoitusleirilleen ritariehdokkaita, mutta vasta pari vuotta sitten Kari kysyi, jotta tarvitaanko ritareita ja vastauksena tuli, että kyllä ritareita aina tarvitaan. Kaksi vuotta sitten syksyllä menin ensimmäistä kertaa kokeilemaan. Ratsastettiin ensin ilman haarniskaa ja sitten haarniska päällä. Siitä se lähti ja olen käynyt Rohan Talleilla säännöllisesti harjoittelemassa ja päässyt lajiin sisälle, sanoo Kari, joka kuuluu Rohan Tallien ritariporukkaan, joka kiertää kesäaikaan antamassa turnajaisnäytöksiä. Kesän aikana ryhmällä on 20 30 esitystä, yhden viikonlopun aikana useampi näytös samalla paikkakunnalla. Esiintyjäryhmään kuuluu aseenkantajineen ja äänilaitteistonhoitajineen kaikkiaan parikymmentä henkilöä. Tällä hetkellä ryhmässä on viisi esiintyvää ritaria, joista yksi mursi sormensa Turun Linnan Turnajaisissa vähän on vajausta, sanoo Kari, joka edelleen edustaa Hakkapeliitat 71 -seuraa. Kari Karjalainen esittelee osaa ritarinvarustuksestaan. Kuumimmillaan haarniskan sisältä on mitattu jopa 70 asteen lämpötiloja. (Kuva: Vesa Moilanen.) Autenttisesti Mikä sai miehen lähtemään ritaritaisteluihin? Lapsellinen mieli ja kun on vähän harrastajateatteritaustaakin esitykset ovat teatteria hevosen selässä. Yleensä yleisö lähtee tosi hyvin juttuun mukaan. Kun minä en osaa soittaa ja laulaa, niin tämän lähemmäksi ei pääse rock-tähteyttä. Välillä on mukavaa viikonloppuisin olla sankarina, Kari naurahtaa. Mutta entä ritarina olemisen alkuaika? Varsinkin alussa kun peistä harjoitteli muistan ensimmäisiltä kerroilta, kun Rohan Talleilla otti peitsen ja hevonen oli aika innoissaan lähtemään radalle. Kun pääsi radan toiseen päähän, niin oli hyvillään, että oli hengissä. Nykyisellään jännitys ei ole enää niin vahvana mukana, kun on jo enempi tehnyt taisteluratsastusta on rutinoitunut. Rohan Tallit on kouluttanut esityksissä olevat hevoset. Jos ajatellaan esimerkiksi peitsitaistelua, niin kyllä nuori ja kouluttamaton hevonen säikkyy, kun vastaan tulee ratsailla kilisevä ukko 4,5 metrin keppi kädessä. Esityksessä olevat hevoset ovat tottuneet meteliin, räjähdyksiin ja tulitemppuihin. Itse asiassa hevoset voivat säikähtää jotakin ihan tavallista asiaa, sanoo Kari, jonka mukaan Rohan Tallien Jaakko ja Anu Nuotio ovat turnajaisesitysten isä ja äiti. He ovat tehneet niitä toistakymmentä vuotta ja tekevät työkseen turnajaisnäytöksiä ja historiallisen ratsastuksen opettamista. Turnajaisnäytösten lajit ovat keskiajan kahta puolta ja Jaakko Nuotio on hyvin tarkka siitä, että kaikki pyritään tekemään hyvin autenttisesti eli samalla tavalla kuin on tehty keskiajalla. Meillä on paljon kirjallisuutta, josta asioita on tutkittu. Turun Linnan Turnajaiset heinäkuun puolivälissä kokosi kahden päivän aikana parikymmentätuhatta kävijää. (Kuva: Elina Chaux.) Peitsitaistelu käynnissä. Kari Karjalaisen peitsi alkaa laskeutua ja vastustaja valmistautuu iskuun. (Kuva: Elina Chaux.) Taitolajeja Muutama sana lajista nimeltään jousting eli peitsitaistelu. Kuten muissakin lajeissa, siinä tarvitaan hevosenhallintaa, kädentarkkuutta ja oikeaa ajoitusta. Peitsitaistelu tehdään haarniskat päällä ja se on kaikista vaativin ja vaarallisin laji vaikka se videolla näyttäisikin ihan muulta. Ajoittaminen, hevosen- ja peitsenhallinta niissä voi tehdä vastustajan hevoselle ja vastustajalle ihan oikeasti vahinkoa jos ei osaa. Tarkoituksena on osua vastustajan kilpeen ja peitsen pitää hajota. Peitsenkärki on mäntyä ja se hajoaa iskussa. Peitsi antaa aikamoisen tärskyn osuessaan vastustajan kilpeen. Siinäkin on tekniikka tärkeässä roolissa on osattava oikeassa asennossa kääntää vartaloa, kun saat iskun. Ajoitus on hyvin tarkka peistä laskettaessa. Jos lasket peitsen liian aikaisin, peitsi osuu hevosta päähän. Ja jos peitsi osuu vastustajaa päähän, se retkauttaa niskoja ja korvissa soi, kertoo Kari, jonka mukaan peitsitaistelussa hevosten kohtausnopeus on 50 80 kilometriä tunnissa. Jos peitsi osuu aivan suoraan vastustajan kilpeen, peitsen murtovoima on lähes 600 kg aikamoinen tärsky, toteaa Kari Karjalainen, joka vielä syksyn aikana osallistuu muutamaan turnajaisnäytökseen.
4 Autoja, renkaita, vanteita Nyt myynnissä yli 40 katsastettua käyttöautoa, 600 6000. Vanteet renkaat alehinnoin, nopea toimitus ja joustavat työajat. Talvirenkaat saapuvat elokuussa, varaa omasi ajoissa. Nopeat pikaremontit edullisesti ja ammattitaidolla. Auto-, rengas- ja vannekauppoihin nopea, jopa 1 00% SVEA-EKONOMI-rahoitus. Tule koeajamaan ja neuvottelemaan kaupoista rahoituspäätös heti! AUTO-SOININEN Kaura-ahontie 31, Varkaus (katsastusasema) 0400 321 296 Älä liukastele, vettä tulee kaatamalla!! Happoradio kansoitti Päiviönsaaren torin Teksti ja kuvat: Vesa Moilanen Usean eri toimijan innostuneen yhteistyön tuloksena syntyi heinäkuun puolivälissä toteutunut uusi tapahtuma Varkauteen, Warkaus PitStop 523, joka toi sykettä ja säpinää neljän päivän aikana maksutonta ja viihdyttävää ohjelmaa. Päiviönsaaren toripäivä perjantaina 15.7. huipentui illalla Happoradion ilmaiskonserttiin, joka veti Päiviönsaaren torin täpötäyteen väkeä. Happoradion vokalisti ja kitaristi Aki Tykki kertoi ennen esiintymislavalle astumistaan, että bändi keikkailee kesäaikaan aika rennolla tahdilla. Happoradiolta on syksyn aikana tulossa uusi levy, jonka jälkeen keikkatahti kiihtyy. Hyvää materiaalia hyviä biisejä on tulossa, sanoi Aki, joka kirjoittaa sanat, ja sävellyspuolen bändi hoitaa yhdessä. Tämä vuosi on Happoradion 15. vuosi. Juhlitaan sitten kakskymppisiä, Aki Tykki sanoi. Happoradion konserttia oli seuraamassa varkautelaislähtöinen kitaravirtuoosi Jaku Havukainen, joka kertoi työskentelevänsä mm. elokuvamusiikin parissa. On pitkä aika siitä, kun Päiviönsaaren tori täyttyi väestä. Kiinnostuksen kohteena oli Happoradion ilmaiskonsertti, joka liittyi Warkaus PitStop 523-tapahtumaan.
Päiviönsaari täyttyi taiteesta Taideselfie-kisan palkitut Verneri Paananen (kuvassa vas.), Eetu Kauhanen, Julia Kurkela ja nimimerkki INK. 5 Chisu avasi Sampea ja Samppanjaa -festivaalin huippuartistikavalkadin. Teksti ja kuvat: Vesa Moilanen Perjantaina 12.8. rankkasateet ja raekuurot siirtyivät syrjään ja ilta paljasti auringonsäteensä. Sateettomassa säässä saatiin Päiviönsaarella viettä PRO Päiviönsaari ry:n järjestämää Taiteiden Yö 2016 -tapahtumaa ja Itsenäisyydenpuistossa Sampea ja Samppanjaa -festivaalia, jonka nyt ensimmäistä kertaa järjesti Navitas Kehitys Oy. Niin kyseessä oli todellinen superviikonloppu. Varkauden Kaupungin kulttuuriavustuksella toteutettiin lasten- ja nuorten Taideselfie-kilpailu, jossa haastettiin maaliskuussa mukaan kaikki Varkauden ala- ja yläkoulut. Kilpailu oli kaikille vapaa ja myös kivasti Päiviönsaaren esikouluryhmä ja Myyrät-ryhmä osallistuivat sekä yksittäisiä henkilöitä. Esikouluryhmän Eetu Kauhasen taideselfie valloitti ja palkittiin. Könönpellon koulun 5. luokka ansaitsee erityismaininnan ansioituneilla maalauksillaan ryhmästä Julia Kurkelan taideselfie palkittiin, kertoo Varkauden Kuvataideyhdistyksen puheenjohtaja Kati Paananen, jonka mukaan myös yksittäisiä henkilöitä osallistui kilpailuun. Heistä nimimerkki INK ja Verneri Paanasen työt palkittiin. Ideana oli, että lapset ja nuoret innostuisivat taiteesta. Kautta aikojen taiteilijat ovat maalanneet omia muotokuviaan. Nykyaikana selfie on visuaalista viestintää. Halusimme viedä tätä viestinnällistä puolta takaisin taiteeseen päin niin, että kuva viestii tekijästään, Kati Paananen jatkaa. Kilpailuun osallistui 42 lasta- ja nuorta ikähaarukalla 4 15 vuotta. Kuvataiteilija Maria Rouvinen-Mäkelä valitsi niistä 4 palkittavaksi 50 euron palkinnoilla. Luon- teeltaan erityyppiset ja tekniikoiltaan erilaiset työt olivat kaikki taidokkaasti tehtyjä. Varkauden Kotiseutukeskuksen piharakennuksen Såltinin Salissa kirjallisuusyhdistys Kirja-Varkaus piti runoiltaa, Varkauden Museoilla ja Taidekeskus Väinölällä oli ovet avoinna iltamyöhään saakka. Itämaista tanssia esitti Soisalo-opiston oppilaiden tanssiryhmä. Ja kohta kahdeksan jälkeen alkoi katusoitto rytmittää Taiteiden Yötä So Last Season-bändin toimesta. Kaksipäiväisen Sampea ja Samppanjaa -festivaalin ensimmäisen illan korkkasi Chisu jo iltaseitsemältä. Mahtava festaritunnelma käynnistyi tuttujen biisien tahdissa. Ja oman erityispiirteensä Päiviönsaaren yötunnelmaan antoivat valotaiteilija So Last Season-bändi katusoittajana Ahlströminkadulla Taiteiden Yön alkuillassa. Kari Kolan valotaideteokset. Lähituotepuoti avasi ovensa Päiviönsaarella Teksti ja kuvat: Vesa Moilanen Päiviönsaari sai uuden piristysruiskeen, kun Lähituotepuoti on avannut ovensa Café Piirakkapajan yhteydessä Ahlströminkadulla, joka on viime aikoina kiitettävästi virkistynyt ja Päiviönsaari on saanut uutta yrittäjyyttä. Voisi ihan ajatella, että kyseessä olisi vanhempi kävelykatukeskusta, jossa voisi piipahdella puodeissa. Lähituotepuodin toteuttajana ovat Navitas Kehitys Oy:n Hyvinvointia elintarvikkeista -hanke, Café Piirakkapaja ja lähiseudun yrittäjät tuotteineen. Lähituotepuodin välityksellä yritysten tarjontaa tehdään tutuksi kuluttajille, matkailijoille ja myös toisille yrityksille. Lähituotepuodin yrittäjänä toimii Café Piirakkapajan Katja Miettinen, joka haluaa lisätä lähiruoan käyttöä myös omassa Katja Miettinen laittaa esille Lähituotepuodin valikoimaa SuhosFarmin gluteenittomilla, täysjyväkaurahiutaleilla Armi Nissisen pidellessä laatikkoa. Taustalla SuhosFarmin Timo Suhonen ja Raija Korjansalo. kahvila- ja pitopalvelutarjonnassaan. Lähituotepuodista saa jatkossa myös kätevästi erilaiset liikelahjat ja maistuvat muistamiset. Lähituotepuodista tulee myös koemarkkinointipaikka lähituotteille sekä harraste- ja infotilaisuuksien tapahtumapaikka. Hyvinvointia elintarvikkeista -hankkeen projektipäällikkö Armi Nissisen mukaan Lähituotepuodin tuoterepertuaariin halutaan seutukunnan helmiä. Ei ole lähdetty hakemaan mitään, mitä voisi myydä kaikkein halvimmalla vaan mikä on laadukasta, hyvää ja kiinnostaa asiakkaita, joiden toiveita halutaan kuunnella. Syksyn aikana ollaan korvat ja silmät avoinna ja etsitään lisää tuotteita, hän toteaa. Lahjapaketteja Lähituotepuodin valikoimiin tulee myös kädentaitajien tuotteita ja tavoitteena on kehittää yrityslahjapuolelle ja myös yksittäisille asiakkaille erilaisia lahjapaketteja esimerkiksi muistamisiksi erilaisiin tilanteisiin. Kun puhutaan Hyvinvointia elintarvikkeista -hankkeen näkökulmasta, niin keskiössä on saada aikaan uusia, terveyttä edistäviä elintarvikkeita. Hankkeen tuotekehityspajassa esimerkiksi marjat ovat olkoivumahlaa tulee ihan lähiseuduilta. Lähituo- leet keskeisenä raaka-aineena. Uskon, että tepuoti on rakennettu hyvin tehokkaasti mm. raakalaudoista ja betoniharkoista. Tilaa on 70 Lähituotepuotiin tulee tänä syksynä tosi verratonta mansikka- ja mustikkamehua neliötä. Leppävirralta, kertoo Nissinen, jonka mukaan hanke on näkyvillä lähituotteiden kanssa erilaisissa tapahtumissa. Esimerkiksi valtakunnallisen Vastuullisuusviestin lähtötapahtuma on Varkaudessa 6.9. Ravintola Kaks Ruusun pihalla ja tilanteeseen liittyy myös Sadonkorjuutori-teema. Hankkeen merkeissä tarkoituksena on rakentaa syyskuu oikeasti tapahtumakuukaudeksi ja myös siitä eteenpäin erilaisia tapahtumia jouluun saakka lähituotteiden ympärille mm. tietoiskujen merkeissä, joita pystyy mainiosti järjestämään Lähituotepuodin ja Café Piirakkapajan tiloissa. Lähituotepuotiin on saatavilla myös päiväpaikkoja eli on mahdollisuus tulla myymään omia tuotteitaan vaikka päiväksi tai useammaksi sopimuksen mukaan. Myös tuottajat voivat halutessaan tulla itse myymään ja esittelemään tuotteitaan ja samalla kohtaamaan asiakkaita. Todellisia lähituotteita ovat esimerkiksi SuhosFarmin gluteenittomat, täysjyväkaurahiutaleet, jotka ovat saaneet todella hyvää palautetta. SuhosFarmilta on syyskuun aikana tulossa markkinoille uusi tuote, Kaurahelmi eli kaurasuurimo, josta voi valmistaa rieskaa tai keittää ihanaa puuroa.
6 Valotaiteilija Kari Kola: Valolla voidaan vaikuttaa mieleen positiivisesti Teksti ja kuvat: Vesa Moilanen Valotaide on voimakkaasti kasvava, moniulotteinen taidemuoto, jonka avulla pystyy tuomaan esille tuttuja kohteita, korostaa tai piilottaa yksityiskohtia ja muokata ympäristöä joko hetkellisesti tai pysyvästi. Taiteiden Yö 2016-tapahtuman yhteydessä Varkaudessa valotaiteen mahdollisuudet esittäytyivät näyttävästi, kun Varkauden Kotiseutukeskus ja Itsenäisyydenpuiston takaosa olivat uudenlaisessa asussaan joensuulaisen Valoparta Oy:n toteuttamissa ympäristötaideteoksissa valotaiteen keinoin. Valoa tuotiin Varkauteen! Valoparta Oy:n yrittäjä, valotaiteilija Kari Kola sanoo, että on todella hienoa, että Varkauden kaupunki lähti toteuttamaan valotaidetta. Hänen mielestään Varkaudessa on todella paljon potentiaalia, jota valoilla pystyisi tekemään. Toivottavasti viime vuosi ja nyt toteutettu valotaide ajaa asiaa eteenpäin ja että täällä myös jatkossa tapahtuu. Valossa on se hyvä puoli, että se sopii kaikille ihmisille kaikista lähtökohdista jos vain toteutus tehdään oikealla tavalla. Ympäristöinstallaatiossa korostettiin luontoa, joka on parasta taidetta. Valon ja tekniikan keinoin maisemaa muutettiin ja tehtiin iso kontrasti siihen miltä asiat näyttävät normaalisti. Puistoalue on ihmisille tuttu paikka, joka muutettiin visuaalisesti toisennäköiseksi, kertoo Kola, jonka mukaan Varkaudessa käytettiin kaikkiaan toistasataa valoa eli kyseessä oli merkittävä ympäristötaideteos. Valotaideteoksissaan Kola käyttää hyvin paljon LED-teknikkaa, joka on energiatehokasta ja tuottaa myös syvät värit. Valoparta Oy:n toteuttamaa valotaidetta on nähty Varkaudessa aiemminkin mm. vuosi sitten Taiteiden Yön aikana näyttävästi valaistu Varkauden Virkamiesklubi Päiviönsaaressa, toteuttajana oli Tatu Vuori. Nyt valotaidetta toteutettiin isommalla kädellä. Valotaiteilija Kari Kolan mukaan valoilla pystytään luomaan taikamaailmoja. Tässä Varkauden Kotiseutukeskus valaistuna. (Kuva: Teemu Paananen.) naan hänen yrityksensä on toteuttanut valot festareilla, joista hän ei nykyisellään saa oikein mitään irti. Täysin ymmärrettävää, jos valaistuskohteena on festarilava sen jälkeen Mielikuvitus työvälineenä kun on tehnyt 10 hehtaarin installaation. Ympäristötaideteoksia luodessaan hän Pitäisi olla vaikka Pink Floyd, jota tehkäyttää teknisiä ja taiteellisia elementtejä dä, hän sanoo mittakaavasta. valojen avulla. Toteutusvälineenä ei käytetä esimerkiksi videoita vaan nähtävillä oleva on Läpi harmaan kiven abstraktia tietynlaisia taikamaailmoja. Valotaiteilija Kari Kolan mottona on, että Valoissa on hyvää se, että valotaide so- mikään ei ole mahdotonta kun vain tekee pii kaikista lähtökohdista kaikille ikäryh- päätöksen, kuinka paljon haluaa käyttää mille. Se on matalan kynnyksen taidetta ja energiaansa saavuttaakseen tavoitteen. ulkosalla on mukana paljon positiivista ja Suomalainen sanonta läpi harmaan muutoinkin symboliikkaa ympärillään. kiven pitää paikkansa kun tarpeeksi ko Pidän mittakaavojen asettamista haas- vasti käytät aikaa ja olet valmis samanaikaiteista ja mielikuvitus on paras työvälineeni. sesti luopumaan muista asioista. Fokus on Minulla on ollut vilkas mielikuvitus pie- aina tekemisessä ja sisällössä. nestä pitäen ja valotaiteessa sitä pystyy Yleensä ajatellaan kylmää ja pimeää konkretisoimaan tekninen puoli on vain haittana, mutta se pitäisi saada etuna. Muuväline. Ja jokainen työ saa omistautuvan alla ei ole näin pimeää, jossa valolla pystykohtelun ja yksityiskohtiin keskittyvän tään tekemään asioita. Ympäristötaideteokhuomion jokaiseen työhön lähdetään set ovat kaikkien koettavissa ja meillähän on puhtaalta pöydältä, sanoo Kola, jonka yritys suurin osa vuodesta pimeää. on ammattiväkensä kanssa toteuttanut sa Valoa tulisi hyödyntää ja monesti ajatoja erilaisia tuotantoja ja esityksiä. tellaan, että ollaan teknisesti pitkällä. MutValon kannalta hän on tehnyt melkein ta valonhyödyntäminen on mielestäni ihan kaikkea ajateltavissa olevaa museonäytte- lastenkengissä. On paljon asioita, joilla pyslyjä, musikaaleja, oopperoita, tanssiteoksia, tytään piristämään esimerkiksi kaupungin arkkitehtuurivalaistuksia ja jonkin verran keskustoja, elävöittämään erilaisia alueita ja myös kiinteitä valaistuskohteita. Myös aika- tehdä alueista turvallisempia valolla. Varkauden Kotiseutukeskusta valotaideteoksessa valaistiin järeillä valotykeillä, joista osa tässä Kotiseutukeskuksen pihamaalla. Kari Kola (kuvassa oik.) kävi Onni Tahvanaisen kanssa tarkastamassa, että puitteet olivat kunnossa Taiteiden Yö 2016 -valotaideteoksille Varkaudessa. Kari Kolan mielestä valonhyödyntäminen vaikuttaa viihtyvyyteen ja moneen asiaan esimerkiksi turvallisuuteen. Esimerkiksi Jyväskylässä on siistitty sillanalusia ja hankalia paikkoja tekemällä pysyviä valotaideteoksia. Tämä on yleisesti vielä tosi vähän käytetty asia. Valonhyödyntäminen vaikuttaa viihtyvyyteen ja moneen asiaan kaikkihan perustuu valoon. Valo liikuttaa Valoon liittyen Kari Kola on neljän ja puolen vuoden aikana käynyt likimain 50 maassa ja on ollut mukana tutkimusprojekteissa. Viime vuoden aikana hänen kädenjälkiään valotaiteessa näki paikanpäällä yli 2,1 miljoonaa ihmistä, kuudessa maassa valo liikuttaa isoja massoja. Esimerkkinä viime vuodelta on mm. YK:n kansainvälisen Valon vuosi 2015 -teos Light Is Here Pariisissa Unescon pääkonttorilla. Valotaiteen kohteita oli viime vuonna myös Kroatiassa, Sloveniassa, Prahassa ja Turkin ensimmäisen valofestivaalin pääteos Istanbulissa, jossa kohteena oli neljä pilvenpiirtäjää ja alue, johon voisi mahduttaa Helsingin stadionin. Valotapahtumat alkavat olla maailman mittakaavassa kaikkein isoimpia tapahtumia. Ranskan Lyonissa on Euroopan suuri valotapahtuma, jossa kolmen päivän aikana valoa käy katsomassa 4,2 miljoonaa ihmistä. Kun puhun Kari Kolan kanssa valolla maalaamisesta, niin hänen mielestään esimerkiksi Ranskassa tapahtuneet terroriteot saavat aikaan sen, että kaikkialla maailmalla valaistaan Ranskan-lippu. Mutta jos Istanbulissa tai Afrikassa kuolee ihmisiä, ketään ei kiinnosta. Ranskan ensimmäiset terroristi-iskut tapahtuivat pari päivää ennen kuin tein Unescon pääkonttorista valoteoksen ja toiset iskut tapahtuivat samana päivänä kun tein valoteoksen Istanbuliin. Minultakin pyydettiin, että vaihtaisinko pilvenpiirtäjän värit Ranskan-lippuihin, mutta pysyin tekemässäni valaistustoteutuksessa. Sinänsä on hyvä, että tapaukset huomioidaan, mutta pitäisi huomioida muuallakin kuin Ranskassa tapahtuneet. Suomi 100 vuotta Kun juttelimme Karin Kolan vieraillessa Varkaudessa ja hänen tarkastaessaan paikkoja ja puitteita Taiteiden Yö 2016 -tapahtuman ympäristötaideteoksia varten, hän kertoi edellispäivänä saaneensa puhelinsoiton Pohjois-Italiasta, jossa olisi tarvetta erään linnan ympäristön valaisulle helmikuussa. Sitä ennen käynnistyy Suomen 100vuotisjuhlavuosi ja jos asiat loksahtavat kohdalleen, Suomen merkittäviä kohteita tullaan valaisemaan mittakaavassa, jota tuskin on toteutettu missään muualla. Sanotaan näin, että jotain todella poikkeuksellista saattaa tapahtua myös valoasioissa Suomi 100-juhlavuotena, Kola sanoo.
Kyläkoulussa kuhisee! 7 Katiskamäen koulussa kuhisee, kun koulua uhkaa lakkautus. Komediassa kuvataan Katiskamäen kunnan edesottamuksien kautta suomalaista kunnalliselämää ja ihmissuhteiden poukkoilua. Teksti ja kuva: Vesa Moilanen Suomi on kesäteattereiden luvattu maa ja kesällä on maassamme tiettävästi ollut yli 300 kesäteatteria. Koulujen alkaessa useimmat ovat lopettaneet, mutta Harjurannan Kesäteatteriyhdistys ei. Se jatkaa esityksiään komedialla kyläkoulun kohtalosta. Kyläkoulussa kuhisee viimeinen esitys on sunnuntaina 18.9. Kylpylähotelli Kuntorannassa. Näytelmän on käsikirjoittanut ja ohjannut Tuomo Salmela, joka nyt kolmatta kertaa on ohjaamassa Harjurannan Kesäteatteriyhdistyksen tulkintaa. Näytelmä on ajankohtainen, vaikka olen kirjoittanut sen kymmenkunta vuotta sitten. Keskustelua koulujen lopettamisista on käyty pitkään ja tässäkin näytelmässä kunnallispolitiikka on vahvasti mukana. Pe- rustarina ja näyttelijät ovat tietysti pääosassa ja tekniikka on tukemassa toimintaa, sanoo Tuomo Salmela, joka on hyvin monessa mukana sekä näyttämöllä että ohjaamassa. Oma lukunsa Salmelan ympärivuotises- sa toiminnassa on musiikki. Haastattelupäivänä hän kertoi olleensa studiossa laulamassa stemmoja kitaristin kanssa Sudenmorsian-yhtyeen tulevalle digisinglelle. Yhtyeeltä on tulossa kolmas digisingle. Albumia ei kannata lähteä tekemään tänä päivänä, koska varsinkin nuorilla on erittäin harvoilla cd-soitinta, toteaa Tuomo, joka lastenmusiikkipuolella soittaa bändissä nimeltään Hotamolla ja Näppikääpäset. Runoteos kertoo tuntemuksia ihmiselosta Teksti ja kuva: Vesa Moilanen Olemme itse kukin matkalla. Matkalla on myös nimenä joroislaisen Riitta Ahosen runoteokselle, joka julkistettiin Eino Leinon päivänä, runon ja suven päivänä. Tapahtumapaikkana Taidekeskus Väinölä ja siellä olevan naivistinäyttelyn teeman Unelmat kantavat merkeissä. Toista vuotta sitten Väinölän galleriassa Riitta Ahonen järjesti Perintö -taidenäyttelyn, jossa oli tietyllä tavalla esiteltynä hänen sukunsa tarinaa teoksia hänen veljeltään, tyttäreltään, vanhemmiltaan lastenlapsilta ja myös häneltä itseltään. Nyt oli runoteoksen vuoro. Meidän perheessä ja suvussa kulkee vahvasti käsillä tekeminen, kaikenlainen tekeminen ja puuhastelu mielen aktiviteetti. Halusin lapsille ja lastenlapsille näyttää näyttelyn kautta, mitä kaikkea suvusta tulee, kertoo Riitta, joka on kirjoittamassa sukunsa tarinaa, jonka toivoo saavansa valmiiksi ensi jouluksi. Työelämässään hän oli paljolti tekemisissä lasten kanssa. Tässä iässä maailmaa katselee eri perspektiivistä ja mittasuhteet ovat erilaiset. Ymmärrän, miten tärkeää ja tänä päivänä ehkä entistäkin enemmän on se, että lapset saavat vastakaikua tarinoilleen ja teksteilleen. Esimerkiksi esikouluikäisiä kiinnostaa kaikenlaiset tarinat, sadut ja omat jutut. Kaiken kaikkiaan että lasten kanssa puhutaan ja lasten mielipiteisiin vastataan. Mikä ketäkin kiinnostaa, sitä voidaan jollakin keinoin konkretisoida eikä aikuisten tulisi sitä turhanpäiväistää. Lapsille nämä asiat ovat tosi tärkeitä ja oikeasti identiteetin rakennuspalikoita, sanoo Ahonen, joka oli työelämässä ollessaan sanojen ja ilmaisun kanssa tekemisissä koko ajan, esimerkiksi esikoulutyössä ja myös kehitysvammaistyössä. Ilmaisu kaikkinensa, eri muodoissaan, varsinkin kehitysvammaispuolella oli sellaista, että todella joutui etsimään kaiken- Riitta Ahonen oli runoteoksen julkistamisen yhteydessä kertomassa kirjan synnystä ja lausui runojaan Eino Leinon päivänä, runon ja suven päivänä Taidekeskus Väinölässä. ni asioihin, niin sitä ehjempi olet itse. Riitta Ahosen runoteoksen tekstien välissä on ilmaa ja tilaa. Teos on jaettu 12 kuukauteen ja tämä merkitsee tekijänsä mukaan symbolisesti ihmisen elinkaarta. Kirjan kansi on Ahosen itsensä tekemä ja kirjan johdannon yhteydessä on hänen tekemänsä kuva kirjan ainoa kuva. En halunnut kuvakirjaa, vaikka teenkin myös kuvia. Nyt halusin tehdä tekstiä, joka on omaa siivuani ja minua kiinnostavaa. Haasta itsesi näköisiä keinoja ja pistämään itsensä koko- naikaa aikamoisena aarreaittana. Varsinkin naisena likoon. Siellä sanojen merkitys ei kun ikää on tullut enemmän on oppinut ollutkaan niin merkityksellinen. ymmärtämään, miksi vuodenaikojenvaihtelut vaikuttavat niin voimakkaasti. Luopumisentaito Elämässä on opittava luopumaan Matkalla -runoteoksessa mennään nuoren asioista. Vaikka joku vuodenaika olisi ollut ihmisen elämästä kohti vanhuutta. On eri- hyvin ihana asia, se lähtee, kun on sen aika. laisia aikakausia ja erilaisia tekstejä. On ilo- Ja virität itsesi kohti uutta vaikka jäähyja, suruja, pettymyksiä, kaipausta kaikkea väinen olisi haikea. ihmiselämään liittyvää. Mitä enemmän ikää, sitä enemmän Vuodenajat ovat aina olleet minulle opetellaan luopumaan näin elämä menee. tärkeitä asioita. Jotenkin koen neljä vuode- Ja mitä rohkeammin sen teet etkä jää kiin- Kirjan vanhin runo on kirjoitettu 12.2.1967, jolloin hän oli 13-vuotias. Tuorein runo on tämän vuoden toukokuulta. Matkalla -runoteoksen osalta hän mietiskelee, oliko kirjan syntyminen sattumaa. Menin kirjoituspöydän laatikolle ja käteen osui magneettipaketti, jossa oli irtosanoja. Aloin sieltä irrotella sanoja, hain keittiöstä metallitarjottimen ja laitoin sanat tarjottimelle. Ja kuinka ollakaan vähän aikaa sanoja katsellessani ne läksivät etsimään toinen toisiaan. Mielestäni elämässä ja sanojen maailmassa on mielenkiintoista sanojen välissä oleva tyhjä tila. Se ei näy ja se on jännittävä. Minä näin sen ja syntyi ensimmäinen runo. Olin käynyt jonkun prosessin läpi itseni kanssa ja jotakin minussa syvällä olevaa aukeni. Ja sitten alkoi tulla erilaista, omaa tekstiä, sanoo Ahonen, jonka tekstilainaus seuraavasti: Ihmisen sisällä on, että tarvitsee lunastaa itselleen itsensä. Riitta Ahonen kertoo nykyisen elämänvaiheensa pitävän hänet virkeänä ja tekemisentouhussa kiinni. Hän on myös tehnyt lastenkirjan, jonka kuvittaminen on käynnissä. Kirjan kautta hän haluaa jättää lastenlapsilleen viestin, että periksi ei pidä antaa, vaan pitää etsiä uusia suuntia ja myös aikanaan löytää niitä. Eli rohkeasti haasteita kohti. Jos et koskaan haasta itseäsi, et voi tietää, mihin pystyt ja mihin et pysty.
8 Minna Lehväslaiho vaihtoi tieteestä taiteeseen Teksti ja kuva: Vesa Moilanen Taidekeskus Väinölän tämän kesän naivistinäyttelyn 56 taiteilijasta yksi on porvoolainen Minna Lehväslaiho, jonka ura on tieteen- ja tutkijantyöstä vienyt täysin toisiin maailmoihin naivismin pariin. Hän kertoo, että kotona on aina ollut taidetta, hän on elänyt taiteen parissa, naivismi ja lastenkirjojenkuvitukset ovat olleet hänelle tärkeitä. Ajattelin nuorena, että ei nuorena voi olla naivisti, vaan pitää olla elämänkokemusta. Opiskelin biokemiaa, fysiikkaa, kemiaa ja toimin yliopistossa biolääketieteellisenä kuraattorina. Kun antibiootit menettävät tehonsa, niin yritimme etsiä luonnosta niille korvaajia. Tutkimme tietokoneella valkuaisaineita ja yritimme kerätä tietoa, mitkä eläimet puolustautuvat viruksia, bakteereita tai muuta vastaan. Ja pystyykö kehittämään lääkkeitä, kertoo Minna, joka teki tutkijantyötä parikymmentä vuotta. Ensi hän työskenteli Englannissa Euroopan bioinformatiikan instituutissa, sitten EteläAfrikassa ja sen jälkeen Saudi-Arabiassa. Alunperin hän teki tutkimustyötä laboratoriossa Ihmisen genomi -projektissa. Tutkimustyö oli jännittävää ja mielenkiintoista. Tunsi, että työllä on merkitystä. Taidekeskus Väinölässä Minna Lehväslaiho on kesän aikana kolme kertaa ollut maalaamassa ja samalla juttelemassa taiteilijan työtä seuramaan tulleiden kanssa. teki kevätkauden 2010. Ajattelin, että myös taide on tärkeää enkä enää mennyt takaisin tieteen pariin. Olen aina piirtänyt, tehnyt kasvomaalauksia, kuvituksia ja muovannut käsillä. Naivismin Minna Lehväslaiho sanoo olevan tyyli, joka sopii hänelle piirtää vapaasti, yrittämättä mitään silloin syntyy luonnollista jälkeä. Eikä hän ole yrittänytkään etsiä mitään tiettyä suuntaa. Kuvisopettajan työ oli todella ihanaa ja opetettavana oli n. 350 lasta, iältään 5 12vuotiaita. Lapsille on tärkeää, että kuviksesta tulee hyvä olo ja se on tärkeä henkireikä lapsille. Ei tule stressiä ja päivän aikana voi olla jotakin, jossa kaikki ovat hyviä, hän sanoo. Aktiivivuosi Minna kertoo toimineensa myös tiedekirjoittajana, mutta sen jälkeen päätoimisesti taiteilijana. Taide on vähän samaa kuin hengittäminen sitä ilman ei pysty olemaan. Tieteenkin tunsin todella tärkeäksi, mutta olen huomannut, että pystyn olemaan ilman tiedettä. Olisin kyllä onnellinen tiedenaisenakin, mutta en pystyisi olemaan ilman taidetta. Ja naivismissa on kuitenkin paljon elämänkokemusta, sanoo Minna, joka kesän Kuvisopena Kun Minna työskenteli Saudi-Arabiassa, aikana on käynyt kolme kertaa Taidekeskus kansainvälinen IB-koulu pyysi häntä ku- Väinölässä tekemässä taidetta, on myös vaamataidon opettajaksi ja tätä työtä hän kertonut tarinaansa ja on maalattu yhdessä. Väinölässä on ollut todella kiva olla ja jutella ihmisten kanssa. Kun maalaa yksin, siitä puuttuu jotakin. Väinölä on aivan upea näyttelytilana, naivisminäyttelyn ripustus on hyvin ajateltu. Taulut sopivat yhteen, teoksilla on yhteys ripustuksen kautta ja ne keskustelevat keskenään. Minna Lehväslaiho ja varkautelainen naivisti, Marja-Muusa Hämäläinen ovat naivistinäyttelyn ajaksi ideoineet lapsille taideseikkailun ja Minna on piirtänyt lap- Rikospaikkana Varkaus myös ensi kesänä Teksti ja kuva: Vesa Moilanen Ensi kesän Dekkarit-festivaalien suunnittelu on startannut. Dekkarit-festivaali Rikospaikkana Varkaus, ajoittuu viikonlopuksi 28. 30.7.2017. Tapahtuman tuotantoyhtiönä toimii Varkauden Luonnon Apu Oy ja kulttuurituottajana Jaakko Ikonen. Tapahtuman luovan puolen vastaavina ovat Kati ja Teemu Paananen. Viikonlopun mittainen festivaali tuo valkokankaille korkeatasoisia dekkarielokuvia ja esittelee upeaa dekkarikirjallisuutta. Tapahtumassa tavataan kirjailijoita, käydään rikosaiheisia paneelikeskusteluja ja järjestetään dekkariteeman lukupiirejä. Iltaohjelmistoon on suunnitteilla ainakin musiikilla, tanssilla ja hyvällä ruoalla höystetty jännittävä Dekkarigaala. Festivaalin tapahtumat ovat vielä suurelta osin mysteeri johtolankoja on ja punainen lanka niistä saadaan toivon mukaan punottua koukuttava juoni, Paanaset kertovat. Dekkarit-festivaali lanseeraa avoimen dekkarikirjoituskilpailun. Kilpailun raati ja säännöt julkaistaan pian www.brott.fi sivuilla ja Dekkarit-Facebook-sivulla. Sivuilla tullaan julkaisemaan jatkosarjana osittain Varkauteen sijoittuvaa, ennen julkaisematonta dekkaria syksyn aikana. Kirjailija on ihan tuntematon mysteerikirjailija voi hyvin spekuloida, kuka on kirjoittaja. pahtumaan on luotu hyvä pohja ja upea miljöö historiallinen Kotiseutukeskus Wredenkatu neljässä, jonka 1800-luvulla rakennetussa väentuvassa sijaitsee Etsivätoimisto Såltinin Sali ja takapihalla ihastuttava Såltin-Arena esiintymislavoineen ja tunnelmallisine pöytäryhmineen. Ideana on, että tapahtumaa saadaan pikku hiljaa laajennettua koko kaupungin festivaaliksi. Kulttuurielämysten tuottaminen on tärkeää ensisijaisesti oman kaupungin kaiken ikäisille ihmisille, mutta toki meillä on tavoite saada kaupunkiimme dekkariväkeä myös muualta Suomesta ja miksi ei ulkomailtakin! Koetetaan saada sellaiset vetonaulat että mielenkiintoa löytyy laajemmaltikin tämä onnistuu tähtiesiintyjillä, korkeatasoisella, elämyksellisellä ja yllätyksellisellä ohjelmarungolla. Kati ja Teemu Paananen toivovat asiasta kiinnostuneita liittymään jengiin, tuomaan uusia ideoita ja yhteistyökumppanuutta. Se voi olla dekkariteemaan liittyvää ohjelmaa, tuotteita tai palveluita. Tapahtumaan olisi hieno saada dekkaritaiteen lisäksi kaikki muutkin taiteen muodot käyttöön: visuaaliset taiteet, musiikki, tanssi, teatteri, performanssitaide. Esimerkkinä kiehtovaa olisi jos saataisiin mukaan toimija tai ryhmä joka vetäisi viikonlopun ajan esimerkiksi dekkarimysteeriretkiä, he sanovat ja Etsintäkuulutus odottavat yhteydenottoja sähköpostitse Nyt etsitään uusia yhteistyökumppaneita sähköpostitse varkausbrott@gmail.com tai toteuttamaan vuoden 2017 Dekkareita. Ta- puhelimitse 044 579 6850. sille värityskuvia. Taideseikkailussa lapset ovat saaneet vanhempiensa kanssa kiertää taidenäyttelyä ja saaneet yhteisesti kokemuksia taidekasvatuksen nimissä. Minna Lehväslaiholla on tämän vuoden aikana teoksia esillä useissa näyttelyissä kotimaassa ja ulkomailla. Yhdessä MarjaMuusa Hämäläisen kanssa hän on Tsekeissä viikon ajan 20. 27.8. maalaamassa taiteilijat ovat työssään ja teokset syntyvät reaaliajassa yleisön silmien edessä. Kati ja Teemu Paananen toimivat Dekkarit 2017 -tapahtuman luovan puolen vastaavina. Yhteistyökumppanit ovat tervetulleita rakentamaan tapahtumaa ja puhaltamaan yhteiseen hiileen paikkakunnan hyväksi.
II PU T P II PU T P -l eh ti Kotiseututyötä vuodesta 1956, Warkaus-seura Ry Puheenjohtajan kynästä: I dentiteetti Varkaus Alueemme identiteetti on mielenkiintoinen. Sen olemus on jokseenkin jopa mystinen ja ajoittain tuntuu, että liian kaukaa haettu. Ainakin kun keskustellaan nimen Varkaus etymologiasta. Tarinat kätköstä ja aarteesta lienevät useimmalle ainakin pääpiirteissään tutut niin kuin ne ikävätkin versiot siitä todellisesta varkaudesta. Kerran kuuntelin Yle Vega -radioasemaa enkä ollut varma, ymmärsinkö oikein kuulemaani. Tutkija ja historioitsija keskustelivat eri paikkojen nimistä Suomessa ja Varkauden nimeä johdettiin kyseisessä keskusteluohjelmassa ruotsinkielen sanasta Varg eli susi. Jälleen lisää kysymyksiä syntyhistorian ympärillä. Ryhdyttyäni Warkaus-seuran puheenjohtajaksi olen törmännyt yhä useammin tilanteisiin, jotka saavat miettimään varkautelaisuutta. Perimmiltään miellän kaikessa olevan enemmän tai vähemmän kysymys identiteetistä. Kun aikanaan Lindqvisteistä tuli Lehmuksenoksia, ymmärrän, että monesta suomenruotsalaisesta tuntui alastomalta ja jopa kodittomalta ainakin tovin. Hiukan samoja fiboja koen ajoittain, kun mietin omaa identiteettiäni varkautelaisena. Varmuuteni kotiseutumme vaikutuksista minuuteeni ovat jokseenkin epäselvät. Harjoittamani itsetutkiskelu on saanut minut lähinnä yhä enemmän kyseenalaistamaan sitä, mitä varkautelaisuus on kansanpuheessa. Nykypäivän elämässä kohtaa paljon tilanteita, joissa ihmiset keskustelevat eri puolelta maata tai maailmaa. Haluaisin kertoa heille selväsanaisesti ja piirteisesti kotiseudustani Varkaudesta. Usein, ainakin vieraalla kielellä on typerää alkaa kääntämään sanaa Varkaus ja pyrkiä sen jälkeen uumoilemaan, mistäköhän nimemme on peräisin. Varkautelaisuus jää usein minun puheissani pelkästään jo tästä syystä kuulijan kannalta mysteeriksi. Nimeä emme voi muuttaa, ainakaan historian kirjoissa, mutta historiastamme voi oppia. Varkaus oli vielä sisällissodan aikaan Leppävirta. Varkaudessa sisällissotaa ei siis käyty, vaan kaupungissa, jonka nimi tulevaisuudessa olisi Varkaus. Nimeä tärkeämpää on tunne. Tunne siitä, että kuuluu johonkin. Jatkossa alueellamme on tärkeää, että siellä asuvat, vierailevat ja oleskelevat voivat kokea elämän hyväksi. Näin asioiden tulisi olla jokaisen kotiseudulla. Meidän varkautelaisten identiteetti rakentuu varmasti vahvasti tunteiden varaan. Tuossa tunteessa soisi jokaisella olevan jatkossa tervettä ylpeyttä siitä, mitä edelliset sukupolvet ovat saaneet aikaan, ja tervettä kiitollisuuden velkaa niitä kohtaan, jotka tämän kaiken ovat mahdollistaneet. Ilman heitä ei olisi meitä. Varkauden tulevaisuuden identiteetin tulisi sisältää ajatus siitä, että me haluamme olla jatkossakin vahva toimija alueella. Lisäksi identiteetin soisi sisältävän ominaisarvoja, jotka luovat kunniaa arvokkaalle menneisyydellemme. Olemme olleet jo riittävän kauan nimemme vankeja. On koittanut aika kääntää kolikkoa ja katsoa, mitä kaikkea hyvää meistä löytyy. Turha vaatimattomuus on pahasta, mutta liian leviästi ei kannata myöskään paikalle marssia. Ensi vuosi on tulevaisuuden identiteetin rakennusvuosi. Warkaus-seura kutsuu mukaan kaikki varkautelaiset tulevaisuustalkoisiin osana Suomi 100 -juhlavuotta! Hyvää syksyä! Parranajoa ennen ja vielä nykyisinkin Sirpa Ollikainen Useimpien miesten aamutoimiin kuuluu parranajo. Egyptiläisistä seinämaalauksista siitä löytyy kuvauksia jo 5000:n vuoden takaa. Silloin ajovälineenä käytettiin mm. piikiveä ja simpukoiden kuoria. Rikkaat käyttivät ajovälineinä kullasta ja pronssista taottuja pyöreita levyjä. Myöhemmin keksittiin partaveitsi. Se olikin ainoa parranajoväline 1800-luvun puoliväliin saakka. Silloin keksittiin kaksija vaihtoteräiset partahöylät, jotka ovat edelleen käytössä. Me kutsumme niitä partakoneiksi. Sähköinen partakone keksittiin v. 1926. Partaveitsellä on edelleen uskollinen käyttäjäkuntansa. Sekä veitsen kunnossapito että ajo vaatii aikaa vievää opiskelua, mutta tulos on palkitseva niin iholle kuin miehen huolitellulle ulkonäöllekin. Partaveitsi on teroitettava pari kertaa vuodessa, tarpeen vaatiessa useamminkin. Ennen lä- hes jokaista ajokertaa veitsi stropataan, viimeistellään ajoa varten käyttökuntoon yleisimmin parkitsemattomasta nahasta valmistetun nahkaremmin avulla. Ajoa varten kasvot kostutetaan tai kevyesti öljytään, jotta parta tai sänki pehmenee. Sitten iho vaahdotetaan joko parta- tai saippuavaahdolla partasudin avulla. Hyvän lopputuloksen saamiseksi suoritetaan useita ajoja. Ensin ajetaan ns. myötäajo ylhäältä alaspäin, sekä posket että kaula. Vetojen välissä veitsestä pyyhkäistään vaahto pois. Sitten vaahdotetaan kasvot uudelleen, ja suoritetaan ns. vaaka-ajo. Posket ajetaan sivuilta keskelle. Jälleen vaahdotetaan ja ajetaan ns. vasta-ajo. Kaula ja posket ajetaan alhaalta ylöspäin. Vielä vaahdotetaan nenän alus ja ylähuulten ympäristö viistosti sivulta keskelle. Sitä kutsutaan viiksi- tai viistoajoksi. Kasvot kuivataan pyyhkeellä ja levitetään iholle partavoidetta tai -balsamia, ja lopuksi partavettä. Tulos on mallikelpoinen! Jaakko Ikonen Uudet jäsenet liittykää laatuseuraan! Warkaus-seura toivottaa hyvää syksyä. www.varkaus-seura.fi Kuvan välineet ovat Varkauden museon kokoelmista. Mukana on partaveitsi, nahkainen stroppausalusta sekä teroitusta varten teroituskivi. Veisen on lahjoittanut Rosa Nikkinen v. 1957 ja sudin Anna-Liisa Perankoski v.1988. Stroppausalusta ja teroituskivi ovat museolöytöjä, niistä ei ole vastaanottotietoja. (Kuva: Varkauden museot/tuomas Toratti.)
II PU T P Kuulumisia Kajaanista Teksti: Sirpa Ollikainen, kuvat: Jaakko Ikonen Kajaanissa vietettiin 4. 7.8. Suomen Kotiseutuliiton Valtakunnallisia kotiseutupäiviä, ja 5.8. oli Kotiseutuliiton vuosikokous. Kajaani on kaunis, vireä ja kehittyvä kaupunki, joka on Pietari Brahen toimesta perustettu v. 1651. Päivien aikana vallitsi Suomen kesä, siis aurinkoa, sadetta ja tuulta, lämmintä ja viileää. Kotiseutuliitto palkitsee vuosittain muutamia yhteisöjä ansiokkaasta edellisen vuoden toiminnasta. Palkintojen jako suoritetaan vuosikokouksen alussa. Vuoden kaupunginosa-palkinto luovutettiin Porin Reposaarelle, ja Vuoden kotiseutuyhdistyspalkinto Haapajärvi-Seuralle. Kotiseutupäivien avajaisissa Raatihuoneen torilla julkistettiin Vuoden kotiseututeko. Palkinto luovutettiin Saimi Hoyerille ja Janne Leinoselle Punkaharjun entisen Valtionhotellin kunnostamisesta. Kajaanin kaupungin vastaanotolla luovutettiin Kultainen ansiomerkki kajaanilaiselle Maija Rissaselle. Kotiseutuliiton korkein tunnustus, Kotiseututyön ansiomitali, luovutettiin kymmenelle ansioituneelle kotiseututoimijalle. Mitalin saajien joukossa ei tällä kertaa ollut pohjois-savolaisia. Myöntämisperusteina on mm. maakunnalliset tai valtakunnalliset ansiot kotiseututyössä tai merkittävät ansiot paikallisessa kotiseututyössä. Lisää palkituista ja palkitsemisperusteet ovat luettavissa osoitteessa www.kotiseutuliitto.fi. Vuosikokouksessa julkistettiin uusi Kotiseutuliiton rintamerkki, joka luovutetaan valtuustotyönsä päättäneille valtuutetuille. Nyt merkit luovutettiin kuudelle valtuustotyönsä päättävälle valtuutetulle. Kotiseutuliiton vuosikokouksen puheenjohtajana toimi Kajaanin kaupunginjohtaja Jari Tolonen. Kokous sujui reip- paasti. Keskusteluja oli vähän, eikä äänestyksiä ollut lainkaan. Keskusteluja käytiin Seminaarissa ja Keskustelukammareissa. Warkaus-seura ry:n valtakirjalla varustettuna edustajana oli puheenjohtaja Jaakko Ikonen. Eri alueet ehdottavat edustajaehdokkaansa vuosikokoukselle, joka valitsee valtuutetut erovuoroisten tilalle. Valtuustossa on 30 jäsentä, joista puolet on vuosittain erovuorossa. Pohjois-Savon edustajana toimii toista 2-vuotiskauttaan Jyrki Haapala. Valtuutetun toimikausi alkaa ja päättyy vuosikokouksessa. Uudet valtuutetut kuin koko valtuuston kokoonpano löytyy Kotiseutuliiton sivuilta. Suomen Kotiseutuliiton tulevan toiminnan päälinjoiksi hyväksyttiin seuraavat asiat: 1. Kotiseututyö 100-vuotiaassa Suomessa. 2. Kulttuurisesti monimuotoinen Suomi ja suomalaisuus. 3. Asukkaiden osallistumisen vahvistaminen. 4. Uudet toimintamuodot kotiseututyössä. Kokouksessa laadittiin julkilausuma tiedotusvälineille. Se on luettavissa myös näillä sivuilla. Valtakunnallisten kotiseutupäivien teemana oli Tienviitta tulevaisuuteen. Teemaa pohdittiin niin yhdistysten, maakuntien kuin Kotiseutuliiton ja koko Suomen näkökulmasta monissa yhteyksissä. Joka tilaisuudessa tuotiin esille maakunta, Kainuu, jonka keskuspaikka Kajaani on. Korostettiin maakunnan yhtenäisyyttä ja yhteisiä tavoitteita. Seminaari ja Keskustelukammarit olivat antoisia. Ne antoivat ajattelemisen aihetta oman yhdistyksen toimintaan. Päivien aikana vieraille tuli selväksi, että Kajaani on sekä Eino Leinon että Elias Lönnrotin ja Kalevalan kaupunki. Musiik- Kotiseutuliiton vuosikokous meneillään. kinäytelmä Laulavia latvoja syviä juuria, Eino Leino ja kotiseutu oli Kainuun Eino Leino -seura ry:n tuotantoa. Siinä kuvattiin Eino Leinon elämä. Musiikkina oli uuden sävellysasun saaneet Eino Leinon runot. Koskettavaa katseltavaa ja kuunneltavaa! Kotiseutugaalassa musiikista vastasi Panleino-kvartetti. Se lauloi Eino Leinon runoja vanhoilla, tutuilla sävelillä. Nostalgista! Kotiseutugaalassa tuli esille Kajaanin kaupungin tunnus, joka on terva. Tervaa kuljetettiin 1700 1800-luvuilla soutamalla Ouluun. Terva oli kysyttyä tuotetta, joten menekki oli taattu ja tuloja kertyi. Illallisella nautittiin tervaleipää poro-juustoleipäkeiton kera ja lopuksi kahvia tervakonvehdin kera! Myös tervanpolttoon oli mahdollisuus tutustua, samoin kuin seurata tervasoutunäytöstä Tervakanavalla ulkomuseoalueella. Toinen kaupungin tunnus on keskelle Kajaanin jokea rakennetun linnan rauniot. Linna rakennettiin v. 1604 ja se tuhoutui räjäytyksessä v. 1617. Yön pimetessä oli mahdollista joen partailla seurata näytöstä Kotiseutupäivien avajaisjuhlallisuuksia Raatihuoneen torilla. Ruotsalaiset sotilaat esiintyvät linnan valtaus- ja räjäytysnäytöksessä. linnan valtauksesta ja nähdä linnan pyrotekninen räjäytys. Tykit paukkuivat niin, että monet kaipailivat korvatulppia! Erilainen elämys oli koettavissa Ekumeenisessa jumalanpalveluksessa Rantapuistossa. Ensin oli 45 minuutin mittainen luterilainen palvelus ja heti perään samanmittainen ortodoksinen palvelus. Mukana oli molempien seurakuntien kuorot, jotka yhdessä esittivät kaiken musiikin. Kokemus oli kaunis ja liikuttava. Sääkin oli suosiollinen, ja aurinko paistoi! Aivan lopuksi lähetettiin seppelpartio sankarihaudoille. Kuvia Kotiseutupäiviltä löytyy Kotiseutuliiton sivuilta www.kotiseutuliitto.fi. Kajaanin kaupunkiin ja ympäristöön oli mahdollisuus tutustua retkillä. Vuoden kuluttua, 10. 13.8. vietetään Valtakunnallisia kotiseutupäiviä Jyväskylässä, ja vuosikokous on 11.8. Tällaisten päivien parasta antia on muiden samanhenkisten ihmisten tapaaminen, keskustelut, kokemusten vaihtaminen ja yleensä yhdessä oleminen. Siitä saa uutta puhtia omaan toimintaan!
II PU T P Julkilausuma Suomen Kotiseutuliiton vuosikokous 5.8.2016 Suomen Kotiseutuliitto haluaa nostaa identiteettityön keskeiseksi osaksi alueellista elinvoimaisuuden kehittämistä sekä kannustaa tulevia maakuntahallintoja ottamaan paikalliset ja alueelliset toimijat mukaan kehittämistyöhön. Suomen Kotiseutuliiton vuosikokous antoi Kajaanissa perjantaina 5. elokuuta julkilausuman, jolla se haluaa kiinnittää maamme aluehallintoa uudistavien tahojen sekä tulevien alueellisten toimijoiden huomiota identiteettityön keskeiseen rooliin alueiden elinvoimaa kehitettäessä. Nykyisessä alueiden kehittämistä koskevassa laissa on maakunnallisten liittojen roolissa korostunut maakunnallinen kaavoitus ja aluekehitys. Alueellisen toiminnan yhdeksi tehtäväksi on laissa kirjattu kulttuurin edistäminen, mutta käytännössä tämä työ on ollut liittojen oman aktiivisuuden varassa. Yhtään aluekehitystehtävien merkitystä väheksymättä on todettava, että maakunnallisten liittojen rooliin on jäänyt huomattava aukko, kun liittojen tehtäväalueita kirjattaessa ei ole kiinnitetty huomiota alueelliseen identiteettityöhön. Käynnissä oleva maakuntahallinnon uudistus tarjoaakin hyvän mahdollisuuden ottaa alueellisiin identiteetteihin ja kotiseutuun sitoutumiseen liittyvät voimavaratekijät jälleen maakunnallisen kehittämistyön keskiöön. Suomen maakunnat heimoineen ovat jo yli 140 vuoden ajan kuuluneet kansalliseen kuvastoomme ja yhteiskunnan voimakkaan modernisaation jälkeenkin kansalaiset kokevat maakunnallisen sitou- Yhdistykset, järjestöt! Suomi 100 Juhlavuoden odotuksessa ja Juhlavuonna 2017 Såltin Sali Kotiseutukeskuksessa on käytettävissä ilman korvausta. Såltin Salin varauskirja on LakiMajakassa, Ahlströminkatu 10, puh. 0403744158 Lisätietoja Såltin Salista: www.warkaus-seura.fi/ Såltin Sali tumisensa eläväksi ja voimakkaaksi. Maamme hallituksen alueellisen tehtävänjaon linjauksessa (5.4.2016) maakunnille tulee jälleen vastuuta maakunnallisen identiteetin ja kulttuurin edistämisestä. Käytännössä tähän vastuualueeseen kuuluvina maakunnallisina tehtävinä hallitus on kirjannut kulttuuriympäristön hoidon sekä maakunnallisen identiteetin, elinvoiman ja kulttuurin sekä hyvinvoinnin ja liikunnan edistämisen. Suomen Kotiseutuliiton vuosikokous pitää näitä hallituksen kirjauksia merkittävinä siksi, että niissä tunnistetaan ja tunnustetaan alueellisen perinnetyön sekä muiden kulttuuriharrastusten ja kansalaistoiminnan merkitys aluekehittämisessä. Liitto pitääkin tärkeänä, että tulevat maakuntahallinnot ottavat hallituksen kirjaukset huomioon ja varaavat kehittämisresurssia myös kansalaistoiminnan edistämiseen alueellaan. Maakuntahallintojen on käynnistettävä yhdessä alueidensa kuntien ja muiden toimijoiden kanssa pitkäjänteistä kehittämistyötä, jossa paikalliset ja alueelliset toimijat voivat osallistua maakuntiensa elinvoiman vahvistamiseen. Suomen Kotiseutuliitto on kotiseututyön valtakunnallinen keskusjärjestö ja maamme suurin kulttuurialan kansalaisjärjestö, jolla on noin 850 yhteisöjäsentä ja 220 henkilöjäsentä. Liiton yhdistysjäsenkentässä toimii noin 150 000 aktiivista kansalaista. Kotiseutuliitto on aktiivinen paikallisuuden puolestapuhuja, joka edistää monimuotoista suomalaista kulttuuria ja paikalliskulttuurien arvostusta, kehittää ja tukee kotiseututyötä sekä palvelee jäseniään kotiseututyön etujärjestönä. Kajaanin ev.-lut. kirkko, joka on rakennettu v. 1896. Kajaanin linnan (1604 1716) rauniot.
Kukkivan kasvin arvoitus Teksti: Sirpa Ollikainen, kuvat: Vesa Moilanen Kotiseutukeskuksen pihalla on samassa paikassa kukkinut keltakukkainen kasvi ainakin 1990-luvun alkuvuosista lähtien. Kukka on kuin niittyleinikillä, mutta lehdet erilaiset. Etsin sitä kasvikirjoista, mutta en löytänyt, eikä kukaan tuttavistanikaan sitä tuntenut. Kolme vuotta sitten toukokuun lopulla olin käymässä Porvoossa. Vierailimme Runebergin kotimuseossa, ja sen pihalla samon kuin kadun varressa kukki sama kasvi. Taitoin siitä yhden, ja kysyin henkilökunnalta kukan nimeä. Lopulta ruotsalaisesta kasvikirjasta löytyi sekä ruotsinkielinen että latinalainen nimi. Kirjoitin ne lapulle muistiin. Oksan kukkineen laitoin kalenterini väliin, jossa se on edelleen. Lappu vain ei ole tallessa. Kotona asia unohtui. Kun kesällä uusittiin Kotiseutukeskuksen piharakennuksen katto, jäi kukkapenkki lautojen ja muiden tarvikkeiden alle. Kuvittelin kasvien tuhoutuneen, ja harmittelin asiaa. Nyt siivouksen jälkeen huomasin kasvin nousseen esiin, ja siinä oli muutama kukkakin. Taitoin yhden kukkivan varren, ja vein sen Nea Ikoselle, hän kun on porvoolainen. Kerroin tarinani, ja hän lupasi selvittää kasvin nimen. Eipä aikaakaan, kun sain tiedon. Kaiken taustalla on toinen tarina. Tyyskänniemen ensimmäisen isännän, tohtori Sannfrid Hällströmin nuorin poika, Han- II PU T P nes Hällström, vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Tyyskänniemessä. Hän opiskeli lääkäriksi Helsingissä. Usein kesäisin hänellä oli seuranaan opiskelutovereitaan tai serkkujaan. Hanneksen äiti, Anna, rakasti puutarhaansa ja kukkapenkkejään, lisäsi kasveja ja hoiti niitä huolella. Kesällä 1883 Hanneksen serkku, Hannes Winter, toi Anna-tädille tuliaisiksi Helsingin yliopiston kasvitarhan puistosta keräämiään harvinaisten kasvien siemeniä. Ne sitten kylvettiin pihamaalle suojapaikkoihin. Tohtori Hällströmin jäädessä eläkkeelle pariskunta muutti v. 1888 Helsinkiin. Valmistuttuaan Hannes sai viran Savonlinnan piirilääkäriksi, ja oli siellä eläkkeelle jäämiseensä saakka. Silloin poismuuttaessaan v. 1938 hän teki vaimonsa ja nuorimman poikansa kanssa laivamatkan Varkauteen. Hän halusi vielä kerran nähdä lapsuutensa ja nuoruutensa paikat. Tyyskänniemeä isännöi tohtori Såltin, joka oli Hannekselle entuudestaan tuttu. He katsastelivat paikkoja. Ihmeekseen Hannes huomasi pihalla kasvavan kasveja, joiden siemeniä he olivat lähes 50 vuotta aikaisemmin pihalle kylväneet. Hanneksen perheellä oli koti Helsingissä, mutta kesällä 1941 he joutuivat lähtemään evakkoon tuttuun pappilaan Jalasjärvelle. Siellä Hannes kirjoitti laivamatkasta Savonlinnasta Varkauteen sekä kertoi muistojaan niin ympäristöstä, perheensä elämästä kuin kodistaankin. Noissa muistelmissa hän kertoo kasvinsiemenistä ja mainitsee viisi löytämäänsä kasvia latina- laisilla nimillä. Yksi noista hänen kirjoittamistaan nimistä on Chelidonium majus. Suomalainen nimi on keltamo. Juuri keltamoita kasvaa Kotiseutukeskuksen pihalla. Lienevätkö v. 1883 kylvettyjen siementen jälkeläisiä, ja niiden, jotka kukkivat vielä v. 1938. Mikäli ovat, niin nyt niiden kylvämisestä olisi kulunut 133 vuotta. Uskomatonta! Keltamo on unikkokasveihin kuuluva kasvi. Sen korkeus on 40 60 cm. Kukat ovat kirkkaan keltaiset, ja niissä on neljä terälehteä. Kasvin varsi on tukeva, ja taitettaessa siitä valuu oranssin väristä maitiaisnestettä. Lehdet ovat päältä kellanvihreät ja alta siniharmaat. Hedelmä on pitkä ja hoikka kota. Samassa kasvissa on yhtä aikaa sekä kukkia että hedelmiä. Keltamo kasvaa lähes koko Euroopassa, mutta ei pohjoisessa. Suomessa se kasvaa etelässä, joskin Satakunnassa, Hämeessä ja Kymenlaaksossa sitä on tavattu. On tutkittu, että munkit lienevät tuoneet sen 1400-luvulla lääkekasviksi. Se on siis muinaistulokas. Lääkkeenä sitä on käytetty keitettynä, voiteena, puristemehuna ja jauheena. Sitä on käytetty silmäsairauksiin, virtsaamisvaivoihin, maksatauteihin, hammassärkyyn, hinkuyskään sekä pisamien, känsien ja syylien poistoon. Kaikki keltamon osat ovat myrkyllisiä. Maitiaisneste voi aiheuttaa kosketusihottumaa. Kasvista on keitetty myös väriainetta lankojen ja kankaiden värjäykseen. Nyt on yksi kasviarvoitus ratkaistu. Milloinkahan löytävät jäljellejääneet neljä muuta nimensä?
9 Kylähullu Lehtinen: M aaseutu elossa tekemisen meiningillä Teksti ja kuvat: Vesa Moilanen Suomen valtakunnallinen Kylähullu numero 10, Seppo Lehtinen Iitin Vuolenkoskelta, sanoo, että jokainen kylä on omanlaisensa ja liikkeelle kehitystyössä pitää lähteä olemassa olevilla resursseilla, kovalla tekemisellä, halulla ja tahdonvoimalla. Ja kun saadaan jotakin aikaan, niin pitää muistaa innostaa uusia ihmisiä. Lehtinen sanoo, että hänet tunnetaan Etelä-Suomessa nimellä Touhu-Seppo. Valtakunnallisena Kylähulluna Seppo oli vuosina 2009 2010 ja vähän normaalia pidemmän ajan kaksi vuotta ja kolme kuukautta. Kylähullun työuraksi kun on päätetty kahden vuoden aika. Lehtinen kertoo, että Kylähulluna ollessaan hän kiersi ympäri Suomea ja puhui 137 tilaisuudessa. Kylälle kuuluu hyvää. Kylän väkiluku on vuodesta 2003 lähtien kasvanut 23 prosenttia. Nuoret ovat vetovastuussa kyläyhdistyksessä ja kylän kehitysyhtiössä, Omakylä Vuolenkoski Oy. Nuorille on annettu tilaa, talkoilla on tehty kevyenliikenteenväylää, laitureita ja rantoja. Kehitysyhtiö tuottaa palveluja ja omistaa 10 hehtaaria kaavoitettua tonttimaata, Seppo kertoo. Vuolenkosken nettisivut puolestaan kertovat, että Omakylä Vuolenkoski Oy on Suomen ensimmäinen kyläläisten itsensä omistama elinkeino- ja kehitysyhtiö. Osakkaina yhtiössä yhteensä 139 kylän vakinaista ja vapaa-ajanasukasta sekä yritystä. Kehitysyhtiön tuotto jää kaikkineen Vuolenkosken kylän kehittämiseen sen asukkaiden hyväksi. Omakylä Vuolenkoski Oy on perustettu syksyllä 2008 ja yhtiön tunnuksen on suunnitellut professori, graafikko Kyösti Varis. Huutokauppakeisari Aki Palsanmäki meklaroi tuttuun tapaansa ja veti Husulan Vintin pihamaalle n. 1.700 ihmistä. Pääministeri pyöräretkellä Lauantaina 13.8. Vuolenkosken kylällä kuhisi väkeä vesisateesta huolimatta kun Husulan Vintin pihamaalla pidettiin huutokauppaa ja meklarina oli itse Huutokauppakeisari Aki Palsanmäki. Liikenteenohjaajien arvion mukaan vähän ennen puoltapäivää paikalla oli n. 1.700 ihmistä. Huutokauppatavarat ovat omia tavaroita, ostettu kuolinpesiltä ja mitä matkan varrella vuosien mittaan on karttunut. Pojallani on rakennusliike ja minä olen mukana vanhana isäntänä, niin siirrämme vanhoja hirsirakennuksia paikasta toiseen ja siinä mukana tulee tietynlaisia arvoesi- Pääministeri Juha Sipilä oli mukana pyöräilemässä vesisateessa lauantaina 13.8. Vuolenkoskella, ja Pyörät Pyörimään -tapahtuma pysähtyi hetkeksi. Kylähullu 2009 2010, Seppo Lehtinen, toivotti pääministerin tervetulleeksi. neitä, totesi Seppo, jonka kanssa lyhyesti tarinoidessa hän kertoi, että odotellaan tässä kohta pääministeri Juha Sipilää tulevaksi polkupyörällä paikalle. Kun aikoinaan tehtiin talkoilla pyörätie ja pääministeri on joskus luvannut, että tulee sen pyöräilemään. Puoli vuotta sitten suunniteltiin reittejä ja tälle päivälle reittiä Tuohikotista Vuolenkoskelle, Nastolaan ja Lahteen. Pääministeri oli alustavasti lupautunut pysähtymään, ottaa makkarat ja paiskaamassa kättä Huutokauppakeisarin kanssa. Ja hetken odottelun jälkeen paikalle ilmaantui ensin huoltobussi ja sitten vesisa- teessa pyöräilijöiden letka, joukossa pääministeri Sipilä. Kaikkinensa kyseessä oli edellispäivänä Lappeenrannasta startannut Pyörät Pyörimään -tapahtuma, joka päättyi Raumalle 16.8. Keskustalaiset pyöräilivät neljännen kerran läpi Suomen ja reitin varrella järjestettävissä tilaisuuksissa ja tapahtumissa keskusteltiin tulevaisuuden kuntien rooleista ja tehtävistä sekä kuntavaaleista kuten myös kiertotaloudesta. Pyöräilyreittiin oli paikkakunniksi valittu mm. Lappeenranta ja Forssa, jotka molemmat kuuluvat Suomen ympäristökeskuksen hiilineutraalisuuden edelläkävijäkuntiin. Yrittäjänaisilla riittää ideoita ja aktiivisuutta Teksti ja kuva: Vesa Moilanen Mitähän Päiviönsaaren Koskipuistoon tulee seuraavaksi? Koskipuistossa olleet tontut ovat nyt lepäämässä, mutta ennen joulua kyllä Koskipuistossa on taas jotakin koettavaa. Kyllä, kyllä sanoi Keski-Savon Yrittäjänaisten aktiiviryhmä torikahvilassa. Yrittäjänaiset ovat kesäaikaan kokoontuneet omakustanteiselle aamukahvihetkelle torikahvilaan ja talvisaikaan aamukahville kahvilaan. Parin vuoden ajan on kokoonnuttu aamukahville, jonne voi tulla tutustumaan yhdistyksen jäseniin ja saada tietoa toiminnasta. Paljon aamukahvivieraita onkin käynyt tutustumassa porukkaan. Ja torikahveilta oli lähtenyt idea Koskipuiston osalta viime syksynä, jolloin vieraana oli kaupunginjohtaja Hannu Tsupari. Keskustelunaiheena oli muun muassa erilaiset tapahtumat Varkaudessa ja kun juuri samoina aikoina oli käynnissä Varkaus liikkeelle -kampanja, niin pulpahti pinnalle idea saada varkautelaisia liikkeelle Koskipuistoon liikuttaen lapsia ja aikuisia koko perhettä. Yrittäjänaisten porukka sanoi ihan yhteen ääneen, että heillä tulee vaikka minkälaisia ideoita ja syttyminen tapahtuu pienellä varoitusajalla virkeä porukka ja äärimmäisen aktiivinen puheenjohtaja Tiina Grönlund. Luovuus ja hulluus. Yritetään virkistää Iloisia ilmeitä Keski-Savon Yrittäjänaisten aamukahvipöydässä torikahvilan katoksen alla. Kuten kuvasta näkyy, satoi vettä. Kuvassa (vas.) Tiina Grönlund, Eliisa Moilanen, Satu Penttinen, Mervi Virtanen, Satu Haukka, Soile Varpunen-Aalto, Mervi Aihkisalo-Gustafsson, Terhi Riikonen ja Mira Leskinen. muita ihmisiä ja myös itseämme, idearikas ja kekseliäs porukka sanoi. Niin, ja Varkauden Kesäkatu-illatkaan eivät kuihtuneet, kun yhdistystä pyydettiin järjestäjiksi. Ja kaikki on kuulema mahdollista myös ensi kesän osalta. Vaikka tämän vuoden Kesäkadut ovat jo takana, niin Yrittäjänaisilla on suunnitelmissa järjestää kesäkatutyyppinen Syyskatu -tapahtuma torstaina 1.9. näin kerrottiin aamukahvitapaamisessamme. Tapahtuman luonteeksi porukka kaavaili, että ky- seessä olisi, että Kauppakadun yrityksissä tapahtuisi ei niinkään kadulla. Samassa yhteydessä myös tuotiin julki 11.9. valtakunnallinen Kävele Naiselle Ammatti -tapahtuma, joka on Keski-Savon Yrittäjänaisten osallistumissuunnitelmissa.
10 Kiven Olviretken julkaisemisesta tasan 100 vuotta Teksti: Marie von und zur M hlenheide Oktoberfestiä on vietetty Münchenissä syys-lokakuussa saksalaisella perinpohjaisuudella jo vuodesta 1810 lähtien; pitihän kruunuprinssi Ludwig Baijerilaiselle saada kunnon hääkekkerit. Myöhemmin kuningas Maksimilian I määräsi juhlaniityn nimeksi Theresienwiesen, uuden miniänsä kunniaksi. Niitylle rakennettiin karuselli ja keinuja, ja vuosisadan lopulla otettiin käyttöön suurikokoiset oluthallit. Yhden sortin ennätys tehtiin Oktoberfestin 100-vuotisjuhlissa, missä kitattiin olutta 1,2 miljoonaa litraa. Suurimman yleisömäärän festivaali saavutti vuonna 1985, jolloin paikalla oli 7,1 miljoonaa oluen ystävää. Tietysti nyt puhutaan maailman suurimmasta ja tuottoisimmasta kansanjuhlasta. Mystistäkin touhua on oluen juonti Münchenissä: kolmesti on Halleyn komeetta osunut juhlimaan tapahtumaa: vuosina 1835, 1910 ja 1985. Ja tämä tarina on tosi, ovathan tiedot Saksan suurlähetystön virallisilta sivuilta. Oktoberfestin peruuttamiseen tarvitaan elämää suurempia syitä, kuten vaikkapa koleraepidemia tai maailmansota. Historiaan mahtuu monia erikoisuuksia. Vuonna 1880 Oktoberfestissä esiintyi muuan taituri opetettuine koirineen, jotka osasivat pelata korttia ja tanssia. Lisäksi koirat tunnistivat valokuvista kaikki Euroopan hallitsijat. Siellä on myös nähty maailman ensimmäinen siirrettävä vuoristorata. Kerran herrat I. ja M. Hager saivat diplomit juotuaan kumpainenkin kymmenen kolpakkoa olutta. Perinteisin juomalaulu on kotoisin Baijerin koillisosasta; se joka päättyy Oans, zwoa, drei! G suffa! ja jonka jälkeen juoma kumotaan kurkkuun. Olutfestivaalin on vuodesta 1950 avannut aina kaupungin ylipormestari lyömällä ensimmäisen oluttynnyrin tapin irti. Kunniatehtävästä onkin otettu paineita sitä on pelätty enemmän kuin vaalipäivää. Ylipormestari Christian Udelle pottuiltiin raatihuoneella pitkään, kun hän oli tarvinnut seitsemän lyöntiä. Seuraava selvisi jo neljällä. Terve, ruskee ohranneste! Olviretki Kiven tapaan Nykyään samanlaisia olutjuhlia järjestetään ympäri maailmaa, Varkautta myöten. Mutta miksi tyytyä baijerilaisten juomalauluun, kun meillä on kotoperäisiäkin värssyjä? Kansalliskirjailijamme Aleksis Kivi kirjoitti näytelmänsä Olviretki Schleusingenissa kesällä ja syksyllä 1866. Tuo näytelmällinen osotelma 4:ssä osassa oli komedia juopottelusta, mutta Kiven omana aikana siihen suhtauduttiin torjuvasti. Niinpä se ilmestyi vasta 1916 Kiven Kootuissa teoksissa, yli 40 vuotta kirjailijan kuoleman jälkeen. Arveltiin, että aihe liippasi liian läheltä Kiven omia elämäntapoja. Ainakin tutkija Viljo Tarkiainen kertoo, miten Kivi saapui syyskuussa 1866 Siuntiosta Helsinkiin aikomuksenaan lukea käsikirjoitus kavereilleen tilapäisessä majapaikassaan, matalassa puutalossa eteläpuolella esplanaadia. Ystävien saapuessa huoneen lattialla oli kokonainen korillinen olutta, josta Kivi oli jo kylläksensä nauttinut. Huonosti baijerilaisen olutretken lukeminen sujui ja kävi viimein mahdottomaksi. Mutta siirrytäänpä itse näytelmään, vuoteen 1866, Schleusingeniin, Thüringerwaldin eteläisille rinteille, pieneen olutkapakkaan, missä Preussin ja Baijerin sota ei sotilaita juuri häiritse Terve, ruskee ohranneste, Terve, jumal kultasuu! Sua ain tahdon kunnioittaa Kumartaen tomuhuun, Sulle annan Sydämeni, Sulle kannan Kiitosuhrit Mä temppelissäs kontien. Oi olvi ijankaikkinen! Valvoissani, maatessani Muistan voimaas kuohuvaa. Oikein! Istukaat siinä ja ryypiskelkäät koreasti, olkaat iloiset ja karkoittakaat murhe meren syvyyteen. Iloinen mieli elää kauvan, jaa, kauvan elää iloinen mieli. Se on Tommin päästin täällä. Eläköön ilo ja eläköön vahtova olvi! Kosk ystäväs sä kadotat, juo oltta, kosk tyttös sinut pettää, juo oltta, kosk sodan jumala sun taistelotanterelta pieksee verisellä päällä, juo oltta kuin ennen Olvi-Göran se suuri, ukko Herrassa lepäävä nyt. Yhdestä suusta, toverit, laulakaamme olven kunniaa. Heleijaa! yhdestä suusta. TOMMI (baijerilainen sotilas): Terve, ruskee ohranneste, Terve, voima kuohuva! Kaikki menköön suren suuhun, Kuin vain olvi olla saa. Mitä huolin Vaihka iskis Taivaan nuoli Maailman halki Ja polttais palleroisen maan, Kuin mä ja olvi ollaan vaan? Terve, ruskee ohranneste, Terve, voima kuohuva! (Sitaatti: Aleksis Kivi: Teokset 1, Hki 1972) Oi olvi ijankaikkinen... Parhaat Oktoberfestin jatkopaikat:
11
12 Suomen kultamitalijoukkue lentopallossa. Kuvassa (vas.) Juha Ojastenmäki, Risto Aholainen, Tuija Helander, Teijo Hietanen, Jukka Saarinen, Isto Törrönen ja Reijo Hilli. (Kuva: Minna Törrönen.) Menestystä Varkauteen Euroopan-mestaruuskisoista Teksti: Vesa Moilanen Varkauteen tuli heinäkuun puolivälissä mitaleja EM-kisoista. Kyllä. Nimittäin varkautelaisella Isto Törrösellä oli tuomisinaan yksi kulta- ja yksi hopeamitali sekä sijoitussija Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU:n järjestämistä elinsiirron saaneiden urheilun Euroopan-mestaruuskilpailuista, jotka pidettiin Vantaalla 10. 17. heinäkuuta. EM-kilpailut olivat 14 lajin monilajikilpailut, joihin saapui kilpailijoita 24 Euroopan maasta. Kaikkiaan kisoihin oli ilmoittautunut n. 800 henkilöä, joista urheilukilpailuihin osallistui n. 550 henkilöä. Vapaaehtoiset mukaan lukien lähestyttiin 1.000 osallistujan rajaa. Isäntämaa Suomen joukkueessa oli mukana lähes sata osallistujaa. Suomen joukkueessa oli peräti 15 ensikertalaista ja toisaalta mukana oli puolenkymmentä kisaveteraania, jotka olivat mukana jo vuonna 1994, jolloin SYKE järjesti sydän- ja keuhkosiirrokkaiden EM-kisat ensimmäistä kertaa Suomessa. EM-kilpailuissa oli mu- kana myös 400 metrin aitojen Suomen ennätyksen haltija Tuija Helander. Isto Törrönen osallistui kisoihin ensimmäistä kertaa ja kokemustaan hän luonnehtii hyvin antoisaksi. Kisojen aikana sai vertaistukea ja myös kuuli toisilta siirrokasurheilijoilta, että muillakin on vaikeaa. Ja tietysti tapasi muunmaalaisia. Sydän- ja keuhkosiirrokkaiden kisat ovat paljolti ns. marginaaliurheilua, jossa sponsorit ovat vähissä. Isto sai pientä sponsorirahaa Kommilan Apteekilta, jota hän haluaa kiittää myös Sykkeessä-kaupunkilehden välityksellä. Iston kultamitali tuli lentopallossa, jossa Suomen joukkue saavutti kuudennen Euroopan-mestaruuden peräkkäin. Suomella oli pelaamassa kaksi joukkuetta ja Isto vähän harmittelee, ettei isäntämaan joukkueet olleet vastakkain loppuottelussa. Hopeaa lentopallossa sai Kreikka. Keilailu meni yllätyksenä yläkanttiin ja tuli hopeaa omassa sarjassani. Ja myös ykkössija tuli Suomeen. Sulkapallossa pääsin sijoitusijoille ja yhtenä päivänä sain Sisu-palkinnon, joka on kotona tärkeällä paikalla, kertoo Isto, jonka tarkoituksena oli osallistua myös kuulantyöntöön ja pallonheittoon. Nämä lajit jouduttiin kuitenkin sateen vuoksi peruuttamaan, koska kisa olisi mennyt vaaralliseksi. Keuhkonsiirto Isto Törrösellä oli tuomisinaan kaksi mitalia EMkisoista. Suunnitelmissa on olla mukana kisaamassa MM-kisoissa Malagassa ensi kesänä. (Kuva: Vesa Moilanen.) Suomessa on keuhkonsiirtoja tehty vuodesta 1990 lähtien. Viime vuonna Suomessa tehtiin 24 keuhkosiirtoa paras vuosi on ollut 27 keuhkonsiirtoa. Kaikkiaan 200 keuhkonsiirron raja ei vielä ole rikkoutunut. Keuhkonsiirto-operaation jälkeen Isto vietti viisi viikkoa Meilahden sairaalassa, jossa keuhkonsiirrot tehdään. Vuosi piti olla ilman lentopalloa, sen jälkeen terveyspuolella oli juurikanavanahtaumat ja sitten soliskuopassa kasvain, jolle annettiin sytostaatti- ja sädehoitoa. Nämä hoidot päättyivät neljä ja puoli viikkoa ennen EM-kisoja eli toisille tuli aika paljon tasoitusta. Kasvain on saatu pois ja se on voitettu kanta. Osasyynä kasvaimiin joillakin on hylkimislääkkeet, kertoo Isto, joka käy kontrolleissa Kuopiossa kolmen kuukauden välein Helsingin Meilahdessa puolen vuoden välein. Isto Törröselle tehtiin keuhkonsiirto 15.7.2013. Prosessi terveysasioissa oli kuitenkin käynnistynyt jo vuosikymmen aikaisemmin, jolloin lääkäri ennakoi, että Iston työt on tehty. Lääkäri ennakoi, että keuhkonsiirto tullaan tekemään vuoden sisällä. Iston harvinainen sairaus ei edennytkään nopeasti ja aktiivinen liikuntaharrastus piti kuntoa yllä. Liikuntaa ja puulaakiurheilua hän on harrastanut koko elämänsä ajan parhaina päivinä oli liikuntaa ollut jopa kah- Liikuntaa kunnon mukaan desti päivässä lajeina puulaakilentopallo, Keuhkonsiirron jälkeen Iston elämä muutkoripallo, sulkapallo, keilailu ja jalkapallo. tui täysin. Nyt pystyy liikkumaan ja välillä meinaa mennä ylikin. Pyrkimyksenä on, että elämisentasolla pitää olla hyvä lihaskunto, jotta pärjää, koska hylkimislääkkeet vievät lihaskuntoa. Aamuisin yritän lähteä liikkeelle pienellä voimistelulla ja saada liikunnasta iloa jokaiseen päivään. Kun lähtee liikkumaan, päivä kääntyy positiivisemman puolelle. Liikuntaa vähän kerrallaan, mutta paljon viikossa. Ja rasitus nimenomaan oman kunnon mukaan. On myös ymmärrettävä, ettei lähde liikkumaan kuumeisena tai flunssaisena. Eikä kuntosalilla yritä maksimipainoja ennemmin toistoja, sanoo Isto, jolle Medifys on tehnyt harjoitteluohjelmat. Kelan kuntouttavana hoitajana on ollut Marketta Pöllänen jo monen vuoden ajan. Hän tietää taustani, on auttanut paljon ja on ollut minulle kannustaja, fyysinen ja henkinen valmentaja. Siirrokasurheilukisoihin tähtäävät käyvät harjoitusleireillä vähintään kolme kertaa vuodessa. Vielä tämänkin vuoden puolella leiritystä on tulossa. Leirit ovat hyviä tapahtumia. Esimerkiksi lentopallossa mukana on yleensä puolenkymmentä joukkuetta, joille vastustajiksi on kerätty leiripaikkakunnalta entisiä puulaakijoukkueita, mukana myös kakkossarjan pelimiehiä. Pelit ovat itse asiassa kovempia kuin kisoissa, sanoo Isto, jonka mielessä on jo ensi kesän MM-kisat Malagassa ja seuraavan vuoden EM-kisat Italiassa. Varkaudessa sydän- ja keuhkosiirrokkaiden SYKE-kerho on kesäaikaan tauolla, mutta muutoin kerho kokoontuu kuukausittain. On mainio tilaisuus saada vertaistukea ja vaihtaa kuulumisia. Sydän- ja keuhkosiirrokkaiden valtakunnallinen SYKE ry on perustettu vuonna 1990 toimimaan sydän-, keuhko- ja sydänkeuhkosiirrokkaiden sekä heidän läheistensä yhdyssiteenä ja etujärjestönä. Jäsenmäärä on lähes 600, joista puolet elinsiirrokkaita.
Lymfaterapialla elvytetään kehon imunestekiertoa Lymfaterapeutti Jarmo Pulliainen osoittaa tärkeää paikkaa ihmiskehossa kaulassa on n. 160 imusolmuketta. Lymfaterapiahoitoja hän vie tarvittaessa myös asiakkaan luo ja sairaanhoitajan koulutuksen pohjalta hän tekee myös kotisairaanhoitoa. Teksti ja kuva: Vesa Moilanen Lymfaterapiaa on käytetty vuosikymmeniä turvotuksien hoidossa, mutta paljoltikosmeettisella puolella, ja käytännössä lääkärien tietämys ja tutkimusnäyttö on ollut hyvin vähäistä, sanoo Lymfaterapia Jamo Oy:n yrittäjä, lymfaterapeutti ja sairaanhoitaja Jarmo Pulliainen, joka kesän aikana on käynnistänyt oman yrityksensä toimintoja. Nyt tehdään paljon työtä, että saadaan hoitomuotoa esille ja että lääkärit tiedostaisivat lymfaterapian edut potilaiden hoidossa. Itse peilaan lymfaterapiaa sairaanhoitajan suunnasta käytännössä eri suunnasta kuin fysioterapeutit, hän toteaa. Työuransa aikana hän on työskennellyt leikkaussalinhoitajana KYS:ssa, Pieksämäen sairaalassa ja Mehiläisessä Kuopiossa. Tällä hetkellä hän työskentelee parina päivänä viikossa leikkausosastolla Varkauden sairaalassa, sekä tekee lymfaterapiaa. Lymfaterapiatoimipaikkoja ovat Terveystalo Varkaudessa ja Leppävirralla, sekä IteLasaretin ja Mehiläisen toimipisteet Kuopiossa, hoitohuone löytyy myös kotoa. Pystyn myös menemään asiakkaan luo, koska käytössäni on fysioterapiahoitotaso, jonka voin tarvittaessa ottaa mukaan asiakaskäyntejä varten, sanoo Jarmo. Leikkaussalihoitajana tuli pohtineeksi turvotusta yleensä. Hän keskusteli asiasta lymfaterapiaopettaja Tarja Kokkosen kanssa. Hänen kanssaan alettiin pohtia ongelmallisia turvotuksia, joita oli leikkauksen jälkeen tullut, miten voisi auttaa ja kiinnostuin lymfaterapiasta näiden potilaiden tiimoilta. Lymfaterapeutiksi opiskelu tapahtui työn ohella monimuoto-opiskeluna Es- poon hierontakoulu Atlaksessa ja opiskelun edetessä aloin käyttää lymfaterapiaa omassa työssäni. Oikeastaan kaikki leikkausasiakkaat käsittelin lymfaterapian keinoin. Oli hyvä mahdollisuus seurata asiakkaiden tilaa, arvioida leikkauksen jälkeistä turvotusta käytännössä, tuumaa Jarmo. Kun hänelle itselleen oli tullut vahvistusta siitä, että lymfaterapia on eräs hyvä turvotuksen helpottaja, niin hän ajatteli aikanaan lähteä eteenpäin ja opiskelemaan alaa, jota hän pystyy katsomaan laajemmasta näkökulmasta sairaanhoitajan koulutuksen pohjalta ja myös siltä osin, että lääkäritutuiltaan hänen on helppo kysyä asioista. Nestekierto tehostuu Kun Jarmolta kysyy, että mitä lymfaterapia oikeastaan on, niin vastauksena on, että yksinkertaisilla, kevyillä otteilla saadaan nestekierto tehostumaan ja turvotus lähtee. Tottakai pystytään helpottamaan myös lihasjumeja. Jos esimerkiksi urheilijalla on kova treeni alla, niin maitohapot saadaan nopeammin pois lihaksista eli päästään tar- vittaessa lihastasolle. Lymfaterapiassa nesteet lähtevät liikkeelle ja kuona-aineet pois. Tervehdyttävänä vaikutuksena tulee rentous, piristävä vaikutus ja kehonkeveys. Lymfaterapiaa käytetään turvotuksien hoitoon, vammojen jälkitiloissa, leikkausten tukihoitona mm. plastiikkakirurgisen asiakkaan kasvojenalueen käsittelyyn. Hoitomuotoa käytetään myös säärihaavojen haavahoitojen tukena ja kroonisiin sairauksiin kuten nivelkulumat, nivelreuma tai pehmytkudosreuma. Lymfaterapiaa ei saa käyttää akuutteihin, hoitamattomiin infektioihin, syvissä laskimotukoksissa ja pahalaatuisissa kasvaimissa, joiden hoito on kesken. Pitää olla hereillä ja neuvotella lääkärin kanssa. Myös sydämenvaivat ovat rajoittavia tekijöitä. Sydämen vajaatoiminta on huomioitava ja lääkärin kanssa mietittävä, onko hyvä lähteä lymfaterapiaan vai käytetäänkö muita vaihtoehtoja esim. tukitekstiilejä. On olemassa kompressioluokiteltuja sukkia, jotka räätälöidään tarpeen mukaan. Jalat mitataan tarkasti ja sen perusteella tilataan tuotteet, joita on saatavilla erivärisinä. Missä lymfaterapiaa käytetään Jarmo Pulliaisen mukaan rintasyöpäasiakkaat ovat merkittävä asiakasryhmä, jotka hyötyvät suuresti lymfaterapiasta. Koska heillä on poistettu rinta ja kenties sädetetty kainaloa, niin sädetys saattaa kuormittaa turvotuksen muodossa yläraajaa tai rintakehää. Jos turvotus pahenee, se tarkoittaa lisää kipua ja lopulta voi aiheuttaa myös ihomuutoksia. Lymfaterapialla voidaan pienillä teoilla saada isoa helpotusta. Myös ruusutyyppiset sairaudet ovat yksi syy, miksi kannattaa harkita lymfaterapiaa käytettäväksi poistamaan turvotusta, joka ruokkii ruusun puhkeamista. Ennalta ehkäiseminen lymfaterapialla antaa merkittävää hyötyä. Säärihaava voi johtua sokeritaudista ja/tai verenkierron (laskimo-valtimo) ongelmista. Säärihaavapotilaalla on yleensä merkittävän kova pinkeys ja turvotus raajassa. Pieni ihorikko etenee säärihaavaksi, joka ei parane, ennen kuin kudos saa happea. Lymfaterapiahoidon Jarmo aloittaa kaulalta ja siirtyy varsinaiseen ongelmakohteeseen. Eli huonosti toimivalta alueelta ihmiskehosta pystytään siirtämään nestettä paremmin toimivalle alueelle hyödynnetään toimivia imureittejä. Kun kaulan alueen aktiivisuus on herätelty, niin nestekierto alkaa toimia koko kehossa tehokkaammin. Lymfaterapiassa on tärkeää huomioida asiakkaan ihon kunto ja ihon kuivuus. Minun tehtäväni onkin myös patistella asiakasta rasvaamaan itseään ja hoitamaan ihoaan, sanoo Jarmo, joka kuvaa lymfaterapeutin työtä käsityöksi. Käsityötä on myös hänen harrastuksensa eli puunsorvaus, jota hän mainiosti pystyy tekemään lymfaterapian rinnalla kotosalla. Puukäsitöiden tekeminen hänellä on ollut harrastuksena jo pitkään ja hän on vahvistanut harrastustaan käymällä Suomen puunsorvaajien kesäleireillä. H u kka- Pal l on kausi alkaa uusin kujein! Koripallotreenit a l ka va t s yys ku u s s a! R e p o ka n g a s 9. 9. kl o 2 0 2 1. I l m o i tta u tu m i s e t Tu u ka l l e ta i J a a ko l l e, 040 3 7 4 41 5 8. Sählykerho kokoontuu 29.8.201 6 alkaen Köpessä maanantaisin klo 1 7 1 8. Kerho on suunnattu 2006 201 0 syntyneille, sekä tytöille että pojille. Syyskuun aikana junnut jaetaan ryhmiin, ja innokkaimmille tulee harjoitukset kaksi kertaa viikossa. Lue lisää: www.hukka-pallo.fi Ilmoittaudu tai kysy lisää: mari@hukka-pallo.fi 13
14 Artikkelisarja optimaalisista perusliiketekniikoista: Kyykky ja maastaveto, arjen perusliikkeitä A-P Lindberg, Varkauden Fysiokeskus Oy Sekä kyykky että maastaveto ovat ns. nostoliikkeitä, joita tarvitaan ennen kaikkea suurten kuormien liikuttamiseen turvallisesti. Nostoliikkeisiin sovelletaan pääosin ns. neutraalin stabiliteetin periaatteita. Se tarkoittaa asennon hallintaa ns. neutraalialueella/keskialueella. Eli se on sitä, mihin on jo vuosikymmeniä keskitytty Pilateksessa, kuntoutuksessa ja myös liikkumisen saralla. On selvää, ettei edes nostoliikkeissä koko keho ole kokonaisuudessaan keskialueella, koska muuten emme liikkuisi mihinkään. On ymmärrettävä myös, missä suhteessa kehon osien tulisi liikkua suhteessa toisiinsa. Mitä hallitumpi ja paremmin jaettu liike on, sitä turvallisempi sekä suorituskykyisempi se on. Maksimaalista suorituskykyä vammoja ennaltaehkäisten kaiken harjoittelun sääntö numero yksi ja yksi. Kyykky sekä maastaveto myös mallintavat ponnistamista alaraajojen osalta. Siksi molempien perustekniikoiden tulisi tukea myös ponnistamisen perustekniikkaa, sillä aina kun liikumme/harjoittelemme, luomme samalla liikemallia aivoihimme. Emme halua liikemallien muuttuvan perusliikku- misen (hyppäämisen, ponnistamisen, juoksu tai kävelyn) osalta epäedullisiksi harjoittelumme takia, päinvastoin harjoittelun pitäisi parantaa niitä. Sillä on suuri merkitys koska käytämme päivittäiseen perusliikkumiseen monikertaisen ajan suhteessa harjoitteluun._siksi harjoittelumme laadulla on niin iso rooli. Se voi joko parantaa päivittäistä liikkumista ennaltaehkäisten vammoja tai pahentaa sitä altistaen vammoille. Kyykyssä ja maastavedossa painopiste on jalkaterässä tasaisesti etu-takasuunnassa, mutta sivusuunnassa hieman enemmän sisäpuolella. Ukkovarpaan tyvinivelellä 60 70 % ja jalkaterän ulkosyrjällä 30 40 %. Tämä siksi että perusliikkeessä ponnistuksen tulisi lähteä ukko- ja akkavarpaan päältä ei ulkosyrjältä. Siksi painopistettä ei ulkosyrjälle. Jalkaterien ulkosyrjälle painon siirtoa on käytetty estämään polvien painumista sisään. Mutta tämä tekniikka on vain ongelmien kiertämistä. Kyllä, jos painopiste jalkaterällä on sisäsyrjällä, polvet painuvat sisään, mutta Seuraava vaihe onkin polvien kiertäminen akkavarpaan päälle, vaikka painopiste onkin ukkovarpaalla. Ja kas hassua, pakarahan sieltä aktivoituu, kun polvi kiertyy akkavarpaan päälle, ei tarvita sen isompia kikkailuja ja leikkimistä, että saadaan pakara aktiiviseksi. Samalla alaraajasta tulee jämäkkä, kun alhaalla on kierto sisään, ylhäällä kierto ulos. Jalkaterät suht. suoraan eteenpäin, noin hartian leveydelle. Ei siis käännetä jalkateriä paljon ulospäin, koska silloin on entistä hankalampi pitää polvia akkavarpaan päällä. Toisekseen jos harjoitellaan paljon jalat ulos käännettynä, rakenteet alkavat kiristyä ja se näkyy usein ankkamaisena kävelynä, minkä vuoksi jalkaterä ei supinoi riittävästi, mikä johtaa herkästi jalkaterän ongelmiin. Ranka tulisi pitää suorana kyykyssä, koska silloin se sietää painetta ja kuormaa parhaiten. Ranka suorana tarkoittaa sitä ettei se ole suorana, vaan sopivasti lannerangasta kovera, rintarangasta (yläselästä) kupera ja niskasta jälleen kovera. Katsetta ei suunnata ylös, eikä rintaa työnnetä rottingille, koska silloin niskan koveruus ylikorostuu ja rintarangan kuperuus häviää. Tämä johtaa rakenteiden ylikuormitukseen ja vammoihin, koska ranka ei ole enää optimaalisessa asennossa. Samalla voimantuottoa hukkaantuu, koska vatsan lihaksisto pidentyy kyseisessä asennossa, menettäen voimantuottokykyään. Pidetään niska pitkänä siten että työnnetään takaraivoa kohti kattoa. Pidetään toki rintakehä auki, muttei ojenneta rintarankaa. Lannerangan notko pyritään säilyttämään niin pitkään kuin se pysyy. Aluksi tekniikan kehittymisen kannalta voi olla hyvä pitää lannerangan notkon säilymistä liikkeen syvyyden mittarina. Mutta hiljalleen ja pienemmillä painoilla voi antaa kyykyn mennä syvemmälle, jolloin lannerankakin pyöristyy, mutta samalla pidetään selkä aktiivisena ja hallitusti jarrutetaan selkä pyöreäksi. Maastavedossa voi ollakin hyvä aloittaa harjoittelu niin, että tanko ja painot ovat korokkeella. Aloitetaan harjoittelu ylhäältä alas, eikä suoraan maasta alhaalta ylös. Maastavedossa yläselkä aktiivisena, lapa tuettuna hyvin rintakehälle, hartioita ei lukittuna alas, koska se altistaa yleisimmälle olkapääongelmalle ahtaalle olkapäälle. Pidetään hartiat hieman koholla, poissa ääriala-asennosta, mutta koko hartiarengas ja yläraaja aktiivisena, jotta jaloista lähtevä työntö välittyy tehokkaasti käsien kuormaan. Pyrkimyksenä olisi jakaa liike mahdollisimman tasaisesti kahden liikkeen päänivelen, polven ja lonkan välille, selän pysyessä staattisesti kohtuullisen suorana. Meillä on eri mittasuhteet reiden ja säären välillä, mikä aiheuttaa yksilöllistä hienosäätöä. Siksi myös polvi saa ylittää varvaslinjan, sen verran kuin on tarpeen liikkeen jakamiselle mahdollisimman tasaisesti polven ja lonkan välille. Kun tasapainoisesta tekniikasta on tullut automaatio, on aika tehdä osa harjoitteista neutraalin ulkopuolella, polvet sisällä tai ulkona. Kyykäten ja vetäen eri leveyksillä, jalkaterät sisään/uloskiertyneenä jne Tarvitsemme neutraalin ulkopuolella tapahtuvaa harjoittelua, jotta kehomme vahvistuu, eikä mene rikki, kun normaalielämässä joudummekin näihin ylikuormittaviin asentoihin. Kirjoittaja on kansainvälinen kouluttaja ja luennoitsija: T4U (Toiminnallisen anatomian ja liikkeen pääkouluttaja), ATT (Anatomy Trains Teacher), ATiT (Anatomy Trains in Training), MTT (Myofascial Taping Teacher). Tietokirjailija: Täsmäliike, Aktiiviliikkujan Venyttelytekniikat, Vatsa-Pakara-Selkäkirjasarja (Fitra), Kaikki Kuntosaliharjoittelusta (Docendo). Fysioterapeutti: ATT, OMI Adv., MDT cred., kuntouttavan ja toiminnallisen harjoittelun sekä motorisen kontrollin erityisosaaja Personal trainer ja valmentaja Trainer4you Oy.
Asiaa ja vähän sen vierestä Kelloseppä Sami Rautiainen (Savon Sepät, Varkaus) Ei se o mikään Ameriikan temppu totesi kelloseppä Korsman, kun kellon huolsi. Kelloseppänä asiakkaiden kanssa käydyissä keskusteluissa törmään viikoittain erilaisiin luuloihin ja käsityksiin kellojen huoltamisesta. Paljonko seinäkellon puhdistus maksaa? Kelloseppänä joudun vastaamaan kysymykseen: en tiedä, koska en tee pelkkiä puhdistuksia kellojen koneistoille. Mietitäänpä asiaa tarkemmin. Monesti puhdistukseen tulevat kellot ovat tulossa huoltoon ensimmäistä kertaa tai edellisestä huollosta on aikaa toistakymmentä vuotta. Pahimmassa tapauksessa kellon omistaja on vauhdittanut koneiston tuhoutumista ruiskuttamalla jotain voiteluainetta koneistoon. Tuo voiteluaineen ruiskutus saa aikaan sen, että kaikki vuosikymmenten varrella koneistoon kiinnittynyt lika ja vanha kuivunut öljy liukenee uudelleen, kulkeutuen rattaiden akseleiden laakereihin. Tämä mössö alkaa toimimaan hiontatahnan tavoin laakereissa ja ajan mittaan kuluttaa laakerit toimintakyvyttömäksi. Näin ollen, korjaako pesuaine kulumat koneistosta? Eihän patterikello tarvitse huoltoa? Osoitinnäyttöinen quarz-kello toimii perusajatukseltaan mekaanisen kellon tavoin. Koneiston käyntilaite on vain korvattu mikropiirillä. Koneistossa on isoveljensä tavoin rataskoneisto, jonka laakerointi on voideltu. Voitelu kuivuu ajan mittaan, sekä likaa kulkeutuu koneistoon, aina kun kellon kuori avataan mm. paristonvaihdon yhteydessä. Kellon vanhetessa kuoren tiivisteet kuivuvat ja menettävät elastisuutensa. Kelloon saattaa tiivistyä kosteutta, joka ilmenee lasin sisäpinnan huurustumisena. Jos kellonlasin sisäpintaan muodostuu kosteutta, niin kello tulisi toimittaa mahdollisimman pian huoltoon, näin mahdolliset lisävahingot jäisivät mahdollisimman pieniksi. Huollossa koneisto poistetaan kuorista ja kuivatetaan. Kuivauksen jälkeen koneisto tarkastetaan, onko kosteus ehtinyt vaurioittaa sitä. Kellon kuorelle tehdään tiiveystesti, jossa paikallistetaan vuoto. Ylei- sin syy kellojen kosteusvaurioissa on huolimaton paristonvaihto. Työn suorittajalla ei ole ollut välineitä tai ymmärrystä työn suorittamiseen. Vähintä mitä paristonvaihdossa tulisi tehdä on: silmämääräisesti tarkistaa takapohjan-, nupin- ja lasintiivisteiden kunto. Puhdistaa ja voidella nupin- ja takapohjantiivisteet. Vesitiiviissä kelloissa, joita asiakas käyttää kosteissa olosuhteissa, tulisi aina suorittaa paineistustesti. Testissä viimeistään selviää kellon tiiveys. Huoltoväli Monesti asiakas tulee vaihdattamaan kelloonsa pariston, koska edellisessä liikkeessä oli laitettu vanha patteri. Uskallan väittää, että tämän päivän paristot ovat laadultaan jo niin hyviä, että syy kellon käymättömyyteen löytyy edellä mainituista syistä. Tietenkin suhtautuisin hieman varauksellisesti kirppareiden ja kauppojen auloissa tehdyille paristojen vaihdoille. Onko näillä tekijöillä työvälineet ja paristot aina ajan tasalla? Mikä on kellon huoltoväli? Mekaaninen seinäkello tulisi huoltaa 8 10 vuoden välein, hieman olosuhteista riippuen. Mekaaniset rannekellot 4 6 vuoden välein. Paristokäyttöisissä kelloissa hyvä huoltovälin tarpeen ilmaisin on, jos pariston joutuu vaihtamaan alle vuoden välein. Pariston kesto on hyvin yksilöllinen kellon laadusta riippuen. Hyvälaatuisissa kelloissa valmistajat lupaavat pariston keston jopa 5 7 vuoteen ja halvemman hintaluokan kelloissa 1 3 vuoteen. Kaikki mekaaniset laitteet tarvitsevat säännöllistä huoltoa, niin myös kellot. Huollatat kellosi sitten missä tahansa, niin huoltotyön vastaanottajalle olisi syytä esittää muutama kysymys. Missä huolto tehdään? Kuka sen tekee? Millaisen takuun saan työlle? Käytetäänkö alkuperäisiä varaosia? Monesti näkee arvokelloja, joihin on korvattu lasi tai nuppi tarvikeosalla, se että väärät osat pilaavat kellon ulkomuodon, niin kellon arvo voi joissain tapauksissa laskea useilla sadoilla euroilla. Puuseppää aina tarvitaan, laulussakin lauletaan, kai meitä kelloseppiäkin vielä vähäsen. Kaupunkiaarteen Metsästys Tunnistatko tämän paikan? Lähetä arvauksesi: Ahlströminkatu 10 B, 78250 Varkaus. Tai sähköpostitse: toimitus@sykkeessa.fi Vastanneiden kesken arvomme ulkoilutakin Sykkeessä-painatuksella! Edellisen kilpailun voittajille on ilmoitettu. Onnea aarteenmetsästykseen! Valmet-kelloja valmistettiin n. 110.000 kpl Tampereella Valmetin lentokonetehtaalla vuosina 1950 1976. Seinäkelloja markkinoitiin mallinimillä Aila, Aino, Martta, Olli, Matti, Jussi, Mikko. Kuvan kello Matti. (Kuva: Varkauden KuvaStudio.) 15
16 Lukijakilpailu Äänestä paras artikkeli tässä lehdessä! Lähetä vastaus osoitteeseen: Ahlströminkatu 10 B, 78250 Varkaus. Tai sähköpostiin: toimitus@sykkeessa.fi Kaikkien osallistuneiden kesken arvomme ulkoilutakin Sykkeessä-painatuksella! Edellisen kilpailun voittajille on ilmoitettu. Sykkeessä-menovinkkejä Aili Hiukka-Iivarinen: HEIJASTUS Varkauden taidemuseo 3.6. 11.9.2016 Leena Mäki-Patola OX ja Jokapäiväinen taide Varkaus 3.6. 31.12.2016 Sykkeessä-lehteä saatavilla Etsivätoimistosta (Wredenkatu 4) koko kesän! Sykkeessä-nettilehti mukana menossa ympäri vuoden! Seuraa ajankohtaiset jutut ja tapahtumat: sykkeessa.fi kaupunkilehti Sykkeessä-lehti on visuaalinen ja dynaaminen paikallismedia Keski-Savon alueella. Y: 2206498 Osoite: Ahlströminkatu 10 B, 78250 Varkaus Internet: www.sykkeessa.fi Julkaisija: VM-lehdet Oy Päätoimittaja: Jaakko Ikonen Sykkeessä-kaupunkilehteä jaetaan näissä paikoissa: Warkauden portti, Piirakkapaja, Kahvila Aaretti, Sepon Lihatori myymälät, KauraAhon kioski, Kukkakauppa Pelakuu, Iskender, M-Market, Könönpellon baari, Autokari Varkaus ja Pieksämäki, Sale Jäppilä ja Ullan kellaripuoti. Toimitus: Vesa Moilanen toimitus@sykkeessa.fi Myynti: Timo Leppänen, 040 833 3232 Enni Niiranen, 045 112 3857 Ilmoitus- ja sivunvalmistus: Mikkolehtinen.net aineisto@sykkeessa.fi Painatus: Lehtisepät Oy, Pieksämäki Seuraava Sykkeessä-lehti ilmestyy lauantaina 8.10.2016. Nyt Sykkeessä-lehden kannatustilaaminen on mahdollista! Minne päin maailmaa tahansa! Vain 29 vuodessa! Printtinä tai sähköisenä! Lisätietoa: toimitussihteeri Mikko Häkkinen, toimitus@sykkeessa.fi Lea Raition akvarellinäyttely Yhdessä eteenpäin Jäppilän kirjasto, Pieksämäki 2.8. 2.9.2016 Roolikuvia Jorma Hynnisen taidenäyttely Vesileppis Areena, Leppävirta 3.8. 31.8.2016 ARKI-kesänäyttely Kulttuurikeskus Poleeni, Pieksämäki 19.8. 18.9.2016 CHL: KalPa Skellefteå AIK Data Group Areena, Kuopio 20.8.2016 klo 19 Ilkka Hakala & Sonetti Kylpylähotelli Rauhalahti 20.8.2016 klo 21 SointuSavon yhteislaulut Kuopion matkustajasataman tori 21.8.2016 klo 17 19 KuPS PK-35 Savon Sanomat Areena, Kuopio 21.8.2016 klo 18:30 Mikkelin Jättikirppis Mikkelin tori 21.8.2016 klo 9 14 Speedwayn SM-liiga Ankkurit Varkauden Speedway Stadion 23.8.2016 klo 17 Aika jätti eli kunnianosoitus Juice Leskiselle Satamankulma, Kuopio 24.8., 26.8. ja 27.8.2016 Kuopion kaupunginorkesterin syksyn avaus: Kesä pukeutuu poplariin Kuopion Musiikkikeskus, Konserttisali 25.8.2016 klo 19 Kuopio juhlii -tapahtuma Kuopio 26. 28.8.2016 Elonkorjuujuhla Kuopion kauppatori 26. 27.8.2016 Perinteinen Nilsiän Taiteiden yö Nilsiän tori, Kuopio 26.8.2016 Gramofon Fest 2016 Pannuhuone, Kuopio 26. 27.8.2016 Hexacon II Studentia, Itä-Suomen yliopisto, Kuopio 26. 28.8.2016 PechaKucha Kuopio vol. 11: technolove Satamankulma, galleria, teatteri, Kuopio 26.8.2016 klo 20 Mikkelin Kesäkatu Kävelykatu ja Mikkelin tori 26.8.2016 Heinäveden vauhtiajot Heinävesi 27.8.2016 Multisport Syväniemi Hermannitalo/Multisport, Kuopio 27.8.2016 Beachvolleykentän avajaisturnaus Joroinen 27.8.2016 Jari-Pekan kesätapahtuma, Anssi Kela Joroinen 27.8.2016 Nyt metsä kirkkoni olla saa metsäkirkko Puijon laavu, Kuopio 28.8.2016 klo 14 Wanuvarock 2016 Kirkonmutkan kenttä, Varkaus 28.8.2016 Tahtipuikon taikaa I Jorma Panulan kapellimestarikurssin päätöskonsertti Kuopion Musiikkikeskus, Konserttisali 2.9.2016 klo 19 Kuopio Maraton Kuopio-halli 3.9.2016