MANSIKAN JA VADELMAN VILJELY KASVIHUONEESSA

MANSIKAN JA VADELMAN VILJELY KASVIHUONEESSA KIRJALLISUUDEN JA TIEDONANTOJEN POHJALTA Mikko Ruottinen MARJAOSAAMISKESKUS c/o SISÄ-SAVON SEUTUYHTYMÄ

SISÄLLYS JOHDANTO I MANSIKAN VILJELY KASVIHUONEESSA...9 1 TUOTANTOMÄÄRÄT JA MARKKINAT...10 1.1 Tuotantopinta-alat...10 1.2 Tuoremansikan tuonti...10 1.3 Tuoremansikan kulutus...11 1.4 Kasvihuonemansikan hinta...11 1.5 Esimerkkejä hintatasosta sekä markkinoista...12 2 VILJELYTEKNIIKAN KEHITTYMINEN KESKI- EUROOPASSA...15 2.1 Maapohjaviljely...15 2.2 Ravinneliuosviljely...15 2.3 Astiaviljely...16 2.4 Putkiviljely...17 2.5 Säkkiviljely...17 3 ESIMERKKEJÄ VILJELYTEKNIIKOISTA...18 3.1 Alankomaat...18 3.2 Belgia...19 3.3 Islanti...22 3.4 Iso-Britannia...23 3.5 Norja...24 3.6 Ruotsi...26 3.7 Suomi...27 3.8 Tanska...30 3.9 Ahomansikan viljely...30 4 SADON AJOITTAMINEN...33 4.1 Sadon ajoittaminen Suomessa...33 4.2 Kukka-aiheiden muodostuminen...34 5 VILJELYTARVIKKEET...35 5.1 Taimet...35 5.1.1 Frigotaimet...35 5.1.2 Odotuspetitaimet...36 5.1.3 Tray-taimet...37 5.1.4 Käytetyt emotaimet...38 2

5.1.5 Astiataimet...38 5.2 Lajike...39 5.2.1 Jaksottaissatoiset lajikkeet...39 5.2.2 Jatkuvasatoiset lajikkeet...41 5.3 Kasvualustat...43 5.3.1 Turpeet...43 5.3.2 Kivivilla...46 5.3.3 Perliitti...47 5.3.4 Muut aktiiviset kasvualustat...48 5.4 Kasvatusastiat...48 5.4.1 Turvesäkit...48 5.4.2 Ruukut ja laatikot...49 5.4.3 Kivivillalevyt...52 5.4.4 Perliittisäkit...52 5.4.5 Ravinneliuos viljely...53 6 VILJELYOLOSUHTEET JA -TYÖT...55 6.1 Istutus...55 6.1.1 Taimien käsittely...55 6.1.2 Istutus...55 6.1.3 Sumutus...56 6.1.4 Istutustiheys...56 6.2 Kukkavarsien ja lehtien tuenta...57 6.3 Lämpötila...58 6.4 Ilmankosteus...60 6.4.1 Ilmankosteuden säätäminen...61 6.5 Kastelu...61 6.5.1 Kastelutarve...62 6.5.2 Kasvualustan kosteuden tarkkailu...63 6.5.3 Kasvualustan kosteuden mittaus...64 6.5.4 Kasteluveden laatu ja puhdistus...65 6.6 Lannoitus...66 6.6.1 Mansikan ravinteiden tarve...66 6.6.2 Lannoituksen periaatteet kasvihuoneessa...68 6.6.3 Lannoitusmäärä ja ravinnesuhteet...69 6.6.4 Johtokyky...69 6.6.5 ph-taso...70 6.6.6 Lannoitus kivivillassa viljeltäessä...71 3

6.6.7 Ravinnetilan tarkkailu ja säätö...71 6.6.8 Emoliuoksen valmistaminen...73 6.6.9 Kasteluputkistojen puhdistus...74 6.7 Hiilidioksidi (CO 2 )...75 6.7.1 Hiilidioksidin merkitys...75 6.7.2 Hiilidioksidin annostelu...75 6.8 Pölytys...77 6.8.1 Mehiläisten käyttö...78 6.8.2 Kimalaisten käyttö...78 6.8.3 Pölytys täristimillä tai puhaltimilla...81 6.8.4 Torjunta-aineiden haitallisuus pölyttäjille...81 6.9 Valotus...81 6.9.1 Pimeänkatkaisuvalotus...81 6.9.2 Viljely keinovalon avulla...82 6.10 Viljely muovitunnelissa...83 7 KASVIHUONEMANSIKAN KASVINSUOJELU...85 7.1 Mansikalla kasvihuoneessa esiintyvät taudit ja tuholaiset.85 7.2 Taudit ja niiden torjunta...86 7.2.1 Harmaahome (Botrytis cinerea)...86 7.2.2 Härmä (Sphaerotheca aphanis)...87 7.2.3 Tyvimätä (Phytophthora cactorum)...91 7.2.4 Virustaudit...93 7.3 Tuholaisten ennaltaehkäisy...93 7.3.1 Viljelyhygienia...93 7.3.2 Kasvihuoneen puhdistus...94 7.3.3 Luukkujen verkottaminen...94 7.3.4 Tuhoeläinten tarkkailu...95 7.3.5 Tuhoeläinten biologinen torjunta...96 7.3.6 Torjunta-aineiden haitallisuus torjuntaeliöille...97 7.4 Tuholaiset ja niiden torjunta...97 7.4.1 Vihannespunkki (Tetranychus urticae)...97 7.4.2 Mansikkapunkki (Phytonemus pallidus)...99 7.4.3 Kirvat...100 7.4.4 Ansarijauhiainen (Trialeurodes vaporariorum)...105 7.4.5 Luteet...105 7.4.6 Ripsiäiset...106 7.4.7 Korvakärsäkkäät (Otiorhynchus)...108 4

7.4.8 Vattukärsäkäs (Anthonomus rubi)...108 8 KASVIHUONERAKENTEET JA -TEKNIIKKA...110 8.1 Kasvihuoneen rakenteet...110 8.1.1 Liimapuukaariset kasvihuoneet...111 8.1.2 Teräskaariset tunnelikasvihuoneet...112 8.1.3 Muovitunnelit eli kastit...113 8.1.4 Kasvihuoneen katemuovit...114 8.2 Kasvatusastioiden ja kasvualustan tuenta...114 8.2.1 Kasvuston korkeus ja riviväli...114 8.2.2 Riippuvat kasvuston tukirakenteet...116 8.2.3 Kasvuston tuenta alhaalta...122 8.3 Lattian päällysteet...123 8.4 Kastelutekniikka...124 8.4.1 Veden suodatuslaitteet...125 8.4.2 Paineensäätimet...126 8.4.3 Lannoiteannostelijat...126 8.4.4 Kastelu- ja sumutusputkistot...128 8.4.5 Kasteluautomatiikka...129 8.5 Lämmitystekniikka...130 8.6 Tuuletustekniikka...132 8.7 Hiilidioksidilannoitus-tekniikka...133 8.8 Valotustekniikka...135 8.9 Kasvinsuojeluaineiden levityslaitteet...136 8.10 Mittalaitteet...137 LÄHTEET...139 II VADELMAN VILJELY KASVIHUONEESSA...149 9 YLEISTÄ VADELMAN SADONAJOITTAMISESTA...150 10 ESIMERKKEJÄ VILJELMISTÄ...152 11 KASVATUSRAKENTEET JA -TEKNIIKKA...161 12 SADONAJOITUS JA SATOMÄÄRÄ...163 13 VILJELYTARVIKKEET JA TEKNIIKKA...165 13.1 Taimet...165 13.1.1 Pistokaslisätyt taimet...165 13.1.2 Frigotaimet...166 13.2 Lajikkeet...167 5

13.2.1 Lajiketyypit...168 13.2.2 Lajikekuvaukset...170 13.3 Kasvualusta ja kasvatusastia...175 14 VILJELYOLOSUHTEET JA -TYÖT...178 14.1 Taimitiheys...178 14.2 Kastelu ja lannoitus...178 14.3 Lämpötila...179 14.4 Ilmankosteus...180 14.5 Hoitotyöt...181 14.6 Versojen leikkuu ja latvonta...181 14.7 Pölytys...183 14.8 Kasvinsuojelu...183 14.9 Kukka-aiheiden virittäminen...185 14.10 Talvetus...186 15 KARHUNVADELMAN VILJELY...187 LÄHTEET...189 LIITTEET 6

LUKIJALLE / JOHDANTO Mansikan kasvihuoneviljelyn määrä kasvaa nopeasti. Se vaatii joiltakin osin erilaista osaamista kuin avomaalla viljely. Toisaalta mansikan vaatimukset ja viljelytekniikka poikkeavat kasvihuoneessa perinteisesti viljellyistä kasveista. Tämä kirjallisuusselvityksenä koottu opas antaa viljelijöille mansikan viljelyn sekä kasvihuoneessa viljelyn tietoa. Tämä opas on koottu Marjaosaamiskeskuksen (Suonenjoki) tilaamana ja se muodostaa pohjan opinnäytetyölleni Hämeen ammattikorkeakoulun Lepaan yksikössä. Mansikan pääsatokausi ajoittuu Suomessa heinäkuulle. Tällöin mansikkaa pakastetaan ja säilötään runsaasti kotitalouksissa. Ruoka- ja tapakulttuurin muuttuessa sekä pääsatokauden ulkopuolisen tarjonnan lisääntyessä myös mansikoiden kulutus lisääntyy avomaan sesongin ulkopuolella. Toisaalta viljelijöiden kiinnostusta sadon ajoittamiseen pääsatokauden ulkopuolelle on lisännyt mansikan alhainen hinta ja markkinoiden ruuhkautuminen markkinoilla. Lajikevalinnalla voidaan ohjata sadon kypsymisajankohtaa avomaalla vain vähän. Kylmävarastoitujen istutusvuonna satoa tuottavien taimien tuonnin helpottumisen myötä niiden käyttö on lisääntynyt 1990-luvulla. Niiden avulla sadon ajoittaminen onnistuu avomaallakin keväthallojen ja syksyn kylmien säiden välillä. Kasvihuoneessa voidaan niitä käyttäen kasvattaa mansikkaa tarvittaessa vaikka ympäri vuoden. Kasvihuoneet ja niiden tekniikka antavatkin mahdollisuuden ohjailla kasvuolosuhteita mansikan kasvulle sopiviksi, jolloin kasvatus onnistuu avomaan satokauden ulkopuolella. Keski-Euroopassa, erityisesti Belgiassa ja Hollannissa, mansikkaa viljellään kasvihuoneessa laajoilla aloilla. Siellä viljely on siirtynyt lähes kokonaan avomaan maapohjaviljelystä rajoitetuille kasvualustoille kasvihuoneeseen, muovitunneleihin ja pöytäviljelyyn avomaalla. Lähtökohdat Belgiassa ja Hollannissa ovat kuitenkin erilaiset Suomeen verrattuna. Siellä maa-aineksen mukana leviä- 7

vät taudit, ulkoisen laadun vaatimukset, pakastuskulttuurin vähäisyys ja kasvukauden olosuhteet ovat ohjanneet viljelytekniikan kehittymistä. Belgian ja Hollannin panostus mansikan viljelytekniikan tutkimukseen on ollut myös merkittävää. Tätä viljelytekniikkaa ja tutkimustuloksia voidaan suurelta osin soveltaa myös Suomeen. Kuten mansikkaa myös vadelmaa viljellään kasvihuoneessa ainakin Pohjois-Amerikassa ja Keski-Euroopassa. Vadelman kasvihuoneviljelyn kokemus ja tutkimus on huomattavasti kasvihuonemansikkaa vähäisempää. Tähän oppaaseen on koottu myös tietoa vadelman kasvihuoneviljelystä. Vadelmaa ei tiettävästi viljellä vielä Suomessa lainkaan kasvihuoneessa, mutta se voi olla hyvä lisä vadelman satokauden pidentämiseen ja sadon ajoittamiseen myös Suomen oloissa. Kasvihuoneessa viljeltäessä on ensinnäkin tärkeää tuntea tarkasti kasvin tarpeet. Samoin tulee tietää, kuinka olosuhteita voidaan muuttaa haluttuun suuntaan. Näiden ohjeiden tarkoituksena on antaa tietoa mansikan sekä vadelman vaatimista olosuhteista ja olosuhteiden muuttamisesta kasvihuoneessa. Näissä ohjeissa on myös kerrottu viljelytekniikan, kasvihuoneen ja laitteiden valinnasta sekä viljelytoimenpiteistä ja viljelytarvikkeista. Mukana on myös esimerkkejä viljelmiltä, joilla viljellään mansikkaa tai vadelmaa kasvihuoneessa. Vadelmalla voidaan käyttää lähes samoja kasvihuonerakenteita ja periaatteita kasvuolosuhteiden säädössä kuin mansikalla, tämän vuoksi näitä asioita ei ole toistettu vadelman kasvihuoneviljely -osiossa. Viljelijän on tärkeää valita jo aloitusvaiheessa viljelytekniikka, jolla päästään parhaaseen tulokseen. Valinnassa tulee kuitenkin ottaa huomioon joidenkin viljelytekniikoiden vaatima suurempi ammattitaito. Nämä ohjeet on koottu kirjallisuuden, seminaariesitelmien ja asiantuntijoiden tiedonantojen pohjalta. Viljelytekniikka on kehittynyt viime vuosikymmenenkin aikana runsaasti, joten joihinkin ohjeisiin voi olla jo tällä hetkellä parempia ratkaisuja. 8

I MANSIKAN VILJELY KASVIHUONEESSA 9

1 TUOTANTOMÄÄRÄT JA MARKKINAT 1.1 Tuotantopinta-alat Euroopassa viljellään mansikkaa eniten lämmitettävissä kasvihuoneessa Belgiassa ja Hollannissa. Vuonna 1999 Belgiassa viljelyalaa oli noin 200 ha ja Hollannissa 110 ha. Ranskassa erityisesti tomaatin viljelijät ovat siirtyneet kasvattamaan mansikkaa kasvihuoneessa. Ranskassa kasvihuonemansikan viljelypinta-ala oli 12 ha vuonna 1999. Isossa-Britanniassa viljelyala oli tällöin 36 ha ja Sveitsissä 9 ha. Mikäli lasketaan yhteen sekä lämmitettävät kasvihuoneet että lämmittämättömät muovikasvihuoneet, ovat pintaalat paljon suuremmat. Näin laskettuna oli vuonna 1999 edellä mainituista maista Isossa-Britanniassa eniten viljely pinta-alaa, noin 600 ha. Belgiassa pinta-ala oli 520 ha, Ranskassa 420 ha ja Hollannissa 160 ha. Sveitsissä pinta-alaa oli huomattavasti vähemmän eli 76 ha ja Irlannissa se oli 70 ha. (Lieten 2001; Blikman 2002.) Saksassa mansikkaa viljellään lähes ainoastaan avomaalla (Blikman 2002). Vuonna 1998 Suomessa mansikkaa kasvatettiin kasvihuoneessa lämmittämättömät muovitunnelit mukaan lukien noin 8,4 ha alalla (Salonen 1999). Vuonna 2002 oli Suomessa lämmitettäviä kasvihuoneita mansikan tuotannossa noin 1,5 2 ha. (Sakomaa 2002.) 1.2 Tuoremansikan tuonti Vuoden 1999 tullitilastojen mukaan Suomeen tuotiin mansikkaa tuoreena 954 t. Pääosa mansikoista tuotiin Belgiasta ja Norjasta. Tuoremansikan tuontia oli näiden lisäksi Alankomaista, Ruotsista, Espanjasta ja Saksasta. Suomeen tuodun tuoremansikan keskihinta oli tällöin 2,79 /kg (alv 0 %). Vuonna 2000 tuotiin Suomeen tuoremansikkaa noin 562 t, keskihinta oli tällöin 2,81 /kg (alv 0 %). Vuonna 2000 mansikkaa tuotiin Suomeen pääasiassa Belgiasta, Alankomaista ja Espanjasta. Tuontimäärien vaihtelu riippuu paljon pääsatokauden alkamisesta Suomessa. Mikäli avomaan satokausi viivästyy, mansikkaa ehditään tuomaan enemmän. Tuontimäärien tilastoinnissa on eroja, hedelmän- ja 10

marjanviljelijäliitto arvioi määrien olevan jonkin verran suurempia. (Kaunisto 2001.) 1.3 Tuoremansikan kulutus Suomessa kulutettiin vuonna 1999 mansikkaa tuoreena noin 3,70 kg henkilöä kohden. Tästä noin 0,80 kg oli omatarveviljelyä ja loput kotimaista ammattituotantoa sekä tuontimansikkaa. Vuonna 1997 vuosittainen kulutus oli melko samansuuruinen, 3,57 kg henkilöä kohden. Tällöin omatarveviljelyn osuudeksi arvioitiin 1,33 kg henkilöä kohden. Lisäksi vuonna 1997 käytettiin tuoretta tuontimansikkaa 0,23 kg henkilöä kohden. (Kaunisto 2001.) Blikmanin (2002) mukaan mansikkaa kulutettiin vuonna 1999 Belgiassa 2,60 kg ja Saksassa 3,70 kg henkilöä kohden. Hollannissa kulutus on laskettu 2 3 henkilön perhettä kohden, vuonna 1999 se oli 2,12 kg/perhe. Saksalaisten mansikan kulutuksessa oli vuodesta 1999 vuoteen 2000 laskua lähes 25 %. Luvut ovat kuitenkin suunta antavia, koska aivan kaikkea ei tilastoida tarkasti. 1.4 Kasvihuonemansikan hinta Tikkasen (2002) mukaan pääsatokauden ulkopuolella tuotetun suomalaisen mansikan sopiva hintataso on lähellä ensimmäisten avomaalta saatavien mansikoiden hintatasoa. Tällöin mansikan viljelijähinta on ollut noin 2 /rasia. Hinta kasvaa portaittain mansikan kulkiessa tuottajalta tukkuliikkeeseen ja vähittäiskauppaan. Viljelijähinnan ollessa 2 /rasia (alv. 0 %) ja tukkuportaan lisätessä siihen 10 % muodostuu vähittäiskaupalle ostohinnaksi 2,2 /rasia (alv. 0 %). Vähittäiskaupan lisätessä hintaan 30 % sekä arvonlisäveron 17 % tulee tällaisessa ketjussa vähittäismyyntihinnaksi 3,35 /rasia (sis. alv. 17 %). (Tikkanen 2002.) Puutarha & kauppa -lehden, kukkien ja kasvisten hintapalstan (2001) mukaan 250 g kokoisen mansikkarasian viljelijähinta oli 15.5.2001 2,01 (alv. 0 %). Viljelijähinta pysyi 19.6.2001 saakka samana. 3.7.2001 hinta oli pudonnut 1,58 /kg:oon (alv. 0 %), 11

jossa se pysytteli elokuuhun saakka. 28.8.2001 ja 25.9.2001 päivinä 250 g kokoisen rasian hinta oli 1,58 (alv. 0 %). 1.5 Esimerkkejä hintatasosta sekä markkinoista Suomessa Pohjois-Satakunta Säätiöllä oli vuosina 1997 ja 1998 hanke, jossa kokeiltiin mansikan viljelyä keinovalon avulla sekä tehtiin koemarkkinointia. Koemarkkinoinnilla selvitettiin kasvihuoneessa tuotetun mansikan menekkiä ja hintatasoa, eri vuodenaikoina. Sato ajoitettiin toukokuun alusta kesäkuulle ja syksyllä marraskuun puolestavälistä tammikuulle. Pakkauksena käytettiin kirkasta 200 g ja 250 g kokoista muovirasiaa, jossa oli kansi. Marjoja toimitettiin tukkuliikkeille, elintarvikeliikkeisiin ja torikauppaan. Tiedotusvälineiden kiinnostus asiaa kohtaan lisäsi tunnettuutta markkinoilla, joten markkinointia ei tehty paljon. Mansikoiden hinta oli ensimmäisenä keväänä 51,28 mk/kg (8,62 /kg) (alv. 0 %), toimitettaessa elintarvikeliikkeisin. Toisena keväänä ja marras- sekä joulukuussa hinta oli 64,10 85,47 mk/kg (10,06 14,38 /kg) (alv. 0 %). Koemarkkinoinnin tulokset osoittavat että markkinoilla on kysyntää kotimaiselle mansikalle ympäri vuoden. Käytetty rasiamalli ja -koko miellyttivät asiakkaita ja hintakin vaikutti olevan kohdallaan. Laskelmat osoittivat että vuotuisen satomäärän on oltava 12 kg/m 2, jotta ympärivuotinen viljely olisi kannattavaa tällä hintatasolla. (Salonen 1997; Sjöqvist 1998.) Sinnelän puutarhalla on viljelty mansikkaa kasvihuoneessa muutaman vuoden ajan. Vuonna 1999 kertoi Pirjo Sinnelä kilpailijoita olevan vähän ja markkinoiden olevan herkkiä tuotannon lisääntymiselle. Kärköläläisen Pertti Pekkalan mukaan keski-kesän sesongin ulkopuolella on marjojen myynti ollut helppoa. Syksyn lämpimillä säillä on suuri menekkiä edesauttava vaikutus mansikalla. Hän kertoo kevään olevan kuitenkin paljon helpompi ajankohta myydä kotimaista mansikkaa. Silloin hinta on syksyä korkeampi. (Salonen 1999.) Sinnelän (1999) mukaan 250 g painoisen 12

rasian viljelijähinta on ollut keväisin 14,00 mk (2,35 /kg) (alv. 0 %) ja syksyisin 9,00 11,00 mk (1,51 1,85 /kg) (alv. 0 %). Norjassa Norjassa kasvihuonemansikkaa kasvatetaan ympäri vuoden. Siellä pidetään satotavoitteena 10 15 kg/m 2 vuodessa. Vuonna 1994 keinovalon avulla viljeltäessä ajoitettiin sato jouluksi. Tällöin mansikan viljelijähinta oli 100 NOK/kg (12,87 /kg). (Röppänen 1994.) Ole Anders Holmsenin viljelmällä tuotetaan mansikkaa muovitunnelissa pääsatokaudella ja hieman sen ulkopuolella. Mansikat pakataan kannellisiin 250 g rasioihin, näin pakattujen mansikoiden viljelijähinta oli vuonna 2001 noin 48 NOK/kg (6,19 /kg). (Haslestad 2001b.) Isossa-Britanniassa Brittiläinen tavarataloketju Mark & Spencer myy mansikkaa rasioissa toukokuun alusta lokakuun loppuun. Viisi viljelijää viljelee mansikat sopimustuotantona tavarataloketjulle, viljelysuunnitelmat tehdään kaupan ja muiden viljelijöiden kanssa yhteistyössä. Tarkka aikataulu tuotannosta, sen määristä ja hinnan määräytymisperusteet kuuluvat sopimukseen. Ostaja myös määrää viljeltävän lajikkeen, joka on 'Elsanta'. Hinta pysyy samana koko vuoden, mutta rasian koko vaihtelee 200 g ja 500 g välillä. 1.-luokan mansikkarasian hinta oli vuonna 1994 vähittäiskaupassa 2 (3,22 ), josta viljelijä sai 1,2 (1,93 ). Samaan aikaan 2.-luokan mansikasta viljelijä sai 0,8 (1,29 ). (Uimonen 1995.) Vuonna 2001 mansikan viljelijähinta oli Britanniassa kesäsesongin aikana, eli kesäkuun puolestavälistä elokuun puoliväliin noin 2,2 /l (3,54 /l). Myöhemmin lokakuussa hinta nousi 5 :aan litralta (8,05 /l) myytäessä sato Sainsbury ja ASDA-kauppaketjuille, pääosin 300 g kokoisissa rasioissa. (Engstedt 2002.) 13

Hollannissa ja Belgiassa Blikmanin (2002) mukaan Hollannissa mansikan hinta on pysyn useita vuosia melko samana. Myöskään vuodenaikojen välillä ei ole juurikaan vaihtelua hinnassa. Vuonna 1998 hinta oli euroiksi muunnettuna 2,86, vuonna 1999 se oli 3,00 ja vuonna 2000 hinta oli 2,78. Arvonlisävero lisätään joskus hintaan tai se voi myös kuulua siihen. Mansikoilla käytetään Hollannissa 6 %:n arvonlisäverokantaa. Myös Saksassa ja Belgiassa mansikan hinnat ovat pysyneet viime vuosina vakaina. Belgiassa hinta on ollut noin 2,20 /kg ja Saksassa noin 4,62 /kg. Hollannissa mansikkamarkkinoista 45 % hallitsee The Greeneryhuutokauppa. Mansikat pakataan vielä nykyään avoimiin rasioihin, mutta yhä enemmän pakkauksessa siirrytään suljettuihin rasioihin. Mansikka pakataan Hollannissa pääasiassa 1. ja 2.- laatuluokkaan, jotka jakautuvat useaan alaluokkaan. Myös ekstraluokkaa käytetään toisinaan. Pakkauksissa pyritään ilmoittamaan mahdollisimman paljon asioita ja jäljitettävyys kuluttajalta tuottajalle tulee säilyä. Mansikoille annetaan laatuluokasta riippuen säilyvyystakuu, joka on 1.-luokan mansikalla 8 24 h, riippuen alaluokista. Ketju poiminnasta myyntitiskiin pyritään pitämään alle 3 vuorokaudessa, mikä asettaa suuria vaatimuksia mansikan kestävyydelle. Rasiaan pakatun 1.-luokan mansikan viljelijähinta oli vuonna 2001 2,81 /kg. (Roosmalen 2001.) 14

2 VILJELYTEKNIIKAN KEHITTYMINEN KESKI- EUROOPASSA 2.1 Maapohjaviljely Viljely katteiden alla alkoi Keski-Euroopassa 1930-luvulla, maapohjaisissa lavoissa. Taimet istutettiin elokuussa ja peitettiin joulukuussa oljilla. Tammikuussa penkkien päälle asetettiin lavat, joissa oli lasinen luukku. 1940-luvulla aloitettiin siirrettävien kasvihuoneiden käyttö ja saman vuosikymmenen lopulla myös kiinteiden kasvihuoneiden käyttö yleistyi. 1940-luvulla taimitiheytenä käytettiin 9 10 tainta/m 2 ja lajikkeena oli 'Deutsch Evern', tällöin tehtiin myös ensimmäiset taimien yönkatkaisuvalotus- ja kylmävarastointikokeet. Sato ajoitettiin tällöin maaliskuulta toukokuulle, kasvualustaa lämmitettiin vesiputkilla joiden lämpötila oli 28 32 C. 1960-luvulla yleistyi Glasa-lajikkeen käyttö, muita uusia lajikkeita olivat 'Red Gauntlet', 'Gorella', 'Senga Gigana' ja 'Primella'. Tällöin alkoi myös yönkatkaisuvalotuksen käyttö, menetelmällä joka on nykyäänkin käytössä. 1970-luvun alussa yleistyi odotuspetitaimien ja frigotaimien käyttö. Kasvihuoneiden lämmitys tapahtui joko muovisilla tai rautaisilla lämminvesiputkilla tai kaasua polttamalla. Kaasusta saatiin myös ilmaan hiilidioksidia. Muoviset lämminvesiputket asetettiin maata vasten ja rautaiset asetettiin roikkumaan 40 cm korkeudelle kasvustosta. 1950-luvulla alettiin käyttää yleisesti lyhytpäiväkäsittelyitä kukintainduktion aikaansaamiseksi kesällä. Satotaso oli kevätviljelyssä Senga Gigana ja Gorella-lajikkeilla 3,5 4 kg/m 2 ja Primella-lajikkeella 2,5 3 kg/m 2. (Lieten 1993b.) 2.2 Ravinneliuosviljely 1960-luvulla tehtiin viljelykokeiluja mansikalla kivivillakuutioiden ja ravinneliuosviljelyn yhteissovelluksilla. Taimet istutettiin kivivillakuutioihin, jotka asetettiin pystysuuntaisten muoviputkien sivuilla oleviin reikiin. Taimitiheys oli 30 tainta/m 2, josta saatiin kaksi 4 5 kg/m 2 kokoista satoa vuodessa. Sadon laatu oli kuitenkin heikko. 1970-luvulla yleistyi tekniikka, jossa avojuuriset tai- 15

met asetettiin kouruun. Kourussa kierrätettiin noin 20 C lämpöistä vettä, johon liuotettiin lannoitteita. Kouruja asennettiin päällekkäin useaan kerrokseen, seurauksena oli kuitenkin marjojen epätasainen kehitys sekä kehityksen hidastuminen alemmissa kerroksissa. Lopulta päädyttiin menetelmään, jossa kourut olivat tiheästi yhdessä kerroksessa. Poiminta- ja hoitotöiden ajaksi joka toinen kouru voitiin nostaa ylemmäksi. Taimitiheytenä käytettiin 13,5 15 tainta/m 2 ja satotaso oli Primella-lajikkeella 3,5 4,5 kg/m 2. Ravinneliuosviljely väheni 1980-luvun alussa jolloin taimien ja ravinneliuoksen mukana leviävät juuristotaudit yleistyivät. Näiltä voitiin kuitenkin osittain suojautua torjunta-aineilla. (Lieten 1993b.) 2.3 Astiaviljely Ranskassa ja Belgiassa viljeltiin mansikkaa 1920-luvulla 2 m leveissä ja 4 6 m pitkissä lavoissa, jotka peitettiin lasilla. Kasvatusastiana käytettiin 16 cm halkaisijaltaan olevia ruukkuja, joihin kuhunkin istutettiin elokuussa yksi taimi. Lavoja lämmitettiin lämminvesiputkilla. Hollannissa viljeltiin 1930-luvulla 40 cm x 60 cm x 15 cm kokoisissa puisissa laatikoissa, joihin istutettiin kuusi tainta. Istutus tehtiin elokuussa ja laatikot siirrettiin kasvihuoneeseen, pöydille tai lämmitysputkien päälle joulukuussa. Italiassa käytettiin 1960-luvulla valkoisia, 14 cm korkeita ja 20 cm leveitä muovilaatikoita. Laatikot aseteltiin 2,2 m korkeisiin hyllyköihin, 15 laatikkoa yhteen hyllykköön. Laatikot täytettiin turpeella ja niihin istutettiin kuhunkin 2 tainta, näin saatiin taimitiheydeksi 50 kpl/m 2. Kastelu annettiin ylimpiin laatikoihin, joista vesi valui alempiin kerroksiin. 1980-luvulla Belgiassa ja Hollannissa aloitettiin viljely 22 cm korkeissa, 20 cm halkaisijaltaan ja tilavuudeltaan 5 l olevissa ruukuissa. Ruukkuihin istutettiin 4 tai 6 tainta, jolloin taimitiheydeksi saatiin 8 tai 12 kpl/m 2. Ruukut asetettiin kasvihuoneen rakenteista riippuviin kouruihin tai putkiin, 1,3 1,8 m korkeuteen. (Lieten 1993b.) 16

2.4 Putkiviljely Putkitekniikasta on ollut aiemmin monenlaisia variaatioita, kuten pystysuoraan sijoitetut, 160 cm korkeat putket. Putket sijoitettiin riveihin 60 cm välein, taimet kasvoivat putkista sivuille päin. Taimitiheys oli 25 30 tainta/m 2 eli 20 24 tainta yhdessä putkessa. Ongelmaksi tässä tekniikassa tuli sadon epätasainen kypsyminen, alimmaisten taimien jäädessä toisten varjoon. Tekniikkaa kehitettiin myöhemmin muuttamalla pystysuuntaiset putket 45 asteen kulmaan, kaksi putkea vastakkain. A-muotoisia kasvatustelineitä pystytettiin riveihin 60 cm välein, jolloin taimia saatiin 20 25 kpl/m 2. A-telineissä taimet saivat valoa, mutta poiminta oli vaikeaa ja satotasot eivät tyydyttäneet. Myös juuristotautien leviäminen muodostui ongelmaksi. 1980-luvun puolessavälissä siirryttiin vaakatasossa oleviin putkiin, joita oli aluksi viisi päällekkäin. Putkien väli pystysuunnassa oli 30 cm ja riviväli 150 cm. Taimivälinä oli 15 cm, joten neliömetrille saatiin 30 tainta. Poiminnan vaikeus siirsi tämänkin tekniikan pois käytöstä. (Lieten 1998.) 2.5 Säkkiviljely Ensimmäiset säkkiviljelykokeet tehtiin 1970-luvulla Italiassa ja Iso-Britanniassa, pystysuunnassa riippuvilla säkeillä. Kasvualustana käytettiin perliittiä, vermikuliittia tai turvetta. Säkkiviljely ei kuitenkaan yleistynyt 1970-luvulla, sillä sadot jäivät melko pieniksi. Tähän oli syynä pääasiassa kasvuston heikko ravinteiden saanti. 1980-luvulla menetelmä otettiin käyttöön Hollannissa, tällöin säkit asetettiin vaakatasoon ja kasvualustana käytettiin turvetta. Se yleistyi erittäin nopeasti hyvien viljelykokemusten vuoksi. Nykyään säkkiviljelyssä käytetään vaakatasoon asetettavia tilavuudeltaan 8 12 l turvepusseja, joihin on sekoitettu 20 % perliittiä tai styroxrouhetta. Säkit asetetaan joko vaijereista tai rautaputkista rakennettujen tukirakenteiden päälle tai kasvihuoneen rakenteista riippuviin kouruihin. Odotuspetitaimia istutetaan 8 12 kpl/m 2 ja frigotaimia 12 16 kpl/m 2. (Lieten 1993b.) 17

3 ESIMERKKEJÄ VILJELYTEKNIIKOISTA 3.1 Alankomaat W. Vermeulen viljelmä Mäenpää (1999) kertoo Dreumelissa mansikkaa viljelevän W. Vermeulen viljelmästä, joka on melko tyypillinen hollantilaisviljelmä. Elokuun alussa istutetuista taimista aletaan korjata satoa lokakuussa, satokausi jatkuu aina tammikuulle asti. Tästä alkaa noin kuukauden mittainen kylmäkausi, jolloin kasvihuoneen lämpötila lasketaan 0 C:seen. Helmikuun alusta lämpötilaa lähdetään nostamaan aina maaliskuun lopun 16 C:seen. Kevätsato alkaa huhtikuussa ja kestää kesäkuulle jolloin kasvusto raivataan pois. (Liite 1.) Tammikuun lepovaiheen aikana kasvustosta poistetaan lehdet. Viljelyrakenteet ovat 1,8 metrin korkeudessa, kasvatusastiana ovat 50 cm x 50 cm kokoiset turvesäkit tai kuuden litran ruukut. Astiat ja säkit ovat kouruissa. Kouruihin kiinnitetään valkoinen, 13 cm leveä ja UV-suojattu muoviverkko tukemaan kukkavarsia. Suurikokoisia pottitaimia istutetaan noin 11 kpl/m 2 tiheyteen eli kaksi tainta säkkiä ja kuusi tainta ruukkua kohden. Päälajikkeena on 'Elsanta'. Kasvualustan peruslannoitus on hyvin laimea, viljelyn aikana puristenesteen johtokyky pidetään 1,3 1,7 ms/cm ja ph 5,8. Kastelu ja myös lannoitus hoidetaan tippukasteluna. Kasvuvaiheessa lannoituksessa annetaan runsaasti kalsiumia kun taas satovaiheessa lisätään kalsiumpitoisuutta. Lannoitteita annetaan jokaisen 12 kertaa päivässä tehtävän kastelun yhteydessä. Helmi- ja maaliskuulla annetaan lisävaloa 75 W/m 2, 18.00 7.00 aikana. Valoisuutta lisäämään käytetään lattialla valkoista muovia. Tavoitteena on saada taimiin kehittymään syksyllä 25 ja keväällä 50 kukkaa. Mikäli nämä kukat saadaan kehittymään odotetusti päästään syksyllä noin 5 kilon ja keväällä 10 11 kilon satoon neliömetriltä. 18

Joop ja Stien Speksdraten viljelmä Winter (1993b) kirjoittaa Joop ja Stien Speksdratesta, jotka viljelevät Ensissä mansikkaa ja vadelmaa kasvihuoneessa. Vuosittain kasvatetaan mansikasta kaksi tai kolme satoa samoista taimista. Viljely aloitetaan istuttamalla taimet heinäkuun lopulla, ensimmäinen sato korjataan syyskuun lopun ja joulun välillä. Taimet saavat lyhytpäiväkäsittelyn luonnostaan jo syksyllä, tammi helmikuussa ne saavat kylmäkauden 5 8 C lämpötilassa. Keväällä viljely aloitetaan helmikuussa, jolloin sadonkorjuuaika on huhtikuun puolestavälistä toukokuulle. (Liite 1.) Syksyllä satoa saadaan 2 3 kg/m 2 mutta keväällä sato on yli kaksinkertainen 5 7 kg/m 2. Mikäli keväällä kasvustolle annetaan lyhytpäiväkäsittelyä voidaan kesä- heinäkuussa saada vielä pieni sato. Speksdrate käyttää lajikkeena pääasiassa 'Elsantaa' ja lisäksi päiväneutraalia 'Muiria'. Ajatuksissa on ollut myös Primella-lajikkeen istuttaminen keväällä, mutta se tietäisi yhtä istutuskertaa lisää. Taimitiheys on 16 kpl/m 2, istutukset tehdään A+-taimilla. Pölytykseen käytetään mehiläisiä. Harmaahome ei ole tarhalla ongelma siihen on selityksenä säkkien alla olevat lämpöputket, joiden lämmittämä ilma nousee kasvuston läpi ylöspäin. Härmää torjutaan rikittämällä ja tuholaisista vain vihannespunkin torjuntaan on käytetty torjunta-ainetta. 3.2 Belgia Belgiassa mansikalla on erittäin suuri merkitys puutarhatuotannossa. Mansikasta noin 20 % viljellään kasvihuoneissa pääosin työvoimasyistä. Edes laitonta työvoimaa ei saada tarpeeksi mansikkapelloille. Tyypillinen belgialainen mansikkaviljelmä on perheviljelmä, jolla on yhteensä 2 5 ha mansikkaa kasvihuoneissa, muovitunneleissa ja avomaalla sekä odotuspetitaimien tuotantoa omaan käyttöön. Yhden viljelmän kasvihuoneiden ja muovitunneleiden yhteenlaskettu pinta-ala on yleisesti 5.000 10.000 m 2. Belgiassa tuotetusta mansikasta kaksi kolmasosaa menee vientiin. Mansikat pakataan sekä alku- että loppuvuodesta 200 g ja 250 g tilavuudeltaan oleviin rasioihin, touko lokakuussa pakkauksena 19

käytetään tilavuudeltaan 500 g rasiaa. Tuotanto onkin lähes ympärivuotista, tammi- ja helmikuussa on kilpailu espanjalaista mansikkaa vastaan kannattamatonta, tällöin ei Belgiassa tuoteta mansikkaa. (Uimonen 1996.) Philip Lietenin esimerkki Belgiassa mansikkaa tuotetaan lämmitetyissä kasvihuoneissa sekä muovikasvihuoneissa ja lämmittämättömissä muovihuoneissa. Käytössä on useita eri kasvatus aikatauluja (Liite 1.) ja sadon ajoitustapoja. Lämmitettävissä kasvihuoneissa kasvatetaan kahdesta kolmeen satoa vuodessa. Ensimmäisessä tavassa kylmävarastoidut taimet istutetaan joulukuussa, lajikkeina käytetään 'Primellaa' ja 'Karolaa'. Satoa aletaan poimimaan maaliskuun puolessa välissä ja poiminta loppuu toukokuun alussa. Primellalajikkeesta saadaan satoa 2,5 3,0 kg/m 2. Toiset taimet istutetaan toukokuun lopulla, silloin lajikkeena käytetään 'Elsantaa'. Taimityyppeinä käytetään odotuspetitaimia tai tuoreita avojuurisia taimia. Toinen sato on kooltaan 2,3 3,0 kg/m 2, sitä poimitaan heinäkuun puolestavälistä elokuun puoleenväliin. Kolmannet taimet istutetaan elokuun lopulla, niistä sato kypsyy lokakuun lopulta joulukuun lopulle. Myös viimeinen sato on 2,5 3,0 kg/m 2. Toisessa tavassa pienet odotuspetitaimet tai A+-taimet istutetaan tammikuussa. Nämä Elsanta-lajikkeen taimet tuottavat satoa 4,5 5,5 kg/m 2 huhtikuun alun ja toukokuun puolivälin välillä. Toinen ja kolmas satokausi ajoittuu ja on tekniikaltaan kuten ensimmäisessä tavassa. Kolmannessa tavassa tuotetaan Elsanta-lajikkeella kaksi tai kolme satoa vuodessa. Kylmävarastoidut pienet odotuspetitaimet tai A+-taimet istutetaan 15. ja 25. elokuuta välisenä aikana. Ensimmäistä satoa poimitaan lokakuun puolestavälistä ja joulukuun loppuun. Taimet talvetetaan kasvihuoneessa, jonka lämpötilaa aletaan nostaa helmikuussa. Tammi helmikuussa taimille annetaan yönkatkaisuvalotusta 10 W/m 2, jotta kukkavarret pitenisivät, marjakoko kasvaisi ja sato aikaistuisi. Sato kypsyy huhtikuun alusta toukokuun loppuun, sitä saadaan 5,0 6,5 kg/m 2. Mikäli halutaan kasvattaa kolmas sato, istutetaan taimet kesäkuun 20

alussa ja satoa poimitaan heinä- ja elokuun vaihteessa. (Säll 1996; Tanska 1994.) Lämmitettävissä ja lämmittämättömissä muovikasvihuoneissa on myös kaksi eri tapaa toimia. Ensimmäisessä tavassa kylmävarastoidut odotuspetitaimet tai tuoreet avojuuriset taimet istutetaan tammikuussa. Istutustiheys on odotuspetitaimilla 8,0 kpl/m 2 tai avojuurisilla taimilla 12,0 kpl/m 2. Toukokuun alun ja kesäkuun lopun välillä kypsyvä sato on 5,5 6,5 kg/m 2. Toiset taimet istutetaan heinäkuun puolivälissä tai lopulla ja satoaika on lämmitetyissä muovihuoneissa syyskuulta lokakuun puoleenväliin, lämmittämättömissä se on lokakuun alusta marraskuun loppuun. Satotaso on 2,0 3,0 kg/m 2. Toisessa tavassa taimet istutetaan ainoastaan kesäkuussa ja talvetetaan muovihuoneessa. Keväällä satoa päästään keräämään touko- kesäkuussa. Lämpötila ei saa laskea talven aikana alle -5 C, joka voi olla ongelma mikäli lämmitystä ei ole. Helmikuussa annetaan yönkatkaisuvalotusta, mikä jouduttaa kasvuunlähtöä. 'Elsanta' on eniten viljelty lajike, sitä viljellään noin 95 % kaikista lajikkeista. Noin 90 %:lla kasvihuonemansikka viljelmistä käytetään kasvualustana turvesäkkejä, joiden koko on 8 12 l. Ne sisältävät 60 80 % vaaleaa ja 10 20 % tummaa turvetta sekä 20 % styroxrouhetta tai perliittiä jotka lisäävät ilmavuutta ja huokoisuutta. Säkkien pohjaan tehdään 15 20 reikää, joista liika vesi pääsee poistumaan. (Säll 1996; Tanska 1994.) Säkkeihin asennetaan tippukastelu, jonka mukana annetaan kastelu ja lannoitus. Kasvualustan johtokyky pidetään 0,8 1,2 ms/cm:ssa, kukinnan ja sadonkorjuun välillä johtokyky nostetaan 1,4 ms/cm:iin. Koko ajan tarkkaillaan ettei johtokyky ylitä 1,8 ms/cm. Lämpötila ja valoisuus vaikuttavat siihen kuinka korkeana johtokyky voidaan pitää, lannoitusmäärä mukautetaan niihin ja kastelun määrään. Kasvualustan ph pidetään 5,2:ssa. Kasvatuslämpötilat vaihtelevat 8 C ja 18 C välillä, riippuen kasvuston kehitysvaiheesta. Erityisesti aikaisessa viljelyssä lämpötila pidetään juurrutusaikana 8 10 C, kahden tai kolmen viikon ajan. Kukinnan alkaessa päivälämpötila nostetaan 12 15 C:seen yölämpötilan ollessa 10 12 C. Kukinnan jälkeen lämpötilaa noste- 21