Harjoitus 11: Mathematica - Differentiaaliyhtälöiden analysointi, lisäpaketit

Samankaltaiset tiedostot
Harjoitus 6: Symbolinen laskenta II (Mathematica)

Harjoitus 6: Symbolinen laskenta II (Mathematica)

Harjoitus 6: Symbolinen laskenta II (Mathematica)

MS-A0202 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 (SCI) Luento 4: Ketjusäännöt ja lineaarinen approksimointi

Harjoitus 6: Simulink - Säätöteoria. Syksy Mat Sovelletun matematiikan tietokonetyöt 1

Harjoitus 10: Mathematica

MS-C1340 Lineaarialgebra ja differentiaaliyhtälöt

5 Differentiaaliyhtälöryhmät

1 Di erentiaaliyhtälöt

6. Differentiaaliyhtälösysteemien laadullista teoriaa.

Dynaamisten systeemien teoriaa. Systeemianalyysilaboratorio II

Harjoitus 5 -- Ratkaisut

MS-A0205/MS-A0206 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 Luento 4: Ketjusäännöt ja lineaarinen approksimointi

Valitse ruudun yläosassa oleva painike Download Scilab.

Lineaarialgebra ja differentiaaliyhtälöt Harjoitus 4 / Ratkaisut

MS-C1340 Lineaarialgebra ja differentiaaliyhtälöt

Mat Dynaaminen optimointi, mallivastaukset, kierros Vaimennetun heilurin tilanyhtälöt on esitetty luennolla: θ = g sin θ r θ

cos x cos 2x dx a) symbolisesti, b) numeerisesti. Piirrä integroitavan funktion kuvaaja. Mikä itse asiassa on integraalin arvo?

Insinöörimatematiikka D

Antti Rasila. Kevät Matematiikan ja systeemianalyysin laitos Aalto-yliopisto. Antti Rasila (Aalto-yliopisto) MS-A0204 Kevät / 16

Harjoitus 4: Differentiaaliyhtälöt (Matlab) MS-C2107 Sovelletun matematiikan tietokonetyöt 1

Insinöörimatematiikka D

5 DIFFERENTIAALIYHTÄLÖRYHMÄT

MS-A0207 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 Luento 5: Gradientti ja suunnattu derivaatta. Vektoriarvoiset funktiot. Taylor-approksimaatio.

1 Peruskäsitteet. Dierentiaaliyhtälöt

17. Differentiaaliyhtälösysteemien laadullista teoriaa.

DI matematiikan opettajaksi: Täydennyskurssi, kevät 2010 Luentorunkoa ja harjoituksia viikolle 13: ti klo 13:00-15:30 ja to 1.4.

4 Korkeamman kertaluvun differentiaaliyhtälöt

y (0) = 0 y h (x) = C 1 e 2x +C 2 e x e10x e 3 e8x dx + e x 1 3 e9x dx = e 2x 1 3 e8x 1 8 = 1 24 e10x 1 27 e10x = e 10x e10x

Matematiikan perusteet taloustieteilij oille I

Differentiaaliyhtälöt II, kevät 2017 Harjoitus 5

Harjoitus 4 -- Ratkaisut

Numeeriset menetelmät

Harjoitus 3: Matlab - Matemaattinen mallintaminen

x 4 e 2x dx Γ(r) = x r 1 e x dx (1)

x = ( θ θ ia y = ( ) x.

Matematiikan tukikurssi

F {f(t)} ˆf(ω) = 1. F { f (n)} = (iω) n F {f}. (11) BM20A INTEGRAALIMUUNNOKSET Harjoitus 10, viikko 46/2015. Fourier-integraali:

Ensimmäisen ja toisen kertaluvun differentiaaliyhtälöistä

Differentiaaliyhtälösysteemit sekä niiden tasapainopisteiden stabiilisuus

MS-C1340 Lineaarialgebra ja

Matematiikka B3 - Avoin yliopisto

v AB q(t) = q(t) v AB p(t) v B V B ṗ(t) = q(t) v AB Φ(t, τ) = e A(t τ). e A = I + A + A2 2! + A3 = exp(a D (t τ)) (I + A N (t τ)), A N = =

Matemaattinen Analyysi

Mat Dynaaminen optimointi, mallivastaukset, kierros 1

Luonnollisten lukujen laskutoimitusten määrittely Peanon aksioomien pohjalta

Matemaattinen Analyysi

Harjoitus 1: Matlab. Harjoitus 1: Matlab. Mat Sovelletun matematiikan tietokonetyöt 1. Syksy 2006

MS-C1340 Lineaarialgebra ja differentiaaliyhtälöt

DIFFERENTIAALI- JA INTEGRAALILASKENTA

Oletetaan, että funktio f on määritelty jollakin välillä ]x 0 δ, x 0 + δ[. Sen derivaatta pisteessä x 0 on

Harjoitus 2 -- Ratkaisut

Dierentiaaliyhtälöistä

. Kun p = 1, jono suppenee raja-arvoon 1. Jos p = 2, jono hajaantuu. Jono suppenee siis lineaarisesti. Vastaavasti jonolle r k+1 = r k, suhde on r k+1

BM20A5840 Usean muuttujan funktiot ja sarjat Harjoitus 7, Kevät 2018

Tehtävä 4.7 Tarkastellaan hiukkasta, joka on pakotettu liikkumaan toruksen pinnalla.

SCI-C0200 Fysiikan ja matematiikan menetelmien studio

Lisämateriaalia: tilayhtälön ratkaisu, linearisointi. Matriisimuuttujan eksponenttifunktio:

Insinöörimatematiikka D

plot(f(x), x=-5..5, y= )

Luento 2: Liikkeen kuvausta

Jos siis ohjausrajoitusta ei olisi, olisi ratkaisu triviaalisti x(s) = y(s). Hamiltonin funktio on. p(0) = p(s) = 0.

ẋ(t) = s x (t) + f x y(t) u x x(t) ẏ(t) = s y (t) + f y x(t) u y y(t),

Harjoitus 2 -- Ratkaisut

Värähtelevä jousisysteemi

(x 0 ) = lim. Derivoimissääntöjä. Oletetaan, että funktiot f ja g ovat derivoituvia ja c R on vakio. 1. Dc = 0 (vakiofunktion derivaatta) 2.

MS-C1340 Lineaarialgebra ja differentiaaliyhtälöt

Numeeriset menetelmät

Vakiokertoiminen lineaarinen normaaliryhmä

Virhearviointi. Fysiikassa on tärkeää tietää tulosten tarkkuus.

Johdantoa. Jokaisen matemaatikon olisi syytä osata edes alkeet jostakin perusohjelmistosta, Java MAPLE. Pascal MathCad

MS-A0305 Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Luento 1: Moniulotteiset integraalit

Viikon aiheet. Funktion lineaarinen approksimointi

Osoita, että täsmälleen yksi vektoriavaruuden ehto ei ole voimassa.

f (28) L(28) = f (27) + f (27)(28 27) = = (28 27) 2 = 1 2 f (x) = x 2

MS-A0205/MS-A0206 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 Luento 8: Newtonin iteraatio. Taso- ja avaruusintegraalit

2. kierros. 2. Lähipäivä

3 = Lisäksi z(4, 9) = = 21, joten kysytty lineaarinen approksimaatio on. L(x,y) =

Analyysi I (sivuaineopiskelijoille)

Matriisi-vektori-kertolasku, lineaariset yhtälöryhmät

Normaaliryhmä. Toisen kertaluvun normaaliryhmä on yleistä muotoa

dt 2. Nämä voimat siis kumoavat toisensa, jolloin saadaan differentiaaliyhtälö

[xk r k ] T Q[x k r k ] + u T k Ru k. }.

12. Differentiaaliyhtälöt

2. Viikko. CDH: luvut (s ). Matematiikka on fysiikan kieli ja differentiaaliyhtälöt sen yleisin murre.

Harjoitus Tarkastellaan luentojen Esimerkin mukaista työttömyysmallinnusta. Merkitään. p(t) = hintaindeksi, π(t) = odotettu inflaatio,

IV. TASAINEN SUPPENEMINEN. f(x) = lim. jokaista ε > 0 ja x A kohti n ε,x N s.e. n n

Y (z) = z-muunnos on lineaarinen kuten Laplace-muunnoskin

Matematiikan tukikurssi

2v 1 = v 2, 2v 1 + 3v 2 = 4v 2.. Vastaavasti ominaisarvoa λ 2 = 4 vastaavat ominaisvektorit toteuttavat. v 2 =

6. Toisen ja korkeamman kertaluvun lineaariset

Maximum likelihood-estimointi Alkeet

(a) Järjestellään yhtälöitä siten, että vasemmalle puolelle jää vain y i ja oikealle puolelle muut

FUNKTIONAALIANALYYSIN PERUSKURSSI Johdanto

Insinöörimatematiikka D

MATEMATIIKAN KOE, PITKÄ OPPIMÄÄRÄ HYVÄN VASTAUKSEN PIIRTEITÄ

Numeeriset menetelmät

MS-A0207 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 (Chem) Yhteenveto, osa I

Seuraavaksi tarkastellaan ensimmäisen kertaluvun lineaarista, vakiokertoimista differentiaaliyhtälösysteemiä

0 kun x < 0, 1/3 kun 0 x < 1/4, 7/11 kun 1/4 x < 6/7, 1 kun x 1, 1 kun x 6/7,

Transkriptio:

Harjoitus 11: Mathematica - Differentiaaliyhtälöiden analysointi, lisäpaketit Mat-2.2107 Sovelletun matematiikan tietokonetyöt Syksy 2006 Mat-2.2107 Sovelletun matematiikan tietokonetyöt 1

Harjoituksen aiheita Differentiaaliyhtälöiden ja differentiaaliyhtälösysteemien analysointi Mathematicalla Differentiaaliyhtälösysteemin linearisointi ja stabiilisuustarkastelu Mathematican lisäpaketit Mat-2.2107 Sovelletun matematiikan tietokonetyöt 2

Funktion määrittely Funktion määrittelyssä käytetään sijoitusoperaattoria := - Funktion arvo lasketaan vasta kysyttäessä funktion arvoa jollakin argumentin arvolla. - Funktion määrittelyssä vasemmalla puolella argumenttiin lisätään alaviiva (_). In[1]:= f[x_,y_]:=x+y In[2]:= f[1,2] Out[2]= 3 In[3]:= f[t,2] Out[3]= 2 + t In[6]:= ta[n_]:=table[i^2,{i,n}] In[7]:= ta[5] Out[7]= {1, 4, 9, 16, 25} Mat-2.2107 Sovelletun matematiikan tietokonetyöt 3

Derivointi ja integrointi Jos lauseke on määritelty funktioksi, derivaatta saadaan laskettua -merkinnällä. In[8]:= g[x_]:= x^2 + 5 x In[9]:= g [x] Out[9]= 2 x + 5 In[10]:= g [x] Out[10]= 2 Derivointia varten ovat myös komennot D (osittaisderivaatta) ja Dt (kokonaisderivaatta). Integrointia varten ovat komennot Integrate (symbolinen integrointi) ja NIntegrate (numeerinen integrointi). - Kaikkia lausekkeita ei voida integroida symbolisesti. Mat-2.2107 Sovelletun matematiikan tietokonetyöt 4

Diffenrentiaaliyhtälöt Differentiaaliyhtälössä funktio kirjoitetaan argumenttinsa kanssa. Derivaatat merkitään pilkkua ( ) käyttäen. Yhtäsuuruus merkitään vertailuoperaattorilla ==. - Huom! Tässä älä tee kirjoitusvirhettä z[0]=0; edes Clear ei välttämättä pelasta (vrt. aikaisemmin), ainoa pelastus lienee Quit. Differentiaaliyhtälöt ratkaistaan DSolve -komennolla. - 1. argumentti: ratkaistava differentiaaliyhtälö - 2. argumentti: riippuva muuttuja (tuntematon funktio) - 3. argumentti: riippumaton muuttuja (funktion argumentti) Mat-2.2107 Sovelletun matematiikan tietokonetyöt 5

Differentiaaliyhtälön ratkaisu - esimerkki 1/2 dz(t) dt = 2 c t, z(0) = 0 Ensin ratkaistaan z(t) differentiaaliyhtälöstä. In[194]:= DSolve[{z [t]==2*c*t,z[0]==0},z[t],t] Out[194]= {{z[t] -> c t^2 }} In[195]:= %[[1,1,2]] Out[195]= c t^2 Tuntematon parametri c ratkaistaan annetusta loppuehdosta. In[196]:= Solve[%==16,c] /. t->2 Out[196]= {{c -> 4}} In[197]:= %% /. %[[1]] Out[197]= 4 t^2 Mat-2.2107 Sovelletun matematiikan tietokonetyöt 6

Differentiaaliyhtälön ratkaisu - esimerkki 2/2 Ratkaisu hieman lyhyemmin...: In[202]:= DSolve[{z [t]==2*c*t,z[0]==0},z[t],t] Out[202]= {{z[t] -> c t^2 }} In[203]:= Solve[{%[[1,1,2]]==16,t==2},c] Out[203]= {{c -> 4}} In[204]:= %% /. % Out[204]= {{{z[t] -> 4 t^2 }}} In[205]:= %[[1,1,1,2]] Out[205]= 4 t^2 HUOM! Parametrista riippuvaan muuttujaan viitataan yhtälöissä notaatiolla z[t]: In[206]:= DSolve[{z [t]==5*z[t]},z[t],t] (EI "5*z") Mat-2.2107 Sovelletun matematiikan tietokonetyöt 7

Desimaaliluvut differentiaaliyhtälöissä HUOM! Jos lausekkeissa esiintyy desimaalilukuja, Mathematica antaa vastauksen numeerisessa muodossa (esim. 2.71828... eikä E). - Tällaisten tulosten jatkokäsittely saattaa olla Mathematicalle vaikeaa, jopa mahdotonta. Älä siis mielellään tee näin: In[207]:= DSolve[{x [t]==x[t],x[0]==0.14},x[t],t] Out[207]= {{x[t] -> 0.140000000000000 2.71828182845905^t }} Tee näin: In[208]:= DSolve[{x [t]==x[t],x[0]==x0},x[t],t] /. {x0->0.14} Out[208]= {{x[t] -> 0.14 E^t } Mat-2.2107 Sovelletun matematiikan tietokonetyöt 8

Differentiaaliyhtälösysteemin numeerinen ratkaiseminen ja vaihetason kuvaajan piirtäminen Differentiaaliyhtälösysteemejä voidaan ratkaista numeerisesti komennolla NDSolve. Vaihetason kuvaajan piirtäminen onnistuu komennolla ParametricPlot. In[230]:= NDSolve[{x [t]==y[t],y [t]==-x[t],x[0]==0,y[0]==10}, {x[t],y[t]},{t,0,10}] Out[230]= {{x[t] -> InterpolatingFunction... In[231]:= {x[t],y[t]}/.%[[1]] Out[231]= {InterpolatingFunction... In[232]:= ParametricPlot[%,{t,0,10}] Mat-2.2107 Sovelletun matematiikan tietokonetyöt 9

Differentiaaliyhtälösysteemin linearisointi Olkoon epälineaarinen systeemi annettu muodossa ẋ = f(x,u) Linearisoinnissa systeemiä approksimoidaan tietyn tasapainopisteen (x 0, u 0 ) läheisyydessä Taylorin sarjan 1. kertaluvun termillä. Lineaarisen systeemin tilaesitys on muotoa ẋ(t) = Ax(t) + Bu(t) y(t) = Cx(t) + Du(t) Matriisit A ja B ovat Jakobin matriiseja, jotka lasketaan ottamalla systeemin differentiaaliyhtälöiden osittaisderivaatat kunkin tilamuuttujan ja ohjauksen suhteen. Mat-2.2107 Sovelletun matematiikan tietokonetyöt 10

Differentiaaliyhtälösysteemin stabiilisuus Tasapainopisteen stabiilisuuden tarkastelu: - Systeemi on ensin linearisoitava tasapainopainopisteen ympäristössä. - Linearisoitu systeemi on esitettävissä muodossa ẋ = Ax + Bu Stabiilisuuden määrittäminen kerroinmatriisin A ominaisarvoista: - Toinen ominaisarvoista < 0 ja toinen > 0 tasapainopiste on epästabiili (satulapiste). - Molemmat ominaisarvot < 0 tasapainopiste on asymptoottisesti stabiili (kuilu). - Ominaisarvot ovat puhtaasti imaginaarisia tasapainopiste on stabiili (keskus). Mat-2.2107 Sovelletun matematiikan tietokonetyöt 11

Esimerkki stabiilisuustarkastelusta 1/2 Olkoon tutkittava systeemi: dx dt = ax bxy, dy dt = py + qxy. Systeemin tasapainopisteiden ratkaiseminen: In[1]:= Solve[{a*x[t]-b*x[t]*y[t]==0,-p*y[t]+q*x[t]*y[t]==0}, {x[t],y[t]}] Out[1]=... Mat-2.2107 Sovelletun matematiikan tietokonetyöt 12

Esimerkki stabiilisuustarkastelusta 2/2 Linearisoidun systeemin kerroinmatriisin laskeminen annetun tasapainopisteen ympäristössä: - Komennon Outer argumentti D tarkoittaa osittaisderivointikomentoa. In[2]:= Outer[D,{a*x[t]-b*x[t]*y[t],-p*y[t]+q*x[t]*y[t]},{x[t],y[t]}] Out[2]=... In[3]:= %/.%%[[2]] Out[3]=... Kerroinmatriisin ominaisarvojen (ja ominaisvektorien) laskeminen: In[4]:= Eigensystem[%] Out[4]=... Mat-2.2107 Sovelletun matematiikan tietokonetyöt 13

Lisäpaketit Mathematican ominaisuuksia voidaan laajentaa lisäpaketeilla. Lisäpakettien komennot eivät sisälly kerneliin, ja ne on ladattava erikseen kun Mathematica käynnistetään. Pakettien lataaminen: <<paketti tai Needs["paketti"] - Jos paketti on jo ladattu, Needs-komento ei yritä ladata pakettia uudelleen.?paketti* näyttää uudet komennot, jotka on saatu käyttöön (lataamisen jälkeen) Huom! Jos lataamattoman paketin komentoja yritetään käyttää, syntyy komennon kanssa saman niminen muuttuja Mathematican muistiin. - Ratkaisu: Clear[muuttuja]. Mat-2.2107 Sovelletun matematiikan tietokonetyöt 14

Statistics-paketti Yksi Mathematican lisäpaketeista on Statistics, joka sisältää tilastolliseen analyysiin tarvittavia jakaumia ja komentoja. Jatkuvia jakaumia löytyy paketista Statistics ContinuousDistributions (NormalDistribution, StudentTDistribution, ChiSquareDistribution, FRatioDistribution). Diskreettejä jakaumia löytyy paketista Statistics DiscreteDistributions (BernoulliDistribution, BinomialDistribution, NegativeBinomialDistribution, PoissonDistribution, GeometricDistribution, HyperGeometricDistribution). Mat-2.2107 Sovelletun matematiikan tietokonetyöt 15

Jakauman odotusarvo ja varianssi In[206]:= <<Statistics ContinuousDistributions In[207]:= Mean[ChiSquareDistribution[df]] Out[207]= df In[208]:= Variance[ChiSquareDistribution[df]] Out[208]= 2 df In[209]:= <<Statistics DiscreteDistributions In[210]:= Mean[BinomialDistribution[n,p]] Out[210]= n p In[211]:= Variance[BinomialDistribution[n,p]] Out[211]= n (1 - p) p Mat-2.2107 Sovelletun matematiikan tietokonetyöt 16

Satunnaislukujen generointi Mathematicalla voidaan generoida satunnaislukuja suoraan halutusta jakaumasta Random -komennolla. In[234]:= Random[NormalDistribution[10,1]] Out[234]= 9.94862652574754 In[235]:= Random[PoissonDistribution[5]] Out[235]= 6 Mat-2.2107 Sovelletun matematiikan tietokonetyöt 17

Jakaumien piirtäminen PDF (Probability density function) = tiheysfunktio CDF (Cumulative distribution function) = kertymäfunktio In[238]:= Plot[PDF[NormalDistribution[0,1],x],{x,-3,3}] Out[238]= -Graphics- In[239]:= Plot[CDF[NormalDistribution[0,1],x],{x,-3,3}] Out[239]= -Graphics- In[240]:= <<Graphics Graphics In[241]:= Table[{PDF[PoissonDistribution[5],x],x},{x,0,15}] Out[241]=... In[242]:= BarChart[%] Out[242]= -Graphics- Mat-2.2107 Sovelletun matematiikan tietokonetyöt 18

Lineaarinen regressio In[247]:= <<Statistics LinearRegression In[248]:= v=table[i,{i,1940,1990,10}] Out[248]= {1940, 1950, 1960, 1970, 1980, 1990} In[249]:= p={3.696,4.030,4.446,4.706,4.788,4.999} Out[249]= {3.696, 4.03, 4.446, 4.706, 4.788, 4.999} In[250]:= Regress[Transpose[{v,p}],{1,x,x^2},x, OutputList->{ConfidenceIntervalTable}] Mat-2.2107 Sovelletun matematiikan tietokonetyöt 19

Kysymyksiä 1. Miten funktio määritellään Mathematicassa? 2. Mitä eroa on komennoilla DSolve ja NDSolve? 3. Kuinka ominaisarvo- ja vektori määritellään? 4. Miten Mathematican lisäpaketteja voidaan ladata? 5. Mitä Mathematican funktiot PDF ja CDF tekevät? 6. Miten lineaarinen regressiomalli muodostetaan Mathematicassa? Mat-2.2107 Sovelletun matematiikan tietokonetyöt 20