1 ERIKOISLÄÄKÄRI- JA ERIKOISHAMMASLÄÄKÄRIKOULUTUS TOIMENPIDEOHJELMA 2010-2012
1. Yleiskuvaus koulutuksesta... 3 1.1. Koulutuksen kehittämistyöryhmät... 3 2. Visio... 4 3. Strategiset toimet ja suunnitelmat... 4 4. Toimenpideohjelmaan sisältyvät kehittämiskohteet... 4 4.1.Oulusta valmistuneen erikoislääkärin/erikoishammaslääkärin osaamisprofiili... 4 4.2. Koulutuksen tavoitteet ja vaatimustaso... 5 4.3. Kehittämiskohteet... 5 4.4. Pohjois-Suomen koulutusmalli PPSHP:n vastuualueen koulutuksen kehittämisessä... 6 5. Toimenpideohjelman toteutumisen edellytykset... 7 6. Toimenpideohjelmaan sisältyvät riskit ja niiden hallinta... 7 2
3 1. Yleiskuvaus koulutuksesta Erikoislääkäri ja erikoishammaslääkärikoulutus on ammatillista jatkokoulutusta, johon voidaan hakeutua lääkäriksi ja hammaslääkäriksi valmistumisen jälkeen. Oulun yliopistossa on 46 erikoislääkärin tutkintoon johtavaa koulutusohjelmaa ja neljä erikoishammaslääkärin tutkintoon johtavaa koulutusohjelmaa. Erikoislääkärikoulutuksen pituus on viisi tai kuusi vuotta ja erikoishammaslääkärikoulutuksen kolme tai kuusi vuotta. Koulutus tapahtuu terveyspalvelujärjestelmässä ja yliopistossa. Erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutus on ohjattua ja suunniteltua. Koulutus tapahtuu terveyspalvelujärjestelmässä ja yliopistoissa ja siitä säädetään asetuksilla. Koulutukseen kuuluu käytännön palvelun lisäksi toimipaikkakoulutusta, teoreettista koulutusta, valtakunnallinen kuulustelu ja arviointi. Erikoislääkärillä on lisäksi mahdollisuus erikoislääkärin tutkinnon jälkeen suorittaa erikoislääkärin lisäkoulutus. Lisäkoulutusjärjestelmän tavoitteena on turvata terveyspalvelujärjestelmän tavoitteista lähtevä erikoisalojen erityisosaaminen. Koulutuksen pituus on kaksi vuotta. Koulutukseen sisältyy käytännön palvelu, teoreettinen koulutus ja valtakunnallinen kuulustelu. Erikoisalojen vastuuhenkilöt suunnittelevat koulutuksen yhteistyössä muiden lääketieteellisten tiedekuntien kanssa. Perusterveydenhuollon lisäkoulutus vaaditaan sosiaaliturvajärjestelmän piirissä yleislääkärinä toimivalta lääkäriltä. Koulutus ei johda tutkintoon ja se perustuu Eta-sopimukseen. Koulutuksen pituus on kolme vuotta. Koulutuksen suorittaminen on edellytyksenä itsenäisten ammatinharjoittamisoikeuksien saamiselle. Koulutus voidaan soveltuvin osin sisällyttää osaksi erikoislääkärikoulutusta. Perusterveydenhuollon lisäkoulutuksen suorittaminen ei ole pakollista. Hammaslääkäreillä ei ole vastaavaa koulutusta, vaan he suorittavat itsenäisten ammatinharjoittamisoikeuksien saamiseksi yhdeksän kuukauden käytännön harjoittelun. 1.1. Koulutuksen kehittämistyöryhmät Opetuksen ja koulutuksen kehittämisryhmiä yliopistotasolla on koulutusneuvosto ja tiedekuntatasolla koulutustoimikunta. Koulutusneuvosto vastaa opetuksen ja oppimisen tutkimukseen liittyvästä perustuvasta kehittämisestä Oulun yliopistossa. Koulutusneuvoston tehtävänä on opetuksen laadun parantaminen. Koulutusneuvosto koordinoi opetuksen kehittämiseen liittyvää toimintaa yliopistossa. Painopistealueena on opettajien koulutuksen lisäksi laaja-alainen laitoskohtainen pedagogisen osaamisen kehittäminen. Koulutustoimikunnan tehtävänä on valmistella koulutusdekaanin johdolla koulutuksen toimenpideohjelma ja valvoa koulutuksen laatua. Lisäksi sen tehtävänä on tukea tiedekunnan eri koulutusalojen opetuksen ja koulutuksen kehittämistä ja laadunvarmistusta sekä perus- että jatkokoulutuksessa. Ammatillinen jatkokoulutustoimikunta vastaa erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksen kehittämisestä ja koordinoimisesta Oulun yliopiston vastuualueella. Alueellinen neuvottelukunta toimii alueellisena yhteistyöelimenä erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksen määrällisessä ja laadullisessa kehittämisessä. Erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksen vastuuhenkilöt vastaavat oman erikoisalansa koulutuksen kehittämisestä, toteuttamisesta, arvioinnista ja seurannasta. Koulutuksen toimenpideohjelma on laadittu vuosille 2010-2012 ja se pohjautuu erikoislääkärija erikoishammaslääkärikoulutusta koskevaan laatukäsikirjaan sekä Pohjois-Suomen sairaanhoitopiirien ja Oulun yliopiston hyväksymään erikoistumiskoulutusta koskevaan koulutusstrategiaan Pohjois-Suomen koulutusmalli.
4 2. Visio Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan ammatillinen jatkokoulutus on kaikilla eri koisaloilla tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa, laadukasta ja korkeatasoista. Koulutuksen tavoitteena on turvata osaajien ja osaamisen säilyminen Pohjois-Suomessa antamalla laadukasta koulutusta ja kehittämällä alueen houkuttelevuutta ja imagoa hyvin toimivana ja innostavana koulutus- ja työympäristönä. Oulusta valmistuneet erikoislääkärit ja erikoishammaslääkärit turvaavat tulevaisuudessakin Pohjois-Suomen terveydenhuollon tarpeet ja toimivat kansallisesti ja kansainvälisesti kysyttyinä ja osaavina asiantuntijoina. Koulutus järjestetään myös niin houkuttelevaksi, että erikoisalojen koulutuspaikoista ja viroista kilpaillaan valtakunnallisesti. 3. Strategiset toimet ja suunnitelmat Tiedekunnan perustehtävä on olla korkeatasoinen tutkimus- ja oppimisympäristö ja se kouluttaa terveydenhuollon asiantuntijoita ja monialaisia osaajia haastaviin kansallisiin ja kansainvälisiin tehtäviin. Tiedekunta antaa laadukasta ja monipuolista koulutusta elinikäistä oppimista tukevissa ympäristöissä. Tiedekunta on merkittävä alueellinen vaikuttaja erityisesti Pohjois- Suomen osaamisessa ja se edistää tehtäväaloillaan alueen henkistä hyvinvointia ja fyysistä elämisen laatua. Tiedekunnan yhteiskunnallisen vuorovaikuttamisen tehtävä toteutuu erityisesti erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksessa. Tiedekunnan ja Pohjois-Suomen sairaanhoitopiirien hyväksymän koulutusstrategian mukaan koulutuksen tavoitteena on edistää väestön terveyttä ja hyvinvointia tukemalla erikoistuvia lääkäreitä ja hammaslääkäreitä heidän oppimisessaan ja kouluttajia heidän opetustehtävässään. Tavoite toteutetaan kehittämällä koulutusta suunnitelmallisesti huomioiden Pohjois- Suomen terveyspalvelujärjestelmän tarpeet. Oulun yliopistossa toteutettava erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutus on myös kansallisesti ja kansainvälisesti arvostettu ja haluttu koulutuspaikka. 4. Toimenpideohjelmaan sisältyvät kehittämiskohteet 4.1.Oulusta valmistuneen erikoislääkärin/erikoishammaslääkärin osaamisprofiili Oulun yliopistosta valmistuneilla erikoislääkäreillä ja erikoishammaslääkäreillä on vahva kliininen tietotaito, joka pohjautuu tieteelliseen tutkimukseen, asioiden ja ilmiöiden taustan tuntemiseen sekä käytännön työssä hankittuun oppimiseen ja kokemukseen. Vahvan ammattitaidon lisäksi erikoislääkärillä ja erikoishammaslääkärillä on valmiudet hahmottaa terveydenhuollon kokonaisuutta ja koko väestöä yksittäisten potilaiden lisäksi. Erikoislääkäri ja erikoishammaslääkäri kantaa vastuun terveyspalvelujärjestelmässä toimiessaan eri potilasryhmien tasapuolisesta kohtelusta ja huomioi myös kustannusvaikuttavuuden. Erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkäri osaa arvioida tieteellistä näyttöä ja priorisoida, sisäistää tehtävänsä terveydenhuoltojärjestelmässä, kantaa vastuun hoitoketjuista ja toimia moniammatillisen tiimin lähiesimiehenä ja jäsenenä Erikoislääkäri ja erikoishammaslääkäri on luonut vankan elinikäisen perustan parhaan tiedon hyödyntämiseksi ammatillisella urallaan, oppinut hakemaan tietoa ja opiskelemaan itsenäisesti sekä sitoutuu oman oppimisen suunnitteluun ja arviointiin. Erikoislääkäri ja erikoishammaslääkäri on hankkinut valmiudet kouluttaa ja ohjata sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia.
5 4.2. Koulutuksen tavoitteet ja vaatimustaso Erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksen tavoitteena on perehdyttää lääkäri/hammaslääkäri erikoisalansa tieteelliseen tietoon ja antaa hänelle valmiudet alansa erikoislääkärin/erikoishammaslääkärin tehtäviin, ammattitaidon ylläpitämiseen ja toimimiseen erikoislääkärinä/erikoishammaslääkärinä sosiaali- ja terveydenhuollonpalvelujärjestelmässä. Erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutus pohjautuu kansallisiin ja kansainvälisiin tavoitteisiin. Erikoislääkäri ja erikoishammaslääkärikoulutus tapahtuu käytännön työssä oppien kouluttajan ohjauksessa. Koulutus on suunniteltua ja ohjattua. Käytännön koulutusta täydentää vankka teoreettinen, tieteelliseen tietoon pohjautuva koulutus. Suunnitelmallinen ja keskeisimmät erikoisalan asiat kattava toimipaikkakoulutus järjestetään joko työpaikan omina koulutuksina tai etäkoulutuksina yliopistosairaalasta. Koulutukseen sisältyvän teoreettisen kurssimuotoisen koulutuksen tulee kattaa suunnitelmallisesti ja laaja-alaisesti omaa erikoisalaa. Erikoistumiskoulutus tapahtuu tiedekunnan hyväksymissä koulutuspaikoissa, joiden kanssa on tehty koulutussopimus. Näin varmistetaan, että koulutettava saa erikoistumisaikanaan mahdollisuuden erikoisalan koulutusohjelman tavoitteiden mukaiseen riittävän monipuoliseen koulutukseen, ohjaukseen ja arviointiin. Erikoisalojen koulutusohjelmia kehitetään valtakunnallisena yhteistyönä koulutuksen vastuuhenkilöiden yhteiskokouksissa. Koulutusta koordinoidaan myös valtakunnallisissa neuvottelutilaisuuksissa ja alueellisissa neuvottelukunnissa. Koulutusohjelmien tavoitteita ja sisältöä kehitetään siten, että koulutus vastaa terveyspalvelujärjestelmässä ja yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin. 4.3. Kehittämiskohteet Koulutusohjelmien vastuuhenkilöitä, kouluttajia ja tuutoreita kannustetaan osallistumaan pedagogiseen koulutuksen ja tiedekunnan järjestämiin kouluttajakoulutuksiin. Henkilökohtaiset koulutussuunnitelmat (HOKS) otetaan käyttöön erikoisaloilla. HOKS:ssa koulutettava yhteistyössä kouluttajan kanssa laatii oppimiselleen suunnitelman ja vuositavoitteet. Henkilökohtaisen koulutussuunnitelman laadinnassa tulee kliinisten tietojen ja taitojen hankkimisen ohella erityisesti huomioida moniammatillinen johtamiskoulutus ja tutkimustyö. Koulutuksen alkuvaiheeseen järjestetään tiivis perehdyttämisjakso. Koulutusohjelmien opetussuunnitelmat on kuvattu erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksen opinto-oppaissa. Kaikilla erikoisaloilla otetaan käyttöön lokikirja heti opinto-oikeuden saamisen jälkeen. Lokikirja toimii erikoistuvan lääkärin ja hammaslääkärin oppimisen ja seurannan välineenä. Lokikirjajärjestelmä tukee oppimisprosessia. Koulutettavan saa säännöllistä palautetta koulutuksestaan koulutusohjelman vastuuhenkilöiltä, kouluttajilta ja tuutoreilta. Palautteen ja arvioinnin avulla koulutettava voi seurata omaa oppimistaan ja edistymistään koulutuksensa aikana. Erikoistuvan lääkärin ja hammaslääkärin oma itsearviointi muodostaa osan arvioinnista. Vuosittain tapahtuvat kehityskeskustelut ovat myös tärkeitä koulutuksen kokonaisuuden arvioinnissa ja niitä tulisi nykyistä enemmän käyttää osana arviointiprosessia. Erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutukseen sisältyvään teoreettiseen koulutukseen tulee myös sisältyä koulutuksen arviointi, jonka perusteella erikoisalat voivat kehittää koulutustaan. Koulutuksen etenemistä seurataan ja arvioidaan myös tekemällä ns. välipäätös ainakin siinä vaiheessa, kun koulutettava siirtyy yliopistosairaalajaksolle tai
6 runkokoulutus on suoritettu. Välipäätöksessä koulutettava saa tiedon siitä, mikä on hänen koulutuksensa vaihe ja mitä suoritteita on vielä jäljellä. Tässä vaiheessa tarkistetaan lokikirja ja laaditaan henkilökohtainen koulutussuunnitelma ellei sitä ole tehty jo koulutuksen alkaessa. Erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikuulustelua kehitetään jatkuvasti siten, että kuulustelulla voidaan arvioida koulutuksen aikana saatu erikoisalan tietopohja. Erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksen arviointia kehitetään yhteistyössä lääketieteellisten tiedekuntien kanssa. Erikoislääkärikoulutuksen arvioinnissa ovat mukana lisäksi erikoislääkäriyhdistykset ja koulutusjärjestöt. Koulutuspaikkojen arviointia kehitetään huomioiden kansalliset ja kansainväliset mallit. Työelämäpalautetta kehittäminen. Alueellisen neuvottelukunnan merkitys palautteen antajana koulutuksen määrällisen tarpeen ja koulutuksen toimivuuden arvioinnissa on ollut merkittävä. Myös muita palautteen antamiskeinoja otetaan käyttöön esim. määräajoin tehtävin verkkokyselyin. Optima oppimisympäristöä hyödynnetään erikoistumiskoulutuksessa. Moniammatillisessa johtamiskoulutuksessa optima-ympäristö on jo käytössä Verkko-opetusta kehitetään ja erikoislääkärikoulutuksen hallintajärjestelmän Erhan otetaan mahdollisesti käyttöön työterveyshuollon erikoisalasta (pilottiala) saatavien kokemusten pohjalta. Erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksen kehittämisen pohjana ovat kansainväliset koulutuksen sisältöä ja arviointia koskevat suositukset. 4.4. Pohjois-Suomen koulutusmalli PPSHP:n vastuualueen koulutuksen kehittämisessä PPSHP:n sairaanhoitopiirit ja alueellinen neuvottelukunta ovat hyväksyneet Pohjois- Suomen koulutusmallin alueen erikoislääkärikoulutuksen kehittämiseksi ja koordinoimiseksi. Koulutusmallin kehittämistä tehostetaan suunnitelmakaudella 2010-2012. Koulutusmallia sovelletaan soveltuvin osin erikoishammaslääkärikoulutukseen. Kehitettäviä kohteita ovat seuraavat: Koulutuksen koordinaation kehittäminen Laaditaan yhteiset pelisäännöt siten, että koko alueen väestön ja terveyspalvelujärjestelmän sekä yliopiston tarpeet huomioidaan kokonaisvaltaisesti (yliopistosairaala, keskus- ja aluesairaalat sekä terveyskeskukset ja muut terveydenhuollon yksiköt) Keskus- ja aluesairaalat valitsevat koulutuskoordinaattorit/koulutuksen yhdyshenkilöt, jotka koordinoivat koulutusyhteistyötä Oulun yliopiston koulutustoimikunnan ja ammatillisen jatkokoulutustoimikunnan kanssa. Perusterveydenhuollon lisäkoulutusta ja yleislääketieteen erikoislääkärikoulutusta koordinoidaan yleislääketieteen yksikön ja aluekoordinaattoreiden kautta. Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutusta koordinoidaan valtakunnallisesti ja alueellisesti. Yhtenäinen työnantaja Alueen sairaanhoitopiirit, terveyskeskukset ja Kainuun maakunta sopivat siitä, että terveydenhuollon yksiköstä toiseen siirryttäessä erikoistuva lääkäri siirtyy toisen työnantajan palvelukseen ns. vanhana työntekijänä. Tiedottaminen ja rekrytointi Pohjois-Pohjanmaan koulutusmallista rakennetaan kartta tiedekunnan wwwsivuille, joista on linkitys erityisvastuualueen koulutuksen vastuuhenkilöihin, keskussairaaloiden ylilääkäreihin ja yhdyshenkilöihin
7 Yhtenäiset hoito-, koulutus- ja toimintalinjat Luodaan järjestelmä, jossa OYS:n ja muun erityisvastuualueen hoito- ja toimintalinjat ovat luettavissa extranetin avulla. Järjestetään erikoisaloittain yhteisiä Pohjois-Suomen koulutuspäiviä. Virkojen haun yhteydessä hakijoilta edellytetään tietojen ja taitojen esittämistä portfolion avulla. Arviointi Pohjois-Suomen koulutusmallin vaikuttavuuden arvioimiseksi luodaan yhtenäiset kriteerit Koulutustietojen seuranta Kehitetään ja otetaan käyttöön tietokoneohjelma, joka rekisteröi sekä koulutusjaksot että arvioinnit ja joka helpottaa sekä koulutus-evo-korvausten hakemista ja seuranta (ERHA- tietojenhallintojärjestelmä) 5. Toimenpideohjelman toteutumisen edellytykset Yliopistotasoinen ja samalla käytännönläheinen koulutus Ammatillinen jatkokoulutus on osa yliopiston toimintaa ja resurssointia. Ammatilliset jatkotutkinnot otetaan huomioon myös yliopiston tuloksena kuten perustutkinnot ja tohtorin tutkinnot. Korkeatasoinen koulutus turvataan tarvittavilta osin sairaanhoitopiirien koulutukseen saamalla evo-rahoituksella. Erikoistuvan lääkärin ja hammaslääkärin tulee voida käyttää kliinisen työn ohella osa työajastaan kouluttautumiseen kaikilla erikoisaloilla. Erikoistumisen aikana on suositeltavaa osallistua tutkimustyöhön - ainakin olla mukana yhdessä kotimaisessa tai kansainvälisessä julkaisussa. Tutkimustyöhön osallistuminen antaa valmiuksia kirjallisuuden seuraamiseen ja kriittiseen ajatteluun. Kliinisen työn ohella tapahtuva tutkimustyö tulee mahdollistaa erikoistuville, jotka tekevät koulutuksensa aikana väitöskirjaa tai jatkavat tutkimustyöstään laatimalla erillinen koulutussuunnitelma tutkimustyön ja erikoistumisen jaksottamisesta tarkoituksenmukaisella tavalla. Erikoistuvien lääkäreiden ja hammaslääkäreiden mahdollisuuksia osallistua ulkoiseen koulutukseen selkiytetään laatimalla yhteiset kriteerit koulutukseen pääsemiseksi. Erikoistumiskoulutuksen hallinnointia laitostasolla tulee kehittää siten, että erikoistumiskoulutusasioiden käsittelyä varten on johtoryhmä tai vastaava toimielin. Tiedekunta varmistaa osaavan ja motivoituneen opetushenkilökunnan saatavuuden ja kehittää aktiivisesti heidän ammattitaitoaan Kliininen potilasaineisto on riittävän monipuolista. Korkeatasoiset koulutuspaikat ja opetushenkilöstö, oikeat koulutuksen seurantakäytännöt, koulutuksen arviointi ja siihen reagointi/hyödyntäminen koulutuksen edelleen kehittämisessä Koulutuksellinen yhteistyö yliopistojen ja koulutusta antavien yksiköiden kanssa on hyvää ja saumatonta Oikea rekrytointi, koulutustarpeen selvittäminen määräajoin ja siihen vastaaminen 6. Toimenpideohjelmaan sisältyvät riskit Ikärakenteen muutos: vaikutus erikoistuvien rekrytointiin ja koulutettavien ja henkilö kunnan määriin Tiedekunnan ja koulutusta antavien terveydenhuollon yksiköiden taloudellinen tilanne Erikoistuvien siirtyminen Etelä-Suomen yliopistoihin Tiedekunta ja laitosten johto, koulutuksen vastuuhenkilöt ja kouluttajat sekä koulutusta antavat yksiköt eivät sitoudu koulutusohjelmien toteuttamiseen
Toimenpideohjelman toteuttamista ei seurata eikä arvioida säännöllisesti koulutusohjelmatasolla, ammatillisessa jatkokoulutustoimikunnassa ja alueellisessa neuvottelu kunnassa 8