SINILEVAT JA REHEVOITVMINEN OULUN JARVISSA 1993 -

SINILEVAT JA REHEVOITVMINEN OULUN JARVISSA 1993 - - ~~ -... ~...;::;:; ~c;..- ~ ~ -......-.-'l...-..-,- / / Oulun kaupunki Ympäristövirasto Julkaisu 3/1994

... SINILEVAT JA REHEVOITYMINEN.... OULUN JARVISSA 1993 ~Oulun kaupunki Ympäristövirasto ~ Julkaisu 3/1994

SISÄLLYSLUETTELO SEURANTATUTKIMUS.......... 2 MITÄ JÄRVIVESISTÄ MITATTIIN?...... 3 TULOKSET 5 Isoli:ankaanjärvi....... _... 5 Kuivasjärvi. 6 Lämsänjärvi...... 7 Niilesjärvi........... 8 Pyykösjärvi............ 9 Valkiaisjärvi........... 10 YHTEENVETO.............. 11

2 SEURANTATUTKIMUS Oulun kaupungin ympäristövirasto on jatkanut vuonna 1991 aloitettua Oulun järvivesien seurantatutkimusta. Nyt kolmatta vuotta jatkuneessa seurannassa on mukana kuusi Oulun kaupungissa sijaitsevaa järveä: Isokankaanjärvi, Kuivasjärvi, Lämsänjärvi, Niilesjärvi, Pyykösjärvi ja Valkiaisjärvi. Ne sijaitsevat enintään 15 km:n etäisyydellä Oulun kaupungin keskustasta ja ovat kaikki tärkeitä erityisesti virkistyskäytön kannalta. Kuivasjärvellä, Lämsänjärvellä, Pyykösjärvellä ja Valkiaisjärvellä on kaupungin valvoma uimaranta sekä asutusta. Niilesjärvellä on loma-asutusta ja virkistyskäyttöä. Isokankaanjärvi sijaitsee luonnonsuojelualueella. Sivulla 4 on kartta, josta käy ilmi tutkittujen järvien sijainnit ja pintaalat. Seurantatutkimusta toteutetaan siten, että järvivesistä mitataan tiettyjä fysikaalisia tekijöitä sekä ravinnepitoisuuksia kesä- ja syyskuun välisenä aikana kerran kuukaudessa. Lisäksi mitataan vähintään kerran kuukaudessa veden klorofyllipitoisuus, mikä on epäsuora mitta vedessä olevalle kasviplanktonin eli levästön määrälle. Järvissä mahdollisesti esiintyvät sinileväkukinnat pyritään toteamaan ja tunnistamaan niissä esiintyvä valtalaji. Vuonna 1991 tehtiin näiden järvien kasviplanktonin tarkempi valtalajimääritys (Sinilevät ja rehevöityminen Oulun järvissä 1991). Seurantatutkimuksen tarkoituksena on saada tietoa näiden järvien veden laadun nykyisestä tilasta ja siinä mahdollisesti tapahtuvista muutoksista vuosi vuodelta. Lisäksi tarkoituksena on etsiä mahdollista sinileväkukintojen ennustettavuutta vedessä esiintyvien tiettyjen fysikaalis-kemiallisten ominaisuuksien perusteella. Seurantatutkimusta on tehty yhteistyössä Oulun kaupungin teknisen palvelukeskuksen kunnallisteknisen suunnitteluosaston maastotutkimusryhmän, Oulun kaupungin vesihuoltolaitoksen ja Oulun vesi- ja ympäristöpiirin kanssa.

3 MITÄ JÄRVIVESISTÄ MITATTIIN? Järvien tilaa ja järvivesien laatua seurattiin mittaamalla niistä seuraavia tekijöitä: lämpötila, e ph johtokyky, ms/m - kuvaa vedessä olevien sähköä johtavien yhdisteiden ns. elektrolyyttien määrää väri, mg Pt/l - kuvaa vedessä olevien väriä antavien yhdisteiden (humus, metallit jne.) määrää kokonaisfosforipitoisuus, ug/l - 0,001 mg/l - tärkeimpiä vesien rehevöitymiseen vaikuttavia tekijöitä, käsittää sekä liuenneen epäorgaanisen että sitoutuneen orgaanisen fosforin liuen fosfaattifosforipitoisuus (fosfaatti-p), ug/l - neen epäorgaanisen fosfaattifosforin pitoisuus kokonaistyppipitoisuus, ug/l - tärkeimpiä vesien rehevöitymiseen vaikuttavia tekijöitä, käsittää sekä liuenneen epäorgaanisen että sitoutuneen orgaanisen typen nitraattityppipitoisuus (nitraatti-n), ug/l - epäorgaanisen nitraattitypen pitoisuus liuenneen ammoniumtyppipitoisuus (ammonium-n), ug/l - liuenneen epäorgaanisen ammoniumtypen pitoisuus alkaliniteetti, mmol/l - haponsitomiskyky - kuvaa veden puskurikykyä eli sitä, kuinka hyvin vesi kestää ulkoapäin tulevia muutoksia niin, ettei veden laatu huomattavasti muutu happipitoisuus, mg/l - veteen liuenneen hapen määrä hapen kyllästysprosentti, kyll. % - hapen prosenttiosuus siitä määrästä, kuinka paljon happea voi ko. lämpötilassa liueta veteen klorofylli-a -pitoisuus, ug/l - epäsuora menetelmä arvioitaessa kasviplanktonin biomassaa sinilevät, sinileväkukinnoissa esiintyvät sinilevälajit

4 Näytteet on otettu kesäkuun ja syyskuun välisenä aikana vähintään kerran kuukaudessa järvien ulapoilta. Sinilevätilannetta on seurattu tiheämmin ja levänäytteitä on otettu järvien virkistyskäyttöalueelta eli läheltä rantaa. Levänäytteistä on selvitetty vain mahdollisessa kukinnassa esiintyvä sinilevälaji. Määritykset on tehty käyttäen Suomen Standardisoimisliiton hyväksymiä määritysohjeita ja näytteenotossa on noudatettu vesi- ja ympäristöhallituksen hyväksymiä näytteenottomenetelmiä. Alla olevasta Oulun kartasta käy ilmi tutkittujen järvien sijainnit ja pinta-alat. KUiVaSj~ o c:3'kös j.rvi o 5 km '-,---...' valkiai~ärvi o ' Niile5jär~ Isokankaanjärvi Kuivasjärvi Lylyjärvi Lämsänjärvi Niilesjärvi Pyykösjärvi Valkiaisjärvi 8,4 83,0 13,9 4,4 72,7 148,5 31,1 =

5 TULOKSET Seuraavassa esitetään tulokset, tulosten tarkastelu ja vertailu edellisvuosiin järvikohtaisesti. ISOKANKAANJÄRVI Isokankaanjärvi sijaitsee Isokankaan luonnonsuojelualueella. Järven välittömässä läheisyydessä on suoalueita, mikä antaa leimansa järven veden laadulle: vesi on tummaa ja lievästi hapanta_ johtuen suolta kulkeutuvista väriä antavista humusaineista ja orgaanisista hapoista. Vuonna 1993 veden väriluku oli korkea, 180 - Z60 mg/l, ja se oli jopa korkeampi kuin edellisvuosina, jolloin se vaihteli välillä lzo - ZOO mg/l. Veden ph oli edellisvuosien kaltainen vaihdellen välillä 5,0-6,0. Isokankaanjärvessä on vain vähän kasviplanktonia, mihin lienee yhtenä syynä veden happamuus eli alhainen ph. Klorofyllipitoisuus oli edellisvuosien tapaan hyvin alhainen «5 ug/l) lukuunottamatta vuonna 1993 heinäkuussa todettuja pitoisuuksia, 8,7 ug/l ja 5,4 ug/l. Niin typpi- kuin fosforiravinteet olivat kuitenkin alhaisia koko kesän ajan ja samaa suuruusluokkaa kuin kahtena edellisvuonnakino Isokankaanjärven veden laatu on pysynyt ennallaan edellisvuosiin verrattuna niin ravinteiltaan kuin fysikaalisilta ominaisuuksiltaan. Sinileväkukintoja järvessä ei ole todettu. 9.6. 7.7. Z7.7. 18.8. 15.9. LÄMPÖTILA e 10,8 16,8 17,7 14,8 6,7 HAPPI mg 0Z/l 9,0 8,3 8,8 10,5 HAPPI kyll. % 81,Z 85,5 86,9 85,9 VÄRI mg Pt/l Z60 ZOO ZOO 180 JOHTOKYKY ms/m 1,5 1,5 1,4 1,3 ph 5,0 5,9 6,0 5,9 ALKALITEETTI mmol/l O,OZ 0,04 0,03 KOK.TYPPI ug/l - 338 477 3Z1 NITRAATTI-N ug/l lz 5 7 lz AMMONIUM-N ug/l 10 10 10 <10 KOK.FOSFORI ug/l 13 18 11 9 FOSFAATTI-P ug/l Z ZO 7 3 KLOROFYLLI ug/l Z,l 8,7 5,4 4,3 3,Z

6 KUIVASJÄRVI Kuivasjärvi sijaitsee Kuivasjärven kaupunginosassa asutuksen keskellä ja siihen laskee kaksi ojaa, Ahvenoja ja Laholaisoja. Kuivasjärvi on erittäin rehevä järvi ja sen vesi on tummaa väriltään. Humusaineista ja raudasta johtuva väri oli pysynyt edellisvuosien kaltaisena väriluvun vaihdellessa välillä 350-420 mg/l. Kuivasjärven veden ph oli lähellä neutraalia vaihdellen välillä 6,7-7,1. Veden alkaliteetti oli korkeahko, 0,50-0,69 mmol/l, mikä on merkki siitä, että vedellä on kykyä neutraloida veteen tulevia happolisäyksiä. Typpi- ja fosforipitoisuudet Kuivasjärven vedessä olivat korkeat kuten kahtena edellisvuotenakin. Kokonaistyppipitoisuus vaihteli välillä 1023-1312 ug/l ja kokonaisfosforipitoisuus välillä 62 86 ug/l, mitkä molemmat ovat tunnusomaisia pitoisuuksia erittäin rehevälie järvelle. Niin typen kuin fosforinkin kohdalla suurimmat pitoisuudet mitattiin heinäkuussa. Kokonaistyppipitoisuus oli jonkin verran alhaisempi kuin vuonna 1992, mutta lähes saman suuruinen kuin vuonna 1991. Nitraatti- ja ammoniumtypen pitoisuudet olivat alkukesästä edellisvuosien suuruusluokkaa. Elokuussa näiden pitoisuudet olivat alhaisimmillaan, mikä kertoo voimakkaasta levätuotannosta. Leväkasvu sitoo liukoisia typpi- ja fosforiyhdisteitä. Klorofyllipitoisuus oli Kuivasjärvessä koko kesän ajan korkea saavuttaen suurimman arvonsa, 31 ug/l, heinäkuussa. Syyskuussa klorofyllin määrä oli jo laskenut puoleen kasviplanktonin hajoamisen myötä, jolloin veteen alkoi ilmestyä myös liukoisia typpi- ja fosforiyhdisteitä enemmän kuin elokuussa. Elokuussa 1993 todettiin Kuivasjärvessä Anabaena flos-aquaen aiheuttamaa sinileväkukintaa. Kukintaa kesti noin viikon ajan. Muutoin niin ravinne- kuin fysikaalis-kemiallisilta ominaisuuksiltaankin Kuivasjärven veden laatu on pysynyt edellisvuosien kaltaisena. 9.6. 7.7. 27.7. 18.8. 15.9. LÄMPÖTILA e 11,0 17,0 18,2 14,9 7,5 HAPPI mg 02/1 9,7 7,6 8,6 9,8 HAPPI kyll. % 87,9 78,7 85,1 81,7 VÄRI mg Pt/l 420 350 350 350 JOHTOKYKY ms/m 13,5 14,9 15,6 15,5 ph 7,1 7,0 6,8 6,7 ALKALITEETTI mmol/l 0,50 0,69 0,58 0,62 KOK.TYPPI ug/l 1312 1023 1049 NITRAATTI-N ug/l 262 138 2 46 AMMONIUM-N ug/l 350 110 30 20 KOK.FOSFORI ug/l 71 86 62 70 FOSFAATTI-P ug/l 37 50 36 43 KLOROFYLLI ug/l 22,6 25,3 31,0 17,8 13,8

7 LÄMSÄNJÄRVI Lämsänjärvi on tässä seurantatutkimuksessa mukana olevista järvistä pienin kooltaan. Se on kunnostettu ruoppaamalla vuonna 1989, minkä jälkeen järvivesi on ollut erittäin kirkasta ja hyvälaatuista. Järvi lienee suosituimpia uimapaikkoja Oulussa, sillä pienen kokonsa sekä veden vaihtumattomuuden takia vesi lämpenee nopeasti uimakelpoiseksi ilmojen 1ämmettyä. Lämsänjärvelle ominaista on sen veden suuri happamuus. Veden ph on noin 4,3. Veden alhaisesta ph:sta johtuen alkaliteetti oli 0 mmol/1 eikä vedellä näin ollen ole puskurointikykyä happolisäyksiä vastaan. Veden sähkönjohtokyvyssä oli havaittavissa pientä laskua vuosi vuodelta näiden kolmen seurantavuoden aikana: vuonna 1991 sähkönjohtavuus oli keskimäärin 15,0 ms/m, vuonna 1992 keskimäärin 13,7 ms/m ja vuonna 1993 keskimäärin 10,3 ms/m. Vuoden 1989 ruoppauksen jälkeen järvialue täytettiin osaksi Oulun vesijohtovedellä, jossa on korkeahko sähkönjohtokyky ja tämän vaikutus alkanee vähentyä järvessä. Lämsänjärven typpiravinnepitoisuudet ovat olleet koko seuranta-ajan suhteellisen korkeat. Ammoniumyhdisteiden pitoisuus on vuosina 1991 ja 1992 noussut kesän edetessä 700-800 ug/l:aan. Kokonaistyppipitoisuus on samoina vuosina noussut jopa 1000 ug/l:aan. Nitraattityppipitoisuus ja fosforiyhdisteiden pitoisuudet sen sijaan ovat olleet alhaisia. Vuonna 1993 kokonaistyppipitoisuus oli 107-271 ug/l, mikä on selvästi alhaisempi aikaisempiin vuosiin verrattuna. Myös ammoniumyhdisteiden pitoisuus oli alhainen, <10-210 ug/l. Klorofyllipitoisuus oli edellisvuosien suuruusluokkaa, alle 3 ug/l. Niukasti kasviplanktonia sisältävässä Lämsänjärvessä ei ole esiintynyt sini1eväkukintoja koko kolmen vuoden seuranta-aikana. 9.6. 7.7. 27.7. 18.8. 15.9. LÄMPÖTILA e 12,2 18,2 18,8 15,3 7,8 HAPPI mg O /1 11,0 9,4 9,5 11,7 2 HAPPI kyll. % 102,5 99,7 94,8 98,3 VÄRI mg Pt/l 5 5 10 <5 JOHTOKYKY ms/m 9,2 10,1 10,7 11,3 ph 4,3 4,3 4,8 4,2 ALKALITEETTI mmol/l KOK.TYPPI ug/1 107 219 271 NITRAATTI-N ug/1 7 18 12 12 AMMONIUM-N ug/1 <10 <10 190 210 KOK.FOSFORI ug/l 11 13 13 8 FOSFAATTI-P ug/l 9 10 6 7 KLOROFYLLI ug/l 0,2 1,0 0,6 1,9 2,5

8 NIILESJÄRVI Niilesjärven ravinnepitoisuudet nlln typen kuin fosforinkin osalta ovat pysyneet lähestulkoon kahden edellisvuoden suuruisina. Niilesjärvi on runsasravinteinen: kokonaistyppipitoisuus vaihteli välillä 400-800 ug/l ja kokonaisfosforipitoisuus välillä 20-30 ug/l (vuonna 1992 välillä 30-90 ug/l). Klorofyllipitoisuus oli heinäkuun lopulla poikkeuksellisen korkea, 28,0 ug/l. Tällöin myös veden lämpötila oli korkeimmillaan. Muuna aikana klorofyllipitoisuus oli edellisvuoden suuruusluokkaa, noin 10 ug/l. Niilesjärvessä ei todettu vuonna 1993 sinileväkukintoja, sen sljaan sinileväsamentumaa havaittiin heinäkuun lopulla. Sinileväkukintoja on Niilesjärvessä todettu vuonna 1991, jolloin oli pitkä lämmin kausi. Elokuussa 1993 lämpötila alkoi laskea suhteellisen nopeasti, jolloin sinileväkukinnalle ei tarjoutunut tarpeeksi pitkää lämmintä kautta. Joissakin fysikaalisissa ominaisuuksissa Niilesjärven vedessä oli havaittavissa muutoksia aikaisempiin vuosiin verrattuna. Veden ph nousi lievästi ja myös alkaliteetti, mikä kuvastaa veden kykyä neutra10ida veteen tulevia happolisäyksiä, nousi hiukan. Sähkönjohtokyvyltään ja väriltään vesi oli edellisvuoden kaltainen. Niilesjärven vesi on ruskehtavaa väriluvun vaihdellessa välillä 120-160 mg/l. 9.6. 7.7. 27.7. 18.8. 15.9. LÄMPÖTILA e 11,2 15,8 18,6 14,9 6,5 HAPPI mg O 2 /1 10,4 9,4 7,5 10,9 HAPPI ky11. % 94,7 94,9 74,2 88,7 VÄRI mg Pt/l 120 125 160 120 JOHTOKYKY ms/m 3,1 3,3 4,1 3,7 ph 7,5 6,7 6,6 6,5 ALKALITEETTI mmol/l 0,2 0,20 0,29 0,30 KOK.TYPPI ug/l 442 712 646 NITRAATTI-N ug/l 2 2 5 <0,002 AMMONIUM-N ug/l <10 10 30 20 KOK.FOSFORI ug/l 18 26 32 29 FOSFAATTI-P ug/l 8 10 19 15 KLOROFYLLI ug/l 4,9 9,3 28,0 11,2 7,9

9 PYYKÖSJÄRVI Pyykösjärven veden ravinnepitoisuudet ovat korkeita, mistä syystä Pyykösjärvi luokitellaan erittäin reheväksi järveksi. Kokonaistyppipitoisuus on vuonna 1993 vaihdellut välillä 838-867 ug/l ja vuonna 1992 välillä 813-1640 ug/l. Kokonaisfosforipitoisuus on vaihdellut vuonna 1993 välillä 21-48 ug/l ja se on pysynyt edellisvuosien tasolla. Nitraatti- ja ammoniumtyppipitoisuudet ovat olleet alhaisimmillaan heinäkuun alussa, jolloin myös levien määrää kuvastava klorofyllipitoisuus on ollut korkeimmillaan, 13,9 ug/l. Tällöin liukoisten ravinteiden kulutus on ollut Pyykösjärvessä suurimmillaan ja leväkasvu kiivaimmillaan. Pyykösjärven luoteispäädyssä tavattiin sinileväkukintaa aikavälillä 29.7. - 6.8.1993. Pääasiallinen laji oli Anabaena flosaquae. Myös kahtena aikaisempana vuonna todettiin samalla alueella sinileväkukintoja. Pyykösjärven uimarannalla ei ole todettu sinileväkukintoja koko kolmen vuoden seuranta-aikana. Muilta fysikaalis-kemial1isilta ominaisuuksiltaan Pyykösjärven vesi on pysynyt edellisvuosiin verrattuna muuttumattomana: vesi on lähes neutraalia (ph 6,9-7,0), sähkönjohtokyky noin 13 ms/m, alkaliteetti 0,23-0,38 mmol/l. Vesi on suhteellisen kirkasta väriluvun vaihdellessa välillä 35-64 mg/l. 9.6. 7.7. 27.7. 18.8. 15.9. LÄMPÖTILA e 11, 16,8 18,0 14,7 7,6 HAPPI mg 2/1 11,6 9,0 9,0 12,2 HAPPI ky11. % 105,2 92,7 88,7 102,0 VÄRI mg Pt/l 64 50 55 35 JOHTOKYKY ms/m 13,6 12,8 12,7 13,0 ph 8,0 6,9 6,9 7,0 ALKALITEETTI mmol/l 0,30 0,38 0,28 0,23 KOK.TYPPI ug/l 838 859 867 NITRAATTI-N ug/l 74 41 44 44 AMMONIUM-N ug/l 10 <10 30 10 KOK.FOSFORI ug/l 48 41 21 21 FOSFAATTI-P ug/l 32 20 12 10 KLOROFYLLI ug/l - 13,9 13,2 12,5 9,8

10 VALKIAISJÄRVI Valkiaisjärven veden laatu on pysynyt edellisiin VUOSlln verrattuna lähes muuttumattomana. Valkiaisjärvi on niukkaravinteinen ja kirkasvetinen järvi. Järven ravinnepitoisuuksissa ei ollut havaittavissa vaihtelua kesän mittaan. Veden ph sen sijaan on hiukan laskenut elo-syyskuuta kohti mentäessä. Valkiaisjärvessä ei ole havaittu sinileväkukintoja ja kasviplanktonin määrää kasvuston klorofylli-a -pitoisuus on ollut alhainen (alle 5 ug/l) koko kolmivuotisseuranta-aikana. 9.6. 7.7. 27.7. 18_ 8. 15.9. LÄMPÖTILA e 11,7 16,7 19,2 15,8 8,4 HAPPI mg 2/1 10,7 9,8 7,8 10,9 HAPPI ky11. % 98,6 100,7 78,7 92,9 VÄRI mg Pt/l 25 25 20 15 JOHTOKYKY ms/m 1,8 1,8 1,8 2,0 ph 7,4 6,8 6,1 6,0 ALKALITEETTI mmol/l 0,10 0,09 0,13 0,11 KOK.TYPPI ug/l 225 270 297 NITRAATTI-N ug/l 23 16 23 23 AMMONIUM-N ug/l <10 <10 <10 10 KOK.FOSFORI ug/l 8 13 6 7 FOSFAATTI-P ug/l 9 10 11 5 KLOROFYLLI ug/l 1,7 2,4 2,4 3,7 3,6

11 YHTEENVETO Vuonna 1993 kolmatta vuotta jatkuneesta järvivesien seurantatutkimuksesta käy ilmi se, että tutkittujen järvien veden fysikaalisissa ja kemiallisissa ominaisuuksissa ei juurikaan tapahdu muutoksia vuosittain. Niin ravinnepitoisuudet, kasviplanktonin määrää kuvastava klorofyl1ipitoisuus kuin fysikaa1isetkin ominaisuudet pysyvät järvikohtaisesti lähes samansuuruisina. Lähes ainoa vaihtelu, mikä on havaittavissa vuosittain on se ajankohta, jolloin 1eväkasvu on kiivaimmillaan. Tuolloin klorofyl1ipitoisuus on suurimmillaan ja liukoisten ravinteiden (nitraatti-, ammonium- ja fosfaattiyhdisteet) pitoisuudet pienimmillään. Vuonna 1993 lämpimin ajanjakso vedessä oli heinäkuussa ja nimenomaan sen loppuosassa. Elokuussa veden lämpötila laski nopeasti ja syyskuussa kaikkien järvivesien lämpötila jo oli alle + 10 e. Suurimmat klorofyl1imäärät jokaisessa järvessä mitattiin heinäkuussa. Sini1eväkukintoja todettiin Pyykösjärvessä ja Kuivasjärvessä, jotka luokitellaan korkeiden ravinne- ja klorofyllipitoisuuksiensa vuoksi erittäin reheviksi järviksi. Myös Niilesjärvi luokitellaan reheväksi, vaikkakaan vuonna 1993 siellä ei havaittu sinileväkukintoja. Pyykösjärven, Kuivasjärven ja Nii1esjärven vesi on happamuudeltaan neutraalia tai lievästi emäksistä. Pyykösjärvessä sini1eväkukinnat järven luoteiskulmalta alkoivat noin kaksi viikkoa aikaisemmin ja kestivät lyhemmän aikaa kuin aikaisempina vuosina. Kuivasjärven sini1eväkukinnat havaittiin nyt tutkimusvuonna ensimmäisen kerran. Isokankaanjärvi, Lämsänjärvi ja Va1kiaisjärvi ovat niukkaravinteisia järviä. Näiden järvien vesi on lievästi hapan. Niissä ei ole todettu sini1eväkukintoja ja myös kasvip1anktonin määrä niissä on vähäinen.

1/1988 2/1988 3/1988 1/1989 2/1989 3/1989 4/1989 5/1989 6/1989 1/1990 2/1990 1/1991 2/1991 3/1991 4/1991 5/1991 6/1991 1/1992 2/1992 3/1992 4/1992 1/1993 2/1993 3/1993 4/1993 5/1993 1/1994 2/1994 3/1994 Oulun ilmanlaatu. Päästökartoitus 1987. Eräiden Oulun alueiden luonnontilan perusselvitys 1. Oulun ilmanlaatu. Mittaustulokset 1987. Ympäristönsuojelun kehittämisohjelma. Osa 1. Ympäristön tila. Oulun ilmanlaatu. Mittaustulokset 1988. Oulun suuret ja erikoiset puut. Eräiden Oulun alueiden luonnontilan perusselvitys 2. Ympäristönsuojelun kehittämisohjelma. Osa 2. Tavoitteet ja toimenpiteet. Oulun ilmanlaatu. Neulasten rikkipitoisuus- ja vauriokartoitus1989. Ympäristönsuojelutietoa oululaisille. Oulun ilmanlaatu. Mittaustulokset 1989. Oulun ympäristömeluselvitys. Oulun ilmanlaatu. Mittaustulokset 1990. Oulun ilmanlaatu. Jäkäläkartoitus 1991. Sinilevät ja rehevöityminen Oulun järvissä 1991. Oulun kaupungin maisema- ja maa-ainesselvitys. Oulun ilmanlaadun kehitys 1979-1990. Pilpasuon alueen luonto. Luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelma. Oulun ilmanlaatu. Mittaustulokset 1991. Oulun ilmanlaatu. Sammalten raskasmetallipitoisuudet 1992. Hietasaaren alueen maankäyttö. Ympäristövaikutusten arviointi. Oulun ilmanlaatu. Mittaustulokset 1992. Sinilevät ja rehevöityminen Oulun järvissä 1992. Oulun ympäristön tila 1993. Tölkkisäilykkeiden raskasmetallitutkimus 1993. Uppopaistorasvatutkimus 1993. Ympäristötietoa Oulun seudun asukkaille. Oulun ilmanlaatu. Mittaustulokset 1993. Sinilevät ja rehevöityminen Oulun järvissä 1993. ISSN 1236-5246