Päätös. Fortum Power and Heat Oy, Vermon lämpökeskus Perkkaantie 10 02600 ESPOO

Päätös Etelä-Suomi Nro 197/2013/1 Dnro ESAVI/246/04.08/2012 Annettu julkipanon jälkeen 11.10.2013 ASIA Päätös Fortum Power and Heat Oy:n ympäristönsuojelulain 28 :n mukaista toiminnan olennaista muuttamista ja ympäristönsuojelulain 55 :n mukaisesta lupamääräysten tarkistamista koskevasta hakemuksesta, joka koskee Vermon lämpökeskuksen toimintaa, Espoo. Päätös sisältää ympäristönsuojelulain 101 :ssä tarkoitetun ratkaisun toiminnan aloittamisesta muutoksenhausta huolimatta. HAKIJA Fortum Power and Heat Oy PL 100 00048 FORTUM Y-tunnus: 0109160-2 TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Fortum Power and Heat Oy, Vermon lämpökeskus Perkkaantie 10 02600 ESPOO Voimalaitos sijaitsee Espoon kaupungissa Leppävaaran kaupunginosassa Sponda Kiinteistöt Oy:ltä vuokratulla kiinteistöllä 49-51-120-2. Toimialatunnus: 35301 (kaukolämmön ja -kylmän erillistuotanto ja jakelu) HAKEMUKSEN VIREILLETULO Hakemus on tullut vireille Etelä-Suomen aluehallintovirastossa 2.11.2012. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Lämpökeskus on lupavelvollinen ympäristönsuojelulain 28 :n 1 ja 3 momenttien sekä ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin kohtien 3 b) ja 5 a) mukaan. ETELÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO, YMPÄRISTÖLUPAVASTUUALUE ymparistoluvat.etela@avi.fi puh. 029 501 6000 fax 09 6150 0533 kirjaamo.etela@avi.fi www.avi.fi/etela Hämeenlinnan päätoimipaikka Birger Jaarlin katu 15 PL 150, 13101 Hämeenlinna Helsingin toimipaikka Ratapihantie 9 PL 110, 00521 Helsinki

2 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Etelä-Suomen aluehallintovirasto on toimivaltainen lupaviranomainen ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin kohdan 3 b) mukaan. TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, PÄÄTÖKSET JA SOPIMUKSET Uudenmaan ympäristökeskus on myöntänyt 9.11.2005 ympäristönsuojelulain (86/2000) mukaisen ympäristöluvan No YS 1490 E.ON Finland Oyj:n Vermon lämpökeskuksen toiminnalle. Luvan myöntämisen jälkeen on toiminnanharjoittajaksi vaihtunut Fortum Power and Heat Oy. Vaasan hallinto-oikeus on antanut 19.4.2007 päätöksen nro 07/0124/1 Uudenmaan ympäristökeskuksen päätöksestä No YS 1490, 9.11.2005 tehdyistä valituksista. Uudenmaan ympäristökeskus on hyväksynyt 30.9.2008 annetulla päätöksellä No YS 1348 Espoon energiantuotantolaitosten ilmanlaadun yhteistarkkailusuunnitelman vuosiksi 2009 2013, Fortum Power and Heat Oy:n Suomenojan voimalaitos sekä Auroranportin, Juvanmalmin, Kaupunginkallion, Kivenlahden, Otaniemen, Tapiolan ja Vermon lämpökeskukset. Fortum Power and Heat Oy on 21.5.2013 toimittanut suunnitelman vuosien 2014 2018 ilmanlaadun yhteistarkkailusta hyväksyttäväksi Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle, jossa asiankäsittely on kesken. Turvatekniikan keskus (Tukes) on myöntänyt 5.12.2006 luvan nro 1929/36/2006 laajentaa Fortum Espoo Oy:n Verkon lämpökeskuslaitosta. Espoon Vesi (nykyään HSY Vesi) on ilmoittanut kesäkuussa 1999 jätetyn vesi- ja viemärilaitoslain (982/1977) mukaisen hakemuksen perusteella, ettei se katso tarpeelliseksi tehdä Vermon lämpökeskuksen kanssa erillistä teollisuusjätevesien johtamissopimusta. Fortum Power and Heat Oy:llä on voimassa oleva ympäristövahinkovakuutus (Pohjola Vakuutus Oy, 48-01005-8). ALUEEN KAAVOITUSTILANNE Uudenmaan maakuntakaava Ympäristöministeriön 8.11.2006 vahvistamassa ja lainvoiman korkeimman hallinto-oikeuden 15.8.2007 päätöksellä saaneessa Uudenmaan maakuntakaavassa kohde sijaitsee taajamatoimintojen alueella. Espoon eteläosien yleiskaava Espoon kaupunginvaltuusto hyväksyi Espoon eteläosien yleiskaavan 7.4.2008. Kaava tuli lainvoimaiseksi Korkeimman hallinto-oikeuden pää-

Asemakaava töksellä 29.1.2012. Voimassaolevassa yleiskaavassa lämpökeskus sijaitsee yhdyskuntateknisen huollon laitosalueella (ET). Vuonna 1998 ympäristöministeriön vahvistamassa Vermon asemakaavamuutoksessa kohde sijoittuu yhdyskuntateknistä huoltoa palvelevien rakennusten ja laitosten korttelialueelle (ET). Maankäyttö alueella on Espoon kaupungin suunnitelmien ja tavoitteiden mukaista. Lämpökeskuksen eteläpuolelle on asemakaavassa merkitty teollisuus- ja varastorakennusten korttelialue (T-1), itäpuolelle teollisuus-, toimisto- ja varastorakennusten korttelialue (TLV) ja länsipuolelle yleisten rakennusten korttelialue (Y). Vermon raviradan aluetta ei ole asemakaavoitettu. Vireillä olevat asemakaavahankkeet Lämpökeskuksen lähiympäristössä on vireillä useampia kaavahankkeita (Vermonpuisto (Vermo II) 116800, Vermonsolmu 116700 ja Vermontie 116900), joiden tarkoitus on kehittää Vermon raviradan aluetta, Vermonsolmun moottoritieliittymän liikennejärjestelyjä sekä alueen asutusta. Lisäksi lämpökeskuksen ja junaradan pohjoispuolella on vireillä Kalkkipellonmäen (RAY) 111805 kaavahanke, jonka tavoitteena on mahdollistaa Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) tontin kehittäminen työpaikka-alueena tonttia tiivistäen ja tehostaen. Lämpökeskuksen ja Perkkaantien eteläpuolella vireillä olevassa Vermontien 116900 kaavoitushankkeessa on suunniteltu rakennettavaksi asuinkerrostaloja, liike- ja toimistorakennuksia sekä päiväkoti. Lisäksi alueelle suunnitellaan korttelialuetta hevosurheilua varten ja lähivirkistysaluetta. Suunnitelmiin on merkitty asuinkerrostalojen korttelialue Perkkaantien eteläpuolelle noin 100 metriä lämpökeskuksesta etelään. 3 LAITOKSEN SIJAINTIPAIKKA JA SEN YMPÄRISTÖ Lämpökeskuksen kiinteistöllä sijaitsevat lämpökeskusrakennus, savupiippu, polttoöljysäiliöt suoja-altaineen, öljynpumppaamo, öljysäiliöiden täyttöpaikka sekä sähköasema. Lämpökeskuksen kiinteistö on vuokrattu Sponda Kiinteistöt Oy:ltä pitkäaikaisella vuokrasopimuksella. Asutus ja rakennettu ympäristö Lämpökeskus sijaitsee Espoon kaupungin Leppävaaran kaupunginosassa Vermon raviradan välittömässä läheisyydessä. Lämpökeskuksen kiinteistö rajautuu pohjoisesta junarataan ja etelästä Perkkaantiehen. Kiinteistön länsipuoli on rakentamatonta aluetta ja itänaapurissa sijaitsee liike/teollisuuskiinteistö. Lähin asutus sijaitsee noin 250 metrin päässä lämpökeskuksesta koilliseen (Vermonrinteen pientaloalue) ja noin 300 metrin päässä lämpökeskuksesta

Maaperä ja pohjavesi Vesiympäristön laatu Ilmanlaatu lounaaseen (Perkkaan kerrostaloalue). Leppävaaran keskus sijaitsee noin kilometrin etäisyydellä laitoksesta länteen. Perkkaanpuiston koulu, neuvola ja päiväkoti sekä Everstinpuiston päiväkoti sijaitsevat noin 600 metrin etäisyydellä lämpökeskuksesta lounaaseen. Puustellinmäessä sijaitsee päiväkoti ja koulu noin 700 metrin päässä lämpökeskuksesta luoteeseen. Työväenopisto sijaitsee noin 400 metrin etäisyydellä lämpökeskuksesta koilliseen ja Omnian ammattiopisto noin 700 metrin päässä lounaaseen. Vermon lämpökeskuksella on kunnostettu öljyllä pilaantunutta maaperää vuonna 2006 ja 2007. Pilaantuminen todettiin rakennustöiden yhteydessä ja on todennäköisesti seurausta 1980-luvulla tapahtuneesta öljyvahingosta. Maaperän kunnostustöistä on laadittu raportit (VTT, 20.6.2006 ja 21.8.2007, ÖljyIlä pilaantuneen maaperän kunnostus, E.ON Finland Oyj, Perkkaantie 10, Espoo). Uudenmaan ympäristökeskus on hyväksynyt kunnostuksen 21.9.2007 päivätyllä kirjeellään No YS 1173. Lämpökeskus ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella eikä läheisyydessä ole tiedossa talousvesikaivoja. Lähimmät luokitellut pohjavesialueet sijaitsevat yli 6 km:n etäisyydellä lämpökeskuksesta. Lämpökeskuksen eteläpuolella kulkee Iso-Huopalahteen laskeva Monikonpuro, jonka valuma-alue on noin 20 km 2. Puron uoma mutkittelee ja sillä on sivupuroja. Purossa on tavattu mm. lohikaloja. Monikonpuro laskee noin 1,5 km:n etäisyydellä lämpökeskuksesta Laajalahteen, joka on rehevä sisälahti. Merkittävimmät ilman epäpuhtauksien päästölähteet pääkaupunkiseudulla ovat liikenne, energiantuotanto ja tulisijojen käyttö. Energiantuotannon päästöt purkautuvat korkeista piipuista, joten ne leviävät laajalle alueelle eivätkä aiheuta paikallisesti korkeita pitoisuuksia. Pääkaupunkiseudun sähkön ja lämmön tuotanto on kasvanut kymmenessä vuodessa noin 30 %. Pitkällä aikavälillä tuotantomäärät ovat kasvaneet vielä enemmän, mutta tästä huolimatta energiantuotannon päästöt ovat hiilidioksidia lukuun ottamatta laskeneet selvästi. Kehitykseen ovat myötävaikuttaneet erityisesti rikinpoistolaitosten käyttöönotto sekä polttoaine- ja polttotekniset muutokset. Helsingin Seudun ympäristöpalvelut (HSY) seuraa pääkaupunkiseudun ilmanlaatua 11 kohteessa. Lämpökeskusta lähin seuranta-asema (Leppävaara 4) sijaitsee Espoon Leppävaarassa noin kilometrin päässä lämpökeskuksesta luoteeseen Läkkisepänkujalla. Mittausasema siirrettiin uuteen paikkaan vuonna 2010. Vuoden 2005 2009 aikana Leppävaaran keskuksen mittausasema (Leppävaara 3) sijaitsi hieman nykyistä etelämpänä Upseerinkadulla. Molempien mittauspisteiden tulokset kuvaavat vilkasliiken- 4

Luonnonolosuhteet teisen aluekeskuksen ilmanlaatua, sillä merkittävin Leppävaaran mittausaseman ilmanlaatuun vaikuttava tekijä on liikenne. Vuonna 2010 ja 2011 Leppävaaran mittausasemalla mitattavat yhdisteet olivat typen oksidit (NO ja NO 2 ), hengitettävät hiukkaset (PM 10 ) ja pienhiukkaset (PM 2,5 ). Raskasmetallipitoisuuksia määritettiin vuoteen 2008 asti (arseeni, nikkeli, kadmium ja lyijy). Vuosina 2005 2009 mitattiin myös hiilimonoksidia (CO). Mitattuja pitoisuuksia on verrattu ilmanlaadun rajaarvoihin sekä tavoite- ja ohjearvoihin. Ilmanlaadun raja-arvot määrittelevät suurimmat hyväksyttävät ilman epäpuhtauksien pitoisuudet. Ohje- ja tavoitearvot eivät ole luonteeltaan sitovia vaan pikemminkin ohjaavia arvoja, joiden ylittyminen pyritään estämään kaupunkisuunnittelulla. Vuonna 2010 tai 2011 Leppävaarassa ei tapahtunut ilmanlaadun rajaarvojen ylityksiä. Molempina vuosina hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) vuorokausiohjearvo ylittyi katupölykaudella. Pienhiukkasten (PM 2,5 ) osalta Maailman terveysjärjestön WHO:n vuorokauden ohjearvotason ylityksiä on todettu koko pääkaupunkiseudulla ja siten myös Leppävaarassa johtuen lähinnä kaukokulkeumista, liikenteestä ja puun pienpoltosta. Typpidioksidin vuorokausiohjearvo ylittyi vuonna 2011 helmikuussa lyhytaikaisesta inversiotilanteesta johtuen. Raskasmetallien pitoisuudet Leppävaarassa vuosina 2005 2008 olivat selkeästi alle tavoitearvojen. Vuosina 2010 ja 2011 ilmanlaatu oli pääkaupunkiseudulla valtaosin hyvä tai tyydyttävä. Leppävaarassa huonon tai erittäin huonon ilmanlaadun tunteja mitattiin 55 vuonna 2010 ja 103 vuonna 2011. Huonon ilmanlaadun tilanteet aiheutuivat suurimmaksi osaksi hengitettävistä hiukkasista ja esiintyivät katupölykaudella. Lämpökeskuksen lähialueella ei ole suojelualueita. Lähin Natura 2000 -verkostoon kuuluva alue on Laajalahden suojeltu lintuvesialue (FI0100028, Laajalahden lintuvesi) noin 1,5 km:n etäisyydellä lämpökeskuksesta etelään. 5 LÄMPÖKESKUKSEN TOIMINTA JA TOIMINNAN MUUTOKSET Prosessit Fortum Power and Heat Oy hakee ympäristölupaa Vermon lämpökeskuksen toiminnan olennaiselle muuttamiselle. Lämpökeskuksen toimintaa suunnitellaan muutettavan siten, että lämpökeskuksella otetaan käyttöön polttoaineena pyrolyysiöljy korvaamaan maakaasun ja raskaan polttoöljyn käyttöä. Ensimmäisen kattilan osalta muutostyöt on suunniteltu tehtäväksi vuonna 2013. Vermon lämpökeskuksessa on käytössä kaksi vuonna 2008 valmistunutta polttoaineteholtaan 49 MW:n ja kaksi vuonna 1985 valmistunutta polttoaineteholtaan 45 MW:n kaukolämpökattilaa, joiden vaihtoehtoisina polttoaineina ovat maakaasu ja raskas polttoöljy. Tarkoituksena on tehdä muutos-

työt pyrolyysiöljyn käyttöä varten yhdessä tai molemmissa 49 MW:n kattilassa. Ensimmäisen osalta muutokset tehdään vuonna 2013. Muutostyöt tehdään siten, että myös maakaasun käyttömahdollisuus säilytetään. Pyrolyysiöljy tulee olemaan muutoksen jälkeen kattilan/kattiloiden ensisijainen polttoaine. Kaupallista polttotekniikkaa erityisesti pyrolyysiöljyn polttoon ei ole saatavissa. Pyrolyysiöljyä ei vielä tuotettu sellaisessa mittakaavassa, että poltinvalmistajat olisivat voineet kehittää tuotteitaan. Pienen mittakaavan polttokoetoiminta ei tuota valmiita ratkaisuja Vermon kokoluokan polttimissa hyödynnettäväksi. Tästä syystä laitosmuutos Vermossa on luonteeltaan uuden tekniikan demonstraatio. Koska pyrolyysiöljyn käyttö kaukolämmön tuotannossa on kaupallisessa mittakaavassa uutta, varaudutaan tässä lupahakemuksessa koetoiminnasta syntyvään sekä hyvään että huonoon tulokseen. Tulosten ollessa myönteiset, tehdään myös toiseen uudemmista kattiloista pyrolyysiöljyn käyttöä varten tarvittavat muutokset. Tämä lisäisi pyrolyysiöljyn käytön noin 1,7-kertaiseksi vähentäen vastaavasti joko maakaasun tai raskaan polttoöljynkäyttöä. Tulosten ollessa huonot varaudutaan pyrolyysiöljyn käytöstä luopumiseen ja kattilan muuttamiseen takaisin raskaan polttoöljyn käyttöön soveltuvaksi. Seuraavassa taulukossa on esitettyjä tietoja käytössä olevista kattiloista: 6 VK1 VK2 VK3 VK4 Käyttöönottovuosi 1985 1985 2008 2008 Polttoaineteho (MW) 45 45 49 49 Kaukolämpöteho (MW) 40 40 45 45 Polttoaineet POR, maakaasu POR, maakaasu POR, maakaasu, pyrolyysiöljy (vuodesta 2013 alkaen) POR, maakaasu, pyrolyysiöljy (vuodesta 2014 alkaen) Tuotanto ja kapasiteetti Laitoksella on 4 kappaletta 30 MW:n lämmönsiirtimiä, joilla kaukolämpöä voidaan siirtää Espoon ja Helsingin kaukolämpöverkkojen välillä. Lämpökeskuksen käynnistykset, pysäytykset ja ohjaus on automatisoitu ja kytketty kaukokäyttöjärjestelmään. Käynnistys voidaan suorittaa myös käsikäyttöisesti, kuten pitkän seisokin jälkeen tehdään. Kaukokäyttöohjaus tapahtuu joko Suomenojan voimalaitoksella sijaitsevasta kaukolämpövalvomosta tai Tapiolan lämpökeskuksen ylläpitovalvomosta. Kattiloiden polttimet ovat nykyiseltä tekniikaltaan maakaasun ja raskaan polttoöljyn yhdistelmäpolttimia. Polttimet on varustettu vesiemulsiolaitteilla. Muutostöiden yhteydessä pyrolyysiöljypolttimiin uusitaan kaikki öljyn kanssa kosketuksissa olevat osat. Savukaasut johdetaan ilmaan maanpinnasta 80 metriä korkeasta savupiipusta. Jokaisella kattilalla on oma hormi yhteisen ulkovaipan sisällä. Vermon lämpökeskus tuottaa kaukolämpöä pääasiassa Espoon kaukolämpöverkkoon neljällä kattilalla, jotka toimivat jatkossa kattilasta riippuen joko välikuormakattilana tai huippukuorma- ja varakattilana. Seuraavassa

taulukossa on esitetty tuotettu kaukolämpö ja laitoksen hyötysuhde vuosina 2007 2011: Tuotettu kaukolämpö MWh/a Laitoksen hyötysuhde % 2007 44 100 89,5 2008 93 000 91,2 2009 165 800 90,5 2010 77 400 87,8 2011 68 200 83,1 Seuraavassa taulukossa on esitetty lämpökeskuksen kattiloiden käyntiajat vuosina 2007 2011: Vuosi Käyntiaika h/a VK1 VK2 VK3 VK4 2007 673 902 191 399 2008 1 945 616 664 554 2009 1 599 1 441 1 392 2 307 2010 567 438 870 1 387 2011 448 219 1 213 1 265 Pyrolyysiöljyn käyttöön siirryttäessä tavoitteena on saavuttaa kattilalla sama 49 MW:n polttoaineteho kuin nykyisin saavutetaan raskaalla polttoöljyllä. Vermon lämpökeskuksen kattilat toimivat vara- ja huippukuorman tuotannossa. Kattiloiden käyttö ajoittuu tavallisesti talviaikaan. Kattilakohtaiset arvioidut käyttöajat kattiloille VK1 ja VK2 ovat alle 1 500 tuntia vuodessa ja kattiloille VK3 ja VK4 noin 3 000 tuntia (maakaasu- tai raskasöljykäytössä) tai noin 4 000 tuntia (pyrolyysiöljykäytössä) vuodessa. Käytettävät polttoaineet ja niiden varastointi Laitoksen polttoaineena käytetään maakaasua ja vähärikkistä raskasta polttoöljyä ja/tai kevyttä polttoöljyä sekä jatkossa pyrolyysiöljyä. Polttoöljy varastoidaan lämpökeskuksen pihassa suoja-altaaseen sijoitetuissa kahdessa 5 000 m 3 :n öljysäiliössä. Lämpökeskuksen vanha 980 m 3 :n raskasöljysäiliö on tyhjä, mutta otettavissa käyttöön myöhemmin tarvittavin toimenpitein, joita ovat mm. 460 m 3 :n suoja-allastilavuuden lisääminen 1 080 m 3 :iin tai säiliön maksimivarastomäärän rajoittaminen 418 m 3 :oon. Yksi tai molemmat olemassa olevista 5 000 m 3 :n öljysäiliöistä muutetaan pyrolyysiöljykäyttöön sopivaksi ja/tai samaan suoja-altaaseen rakennetaan uusi 5 000 m 3 :n säiliö niin, että pyrolyysiöljylle soveltuvaa säiliökapasiteettia tulee olemaan yhteensä joko 5 000 m 3 tai 10 000 m 3. Öljysäiliöissä ylitäytön estää ylärajahälytys, joka pysäyttää automaattisesti ao. säiliön täyttöpumpun. Öljysäiliöauton kuljettajat on ohjeistettu käyttämään laitoksella ainoastaan laitoksen täyttöpumppuja. Ylärajahälytyksen jälkeen säiliöön mahtuisi vielä yhden auton kuorma. Ylärajahälytys hälyttää kaukokäyttövalvomossa ja paikallisvalvomossa. Ylitäytön mahdollisuus on minimoitu 7

sillä, että öljyä tilaa ainoastaan yksi henkilö. Laitoksella harkitaan myös mahdollisuutta käyttää säiliöautojen tyhjennyspumppuun kytkettävää ylitäytönestintä, joka hälyttäessään pysäyttää auton pumpun. Öljyn siirto säiliöstä polttimille tapahtuu putkistoa pitkin. Maakaasun käyttö laitoksella alkoi vuonna 1990. Maakaasu tulee lämpökeskukselle maanalaista siirtoputkea pitkin paineenvähennysaseman kautta. Polttoaineiden kulutus vuosina 2007 2011 on esitetty seuraavassa taulukossa: Vuosi Maakaasu Polttoöljy 1 000 m 3 n/a GWh/a t/a GWh/a 2007 1 800 18,3 2 700 31 2008 8 000 80,3 1 900 21,7 2009 11 500 114,5 6 000 68,8 2010 8 400 83,5 400 4,7 2011 8 200 82 2 0,02 Käytettävien polttoaineiden sisältämä energia muutetaan kaukolämmöksi noin 90 %:n hyötysuhteella. Sytytyspolttoaineena käytetään nestekaasua. Laitoksella varaudutaan polttoaineiden yhteenlaskettuun vuosikäyttöön 280 GWh. Laitoksella oletetaan, että raskaan polttoöljyn osuus vaihtelee välillä 0 100 %, maakaasun välillä 0 100 % ja pyrolyysiöljyn välillä 0 60 % käytettävistä polttoaineista. Raskaan öljyn rikkipitoisuus on alle 1 p-%. Maakaasun käyttöä lämpökeskuksen pääpolttoaineena on selvitetty viimeksi vuonna 1995, mutta sen käytön lisäämistä ajoittain rajoittaa maakaasun korkea hinta. Vermossa maakaasun paineenvähennysasema on mitoitettu 100 MW:n kaasumäärälle. Pyrolyysiöljy tulee olemaan muutettavien kattiloiden ensisijainen polttoaine. Pyrolyysiöljyn ominaisuudet Vermossa käytettävä pyrolyysiöljy valmistetaan puusta ns. nopealla pyrolyysilla. Pyrolyysiöljyn lämpöarvo on noin puolet fossiilisten polttoöljyjen lämpöarvosta ja on siten hyvin tiiviissä muodossa olevaa bioenergiaa. Pyrolyysiöljyä on koepoltettu pienessä mittakaavassa Kirkkonummella Masalan lämpökeskuksella. Pyrolyysiöljyn tuotanto demonstraatiokokoluokassa on päätetty aloittaa Joensuun voimalaitoksen yhteyteen rakennettavalla pyrolyysiöljyn tuotantolaitoksella, jolle Itä-Suomen aluehallintovirasto on antanut 9.2.2012 ympäristöluvan nro 13/2012/1. Raaka-aineena käytetään pääosin paikallista puuperäistä biomassaa: hakkuutähteitä, ensiharvennus puuta ja metsäteollisuuden sivutuotteita. Raskaaseen polttoöljyyn verrattuna pyrolyysiöljyn rikkipitoisuus on erittäin alhainen. Pyrolyysiöljyn raakaaineiden täyttäessä ympäristönsuojeluperusteiset ns. kestävyyskriteerit öljyn laskennallinen kasvihuonekaasupäästökerroin bionesteenä on päästökaupassa nolla. Pyrolyysiöljyn koostumus ja ominaisuuksia on esitetty seuraavassa taulukossa: 8

9 Lämpöarvo 15 MJ/kg Tiheys 1,2 kg/dm 3 Vesipitoisuus 28 % Koostumus vedettömästä polttoaineesta Hiili 52 % Vety 6,0 % Typpi 0,3 % Rikki 0,03 % Happi 41,7 % Tuhkapitoisuus 0,06 % ph 2,5 Seuraavassa taulukossa on esitetty tietoa pyrolyysiöljyn metallipitoisuuksista (Anja Oasmaa et al., Physical characterisation of biomass-based pyrolysis liquids, Application of standard fuel oil analyses, VTT Publications 306, 1997): Metalli Pitoisuus (ppm) Kalsium 540 Natrium 65 Alumiini 43 Rauta 71 Magnesium 71 Kalium 440 Pii 330 Fosfori 30 Lyijy 0,5 Kadmium < 0,2 Arseeni < 0,5 Koboltti 0,04 Kupari 2,8 Nikkeli 1,6 Sinkki 15 Vanadiini 0,06 Kromi 2 Rikki 56 Pyrolyysiöljyn käyttökohteissa tulee tavanomaisten öljyn käyttöön, varastointiin ja poikkeustilanteisiin varautumiseen liittyen lisäksi erityisesti ottaa huomioon öljyn happamuus, tiheys ja haju. Käyttö- ja huoltohenkilöstön tulee varautua ja varustautua asianmukaisesti. Öljyputkiston ja käyttölaitteiden tulee olla haponkestävät. Öljyn tiheys on 1,2 kg/dm 3, eli se on vettä raskaampaa ja se osittain liukenee veteen, mitkä seikat tulee ottaa huomioon mahdollisten öljyvuotojen torjunnassa. Pyrolyysiöljyllä on tervamainen ominaishaju. Hajuhaitan hallitsemiseksi pyrolyysiöljysäiliöt varustetaan suodattimin, joka toimii hajunpoistajana säiliötä täytettäessä. Pyrolyysiöljysäiliötä täytettäessä säiliöautosta poistuva ilma johdetaan esim. pyrolyysiöljysäiliöön.

10 Kemikaalit ja niiden varastointi Veden käyttö Polttoöljyn varastoimisesta johtuen vaarallisten kemikaalien varastointi luokitellaan laajamittaiseksi ja toiminnalla on Turvatekniikan keskuksen (nyk. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto) myöntämä lupa. Laajennuksen myötä kemikaalimäärien lisäys nykyiseen toimintaan verrattuna koskee pyrolyysiöljyä. Nykyisen ympäristöluvan mukaan kemikaalit on varastoitava kullekin kemikaalityypille tarkoitetussa ja asianmukaisesti merkityssä astiassa laitoksen sisällä tai erillisessä lukittavassa varastossa. Varastointitilan lattia on pinnoitettava varastoitavia kemikaaleja kestävällä pinnoitteella. Nestemäisten kemikaalien astiat on lisäksi sijoitettava suoja-altaisiin tai reunakorokkein varustettuun tilaan siten, että suoja-altaan tai reunakorokkein varustetun tilan tilavuus vastaa suurimman astian tilavuutta. Varastointitilassa ei saa olla viemäreihin yhteydessä olevia lattiakaivoja. Toiminnanharjoittaja esittää ao. lupamääräyksen muuttamista. Polttoaineiden lisäksi laitoksella käytetään ja varastoidaan pieniä määriä eri kemikaaleja. Laitoksella käytettävä vesi on peräisin kunnallisesta vesijohtoverkosta ja osin kaukolämpöverkosta. Liikenne ja liikennejärjestelyt Liikenne laitokselle kulkee Leppävaarantieltä (Kehä 1) Perkkaantielle joko länsi- tai pohjoissuunnasta ja edelleen lämpökeskuksen pihaan portin kautta. Polttoaineena käytettävä polttoöljy ja pyrolyysiöljy kuljetetaan laitokselle säiliöautoissa. Öljykäytössä polttoaineiden raskaan polttoöljyn kuljetuksia arvioidaan olevan noin 250 kertaa vuodessa ja pyrolyysiöljyn kuljetuksia alle 1 000 kertaa vuodessa. Lämpökeskuksen käyntiaikana kuljetuksia arvioidaan olevan noin 50 kertaa viikossa, joista 10 raskasöljykuljetusta ja 40 pyrolyysiöljyn kuljetusta. Satunnaisesti voidaan laitoksen öljysäiliöistä toimittaa öljyä myös muihin öljyn teollisiin käyttökohteisiin. Liikennejärjestelyt on tehty siten, että säiliöautot pääsevät kääntymään lämpökeskuksen pihassa. Laitoksella tehdään tarkastuskäyntejä kattiloiden käydessä noin kolmen vuorokauden välein. Tarkastuskäyntejä varten autoille on varattu pysäköintitilaa lämpökeskustontilla. Jätekuljetukset laitokselta tehdään noin kerran vuodessa. Jätekontti sijaitsee lämpökeskuksen pihalla.

11 YMPÄRISTÖKUORMITUS JA YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET Päästöt vesistöön ja viemäriin Laitoksen normaalitoiminnasta ei aiheudu jätevesipäästöjä hulevesien lisäksi ympäristöön. Kattilahuoneen lattian pesuvedet ja prosessivedet (putkiston huollon aikaiset tyhjennysvedet) johdetaan lattiakaivojen kautta öljynerotuskaivoon. Kuumat prosessivedet jäähdytetään ennen lattiakaivoihin johtamista. Öljynerotuskaivosta vedet johdetaan pumppukaivoon, josta öljyttömät jätevedet pumpataan HSY Veden viemäriverkkoon. Sosiaalitilojen vedet johdetaan suoraan pumppukaivoon ja edelleen sitä kautta kaupungin viemäriin. Öljysäiliön vallitilan sadevedet johdetaan sulkuventtiilikaivon kautta öljynerotuskaivoon ja edelleen pumppukaivoon ja sieltä öljyttömät sadevedet johdetaan HSY Veden jätevesiviemäriin. Öljyautojen purkupaikka on varustettu öljynkeruusäiliöllä vahinkotapauksia varten. Öljynkeräyssäiliöön joutuvat purkupaikan öljyttömät sadevedet pumpataan öljynerotuskaivon kautta kaupungin jätevesiviemäriin. Öljynkeräyssäiliö on mitoitettu säiliöauton yhden säiliön tilavuuden mukaan lisättynä n. 10 % purkupaikan vuotuisesta sadevesimäärästä. Vermon lämpökeskuksella on kolme öljynerotinta, joiden kautta potentiaalisten öljyvuotoalueiden vedet johdetaan kaupungin jätevesiviemäriin. Öljynerottimet ovat standardin SFS-EN 848-1 luokan II erottimia eli poistuvan veden nimellinen hiilivetypitoisuus on enintään 100 mg/l. Öljynerottimet on varustettu öljyhälytysantureilla, jonka reagoidessa hälytys nähdään kaukokäyttövalvomossa ja ao. öljynerottimen jälkeen sijaitsevan pumppukaivon pumppu pysähtyy automaattisesti. Öljyhälytyksen tapahduttua huoltohenkilö käy sulkemassa manuaalisesti ao. öljynerottimelle johtavassa linjassa olevan sulkuventtiilin. Vian syy selvitetään ja tehdään asiassa tarvittavat toimenpiteet ympäristön suojelemiseksi ja öljyn pääsyn jätevesiviemäriin estämiseksi. Jokaisen öljynerottimien jälkeen on näytteenottokaivo ja öljynerotinta PEK1 lukuun ottamatta myös sulkukaivo. Sulkukaivo on tarpeeton, koska öljynerottimen matalan sijainnin edellyttämä pumppu pysähtyy öljyanturin hälyttäessä. Painovoimainen virtaus öljynerottimesta jätevesiviemäriin ei ole mahdollista. Rakennuksen sadevedet ja pihan sadevedet johdetaan pihakourujen kautta avo-ojaan ja edelleen Monikonpuroon. Lämpökeskuksen kattiloiden nuohousvedet johdetaan nuohouskaivoon, mistä ne imetään imuautolla pois ja toimitetaan jätteiden käsittelylaitokselle. Ennen pyrolyysiöljyn käyttöönottoa varmistetaan, että öljynerottimien öljyhälytysanturit reagoivat pyrolyysiöljyyn.

12 Päästöt ilmaan Seuraavaan taulukkoon on koottu Vermon lämpökeskuksen nykyisten kattiloiden käytöstä ilmaan kohdistuvat päästöt vuosipäästönä viiden viime vuoden ajalta. Lämpökeskuksen kattiloilla on erilliset savukaasukanavansa yhteisessä 80 m korkeassa savupiipussa. 2007 2008 2009 2010 2011 Hiukkaspäästö (t/a) 2 1 5 0,3 0 Typen oksidit (NO x, t/a) 25 30 65 17 13 Rikkidioksidi (SO 2, t/a) 49 34 108 7 0 Hiilidioksidi (CO 2, t/a) 12 000 22 000 42 000 18 000 16 000 Seuraavassa taulukossa on esitetty laitoksen päästöt sen jälkeen, kun laitoksella on aloitettu käyttämään polttoaineena pyrolyysiöljyä. Laskennat perustuvat seuraaviin käyttötietoihin: VK1 200 h/a (raskasöljy/maakaasu) VK2 1000 h/a (raskasöljy/maakaasu) VK3 4000 h/a (pyrolyysiöljy) tai 3 000 h/a (raskasöljy/maakaasu) VK4 3000 h/a (raskasöljy/maakaasu/pyrolyysiöljy). Hiukkaspäästö (t/a) Typen oksidit (NO x, t/a) Rikkidioksidi (SO 2, t/a) Hiilidioksidi (CO 2, foss, t/a) VK1 VK2 VK3 VK4 Yhteensä 0 0,5 0 2,3 0 8,5 0 4,8 0 16 0,9 3,7 6 18 15 100 50 180 72 302 0 9,9 0 50 0 17 0 30 0 107 1 100 1 500 5 500 7 600 0 18 000 0 18 100 6 600 45 200 Laitoksen päästöihin vaikuttaa merkittävimmin polttoaineen valinta. Käytettäessä maakaasua hiukkaspäästöjä ja rikkidioksidipäästöjä ei synny kuten raskaan polttoöljyn poltossa. Pyrolyysiöljyn käyttöönotto vähentää laitoksen aiheuttamia hiilidioksidi- ja rikkidioksidipäästöjä, sillä pyrolyysiöljy luokitellaan hiilidioksidineutraaliksi polttoaineeksi ja sen rikkipitoisuus on hyvin alhainen verrattuna raskaan polttoöljyn rikkipitoisuuteen. Päästöihin vaikutetaan myös säännönmukaisella nuohouksella. Kattilan savukaasujen tummuutta mitataan jatkuvatoimisesti. Hälytysrajan ylittävä tummuus aiheuttaa jatkuessaan yli 30 sekuntia kattilan automaattisen alasajon. NO x - päästöjen odotetaan pysyvän nykyisellä tasollaan. Lämpökeskuksen kattiloiden VK1 ja VK2 savukaasupäästöt mitattiin 2. 4.2.2010 (Ramboll, Vermon lämpökeskus, päästömittaukset, 11.3.2010). Päästömittauksessa mitattiin hiukkas- ja typenoksidipäästöt raskasöljyajolla sekä typenoksidipäästöt kaasuajolla. Hiukkaspäästön mittaustulos oli kolmen näytteen keskiarvo. Kattilan VK1 hiukkaspitoisuus oli täyden tehon (40 MW) öljyajolla keskimäärin 79 mg/m 3 n ja osakuormalla (20 MW) 22 mg/m 3 n redusoituna 3 %:n

happipitoisuuteen. Kattilan VK2 hiukkaspitoisuus oli täydentehon (40 MW) öljyajolla keskimäärin 84 mg/m 3 n ja osakuormalla (20 MW) 26 mg/m 3 n redusoituna 3 %:n happipitoisuuteen. Mittausepävarmuudet huomioiden hiukkaspitoisuudet alittivat ympäristöluvan raja-arvon 80 mg/m 3 n. Sekä öljy- että kaasukäytössä Vermon lämpökeskuksen NOx -päästöjen taso edusti hyvin parhaan käytettävissä olevan tekniikan (BAT) tasoa. Kattiloiden VK3 ja VK4 savukaasupäästöt mitattiin takuumittauksissa 21. 23.1.2009 (Nab Labs Oy, Oilon Oy, Fortum Power and Heat Oy, Vermon lämpökeskus, Espoo, kahden 46 MW:n öljy/kaasukattilan savukaasupäästömittaukset 21 23.1.2009, 5.2.2009). Kattilan savukaasuista mitattiin jaksottaisesti kiintoainepitoisuus sekä jatkuvatoimisesti O 2 -, CO 2 -, CO- ja NO x -pitoisuudet. Mittaukset tehtiin 50 %:n ja 100 %:n kuormilla kaasu- ja raskasöljyajossa. Kattilan VK3 savukaasun kiintoainepitoisuus täydentehon (46 MW) öljyajolla oli keskimäärin 57 mg/m 3 n redusoituna 3 %:n happipitoisuuteen ja osakuormalla (23 MW) 48 mg/m 3 n redusoituna 3 %:n happipitoisuuteen. Kattilan VK4 kiintoainepitoisuus täyden tehon öljyajolla oli 55 mg/m 3 n ja osakuormalla 52 mg/m 3 n redusoituna 3 %:n happipitoisuuteen. Mittausepävarmuus kiintoainepitoisuusmittauksissa oli ±20 %. Mittausepävarmuus huomioiden hiukkaspitoisuudet alittivat ympäristöluvan rajaarvon 50 mg/m 3 n. Pyrolyysiöljyn polton päästöt Hakemuksen mukaan laitetoimittajien antama tyypillinen hiukkaspäästötaso pienille (< 50 MW) pyrolyysiöljykattiloille on noin 150 200 mg/m 3, mutta Vermossa pyrolyysiöljykattilan savukaasut puhdistetaan sähkösuodattimella, jolloin hiukkaspäästöt ovat selvästi alhaisemmat. Laitetoimittajien arvioima tyypillinen typenoksidipäästötaso on 700 800 mg/m 3 n. Pyrolyysiöljyn rikkipitoisuuden arvioidaan vaihtelevan välillä 0,02 0,05 p-% (vedetön öljy), jolloin rikkidioksidipäästöt vaihtelisivat välillä 70 170 mg SO 2 /m 3 n. Dioksiineista ja furaaneista ei ole mitattua tietoa. Kyseiset yhdisteet voivat syntyä polttotapahtumassa tai myöhemmin savukaasukanavassa ns. De Novo -synteesin kautta. Jotta palamisessa syntyisi dioksiineja tai furaaneja, on palamisen oltava epätäydellistä, palamislämpötilan on oltava matala ja klooria on oltava runsaasti saatavilla. Pyrolyysinesteen polton yhteydessä edellisistä vaatimuksista ei yksikään ole lähelläkään toteutumista. Yleisimmin nämä päästökomponentit ovat tarkkailun alla jätteenpolton yhteydessä. De Novo -synteesi edellyttää sopivaa lämpötilaikkunaa (250 400 C) ja riittävää viipymäaikaa tässä lämpötilassa sekä dioksiinien ja furaanien rakennusaineita eli klooria ja soveltuvaa orgaanista ainesta. Pyrolyysinesteen poltossa eivät nämäkään vaatimukset täyty. Edellisen perusteella toiminnanharjoittaja ei ole missään vaiheessa pitänyt dioksiinien ja furaanien syntymistä niin todennäköisenä, että niiden mittaamista olisi pidetty mielekkäänä. Luparajojen ylitykset Vermon lämpökeskuksen kattiloilla on tehty päästömittauksia kattiloilla VK1 ja VK2 vuosina 2005 ja 2010 sekä kattiloilla VK3 ja VK4 vuosina 2008 ja 2009. Mittauksissa on todettu seuraavat erityiset päästötasot: 13

14 Kattilan VK3 öljykäytön hiukkasten ominaispäästöt ovat olleet luparajan (50 mg/m 3 n) tasoa korkeammat vuoden 2008 mittausten perusteella (82 mg/m 3 n). Vuonna 2009 tehtyjen uusintamittausten perusteella kattilan päästöt eivät ylittäneet luparajaansa mittausten virherajat huomioon ottaen. Kattilan VK4 öljykäytön hiukkasten ominaispäästöt ovat olleet luparajan (50 mg/m 3 n) tasoa korkeammat vuoden 2008 mittausten perusteella (78 mg/m 3 n). Vuonna 2009 tehtyjen uusintamittausten perusteella kattilan päästöt eivät ylittäneet luparajaa mittaustenvirherajat huomioon ottaen. Kattilan VK1 öljykäytön hiukkasten ominaispäästöt ovat olleet luparajan (80 mg/m 3 n) tasoa mittausten virherajat huomioon ottaen. Muilta osin mitatut päästöt ovat olleet hiukkaspäästöjen luparajan alapuolella. Haju Päästöt maaperään Jätteet Pyrolyysiöljyllä on tervamainen ominaishaju. Öljy varastoidaan säiliöissä, jotka ovat hallitusti huohotinputken kautta yhteydessä ulkoilmaan. Hajuhaitan hallitsemiseksi pyrolyysiöljysäiliöt varustetaan hiilisuodattimilla tai säiliöiden hönkäputki johdetaan piippuun. Pyrolyysiöljysäiliötä täytettäessä säiliöautosta poistuva ilma johdetaan esim. pyrolyysiöljysäiliöön. Lämpökeskuksen normaalitoiminnasta ei aiheudu päästöjä maaperään tai pohjavesiin. Jätteistä huolehditaan ympäristönsuojelulain ja jätelain mukaisesti. Toiminnan luonteesta johtuen vuotuiset jätemäärät ovat vähäiset. Lämpökeskuksen toiminnassa syntyvät jätteet ovat sekajätettä ja öljypitoista vaaralliseksi jätteeksi luokiteltavaa jätettä. Pyrolyysiöljyn poltosta syntyvä tuhkamäärä on noin 15 t vuodessa. Jätejakeet kerätään erillisiin astioihin. Vaaralliset jätteet säilytetään merkityissä astioissa lukitussa kontissa lämpökeskuksen pihassa. Toiminnasta syntyvät jätteet, niiden ominaisuudet ja määrät on esitetty seuraavassa taulukossa. Jätejae Öljysäiliön puhdistusjäte, kostea puhallushiekka Öljysäiliön puhdistusliete Jäteöljy, vesi- ja liuotinpitoinen Jätenimike Määrä (t/a) 16 07 08 * vähäinen 16 07 08 * vähäinen 10 01 22 * vähäinen Käsittely asianmukainen vaarallisen jätteen käsittelylaitos asianmukainen vaarallisen jätteen käsittelylaitos asianmukainen vaarallisen jätteen käsittelylaitos

15 Kiinteät öljyiset jätteet 10 01 22 * vähäinen Sekajäte 20 03 01 vähäinen Pyrolyysiöljyn polton tuhka *vaarallinen jäte 10 01 01, 10 01 18 * ja/tai 10 01 19 15 asianmukainen vaarallisen jätteen käsittelylaitos HSY Ämmässuon jätteenkäsittelykeskus, Espoo HSY Ämmässuon jätteenkäsittelykeskus, Espoo Vaarallisten jätteiden, öljynerotus- ja hiekanerotuskaivojen lietteiden sekä mahdollisesti syntyvän rakennusjätteen kuljetuksia varten laaditaan asianmukaiset siirtoasiakirjat. Öljyjätteet ja muut vaaralliset jätteet toimitetaan asianmukaiseen käsittelyyn tai hyödyntämispaikkaan vähintään kerran vuodessa. Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) Pienille polttolaitoksille (5 50 MW) ei ole laadittu EU-tasolla parhaan käyttökelpoisen tekniikan vertailuasiakirjoja. Pienille polttolaitoksille (5 50 MW) on käytössä kansallinen BAT-selvitys (Jalovaara et al., Paras käytettävissä oleva tekniikka (BAT) 5 50 MW:n polttolaitoksissa Suomessa, Suomen ympäristökeskuksen julkaisuja 649, 2003). Lisäksi on annettu polttoaineteholtaan alle 50 megawatin energiantuotantoyksiköiden ympäristönsuojeluvaatimuksista valtioneuvoston asetus (445/2010, PINO-asetus). Kansallisen BAT-selvityksen ja PINO-asetuksen mukaisia päästötasoja on verrattu Vermon kattiloiden päästömittauksiin seuraavissa taulukoissa. Maakaasukäytössä: NO x (mg/m 3 n) NO x (mg/mj) BAT-päästötaso 200 300 60 90 PINO-asetuksen mukainen päästöraja-arvo 300 Mitatut päästöt VK1 153 45 VK2 182 53 VK3 147 43 VK4 152 44 Raskasöljykäytössä: Hiukkaset (mg/m 3 n) Hiukkaset (mg/mj) NO x (mg/m 3 n) NO x (mg/mj) BAT-päästötaso 50 140 15 40 570 670 150 200 PINO-asetuksen mukainen päästöraja-arvo 50 (140*) 600 Mitatut päästöt VK1 79 23 635 185 VK2 84 25 610 178

16 Energiatehokkuus VK3 57 17 585 171 VK4 55 16 606 177 * Vara- ja huippukuormakattiloille Raskasöljykäytössä Vermon lämpökeskuksen kattilat edustavat BATtekniikkaa typenoksidipäästöjen osalta. Hiukkaspäästöjen osalta PINOasetuksen mukaisen peruskuormakattilan päästöraja arvoa ei saavuteta kattiloiden VK1 ja VK2 osalta. Kattiloiden VK3 ja VK4 hiukkaspäästöt ovat asetuksen päästöraja-arvon tasolla. Kansallisen BAT-selvityksen päästötasoihin verrattuna Vermon kattilat edustavat parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Pyrolyysiöljykäytössä arvioidut päästöt kattiloilla VK3 ja VK4 alittavat PINO-asetuksen mukaiset päästöraja-arvot. Rikkidioksidipäästö riippuu käytettävän polttoöljyn rikkipitoisuudesta. Rikkidioksidin päästötaso < 1700 mg/m 3 n saavutetaan, kun käytetään alle 1 % rikkiä sisältävää polttoöljyä. PINO-asetuksen mukainen rikkidioksidin päästötaso 850 mg/m 3 n voidaan saavuttaa käytettäessä 0,5 % rikkiä sisältävää polttoöljyä, jonka saatavuus on vielä epävarmaa. Pyrolyysiöljykäytössä arvioidut rikkipäästöt ovat selvästi alle raja-arvon. Lämpökeskuksen hiukkaspäästöihin vaikuttaa merkittävimpänä käytettävä polttoaine. Laitoksella on käytössä raskasöljykattiloissa vesiemulsiopoltto hiukkaspäästöjen rajoittamiseksi. Vesiemulsiopoltto myös pienentää jonkin verran hiilimonoksidin ja typen oksidien päästöjä. Rikkidioksidin päästöjä vähennetään käyttämällä vähärikkistä polttoöljyä. Pyrolyysiöljyn käyttöönotolla on rikkidioksidi- ja hiilidioksidipäästöjä vähentävä vaikutus verrattuna raskaan polttoöljyn käyttöön. Lämpökeskuksessa tullaan ottamaan käyttöön hiukkaserotinjärjestelmä, jolla tullaan pääsemään alle 50 mg/m 3 n hiukkaspitoisuuksiin. Vermon lämpökeskuksen keskimääräinen hyötysuhde on viime vuosina ollut välillä 83 91 %. Energiatehokkuudeltaan lämpökeskus edustaa tyypillistä yhdyskuntien lämpölaitosta. Kansallisen BAT-selvityksen mukaan tyypillinen hyötysuhde pienessä yhdyskuntien lämpölaitoksessa on välillä 85 93 %. Kattilakohtaiset hyötysuhteet Vermon laitoksessa ovat noin 89 % vanhemmilla kattiloilla VK1 ja VK2 sekä noin 92 % uudemmilla kattiloilla VK3 ja VK4. Tyypilliset kattilahyötysuhteet 15 50 MW:n raskasöljykattiloissa ovat 93 94 % ja maakaasukattiloissa 94 95 %. Kattiloita ajetaan kaukolämpöenergiatarpeen mukaan mahdollisimman taloudellisesti. Kattiloiden keskimääräinen hyötysuhde vuosina 2007 2011 on ollut noin 89 %. Yhtiö on liittynyt Energiateollisuus ry:n ja työ- ja elinkeinoministeriön väliseen energiatehokkuussopimukseen vuonna 2007 ja sen osana ns. energiantuotannon toimenpideohjelmaan. Sopimus on voimassa vuoden 2016 loppuun saakka.

17 Ympäristöasioiden hallintajärjestelmä Fortum Power and Heat Oy:llä on käytössä ISO 14001, OHSAS 18001 ja ISO 9001 -standardien mukaiset ympäristö-, turvallisuus ja laatujärjestelmät. TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutus ilmanlaatuun Vermon lämpökeskuksen päästöjen vaikutusta ilmanlaatuun selvitettiin vuonna 2004 leviämismallilaskelmalla rikkidioksidin, typenoksidien ja hiukkaspäästöjen osalta (Ilmatieteen laitos, E.ON Finland Oyj, Vermon lämpökeskus, rikkidioksidi-, typenoksidi- ja hiukkaspäästöjen leviämismallilaskelmat, 23.12.2004). Leviämismallinnuksessa tarkasteltiin lämpökeskuksen neljän kattilan päästöjen yhteisvaikutuksia ja päästöjen leviämistä kahdella piipunkorkeusvaihtoehdolla (80 ja 100 metriä). Maksimipäästöt laskettiin öljykäytön perusteella. Selvityksessä nykyinen 80 metrin piipunkorkeus todettiin riittävän korkeaksi. Päästöjä verrattiin selvityksessä valtioneuvoston päätöksen 480/1996 mukaisiin ohjearvoihin ja valtioneuvoston asetuksen 711/2001 mukaisiin raja-arvoihin. Näistä VNp 480/1996 on edelleen voimassa ja VNp 711/2001 on kumottu valtioneuvoston asetuksella 38/2011. Kuitenkin rikkidioksidin, typenoksidien ja hiukkaspäästöjen (PM 10 ) osalta voimassa olevat raja-arvot ovat samat kuin leviämismalliselvityksessä käytetyt raja-arvot. Selvityksen mukaiset määritetyt rikkidioksidin lyhytaikaiset pitoisuudet olivat suurimmillaan maanpinnan tasolla 25 30 % ohjearvoista käytettäessä neljää kattilaa yhtäaikaisesti raskaalla polttoöljyllä (80 metriä korkea piippu). Kolmen ja varsinkin neljän kattilan yhtäaikaisen käyttämisen arvioidaan jatkossa olevan erittäin harvinaista. Mallinnetut rikkidioksidipitoisuudet Perkkaan kerrostalojen ja Leppävaaran tornitalon kattotason kohdalla olivat selvästi pienempiä kuin vastaavat maantasolle muodostuneet, 10 20 % ohjearvoista. Typpidioksidin ja hiukkasten osalta ohje- ja raja-arvot alittuivat hyvin selvästi, typpidioksidin pitoisuudet olivat suurimmillaankin alle 1,5 % ohjearvoista ja hiukkaspitoisuudet alle 3 % ohjearvosta. Leviämismallilla määritetyt rikkidioksidin, typenoksidien ja hiukkasten pitoisuudet alittavat terveysperusteiset raja-arvot selvästi. Ilmatieteen laitoksen vuonna 2008 laatiman pääkaupunkiseudun päästöjen leviämismalliselvityksen mukaan energiantuotannon päästöillä on vain pieni vaikutus pääkaupunkiseudun ilmanlaatuun. Merkittävämpiä pääkaupunkiseudun ilmanlaatua heikentäviä tekijöitä leviämismallilaskelmien perusteella ovat autoliikenteen typenoksidi- ja pienhiukkaspäästöt sekä pienhiukkasten kaukokulkeuma. Lisäksi lentoliikenteen ja lentoasematoiminnan typenoksidipäästöillä on merkittävä paikallinen vaikutus lentoasemaalueella. Myös pääkaupunkiseudun ilmanlaadun yhteistarkkailutulosten perusteella lämpökeskuksen lähialueella Leppävaarassa merkittävin ilmanlaatuun vai-

kuttava tekijä on liikenne (HSY-kuntayhtymä, Ilmanlaatu pääkaupunkiseudulla vuonna 2011, 28.5.2012). Lämpökeskuksessa käyttöönotettava pyrolyysiöljy korvaa raskasta polttoöljyä, mikä vähentää kaukolämmön tuotannon hiilidioksidipäästöjä. Lisäksi lämpökeskuksella tullaan ottamaan käyttöön hiukkaserotin kiintoaineen vähentämiseksi savukaasuista, mikä edelleen vähentää päästöjä ja parantaa ilmanlaatua alueella. Vaikutukset ympäristömeluun Lämpökeskuksen aiheuttamasta melusta ei ole valitettu edellisen ympäristölupakäsittelyn jälkeen toiminnanharjoittajalle. Kattiloiden VK3 ja VK4 ympäristömelua on mitattu takuukoeajojen yhteydessä vuonna 2009 (Pöyry). Mittausten yhteydessä kattilat VK3 ja VK4 kävivät 47 MW:n teholla (täysi teho 49 MW) ja polttoaineena oli maakaasu. Viidessä mittauspisteessä keskimääräinen A-painotetut melutasot olivat 43 48 db, alittaen siten yöajan ohjearvon 50 db. Öljyajossa melutaso on yleensä alempi kuin maakaasuajossa. Useamman kattilan yhtäaikainen käyttö lämpökeskuksessa on nykyisin harvinaista, kun Suomenojalle on valmistunut uusi voimalaitosyksikkö vuonna 2009. Kattiloita VK1 ja VK2 koskeva melumittaus on tehty vuonna 2004 (Insinööritoimisto Akukon Oy, Vermon lämpökeskus, ympäristömelun mittaus, Ruutikellarintie 4 E, 1.12.2004). Mittausten aikana kattiloiden teho nostettiin mittauksen aikana hitaasti minimistä maksimiin. Mittaukset tehtiin yöaikana tieliikenteen taustamelun välttämiseksi. Mittaustulosten perusteella lämpökeskuksen aiheuttama melutaso alitti selvästi ulkomelun yöohjearvon L Aeq 50 db. Tehtyjen melumittausten perusteella laitoksen aiheuttama melu ei yhtä lähimmissä altistuvissa kohteissa päivä- tai yöajan ohjearvoja. 18 LAITOKSEN TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Lämpökeskuksen toiminnan sekä päästöjen ja vaikutusten tarkkailu suoritetaan PINO-asetuksen (445/2010) mukaisesti. Asetuksen mukainen tarkkailusuunnitelma on esitetty osana ympäristölupahakemusta ( Pienen energiatuotantolaitoksen tarkkailusuunnitelma, 4.10.2012). Kattilakohtainen käyttö- ja päästötarkkailu on esitetty tarkkailusuunnitelmassa raskaan polttoöljyn käytön mukaisesti. Kattilat VK1 ja VK2 toimivat vara- ja huippukuormakattiloina (käyntiaika enintään 1 500 tuntia vuodessa). Lämpökeskuksen tarkkailu jakautuu käyttötarkkailuun (polttoaineiden ja palamisolosuhteiden seuranta, laitteistojen toimivuuden seuranta), päästötarkkailuun (savukaasupäästöt) sekä vaikutustarkkailuun (ilmanlaatu ja melu). Lisäksi pidetään kirjaa lämpökeskuksella syntyvistä jätteistä, niiden laadusta ja määrästä sekä toimitustavasta ja -paikasta.

19 Käyttötarkkailu Päästötarkkailu Raportointi Käytettävistä polttoaineista (raskas polttoöljy, maakaasu ja pyrolyysiöljy) tarkkaillaan alkuperää, kulutusta, lämpöarvoa, rikkipitoisuutta ja viskositeettia. Pyrolyysiöljystä otetaan näytteitä sekä prosessista että tuotantosäiliöistä. Näytteillä varmistetaan, että tuotteen laatu pysyy esitetyissä rajoissa. Pyrolyysiöljystä seurataan mm, lämpöarvoa, tuhkapitoisuutta ja kemiallista koostumusta (vesi-, typpi- ja rikkipitoisuus). Näytteitä analysoidaan sekä Joensuussa että ulkopuolisissa laboratorioissa. Näytteenottoja ja analyysejä tehdään laitoksen käynnistysvaiheessa tiheästi, useita joka päivä. Tuotannon tasaannuttua näytteenottoa harvennetaan, mutta todennäköistä on, että näytteitä kerätään edelleenkin päivittäin. Analyysitulosten vaihtelun ja komponentin merkityksen perusteella määräytyy näytteiden analyysitaajuus. Palamisolosuhteita seurataan kaikilla kattiloilla mittaamalla jatkuvatoimisesti savukaasun happipitoisuutta, lämpötilaa ja savukaasun tummuutta. Poikkeuksellisista päästöihin vaikuttavista toimintahäiriöistä ilmoitetaan valvontaviranomaiselle. Hiukkasten ja typenoksidien pitoisuutta savukaasussa seurataan kolmen vuoden välein tehtävillä kertaluonteisilla mittauksilla. Rikkidioksidipäästö määritetään laskennallisesti. Toiminnanharjoittaja raportoi vuosittain helmikuun loppuun mennessä edellisen toimintavuoden osalta Espoon kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisille ja Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ainakin seuraavat tiedot: käytettyjen polttoaineiden määrä ja laatu tuotettu energia (kaukolämmön määrä) kattilakohtaiset käyntiajat rikkidioksidin, typenoksidien, hiukkasten ja hiilidioksidin kokonaispäästötiedot (perustuen mittauksiin tai polttoainetietoihin ja laskelmiin) toiminnassa syntyneen tuhkan ja muiden jätteiden määrä, laatu ja toimituspaikka syntyneiden jätevesien määrä ja laatu mahdolliset melumittaukset poikkeukselliset tilanteet ja niiden johdosta tehdyt toimet osallistuminen ilman laadun yhteistarkkailuun päästö- ja seurantamittausten tiedot, ellei niitä ole erikseen toimitettu. Lämpökeskuksella pidetään käyttöpäiväkirjaa, joka voidaan tarvittaessa esittää viranomaisille.

20 Vaikutustarkkailu Laitos kuuluu Pääkaupunkiseudun ilmanlaadun yhteistarkkailun piiriin. Toiminnanharjoittaja on toimittanut Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle hyväksyttäväksi suunnitelman kauden 2014 2018 tarkkailusta ( Ehdotus pääkaupunkiseudun energiantuotantolaitosten päästöjen ilmanlaatuvaikutusten yhteistarkkailusuunnitelmaksi vuosiksi 2014 2018, 13.5.2013). Asian käsittely elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa on kesken. POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN Öljy- ja kemikaalivuodot Kattilalaitokselle on tehty painelaitelainsäädännön mukainen vaaran arviointi 1.7.2004, jossa on arvioitu kattilalaitokseen liittyvät vaarat ja seuraukset sekä varautuminen häiriötilanteisiin. Lämpökeskuksen pelastussuunnitelma ja vaaran arviointi päivitetään pyrolyysiöljyn käyttöönoton yhteydessä. Merkittävimmiksi vaaratilanteiksi on tunnistettu tulipalo, tulipesän räjähdys, kaasuvuoto, öljyvuoto, paineen katoaminen kaukolämpöverkosta ja sähköhuoltotyöt. Vaarojen ehkäisemiseksi ja seurausten pienentämiseksi on laadittu ohjeistus korjaus- ja huoltotöihin, toimintaohjeet hätätilanteita varten sekä pelastussuunnitelma. Laitoksen käyttöhenkilökunnalle järjestetään kaasu- ja öljyalan koulutusta sekä koulutusta häiriötilanteiden hoitamiseen. Lämpökeskus on varustettu automaattisella paloilmoitinkeskuksella, joka antaa hälytyksen kaukolämpövalvomoon. Lisäksi polttimet ja öljykoneikko on kohdesuojattu CO 2 -sammutusjärjestelmällä. Kattilahallit on varustettu kaasuvuotoantureilla, jotka vuototilanteessa hälyttävät kaukolämpövalvomossa. Häiriötilanteesta ilmoitetaan aina vastuuhenkilölle, jonka valvonnassa puutteet korjataan. Vakavista häiriöistä laaditaan kirjallinen raportti, ja vaaranarviointia täydennetään läheltä piti -tilanteiden seurauksena. Ympäristöön vaikuttavista häiriötilanteista ilmoitetaan viipymättä Espoon kaupungin ympäristöviranomaiselle ja Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja tarvittaessa pelastusviranomaiselle. Poikkeuksellisista päästöistä jätevesiviemäriin ilmoitetaan välittömästi vesihuoltolaitokselle. Öljy- ja kemikaalivuotoriskeihin on varauduttu niin, että päästöt maaperään pysyvät erittäin epätodennäköisinä. Öljysäiliöt on sijoitettu tiiviiseen suojaaltaaseen, josta vedet johdetaan sulkuventtiilikaivon kautta öljynerotuskaivoon ja edelleen pumppukaivoon. Öljysäiliöiden täyttöpaikka on varustettu öljynkeruusäiliöllä, johon mahtuu säiliöauton yhden säiliön tilavuus.

Sammutusvedet Täyttöpaikalla pidetään saatavilla imeytysainetta. Polttoaineiden ja kemikaalien varastosäiliöt, suoja-altaat sekä muut käsittelyyn liittyvät laitteet tarkastetaan säännöllisesti ja tarvittaessa vauriot korjataan viipymättä. Polttimissa ja öljykoneikoissa on öljyvuotojen varalta pintakytkimet, jotka antavat hälytyksen mahdollisesta vuodosta. Lämpökeskuksen piha-alue on asfaltoitu ja asfaltoidulta alueelta hulevedet johdetaan sadevesiviemäriin ja edelleen avo-ojan kautta Monikonpuroon. Öljysäiliöiden tulipalotilanteessa sammutusvedet pidätetään öljysäiliöiden vallitilaan. Mikäli sammutusvesimäärä täyttää vallitilan kokonaan, vuotavat vedet ylivuotona lämpökeskuksen tontin reunaojiin. Sammutusvesien talteenotosta ja johtamisesta on laadittu erillinen selvitys (Ramboll, Kuvaus öljysäiliöiden vallitilan sammutusvesien hallinnasta ). Selvityksen mukaan säiliöalueella tapahtuvassa tulipalotilanteessa öljysäiliöitä jäähdytetään vesivalelulla ja säiliöiden vallitila vaahdotetaan. Valelussa käytettävä vesi otetaan palopostista ja osin liikkuvasta kalustosta. Vaahdotus tapahtuu liikkuvasta kalustosta. Yhden säiliön suojajäähdyttäminen ympäriinsä vaatii vettä noin 4,2 m 3 /min. Vastaavasti kahden säiliön suojajäähdytys vaati vettä noin 8,3 m 3 /min ja kolmen säiliön noin 12,5 m 3 /min. Vallitilan suojavaahdotusta varten tarvitaan vettä ja vaahtoliuosta 8,2 m 3 /min (kolmen säiliön tilanteessa, kaksi säiliötä ehjiä). Kaikkien kolmen säiliön suojajäähdytyksessä ja vallitilan vaahdotuksessa syntyy siten jäähdytysvesiä ja vaahtoa yhteensä maksimissaan 21 m 3 /min ja vallitilan täyttyminen kestää tällöin noin 4,5 tuntia olettaen että vaahdotus on jatkuvaa. Siltä osin kuin käytetään liikkuvaa kalustoa, vettä tarvitaan 1,5-kertainen määrä ja vallitilan täyttyminen nopeutuu. Mikäli kaikkia säiliöitä ei jäähdytetä yhtä aikaa tai vaahdotus ei ole jatkuvaa, kestää vallitilan täyttyminen kauemmin. Palavan säiliön paloaika on pelastuslaitoksen arvion mukaan 1 3 vuorokautta säiliön öljymäärästä riippuen. Säiliöiden öljytilanteesta riippuen vallitilaa ei välttämättä voida täyttää kokonaan, sillä esimerkiksi tyhjän säiliön on todettu nousevan veden tuottaman nosteen vaikutuksesta, kun vedensyvyys vallitilassa ylittää 0,39 metriä. Veden aiheuttama noste saattaa lisäksi aiheuttaa säiliöiden pohjan lommahtamisen vallitilan täyttyessä. Lommahtamisen välttämiseksi on ohjeistettu, ettei öljyn pinnankorkeus säiliössä saa laskea tulipalotilanteessa vallitilassa olevan vesipinnan alapuolelle. Vallitilan reunan korkeus on 2,7 metriä, eli öljyn pinnan pysyessä tätä korkeammalla on pohjan lommahtaminen ja säiliön nouseminen pois paikaltaan epätodennäköistä. Vallitilan täyttyminen jäähdytysvesistä ja suojavaahdosta kestää noin 4,5 tuntia, jos kaikissa säiliöissä öljypinta on yli vallitilan reunan korkeuden. Jos öljypinta jossakin säiliöistä on alempi, vallitilan täyttämisessä tulee ottaa huomioon säiliön nousemisen tai lommahtamisen vaara ja tarvittaessa johtaa jäähdytysvettä samalla pois vallitilasta. Jos vallitilassa on tyhjä säi- 21

liö, se nousee tai lommahtaa noin 40 minuutissa, ellei vettä johdeta vallitilasta pois. On arvioitu, että laitoksen sisäänajotien yhteydessä olevasta vesipostista saadaan vettä maksimissaan 5,7 m 3 /min. Lisävettä ja vaahdotusvesi tuodaan kohteeseen autoilla. Palotarkastajan mukaan liikkuvassa kalustossa on riittävästi vettä ja vaahtoliuosta vallitilan suojavaahdotukseen noin 20 minuutiksi (2 autoa, 10 min/auto). Säiliöiden vallitilan sammutusvesien hallinta Normaalitilanteessa vallitilan sadevedet johdetaan venttiilikaivosta öljynerotuskaivoon ja edelleen pumppukaivon kautta jätevesiviemäriin. Kaivossa oleva sulkuventtiili pidetään normaalisti kiinni ja vallitilan vesitykset tehdään valvotusti. Tulipalotilanteessa jäähdytysvedet ja suojavaahto pidätetään öljysäiliöiden vallitilaan, jonka täyttyminen sallittuun rajaan kestää säiliöiden öljytilanteesta riippuen noin 40 minuutista 4,5 tuntiin. Mikäli vesi ja vaahto uhkaavat täyttämään vallitilan kokonaan niin, että niitä vuotaa ylivuotona lämpökeskuksen tontin reunaojiin, rakennetaan öljyn pidättymisen varmistamiseksi ojiin imeytyspuomein varustettu pato. Pato rakennetaan maaaineksista maansiirtokoneita käyttäen. Kaivinkone saadaan paikalle pelastuslaitoksen arvion mukaan 0,5 2 tunnissa vuorokaudenajasta riippuen. Padottujen ympärysojien veden vastaanottotilavuus on noin 60 100 m 3 padon sijainnista riippuen, joten ojat täyttyvät suoja-vallin vastaanottokapasiteetin loputtua nopeasti muutamassa minuutissa vesimäärästä riippuen. Tämän jälkeen vedet valuvat Monikonpuroon. Pidemmässä palossa myös Monikonpuroon voidaan asentaa imeytyspuomit sekä öljypuomittaa Tarvonlahti. Pelastuslaitoksen arvion mukaan öljypuomien asentaminen päästään aloittamaan miehistön ja kaluston tilanteesta riippuen noin 4 tunnin kuluessa palon alkamisesta. Pyrolyysiöljysäiliön paloa pidetään erittäin epätodennäköisenä, koska pyrolyysiöljy ei ylläpidä paloa. Pyrolyysiöljysäiliön vuotoa toisen säiliön palotilanteessa pidetään myös erittäin epätodennäköisenä. Jos näin kuitenkin tapahtuisi, ympärysojiin saakka päässeen sammutusveden joukossa olevan pyrolyysiöljyn annetaan tarvittaessa kulkeutua öljypuomin ohitse Monikonpuroon, josta se myöhemmin on helpompi puhdistaa kuin viemäristä. Pyrolyysiöljyä käsiteltäessä on otettava huomioon sen käyttöturvallisuustiedotteessa esitetyt asiat. Padotut sammutusvedet voidaan niiden laadun mukaan tarvittaessa käsitellä myöhemmin paikan päällä ja pumpata jätevesiviemäriin tai viedä kohteen ulkopuolelle asianmukaisesti käsiteltäväksi. 22