Kalevala - kulttuurin esihistoriaa tutkiva esitelmä 24.2.2011, Seppo Liukko Sivu 1 / 38 Kalevala aika ja historiaa, artikkeli n. 40 siv. Artikkeli selvityksineen liittyy Liukko- nimihistoriaan, tarkemmin Seppo Liukko kotisivuilta Kalevala - kulttuurin historiaa (- esihistoriaa) Suomalaisen kulttuurin päivä 28.2. Tarkoitukseni on selvittää Kalevala - kulttuurin historiallista taustaa. Onko Kalevalaisen kulttuurin todellista historiaa (esihistoriaa) mahdollisuus selvittää lähdetietojen pohjalta? Usein väitetään Kalevala - eepos on vain kirja. Kalevala - eepos ja Kalevala kulttuurin todellisuus? Kuka yrittää selvittää Kalevalaisen kulttuurin historiaa, ottaa vaikean tehtävän. On vaikea konkretisoida Kalevala eepoksen historiallista taustaa. Onko se nykytietämyksen perusteella mahdollista tutkia? Yleensä sanotaan, että Kalevalaista historiaa - tai mitään Kalevalaista suomalaisten esihistoriaa ei ole olemassa. Tutkimuskysymykset: Onko Kalevala Kirja vain mytologiaa, ilman mitään historiaa? Onko se vain jotain tutkimatonta varhaisaikojen suusanallista epiikkaa (kertomarunoutta)? Mitkä voisivat olla ne syyt tai tarpeet, että Kalevala- kulttuuria olisi tarvittu jo kivikauden ajoista alkaen? Kalevalan käsittelyssä käytetyt määritelmät yleensä poissulkevat tavallaan historianäkemyksen, kun puhutaan mytologiasta tai myyteistä. Mytologia: Myyttien tutkimusta. Myytti: Taianomainen, tarina, satu. Onko Kalevala - kulttuuri, jopa perätön juttu?
Kalevala - kulttuurin esihistoriaa tutkiva esitelmä 24.2.2011, Seppo Liukko Sivu 2 / 38 Onko Kalevala vain kirja? Mitä peräisin? Onko se Elias Lönnrotin kirjoittama? Mihin sellainen suomalaisten tarina voisi perustua? - ei kai sellainen voi olla tyhjästä syntynyt (yli 110.000 säettä SKVR- arkistoissa)? SL väite: Suomalaisten Kalevala - kulttuurilla on ollut niin vahva ja pitkäaikainen esihistoriallinen tausta, että se on säilynyt vieraan vallan vaikutuksen yli, vaikka puhdasoppisuuden yhtenä tavoitteena oli Kalevalaisen kulttuurin kitkeminen (asiasta mm. Vahtola 2004:160, Suomen Historia). Kalevala - kulttuuri ei ole yksistään myytti. Tässä artikkelissa esitetään evidenssiä, miten, milloin ja missä Kalevala - kulttuuri on mahdollisesti syntynyt ja vaikuttanut suomensukuisten väestöjen henkisenä elementtinä. Mikä on todellisuus Kalevala myyttiin, onko Kalevala aikaa ollut suomalaisilla väestöillä? Onko Kalevala kulttuuria ollut esihistoriallisena aikana, ennen ruotsinvaltaa ja ennen Kalevala - kirjan kirjoittamista? Näyttö: Historiallisen ajan Kalevalaisuus on varmasti perusteltavissa mm. kirjallisten tietojen avulla (esimerkkejä tässä artikkelissa). Kalevalaisen kulttuurin esihistoriaa on tarkasteltava poikkitieteellisesti mm. jatkuvuusteorian, arkeologisten kulttuurien, genetiikka ja etymologiatutkimusten kautta, jolloin on mahdollista selvittää suomensukuisten laajan alueen ja jatkuvuusteorian suuri merkitys Kalevalaisen kulttuurin muodostumiseen ja muuttumiseen metsästäjien ajan jälkeen, maanviljelyn ja kristinuskon vaikutusten vuoksi. Onko olemassa suomalaisten Kalevalaista esihistoriaa? Voitaisiinko Kalevala - kulttuuria tutkia nykyisen esihistorian, arkeologian, genetiikan, kielitieteen, paikannimistötutkimuksen ja muiden tutkimustulosten pohjalta? Kuinka vanhaa Kalevalaisuus on? - Onko kirjallisia lähteitä? Historiallisia dokumentteja todella löytyy, joten on mahdollista todentaa Kalevala kulttuurin olemassa olo ainakin historiallisena aikana 1100 1800 luvuilla.
Kalevala - kulttuurin esihistoriaa tutkiva esitelmä 24.2.2011, Seppo Liukko Sivu 3 / 38 Suomalaisten Kalevala - tutkijat mm. Kuusi Anttonen toteavat mm. tyylitutkimuksensa avulla että arkaaisin osa Kalevala kerronnasta viittaa jopa metsästäjäkulttuurien aikaan ja Kalevalamittainen kerronta viittaisi vielä kantasuomalaiseen aikaan, eli kaskiviljelyn aikaiseen kyläkulttuurin esihistoriaan. Muitakin esihistoriaan liittyviä tutkimustuloksia on olemassa, joita on sovellettavissa Kalevalaisen historian selvityksessä. On olemassa myös joitakin kansainvälisiä kronikkatietoja, jotka viittaavat Kalevala kulttuurin olemassaoloon, ajalta ennen kirjoitettua historiaa. Kronikkatieto on suullisen muistitiedon perusteella kirjoitettua perimätietoa, joka on aina tarkistettava. Kalevalainen perimätieto on näitä artikkelissa mainittuja kronikkakirjoituksia huomattavasti vanhempaa ja kirjoitettu pääsääntöisesti talteen vasta 1800- luvulla. Kuitenkin myös Kalevalaisen runouden keräysaineisto sisältää itsessään hyvin vanhaa suomensukuisten suullista perimätietoa, mutta sen tulkitseminen nykyajassa, näistä kuvaannollisista ajatuksista, on tietenkin lähes mahdotonta. Kalevalaisen esihistorian ns. kirjoittamatonta historiaa on siksi tutkittava eri tieteen alojen, vertailevien metodien avulla. Tällaista vertailutietoa tarjoavat mm. arkeologia ns. faktatietojen pohjalta sekä väestöliikkeisiin kytkeytyvän tiedon perusteella. Uusimpana geenitutkimukset, joissa on selvitetty eri väestöjen vanhimman geneettisen haplotyyppien markkereita, jotka osaltaan selvittävät tapahtuneita väestöliikkeitä ja siten myös näiden väestöjen mahdollisten uusien kielien ja elinkeinojen vaikutusta alkuperäisten väestöjen aikaisemmin puhumaan kieleen. Tällöin on mahdollista selvittä mm. lainasanojen siirtymissuuntaa ja lainasanojen merkitystä kieleen, sekä näiden muutosten ajankohtaa (terminus ante quem). Samalla on mahdollisuus perustellusti selvittää murteiden syntymistä sekä onko tapahtunut ko. väestölle kielenvaihto. Näillä edellä mainituilla seikoilla on huomattavaa merkitystä myös Kalevalaisen kulttuurin esihistorian tarkastelussa. Myös kielitieteen viimeisimpien etymologia - tutkimustietojen perusteella, voidaan tarkastella suomensukuisten Kalevala- ajan elinkeinon muutoksia ja murteiden kehittymistä, mikäli puhuttu kieli ei vaihtunut. Sillä luotettavaa etymologista näyttöä on olemassa mm. lainasanaston iästä ja paikannimistön muodostumisesta.
Kalevala - kulttuurin esihistoriaa tutkiva esitelmä 24.2.2011, Seppo Liukko Sivu 4 / 38 Tässä artikkelissa tuodaan esiin mm. miten nykyinen paikannimistö liittyy Kalevalaiseen suomensukuisten kulttuuriin jo n. 3000 vuotta ennen ajanlaskua. Onko Kalevala - kulttuuri suomensukuisten esihistoriaa? Kalevalainen kulttuuri on yksinomaan suomensukuisten (laajalta) alueelta alkanutta suomenkielistä kulttuuria. Kalevala - kulttuurin historiaselvitystä (SL): Mikä olisi Kalevalaisuuden lähtökohta? Tässä artikkelissa perustellaan Kalevala-ajan alkaneen jo metsästäjien aikana. Tutkijoiden mielipiteet Kalevalan vanhimman osan arkaaisuudesta osoittavat, että Kalevala aika on vanhempaa ainesta, kuin tunnettu Gilgames - eepos. vertailu myöhemmin (Gilgames- eepos; maanviljely - kaupunki kulttuurin ajalta- Uruk) KALEVALA kaudet (Kalevala tutkimus) KALEVALAINEN TYYLIKAUSI. Prof. Matti Kuusen käyttöönottama termi kaudesta, jonka henkinen kansanperinne tyylipiirteiltään ja tendensseiltään eroaa muiden tyylikausien perinteestä (vrt. arkaainen esisuomalainen tyyli: on vanhin tyyli joka on ajoitettavissa ajalle ennen maanviljelyä Euroopassa). Prof. Matti Kuusen vuoden 1949 väitöskirja Sampo-eepos > Kalevala Kulttuurin Historiatutkimus. Kalevalaisessa runoudessa erotetaan (tutk.perust.): 1-esisuomalainen (kalevalamitan syntyä varhempi) 2-varhaiskalevalainen (Suomeen muuttoa varhempi) (SL: Suomeen muutto? Tarkennus nykytiedoilla; uutta tietoa suomensukuisten jatkuvuusteoriasta, mm. Kayser-Lao, Rees-Frost, Takala) 3-sydänkalevalainen (ristiretkiä varhempi Kalevalamitta), 4-keskiajankalevalainen (uskonpuhdistusta vanhempi), sekä 5-myöhäiskalevalainen (uuden ajan alun) tyylikausi.
Kalevala - kulttuurin esihistoriaa tutkiva esitelmä 24.2.2011, Seppo Liukko Sivu 5 / 38 Aluksi artikkelin tiivistelmä ja Kalevala- ajan ajoitushypoteesi (jatkuvuusteorian pohjalta) Kalevala- aika, Seppo Liukko Suomensukuisten väestöjen väestöliikkeistä, etymologista ja genetiikasta uutta tietoa, jonka perusteella on tehtävissä alla oleva Kalevala aikajana (verrattuna esim. 1900- luvun tietoihin). 1) Arkaainen Kalevala aika, metsästäjä- kalastajien arkaainen tyyli, mahdollisesti jo 12.000-5000 eaa. aikana, laajan alueen suomensukuisen - kielisen väestön käytössä - suomensukuisten jatkuvuusteoria, arkaainen osa jatkui Suurriistan metsästyksestä, metsästykseen ja Kampakeramiikan ajoille saakka (todennus; Arkeologia genetiikka väestöliikkeet - folklore tyyli) 2) Kaskimaanviljelyn talonpoikainen Kalevala - aika alkoi n. 3000-1500 eaa. vasarakirvesgermaanien maanviljely ja esigermaanin lainasanat suomensukuisten kieleen. Tällaista uutta ainesta on tullut Kalevalaiseen suomenkieliseen kulttuurin ensimmäisen kerran Itämeren suomen kielen alueella, on syntynyt uusi murre; varhaiskantasuomi > kantasuomeen (todennus; Etymologia arkeologia väestöt - kieli) 3) Kalevalanmitta aika n. 1500eaa. - 500 (1200) jaa. Tämä on Kalevalamittaisen kerronnan itämerensuomalaista aikaa, kantasuomenkielisellä alueella (Baltia-Suomi) (tod. Kalevalan nimet vrt. etymologia - ja paikannimitutkimus) 4) Kalevala - ajan kriittiset ajat n. 1200 jaa. 1700 jaa. Keskiajan ruotsinvalta K. Vaasan ja - poikien uskonpuhdistuksiin saakka, talonpoikainen Kalevala kulttuuri ahtaalla (tod. historiallista tietoa mm. M. Agricola) 5) Kalevala ajan päättyminen, Kultakausi n. 1600 1800 - suomalaisten oppineiden ja pappien Kalevalaisen aineiston keräily alkoi, tieto Kalevalaisesta kulttuurista säilyi. Myöhemmin tapahtui (1700-luvulla) myös suomalaiselle aatelistolle herääminen suomalaisuuteen, pääasiassa
Kalevala - kulttuurin esihistoriaa tutkiva esitelmä 24.2.2011, Seppo Liukko Sivu 6 / 38 Kalevalaisen esihistoriakerronnan kautta (ks. Anjalan liitto- suomalaisuus). (Todennus; Kalevala SKVR keräykset, ennen Kalevalaa, ja huomattavasti enemmän kuin Kalevala- kirjassa. Kalevala on muutakin kuin kirja, mm. SKVR:n 110.000 säettä). Tämän edellä olevan aikajana tapahtumien todentamiseen ja ajoitukseen liittyen esitetään artikkelin asiasisältö ja - lähteet ko. (SL:n) väitteen- eli todennäköisen Kalevala- ajan perustelemiseksi. Yleisesti: FOLKLORE on perimätietoa Folklorella tarkoitetaan henkistä kansankulttuuria yleensä ja etenkin suullista perinnettä; nimitys johtuu englannin sanoista folk, "kansa" ja lore, "perimätieto". Folklore on kulttuuriviestintää: sen sanoma voi välittyä sekä pystysuoraan sukupolvelta toiselle että vaakasuoraan sosiaalisissa ryhmissä tai maantieteellisiltä alueilta toiselle. Kalevalainen perimätieto on suomensukuisten väestöjen laajan alueen viestintää alueelta toiselle. Kalevala kulttuurin aika (perimätieto) Esihistoriassa: Kalevala aika on pääteltävissä tosiasioiden pohjalta (väite- hypoteesi) *Arkaainen Kalevala aika (suom.kiel.) kerronta Suurriistan metsästäjien 12.000 jälkeinen aika, n. 3000 eaa. saakka, Kivikauden - Kampakeramiikan ajan suomensukuisten metsästyskulttuurin aikaa, jatkuvuusteorian mukaisten suomensukuisten laajojen alueiden välistä suullista viestintää.
Kalevala - kulttuurin esihistoriaa tutkiva esitelmä 24.2.2011, Seppo Liukko Sivu 7 / 38 Itämerensuomen alueella - uutta kulttuuria saapui vasarakirvesgermaanien välityksellä, samassa yhteydessä Baltiaan ja Suomeen saapui maanviljely. Maanviljelyn ja esigermaanikielten yhteisvaikutuksesta mm. Kalevalaiseen nimistöön siirtyi n. 3000 eaa. - 1500 eaa. aikana esigermaanin lainasanoista muodostuneita nimiä - ja paikannimiä (Baltia ja Suomi). Kalevalaisten kyläyhteisöjen muodostuminen Lounais - Suomeen kaskiviljelyn alkuajoilla. Kalevalamittainen korkeatasoisempi kerronta muodostui ja otettiin käyttöön Itämeren suomensukuisten kaskiviljelyalueilla n. 1500 eaa. - 1200 jaa. Pakanallisen ajan kyläyhteisön talonpojat harjoittivat Kalevalaisia menoja, jotka olivat silloin vielä kansanuskon henkisessä merkityksessä, keskiajan lopulle saakka. Tästä on historiallisesti merkittävänä mainintana mm. M. Agricolan toteamat kaskiviljelijä kalevanpojat, jotka ovat jo pronssikaudellta alkaen harjoittaneet kaskiviljelyä Suomessa. Kalevalaisuus on ollut talonpoikaista kyläkulttuuria jo pronssi- rautakauden kylien muodostumisesta alkaen. Historiassa: Kalevalan olemassaolo on todistettavissa (lähdeaineistoa): Kalevalaisuus vieraan vallan alle; Kalevalamittaisen loitsujen käyttö talonpoikaisväestön Kalevalaiset menot jatkuivat ruotsinvallan aikana 1100-1600- luvulle saakka, vähentyen jatkuvasti. Kristillinen vaikutus; Kalevalaisten pyhien paikkojen (pakko-) lahjoitukset kirkolle (FMU) Puhdasoppisuuden vaikutus, Kalevalaisuus kuolemantuomiolla uhalla kiellettyä toimintaa, Kalevalamittaiset runot ehtyivät, viimeisin on 1400- luvulta oleva Elinan Surmaruno Vesilahdelta (Liukko - Laukko- Suomela ks. tarkemmin Seppo Liukko kotisivut). Kalevalaisuus siirtyi Raja- Karjalaan turvaan ruotsinvallan keskuksien ympäriltä 1600- luvulla. Kalevalaisuus suomalaisuuden pohjaksi; Kalevalaisuuden säilyminen keräysaika, näitä seurasivat kansallistunteen muodostumisen ja taiteen kultakausi. Muinaissuomalainen Kalevalainen nimistö on myös todellista paikannimistöä - ja nimistöä nykyisissäkin kartoissa Suomessa ja Liettuassa (mm. Liuko- Lauko- nimistö)
Kalevala - kulttuurin esihistoriaa tutkiva esitelmä 24.2.2011, Seppo Liukko Sivu 8 / 38 Artikkelin perusteet väitteelle, että Kalevala - kulttuuri on ollut todellista suomensukuisten viestintää kivikaudelta alkaen. Onko Kalevalaisen kulttuurin perimätiedossa yhtymäkohtia todellisuuteen? Onko paikannimistö yksi mahdollisuus tutkia Kalavalaista aikaa? Miksi jokin nimi on ajoitettavissa, etymologisesti? Miksi jokin paikannimistö voidaan tunnistaa tapahtuneeksi esim. 2000 vuotta ennen ajanlaskua? Onko tällaisia Kalevalaisia nimiä ja paikannimiä olemassa (sukuniminä tai nykykartoissa), jotka esiintyvät myös Kalevalaisessa kerronnassa? Tällainen yhtymäkohta, joka on tutkittavissa, on kaskiviljelyn aloituksen aika. Koska silloin suomensukuisten alueelle on saapunut uusi vieraskielinen kulttuuri, joka on samalla levittänyt maanviljelyä n. 3200-2200 eaa. aikana. Tämän Baltiaan ja Suomeen saapuneen vasarakirveskulttuurin kieli oli esigermaani. Tarkemmin sanottuna nämä olivat tulijat (miesrymien migraatiot) kaksikielisiä osasivat suomensukuisia kieliä ja esigermaania. Kieli ei vaihtunut. Mutta, näiden esigermaanin lainasanoista on suomensukuisten kielien alueella muodostunut sellaisia muinaissuomalaisia nimiä, jotka kytkeytyvät Kalevalaiseen nimistöön ja ovat pohjaltaan esigermaanisia lainasanoja. Kalevalainen kulttuuri ja vasarakirveskulttuurit ovat olleet Suomessa samanaikaista tapahtumaa Vasarakirveskulttuurien esigermaanikielen vaikutus todellisen paikannimistöön ja samalla Kalevalaiseen nimistöön on todettavissa etymologiatutkimuksilla, lainasanaston siirtymisajankohtien perusteella. Samanaikaisuus on todettavissa myös paikannimistötutkimuksen metodien ja genetiikan viimeisimpien tutkimustuloksien avulla, kun näitä tietoja samalla verrataan ja yhdistetään todellisiin arkeologisiin tutkimustuloksiin. Kalevala- kulttuurin aikaisempi olemassaolo ja vasarakirveskulttuurien saapuminen näille Kalevalaisen kulttuurin suomensukuisten alueille Baltiaan ja Suomeen, on nähtävissä genetiikka-, arkeologia- ja etymologiatutkimuksen lisäksi
Kalevala - kulttuurin esihistoriaa tutkiva esitelmä 24.2.2011, Seppo Liukko Sivu 9 / 38 myös yleensä suomensukuisten kielten muutoksien perusteiden pohjalta (esigermaanin lainasanat ja vaikutus mm. suomensukuisten väestöjen murteisiin, itämerensuomi: varhaiskantasuomi > kantasuomi jne..). Kalevalainen - kulttuuri on ollut olemassa vasarakirveskulttuurien saapumisen aikana, ja Kalevalaiseen arkaiseen kerrontaan on tullut myös uutta ainesta vasarakirveskulttuurien maanviljelyn alkuajoista alkaen mm. kaskiviljelyn vaikutuksesta. Kaskiviljelyn aloitus Suomessa on tapahtunut Kalevalaisena aikana, tämä on ko. kulttuurien yhtymäkohta, jonka kautta Kalevalaa on mahdollista tutkia. Kaskiviljely ja maanviljelysanasto liittyvät vasarakirvesgermaanien tuloon: -> Onko Kalevalassa esigermaanisia lainasanoja > nimiä /paikannimiä? Löytyykö Kalevalaisia nimiä, jotka ovat esigermaani- kielten lainasanoja. Tutkittavissa etymologisesti PERUSTELUT lähteitä (ks. asiantuntijoiden tutkimuslainaukset) Evidenssiä: Vasarakirveskulttuurit samanaikaista tapahtumaa, kuin Itämeren suomalaisten kantasuomalainen Kalevala- aika (n. 2800-1600 eaa.) Sanojen etymologia: Nykysuomen etymologinen sanakirja, prof. Kaisa Häkkinen 2004. mm. kaski; tuhka; äiti ; liuti* ovat (esi-) germaanisia lainasanoja (em. lainasanat kaskiviljelyn ajoilta). Paikannimistötutkimus: Prof. Eero Kiviniemi 1974:78. Paikannimistötutkimuksen professori Kiviniemi on vuonna 1974 maininnut, että Suomesta voisi olla mahdollista löytää kaksi - kolmetuhatta vuotta vanha suomalaisten käytössä ollut nimi Vanhimpien kylien muodostumisajat (Ajan ammoisen oloista, 2008:180): Vanhimmat kylien nimet Suomessa (Baltia) ovat pronssikaudelta (prof. Unto Salo)
Kalevala - kulttuurin esihistoriaa tutkiva esitelmä 24.2.2011, Seppo Liukko Sivu 10 / 38 Lainasanapohjaiset paikannimet (ikä): Paikannimistö jotka ovat muodostuneet suomenkielisten käyttöön esigermaanisista lainasanoista, esim. iu- diftongin sisältävät sanat, ovat vanhimpia vasarakirveskulttuurin aikaisia lainasanoja, jonka vuoksi ne ovat tutkittavissa etymologisesti ks. Liukolan kylä pronssi- rautakaudelta Nousiainen-Masku-Rusko (nyk. Vahto). Esigermaaniset lainasanat; Näiden lainasanojen lainanantajakieli voidaan yhdistää ns. vasarakirves- kulttuuriin, joka levisi Itämeren seuduille n. 2000 ekr... Professori Kaisa Häkkinen Arkeologiatutkimukset, vasarakirveskulttuurit (= nuorakeramiikka): Alla arkeologien ja historiankirjoittajien määritelmä, milloin vasarakirveskulttuurit ovat tulleet Suomeen Baltian kautta n. 3200-2200 eaa. aikana (mm. Huurre / Vahtola) Kansanrunous (professorit Kuusi /Anttonen): Arkaainen Kaleva on metsästyskulttuurien ajoilta ennen aikaa 3000 eaa. KALEVALA - tutkimuksia -> lähteitä Arkaainen Kalevala kulttuuri (vanhin pohja Kalevalassa /SKVR) Turun yliopiston Kalevala- instituutin johtaja prof. Lauri Honko toteaa kirjassaan Eepoksia ja eepostutkimuksia Itämereltä Intiaan SKS, 2001: 69 Kalevala vielä vanhempaa kuin Gilgames eepos (kuvaa Urukin aikaa n. 2600-2800 eaa. Ja kirjoitettu sumeriksi n. 2200 eaa.): s.69: " Niinpä ikivanhana mainittu sumerilaisten Gilgames -eepos on tässä suhteessa uudenaikaisempi kuin Kalevala. Kalevalaisen perinteen ikä on vanhempi kuin sumerilaisten Gilgames- eepos, joka on n. 4700 vuotta vanhaa kerrontaa.
Kalevala - kulttuurin esihistoriaa tutkiva esitelmä 24.2.2011, Seppo Liukko Sivu 11 / 38 Kalevala kirjallisissa lähteissä Kirjallisia lähteitä Kalevalaiseen historiaan Vanhinta Kalevalaan liittyvää kirjallista kronikkatietoa löytyy 600-luvulta mm. Beowulf ja Widsith, joissa on tallennettua / kirjattua tietoa suomalaisista ja milloin suomalaiset on yhdistetty Kalevala kulttuuriin. (Vrt. Tacitus v. 98 tiesi vain sisämaan metsästäjä hämäläiset eli Fennit / Finnit). Widsith- säkeet Exeterin tuomiokirkon katedraalikirjastosta (MS 3501, ff84b-87a) Englannista kertovat rautakauden ajan Kalevala kulttuurista. Alla mainittu kirjallinen tieto Kalevala- kulttuurista Suomessa tarkoittaa, että on ollut muidenkin kuin suomalaisten tuntemaa Kalevalaisuutta olemassa, jo ainakin 600- luvulla. Angolosaksisessa muinaisrunossa on ajalta n. 600 jaa. merkittynä mm. : "Ja Caelic hallitsi finnejä" (rannikon kaskimaanviljelijöiden katsottiin jo n. 600- luvulla olevan Kalevala- kulttuurin hallitsemia) sekä toisessa kohdassa scridefinnit (sisämaan hiihtohämäläiset = ei maanviljelijät). Widsith - runon säkeessä 20 ja 76 mainitaan Caelic sekä säkeessä 79 scridefinnit. Tässä finnit ovat Lounais- Suomalaisia pääasiassa rannikon kaskimaanviljelijöitä (ks. Museoviraston kartta vasarakirveskulttuurien alueet Suomessa - myöh.). Vrt. kuten Mikael Agricola 1551 mainitsee Calevanpojat olivat kaskiviljelijöitä. Novgorodin tuohikirjoitus ja Mikael Agricola Kalevala aika ollut jo ns. laajan alueen suomensukuisilla ennen vasarakirveskulttuurien saapumista, ainakin Kampakeraamisella ajalla (tästä myös tarkemmin myöhemmin)
Kalevala - kulttuurin esihistoriaa tutkiva esitelmä 24.2.2011, Seppo Liukko Sivu 12 / 38 Toinen kirjallinen Kalevalan liittyvä löytö on 1200- luvulta Novgorodin suomalaisalueilta. Kalevalainen ns. salamaloitsu on tuohikirjeessä nro 292. Kirjoitettu Novgorodin slaavin kyrillisin kirjaimin, mutta kieli on vepsäläisten (ks. mm. vepsän viidennes) Kolmanneksi myös piispa Mikael Agricola toteaa Kalevalaisuuden (ennen Kalevala kirjaa). Kalevalainen kansanusko oli hämäläisten jokapäiväistä elämää, vielä 1551 Davidin Psalttarissa mainittu hämäläisten eli Kalevalaisten "epäjumalien" luettelo mm. Calevanpojat. Kalevalainen kansanusko oli talonpoikaisiin menoihin liittyvää toimintaa keskiajalla (mm. Vahtola, Suomen Historia). Kaski- maanviljelyelinkeinon liittyminen Kalevalaiseen kerrontaan (maanviljelyn tuloajoitus) Vasarakirvesgermaanit 3200-2000 eaa., levittivät maanviljelyä ja indoeurooppalaisen esigermaanin lainasanoja suomensukuisten väestöjen alueelle. Tutkijoiden lausumia: Arkeologia: Torsten Edgren tulkitsi jo vuonna 1970, että vasarakirveskansa Suomeen tullessaan muodostui maanviljelijöistä, mutta ei ehkä suuremmin karjankasvattajista (Savon Historia I, Esihistoria, Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander1988:91-95). Historia: Jouko Vahtola (lainausta lyhennetty)
Kalevala - kulttuurin esihistoriaa tutkiva esitelmä 24.2.2011, Seppo Liukko Sivu 13 / 38 maahanmuuttajat nuorakeraamiset eli vasarakirveskulttuurin kautena 3200-2350 eaa. aiheuttivat Suomen lounais- osissa voimakkaan muutoksen, suorastaan käännekohdan... toivat kielessään indoeurooppalaisia lainasanoja. Kehittyvään suomenkieleen tuli maanviljelyyn ja karjanhoitoon viittaavia sanoja, kuten, kaski, kasvaa, itää, huhta (kaski), siemen, ohra, puuro, ja mm. härkä. Sanat edellyttävät kaskeamista ja karjanhoitoa. Tarkemmin Prof. Jouko Vahtola, Suomen Historia 2004: 14-15. Mikael Agricola (maininta vahvistaa, että kaskiviljelyajan Kalevanpojista on historiallinen maininta ennen Kalevala kirjaa) Agricolan kirjoituksessa on tämän artikkelin kannalta myös merkittävä maininta Kalevanpojista. Se on viittaus Kalevanpoikiin eli Kalevalaisiin kaskiviljelyajan hämäläisiin. Tässä alla mainitussa Mikael Agricolan vuoden 1551 kirjoituksessa Calevanpoikien metsänkaato, kaskenpoltto ja niittyjen viljely, kuvaa vanhaa kaskiviljelyyn liittyvää Kalevala aikaa: "Epejumalat monet tesse muinen palveltin cauan ja lesse. Neite cumarsit Hemelaiset seke Miehet ette Naiset. Nämet olit Epejumalat cuin he rucolit. Eikö se Cansa wimmattu ole joca neite wsko ja rucole. Calevanpoiat Niittut ia mwdh löit." Kirjoitus viittaa samalla kaskiviljelyyn ja Kalevanpoikiin eli Kalevala - kulttuuriin Kaskiviljely aloitus Suomessa ja Baltiassa 3000 / 2500eaa. > 1500 jaa. (MA kirjoittanut tekstin vuonna 1551 Psalttari teoksessaan): KALEVANPOJAT OLIVAT KASKIVILJELIJÖITÄ
Kalevala - kulttuurin esihistoriaa tutkiva esitelmä 24.2.2011, Seppo Liukko Sivu 14 / 38 Kalevalainen aika ja kaskiviljelyn aloitus ovat samanaikaista tapahtumaa: Kaskiviljelyn aloittaminen tapahtui vasarakirveskulttuurien eli nuorakeramiikan aikana Suomessa ja Baltiassa Alla lainaus Viron esihistoriasta, prof. Aivar Kriiska, 2007: Pohjois- Viron nuorakeraamisilta löytöpaikoilta mm. järvien rannoilta ja soista on löydetty ohran ja vehnän siitepölyä, joka on ajoitettu n. vuoteen 2000 eaa. Prof. Aivar Kriiska 2007: 73-81. Nuorakeramiikan vasarakirvesajan esigermaaninkielisiä miesryhmiä muutti Baltiasta Viron kautta Suomeen n. 2800-2000 eaa. Ks. kartta nuorakeramiikan eli vasarakirveskulttuurin aikaisen maanviljelyasutuksen laajuus Suomessa, Museovirasto.
Kalevala - kulttuurin esihistoriaa tutkiva esitelmä 24.2.2011, Seppo Liukko Sivu 15 / 38 Maanviljelyn aloitusalueet Suomessa = ns. maanviljelyn Kalevala - kulttuurin alueet Siitepölyanalyysi osoittaa, että myös Turun alueella on viljelty viljaa jo 4000 vuotta sitten. Tässä paikannimistön tutkimukseen ja arkeologiaan nojautuva tutkimus kysyy " keitä olivat nämä kaskeajat silloin jo ns. Kiukaisten kulttuurin aikana?" Tällaisen kysymyksen esittää suomenruotsalainen paikannimistötutkija Kurt Zilliacus kirjasssa "Finska skären", ks. HS. fi - Kirjat, 9.12.1990. Virolaiset Kalevalaa vastaavat kansanrunojen, mm. Kalevipoeg - eepoksen lähes kalevalamittaisen runomitan säkeet kertovat näistä kaskimaanviljelijöistä ja Kalevanpoikien vierailuista Suomessa (Viron sankarieepos, Kreutzwald,1862, mm. 4.- 8. luvut). Miten perimätieto kertoo vanhemmista ajoista? Kalevalamitta on ollut käytössä jo itämerensuomen aikana (Ks. alla professori tason tutkijat) Kalevalamittaisen kerronnan/ - loitsuamisen ikä on noin 3000- vuotta (Balttia oli silloin vielä suomensukuisten - kielien aluetta). Kalevalamitta on muodostunut n. 1500-500 eaa.: Prof. Pertti Anttonen ja Matti Kuusi, Kalevala Lipas, SKS, 1999 Kalevalamitta näyttää syntyneen myöhäiskantasuomalaisena aikana, 2500-3000 vuotta sitten Ko. Kalevalamitta on kivikauden ajalla ollut erityisen korkeatasoinen hengentuote, sen kehitysaika on ollut ennen prof. Anttonen/Kuusi mainitsemaa myöhäiskantasuomalaista aikaa. Kalevalainen kulttuuri on levinnyt ns. kyläkulttuurina. Kalevalainen kulttuuri on ollut suomalaisten käytössä kalevalamittaisena kylien muodostumisen alkuaikoina Baltiassa ja mm. Länsi- Suomessa jo pronssikaudella (Prof. Unto Salo, Ajan ammoisista ajoista)..
Kalevala - kulttuurin esihistoriaa tutkiva esitelmä 24.2.2011, Seppo Liukko Sivu 16 / 38 Vanhin ns. arkaaisin osa Kalevalaista kerrontaa kuvaa metsästäjäkulttuurien aikaa, eli aikaa ennen maanviljelyä. Arkaaisin osa on mahdollisesti peräisin jo suurriistan metsästäjien prestiisiajalta tai sitä seuranneelta metsästäjien laajan alueen suomensukuisten alueelta n. 12.000-5000 eaa., kuitenkin viimeistään *Kampakeramiikan ajalla 5200-3000 eaa. Itämerenaltaan ympäristössä. Milloin ko. vanhin Kalevalaisuus olisi voinut alkaa? Vanhemman Kalevalaisen kulttuuriajan selvittämiseksi on tarkasteltava onko se mahdollista? Onko suomensukuisten kieli riittävän vanhaa? Kalevalaan liittyvät vertailevat tiedot on mahdollista tarkentaa arkeologia- ja geeni- ja muiden tieteiden avulla. Tähän vastaa mm. suomensukuisten jatkuvuusteoria. Suomensukuisia väestöjä on ollut ennen vasarakirves- kulttuureja Euroopassa, Suomessa ja Baltiassa ja ennen ko. kampakeramiikan aikaa Ks. Myöh. kartta suomensukuisten alueet 4500 eaa. Ja 900 jaa. Kampakeramiikkaa Tikkurilassa Kuva alla: Suomensukuisten aika n. 3000 eaa. Tikkurilan Satomäki. Tämä on ollut aikaa hieman ennen vasarakirveskulttuurien vaikutusta. Arkaaista Kaleva - aikaa Suomessa.
Kalevala - kulttuurin esihistoriaa tutkiva esitelmä 24.2.2011, Seppo Liukko Sivu 17 / 38 Geneettiset ja arkeologiset tutkimukset osittavat: Suomensukuisten ovat Euroopan alkuperäväestöjä ja suomensukuisten jatkuvuusteoria on mahdollista Euroopan alkuperäisväestöjä ovat toisaalta Euroopan vaaleaihoiset suomensukuiset (the Finns) Alppien pohjoispuolella ja toinen "alkuperä" lähtee Alppien eteläpuolelta 13.8. 2008 julkaistu hollantilainen tutkimus; Suomalaisista suurin osa polveutuu jo muinoin Suomen alueelle jääkauden jälkeen asettuneesta väestöstä (= suomensukuisten jatkuvuusteoria) Dr. M. Kayser, O. Lao* 2008
Kalevala - kulttuurin esihistoriaa tutkiva esitelmä 24.2.2011, Seppo Liukko Sivu 18 / 38 The map also identifies the existence of two genetic barriers within Europe. One is between the Finns and other Europeans....The other is between Italians and the rest. This may reflect the role of the Alps in impeding free flow of people between Italy and the rest of Europe." Suomensukuisten jatkuvuusteoria Suomensukuiset ovat Euroopan alkuperäväestöjä Määritelmä vahvistaa samalla suomensukuisten jatkuvuusteorian Euroopassa jääkauden jälkeisenä aikana laajalla -alueella ja sieltä Suomen alueelle n. 10.700 vuotta sitten. Suomensukuisten genetiikka peräisin Ukrainan - refugin suurriistanmetsästäjien Tat C / N1c ja R1a pohjalta SUOMESSA: arkeologisten tutkimusten perusteella on todettu, että Lahden Ristolan / Orimattilan kivikautisilla alueilla asuneet ovat saapuneet arkeologisten vertailutietojen perusteella etelästä Kundan kulttuurin suomensukuisten alueelta Ks. mm. väitöskirja, Hannu Takala 2004. Suomen kielen professori Pauli Saukkonen Suomensukuiset ovat alkuperäisasukkaita (LGM) "Baltia, Suomi, Venäjän Karjala ja Skandinavia ovat ainoita maita, jotka ovat saaneet koko väestöpohjansa varmasti vasta jääkauden jälkeen, ja se näkyy myös itämerensuomalaisessa kielellisessä erillisyydessä (Viitso 2000). Eivät sinne rynnänneet ensimmäisinä eteläisen Euroopan ihmiset, vaan heidän edellään jään reunan läheisyydessä eläneet (suomensukuiset). Alkuperäisväestö on ja elää tutkituissa geenilinjoissa ja sen alkuperä voidaan jäljittää. "Tuntematonta" väestöä ei ole enää olemassakaan, ei siihen voida vedota, sillä genetiikka on antanut kaikille nimet. Professori, Pauli Saukkonen 2006:107
Kalevala - kulttuurin esihistoriaa tutkiva esitelmä 24.2.2011, Seppo Liukko Sivu 19 / 38 On samalla lausuma suomensukuisten jatkuvuusteoriaan Eurooppalaisten suomalainen alkuperä- Kalevalaisen kulttuurin juuret Juuri ilmestynyt tutkimus ja sen kartta Euroopasta osoittaa selkeästi, että suomensukuisten vaaleus on ulottuu vieläkin yli jääkauden maksimin ja sen jälkeiselle jäänjättöalueelle pohjoiseen, Ukrainan refugista: Tutkimus Jonathan Rees* 2002 ja kartat 1 ja 2; 1) Peter Frost 2006; vaaleasilmäisten alueet Euroopassa (sinisilmäiset suomalaisia) 2) Peter Frost 2006; vaaleahiuksiset alueet Euroopassa). *Tutkimus 27.9.2002 Prof. Jonathan Rees, University of Edinburg (BBC News, WORLD EDITION): Researchers predict the last truly natural blonde will be born in Finland the country with the highest proportion of blondes. Vaaleat hiukset (blondit) Euroopassa: Tässä huomattava lähtökohta, alkuperäiset suomalaiset metsästäjäväestöt (n. 75% eurooppalaisten genetiikasta) levittäneet geneettistä vaaleutta Eurooppaan neoliittisen vallankumouksen aikana tulleille indoeurooppalaisille (joiden genetiikkaa on n. 25% eurooppalaisissa (S. Pääbo, Cavalli- Fortza).
Kalevala - kulttuurin esihistoriaa tutkiva esitelmä 24.2.2011, Seppo Liukko Sivu 20 / 38 Alla kartta 1. prof. P. Frost Vaaleat hiukset: Eniten Suomessa ja Skandinaviassa, jossa alkuperäisten suomensukuisten geneettinen osuus väestöstä on edelleen vahvinta Euroopassa. Tästä kuvasta näkyy parhaiten se, että indoeurooppalaisten tummempi geenistö on neoliittisen vallankumouksen aikana työntynyt vaaleaihoisten (-hiuksisten) metsästäjien alueille. Vanhan Ukrainan refugin suomensukuisten vaalea väestö on siirtynyt kohti pohjoista, kuten suomensukuisten kielten puhuma-alueetkin. Vaaleimmat alueet ovat Suomessa ja Keski-Ruotsissa, jonne suomensukuisten geenistö on jäänyt vallitsevammaksi perustaksi jääkauden maksimin jälkeisen ns. suomensukuisten jatkuvuusteorian mukaisesti. Lähialueet mm. Baltia, Skandinavian eteläosat ovat edelleen n. 50-79%:sti vaaleita.