Runolaulu aineettomana kulttuuriperintönä Kainuussa (kuvassa Jussi Huovinen) linkki:

Transkriptio

1 Runolaulu aineettomana kulttuuriperintönä Kainuussa (kuvassa Jussi Huovinen) linkki:

2 Laulu kulttuurisen kommunikaation muotona Ihmisellä on atavistisessa muistissa jälkiä pitkästä kommunikaatiohistoriasta; Ennen puhetta oli laulu, tai protolaulu Juuri siksi laulaminen on vieläkin niin voimakas ja tehokas kommunikaation muoto! (Esimerkki: Laulu on eräänlainen ikiaikainen sosiaalinen media, vielä nykyisinkin se yhdistää tehokkaammin kuin facebook! Laulu kantaa paljon alitajuisia merkityssisältöjä, joita vaistomaisesti tunnistamme, ja joita yksin runo ei selitä. Myös puhekieli sisältää laulun aineksia; on täysin eri asia sanoa laskevalla intonaatiolla Täällä on vähän väkeä! kuin nousevalla Täällä on vähän väkeä!

3 Itämerensuomalainen runolaulu Laulu on kulttuurin ehto! Kulttuuri on tiedon ja käsitysten varasto, josta ammennamme käsityksemme, kun pyrimme yhteisymmärrykseen maailmasta. (Jürgen Habermas) Kulttuuri on voinut alkaa kehittymään vasta sen jälkeen kun on ollut yhteinen, samaan kulttuuripiiriin kuuluvien ihmisten käytössä oleva kommunikaation muoto, jossa käsitykset voivat säilyä sukupolvelta toiselle => kulttuurinen tieto on alkanut kasautumaan. Kaikilla kansoilla on laulu keskeisenä kulttuurisena kommunikaation muotona! Kaikilla kansoilla on myöskin ollut runolaulun kaltaisia, kertovia ja merkittäväksi koettuja laulutapoja Laulu oli ennen kirjoitusteknologiaa keskeisin tapa, jolla kulttuuria uusinnettiin ja kulttuurisia käsityksiä jaettiin. (=AINEETONTA KULTTUURIPERINTÖÄ)

4 Itämerensuomalais ten kielten alue viimeisen sadan vuoden aikana -Aikaisemmin todennäköisesti kielisukulaisia on ollut idän suunnalla enemmän -Miksi runolaulu on säilynyt juuri Kainuun ja Vienan Karjalan rajamailla parhaiten?

5 Itämerensuomalais ten kielten alue viimeisen sadan vuoden aikana -Aikaisemmin todennäköisesti kielisukulaisia on ollut idän suunnalla enemmän -Miksi runolaulu on säilynyt juuri Kainuun ja Vienan Karjalan rajamailla parhaiten? -=> Ei siksi että se on syrjässä, vaan siksi että se on KESKELLÄ!

6 Runolaulu Suomessa - Vanhin runolaulumittainen itämerensuomalainen kirjoitus lienee Novgorodin tuhikirjeessä 1200-luvulta: - Jumalan nuoli nimesi Nuolisehen nuoli ampu jumala soudni johovi - Runolaulumittaisia (Ns. kalevalamittaisia) runoja on tallennettu Suomesta jo 1500-luvulta lähtien - Italialainen tutkimusmatkailija Giuseppe Acerbi tallensi runolaulun sävelmävariaatioita Länsi-Suomesta Sävelmävariaatiot ovat hyvin samanlaisia, joita olen tallentanut Kainuusta ja Vienan Karjalasta ja 2000-luvuilla.

7 Runolaulu Kainuun ja Vienan Karjalan raja-alueella

8 Runolaulun määritelmä Runolaulu on laulua, jossa runo on runolaulumittaista, eli Kahdeksan tavua (joskus, mutta harvoin yhdeksän tai kymmenen) Pitkä pääpainollinen tavu runojalan (laulujalan) alussa, eli myös sävelmän kannalta painollisella paikalla Lyhyt pääpainollinen tavu runojalan (laulujalan) lopussa, eli myös sävelmän kannalta painottomalla paikalla POIKKEUS 1: Lyhyt pääpainollinen voi olla myös säkeen alussa. POIKKEUS 2: Yksitavuiset sanat voivat olla missä asemassa vain, mutta ei viimeisenä HUOM! Lastenlaulut, pilkkalaulut, loitsut, lyyriset ja eeppiset laulut HUOM! Myös sanalaskujen mitta on peräisin laulusta! TYYLIKEINOJA: Alkusointu Kerto

9 Runolaulun sävelmänä Vienan Karjalassa ja Kainuussa kaksi sävelmätyyppiä: Yleistyyppi Yleistyypin laulamisessa muuntelu on runsasta, jokaisella laulajalla on oma tyylinsä Häälaulutyyppi Häälaulutyypin sävelmä on vakiintuneempi, koska sitä on laulettu yhdessä

10 Muualla Suomessa ja koko itämerensuomalaisella alueella Sävelmätyyppejä on muitakin; ei ainoastaan kaksi Kautta Suomen on lastenlauluja ja lyyrisiä lauluja Oleellista on runolaulumitta (Kalevalamitta) Myös sanontojen ja sanalaskujen mitta on peräisin laulusta Suistamon ja Suojärven alueella kuuluisia runolaulajia: Shemeikan suku, Lipitsän suku, Matjoi Plattonen, Teppana Jänis jne. Myös laulujen sisällössä eroja (Sotka pääskynen jne.) Inkerissä ja Virossa esiintyy symmetrisiä, tanssillisia rytmejä, joiden voi tulkita olevan instrumenttimusiikin ja tanssien vaikutusta.

11 Runolaulu on elävä perinne Suomessa laulamisessa on monituhatvuotinen katkeamaton sukupolvien ketju! Uudet tavat oppia runolaulua ovat täysin luontevia; ei ole mitään syytä jättäytyä sellaisen yliromanttisen mielikuvan vangiksi, että oikeata laulamista olisi vain luku- ja kirjoitustaidottoman henkilön, muistinvaraisesti omilta esivanhemmiltaan opittu laulaminen. Jokainen aika tuottaa omia laulamisen ja oppimisen tapoja; kaikki ne ovat merkkejä elävästä perinteestä. Myös meidän aikamme laulaminen tuottaa kulttuurisia merkityksiä, synnyttää identiteettikokemuksia ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.

12 Kiitos! Runolaulu-Akatemia, MuT