Raha ja rahapolitiikka Kurssi Helsingin yliopistossa 27.10. 3.12.2015 VTT Juha Tarkka
Kurssin tentit ja luentojen slidet Ensimmäinen kuulustelu tiistaina 15.12. klo 8-10 Porthania P2 Uusintakuulustelu tiistaina 19.1. klo 9-11 Porthania Suomen Laki Luentojen slidet tulevat verkkoon Oodin opinto-oppaan opestustapahtumasivulle
1930-luvun lama rahatalouden käännekohtana Käännekohta monessa mielessä: Yhteiskunnallinen katastrofi kaikissa kehittyneissä maissa Rahapolitiikan käytännön muutos: Kultakanta valuuttajärjestelmänä historiaan Keskuspankkien vastuu rahoitusvakaudesta ja makrotaloudellisesta kehityksestä ymmärrettiin uudella tavalla Luotiin talletusvakuutusjärjestelmiä ja kehitettiin pankkisääntelyä Rahapolitiikan teorian muutos: Kvantiteettiteoria klassisessa muodossaan jäi sivuun Korko ei enää markkinailmiö, vaan tarkoituksenmukaisuuskysymys Keynesiläinen talousteoria ja kokonaiskysynnän sääntely Rahapolitiikan instituutioiden muutos: Keskuspankit yhteiskunnan haltuun useissa maissa (Englanti, Ranska ) Kansainväliset rahapoliittiset instituutiot BIS, IMF perustettiin
Kansainvälinen kehitys, joka johti suureen lamakauteen Ensimmäinen maailmansota (1914-1918) tuhosi klassisen kultakantajärjestelmän Oli ollut globaali rahajärjestelmä 1870-luvulta vuoteen 1914 Inflaatio ja valuuttakurssien epävakaus ongelmia sodan aikana ja 1920-luvun alussa Sodan jälkeen kaikissa maissa pyrittiin rahaolojen vakauttamiseen Paluu kultakantaan yleismaailmallisena tavoitteena Kansainväliset konferenssit Brysselissa (1921) ja Genovassa (1923) Suosituksena kultavaluuttakanta kullan säästämiseksi Maat palasivat kultakantaan hyvin eri tavoin Wall Streetin pörssiromahdus of 1929 aloitti suuren lamakauden Deflaatio, pankkikriisi ja velkaongelmat aiheuttivat työttömyyttä ja vararikkoja Kultakantajärjestelmä romahtaa uudelleen 1931 alkaen Valuuttojen kilpailevia devalvaatioita ja kansainvälistä protektionismia
Kriisistä lamaan Yhdysvallat korottaa korkoja pörssispekulaation rauhoittamiseksi Wall Streetin pörssiromahdus 1929 Kansainväliset kultavirrat suuntautuvat Yhdysvaltoihin Kesän 1931 pankkikriisi Itävallassa ja Saksassa Englanti luopuu kultakannasta syyskuussa 1931 Pohjoismaat ja Englannin vanhat alusmaat seuraavat Saksa aloittaa valuutansäännöstelyn 1931 Yhdysvallat luopuu kultakannasta 1933 New Deal Hitler nousee valtaan Saksassa 1933 kiristää valuutansäänöstelyn äärimmilleen Ranska luopuu kultakannasta 1936
Maailmansotien välinen kultakantajakso
Lama oli syvimmillään vuonna 1932
Valuuttakurssit 1930-luvulla Suhteessa Ranskan kultafrangiin, vuosi 1930=100 105,0 100,0 95,0 90,0 85,0 80,0 75,0 70,0 65,0 60,0 55,0 50,0 45,0 1931 1932 1933 1934 1935 1936 Britannian punta USA:n dollari Ruotsin kruunu Suomen markka
Virheelliset koron korotukset 1929, 1931
Deflaatio isoissa maissa jopa 30% v. 1933 mennessä 120 Tukkuhintojen kehitys eri maissa 1930-luvulla Indeksit, 1929=100 110 100 90 80 70 60 50 1929 1930 1931 1932 1933 1934 1935 1936 1937 1938 1939 Suomi Ruotsi Iso-Britannia Ranska Saksa USA
1930-luvun lama Suomessa Suomi palasi kultakantaan vuoden 1926 alusta Valuuttakurssi suhteessa dollariin oli ollut kiinteä jo keväästä 1924 Muodollinen päätös liittymisestä tehtiin Britannian ratkaisun jälkeen Kultakantaan paluuta seurasi voimakas pääomantuonti ulkomailta Ulkomaiset lainat käytettiin rakentamiseen ja muihin investointeihin Vaihtotase muuttui jyrkästi alijäämäiseksi vuonna 1928, valuuttavaranto alkoi supistua ja rahamarkkinat kiristyivät. Taantuma alkoi Suomessa jo ennen v. 1929 Wall Streetin romahdusta Syvimmillään vuonna 1932 Markka jouduttiin irrottamaan kultakannasta puntaa seuraten 12.10.1931 Deflaatio loppui vähitellen markan heikkenemisen jälkeen Rahapolitiikkaa kevennettiin koronalennuksin v. 1932 ja 1933 Suomi kytki markan kurssin puntaan keväällä 1933 ( puntaklubi ) Kurssi suhteessa puntaan oli 15% heikompi kuin kultakannan aikana Talous kasvoi jo 1933 ja kääntyi vahvaan nousuun vuonna 1934 Lama jäi Suomessa monia muita maita lyhyemmäksi Vaikeudet etenkin metsätaloudessa silti suuret
Lamaselityksiä (eivät välttämättä ristiriidassa) Milton Friedman Anna Schwartz: Yhdysvaltojen rahapolitiikka kiristyi liikaa Federal Reserven virheiden vuoksi, ja rahan määrä supistui Tämä johti yleiseen deflaatioon ja sitä kautta pankkikriiseihin ja taantumaan Pankkien maksuvalmiuden heikkeneminen keskeinen tekijä Ben Bernanke: Pankkien luottotappiot johtivat niiden vakavaraisuuden horjumiseen Tämä supisti pankkien luotontarjontaa ja syvensi taantuman lamaksi Barry Eichengreen: Laman taustalla oli virheellinen usko kultakannan toimintaan Hintajäykkyydet olivat kasvaneet 1. maailmansodan jälkeen Kullan kasaantuminen Ranskaan ja USA:n vei pakotti sitä menettäneet maat kireään rahapolitiikkaan, taantumaan ja deflaatioon Charles Kindleberger: Kansainvälisellä järjestelmällä ei ollut selvää johtajaa, joka olisi kantanut vastuuta kokonaisuudesta ja turvannut kultakannan toimivuuden moninapaisuus heikkoutena
Suuri lamakausi ja viimeksi koettu kansainvälinen finanssikriisi Englanniksi Great Depression vs. Great Recession Samankaltaisuuksia: Kriisi Yhdysvalloissa levisi muualle maailmaan Eurooppa kärsi kriisistä paljon Velkaantuneille maille vaikeita sopeutusongelmia Yleinen kokonaiskysynnän vajaus maailmantaloudessa (?) Eroja: Ei kultakantaa, joten keskuspankit voivat luoda likviditeettiä vapaammin 1930-lukua koskevat kokemukset ja tutkimukset saatavilla Parempi kansainvälinen yhteistyö Pankkiongelmat eivät muuttuneet pankkikonkurssien aalloksispiral Opetuksia: Aktiivinen kriisinhallinta, vakaampi rahoitusjärjestelmä tarpeen Tämänsuuntaisia toimenpiteitä käynnistetty molemmissa tapauksissa
Keynesin General Theory John Maynard Keynesin pääteos, ilmestyi 1936 Aikaisempia teoksia: A Tract on Monetary Reform (1923; vastusti paluuta kultakantaan) The Economic Consequences of Mr Churchill (1925; kritisoi kultakannan toteutusta Britanniassa) General Theory n pääkohdat: Rahan kvantiteettiteorian ja yleensä klassisen rahateorian kritiikki 1. Hintataso on jäykkäliikkeinen eikä jousta välittömästi rahan tarjonnan mukaan 2. Palkkojen joustavuus ei tasapainota työmarkkinoita 3. Koron määräytymisen likviditeettipreferenssiteoria 4. Tehokkaan kysynnän periaate : talouden kokonaiskysyntä määrää tuotannon tason 5. Klassisen teorian mukainen tasapaino on poikkeustapaus 6. Talouspolitiikan tehtävänä kokonaiskysynnän säätely siten, että tuotanto vastaa täystyöllisyystasoa 7. Inflaatio vaarana vasta liikakysyntätilanteessa
Keynesin likviditeettipreferenssiteoria Teoria rahan kysynnästä /rahan tarjonnan vaikutuksesta korkotasoon Koron i sopeutuminen tuottaa tasapainon rahan tarjonnan ja kysynnän välillä Tai korkopolitiikan vaikutuksesta rahan määrään, jos rahan tarjonta joustavaa Mielekäs vain, jos yleinen hintataso voidaan olettaa lyhyellä aikavälillä annetuksi, jolloin rahan määrän muutos lisää reaalikassoja (M/P) i Rahan tarjonta Mitä kuviossa tapahtuu, jos reaalikassoja lisätään? i* Rahan kysyntä M/P
Rahapolitiikka ja kokonaiskysyntä Huoltotase (kysynnän ja tarjonnan tase): Y + M = C + I + G + X Tuotanto Y Tuonti M Yksityinen kulutus C Investoinnit I Vienti X Keynesiläinen oletus: Y määräytyy (lyhyellä aikavälillä) muiden huoltotaseerien perusteella Y = C + I + G + X M Rahapolitiikka voi vaikuttaa kokonaiskysynnän eriin korkojen ja valuuttakurssien ja ehkä muidenkin välineiden avulla ( transmissio )
Huoltotase: Tuotanto ja kokonaiskysyntä
Rahapolitiikan transmissiomekanismin osia Investoinnit riippuvat koroista Jos hinnat ovat jäykät, nimelliskorkojen muutos vaikuttaa reaalikorkoihin ja sitä kautta investointien rahoituskustannuksiin Yksityinen kulutus riippuu varallisuushinnoista ja koroista Korkotaso vaikuttaa sijoituskohteiden tulevien tuottojen nykyarvoon ja sitä kautta sijoituskohteiden hintoihin; nämä vaikuttavat kulutukseen Korkotaso vaikuttaa säästämisen kannattavuuteen ja kulutusluottojen kustannuksiin Vienti riippuu valuuttakurssien tasosta Kotimaan valuutan heikkeneminen suhteessa ulkomaiden valuuttoihin parantaa viennin kilpailukykyä ja siten lisää vientiä Tuonti riippuu valuuttakurssien tasosta (myös kulutuksesta ja investoinneista) Kotimaan valuutan heikkeneminen suhteessa ulkomaan valuuttoihin tekee tuontitavaroista kalliimpia suhteessa kotimaisiin ja siten vähentää tuontia
Rahapolitiikan transmissio EKP:n mukaan
Säästämisen ja investointien tasapaino tehokkaan kysynnän periaatteen vallitessa Klassisessa teoriassa reaalikorko tasapainottaa sääsätmisen ja investoinnit, vaikka tuotanto olisi vakaasti täystyöllisyystasolla (reaalipalkkojen joustavuuden ansiosta) Keynesin tehokkaan kysynnän periaatteen mukaan tuotannon ja siten tulojen vaihtelut voivat tasapainottaa säästämisen ja investoinnit ns. alityöllisyystasapainossa, jossa reaalipalkka ei tasapainota työmarkkinoita Oletetaan: I = I(r) esimerkiksi I = a b i C = C(Y) esimerkiksi C = k + h Y Joten S = Y- C(Y) esimerkissä S = (1-h)Y - k Tarkastellaan investointien ja säästämisen tasapainottumista tulojen sopeutumisen kautta seuraavalla graafilla (vertaa tätä aiemman luennon klassiseen teoriaan säästämisen ja investointien tasapainottumisesta koron muutosten avulla)
Säästäminen ja investoinnit - Keynesin näkemys I, S I = I(r ) I = I(r) Säästämisen ja investointien tasapainottuminen kokonaistuotannon Y muutoksen avulla, kun korko alenee tasolta r tasolle r ja lisää investointeja. Keynesin näkemys Y
Tilanne toisen maailmansodan jälkeen Toisen maailmansodan jälkeen kansainvälinen rahajärjestelmä oli raunioina Valuuttojen vaihdettavuus oli peruutettu ja maat säännöstelivät valuuttakauppaa Dollari käytännössä ainoa vapaasti vaihdettava (eli kova ) valuutta Ulkomaanvaluuttaa sai ostaa ja käyttää vain viranomaisten luvalla Ulkomainen luotonotto ja ulkomaiset sijoitukset luvanvaraisia Ulkomaankauppa myös säännöstelty ja perustui suurelta osin valtioiden kahdenvälisiin tavaranvaihto- ja maksusopimuksiin Tämä rajoitti ulkomaankauppaa Myös maiden sisällä pankkien luotonanto hallinnollisen ohjauksen kohteena, varsinkin Euroopan maissa MITEN ETEENPÄIN?
Bretton Woodsin kokous Liittoutuneiden maiden kokous Bretton Woodsissa (New Hampshire) heinäkuussa 1944 44 osanottajamaata, mm. Neuvostoliitto Saksan liittolaiset ja sen kanssa tekemisissä olleet maat (Ruotsi) ei mukana Virallinen nimi the United Nations Monetary and Financial Conference Tarkoitus suunnitella kansainvälisen valuuttajärjestelmän jälleenrakentamista sodan päätyttyä Vältettävä 1930-luvun ongelmat (kauppasodat, kilpailevat devalvaatiot) Otettava opiksi kultakantajärjestelmän heikkouksista Kokouksessa perustettiin Kansainvälinen Valuuttarahasto (IMF) ja sen sisarjärjestö Kansainvälinen Jälleenrakennuspankki (Maailmanpankki) Neuvostoliitto ei lopulta liittynyt mukaan kylmän sodan alettua, joten Valuuttarahastosta tuli enimmäkseen markkinatalousmaiden yhteistyöjärjestö
Keynesin suunnitelma Keynes Britannian pääneuvottelija Bretton Woodsissa Keynesin ehdotus: International Clearing Union Heijasti valuuttapulasta kärsivän maan kuten Britannian etuja Kansainvälinen selvityspankki, jossa kaikilla mailla olisi tili Kansainvälinen valuutta bancor Monenkeskinen maksutaseiden ylijäämien ja alijäämien selvitys Oletuksena kattava ulkomaankaupan ja valuuttaliikkeiden säännöstely Ylijäämämaille kertyisi saatavaa, alijäämämaille velkaa Ehdotettu tasapainomekanismi: Alijäämämaiden valuutta devalvoitaisiin suhteessa bancoriin ja niiden pitäisi ryhtyä toimiin alijäämän poistamiseksi Ylijäämämailla velvollisuus revalvoida valuuttansa suhteessa bancoriin, muuttaa talouspolitiikkaansa tai antaa kehitysluottoja alijäämämaille
Whiten suunnitelma Harry Dexter White Yhdysvaltain pääneuvottelija Bretton Woodsissa Whiten ehdotus: Stabilization Fund Pyrkimys kiinteiden valuuttakurssien järjestelmään ja valuuttamarkkinoiden vapauttamiseen asteittain Jäsenmaat tallettaisivat valuuttavarantonsa yhteiseen rahastoon Maksutasevaikeuksissa oleva maa saisi rahastosta lainaa Lainan ehtona olisi ohjelma, joka palauttaisi maksutaseen tasapainon ongelmamaassa Suunnitelma heijasti maksutaseeltaan vahvan maan (USA) näkökulmaa sopetumisvelvoitteet maksutasevajauksista kärsiville maille Muodostui Bretton Woodsin kokouksessa IMF:n toimintaperiaatteiden rungoksi
Bretton Woodsin järjestelmä Kansainvälinen kiinteiden valuuttakurssien järjestelmä 1946-1971 Kiintopisteenä Yhdysvaltain dollari Yhdysvallat sitoutui vaihtamaan dollareita kultaan hintaan 35 $/unssi muiden jäsenmaiden vaatiessa Jäsenmaiden valuutoille määriteltiin kiinteät parikurssit suhteessa dollariin, kurssit saivat vaihdella sen ympärillä ± 1 % Keskuspankeilla oli velvollisuus ostaa tai myydä omaa valuuttaansa dollaria vastaan kurssin pitämiseksi sallituissa rajoissa Tilapäiset tasapainot voitiin rahoittaa IMF:stä saatavalla luotolla Parikurssin muutokset sallittuja vain perustavaa laatua olevan (maksutaseen) epätasapainon vallitessa Yli 10 % parikurssin muutoksiin vaadittiin IMF:n johtokunnan lupa Suomi devalvoi järjestelmän puitteissa v. 1949, 1957 ja 1967
Kansainvälisen valuuttarahaston rakenne ja tavoitteet Tavoitteet: Edistää kansainvälistä rahapoliittista yhteistyötä; Helpottaa kansainvälisen kaupan tasapainoista kasvua; Edistää valuuttakurssien vakautta; Edesauttaa monenkeskisen kansainvälisen maksujärjestelmän perustamista; Tarjota varoja (tarvittavin varautumisjärjestelyin) jäsenmaille, joilla on maksutasevaikeuksia Rakenne: 188 jäsenmaata, päämaja Yhdysvalloissa (Washington, DC) Kaikilla mailla edustaja hallintoneuvostossa (Suomea edustaa Erkki Liikanen) 24-jäseninen johtokunta, jossa suurilla jäsenmailla on edustaja, pienemmät jäsenmaat muodostavat vaalipiirejä, joilla yhteinen edustus Suomi kuuluu Pohjoismaiden ja Baltian vaalipiiriin Jäsenmaiden sijoittamat jäsenosuudet yhteensä 334 mrd USD Jäenmaiden säännölliset artikla 4 konsultaatiot Suurimmat luotonsaajat tällä hetkellä Portugali, Kreikka, Ukraina, Irlanti
Suomen liittyminen Valuuttarahastoon 1: Heinä-lokakuu 1946. Pariisin rauhankonferenssissa neuvotellaan rauhanehdoista Suomen ja Neuvostoliiton, Britannian ja eräiden muiden liittoutuneiden maiden välillä. 25.9.1946 Yhdysvaltain suurlähettiläs Hamilton ehdottaa presidentti Paasikivelle, että Suomen pitäisi liittyä Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin jäseneksi saadakseen ulkomaista luottoa. 10.2.1946. Suomen rauhansopimus allekirjoitetaan Pariisissa. 14.4.1947 Suomi jättää jäsenhakemukset Valuuttarahastolle ja Maailmanpankille 4.7.1947 Suomi saa kutsun Yhdysvaltain Euroopan maille antamaa Marshall-apua koskevaan konferenssiin Pariisissa 7.7.1947, Neuvostoliitto ilmoittaa vastustavansa Suomen osallistumista Marshall-apua suunnittelevaan kokoukseen 15.9.1947 Pariisin rauhansopimuksen ratifiointi valmistuu. 10 myöhemmin Liittoutuneiden valvontakomissio poistuu Suomesta. 18.9.1947 Suomi hyväksytään jäseneksi Kansainvälisen valuuttarahaston toisessa vuosikokouksessa Lontoossa. Suomi saa puoli vuotta aikaa ratifioida liittymissopimus. 19.9.1947 Suomi hakee YK:n jäsenyyttä. Neuvostoliitto estää jäsenyyden käyttäen vetooikeuttaan YK:n turvallisuusneuvostossa. 13.12.1947 Suomen eduskunta hyväksyy Kansainvälisen valuuttarahaston sopimusartiklat
Suomen liittyminen valuuttarahastoon 2: 14.1.1948 Ratifiointiasiakirjat talletetaan Washingtoniin, jolloin Suomesta tulee virallisesti Valuuttarahaston ja Maailmanpankin 46. jäsen. Suomen markalle ei kuitenkaan vielä vahvisteta virallista pariarvoa suhteessa dollariin tai kultaan. 1.10.1948 Suomi liittyy Itä-Euroopan vaalipiiriin, jossa myös Puola, Tsekkoslovakia ja Jugoslavia. 30.6.1949 Valuuttarahaston johtokunta käsittelee Suomen devalvaatiohakemusta ja hyväksyy sen. Markan arvoa alennetaan 15 prosentilla. 19.9.1949 Punta devalvoidaan ja Suomi seuraa sitä. Dollarin kurssia korotetaan 44 prosentilla. 13.3.1950 Puola eroaa Valuuttarahastosta Kiinan edustusta koskeneen kiistan vuoksi. Itä- Euroopan vaalipiiri hajoaa. 1.10.1950 Suomi liittyy Belgian vaalipiiriin, jossa ovat myös Tanska ja Luxemburg Vuosi 1951: Korean suhdanteen tuottamat vientitulot kolminkertaistavat Suomen Pankin kulta- ja valuuttavarannon. 28.6.1951 Suomi maksaa jäsenosuutensa Valuuttarahastolle ja Maailmanpankille. Samalla Suomen markan parikurssi vahvistetaan tasolle 231 markkaa/dollari. 31.8.1951 Ruotsi liittyy Valuuttarahastoon. 1.10.1952 Alkaen Pohjoismaat muodostavat oman vaalipiirin. Mukana ovat Ruotsi, Tanska, Norja, Suomi ja Islanti.
Bretton Woodsin järjestelmän kohtalo 1960-luvulla USAn vaihtotase kääntyi yhä enemmän alijäämäiseksi Taustalla ekspansiivinen talouspolitiikka ja Vietnamin sodan kustannukset Muille maille kertyi yhä enemmän dollareita, alettiin vaihtaa kultaan USA:n kultavaranto alkoi vähentyä voimakkaasti 15.8.1971 Presidentti Nixon ilmoitti, että dollareita ei enää lunasteta kullalla Smithsonian sopimus (1971) ei auttanut Valuutat alkoivat pian kellua suhteessa dollariin (1973)
Kurssin sisältö: 1. Rahatalouden peruskäsitteet 2. Rahajärjestelmien kehitys 3. Pankit ja rahan tarjonta 4. Keskuspankkien tehtävät 5. Rahoitusmarkkinat 6. Pankkitoiminnan perusteet 7. Maksutase ja valuuttakurssit 8. Rahan määrä ja kysyntä 9. Klassista rahateoriaa 10. Inflaatio ja deflaatio 11. Maksujärjestelmä 12. 1930-luvun suuri lama 13. Valuuttajärjestelmä ja IMF 14. 1970-luvun suuri inflaatio 15. Odotukset ja rahapolitiikka 16. Valtiontalous ja rahapolitiikka 17. Moderni keskuspankki 18. Rahapolitiikan strategia 19. Euroopan rahaintegraatio 20. EKP:n rakenne ja politiikka 21. Pankki- ja valuuttakriisit 22. Viime vuosien finanssikriisi 23. Pankkitoiminnan sääntely 24. Nollakorkoraja ja rahapolitiikka