V AASAN KAUPUNKI LAPSET KESKELLÄMME LAPSI- JA PERHEPOLIITTINEN OHJELMA

V AASAN KAUPUNKI LAPSET KESKELLÄMME LAPSI- JA PERHEPOLIITTINEN OHJELMA Lapsi- ja perhepoliittinen toimikunta Vaasa 2001

TOIVEVANHEMPIEN - TOIVEKASVATTAJIEN MUOTOKUVA että niillä olisi aikaa lapsille eivät ole sitä mieltä, että aina pitää olla paras jos tekee jotain väärin, antaa yrittää uudestaan ja jos ei onnistu niin neuvoo ymmärtäisivät, jos on vaikeaa tai jotain muuta kerrottavaa pitäisivät kurissa ja panisivat joskus työhön tulevaa elämää varten jotka eivät antaisi arestia pienistä asioista koko päiväksi eivät suutu kamalan helposti jotka antaisivat minun päättää (joskus) mitä syödään.. He tulevat illalla peittelemään ja antavat suukon auttavat läksyissä kuuntelevat ja auttavat lasta, jos on tapahtunut jotain perheellä pitäisi olla myös hauskoja, yhteisiä hetkiä saisi rahaa, mutta jos saa kaiken, mitä haluaa, ei ole mitään haaveiltavaa.. Isolahden koulun 2.-6. luokkalaisten kuvailemana (koonnut Katja Björklund)

SISÄLLYSLUETTELO Sivu SAATTEEKSI 1 TOIMIKUNNAN JA TYÖRYHMÄN ASETTAMINEN JA TYÖSKENTELY...3 2 LAPSET JA PERHEET NYKY-YHTEISKUNNASSA...4 2.1 Perhe ja vanhemmuus...4 2.2 Lapsuuden kehitysvaiheet ja hyvän kasvun ja kehityksen edellytyksiä...5 2.3 Syrjäytymisriskit ja ennaltaehkäisy...6 3 YK:N LAPSEN OIKEUKSIEN SOPIMUS JA LAPSIA KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ SUOMESSA...8 4 VAASAN LAPSI- JA PERHEPOLIITTISEN OHJELMAN PERUSTA...10 4.1 Ohjelman tarkoitus...10 4.2 Ohjelman lähtökohdat...10 4.3 Ohjelman rakenne...11 4.4 Lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointi Vaasassa, tiivistelmä selvitysosasta...12 Vaasan väestörakenne ja väestömuutokset...12 Lasten ja lapsiperheiden elinolot ja elintaso......12 Vaasa lasten ja lapsiperheiden elinympäristönä...12 Alle kouluikäisten palvelut...13 Peruskouluikäisten palvelut...13 Nuorten palvelut ( Toinen aste)...14 Suojelu ja turvallisuus...14 Vapaa-aika...15 Osallistuminen...15 Kolmannen sektorin rooli...15 Vanhempien ja lasten mielipiteitä...16 4.5 Haasteet Vaasan lapsi- ja perhepolitiikalle...16 5 TAVOITTEET JA EHDOTUKSET OHJELMAN TOTEUTTAMISEKSI...18 5.1 Tavoitteet ja toimenpiteet...18 5.2 Ehdotukset ohjelman toteuttamiseksi...22 LIITEOSA: Lapset, nuoret ja lapsiperheet Vaasassa, hyvinvoinnin selvitysosa 2001

SAATTEEKSI Vaasan lapsi- ja perhepoliittinen ohjelma on valmistunut kaupunginhallituksen nimeämän toimikunnan ja sen valmisteluelimeksi nimetyn työryhmän yhteistyönä. Se linjaa yleistä ennaltaehkäisevää työtä, mikä koskee kaikkia vaasalaisia alle 18-vuotiaita lapsia ja nuoria ja heidän perheitään. Ohjelman tarkoituksena on edistää lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointia nostamalla esiin lasten ja nuorten näkökulma suunnittelussa, päätöksenteossa ja toiminnassa, vahvistamalla vanhemmuutta lapsen ensisijaisena kasvattajana, sopimalla yhteisistä tavoitteista ja toimenpiteistä lapsi- ja perhepolitiikan toteuttamiselle sekä kehittämällä lasten ja nuorten hyvinvoinnin seurantaa. Ohjelma perustuu vaasalaisten lasten ja lapsiperheiden hyvinvointia ja palveluja koskevaan selvitykseen sekä selvityksessä esiin nousseisiin haasteisiin. Haasteiden pohjalta on määritelty neljä keskeistä tavoitetta ja tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet sekä ehdotukset ohjelman toteuttamiseksi. Toteuttaminen edellyttää sektorirajat ylittävää, moniammatillista yhteistyötä ja verkostomaista toimintaa sekä välittämisen, lasten ja nuorten kuulemisen ja huomioimisen kulttuuria. Vaasassa 09.08.2001 Vaasan lapsi- ja perhepoliittinen toimikunta

1 TOIMIKUNNAN JA TYÖRYHMÄN ASETTAMINEN JA TYÖSKENTELY Vaasan kaupunginhallitus päätti 9.10.2000 asettaa Vaasan perhe- ja lapsipoliittisen ohjelman laatimista varten seitsenjäsenisen toimikunnan, jonka tehtäväksi annettiin määritellä lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä hyvinvoinnin kannalta merkitykselliset asiat sekä kiinnittää erityisesti huomiota alueella toimivien kaupungin ja kolmannen sektorin yksiköiden työnjakoon ja toimintaperiaatteisiin. Tätä aikaisemmin kaupunginvaltuusto oli 7.2.2000 päättänyt ohjelman laatimisesta sekä toimikunnan ja työryhmän asettamisesta MLL:n Vaasan yhdistyksen aloitteesta. Toimikunnan puheenjohtajaksi valittiin Orvokki Männistö ja varapuheenjohtajaksi May-Gret Axell kaupunginhallitusta edustavina jäseninä sekä muiksi jäseniksi lautakuntien esittämistä henkilöistä Matti Pesonen (sosiaalilautakunta), Viveca Bäck (terveyslautakunta), Rauha Vörlund (opetuslautakunta), Tapio Oikarinen (kulttuurilautakunta) ja Markku Ahonpää (vapaa-aikalautakunta). Toimikunnan valmisteluelimeksi apulaiskaupunginjohtaja nimesi osastopäällikkö Sinikka Starckin johdolla toimivan viranhaltijatyöryhmän, johon jäseninä kuuluivat terveydenhoitaja Sinikka Blomqvist terveysvirastosta, vt. kulttuurisihteeri Anna Hintsala kulttuurivirastosta, apulaisasemakaava-arkkitehti Marketta Kujala kaupunkisuunnittelusta, opettaja Seppo Mäenpää opetusvirastosta, osastopäällikkö Tuija Seppälä vapaaaikavirastosta, osastosihteeri Hilkka Sundqvist sosiaalivirastosta ja suunnitteluyksikön päällikkö Bo Ståhl teknisestä virastosta. Valtuustokauden vaihtumisen johdosta kaupunginhallitus päätti 5.2.2001, että vanha toimikunta jatkaa tehtävässään ja että toimikausi päättyy ohjelman valmistuttua kuitenkin viimeistään vuoden 2002 päättyessä. Toimikunta kokoontui kymmenen kertaa ja työryhmä 11 kertaa. Toimikunta muutti ensimmäisessä kokouksessaan ohjelman nimeksi Vaasan lapsi- ja perhepoliittinen ohjelma. Toimikunta kuuli työskentelynsä aikana seuraavia henkilöitä: terveydenhoitaja Sinikka Blomqvist terveysvirastosta, lastenpsykiatri Seppo Hulkki terveysvirastosta, projektivastaava Tiina Mäki Vaasan setlementtiyhdistyksestä ja puheenjohtaja Veikko Siltanen Jukolan Rakentaja-Jukolas Byggare ry:stä Nuorten edustajien kanssa toimikunnalla ja työryhmällä oli yhteinen keskustelutilaisuus 17.1.2001. Lisäksi toimikunta järjesti koulutuspäivän 27.1.2001 aiheena lasten ja nuorten osallistuminen ja vaikuttaminen sekä osallistui työskentelyn aikana mm. YK:n lapsen oikeuksien sopimusta, vanhempien kohtaamista sekä kouluterveyskyselyjä koskeviin koulutuksiin. Lapsipoliittinen ohjelma perustuu aina paikkakunnan lasten ja nuorten hyvinvoinnin kokonaisvaltaiseen selvitykseen, mikä Vaasassa tehtiin kartoittamalla 90-luvun kehitystä sekä tämän hetken haasteita. Ohjelmaa varten kartoitettiin myös noin 600 vaasalaisen lapsen, vanhemman, lasten parissa työskentelevän ja kolmannen sektorin edustajan mielipide. Tavoitteena oli kattava nykytilanteen kuvaus, jota eri toimialat ja päätöksentekijät voivat hyödyntää työssään. Ohjelman teon rinnalla laadittiin yhteistyössä seurakunnan, MLL:n ja muiden yhteisöjen kanssa vanhemmuuden tukemiseksi suunnitelma vuosittain toistuvista ikäkausiluennoista, joiden toteuttaminen aloitettiin keväällä 2001. Toimikunnan ja työryhmän jäsenet kiittävät kaikkia niitä henkilöitä, jotka ovat auttaneet ohjelman teossa kommentein, kannanotoin sekä kyselyjen ja koulutusten järjestämisessä. 3

2 LAPSET JA PERHEET NYKY-YHTEISKUNNASSA Yhteiskuntatieteellisessä lapsuustutkimuksessa on alettu 1980-luvun puolivälistä tutkia lapsen asemaa yhteiskunnan jäsenenä ja toimijuutta omissa yhteisöissään; mitä lapset ajattelevat ja miten he osallistuvat. Näkemykset ovat muuttuneet, kun tieto lapsista ja heidän sosiaalisista suhteistaan on lisääntynyt; lapset ovat myös aktiivisia toimijoita, jotka osaavat tuoda esille omia ajatuksiaan ja toiveitaan vuorovaikutuksessa aikuisten kanssa. Nykyaikaisen lapsipolitiikan lähtökohtana on ajatus lapsista yhtenä pysyvänä väestöryhmänä, joka tulee ottaa huomioon yhteiskunnallisessa suunnittelussa ja päätöksenteossa. Lapsuus nähdään itsenäisenä elämänvaiheena, joka on sinällään arvokas eikä vain kasvamista aikuisuuteen (Lehtinen Anja-Riitta). Myös valtioneuvoston selonteossa Lastensuojelusta kohti lapsipolitiikkaa vuonna 1995 lapsipolitiikan lähtökohdaksi otettiin käsitys lapsesta itsenäisenä subjektina, jolla on samat oikeudet kuin aikuisillakin. Selonteossa korostettiin lapsuutta erityisenä elämänvaiheena. (Näkökulmia lapsipolitiikkaan) 2.1 Perhe ja vanhemmuus Perhe on vanhemmuuden ja tunteiden ydinyhteisö, joka rakentuu jatkuvuudelle ja läsnäololle. Kodissa siirtyvät vahvasti yhteisön arvot ja perinteet. Vanhempien antaman kotikasvatuksen asema on ensiarvoisen tärkeä ja se on kaiken muun kasvatuksen perusta. Vanhemmilla on ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä. Yhteiskunnan muutoksen mukana myös perhe on muuttunut. Avoliitot, avioerot, yhden huoltajan perheet, uusperheet jne. ovat mullistaneet käsitystä perheestä. Perhettä koskevia muutoksia voidaan pitää yhtä tärkeinä kuin muita yhteiskunnan rakennemuutoksia. Uusperheiden myötä sosiaalinen vanhemmuus biologisen rinnalla tai sijasta on tullut osaksi lasten arkea. Vanhemmuus on nyky-yhteiskunnassa vaikea asia. Aiemmin vanhempien kasvatus- ja huolenpitotehtävää tukeneet sosiaaliset verkostot ovat ohentuneet ratkaisevasti ja kulttuuriset ketjut katkeilleet. Vaikeaksi vanhemmuuden tekee myös se, että nyt on löydettävä ratkaisuja moniin sellaisiin kasvatuskysymyksiin, joita ennen ei ollut. Vanhemmuutta voi myös vaikeuttaa näköalattomuus. Yhteiskunnan jatkuvan muutoksen vuoksi vanhemmat eivät aina tiedä, millaiseen yhteiskuntaan he ovat lapsia kasvattamassa. Vanhemmat haluavat lapsilleen yleensä kaikkea hyvää: aineellista hyvinvointia, tietoja, taitoja ja terveyttä, ystäviä ja turvallisuutta. Tietoa vanhemmuudesta ja kasvatuksesta on, vaikeutena on tiedon soveltaminen käytäntöön ja oman linjan löytäminen. Perhetyötä tekevien käsitys on, että vanhemmat tarvitsevat apua ja tukea jämäkkyyteen (Kuuskoski Eeva). Yhteiskuntapolitiikan tutkijat ovat tuoneet esille kaksi ehkä eniten perhe-elämään vaikuttavaa asiaa. Ensinnäkin työelämän vaativuus, lyhytaikaisten työsuhteiden lisääntyminen ja työttömyyden uhka uuvuttavat vanhemmat niin, ettei perheelle jää aikaa eikä energiaa. Toisaalta työelämä on haastavaa ja palkitsevaa aivan toisella tavalla kuin lasten kasvattaminen, mikä saattaa aiheuttaa korostuneesti työhön perustuvan elämäntavan. Riitta Jallinoja on tarkastellut perheen ja ansiotyön keskinäistä kilpailua käyttämällä hyväksi aikaa, mikä on paras mahdollinen mittari osoittamaan, mitä pidämme tärkeänä. Mitä enemmän annamme aikaa jollekin, sitä merkityksellisempänä sitä pidämme. Perheen aika on Suomessa, kun nainen on noin 27-28-vuotias ja mies pari vuotta vanhempi. Itselle annettu aika on pidentynyt noin viidellä vuodella parissakymmenessä vuodessa. Vasta äidiksi tulleet tavoittelevat täydellistä äitiyttä. He elävät nyt totaalisesti lapsen ehdoilla. Lapselle annetaan lähes kaikki aika, eikä sitä tahdo jäädä muuhun, ei edes puolisolle. Noin vuoden sisällä nuoret äidit alkavat tuntea itsensä eristyneiksi, he kokevat vaikeana elää pienessä maailmassa neljän seinän sisällä. Lapsi saattaa viedäkin kaiken ajan. Mitä koulutetuimpia nuoret äidit ovat ja mitä haastavampi työ, sitä nopeammin he palaavat ansiotyöhön. Työ ja perhe asetetaan vastakkain rajummin kuin koskaan ennen. Jallinoja päätyy tehtyjen tutkimusten perusteella kärjistämään, että kodista on tullut työpaikka ja työpaikasta koti. Ihmiset viihtyvät siellä, missä heitä palkitaan ja missä he voivat menestyä. (Jallinoja Riitta) 4

Asennetutkimuksissa käy ilmi, että kansalaiset ovat perheen puolella. 80% suomalaisista on sitä mieltä, että perhe on heille hyvin tärkeä. 90% on sitä mieltä, että perheen merkitystä painottavien arvojen pitäisi korostua enemmän. Riitta Jallinojan mukaan tuntuu siltä kuin vauhdissa olisi kaksi junaa, jotka viilettävät eri suuntiin eivätkä pysähdy koskaan samalle asemalle. Perhe on emotionaalisesti tärkein asia ihmisten elämässä ja sen antama arvo tuo pohjan menestyä myös työelämässä. Ohjeena tilanteeseen on esitetty tasapainon ideaa, työelämän ja perhe-elämän sekä harrastusten tasapainoista kokonaisuutta hyvinvoinnin perustana. (Jallinoja Riitta) Isän merkitys lapsen kannalta ymmärretään toisin kuin ennen. Isiä kannustetaan ottamaan vanhempainlomaa, hoitamaan lapsia, viettämään aikaa heidän kanssaan ja ottamaan osaa lasten ja perheiden harrastuksiin. Uuden isän vanhemmuus edellyttää jaettua vanhemmuutta. Siinä vanhemmuus nähdään hoivatyönä, joka voidaan ja joka tulee jakaa isän ja äidin kesken. Uudessa isyydessä mies näkee isyytensä tärkeänä itselleen, elämänvaiheena, johon kannattaa panostaa ja josta kannattaa ottaa vaarin (Huttunen Jouko). Vanhempien eroissa lapsen kannalta keskeistä on, miten lapsen suhde molempiin vanhempiin voi jatkua. Lapsella on oikeus kumpaankin vanhempaan ja huoltajaan. Kuitenkin osassa eroja lapselle ja isälle jää vain rajoitettu tapaamisoikeus. Ero voi olla myös alkua vanhemmuudesta syrjäytymiselle. (Kuuskoski Eeva) YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa sopimusvaltiot ovat sitoutuneet antamaan apua vanhemmille heidän hoitaessaan kasvatustehtäväänsä ja huolehtimaan lasten palvelujen kehittämisestä. Perheet eivät selviä ilman taloudellista tukea, asiantuntija-apua ja palveluita kuten neuvolaa, päivähoitoa ja koulua. Sosiaalisen tuen oletetaan pitävän yllä psyykkistä tasapainoa ja auttavan tulkitsemaan asioita myönteisestä näkökulmasta. Mitä vähemmän henkilöillä on ihmissuhteita perheen ulkopuolelle, sitä ongelmallisempana hän kokee vuorovaikutuksen oman lapsen ja perheen kanssa. Perheen tarjoamalla sosiaalisella tuella, etenkin puolisoiden välisellä tuella, on ihmisen terveyttä suojaava vaikutus. Tärkeimmät perheen ulkopuoliset lapsen sosiaaliseen verkkoon kuuluvat ihmiset ovat sukulaiset, lasten leikkitovereiden vanhemmat ja päivähoitohenkilökunta. Erityisesti suhteet omiin vanhempiin ovat tärkeitä voimavaratekijöitä nuorille perheille. Myös naapuruston merkitys on kohenemassa. Vanhempainryhmistä, avoimista tapaamispaikoista, isäkerhoista ja erilaisista äiti-lapsi kahviloista on runsaasti hyviä kokemuksia. Suuri apu tulee vertaisryhmistä; äidit/isät tapaavat samassa elämäntilanteessa olevia vanhempia. Perheiden käsityksellä tulevaisuudesta on merkitystä. Jos ihmisen käsitys on tulevaisuudestaan voittopuolisesti myönteinen, toimii se ihmisen voimavarana antaen tavoitteita ja motivoiden pyrkimään eteenpäin. (Pelkonen Marjaana) 2.2 Lapsuuden kehitysvaiheet ja hyvän kasvun ja kehityksen edellytyksiä Lapsen elämänkaari ja sen keskeiset kehitysvaiheet on kuvattu seuraavassa Erik H. Eriksonin kehityspsykologiseen ajatteluun pohjautuen. Hänen mukaansa ihmisen olemassaolo jokaisella hetkellä on riippuvainen kolmesta tapahtumakokonaisuudesta, jotka täydentävät toisiaan. Ne ovat biologiset tapahtumat, psyykkiset tapahtumat ja yhteisölliset tapahtumat. Vauvaiässä on äärettömän tärkeätä, että lapsi kokee olevansa turvassa. Tämä kokemus syntyy hyvin yksinkertaisista asioista kuten lämmöstä ja läheisyydestä ja toisaalta siitä, että lapsen perustarpeista huolehditaan. Kun vanhemmat onnistuvat tehtävässään riittävän hyvin, lapselle kehittyy perusluottamus, joka on terveyden ja psyykkisen kehityksen kulmakivi. Voidaan puhua Eriksonin mukaan riittävän hyvistä vanhemmista. Varhaislapsuuden aika on lapsen toinen ja kolmas elinvuosi, yksilöllisen heräämisen aika. Lihasten hallinta, liikkuminen ja puhe kehittyvät nopeasti. Silloin muodostuu itsenäisyyden tunteen perusta. Lapsella on luonnostaan tarve olla keskipisteenä. Tämä ikäkausi on lapsen tahtoelämän heräämisen aikaa. Esimerkiksi tottelemisen oppimisella herkkyyskausi on 2-3 vuoden ikäisenä. Vuorovaikutussuhde yksilön ja ympäristön välillä on monimuotoinen ja monimutkainen. Vanhempien tulee varoa vaatimasta lapselta liikoja tai asettamasta häntä vielä tässä vaiheessa liian suurten itsenäisten valintojen eteen. 5

Leikki-ikä kestää noin 3-vuotiaasta kuuden vuoden ikään. Se on aikaa, jolloin ympäristön normeja, sääntöjä ja käyttäytymistapoja sisäistetään ja niistä muodostuu yksilön omia psyykkisiä rakenteita. Lapsen tietoisuus itsestään, perheestään ja ympäröivästä yhteiskunnasta laajenee ja syvenee. Tämä tapahtuu paljolti leikin avulla. Lapsen ilo ja mielikuvitus leikeissä on valtava. Tätä kehitysvaihetta kuvaa aloitteellisuus, luovuus ja aktiivisuus. Koulu ja toveripiiri harrastuksineen ovat kouluiän (noin 7-11 v.) tärkeät tekijät. Lapsella on käytössä valtavasti energiaa ja luovuutta. Tässä iässä syntyy Eriksonin mukaan perussuhtautuminen työhön. Merkitsevää on, saako lapsi riittävästi rakentavaa palautetta toiminnastaan, rakentuuko hänelle kokemus omasta pystyvyydestään. Keskeinen tämän ikävaiheen kehitystehtävä on ahkeruus, pystyvyys ja itseluottamus. Lapsen käsitys itsestä, minäkuva, muotoutuu tässä iässä siitä, mitä hän osaa. Professori Lea Pulkkisen mukaan kaikissa kulttuureissa lapset oppivat juuri tässä iässä kulttuurinsa perustaitoja. Suomessa on yleistä, että lapset ovat koulun jälkeen iltapäivät omissa oloissaan ilman aikuisen mallia arjen hallinnasta. Harrastuksiin, jos osallistutaan, osallistutaan yleensä vasta illalla. Ryhmään kuuluminen on perusasioita yhteisöön jäsentymisen oppimisessa. Syrjäytyminen on Pulkkisen mukaan sitä, että ei kuulu mihinkään ryhmään, ei ole kenellekään tärkeä. Hänen mielestään tämä sosiaalistumisen tärkeä vaihe on syytä ottaa huomioon, vaikka tämänikäiset lapset usein näyttävät selviytyvän arjesta aikuisten vähäisellä tuella. Haasteena on myös iltapäivätoiminta koko ala-asteiän. Sisäisten voimien kasvaminen ja yksilöllisyyden tunteen voimistuminen herättää ihmisen etsimään omaa itseään. Nuoruudessa hän tekee sen kokeilemalla erilaisia rooleja, ottamalla potkupintaa elämäänsä vanhempien ja ympäristön tarjoamista malleista. Itsenäistyminen ei synny ilman tuskaa, sillä jonkinasteinen roolihajaannus tai epävarmuus on kehitykselle välttämätön. Ilman yhteisön kapinallisia ei mikään vanha muoto ja perinne voi kehittyä. Perusvoima, joka tässä kehitysvaiheessa voi syntyä, on Eriksonin mukaan uskollisuus: kyky säilyttää läheiset suhteet vääjäämättömissä arvojärjestelmien konflikteissa. (Erikson, Erik H; Kinnunen Saara). Jokaisella elämänvaiheella on tärkeä merkitys yksilön kehityksessä. 2.3 Syrjäytymisriskit ja ennaltaehkäisy Enemmistö Suomen lapsista ja nuorista voi hyvin. Tutkimusprofessori Matti Rimpelä Stakesista on todennut, että valtaenemmistön hyvinvointi lisääntyy entisestään. Noin 70 % lapsista ja nuorista voi hyvin, noin 30%:lle kasautuu ongelmia. Ongelmien ryhmässä on 5-10% niitä, jotka ovat jo erityisen tuen piirissä, 10-15%:lla on näkyviä tai selvästi havaittavia pulmia oppimisvaikeuksista päihteiden käyttöön ja pikkurikollisuuteen ja loput 10-15% eivät vielä oireile, mutta ympäristön ym. tekijöiden suhteen on havaittavissa vaaratekijöitä. Syrjäytymisuhkat ovat lisääntyneet kaikissa ikäryhmissä (Rimpelä Matti). Syrjäytymisellä ymmärretään tavallisesti kasaantunutta huono-osaisuutta, johon yhdistyvät pitkäaikainen ja usein toistuva työttömyys, toimeentulo-ongelmat, elämän hallintaan liittyvät ongelmat ja syrjäytyminen yhteiskunnallisesta osallisuudesta. Syrjäytymiseen liitetään aineellisen hyvinvoinnin puute ja toisaalta yhteisöllisyyden puute. Syrjäytyminen voi olla yksilöllistä, mutta usein myös kokonaiset ihmisryhmät tai alueet syrjäytyvät. Sosiologi Kari Vähätalo kehottaa panostamaan jatkossakin sosiaalisen ja alueellisen tasa-arvon ylläpitämiseen, jotta vältytään Suomen laita-alueitten tai kaupunkien heikoimmilla asuinalueilla ilmenevältä näköalattomuudelta. Suurimmassa syrjäytymisvaarassa ovat: - Pitkäaikaistyöttömät - Ylivelkaiset - Asunnottomat - Alkoholiongelmaiset - Huumeiden käyttäjät - Lapset ja nuoret, joiden perheissä on sosiaalis-taloudellisia vaikeuksia - Oppimisvaikeuksista kärsivät lapset ja nuoret - Vammaiset, pitkäaikaissairaat ja mielenterveysongelmaiset - Maahanmuuttajat 6

Työ, terveys ja ihmisten yhteys ovat tutkimuksissa hyvän elämän edellytyksiä. Vaasanseudun ruotsinkieliset miehet elävät 9 vuotta ja naiset 4,5 vuotta kauemmin kuin suomenkieliset lähinaapurinsa. Markku T. Hyyppä on tutkimuksessaan tarkastellut sosiaalisen pääoman vaikutusta tuhannen suomen- ja tuhannen ruotsinkielisen terveyteen. Tutkimuksen tuloksena todetaan, että epäluottamus heikentää merkitsevästi ihmisen terveyttä. Merkittävästi suurempi osa suomen- kuin ruotsinkielisistä ilmoitti, etteivät he luota kanssaihmisiin. Ruotsinkielisellä väestöllä näyttää olevan keskinäistä luottamusta enemmän kuin valtaväestöllä, mikä on selitystä pitkäikäisyyteen, ei parempi geeni. Ero näkyy luotettavien ystävien määrässä ja aktiivisessa osallistumisessa vapaaehtoiseen kansalaistoimintaan. Muuttoliike on myös vähäisempää. Yhteisöllisyyden ja sosiaalisen pääoman väheneminen ovat seurausta yhteiskunnan rakennemuutoksesta, mikä liittyy tekniseen kehitykseen, stressaavaan elämäntapaan, lähiöasumiseen, korkeaan muuttoliikkeeseen ja hyvinvointivaltion kehitykseen. Sosiaalisen pääoman tutkijan Robert S. Putmanin käsityksen mukaan demokratia kehittyy ihmisten keskinäisestä luottamuksesta ja vuorovaikutuksesta. (Stolpe Claus) Lasten syrjäytymisessä vanhempien työttömyys on erityinen riski. Kouluttamattomat työkokemusta vailla olevat nuoret ovat toinen riskiryhmä. Irmeli Järventie on tutkinut lasten syrjäytymiskehitystä. Hänen mukaansa suurin syrjäytymisuhka oli ryhmässä, johon kuuluvien lasten perushoiva oli puutteellista ja psykososiaalinen hyvinvointi huono. Heidän ravinnon saantinsa oli epäsäännöllistä, puhtaudessaan puutteita, he nukkuivat liian vähän ja olivat usein iltaisin ja myös öisin ilman aikuisia. Heillä oli ongelmia sosiaalisessa ja psykologisessa identiteetissä. Enemmistö piti itseään rumana, mikä liittyy itsetuhoisuuteen. Lapsia, joilla ilmeni syrjäytymisriski, oli sekä hyvillä että ongelmallisiksi luonnehdituilla alueilla. Syrjäytyminen on pitkän kehityksen tulosta. Peruspalveluilla on tässä kehityksessä vaikuttamisen mahdollisuuksia Neuvoloilla, päiväkodeilla ja kouluilla on merkittävä rooli terveen kasvun ja kehityksen tukemisessa ja varhaisessa ongelmiin puuttumisessa lapsen ja perheen arkiympäristössä ilman asiakassuhdetta. Palvelut ovat riippuvaisia toisistaan; jos peruspalveluissa on riittävästi tarjontaa ja erityisosaamista, erityispalvelujen kysyntä ja paine lastensuojelutyöhön on vähäisempää (Miettinen Riitta). Vaikutuksia on vaikea arvioida rahassa, mutta yhden laitoshoitopäivän hinta on noin 1.000 mk. Nuorisopsykiatrinen vuodepaikka maksaa 1.800 markkaa vuorokaudessa. Vuorokauden katkaisuhoito sairaalassa maksaa 2.000 markkaa ja yö putkassa 1.000 markkaa (Silvennoinen Heikki). Laadukkaalla koulutuksella on keskeinen rooli syrjäytymisen ennaltaehkäisyssä. Opetuksen ja kasvatuksen tavoitteena on vahvistaa ihmisen valmiuksia itsensä löytämiseen ja terveeseen itsetuntoon. Vasta se antaa edellytykset toisten hyväksymiseen, yhteisvastuun tuntemiseen ja jakamiseen. Ihmisille tulee luoda mahdollisuus aitoon osallisuuden tunteen kokemiseen ja vaikuttamisen tunteen saamiseen. Yhteisvastuullisuus ja yhteishenki on mahdollistettava erilaisissa toiminnallisissa tilanteissa. (Miettinen Riitta) 7

3 YK:N LAPSEN OIKEUKSIA KOSKEVA SOPIMUS JA LAPSIA KOSKEVA LAINÄÄDÄNTÖ SUOMESSA Lapsen oikeuksien kannalta keskeinen sopimus on YK:n yleiskokouksen vuonna 1989 hyväksymä yleissopimus lapsen oikeuksista. Sen on ratifioinut 191 valtiota 193:sta. Suomessa sopimus astui voimaan 16.8.1991. Samalla sitouduttiin artiklojen tunnetuksi tekemiseen maassa. Lapsi on jokainen alle 18-vuotias. Keskeinen periaate on lapsen etu. Lapsen oikeudet jaetaan: Osallistumisoikeuksiin (Participation) Lapsen osuuteen yhteiskunnan voimavaroista (Provision) Suojeluun (Protection) A. Lapsen osallistumisoikeudet (artiklat 3, 12, 13, 16, 17, 27 ja 31) Lapsella on oikeus osallistua ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti itseään koskevaan päätöksentekoon ja yhteiskuntapolitiikkaan. Lasta tulee kohdella yksilönä, jolla on omat vanhemmistaan ja perheestään riippumattomat oikeutensa ja tarpeensa. Lapsen etu on ensisijaisesti otettava huomioon kaikessa sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten ja lainsäädäntöelinten lasta koskevissa toimissa. Lapsen on oikeus tulla kuulluksi ja hänelle on varattava tilaisuus esittää mielipiteensä, vaikka päätösvalta onkin aikuisilla. Lapsen mielipide on otettava huomioon tehtäessä häntä koskevia ratkaisuja. Lapselle on turvattava hänen sosiaalisen kehityksensä kannalta riittävät elinolosuhteet. Hänelle on annettava myös mahdollisuus ilmaista näkemyksensä elinoloistaan ja ympäristöstään. Lapsella on oikeus osallistua kulttuurielämään ja harrastaa taiteita. Hänellä on oikeus myös ikänsä mukaiseen leikkimiseen ja virkistystoimintaa sekä lepoon ja vapaa-aikaan. B. Lapsen osuus yhteiskunnan voimavaroista (artiklat 4, 5, 6, 9, 18, 20, 23, 24, 28, 30 ja 33) Varmistaakseen lapsen taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet sopimusvaltio ryhtyy voimavarojensa puitteissa kaikkiin tarpeellisiin toimiin. Lapselle taataan kehittymismahdollisuudet mahdollisimman täysimääräisesti. Koulutuksen tulee pyrkiä edistämään ystävyyttä eri etnisten, kansallisten ja uskontoryhmien välillä. Lapsella on oikeus säännölliseen ja häiriöttömään opetukseen. Lapsella on oikeus nauttia omasta kulttuuristaan ja harjoittaa uskontoaan. Ruumiillisesti ja henkisesti vammaisten tulee saada nauttia täysipainoisesta ja hyvästä elämästä ja voida osallistua aktiivisesti yhteisönsä toimintaan. Lapsilla on oikeus nauttia parhaasta mahdollisesta terveydentilasta, sairaanhoidosta ja kuntoutuksesta. Perusterveydenhuolto on painopistealueena ja siinä on huomioitava mm. riittävän ravintopitoisen ruoan saanti. Lapsiperheitä on tuettava heidän hoitaessaan lastenkasvatustehtäväänsä. C. Lapsen suojelu (artiklat 3, 17, 18, 19, 20, 25, 34, 35, 36 ja 39) Sopimuksen mukaan valtio sitoutuu suojelemaan lasta kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta ja pahoinpitelyltä. Tämän lisäksi lasta suojellaan kaikilta seksuaalisen riiston muodoilta, laiminlyönneiltä, huumausaineiden ja psykoaktiivisten aineiden luvattomalta käytöltä, julmalta ja halventavalta rangaistukselta sekä välinpitämättömältä kohtelulta. Mikäli lapsi on joutunut laiminlyönnin tai hyväksikäytön kohteeksi tai joutunut muuhun traumaattiseen tilanteeseen, on ryhdyttävä toipumista edistäviin toimiin. Jos lapsi on ilman perheen turvaa tai ei ole etunsa mukaista olla perhepiirissä, hänellä on oikeus erityiseen suojeluun ja tukeen. Raportti Suomen lasten oikeuksien tilasta Lapsen oikeuksien sopimukseen liittyneet valtiot sitoutuivat raportoimaan säännöllisin väliajoin sopimuksen noudattamisesta YK:n erityiskomitealle. Suomi antoi ensimmäisen raporttinsa 1994. Toinen raportti on käsitelty syksyllä 2000. Komitea piti ensimmäisessä raportissa Suomen lasten ja heidän vanhempiensa asemaa yleisesti hyvänä. Erityisen tyytyväinen komitea oli ilmaiseen terveydenhuoltoon ja koulutukseen sekä pitkiin vanhempainlomiin ja laajaan päivähoitoon. Kielteisenä pidettiin sitä, että lamaleikkauksilla oli kielteisiä seurauksia haavoittuvissa oloissa elävien lasten osalta. Komitea oli huolissaan 8

myös lisääntyvästä rasismista, lasten huumeiden käytöstä, seksuaalisesta hyväksikäytöstä, itsemurhista ja seksipuhelimista. Alaikäisten työsuojelussa ja lasten psyykkisessä laitoshoidossa havaittiin puutteita ja myös, että lapsen oikeuksia koskeva tiedotus on vähäistä eikä tietoa saa kaikilla Suomessa puhutuilla kielillä. Komitean mielestä Suomessa tulisi olla hallinnosta riippumaton valvontamekanismi, joka seuraisi lapsen oikeuksien toteutumista. Syksyllä 2000 komitea kritisoi suomalaista lapsipolitiikkaa, mikä on koordinoimatonta ja että maasta puuttuu tehokas seurantajärjestelmä, jonka avulla olisi mahdollista selvittää esim. palvelujen alueellista tasaarvoisuutta ja viimeaikaisten palveluleikkausten vaikutuksia lasten ja perheiden elämään. Komitea kehottaa Suomea harkitsemaan valtiollisen lapsiasiainvaltuutetun viran perustamista. Suomi sai komitealta kiitosta mm. Eduskunnan lisämäärärahasta, joka myönnettiin lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen kehittämiseen ja lisäämiseen. (YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista, YK-liiton lapsiasiainlähettiläskoulutus) Suomen lainsäädäntö Kansainvälisten sopimusten velvoitteet on otettu huomioon Suomen lainsäädännössä. Lapsipolitiikan puutteet ovat enemmän arjen elämässä ja lakien soveltamisessa. Tämä johtuu osittain riittävien voimavarojen puutteesta ja osittain siitä, että kansainvälisten sopimusten sisältöä ja tavoitteita ei tunneta riittävästi. Suomen perustuslakiin sisältyy lapsen oikeuksia koskevia säännöksiä. Perustuslain (731/1999) 6 :n mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Perustuslain 19 :n mukaan julkisen vallan on tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Muita lapsia, nuoria ja lapsiperheitä koskevia keskeisiä säädöksiä ovat: Kuntalaki Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta Lastensuojelulaki Laki lasten päivähoidosta Perusopetuslaki Laki ammatillisesta koulutuksesta Lukiolaki Nuorisotyölaki Laki taiteen perusopetuksesta Kansanterveyslaki Potilaan asemasta ja oikeuksista annettu laki Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista Maankäyttö- ja rakennuslaki Laki asunto-olojen kehittämisestä Tuoteturvallisuuslaki 9

4 VAASAN LAPSI- JA PERHEPOLIITTISEN OHJELMAN PERUSTA 4.1 Ohjelman tarkoitus Vaasan lapsi- ja perhepoliittisen ohjelman tarkoitus on edistää lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointia: nostamalla lasten ja nuorten näkökulma esiin suunnittelussa, päätöksenteossa ja toiminnassa vahvistamalla vanhemmuutta lapsen ensisijaisena kasvattajana sopimalla yhteisistä tavoitteista ja toimenpiteistä lapsi- ja perhepolitiikan toteuttamiselle kytkemällä lapsi ja perhepoliittinen ohjelma osaksi kunnan suunnittelua liittämällä lasten ja nuorten hyvinvointia kuvaava indikaattorikokonaisuus osaksi kunnan hyvinvoinnin seurantaa herättämällä yhteiskunnallista keskustelua lasten ja nuorten hyvinvoinnista ja elämänlaadusta 4.2 Ohjelman lähtökohdat Suomen Kuntaliiton lapsipoliittinen ohjelma Eläköön lapset lapsipolitiikan suunta valmistui vuoden 2000 alussa. Ohjelma pohjautuu YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisesti lapsen oikeuteen osallistua, saada suojelua sekä oikeuteen yhteiskunnan voimavaroista. Suomessa on pitkän myönteisen kehityksen jälkeen lasten pahoinvointi kasvanut 1990-luvun puolivälin jälkeen. Noin joka kolmas lapsi tarvitsee ajoittain erityistä tukea ja noin joka kymmenes on pitkäkestoisemman suunnitelmallisen avun tarpeessa. Tämän kehityksen pysäyttäminen ja hyvinvoinnin lisääminen ovat haaste (Rimpelä Matti). Vaasassa aloitteen ohjelman laatimisesta teki Mannerheimin Lastensuojeluliiton Vaasan yhdistys ry vuonna 1999. Kaupunginvaltuusto päätti 7.2.2000 ohjelman laatimisesta sekä toimikunnan ja työryhmän asettamisesta. Vaasan kaupungin strategiassa ei sinänsä ole mainintaa lapsista ja nuorista kuin välillisesti palveluiden ja kaupunkiympäristön kehittämistavoitteiden kautta. Vaasassa on laadittu useita lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin edistämisen kannalta tärkeitä ohjelmia/raportteja: Asuntotuotanto-ohjelma 1999-2003, 1999 Vaasan kaupungin koulujen riskikartoitus, 1999 Vaasan kaupungin ympäristöperiaatteet, 1999 Maahanmuuttajien koulutuspalvelujen koordinointi ja kehittäminen, 1999 Vaasan kaupungin kotiuttamisohjelma maahanmuuttajille, 2000 Koululaisten iltapäivätoiminta työryhmän raportti, 2000 Vaasan liikenneturvallisuussuunnitelma, 2000 Lastensuojelun yleisohjeet, 2000 Vaasan kaupungin päihdestrategia, 2000 Vaasan malli nuorten päihteiden käytön ehkäisyssä (alle 18-vuotiaat), 1999 Vaasan malli nuorten päihteiden käytön ehkäisyssä (18-24-vuotiaat), 2000 10

HAASTEET Vaasan vammaispoliittinen ohjelma, 2000 Opetustoimen kehittämissuunnitelma vuosille 2000-2001, 2000 Vaasan kaupungin esiopetuksen opetussuunnitelma, 2001 Vaasa - Turvallinen kotikaupunki, Turvallisuus- ja rikoksentorjuntayhteistyön toimintasuunnitelma vuodelle 2001 Turvallisuus ja rikoksentorjuntaohjelma, valmisteilla Lähtökohtana Vaasan lapsi- ja perhepoliittiselle ohjelmalle ovat olleet hallintokuntien talous- ja toimintasuunnitelmat ja toimintakertomukset, asiakohtaiset ohjelmat sekä vanhempien, lasten ja nuorten sekä työntekijöiden mielipiteet, joita koskevat kyselyt tehtiin vuoden 2000-01 vaihteessa. Lisäksi kokonaisuudessa on huomioitu kolmannen sektorin rooli ja näkemykset. Yhteensä mielipiteensä kertoi noin 600 vaasalaista. Lapsi- ja perhepoliittinen ohjelma on luonteeltaan yleisen ennaltaehkäisevän työn linjaus, mikä koskee kaikkia alle 18-vuotiaita lapsia ja nuoria. 4.3 Ohjelman rakenne Vaasan lapsi- ja perhepoliittinen ohjelma sisältää suunnitelman lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Ohjelma perustuu vaasalaisten lasten ja lapsiperheiden hyvinvointia ja palveluja koskevaan selvitykseen sekä selvityksessä esiin nousseisiin haasteisiin. Haasteiden pohjalta on määritelty keskeiset tavoitteet ja toimenpiteet sekä ehdotukset niiden toteuttamiseksi. VAASAN LAPSI- JA PERHEPOLIITTISEN OHJELMAN RAKENNE LÄHTÖKOHDAT YK:n lapsen oikeuksien sopimus Lapsia koskeva lainsäädäntö Vaasan hyvinvointiin liittyvät ohjelmat ja linjaukset Hallintokuntien talous- ja toimintasuunnitelmat Vaasan lasten ja nuorten hyvinvointia koskevat tilastolliset vertailutiedot Lasten ja nuorten mielipiteet Vanhempien mielipiteet Kaupungin työntekijöiden mielipiteet Kolmannen sektorin mielipiteet HYVINVOINNIN SELVITYSOSA Osuus yhteiskunnan voimavaroista (Provision) Suojelu ja turvallisuus (Protection) Osallistuminen (Participation) OHJELMAEHDOTUS Keskeiset tavoitteet ja Miten Vaasan kaupunki tukee kutakin tavoitetta Toimintakäytännöt Ohjelman toteuttaminen 11

4.4 Lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointi Vaasassa, tiivistelmä selvitysosasta Lasten ja nuorten pahoinvointi Suomessa alkoi lisääntyä 1990-luvun puolivälin jälkeen laman seurauksena, mikä vaikutti perheiden elinoloihin ja palveluihin. Vaasassa kunnalliset palvelut on järjestetty pääsääntöisesti hyvin ja riittävinä. Hyvinvoinnin selvitysosassa on kuvattu vaasalaisten lasten ja nuorten palveluita ja hyvinvointia 1990-luvulla myös muuhun Suomeen verrattuna. Tässä on niistä tiivistelmä. Vaasan väestörakenne ja väestömuutokset Vaasan 1990-luvun väestökehitys on ollut hyvä. Vuonna 1999 muuttoliike oli Vaasalle ensimmäistä kertaa tappiollinen ja se kohdistui nuoriin lapsiperheisiin, jotka muuttivat etenkin suurimpiin yliopistokaupunkeihin. Myös kaupungin sisäisessä muuttoliikkeessä ovat merkittävänä ryhmänä 20-34- vuotiaat, mikä vaikuttaa alueelliseen palvelutarpeeseen. Lasten määrä ja osuus väestöstä on koko maassa keskimäärin ja Vaasassa ollut laskeva. Muunkielisten määrä on Vaasassa lisääntynyt. Alle 18-vuotiaiden osuus väestöstä on 20,4 % (11.500 lasta ja nuorta). Samoin on lapsiperheiden määrä vähentynyt, kun taas yksinhuoltajaperheiden osuus lapsiperheistä on lisääntynyt. Lapsiperheiden osuus on 42,6 % kaikista perheistä. Perheen lasten määrän mukaan eniten on 1-lapsisia perheitä. Lasten ja lapsiperheiden elinolot ja elintaso Suomessa koulutustaso on noussut merkittävästi kymmenessä vuodessa. Vaasassa asuu koulutetumpaa väkeä kuin koko maassa keskimäärin. Perusasteen jälkeisen tutkinnon suorittaneiden osuus on 63% ja korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus 28% 15 vuotta täyttäneistä. Sen sijaan vaasalaiset lapsiperheet asuvat ahtaammin kuin koko maassa, suurimmissa kaupungeissa ja pääkaupunkiseudulla keskimäärin. Kehitystä on kuitenkin tapahtunut parempaan suuntaan. Toimeentulotuen tarve on alkanut vähentyä vuoden 1996 huipun jälkeen. Vaasassa tuetaan lapsiperheitä lastensuojelullisin perustein keskimääräistä enemmän myöntämällä toimeentulotukea mm. lasten harrastuksiin, lomiin ja virkistykseen. Asumiskustannusten korvaamisen osuus toimeentulotuessa on noussut. Yleinen työllisyystilanne on parantunut ja työttömyys on vuoden 1994 huippuvuoden jälkeen hitaasti vähentynyt. Vaasan työttömyysaste on seurannut valtakunnallista kehitystä ollen kuitenkin koko maata ja suurimpia kaupunkeja hiukan alhaisempi. Samoin on tapahtunut nuorisotyöttömyyden osalta. Vuonna 2000 lokakuussa oli 15-24-vuotiaita työttöminä Vaasassa vielä 480, kun määrä oli korkeimmillaan 750 vuonna 1994. Vaasa lasten ja lapsiperheiden elinympäristönä Vaasalla on vahva yhteys luontoon. Kaupungin alueella on laajoja suojeltuja alueita, jotka edustavat eri luontotyyppejä. Nämä alueet luovat osaltaan korkeatasoista elinympäristöä. Yleisesti ottaen Vaasa on asuinympäristönä luonnonläheinen ja mittakaavaltaan kohtuullinen. Viheralueet ja luonto ovat kaupungin vahvuuksia ja niiden säilyttäminen ja hoitaminen on tärkeää. Vaasalaisille nuorille on tärkeää erityisesti Vaasan kaupunkimaisuus, sen keskusta ja meri. Pienille lapsille merkityksellisiä ovat oma pihapiiri ja lähiympäristö, sen puut, kivet, kukat ja leikkivälineet sekä kaverit. Vaasan kaupunkirakenne on suhteellisen tiivis, tilallisesti kaupunkimainen ja sosiaalisesti monipuolinen eikä slummiutumisongelmia ole. Julkisten lähipalveluiden sijoituksessa tavoitteena on alueellistaminen. Fyysisen ympäristön rakentamisella ja palveluiden järjestämisellä tuetaan sosiaalisten verkostojen muodostumismahdollisuutta. Koko kaupunkia palvelevien palveluiden kannalta ongelmana on toimivan ja riittävän palvelukykyisen joukkoliikennejärjestelmän aikaansaaminen. Tarvetta on myös kevyen liikenteen verkoston laajentamiseen erityisesti keskusta-alueella. Asuin- ja toimintaympäristöjen merkitys lapsille ja 12

nuorille on suurempi kuin aikuisille, koska he viettävät lähiyhteisössä paljon aikaa. Leikkipaikkojen tilanne on ratkaisevasti heikentynyt 1990-luvulla. Virikeympäristön laajennus 90-luvulla on ollut nopea teknologinen kehitys ja virtuaaliympäristön kehittyminen, jonka positiivinen/negatiivinen vaikutus lasten elämään on merkittävä. Vaasan ilmanlaatu on pääosin hyvä. Samoin talousveden laatu ja uimaveden laatu virallisilla uimarannoilla. Sisäilman epäpuhtauksille lapset ja nuoret voivat altistua kouluissa ja päiväkodeissa, jonka vuoksi rakennusten kunnossapidosta huolehtiminen on tärkeää. Alle kouluikäisten palvelut Alle 3-vuotiaat hoidetaan Vaasassa pääosin kotonaan. Päiväkodeissa tai perhepäivähoidossa on 29% ikäryhmästä (vrt. koko maassa 36%). Alle vuoden vanhoja oli päivähoidossa 31.12.2000 kymmenen lasta. Kodin ulkopuolella järjestettävän päivähoidon osuus kasvaa lapsen iän myötä. 3-6-vuotiaista osallistuu varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen 83% ikäryhmästä siten, että 6-vuotiaista on esiopetuksen piirissä noin 100%. Kokopäivähoidon tarve on lisääntynyt v. 1993 jälkeen. Vaasassa osapäivähoidon osuus on korkea muuhun maahan verrattuna johtuen esiopetuksen järjestämisestä ennen lakiuudistusta sekä ekaluokkalaisten iltapäivähoidon järjestämisestä. Perheen ja työelämän yhteensovittaminen lapsen ja perheen näkökulmasta on noussut kehittämisen kohteeksi, johon liittyy myös palveluiden sijoittuminen lähialueille. Neuvola tavoittaa lähes kaikki lapset ja on yleisesti hyväksytty. Lastenneuvolatyön painopisteinä Vaasassa ovat lapsen ja vanhemman vuorovaikutuksen tukeminen sekä oppimisvaikeuksien varhainen toteaminen. Yhä enemmän on alettu kiinnittää huomiota perheiden tukemiseen eri muodoin. Tarvetta on saada enemmän isille ja äideille tarkoitettua vertaisryhmätoimintaa yhteistyössä myös kolmannen sektorin kanssa. Vuonna 2001 aloitettiin lastenneuvolan terveydenhoitajien koulutus varhaisen vuorovaikutuksen tukemiseen ja häiriöiden havaitsemiseen ja hoitamiseen, millä osaltaan tehostetaan ennaltaehkäisevää toimintaa. Äitiysneuvolan terveydenhoitajat kävivät kotikäynnillä 89%:n luona kaikista synnyttäneistä, alle 1-vuotiaista käy tarkastuksissa lähes kaikki ja 5-vuotistarkastuksiin osallistui noin 80% ikäryhmästä vuonna 2000. Neuvolan 5-vuotistarkastuksen tavoitteena on saada käsitys lapsen kokonaisvaltaisesta kehityksestä sekä löytää ne lapset, joilla on erityistuen tarvetta. Varhaiskasvatuspalvelut ovat Vaasassa monipuoliset. Kokopäivä- ja osapäivähoidon rinnalla järjestetään avoimissa päiväkodeissa myös kerhoja kotona olevien vanhempien lapsille sekä perheiden kasvatustoimintaa tukevaa työtä. Varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa lapsen kasvuympäristöjen, kodin ja päiväkodin, välistä vuorovaikutusta pidetään merkittävänä. Oppiminen ja kasvu nähdään lasten ja aikuisten sekä lasten keskinäisen yhteistoiminnan, vuorovaikutuksen, tuloksena. Lapsen katsotaan hyötyvän yhteistyöstä perustuvasta kasvatuksesta vanhempien lisääntyneen kasvatusmyönteisyyden ansiosta. Jokaiselle esiopetuksessa olevalle lapselle tehdään henkilökohtainen esiopetussuunnitelma yhteistyössä vanhempien kanssa. Sitä nuoremmille tehdään vastaavasti hoito- ja kasvatussuunnitelma. Oppimisvaikeuksien mahdollisimman varhainen havaitseminen ja korjaaminen ja lapsen erityisen tuen tarpeeseen vastaaminen ovat painopistealueita. Erityistä tukea tarvitsevien lasten määrä, maahanmuuttajien määrä ja kielen kehityksen häiriöt ovat lisääntyneet. Tarvetta on neuvolan ja päivähoidon yhteistyön kehittämiseen. Peruskouluikäisten palvelut Laadukkaalla koulutuksella vaikutetaan ennaltaehkäisevästi syrjäytymiseen. Säännöllisen koulunkäynnin edistäminen, oppimisedellytysten vahvistaminen ja riskitilanteissa olevien oppilaiden auttaminen, tuki ja ohjaus tukevat tätä tavoitetta. Erityisopetuksen, oppilashuollon, opinto-ohjauksen ja maahanmuuttajaoppilaiden palvelujen tarve on kasvanut. Vaasassa niiden oppilaiden osuus, jotka eivät ole peruskoulun jälkeen hakeutuneet tai sijoittuneet jatko-opiskelupaikkaan, on onnistuttu pitämään pienenä. Täällä annetaan vapaaehtoista lisäopetusta nuorelle. Erityisopetukseen on panostettu ja tehostettu erityisesti alueellista tukea alkuopetuksen lapsille perustamalla pienluokkia ja lisäämällä laaja-alaisten erityisopettajien määrää. Maahanmuuttajille järjestetään valmentavaa opetusta ala-asteilla ja yläasteilla sekä 13

tukiopetusta, kotikielen opetusta ja opetusta suomenkielessä. Oppimisen lisäksi lasten hyvinvointiin vaikuttavat koulun työolot, kouluyhteisön turvallisuus ja viihtyisyys sekä mahdollisuus vaikuttaa omiin asioihin koulussa. Oppilashuollon resursseja on päätetty lisätä 1.8.2001 kahdella uudella psykologilla. Kouluyhteisön hyvinvointi ja turvallisuus sekä yhteistyö kotien kanssa edistävät välittämisen kulttuuria. Tärkeää on koulun psykososiaalisiin haasteisiin vastaaminen, perheiden tukeminen sekä oppimisvaikeuksien ja muiden ongelmien varhainen tunnistaminen ja niihin puuttuminen. Koulun roolia yhteisöllisyyden vahvistamisessa pidetään keskeisenä. Vaasassa kouluterveydenhuollon käynnit sekä lääkärin että terveydenhoitajan vastaanotoilla ovat koko maata ja 15 suurinta kaupunkia alhaisemmalla tasolla, mikä johtuu osittain myös tilastoinnin erilaisuudesta ja siitä, että kouluterveydenhoitaja ei ole koululla päivittäin. Kouluterveydenhuoltoa on tarpeen kehittää työterveyshuollon kaltaiseksi palveluksi, jota mahdollisimman pysyvä terveydenhoitaja ja lääkäri työparina toteuttavat. Myös työtapojen kehittäminen ja yhtenäistäminen on tarpeen. Nuorten hyvinvoinnissa ja terveyskäyttäytymisessä on tapahtunut huolestuttavaa kehitystä, jonka vuoksi myös terveyskasvatuksen merkitys on korostunut. Vaasassa toteutetun käytännön mukaan huoltajat osallistuvat 1. ja 6.luokkien terveystarkastuksiin ja tarvittaessa muutoinkin. Nuorten palvelut (toinen aste) Vaasan peruskoulun 9.-luokan päättäneistä 94,1 % jatkoi opiskeluaan välittömästi lukiossa tai ammatillisessa koulutuksessa vuonna 2000. Kaikki Vaasasta kotoisin olevat lukioihin pyrkineet sijoittuvat lukioihin. Peruskoulun lisäopetuksessa, valmistavassa koulussa ja kansanopistossa jatkoi 3,2% peruskoululaisista. Noin 2% peruskoulun päättäneistä ei sijoittunut, ei hakeutunut jatko-opiskeluun tai ei ottanut vastaan saatua opiskelupaikkaa. Osa nuorista haluaa pitää opinnoissa välivuoden. Keskeyttämiset ammatillisessa peruskoulutuksessa (5-8%) ovat vähentyneet mutta alan vaihtoa monialaisessa ammattiopistossa esiintyy. Ammatillisessa peruskoulutuksessa on käynnistetty viime vuosien aikana neljä ammatillisen erityisopetuksen linjaa sekä lisäksi kuntouttavan opetuksen yhden lukuvuoden pituinen talouskoulun linja. Samoin maahanmuuttajille on kehitetty monipuolisia ja joustavia koulutuspalveluja. Opiskelijahuollon palvelut ovat monipuoliset Vaasan ammattiopistossa mutta puuttuvat lukioista lähes kokonaan. Kunnallinen opiskelijaterveydenhuolto huolehtii lakisääteisestä terveydenhuollosta oppilaitoksissa. Tärkeää on korostaa nuorten valmentamista perhetaitoihin mm kouluissa annettavassa opetuksessa. Suojelu ja turvallisuus Lasten psykososiaalisten ja mielenterveysongelmien määrä on kasvanut, samoin avun tarve erojen yhteydessä ja niiden jälkeen. Avioerojen lisääntyessä ovat myös vaikeat huoltoristiriidat lisääntyneet.vaasassa vuosittain noin 500 lasta joutuu kohtaamaan vanhempiensa eron. Perheväkivalta on usein läsnä avio- ja avoerotilanteissa.. Se on luultua yleisempi ja vakavampi ongelma. Perheneuvolaan jonotusaika on kuukausia. Lastenpsykiatriselle poliklinikalle jonotusaika vaihtelee 3-4 viikosta pariin kuukauteen. Nuorisopsykiatriselle poliklinikalle on voitu ottaa vastaan hoitoon hakeutuneet lakisääteisen kolmen viikon jonotusajan sisällä, mutta osastolle on ajoittain ruuhkaa. Nuorisoasema Klaara perustettiin syksyllä 2000 ennaltaehkäisemään ja hoitamaan nuorten päihteiden käyttöön, mielenterveyteen ja elämänhallintaan liittyviä ongelmia matalan kynnyksen palveluna. Lastensuojelun avohuollon tukitoimien piirissä olevien lasten ja nuorten määrä Vaasassa on kasvanut koko 90-luvun, sen sijaan lasten ja nuorten sijoitukset kodin ulkopuolelle ovat pysyneet samansuuruisina. Kasvava ryhmä lastensuojelussa ovat päihteitä käyttävät nuoret. Kokonaisuudessaan Vaasan lastensuojeluluvut ovat kulkeneet muuta maata alhaisemmalla tasolla. Ennaltaehkäisevillä toimilla on ollut oma osuutensa ja myös ruotsinkielinen väestö on suhteessa vähemmän edustettuna lastensuojelussa. Kotipalvelussa on säilytetty lasten kotipalvelu ja lastensuojelutyötä tukeva tehostettu perhetyö. Tutkimusten mukaan Vaasa koetaan turvalliseksi ja rauhalliseksi kaupungiksi. Huolen aiheita ovat lasten ja nuorten osalta näpistykset, liikennerikkomukset, liikenneturvallisuuden vaarantamiset ja päihteiden käyttö. 14

Vapaa-aika Ala-asteen oppilaiden yksinäiset iltapäivät ovat tyypillinen suomalainen ongelma. Vaasassa koululaisten iltapäivätoimintaa järjestetään kaikille 1.luokan oppilaille päivähoidon eri toimintamuotojen piirissä. Nykyinen kysyntä on noin 70% ikäryhmästä. Koulujen kerhotoiminta on vähentynyt 90-luvulla. Tavoitteena on lisätä koululaisten iltapäivä- ja kerhotoimintaa koululla tai koulun välittömässä läheisyydessä yhteistyössä sosiaali-, opetus- ja nuorisotoimen sekä kolmannen sektorin kanssa ja saada toteutettua kokopäiväkouluajatus eli ajatus koulusta alueen turvallisena toimintakeskuksena. Kulttuuritarjonnassa on lapsille ja nuorille suunnattuna mm Kuula-opiston toiminta (opiskelijoita 1.344), taiteen perusopetus (453 lasta ja nuorta), monipuolinen tapahtumatoiminta sekä museoiden näyttelytoiminta. Taidekasvatuksen merkitys välineenä kasvatus- ja opetustyössä on tärkeä, jonka vuoksi kouluissa tulee huomioida tasapuolisesti kaikki lasten kulttuurin osa-alueet, muutkin kuin liikuntakulttuuri ja kilpaurheilu. Yhteistyön tiivistäminen entisestään varhaiskasvatukseen, perusopetukseen ja nuorisotoimeen sekä kulttuurityötä toteuttavien yhdistysten kanssa on keskeistä, jotta mahdollisimman moni lapsi ja nuori voi kokea ja omakohtaisesti tehdä taidetta osana arkea ja saada siten eväitä omalle sisäiselle kasvulleen. Kirjaston kehitys on ollut Vaasassa myönteistä ja palvelujen käytön oletetaan kasvavan uuden pääkirjaston valmistuttua. Vaasassa on liikuntatoimintaa järjestäviä seuroja ja yhdistyksiä 133 ja liikuntapaikkoja noin 200. Yhdistyksiltä ei peritä liikuntapaikoista ja tiloista maksua alle 18-vuotiaiden harjoitusvuoroista eikä erityisryhmien vuoroista. Painopistealueina liikuntatoimessa ovat erityisryhmien liikunnan organisointi, nuorten toiminnan saatavuuden turvaaminen, iltapäivätoimintojen tehostaminen sekä uimaopetuksen järjestäminen Tutkimuksen mukaan Vaasassa tuetaan erityisesti koululais- ja opiskelijaliikuntaa.vuonna 1998 toimintaavustusta jaettiin 681.700 mk. Lisäksi huippu-urheiluseuroilla on mahdollisuus saada markkinointirahaa, jota vuonna 2000 jaettiin kolmelle seuralle yhteensä 290.000 mk. Alueellista nuorisotalotoimintaa ja 5. ja 6.luokkien oppilaille tarkoitettua iltapäiväkerhotoimintaa on tehostettu viime vuosina ja nuorisotalojen aukioloaikaoja lisätty. Nuorisotalojen käyttäjät ovat pääsääntöisesti 14-16-vuotiaita, yläasteikäisiä nuoria. Nuoren perhe on yhä enemmän osallisena toiminnassa. Nuorisotoimintojen saaminen keskustaan varttuneimmille nuorille on kehittämistarpeena. Nuorisotaloissa tapahtuvan alueellisen perusnuorisotyön rinnalla painopistealueena on nuorten päihteiden käytön ehkäisy ja nuorten osallisuuden lisääminen. Päihteiden käytön ennaltaehkäisynä nuorisotoimi tarjoaa koulujen päättämispäivänä päihteettömän Törje-partin. Samoin etsitään uusia keinoja nuorten harrastusmahdollisuuksien lisäämiseksi omalla alueellaan. Osallistuminen Lasten osallistuminen ja aktivoituminen kansalaisina lähtee omasta arjen ympäristöstä, jossa kodin, oman yhteisön ja koulun merkitys on suuri. Osallistumisen kyky syntyy kasvun ja kehityksen kautta. Aktiivisia kansalaisia kasvaa lapsista, jotka ovat oppineet osallistumaan. Jo pienetkin lapset osaavat ilmaista mielipiteensä elinympäristöstään ja oloistaan. Vaasassa on toimintasäännöt nuorisovaltuuston ja oppilaskuntien toiminnan ja kehittämisen pohjaksi. Pienten lasten osallistumisen ja kuuntelemisen lisäämiseksi on kehitetty uusia menetelmiä esim. sadutusmenetelmä ja lapsen kasvun kansiot. Koulussa keskeisin osallistumisen muoto on oppilaskuntatoiminta yläasteilla ja lukioissa sekä tukioppilastoiminta. Kaikissa päiväkodeissa on vanhempaintoimikunnat ja kouluissa johtokunnat. Uuden maankäyttö- ja rakennuslain perusteella pyritään lasten ja nuorten näkökulma saamaan mukaan elinympäristön suunnitteluun. Koko kaupunki hyötyy nuorten osallistumisesta, kun sille luodaan edellytykset toimia. Kolmannen sektorin rooli Keskeisintä kolmannen sektorin merkitys on harrastus- ja virkistystoiminnassa ja osallistumismahdollisuuksien takaamisessa. Työnjaossa perusajatuksena on, että kaupunki vastaa peruspalveluista ja yhdistykset ja järjestöt täydentävät niitä. 15

Tärkeää on, että kaupungin ja kolmannen sektorin työntekijät toimivat yhteistyössä yhteisen näkemyksen pohjalta ja että tiedonkulusta huolehditaan. Vanhempien ja lasten mielipiteitä Suoritetussa kyselyssä vaasalaisvanhempien mielestä suurimmat ongelmat tällä hetkellä Vaasassa liittyvät vanhemmuuteen ja lapsuuden arvostamiseen. Vanhemmat ilmaisevat kaipaavansa tukea lasten kasvatukseen. He toivovat sitä neuvoloista, päivähoidosta ja kouluista. He kaipaavat aikaa ja läsnäoloa perheen parissa. Vastaavasti lapset toivovat aikaa vanhemmiltaan sekä aikuista, joka välittää, tukee ja ohjaa. Pienten lasten vastauksissa näkyi kiintymys kotiin ja kodin ympäristöön, kaipuu olla rauhassa ja touhuta omilla ehdoillaan ilman kiirettä. Päiväkoti esiintyi lasten vastauksissa myös tärkeänä paikkana. 4.5 Haasteet Vaasan lapsi- ja perhepolitiikalle Hyvinvoinnin selvitysosan pohjalta Vaasassa ovat nousseet keskeisiksi haasteiksi lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin edistämisessä seuraavat aihekokonaisuudet: Vanhemmuuden vahvistaminen lapsen ensisijaisena kasvattajana ja lapsuuden vaiheen arvostaminen. Vanhemmilla on ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä, jota tulee tukea. Lapsen edun mukaista on, että vanhemmat ja oheiskasvattajat tuntevat toisensa ja toimivat yhdessä. Haasteena on kasvatuksen tukeminen ja kasvatuskumppanuuden vahvistaminen palveluissa. Haasteena on lasten ja nuorten kuulemisen ja huomioonottamisen kulttuurin edistäminen ja lasten ja nuorten ottaminen enemmän mukaan oman yhteisön toimintaan, sen suunnitteluun ja päätöksentekoon, jolloin lapsilla ja nuorilla on mahdollisuus harjoitella ja kehittää taitojaan päätöksenteossa ja vaikuttamisessa. Päätösvalta pysyy aina aikuisilla. Samoin haasteena on menetelmien kehittäminen. Yhteisöllisyyden vahvistaminen ja lapsen turvallisuudesta huolehtiminen. Yhteiskunnallisten muutosten vaikutus lapsiperheisiin ja lapsiin on suuri. Haasteena on turvata lapsille ja nuorille mahdollisimman paljon pysyvyyttä vaihtuvuuden ja valintojen keskellä sekä turvallisuutta lasten yksinäisiin iltapäiviin. Koulujen ja päiväkotien hyvinvointi ja turvallisuus sekä yhteistyö vanhempien kanssa edistävät välittämisen kulttuuria. Koulun roolia yhteisöllisyyden vahvistamisessa pidetään keskeisenä. Haasteena on koulun kehittäminen koko päivän auki olevaksi alueen turvalliseksi toimintakeskukseksi ja kouluyhteisön luominen sellaiseksi, että se on lapsille hyvä paikka olla, opiskella ja kehittyä ja että se on myönteiseksi ja positiiviseksi koettu osa lapsuutta. Lasten ja nuorten terveen kasvun ja kehityksen tukeminen sekä oppimisvaikeuksien ja muiden ongelmien varhainen tunnistaminen ja niihin puuttuminen lasten arkiympäristössä Lastenneuvolapalvelujen ja päivähoidon piirissä ovat käytännössä kaikki lapset. Koulu ja kouluterveydenhuolto kohtaa ikäluokat sataprosenttisesti. Neuvoloilla, päiväkodeilla ja kouluilla on merkittävä rooli lapsen ja nuoren terveen kasvun ja kehityksen tukemisessa ja lasten ongelmien tunnistamisessa ja hoitamisessa jo varhaisessa vaiheessa ilman asiakkuussuhdetta. Haasteena ovat moniammatillisen yhteistyön ja verkostojen kehittäminen, huolen aiheesta puheeksi ottamisen kulttuuri, puuttumisen mallien luominen sekä riittävien henkilöstöresurssien turvaaminen peruspalveluissa (kaavio sivulla 19/Vaasalaiset 0-17-vuotiaat peruspalvelujen piirissä v. 2000). Viihtyisän ja monipuolisen sekä turvallisen kaupunkirakenteen turvaaminen Julkisten lähipalveluiden sijoituksessa tavoitteena on alueellistaminen, millä tuetaan sosiaalisten verkostojen muodostumismahdollisuutta. Koko kaupunkia palvelevien palveluiden kannalta ongelmana on toimivan ja riittävän palvelukykyisen joukkoliikennejärjestelmän aikaansaaminen. Haasteena on myös kevyen liikenteen verkoston laajentaminen keskusta-alueella. Tämä on erityisen tärkeää lasten ja nuorten omatoimiselle liikkumiselle sekä palvelujen tasapuoliselle saavutettavuudelle. 16

Leikkipaikkojen tilanne on ratkaisevasti heikentynyt 90-luvulla. Haasteena on leikkipaikkojen ja koulujen sekä päiväkotien pihakalusteiden ja leikkivälineiden kunnosta huolehtiminen sekä riittävien puistoalueiden turvaaminen erityisesti keskustassa. Lapsinäkökulman huomioonottaminen kaupunkisuunnittelussa ja vuorovaikutteisten menetelmien kehittäminen julkisten alueiden suunnitteluun on ajankohtaista. Terveyden edistäminen Lasten ja nuorten terveydessä ja terveyskäyttäytymisessä on tapahtunut huolestuttavaa kehitystä mm. kouluterveystutkimusten ja Tobalk-tutkimusten mukaan. Haasteena on kouluterveydenhuollon palvelujen saatavuuden ja riittävyyden turvaaminen ja mahdollisimman pysyvän terveydenhoitaja - lääkäri työparin saaminen toteuttamaan työterveyshuollon kaltaista kouluterveydenhuoltoa. Haasteena on myös terveyskasvatuksen koordinoinnin tehostaminen perusterveydenhuollossa ja terveyden edistämisyksikön luominen terveyskasvatusmateriaalin, valistuksen ja terveyden edistämisen koordinointitehtäviin. Lasten kanssa työskentelevän henkilökunnan tukeminen kasvatus- ja opetustehtävässä Yhteiskunnan muuttuessa on ennaltaehkäisyyn löydettävä uusia keinoja ja välineitä sekä uudenlaista työotetta. Muutos edellyttää myös henkilökunnan tukemista koulutuksella, konsultaation ja työnohjauksen avulla sekä luomalla tukiverkostoja. Haasteena on moniammatillisen yhteistyön lisääminen, yhtenäisen koulutuksen järjestäminen ja riittävien henkilöstöresurssien turvaaminen. VAASALAISET 0-17-VUOTIAAT PERUSPALVELUJEN PIIRISSÄ VUONNA 2000 0-2-VUOTIAAT 3-6-VUOTIAAT 7-15-VUOTIAAT 16-17-VUOTIAAT Lapsia palvelujen piirissä Äitiys- ja lastenneuvola, koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto Kotona 71 % Päivähoidossa 29 % ~ 100% Neuvolakäyntejä tiheämmin 2 v. saakka Päivähoidon ja Esiopetuksen piirissä 83 % (6-v. ~ 100%) 80% käy 5-v. tarkastuksessa - Peruskoulussa 100 % - Iltapäivätoiminnassa 70% 1.luokkalaisista - Tavoitteena koko päivän auki oleva koulu Seulontatutkimukset kaikille tietyillä luokka-asteilla + tarvittaessa -Toisen asteen koulutuksessa 94.1% -Lisäopetuksessa, kansalaisopistot ym. 3.9% - 2% ei sijoittuneet/ Hakeutuneet opiskelemaan Seulontatutkimukset kaikille tietyillä luokka-asteilla + tarvittaessa Oppilashuollon resurssit v.2000 (suluissa suositus) Alle kouluikäisten Neuvolapalvelut perheille -Äitiysneuvolan terv.hoitaja 1/100 synnyttävää (1/80) -Lastenneuvolan terv.hoit. 1/450 alle kouluik. (1/400) Oppilashuoltoryhmän kaltainen verkostotuki puuttuu Kiertävä er.lto 1/870 ph:ssa olevaa lasta (1/500) Oppilashuoltoryhmä - psykologi 1/3400 opp. (1/1000) x) - kuraattori 1/1300 opp. (1/1000) - kouluterv.hoitaja 1/800-1000 opp. (1/700) - koululääkäri (1/pvä/vko/1000 oppilasta) - ei toteudu Opiskelijahuoltoryhmä - kuraattori- ja psykologipalveluja/oppilashuoltoryhmiä ei ole lukioissa - Vaasan ammattiopistossa on joka koulutusalalla - terveydenhoitajan palvelut 1/800-1500 opiskelijaa (1/700) PERUSPALVELUKOKONAISUUDELLA ON MERKITTÄVÄ ROOLI LASTEN JA NUORTEN TERVEEN KASVUN JA KEHITYKSEN TUKEMISESSA SEKÄ OPPIMISVAIKEUKSIEN JA MUIDEN ONGELMIEN VARHAISESSA TUNNISTAMISESSA JA NIIHIN PUUTTUMISESSA LAPSEN JA PERHEEN ARKIYMPÄRISTÖSSÄ. x) päätös kahden psykologin lisäyksestä vuonna 2001 17

5 TAVOITTEET JA EHDOTUKSET OHJELMAN TOTEUTTAMISEKSI 5.1 Tavoitteet ja toimenpiteet Ohjelman periaatteiden mukaan lapsuus nähdään ihmiselle tärkeänä elämänvaiheena, joka on sinällään arvokas. Jokaista lasta tulee kunnioittaa ainutlaatuisena yksilönä huomioiden hänen fyysiset, psyykkiset, sosiaaliset, emotionaaliset, eettiset ja olemassaoloon liittyvät edellytyksensä. Vaasalainen lapsipolitiikka perustuu lapsen oikeuksien kunnioittamiseen. Lapsen oikeuksia ovat: *oikeus osuuteen yhteiskunnan voimavaroista *Oikeus suojeluun ja huolenpitoon *oikeus osallistua ja vaikuttaa itseään koskeviin asioihin Päämääränä on elämäntaitojen hallinta niin, että lapsi oppii ymmärtämään, miten maailma toimii ja itseään osana sitä sekä oppii pohtimaan yhteiskunnan arvomaailmaa. Vaasan lapsi- ja perhepoliittisen ohjelman seuraavat neljä tavoitetta vaikuttavat osaltaan vaasalaisten lasten ja nuorten hyvinvoinnin lisääntymiseen ja syrjäytymisen ehkäisemiseen. Tavoitteet pohjautuvat lasten ja nuorten hyvinvointia ja palveluja koskevaan selvitykseen ja sieltä esille nousseisiin haasteisiin. Ohjelma on vaasalainen lasten palvelusitoumus, jossa sovitaan periaatteet, joiden mukaan Vaasan kaupunki kehittää toimintaansa lasten tarpeet paremmin huomioonottavaksi. Vaasan kaupunki toimii siten, että vaasalaisella lapsella on 1. Oikeus vanhempiin ja aikuisen tukeen Vanhemmilla on ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta, jota palvelut tukevat. Hyvä lapsuus syntyy, kun lapsella on vanhempien ja muiden aikuisten aikaa ja mahdollisuus pitkiin ihmissuhteisiin. Sen järjestämisessä kannustetaan ja tuetaan isiä ja äitejä tekemään valintoja. Toimenpiteinä Vaasan kaupunki 1.1 edistää perheen ja työelämän yhteensovittamista kannustamalla isiä ja äitejä käyttämään perhevapaita, kun lapset ovat pieniä olemalla esimerkillinen työnantaja pienten lasten vanhempien työaikajärjestelyissä ja virkavapauksissa. Lasten hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, ettei hoitopäivä veny kovin pitkäksi ja että perheellä on riittävästi yhteistä aikaa. Perhevapaiden lisäksi sopimukset antavat mahdollisuuksia joustaviin työaikaratkaisuihin kuten työaikapankin luomiseen ja kertyneiden tuntien keräämiseen. Se mahdollistaa pidemmän yhtenäisen vapaan pitämisen pitkien työpäivien vastapainona. (kaikki hallintokunnat) 1.2 järjestää vuosittain toistuvina ikäkausiluennot yhteistyössä MLL:n, seurakunnan ja muiden yhteisöjen kanssa. Vuosittainen toteuttamissuunnitelma on liitteenä 6. (päivähoito, opetusvirasto, seura-kunta, järjestöt) 1.3 toimii yhteistyössä vanhempien kanssa kasvatuskumppanuuden periaatteella lastenneuvoloissa, päivähoidossa, koulussa ja vapaa-aikatoiminnan piirissä tukemalla sosiaalisten verkostojen syntymistä vertaisryhmä- ja perhekahvilatoiminnalla yhteistyössä kolmannen sektorin kanssa pääpainon ollessa neuvoloiden osalta alle 2-vuotiaiden vanhemmat, päivähoidon osalta 3-6-vuotiaiden vanhemmat ja koulun osalta 7-12-vuotiaiden vanhemmat. (toteuttaminen yhteistyössä MLL:n Vartu-projektin ja muiden yhteisöjen sekä terveysviraston, 18