KIRJALLINEN KYSYMYS 413/2007 vp Kela-korvattavat lääkkeet ja perhekohtainen omavastuu Eduskunnan puhemiehelle Joissakin sairauksissa on se tilanne, ettei Kelan korvauksen piirissä oleva lääke anna sitä toivottua tulosta, johon hoidolla pyritään. Tällaisessa tapauksessa hyvinkin kallis lääke jää kokonaan hoidettavan henkilön tai alaikäisen kyseessä ollessa huoltajan maksettavaksi. Vaikka korvaavaa lääkettä ei ole, lääkekustannuksia ei myöskään lasketa vuotuiseen omavastuuseen. Eräällä 11-vuotiaalla tytöllä on maito- sekä muu yliherkkyysallergia ruokatorvessa ja kurkussa, eikä mikään muu auta kuin Pariet-niminen lääke. Kahden kuukauden annos kyseistä lääkettä maksaa lähes 200 euroa, ja kyseessä ei siis ole korvattava lääke. Sen lisäksi kyseisen tytön lääkitykseen kuuluvat Prepulcid- ja Ranixal-nimiset lääkkeet, joista Kela korvaa osan. Reilun puolen vuoden aikana sairausvakuutuksen omavastuita on kertynyt tämän tytön lääkityksen osalta noin 200 euroa. Sen sijaan ilman sairausvakuutuskorvausta hankittuja lääkkeitä on saman ajan sisällä ollut pakko hankkia yli 770 euron edestä. Hoitavan lääkärin käsityksen mukaan Pariet-nimistä lääkettä korvaavaa lääkettä ei ole markkinoilla, joten ainoaksi vaihtoehdoksi on jäänyt se, että tytön vanhemmat kustantavat lääkkeen vaikkapa ruoka- ja vaatemenoista tinkimällä. Kun samassa perheessä on toinenkin lapsi ja äiti, joka joutuu käyttämään suhteellisen paljon lääkkeitä allergiaongelmiinsa, on myös aiheellisesti tullut esille kysymys siitä, eikö sairausvakuutuksen omavastuu voisi olla myös perheen henkilöiden lukumäärään liittyvä perhekohtainen omavastuu. Nykyinen henkilökohtainen omavastuu johtaa suuremmissa perheissä, joissa hoidettavia sairauksia on usealla perheenjäsenellä, todelliseen köyhyysloukkuun. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus ryhtyy, että Pariet-niminen lääke ja muut vastaavat lääkkeet, joille ei ole olemassa korvaavaa tuotetta, otetaan Kela-korvauksen piiriin ja aikooko hallitus ryhtyä toimiin sairausvakuutuskorvausten perhekohtaisen omavastuujärjestelmän kehittämiseksi? Helsingissä 25 päivänä lokakuuta 2007 Esa Lahtela /sd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Esa Lahtelan /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 413/2007 vp: Mihin toimiin hallitus ryhtyy, että Pariet-niminen lääke ja muut vastaavat lääkkeet, joille ei ole olemassa korvaavaa tuotetta, otetaan Kela-korvauksen piiriin ja aikooko hallitus ryhtyä toimiin sairausvakuutuskorvausten perhekohtaisen omavastuujärjestelmän kehittämiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Sairausvakuutuslain mukaan lääkekulujen korvaamisen edellytyksenä on, että lääkkeelle on vahvistettu kohtuullinen tukkuhinta ja peruskorvaus tai erityiskorvaus lääkkeiden hintalautakunnassa. Korvattavuutta ja kohtuullista tukkuhintaa valmisteelle hakee myyntiluvan haltija. Markkinoilla olevan lääkevalmisteen myyntiluvan haltija voi myös olla hakematta valmisteelleen korvattavuutta ja kohtuullista tukkuhintaa ja hinnoitella valmisteensa vapaasti. Lääke jää kokonaan potilaan maksettavaksi, jos myyntiluvan haltija ei hae lääkkeelle korvattavuutta, myyntiluvan haltija poistaa lääkkeen korvausjärjestelmästä tai jos lääkkeiden hintalautakunta ei pääse yhteisymmärrykseen korvattavuudesta ja tukkuhinnasta myyntiluvan haltijan kanssa. Hintalautakunta päättää valmisteen korvattavuudesta sairausvakuutuslain säännösten mukaisesti. Korvausjärjestelmässä ei ole Pariet-valmisteelle samaa vaikuttavaa lääkeainetta sisältävää korvaavaa valmistetta, mutta sen sijaan samalla lailla vaikuttavia, samaan ATC-luokkaan kuuluvia valmisteita on korvausjärjestelmässä useita. Lääkevalmisteen liittäminen sairausvakuutuksen lääkekorvausjärjestelmään perustuu siis lääkevalmisteen myyntiluvan haltijan hakemukseen, ja lääkevalmisteen kuulumisesta korvausjärjestelmään päättää lääkkeiden hintalautakunta. Ministeriöllä tai valtioneuvostolla ole toimivaltaa lääkkeiden hintalautakunnan ratkaisuvaltaan kuuluvassa asiassa. Vuotuisen omavastuujärjestelmän tarkoituksena on varmistaa, että yksittäiselle vakuutetulle tarpeellisesta lääkehoidosta ei aiheutuisi kohtuuttomia kustannuksia. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole, että vuotuinen omavastuu toimisi omana korvausluokkanaan. Sairausvakuutuslain mukaiset vuotuiset omavastuuosuudet niin matkakorvauksissa kuin lääkekorvauksissakin ovat kertyneet aina vakuutettukohtaisesti. Tätä on perusteltu muun muassa korvausperusteen selkeydellä ja oikeudenmukaisuudella. Vuoden 2006 alusta lukien sairausvakuutus ja sen rahoitus jaettiin kahteen osaan: työtulovakuutukseen ja sairaanhoitovakuutukseen. Sairaanhoitovakuutuksen rahoittavat verovaroista valtio ja vakuutusmaksuilla vakuutetut eli työntekijät, yrittäjät ja etuudensaajat. Kumpikin rahoittajaosapuoli rahoittaa puolet kustannuksista, ja mahdolliset rahoitusmuutokset jaetaan niin ikään puoliksi rahoittajaosapuolten kesken. Vuotuiseen omavastuuseen tehtävät muutokset heijastuvat aina myös vakuutusmaksuihin. Järjestelmän muutostarpeita on arvioitava osana suurempaa kokonaisuutta. Näin ollen omavastuun kertymiseen liittyviä kysymyksiä ei ole tarkoituksenmukaista tarkastella erotettuina muusta järjestelmästä, vaan osana laajempaa kehittämistarvearviota. Hallitusohjelman mukai- 2
Ministerin vastaus KK 413/2007 vp Esa Lahtela /sd sesti sosiaali- ja terveydenhuoltoon on tarkoitus luoda oikeudenmukaisempi maksukattojärjestelmä paljon palveluja ja lääkkeitä käyttävien aseman parantamiseksi. Helsingissä 15 päivänä marraskuuta 2007 Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 413/2007 rd undertecknat av riksdagsledamot Esa Lahtela /sd: Vilka åtgärder kommer regeringen att vidta för att läkemedlet Pariet och andra motsvarande läkemedel för vilka det inte finns någon ersättande produkt, ska börja omfattas av ersättning från FPA och ämnar regeringen vidta åtgärder för att utveckla ett familjespecifikt självrisksystem i fråga om ersättningar från sjukförsäkringen? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Enligt sjukförsäkringslagen förutsätter ersättning av läkemedelskostnader att ett skäligt partipris för läkemedlet och grundersättning eller specialersättning har fastställts i läkemedelsprisnämnden. Rätt till ersättning och ett skäligt partipris för preparatet ska sökas av innehavaren till försäljningstillståndet. Innehavaren av försäljningstillståndet till ett läkemedel som finns på marknaden kan också låta bli att ansöka om rätt till ersättning och ett skäligt partipris för sitt preparat, och fritt prissätta preparatet. Läkemedlet betalas i sin helhet av patienten om innehavaren av försäljningstillståndet inte ansöker om rätt till ersättning för preparatet, om innehavaren av försäljningstillståndet avför läkemedlet från ersättningssystemet eller om läkemedelsprisnämnden och innehavaren av försäljningstillståndet inte når samförstånd om rätten till ersättning och partipriset. Läkemedelsprisnämnden fattar beslut om rätt till ersättning för preparat i enlighet med bestämmelserna i sjukförsäkringslagen. I ersättningssystemet finns det för preparatet Pariet inte något ersättande preparat som innehåller samma aktiva substans, men däremot finns det i ersättningssystemet flera preparat som tillhör samma ATC-klass och som verkar på samma sätt. Införandet av ett läkemedelspreparat i sjukförsäkringens system för läkemedelsersättning bygger således på en ansökan av innehavaren av försäljningstillståndet för preparatet, och beslut om att uppta läkemedelspreparat i ersättningssystemet tas av läkemedelsprisnämnden. Varken ministeriet eller statsrådet har befogenheter att påverka ärenden som ingår i läkemedelsprisnämndens beslutanderätt. Syftet med en årlig självrisk är att säkerställa att det för en enskild försäkrad inte ska uppstå oskäliga kostnader för nödvändig läkemedelsbehandling. Syftet är ändå inte att den årliga självrisken ska fungera som en egen ersättningsklass. De årliga självriskandelar som anges i sjukförsäkringslagen i fråga om såväl reseersättningar som läkemedelsersättningar har alltid räknats separat för varje försäkrad. Detta har motiverats bland annat med att ersättningsgrunden på det sättet blir tydlig och rättvis. Sedan ingången av år 2006 är sjukförsäkringen och finansieringen av den uppdelad i två delar: arbetsinkomstförsäkring och sjukvårdsförsäkring. Sjukvårdsförsäkringen finansieras av staten med skattemedel och av de försäkrade, dvs. arbetstagare, företagare och förmånstagare, med försäkringspremier. Vardera finansiären står för hälften var av kostnaderna, och också eventuella förändringar i finansieringen fördelas lika på de båda parterna. Ändringar i den årliga självrisken avspeglas således alltid också i försäkringspremierna. 4
Ministerns svar KK 413/2007 vp Esa Lahtela /sd Behovet av ändringar i systemet måste bedömas som en del av en större helhet. Det är därför inte ändamålsenligt att frågor om hur självrisken ska räknas granskas separat från det övriga systemet, utan som en del av en mera omfattande bedömning av utvecklingsbehoven. I enlighet med regeringsprogrammet har social- och hälsovårdsministeriet för avsikt att skapa ett rättvisare system med avgiftstak för att förbättra ställningen för dem som använder tjänster och läkemedel i stor utsträckning. Helsingfors den 15 november 2007 Social- och hälsovårdsminister Liisa Hyssälä 5