NAISTENKLINIKKA RAKENNUSHISTORIASELVITYS SANNA IHATSU VIRTA-PALASTE-LEINONEN ARKKITEHDIT OY 1

NAISTENKLINIKKA RAKENNUSHISTORIASELVITYS SANNA IHATSU VIRTA-PALASTE-LEINONEN ARKKITEHDIT OY 1

2

RAKENNUSHISTORIASELVITYS SANNA IHATSU VIRTA-PALASTE-LEINONEN ARKKITEHDIT OY 31.8.2011 3

Tilaaja: HUS-Tilakeskus, tilaajan edustaja arkkitehti Salla Itäaho Tekijä: arkkitehti Sanna Ihatsu Virta-Palaste-Leinonen Oy 31.8.2011 4

Sisällys Rakennuksen perustiedot 7 Johdanto 9 Selvityksen tekijät ja tarkoitus 9 Käytetyt lähteet ja arkistot 10 Naistenklinikan arkisto 10 Taustatiedot 12 Naistenklinikan synnytys pitkä ja vaikea kätilönä S.E.Wichmann 14 Rakennushankkeen osapuolet 16 Suunnittelijoiden ja vaikuttajien taustatietoja 16 Johan (Jussi) Edvard Paatela (vuoteen 1906 Pavén) 18 Seth Edvin Wichmann 20 Muut suunnitteluun osallistuneet henkilöt 21 Rakennuksen nykymuodon hahmottuminen 22 Jussi Paatelan suunnitelman kehittyminen 27 Blokkisairaalatyypin kehittyminen paviljonkisairaalatyypistä 30 Kohteen esimerkkirakennuksia 30 Rakennuspaikan valintaan johtaneet seikat 32 Toiminta valmistuneessa rakennuksessa 36 Tilat ja arkkitehtuuri 40 Rakennusmateriaalit, rakennustapa 42 Rakennetekniikka 44 Rakennuksessa käytetyt värit 46 Kalusteet ja sisustus 47 Kustannussäästöjen vaikutus klinikan arkkitehtuuriin 48 Ensimmäinen naistensairaala 50 Kohteen merkitys sairaalasuunnittelulle Suomessa ja maailmalla 51 Sotasairaalavaihe 52 Asuntopula ja suuret ikäluokat ai heuttavat tilanahtautta 54 Naistenklinikan lisärakennus eli L-siipi 56 Kaavallinen tarkastelu 66 Naistenklinikka osana kaupunkikuvaa 66 Myöhemmät muutosvaiheet 68 Muutoksia kiihtyvään tahtiin 70 A-, B, C ja D-osien säilyneisyys 78 Arkistolähteitä 87 Kirjallisuuslähteitä 87 Artikkeleita, puheita, lehtileikkeitä, yms. 87 Sähköiset lähteet 88 Haastattelulähteitä 89 Liitteet 90 Ote vuonna 2006 vahvistetusta asemakaavasta 90 Pienennökset A, B, C ja D siipien lupapiirustuksista 91 Pienennökset L-siiven nykytilannetta kuvaavista pohjapiirustuksista 122 Pienennökset L-siiven alkuperäisistä rakennuslupaleikkauksista ja -julkisivuista 126 Kannen kuva: Naistenklinikka vuonna 1934, Foto Roos, Wichmannien albumi. Takakannen kuva: Potilaiden makuuterassit vuonna 1934, Foto Roos, Wichmannien albumi. Sivun 6 kuva: Ilmakuva Meilahden alueesta 1940-50-luvujen vaihteesta. Juhani Bruunin aineisto. Sivun 8 kuvapari sisääntulopihalta. Vasemman puoleinen kuva Foto Roos, Wichmannien albumi. Ilman viitetietoja olevat kuvat ovat Sanna Ihatsun ottamia. 5

6

Rakennuksen perustiedot KOHDE Helsingin yliopistollinen keskussairaala, Naistenklinikka KATUOSOITE Haartmaninkatu 4, Stenbäckinkatu 9, Helsinki KIINTEISTÖTIEDOT 15-526-2 ASEMAKAAVA Lainvoimaiseksi vahvistettu 21.4.2006 PÄÄRAKENNUKSEN LAAJUUS 25 697brm2 LISÄRAKENNUKSEN LAAJUUS 7 664brm2 NYKYINEN OMISTAJA JA KÄYTTÄJÄ HUS NYKYINEN KÄYTTÖTARKOITUS Synnytys- ja naistentautien sairaala ALUKERÄINEN KÄYTTÖTARKOITUS Synnytys- ja naistentautien sairaala SUOJELUSTATUS Kaavalla suojeltu rakennus, kuuluu RKY-alueeseen. RAKENNUTTAJA Suomen valtio ALKUPERÄISET SUUNNITTELIJAT Jussi Paatela ALKUPERÄISET RAKENTAJAT Pääurakoitsija: K.V.Stén, valvova rakennusmestari J. Saarikoski Louhintatyöt: P.Riipinen Perusmuurin valutyöt: AB Tektor. Vesi ja lämpö: Vatten & Värme AB Ovet ja ikkunat: Pyörä- ja Puuteollisuus OY, Lahti Metalliovet: Jakobstads Mek. Verkstsads AB Kattotyöt galvanoidusta pellistä: Helsingin Takomo OY Lämpöeristys: Insulite Portaat: Asfaltti OY Lemminkäinen Kumilattiat: Finska Gummifabriks AB. Parkettilattiat: S.O.K. Linoleumlattiat: J. Korte Massalattiat: Permantomassaliike Heinonen Maalaustyöt: A. Kaipainen Kaakelilaatat: Åbo Kakelfabrik AB Hissit: Kone OY SUUNNITTELUAIKA 1929-1933 RAKENTAMISAIKA 1932-1934 MERKITTÄVIMMÄT MUUTOKSET 1962, B-osan ullakkokerroksen terassin rakentaminen huonetiloiksi. Eva ja Jaakko Paatela L-osan rakentaminen vuonna 1975, B-osan porrastornin laajennus. Veli Paatela Osastojen peruskorjaukset ja uudelleenjärjestelyt sekä ikkunoiden uusinnat vuosina 1978-2009. Veli ja Jaakko Paatela myöh. Paatela - Paatela & Co, pienemmät muutokset suunniteltu HYKS:n Teknillisessä osastossa Uusimmat muutokset 2000-luvun lopussa suunnitelleet AW2-Arkkitehdit ja Arkkitehtiryhmä Reino Koivula Oy. 7

8

Johdanto Naistenklinikka valmistui vuonna 1934 ja se oli valmistuessaan Suomen ensimmäinen sairaala, jossa naistentaudit ja synnytykset oli yhdistetty samaan sairaalaan. Valmistuessaan se oli ensimmäinen yleinen naistentautien erikoissairaala 1 ja Euroopan suurin synnytys- ja naistentautien klinikka. 2 Naistenklinikan rakennus oli myös ensimmäinen valmistunut varsinainen sairaalarakennus Meilahteen suunnitellun suuren klinikkaryhmän rakennuksista. 3 Museovirasto on luokitellut Meilahden sairaala-alueen valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi (RKY2009) ja Naistenklinikka on merkitty alueen asemakaavassa suojelumerkinnällä sr-2. On syytä huomioida, että vanhimmissa dokumenteissa kerrokset on nimetty kellarikerros, pohjakerros, kerrokset I-IV ja vinttikerros. 1960-luvulla vinttikerroksesta käytetään nimitystä 6. kerros ja 1970-luvusta lähtien kerroksia nimitetään tunneli ja 1-7. kerros. Naistenklinikan käyttötarkoitus on säilynyt alkuperäisenä. Tosin synnytykset ja sektiot ovat siirtyneet vuonna 1975 valmistuneeseen laajennukseen, eli L-siipeen. Sisätilojen osalta käytävät ovat edelleen entisellä paikallaan ja huoneet käytävien molemmin puolin. Huonetilojen osalta rakennuksessa ei ole kovinkaan montaa alkuperäistä väliseinää. Rakennuksen ulkoasu on säilynyt melko muuttumattomana, lukuun ottamatta kattoterassien muuttamista huonetiloiksi ja L-siiven hissejä sekä ikkunoiden uusimista. Ikkunat on uusittu alkuperäistä ikkunaruudutusta mukaillen. Laajennuksen ja muuntamoiden rakentamisen yhteydessä takapiha on menetetty, mutta etupiha puistoalueineen on edelleen jäljellä. Naistenklinikasta on käytössä runsaasti säilynyttä aineistoa: arkistotietoa suunnitteluprosessin etenemisestä, lehtileikkeitä, piirustusmateriaalia ja valokuvamateriaalia. Valokuvamateriaalia on harvinaisen runsaasti käytössä myös rakennuksen rakentamisvaiheesta. Materiaalia on niin runsaasti, että kaiken sen läpikäyminen on vienyt suurimman siivun selvityksen tekoon käytetystä ajasta. Selvityksessä on keskitytty Naistenklinikan vanhimpaan ja kaavalla suojeltuun osaan, eli A, B, C ja D-siipiin. L-siiven osalta on kerrottu lyhyesti taustat, perustiedot ja sen osalta on esitetty suppea nykytilan inventointikuvaus. Selvityksen tekijät ja tarkoitus Tämän rakennushistorian selvityksen tarkoituksena on toimia vuonna 2011-2012 tehtävän L-osan korjauksen ja laajennuksen suunnittelun apuvälineenä. Työtä on tarkoitus jatkaa kommenttikierroksen jälkeen, jotta se palvelisi jatkossa myös Naistenklinikan vuonna 1934 valmistuneen, kaavalla suojellun osan tulevia korjaus- ja muutostöitä. Jatkovaiheessa selvitykseen lisätään tarkempia kuvailuita sisätilojen säilyneisyydestä mm. esittämällä säilyneisyyskaaviot. Työ on tehty Virta Palaste Leinonen Arkkitehdit Oy:ssä ja työn tekijänä on ollut arkkitehti Sanna Ihatsu. Erityiskiitos myös opetushoitaja Leena Vaaralle, joka oli suureksi avuksi tämän selvityksen teossa toimien asiantuntevana oppaana arkistossa, talossa ja synnytysten historiaa käsittelevissä kysymyksissäni! 1 Wichmannin avajaispuhe, NKL kansio 121 2 NKL 75-vuotta 3 Arkkitehti-lehti 10/1934 ja Pakkala Kaija, Meilahden ensimmäiset 9

Käytetyt lähteet ja arkistot Rakennuksen suunnittelua edeltäneistä prosesseista, suunnittelusta, rakentamisesta ja rakennuksen myöhemmistä vaiheista löytyy hyvin paljon aineistoa. Komiteanmietinnöt ja rahoitusaloite valottavat hyvin rakennuksen rakentamispäätökseen johtaneita seikkoja. Kansallisarkistosta löytyy asemapiirroksia Helsingin Yleiseksi sairaalaksi. Materiaalia täydentvät lehtileikkeet ja Wichmannin, Brofeldtin ja Rauramon pitämät puheet, jotka ovat säilyneet Naistenklinikan arkistossa. Suunnitteluprosessia voi tutkia piirustusaineiston perusteella. Tätä kuvaavia piirustuksia löytyy parhaiten Kansallisarkistosta Rakennushallitus II ja III kokoelmista. Vuodelta 1929 on säilynyt ylempää kellarikerrosta kuvaava pohja. Marraskuulta 1930 on säilynyt muutamia julkisivupiirustuksia, pohjapiirrokset ja professorien asuntojen piirustukset. Pari julkisivu- ja leikkauspiirustuskopiota vuodelta 1930 löytyy myös Hus-kiinteistöt Oy:n piirustusarkistosta. Tammikuulta 1931 löytyy suunnitelmat talousrakennuksen tiloista ja sen liittymisestä käytävän avulla sairaalaan. Vuoden 1932 lupapiirustuksista löytyy asemapiirros ja 1:50 mittakaavaiset pohjat Helsingin kaupungin piirustusarkistosta. Kopiosarjat näistä kuvista löytyvät myös Kansallisarkistosta ja Hus-Kiinteistöt Oy:n piirustusarkistosta. Kansallisarkistosta löytyy myös leikkaus 12/1932 sekä 1:200 julkisivut ja leikkaukset, jotka ovat mahdollisesti rakennuslupapiirustukset. Rakennustyön vaiheita kuvaavat hyvin S.E. Wichmannin ja hänen vaimonsa Gertudin ottamat valokuvat, jotka löytyvät Naistenklinikan arkistosta. Työnaikaista suunnittelua ja muutoksia voi tutkia työpiirustusten originaaleista, jotka löytyvät Senaatti-kiinteistöjen arkistosta. Sieltä löytyy myös muutama kalustepiirros sekä työvaiheen pohjapiirustukset, joiden yhteyteen on lisätty huoneprojektioita. Koeeläinrakennuksen suunnitelma 23.5.1933 löytyy Kansallisarkistosta. Huoneselostus sekä luettelo rakennusurakkaan kuuluvista sisustuslaitteista, huonetyypit sekä työ- ja aineselitys löytyvät Hus-Kiinteistöt Oy:n piirustusarkistosta. Valmistuneesta rakennuksesta löytyy runsaasti valokuva-aineistoa. Parhaiten sitä on Naistenklinikan arkistossa, mutta myös Rakennustaiteen museossa. Rakennuksesta on myös Jussi Paatelan Arkkitehti-lehteen kirjoittama artikkeli nro 10/1934. Artikkelin yhteydessä on va- lokuvia sekä piirustukset maantasokerroksesta viidenteen kerrokseen. Ensimmäisistä muutosvaiheista on piirustuksia Kansallisarkistossa, jossa on 31.1.1940 päivätty suunnitelma suojahuoneen rakentamisesta. Sota-ajalta löytyy myös valokuvia Naistenklinikan arkistosta. Vuodesta 1953 alkaen löytyy piirustuksia muutosvaiheista Helsingin rakennusvalvonnan arkistosta. Naistenklinikan arkisto Naistenklinikalla on mittava aineisto klinikan rakennushistoriaan liittyvää aineistoa. Arvokkaimpana siitä voisi mainita Wichmannien kuva-albumin. Arkistoon on lisäksi kerätty muuta valokuva-aineistoa, lehtileikkeitä, eripainoksia, historiikkejä, tilastotietoa, juhla-, läksiäis- ja muistopuheita. Rakennushistorian lisäksi arkistosta löytyy mm. henkilöhistoriaa, klinikan henkilöstön, synnytyksen, kätilöopetuksen ja yliopistollisen opetuksen historiaa. Vanhin aineisto on 1800-luvun alkuvuosikymmeniltä. Kokoelmasta löytyy myös opetusvälineistöä, instrumentteja, toimistovälineitä ja opetustauluja. Sisustuksesta kertoo säilytetyt sairaalakalusteet, -varusteet, -laitteet ja valaisimet. Erityisen hienoja ovat mm. vanhat opetustau- 10

lut, jotka ovat luultavasti 1900-luvun alusta ja kuvaavat sikiön asentoa ennen syntymää. Osa arkiston aineistosta on kuulunut alkuperäisen rakennuksen museoon, jolle oli varattu suurehko huone luentosalin vierestä. Vaikka huonetila oli myöhemmin otettu toimistokäyttöön, niin museon tavarat olivat säilyneet vanhan museon tilaan tehdyssä pienessä varastossa. Naistenklinikalla vuodesta 1974 työskennellyt opetushoitaja Leena Vaara sai työhuoneen varaston vierestä, löysi aineiston ja ymmärsi arvokkaan arkistomateriaalin arvon. Leena Vaara käytti vuosilomansa sekä useita iltoja ja viikonloppuja, että sai materiaalin lajiteltua ja luetteloitua ja siirsi sen turvaan remonttien tieltä. Aineisto on säilytetty ja ylläpidetty harrastuksenomaisesti, koska työ ei varsinaisesti kuulu kenellekään. Leena Vaara jää eläkkeelle vuonna 2012. On tärkeää, että arkiston säilyminen turvataan tämänkin jälkeen! Vaaran työtä tulisi ammattimaisesti jatkaa luetteloimalla ja läpikäymällä aineistoa tarkemmin, lisäksi sille tulisi varata asianmukaiset säilytystilat, mieluiten Naistenklinikalta. > L-siiven leikkausosastokerrokseen on koottu synnytykseen liittyviä instrumentteja eri vuosikymmeniltä. 11

Taustatiedot Ensimmäinen 8-paikkainen synnytyslaitos avattiin kätilökoulutukseen tarkoitettuna Turussa vuonna 1816. Se siirrettiin Helsinkiin vuonna 1833, Engelin piirustusten mukaan rakennettuun pieneen kaksikerroksiseen kivitaloon Snellmaninkatu 14:sta. Helsingin noin 600:sta vuosittain syntyneestä lapsesta noin 200 syntyi tuossa laitoksessa 1850-luvulla. 4 Ahtaiden tilojen ja puutteellisen aseptiikan tietämyksen vuoksi laitoksessa riehui lapsivuodekuumeepidemia 1860-luvulla, jolloin kuolleisuus laitoksessa nousi jopa yli 10%. 5 > Vuorimiehenkadun varrella sijanneen vanhan Kätilöopiston tilat vuonna 1961. HS 13.8.1961. Uusi 40-paikkainen synnytysosasto, joka tunnetaan nykyisin nimellä vanha Kätilöpoisto, perustettiin vuonna 1878 Vuorimiehenkadun varrelle. Koko Suomea tarkasteltaessa laitoshoidossa synnyttäminen oli 1800-luvulla aika harvinaista ja siihen turvautuivat vain kaupunkien varattomat synnyttäjät. 6 Useimmat sairaalassa synnyttäjät olivat piikoja, merimiehen puolisoita tmv. Myös avioliiton ulkopuolella synnyttävät haluttiin sairaaloihin synnyttämään, jotta pystyttiin valvomaan, ettei lasta surmata. 7 1900-luvulla laitossynnytykset kääntyivät nousuun: Vuonna 1900 noin 3%, vuonna 1910 8%, vuonna 1920 12% ja vuonna 1930 20% synnyttivät laitoksissa. Vuonna 1945 puolet synnyttäjistä synnytti laitoksissa. 8 Kätilöpetusta annettiin pienessä 8-paikkaisessa Engelin suunnittelemassa kivitalossa Snellmanninkadulla. Myös lääketieteen kandidaatit saivat opetusta toisinaan siellä ja toisinaan pienillä synnytysosastoilla muiden kliinillisten laitosten sairasosastojen yhteydessä. Vuodesta 1860 lähtien sekä kätilöiden että kandidaattien opetusta annettiin Snellmanninkadulla toimineessa kivirakennuksessa (joka myöhemmin toimi silmäklinikkana ja patologisena osastona). 1920-luvulle tultaessa lääketieteen kehittyminen mahdollisti pienemmän sairastumis- ja kuolleisuusprosentin sairaalasynnytyksissä kuin kotisynnytyksissä, jolloin naiset alkoivat hakeutua sairaaloihin synnyttämään. Sairaalasynnytyksien yleistymiseen vaikuttivat myös aiempaa ahtaammat asunto-olot ja parantuneet sairaskuljetusmahdollisuudet. 9 Aiemmin naistentaudit oli hoidettu kirurgisissa laitoksissa, mutta nyt alettiin esittää, että naistentaudit ja synnytykset tulisi hoitaa samoissa näihin erikoistuneissa laitoksissa, jotka sijoitettaisiin mahdollisimman läheiseen yhteyteen muiden sairaaloiden kanssa. 10 Jo silloisen Vuorimiehenkadun Synnytyslaitoksen (eli vanhan Kätilöopiston) yhteyteen oli suunniteltu myöhemmin sijoitettavaksi naistentautien ja lastenosastot. 11 Niitä ei kuitenkaan koskaan toteutettu, vaan sen sijaan erillinen naistentautien 12

> klinikka toimi 20-luvulla 50 potilaspaikkaisena Unioninkadulla entisen venäläisen sotilassairaalan tiloissa. Sen lisäksi, että klinikka toimi toisella puolella kaupunkia kuin Synnytyslaitos, sotilassairaalaksi suunnitellut klinikkatilat eivät vastanneet kovin hyvin käyttöä: klinikalla ei esimerkiksi ollut lainkaan laboratoriotiloja. Klinikka palveli koko Suomea, koska kunnallisissa sairaaloissa naistentaudit hoidettiin edelleen kirurgisilla osastoilla. 12 1920-30-luvuilla Synnytyslaitoksella (=vanhalla Kätilöopistolla) hoidettiin jopa yli 3000 synnytystä vuosittain, vaikka perustamisvaiheessa sen arveltiin voivan hoitaa 400-600 synnytystä vuodessa. Vaikka sairasvuodepäivät olivat lyhentyneetkin laitoksen perustamisajankohdasta, niin silti Synnytyslaitos oli aivan ylikuormitettu, kun siellä hoidettiin kuusi kertaa suunniteltu määrä potilaita. Sairaanhoitotyön ja yliopistollisen opetuksen antaminen samoissa tiloissa oli lähes mahdotonta. 13 > Vuonna 1901 vanhan Synnytysosasto II tehtiin laajennussuunnitelma, joka kuitenkin jäi toteutumatta. KA RakH II Iea 87. 4 Teräsvuori ja Uusi Suomi 25.9.1953 5 Rauramo 1945 6 Teräsvuori ja Uusi Suomi 25.9.1953 7 Suullinen tieto Leena Vaara ja NKL kansio 121 8 Teräsvuori ja Uusi Suomi 25.9.1953 9 J.J. Chydenius ja J. Whitridge Williams 10 J.J. Chydenius ja J. Whitridge Williams 11 Wichmannin avajaispuhe, NKL kansio 121 12 Komiteanmietintö 11/1926. 13 Wichmannin avajaispuhe, NKL kansio 121 13

Naistenklinikan synnytys pitkä ja vaikea kätilönä S.E.Wichmann Jo vuodesta 1924 alkaen Helsingin yliopiston naistentautien ja synnytysopin professoriksi valittu Seth Edvin Wichmann oli ajanut I Maailmansodan takia kesken jääneen yliopistoklinikoiden rakentamista Meilahden alueella. Wichmann painotti erityisesti naistentautien ja synnytysten yliopistoklinikan rakentamisen tärkeyttä. 14 Hän saikin hallituksen ottamaan vuoden 1925 menoarvioehdotukseen 6 miljoonaa markkaa tätä tarkoitusta varten. 15 Eduskunta kuitenkin hylkäsi ehdotuksen. 16 Vuonna 1926 eduskunta myönsi 3 miljoonaa markkaa, mikä oli liian pieni summa, jotta rakennustyöt olisi voitu aloittaa. 17 Asioiden kehittyessä, valtio ja kaupunki asettivat useita yhteisiä komiteoita, joihin Wichmann kuului, toisiin jäsenenä ja toisiin puheenjohtajana. Alkuperäinen ajatus oli, että valtio rakentaisi ja kaupunki vuokraisi tilat. Komiteatyön perusteella esitettiin kuitenkin että kaupunki rakentaisi klinikat omalle alueelleen ja ne jäisivät muutaman kymmenen vuoden kuluttua Helsingin kaupungin sairaaloiksi. Komiteatyö valmistui vuonna 1933, jonka jälkeen ehdotus hylättiin. 19 Wichmann oli aavistanut, että uusi naistentautien ja synnytysten klinikka voisi jäädä kokonaan toteuttamatta vaikeiden yhteistyökuvioiden takia. Niinpä hän vuonna 1929 ryhtyi taas ajamaan asiaansa omin päin. Hän sai maamme naisvaikuttajat, eduskuntanaiset ja naisyhdistykset asiansa puolelle. 20 14.12.1929 eduskunta myönsi vuodelle 1930 ylimääräiseen menoarvioon 5 miljoonaa markkaa klinikan rakentamiseksi, Meilahden tontille. Niinpä rahaa klinikan Vuonna 1926 valtioneuvosto asetti komitean antamaan lausunnon voitaisiinko valtion ja Helsingin kaupungin välillä saada aikaan yhteistoimintaa Meilahden sairaaloita, lähinnä obstetris-gynekologista sairaalaa, perustettaessa. Komiteaan kuuluivat S.E.Wichmann, G.A. Backman ja Gabr. Palander. Komitea esitti millä tavoin yhteistyö olisi mahdollista, mutta mikäli yhteistyökuviot valtion ja kaupungin välillä osoittautuisivat mahdottomiksi, olisi valtion kuitenkin rakennettava omin päin uusi obstetris-gynekologinen klinikka Meilahden tontille. 18 > Ote rahoitusaloitteesta eduskunnalle 12.9.1932. NKL-arkisto. 14

> rakentamiseen oli yhteensä 8 miljoonaa markkaa vuonna 1926 myönnetyn määrärahan kanssa. Tarvittava lisärahoitus myönnettiin ja niin Naistenklinikan rakennustyöt saatiin keskeytyksettä jatkumaan. Valtioneuvosto vahvisti 25.2.1931 Helsingin yleisen sairaalan naistauti- ja synnytysosaston rakennussuunnitelman, jonka kustannusarvio oli 30 miljoonaa markkaa ja määräsi työt aloitettavaksi kevät-talvella 1932. Vuosittain myönnettäviä määrärahoja kohteen rakentamiseen hallituksen menoarviossa oli aivan liian niukasti (8milj. mk + työllisyysmäärärahoja 600 000mk). Tämä olisi tarkoittanut sitä, että jo aloitettua sairaalarakennusta ei olisi voitu rakentaa yhteen mittaan vaan työt olisivat keskeytyneet. Töiden keskeytymisuhasta suivaantunut joukko naiskansanedustajia yli puoluerajojen ja myös monta mieskansanedustajaa tekivät Miina Sillanpään johdolla rahoitusaloitteen lisämäärärahan osoittamisesta Helsingin yleisen sairaalan naistauti- ja synnytysosaston rakentamiseen. Aloitteen loppuponnessa toivottiin, että eduskunta päättäisi ottaa vuoden 1933 tulo- ja menoarvioon Helsingin yleisen sairaalan naistauti- ja synnytysosaston rakentamiseen hallituksen ehdottaman riittämättömän 8 miljoonan markan lisäksi tarvittavat 12,4 miljoonaa. 21 Onneksi Wichmann oli kaukaa viisas ja oli tajunnut, että Naistenklinikan rakentaminen tulee erottaa omaksi hankkeeksi, eikä jäänyt odottelemaan Helsingin ja valtion yhteistyön syntymistä. Valtio ja Helsingin kaupunki allekirjoittivat sopimuksen Helsingin yleisen sairaalan perustamisesta Meilahteen kesäkuussa 1938. Yhteistyö alkoi kangerrellen mm. sotavuosien takia ja vain osa klinikkarakennuksista oli valmiina tai rakenteilla määräaikaan, eli vuoteen 1950 mennessä. Helsingin alueiden yliopistollinen keskussairaala eli HYKS perustettiin 1.3.1958. 22 14 Henttonen: Kansakunnan parhaaksi, s. 80 15 Komiteamietintö N:o 11 1926 16 Valtiopäivät 1929, Eduskunnan talousvaliokunta Helsingissä 15.3.1929 N:o 2 Valtiovarainvaliokunnalle 17 Komiteamietintö N:o 11 1926 Valtioneuvostolle 18 Komiteamietintö N:o 11 1926 Valtioneuvostolle 19 Brofeldtin muistopuhe 1941 NKL, kansio 071 20 Brofeldtin muistopuhe 1941 NKL, kansio 071 21 Rahoitusaloite eduskunnalle 12.9.1932 22 http://www.hus.fi/default.asp?path=1,46,19673,19680, 20857 S. E. Wichmann rakennustyömaalla töiden alkaessa vuonna 1932. Kuva Wichmannien albumista. 15

Rakennushankkeen osapuolet Naistenklinikan rakennuttajana toimi Suomen valtio. Sisäasiainministeriön alaisuudessa toiminut yleisten rakennusten ylihallitus oli vastannut valtion sairaalasuunnittelusta ja rakentamisesta vuoteen 1931 saakka, jonka jälkeen sairaalasuunnittelu siirtyi niin ikään sisäasiainministeriön alaisuudessa toimivalle Lääkintöhallituksen rakennustoimistolle. Naistenklinikan suunnittelu ajoittuu juuri tuohon murrosvaiheeseen, kun sairaalasuunnittelu siirrettiin Lääkintöhallituksen alaisuuteen. 23 Sisäasiainministeriö hyväksyi Paatelan palkkaamisen Lääkintöhallituksen arkkitehdiksi syksyllä 1929. Hän toimi rakennuksen pääsuunnittelijana. 24 kuuluivat Paatela, Horelli ja Wichmann. Vuodesta 1932 eteenpäin rakennustoimikuntaan ja työvaliokuntaan kutsuttiin myös Laimi Lovisa Leidenius. 25 Siirtymävaiheesta kertoo myös se, että osa alkuperäisistä työpiirustuksista on rakennushallituksessn signeeraamia. Suunnittelijoiden ja vaikuttajien taustatietoja Rakennuksen suunnittelijoina oli paljon sairaalan henkilökuntaa ja he olivat poikkeuksellisen sitoutuneita suunnitteluprosessiin. Haluttiin yhdessä ponnistella tärkeän asian puolesta; suomalaisen naisen, äidin ja lapsen parhaaksi. Siirtymävaiheesta kertoo huhtikuussa 1930 perustetun rakennustoimikunnan edustus. Mukana oli sekä lääkintöhallituksen, että yleisten rakennusten ylihallituksen jäseniä. Rakennustoimikunnan puheenjohtajana toimi Lääkintöhallituksen lääkintöneuvos Edvard Johan Horelli ja muina jäseninä olivat Lääkintöhallituksen arkkitehti Jussi Paatela, Helsingin yleisen sairaalan naistautiosaston ja synnytysosaston ylilääkäri, professori Seth Edvin Wichmann ja Helsingin yleisen sairaaloiden hallituksen puheenjohtaja Väinö Grönholm, Yleisten rakennusten ylihallituksen insinööri Jaakko Ilmari Packalén, Yleisten rakennusten ylihallituksen arkkitehti Väinö Vähäkallio. Työvaliokuntaan Sellaisen sairaalarakennuksen suunnittelu, jollaista Suomeen ei vielä ollut rakennettu, vaati erityisalan tietämystä, jota oli intensiivisesti suunnitteluprosessiin osallistuneella S.E. Wichmannilla sekä Laimi Leideniuksella. Myös Paatelan valintaan Naistenklinikan arkkitehdiksi vaikuttivat hänen aikaisemmat saavutuksensa suurten sairaalahankkeiden suunnittelijana. Paatela, Wichmann ja Leidenius olivat myös kaikki hankkineet runsaasti kokemusta ulkomailla, Wichmann työskennellessään Saksassa, Leidenius ja Paatela tehden opintomatkoja Euroopassa. 26 > Laimi Lovisa Leidenius, Suomen ensimmäinen naisprofessori. Leidenius osallistui suunnitteluprosessiin. Hänen panoksensa oli varmasti suurempi, kuin historiadokumenteissa on kuvattu, mutta hän jäi naisena Wichmannin varjoon. 16

< Rakennustöiden alkuvaihe vuonna 1932. Tunnelin kaivaminen vanhalta talousrakennukselta ja pannuhuoneelta tehtiin heti rakennustöiden alkuvaiheessa. Kuva Wichmaanien albumi. 23 Henttonen; Kansakunnan parhaaksi, s.141-145 24 Henttonen; Kansakunnan parhaaksi, s.142 ja 180 25 Arkkitehti-lehti nro 10 1934 ja Henttonen; Kansakunnan parhaaksi, s.142 ja 180 26 Suomen rakennustaiteen museo, arkkitehtiesittely, Jussi Paatela, Henttonen; Kansakunnan parhaaksi, s.88-89 ja ja Brofeldtin muistopuhe 1941 NKL kansio 071 17

Johan (Jussi) Edvard Paatela (vuoteen 1906 Pavén) Arkkitehti Jussi Paatela toimi Naistenklinikan pääsuunnittelijana vuosina 1929-32. Jussi Paatela tunnetaan lukuisista sairaalasuunnitelmistaan sekä toiminnastaan uusien arkkitehtuurisukupolvien kasvattajana. > Vuonna 1929 valmistunut Jussi Paatelan suunnittelema Kinkomaan keuhkotautiparantola Muuramessa edustaa vielä klassismin muotokieltä. Kuva: http://commons.wikimedia.org/wiki/file:kinkomaahospital5. jpg.jpg?uselang=fi#globalusage, kuvaaja Kimmo Virtanen. Kuvan muokkaus kuvatiedoissa annetulla luvalla Sanna Ihatsu. > Jussi Paatela, kuva Suomen rakennustaiteen museo, arkkitehtiesittely Jussi Paatela. Jussi Edvard Paatela (1886-1962) syntyi Helsingin pitäjässä. Hän valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1911. Paatela toimi valmistumisen jälkeen Tampereen teknillisen opiston opettajana. Vuonna 1918 hänet palkattiin Maataloushallituksen arkkitehdiksi, jossa virassa hän toimi vuoteen 1923 saakka. Sen jälkeen hän toimi Teknillisen korkeakoulun rakennusopin lehtorina vuoteen 1930 saakka ja sen jälkeen oppiaineen professorina aina vuoteen 1949 saakka, jolloin hän jäi eläkkeelle. Paatela toimi myös Teknillisen koulun rehtorina vuosina 1943-1946. 27 Jussi Paatelan nuorempi veli, Toivo Paatela, valmistui myös arkkitehdiksi kolme vuotta veljeään myöhemmin ja veljekset perustivat vuonna 1919 oman arkkitehtitoimiston. Virkatyön ohessa veljekset tekivät toimistonsa kautta huomattavan paljon kilpailutöitä. Useisiin kilpailuihin he osallistuivat kolmellakin ehdotuksella: mo- 18

> Vuonna 1932 valmistunut Jussi ja Toivo Paatelen suunnittelema Päivärinteen parantola Muhoksella on jo selkeästi funktionalismia. Kuva http:// wapedia.mobi/fi/tiedosto:paivarinne_sanatorium_2006_08_26.jpg. lemmat veljekset tekivät oman ehdotuksensa ja lisäksi tehtiin vielä yksi yhteinen ehdotus. Merkittävimpiä kilpailuvoittoja toimiston töistä olivat mm. Yliopiston laitoksen kutsukilpailu vuonna 1926, Etelä-Uudenmaan keuhkotautiparantolan kutsukilpailu vuonna 1927 ja Keski- Suomen eli Kinkomaan parantolan kutsukilpailu vuonna 1927. 28 suunniteltu Metsätalo (1937). Vielä eläkkeellä ollessaan Paatela jatkoi suunnittelutyötä, suunnitellen mm. Ahvenanmaan keskussairaalan (1953), Pohjois-Karjalan keskussairaalan yhdessä arkkitehti Olli Pöyryn kanssa ja Yleisradion toimitalo Helsinkiin (1952) yhdessä poikansa Veli Paatelan sekä arkkitehti Reino Koivulan kanssa. 31 Vuonna 1929 Lääkintöhallitus palkkasi arkkitehti Jussi Paatelan suunnittelemaan Helsingin yleisen sairaalan synnytys- ja naistentautien klinikkaa Meilahteen. 29 Paatela toimi Lääkintöhallituksen rakennusosaston päällikkönä vuosina 1930-1936. Lääkintöhallituksessa hän laati Naistenklinikan suunnitelmien lisäksi vuonna 1932 Mikkelin lääninsairaalan ja vuonna 1933 Turun lääninsairaalan ja Porin yleisen sairaalan suunnitelmat. 30 Veljensä Toivo Paatelan kanssa hän suunnitteli Hämeenlinnaan Ahveniston parantolan vuonna 1929, jonka jälkeen veljekset jatkoivat työskentelyään kumpikin tahoillaan Jussi Paatelan suunnitellessa mm. SPR:n sairaalan Helsinkiin (1931), Kiljavannummen parantolan (1936), Helsingin sisätautien ja kirurgisen klinikan ja Muurolan keuhkotautiparantolan. Tunnetuin Paatelan suunnittelemista, muista kuin sairaalarakennuksista, on Helsingin yliopistolle Jussi Paatelan pojat Veli ja Jaakko Paatela ryhtyivät myös arkkitehdeiksi. Naistenklinikalla tehdyt myöhemmät muutokset ovat pääosin nuorempien Paatelan suvun edustajien suunnittelemia. Naistenklinikan vuonna 1975 rakennettu laajennus, eli L-siipi, on Arkkitehtitoimisto Veli ja Jaakko Paatelan suunnittelema. 27 Henttonen, Kansakunnan parhaaksi s. 343-344 ja Suomen rakennustaiteen museo, arkkitehtiesittely, Jussi Paatela. 28 Henttonen, Kansakunnan parhaaksi s. 343-344 ja Suomen rakennustaiteen museo, arkkitehtiesittely, Jussi Paatela 29 Ea191 Sisäministeriön arkisto, saapuneiden kirjeiden diaari, 17.12.1929 413/ 459 30 Henttonen, Kansakunnan parhaaksi s. 343-344 ja Suomen rakennustaiteen museo, arkkitehtiesittely, Jussi Paatela. 31 Henttonen, Kansakunnan parhaaksi s. 343-344 ja Suomen rakennustaiteen museo, arkkitehtiesittely, Jussi Paatela. 19

> Seth Edvin Wichmann Seth Edvin Wichmann oli tärkein vaikuttaja Naistenklinikan synnyssä. Hän taisteli tarmokkaasti, vastoinkäymisistä lannistumatta, klinikan rakentamisen puolesta, ajaen asiaa eduskunta-aloitteiden ja erilaisten työryhmien kautta. Hän myös osallistui sairaalan suunnitteluun hyvin merkittävällä panoksella. Professori Wichmann toimi myös Naistenklinikan I ja III klinikan ylilääkärinä. kehitteli uusia gynegologisia instrumenttejä. Naistenklinikan valmistuttua hän siirtyi sen johtajaksi ja I ja III naistentauti- ja synnytysosaston ylilääkäriksi. S.E. Wichmann kuoli jo 54-vuotiaana, vain viisi vuotta Naistenklinikan valmistumisen jälkeen. Voisi jopa sanoa, että työlleen omistautunut Wichmann uhrasi terveytensä Naistenklinikalle. 32 Pyhäjoella syntynyt professori Seth Edvin Wichmann (1885-1939) suoritti lääketieteen kandidaattitutkinnon vuonna 1907 ja lisensiaattitutkinnon vuonna 1912. Hän väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtorinarvoa varten lisämunasarjojen kasvaimia koskevasta tutkimuksesta ja vuonna 1913 hänet nimitettiin Helsingin yleisen sairaalan naistentauti- ja synnytysopin dosentiksi ja kolme vuotta myöhemmin apulaisopettajaksi. Vuonna 1924 hänet nimitettiin kyseisten aineiden professoriksi ja Helsingin yleisen sairaalan naistautiosaston ja synnytysosaston ylilääkäriksi. Wichmannin kehittelemät synnytyspihdit Naistenklinikan instrumentti-vitriinistä. Pihdit tunnetaan hyvin nykyisinkin. > Seth Edvin Wichmann, NKL-kuva-arkisto. Wichmannin kiinnostus tekniikkaan ja ongelmanratkaisuun käy ilmi siitä, että hän opiskeli ennen lääketieteen opintoja vuoden verran Teknillisen korkeakoulun konerakennusosastolla ja siitä että hän lääkärinä toimiessaan 20

Muut suunnitteluun osallistuneet henkilöt Laimi Lovisa Leidenius kuului Wichmannin ohella sekä Naistenklinikan rakennustoimikuntaan, että työvaliokuntaan, mikä osoittaa, että hänellä oli aktiivinen rooli suunnittelussa. Leidenius kutsuttiin toimikuntaan ja valiokuntaan vuonna 1932, 33 joten hänen panoksensa lienee enemmän työmaa-aikaisessa suunnittelussa, jolloin suunniteltiin sisustusmateriaaleja, kiinteitä sisustuksia ja irtokalusteita. Leideniusta ehdotettiin rakennustoimikunnan jäseneksi jo vuonna 1930, mutta hänen tilalleen valittiinkin insinööri J.I. Packlén. Luultavasti Leideniusta ei tuolloin otettu mukaan rakennustoimikuntaan vain siksi, että hän oli nainen. Ironista, kun kyseessä oli kuitenkin naisille suunnattu rakennus. Vuonna 1932 hänen määräämistä rakennus- ja työvaliokunnan jäseneksi perusteltiin hänen erityisellä perehtyneisyydellään ulkomaisiin synnytyslaitoksiin. 34 klinikan ylilääkärinä kuolemaansa saakka. Leidenius kuoli 61-vuotiaana, marraskuussa 1938, Wichmannin lailla, työstressin aiheuttamiin vaivoihin. 36 Myös hoitohenkilökuntaa oli mukana suunnitteluprosessissa. Wichmannin pitämän Naistenklinikan avajaispuheen mukaan ylihoitajatar neiti Sipola ja ylikätilö neiti Vuorjoki olivat alunpitäen olleet mukana sairaalaa suunniteltaessa, sitä sisustettaessa, hankinnoissa ja kaikessa järjestelytyössä. Oman, sinänsä raskaan ylihoitajatartyönsä ohella, he ovat korvauksetta ja kiitoksetta panneet yön tunnit lisäksi päivätyöhön ja tehneet korvaamattoman arvokkaan työn lopputuloksen aikaansaamiseksi. 37 Jussi Paatela mainitsee Arkkitehti-lehden artikkelissaan, että avustavina suunnittelijoina toimivat pääasiassa Lääkintöhallituksen arkkitehdit Toivo Löyskä ja Pauli Laaksonen. 38 > > Ylikätilö Kersti Vuorjoki ja ylihoitaja Alina Sipola, NKL kuva-arkisto. Leideniuksesta tuli ensimmäinen nainen lääketieteen professorina Suomessa ja Pohjoismaissa kun hänet nimitettiin vuonna 1930 synnytysten ja naistentautien toisen vakinaisen professorin virkaan, jota hän oli hoitanut sitä ennen runsaan vuoden ajan. Toista saman erikoisalan virkaa hoiti professori S.E. Wichmann (1885 1939). 35 Naistenklinikan valmistuttua Leidenius toimi klinikan 2. synnytysten ja naistentautien Naistenklinikan värityksen on suunnitellut koristemaalari Eino Kauria (ks. lisää s. 48). Työselostuksen mukaan urakoitsijan velvollisuutena oli teettää rakennepiirustukset ja laskelmat rakennuttajan hyväksymällä ammattimiehellä. 39 32 Uusi Suomi 24.7.1939 muistokirjoitus ja Brofeldtin muistopuhe 1941 NKL-arkisto kansio 071 33 Henttonen; Kansakunnan parhaaksi, s.180-182 34 Henttonen; Kansakunnan parhaaksi, s.88-89 35 Forsius Arno, Ihmisiä lääketieteen historiassa, http://www.saunalahti.fi/arnoldus/leideniu.html 36 Forsius Arno, Ihmisiä lääketieteen historiassa, http://www.saunalahti.fi/arnoldus/leideniu.html 37 Ilmeisesti avajaispuheluonnos, NKL, kansio 121 38 Arkkitehti-lehti nro 10 1934 39 Työselostus 21

Rakennuksen nykymuodon hahmottuminen Ensimmäiset luonnokset rakennuksen muodosta ja sijainnista ovat 1910-luvulla tehdyt suunnitelmat Helsingin yleisen sairaalan sijoittamisesta. Sijoitussuunnitelmia on useita ja niitä on nimetty arkkitehtien Schjerfbeck, Saarinen ja Tarjanne suunnittelemiksi. Kaikissa näissä suunnitelmissa synnytys- ja naistentaudit olivat yhdistetty ja sijoitettu H-pohjamuotoiseen rakennukseen tontin länsikulmaan. 40 1910-luvulla laativat kaksi ulkomailta Suomeen kutsuttua sairaalasuunnitteluun erikoistunutta arkkitehtia Carl Schleicher ja Schüll Düren luonnoksia klinikasta. Heidän luonnoksensa rakennuksesta on niin ikään H-pohjamuotoa noudattava, klassistinen muotokieleltään. H:n toiseen pystyviivaan on sijoitettu naistentautien osasto sekä gynekologinen poliklinikka ja toiseen synnytysosasto. Hissi- ja porrasryhmät on sijoitettu H:n pysty- ja vaakaviivojen yhtymäkohtaan sekä vaakaviivan keskelle. 41 Yleisten rakennusten ylihallituksen lääkintälaitosten rakentamisesta vastaava arkkitehti E.A.Kranck teki alueelle uuden asemakaavan ja suunnitelman obstetris-gynekologista klinikkaa varten. Asemakaava esiteltiin Finska Läkaresällskapets Handligasr-lehdessä vuonna 1920 Eliel Saarisen suunnitelma Helsingin yleisen sairaalan sijoittamisesta Meilahden alueelle. Synnytys- ja naistentautien klinikka ympyröity. KA RakH II Iea 115. 22

ja lehdessä on myös E.A.Kranckin kirjoittama artikkeli, jossa kuvataan obstetris-gynekologisen klinikan suunnitelmia. Itse piirustuksia ei löydy Kansallisarkiston Yleisten rakennusten ylihallituksen piirustuskokoelmasta. Asemapiirroksen mukaan rakennus on sijoitettu edelleen tontin länsikulmaan, mutta sen pohjamuoto on muutettu kaakkoon aukeavaksi C-muodoksi. Kranckin kuvauksen mukaan obstetris-gynekologinen klinikka on nelikerroksinen ja siinä on 100 paikkaa synnyttäjille ja 50 paikkaa naistentauteja varten. Kätilöille, hoitajille, kandidaateille, amanuenseille ja palveluskunnalle oli varattu asuntoja eri kerroksiin. 42 17.9.1929 Sisäasianministeriö valtuutti Lääkintöhallituksen ryhtymään valmisteleviin toimenpiteisiin uuden synnytys- ja naistentautien klinikan yleissuunnitelman laatimiseksi Meilahden Yliopistoklinikka-tontille. Lääkintöhallitus palkkasi arkkitehti Jussi Paatelan tekemään kyseisen suunnitelman. Vuoden loppuun mennessä Paatela oli tehnyt ainakin sijoitussuunnitelman varsin seikkaperäisine piirustusluonnoksineen. 43 Magnus Schjerfbeck suunnitelma Helsingin yleisen sairaalan sijoittamisesta Meilahden alueelle. Synnytys- ja naistentautien klinikka ympyröity. KA RakH II Iea 115. 40 RakH II Iea 115:6-14 41 Komiteanmietintö 11/1926 ja RakH II Iea 118:1-7 42 Finska Läkaresällskapets Handlingar 1920, 1919 päivätty suunnitelma 43 Ea191 Sisäministeriön arkisto, saapuneiden kirjeiden diaari, 17.12.1929 413/ 459 23

Ulkomailta Suomeen kutsuttujen sairaalasuunnitteluun erikoistuneiden arkkitehtien Carl Schleicher ja Schüll Düren luonnos klinikasta 1910-luvulta. KA RakH II Iea 118. < > Jussi Paatelan ensimmäinen luonnos synnytys- ja naistentautien klinikasta vuodelta 1929. Tuolta ajalta on säilynyt vain ylempi kellarikerros. KA RakH II Iea 122:1. 24

25

26

Jussi Paatelan suunnitelman kehittyminen Naistenklinikan ensimmäisistä Paatelan tekemistä suunnitelmista on säilynyt vain yksi piirustus, ylempi kellarikerros, vuodelta 1929. Vuoden loppuun mennessä Paatela oli kuitenkin jo tehnyt ainakin sijoitussuunnitelman varsin seikkaperäisine piirustusluonnoksineen. Tuolloin tehdyt suunnitelmat lähetettiin Wichmannin ulkomaisille kollegoille lausunnoille. Säilyneen pohjapiirroksen perusteella Paatela päätti pitäytyä jo 1900-luvun alussa esitetyssä H-pohjamuodossa. Paatelan suunnitelmassa kuitenkin H:n pystyviiva mukailee viereistä katua ja hissit ja porrashuoneet olivat H:n viivojen risteyskohdissa. 44 Suurin eroavaisuus toteutuneeseen ratkaisuun oli, että professorien asuinrakennukset oli sijoitettu A- ja C-siipien kaakkoispäätyihin. 45 Asuinsiipien sijoittelu saattoi olla peräisin E.A. Kranckin vuonna 1919 tekemästä suunnitelmasta. 46 Wichmann ja Paatela kävivät tutustumassa ulkomaisiin sairaalakohteisiin tammikuussa 1930. 47 Rakennuksesta löytyvät pohjapiirustukset, leikkauksia ja julkisivuja, jotka ovat päivätty marraskuulle 1930, eli sarja lienee se, joka tehtiin opintomatkan perusteella saatujen kokemusten ja kommenttien perusteella. Sen jälkeen Paatela ainakin muutti professorien asuinrakennuksen omaksi kaksikerroksiseksi asuinsiiveksi kadun varteen, C-siiven jatkeeksi. 48 Tammikuulta 1931 löytyy piirustus, joka kuvaa vanhaan talousrakennukseen tehtäviä muutoksia ja sen liittymistä yhdyskäytävän avulla Naistenklinikan rakennukseen. 49 Joulukuulta 1932 rakennuksesta löytyy asemapiirros, kaikkien kerrosten piirustukset, julkisivuja ja leikkauksia. Vertailemalla näitä marraskuun 1930-piirustuksiin voidaan todeta, että C-siiven aiemmin kuusikerroksisesta luento- ja leikkaustilat sisältävä osa madallettiin nelikerroksiseksi ja luentosalin ulokkeellista sijoittelua muutettiin rakennusrungon suuntaiseksi. Myös muita rakennuksen päärungosta poikkeavia ulokkeita poistettiin, kuten luentosalin ja professorien asunnon puolipyöreä porras, A-siiven päädyn, pääsisäänkäynnin ja pääsisäänkäynnin portaan vieressä olevat ulokkeet. Lisäksi professorien asuntorakennuksen kokoa pienennettiin. 50 Myös ikkunoiden jaotus muuttui kun vertaillaan vuoden 1930 ja 1932 suunnitelmia. Vanhemmissa suunnitelmissa ikkuna-aukot olivat leveitä, pääosin kolme samansuuruista ja pystysuuntaista ikkunaruutua vierekkäin ikkuna-aukkoon ryhmiteltynä. Uudemmassa suunnitelmassa käytettiin kapeampaa ja korkeampaa aukkoa, johon oli sommiteltu iso ikkuna ja kaksi pienempää tuuletusikkunaa, toinen ison ruudun alle ja toinen sen viereen. Uudempiin suunnitelmiin lisättiin funktionalismille tyypillisiä laiva-aiheita: pyöreitä ikkunoita ja putkikaiteita sekä laivan kantta muistuttavat makuuterassi. 51 < Jussi Paatelan luonnos 1. kerroksesta marraskuulta 1930. Suunnitelmaan ympyröidyt kohdat ovat suurimpia eroavaisuuksia toteutussuunnitelmaan nähden. KA RakH III Iaa 1738-1739. 44 RakH II Iea 122:1, RakH II Iea 115:6-14 ja RakH II Iea 118:1-7 45 RakH II Iea 122:1 46 RakH II Iea 122:1 ja Finska Läkaresällskapets Handlingar 1920, 1919 päivätty suunnitelma 47 Ea191 Sisäministeriön arkisto, saapuneiden kirjeiden diaari, 17.12.1929 413/ 459 48 RakH III Iaa 1738-1739 49 RakH III Iaa 1732 50 RakH III Iaa 1738-1739 ja NKL Hus-Kiinteistöt piirustusarkisto 51 RakH III Iaa 1738-1739 ja NKL Hus-Kiinteistöt piirustusarkisto 27

28

<< Jussi Paatelan marraskuulle 1930 päivätyt julkisivut. Aukotus poikkeaa toteutuneesta (ks. liitteet) ja professorien asuinsiipi on toteutunutta suurempi. NKLpiirustusarkisto. < < Jussi Paatelan marraskuulle 1930 päivätyt leikkaus. Luentosalin rakennusvolyymi oli suunnattu kadulle päin (vertailu toteutuneeseen, ks. liitteet). NKL-piirustusarkisto. Muutoksista rakennusvolyymin pienentäminen luentosalipäädyssä johtui todennäköisesti pyrkimyksestä kustannussäästöihin, ehkä myös osin erkkerien ja ulokkeiden poistaminenkin. Toisaalta tämä saattoi olla myös pyrkimystä tyylillisesti yksinkertaisempaan muotokieleen. Petra Havu on gradussaan pitänyt ikkuna-aukkojen muutoksia vanhanaikaistavina ja kustannussäästöihin perustuvina. 52 Professori S.A. Brofeldt kuvaili pitkää ja huolellista suunnitteluprosessia Wichmannin muistopuheessaan: Klinikan sisäinen jaotus, sen sisustus ja sen erikoiskojeisto oli yksityiskohtaisesti harkittu, tarvittaessa uudelleen suunniteltu ja ratkaistu ja loistavasti suoritettu. 53 52 Petra Havu, s. 29-31 53 Brofeldtin muistopuhe 1941 NKL kansio 071 29

Blokkisairaalatyypin kehittyminen paviljonkisairaalatyypistä Naistenklinikka edustaa nk. blokkisairaalatyyppiä. Siinä sairaalatoiminnot keskittyvät yhteen rakennukseen, jossa osastot rakennetaan keskitetysti päällekkäin. Blokkisairaalavaihetta edelsi nk. paviljonkisairaalavaihe, jossa rakennusten eri toiminnot sijoitettiin eri rakennuksiin. 54 Ajattelu perustui miasmateoriaan, jonka mukaan taudit aiheutuivat epäpuhtaasta ja pilaantuneesta ilmasta. Paviljonkimainen sijoittelu mahdollisti läpitalon tuuletuksen ja ilman liikkumisen rakennusten väleissä, mitä pidettiin terveellisenä. 55 Vuorimiehenkadulla, Kaulushaikaran korttelissa sijaitsivat 1878 valmistuneet vanhan Kätilöopiston tilat. Ne edustivat vanhempaa paviljonkisairaalatyyppiä, joissa erilliset sairaalarakennukset muodostivat aksiaalisen sommitelman. Eri toiminnot ja eri osastot sijoitettiin omiin rakennuksiinsa. 56 Rakennusten sijoittaminen meren rannalla olevalle kalliolle tuki myös tätä raikkaan ja puhtaan meri-ilman saamisen ajatusta. 57 30 Blokkisairaalatyyppi kehittyi edeltäjästään paviljonkisairaalasta, kun lääketieteelliset syyt eivät enää puoltaneet paviljonkiajattelua. Lääketieteessä alettiin luopua käsityksestä, että tunkkainen, paikallaan seisova ilma aiheuttaa tauteja, 58 kun Louis Pasteur osoitti mikrobit tautien tartunnan lähteiksi ja Joseph Lister keksi parantaa leikkaussalin aseptiikkaa fenolilla. 59 Blokkityypissä tultiin toimeen pienemmällä hoitohenkilömäärällä ja myös käyttökustannukset olivat pienemmät. Lisäksi kaupunkien kallistunut tonttimaa vaikutti siihen, että maa-alueet haluttiin tehokkaampaan käyttöön. Uuden blokkityyppisen sairaalan kehittymisen edellytykset olivat teräs-betoniteknikoiden ja hissien kehittyminen. 60 Kohteen esimerkkirakennuksia I Maailmansodan jälkeen eurooppalaisen sairaalarakentamisen esikuvana toimi Yhdysvallat (Montreal, Boston, Baltimore, Cleveland, Iowa City). Siellä oli omaksuttu keskitetty ja vertikaali tapa rakentaa klinikoita. Näin saavutettiin edullisimmat rakennus- ja käyttökustannukset. Euroopan maista Saksa omaksui ensin uudenlaisen sairaalatyypin. 61 1920-30-luvuilla oli tavallista, että suurien suunnittelutöiden alkaessa arkkitehdit matkustivat ulkomaille tutustumaan vastaavanlaisiin kohteisiin. 62 Niinpä Naistenklinikan suunnittelutyön käynnistyessä Wichmann ja Paatela hakivat Sisäasianministeriöltä apurahaa voidakseen tutustua Tanskan, Saksan ja Sveitsin parhaimpiin gynegologisiin ja obstetrisiin yliopistoklinikoihin. 63 Apurahahakemuksen liitteenä olevan matkasuunnitelman mukaan miehet suunnittelivat menevänsä Berliiniin tutustumaan salaneuvos Stöckelin johdolla tehtäviin uudelleenrakennussuunnitelmiin sekä Stöckelin johdolla juuri toteutettuun klinikkaan Leipzigissä. Sen lisäksi oli tarkoitus matkustaa Zürichin kautta Baseliin, jossa oli juuri perustettu saman suuruinen klinikka. Tarkoitus oli tutustua Düsseldorfin uudenaikaisiin sairaaloihin sekä Münsterin, Hampurin ja Kielin klinikoihin sekä Kööpenhaminan valmiisiin ja rakenteilla oleviin sairaaloihin. Malmössä, Tukholmassa ja Lundissa oli tarkoitus käydä lähinnä tapaamassa sikäläisten klinikoiden johtajia ja asiantuntijoita, ei niinkään ottamassa mallia heidän melko vanhanaikaisista rakennuksista. Naistenklinikasta tehdyt luonnokset oli lähetetty ulkomaalaisille sairaalanjohtajille ja matkan yksi tehtävä oli saada heidän lausunnot suunnitelmasta. 64

On ilmeistä, että Naistenklinikan lähimpänä esikuvana on ollut Leipzigiin vuonna 1928 valmistunut Yliopistollinen Naistensairaala. Sen johtajana toimi salaneuvos, professori Walter Stöckel vuosina 1926-1951. Hän oli myös mukana Leipzigin sairaalarakennuksen suunnittelutyössä, jossa arkkitehtinä toimi Oskar Kramer. 65 Tiiviistä yhteistyöstä Naistenklinikan suunnitteluvaiheessa kertoo mm. se, että Stöckel oli kutsuttu valmistuneen Naistenklinikan vihkiäisiin ja hän piti siellä myös puheen. Wichmann oli luonut yhteyksiä Saksaan, työskennellessään siellä nuorempana ja lisäksi hän hallitsi myös saksan kielen. Pohjakaavaltaan Naistenklinikan ja Leipzigin Yliopistollisen naistensairaalan rakennukset ovat hyvin toistensa kaltaiset: Molemmissa toistuu sama H:n muotoinen pohjakaava, jossa kussakin siivessä huoneet sijoittuvat keskikäytävän molemmille puolille. Leipzigin sairaalarakennus sijoittuu kolmion muotoiselle tontille, ja niin sen molemmat sivut seurailevat tonttien reunoilla kulkevien teiden reunoja, jolloin rakennus avautuu itään. Paatelan Naistenklinikan C-siipi seurailee myös vieressä kulkevaa tietä, jolloin rakennus avautuu kaakkoon. Leipzigin sairaalarakennuksen H:n vaakaviiva, eli osa B on tehty kaarevaksi. < << Leipzigin Frauenklinik oli merkittävin esimerkkikohde. Sen pohjaratkaisu on hyvin yhdenmukainen Naistenklinikan kanssa, mutta se edustaa muotokieleltään vanhempaa, klassistista suuntausta. Kuvat: http://www.uni-leipzig.de/~agintern/baugeschichteuni/mnv_g.htm#ufk ja Henttonen s.231. << Berliinin Frauenklinik oli rakenteilla, kun Wichmann ja Paatela kävivät tutustumassa siihen. Klinikan katolla oleva makuuterassi on samankaltainen, kuin Naistenklinikan toteutussuunnitelmissa. Kuva: http:// edoc.hu-berlin.de/buecher/arthistory/cordes-axel/ HTML/ 54 Paatela Mikael, Sairaalarakennuksen kehitys s.44-46 55 Sirpa Haila, Tammisaaren kasarmialue, s. 20-23 56 Henttonen; Kansakunnan parhaaksi, s.202-204 57 Suullinen tieto Leena Vaara 58 Paatela Mikael, Sairaalarakennuksen kehitys s.53-54 59 Wikibedia - Mikrobiologia 60 Paatela Mikael, Sairaalarakennuksen kehitys s 45-54, 136 61 mm. Komiteanmietintö N:o 11, 1928, J.J. Chydenius ja J. Whitridge Williams 62 Suomen rakennustaiteen museo, arkkitehtiesittely, Jussi Paatela 63 Ea191 Sisäministeriön arkisto, saapuneiden kirjeiden diaari, 17.12.1929 413/ 459 64 Ea191 Sisäministeriön arkisto, saapuneiden kirjeiden diaari, 17.12.1929 413/ 459 65 mm. wikipedia/walter Stoeckel ja www.uni-leipzig de/~agintern/baugeschichteuni/mnv_g.htm#ufk ja lehtileikkeet talon valmistumisesta, avajaispuhe ym. 31

Tyylisuunnaltaan Paatelan Naistenklinikka poikkeaa täysin Leipzigin sairaalasta. Paatelan arkkitehtuuri edustaa funktionalismia, kun taas Leipzigin sairaala on muotokieleltään hyvin klassinen. Berliinin naistenklinikassa on huomattavan samanlainen kattoterassi, kuin mitä Naistenklinikassa alun perin oli. Sairaalan uuden funktionaalisen muotokielen innoittaja saattaa olla Alvar Aallon Paimion tuberkuloosiparantola. Se valmistui vain vuotta aikaisemmin, kuin Naistenklinikka, eli vuonna 1933, mutta se suunniteltiin tammikuussa 1929 saavutetun kilpailuvoiton perusteella. Jussi Paatela oli varmasti perehtynyt voittaneen rakennuksen suunnitelmiin, sillä hän oli yksi kilpailutuomariston arkkitehtijäsenistä. Paimion parantola oli Alvar Aallon ensimmäisiä selkeitä uuden muotokielen töitä. 66 Myös mitä ilmeisimmin Dessauhun vuonna 1925-26 valmistuneet ja laajalti esitellyt Walter Gropiuksen Meisterhaus-rakennukset ovat toimineet uuden muotokielen synnyn innoittajina. Jussi Paatela suunnitteli juuri Naistenklinikan suunnittelun käynnistyessä Ahveniston parantolaa Hämeenlinnaan yhdessä veljensä Toivo Paatelan kanssa. Se valmistui juuri kun Naistenklinikan rakennustyöt käynnistettiin vuonna 1932. Ahveniston parantola oli pohjakaavaltaan vastaavanlainen, kuin Oulun seudun keuhkotautiparantola (Päivärinteen parantola), joka valmistui Muhokselle vuonna 1930. Näistä töistä voi kuitenkin havaita Paatelan arkkitehtuurin muotokielen muuttumisen klassismista funktionalismiin. 67 Funktionalismi tyylisuuntana soveltui erityisen hyvin sairaalarakentamiseen. Tyylisuunnan mukaista olivat periaatteet, jossa rakennus karsittiin kaikesta turhasta koristelusta ja massoittelu tehtiin toiminnallisten tarpeiden mukaisesti. Terveellisyys, taloudellisuus ja rakennuksen funktioon perustuva suunnittelu soveltui erityisen hyvin sairaalasuunnitteluun samoin kuin vaaleat, valoa heijastavat pinnat ja hygieeniset materiaalit. 68 66 http://www.alvaraalto.fi/net//paimio/paimio.html 67 Paatela Mikael, Sairaalarakennuksen kehitys s.150-151 68 Paatela Mikael, Sairaalarakennuksen kehitys s.48 Rakennuspaikan valintaan johtaneet seikat Helsingin yleinen sairaala oli perustettu vuonna 1861 palvelemaan Uudenmaan läänin sairaanhoitoa ja lääketieteen opiskelijoiden käytännön opetusta. 69 Vuorimiehenkadulla sijainneen vanhan Kätilöopiston rakennusten paviljonkimainen sijoittelu johti hankaluuksiin, kun potilaita oli siirrettävä rakennuksesta toiseen paarien avulla. 70 1900-luvun alussa alettiin tulla siihen tulokseen, että Helsingin yliopistolle ei voitaisi saada kunnollisia sairaaloita ja oppilaitoksia vanhoja laitoksia korjaamalla tai laajentamalla, vaan kiinteän yhteistoiminnan aikaansaamiseksi yliopistoklinikat ja lääketieteellisten tietopuoliset laitokset tulisi yhdistää samalle alueelle. 71 Uudelle klinikka-alueelle etsittiin sopivaa paikkaa. Eräänä vaihtoehtona pidettiin eläintarhan aluetta. 72 Tonttikysymys ratkesi, kun kaupunki tarjosi 10 hehtaarin laajuista kallioista aluetta Meilahden entisen rälssitilan eteläreunalta ja valtio lunasti alueen keisari Nikolai II päätöksellä huhtikuussa 1909. 73 Helsingin yleisen sairaalan hallitus, lääkintöhallitus ja yleisten rakennusten ylihallitus laativat 32

> yhteistyössä suunnitelmia 74 ja sairaala-alueen rakentamista varten perustetun rakennuskomitean arkkitehti Magnus Schjerfbeck laati sairaala-alueelle ensimmäisen asemakaavan vuonna 1909. Sijoittelusuunnitelmia tekivät myös arkkitehdit Onni Tarjanne (Törnqvist), Eliel Saarinen sekä Lars Sonck. Lisäksi käytettiin ulkomaisia sairaalasuunnittelun asiantuntijoita (arkkitehdit Martin Borch ja Thure Stenberg). Lopullinen Schjerfbeckin laatima asemakaava hyväksyttiin vuonna 1912. Suunnitelmat perustuivat edelleen paviljonkijärjestelmään, jossa eri toiminnot sijaitsivat eri rakennuksissa. 75 29.4. 1903 päivätty suunnitelma Helsingin yleisen sairaalan sijoittamisesta eläintarhan alueelle. Gripenberg, M Schjerfbeck. KA RakH II Iea 88:1-3. 69 Mattila Helena, Meilahden sairaala-alue 70 Henttonen; Kansakunnan parhaaksi, s.202-204 71 Komiteamietintö N:o 11 1926 72 RakH II Iea 88:1-3 73 Komiteamietintö N:o 11 1926, Mattila Helena, Meilahden sairaala-alue 74 Komiteamietintö N:o 11 1926 75 MV RKY Meilahden sairaala-alue, Mattila Helena, Meilahden sairaala-alue 76 Henttonen; Kansakunnan parhaaksi, s.204 Sairaala-alueen suunnitelmien toteuttaminen aloitettiin vuonna 1914, mutta rakennustyöt keskeytyivät I Maailmansodan alkaessa, kun rakennuksista oli rakennettu vain Schjerfbeckin suunnittelemat talousrakennus (nykyinen hallintorakennus) ja lämpökeskus (nykyinen ambulanssikeskus). Schjerfbeckin suunnitteleman Syfilo-dermatologisen eli iho- ja sukupuolitautien klinikan toteuttaminen jäi kivijalkaan. 76 I Maailmansodan loputtua, alueen sairaalarakentamista ryhdyttiin valmistelemaan uudelleen ja samalla suunnitelmia uudenaikaistettiin. Yleisten rakennusten ylihallituksen arkkitehti E.A. Kranck laati alueelle uuden, edelleen paviljonkijärjestelmään perustuvan asemakaavan vuonna 1919. Samalla hän teki alustavan suun- 33