Copyright 2012 Talentum Media Oy ja Kati Sulin Kannen suunnittelu toteutus: Ea Söderberg Sisuksen suunnittelu ja taitto: Ana Mitrunen ISBN: 978-952-14-1731-3 ISBN: 978-952-14-1732-0 (sähkökirja) BALTO print, Liettua 2012 Anna palautetta kirjasta: www.talentumshop.fi
Alkusanat Olen toiminut reilut kymmenen vuotta konsulttina palveluntarjoajan puolella. Keväällä 2011 tulin siihen tulokseen, että osana orastavaa neljänkympin kriisiä minun pitää kokea ja nähdä elämää pöydän toisella puolella. Viimeisen vuosikymmenen aikana viestinnän ja markkinoinnin kenttä on ollut suuressa murroksessa, ja tuo muutos jatkuu edelleen. Muutos liittyy sosiaalisten verkostojen, sosiaalisen median, kansalaisjournalismin ja verkkovaikuttamisen räjähdysmäiseen kasvuun. Osana tätä murrosta yritysten on pitänyt miettiä, kuinka ne reagoivat tähän läpinäkyvyyden ja nopean viestinvaihdon maailmaan. Minulla on ollut suuri kunnia toimia useiden yritysten strategisena kumppanina konsultin roolissa, mutta lopullinen vastuu muutoksen johtamisesta on aina ollut ja tulee aina olemaan yrityksellä itsellään. Siksi päätin hakeutua yrityksen puolelle rooliin, jossa pääsen kokeilemaan käytännössä niitä toimintamalleja ja teoreettisia viitekehyksiä, joita edellisessä työssäni tutkin ja suosittelin laajalti. Tämän kirjan tarkoitus on siis tarjota näköala yhden yrityksen sisällä niihin haasteisiin, joita viestinnän ja markkinoinnin ammattilaiset päivittäin kohtaavat uuden viestintäkulttuurin jalkautuksessa. Yhden yrityksen malli ei varmasti ratkaise muiden yritysten vastaavia haasteita sellaisenaan, mutta toivon tämän päiväkirjanomaisesti kirjoitetun niteen tarjoavan vertaistukea kollegoilleni niin muissa yrityksissä kuin konsulttimaailmassa. Samalla toivon, että kirjassa esit- ALKUSANAT 9
tämäni ajatukset käynnistävät dialogin, jota voimme jatkaa verkossa: esimerkiksi Twitterissä hashtagilla #digimakupaloja. Tyypillisesti, kun ihminen aloittaa uudessa työpaikassa, häneltä kysellään ensimmäisen sadan päivän tunnelmia ja näkemyksiä, ja esimerkiksi Kauppalehti julkaisee kysymyspalstaa Noin sata päivää myöhemmin. Kaikki tämä pohjautuu ajatukseen, että ihmisellä on ensimmäisen kolmen kuukauden aikana mahdollisuus nähdä asioita vielä tuorein silmin, ennen kuin hän sulautuu organisaationsa tapaan ajatella asioita. Tästä on pohjimmiltaan kyse myös tässä kirjassa: napata talteen ensimmäisten kuukausien pohdiskelut, jotka liittyvät uuteen työpaikkaan ja toimenkuvaan. Sata päivää on karkeasti kaksikymmentä viikkoa, joissa jokaisessa on viisi tapahtumarikasta päivää. Siksi tämä kirja jakautuu 20 lukuun, joissa käsitellään kunkin työviikkoni päätapahtumaa tai -oivallusta. Jokaisessa luvussa käsittelen viikon tapahtumia subjektiivisesta näkökulmasta ja peilaan erilaisia viitekehyksiä, malleja ja parhaita käytäntöjä Fazerin operatiiviseen toimintaan. Kuten sanottu, päiväkirjan tarkoituksena ei ole neuvoa ketään vaan kirjoittaa auki omia oppimiskokemuksiani, joista lukija voi tehdä omia päätelmiään ja toivottavasti parhaimmillaan oivaltaa jotain uutta omaan työhönsä. Olen pyrkinyt pohdiskelemaan käytännön tekemisiä mahdollisimman realistisesti, enkä monessa paikoin edes pysty antamaan tyhjentäviä vastauksia avoimiin kysymyksiin. Toivon kuitenkin lukijan saavan näistä kysymyksistä oivalluksia oman liiketoimintansa kehittämiseen. Kehityspolulla ollaan usein jo suhteellisen pitkällä, jos tiedetään, mihin kysymyksiin pitäisi vastauksia saada. Jokaiseen lukuun olen lisäksi tuonut avainsanoja ja faktatietoja lukijan tueksi: avainsanoilla voi helposti jatkaa teeman tutkimista verkossa, ja faktalaatikoissa on sekä Fazer-faktoja että sosiaalisen median ilmiöihin liittyviä nostoja Wikipediasta. Näissä nostoissa on objektiivinen ote, eli kirjoittaja ei ole sävyttänyt niitä omilla kokemuksillaan. Lisäksi lukuja on rikastettu teemaan liittyvillä kuvakaappauksilla, jotka toivottavasti konkretisoivat tekstiä. Jokaisen viikon päätteeksi 10 DIGIMAKUPALOJA
olen koonnut makupaloja, joiden tarkoituksena on summata kyseisen viikon oivallukset. Toivon lyhyiden listausten toimivan samalla lukijan tukena; ranskalaisista viivoista näkee helposti ne teemat, jotka ovat erityisen kiinnostavia oman yrityksen tilanteen kannalta. Tässä nopeasti muuttuvassa maailmassa kukaan ei pärjää yksin, ja aitoja menestyskonsepteja rakennetaan verkossakin vain yhdessä tekemällä. Niinpä tärkeänä osana tätä sadan päivän päiväkirjaa ovat vieraskynäkirjoitukset. Toivon näiden puheenvuorojen tuovan uusia näkökulmia käsittelemiini teemoihin. Mielestäni nykyaikaisen brändin pitää ottaa oppia ympäristöstään laaja-alaisesti: strategisilta neuvonantajilta, muilta yrityksiltä, yksityisyrittäjiltä, kansainvälisiltä palveluntarjoajilta ja niin edelleen. Kiitos Olli, Jussi-Pekka, Ossi, Jani, Eka, Anssi ja Harri! Loppuyhteenvetona sanottakoon, että sadan päivän kirjoitusurakka on toiminut suurena apuna ajatusten selkiyttämisessä perehtyessäni uuteen yritykseen ja vastuualueeseen. Jokaisella on omat tapansa jäsentää ajatuksia, minulle kirjoittaminen on aina ollut luontevaa. Niille, jotka kyselevät, miksen kirjoittanut blogia, vastattakoon, että joskus on hyvä tehdä pysähtynyttä tekstiä, jota joutuu editoimaan ennen julkaisua kirkastaakseen ja kiteyttääkseen omat ajatuksensa. Väitän, että tämä prosessi on vain vahvistanut ajatustani siitä, että sanomalehdet, aikakausilehdet ja kirjat eivät koskaan tule katoamaan. Niiden muoto saattaa muuttua, mutta ihmiset kaipaavat selittävää tarinankerrontaa, jota sekä toimituksellinen media että kirjallisuus eri rooleissaan tarjoavat. Sosiaaliset verkostot ja kansalaisjournalismi tulevat varmasti kasvattamaan vaikuttavuuttaan, mutta molemmille, toimitukselliselle ja sosiaaliselle medialle, tulee aina olemaan paikkansa. Lisäksi tarvitsemme stimuluksia maksetusta markkinointiviestinnästä, kutsuttakoon sitä edelleen vaikka mainonnaksi. Sitten on vielä erikseen se meidän vanhempien ja koululaitoksen tehtävä opettaa tulevia diginatiiveja medialukutaidossa. Rakas kollegani sanoi minulle taannoin, että sosiaalisen median ilmaisuni on kovin spontaanin oloista. Hienoa, että 120-vuotias brändi ALKUSANAT 11
on uskaltanut palkata spontaanin kommentoijan riveihinsä. Toivottavasti tämän päiväkirjan teksti vaikuttaa hitusen stilisoidummalta. Jos näin on, kiitos kuuluu kollegoilleni Fazerilla, jotka kommentoivat sisältöä ja Talentumin kustannustoimittajalle, Hanna Virusmäelle, joka jaksoi jumpata vapaata ajatuksenvirtaa kanssani ulkopuolisen ymmärrettäväksi tekstiksi. Lisäksi suuri kiitos verkostolleni, joka esiluki päiväkirjaani ja kannusti jatkamaan niinä hetkinä, kun intoni meinasi laantua. Suurin kiitos kuuluu tietysti perheelleni, joka antoi minulle mahdollisuuden tähän hankkeeseen. Lopuksi haluan vielä mainita, miten itse näen tämän päiväkirjan mielenkiintoisena oman aikansa kuvauksena. Käsittelen kahdessakymmenessä viikossa niitä asioita, jotka ovat tällä hetkellä, toukokuusta lokakuuhun 2011, ajankohtaisia Fazerille. Tämä ei tarkoita, etteikö olisi muitakin teemoja, joita yrityksemme pitäisi taklata tässä digitalisoituvassa maailmassa. Toisaalta vaikkapa vain parin vuoden päästä akuutit digimakupalat saattavat näyttäytyä täysin erilaisina haasteina. Tai sitten eivät. Ainakin tulee olemaan todella hauskaa lukea näitä aatoksia muutaman vuoden päästä ja peilata niitä sen hetken kuumiin kysymyksiin. Vantaalla 4.12.2011 Kati Sulin Twitter: @kati_sulin #digimakupaloja 12 DIGIMAKUPALOJA