POHJOIS-LAPIN MAAKUNTAKAAVA-ALUEEN GEOLOGISET TAUSTATIEDOT

1 LAPIN LIITTO POHJOIS-LAPIN MAAKUNTAKAAVA-ALUEEN GEOLOGISET TAUSTATIEDOT Geologian tutkimuskeskus Jari Nenonen, toim. 2004

2 SISÄLLYSLUETTELO sivu 1. Johdanto 3 2. Geologinen kartta-aineisto 3 3. Elinkeinoelämän ja yhteiskunnan tarvitsemat raaka-ainevarat ja niiden jatkojalostus sekä liikenne 6 3.1 Maa-aines: hiekka- ja soraesiintymät (Kalevi Mäkinen) 6 3.2 Kalliokiviaines (Panu Lintinen) 9 3.3 Pohjavesi (Ulpu Väisänen) 12 3.4 Luonnonkivet (Risto Vartiainen) 20 3.5 Kaivoskivennäiset: metallimalmit ja teollisuusmineraalit (Panu Lintinen, Risto Vartiainen) 25 3.6 Suo- ja turvevarat (Matti Maunu) 32 3.7 Geologiset tiedot ja mahdollisuudet metsätalouden avuksi (Maarit Siira, Raimo Sutinen, Jari Nenonen) 34 3.8 Maapohjan rakennettavuus (Peter Johansson, Jari Nenonen) 38 3.9 Geologisten ympäristövahvuuksien ja riskien tunnistaminen (Jari Nenonen) 40 4. Matkailuvyöhykkeiden kehittäminen 43 4.1 Geologisen tiedon hyödyntäminen luontomatkailussa (Peter Johansson, Jari Nenonen) 43 5. Yhteenveto 46 6. Kirjallisuus ja liiteluettelo 48 Liitteet 1-21

3 1. JOHDANTO Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) Rovaniemen yksikkö on tehnyt Lapin liiton toimeksiannosta selvityksen Pohjois-Lapin maakuntakaava-alueen kehittämisessä tärkeiden eri geologisten osa-alueiden tausta-aineistoista ja niiden alueellisesta kattavuudesta. Lisäksi selvitettiin eri geologisten osa-alueiden merkittävyyttä ja vaikuttavuutta sekä esitettiin kuntakohtaisia ja tutkimus- ja kehittämistarpeita. Kehittämis- ja tutkimustarpeiden esittämisperiaatteena on, että toimenpide kohdistuu sellaiseen geologiseen osa-alueeseen, jonka avulla voidaan kehittää tai vahvistaa maakunnan, seutukunnan tai kunnan elinkeinoelämää ja hyvinvointia kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Selvityksen tuloksia voidaan suoraan hyödyntää maakuntakaavassa. Kehittämis- ja tutkimusehdotusten perusteella voidaan varautua ja tarvittaessa ryhtyä toimenpiteisiin. Eri geologisten osa-alueiden tarkastelu perustuu GTK:n olemassa olevaan geologiseen kartoitusja tutkimustietoon. GTK:sta annetun asetuksen mukaista toimintaa maakunnan alueella ovat eri kartoitusohjelmat, turvetutkimukset, malmitutkimukset ja teollisuus-mineraalitutkimukset. Näiden toimien lisäksi GTK on toteuttanut 1970-luvulta alkaen Lapin liiton alueella mm. hiekkaja soravara-arviointiprojektin sekä monia maankamaran kemiallisia taustapitoisuuksia selvittäneitä geokemian kartoitusprojekteja. Lisäksi maakunnan alueella GTK on toteuttanut eri yhteistyökumppanien toimeksiannosta lukuisan joukon alueellisia tai kohteellisia tutkimuksia mm. ympäristö-, luonnonkivi- ja maa-ainesaloilta. Tämän selvityksen tarkoitus on summata alueella viime vuosikymmenien aikana tehtyä työtä ja peilata tuloksia tulevaisuuteen. 2. GEOLOGINEN KARTTA-AINEISTO Maaperä Suomen maaperä 1:1 000 000 Ainoa koko Suomen ja myös tutkimusalueen kattava maaperäkartta on Suomen maaperä mittakaavassa 1:1 000 000. Se antaa yleiskuvan geologisista muodostumista ja alueellisista maalajisuhteista. Yleisluontoinen kuvaus koko Suomen maalajeista ja niiden jakautumisesta. Kartan tarkkuustaso riittää maakunnalliseen ja seutukuntakohtaiseen yleistarkasteluun. Maalajialueita on yleistetty.

4 Maaperäkartta 1:400 000 Koko Lapin liiton alueelta on saatavissa maaperäkartta mittakaavassa 1:400 000, liite 3. Kartoitusaineisto on uutta (1980-luvulta) ja numeerisessa muodossa. Se sisältää geologiset muodostumat ja maalajikuviot luokiteltuna rasteriaineistona. Maaperäkartta 1:400 000 antaa hyvän yleispiirteisen kuvan maalajien jakautumasta, maaperän rakenteesta sekä erityyppisistä maaperän muodostumista, kuten harjuista ja kumpumoreenialueista sekä turve- ja pehmeikköalueista. Kartoilla on merkitystä seutukunta- tai kuntakohtaisessa tarkastelussa (liite 3). Maaperäkartta 1:100 000 Lapin liiton alueelta on saatavissa kaksi 1:100 000 mittakaavaista maaperäkarttaa; Vuotso ja UK-puistoa kuvaava Koilliskaira 1:100 000 mittakaavainen geologinen retkeilykartta (liite 4 ja 6). Kartat soveltuvat retkeilyyn ja kunta- tai seutukuntakohtaiseen tarkasteluun. Maaperäkartta 1:50 000 Geologian tutkimuskeskus on kartoittanut maaperää Keski-Lapin alueella mittakaavassa 1:50 00. Pohjois-Lapin alueelta on julkaistu kaksi geologista retkeilykarttaa Kultakaira ja Lemmenjoki tässä mittakaavassa. Kultakaira-kartta kuvaa Ivalojoen ja Saariselän vilkkaimpia reitistöalueita ja Lemmenjoki-kartta vastaavasti Lemmenjoen kansallispuiston vilkkaimpia alueita (liite 5 ja 6). Maaperän peruskartta 1:20 000 Geologian tutkimuskeskus tekee maaperäkartoitusta maaperän peruskartoituksena mittakaavassa 1:20 000. Kartalla kuvataan maalajit maan pinnasta metrin syvyyteen ja ohjeellinen maalajikuvioiden pienin koko on 1-2 ha. Lisäksi pohjamaan päällä oleva maakerros (kaksoismaa) kuvataan pintamaana (esim. 0,8 Sa/Mr). Kaksoismaalajikuvion on oltava kooltaan vähintään 4 ha. Maaperän peruskartta soveltuu hyvin erityyppisen kaavoituksen ja suunnittelun lähtöaineistoksi. Kartoitus etenee Lapin alueella tällä hetkellä noin 2-3 peruskarttalehden vauhdilla. Niitä on saatavilla suurimpien asutustaajamien ja kulkuväylien alueilta ja lähiympäristöistä. Pohjois- Lapin alueella myös UK-puiston ja 1:50 000 mittakaavainen kartoitus on tehty 1:20 000

5 lehdittäin ao. mittakaavan vaatimin kartoituskriteerein (liite 5). Kartta on käyttökelpoinen kuntakohtaisiin ja kohteellisessa tarkastelussa. Vaativissa, esim. asemakaavatason, käyttötarkoituksissa kartta-aineisto vaatii tarkentavaa lisäkartoitusta. Kallioperä Suomen kallioperäkartta 1:1 000 000 Suomen kallioperäkartta on yleisluontoinen kuvaus Suomen kallioperästä. Kartalla on kuvattu kivilajirajat sekä kallioperän rakenne- ja stratigrafiatietoa. Viimeisin kartta on julkaistu vuonna 1997. Varsinkin maakunnan eteläosan vähän paljastuneilla alueilla kartta antaa kuitenkin aiempaa tarkemman kuvan kallioperän kivilajeista ja rakenteista. Kallioperäkartta 1:100 000 Kallioperäkartta 1:100 000 on tarkin kallioperäkartoista. Kartta antaa hyvän kuvan seudullisesta kallioperän kivilajijakaumasta ja rakenteista. Sitä voidaan hyödyntää mm. murskekivi ja luonnonkivi sekä ympäristötutkimuksissa. Kartan tarkkuustaso on riittävä kunnalliseen ja seutukuntakohtaiseen tarkkaan tarkasteluun sekä kohteelliseen yleistarkasteluun. Pohjois-Lapin alueella sen kattavuus on noin 20 %, liite 7. Pohjois-Lapin alueelta on käytettävissä 1: 1 000 000 mittakaavainen kallioperäkartta. Osasta aluetta on käytettävissä myös GTK:n 1:100 000 mittakaavaiset kallioperäkartat. Julkaistuja kallioperäkarttoja on 5 kpl Sodankylän ja Inari-Utsjoki alueilta (karttalehdet 3713, 3714, 3723, 3810 ja 3934). Kallioperäkartoituksen yhtenä päätehtävänä on luoda pohjaa kallioperän raakaaineiden tutkimukselle. Tutkimus keskittyy alueille, jotka eivät sisällä maankäytöllisiä rajoitteita, tästä syystä Pohjois-Lapin laajat kansallispuisto ja muut vastaavat alueet jäävät toistaiseksi kartoittamatta. Pohjois-Lapin alueelta on saatavissa myös erillisten kallioperäkartoitusprojektien yhteydessä tehtyjä karttoja (Norkalott 1: 1 000 000 ja LVP - Lapin vulkaniittiprojekti 1: 200 000).

Geofysikaalinen matalalentomittaus 6 Geofysikaalisen matalalentomittausaineistoa käytetään ensisijaisesti kallioperäkartoituksessa ja malmi- sekä teollisuusmineraalitutkimuksissa. Uusimpia sovellutuksia ovat kallioperän ruhjetulkinta, jota voidaan hyödyntää esimerkiksi erityyppisen kalliorakentamisessa ja kalliopohjavesitutkimuksissa. Ympäristötutkimuksissa aineistoa voidaan hyödyntää mm. saastuneiden maa-alueiden ja kaatopaikkojen suotovesien levinneisyysselvityksissä. Matalalentomittausaineiston käyttökelpoisuuden etuja ovat sen alueellinen kattavuus ja monikäyttöisyys, liite 8. GTK on tehnyt geofysikaalista lentomittauskartoitusta ns. matalalentomittauksena vuodesta 1972. Lentokorkeutena on ollut 30-40 metriä, lentolinjojen väli on ollut pääasiassa 200 metriä, lentolinjat kulkevat pohjoisesta etelään tai idästä länteen geologisen pääsuuntauksen perusteella ja mittauspisteiden väli lentolinjoilla 10-50 metriä. Matalalentomittauksessa mitataan maan magneettikenttä, maankamaran sähkömagneettinen kenttää ja luonnon taustasäteilyä. Aineistoa täydennetään vuosittain. 3. ELINKEINOELÄMÄN JA YHTEISKUNNAN TARVITSEMAT RAAKA- AINEVARAT, NIIDEN JATKOJALOSTUS JA LIIKENNE 3.1. MAA-AINES; HIEKKA- JA SORAVARAT (Kalevi Mäkinen) Lähes kaikki alueella oleva routimattoman luonnonkiviaines sijaitsee jäätikköjokikerrostumissa. Ne ovat kerrostuneet mannerjäätikön sulamisvaiheessa jäätiköltä virranneisiin sulamisvesiuomiin joko jäätikön sisälle, pohjalle tai sen reunalle. Jäätikköjokien kerrostama aines on yleensä hyvin huuhtoutunutta ja lajittunutta. Selvitysalueella esiintyvät jäätikköjokikerrostumat ovat yleensä harjuja tai niihin liittyviä deltamaisia harjun osia. Alueella esiintyy myös viimeistä jäätiköitymistä edeltäneiden jäätiköitymisten sulamisvaiheessa kerrostuneita harjuja, joiden päällä on usein peittävä moreenikerros. Alueella esiintyy lisäksi jääjärviin kerrostuneita deltoja sekä jääjärvien purkautuessa syntyneitä purkausdeltoja.

Materiaalin laatu ja määräarviot 7 Selvitys perustuu Geologian tutkimuskeskuksen yhteistyössä Tie- ja vesirakennushallituksen kanssa vuosina 1971-78 tekemään valtakunnalliseen hiekka- ja soravarojan arviointityöhön. Liitteessä 9 on esitetty Pohjois-Lapin maakunta-alueen yleistetty harjukartta. Arviointityössä muodostumien pienin koko oli yleensä 2 ha ja lajittuneen kerroksen vähimmäispaksuus 1,5 metriä. Tämä merkitsee sitä, että pienimmät arvioidut kerrostumat sisältävät yleensä noin 30 000 m 3 soraa tai hiekkaa. Tutkimusalueella on kuitenkin otettu mukaan paikoin erityisesti soraköyhillä alueilla myös 0,5-2,0 ha:n alueita, koska niiden aines on usein soravaltaista ja niiden ainesmäärät saattavat suurista kerrospaksuuksista johtuen olla huomattavasti yli 30 000 m 3. Arviointityön yhteydessä massamäärät on arvioitu pohjavedenpinnan tasoon saakka. Kiviaineksen laatua ei selvityksen yhteydessä ole tutkittu. Näennäisen tarkoista lukuarvoista huolimatta annettuja massamääriä on pidettävä lähinnä suuntaa-antavina selvityksen pohjana olevan arviointityön yleisluonteisuudesta johtuen. Aineksen laadun arvioinnissa käytettiin seuraavaa luokittelua: - Luokka A; murskauskelpoinen aines, jossa kivien läpimitta on 6-60 cm. - Luokka B; soravaltainen aines, jossa yli 50 % rakeista on läpimitaltaan 2-60 mm. - Luokka C; hiekkavaltainen aines, jossa yli 50 % rakeista on läpimitaltaan 0,06-2 mm Pohjois-Lapin maakunta-alueen hiekka- ja soravarat Selvityksen mukaan Pohjois-Lapin maakunta-alueella sijaitsevien hiekka- ja sorakerrostumien pohjavedenpinnan yläpuoliset kokonaismassamäärä on noin 1 337 milj. m 3 (Taulukko 1). Alueen koko- naismassamäärästä on hiekkavaltaista 63,7 %, soravaltaista 32,7 % ja murskauskelpoista ainesta 3,6 %. Kunnittain kokonaismassamäärät jakautuvat seuraavasti: Inari noin 678 milj. m 3, Sodankylä lähes 291 milj. m 3 ja Utsjoki noin 368 milj. m 3.

Taulukko 1. Pohjois-Lapin maakunta-alueen hiekka- ja soravarat (x 1000 m 3 ). 8 Kunnat Murskat % Sorat % Hiekat % Yhteensä Inari 23 013 3,4 216 685 32,0 438 432 64,7 678 130 Sodankylä 11 602 4,0 93 436 32,1 185 767 63,9 290 805 Utsjoki 14 100 3,8 127 210 34,5 226 950 61,6 368 260 Yhteensä : 48 715 3,6 437 331 32,7 851 149 63,7 1 337 195 Inari Kunnan alueella on hiekka- ja soravaroja yhteensä 678,1 milj. m 3, josta hiekkavaltaista 64,7 % eli 438,4 milj. m 3, soravaltaista 32,0 % eli 216,7 milj. m 3 ja murskauskelpoista 3,4 % eli 23,0 milj. m 3, liite 10. Inarin kunnan alueella on kohtuullisen paljon hiekka- ja soravaroja, mutta niiden sijainti keskustaajamaan nähden on epäedullinen. Inarin, Ivalon ja Saariselän taajamien läheisyydessä on vain muutamia suhteellisen pieniä muodostumia, joista on otettu valtaosa aineksesta. Taajamissa tarvittavien maa-ainesten kuljetusmatkat tulevat pitenemään. Sodankylä Kunnan alueella on hiekka- ja soravaroja yhteensä 290,8 milj. m 3, josta hiekkavaltaista 63,9 % eli 185,8 milj. m 3, soravaltaista 32,1 % eli 93,4 milj. m 3 ja murskauskelpoista 4,0 % eli 11,6 milj. m 3, liite 10. Kuntataajaman läheisyydessä on vain muutamia hiekka- ja soramuodostumia, jotka ovat pääasiassa Kitisen varteen kerrostuneita deltoja. Deltat ovat laaja-alaisia, mutta kerrospaksuudeltaan yleensä ohuita. Kuntataajaman lähietäisyydellä ei ole myöskään hiekkaa ja soraa korvaavia kumpumoreenimuodostumia, joten kuljetusmatkat tulevat aineksen vähetessä kasvamaan. Utsjoki Kunnan alueella on hiekka- ja soravaroja yhteensä 368,3 milj. m 3, josta hiekkavaltaista 61,6 % eli 227,0 milj. m 3, soravaltaista 34,5 % eli 127,2 milj. m 3 ja murskauskelpoista 3,8 % eli 14,1 milj. m 3, liite 10. Valtaosa kunnan hiekka- ja soravaroista sijaitsee Tenon ja Utsjoen laaksoissa, joissa myöskin asutus sijaitsee. Kunnan alueella on riittävästi maa-aineksia rakennustoiminnan tarpeisiin.

9 Kumpumoreenimuodostumat Kumpumoreenimuodostumat ovat syntyneet jäätikön sulamisvaiheessa siitä irronneesta materiaalista. Ainekseltaan kummut ovat hyvin vaihtelevia lohkareisesta moreenista hyvin vähäkiviseen ja hiekkaiseen ainekseen. Paikoitellen kumpujen aines on kivisyydestään johtuen murskauskelpoista ja soveltuu paikallisesti maa-aineshuollon raaka-aineeksi. Tällaisia kumpumoreenialueita on mm. Inarissa Nellimin kylän etelä- ja lounaispuoleisilla alueilla sekä Inari-järven ranta-alueilla. GTK ei ole tehnyt yksityiskohtaista inventointia kumpumoreenien maa-aineksesta. Liitekartassa 11 on esitetty kumpumoreenialueiden sijainti Pohjois-Lapin alueella. 3.2. KALLIOKIVIAINES (Panu Lintinen) Yleistä Kalliomurskeen saatavuus on tärkeää niillä käyttökohteiden ja valtateiden läheisyyteen sijoittuvilla alueilla, joilla pohjaveden yläpuolisen harjuaineksen määrä on vähäinen. Harvan asutuksen vuoksi käyttökohteet sijoittuvat Pohjois-Lapin alueella pääasiassa keskustaajamien ja matkailukohteiden läheisyyteen. Näillä alueilla murskauskelpoisen kiviaineksen tarve saattaa kasvaa nopeastikin uusien mittavien rakennushankkeiden myötä. Vaikka Pohjois-Lapissa harjuainesta on kohtalaisesti saatavilla, ovat taajamien lähellä sijaitsevat hiekka- ja soravarat kuitenkin rajalliset. Myös ympäristö- ja maisematekijät, esimerkiksi suojelu- ja pohjavesialueet, saattavat monin paikoin vaikeuttaa tai jopa estää harjuaineksen hyödyntämisen rakentamistarkoituksessa. Kalliokiviaineksen louhintakohteiden käyttöönotto tulee perustua riittäviin selvityksiin. Laajemmilla alueellisilla selvityksillä voidaan osoittaa kallioalueita tai -kohteita, jotka kivityypin, maankäytön sekä maisema- ja luonnonolosuhteiden puolesta soveltuvat kalliomurskeen tuotantoon. Ottopaikkakohtaisilla tutkimuksilla selvitetään kunkin kohteen kiven lopullinen laatuluokka ja käyttösoveltuvuus, jolloin määritetään mm. lujuusominaisuudet, säteilytaso ja rapautuvien mineraalien (esim. kiisujen) määrä.

10 Pohjois-Lapin alueelta ei ole tehty alueellisia kalliokiviainesselvityksiä. Paikallisesti murskekivien käyttökelpoisuutta on tutkinut tieliikelaitos, jonka tutkimustarpeet kohdistuvat lähinnä laadukkaaseen päällystysmateriaaliin. Tämä arvio kalliokiviaineksen laadusta ja saatavuudesta perustuu GTK:n kallioperä-, maaperä- ja matalalentoaineistoihin ja karttoihin. Tarkimmin kallioperä tunnetaan 1:100 000 mittakaavaisen kallioperäkartoituksen alueilta (liite 7). Pohjois-Lapin kallioperän suuralueet Pohjois-Lapin seutukunnan alueen kallioperä on jaettavissa neljään suuralueeseen: (A) Graniittialue, (B) liuskealue, (C) gneissialue ja (D) granuliittialue. Kullakin suuralueella on oma geologinen historiansa ja tyypilliset kivilajinsa ja siten omat piirteensä kallion murskattavuudelle. Pohjois-Lapin kallioperän kivilajit ja murskekivien suuralueet on esitetty liitekartalla 12. Graniittialue (A) seutukunnan eteläosassa koostuu pääasiassa punertavista, keski- ja karkearakeisista graniiteista. Ainoastaan niiden pienirakeisimmat tyypit saattavat sisältää murskeeksi kelpaavaa kiviainesta. Graniittien joukossa esiintyy jonkin verran, erityisesti alueen pohjoisreunalla, sulkeumina gneissejä ja liuskeita. Graniittialueen kallioperä on heikosti paljastunutta. Liuskealueen (B) pääkivilajeja ovat kvartsiitit, kiilleliuskeet ja vulkaniitit. Leikkaavat diabaasijuonet ovat yleisiä. Kvartsiitit hauraina ja usein voimakkaasti rakoilleina soveltuvat yleensä huonosti murskekiveksi. Liuskealueen eteläosan arkoosikvartsiitit, joita on käytetty myös rakennuskivinä (Orakosken "Lappia Arkose"), voisivat soveltua myös kalliomurskeeksi. Kiilleliuskeet ovat voimakkaasti suuntautuneita ja lisäksi kiillemineraalien runsaus heikentää kivien lujuusominaisuuksia. Monin paikoin kivet ovat grafiitti- ja kiisupitoisina murskeeksi täysin kelvottomia. Vulkaniitit esiintyvät sekä massamaisina että selvästi liuskeisina tyyppeinä. Tasalaatuiset, suuntautumattomat ja pienirakeiset vulkaniittityypit saattavat olla hyviäkin murskekiviä. Myös kestävää ja sitkeää amfiboliittia esiintyy paikoin. Diabaasit esiintyvät 10-200 m leveinä juonina. Ne ovat paikoin ehjiä ja suuntautumattomia ja niiden lujuusominaisuudet ovat hyvät, joten terveinä ja kiisuttomina esiintyessään ne soveltuvat murskekiviksi.

11 Gneissialueen (C) pääkivilajeina ovat tonaliittiset, granodioriittiset ja graniittiset gneissit. Osa gneisseistä on syväkivimäisiä, vaikkakin suuntautuneita, toiset puolestaan selvästi liuskeisia. Gneissien käyttökelpoisuus murskekivenä vaihtelee suuresti. Heikosti suuntautuneet hienorakeiset gneissityypit voivat olla hyviäkin murskekiviä, karkearakeisemmat puolestaan eivät sovellu siihen lainkaan. Gneissien joukossa esiintyy plagioklaasista ja sarvivälkkeestä koostuvaa amfiboliittia, joka tasarakeisena ja sitkeänä on usein hyvä murskekivi. Laajan granuliittialueen (D) kallioperä koostuu karkearakeisista, vaaleista gneisseistä, jotka sisältävät kvartsin ja maasälvän lisäksi tyypillisesti runsaasti punaista granaattia. Granuliitit ovat voimakkaasti liuskeisia ja varsinkin pintaosistaan rapautuneita, joten niiden käyttö murskeena tuskin tulee kysymykseen. Granuliittialueen sisällä on vyöhykkeitä, jotka koostuvat kvartsidioriittisesta kivilajista; näistä on mahdollista saada käyttökelpoista mursketta. Yleiskuvaus kallioperän soveltuvuudesta murskekivien raaka-aineeksi kunnittain Sodankylä Sodankylän kunnan alueella esiintyy kaikkien edellä kuvattujen suuralueiden kiviä. Kunnan eteläosa sijoittuu graniittialueelle (A). Graniitit ovat melko karkearakeisia ja erityisesti alueen itäpuolen kallioperä on hyvin heikosti paljastunutta. Mahdollisuudet löytää graniittialueelta murskauskelpoista kiveä ovat näin ollen varsin heikot. Kunnan keskiosa kuuluu liuskealueeseen (B), jossa murskauskelpoista kiveä lienee myöskin niukalti. Sitä saattaisi löytyä lähinnä eteläosan arkoosikvartsiiteista sekä paikoin keskiosan vulkaniiteista. Lisäksi alueella esiintyy juonina ja intruusioina emäksisiä syväkiviä, joiden hienorakeiset ja suuntautumattomat osat soveltunevat kalliomurskeeksi. Liuskealueen pohjoispuolella on kapeahko gneissialueeseen (C) kuuluva vyöhyke, jonka kivistä ainakin vulkaniiteiksi karttaan merkityt amfiboliitit sisältänevät kelvollista murskekiveä. Kunnan koilliskulman granuliittialue (D) ei puolestaan ole potentiaalinen murskekivialue.

12 Inari Inarin kunnan länsiosassa, heikosti paljastuneella erämaa-alueella, esiintyy kapeina vyöhykkeinä sekä liuskealueen (B) että gneissialueen (C) kiviä. Suurin osa kunnasta sijoittuukin granuliittialueelle (D). Tältä alueelta murskauskelpoisen kalliokiviaineksen löytäminen lienee vaikeaa. Erityisesti kunnan keskustaajamien ympäristössä kallioperä on murskeeksi heikosti soveltuvaa karkearakeista granuliittia. Kallio on siellä kuitenkin kohtuullisen hyvin paljastunutta. Parhaat mahdollisuudet löytää hyvää kalliokiviainesta ovatkin gneissialueeseen (C) kuuluvassa kunnan koillisosassa, joka on kuitenkin asutukseltaan ja tiestöltään hyvin harvaa. Utsjoki Utsjoen länsipuolisko on granuliittialuetta (D), itäosa puolestaan gneissialuetta (C). Näistä jälkimmäinen sisältää heikosti suuntautunutta ja hienorakeista, koostumukseltaan kvartsidioriittista syväkiveä, josta on mahdollista saada käyttökelpoista kalliomursketta. Saman tyyppistä kiveä esiintyy satunnaisesti pieniä määriä myös granuliittialueella, joka muuten soveltuu heikosti murskekivien tuotantoalueeksi. Mahdollisuudet ja tutkimustarpeet Kalliokiviainekselle saattaa ilmetä tarvetta Pohjois-Lapissa lähinnä keskustaajamien ja matkailukeskusten läheisyydessä. Näillä alueilla on tarvetta myös alueellisille ja ottopaikkakohtaisille kiviainesselvityksille, jotka Pohjois-Lapin alueelta puuttuvat. Koko alueelta on mahdollista löytää murskekiveksi soveltuvaa kallioainesta. Soveltuvuus on kuitenkin aina syytä tutkia tarkoin ennen mahdollista käyttöönottoa. 3.3. POHJAVESI (Ulpu Väisänen) Yleistä Pohjavettä hyödynnetään enimmäkseen maaperäkerrostumista, missä parhaat pohjavesiesiintymät ovat suurissa harjuissa tai muissa hiekka- ja sorakerrostumissa. Ne ovat vettä hyvin läpäiseviä ja pohjaveden kierto on niissä nopeaa, mistä johtuen pohjavesi sisältää

13 runsaasti happea ja veteen liuenneiden aineiden määrä on yleensä vähäinen. Moreenialueilla, missä hienoainespitoisuus on suuri ja moreenin rakenne tiivis, pohjavettä saadaan yleensä riittävästi vain yksittäistalouksiin. Pohjaveden hitaamman kierron vuoksi veteen liuenneiden aineiden pitoisuudet ovat moreenin pohjavedessä suurempia. Koheesiomaalajeissa (hieno hieta, hiesu ja savi) veden johtavuus on pieni ja siksi niistä saatavan pohjaveden määrät ovat vähäisiä. Pohjavettä esiintyy myös kallioperän raoissa ja rikkonaisuusvyöhykkeissä. Kalliopohjaveden antoisuuteen vaikuttaa eniten kallion rikkonaisuus, johon puolestaan vaikuttavat kivilaji ja sen rakoiluominaisuudet. Kallioperän rakosysteemeissä olevan veden määräksi on arvioitu 0,1-0,5 % kokonaistilavuudesta. Kallioperä on tavallisesti rikkonaisinta pintaosissaan ja kallioperän raot ovat avonaisia noin 100 metrin syvyyteen. Tätä syvemmälle mentäessä tilavuus pienenee nopeasti. Likimain ehjässä kalliossa sijaitsevissa porakaivoissa antoisuudet ovat keskimäärin muutamia kymmeniä m 3 /vrk, mikä on riittävä määrä yksittäistalouksiin. Kallioperän ruhjevyöhykkeissä antoisuudet voivat olla satoja kuutiometrejä vuorokaudessa. Liuskealueilla porakaivot ovat antoisuudeltaan parempia kuin esimerkiksi graniitti- ja gneissialueilla. Kallioperän ruhjevyöhykkeiden ja niiden pohjavesiesiintymien paikantaminen voidaan tehdä geofysikaalisin tutkimusmenetelmin. Geofysikaalisten matalalentomittausten avulla ruhjeet voidaan paikantaa ja niiden sijainti voidaan varmentaa esimerkiksi seismisillä luotauksilla ja VLF-R-mittauksilla. GTK:n matalalentoaineistoa on käytettävissä lähes koko Sodankylän kunnan alueelta ja Inarissa yli 50 % kunnan alueesta. Utsjoella matalalentoaineistot kattavat koko kunnan alueen. Kallioperän koostumus vaikuttaa pohjaveden laatuun. Emäksisillä kivilajialueilla (esimerkiksi amfiboliitit, gabrot ja karbonaattikivilajit) pohjaveteen liukenee enemmän mineraaleja kuin happamilla kivilajialueilla (esimerkiksi kvartsiitit, graniitit ja gneissit). Sähkönjohtavuus, pharvo, kokonaiskovuus ja alkaliteetti ovat emäksisten kivilajien alueilla myös suurempia. Kiilleliuske-mustaliuskealueilla rautapitoiset kiisut liukenevat helposti pohjaveteen, jolloin rautapitoisuus voi kohota haitalliselle tasolle. Sodankylän kunnan etelä- ja koillisosissa kallioperä koostuu graniittisista kivilajeista. Keskiosa kuuluu Keski-Lapin vihreäkivivyöhykkeeseen, jossa on mm. metavulkaniitteja (vihreäkiviä), kvartsiittia, kalkkisilikaattikiveä ja mustaliusketta, gneissiä ja migmatiittia. Mustaliuskeiden, vulkaniittien ja kalkkipitoisten kivilajien alueilla pohjaveteen liukenee enemmän aineita kuin graniittialueilla. Inari ja Utsjoki kuuluvat suurimmaksi osaksi happamien kivilajien alueisiin, missä veteen liukenevien aineiden määrät ovat yleensä vähäisiä. Inari kuuluu suurimmaksi

14 osaksi Lapin granuliittivyöhykkeeseen. Koillisosa on gneissiä ja migmatiittia. Sevettijärven alue on graniittia. Utsjoen kallioperä koostuu suurimmaksi osaksi graniittisista kivilajeista. Itäosassa on myös kiilleliusketta, gabroa ja granodioriittia. Pohjavesiesiintymät Sodankylässä, Inarissa ja Utsjoella on lukuisia harjuja ja muita hiekka- ja sorakerrostumia, joissa on Suomen Ympäristökeskuksen luokittelemia tärkeitä pohjavesialueita. Ne ovat jakaantuneet melko epätasaisesti näiden kuntien alueilla. Yhteiskunnan vedenhankinnan kannalta tärkeiden, I luokan pohjavesialueiden lisäksi kunnissa on yhteensä useita satoja II ja III luokan pohjavesialueita, joiden käyttöön otto vaatisi lisätutkimuksia. Useimmat niistä sijaitsevat kaukana asutuksesta, minkä vuoksi ne toimivat reservinä mahdollisia tulevaisuuden tarpeita varten. Jokilaaksoissa sijaitsevilla delta- ja sandurimuodostumilla sekä jokikerrostumilla voi olla paikallista merkitystä pohjavesivarastoina. Tunturien ja vaarojen moreenipeitteisillä rinteillä pohjavedet virtaavat usein laakson lajittuneiden hiekka- ja sorakerrostumien kautta ja siten tällaisten pienialaistenkin hiekka- ja sorakerrostumien pohjaveden antoisuus voi olla suuri. Sodankylän pohjavesivarat Sodankylän kunnan eteläosassa on luode-kaakko-suuntaisia, katkonaisia harjujaksoja, joilla voi olla paikallista merkitystä pohjavesivarastoina. Yksi niistä on Vuojärveltä Torviseen kulkeva harju, joka jatkuu luoteeseen Vaalajärvelle ja sieltä Jeesiöön. Toinen harjujakso kulkee Seipäjärven lähistöltä Sassalinjärvelle. Kitisen, Sattasen ja Jeesiöjoen jokilaaksoissa on monin paikoin paksuja ja laajoja hiekkaisia jokikerrostumia, joissa on myös hyödynnettäviä pohjavesivaroja. Vuotsosta länteen sijaitsevassa Mäkäräharjussa (karttalehti 3724) voi olla myös hyödynnettäviä pohjavesivaroja, mutta niiden käytön esteenä on harjun kuuluminen osittain valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan. Harjumuodostumia on myös Porttipahdan ja Lokan altaan välisellä alueella ja Lokan itäpuolella. Vuotsossa (karttalehti 3742) pohjaveden muodostumisen kannalta merkittävimmät sora- ja hiekkamuodostumat sijaitsevat Vuotson kanavan (entinen Riestojoki), Tankajoen ja Iso-ojan varsilla. Ne ovat laajuudeltaan vain 1-2 km 2. Saariselän ja Laanilan alueella (karttalehti 3831) on todennäköisesti hyödynnettäviä pohjavesiesiintymiä kahdessa katkonaisessa, lounaasta koilliseen kulkevassa harjujaksossa ja idempänä Suomu- ja Luttojoen laaksoa myötäilevässä harjujaksossa. Sodankylässä on I, II ja III luokan pohjavesialueita yhteensä 176 kpl, joista

15 19:n antoisuus on > 1000 m 3 /vrk. Antoisuudeltaan suurin on Luton pohjavesialue (III luokka), joka sijaitsee Luttojoen laaksoa myötäilevässä harjujaksossa. Alueen kokonaispinta-ala on 10,61 km 2 ja sen antoisuudeksi on arvioitu 5000 m 3 /vrk. Toiseksi suurin pohjavesialue (IIluokka) on Kapustaselässä, Luostotunturin ja Pyhätunturin välisellä alueella. Sen kokonaispinta-ala on vain 0,62 km 2 ja antoisuudeksi on arvioitu 4000 m 3 /vrk. Inarin pohjavesivarat Inarin kunnassa on useita pitkiä, lounaasta koilliseen kulkevia harjujaksoja, joissa on paksuja hiekka- ja sorakerrostumia. Yksi niistä kulkee Lemmenjoelta Kaamasen kautta Iijärvelle jatkuen sieltä Näätämöön Norjan puolelle. Tämän harjujakson yhteydessä on myös paksuja jokikerrostumia ja suuri deltamainen dyynialue Paatarin ja Mutusjärven välisellä alueella. Toinen pitkä, katkonainen harjujakso, joka alkaa Kittilän Pokan lähistöltä, kulkee Ivalojoen ja Repojoen poikki pohjoiskoilliseen kohti Inaria. Harju myötäilee Inarijärven luoteisrantaa ja kulkee Ukonjärven pohjoispuolitse Partakon, Suprun ja Sevettijärven kautta Kirakkajärvelle. Kolmas suuri harjujakso kulkee pitkin Ivalojoen laaksoa Ivalon kautta Keväjärvelle ja Nellimöön. Tämän harjun yhteydessä on paksuja hiekkaisia ja soraisia jokikerrostumia ja laaksontäytteitä. Ivalon seudun (karttalehti 3832) merkittävimmät pohjavesiesiintymät sijaitsevat tässä harjujaksossa ja paksuissa laaksontäytteissä. Inarin kunnassa on I, II ja III luokan pohjavesialueita yhteensä 206 kpl, joista 29:n antoisuus on > 1000 m 3 /vrk. Antoisuudeltaan suurimmaksi on arvioitu Tuuruharjun pohjavesialue (III luokka), joka sijaitsee Mutusjärven ja Kaamasen välisellä alueella. Sen pinta-ala on 11,46 km 2 ja antoisuudeksi on arvioitu 8900 m 3 /vrk. Tuuruharjussa on lisäksi kolme muuta Suomen Ympäristökeskuksen luokittelemaa III luokan pohjavesialuetta, joiden antoisuus on yhteensä 4470 m 3 /vrk. Koskenniskan pohjavesialue on antoisuudeltaan toiseksi suurin Inarin kunnassa. Se sijaitsee Vaskojoen laakson hiekkaisissa kerrostumissa Angelin kylästä itään. Pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 5,79 km 2 ja antoisuudeksi on arvioitu 4750 m 3 /vrk. Kolmanneksi suurin on Näätämön pohjavesialue harjualueella Norjan rajan tuntumassa. Sen kokonaispinta-ala on 5,4 km 2 ja antoisuudeksi on arvioitu 4300 m 3 /vrk. Utsjoen pohjavesivarat Utsjoen kunnan alueella on myös useita suuria harjujaksoja, joissa on hyödynnettäviä pohjavesivaroja. Kunnan väestömäärä on kuitenkin niin pieni ja taajamat sijaitsevat niin

16 kaukana toisistaan, että harjujen pohjavesivarastot ovat lähinnä reservialueita. Inarin ja Utsjoen välillä on suuri harjujakso, joka kulkee Utsjokilaaksoa pitkin Mieraslompolosta Utsjoen kirkonkylään saakka. Toinen suuri harju kulkee Kielajoen ja Kaamasjoen yhtymäkohdasta pohjoiseen Kevojoen laaksoon. Kielajoen jokilaaksossa on suuri deltamainen dyynialue. Kolmas suuri harjujakso kulkee Karigasniemen itäpuolelta koilliseen Luobmosjavrrikin kautta kohti Kevojokilaaksoa. Karigasniemeltä noin 15 km itään tämän harju on laajimmillaan Kaamanen-Karigasniemi-tien ja siitä koilliseen sijaitsevan Luobmosjavrrikin välisellä alueella. Tällä alueella harjussa on erittäin runsaat pohjavesivarat. Harjusta purkautuva Sulaojankaltio (Suddis Laddu) on antoisuudeltaan Lapin, ja tiettävästi myös koko Suomen, suurin pohjavesipurkautuma. Sen antoisuudeksi on mitattu kevätaikana noin 31 000 m 3 /vrk. Pohjavettä on todennäköisesti runsaasti myös Pulmankijärvestä etelään sijaitsevassa harjussa sekä Tenojokilaakson paksuissa hiekkaisissa ja soraisissa kerrostumissa Utsjoen kirkonkylästä länteen ja itään. Utsjoen kunnassa on I, II ja III luokan pohjavesialueita yhteensä 110 kpl, joista 30:n antoisuus on > 1000 m 3 /vrk. Suurin antoisuus on Sulaojan pohjavesialueilla A ja B (II luokka), joiden antoisuudeksi on arvioitu yhteensä 31 000 m 3 /vrk. Näiden pohjavesialueiden kokonaispinta-ala on 47,35 km 2. Antoisuudeltaan merkittävä on myös Pulmankijoen pohjavesialue (III luokka) Pulmankijärven eteläpuolella. Sen kokonaispinta-ala on 22,01 km 2 ja pohjaveden antoisuudeksi on arvioitu 8000 m 3 /vrk. Kaamasjoen pohjavesialue (III luokka) sijaitsee Kaamasmukan lähistöllä harju- ja jokikerrostumissa. Tämä harjujakso kulkee länsi-itä-suuntaisena pitkin Karigasjoen laaksoa. Pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 9,92 km 2 ja sen antoisuudeksi on arvioitu 4728 m 3 /vrk.

17 Taulukko 2. Pohjavesitietoja Sodankylän kunnan alueelta GTK:n tutkimista pohjavesinäytteistä vuosina 1978-2000. Nitraatille, raudalle ja radonille on annettu kaksi suositusta enimmäispitoisuudeksi. Ensimmäinen on vesilaitoksille asetettu enimmäispitoisuus ja jälkimmäinen yksityiskaivoille annettu suositus. Muuttuja Raja-arvon ylityksiä kpl Tutkittuja näytteitä kpl Maksimipitoisuus Suositeltu enimmäispitoisuus ph 35* 381 10,7 6,5-9,0** Kaliumpermanganaatin kulutus 55 395 163 20 (KMnO 4 -luku) mg/l Kloridi Cl mg/l 2 393 195 100 Fluoridi F mg/l 0 386 1,13 1,5 Nitraatti NO 3 mg/l 26 385 272 50/25 Sulfaatti SO 4 mg/l 0 391 60 250 Hopea Ag µg/l 153 0,01 Alumiini Al µg/l 5 197 521 200 Arseeni As µg/l 1 153 19,6 10 Boori B µg/l 0 153 108 1000 Barium Ba µg/l 153 81,4 Kadmium Cd µg/l 0 383 2,38 5 Kromi Cr µg/l 0 236 19,6 50 Kupari Cu µg/l 0 391 190 2000 Rauta Fe mg/l 60 383 11 0,2/0,4 Mangaani Mn µg/l 98 400 2500 50/100 Natrium Na mg/l 0 394 69 200*** Nikkeli Ni µg/l 3 392 890 20 Lyijy Pb µg/l 2 390 45 10 Seleeni Se µg/l 0 153 1,16 10 Sinkki Zn µg/l 392 6640 Radon Rn Bq/l 0 70 497 300/1000 * 35:n näytteen ph-arvot <6,5 tai >9 ** suositusrajat ph-arvoille *** raja-arvo annettu vain vesilaitoksille

18 Taulukko 3. Pohjavesitietoja Inarin kunnan alueelta GTK:n tutkimista pohjavesinäytteistä vuosina 1978-2003. Muuttuja Raja-arvon ylityksiä kpl Tutkittuja näytteitä kpl Maksimipitoisuus Suositeltu enimmäispitoisuus ph 29* 566 10,5 6,5-9,0** Kaliumpermanganaatin kulutus 37 573 89 20 (KMnO 4 -luku) mg/l Kloridi Cl mg/l 9 573 2090 100 Fluoridi F mg/l 1 548 1,5 1,5 Nitraatti NO 3 mg/l 15 570 94 50/25 Sulfaatti SO 4 mg/l 0 570 70 250 Hopea Ag µg/l 572 0,02 Alumiini Al µg/l 25 572 554 200 Arseeni As µg/l 1 572 13,4 10 Boori B µg/l 0 572 90,5 1000 Barium Ba µg/l 572 215 Kadmium Cd µg/l 0 572 1,5 5 Kromi Cr µg/l 1 572 56 50 Kupari Cu µg/l 0 572 1270 2000 Rauta Fe mg/l 26 571 10,5 0,2/0,4 Mangaani Mn µg/l 63 566 840 50/100 Natrium Na mg/l 1 573 350 200*** Nikkeli Ni µg/l 9 572 480 20 Lyijy Pb µg/l 5 571 500 10 Seleeni Se µg/l 0 323 1,39 10 Sinkki Zn µg/l 569 2930 Radon Rn Bq/l 0 141 642 300/1000 * 29:n näytteen ph-arvot <6,5 tai >9 ** suositusrajat ph-arvoille *** raja-arvo annettu vain vesilaitoksille

19 Taulukko 4. Pohjavesitietoja Utsjoen kunnan alueelta GTK:n tutkimista pohjavesinäytteistä vuosina 1978-1999. Muuttuja Raja-arvon ylityksiä kpl Tutkittuja näytteitä kpl Maksimipitoisuus Suositeltu enimmäispitoisuus ph 3* 66 8,2 6,5-9,0** Kaliumpermanganaatin kulutus 4 66 50 20 (KMnO 4 -luku) mg/l Kloridi Cl mg/l 0 66 77,5 100 Fluoridi F mg/l 0 66 0,32 1,5 Nitraatti NO 3 mg/l 2 66 168 50/25 Sulfaatti SO 4 mg/l 1 66 26 250 Hopea Ag µg/l 8 0,01 Alumiini Al µg/l 0 8 32,3 200 Arseeni As µg/l 0 8 0,18 10 Boori B µg/l 0 8 55,6 1000 Barium Ba µg/l 8 68,5 Kadmium Cd µg/l 0 56 3,7 5 Kromi Cr µg/l 0 8 0,61 50 Kupari Cu µg/l 0 66 140 2000 Rauta Fe mg/l 9 65 6,88 0,2/0,4 Mangaani Mn µg/l 5 43 300 50/100 Natrium Na mg/l 0 66 34 200*** Nikkeli Ni µg/l 3 66 50 20 Lyijy Pb µg/l 2 66 37 10 Seleeni Se µg/l 0 8 0,25 10 Sinkki Zn µg/l 66 11 000 Radon Rn Bq/l 0 7 130 300/1000 * 3:n näytteen ph-arvot <6,5 ** suositusrajat ph-arvoille *** raja-arvo annettu vain vesilaitoksille

20 Mahdollisuudet ja tutkimustarpeet Pohjois-Lapissa on runsaasti pohjavesiesiintymiä. Syrjäinen sijainti estää kuitenkin useimmissa tapauksissa niiden hyödyntämisen. Potentiaalisia pohjavesialueita on myös kohtuullisen lähellä asutuskeskuksia, joten pohjavedestä ei tule puutetta. Luonnontilaiset pohjavedet ovat hyvä reservi, joka voidaan myöhemmin tarpeen vaatiessa ottaa käyttöön. Ihmistoiminnan aiheuttamat riskitekijät, jotka voivat vaikuttaa pohjaveden laatuun, ovat hyvin pienet tai niitä ei ole lainkaan. Tarvetta kalliopohjavesiesiintymien tutkimiseen tuskin on lähitulevaisuudessa, koska alueella on runsaasti maaperän pohjavesiesiintymiä. Niiden geologista rakennetta ei kuitenkaan tunneta, joten mahdollisesti käyttöön otettavien pohjavesialueiden rakennetutkimus olisi tärkeää. Taulukko 5. Pohjavesialueet (luokat I, II ja III), niiden pinta-alat ja antoisuudet kunnittain. Kunta Alueiden lukumäärä Pinta-ala km 2 Antoisuus m 3 /vrk Luokka I II III Yht. I II III Yht. I II III Yht. Sodankylä 19 10 147 176 18,6 15,55 182,59 216,74 6855 6695 63 478 77 028 Inari 10 1 195 206 12,37 0,58 226,05 239 7150 80 120 437 127 667 Utsjoki 3 3 104 110 6,39 52,44 405,25 464,08 2662 31 700 85 659 120 021 Pohjavesialueiden antoisuus kunnittain on esitetty myös liitekartassa 13. 3.4 LUONNONKIVET (Risto Vartiainen) Yleistä Pohjois-Lapin alue on rakennuskivien osalta, Sodankylää lukuun ottamatta, huonosti tutkittua. Pitkät kuljetusmatkat kivenjalostamoihin hidastavat mahdollisten esiintymien käyttöönottoa etenkin alueen pohjoisosissa, sillä koko Pohjois-Lapin alueen ainoa rakennuskivien jalostuslaitos on Sodankylässä. Tarpeeksi erikoinen ja kiinnostava sekä teknisesti käyttökelpoinen rakennuskivi on kuitenkin niin arvokasta raaka-ainetta, että sitä voidaan kuljettaa pitkiäkin matkoja.

21 Tunnetut esiintymät ja kivenottopaikat Utsjoki Utsjoen kunnassa ei ole tehty järjestelmällistä rakennuskivikartoitusta. Ainoa tieto paikallisten kivien käytöstä suurehkoissa käyttökohteissa on Utsjoen kirkko, johon kivet on tuotu pääasiassa Mantojärven itäpuolisilta graniittigneissikallioilta. Inari Inarin vanhoista kivenottopaikoista on tiedossa Paukkula (kl 3831 04 B, X=7587, Y=3514), jossa liuskettunutta granuliittia on käytetty paikallisesti mm. muurikiviksi. Inarin kunnassa ei ole tehty järjestelmällistä rakennuskivikartoitusta; kohteellisia tutkimuksiakin on tehty lähinnä vain Angelin seudulla. GTK on tutkinut Angelin anortosiittia vuosina 1988-1989 mm. Helsingin kaupungin toimeksiannosta. Tarkoituksena oli tuolloin löytää korvaava kivi vaalealle marmorille mm. Finlandia -talon seinien restaurointia varten. Anortosiittialueella tehtiin mm. kairauksia neljässä eri kohteessa. Etelä-Riutusvaaran alueella anortosiittia koelouhittiin kahdessa eri kohteessa, kahden eri yrittäjän toimesta. Toiminta on sen jälkeen hiipunut mm. sen vuoksi, että Finlandia -talon päällystekiviratkaisussa päädyttiin alkuperäiseen Carrara -marmoriin. Anortosiittialueella ei tällä louhita rakennuskiveä. Sodankylä Sodankylän kunnassa on useita vanhoja kivenottopaikkoja, joista on otettu kiveä kylän tai yksittäisen talon tarpeisiin kuten uunien muuraukseen, kivijalkoihin tai laattakiviksi. Tiedossa ovat ainakin allamainitut vanhat kivenottopaikat. Tiedot niistä on saatu lähinnä haastattelujen avulla eikä tietojen paikkansapitävyyttä tai sijaintitietoja ole maastokäynnein varmistettu (karttalehti ja koordinaatit suluissa).

Ahvenvaara (3713 03C, X=7482, Y=3469) Serisiittiliusketta on louhittu paikallisiin tarpeisiin laatta- ja muurikiviksi. 22 Hirviäkuru (3713 11B, X=7477, Y=3494) Alumiinirikasta fylliittiä on louhittu laatta- ja takkakiviksi. Alueella on ollut vähäistä toimintaa myös viimeaikoina. Kuusivaara (3714 07C, X=7492, Y=3494) Liuskettunutt amfiboliittia on käytetty paikallisiin tarpeisiin. Kuolpuvaara (3713 09C, X=7483, Y=3486) Kuolpuvaarasta on louhittu arkoosikvartsiittia mm. Sodankylän kirkon seiniin. Samasta vaarasta on louhittu alumiinirikasta fylliittiä laatta- ja muurikiviksi. Nuolikuru (3731 03C, X=7482, Y=3509) Al-rikasta kiilleliusketta on louhittu vähän laatta- ja takkakiveksi Löytöaapa (3624 05D, X=7446, Y=3479) TVH on louhinut tummaa gabroa siltakiviksi Kivenjalostus Sodankylässä on jo useita vuosia ollut nykyaikaista kivenjalostusta. Lokan serisiittikvartsiitin louhinnasta ja jalostuksesta alkunsa saanut Lapin Kvartsiitti Oy on nykyään Lapp-Rock Oy:n/Lapin Marmori Oy:n omistuksessa. Yhtiö jalostaa tai on jalostanut seuraavia Sodankylässä olevia kiviesiintymiä: Rovakumpu, Lokka (kl 3741 07 A, X=7529, Y=3521) Valkean harmaa serisiittikvartsiitti (Kauppanimeltään "Arktinen vaalea"), jota käytetään luonnonpintaisina, vapaamittaisina tai määräkokoon sahattuina laattoina ja lohkottuina muurauskivinä.

23 Orakoskenvaara (kl 3713 08C, 7472.50, Y=3487.10) Punaruskea arkoosikvartsiitti ("Arktinen arkoosi"), jota käytetään sahattuina/kiillotettuina laattoina graniittien tapaan. Ruosselkä (kl 3741 03C, X=7541.30, Y=3508.10) Ruskea graniitti ("Arctic Brown"), jota käytetään sahattuina ja kiillotettuina laattoina ulko- ja sisätiloissa. Nopannenä (kl 3711 09D, X=7488.80, Y=3450.00) Harmaanvihreä kvartsiitti, jota on käytetty sahattuina/kiillotettuina laattoina ulko- ja sisätiloissa. Ei varsinaista louhimoa, jalostettavat kivet on otettu rakasta. Virttiövaara (kl 3712 10A, X=7491.500, Y=3451.600) Kirkkaanvihreä fuksiittikvartsiitti, jota on käytetty sahattuina/kiillotettuina laattoina lähinnä sisustustarkoituksiin. Ei varsinaista louhimoa, jalostettavat kivet on otettu rakasta. Ei toimintaa viime vuosina. Soveltuu lähinnä korukivi- ja pienesinekäyttöön. Lapp-Rock Oy on työstänyt koemielessä myös Keivitsan alueen mustia kiviä. T:mi Sodankylän Kivi on hyödyntänyt jo useita vuosia Kaarestunturin (kl 3714 01D, X=7498.20, Y=469.00) alueen jäkäläpintaisia luonnonlaattoja, joita käytetään pääasiassa tulisijojen vuoraukseen. Mahdollisuudet Utsjoki Inari Angelin anortosiittialue on ehdottomasti Inarin potentiaalisin rakennuskivivaranto tällä hetkellä. On luultavaa, että ennemmin tai myöhemmin anortosiitin louhinta käynnistyy jossain laajuudessa. Angelin kivi nostettaneen jälleen esille viimeistään silloin, kun Finlandia -talon marmorista kivipäällystettä uusitaan seuraavan kerran. Käyttöönoton esteenä on ollut syrjäinen sijainti ja siitä johtuvat korkeat louhimon avauskustannukset, osittain myös

24 paikallisen väestön vastustus louhintaa kohtaan. Myös kiven tekniset ominaisuudet ovat osittain vielä selvittämättä. Sevettijärven graniittiin ja koko Inaria leikkaavaan granuliittiialueeseen liittyy rakennuskivipotentiaali, joka on täysin tutkimatta. Sodankylä Keski-Lapin rakennuskiviprojekti 2002 2004 Sodankylän ja Kittilän kuntien alueella on meneillään vuonna 2002 käynnistynyt EUosarahoitteinen rakennuskiviprojekti, jonka tarkoituksena on löytää uusia, rakennuskivituotantoon soveltuvia esiintymiä ko. kuntien alueelta. Projektin tulokset ovat julkisia ja tällä hetkellä on saatavilla väliraportti projektin tutkimuksista ja tuloksista vuosilta 2002 2003. Rakennuskiviprojektin löytämiin esiintymiin kohdistuu odotuksia, joiden täyttymistä on vaikea ennustaa. Ennen yksittäisen esiintymän lopullista louhintapäätöstä ja käyttöönottoa tarvitaan yleensä koelouhinta, jossa kiveä irrotetaan 50 200 m 3 ja jolloin nähdään kiven todellinen "luonne" ja hyötykiven osuus irrotetusta kivestä. Todennäköistä on, että ainakin 2 3 esiintymässä päästään vähintään koelouhinta-asteelle 5 vuoden sisällä projektin päättymisestä. Projekti päättyy marraskuussa 2004. Projektin tuloksina on Sodankylästä löydetty potentiaalisia, mutta vielä lisätutkimuksia ja/tai koelouhintaa vaativia rakennuskiviesiintymiä, joista voidaan mainita mm. seuraavat: Hirvasvaara (kl 3622 09C, X=7452.600, Y=3448.900) Ruskea porfyyrinen graniitti. Mahdollinen käyttö sahattuina/kiillotettuina levyinä ulko- ja sisätiloissa. Mutsoiva (kl 3731 06B, X=7485.600, Y=3511.200) Harmaa välkehtivä kiillegneissi. Mahdollinen käyttö sahattuina levyinä sisustustarkoituksiin, tulisijoissa yms. Virnikkaselkä (kl 3732 01B, X=7498.00, Y=3501.00) Musta gabro. Mahdollinen käyttö sahattuina/kiillotettuina levyinä ulko- ja sisätiloissa.

25 Kaikkivaltiaanlehto, Kelujärvi (kl 3732 01A, X=7491.700, Y=3503.560) Albiittikivi, jolla erikoinen ulkonäkö ja väri. Mahdollinen ja rajallinen käyttö sahattuina/kiillotettuina laattoina sisustuskäyttöön, veistoksiin yms. erikoistarkoituksiin. 3.5 KAIVOSKIVENNÄISET: Metallimalmit ja teollisuusmineraalit (Heikki Pankka ja Panu Lintinen) Pohjois-Suomen kallioperä koostuu pääasiassa neljästä vallitsevasta kivilajiyksiköstä: 1) arkeeisista graniittigneissi komplekseista ja vihreäkivivyöhykkeistä, 2) varhaisproterotsooisista liuskevyöhykkeistä, 3) Lapin granuliittivyöhykkeestä sekä 4) erityyppisistä ja ikäisistä granitoideista. Kaikkia kivilajiyksiköitä tunnetaan käsiteltävältä alueelta. Geologisesti Utsjoki ja Inari poikkeavat selvästi pääosasta Sodankylää, mikä näkyy myös malmipotentiaalin erilaisuutena. Taka-Lapin graniittigneissi- ja granuliittialue Utsjoella ja Inarissa ovat geologisesti heikosti tunnettuja ja tutkittuja lähinnä johtuen muuhun Lappiin verrattuna poikkeavasta infrastruktuurista ja alueen erämaaluonteesta. Nykyisen käsityksen ja suuntauksen mukaan aluetta ei ole tarkoitus hyödyntää taloudellisessa mielessä kuten Lappia muilta osin. Geologista tutkimusta, ensisijaisesti peruskartoitusta, tullaan kuitenkin tekemään tarpeiden ja resurssien mukaan myös erämaa-alueilla. Seuraavassa tarkastelussa esitetään kunnittain GTK:n arkistoissa ja tietolähteissä esiintyvät kaivoskivennäisesiintymät sekä merkittävimmät tutkimusaiheet. Kaivospiiri- ja valtaustilanteesta on saatavilla tietoa Kauppa- ja teollisuusministeriön (KTM) kaivosrekisteristä. Esiintymien sijainnin voi tarkistaa karttalehtiliitteistä 1-2. Perustana metalliesiintymien ja aiheiden valinnalle on täydentäen käytetty teosta ja siihen liittyvää 1: 1 000 000 mittakaavaista karttaa: Boris Saltikoff, Kauko Puustinen ja Mikko Tontti (2000) Suomen metallimalmiesiintymät, Geologian tutkimuskeskus, Opas 49, 29 s.

26 UTSJOKI Utsjoella tunnetut kaivoskivennäisviitteet ovat hyvin vähäisiä. Outokumpu Oy on tutkinut Ni- Cu-aihetta kerrosintruusiossa Njuohgarjavrilla(3932 09) Njuohgarkku-tunturin rinteessä, jossa nikkelin ja kuparin lisäksi myös platinametallipitoisuudet ovat hieman nousseet. Vastaavan tyyppisestä Tsuomasvarrin (3934 03) kerrosintruusiosta on todettu anomaalisia platinametallipitoisuuksia, vaikka tehdyt tutkimukset ovat hyvin vähäisiä ja liittyvät peruskartoitukseen. Muilta osin malmimetalliviitteet ovat hyvin vähäisiä ehkä vanhoja huuhdontakultaviitteitä lukuun ottamatta. INARI Opukasjärven ryhmän kivistä on todettu heikkoja kulta- ja Cu-Zn-Pb-Ag-viitteitä mm. Silisvarrilta (3934 04), Tsuonjajavrilta (3934 01) ja Tsaraoaivilta (3934 02). Lisäksi Outokumpu Oy on kairannut Opukasjärven ryhmän eteläisillä jatkeilla Naittujärvellä ( 3844 06) Cu-Zn-Pb-Ag-aihetta. Pieniä ja köyhiä rautamuodostumia on tutkittu Vätsärissä (4911 10), Suprussa (3844 06 ) ja Koppasaaressa (3844 05 ). Nellimin Apinavaaran alueella (3834 06,09 ja 3843 04,07) on tutkittu Cu-Zn aiheita, joissa Au on hieman kohonnut. Kivijärvellä (3834 06) on tutkittu Mo-aihetta ja Ikkerinvuonossa Cu-Co-aihetta. Hirvasselästä (3831 04) on löytynyt kultapitoinen kvartsi-hematiittibaryyttijuoni. Inarijärven saarista ja rannoilta tunnetaan useita köyhiä Ni-Cu-mineralisaatioita kerrostuneista gabroista ja peridotiiteista. Tärkeimpiä näistä ovat Lahessaari (3832 09) ja Vallenkarit (3841 10), joissa on tehty tarkempia tutkimuksia. Länsi-Inarin liuskealueelta Repokairassa tunnetaan vyöhyke köyhiä Ni-Cu-mineralisaatioita ultramafisissa peridotiittisissa kivissä. Näistä merkittävimpiä ovat Kietsimä (2824 01), Hopiajärvi ja Vertijoki (2833 06), Nirroselkä (3811 08) sekä Allivuotso (3811 10). Lemmenjoen ja Ivalojoen alueet Inarissa sekä Tankavaara Sodankylässä ovat vanhoja huuhdontakulta-alueita, joilla huuhdonta alkoi 1800-luvulla ja on jatkunut lähes keskeytyksettä nykypäivään. Kulta on jääkausien irrottamaa alkuperäisiltä paikoiltaan

27 kalliosta. Koska kaikki kulta on alun perin kallioesiintymistä, on tärkeää muistaa että kyseisillä alueilla on myös löytymättömiä ja peitteisiä kalliokultaesiintymiä. SODANKYLÄ Sodankylä voidaan geologian perusteella jakaa neljään kivilajialueeseen. Länsi- ja Keski- Sodankylä koostuu hyvin malmipotentiaalisesta Keski-Lapin vihreäkivivyöhykkeestä. Pohjoisosa on voimakkaammin metamorfoitunutta gneissiä sekä osin granuliittivyöhykettä. Itäisin osa on vanhinta eli arkeeista pohjagneissiä. Eteläosassa on laaja osittaisen sulamisen seurauksesta syntynyt Keski-Lapin graniitti, joka on syntynyt vihreäkivivyöhykkeen ja mahdollisesti arkeeisten kivien sulaessa. Vihreäkivivyökkeen lisäksi toinen hyvin malmipotentiaalinen yksikkö on kerrosintruusiot. Graniittialueen geologia on yksityiskohdissaan vielä heikosti tunnettu, joten lopullisen malmipotentiaalin arvioiminen on hankalaa, mutta alueelliset moreenigeokemialliset viitteet ovat lupaavia. Koitelaisen (3714, 3723, 3732 ja 3741) kerrosintruusio on noin 750 km 2 :n suuruinen kompleksi, joka koostuu pääasiassa gabroluokan kivilajeista. Kerrosntruusio on hyvin malmipotentiaalinen ja sieltä tunnetaan taloudellisesti merkittäviä kromitiittikerrostumia, vanadiinipitoisia magnetiittiesiintymiä ja erityyppisiä platinaryhmän metalliesiintymiä. Nykyisen infrastruktuurin valossa esiintymät eivät ole tällä hetkellä taloudellisesti hyödynnettäviä. Koitelainen sisältää EU:n merkittävimmät tunnetut kromireservit. Keivitsan (3714 12) kerrosintruusio on osa ns. Keivitsa-Satovaarakompleksia, josta juuri Keivitsa on parhaiten tutkittu. Pinta-alaltaan intruusio on noin 16 km 2 ja koostuu peridotiiteista ja erilaisista gabroluokan kivistä. Taloudellisesti merkittävin malmiaihe on Cu- Ni-PGE-Au-esiintymä, jossa on vaihtelevasti mineralisoitunutta kiveä noin 260 miljoonaa tonnia. Tästä taloudellisesti hyödyntämiskelpoista malmia on useita kymmeniä miljoonia tonneja. Kaikkivaltiaanlehdossa (3732 01)on tutkittu kerrosintruusiota, joka kuparin lisäksi on platinametalli- ja kulta-anomaalinen. Myös Iso-Povivaarassa (3741 07) on tutkittu samantyyppistä kerrosintruusiota. Kelujoella (3713 09) on jo sotien aikana tutkittu kuparikobolttimineralisaatiota gabroluokan kivessä, joka sisältää myös jonkin verran kultaa. Puilettilammella (3714 12) on todettu pieni magnetiittiesiintymä anortosiittisessa gabrossa. Ala-Postojoella (3714 06) Rautaruukki Oy tutki kairaamalla vanadiinipitoista

28 magnetiittigabroa. Nuttiolta (3712 12) tunnetaan köyhä nikkelimineralisaatio ultramafisesta kivestä. Ns. Jeesijokijakso on tutkimuksissa osoittautunut potentiaaliseksi sinkkiesiintymien suhteen. Merkittävintä aihetta on tutkittu Värttiövaaran eteläpuolella Poroaitauksessa (3712 10), jossa on todettu heikko Cu-Zn-Pb-Ag-mineralisaatio. Kultaesiintymät ovat lähes poikkeuksetta tektonisten rakenteiden kuten siirrosten ja ruhjeiden kontrolloimia ja ne ovat tulleet myöhemmin näiden rakenteiden tuomina kivilajeihin. Keski- Lapissa tärkeitä kultaesiintymiä kontrolloivia ruhjerakenteita ovat ns. Sirkkaruhje ja sen haarakkeet, jotka kulkevat Kittilän Saattoporasta Sodankylän ja Sallan kautta Venäjälle sekä tätä leikkaavat pohjois-eteläsuuntaiset ruhjeet, joissa esiintyy mm. Suurikuusikon kultaesiintymä. Pahtavaaran kaivos (3714 05) on tällä hetkellä ainoa Lapissa toimiva kultakaivos. Kultamalmi esiintyy ruhjeiden kontrolloimana heikosti kiisuuntuneessa ja voimakkaasti muuttuneessa ultramafisessa vulkaniitissa. Sattasvaaran vulkaniittialue on noin 300 km 2 laajuinen, joten siihen liittyy hyvin laaja-alainen kultapotentiaali. Tunnetut kokonaismalmivarat ovat yli 1 milj. tonnia, josta louhimatta on noin puolet. Mäkärärovassa (3724 11) ja Palokiimaselässä (3742 04) on todettu kaksi samantyyppistä pientä kultaesiintymää kvartsi-hematiitti-alibitti-magnetiittijuonista. Ruosselän alueelta on viime vuosina löytynyt useita kulta-aiheita, joista merkittävin on Sakiatievan esiintymä (3741 02). Mineralisaatio sijoittuu rakenteen kontrolloimana vanhempiin muuttuneisiin liuskeisiin ja osaksi nuorempaan graniittiin. Kaitaselästä (3741 05) ja Maaselästä (3741 02 ) on löytynyt kaksi pientä kulta- ja kuparipitoista kiisuesiintymää. Pieniä tutkittuja kulta-aiheita on löytynyt Rimpelästä (3714 02) ja Hookanasta (3714 04). Kaaresselän (3714 01) kultatutkimusten yhteydessä löytyi useita pienempiä kultapitoisia esiintymiä albiittiutuneista liuskeista noin 1 km 2 :n alueelta. Pieni mutta rikas kuparipitoinen kultaesiintymä löytyi Sodankylän keskustasta (3713 09) silloisen Sokoksen louhintatyömaalta. Kaarestunturin (3714 01) kultaesiintymä liittyy nuorempiin konglomeraattisiin kiviin, jotka ovat syntyneet vanhempien kivien ja kultaesiintymien rapautumisen tuloksena. Kultarikastumat koglomeraattikerroksissa ovat yleensä rikkaita, mutta kooltaan yleensä alle yhden neliömetrin. Visasaaressa (3714 04) on tavattu emäksisestä vulkaniitista pieni rautamuodostuma, jossa magnetiitin lisäksi on vähän magneetti- ja rikkikiisua. Outolammelta (3713 11) on myös