1 TORSTAIN ESITELMÄT 30.9. klo 12 alkaen Heikki J. Hyvärinen Elina Hakala Päivi Magga Paulina Koivuniemi 1
2 Heikki J. Hyvärinen Saamelaistutkimuksen seminaari Oik. kand. ja jatko-opiskelija Lapin yliopiston Levillä 30.9 1.10.2010 oikeustieteiden tiedekunnassa Puh. +358400 142817 Sähköposti: hjhyvarinen@gmail.com Tiivistelmä aiheesta Saamelaisten maa- ja elinkeino-oikeuksien oikeudelliset perusteet Oikeudet maahan ja sen käyttöön tiettyihin elinkeinoihin ovat Ruotsin oikeuden mukaan syntyneet ja lakanneet vain laillisilla perusteilla. Saamelaisten esi-isät, joita lainsäädäntö kutsui lappalaisiksi, olivat Ruotsin painettujen lakikirjojen mukaan kansalaisryhmä siinä kuin svealaiset ja suomalaiset. Saamelaiset lappalaiselinkeinojen kuten metsästys, kalastus ja poronhoito - harjoittajina ovat voineet Ruotsin oikeuden mukaan saavuttaa ainakin 1600-luvulla omistusoikeuden maahan ilman maanviljelyä ja rakentamista. Ovatko he saavuttaneet tämän oikeuden ilmenee lähemmin tuomiokirjoista. Oikeuden lisäksi tuli maa-alueille määrätä vuotuinen vero viranomaisten toimittamassa verollepanossa ja maksaa alueista veroa valtiolle ja kirkolle. Verotuksen perusteet määräsi lainsäädäntö ja verotussuhdetta osoittivat kameraaliset asiakirjat kuten maakirjat. Saamelaisten tärkeät eläimet kuten majava ja poro liittyivät keskiajan lainsäädännöstä alkaen maanomistukseen ja verotukseen. Tutkimuksen mukaan saamelaisten esi-isät omistivat alueensa. Maa-alueet nykyiseen Suomeen kuuluneissa lapinmaissa pantiin verolle majavanpyynnistä ja poronhoidosta. Tätä veroa paimentolaislappalaiset maksoivat vuoteen 1924 saakka. Maahan kohdistuvat oikeudet eivät lakkaa pelkästään sillä perusteella, että on kulunut paljon aikaa tai että jokin osapuoli kuten valtio väittää oikeuden kuuluvan itselleen. Kyseiset oikeudet eivät siis lakkaa vähittäisen kehityksen kautta, vaan pelkästään nimenomaisella lakkautustoimella. Saamelaisille syntyneet omistusoikeudet maahan ovat voineet siirtyä valtiolle lähinnä laillisella saannolla, josta todistuksena valtiolla olisi lainhuudatus. Tällaista saantoa valtiolla ei ole. Myöskään maaverotuksen lakkauttaminen lailla (1924) ei ole lakkauttanut näitä oikeuksia. Ei ole myöskään tietoa lainsäätäjän toimenpiteestä, jolla oikeudet olisi nimenomaan lakkautettu. Saamelaisten oikeudellinen asema heikkeni vuoden 1734 lain hyväksymisen myötä siten, että majanpyynnissä poistettiin maanomistajan oikeussuoja. Majava selitettiin laissa vahinkoeläimeksi, jota kuka tahansa sai metsästää myös toisen omistamilla tiluksilla. Majava pyydettiin sukupuuttoon 1800-luvun jälkipuolella. Myös porolaitumien ja poron oikeussuoja heikkeni 1700-luvulla. Näyttö saamelaisten oikeuksista tiettyyn maahan on asiakirjanäyttöä. Lapinmaan maaoikeuksia koskevissa kysymyksissä saamelaisten vastapuoli on valtio. Tilanne on sikäli onneton, että saamelaisten maaoikeuksia koskevat asiakirjat ovat vanhastaan valtion hallussa arkistoissa ja osaksi julkaistuna asiakirjakokoelmissa. Näissä yhteyksissä on saamelaisten epäeduksi puutteita ja epäselvyyksiä, jotka eivät näytä selittyvän julkisesti perustelluin syin. (Itse paperi on ruotsiksi ja se on pidetty Samiska Rättsförbundet in seminaarissa Biskop-Arnössä 17-19.8.2010) 2
3 Elina Hakala Erämaa-alueiden hallinta saamelaisten kotiseutualueella vertaileva tutkimus Suomen Lapista ja Finnmarkista Saamelaisten kotiseutualuetta, Sápmia, halkovat neljän valtion, Suomen, Ruotsin, Norjan ja Venäjän valtionrajat. Vaikka pohjoinen luonto voi olla hyvinkin saman tyyppinen rajojen puolin ja toisin, muuttuvat reunaehdot sen hyödyntämiseen kun rajoja ylitetään. Kukin valtio lakeineen sekä valtakulttuuri käytänteineen asettavat paineita sille, miten saamelaisen kulttuurin perustaksi miellettyä, tiivistä luontosuhdetta voi käytännössä toteuttaa. Tämä asettaa saamelaiset rajojen puolin ja toisin erilaiseen asemaan. Väitöskirjatutkimukseni tavoitteena on tutkia vertailevasti erämaa-alueiden hallinnan käytäntöjä Suomen Lapin ja Norjan Finnmarkin alueilla. Suuret osat erämaista ovat Suomessa valtionmaita kun taas Finnmarkissa entisiä valtionmaita hallinnoi vuonna 2006 perustettu Finnmarks eiendommen. Erämaa-alueiden hallinnan käytäntöjen perustana on valtiokohtainen lainsäädäntö. Kiinnostavaa on kysyä millaisia käytäntöjä, toimijuuksia ja asemia se tuottaa, onko pinnalta samanlainen erämaa sama asia vaikkapa Tenojoen vastarannoilla? Tutkimuksessa otan ensinnäkin lähtökohdaksi saamelaisten aseman Kansainvälisen työjärjestön määritelmän mukaisena alkuperäiskansana. Tutkin, miten alkuperäiskansa asetelma toteutuu eri kansallisvaltioiden luomissa raameissa suhteessa luonnonkäyttöön ja millaisia hallinnallisia käytäntöjä ne tuottavat. Toisekseen kysyn millaisia asemia erämaaluonnolle, valtiotoimijalle, saamelaisille ja muulle paikallisyhteisöille yhteiskunnallisessa keskustelussa annetaan rajan puolin ja toisin. Kenellä on oikeus erämaaluontoon ja millä perustein? 3
4 Saamentutkimuksen seminaari 30.9. 1.10.2010 Abstrakti Päivi Magga, Giellagas-instituutti, Oulun yliopisto Mitä maa kertoo? - Saamelaista kulttuuriympäristöä paikantamassa Tutkimukseni kohteena on saamelainen kulttuuriympäristö ja sen tavoitteena on välittää kulttuurin sisäinen näkökulma ihmisen ja ympäristön välisestä suhteesta. Tutkin millaisista osatekijöistä saamelainen kulttuuriympäristö muodostuu ja minkälaisia merkityksiä siihen sisältyy. Olen kiinnostunut myös siitä, millaista muutosdynamiikkaa kulttuuriympäristöön liittyy. Tutkimuksen tarkoituksena on kehittää saamelaisen kulttuuriympäristön käsitettä lähinnä Norjassa ja Ruotsissa käydyn tieteellisen keskustelun pohjalta. Toisena tarkoituksena on konkretisoida käsitettä ja tehdä saamelaista kulttuuriympäristöä näkyväksi esimerkkien kautta. Tutkimus kuuluu saamentutkimukseen ja lähestymistavaltaan se on monitieteinen. Tutkimukseni perusväitteenä on, että saamelainen kulttuuriympäristö liittyy kiinteästi kulttuuriperintöön yleensä, kuten elinkeinoihin, alueidenkäyttöön ja suulliseen perinteeseen. Tämä on toisaalta sen vahvuus, mutta siihen liittyy myös monia uhkakuvia. Kulttuurin ulkopuolelta tuleva uhka on, ettei saamelaista kulttuuriympäristöä ja sen erityispiirteitä tunnisteta, jolloin sitä ei oteta päätöksenteossa huomioon. Kulttuurin sisäinen uhka on, että elämäntavan muuttuessa ja esimerkiksi perinteisten elinkeinojen harjoittajien vähetessä myös kulttuuriympäristöön liittyvän suullisen perinteen osaajien määrä vähenee ja siten tieto ohenee. Miten tulisi toimia, että saamelaisalueen kulttuuriympäristön erityispiirteet saataisiin esiin? Entä millä uusilla keinoilla kulttuuriympäristötietoa voisi välittää eteenpäin? 4
5 TIIVISTELMÄ TUTKIMUKSESTA Paulina Koivuniemi Tutkimusaiheenani on maankäyttömuotojen yhteensovittaminen ja ympäristötiedon hallinta sääntelyn näkökulmasta erilaisessa viranomaissuunnittelussa. Tutkimukseni toteutetaan artikkeliväitöskirjana. Tutkimus on osa Tieto ympäristön käytön suunnittelussa ja päätöksenteossahanketta, johon artikkelit tulevat kuulumaan. Ensimmäinen artikkeli käsittelee kestävän kehityksen mukaisen osallistumisen ja tiedon kokoamisen oikeudellista ohjausta ympäristöä koskevassa päätöksenteossa. Eräänä lähtökohtana ensimmäiselle artikkelille on kestävyyden määrittely kirjallisuusanalyysin avulla. Ensimmäinen artikkeli on ennen kaikkea sääntelyä kartoittavaa taustatyötä, joka täydentyy muiden artikkeleiden myötä. Tutkimusmetodeina on sääntelyteoreettinen tutkimus ja lainoppi. Tarkoitus on selkiyttää oikeudellista tulkintaa ja sääntelykehystä, johon käytännön ympäristötiedon hallinta nojautuu. Tutkimuksessa paneudutaan siihen, asettavatko oikeudelliset rajaehdot mahdollisesti esteitä tiedonkululle. Artikkeliin voidaan ottaa mukaan myös case-tarkastelu, joka läpileikkaa esimerkiksi paikallisten asukkaiden, saamelaisten oikeuksien ja matkailun näkökulmaa. Osallistumisen tarve vaihtelee ennakoitujen ympäristövaikutusten mukaan. Mitä merkittävämpiä haitallisia vaikutuksia toiminnoista on ympäristölle, sitä tärkeämpiä ovat kolmansien osallistumismahdollisuudet. Vuorovaikutuksen avulla saadaan tietoa ympäristön nykytilasta hankkeen, suunnitelman tai ohjelman toteuttamista varten. Ympäristövaikutusten arviointi myös valmistaa ja hyödyttää merkittävällä tavalla hallinnollisessa päätöksenteossa. Kansalaisten laajojen osallistuminen peruslähtökohtana on, että kenellä tahansa ympäristövaikutusten arviointeihin osallistuvalla voi olla hankkeen, suunnitelman tai ohjelman toteuttamisen kannalta arvokasta ympäristötietoa. Ympäristötiedon välittyminen viranomaisuunnitteluun ja päätöksentekoon on keskeinen ehto aikaisempaa kestävämpien päätösten tekemiselle. Ympäristönsuojelun näkökulmasta olennaista ovat paitsi tiedon kokoamisen keinot, myös tiedon kuku arvioinnin aikana ja välittyminen itse päätöksentekoon. Vuorovaikutteinen osallistuminen on eräs keino koota tietoa ja jalostaa sitä. Pohjoisen alueen erityiskysymyksenä on, miten saamelaisten perinteinen tietämys välittyy hankkeisiin, suunnitelmiin ja ympäristövaikutusten arviointiin. Osallistumisen onnistumista lisää mahdollisimman vapaa pääsy viranomaisen hallussa olevaan ympäristötietoon ja mahdolllisuus jakaa tieto laajasti yksilöiden ja yhteisöjen kanssa. Mitä laajemmin tietoa jaetaan, sitä todennäköisempää on, että erilaiset intressiryhmät kykenevät määrittelemään ongelmakohdat ja löytämään näitä ongelmia yhteesovittavan ratkaisun. 5
6 TORSTAIN ESITELMÄT 30.9. klo 14:30 alkaen Petri Halinen Maija Faurie Sigga-Marja Magga 6
7 Petri Halinen Arkeologia ja saamelaisyhteisö Millaisen arkeologisen tutkimuksen eettisen koodiston kanssa arkeologit toimivat saamelaisyhteisön parissa työskennellessään. Mitkä ovat yleiset tieteen tekemisen koodiston raamit ja riittävätkö ne tutkittaessa tai hallinnoitaessa saamelaisten kulttuuriperintöä? Ovatko koodit aina samanlaisia vai onko tapauksia, joihin on erilaisia lähestymistapoja? 7
8 SAAMELAISTEN SOSIAALITURVA Maija Faurie / Kelan tutkimusosasto Saamentutkimuksen seminaari Levillä 30.syyskuuta 1.lokakuuta 2010 Saamelaisten sosiaali- ja terveysturvaa, niiden oikeudellista sääntelyä ja suhdetta saamelaisten asemaan alkuperäiskansana on tutkittu vain vähän. 1 Saamelaiskäräjät ovat esittäneet toiveen saamelaisten sosiaali- ja terveysturvaan liittyvästä tutkimuksesta. Saamelaisille on tärkeä turvata itsemääräämisoikeus ja tasavertaiset mahdollisuudet hyvinvointiin, perusoikeuksiin ja elämän perusedellytysten hankkimiseen oman kulttuurinsa ja elämäntapansa perusteella. Saamelaiskäräjien esityksen mukaan saamelaisille tulee saamelaisten kotiseutualueella turvata sellainen asema yhteiskuntajärjestelmässä, työllisyydessä ja palveluissa, että saamelaiset voivat pysyä omalla alueellaan tarvitsematta olosuhteiden pakosta muuttaa valtakulttuuria edustaville alueille, missä saamelaisten kulttuurin harjoittamisedellytykset pääosin puuttuvat. Lisäksi perinteisten elinkeinojen harjoittamisen edellytykset tulee turvata lainsäädännössä ja poronhoitajien työterveyshuoltoa, työkykyä, kuntoutusta ja lomitusjärjestelmää tulee edistää. 2 Saamelaiskäräjien mukaan huomiota kaipaa varsinkin poronhoitajien ja muiden luontaiselinkeinojen harjoittajien työterveyshuolto, työkyky ja kuntoutus. Muiksi saamelaisten sosiaaliturvan ongelma-alueiksi on koettu mm. saamelaisnaisten asumiskustannukset ennen synnytystä, ikäihmisten subjektiivinen oikeus kotihoitoon sekä lääkkeiden lähetyskustannukset saamelaisten kotiseutualueella. Tutkimuksessa on tarkoitus selvittää 1) Saamelaisten kulttuuriin ja perinteisten elinkeinojen harjoittamiseen liittyvien erityistarpeiden huomioon ottaminen Kelan toimeenpanemassa sosiaaliturvalainsäädännössä. Saamelaisten asema alkuperäiskansana on vahvistettu Suomen perustuslaissa ja Suomessa voimaan astuneissa kansainvälisissä sopimuksissa. Poronhoito ja perinteiset elinkeinot ovat osa saamelaisten kulttuuria, jonka harjoittamiseen saamelaisilla alkuperäiskansana on lain turvaama oikeus. Sitä vastoin alemmassa lainsäädännössä ja soveltamiskäytännössä alkuperäiskansan aseman vahvistaminen ja mm. poronhoidon turvaaminen on epäselvempää. Tutkimuksessa selvitetään, miten saamelaisten asema alkuperäiskansana on turvattu Kelan toimeenpanemassa ja soveltamassa sosiaaliturvalainsäädännössä ja sen ohjeistuksessa. Erityisesti tarkastellaan, otetaanko lainsäädännössä ja sen ohjeistuksessa huomioon saamelaisten kulttuuriin ja perinteisten elinkeinojen harjoittamiseen liittyvät erityistarpeet ja -tekijät sekä saamelaisalueen maantieteelliset erityispiirteet. Lisäksi on tarkoitus selvittää, mitä tutkimusta muissa alkuperäiskansoja omaavissa maissa asiasta on tehty ja vertailla, miten muissa maissa ja niiden alkuperäiskansojen kohdalla on vastaava sosiaaliturvalainsäädäntö järjestetty. Tutkimuksessa pyritään tuomaan esille myös sukupuolinäkökulma alkuperäiskansojen sosiaaliturvaan. 2) Saamelaisten kokemat puutteet sosiaaliturvassa ja sosiaaliturvan toimeenpanossa. Tarkoituksena on lisäksi selvittää, millaisia sosiaaliturvan aukkoja ja hyvinvoinnin vajeita saamelaiset kohtaavat eri elämäntilanteissa. Erityisesti on tarkoitus selvittää sitä, miten sosiaaliturvan toimeenpanojärjestelmä (ml. kuntoutusjärjestelmä) kykenee ottamaan huomioon alkutuotannon parissa työskentelevien saamelaisten elinkeinonharjoittajien tarpeet. Hankkeessa tarkastellaan myös sitä, millaisia mahdollisia sosiaaliturvan puutteita ja alikäyttötilanteita ko. elinkeinonharjoittajat kohtaavat. Samoin kartoitetaan, miten palveluja koskevat rakenteelliset 1 Ks. Laatu, Saamelaiset ja sosiaaliturva, Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 17, Kansaneläkelaitos, Helsinki 1997. 2 Saamelaiskäräjien esitys Sosiaali- ja terveysministeriölle/sosiaaliturvan uudistuskomitealle 18.12.2008 Nnro: 544/D.a.2/2008 8
9 muutokset (PARAS, PASTE, SADE, yhteispalvelupisteiden perustaminen, palvelusetelien käyttöönotto jne.) vaikuttavat saamelaisten palvelujen saatavuuteen ja minkälaiset mahdollisuudet saamelaisilla on osallistua heitä koskevien palvelujen kehittämiseen? Tarkoituksena on myös etsiä vaihtoehtoisia sosiaaliturvan järjestämisen malleja, jotka ottaisivat nykyistä paremmin huomioon saamelaisten tarpeet. 9
10 Sigga-Marja Magga VAPAUDEN ULOTTUVUUDET Duodjin ja saamelaisen muotoilun suunnittelun edellytyksiä etsimässä Tutkimuksen tavoitteena on rakentaa kuva saamelaiskulttuurissa elävistä merkitysjärjestelmistä, jotka vaikuttavat suunnitteluun ja työskentelyyn saamenkäsityöntekijöiden ja muotoilijoiden näkökulmasta. Duodjin ja saamelaisen muotoilun edellytysten tutkiminen avaa toisenlaista näkökulmaa duodjikulttuuriin ja pukee sanoiksi kirjoittamattomia sääntöjä eli hiljaista tietoa. Tutkimuksen kohteena ovat yhden saamenkäsityöntekijän, yhden rumputaiteilijan ja yhden teollisen tekstiilisuunnittelijan seminaaripuheenvuorot. Lähtökohtana tutkimukselle on oletus, että duodji, kuten mikä tahansa muotoiltu esine, saa merkityksensä nimeämisneuvottelujen tuloksena. Nimeämiset ovat jatkuvia prosesseja, joiden kautta duodji muuttuu yhteisesti ymmärrettäväksi saamelaiskulttuurin tuotteeksi. Tutkimus vastaa kysymyksiin: Mitä ehtoja saamelaisen suunnittelijan on täytettävä tullakseen vakavasti otettavaksi muotoilijaksi saamelaisessa yhteisössä? Miten valta, yhteisön kirjoittamattomat sopimukset ja suunnittelijoiden työskentely kietoutuvat toisiinsa? Ja lopulta, minkälaista saamelaisuutta suunnittelijat rakentavat omasta työskentelystään puhuessaan? Metodina tutkimuksessa on diskurssianalyyttinen lähestymistapa, jossa puhetta tarkastellaan todellisuuden ylläpitäjänä ja rakentajana. Tutkimuksen mukaan duodjin kirjoittamattomia sääntöjä kirjoittavat ne yhteisöt, joissa suunnittelija toimii, on toiminut tai haluaisi toimia. Perinteen velvoite, markkinatalouden voimat ja lestadiolaisuus ovat taustoja, jotka puheenvuoroissa rakentuvat ensisijaisiksi suunnittelun taustavaikuttajiksi. Kaikkien kolmen suunnittelijan puheissa tarinat toimivat työskentelyn legitimoijina saamelaiseen yhteisöön käsin, vaikka näkökulmat olivat kaikilla erilaiset. Yhdellä tarinat keskittyivät perinteisiin eli työt kommunikoivat perinteisillä merkityksillä. Toisella taas stereotypiat saamelaisuudesta toimivat saamelaisuuden avaajina saamelaisyhteisön ulkopuolisille. Kolmannella henkisyyspuhe vapautti suunnittelijan tulkitsemaan vanhaa saamelaista uskontoa oman työskentelyn markkinointikeinona. Saamelaisen yhteisön kontrolli vetää suunnittelijoita kahteen suuntaan; toisaalta se rajoittaa uuden luomista, toisaalta se luo turvaa ja sitä kaivataan. Jokaiselle kontrolli ja sen huomioiminen olivat merkittävimmät tekijät suunnittelussa. Mutta kun tekijän asema on suunnittelijana vakiintunut, yhteisön sosiaalisesta kontrollista on helpompi irtautua tai ottaa etäisyyttä. Taloudellinen vakaus antaa enemmän vapauksia tehdä omaa tulkintaa saamelaiskulttuurin eri ulottuvuuksista, vaikka rahasta juuri kukaan ei puhunut. 10
11 PERJANTAIN ESITELMÄT 30.9. klo 9:00 alkaen Marjatta Jomppanen Irmeli Moilanen Taarna Valtonen Laura Arola 11
12 Saamen tutkimuksen seminaari Levillä 30.9.-1.10.2010 Marjatta Jomppanen, Giellagas-instituutti, Oulun yliopisto POHJOISSAAMEN SUPIINIRAKENNE Esitelmäni perustuu väitöskirjani (väitös 16.1.2010) lukuun, joka käsittelee pohjoissaamen supiinirakennetta. Rakenteen tunnusmerkkinä voi pitää ama- ainesta, johon liitetään possessiivisuffiksi + perusinfinitiivi: Vácce várrugasat amaset (ama + Px) vánhemat (S) gullat (INF) 'Kävele varovasti, etteivät vanhemmat kuule. Joissakin pohjoissaamen murteissa amas-aines on taipumaton: Vácce várrugasat amas vánhemat (S) gullat (INF) 'Kävele varovasti, etteivät vanhemmat kuule. Supiinirakenne on infiniittinen kieltorakenne, joka puuttuu suomen kielestä. Ama + Px on verrattavissa kieltoverbiin, joka saa infinitiivitäydennyksen. Muutoin saamen kieltoverbi ii saa täydennykseksi pääverbin kieltomuodon (in vuolgge), kuten suomen kieltoverbiä täydentää vastaavasti pääverbin kieltomuoto (en lähde). Aikaisemmissa tutkimuksissa supiinirakenne on nähty usein finaalisena. Osa tutkijoista on sitä mieltä, että supiinirakenne voi olla funktioltaan sekä finaalinen adverbiaali että verbin täydennys (H.-H. Bartens 1986), kun taas osa on sitä mieltä, että supiinirakenne ei voi olla koskaan täydennys vaan korkeintaan finaalisen adverbiaalin ja täydennyksen välimaastossa (Ylikoski 2004). Oma tutkimukseni osoittaa, että supiinirakenne voi olla sekä täydennys että finaalinen adverbiaali. Esimerkiksi, jos hallitsevan lauseen verbillä, kuten atnit pitää, käyttää -verbillä, on useita merkityksiä, eri merkitykset voivat vaatia seurakseen supiinirakenteen joko adverbiaalina tai täydennyksenä. Supiinirakenne on adverbiaalina seuraavassa esimerkissä: Ja de ane váras amat ravgat Gáđohusanjillui (ADVLI), dajai Máhtte 'Ja pidä varasi ettet lankea Kadotuksennieluun, sanoi Matti'. Supiinirakenne on puolestaan täydennyksenä seuraavassa esimerkissä: Ane fal nieida fuola amaset min bohccot beassat skurčču nuppe beallai (TÄYD) Pidä vaan tyttö huoli etteivät meidän porot pääse kurun toiselle puolelle. Supiinirakenne voi toimia myös kausaalisessa suhteessa edellä olevan lauseen kanssa: Nillá (S) lei juo guhká jurddašan ahte sus galggašii leat muohtabivttas, amaset lottit (S) leat menddo hirrasat (IP 1995: 59) Niilo oli jo kauan ajatellut, että hänellä pitäisi olla lumipuku, etteivät linnut ole liian arkoja. Pohjoissaamen kielen supiinirakenne on sekä semanttisesti että syntaktisesti monikäyttöinen rakenne. Lähteet Bartens, Hans-Herman 1980: Die verwendung von Potential und Konditional im Lappischen. Suomalaisugrilaisen Seuran toimituksia 177. Suomalais-ugrilainen Seura, Helsinki. IP = Paadar, Iisakki 1995: Issá muitala. Sámi Cuvgehussearvi/ Lapin sivistysseuran julkaisuja: 50. Jomppanen, Marjatta 2009: Pohjoissaamen ja suomen perusinfinitiivi vertailussa leat ja olla-verbien yhteydessä. Acta universitatis Ouluensis B Humaniora 92. Oulun yliopisto. Ylikoski, Jussi 2004: Zu den adverbialen Nominalkonstruktionen im Nordsaamischen II. Finale Konstruktionen. Finnisch-Ugrische Forschungen 58. 57 161. Helsinki. 12
13 Irmeli Moilanen, KM Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta Suomen Kulttuurirahaston tukemalla apurahalla väitöskirjaa tekevä jatko-opiskelija Tutkimusesitelmä Levillä 30.9.2010. Työryhmä: Elämänkaari, kasvatus ja identiteetti. Tutkimus liittyy teemaan inarinsaamelainen yhteisöllisyys ja kielen käyttö. Inarinsaamen kielen aikuiskoulutusta osana vähemmistökielen revitalisaatiotyötä. Tutkimuskohteena on inarinsaamen revitalisaatioon (kielen elvytykseen) liittyvä inarinsaamen kielen täydennyskoulutusprojekti, joka toteutettiin yhteistyössä Giellagas-instituutin, Saamelaisalueen koulutuskeskuksen ja Inarinsaamen kielen yhdistyksen tutkimusryhmän toimesta. Koulutus poikkesi normaalista yliopistokoulutuksesta siinä, että suunnittelun lähtökohtana oli vähemmistökieliyhteisön tarpeet ja revitalisaation näkökulma. Inarinsaamen täydennyskoulutuksen kohderyhmänä olivat opettajat, päivähoitoalan ammattilaiset ja muut inarinsaamen kieliyhteisön kannalta tärkeät ammattiryhmät, kuten papit, toimittajat ja virkamiehet. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa uutta praktista tietoa inarinsaamen revitalisaatiotyöhön ja kehittää toimintaa paremmaksi. Tätä tietoa on myös sovellettavissa ja vertailtavissa muualla maailmassa uhanalaisten vähemmistökielten parissa tehtävään revitalisaatiotyöhön. Tutkimustulokset tuovat uutta näkökulmaa niin uhanalaisten kielten kuin muuhunkin kielikoulutukseen ja toimivat materiaalina vastaavien käytännön kielitaitoon tähtäävien koulutusten suunnittelussa ja toteutuksessa. Kasvatustieteen väitöskirjatutkimukseni tavoitteena on tutkia inarinsaamen täydennyskoulutusta osana laajempaa vähemmistökielen revitalisaatiota. Tutkimusote on laadullinen, tarkemmin määriteltynä etnografia, joka on lähellä kriittistä tutkimusta. Taustalla on muun muassa Paulo Freiren (1921-1997) pedagogiikan mukainen filosofinen näkemys humanismista. Freiren pedagogiikan mukainen vapauttava toiminta on dialogista ja sen lähtökohtana on monenkeskinen yhteistyö sekä toimijoiden tasavertaisuus aktiivisina subjekteina. (Freire 2005, 29.) Vapauttavan toiminnan menetelmät ovat vuorovaikutteisia sekä toiminnallisia. Keskeinen menetelmä on dialogi, johon sisältyy praksis, ihmisen maailmaan suuntautuva ajattelu ja toiminta. Dialogi ei ole mitä tahansa vastavuoroista keskustelua, vaan siinä kehitetään tietämistä, intellektuaalista vastuuta ja kuria. Praksiksessa käytäntö ja teoria yhdistyvät ja oppimisen liittyminen todellisiin tilanteisiin ja paikallisiin erityisiin olosuhteisiin. (Poikela & Poikela 2008, Freire 1972, 52 55.) Inarinsaamelaiset ovat kielellisesti alistetussa asemassa vähemmistönä Suomen saamelaisten vähemmistössä. 1800- luvun lopussa Suomen valtio aloitti voimakkaat suomalaistamistoimenpiteet, jotka saivat aikaan sen, että inarinsaamen kieli katosi lähes kokonaan. Nykyään inarinsaamelaisten joukossa näkyy voimakas kielenelvytyspyrkimys, jonka yhtenä osa-alueena on tämä tutkimukseni kohteena oleva aikuisten inarinsaamen kielen täydennyskoulutus. Tutkimuksen tehtävänä on löytää vastaus siihen, miten inarinssaamen kielen täydennyskoulutus toimii kieliyhteisön vahvistajana? Tarkastelen tutkimuksessani aikuisten oppimista vähemmistön kieliyhteisöstä lähtevän koulutuksen kontekstissa ja keskityn kahteen teemaan: 1.)Oppimisen tilat. 2.) Aikuisopiskelijoiden identiteettityö suhteessa inarinsaamen kieleen ja oppiminen. 13
14 FM Taarna Valtonen, Oulun yliopisto, Giellagas-instituutti Paikannimet vähemmistö- ja enemmistökielten ja -kulttuurien suhteiden kuvastajina Väitöskirjatutkimus Esittelen seminaarissa väitöskirjaani, jossa tutkin sitä, miten paikannimet kuvastavat vähemmistöjen ja enemmistöjen välisiä suhteita. Samalla tuotan perustutkimustasoista tietoa saamen kielten paikannimien rakenteesta ja sanastosta. Tutkimusaineistonani ovat neljän saamenkielisen yhteisön käyttämät paikannimet kulttuurisessa kontekstissaan. Tutkittavat alueet ja yhteisöt ovat Petsamon Sue nn jel-sijdd in Sverloffin sukualue asukkaineen (koltansaame), Inarin Kosseennâm Čovčjävri n alue asukkaineen (inarinsaame), Utsjoen Dálvadas in kylä asukkaineen (pohjoissaame) sekä Härjedalen issa sijaitseva Ruvhten sïjte asukkaineen (eteläsaame). Tutkittava ajankohta rajautuu karkeasti 1880-luvulta toiseen maailmansotaan. Tutkimuksessa analysoidaan kunkin ryhmän käyttämien noin 200 500 paikannimen kielellinen rakenne sekä perusosien sanasto. Tämän lisäksi tarkastellaan kaksikielisiä paikannimipareja ja paikannimien sijoittumista tutkittaville alueille. Kunkin tutkimuskysymyksen vastauksia tarkastellaan vähemmistö- ja enemmistö kielten ja -kulttuurien välisten suhteiden näkökulmasta. Samalla tarkastellaan sitä, mitä paikannimet kertovat tutkittavan ryhmän yleisestä kulttuurisesta ja kielellisestä tilanteesta. Tutkimuksessa käytetään kulttuurisen onomastiikan lähestymistapaa. Tässä lähestymistavassa kielellisten analyysien tulokset pyritään edelleen tulkitsemaan historiallisen ja kulttuurisen kontekstin avulla siten, että pystytään selittämään erilaisia kulttuurisia ja historiallisia ilmiöitä. Lähestymistapa vaatii tarkkaa kontekstintuntemusta sekä lähdekriittistä tutkimusotetta. Kulttuurinen onomastiikka on vaativaa, koska lähestymistapa on monitieteinen ja vaatii hyvän kielentutkimuksen metodiikan hallinnan lisäksi myös esimerkiksi historiatieteiden sekä perinteentutkimuksen metodien tuntemista. Tutkimuksen teoreettisina innoittajina ovat olleet etnohistoria ja muistitietotutkimus, kulttuurimaisematutkimus, maantieteellis-vertaileva sanastotutkimus, pragmaattinen semiotiikka sekä kognitiivinen ja sosiolingvistiikka. Vähemmistön ja enemmistön väliset suhteet ovat tutkittavien vähemmistöyhteisöjen kontekstissa luonnollinen, mutta monimuotoinen tutkimuskohde, sillä tutkittavilla yhteisöillä on ollut hyvin monenlaatuisia suhteita hyvin erilaisten kielellisten ja kulttuuristen ryhmien kanssa. Tämä odotettua laaja-alaisemmaksi osoittautunut näkökulma syrjäytti laajuudessaan alkuperäisessä tutkimussuunnitelmassa mukana olleet maisemallis-ekologiset ja elinkeinolliset tutkimusnäkökulmat, joiden tutkiminen osoittautui myös tarjolla olevan aineiston kannalta hankalaksi. 14
15 Nuorten monikielisyys Pohjois-Ruotsissa Väitöstutkimukseni aiheena on lukioikäisten nuorten monikielisyys ja kielten vitaalisuus Pohjois- Ruotsin viidessa kunnassa, joissa meänkieli ja suomi sekä pohjois- ja luulajansaame ovat virallisia kieliä. Aineistoni koostuu 450 kyselylomakkeesta, jonka lukiolaiset ovat täyttäneet internetissä opettajien ohjauksessa. Lomake sisältää kysymyksiä kielellisestä taustasta, kielitaidosta, kielen oppimisesta, kieliasenteista ja kieli-identiteetistä. Halusin ottaa tutkimusotokseen kaikki, myös enemmistökieliset, jotta voisin tarkestella sitä ilmapiiriä, jossa nuoret tekevät kieliin liittyviä valintoja. Informanteille, joilla on kontakti alueen vähemmistökieliin, olen esittänyt lisäksi tarkempia kysymyksiä vähemmistökielen domeeneista ja kielen merkityksestä. Tässä esitelmässä tarkastelen joitakin aineistoni saamen kieliä koskevia kysymyksiä. Tuon esille niitä kieliasenteita, joita saamenkielisillä ja muilla on saamen kieliä kohtaan. Lisäksi kerron niistä tuloksista, jotka liittyvät saamen kielten käyttöön nuorten parissa. Tulosten pohjalta arvioin saamen kielen vitaalisuutta nuorten maailmassa. Laura Arola suomen kielen laitos Oulun yliopisto laura.arola@oulu.fi 15
16 PERJANTAIN ESITELMÄT 30.9. klo 14:30 alkaen Heli Lehtelä Mari Keränen Lena Salmi Lisa Marika Jokivirta Ulla Aikio Puoskari 16
17 Visual representations of Sámi culture in Finnish press Abstract Heli Lehtelä Heli.Lehtela@ulapland.fi University of Lapland Supervisor Riitta Brusila Co-supervisor Elina Helander-Renvall The scientific framework of my dissertation project is in the field of visual communication. The aim of my dissertation is to increase understanding between different cultures. I am particularly interested in power structures in societies and how social difference is represented visually. Visual material represent the surrounding world and reveal the structures around it. Visual material is also available for researchers despite possible language barriers. I have chosen to study visual representations of an ethnic Sámi culture in Finnish mainstream press. The criteria when selecting the methodology was that the results found through the analysis should be valid and the methods should not limit the results but give fruitful tools to examine the data selected. To be able to handle large number of pictorial data I analyse it through an explicit quantitative method, content analysis. Each of the photographs in the data is coded for certain categories. After the analysis the frequencies of representations are found. Based to the frequencies I select some representative or otherwise interesting cases for deeper semiotic case analysis. Finally the results are drawn together for making generalizations using social constructive theories. Keywords: visual culture, representation, content analysis, visual semiotics, the Sámi 17
18 Mari Keränen Helsingin yliopisto Suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ka kirjallisuuksien laitos Saamelaisten etnisiteetin representaatiot saamelaismediassa Tuleva väitöskirjatutkimukseni jatkaa kesällä 2009 tarkastetussa pro gradu -tutkielmassa aloitettua saamelaisten etnisiteetin representaatioita saamelaismediassa. Pro gradussa tutkimuksen kohteena oli vuoden 2003 Norjan Finnmark-lakiin liittyvä uutisointi, ja väitöskirjan tarkoituksena on laajentua vertailemaan representaatioita tämän lisäksi toisessa merkittävässä diskurssissa; 1970 80- lukujen vaihteessa Alta-Kautokeinojoen patoamiskiistan ajalta. Tutkimuksen painopiste on etnisen identiteetin ilmentymissä saamelaisnäkökulmasta, jolloin erona aiempaan saamelaisdiskursseja koskevaan tutkimukseen tarkastellaan molemmissa tutkimuksissani saamelaisten itsestään luomia representaatioita. Lisäksi kiinnitetään huomiota aineistosta esiin nousevaan me ja muut-distinktioon tässä tapauksessa norjalaisenemmistön ja saamelaisvähemmistön välillä. Metodologia sekä pro gradu -tutkielmassa että väitöskirjassa pohjautuu kvalitatiiviseen tekstianalyysiin, tarkemmin sanottuna kriittisen diskurssianalyysin lingvistiseen lähestymistapaan. Aineisto koostuu Sámi Áigi-, Min Áigi- ja Ávvir- lehtien Alta-Kautokeinojoen patoamista ja Finnmark-lakia koskevista uutisartikkeleista. Pro gradussa aineistoa analysoitiin kuuden eniten teksteissä mainitun partisipanttiryhmän kautta: saamelaiset, (Norjan) saamelaiskäräjät, (Norjan) suurkäräjät, hallitus, valtio sekä viranomaiset. Pro gradun johtopäätöksenä voitiin todeta saamelaisten representoituvan ennen muuta alkuperäiskansana ja pyyntielinkeinojen harjoittajina. Maankäyttöoikeuksia koskevassa diskurssissa tämä ei sinänsä ole ennalta arvaamatonta, mutta aineistossa viitattiin taajaan saamelaisten historiallisiin oikeuksiin käyttää asuinalueensa maita ja vesiä myös esimerkiksi niiden saamelaisten toimesta, jotka eivät asuneet enää Saamelaisalueella. Sen sijaan huomionarvoista on se, että aineiston perusteella omassa mediassa saamelaisuutta edustivat samantyyppiset representaatiot kuin valtakielisissä medioissa. Me ja muut-distinktiota arvioidessa kävi ilmi, että kuudesta analysoidusta partisipanttiryhmästä meihin lukeutui odotettujen saamelaisten ja saamelaiskäräjien lisäksi myös yllättäen Norjan suurkäräjät. Muihin tässä distinktiossa kuuluivat loput kolme partisipanttiryhmää, Norjan hallitus, valtio ja viranomaiset. 18
19 Lena Salmi 31.7.2010 Museokatu 23 A 23 00100 HKI lena.salmi@helsinki.fi Saamentutkimuksen seminaari (Levi 30. 9. 1.10.2010) Tiivistelmä: ETNOSPORTTI: URHEILUA SAAMEKSI / SAAMELAISTA URHEILUA Tutkin väitöskirjaan tähtäävissä jatko-opinnoissani (Helsingin yliopisto, Suomen kielen, suomalaisugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos) sitä, miten saamelaiset määrittävät itseään saamelaisen median urheiluteksteissä. Tutkimukseni sijoittuu saamentutkimuksen, mediatieteen ja kulttuurisemiotiikan välimaastoihin, ja se on suomenkielinen monografia. Tutkimuskysymyksiäni ovat: 1) miten ja millä edellytyksillä urheilu voi toimia samanlaisena etnisyyden rakentajana ja ylläpitäjänä vähemmistökulttuurissa kuin kansallisvaltioissa? ja 2) etnosportti tulkkina ja tekijänä: urheilua saameksi ja / tai saamelaista urheilua? Hypoteesini on, että urheilu ja urheilujournalismi kuuluvat saamenkulttuurissa periferiaan. Saamelaisten etnisiteetin representaatioita esimerkiksi suomalaismedioissa ja suomalaisessa kirjallisuudessa on tutkittu paljon, sen sijaan saamelaisten itse tuottamissa teksteissä vähän. Aiemman tutkimuksen jaottelen työni kannalta seuraavasti: a) saamelaisten representaatioita koskeva, b) saamelaismediaa koskeva, ja c) saamelaisten urheilua ja liikuntaa koskeva. Urheilujournalismin tutkimuksessa identiteetti kuuluu keskeisiin käsitteisiin. Keskeisiä tutkimuskäsitteitäni ovat 1) etninen identiteetti : miten saamelaiset määrittelevät itseään ja 2) representaatio : erityisesti miten representaatioita käytetään edustamaan kuvaamaansa todellisuutta. Käytän myös katakreesin käsitettä: vastoin käyttäminen ja ristiriitaan nojaava yhteenkuulumattomuuden periaate kulttuurissa. Tutkimuksessa on kolme aineistoryhmää: empiirinen aineisto sekä tieteelliset ja historialliset lähteet. Työn empiirisen osan muodostaa saamenkielisten mediatekstien analyysi, jonka suoritan käyttäen hyväksi mm. kriittisen diskurssianalyysin metodeja. Analyysin tuottamaa arvojen ja käsitteiden semiosfääriä pyrin tulkitsemaan lotmanilaisen kulttuurisemiotiikan käsittein. Empiiriset aineistoni ovat kaikki v. 2010 julkaistut 1) viidesti viikossa ilmestyvän saamenkielisen sanomalehden Ávvirin urheilutekstit; ja 2) Suomen, Ruotsin ja Norjan saamelaisradioiden päivittäiset nettiurheilutekstit. Empiirisen aineiston kokoamisen puolivälissä (1.1. 30.6.2010) mediatekstit näyttävät asettuvan kolmeen diskurssiin, jotka alustavasti nimeän 1) huippu-urheilu-, 2) saamelaisurheilu- ja 3) alkuperäiskansadiskurssiksi. Toisin kuin länsimaisessa urheilujournalismissa, diskurssijärjestystä ei näytä asettavan huippu- ja kilpaurheilu vaan saamelaisuus ja etnisyys yleisimmin. Avainsanat: saamentutkimus, etninen identiteetti, representaatio, kulttuurisemiotiikka, urheilujournalismi, kriittinen diskurssianalyysi, etnosportti 19
20 Indigenous Ecological Knowledge and Power: The Gender Dimension Lisa Marika Jokivirta Researcher, Globalization and Environmental Justice Research Group Finnish National Graduate School of Environmental Social Sciences University of Jyväskylä, Finland Email: lisa.m.jokivirta@jyu.fi / Tel: +358 (0)46 618 3733 Although indigenous peoples have increasingly been recognised as a source of legitimate ecological knowledge, research on indigenous peoples perceptions of environmental change has been in large part limited from a gender perspective. Few researchers in the Arctic, for instance, have considered the potentially different kinds of understandings and experiences that men and women have with regard to the environment. In Finnish Lapland, for example, the vast majority of research on the environmental knowledge of the Sámi has been based on male reindeer herders' practical knowledge, with very little consideration given to the different types of practical, cultural or spiritual understandings that women possess of the environment. Drawing on firsthand participatory and ethnographic fieldwork, my doctoral work seeks to examine local perceptions of and responses to environmental change among Sámi men and women living in Utsjoki, Finland. Feminist political ecology is used as the main analytical framework through which the gendered dimensions of indigenous ecological knowledge are discussed, and through which the broader links between gender and environmental change may be explored. During this working group presentation, I hope to provide an overview of the PhD fieldwork that I will be conducting as part of a four-year research post funded by the Academy of Finland (2010-2013). As I am still at the beginning stages of my research, I would be deeply grateful for any feedback that you might have on my research plan. I particularly hope to generate some discussion on theoretical and methodological approaches to examining the gendered aspects of ecological knowledge within Sámi society. Key words: Feminist political ecology; gendered knowledge; human-nature relations; environmental change; the Sámi; Utsjoki; Finnish Lapland 20
21 ABSTRACT Gáppe Piera Jovnna Ulla/ Ulla Aikio-Puoskari SAAMELAISOPETUS 2000 LUVUN POHJOISMAIDEN PERUSKOULUISSA - Vertaileva tutkimus kielellisten ihmisoikeuksien näkökulmasta Tutkimukseni selvittää saamelaisopetuksen asemaa ja tilannetta 2000 luvun Norjan, Ruotsin ja Suomen peruskouluissa ja niitä koskeneissa koulutuspoliittisissa muutoksissa kielellisten ihmisoikeuksien näkökulmasta. Saamelaisopetuksella tarkoitetaan saamen kielen, saamenkielistä ja saamelaisen kulttuurin opetusta. Saamen kielellä viitataan kaikkiin niihin viiteen saamen kieleen joita nykyisessä peruskoulussa käytetään sekä opetuskielenä että opetetaan oppiaineena. Nämä viisi saamen kieltä ovat Pohjoismaiden saamelaisten suurin kielimuoto pohjoissaame (davvisámegiella), Ruotsin ja Norjan puolella puhutut luulajansaame (julevusábme) ja eteläsaame (åarjel-saemiengïele), ainoastaan Suomen puolella puhuttu inarinsaame (aanaar kielâ) ja koltansaame (nuõrttsää mǩiõll), jota on aiemmin puhuttu myös (nykyisten) Venäjän ja Norjan valtioiden alueilla. Tutkimus kuuluu koulutuspolitiikan alaan, mutta sillä on yhtymäkohtia muihin tutkimusalueisiin, kuten kielisosiologiaan, sosiolongvistiikkaan, kielipolitiikkaan ja kaksi- ja monikielistä opetusta koskevaan tutkimukseen. Tutkimuksen näkökulma tarkoittaa tulkinnan liittämistä kansainvälisen oikeuden piirissä kehitettyihin kielellisiä oikeuksia opetuksessa koskeviin standardeihin, lausumiin ja suosituksiin. Tutkimuksen rajaaminen koulutuspolitiikan alueelle tarkoittaa saamelaisopetuksen tarkastelua yleisellä, kansallisten koulutuspoliittisten linjausten ja päätösten tasolla. Tutkimuksen ajallinen rajaus 2000 luvulle tarkoittaa saamelaisopetuksen aseman ja tilanteen analyysiä siihen kohdistuneen 30-40 vuoden kehittämistyön jälkeen. Peruskoulujärjestelmien rakentaminen 60- ja 70 luvuilla merkitsi saamen kielen ja saamenkielisen opetuksen käynnistymistä oppivelvollisuuskoulussa. Peruskoulu käynnisti valtion ja saamelaisten koulutuspoliittisen neuvottelun, saamenkielisten opettajien koulutuksen, tavoitteellisen saamenkielisen oppimateriaalin valmistamisen sekä saamelaisen opetussuunnitelman ja opetushallinnon rakentamisen. Saamelaisopetuksen toimintaympäristössä on 2000-luvulle tultaessa tapahtunut merkittäviä muutoksia. Sellaisia ovat mm. saamelaisten poismuutto perinteisiltä ydinalueilta, Pohjoismaiden saamelaiskäräjien vuosituhannen alussa käynnistynyt parlamentaarinen yhteistyö, kansallisten vähemmistöjen oikeuksien kehittäminen eurooppalaisilla foorumeilla ja muutokset Pohjoismaiden kansallisessa kielipolitiikassa. 2000 luvun alku on merkinnyt yleismaailmallisesti uutta vaihetta alkuperäiskansojen oikeuksien kehittämisessä ja erityistä huomiota alkuperäiskansojen kielellisiin ja opetuksellisiin oikeuksiin. Tutkimuksen tehtävänä on vastata seuraaviin kysymyksiin: 1) Millä tasolla saamelaisten kielelliset ihmisoikeudet toteutuvat tämän päivän oppivelvollisuuskoulussa? 2) Missä vaiheessa Norja, Ruotsi ja Suomi ovat oppivelvollisuuskoulua käyvien saamelaisoppilaiden kielelliseten ihmisoikeuksien kehittämisessä ja turvaamisessa? 3) Missä määrin nykyinen peruskoulu toimii vastavoimana pitkään jatkuneelle saamelaisten kielenvaihdoskehitykselle vai jatkaako se sitä edelleen? 4) Onko saamelaisten edustuksellisilla elimillä vaikutus- ja päätösvaltaa koulutuspolitiikan alueella? Avainsanat: yhdenvertaisuus, identiteetti, kulttuurinen eloonjääminen, kaksi- ja monikielisyys, kielen elvyttäminen, kielenvaihdos, itsehallinto, itsemäärääminen 21