SAAMELAISTEN MAA- JA ELINKEINO-OIKEUKSIEN OIKEUDELLISET PERUSTEET - Historiallinen katsaus -

Transkriptio

1 SAAMELAISTEN MAA- JA ELINKEINO-OIKEUKSIEN OIKEUDELLISET PERUSTEET - Historiallinen katsaus - Oik. kand. Heikki J. Hyvärinen Saamentutkimuksen seminaari Levillä

2 NYKYINEN TILANNE JA KYSYMYKSIÄ Ruotsissa saamelaisten oikeus poronhoitolaissa historiallisen jatkuvuuden perustalta (ylimuistoinen nautinta) Miksi ei muiden saamelaiselinkeinojen perustalta (metsäsaamelaiset) Onko tällaisia oikeuksia ollut Ruotsin ja Suomen yhteinen oikeudellinen tausta vuoteen 1809 Miksi Suomen saamelaisilla ei erityisiä oikeuksia maankäyttöön Milloin oikeudet lakanneet Kolttasaamelaisilla oikeuksia kolttalain mukaan Onko ristiriitaa perustuslain kanssa 2

3 ARVIOINNIN LÄHTÖKOHTIA Miltä perustalta oikeuksien arviointi Kansallinen oikeus kirjoitettu laki Tuomioistuin- ja hallintokäytäntö nojaa suoraan lakiin Saamelainen tapaoikeus Otetaan huomioon jos on näyttöä eikä ole kohtuuton Keiden välinen riita-asia Suhteessa valtio lappalaisten oikeudenomistajat Ongelma Asiakirjat valtion viranomaisten hallussa 3

4 RUOTSIN VEROTUNTURIOIKEUDENKÄYNTI (1982) Koski parempaa oikeutta maahan Jämtlannin verotuntureilla: saamelaiset vastaan Ruotsin valtio Ratkaisun lähtökohdat Siviilioikeudellinen riita-asia, ratkaistaan tavallisten oikeudellisten sääntöjen mukaan (kirjoitettu laki ja sen tulkinta - ei siis kohtelu kansanryhmänä) Oliko saamelaisilla kansalaisasema, olivatko he oikeusjärjestyksen ja sen suojan alaisia Saattoiko omistusoikeus maahan (veromiehenoikeus) syntyä Ruotsin oikeuden mukaan lappalaiselinkeinon harjoittajalle (poronhoito, pyynti ja keräily) kuten talonpojalle Veromiehenoikeus edellyttää laillista maansaantoa (ylimuistoinen nautinta), tilusten verollepanoa ja vakituisen veron maksua 4

5 SAAMELAISTEN KANSALAISASEMA Kustaa Vaasa katsoi meri- ja tunturilappalaiset kylissään meidän ja Ruotsin kruunun alamaisiksi, jotka ovat Ruotsin kruunun suojeluksessa irtaimine ja kiinteine omaisuuksineen (1551) Sääty-yhteiskunnassa lappalaisisäntiä ( ) Kaarle IX oli Ruotsin, götan, venden, suomalaisten, karjalaisten, Norrlannin lappalaisten, kainulaisten kuningas (1607) Lappalaiset edustettuina valtiopäivillä talonpoikaissäädyssä ( /1766) Tekivät valtiopäivävalituksia (kuninkaan) ratkaistaviksi lainsäädännöllä Kuningas Kristoferin maanlaki oli Ruotsissa voimassa oleva laki vuosina Laki oli painettuna nimiösivullaan Kaarle IX arvonimi Jokaisen tuomarin nähtävillä 128 vuotta Lapinvoutien tuli voutikunnassaan tuomita aivan painetun lakikirjan jälkeen, jonka hallitsija oli antanut heille mukaan (1610) 5

6 6

7 VANHAN LAINSÄÄDÄNNÖN MAANKÄYTTÖTAVAT, OIKEUDET JA VEROTUS Maakuntalakien ja KrML:n RakK:n 24 :n lisäyksen mukaan majavanpyynti oli vain maanomistajalle kuuluva oikeus Keskiajalta vuoteen 1736 (1734-lain voimaantulo) Pohjanmaan kirkollinen verollepano (1330/1340-l) koski mm. metsäneläimiä, kaloja, hylkeitä ja poroja Poronvasoista tuli maksaa kymmenykset tai rahakorvaus kustakin vasasta Poronhoito näyttää olleen Pohjanmaalla tärkein karjatalouden muoto (ei muita karjakymmenyksiä) Verotunturioikeudenkäynnin ratkaisun (1982) mukaan saamelaisille on ainakin luvulla voinut syntyä Ruotsin lain tunnustama omistusoikeus maahan Jo Kustaa Vaasa (1551) turvasi nimeltä mainittujen meri- ja tunturilappalaisten omat yksityiset maa- ja vesitilukset ja nimettyjen kylien verovelvollisuuden vain Ruotsille Suomea, Norrlanteja ja Lapinmaata koskevan painetun vuorityöprivilegion (siis lain) mukaan lappalaisilla oli veromiehen tilukset (1673) Seuraava vuorityöasetus (1723) painettiin myös saameksi (1734) Länsipohjan lapinmaan vuoden 1695 verollepanossa (voimassa maaverotuksen ajan) Tornion lapin lapinkylät pantiin verolle poronhoidosta Kemin lapin lapinkylät majavista Tutkimustoiminnan mukaan lapinkylien osakkaat Tornion ja Kemin lapeissa omistivat maansa Ruotsin lain mukaisesti (noin 1700-luvun puoliväliin) kuten muutkin maanomistajat (veromiehet) 7

8 8

9 9

10 MAAHAN KOHDISTUVIEN OIKEUKSIEN PYSYVYYS Ruotsin korkein oikeus Verotunturioikeudenkäynnissä (1982) Saamelaisten mahdollinen maanomistusoikeus (veromiehenoikeus) ei siirry valtiolle vähittäisen kehityksen kautta vaan laillisella saannolla Oikeus nauttii samaa oikeussuojaa kuin talonpoikien omistusoikeus yleensä Valtiolla metsälainsäädännön mukaan oikeus vain isännättömään maahan Ruotsin vuorikollegion presidentti (1727) Maan haltuunotto kruunulle vähittäisen kehityksen kautta ei ole Ruotsin lain mukainen laillinen saanto Lainvoimaisella tuomiolla ei voida ottaa valtiolle tietyn tyyppisiä kiinteistöjä (esim. pitäjänyhteismaita), vaan pelkästään oikeudenkäynnin kohteena oleva yksikkö Suomen perustuslakivaliokunnan asiantuntijakäytäntö (Hidén 1978) Saamelaisten mahdollinen maanomistusoikeus Ei lakkaa pelkästään ajan kulumisen myötä tai toisen osapuolen (kuten valtion) väitteestä, että oikeus olisi lakannut Voidaan lakkauttaa vain lailla tai lainvoimaisella viranomaispäätöksellä, jossa oikeus todetaan olevaksi ja nyt nimenomaisesti lakkautettavaksi/lakkaavaksi 10

11 MISTÄ JOHTUVAT OIKEUDELLISET EPÄSELVYYDET (Valtio hallitsee omistajana saamelaisten vanhoja alueita. Ei liene mahdollista, että saamelaisille palautettaisiin kaikki aikaisemmat laillisesti omistamansa maat esim ¼ valtion pinta-alasta) Norrlannin ja lappien asiakirjat tuhoutuneet arkistojen tulipaloissa Vahinko alueiden tutkimukselle korvaamaton (Kamarikollegio) Arkistoissa ns. kopiota, jotka tukevat nykyisin toteutuvaa valtionmaakäsitystä (kuten maaherra Graanin lapinmaiden asutuskirje 1673 vrt lähdekritiikki) Painetut asiakirjakokoelmat puutteellisia ja asiakirjoja kadonnut saamelaisten oikeuksien osalta (esim. Pohjanmaan kirkollinen verollepano) Aikaisempi (II maailmansotaa edeltänyt) tutkimus sivuuttanut saamelaisten oikeuksia tukevan lainsäädännön (kuten majava, Kustaa Vaasa 1551, 1673 vuorityöprivilegio) Saamelaisten kiinteistöjen tuotolta ja tiluksilta poistettiin oikeussuoja 1734-laissa ja sen jälkeen Majava (1734), kalastus (1749), porolaidun (1760) Suomen poronhoitolain valmistelussa (1929) jätettiin lappalaisten yksinoikeudet maankäyttöön nimenomaan huomioon ottamatta vaikka ne olivat periaatteellisesti voimassa Ruotsissa ja Suomessa on syntynyt ja edelleenkin vallitsee saamelaisilta puuttuvan oikeussuojan kulttuuri 11

12 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET Ruotsin oikeuden mukaan maanviljelylle ja lappalaiselinkeinoille oli erilaiset maankäytön yksiköt (keskiajalta 1920-luvulle) Maanviljelyllä (sivuelinkeinoineen) rakennetut tilat ja kylät Lappalaiselinkeinoilla maat lapinkylissä Maata on vanhastaan voinut omistaa ja verottaa ja sitä on omistettu ja verotettu mm majanpyynnin ja poronhoidon harjoittamiseksi pääelinkeinoina (kuten saamelaiset lapinkylissään) Ed. PeV L29/2004 lapinkylän osakkaat omistaneet veromaat lapinkylissä ; valtion omistusoikeus kyseenalainen Ed. PeVL 21/2004 ryhdyttävä lainsäädännölliseen kokonaisuudistukseen saamelaisten kulttuurisen ja oikeudellisen erityisaseman toteutumiseksi Lappalaisten oikeudenomistajien maanomistusoikeuden ei tiedetä millään laillisella perusteella lakannen valtioiden hyväksi Ruotsissa ja Suomessa Tarkempaa selvittelyä vaatii vielä lapinveron täsmällinen sisältö ja oikeudellinen luonne keskiajalta periytyvänä vakinaisena verona (jota maksettiin 1920-luvulle saakka) lappalaisten veromiehenoikeus Ruotsin keskushallinnon käytännössä lainsäädäntö ja käytäntö, jonka mukaan lappalaiselinkeinosta siirryttiin maanviljelyyn maaverojen aikakaudella (keskiajalta 1920-luvulle) 12

13 13

14 14