Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 5 303

Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 5 303 Osa reittiä J käyttävistä nopeakulkuisista aluksista ei ole jäävahvisteisia, ja tästä syystä ne voivat liikennöidä vain jäättömänä aikana. Meri on yleensä jäässä tammikuun ja huhtikuun välisen ajan. Nopeakulkuisen liikenteen vilkkaus ja sen vaikutus reittiin J voidaan havaita seuraavista kahdesta kuvasta, jotka kuvaavat putkilinjan suunnitellun reitin ylittävien alusten määrää touko-kesäkuussa 2007 (katso kuva 5.76) ja tammi-helmikuussa 2007 (katso kuva 5.77). Kuvat osoittavat, että nopeakulkuisten alusten määrä kilometrikohtien KP 210 ja KP 220 välillä vähenee talvisin puoleen. Kuva 5.76. Laivaliikenteen vilkkaus (putkilinjan reitin C14 ylitykset) kilometrikohdittain (KP) touko kesäkuussa 2007. /141/ Kuva 5.77. Laivaliikenteen vilkkaus (putkilinjan reitin C14 ylitykset) kilometrikohdittain (KP) tammi helmikuussa 2007. /141/

Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 5 305 Taulukko 5.34. Suomenlahden Suomen-puoleisen rannikon vilkkaimpien satamien laivakäynnit alustyypeittäin vuonna 2007 (yli 100 käyntiä vuodessa). /259, 260/ Kansainvälinen matkustajaliikenne Suomen suurimmat matkustaja- ja matkailusatamat ovat Helsinki, Maarianhamina (Ahvenan maa) ja Turku (katso taulukko 5.35). Helsingin satamaan saapuvien matkustaja-alusten määrä vaihteli vuosien 2000 2007 välillä vajaasta 8000:sta yli 10 000:een. Vuonna 2007 Helsingin sataman kautta kulki yli 4,5 miljoonaa saapuvaa matkustajaa, eli yli puolet kaikista Suomen laivamatkustajista /259/. Taulukko 5.35. Saapuvien matkustaja-alusten määrä suurimmissa Suomenlahden Suomen-puoleisissa satamissa, Ahvenanmaalla ja Saaristomerellä vuosina 2003 2007. /259, 260/

306 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 5 Suomesta on ympärivuotinen autolauttayhteys Ruotsiin, Viroon ja Saksaan. Suurimman osan Suomen laivamatkustajaliikenteestä muodostaa Suomen ja Ruotsin sekä Suomen ja Viron välinen lauttaliikenne. Lisäksi Viroon liikennöidään kesäisin nopeakulkuisilla aluksilla. Esimerkiksi kesällä 2008 Helsingistä oli viikoittain lähes 40 lähtöä Tallinnaan sekä vastaava määrä saapumisia /259, 261/. Kotimaan matkustajaliikenne Kansainvälisen liikenteen lisäksi Suomenlahdella on jonkin verran kotimaan matkustajaliikennettä. Vuonna 2007 Suomenlahdella liikennöivissä laivoissa matkusti noin 2,6 miljoonaa kotimaan laivamatkustajaa, joista 2,5 miljoonaa matkusti Helsingin seudulla. Yli 80 prosenttia Hel singin seudun liikenteestä oli säännöllistä reittiliikennettä /261/ Suomen sisäinen laivaliikenne on kasvanut vain vähän 1990-luvun alun tasosta. Vuonna 2007 noin 214 000 matkustajaa käytti Saaristomeren sisäisiä laivareittejä ja noin 577 000 matkus tajaa Ahvenanmaan sisäisiä laivareittejä. /261/ Kansainväliset risteilyt Helsinki on kansainvälisten risteilyjen tärkein kohde Suomessa. Helsingin satamassa käy vuo sittain noin 250 kansainvälistä risteilyalusta. Myös Turussa ja Maarianhaminassa vierailee vuosittain joitakin risteilyaluksia. Suomeen saapuvien kansainvälisten risteilyalusten määrä on viime vuosina kasvanut. Samana aikana myös risteilymatkustajien määrä on kasvanut noin 85 prosentilla (140000 matkustajasta 270 000 matkustajaan) ennen kaikkea lisääntyneen risteilylaivakapasiteetin takia. Kansainvälinen risteilyliikenne keskittyy kesäkuukausiin /259, 260, 262/.

Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 5 307 Laivaväylät Suurinta osaa Suomen rannikkovesien laivaväylistä hallinnoi Merenkulkulaitos, joka ylläpitää 3251 kilometrin laajuista laivaväylien verkostoa. Nämä syväväylät ovat rahtiliikenteen lisäksi myös kansainvälisen matkustajaliikenteen käytössä. Syväväylien lisäksi käytössä on matalia väyliä, joita käyttävät syväykseltään pienemmät alukset ja huviveneet. Mikään edellä mainituista väylistä ei risteä putkilinjan reitin kanssa. Etelä-Suomen rannikon laivaväylät on esitetty kuvassa 5.78. /263/. Kuva 5.78. Etelä-Suomen rannikon laivaväylät. /263/

308 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 5 5.6.2 Kalastus 5.6.2.1 Yleiskatsaus Kalastuksella on melko tärkeä asema Suomen vesillä. Vuoden 2007 lopussa Suomen rekisteröidyistä kalastajista 2 059 harjoitti ammattimaista kalastusta merellä /196/. Yksi kolmasosa näistä kalastajista sai vähintään 30 prosenttia tuloistaan kalastuksesta. Ammattikalastajia on eniten Lounais- ja Länsi-Suomessa /196/. Suomenlahdella ammattikalastusta harjoitetaan sekä rannikkovesillä että avomerellä. Avomerikalastukseen kuuluu trooli-, pitkäsiima- ja ajoverkkokalastusta. Rannikon läheisyydessä käytetään pääasiassa verkkoja ja rysiä. Virkistyskalastus keskittyy ennen kaikkea rannikolle ja saaristoon. Avomerellä harrastetaan jonkin verran lohen uistelua. Viimeisten 20 vuoden aikana Suomenlahden avomerikalastuksessa on tapahtunut merkittäviä muutoksia. EU on kieltänyt ajoverkkokalastuksen Itämerellä vuoden 2008 alusta lähtien ja laivaliikenne on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Lisäksi hyljekanta on kasvanut niin suureksi, että se haittaa lohenkalastusta. Myös troolikalastus on vähentynyt silakan ja kilohailin heikon markkinatilanteen vuoksi. Tällä hetkellä lohen kalastus Suomenlahden avomerialueilla on loppunut lähes kokonaan /264/. Kalastusta säännellään useimmissa Itämeren osissa rajoituksilla, joiden tavoitteena on kalaja muiden vesieläinkantojen kestävä hyödyntäminen. Rajoitukset on määritetty Euroopan yh teisön yhteisessä kalastuspolitiikassa ja julkaistu neuvoston asetuksissa, muun muassa neuvoston asetuksessa (EY) n:o 2371/2002 elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä Euroopan unionissa. Suomen hankealueella Suomen talousvyöhykkeellä toimiva Suomen kaupallinen kalastuslaivasto koostuu kahdeksasta troolarista /265/. Turvallisuussyistä kuudella pienimmällä troolarilla voi kalastaa vain Itämeren pohjoisosassa (59. pohjoisen leveysasteen pohjoispuolella). Kak si suurinta troolaria toimii pääasiassa Itämeren eteläosassa ja purkaa saaliinsa Ruotsin ja Tanskan satamiin /265/. Kaupallisten kalastusalusten koolle ei ole asetettu Itämerellä rajoituksia. Rannikkovaltioista kerättyjen tietojen mukaan /191/ suurimmat ovat tällä hetkellä noin 300 bruttorekisteritonnin aluksia (BRT), joiden enimmäispollariveto on noin 25 tonnia. Itämerellä toimivien kalastusalusten trooliovien koko on yleensä noin 300-500 kiloa. Suurimpien trooliovien paino on tällä hetkellä 1,5 tonnia. Troolit ovat tärkein Itämeren avovesien kaupallisessa kalastuksessa käytetty kalastusväline. Silakan ja kilohailin kalastuksessa käytetään pelagisia trooleja. Myös suomalaiset kalastajat käyttävät pelagisia trooleja Suomenlahden avovesialueilla ja varsinaisen Itämeren pohjoisosas sa /265/. Pelagisia trooleja käytetään vesipatsaan keskiosassa, mutta niitä voidaan käyttää myös lähellä pohjaa, kun kalaparvet liikkuvat syvissä vesissä. Pehmeäpohjaisilla alueilla, joilla merenpohja on tasainen, troolia vedetään lähes aina lähellä merenpohjaa tai sitä pitkin. Kun trooli lasketaan veteen tai sitä vedetään, trooli putoaa merenpohjaan tai raapii sitä /266/.

Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 5 309 Suomen ammattikalastajaliiton tietojen mukaan pelagista ja pohjatroolausta (tai pohjan lähellä, alle neljän metrin etäisyydellä, tapahtuvaa troolausta) harjoitetaan jokseenkin säännöllisesti Suomenlahden keski- ja länsiosissa /266/. Kuva 5.79. Itämeren ICES-alueet (violetit rajat) ja -ruudut 5.6.2.2 Kalastus Suomen hankealueella Itämeren kalastustilastot on kerätty kahdesta lähteestä: kansainvälisen merentutkimusneuvos ton (ICES) saalistiedoista ja sekä kyselyistä, joihin viranomaiset ovat vastanneet. Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) kalastusalueita 24-32 koskevat tiedot on saatu ICESiltä (katso kuva 5.79). Itämeri on jaettu ICES-alueisiin, jotka on puolestaan jaettu ruutuihin. Järjestelmässä on määritetty alueet (24-32), jotka on jaettu edelleen ruutuihin. Yhden ruudun koko on 0,5 astetta pohjois eteläsuunnassa ja suunnilleen saman verran itä länsi-

310 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 5 suunnassa eli noin 55 x 55 kilometriä = 3025 neliökilometriä. Ruutukohtaiset kalastustiedot on kerätty jokaisen Itämeren rannikkovaltion kalastusviranomaisille lähetetyllä kyselyllä. Lisäksi tietoja kerättiin haastattelemalla Suomen Ammattikalastajaliiton edustajia sekä maa- ja metsätalousministeriön kalastusviranomaisia. Suomen aluevesillä putkilinjan suunniteltu reitti kulkee useiden ICES-ruutujen läpi (katso kuva 5.80). ICES-ruutukohtaisten kalastuspäivätietojen perusteella Suomen talousvyöhykkeen tärkeimmät kalastusalueet ovat ruudut 48H2 ja 48H3, jotka sijaitsevat Hangon kaakkois- ja lounaispuolella (katso taulukko 5.36) /267/. Viime vuosina näissä ruuduissa rekisteröitiin enemmän kalastuspäiviä kuin muissa Suomen talousvyöhykkeen ruuduissa. Suomalaisten troolareiden suosimat troolausalueet risteävät putkilinjan reitin kanssa Suomen talousvyöhykkeellä yhteensä 220 kilometrin matkalla (katso kuva 5.80). Kuva 5.80. Troolareiden suosimat troolausalueet Suomen talousvyöhykkeellä. Lähde: Suomen Ammattikalastajaliitto (SAKL).

Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 5 311 Mahdolliset troolausalueet on esitetty kartaston kartassa FC-2b-F. Troolauksen tehokkuus (saaliin painossa mitattuna) kussakin ICES-ruudussa on esitetty kartaston kartassa FC-2a-F. Taulukko 5.36. Suomalaisten vähintään 10 metrin pituisten alusten kalastuspäivät tietyissä ICES-ruudussa vuosina 2002 2006 /267/. Suomenlahden avovesialueiden ja varsinaisen Itämeren pohjoisosan kalastukselle on luonteenomaista saalislajien pieni määrä. Tämä johtuu pohjoisen Itämeren ja Suomenlahden ai nut laatuisista murtovesiominaisuuksista. Kalayhteisö koostuu pääosin silakasta (Clupea harengus) ja kilohailista (Sprattus sprattus). Alueella esiintyy myös lohta, mutta sen kalastus on vähäistä. Vielä 1980-luvun alussa Suomen merialueella esiintyi runsaasti turskaa (Gadus morhua), mutta nykyisin se on harvinaistunut. Tanskan salmien kautta Itämereen mahdollisesti saapuvat suolapitoisen veden tulovirtaukset voivat jälleen kasvattaa Suomenlahden turskakantaa. Tulovirtaukset vaikuttaisivat myös kalastukseen siten, että ne tarjoaisivat troolareille mahdollisuuden kalastaa arvokkaampia kalalajeja. Kaupallisesti tärkeimmät lajit ovat kilohaili ja silakka, jotka muodostavat painon mukaan mi tattuna noin 95 prosenttia Suomen talousvyöhykkeen (Suomenlahden, Saaristomeren ja varsinaisen Itämeren pohjoisosan) kaupallisesta kokonaiskalansaaliista. Vuosina 2004, 2005 ja 2006 kalastuksen kannalta tärkeimmät Suomen talousvyöhykkeen alueet olivat Suomen lahden suu ja varsinaisen Itämeren pohjoisosa (kuva 5.81, kuva 5.82 ja kuva 5.83). Kilohailia ja silakkaa kalastetaan troolaamalla joko yhdellä tai kahdella aluksella. Kilohaili: Itämeren pääaltaan kilohailikannan hyödyntäminen voimistui 1990 -luvun puolessa välissä. Kilohailikanta on kuitenkin pysynyt suurena /196/, ja lajin kalastuksen katsotaan olevan biologisesti turvallisella tasolla /196/. Suomenlahdella pyydettiin 2 990 tonnia kilohailia

312 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 5 (Pohjanlahdella 3 508 tonnia) /194/. Kilohailin keskipaino on pienentynyt kaikissa vuosiluokissa vuodesta 1993 lähtien. Sekasaaliiden epätarkkojen lajikoostumusarvioiden vuoksi kantaarviot ovat kuitenkin viime vuosina olleet vaihtelevia /194, 195/. Silakka: Itämeren pääaltaan silakkakannan hyödyntäminen voimistui 1990-luvun puolessa välissä. Silakan kokonaissaalis ICES-alueilla 25-29 ja 32 on laskenut lähes puoleen siitä, mikä se oli vuosina 1995 2005 /196/. Kokonaissaaliin lasku on yhteydessä kaikkien vuosi luokkien keskipainon alenemiseen. Tämä suuntaus on ollut havaittavissa Itämeren silak kakannoissa vuodesta 1993 lähtien /196/. Suomessa silakan kalastus on keskittynyt Pohjanlahdelle: vuonna 2006 suomalaisten troolareiden silakkasaalis Suomenlahdella oli 1 401 tonnia, kun se Pohjanlahdella oli yli 660000 tonnia. Suomalaisilla kalastajilla on vuoden 2011 loppuun asti EU:n poikkeuslupa markkinoida silakkaa, jonka dioksiinipitoisuus ylittää sallitun enimmäisrajan. Jos poikkeusluvalle ei saada jatkoa, sillä on merkittävä vaikutus troolikalastukselle Suomen talousvyöhykkeellä. Silakan pe rinteisessä kalastuksessa joudutaan tällöin sopeutumaan uuteen tilanteeseen. Poliittista tilannetta päätöksentekohetkellä on vaikea ennakoida. Itämeren allasta koskevat ennusteet ilmastonmuutoksen vaikutuksista viittaavat siihen, että meriveden lämpötila ja suolapitoisuus tulevat nousemaan. Jos nämä ennusteet toteutuvat, Itämeren kalayhteisön nykyinen sillikalavaltainen rakenne pysyisi vakaasti ennallaan. Muutokset kalakantojen hyödyntämisen tehokkuudessa voivat kuitenkin muuttaa ravintoverkon rakennetta ja vaikuttaa siten ilmastoperäisten muutosten lopputulokseen. Lohi kuuluu Suomen avomerikalastajien saalislajeihin ennen kaikkea Pohjanlahdella sekä Itämeren keski- ja eteläosissa /264/. Suomen hankealue putkilinjan reitin varrella Suomen talousvyöhykkeellä ei kuulu tähän alueeseen. Kussakin ICES-ruudussa saadun kalansaaliin paino vuosina 2004, 2005 ja 2006 on esitetty kartaston kartoissa FC-4-F, FC-6-F, FC-20a-F, FC-20b-F ja FC-20c-F. Vastaavat kalansaaliin arvoa koskevat tiedot vuosilta 2004 ja 2005 on esitetty kartaston kartoissa FC-5-F, FC-7-F ja FC-19-F.

Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 5 313 Kuva 5.81. Suomen kaupallinen kalastus: lajikohtaiset saaliit (painon mukaan) kussakin ICES-ruudussa vuonna 2004. Lisätietoja on kartaston kartassa FC-20a-F. Kuva 5.82. Suomen kaupallinen kalastus: lajikohtaiset saaliit (painon mukaan) kussakin ICES-ruudussa vuonna 2005.

314 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 5 Kuva 5.83. Suomen kaupallinen kalastus: lajikohtaiset saaliit (painon mukaan) kussakin ICES-ruudussa vuonna 2006. 5.6.3 Matkailu ja vapaa-aika 5.6.3.1 Yleiskatsaus Matkailu on Itämeren alueella tärkeä ja jatkuvasti kehittyvä elinkeino. Vapaa-aikaa voi viettää monella eri tavalla. Suomen rannikolla ja saaristossa on runsaasti kesämökkejä, kauniita maisemia, hiekkarantoja sekä useita kansallispuistoja. Myös vapaa-ajan veneily sekä kotimaassa että maiden välillä on suosittua, ja vapaa-ajan kalastusta markkinoidaan yleisesti rannikkoalueilla. Itämerellä on myös tehokas ja tiheä lauttayhteyksien verkosto, joka on erittäin tärkeä matkailuinfrastruktuurin kannalta. Matkailu liittyy läheisesti sekä luontoon että Itämereen. Matkailu on tärkeä ja kasvava elinkeino Suomessa. Viime vuosina sekä ulkomaisten matkailijoiden määrä että yöpymisten määrä on kasvanut tasaisesti (5,7 miljoonaa ulkomaista kävijää vuonna 2007). Matkailun suoraan tuottama kokonaisarvo oli vuonna 2005 noin 9,6 miljardia euroa. Matkailun tuottama lisäarvo oli noin 3,255 miljardia euroa eli noin 2,4 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta (BKT) /268-270/. Suomen kansallisen matkailustrategian mukaan rannikko- ja saaristoalueiden käyttö ei ole vie lä saavuttanut huippuaan ja alueilla on huomattavat kasvun mahdollisuudet. Viranomaisilla ja yrittäjillä on yhteinen pyrkimys kehittää rannikko- ja saaristomatkailua. Useimmat rannikkoalueen turistit ovat kotimaanmatkailijoita tai lähimaiden asukkaita, mutta myös kansainvälis-

Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 5 315 ten risteilyalusten määrä on kasvussa. Tärkeimmät nähtävyydet ja aktiviteetit, kuten huvivenei ly, kalastus ja uiminen, liittyvät luontoon ja saaristoon (katso kuva 5.84). Suomen rannikkomatkailu on luonteeltaan suhteellisen hajaantunutta /270-273/. Rannikkoalueilla matkailu on sääolojen takia erittäin kausiluontoista, ja vilkkain matkailukausi sijoittuu kesän lomakaudelle. Kylmän sään vuoksi ranta-alueiden talviturismi on kehittymätöntä. Ostosristeilyt Suomen ja Ruotsin sekä Suomen ja Viron välillä ovat kuitenkin suosittuja ympäri vuoden /268-270/. Kuva 5.84. Tärkeimmät matkailu- ja vapaa-aika-alueet Suomenlahden Suomen-puoleisella rannikolla. 5.6.3.2 Tärkeimmät matkailuaktiviteetit ja nähtävyydet Suomen hankealueella Suomen saariston ja rannikon matkailunähtävyydet ovat pääosin pienimuotoisia. Alueella on kuitenkin joitakin merkittäviä tapahtumia ja nähtävyyksiä. Suomen etelärannikon tärkeimmät matkailukohteet ovat maan pääkaupunki Helsinki sekä Hangon, Porvoon, Kotkan ja Haminan alueet. Helsingin edustalla sijaitseva 250 -vuotias Suomenlinnan saarilinnoitus on mukana UNES COn maailmanperintöluettelossa. Myös lounaisrannikolla sijaitseva Turun kaupunki saa ristoa halkovine matkailureitteineen on suosittu matkailukohde. Ahvenanmaalla on usei-

318 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 5 Vapaa-ajan asuntojen suosio kasvaa edelleen Suomessa, ja joitakin vapaa-ajan asuntoja on muutettu vakituisiksi asunnoiksi. Suomen hallitus on tehnyt periaatepäätöksen, jonka mukaan lainsäädännölliset esteet vapaa-ajan asuntojen muuttamiselle ympärivuotisiksi asunnoiksi tulisi poistaa. Päätöksen myötä myös saaristossa sijaitsevia vapaa-ajan asuntoja voidaan muuttaa ympärivuotisiksi asunnoiksi. /285, 287/ Kuva 5.85. Suomen rannikon kesämökkiasutus (katso teksti). 5.6.4 Sotilasalueet 5.6.4.1 Yleiskatsaus Vuoden 1945 jälkeen Itämeri oli kahden vastakkaisen asevallan välissä. Varsovan liiton ja NATO-maiden välisenä rajaviivana Itämerestä tuli strategisesti tärkeä alue. Tästä syystä suuri osa aluevesistä oli määritetty sotilaallisiksi suoja-alueiksi. Vaikka kansainvälinen politiikka on muuttunut, Itämeri on edelleen strateginen alue. Painopiste on kuitenkin siirtynyt sotilaallisista eduista logistisiin ja kaupallisiin etuihin.

Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 5 319 Itämeren valtioilla on edelleen sotilasharjoitusalueita merellä. Alueet voidaan luokitella niiden käyttötarkoituksen mukaan taulukossa 5.39 kuvatulla tavalla. Sotilasharjoitusalueet on luokiteltu taulukon mukaan kartaston kartassa MI-1-F. Taulukko 5.39. Sotilasharjoitusalueiden tyypit Itämerellä Sotilasharjoitusalueisiin saattaa liittyä kulkurajoituksia ja muita rajoituksia. Maat voivat asettaa pysyviä pääsyrajoituksia puolustusvoimien harjoitusalueille omilla aluevesillään, mutta eivät talousvyöhykkeellään. Rajoitusten kelpoisuudesta ja oikeuksien mahdollisesta loukkauksesta tapauksissa, joissa aluevesien tai muiden vesien halki kuljetaan viattomassa tarkoituksessa, saattaa esiintyä tulkintaerimielisyyksiä /288/. Lyhytaikaisia harjoitusalueita ei yleensä ole merkitty merikarttoihin niiden salaisen tai lyhytaikaisen luonteen vuoksi. Olemme kuitenkin onnistuneet saamaan tietoja näiden alueiden sijainnista joissakin Itämeren osissa. 5.6.4.2 Sotilasalueet Suomen hankealueella Putkilinjan suunnitellun reitin lähellä on useita sotilasalueita (katso kuva 5.86). Alueet voidaan jakaa kolmeen luokkaan: varsinaiset sotilasalueet, suoja-alueet ja ampuma-alueet /289-291/. Varsinaiset sotilasalueet ovat Suomen puolustusvoimien käyttämiä Suomen aluevesillä sijaitsevia tähän tarkoitukseen varattuja maa-alueita (saaria tai luotoja). Sotilasalueelle maihinnousu ilman lupaa on lain mukaan ankarasti kielletty. Koska nämä alueet sijaitsevat Suomen aluevesillä, ne eivät kuulu yksityiskohtaisen arvioinnin piiriin. Suomen aluevesillä sijaitsevat suoja-alueet ovat Suomen kansallisen turvallisuuden ja aluevesien valvonnan kannalta tärkeitä alueita. Kotkan (Haapasaaren) ja Turun välisellä alueella on yhteensä 19 suoja-aluetta. Alueet on perustettu valtioneuvoston asetuksen perusteella. Suoja-alueiden rajat ja koordinaatit on määritetty tarkasti. Alueilla tapahtuvaa liikkumista ja muuta toimintaa on rajoitettu. /289, 290/.

320 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 5 Aluevalvontalain 16. pykälän mukaan suoja-alueella ei saa ilman lupaa /289/ 1. harjoittaa laitesukellusta eikä merenkulkuun tavanomaisesti kuulumatonta vedenalaista toimintaa 2. kalastaa pohjaa laahaavalla tai raskaalla pohjaan ankkuroitavalla pyydyksellä, kuten nuo talla, troolilla tai isorysällä 3. ankkuroida suomalaisiin merikarttoihin merkittyjen ankkuripaikkojen ulkopuolelle muulla kuin huviveneellä, ellei se ole merenkulun turvallisuuden, ylivoimaisen esteen tai hätätilanteen takia välttämätöntä 4. liikkua yleisellä vesialueella yleisen väylän ulkopuolella sataa metriä lähempänä sellaisia puolustusvoimien käytössä olevia maa-alueita, joille maihinnousu on lain nojalla merkitty kielletyksi. Ampuma-alueet ovat Suomen puolustusvoimien käytössä harjoituksia varten. Ampumaalueet voivat ulottua Suomen talousvyöhykkeelle, vaikka ne yleensä rajoittuvat aluevesille. Ampuma-alueiden koordinaatit on määritetty tarkasti. Suomenlahdella puolustusvoimilla on putkilinjan suunnitellun reitin läheisyydessä 28 ampuma-aluetta, jotka muodostavat kolme yhtenäistä aluetta. Ampuma-alueista viisi ulottuu Suomen talousvyöhykkeelle. /291/ Suomenlahdella sijaitsevat puolustusvoimien harjoitusalueet on esitetty kartaston kartassa MI-1-F. Suomen puolustusvoimien mukaan alueilla pidettävät harjoitukset ja ammunnat rajoittuvat en si sijaisesti Suomen aluevesille. Talousvyöhykkeellä suoritetaan Suomen alueellisen koske mattomuuden valvontaan ja turvaamiseen liittyviä tehtäviä ja harjoituksia, joilla ei ole vaikutusta putkilinjan suunniteltuun reittiin. Lisäksi on huomattava, että suunniteltu Nord Stream -putkilinja kulkee Suomen talousvyöhykkeellä Örö D52 -ampuma-alueen läpi. Putkilinjan reitin läheisyydessä on myös muita ampuma-alueita, kuten Katajaluoto D34, Kuivasaari D25 ja Isosaari D24. Ampuma-alueet on esitetty kuvassa 5.86. /291, 292/. Lisäksi ampuma-alueiden suunnittelussa on otettu huomioon se, että ampumatoiminnan ja meriliikenteen välille on jätettävä riittävä turvaetäisyys. Ampumaharjoitusten aikana vaikutukset eivät ulotu vaara-alueen ulkopuolelle. Tämä on varmistettu asejärjestelmien teknisillä ominaisuuksilla ja niitä täydentävillä tiukoilla turvamääräyksillä. Ampuma-alueilla pidettävissä harjoituksissa käytetään merivoimien ja tykistön pinta-ammuksia ja ohjuksia, joilla ei ole vaikutuksia merenpohjaan /293/. Suomen merivoimien miinanlaskuharjoituksille ei ole varattu Suomenlahdelta erityisiä harjoitusalueita. Harjoituksissa käytetään kevyitä harjoitusmiinoja, joissa ei ole räjähdysainetta. Siten niillä ei ole merkittävää vaikutusta merenpohjassa oleviin kohteisiin. Harjoitusmiinat on varustettu kellukkeilla, jotka helpottavat miinojen löytämistä harjoitusten jälkeen /293/.

Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 5 321 Kuva 5.86. Suomenlahden suoja- ja ampuma-alueet, mukaan lukien Örön (D52), Katajaluodon (D34), Kuivasaaren (D25) ja Isosaaren (D24) ampuma-alueet. 5.6.5 Tavanomaiset ammukset 5.6.5.1 Yleiskatsaus Ammusten upottamista mereen on aiemmin pidetty hyvänä tapana hankkiutua eroon ammuksista, joilla ei ole enää katsottu olevan sotilaallista käyttöä. Itämeri ei muodosta tässä asiassa poikkeusta, sillä mereen on upotettu sekä tavanomaisia että kemiallisia ammuksia ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikana sekä molempien maailmansotien jälkeen. Suomenlahti oli merisodankäynnin kannalta strategisesti tärkeä alue, ja tästä syystä sekä ensimmäisen että toisen maailmansodan aikana suuria määriä merimiinoja ja muita ammuksia, kuten syvyyspommeja, kranaatteja ja torpedoja, ammuttiin tai laskettiin Suomenlahteen. Vielä nykyisin Suomenlahdella pidetään merisotaharjoituksia, joissa raivataan miinoja, ja löydetyt ammukset tuhotaan räjäyttämällä ne tarkoitukseen varatuilla harjoitusalueilla.

322 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 5 Tässä osassa käsitellään Itämereen upotettujen tavanomaisten ja kemiallisten aseiden tyyppejä ja kuvataan vuosina 2007 2008 tehdyn uusimman ammusten seulontatutkimuksen ammuslöytöjä. Tavanomaiset ammukset Ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikana Suomenlahteen laskettiin tuhansia merimiinoja, joiden tarkoituksena oli estää vihollisen pinta-alusten tai sukellusveneiden hyökkäys. Suomenlahti pyrittiin sulkemaan vihollisen liikenteeltä, ja tästä syystä lahteen laskettiin suuri määrä merimiinoja. Miinakenttien avulla pyrittiin estämään vihollisalusten pääsy satamiin ja rannikon läheisyyteen. Suurimman osan miinoista laskivat Saksan, Suomen ja Neuvostoliiton merivoimat. Miinojen lisäksi Suomenlahdella käytettiin sukellusveneverkkoja, joilla pyrittiin estämään vihollisen pääsy tietyille alueille ja satamiin. Sotien aikana käytettiin useita eri miinatyyppejä, joista yleisimpiä olivat kosketusmiinat. Koske tusmiinat oli suunniteltu räjähtämään suorasta kosketuksesta vihollislaivaan tai -sukellusveneeseen. Kosketusmiinoja on kolmea päätyyppiä: pohjaan ankkuroidut kosketusmiinat pohjaan lasketut kosketusmiinat ajomiinat. Pohjaan ankkuroidut kosketusmiinat (katso kuva 5.87) on kiinnitetty merenpohjaan järjestelmällä, joka estää miinoja ajelehtimasta pois. Miinat voidaan laskea kellumaan veden pinnalle tai jättää leijumaan vesipatsaaseen. Kuva 5.87. Esimerkki pohjaan ankkuroidusta kosketusmiinasta. Miina räjähtää aluksen koskettaessa miinan tuntosarvea.

Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 5 323 Pohjaan lasketut kosketusmiinat makaavat nimensä mukaisesti merenpohjassa. Ne ovat hy vin yksinkertaisia miinoja, joita käytetään ennen kaikkea sukellusveneitä vastaan. Miina räjähtää sukellusveneen koskettaessa miinan tuntosarvea. Ajomiinat päästetään ajelehtimaan vapaasti vesialueelle. Ajomiinoja on väitetty käytetyn sekä ensimmäisen että toisen maailmansodan aikana, mutta niiden käytöstä Itämerellä ei ole löytynyt todisteita. Oli kuitenkin yleistä, että pohjaan ankkuroidut miinat irtosivat ankkuristaan ja lähtivät ajelehtimaan veden varassa. Kosketusmiinojen lisäksi käytettiin kehittyneempiä heräte- ja magneettimiinoja. Nämä miinat räjähtivät ohitse kulkevan aluksen tai sukellusveneen aiheuttaman magneettikentän, paineaallon tai äänen vaikutuksesta. Kaikki Suomenlahden tunnetut miinakentät raivattiin maailmansotien jälkeen. Meressä on kuitenkin vielä miinoja. Kartaston kartassa MU-1-F on esitetty entisten miinakenttien sijainnit sekä ne Suomenlahden alueet, joilla voi vielä tänä päivänä esiintyä miinoja. Valitettavasti kartat eivät ole täydellisiä, koska joidenkin maiden merivoimien esikunnat eivät ole toimittaneet pyydettyjä tietoja. Molempien maailmansotien aikana Itämerellä käytettiin ja siihen upotettiin myös muita am muk - sia, kuten syvyyspommeja, torpedoja ja kranaatteja. Tarkkoja tietoja mereen upotet tujen am - musten sijainneista ei ole saatavissa. Tästä syystä Nord Stream -putkilinjojen ehdotetuil la reiteillä onkin tarpeen tehdä ammusten seulontatutkimus, jossa selvitetään, onko putkikäytävässä räjähtämättömiä ammuksia tai miinoja. Kemialliset ammukset Toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen Itämereen upotettiin huomattavia määriä kemiallisia ammuksia. Arvioiden mukaan Itämereen on upotettu noin 40 000 tonnia kemiallisia ammuksia, joissa on noin 13 000 1 tonnia kemiallisia taisteluaineita. Kemiallisia ammuksia on upotettu ennen kaikkea Itämeren eteläosaan, joten niillä ei ole vaikutusta Nord Stream -putkilinjan Suomen talousvyöhykkeen kautta kulkevaan osuuteen. Noin 12 000 tonnia kemiallisia taisteluaineita on upotettu Bornholmin itäpuolelle ja 1000 tonnia Gotlannin kaakkoispuolelle. Upotuspaikkojen sijainti on esitetty kuvassa 5.88. /294, 295/ 5.6.5.2 Ammukset Suomen hankealueella Seulontatutkimuksissa tunnistettiin useita ammuksiin liittyviä esineitä. Tässä osassa esitetään Suomen talousvyöhykkeeltä tehtyjä löytöjä. Ammusten seulontatutkimukset aloitettiin vuonna 2006 Petergazin toteuttaman geofysikaalisen tutkimuksen yhteydessä. Alustavia ammusten seulontatutkimuksia ei tehty yhtäjaksoises- 1 Kemiallisilla taisteluaineilla tarkoitetaan kemiallisissa ammuksissa käytettyjä kemiallisia yhdisteitä.

324 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 5 Kuva 5.88. Kemiallisten taisteluaineiden upotusalueet Itämeressä /295/ ti. Eräskin miina löydettiin tilanteessa, jolloin kauko-ohjattavaa ROV-laitetta oltiin siirtämässä kohteesta toiseen. Yksityiskohtaisempi ja tarkempi geofysikaalinen tutkimus / ammusten seulontatutkimus käynnistettiin vuonna 2007. Uudessa tutkimuksessa ammukset seulottiin yhtäjaksoisesti tarkoitukseen kehitetyllä gradiometrijärjestelmällä, minkä lisäksi kummankin Nord Stream -putkilinjareitin varrella olevat kohteet tutkittiin yksityiskohtaisesti +/- 25 metrin levyisessä putkikäytävässä. Lisätietoja ammusten seulontatutkimuksista on kohdassa 5.1.3. Lisätietoja ammusten raivaamisesta on luvussa 3.5. Ammusten seulontatutkimuksen tulokset Putkilinjan reitti C14 Ammusten seulontatutkimuksessa tunnistettiin 29 ammusta. Näistä 24 tunnistettiin miinoiksi, yksi mahdolliseksi miinaksi, kaksi mahdollisiksi lentopommeiksi ja kaksi SPB D -sulutemiinoiksi. Reitin varrelta löydettiin myös muita miinojen käyttöön liittyviä esineitä, kuten kahdeksan miinalavettia / miinan irrotusjärjestelmää. Putkilinjan reitti C16 Reitin C16 varrella tunnistettiin yhteensä 31 ammuksiksi epäiltyä kohdetta. Reitin C14 varrelta löydettyjen ammusten lisäksi löydettyä kahta uutta kohdetta ei kuitenkaan voitu tunnistaa varmuudella heikon vedenalaisen näkyvyyden vuoksi. Niiden on tunnistettu liittyvän mahdollisesti miinoihin tai ammuksiin. Näiden kohteiden tunnistaminen voi vaatia tarkempia tutkimuksia. Muut 29 ammusta olivat samat kuin reitin C14 varrella tunnistetut.

Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 5 325 Taulukossa 5.40 esitetään yhteenveto Nord Stream -putkilinjan reitin Suomen-puoleisesta osasta löydetyistä sotatarvikekohteista. Taulukko 5.40. Ammusten seulontatutkimuksessa 2007 2008 Suomen hankealueelta löydettyjen sotatarvikkeiden määrät ja tyypit. Taulukossa on esitetty reiteiltä C14 ja C16 löydetyt kohteet /296/. Miinalaveteista ja miinojen irrotusjärjestelmistä ei aiheudu mitään riskiä putkilinjan asennukselle, koska näissä laitteissa ei ole räjähdysaineita. Sama koskee sukellusveneverkkoja ja poijuja. Niiden sotatarvikekohteiden sijainnit, jotka aiheuttavat mahdollisen riskin Nord Stream -putkilinjoille, on esitetty kuvassa 5.89. Kuva 5.89. Ammusten seulontatutkimuksessa 2007 2008 Nord Stream -putkilinjareittien (C14 ja C16) varrelta Suomen hankealueelta löydettyjen ammusten sijainnit /297/.

326 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 5 Jäljempänä on neljä esimerkkiä (kuvat 5.90-5.93) kohteista ja niihin liittyvistä vanhoista teknisistä teksteistä, joissa on kuvattu miinan tyyppi ja mahdollinen räjäytyspanos. Lisää kuvia Nord Stream -putkilinjan reittien varrelta Suomen talousvyöhykkeeltä löydetyistä ammuksista on kartaston kartoissa MU-3a-F ja MU-3b-F. Kuva 5.90. Kohde R-8AG-W-014, saksalainen EMC-tyyppinen pohjaan ankkuroitava kosketusmiina. Panoksena 250/300 kiloa hexanite-räjähdysainetta /297/. Kuva 5.91. Kohde R-12-3463, pohjaan ankkuroitava miina. Ankkurimekanismi oli sijoitettu syvään eroosion tuloksena syntyneeseen onkaloon, jota ympäröi pehmeästä liejumaisesta savesta muodostuva tasainen merenpohja. Tunnistustiedot: EMC I + II, saksalainen toisen maailmansodan aikainen pohjaan ankkuroitava kosketusmiina. Panoksena on 320 / 250 kiloa hexanite-räjähdysainetta /297/.

Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 5 327 Kuva 5.92. Kohde R-11-5167. Pullo, jossa on puolipallon muotoinen jalusta. Sivut on varustettu nostorenkailla. M26-tyyppinen venäläinen pohjaan ankkuroitava kosketusmiina, jossa on heilurilaukaisumekanismi. Panoksena on 240 kiloa TNT-räjähdysainetta /297/. Kuva 5.93. Kohde R-09-04. Toisen maailmansodan aikainen miinanraivausta vaikeuttava miina, jossa on kartiokotelo ja pyöristetty jalusta. Jalusta lepää laukaisujärjestelmän mahdollisten jäännösten päällä eroosion tuloksena syntyneessä onkalossa hiekkaisen saven muodostamassa merenpohjassa. Tunnistustiedot: Saksalainen SPB D -sulutemiina, jossa on 0,8 kilon räjähdyspanos. Varustettu ulkoisella työntö-/vetoanturilla /297/. Taulukoissa 5.41 ja 5.42 on lueteltu kaikki Nord Stream -putkilinjan suunniteltujen reittien varrelta Suomen talousvyöhykkeellä löydetyt ammukset. Taulukoissa on esitetty kohteiden viitetunnistustiedot, etäisyys lähimpään putkilinjaan ja ammuksen kuvaus (miina, mahdollinen miina tai muut ammukset).

328 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 5 Taulukko 5.41. Nord Stream -putkilinjan reitin C14 varrelta Suomen talousvyöhykkeeltä löydetyt ammukset. Taulukossa ilmoitetaan kohteen tunnusnumero, etäisyys lähimmästä putkilinjasta (kaakkoisesta tai luoteisesta) sekä löydön kuvaus /296/. Taulukko 5.42. Nord Stream -putkilinjan reitin C16 varrelta reitin C14 varrelta löydettyjen ammusten lisäksi löydetyt kaksi ammusta. Taulukossa ilmoitetaan kohteen tunnusnumero, etäisyys putkilinjan reitistä C14 sekä kohteen kuvaus /296/. Tutkimuksen aikana näkyvyys veden alla oli huono. Kohteiden tunnistaminen voi vaatia tarkempia tutkimuksia.

Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 5 329 Ammuksia löydettiin reitin C14 varrelta 29 ja reitin C16 varrelta 31. Kohteiden tunnuksia on kuitenkin vain 28 ja vastaavasti 30, koska kohde R-12-008 sisältää kaksi pommia. Suomen talousvyöhykkeeltä löydetyt ammukset on esitetty kartaston kartoissa MU-3a-F ja MU-3b-F. 5.6.6 Muut tutkimuskohteet 5.6.6.1 Yleiskatsaus Ammusten seulontatutkimuksen aikana löydettiin myös erilaisia jätteitä. Mahdollisena ympäristöä vaarantavana tekijänä on huomioitava havaitut tynnyrit. Seuraavissa kappaleissa on tietoja vuosina 2007 2008 tehdyn ammusten seulontatutkimuksen aikana löydetyistä tynnyreistä /296/. Aluksi on esitetty kuvaus seulontatutkimuksen tuloksista (määristä ja sijainneista) Suomen hankealueella. Lisäksi on esitetty tarkka analyysi löydetyistä tynnyreistä, jotka on luokiteltu tyypin ja kunnon perusteella. Lyhyt arvio löydettyihin tynnyreihin liittyvistä ympäristöriskeistä on esitetty luvussa 9.3.3.3. 5.6.6.2 Tynnyrit Suomen hankealueella Seulontatutkimuksen tulokset Merenpohjan kohteiden silmämääräisessä tarkastuksessa reitin C14 varrelta löydettiin 34 tynnyriä ja reitin C16 varrelta 27 tynnyriä. Yksi 27 tynnyristä sijaitsi kohdassa, jossa reitti C16 poikkeaa reitistä C14. Putkilinjan reitti C14 Jokaisen reitin C14 varrelta löydetyn 34 tynnyrin kunto ja sijainti määritettiin silmämääräisesti. Lisäksi pyrittiin selvittämään tynnyrin sisältö (jos se oli jäljellä). Suurin osa tynnyreistä makaa lappeellaan osittain hautautuneena merenpohjan sedimentteihin. Poikkeuksen muodostavat R-05-2455 ja R-07-5051, jotka ovat pystyasennossa osittain hautautuneina merenpohjan sedimentteihin. Kahden tynnyrin rakenne on tavallisesta poikkeava. Ne voivatkin olla ammuksia tai miinojen käyttöön liittyviä esineitä. Kohde R-07-5051 voi olla miinan irrotusjärjestelmä ja kohde R-08-2938 voi olla myös miinan irrotusjärjestelmä tai syvyyspommi. Kaksi tynnyriä (R-05-2447 ja R-05-2448) on tunnistettu muovitynnyreiksi, joita käytetään yleisesti lannoitteiden varastointiin. Kahdeksan tynnyriä sijaitsee Kalbådagrundin alueen kautta kulkevalla osuudella, joten ne eivät koske reittivaihtoehtoa 2. Kymmenen tynnyriä on putkikäytävän sisäpuolella eli alle 7,5 metrin etäisyydellä putkilinjan reitistä.

330 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 5 Tynnyrit on luokiteltu taulukossa 5.43, ja yksityiskohtainen luettelo putkilinjan reitillä (vaihtoehto 1, C14) sijaitsevista tynnyreistä on esitetty liitteessä VII A. Putkilinjan reitti C16 Reitin C16 varrelta löydetyistä 27 tynnyristä 26 on samoja kuin reitin C14 varrelta löydetyt tynnyrit. Reitin C16 Kalbådagrundin eteläpuolisessa osassa olevien kohteiden silmämääräisessä tarkastuksessa havaittiin yksi tynnyri. Tynnyrin kunto ja sijainti määritettiin silmämääräisesti. Tynnyri (R-E6E-10505) makaa pohjassa lappeellaan ja on osittain hautautunut sedimentteihin. Tynnyri näyttää olevan hyvässä kunnossa, ja sen päällä on ohut sedimentti- tai kasvustokerros. Kuusi tynnyriä on reitin C16 varrella asennuskäytävän sisäpuolella eli alle 7,5 metrin etäisyydellä putkilinjan reitistä. Tynnyrit on luokiteltu taulukossa 5.43, ja yksityiskohtainen luettelo putkilinjan reitillä (vaihtoehto 2, C16) sijaitsevista tynnyreistä on esitetty liitteessä VII B. Taulukko 5.43 Tynnyrien luokittelu mallin mukaan Molempien reittivaihtoehtojen varrella havaittujen tynnyreiden sijainnit on merkitty kuviin 5.94 ja 5.95. Kuva 5.94. Suomenlahden itäosasta löydetyt tynnyrit.

Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 5 331 Kuva 5.95. Suomenlahden länsiosasta löydetyt tynnyrit.

332 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 5 Kuva 5.96. Esimerkkejä suunnitellun Nord Stream -putkilinjan reitin Suomen osuudella havaittujen tynnyrikohteiden vedenalaista kuvista.

Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 5 333 Tynnyrien kuvaus Kauko-ohjattavien ROV-laitteiden kuvaamien videoiden (2-30 min) perusteella tynnyrit voidaan luokitella seuraavasti: Luokka 1: Täysin avoimet, vahingoittuneet tynnyrit Nämä tynnyrit (tilavuus 50-100 litraa) ovat olleet merenpohjassa pitkän aikaa, ja korroosio on vahingoittanut niitä pahasti. Sisäpuoli on miltei tyhjä. Tällaisia tynnyreitä on yhteensä 5 (15%). Esimerkkejä tynnyreistä on kuvassa 5.97. Kuva 5.97. Esimerkkejä täysin avoimista 150 200 litran tynnyreistä Luokan 1 tynnyrit ovat avoimia ja sisältävät vain kiinteitä aineita. Jos tynnyreissä on vaarallisia aineita, niitä on enimmillään vähän, tynnyrin mukaan vaihdellen 5-30 kiloa. Tynnyreissä olevat aineet ovat hyvin todennäköisesti erittäin huonosti liukenevassa muodossa. Luokka 2: avoimet tynnyrit, joissa on kiinteitä aineita sisäpuolella Nämä tynnyrit (tilavuus 50-250 litraa) ovat säiliöitä, joiden toinen pää on auki (esimerkiksi yläpuolelta avoimet tynnyrit). Ne ovat merenpohjassa joko pysty- tai vaaka-asennossa ja sisäl tävät kiinteitä aineita (alkuperäistä ainetta ja/tai sedimenttiä). Kiinteän aineen osuus tynny rien kokonaistilavuudesta on noin 5-90 prosenttia. Tällaisia tynnyreitä on yhteensä 19 (56 prosenttia). Esimerkkejä tynnyreistä on kuvassa 5.98. Luokan 2 tynnyrit ovat avoimia ja voivat käytännössä sisältää vain kiinteitä aineita. Kolmasosassa näistä tynnyreistä kiinteiden aineiden määrä on noin 10-50 kiloa. Kahdessa kolmasosassa näistä tynnyreistä (10 tynnyrissä) kiinteiden aineita voi olla 100-300 kiloa. Tynnyreissä olevat aineet ovat luultavasti hyvin huonosti liukenevia.

334 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 5 Kuva 5.98. Esimerkkejä avoimista tynnyreistä: 200 litran tynnyri, joka on lähes täynnä kiinteitä aineita (vasen yläreuna). 130 litran tynnyri, joka on suunnilleen puoleksi täynnä kiinteitä aineita (oikea yläreuna). 200 litran tynnyri merenpohjaan hautautuneena. Avoin pää ei näy kuvassa (vasen alareuna). 200 litran tynnyri, jonka vasen sivu on auki (oikea alareuna). Luokka 3: tynnyrit, joissa on avoin tulppareikä Nämä tynnyrit (kahden tynnyrin tilavuus on 40 litraa ja viiden 200 litraa) ovat säiliöitä, joissa on luultavasti säilytetty nestemäisiä aineita. Ne ovat kaikki lappeellaan merenpohjassa. Tulppa on irrotettu, kun tynnyrit on upotettu mereen. Näistä tynnyreistä kahdessa on lisäksi ylimääräinen reikä. Yhdessä tynnyrissä on useita reikiä (10-20 mm) tynnyrin sivulla. Aiemmasta sisällöstä ei havaittu mitään jälkiä. Tällaisia tynnyreitä on yhteensä 8 (24 prosenttia). Esimerkkejä tynnyreistä on kuvassa 5.99. Yhdessä tynnyrissä, joka on esitetty kuvassa 5.99 (vasen yläreuna), oli ollut hydrauliöljyä (Castrol HYSPIN AWH-M46, erä nro 1215019, 26/09/06). Tynnyristä puuttui kuitenkin tulppa, minkä vuoksi tynnyrin upotushetkellä siinä ei luultavasti ollut juurikaan jäljellä alkuperäistä ainetta. Tilanne on luultavasti sama tämän luokan muiden 7 tynnyrin kohdalla. Reiän (reikien) tarkoituksena on ollut varmistaa, että tyhjä tynnyri uppoaa mereen. Jos tynnyreissä on ollut jotakin ainetta, sen on luultavasti ollut nestemäisessä tai puolijuoksevassa muodossa. Vettä kevyemmät nesteet ovat silloin todennäköisesti valuneet pois tynnyreistä, koska kaikissa 200 litran tynnyreissä reikä oli selvästi tynnyrin vaakasuuntaisen keskiviivan yläpuolella. Jos tynnyreiden sisällä oleva aine olisi ollut vesipohjaista liuosta tai vettä raskaampaa nestettä, ainetta voisi olla tynnyreissä noin 80-90 prosenttia niiden tilavuudesta.

Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 5 335 Kuva 5.99. Esimerkkejä reikäisistä tynnyreistä: 200 litran tynnyri, entinen hydrauliöljytynnyri (vasen yläreuna). 200 litran tynnyri (oikea yläreuna), 200 litran tynnyri, jossa on useita pieniä reikiä (vasen alareuna). Noin 40 litran avoin pullo (oikea alareuna). Luokka 4: tynnyrit, joissa ei ole aukkoja Näissä terästynnyreissä ja tynnyreissä (tilavuus noin 200 litraa) ei ole aukkoja. Säiliöt ovat joko päältä avoimia terästynnyreitä, joissa on kansi kiinni, tai tynnyreitä, joissa on tulppa paikallaan (tulppatiivisteitä ei ole havaittu). Ne ovat kaikki lappeellaan merenpohjassa. Tällaisia tynnyreitä on yhteensä 2 (6 prosenttia). Katso kuva 5.100. Tynnyreistä otetuissa videokuvissa ei näy niiden kumpikin pää, joten toinen pää voi olla auki. Jos luokan 4 tynnyrit ovat suljettuja, ne ovat täynnä alkuperäistä ainetta, joka voi olla nestemäisessä, puolijuoksevassa tai kiinteässä muodossa. Kussakin kolmessa tynnyrissä voi olla yli 180 kiloa ainetta. Kuva 5.100. Mahdollisesti ehjät tynnyrit

336 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 5 5.6.7 Nykyinen infrastruktuuri, suunnitellut infrastruktuurihankkeet ja luonnonvarojen hyödyntäminen 5.6.7.1 Yleiskatsaus Tässä luvussa kuvataan Suomen talousvyöhykkeen ja aluevesien olemassa olevat infrastruktuurit sekä nykyisin hyödynnettävät luonnonvarat. Käsiteltäviin aiheisiin kuuluvat kaapelit, putkilinjat, tuulivoimapuistot ja maa-aineksen ottoalueet. Nykyisen tilanteen kuvaamisen lisäksi käsitellään joitakin tulevan kehityksen suuntaviivoja. Suomen infrastruktuurin tuleva kehitys lisää tulevaisuudessa myös Suomenlahden hyötykäyttöä. 5.6.7.2 Kaapelit Suomenlahden ja Itämeren pohjassa on lukuisia sähkö- ja tietoliikennekaapeleita. Marin Mätteknik Ab:n (MMT) vuosina 2007 ja 2008 tekemien yksityiskohtaisten Nord Stream -meritutkimusten yhteydessä kerättiin syksyllä 2008 myös kaapeleita koskevia tietoja. Tutkimuk sissa putkilinjan suunnitellun reitin C14 varrella Suomen talousvyöhykkeellä havaittiin 38 kaapeliristeystä (lukuun sisältyvät myös käyttämättömien ja tunnistamattomien kaapelien risteykset). Monia kenttätutkimuksessa löydettyjä käyttämättömiä kaapeleita ei ole merkitty nykyisiin merikarttoihin. Kenttätutkimuksessa tunnistetaan kaikki merenpohjassa olevat kaapelit, mutta täydellinen HVDC (high voltage direct current) -kaapelijärjestelmä, joka voi koostua kahdesta erillisestä MCR-ohjauskaapelista ja yhdestä HVDC-sähkökaapelista, on merkitty merikarttaan vain yhdellä viivalla. Seuraavaan taulukkoon (taulukko 5.44) on merkitty kaikki kaapelit, jotka risteävät putkilinjan suunnitellun reitin kanssa Suomen talousvyöhykkeellä. Kaikki kaapelit on lueteltu löytöjärjestyksessä Venäjän talousvyöhykkeeltä Ruotsin talousvyöhykkeelle. On huomattava myös se, että jokainen taulukkoon 5.44 merkitty kaapeli risteää molempien suunniteltujen Nord Stream -putkilinjojen (kaakkoisen ja luoteisen) kanssa, ellei toisin mainita. Venäläinen sotilaallinen tietoliikennekaapeli UCCBF on mainittu neljä kertaa taulukossa 5.44. Kyse on yhdestä kaapelista, joka risteää putkilinjan suunnitellun reitin kanssa kaikkiaan kuusi kertaa. Taulukon ensimmäinen ja neljäs UCCBF-kaapeli risteävät molempien suunniteltujen putkilinjojen (kaakkoisen ja luoteisen) kanssa, mutta toinen ja kolmas UCCBF-kaapeli risteävät vain luoteisen reitin kanssa.

Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 5 337 Taulukko 5.44. Reitin C14 kaapeliristeykset Suomen talousvyöhykkeellä Marin Mätteknik Ab:n tutkimusten mukaan /298/. Tutkijoiden huomautuksia Käytöstä poistettu Jollas Leningrad -kaapeli on merkitty luetteloon vain vanhojen meri- karttatietojen perusteella /298/. Tunnistamaton 1 -kaapeli havaittiin viistokaikuluotaimella (SSS), kauko-ohjatulla vedenalaisella työrobotilla (ROV) ja kaapelinetsijällä (CT). Yksikään kaapelinomistaja ei ole ilmoittanut tässä sijainnissa olevasta kaapelista. Kaapelinetsijätutkimuksessa (CT) ensimmäisen kaapelin länsipuolelta löydettiin jäänteitä toisesta kaapelista (taulukon toinen Tunnistamaton 1 -kaapeli) /298/. Tunnistamaton 2 -kaapeli havaittiin viistokaikuluotaimella (SSS), kauko-ohjatulla vedenalaisella työrobotilla (ROV) ja kaapelinetsijällä (CT), mutta sen omistaja ja käyttötarkoitus on tuntematon. Kyseessä voi mahdollisesti olla kaapelin osa /298/. Käytöstä poistetut Liepaja Jollas-kaapelit mainitaan luettelossa vain kolmannelta osapuolelta saatujen tietojen perusteella. Niitä ei löydetty tutkimuksissa /298/. Olemassa olevat aktiiviset kaapelit mainitaan kartaston kartassa IN-1-F.

338 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 5 Tutkimuksissa Suomen talousvyöhykkeeltä löydettiin myös sellaisia tietoliikennekaapeleita, jotka eivät risteä putkilinjan ehdotetun reitin kanssa. Tutkimustietojen mukaan osia kaikkiaan neljästä kaapelista on alle 3 000 metrin etäisyydellä putkilinjan suunnitellusta reitistä. Nämä kaapelit ovat: BCS B3 Helsingin (Suomi) ja Kotkan (Suomi) välillä, UES F1 ja UES F2 Helsingin (Suomi) ja Hangon (Suomi) välillä sekä BCS North Phase II Helsingin ja Hangon välillä. Koska mainitut kaapelit eivät kuitenkaan risteä putkilinjan kanssa tai ole putkilinjan välittömässä läheisyydessä, niitä ei ole tarpeen sisällyttää yksityiskohtaisen arvioinnin piiriin /40/. Nykyisten kaapelien lisäksi Suomenlahdelle suunnitellaan kolmea uutta kaapelia: IP-Onlyn omistama tietoliikennekaapeli välille Helsinki (Suomi) Tallinna (Viro) Hanko (Suomi) Kökar (Suomi) Tukholma (Ruotsi). Suunniteltu kaapeli risteää kahdesti putki linjan suunnitellun reitin kanssa. Tämä kaapelihanke on siinä vaiheessa, että ympäristöluvan hakuprosessi on käynnistynyt ja meritutkimusta koskevat hakemukset on jä tetty viranomaisille. Tavoitteena on laskea kaapeli vuoden 2009 aikana, mikä merkitsee sitä, että kaapeli otetaan käyttöön ennen suunniteltua putkilinjaa /24/. Estlink II -sähkökaapeli Viron ja Suomen välille. Tämän 600-800 megawatin kaapelin odotetaan olevan valmis vuonna 2012. Kaapelin reittiä ei ole vielä virallisesti päätetty, mutta se risteää yhden kerran putkilinjan suunnitellun reitin kanssa. Alustavien suunnitelmien mukaan kaapelin Viron pään rantautumispaikka on Aseri. Suomen pään rantautumispaikkaa ei ole vielä päätetty /25/. Venäläinen tietoliikennekaapeli välille Pietari Kaliningrad. Tämä kaapelihanke on siinä vaiheessa, että meritutkimuksia koskevat lupahakemukset on jätetty Suomen suurlähetystöön. Suomen talousvyöhykkeellä tehtävät tutkimukset ajoittuvat vuo sil le 2008 2009. Kaapelin rakennustyöt sijoittuvat vuoteen 2010. Suunnitelmien mu kaan kaapeli kaivetaan koko reitin matkalta 0,9-1,2 metrin syvyyteen. Suomen ta lous vyöhykkeellä kaapelin suunniteltu reitti kulkee samansuuntaisesti Nord Stream -put ki linjan suunnitellun reitin kanssa, jolloin sekä kaapeli- että putkilinjan edellyttä mät turvavyö hykkeet voivat aiheuttaa ongelmia. Osapuolet ovat päättäneet jatkaa yhteistyötä hankkeiden suunnittelun aikana /26/. Kaikki suunnitellut kaapelit Estlink II -kaapelia lukuun ottamatta on esitetty kartaston kartassa IN-F-1. Estlink II -kaapelin virallinen reittisuunnitelma ei ole vielä saatavilla. Venäläisen tietoliikennekaapelin suunniteltu reitti perustuu koordinaattitietoihin. Välille Helsinki Tallinna Hanko Kökar Tukholma suunnitellun tietoliikennekaapelin reitti perustuu digitoituihin tietoihin, jotka eivät ole tarkkuudeltaan koordinaattitietojen tasoisia. Esimerkiksi kaapelin ja putkilinjan suunniteltujen reittien risteyskohtia ei voi osoittaa tarkasti kartaston kartasta. Reitillä C16 risteyskohdat ovat samat kaikkien muiden paitsi käytöstä poistetun Jollas Leningrad-kaapelin osalta. Reitillä C16 tämä kaapeli risteää molempien suunniteltujen putkilinjojen kanssa kolme kertaa. Reitillä C14 sama kaapeli risteää molempien putkilinjojen kanssa vain kerran /299/.

Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 5 339 5.6.7.3 Kaasuputket Gasum ja Eesti Gaas suunnittelevat Balticconnector-nimistä putkilinjaa, jonka suunniteltu reitti kulkee keskellä Suomenlahtea Paldiskin niemimaalta Virosta Vuosaareen tai Inkooseen Suo messa. Tähän mennessä yhtiöt ovat tehneet teknisen tutkimuksen ja alustavia kenttätutkimuksia. Lisäksi kehitetään hankkeen maankäyttösuunnitelmia ja strategisia ympäristövaikutusten arviointeja yhteistyössä niiden alueiden paikallisten viranomaisten kanssa, joiden kautta putkilinjan suunniteltu reitti kulkee. Suomen osalta hanke on tällä hetkellä ympäristövaikutusten arviointivaiheessa. Putkilinjan merenalaisen osuuden täysimittainen ympäristövaikutusten arviointi on vuorossa aikaisintaan vuoden 2009 lopulla /27/. Balticconnector -putkilinjan suunniteltu reitti on esitetty kuvassa 5.101. Kuva 5.101. Suomen ja Viron välisen Balticconnector-kaasuputken alustava reittisuunnitelma.

340 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 5 5.6.7.4 Tuulivoimapuistot Suomen aluevesillä tai talousvyöhykkeellä ei ole tällä hetkellä tuulivoimapuistoja. Suomenlahdella kuitenkin tutkitaan tuulivoiman rakentamismahdollisuuksia useilla alueilla, ja Suomen viranomaiset pyrkivät edistämään tuulivoiman käyttöä, koska Suomi ei nykyisin täytä kansallisessa ilmastostrategiassa asetettua tuulivoimatavoitetta. Suomessa maankäytön suunnittelusta sekä paikallisten ja maakunnallisten etujen yleisestä ajamisesta vastaavat maakuntaliitot. Tuulivoimapuistoja sisältyy tällä hetkellä neljään maakun ta suunnitelmaan: Uusimaa, Itä-Uusimaa, Kymenlaakso ja Lounais-Suomi. Uudenmaan maakunnan maankäyttösuunnitelmaan sisältyy tuulivoimakäyttöön sopivia avomerialueita. Alustavia tutkimuksia on tehty kahdeksalla mahdollisella alueella, mutta lopullisessa maankäyttösuunnitelmassa on esitetty vain yksi alue. Tämä alue sijaitsee 20 kilometrin päässä putkilinjan suunnitellusta reitistä /300/. Itä-Uudenmaan maakuntaliitto toteutti yhdessä Kymenlaakson maakuntaliiton kanssa toteutettavuustutkimuksen, joka koski tuulivoimaloille sopivia rannikkoalueita sekä mantereella että avomerellä. Itä-Uudeltamaalta tunnistettiin kolme mahdollista aluetta ja Kymenlaaksosta viisi. Kaikki Itä-Uudenmaan alueet sijaitsevat mantereella, joten ne eivät kuulu tämän yksityiskohtaisen arvioinnin piiriin. Kymenlaaksossa vain yksi viidestä mahdollisesta alueesta on avomerellä. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös toista avomerialuetta, mutta tässä vaiheessa sitä ei voitu luokitella mahdolliseksi alueeksi ilman lisätutkimuksia. Lähin tarkasteltu alue sijaitsee 14 kilometrin päässä putkilinjan suunnitellusta reitistä. Tutkimus antoi nykytilaa koskevaa tietoa näiden kahden maakunnan maankäytön suunnitteluun /301/. Lounais-Suomen maakuntahallitus teetti maakunnallista maankäyttösuunnitelmaa varten tuulivoimaa koskevan selvityksen. Projektin ensimmäisessä vaiheessa tavoitteena oli löytää mah dollisia sijoitusalueita suurille tuulivoimapuistoille. Yhtään tarkoitukseen sopivaa aluetta ei tunnistettu. Projektin toisessa vaiheessa etsittiin sijoitusalueita 3-10 voimalan tuulivoimapuistoille. Kolmanteen vaiheeseen sisältyi teknisten, taloudellisten ja maisemavaikutusten alus tava arviointi. Tutkimuksen tuloksena tunnistettiin kuusi mahdollista tuulivoimapuistoaluetta, joiden tutkimista jatketaan. Lähin tarkasteltu alue sijaitsee 50 kilometrin päässä putkilinjan suunnitellusta reitistä /302/. Maakuntaliittojen selvitysten perusteella tunnistetut avomerellä sijaitsevat tuulivoimapuistoalueet on esitetty kartaston kartassa IN-3-F. Hafmex Windforce Oy on käynnistänyt EU:n rahoittaman hankkeen, joka koskee avomerelle sijoitettavan tuulivoimapuiston rakentamista Suomeen, mutta suunnitellun tuulivoimapuiston sijainnista ja aikataulusta ei tässä vaiheessa ole vielä tehty päätöksiä. Hafmex Windforce Oy:n mukaan tuulivoimapuistoa ei todennäköisesti sijoiteta Nord Stream -putkilinjan läheisyyteen /303/. Teknisen kehityksen ansiosta tuulivoimaloista tulee entistä suurempia ja niiden sijoittaminen syvän veden alueille tulee entistä helpommaksi. Nykyisin suurimpien avomerelle sijoitettavien