Ankkurointialueiden suunnittelu, perustaminen ja merkitseminen

Transkriptio

1 Merenkulkulaitoksen sisäisiä julkaisuja 8/2007 Ankkurointialueiden suunnittelu, perustaminen ja merkitseminen Helsinki 2007 ISSN

2 Sivu 1/8 Ankkurointialueiden suunnittelu, perustaminen ja merkitseminen SISÄLLYSLUETTELO 1. Yleistä Ankkurointialueen suunnittelu Ankkurointialueen perustamismenettely Ankkurointialueiden merkitseminen merikartoille Ankkurointialuetietojen ylläpito tietojärjestelmissä...6 LIITTEET 1. Ankkurointialueita ja -paikkoja koskevat merikarttamerkinnät 2. Väylään liittyvät erityyppiset ankkurointialueet ja ankkuripaikat, periaatepiirros

3 Sivu 2/8 ANKKUROINTIALUEET Ankkurointialueiden suunnittelua, perustamista ja merkitsemistä koskeva yleisohje 1. Yleistä Ankkurointialue on määritelty Merenkulkulaitoksen väylien peruskäsitteitä koskevissa määritelmissä seuraavasti: Ankkurointialue on alusten ankkurointiin varattu alue, joka merkitään merikarttaan ja tarpeen mukaan myös maastoon. Ankkurointialue voi olla väyläalueeseen liittyvä, jolloin se on osa vahvistettua väyläaluetta, tai varsinaisesta väylästä erillään oleva erillinen alue, esim. ulkomerellä väylän ulkopään edustalla. Kaikkia väyläalueeseen kuuluvia levennysalueita, joita käytetään mm. alusten ohitus- odotus- ja kääntöalueina sekä myös tilapäiseen ankkurointiin, ei merkitä ankkurointialueiksi. Merikartoilla on esitetty omalla symbolimerkillä myös nk. suositeltuja ankkuripaikkoja, joiden alueellista rajausta ei ole määritetty. Nämä kohteet eivät ole em. määritelmän tarkoittamia virallisia ankkurointialueita, eikä ko. vesialueilla ole myöskään vesilain mukaista ankkuroimispaikan käyttöoikeutta (vesilaissa käytetty ankkurointialuetta tarkoittava termi). Ankkurointialueiden merkitsemisellä osoitetaan, että kyseinen alue on ankkuroimiseen soveltuva ja siihen tarkoitukseen varattu. Samalla varmistetaan, että alueelle ei kohdisteta ankkurointia estäviä toimenpiteitä. 2. Ankkurointialueen suunnittelu Ankkurointialueiden ja ankkuripaikkojen mahdollinen tarve tulee ottaa esille väylähankkeen suunnittelun yhteydessä, ja alueet esitetään väyläsuunnitelmassa (koskee sekä uusia väyliä, väylien parannushankkeita että väylien Navi-tarkistushankkeita). Suunnittelun yhteydessä kartoitetaan nykyiset ankkuripaikat, niiden tarpeellisuus ja muutostarpeet sekä uusien paikkojen perustamistarve ja -mahdollisuudet. Tarvekartoitus perustuu pitkälti väylänkäyttäjien (luotsien ja varustamoiden) ja sataman esittämiin tarpeisiin. Ankkurointialueiden suunnittelu voidaan tehdä myös tiettyä väylästökokonaisuutta tai aluetta koskevana projektina, jolloin kaikki alueelle perustettavat, poistettavat tai muutettavat ankkurointialueet ja ankkuripaikat sisällytetään samaan suunnitelmaan. Ankkurointialueiden lupamenettely voidaan hoitaa tällöin myös yhtenä hakemuksena. Väyläalueeseen kuuluvat nk. levennysalueet voidaan pääosin suunnitella ja vahvistaa normaalina väyläalueena ilman, että niitä erikseen merkittäisiin ja vahvistettaisiin ankkurointialueiksi, mutta joita voidaan siitä huolimatta käyttää tilapäisesti myös ankkurointiin. Erikseen ankkurointialueiksi merkitään sellaiset levitysalueet, jotka on nimenomaisesti tarkoitettu varattavaksi toistuvaan ja jatkuvampaan ankkurointiin. Tällaisia väyläalueeseen kuuluvia ankkurointialueita tarvitaan lähinnä satamien edustoilla. Ulkomerellä väylän ulkopäässä sijaitsevat ankkurointialueet suunnitellaan yleensä varsinaisesta väylästä ja väyläalueesta erillään olevina, erikseen rajattuina alueina. Ankkurointialueen suunnittelussa huomioon otettavia näkökohtia: Alueen suunnittelussa ja mitoituksessa lähtökohtana on aluskoko ja -tyyppi, joka tyypillisesti tulee ankkurointialuetta käyttämään. Se on yleensä sama kuin väylän mitoitusalus/-alukset, mutta myös muut alukset voivat tulla kyseeseen.

4 Sivu 3/8 Ankkurointialueet sijoitetaan syville vesialueille, joissa vesisyvyys on vähintään väylän haraussyvyyttä vastaava, mieluummin reilusti sitä suurempi (suositeltava enimmäissyvyys 3 x haraussyvyys). Aluksen nopeuspainuma on ankkurointialueella merkityksetön, mutta muut aluksen syvyyssuunnassa vaikuttavat liikkeet voivat olla vähintään yhtä suuret kuin väylällä. Lisäksi alusten ankkurit voivat muuttaa pohjatopografiaa nostamalla pohjatasosta ylös kiviä, lohkareita tms. Alue pyritään sijoittamaan siten, ettei sillä tarvitse tehdä ruoppauksia. Väyläsyvyyttä matalammat ankkurointialueet voivat tulla kyseeseen vain poikkeustapauksissa. Tällöin ankkurointialue on tarkoitettu vain tiettyjen, syväydeltään väylän kulkusyvyyttä pienempien alusten käyttöön, tai aluetta käytetään vain vajaalastissa tai painolastissa. Kyseistä väylää matalampi ankkurointialue tulee merkitä haraustasoa osoittavalla merkinnällä merikarttaan. Alueen tulee olla kooltaan, muodoltaan ja sijainniltaan sellainen, että alus pystyy siihen normaalilta kulkureitiltään vaivattomasti poikkeamaan, ja että alus on ankkuroituna ollessaan kokonaan varsinaisen navigointiin tarkoitetun väyläalueen ulkopuolella. Alueen tulee sijaita kokonaisuudessaan varsinaisen navigointiin tarkoitetun väyläalueen ulkopuolella. Ankkurointialue sijoitetaan siten, että sen poikki ei kulje muita laivaväyliä. Sisäsaaristossa ja satamien edustoilla ei voida kuitenkaan kokonaan välttyä siltä, että etenkin matalaväyliä voidaan joutua viemään myös ankkurointialueen poikki. Alue voidaan merkitä maastoon tarpeen mukaan. Merkintä tulee kyseeseen lähinnä tapauksissa, joissa ankkurointialue rajoittuu lähellä oleviin mataliin. Reunamerkinnässä käytetään ensisijaisesti kardinaalijärjestelmän mukaisia merkkejä. Erikoismerkkejä voidaan käyttää vain poikkeustapauksissa (esim. silloin, jos ankkurointialue on väyläsyvyyttä matalampi). Alueen tulisi mahdollisuuksien mukaan sijaita siten, etteivät siinä ankkuroituna olevat alukset peitä turvalaitteiden valosektoreita tms. navigoinnin kannalta tärkeitä kohteita. Pohjan laatu ja topografia: suhteellisen kova ja tasainen pohja on parempi kuin jyrkkäpiirteinen, louhikkoinen tai hyvin pehmeä pohja. Alueella ei saa olla vedenalaisia kaapeleita tai johtoja. Kaapeleiden ja johtojen määrän lisääntyessä ne samalla rajoittavat ja estävät ankkurointia yhä laajemmin, mikäli ankkuroinnin aluevarauksia ei ole tehty ja merkitty merikartoille. Ankkurointialueita suunniteltaessa tai niitä muutettaessa tulee aina olla yhteydessä alueen luotseihin ja tarpeen mukaan muihin alueen/väylän käyttäjiin. Ankkurointialueiden sijoittelua suunniteltaessa on lisäksi syytä ottaa huomioon myös mahdollisten onnettomuustapauksien yhteydessä esiintyvä hätäankkurointitarve (esim. vuotava tankkilaiva etc.). Alueen suojaisuus on eduksi, ja se on hyvä ottaa mahdollisuuksien mukaan huomioon, erityisesti tapauksissa, joissa ankkuripaikkaa käytetään myös lastinkevennyspaikkana. Alueen mahdolliset muut käyttötarpeet tai rajoitukset (mm. puolustusvoimien tarpeet, läjitysalueet, ammattikalastuksen apajapaikat). Vallitsevat kovien tuulten suunnat ja ankkurointialueen läheisyydessä olevat matalikot tulee huomioida siten, että mikäli mahdollista, ankkuroituneen aluksen takana ei tulisi sijaita kovin lähellä kriittisiä matalikoita. (syy: mikäli ankkuri luistaa tai pettää, niin

5 Sivu 4/8 kestää aikansa, ennen kuin asia huomataan ja laiva saadaan liikkeelle tai lisäankkureita laskettua). Edellä esitettyjä periaatteita voidaan soveltaa myös sellaisten väyläalueeseen kuuluvien levennysalueiden suunnittelussa, joita ei merkitä ankkurointialueiksi, samoin kuin myös kartoille merkittyjen ankkuripaikkojen määrittämisessä. 3. Ankkurointialueen perustamismenettely Ankkurointialueen (vesilaissa ankkuroimispaikan) perustamisesta säädetään vesilain 4 luvun 7 :ssä seuraavasti: Kulkuväylään liittyvää yleistä lastaus- tai ankkuroimispaikkaa tai yleistä satamaa varten, voidaan hakemuksesta myöntää oikeus vesialueen käyttöön saamiseen tai omaksi lunastamiseen. Kulkuväylään liittyvää yksityistä lastaus- tai ankkuroimispaikkaa varten voidaan hakemuksesta myöntää oikeus käyttää toisen vesialuetta samoin edellytyksin, kuin lupa rakentamiseen 2 luvun 6 :n 2 momentin mukaan voidaan antaa. Yksityistä satamaa varten voidaan rannan omistajalle myöntää sellainen käyttöoikeus toiselle kuuluvaan vesialueeseen, kuin 2 luvun 7 :ssä säädetään, mikäli kysymys on tärkeäksi katsottavasta liikenteestä ja viimeksi mainitun pykälän 2 momentissa säädetyt edellytykset lisäksi ovat olemassa. Ankkurointialueen käyttöoikeudesta voidaan sopia myös suoraan vesialueen omistajan kanssa, jolloin vesilupaa ei tarvita, kunhan rakentaminen muutoin tehdään vesilain 2 luvun 3 :n määräyksiä noudattaen. Valtiolle kuuluvien yleisten vesialueiden hallinta kuuluu maa- ja metsätalousministeriön alaiselle metsähallitukselle. Jos sopimukseen vesialueen omistajan kanssa ei päästä, voidaan lupaa hakea edellä todetun vesilain 4 luvun 7 :n mukaan. Haettaessa ympäristölupavirastolta väylän määräämistä julkiseksi kulkuväyläksi on ankkurointialueet syytä sisällyttää samaan hakemukseen, jolloin niiden käyttöoikeus ja korvaukset käsitellään samanaikaisesti muun väylänmääräämismenettelyn kanssa. Käyttöoikeutta voidaan siten hakea joko väylän perustamista koskevan hakemuksen yhteydessä, jolloin hakijana on väylänpitäjä (julkisilla kulkuväylillä Merenkulkulaitos), tai erikseen omana hakemuksena, jolloin hakijana voi myös julkiseen kulkuväylään liittyvän ankkuripaikan osalta olla muukin taho kuin Merenkulkulaitos (esim. satamanpitäjä). Käyttöoikeudesta maksettavista korvauksista huolehtii hakija, ellei asiasta ole eri sopimuksella muuta sovittu, esim. väylänpitäjän ja satamapitäjän keskinäisellä sopimuksella. Vesilain 4 luvun 7 :ssä mainittu käyttöoikeuden hakeminen ankkuroimispaikalle ei koske merikartoilla ilman aluerajausta esitettyjä suositeltuja ankkuripaikkoja, jotka voidaan siten merkitä merikartalle ilman vesilupaa. Väylänpitäjällä/väylänkäyttäjällä ei tällöin ole myöskään em. lainkohdan tarkoittamaa käyttöoikeutta ankkurointipaikkaan, vaan aluetta käytettään vesistössä kulkemista ja vesistön käyttöä säätelevien yleisten käyttöoikeussäädösten nojalla. Ankkurointialueen lisääminen, muuttaminen tai poistaminen käsitellään väylään liittyvänä muutoksena, ja siitä tehdään esitykseen perustuva väyläpäätös (voidaan sisällyttää samaan esitykseen/päätökseen muiden väylämuutosten kanssa, samoin kuin em. suositellut ankkuripaikat). Suositeltujen ankkuripaikkojen lisääminen, poistaminen tai muuttaminen ei sinällään edellytä väyläpäätöstä, kunhan vain muuten huolehditaan muutostietojen toimittamisesta merikarttatietojen ylläpitäjälle.

6 Sivu 5/8 Ankkurointialueen poistaminen kartalta ei edellytä vesilupaa. Alueen käyttöoikeus säilyy edelleen, ja alue voidaan ottaa tarpeen vaatiessa myöhemmin uudelleen käyttöön, ellei lupapäätöksessä ole voimassaoloaikaa muuten rajattu. Väyläalueeseen kuuluvien levennysalueiden, joita ei merkitä eikä vahvisteta ankkurointialueiksi, osalta noudatetaan normaaleja väylän perustamiseen liittyviä käytäntöjä ja säädöksiä. Tätä menettelyä kannattaa käyttää aina, kun kyse on vain tilapäiseen/satunnaiseen ankkurointiin käytettävistä alueista. Tällöin ei haeta käyttöoikeutta vesialueeseen, jolloin myös korvaussummat jäävät pienemmiksi. Ainoastaan aktiiviseen ankkurointikäyttöön tarkoitetuille alueille on syytä hakea vesilain mukainen lupa/käyttöoikeus. Näin myös paremmin turvataan alueen käyttö sitä rajoittavilta toimenpiteiltä (vedenalaisten kaapeleiden rakentamiselta alueen poikki yms.). Ankkurointikieltoalueet Alueiden, joilla ankkurointi on erikseen kielletty l. ankkurointikieltoalueiden perustamisessa ja maastoon merkitsemisessä sovelletaan vesiliikennelakia ja vesiliikennelain mukaisten kielto- ja rajoitusalueiden käsittelystä laadittua Merenkulkulaitoksen soveltamisohjetta (Mkl:n sisäisiä julkaiuja 1/2002). Alusliikennepalvelulaki (623/2005) Alusliikennelain 2 luvun 7 :n mukaan alusliikenteen järjestelemiseksi voidaan VTS-alueella määrätä mm. ankkurointikielto ja ankkurointipaikka. Kyseisen lain nojalla voidaan ankkurointia ja ankkurointialueiden käyttöä säädellä ja ohjata operatiivisella tasolla. Laki ei vaikuta ankkurointialueiden perustamiskäytäntöihin tai merkitsemiseen kartoille. 4. Ankkurointialueiden merkitseminen merikartoille Ankkurointialueet ja ankkuripaikat merkitään merikartalle kansainvälistä INT-merkitätapaa noudattaen ankkurisymboleilla. Käytettävissä on seuraavat ankkurointipaikan merkinnät (tunnukset viittaavat Merikarttamerkit-julkaisussa käytettyihin tunnuksiin): - suositeltu ankkuripaikka, rajausta ei määritelty (IN 10) - kirjain- ja/tai numerotunnuksella varustettu ankkuripaikka (IN 11.1) - rajattu ankkurointialue, joka voi tarkoittaa ankkurointia yleensä tai se voi olla erikseen numeroitu, nimetty tai rajattu aluskoon tai -tyypin mukaan (IN ) Em. merkinnöistä on toistaiseksi käytetty ainoastaan tyyppejä IN 10 ja IN 12.1 Ankkurointikieltoalueen merkitsemisessä käytetään symbolityyppiä IN 20. Ankkurointiin nimenomaisesti varatut, ja sitä varten rajatut vesialueet merkitään merikarttaan rajatun ankkurointialueen mukaisilla merkinnöillä (IN ). Jos ankkurointialue liittyy kiinteästi väylään ja on osa väyläaluetta, se rasteroidaan merikartalla vastaavalla tavalla kuin muukin väyläalue (esim. Inkoon väylän ulko-osalla oleva ankkurointialue). Väylän ulkopäässä ja väyläalueesta erillään olevien erillisiä ankkurointialueita ei rasteroida merikartalle. Yleisin ja eniten käytetty ankkuripaikan merkintä on tyyppiä IN 10. Kyseiset ankkuripaikat sijaitsevat yleensä väylien ulkopuolella. Ko. ankkuripaikan symbolia voidaan käyttää periaatteessa myös rasteroidulla väyläalueella, esim. levennysalueen kohdalla, mutta tässäkään tapauksessa ankkuripaikkaa ei ole alueellisesti rajattu, vaan rasterointi kuvaa ainoastaan väyläalueen rajausta. Ankkurointialueen haraussyvyys merkitään merikarttaan niillä väylillä, joilla sovelletaan nk. ohjeellista kulkusyvyyttä, ja joilla myös väyläalueiden haraussyvyys merkitään merikarttaan. Muutoin ankkurointialueen haraussyvyyttä ei merkitä merikarttaan kuin poikkeustapauksissa, mm. silloin, kun alueen syvyys on siihen liittyvää väylää matalampi.

7 Sivu 6/8 5. Ankkurointialuetietojen ylläpito tietojärjestelmissä VÄRE (Väylärekisteri) Väylärekisterissä ankkurointialue on määritelty yhdeksi väyläalueen tyypiksi. Siten myös väylästä erillään olevat ulkopään ankkurointialueet on merkitty tiettyyn väylään kuuluviksi väyläalueiksi. Ankkurointialueiden tiedot tallennetaan ja päivitetään VÄREn tietokantaan niitä koskevien väyläesitysten käsittelyn yhteydessä. Suositeltuja ankkuripaikkoja ei tallenneta VÄREen. KATISKA (Merikarttatiedon hallintajärjestelmä) Kaikki merikartoilla ja ENC-aineistoissa esitettävät ankkurointialueet ja ankkuripaikat tallennetaan merikarttatietojärjestelmän tietokantaan joko pistemäisinä kohteina (suositeltu ankkuripaikka 1N 10) tai aluekohteina.(rajattu ankkurointialue IN 12.1). Tiedot on tallennettu KATISKA-järjestelmään eri tietolähteistä, osa on siirretty tietokantaan karttatietojen hallinnassa aikaisemmin käytetyistä Fingis- ja HIS-kannoista. KATISKAan voidaan lukea suoraan myös VÄREen tallennettuja ankkurointialueita. LIITTEET: 1. Ankkurointialueita ja paikkoja koskevat merikarttamerkinnät 2. Väylään liittyvät erityyppiset ankkurointialueet ja ankkuripaikat, periaatepiirros

8 Sivu 7/8 Ankkurointialueita ja paikkoja koskevat merikarttamerkinnät (ote julkaisusta Merikarttamerkit, Mkl 2003) LIITE 1 IHOn symboli suomal.mk (uusi) suomal. mk. (vanha)

9 Sivu 8/8 LIITE 2 Väylään liittyvät erityyppiset ankkurointialueet ja ankkuripaikat, periaatepiirros Väyläalueeseen kuuluva ankkurointialue (alue varattu jatkuvaan/pysyvään ankkurointikäyttöön) Väyläalueeseen kuuluva levitysalue, voidaan käyttää myös tilapäiseen ankkurointiin Väyläalueeseen kuuluva levitysalue, johon merkitty myös suositeltu ankkuripaikka (ei virallinen ankkurointialue) Väyläalueen ulkopuolella sijaitseva suositeltu ankkuripaikka (ei virallisen ankkurointialueen statusta) Väyläalueesta erillään oleva ankkurointialue