Kaupallisen kalastuksen rajoittamisen oikeusperusta

Transkriptio

1 MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ Muistio Neuvotteleva virkamies Orian Bondestam VALTIONEUVOSTON ASETUS SILAKAN JA KILOHAILIN TROOLIKALASTUKSEN RAJOITTAMISESTA SUOMENLAHDELLA JA ITÄMEREN PÄÄALTAALLA VUONNA 2016 PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ PERUSTELUT 1. Nykytila ja ehdotus Ehdotetaan, että valtioneuvosto antaa asetuksen, jolla EU:n neuvoston asetuksella 2015/2072 Suomelle vuodelle 2016 vahvistettu Suomenlahden ja Itämeren pääaltaan silakkakiintiö sekä kilohailikiintiö jaettaisiin troolikalastusta harjoittavien suomalaisten kalastusalusten kesken. Kiintiöt jaettaisiin enintään 24 metrin pituisille ja sitä suuremmille kalastusaluksille siten, että jako on tasapuolinen ja varmistaa kiintiöiden riittävyyden ja täysimääräisen hyödyntämisen sekä pienimuotoisen kalastuksen sekä kalanjalostuksen ja -kaupan tarpeet. Asetus on tarkoitettu olemaan voimassa Rajoituksen tarve Neuvoston asetuksessa 2015/2072 eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien Itämerellä sovellettavien kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuodeksi 2016 sekä asetusten 1221/2014 ja 2015/104 muuttamisesta vahvistetaan Suomen silakan, kilohailin, turskan ja lohen kalastusmahdollisuudet Itämerellä. Suomelle vahvistettu silakkakiintiö Pohjanlahdelle on tonnia sekä Suomenlahdelle ja Itämeren pääaltaalle tonnia ja kilohailikiintiö on tonnia. Suomen silakkakiintiö Suomenlahdelle ja Itämeren pääaltaalle ja kilohailikiintiö täyttyvät suurella todennäköisyydellä kesken kalastusvuotta, jos niiden troolikalastusta ei rajoiteta. Sen sijaan tonnin silakkakiintiö Pohjanlahden alueelle riittää todennäköisesti vuodelta 2015 siirtyvän määrän (arviolta tonnia) kanssa ilman rajoituksia koko vuoden kalastukselle. Silakantroolauksessa saadaan kilohailia sivusaaliiksi, joten kilohailikiintiön täyttyminen vaikuttaa myös silakan troolaukseen. Tämän vuoksi Suomen kilohailikiintiöstä on tarpeen jättää riittävä määrä niille merialueille, joissa kilohailia saadaan sivusaaliina silakan kalastuksen yhteydessä. Kaupallisen kalastuksen rajoittamisen oikeusperusta Laki yhteisen kalastuspolitiikan seuraamusjärjestelmästä ja valvonnasta (1188/2014) astuu voimaan Lain 40 :n 1 momentin mukaan kaupallinen kalastus tulee järjestää tavalla, joka ei vaaranna Suomen käytössä olevien kiintiöiden riittävyyttä, kiintiöiden täysimääräistä hyödyntämistä, kalakantojen säilyttämistä ja hoitamista, alueellisen kalastuspaineen sääntelyä tai kaupallisten kalastajien tasapuolisia kalastusmahdollisuuksia. Valtioneuvoston asetuksella voidaan tässä tarkoituksessa säätää

2 2 alueellisista, alusryhmäkohtaisista ja ajallisista kansallisista kiintiöistä sellaisille Euroopan unionissa kiintiöidyille kalakannoille, joita Suomen lipun alla olevilla kalastusaluksilla on oikeus kalastaa. Lisäksi 40 :n 2 ja 3 momenteissa todetaan, että asetuksessa säädetään suurimmasta mahdollisesta saalismäärästä painona, kappalemäärittäin tai osuutena Euroopan unionin Suomelle vahvistaman kyseisen kalakannan kiintiöstä, joka tietyllä merialueella saadaan kalastaa tai jonka tietty alusryhmä saa kalastaa. Kalastusalukset kuuluvat alusryhmäkohtaisen kiintiön piiriin kalastusaluksen pituuden, vetoisuuden, konetehon taikka aluksen käyttämän pyydyksen perusteella. Alusryhmäkohtainen kansallinen kiintiö voi koskea Suomelle vahvistettua kiintiöaluetta kokonaisuudessaan tai osaa siitä. Lain 43 :n 1 momentin mukaan voidaan valtioneuvoston asetuksella 40 :n 1 momentin mukaisessa tarkoituksessa säätää tiettyä merialuetta koskevasta määräaikaisesta kalastuskiellosta ja ajallisista, alueellisista tai määrällisistä rajoituksista Euroopan unionissa kiintiöityjen tai muutoin säädeltyjen kalakantojen pyyntiin käytettävien pyydysten käytölle. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan lisäksi samassa tarkoituksessa antaa säännöksiä pyydysten teknisistä ominaisuuksista. Edellä tarkoitetut määräaikaiset kalastuskiellot ja pyydysrajoitukset voivat koskea kaikkia kalastusaluksia tai ainoastaan tietyn pituusrajan ylittäviä kalastusaluksia. Yhteisestä kalastuspolitiikasta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 1380/ artiklassa määrätään, että jäsenvaltioiden on jakaessaan käytettävissään olevia kalastusmahdollisuuksia 16 artiklan mukaisesti käytettävä avoimia ja puolueettomia perusteita, mukaan lukien luonteeltaan ympäristölliset, taloudelliset ja sosiaaliset perusteet. Käytettäviin perusteisiin voivat kuulua muun muassa kalastuksen vaikutus ympäristöön, sääntöjen noudattamisen historia, merkitys paikallisessa taloudessa ja poikkeukselliset saalismäärät. Jäsenvaltioiden on pyrittävä niille jaettujen kalastusmahdollisuuksien rajoissa myös tarjoamaan kannustimia kalastusaluksille valikoivien pyydysten tai sellaisten kalastusmenetelmien käytöstä, joilla on nykyistä vähemmän ympäristövaikutuksia, kuten vähäisempi energiankulutus tai lajin elinympäristölle aiheutettu vahinko. Ehdotus kalastuksen rajoittamiseksi ja sen perusteet Kilohailin ja Suomenlahden ja Itämeren pääaltaan silakan kiintiöiden riittävyyttä, kiintiöiden täysimääräistä ja tasapuolista hyödyntämistä sekä alueellisen kalastuspaineen sääntelemiseksi sekä Suomenlahden ja Itämeren pääaltaan silakkakiintiön riittävyyden turvaamiseksi pienimuotoiseen kohdennettuun silakan kalastukseen Saaristomerellä, Ahvenanmerellä ja Suomenlahden rannikkovesissä ehdotetaan, että silakan ja kilohailin troolikalastusta Suomenlahdella ja Itämeren pääaltaan alueella rajoitettaisiin valtioneuvoston asetuksella. Troolikalastuksen rajoittaminen on välttämätöntä em. tarkoitusten toteuttamiseksi. Rajoittamisen perusteena ovat siten yhteisen kalastuspolitiikan seuraamusjärjestelmästä ja valvonnasta (1188/2014) annetun lain 40 ja 43 :ssä mainitut perusteet. Nämä toimivat samalla asetuksen 1380/ artiklassa tarkoitettuina ympäristöllisinä, taloudellisina ja sosiaalisina perusteina. Artiklassa oleva maininta siitä, että jäsenvaltioiden on pyrittävä niille jaettujen kalastusmahdollisuuksien rajoissa myös

3 3 tarjoamaan kannustimia kalastusaluksille valikoivien pyydysten tai sellaisten kalastusmenetelmien käytöstä, joilla on nykyistä vähemmän ympäristövaikutuksia, kuten vähäisempi energiankulutus tai lajin elinympäristölle aiheutettu vahinko eivät sovellu Suomen tilanteeseen. Silakan troolikalastuksessa saalista ei voida valikoida niin, että esim. pienet kalat valikoitaisiin pois. Tieteellisen näytön perusteella silakka ei säily hengissä uituaan troolissa tai sen silmien läpi. Saman voidaan olettaa koskevan kilohailia. Ei myöskään ole osoitettu tarvetta välttää pienten silakoiden ja kilohailien pyyntiä. Suomen troolikalastuksessa ei ole havaittu vahingollisia ympäristövaikutuksia. Troolikalastuksessa energiankulutus (polttoaine) on suuri kustannuserä ja alukset pyrkivät minimoimaan polttoaineen kulutuksen. Tämän käyttäminen kiintiönjaon perusteena ei siten olisi tarkoituksenmukaista tai tasapuolista. Valtioneuvoston asetusta sovellettaisiin vain Manner-Suomen ja muiden EU:n jäsenvaltioiden merialueilla, joiden talousvyöhykkeille ja aluevesille suomalaisilla (ml. ahvenanmaalaisilla) kalastusaluksilla on pääsy. Ahvenanmaan maakunnalla on Ahvenanmaan itsehallintolain 1144/ :n 16 kohdan mukaisesti lainsäädäntövaltaa asioissa, jotka koskevat kalastusta, kalastusalusten rekisteröintiä ja kalastuselinkeinon ohjaamista. Asetusta ei näin ollen sovellettaisi niillä aluevesillä, jotka voimassa olevien Suomen aluevesien rajoja koskevien säännösten mukaan välittömästi liittyvät maakunnan alueeseen. 2. Yksityiskohtaiset perustelut 1 Pykälässä säädettäisiin kiellosta kalastaa troolilla silakkaa tai kilohailia ICES-osaalueilla (Bornholmista länteen oleva merialue). Suomen silakkakiintiö on tällä alueella vuonna 2015 liian pieni troolikalastukselle (2 tonnia). Näin ollen tällä alueella ei myöskään voi harjoittaa kilohailin troolikalastusta, koska sen sivusaaliina saatavan silakan määrä voi silakkakiintiöön nähden tulla liian suureksi. 2 Pykälän 1 momentissa säädettäisiin suurimpien troolialusten kalastuksesta. Suomenlahdella (ICES osa-alue 32) sekä Itämeren pääaltaalla (ICES osa-alueet ja 28.2 sekä osa-alueella 29 leveysasteen 60º00`N eteläpuolella) harjoitettava silakan ja kilohailin troolikalastus rajoitettaisiin yli 24 metrin pituisten kalastusalusten osalta enintään tonnin silakkasaaliiseen tai tonnin kilohailisaaliiseen. Vuoden 2016 suuremman Suomenlahden ja Itämeren pääaltaan silakkakiintiön vuoksi voidaan ehdotettuja silakkamääriä suurentaa verrattuna vuoteen 2014 ja 2015 (4 000 ja tonnia). Kilohailimäärää (3 000 ja tonnia v ja 2015) on tarpeen pienentää vuodesta 2015, koska kilohailikiintiö on pienentynyt 5 prosentilla. eivät saisi kalastaa troolilla silakkaa eivätkä kilohailia edellä tarkoitetuilla alueilla sen jälkeen kun jompikumpi 1 momentissa mainituista saaliin enimmäismääristä olisi täyttynyt. Kiellon voimaantulopäivä vahvistettaisiin yhteisen kalastuspolitiikan seuraamusjärjestelmästä ja valvonnasta (1188/2014) annetun lain 41 :n 2 momentin perusteella maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. 3 Pykälän 1 momentissa säädettäisiin pienempien troolialusten kalastuksesta. Enintään 24 metrin pituisille kalastusaluksille vahvistettaisiin 2 :ää vastaaviksi saaliin enimmäismääriksi tonnia silakkaa tai tonnia kilohailia. Vuoden 2016 suu-

4 4 remman Suomenlahden ja Itämeren pääaltaan silakkakiintiön vuoksi voidaan ehdotettua silakkamäärää suurentaa verrattuna vuoteen 2014 ja 2015 (4 500 ja tonnia). Myös kilohailimäärää voidaan hiukan suurentaa (4 000 tonnia vuonna 2015), koska saaliiden enimmäismäärissä otettiin vuonna 2015 vähennyksenä huomioon se, että vain tälle alusryhmälle mahdollistettiin silakan ja kilohailin troolaaminen Suomenlahdella ja pohjoisella Itämerellä marraskuussa eivät saisi kalastaa troolilla silakkaa eivätkä kilohailia muulla 1 momentissa tarkoitetulla alueella kuin osa-alueella 29 leveysasteen N pohjoispuolella ja osa-alueella 32 Suomen perusviivan sisäpuolella sen jälkeen kun jompikumpi 1 momentissa mainituista saaliin enimmäismääristä olisi täyttynyt. Kiellon voimaantulopäivä vahvistettaisiin yhteisen kalastuspolitiikan seuraamusjärjestelmästä ja valvonnasta (1188/2014) annetun lain 41 :n 2 momentin perusteella maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. Troolikalastus sallittaisiin näin ollen Suomenlahdella (osa-alue 32) perusviivan sisäpuolella, koska tällä alueella harjoitetaan pienimuotoista silakan kalastusta, jossa kilohailin saalisosuus on pääosin pieni. Samoin kalastaminen sallittaisiin Saaristomerellä leveysasteen N pohjoispuolella (osa-alueella 29), koska tällä alueella harjoitetaan pienimuotoista silakan kalastusta, jossa kilohailia ei juurikaan saada. 4 Pykälän 1 momentissa säädettäisiin pienten enintään 20 metrin pituisten troolialusten silakan ja kilohailin kalastuksesta ICES:n osa-alueille ja 28.2 sen jälkeen, kun 3 :ssä säädetyt saaliin enimmäismäärät olisivat täyttyneet ja kalastusta koskeva kielto olisi saatettu voimaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. Näille aluksille on myös aiempina vuosina mahdollistettu kalastus näillä alueilla, koska nämä eivät voi toimia jääolosuhteissa Suomen merialueilla. Saaliin enimmäismääriksi vahvistettaisiin 500 tonnia silakkaa tai 100 tonnia kilohailia. Silakkamäärää ehdotetaan pidettävän samalla tasolla kuin vuonna 2015(500 tonnia), mutta kilohailimäärää pienennettäisiin 100 tonnin sivusaaliiksi (400 tonnia vuonna 2015). Näiden pienille troolialuksille osoitettujen kiintiöiden alkuperäinen tarkoitus on ollut mahdollistaa silakkaan kohdistuva pyynti elintarvikekäyttöä varten. Tämän sekä kilohailikiintiön pienenemisen johdosta kilohailimäärää pienennettäisiin. eivät saisi kalastaa troolilla silakkaa eivätkä kilohailia 1 momentissa tarkoitetuilla alueilla sen jälkeen kun jompikumpi 1 momentissa mainituista saaliin enimmäismääristä olisi täyttynyt. Kiellon voimaantulopäivä vahvistettaisiin yhteisen kalastuspolitiikan seuraamusjärjestelmästä ja valvonnasta (1188/2014) annetun lain 41 :n 2 momentin perusteella maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. 5 Pykälässä säädettäisiin asetuksen voimassaoloajasta, joka kattaisi koko vuoden Silakan ja kilohailin kalastus muilla alueilla Saaristomerelle ja Ahvenanmerelle sekä Suomenlahden rannikkovesille perusviivan sisäpuolella jäisi loppuosa Suomenlahden ja Itämeren pääaltaan silakkakiintiöstä. Näille alueille jäisi yhteensä noin tonnia, joka riittää varmistamaan sen, että

5 5 3. Esityksen vaikutukset alueella harjoitettava pienimuotoinen silakan trooli-, rysä- ja verkkokalastus voi jatkua keskeytyksittä ja että silakan jalostuksen ja kaupan tarpeisiin riittää raaka-ainetta. Tämän lisäksi vuodelta 2015 siirtyy arviolta noin tonnia silakkaa pyydettäväksi vuonna Saaristomerelle ja Ahvenanmerelle sekä Suomenlahden rannikkovesille perusviivan sisäpuolella sekä Pohjanlahdelle jäisi myös loppuosa kilohailikiintiöstä. Näille alueille jäisi noin tonnia kilohailia, joka riittänee siihen, että alueella harjoitettavalle trooli-, rysä- ja verkkokalastukselle jää riittävästi sivusaaliiksi saatavaa kilohailia syyskaudella. Pääosa Suomenlahden ja Itämeren pääaltaan ulkopuolelta saatavasta kilohailista saadaan Selkämereltä ja sen määrä on vuosina ollut tonnia. Merkittävä osa tästä saadaan marras-joulukuussa. Silakan kalastusta Pohjanlahdella ei ole tarpeen rajoittaa, koska alueelle osoitettu kiintiö ja vuodelta 2015 siirtyvä määrä riittää koko vuodeksi. Asetusehdotuksella on pääasiassa taloudellisia vaikutuksia, jotka kohdistuvat kalastuselinkeinoon. Rajoitus varmistaisi, että eri kokoluokan kalastusalukset voisivat kalastaa mahdollisimman tasapuolisen osan Suomelle vuodelle 2016 vahvistetuista Suomenlahden ja Itämeren pääaltaan silakkakiintiöstä ja kilohailikiintiöstä. Samalla on pyritty siihen, että kiintiöt tulisivat täysimääräisesti hyödynnetyiksi. Itämeren pääaltaan ja Suomenlahden suuremman silakkakiintiön johdosta on pyritty siihen perustuvien saalismäärien jakamiseen siten, että kiintiön käyttöaste olisi rajoittavasta kilohailikiintiöstä huolimatta mahdollisimman korkea. Ehdotuksella ei ole suoria vaikutuksia valtiontalouteen, ja se toteutetaan kehyspäätöksen ja talousarvion määrärahojen rajoissa. Järjestelyt perustuvat neuvoston asetukselle 2015/2072, jolla on vahvistettu kestävät silakka- ja kilohailikiintiöt Suomelle. Ehdotus ei arvion mukaan siten lisää kalastuksen kokonaismäärää.