Talvivaara: Marssijat vetosivat ministeriin. Järvilohi. Joululahja luonnolle. Iisalmen Luonnon Ystäväin Yhdistys on vuoden paikallisyhdistys 10

luonnonsuojelija 5/2012 15 Joululahja luonnolle 18 Luonnonsuojelusenkelin Saimaan joulukauppa aukesi Järvilohi hiljainen asukki Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenlehti 5/2012 2,00 Talvivaara: Marssijat vetosivat ministeriin Iisalmen Luonnon Ystäväin Yhdistys on vuoden paikallisyhdistys 10

2 luonnonsuojelija 5/2012 Stressitesti ympäristöministereille pääkirjoitus 5/2012 Marraskuu nro 5/2012 38. vuosikerta ISSN 0788-8708 Luonnonsuojelija on Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenlehti. Lehti kuuluu Aikakauslehtien ja Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liittoon. www.sll.fi/luonnonsuojelija Ympäristöministeri Ville Niinistö on palannut ilta toisensa jälkeen uupuneena kertomaan suomalaisille Talvivaaran myrkkyvuodosta. Syitä vuotoon on haettu myös edeltäjistä, joilta on kimmonnut takaisin punehtuneita kommentteja. Edellinen ja nykyinen ympäristöministeri kohtasivat Ylen A-Talk-ohjelmassa. Paula Lehtomäki ja Ville Niinistö puivat Talvivaaran myrkkyvuotoa ja siihen johtaneita syitä. Nyt rakentavan suomalaisesti. Keskustelussa näkyi Lehtomäen lahjakkuus poliitikkona. Se ei silti peittänyt vajetta ympäristöministerin roolin sisäistämisessä. Ei, vaikka hän ajoi ministerinä tärkeitäkin asioita, esimerkiksi kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa. Niinistö on tuonut erilaisen asenteen, tiedollisen tason ja aloitteellisuuden ympäristöministerin virkahuoneeseen. Hän toimii sen roolin mukaisesti, johon tehtävä antaa oikeuden. Vertailu edeltäjään on jopa kiusallisen selvä. Palataan Talvivaaran, sen perusteisiin. Metallinjalostuslaitoksen peruskiven muurauksessa 22.8.2007 paikalla olivat silloiset keskustaministerit Matti Vanhanen, Mauri Pekkarinen ja Paula Lehtomäki. Kainuun kasvatti Lehtomäki piti tilaisuudessa puheen: Ympäristöministerinä voin olla tyytyväinen siitä, että kaivostoimintaan liittyvät luvat myönnettiin tiukkojen ympäristökriteerien saattamina. Myös seuranta tulee olemaan tiukkaa. Ihminen ja luonto otetaan tässäkin huomioon ennen taloutta. Kaikki meni toisin. Niinistö on ollut oikeassa moittiessaan edellisen hallituksen kaivos- ja ympäristölain säätämistä mutta ennen kaikkea aluehallinnon uudistuksessa väärin koottua ympäristöhallintoa. Ei työja elinkeinoministeriön käsissä voi olla ympäristöhallinnon resurssointi. Häntä muistutetaan aina kuitenkin siitä, että Vihreät oli hyväksymässä päätöstä Vanhasen toisessa hallituksessa. Lehtomäen henkilökohtainen luottamus Talvivaaraan ei rajoittunut ministerin rooliin. Perheessä puoliso osti tuhdin nivaskan yhtiön osakkeita, ja niitä hankittiin myös lapsille. Eipä silti, jokainen meistä omistaa palan Talvivaaraa valtion sijoitusyhtiö Solidiumin kautta, kolmisen osaketta kukin. Viime vuoden kesäkuusta alkaen osakkeita on ostettu yli sadalla miljoonalla eurolla. Nyt potin arvosta on kadonnut yli 60 prosenttia. Niinistö on yrittänyt parhaansa esikuntansa tuella. Myös kansliapäällikkö Hannele Pokka on toiminut oikeudentuntoisesti. Ympäristöministeriön johto on tällä hetkellä hyvissä käsissä. Paremmassa kuin ehkä koskaan, vaikka Suomessa on ollut monia hyviä ympäristöministereitä. Alla on pilapiirtäjämme Seppo Leinosen tuorein Muikku-kuva, jossa Lehtomäki ja Niinistö ovat taas samassa ruudussa. Matti Nieminen TOIMITUS luonnonsuojelija@sll.fi Matti Nieminen, päätoimittaja, p. (09) 228 08 222, matti.nieminen@sll.fi Liisa Hulkko, toimitussihteeri, AD, p. (09) 228 08 202, liisa.hulkko@sll.fi Maija Lielahti, vs. verkkotoimittaja, p. (09) 228 08 245, maija.lielahti@sll.fi TOIMITUSNEUVOSTO Sini Eräjää, Hanna Hakko, Antti Halkka, Hanna Kaisa Hellsten, Liisa Hulkko, Mika Laurila, Maija Lielahti, Laura Manninen, Matti Nieminen, Leo Stranius, Tapani Veistola, Eero Yrjö-Koskinen graafinen suunnittelu Liisa Hulkko palstojen vinjetit Emmi Jormalainen VÄRIEROTTELUT Jyrki Heimonen, Aarnipaja Ky PAINOPAIKKA Art-Print Oy, Kokkola 2012 TILAUSHINTA 2012 Jäsenmaksu on 32 ja se sisältää Luonnonsuojelijan vuosikerran. Erikseen tilattuna 12 kk tilaushinta on 39. TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET arkisin klo 9 15, Irma Kaitosaari, rekisterinhoitaja, puh. (09) 228 08 210, jasenasiat@sll.fi Ks. palvelukortti sivulla 27. ilmestyminen 2013 Lehti ilmestyy vuonna 2013 kuusi kertaa: Ensimmäinen numero ilmestyy 4.2. (dl. 14.1.) ILMOITUSHINNAT 2013 1/1 sivu 2500, 1/2 sivu 1250, 1/4 sivu 625 jne. Ota yhteyttä: luonnonsuojelija@sll.fi KANNEN KUvat: Hannu Hyvönen (kuva: Eemeli Kiviniemi) HUTEJA & OSUMIA: Teemana kaivokset perä otsikoissa Nyt puhuu Pekka Perä: Voiko v-tukseen kuolla? Otsikko Uudessa- Suomessa 15.11. Hautala tyytyväinen Perän esiintuloon. Otsikko Helsingin Sanomissa 16.11. Perästä kuuluu. Otsikko Vihreässä Langassa 16.11. vaaran talvi Pienennämme vesistöpäästöjä merkittävästi. Talvivaaran ympäristöparannusohjelma 2012. Suomen hallitus on uusien työpaikkojen ja investointien toivossa toivottamassa yritykset tervetulleiksi, osaltaan avustaen esiintymien etsinnässä ja kartoituksessa sekä antamalla dataa ja kaivuuoikeuksia halpaan hintaan, myös herkillä alueilla. Kullan, nikkelin ja uraanin metsästäjät tavoittelevat jopa maan turisti- ja suojelualueita. Käännös saksalaislehden Der Spiegelin artikkelista 29.10. Pissivedet on suodatettava, muuten tulee sakkoja. Suuri pörssiyritys saa pilata ympäristöään kaikessa rauhassa vuosikausia. Mauri Liukkonen, Savon Sanomat 12.11. Talvivaara todella on uusi Nokia. Loistavat lupaukset petetty, paska valuu ymparille ja yhteiskunta hoitaa jäljet. HS:n toimittaja Esa Mäkinen Twitterissä 13.11. Seuraava Talvivaara? Missä on seuraava Talvivaara? Onko se Sodankylän Kevitsassa? Kemijoen sivuhaaran, Kitisen, kupeeseen avattiin kesäkuussa niin ikään nikkelikaivos. Kanadalainen omistaja First Quantum Minerals on jo ilmoittanut, ettei se pysy päästörajoissa. Juha Honkonen, Vihreä Lanka 16.11. Raahen neljästä jätealtaasta kahdessa ei ole erillistä pohjarakennetta. [...] Kaivoksen vastuuvalvojan Heikki Kovalaisen mukaan ratkaisusta ei aiheudu uhkaa luonnolle, sillä jätevedet ovat melko mietoja. yle.fi 9.11. Myrkkyneste siis läpäisee Suurikuusikon jätealtaiden pohjan tiivistyskerroksen 50 kertaa nopeammin kuin aivan tavallisen kaatopaikan pohjan. [...] Haitalliset aineet joutuvat pohjaveteen melko varmasti. Suomen Luonto 12.10.

luonnonsuojelija 5/2012 3 talven kuva kuvaaja: tuula pirnes / ikkunasuomenluontoon.fi sisällys UUTISIA 4 Talvivaaran historiallinen tulos 6 Järjestöt tekivät laajan valtiomaiden suojeluesityksen 7 Tutkimus: Liito-oravan suojelu riittämätöntä 8 Koulumetsäkysely: Koulun ja päiväkodin lähimetsät useimmiten kuntien omistamia 9 Kynttilät syttyivät kuuttien muistoksi tässä numerossa uusia tuotteita norpan hyväksi Norps Rescue -tuotteet tulevat myyntiin joulun alla 14 energianeuvontaa taloyhtiöille Negawatti-hanke kiertää taloyhtiöissä antamassa vinkkejä energiansäästöön. 16 Varpuset jouluaamuna. Talvisin pihapiirin varpuset ovat usein rohkeita pikkuvarpusia, jotka petolintuja uhmaten tulevat talviaterialle. saimaannorpan ahdinko ei ole ohi Jo kuusi kuuttia on hukkunut verkkoihin tänä vuonna. 09 eemeli kiviniemi 10 Kovatasoinen suojelu palkittiin 11 Toiminnan nainen 12 Norppaluodolta Risto Sulkava 12 Vuoden 2012 voittoja ja saavutuksia 15 Luonnonsuojelusenkelin joululahjavinkit 16 Vesivuoden sarja: Vesistöt muuttuvassa ilmastossa 17 Vesitekoja: Pelastetaan Eurajoki! 18 Kurkistus ahdin valtakuntaan ELÄMÄNTAPA 20 Ekoarjen sankarit Hiki pinnassa ekoarjessa 21 Arjen kolumni Titta Lassila 22 Ekotekniikan maailma Ekotehokkuutta asumiseen 23 Kirjavinkit pukinkonttiin 36 Norpan menot juha taskinen www.sll.fi/luonnonsuojelusenkeli

4 luonnonsuojelija 5/2012 UUTISET TEKSTI Matti Nieminen Talvivaaran historiallinen tulos Talvivaaran vuodoissa kolmas kerta toden sanoi. Jätevesivuoto on kevyt sana kuvaamaan tapahtunutta. Kyseessä oli myrkkytulva. Ympäristöhallinnon heikentäminen johti osaltaan viime vuosien pahimpaan ympäristökatastrofiin Suomessa. Valvonta petti, suunnittelu petti, pohja petti. Kun myrkkyvuodon mediapärskeet löivät jo korkealle, havahtui valtionjohtokin. Asiaa käsitteli lopulta kymmenen miniteriötä. Säteilyturvakeskus (STUK) sekä Terveydenja hyvinvoinnin laitos (THL) rauhoittelivat suomalaisia kertomalla, että veteen liuennut uraani ei uhkaa merkittävästi ihmisterveyttä, jos ei juo uraanipitoista vettä. Nyt Talvivaaraan on saapumassa talvi. Jääkansi peittää myrkyttyneitä järviä, ja näytteiden ottokin käy vaikeammaksi. Likapyykkiä pestään vielä pitkään keväällä. eemeli kiviniemi eemeli kiviniemi Kainuun luonnonsuojelupiirin kaivosvastaava Antti Lankinen puhuu mielenosoittajille Eduskuntatalon portailla. Myrkkyvesivuodon myötä luontoon on päässyt 200 000 kuutiometriä jätevettä. SLL:n hallituksen jäsenet ja ammattitutkijat Helvi Heinonen-Tanski ja Heikki Simola ottivat jo kesällä vesinäytteitä lähijärvistä. Liiton kansalaiskeräyksenä saamilla varoilla voitiin kustantaa analyysit riippumattomas- Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava kantaa järjestön banderollia mielenosoituksessa. Kuka vastaa vahingoista? Suomen luonnonsuojeluliitto vaatii yhtiötä lain perusteella korjaamaan aiheuttamansa vahingot myös kaivosalueen ulkopuolella. Yhtiön on aloitettava hävitettyjen ja heikennettyjen luonnonarvojen palauttaminen. Aiheuttaja vastaa Suomessa ympäristövahingon ennallistamisesta, korjaamisesta ja kustannuksista. Tähän löytyy selvät pykälät ympäristölle aiheutettujen vahinkojen korjaamislaista ja ympäristönsuojelulaista, SLL:n johtava asiantuntija Ilpo Kuronen sanoo. Kaivosyhtiö on antanut vakuuksia 30 miljoonalla eurolla. Lisäksi sillä on ympäristövahinkovakuutus. Vakuudet lankeavat vasta konkurssissa. Yhtiöllä on tiettävästi myös muita vakuutuksia, jotka ovat salaisia. Myös yhtiön toimitusjohtajaksi palannut pääomistaja Pekka Perä tunnusti Yleisradion tv-kameroille asian 15. marraskuuta: Meillä on tietenkin korvausvelvollisuus, hän sanoi. Ympäristöministeri Ville Niinistö oli aiemmin Kainuussa käydessään kannustanut ihmisiä hakemaan korvauksia. Matkailuyrittäjien on vaikeampi esittää korvausvaateita, vaikka Talvivaara pilaa alueen maineen pitkäksi aikaa. Kuka haluaisi liikkua lähelläkään Talvivaaraa virkistäytymismielessä? Talvivaara seis! Myrkkyvuotoa seurasi mielenosoituksia niin Kainuussa kuin Helsingissä. Yli tuhat ihmistä vaati marraskuun puolivälissä Talvivaaran pysäyttämistä. Tämän lehden kansikuvassa ollaan ympäristöministeriön oven kohdalla. Eduskuntatalon edessä penättiin eduskuntapuolueilta vastuuta, ja puolueiden edustajat joutuivat selittämään näkemyksiään portailla. Antti Lankinen istahtaa Helsingin suurmielenosoitusta seuraavana päivänä Luonnonsuojeluliiton keskustoimistolle. Kainuun luonnonsuojelupiirin kaivosvastaava on ollut viime viikot kovilla, sen näkee kasvoista, mutta lauseet ovat edelleen selkeitä. Sotkamon seurakunnan kappalainen on virkavapaallaan joutunut ennennäkemättömän mediatulvan keskelle. Pääjärjestäjät ovat nyt aivan lopussa. Ajatus mielenosoituksen järjestämisestä tuli seitsemän päivää sitten. Valtaosa sotkamolaisista ja kainuulaisista uskoo Lankisen arvion mukaan vielä, että Talvivaara saa asiansa kuntoon. Toisaalta monet kainuulaiset ajattelevat, että jos ei saa, niin kaivos joutaa mennä. Keskustelu lainehtii. Esimerkiksi Kainuun Sanomien verkkokeskustelussa Talvivaarasta on 16 000 kommenttia. Asiallista keskustelua enimmäkseen, Lankinen luonnehtii. Vedenjakajana mielipiteissä ovat hänen veikkauksensa mukaansa isot järvet. Kun Jormasjärven ja Laakajärven vedenlaatu alkaa muuttua ratkaisevasti huonommaksi, se vaikuttaa mieliin: Sitten uskon, että ajatus kääntyy. Ihmiset rupeavat ymmärtämään, että uhraus on liian iso, Lankinen sanoo rauhallisesti. Puhdistamoa odotellessa Uusi vedenpuhdistamo tekee tuloaan Talvivaaraan. Sille olisi nyt jo käyttöä. Jätevettä on yli miljoona kuutiometriä, ja yhtiö haluaa puhdistaa siitä prosessivettä. Vettä on nyt joka paikassa. Yhtiö on kuitenkin pitänyt kiinni siitä, mitä saa laskea luonnonvesiin, Lankinen kertoo. Ongelmajätevettä onkin varastoituna esimerkiksi kaivokseen. Käänteisosmoosiin perustuvaan puhdistuslaitokseen on tulossa kolme puhdistuskalvoyksikköä. Kukin niistä pystyy puhdistamaan 70 kuutiometriä vettä tunnissa. Jos laitos olisi ollut aiemmin toiminnassa, se olisi vähentänyt puhtaan veden tarvetta. Laitoksessa olisi miljoona kuutiota vähemmän jätevettä jokaista vuotta kohden, jolloin laitos olisi ollut käytössä. Käänteisosmoosi puhdistaa melko hyvin myös metalleja. Yhtiö on suunnitellut aloittavansa puhdistaa myös ulos laskettavia jätevesiä vuonna 2015. Lankinen ymmärtää paikallisena ihmisenä myös työllisyyden merkityksen. Yhtiönä tekisin kaikkeni, että toiminnan saisi siedettävälle tasolle. Menetykset luonnolle ja kukkaroille

UUTISET luonnonsuojelija 5/2012 5 Kuva ylhäällä: Talvivaaran sakka-allas. Oikealla ylhäällä: Altaan päävuotokohta, jota on tukittu. Kraateri ulottui alunperin altaan pohjaan asti. Oikealla alhaalla: Lumijoki värjäytyi vihreäksi, kun poltettua kalkkia levitettiin kaivoksen ympäristöön. Varoituskyltissä lukee: "Varo, syövyttävää". sa laboratoriossa. Jo tuolloin Kivijärven pohja oli täysin kuollut. Tämä oli siis ennen myrkkyvuotoa. Ylimmät neljä järveä ovat kuolemantilassa, Lankinen sanoo. Myrkkyvuodossa luontoon pääsi raskasmetalleja. Niillä on paha kaiku suomalaisessa vesiensuojelun historassa. Suomen ympäristökeskus (SYKE) selvitti asiaa tarkemmin. Nikkelillä ja sinkillä eliöihin vaikuttavat tasot ylittyvät kymmen- tai jopa satakertaisesti, uraanilla yli kymmenkertaisesti. Kadmiumpitoisuudet ylittävät selvästi vaarallisten aineiden asetuksen mukaisen rajan. Lisäksi vesistöön on päässyt lyijyä, arseenia ja kuparia, mutta niiden pitoisuudet ovat huomattavasti pienempiä. Yksistään happamuuden vaihtelu aiheuttaa stressiä eliöstölle, SYKEn erikoistutkija Anna Karjalainen täydentää. Hän on huolissaan myös kemikaalien yhteisvaikutuksesta. Kemikaalicoktailista ei ole puhuttu riittävästi. Edes EU:n kemikaalilainsäädäntö ei ota sitä huomioon, muistuttaa Luonnonsuojeluliiton suojelupäällikkö Jouni Nissinen. Talvivaara tuntuu myös paikallisten kukkaroissa. Vaikkapa vapaa-ajan kiinteistöjen myyntitoiveet voi unohtaa. Esimerkiksi Jormasjärvellä on 98 mökkiä. Lankisen mukaan yhtään kauppaa ei ole tehty siellä kahteen vuoteen. 60 neliökilometriä uhrattiin kaivostoimintaan. Meidän piti tehdä surutyö. Helkkarin hienoa metsää meni, Lankinen sanoo. Yli miljoona kuutiometriä vettä odottaa puhdistamista. Tehdas käyntiin vai kiinni? Miten estetään uudet Talvivaarat? Suomen luonnonsuojeluliiton vaatimukset tarvittavista muutoksista: 6 Luonnon ja ympäristön edunvalvonta erotettava hallinnossa elinkeinojen edistämisestä! ELY:jen ympäristöosaston resurssiohjaus on palautettava työ- ja elinkeinoministeriöstä ympäristöministeriöön. Ympäristöhallinnolle tarvitaan lisää asiantuntijoita ja rahoitusta. Alueellinen ympäristöhallinto on koottava valtakunnalliseksi ympäristövirastoksi. 6 Selvitysten teettäminen siirrettävä toiminnanharjoittajilta viranomaisille! Viranomaisen tulee tilata tarvittavat ympäristöselvitykset, ja toiminnanharjoittaja maksaa kulut. Näin toimitaan ydinvoimaloidenkin valvonnassa. 6 Ympäristönsuojelulakia vahvistettava! Ympäristönsuojelulakia on uudistettava huomioimaan luontoarvot. Viranomaisten on ilmoitettava aina ympäristörikoksista. Valvontamaksut otettava käyttöön. Lankinen hymyilee vinosti kertoessaan, kuinka on joutunut humanistina pohtimaan myös tekniikkaa. Saastuneiden maamassojen käsittely on edessä. Hän on miettinyt sitäkin. Voiko tehtaan sulkea vai ei? Valtiolle kysymys on yhtä haastava kuin pääkalloa pitelevälle Hamletille. Metallitehdasta pitäisi pyörittää sen verran, että liuoksesta saisi metalleja talteen, sanoi Niinistö Ylen A-talk-ohjelmassa. Jouni Nissinen vaatii jatkossa lähtökohdaksi sitä, ettei ympäristö enää kärsi. Talvivaaran tulee ajaa nykyinen vesiä pilaava toimintansa alas puolen vuoden kuluessa. Tänä aikana on rakennettava riittävästi vedenpuhdistuslaitteita ja kunnon altaat, jotta jätevesiongelma saadaan hallintaan. Kun investoinnit on tehty, voidaan toiminta käynnistää uudelleen tiukalla, ajantasaisella ympäristöluvalla, Nissinen evästää. Talvivaaran ikävät yllätykset 1. YVA:ssa ei puhuttu uraanista halaistua sanaakaan. 2. Talvivaaran kaivoksen kipsisakka-altaassa oli varastoituna hapanta vettä, vaikka sen piti olla emäksistä. Metallit liukenivat veteen. 3. Bioliuotus irrotti kaivoskivestä myös uraania. 4. Varoaltaisiin ei ole tehty minkäänlaista pohjaa. Niissä on vain tavallista maapohjaa. 6 Ryhmäkannetta laajennettava koskemaan ympäristöasioita! Yksittäisen ihmisen on korkeiden oikeudenkäyntikulujen vuoksi lähes mahdotonta haastaa yrityksiä oikeuteen. 6 Kaivoslain porsaanreiät paikattava! Vanhat kaivokset toimivat vanhentuneen lainsäädännön mukaisesti. Kaivoslupaa voi hakea vaikka luonnonsuojelualueelle. Toimintaa valvovalla Turvallisuus- ja kemikaalivirastolla ei ole tarvittavaa ympäristöosaamista. talvivaara oy / lehtikuva ari kananen Ympäristönsuojelulaki uudistuu suomen luonnonsuojeluliiton mielestä esitetty ympäristönsuojelulain uudistus parantaa ympäristön tilaa ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia. Uudistus on tarpeen muun muassa Talvivaaran esille tuomien ympäristöongelmien ratkaisemiseksi. Ympäristönsuojelulain uudistusta valmistellut työryhmä lopetti työnsä marraskuussa, ja lakiesitys lähti lausuntokierrokselle. Esityksessä luontoarvojen asema paranee nykylakiin verrattuna. Ympäristölupaa ei tule myöntää kohteille, joilla on merkittäviä valtakunnallisia tai aluellisia luontoarvoja. Tämä ei lopeta esimerkiksi turpeen käyttöä Suomessa, mutta nyt ohjataan turvetuotanto luontoarvoiltaan vähempiarvoisille soille valtineuvoston suostrategian mukaisesti, johtava asiantuntija Ilpo Kuronen sanoo. Esityksessä kansalaisten ja järjestöjen mahdollisuudet pistää vireille lupien ja tarkkailuohjelmien muutoksia paranevat. Valvontamaksuilla tehostetaan ympäristöhallinnon voimavaroja. Luonnonsuojeluliitto ei ollut valvontaasioita käsitelleessä alatyöryhmässä, joten liitto tulee esittämään lausunnossaan muitakin uudistuksia. Esimerkiksi vireillepanoista tulevat hallintopakkoasiat tulee siirtää työ- ja elinkeinoministeriön ohjaamista ELY-keskuksista puolueettomammalle aluehallintoviranomaiselle (AVI). Ympäristörikoksista ilmoittamisesta pitää tehdä virkamiehille pakollista. Ilmastoneuvottelut alkavat Qatarissa YK:n ilmastoneuvotteluiden kahdeksastoista osapuolikokous alkaa Dohassa, Qatarissa. Marraskuun 26. päivä alkavat neuvottelut päättyvät 7. joulukuuta. Suomen virallisessa delegaatiossa kokoukseen osallistuvat SLL:n suojeluasiantuntija Hanna Hakko ja Kepan kehityspoliittinen asiantuntija Tuuli Hietaniemi. Suomalaisten ympäristö- ja kehitysjärjestöjen tavoitteet tähtäävät siihen, että ilmaston lämpeneminen voitaisiin pysäyttää 1,5 asteeseen. Tämä vaatii kokoukselta päästövähennystavoitteiden huomattavaa kiristämistä, Kioton sopimuksen porsaanreikien poistamista sekä pikaista etenemistä maailmanlaajuisen sopimuksen neuvotteluissa. Järjestöt vaativat ilmastopolitiikalta myös oikeudenmukaisuutta, mikä edellyttää riittävän ilmastorahoituksen ja sukupuolten tasa-arvonäkökulman sisällyttämistä sopimukseen. Kokouksen ratkaisuja ja tausta-analyysejä voi seurata päivittäin ilmastotyötä tekevien järjestöjen yhteisestä ilmasto.org-sivuston blogista. Levitä tietoa: www.sll.fi/kaivostoiminta. Tue SLL:n työtä uusien kaivoskatastrofien estämiseksi: www.sll.fi/lahjoita.

6 luonnonsuojelija 5/2012 UUTISET Järjestöt tekivät laajan valtionmaiden suojeluesityksen Suojeluesitykseen kuuluu myös arvokkaita soita, kuten Parkanon Saukonsuo, jota reunustavat arvokkaat metsäelinympäristöt. Juho Kytömäki TEKSTI Sini Eräjää Luonnonsuojeluliitto esitti yhdessä Luonto-Liiton, WWF:n, Greenpeacen ja BirdLife Suomen kanssa lokakuussa ministeriöille ja Metsähallitukselle 500 uuden valtionmaiden kohteen, yhteensä 150 000 hehtaarin suojelua. Juho Kytömäki Luonnonsuojelujärjestöt esittävät yksissä tuumin arvokkaiden metsien ja soiden suojelun lisäämistä valtion mailla. Suojeluesitys on laajuudessaan poikkeuksellinen. Töitä tehtiin kymmenien vapaaehtoisten sekä järjestöjen asiantuntijoiden voimin eri puolilla Suomea. Monien arvokkaiden alueiden luontotiedot perustuvat ahkerasti luonnossa liikkuvien vapaaehtoisten havaintoihin. Vuosi sitten kuvittelimme tekevämme lähinnä aiempien valtion maiden suojeluesityksen päivityksen, mutta into ja tekijöiden määrä kasvoi työn edetessä. Pian kasassa olikin jo ainakin sata maastotyöpäivää, kertoo suojeluesityksen laadintaa koordinoinut Juho Kytömäki. Positiivisia tuloksia Keijo Savola on yksi lukuisista suojeluesitysrajauksia tehneistä, työhön osallistuneista asiantuntijoista. Hienoja, suojelunarvoisia alueita löytyi maastoselvityksissä enemmän kuin oikeastaan uskalsimme toivoa. Suojelualueverkoston kehittämiseen on valtion mailla vielä hyvät mahdollisuudet, Savola iloitsee. Satoja työtunteja vietettiin myös kirjoituspöydän ja tietokoneen ääressä. Osa kohteista on määritetty hyvin todennäköisesti arvokkaiksi ilmakuvatulkintojen perusteella. Maastossa käytyjen kohteiden luontoarvoista on kirjoitettu tarkat kuvaukset. Historiallista suojeluesityksessä on, että se on ensimmäistä kertaa paikkatieto-ohjelmilla käsiteltävässä, GIS-muodossa. Digitaalisten karttojen ja paikkatieto-ohjelmien käyttöä sekä rajausten piirtämistä opeteltiin talkootyönä. Metso-rahoitus Luonnonsuojelujärjestöt esittävät, että kaikki arvokkaat kohteet suojellaan. Tähän onkin useita mahdollisuuksia lähitulevaisuudessa. Metsähallitus valitsee parhaillaan 15 000 hehtaaria uusia suojelualueita osana MET- SO-ohjelman toteutusta ja uutta soidensuojeluohjelmaa valmistellaan. Hallituksen päätös soi- Into ja den ja turvemaiden käytöstä velvoittaa Metsähallitusta muun muassa selvittämään arvokkaita suo-metsämosaiikkeja muodostavat alueet. Uusia toimenpiteitäkin tarvitaan ja kiireellisesti, jotta arvokkaat alueet saadaan turvaan. Järjestöjen tiedossa on jo nyt suojeluesitykseen kuuluvia alueita, jotka ovat Metsähallituksen hakkuusuunnitelmissa. Lapin eteläpuoleisessa Suomessa 150 000 hehtaaria suojelemalla suojeluaste nousisi vasta noin yhdellä prosentilla. Valtion maiden arvokkaiden alueiden suojelu olisi kuitenkin tärkeä askel eteenpäin metsien ja soiden monimuotoisuuden turvaamisessa. tekijöiden määrä kasvoi työn edetessä. Pian kasassa olikin jo sata maastotyöpäivää. Komea, reilun 500 hehtaarin kokoinen Kalliojärven-Haukijärven alue Kurussa rajautuu Metsähallituksen virkistysmetsään ja suojelualueisiin.

UUTISET luonnonsuojelija 5/2012 7 Karttakuva oikealla: Esimerkki suojeluesityksen karttarajauksista, kuvassa Lohikosken arvokas metsäalue Etelä-Savossa. Juho Kytömäki Harri hölttä Biologi Teppo Rämä selvittää lahopuulajistoa Puolangalla Liperinsuolla. Paljakan alueella Kaavissa on monipuolinen vaarojen, pienvesiketjujen ja suometsämosaiikkien alue. Tutkimus: Liito-oravan suojelu riittämätöntä Liito-oravan suojelu ei Suomessa toimi, uudet tutkimukset todistavat. Nykyiset suojelukeinot ovat osoittautuneet Luonnontieteellisen keskusmuseon ja Suomen ympäristökeskuksen tutkijoiden kahdessa tuoreessa tutkimuksessa riittämättömiksi. Lain mukaan uhanalaisen liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei saa hävittää eikä heikentää. Luonnonsuojeluliitossa on huolestuttu siitä, että lakia ei kuitenkaan noudateta. Hallinnon nykyisten liitooravaohjeiden lainvastaisuus on ollut kaikkien lajia seuranneiden tiedossa jo vuosia, Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava sanoo. Ei ole ihme, että liito-oravan kanta on laskenut ja se on luokiteltu uhanalaiseksi. Sulkava tietää, mistä puhuu. Hän on väitellyt tohtoriksi eläintieteestä, tutkinut liito-oravia ja julkaissut lajista tieteellisiä artikkeleita. Liito-oravan suojelun ongelma on tehometsätalous. Luonnonsuojeluliitto haluaa kehittää uusia keinoja liito-oravan suojeluun. Liito-oravien lisääntymisja levähdyspaikat eli elinpiirin ydinalueet tulee suojella, Sulkava sanoo. Ytimen ympärillä tulisi muuttaa metsätalouden menetelmiä. Todennäköisesti jatkuvan kasvatuksen menetelmiä soveltamalla voitaisiin auttaa liito-oravaa. Näin voitaisiin jatkaa metsätaloutta liito-oravan alueella ilman kohtuuttomia kustannuksia. Liito-oravametsien omistajille pitäisi kertoa nykyistä paremmin myös METSO-ohjelman suojeluvaihtoehdoista. Nyt tieto liito-oravasta tulee metsänomistajalle usein vasta kun hakkuuilmoitus pesämetsästä on jo tehty. Jos tiedossa olevien liito-oravametsien taloudellisestikin kilpailukykyiset suojeluvaihtoehdot kerrottaisiin ajoissa metsänomistajalle, niin tulos olisi kaikkien kannalta nykyistä parempi, Sulkava kertoo. SUOJELUESITYS NUMEROINA Suojeluesitykseen kuuluu 500 kohdetta, jotka kattavat 150 000 hehtaaria. Reilu puolet alueista on metsämaata, loput metsätaloudellisesti vähätuottoisempia soita. Arvoalueita kaikista maakunnista, yli sadasta kunnasta Raaseporista Kolariin. Alueiden koko vaihtelee yhdestä hehtaarista 12 000 hehtaariin, keskimääräinen pinta-ala on vajaat 300 hehtaaria. liito-oravan suojelu Liito-orava on havumetsävyöhykkeen peruslaji, jonka suojelusta Suomella on erityisvastuu. Uhanalaisuus: liito-orava on taantuva silmälläpidettävä laji. Kanta on viime vuosina merkittävästi vähentynyt vanhojen sekametsien hakkuiden myötä. Laji vaatii elinympäristöltään suuria puita, riittävän määrän lehtipuita ja suojaavia kuusia sekä Entisiltä puolustusvoimien ja Metsäntutkimuslaitoksen mailta rajattiin monia arvokohteita, kuten Skinnarvik Kemiönsaarella. Liito-oravanaaras tekee pesänsä mielellään lintujen nakuttamiin koloihin. pesäpaikan, useimmiten kolon tai risupesän. Harvapuustoisissa talousmetsissä ja hakkuuaukoissa liito-orava joutuu helposti esimerkiksi viirupöllön saaliiksi. Liito-orava tulee hyvin toimeen ihmisen naapurissa, jopa kaupunkien omakotialueilla ja virkistysmetsissä, kunhan niissä on vanhaa puustoa. panu kunttu tero turunen / ikkunasuomenluontoon.fi

8 luonnonsuojelija 5/2012 UUTISET TEKSTI Virpi Sahi kuva Lauri Lähteenmäki Metsäelokuva levitykseen itä-suomen luonnossa kuvattu Metsän tarina -elokuva saa ensi-iltansa 28.12. Koko perheen luontodokumentin ovat kuvanneet Hannu Siitonen ja Mikko Pöllänen vielä säilyneissä erämaisissa, itäsuomalaisissa metsissä. Se kertoo monimuotoisesta metsän elämästä, sen viestinä on luonnon kunnioitus. Pääosassa ovat metsän asukkaat. Tärkeitä kuvauspaikkoja uhkaa pirstoutuminen rantarakentamisen vuoksi. Etelä-Karjalan metsäryhmä tekee töitä metsien suojelemiseksi. Metsässä nuotion ääressä on aina kerrottu ja kunnneltu tarinoita. Tätä tarinaa ei voi jättää väliin, metsäryhmän jäsen Anitta Miikkulainen kertoo. Elokuva lähtee levitykseen ympäri Suomea, varmistakaa sen esittäminen alueenne elokuvateattereissa. Elokuvan on ohjannut Ville Suhonen, j a t u o t t a - n u t M a r ko Röhr. EU-säästöt uhkaavat ympäristöä EU-rahoilla on tehty paljon hyvää ympäristölle. Nyt Suomenkin ajamat EU-budjetin leikkaukset uhkaavat kohdistua pahasti ympäristöasioihin. EU:lla ei ole suurta ympäristörahastoa. Siksi ympäristöhankkeita on tuettu maaseutu-, rakenne-, sosiaali- ja kalatalousrahastoista. Nyt sekä jäsenmaat että EU säästävät. Kilpailu vähenevistä rahoista kovenee. Ympäristöasiat eivät ole Suomen uutta EU-ohjelmakautta 2014 20 suunnittelevien työ- ja elinkeinoministeriön, maa- ja metsätalousministeriön tai maakuntien liittojen ykkösasioita. Ympäristö on vaarassa pudota EU-rahastojen laidalta niiden reunan yli. Luonnonsuojeluliitto ja Euroopan ympäristöjärjestö EEB jatkavat työtä ympäristörahojen puolesta sekä Suomessa että EU:ssa. Järjestöjen mielestä maatalouden ympäristötuen lisäksi tarvitaan viherryttämistä, kuten kaikille pakollista luonnonhoitopeltojen vähimmäisalaa. Vähähiilisen talouden edistämiseksi tulee saada ikiomat rahat rakennerastoihin. Kalatalousrahoja tulee käyttää myös vaelluskalojen elinympäristöjen ennallistamiseen. Näin EU-rahat toisivat ympäristöhyötyjä eivätkä olisi luonnolle haitallisia tukia. Koulumetsäkysely: Koulun ja päiväkodin lähimetsät useimmiten kuntien omistamia Oikean metsän tuntu koetaan tärkeänä päiväkotien ja koulujen käyttämissä lähimetsissä, selviää Luonnonsuojeluliiton koulumetsäkyselystä. Mitä oppiaineita metsässä opetetaan? Matematiikka 7 % Ympäristö- ja luonnontieto Muut 8 % 21 % Liikunta 21 % Kuvaamataito 14 % Biologia 21 % Maantieto 8 % Meri-Rastilan oppilaita lähimetsässään syksyllä 2012. Suomen luonnonsuojeluliitto selvitti kouluille ja päiväkodeille tärkeitä lähimetsiä, niiden käyttöä sekä lähimetsiin liittyviä toiveita ja huolia. Koulumetsäkyselyyn tuli 72 vastausta eri puolilta Suomea. Tulokset kertovat siitä, miten tärkeää on säilyttää aitoa metsäluontoa myös tiivistyvissä taajamissa. Vastaajien joukossa oli eniten päiväkoteja ja alakouluja, jonkin verran yläkouluja sekä muutama lukio. Tyypillinen tärkeä lähimetsä on alle 300 metrin päässä sijaitseva talojen ja katujen lomassa oleva metsikkö tai metsäinen virkistysalue. Jos maanomistaja oli tiedossa, se oli 80 % tapauksista kunta tai kaupunki. Usein samaa metsää käyttää useampikin oppilaitos. Oikean metsän tuntu on tärkeä, ja tavallista metsäluontoa arvostetaan. Yli 70 % vastanneista kouluista ja päiväkodeista vie ryhmän metsään kerran viikossa tai useammin. Päiväkotiryhmät käyvät metsässä tavallisimmin ohjatun ulkoilun aikana. Koululuokat menevät metsään teema- ja liikuntapäivinä sekä oppitunneilla. Oppitunnit metsässä toteutuvat helpoiten alakoulussa oman luokanopettajan kanssa. Lähimetsän rakentamissuunnitelmat aiheuttavat paljon huolta joka viidennelle ja ainakin vähän huolta lähes puolelle vastaajista. Roskaantuminen ja maaston kuluminen huolestuttavat ainakin vähän neljää viidestä vastaajista. Toiveita ja tarpeita Tärkein tavoite lähimetsän suhteen on lasten luontosuhteen kehittäminen. Metsän opetus- ja kasvatuskäytön kehittämiseksi toivotaan erityisesti henkilöstön perehdytystä ulkona oppimisen pedagogiikkaan ja valmiita metsäluontokasvatusta tukevia materiaaleja. Myös yhteistyötä maanomistajan kanssa toivotaan; suosituimpina linnunpönttöjen asentaminen ja roskien siivoustalkoot. Myös osallisuutta metsäaluetta koskevaan suunnitteluun sekä käyttöä helpottavia luontopolkuja ja rakenteita toivotaan. Hankkeen jatko Koulumetsät arvoonsa -hanke keräsi kyselyn avulla arvokasta perustietoa sekä yhteistyökumppaneita jatkoa varten. Yli 70 % vastaajista ilmaisi kiinnostuksensa toimia pilottikohteina, jossa koulumetsäkonseptia kehitetään ja testataan. Vuonna 2013 kokeillaan, millä tavoin tärkeistä lähimetsistä voitaisiin muodostaa Koulumetsiä. Koulumetsä on koulua tai päiväkotia lähellä oleva pysyvä metsäluontokohde, joka sopii opetus- ja kasvatuskäyttöön sekä lasten ja nuorten virkistykseen. Metsän muodostamiseen tarvitaan oppilaitoksen ja maanomistajan välistä yhteistyötä. Pyrkimyksenä on mallintaa kymmenen erilaista esimerkkiä. Tämä metsä on meille tärkeä -kilpailu ratkeaa joulukuussa Päiväkodeille ja kouluille suunnattu lähimetsäaiheinen kilpailu on päättynyt lokakuun lopussa. Kilpailutöitä saapui reilu 70, ja töitä arvioiva raati työskentelee parhaillaan. Raadissa ovat mukana muun muassa laulaja ja SLL:n metsäkummi Anna Puu, Suomen Luonto -lehden toimittaja Johanna Mehtola ja Suomen luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija Sini Eräjää. Kilpailun satoa voi käydä ihastelemassa osoitteessa sll.fi/koulumetsa > Tämä metsä on meille tärkeä -kilpailu. Koulumetsäkyselyyn tuli 72 vastausta päiväkodeista, kouluista, yläkouluista ja muutamasta lukiosta. Kyselyn tuloksiin voi tutustua kokonaisuudessaan Koulumetsät arvoonsa -hankkeen verkkosivuilla: www.sll.fi/ koulumetsä > koulumetsäkysely

UUTISET luonnonsuojelija 5/2012 9 Kynttilät syttyivät tuulisena marraskuun iltana Senaatintorilla verkkoihin hukkuneiden saimaannorpan kuuttien muistolle. Kynttilät syttyivät kuuttien muistoksi TEKSTI Matti Nieminen kuva Eemeli Kiviniemi Toistasataa saimaannorpan ahdingosta huolestunutta kävi sytyttämässä kynttilänsä marraskuun illassa Senaatintorille Helsingissä. Tänä vuonna on löydetty jo kuusi kalanpyydyksiin hukkunutta kuuttia. Vuosi 2012 on ollut murheellinen: lokakuun alussa jälleen yksi kalaverkosta löydetty kuutti nosti kuolleiden määrän jo kuuteen. Lisäksi yhdestä kuolleena löydetystä kuutista on löytynyt viitteitä kalanpyydyskuolemasta. Luku on hälyttävän korkea. Tämä on vain jäävuoren huippu. Kaikki norppakuolemat eivät tule tietoon, sanoi Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava lyhyessä puheenvuorossaan. Liiton koolle kutsumassa mielenilmauksessa muistutettiin, että seuraavana päivänä viereisessä maa- ja metsätalousministeriössä Saimaannorppa ja kalastus -seurantaryhmän tulisi vetää oikeat johtopäätökset kuolemista. Alkukesän verkkorajoitukset ovat kyllä osoittaneet toimivuutensa, mutta rauhoitusaika on selvästi liian lyhyt. Hukkumiset ovat siirtyneet loppukesään ja syksyyn, eikä kalanpyydyskuolemia olla saatu vähenemään. Kansanedustaja Sari Sarkomaa (kok.) yhtyi Luonnonsuojeluliiton huoleen. Se, että uhanalaisia norppia ja kuutteja hukkuu edelleen verkkoihin, on suuri häpeä Suomelle. Vapaaehtoiset suojelusopimukset ja nykyiset kalastusrajoitukset eivät selvästi riitä, Sarkomaa sanoi samana päivänä ja teki eduskunnassa kirjallisen kysymyksen kalastusrajoitusten tiukentamisesta ja täydentämisestä. Täydennetty verkkokalastuskielto ei olisi mitenkään kohtuuton, kun vastapainona on äärimmäisen uhanalaisen lajin olemassaolo. Ja varsinkin, kun kalastusta voisi jatkaa rajoitusaikana katiskoin, viehein, troolilla ja nuotalla sekä tietyn mallisilla rysillä, hän selvensi. Miten kävikään ministeriössä? Ministeriön työryhmässä oltiin toista mieltä: loppukesään ajoittuneita norppakuolemia pidettiin sattumana. Ministeriön työryhmässä oltiin seuraavana päivänä toista mieltä. Loppukesään ajoittuneita norppakuolemia pidettiin sattumina. Ryhmän enemmistön mielestä ensin pitäisi odottaa vuoteen 2015 saakka. Siihen saakka on tehty vapaaehtoisia sopimuksia verkkokalastuksesta pidättäytymiseksi, rahaa vastaan. Luonnonsuojeluliiton edustajana olleen Ilpo Kurosen mielestä norpalla on moraalinen oikeus uida vapaasti, ilman pelkoa verkkoihin kiinnijäämisestä. Vapaa-ajankalastajien sietämisvelvollisuuden piiriin täytyy kuulua pidättäytyminen haitallisten pyydysten käyttämisestä huhtikuusta elokuuhun, Kuronen kertoo lakimiehen lailla. Ja perusteluosa tulee perään erikseen pyytämättä: Kun kerran uuden ympäristösuojelulain esityksessä maanomistajan täytyy pidättäytyä luonnoltaan arvokkaan suon turpeenotosta tai metsänomistajan hakkuista, on ilmiselvää, että vapaa-ajan kalastuksessa, jossa ei edes omisteta kaloja, on siedettävä kalastuksen rajoituksia. Luonnonsuojelulakien asiantuntija antaa myös yksinkertaisen suosituksena. Koko asia tulisi järjestää ilman korvauksia asetuksella, Kuronen kuittaa. Hän tarkoittaa tällä sitä, että maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen voisi antaa esityksensä valtioneuvoston asetukseksi, jolloin norppavesillä ei saisi verkkokalastaa koko kesäaikana. Saimaannorpan liekki lepattaa Tuulisella Senaatintorilla monet kynttilöistä sammuivat tuulenpuuskassa. Jos on kolmesataa norppaa, niin jokainen tietää, että ei sillä pitkälle pötkitä, Kuronen sanoo. Toivoa antavaa oli se, että kynttilöitä oli sytytetty samaan aikaan eri puolilla Suomea ja jopa Hollannissa asti. TEKSTI Liisa Hulkko Saimaannorpan suojelun tarpeet Kalanpyydyskuolemat eivät ole vähentyneet. Vuosina 2000 2009 varmoja kuuttien kalanpyydyskuolemia tilastoitiin keskimäärin 3,7 vuodessa. Kuolemat tapahtuivat pääosin touko kesäkuussa. Rajoitusten tiukentamisen jälkeen vuosina 2010 2012 kalanpyydyksiin varmasti kuolleita kuutteja on löytynyt keskimäärin 4,0 vuodessa. Suurin osa kuuteista kuoli heinäkuussa. Johtopäätös: Kalastusrajoitusaikaa on pidennettävä. Saimaannorppa yrittää levittäytyä entisille elinalueilleen itään Joensuuta kohti ja etelään kohti Lappeenrantaa. Johtopäätös: Kalastusrajoitusaluetta on laajennettava. Kaikki kalastusosakaskunnat eivät suostu vapaaehtoisiin sopimuksiin. Osalle sopimuksia ei ole edes tarjottu. Johtopäätös: Vapaaehtoinen järjestelmä ei toimi.

10 luonnonsuojelija 5/2012 ympäri maata TEKSTI Maija Lielahti kuva ILYY Ansiomerkkejä vapaaehtoisille Suomen luonnonsuojeluliitto myöntää vuosittain ansiomerkkejä henkilöille, jotka ovat edistäneet järjestön toimintaa tai ovat muuten toimineet merkittävästi luonnon- ja ympäristönsuojelun edistämiseksi. Vuonna 2012 myönnettiin kuusi kultaista ansiomerkkiä. Merkki voidaan antaa liiton tai sen alaisten jäsenjärjestöjen eri tehtävissä ainakin 20 vuoden ajan menestyksellisesti toimineelle jäsenelle. Hopeisia ansiomerkkejä, jotka myönnetään vähintään 10 vuoden ajan menestyksellisesti toimineelle jäsenelle, annettiin viidelle henkilölle. Lisäksi juhlamitali myönnettiin kahdelle vapaaehtoiselle luonnonsuojelijalle: Eero- Pekka Paavolaiselle ja Arto Freylle. Kultaiset ansiomerkit: Jari Huhtala, Helsinki Juhani Koivu Esko Purola, Espoo Kimmo Saarinen, Lappeenranta Veikko Solantie, Espoo Katja Viberg, Helsinki Hopeiset ansiomerkit: Sini Harkki, Helsinki Riku Lumiaro, Espoo. Pasi Raipola, Espoo Kirsi Raulo, Tampere Stephen Venn, Espoo Iisalmi Parkano Tänä vuonna 60 vuotta täyttävä Iisalmen Luonnon Ystäväin Yhdistys (ILYY) on valittu vuoden paikallisyhdistykseksi. Suomen Luonnonsuojeluliiton myöntämän palkinnon perusteluissa kiitetään iisalmelaisyhdistystä kansalaisten vesitietoisuuden herättämisestä ja suoluonnon puolesta toimimisesta. Yhdistyksen puheenjohtaja Jarmo Yliluoma on todella tyytyväinen palkintoon ja iloinen siitä, että yhdistys saa huomiota tällä tavalla: Aiemmin toimintamme painopiste oli luontoharrastuksissa (kasvit, linnut, tutkimukset) ja retkeilyssä. Nyt olemme aktivoituneet luonnonsuojelun osalta, ja kipinä on tarttunut ihmisiin. Olemme saaneet uusia jäseniä. Luonnonsuojeluliitto kehuu erityisesti yhdistyksen perustaman Suoryhmän aktiivista toimintaa. Kovatasoinen suojelutyö palkittiin Suoryhmä on tehnyt vuoden aikana yli 20 valitusta viranomaisille ja kartoittanut yli 40 suota. Lisäksi yhdistys on saanut paikalliset kalastajat ja mökkiläiset havahtumaan Talvivaaran ympäristöhaittoihin, palkintoraati kehuu. Talvivaara onkin työllistänyt iisalmelaisia yhdistysaktiiveja kiihtyvään tahtiin viimeisen puolen vuoden ajan. ILYY on mukana Stop Talvivaara -liikkeessä. Yliluomaa turhauttaa, että monimutkaisista kaivosasioista huolehtiminen jää kansalaisten harteille: Minua kiukuttaa se, että yksittäiset kansalaiset joutuvat perehtymään hankaliin asioihin, jotka olisivat oikeasti viranomaisten hoidettavissa. Asioita on hyvin työlästä ottaa edes välttävästi haltuun, hän sanoo. Työn haastavuudesta huolimatta yhdistys jatkaa esimerkillistä puurtamistaan suomalaisen luonnon puolesta. Mitä iisalmelaisaktiivien suunnitelmissa on seuraavaksi? Suoasia tulee jatkumaan. Talven mittaan suunnitellaan, mitä soita tullaan kartoittamaan ensi kesänä, Yliluoma kertoo. Turvevesiaktiiveille kiitosta Vuoden paikallisyhdistyksen palkitsemisen lisäksi Luonnonsuojeluliitto myönsi kunniamaininnan Ylä-Satakunnan ympäristöyhdistykselle. Kunniamaininnan perusteina ovat kansanliikkeen nostatus ja humusvesihanke. Toimintaan on liitetty onnistuneesti myös ympäristökasvatusta ja taidetta, palkintoperusteissa kerrotaan. Yhdistyksessä otetaan kunniamaininta kiitollisena vastaan, sillä humusvesihankkeen eteen on tehty runsaasti työtä. Puheenjohtaja Markku Saarinen nostaa esiin erityisesti yhdistyksen hallitukseen kuuluvan Arja Pihlajan ansiot. Pihlaja on käyttänyt valtavasti vapaaaikaansa aihepiiriin liittyvissä selvityksissä ja yhteydenotoissa erilaisiin asiantuntijatahoihin sekä vesistövaikutuksiin liittyvän tiedon kokoamisessa ja seminaarien järjestelemisessä, Saarinen kiittelee. Suoryhmä vieraili Rautavaaran Löytynsuolla kesäkuussa 2012. Kuutin 1-vuotislahja saimaannorpalle Kuutti mikkonen täytti 17.10. vuoden. Hänen vanhempansa halusivat lelujen sijaan kerätä sukulaisilta ja ystäviltä lahjoituksia saimaannorpan suojeluun. Lahjoituksia kertyi yli 400 euroa. Kiitos Kuutti! Merkkipäivälahjoituksen tekeminen Luonnonsuojeluliitolle on helppoa: Ilmoita meille, että aiot kerätä lahjoituksia. Kerro myös haluamasi lahjoituskohde. Kerro juhlavieraillesi lahjoitusohjeet: - Tilinumero: FI94 8000 1600 0988 50, DABAFIHH - Viestikenttään kirjoitettava teksti, esim. Kuutti 1 v., saimaannorppa. Lisätietoja: www.sll.fi/lahjoita ja Pirjo Itkonen, pirjo.itkonen@sll.fi, p. 050 929 7192. iisalmen luonnon ystäväin yhdistys Vuoden paikallisyhdistys 2012 Perustettu vuonna 1952 Yli 200 jäsentä Tekee suojelutyötä muun muassa suoluonnon puolesta Lisännyt tietoisuutta Talvivaaran ympäristöhaitoista Ylläpitää luontomuseota Kuuluu Pohjois-Savon luonnonsuojelupiiriin

luonnonsuojelija 5/2012 11 TEKSTI Liisa Hulkko kuva Eemeli Kiviniemi Toiminnan nainen Luonnonsuojeluliiton yritysyhteistyövastaava Pirjo Itkonen on paikallisyhdistysaktiivi ja tulinen luonnon puolestapuhuja. Varainhankkijan omankin kukkaron nyörit avautuvat helposti. Pirjo kantaa talvisin useita kymmeniä kiloja ruokaa kuukaudessa oman pihan linnuille ja muille ruokintapaikoille. Yhdeksän vuotta sitten Pirjo Itkosen elämä muuttui. Sen teki postiluukusta kolahtava Espoon kaupungin kaavoituskatsaus, joka pysäytti kiireisen bisnesnaisen. Selasin sitä ja huomasin järkyttyneenä, että Espoon viheralueet ovat vaarassa. Kauklahden Näkinmetsä oli jäämässä asutuksen alle. Jopa minä, kaupunkilaisnainen, ymmärsin, miten valtavan tärkeä alue se on monimuotoisuuden ja viheryhteyksien kannalta. Heinolan Hevossaaressa eletyn lapsuuden jälkeen luonto oli jäänyt elämässä taka-alalle. Lapsuuden maisemat luonnontilaisine hiekkarantoineen, metsineen ja jännittävine suoalueineen muuttuivat suurkaupunkeihin ja kiireiseen työhön pörssiyhtiössä. Nyt luonto tuli takaisin elämään ryminällä. Espoon kaavoitussuunnitelmista kauhistunut Pirjo etsi vaikutuskanavaa ja löysi googlettamalla Luonnonsuojeluliiton erityisasiantuntija Tapani Veistolan numeron. Tapani motivoi toimimaan ja vaikuttamaan SLL:n paikallisyhdistyksen, Espoon ympäristöyhdistyksen kautta. Alkoi taistelu Näkinmetsän ja Espoon muiden metsäalueiden puolesta, joka jatkuu edelleen kestämättömien maankäyttösuunnitelmien paineessa. Usein on raivostuttanut kaupungin haluttomuus joustaa. Onneksi on olemassa lainsäädäntö, jonka avulla on pystytty taistelemaan luonnonarvojen puolesta. Ainakin väliaikainen voitto saatiin vuonna 2010, kun Korkein hallinto-oikeus teki päätöksen, jossa Näkinmetsän alueelle rakentaminen kumottiin isolta osin. Afrikka sydäntä lähellä Kuten Espoon kaavoituskatsaus, myös toinen herätys tipahti Pirjon elämään postiluukun kautta. Vuonna 2007 syksyllä hänet pysäytti kuva kuolleesta vuorigorillauroksesta, jota kahdeksan vartijaa kantoi paareilla pois Kongon Virungan kansallispuiston metsästä. Koko gorillaperhe oli murhattu. Käytän tarkoituksella sanaa murha, koska gorillat ovat niin läheisiä sukulaisia ihmisille. Pirjo tutustui suojeluprojekteihin ja tutkijoihin. Sen jälkeen hän on ollut mukana tukemassa yli kymmentä afrikkalaista luonnosuojeluprojektia, kerännyt varoja, tehnyt lehtijuttuja ja matkustanut paikan päälle tutustumaan projekteihin ja kehittämään niiden varainhankintaa. Matkat Afrikkaan opettivat, tekivät nöyräksi: On turha mennä sanomaan afrikkalaisille, mitä heidän pitäisi tehdä. Ainoa tapa tehdä kestävää luonnonsuojelua on tehdä sitä yhdessä heidän kanssaan. Lintujen ystävä Myös linnut ovat saaneet Pirjon liikkeelle. Kun hän kuuli Välimeren alueen laittomasta lintujen metsästyksestä, hän marssi tällä kertaa BirdLifen toimistoon kysymään, mitä voi tehdä. Linnut ovatkin hänelle tärkeitä. Linnut ovat läsnä jokapäiväisessä elämässä. Jos ihmiset vain avaavat silmänsä, katselevat ja kuuntelevat, he voivat kuulla pienen sinitiaisen pontevan laulun kaupungin melun keskeltä. Ihailen valtavasti pikkulintujen sitkeyttä. Talvisin Pirjon tärkein harrastus on lintujenruokinta. Ja siinä ei ole kyse yhdestä lintulaudasta ja talipallosta. Pirjo kantaa talvisin useita kymmeniä kiloja ruokaa kuukaudessa pihapiirin pikkulinnuille ja muihin ruokintapaikkoihin. Myös oravat ovat tervetulleita ruokinnalle. Lisäksi Pirjo siivoaa ruokintapisteitä ja valistaa lintujen ruokkijia. Lintujen ruokintapaikat ovat usein törkeässä kunnossa. On vaikeaa perustella lintujen ruokintaa, jos ei huolehdita hygieniasta ja siisteydestä. Holtiton ruokinta on lintujen ja niiden ystävien pahin vihollinen. Pirjo puhuu kuin ruuneperi ja välillä isompikin joukko pysähtyy kuuntelemaan hänen opastustaan lintujen ruokinnasta. Jotkut eivät ehkä pidä siitä, että puutun asioihin, mutta siitä en juuri välitä. Jos näen ongelman, en voi kulkea sen ohi, Pirjo naurahtaa. Vaikka olen aika inhorealisti maailmanmenon suhteen, minulla on vielä usko siihen, että voin tehdä itse jotain, muuttaa asioita. Välillä omat menot ovat kireällä, kun lahjoituskohteita kertyy liikaa. Jotta oma talous pysyy kasassa, on hänellä nykyisin oma lahjoitustili ja kirjanpito. Tingin mielelläni omista menoistani. En saa irti tavaroista sitä hyvää mieltä, minkä saan, kun lahjoitan minulle tärkeille kohteille. Otan yleensä lahjoituskohteiksi projekteja, joita tuen ja seuraan pitkäaikaisesti. Pirjo uskoo, että jokainen pystyy varmasti tukemaan ainakin kerran vuodessa haluamaansa kohdetta. Ei pidä vähätellä pienienkään lahjoitusten merkitystä. Pienistä puroista syntyy suuri virta, kuten Luonnonsuojeluliiton pienvesihankkeen nimikin kuuluu, Pirjo innostaa. Meitä ei voi ostaa Luonnonsuojeluliitossa Pirjo on ollut töissä lähes seitsemän vuotta. Yritysyhteistyö ja varainhankinta ei ole aina helppoa. Luonnonsuojeluliitossa yritysyhteistyö on herättänyt sisäisestikin paljon keskustelua. Hyvä puoli siinä on se, että samalla on saatu muodostettua kriteerit sopiville yritysyhteistyökumppaneille. Luonnonsuojeluliitto on kieltäytynyt useista tarjotuista yritysyhteistyökuvioista, koska ne eivät ole sopineet meidän arvoihin. Meitä ei voi ostaa rahalla. Ilman yritysyhteistyötä ei esimerkiksi saimaannorpan suojelutyötä ja pienvesien ennallistuksia olisi pystytty toteuttamaan niin laajasti, Pirjo muistuttaa. MITÄ MIELTÄ......suomalaisten luontosuhteesta Suomalaiset eivät mielestäni ole sen luontorakkaampaa kansaa kuin muutkaan länsimaisessa kulutusyhteiskunnassa elävät ihmiset. Tuntuu, että liian harvaa jaksaa kiireen keskellä jaksa kiinnittää huomiota ympäröivään luontoon. Suomalaisten perusarvoissa on tarvetta muutokselle, jotta kulutuskeskeinen elämäntapa korvautuisi pehmeämmillä arvoilla....järjestöjen toimintamahdollisuuksista Järjestöillä on jatkuva resurssipula, koska haasteet ympäristön, ihmisten ja muiden lajien hyvinvoinnin turvaamiseksi kasvavat. Valtiovallan taholta tarvitaan tiukempaa otetta lainsäädäntöön, ja kansalaisjärjestöjenasiantuntijuudelle tulee antaa paremmat mahdollisuudet vaikuttamiseen....joulusta Itselleni joulu on rauhoittumisen aikaa. Kotona aloitamme hiljalleen jouluun virittäytymisen jo viikkoja ennen varsinaisia pyhiä. Joulumusiikki, kynttilät ja tuoksut luovat tunnelmaa. Lahjoja ei meillä ole enää jaettu vuosiin. Aineettomat lahjat ja sitä kautta tärkeiden asioiden tukeminen kuuluvat kuitenkin ostoslistalle.

12 luonnonsuojelija 5/2012 norppaluodolta TEKSTI Liisa Hulkko Puheenjohtaja Risto Sulkava risto.sulkava@sll.fi Kiitos tästä vuodesta! Vuosi 2012 on ainakin minulle ollut orastavan toivon vuosi suomalaisessa luonnonsuojelussa. On ollut hienoa havaita, kuinka ihmiset ovat yhä enemmän aktivoituneet pitämään huolta kotiseutunsa luonnosta; vesistöistä, metsistä, soista ja eläimistä. Näin juuri pitääkin toimia! Ei ole olemassakaan niitä luonnonsuojelijoita, joita voi huutaa apuun, kun vääryyksiä tapahtuu. Luonnonsuojelijoita olemme me kaikki, sinä ja minä, jotka haluamme säilyttää asuinympäristömme elävinä, metsäpolkumme käytettävinä, järvemme uimakelpoisina ja monipuolisen luonnoneläimistön ja kasvillisuuden ilonamme. Toiset voivat käyttää toisia enemmän aikaa luonnon puolesta toimimiseen. Jokaisen panosta kuitenkin kaivataan. Jäsenyys tai muu taloudellinen tuki Luonnonsuojeluliitolle ovat riittäviä tapoja auttaa. Ne mahdollistavat Suomen ylivoimaisesti tehokkaimman kotimaisen luonnonsuojelutoimijan, Suomen luonnonsuojeluliiton, toiminnan. Jäsenyys antaa voimaa suojelutyöhömme kahdella tavalla. Jäsenmaksut ovat tärkein tulonlähteemme. Lisäksi hallinnon rattaat jauhavat atomeiksi yksittäisen äänen, mutta suurta toimijaa kuunnellaan. Ja Luonnonsuojeluliittoa todella kuunnellaan, vaikka joskus tosin vasta pakon edessä. Mikko Käkelä Vuoden 2012 voittoj Kulunut vuosi on ollut menestyksekäs: turpeenotolta pelastettuja soita, ennallistettuja puroja, rakentamiselta säästyneitä rantoja ja lähimetsiä. Valtakunnallisella tasolla on saatu aikaan suojeluesityksiä, ja kotiseuduillaan ihmiset ovat vaikuttaneet oman lähiluontonsa puolesta. Ohessa muutamia tämän vuoden saavutuksia, joihin olemme vahvasti vaikuttaneet. Läsnäolo eri puolilla Suomea mahdollistaa sen, että voimme viedä viestin luonnosta suoraan vallan kabinetteihin. Luonnonsuojeluliiton pitkä historia ja ratkaisuhakuinen mutta tinkimätön toimintatapa ovat avanneet meille aseman, jota muilla luonnonsuojelun toimijoilla ei Suomessa ole. Luonnonsuojeluliitto vaikuttaa paljolti näkymättömissä, virkamiesten ja poliitikkojen kanssa neuvotellen, mutta siellä saavuttamamme voitot näkyvät yhteiskunnassa. Luonnonsuojeluliitto toimii joka puolella Suomea; maastossa kulkien, selvittäen, retkeillen, kirjoittaen, auttaen, puhuen, hoitaen, tutkien ja inventoiden. Paikallistoimintamme antaa mahdollisuuksia: Läsnäolo eri puolilla Suomea mahdollistaa sen, että voimme viedä viestin luonnosta suoraan vallan kabinetteihin. Mutta vielä tärkeämpää on ihmisten kanssa toimiminen. Poliittinen päätöksenteko antaa luonnolle, meille kaikille ja koko maapallolle paremman tulevaisuuden vasta, kun riittävän moni valitsee luonnon edun ja myös kertoo siitä. Kiitos, että olet ollut tänä vuonna mukana! Toivottavasti jatkat norppajengissä myös ensi vuonna. Yhdessä on mukavampi pelastaa luontoa. 100 000 hehtaaria suota suojeluun Luonnonsuojeluliiton työ soiden puolesta kantoi hedelmää, kun hallitus päätti elokuussa suojella 100 000 hehtaaria soita. Se on METSO-ohjelman kokoinen suojelupäätös ja kolme kertaa suurempi kuin Naturan keväinen meripainotteinen täydennys. Ennallistimme lukuisia soita ja lähteitä talkoovoimin. Tuimme vesistökansanliikkeiden syntyä. Järjestimme esimerkiksi turvevesiseminaarin aktiiveille. harriet lakaniemi / ikkunasuomenluontoon.fi tarja heikkonen Kurkisuo suojeltiin Kurkisuo saatiin pelastettua turpeenotolta Hyvinkään ympäristöyhdistyksen yli kuuden vuoden jatkuvan kampanjoinnin ja työn tuloksena. Suon suojelulle saatiin kaupunkilaisten ja monien yhdistysten tuki. Ensin suon toinen omistaja Altia päätti suojella oman osansa suoluonnon ja pohjavesien vuoksi. Lopulta myös Vapo suostui myymään osuutensa valtiolle.

luonnonsuojelija 5/2012 13 a ja saavutuksia Rikkidirektiivi, joka vähentää laivojen ilmanpäästöjä, meni läpi EU:ssa. Ympäristönsuojelulaki uudistuu: ympäristölupaa ei tule myöntää kohteille, joilla on merkittäviä valtakunnallisia tai alueellisia luontoarvoja. Veimme suomalaisia luontoon Jarkko nisula teemu tuovinen tapani veistola Turpeenottolupia kaadettiin vesiensuojelun perusteella Luonnonsuojeluliiton piirien ja paikallisyhdistysten työn tuloksena kymmeniä turpeenottolupia on hylätty aina Korkeimmassa hallinto-oikeudessa asti. Yhä useammin luvat saadaan kaadettua vesiensuojelun perusteella, Pohjois-Pohjanmaan aluepäällikkö Merja Ylönen kertoo. Yksi tuoreimpia voittoja saavutettiin Pudasjärvellä Iijoen sivujoen, Livojoen alueella. Kiiskisuon turpeenottolupa hylättiin aluehallintovirastossa. Livojokea ja Pärjänjokea voidaan pitää erityisen arvokkaana [...] vesistönä jokihelmisimpukka- ja lohikalatutkimukselle ja -kannoille. Kiiskisuon suunniteltu turvetuotanto huonontaisi Pärjänjoen ja Livojoen erityisiä luonnonolosuhteita, kuuluivat perusteet. Jokirapuistutukset alkoivat Aloitimme jokirapujen istutukset puroihin, joissa ei ole rapuruttoa. Olemme jatkaneet myös taimenen elinympäristöjen kunnostusta. Kahden vuoden aikana on kunnostettu yli viisi kilometriä purouomia. Ilmastolaki eteni Luonnonsuojeluliiton ajaman ilmastolain valmistelu eteni lupaavasti. Ympäristöjärjestöjen oma mallilaki luovutettiin ympäristöministerille 5.9. Myös lain esiselvitys ja ilmastopaneelin riippumaton selvitys suosittelivat lain säätämistä. Ehdotuksia uusiksi kansallispuistoiksi Luonnonsuojeluliiton piirit ja paikallisyhdistykset järjestivät yli 700 luontoretkeä ja kymmeniä talkoita. Näin veimme 15 000 suomalaista luontoon. Talkootyöllä ennallistettiin perinnemaisemia, pienvesiä ja soita. Lisäksi hävitettiin alkuperäiselle luonnolle haitallisia vieraslajeja. Luonto tuli ihmisten lähelle myös Luonto- ja ympäristöviikon kautta, johon osallistui yli 200 kirjastoa. Rakensimme parempaa Suomea yli sadassa viranomaistyöryhmässä. Teimme satoja lausuntoja luonnon puolesta. Teimme 12 uutta esitystä tuleviksi kansallispuistoiksi. Yksi vahva ehdokas on Porkkala, jonka alueella on 24 valtion luonnonsuojelualuetta, viisi Natura-aluetta, kaksi hylkeidensuojelualuetta ja kansainvälisesti arvokas lintualue. 20 arvokasta luontotyyppiä ja kymmenet uhanalaiset lajit halutaan saada suojeltua. antti halkka Nostimme esiin saimaannorpan ahdingon jatkumisen. Norppajengi kasvaa! 404 uutta jäsentä liittyi Suomen luonnonsuojeluliiton jäseniksi syyslokakuussa. Yhdessä olemme voimakkaampia. Tervetuloa uudet jäsenet! Kaivosten ympäristöhaitat julkisuuteen olsyn retkikerho Nostimme Talvivaaran ja muiden kaivosten ympäristövaikutukset julkisuuteen yhdessä Suomen Luonto -lehden ja kansalaisten Stop Talvivaara -kaivosliikkeen kanssa. Olimme mukana järjestämässä mielenilmauksia Helsingissä ja Kainuussa. Lahjoittajien tuella pystyimme ottamaan ja tutkituttamaan vesinäytteitä, joiden tulokset loivat lisäpainetta kaivosten ympäristöhaittojen ratkaisemiseksi. Olemme tehneet kymmeniä tiedotteita, lausuntoja ja muistutuksia. Luonnonsuojeluliiton paikallisaktiivit ovat tehneet lujasti töitä uusien kaivoskatastrofien estämiseksi. janne käpylehto suomen luonto

14 luonnonsuojelija 5/2012 tina mattsson Paikallisia voittoja: harjusta ei soranottoaluetta Luonnonsuojeluliiton 180 paikallisyhdistystä ovat onnistuneet työssään. Esimerkiksi Karkkilan luonnonsuojeluyhdistyksen lähes kymmenen vuoden taistelu Ritanummen arvokkaan harjun suojelusta päättyi voittoon, kun soranottohankkeelle ei myönnetty maaaineksen ottolupaa. Ekoenergia kansainvälistyy Ekoenergia on matkalla kansainvälisyyteen. SLL on kerännyt yli sadan eurooppalaisen ympäristöjärjestön edustajalta mielipiteitä siitä, millainen eurooppalaisen sähkön ympäristömerkinnän tulisi olla. Noin 200 energia-alan edustajaa kymmenistä Euroopan maista on osallistunut keskusteluun aloitteestamme uudeksi kansainväliseksi ympäristömerkiksi. Pohjois-Karjalan Pyhäjärven ja Loviisan Myllyjärven rakentamattomat rannat säästyivät. Allin kevätmetsästys saatiin loppumaan. Iijoen ja Oulujoen kalakantojen elvyttäminen Ekoenergian vesivoimarahastovaroilla etenee. Nuuksion kupeeseen ei rakenneta yksityisautoiluun perustuvaa asuinaluetta. Metsiä pelastui hakkuilta tänä vuonna monia arvokkaita metsiä uhanneet hakkuut on saatu pysäytettyää. Esimerkiksi Kukuljärvenkallion hakkuut Loviisassa saatiin estettyä. Alue on yksi järjestöjen kartoittamista arvokohteista metsäyhtiöiden mailla. Stora Enso aikoi hakata Tornator Oy:n omistaman kohteen, mutta järjestöjen vetoomuksien ja median avulla suunnitelmat jäädytettiin. Tornator on nyt esittänyt osaa alueesta suojeluun. Kukuljärvi on yksi luonnonsuojelijoiden 80 paikallistamasta kohteesta UPM:n ja Tornatorin mailla, joita esitetään suojeluun. ekoenergia ERÄITÄ saavutuksia numeroina 5 12 30 500 700 2000 2265 3500 30 000 100 000 Kunnostimme yli 5 kilometriä purouomia uhanalaiselle taimenelle kahden vuoden aikana. Teimme 12 esitystä tuleviksi kansallispuistoiksi. Teimme 30 taloyhtiölle energiansäästöneuvontaa. Kokosimme yli 500 kohteen suojeluesityksen yhteistyössä järjestöjen kanssa. Järjestimme yli 700 luontoretkeä ja kymmeniä talkoita. Luontohaaste-kampanjan avulla suojeltiin lähiluontoa yli 2000 hehtaaria kahden vuoden aikana. 2265 puuntaimea istutettiin Madagaskarin metsityshankkeessa. Jaoimme norppavesille yli 3500 katiskan nielurajoitinta. Natura-alueita saatiin 30 000 hehtaaria lisää. Mukana oli työmme ansiosta säilyneitä kohteita. Saimme 100 000 hehtaarin laajuisen soidensuojelun täydennysohjelman käyntiin. Anna joululahja luonnolle Ostamalla uusia Norps Rescue -tuotteita tuet samalla saimaannorpan suojelutyötä. Tuotemerkin visuaalisen ilmeen on luonut hyväntekeväisyystyönä mainostoimisto Adams ja tuotteet on valmistanut Globe Hope. Monikäyttöinen ja tilava unisexkassi. Materiaalina käytetty armeijan varustesäkkiä, ulkotaskussa Norps Rescue -logo. 41 Penaali vetoketjulla. Armeijamateriaalista. Käsinpainetut hauskat norppahahmot. Vetoketjussa somisteena verkonkoho, joita otettiin talteen "Vaihda verkot katiskaan" -kampanjan aikana Saimaan norppavesiltä kerätyistä kalaverkoista. 25 Nipsupussi meikeille ja pikkutavaroille. Materiaalina käytetty armeijan pesupussia. Käsinpainetut hauskat norppahahmot. 33 Veikeä pehmonorppa pienille ja isommille norpan ystäville. Pehmonorpan pituus on 42 cm. 28 Lahjaksi Suomen Luonto luonnonystävän ykköslehti. Joululahjatarjous 49 (12 kk, norm. 73 ). Retkihuivi kaikenikäisille norppajengiläisille. Norppakuvioinen, laadukas BUFF-merkkinen retkihuivi taipuu moneksi. 18,50 Kaunis Luonnonkalenteri 2013 avaa näkymän Suomen luontoon. Koko: avattuna 37 x 56 cm. 14 Tuotteet tulevat myyntiin joulukuun alussa osoitteessa www.sll.fi/kauppa. Suomen Luonto -lehden voi tilata osoitteessa www.suomenluonto.fi/lehtitilaus.

luonnonsuojelija 5/2012 15

16 luonnonsuojelija 5/2012 Vesivuosi 2012 Vesivuoden sarjassa kerrotaan vesiluonnon turvaamisesta sekä vesistöpäästöjen vähentämisestä. TekstI Hannele Ahponen Vesistöt muuttuvassa ilmastossa Ilmastonmuutos näkyy jo vesissämme, vaikka tulevat muutokset ovat vielä osin tuntemattomia. Selvää on, että Itämeri on jälleen muutoksessa, pohjavesien riittävyys ei ole itsestäänselvyys ja etenkin maatalouden vesiensuojelutoimia on tehostettava. sopeutumistoimia petri kapanen / kuvaliiteri.fi Pohjanmaan peltolakeuksille tyypilliset tulvat lisääntyvät ilmastonmuutoksen myötä myös muualla Suomessa. Vesiympäristöjä tulee säästää ja kunnostaa. Rantavyöhykkeet, kosteikot ja suot pidättävät vettä tasaten tulvien ja kuivien kausien vaikutuksia. Ne myös suodattavat ja pidättävät ravinteita. Luontoa autetaan sopeutumaan kattavalla suojelualueiden verkostolla, joka mahdollistaa lajien siirtymisen uusille elinalueille. Taajamissa tulvien vaikutusta voidaan pienentää ja vesiluontoa suojella luonnonmukaisilla huleveden hallintamenetelmillä, kuten imeytyspinnoilla ja kosteikoilla. Tulvat tulee ottaa huomioon jätevedenpuhdistamoilla varaamalla riittävän suuret varastoaltaat tulvavesiä varten. Häiriötilanteisiin on varauduttava saneeraamalla vuotavat viemärit ja varmistamalla pumppaamoiden toimivuus. Maatalouden vesiensuojelua on tehostettava kohdentamalla toimenpiteitä eroosio- ja tulvaherkille alueille. Talviaikaista kuormitusta vähentäviä toimia, kuten talviaikaista kasvipeitteisyyttä ja pellon ravinnetaseiden hallintaa, tulee lisätä. Kalastusta tulee säädellä ottaen huomioon lajiston muutokset. Ilmastonmuutoksen hillintää ei saa unohtaa: uusiutuvat energialähteet kestävästi käytettyinä ja energiansäästö ovat avainasemassa.

luonnonsuojelija 5/2012 17 teemu salonen / cartinafinland Sään ääri-ilmiöt, kuten rankkasateet, tulvat ja toisaalta pitkät kuivat jaksot, tulevat lisääntymään. Suomen keskilämpötilan on ennustettu nousevan ennen vuosisadan loppua jopa 3-6 asteella. Sademäärän arvioidaan nousevan noin 12 20 prosentilla. Lämpötilan ja sateisuuden muutokset näkyvät selkeästi juuri vesiympäristöjen kautta. Talvisateet lisäävät vesistöjen rehevöitymistä Laajin yksittäinen uhkakuva vesille on rehevöitymisen kiihtyminen. Sateisuuden lisääntyminen ja lumettomat talvet ovat ongelman ytimessä. Maaperän talviaikainen eroosio lisääntyy etenkin maan eteläosissa, koska suojaavaa lumipeitettä ei enää saada koko talveksi. Talviset vesisateet huuhtovat paljasta peltomaata ja ravinteita vesistöihin. Lisäksi lämpimämpi sää kiihdyttää maan mikrobitoimintaa, mikä lisää ravinteiden kuormitusta sadeaikaan, professori Martin Forsius Suomen ympäristökeskuksesta kertoo. Vantaanjoen vesistössä Lepsämänjoella on ennustettu jopa kymmenen prosentin vuosittaista lisäystä vesimääriin vuosisadan loppupuolelle mentäessä. Tällöin kiintoainetta huuhtoutuisi veteen vuodessa 15 prosenttia ja epäorgaanista typpeä kuusi prosenttia enemmän verrattuna nykyhetkeen. Veden laatumuutokset näkyvät jo nyt Uudenmaan vähäjärvisissä vesistöissä. Esimerkiksi Mustijoen kuormitus kasvoi erityisen paljon vuonna 2011 verrattuna kuivempiin vuosiin. Loppuvuosi oli erittäin sateinen ja talvi tuli vasta tammikuun 2012 puolella, ylitarkastaja Jaana Marttila Uudenmaan ELY-keskuksesta pohtii. Keväiset hellejaksot pidentävät järviveden kerrostuneisuutta ja aiheuttavat happikatoja. Kaiken kaikkiaan kuormitus ei näytä vähenemisen merkkejä vesistöissämme. Tulvat lisäävät vesiensuojelun haastetta: Tulvat huuhtovat vesistöihin multaa, lantaa, oksia, olkia, mitä tahansa. Esimerkiksi Vantaanjoella on esiintynyt tulvien jälkeen kalakuolemia, sillä orgaaninen aines kuluttaa happea hajotessaan vedessä. Jätevedenpuhdistamojen ohijuoksutuksia on jouduttu tekemään tulvien takia useilla paikkakunnilla, joilla sade- ja jätevedet johdetaan samoja putkia myöten puhdistamolle, Marttila kertoo. Maatalouden vesiensuojelutoimet uhkaavat peittyä ilmastonmuutoksen alle. Karjatilojen lantavarastot ovat kuluneen syksyn sateiden myötä paikoin ääriään myöten täynnä. Lantaa ei asetusten mukaan saa levittää pelloille enää marraskuun puolivälin jälkeen, mutta märät pellot ovat estäneet sen ennen tätä määräaikaa. Talviaikaista kuormitusta on vaikea saada kuriin esimerkiksi kosteikoilla, koska kasvillisuus ei sido ravinteita talviaikaan. Toisaalta kesäiset kuivat kaudet uhkaavat pohjavesivaroja erityisesti pienikokoisilla pohjavesialueilla. Pohjaveden pinnan liiallisen laskun myötä veden rautapitoisuus voi kasvaa, mikä lisää puhdistuskustannuksia. Rannikolla merenpinnan noususta johtuva porakaivojen suolaantuminen saattaa olla tulevaisuudessa arkipäivää. Tulvat huuhtovat vesistöihin multaa, lantaa, oksia, olkia, mitä tahansa. Lämpeneminen vaikuttaa vesieliöihin Ilmastonmuutosta ja ekosysteemejä on tutkittu Suomessa VACCIA-hankkeessa. Tulosten mukaan Hämeen Evolla sijaitsevan Valkea-Kotisen järven jääpeitteinen aika on lyhentynyt kahdenkymmenen vuoden aikana noin 1,5 päivää vuotta kohti. Samalla järven pintakerroksen lämpötila on noussut ja maalta huuhtoutuvan orgaanisen aineen määrä lisääntynyt. Orgaaninen aines tummentaa vettä ja heikentää valaistusoloja, mikä näkyy järven perustuotannon hidastumisena ja eläinplanktonin vähenemisenä. Muutosten seurauksena ahvenen on havaittu kasvavan järvessä heikommin. Vaikutukset ovat kuitenkin mutkikkaita. Kalanpoikasilla voi olla lämpimässä vedessä ravintoa enemmän saatavilla, mutta poikasia saalistavat petolajit ovat aktiivisempia. Ilmasto määrää pitkälti, mitä kalalajeja vesistämme löytyy tulevaisuudessa. Kuha ja ahven hyötyvät lämpötilan noususta lämmintä vettä suosivina lajeina. Ne voivat levittäytyä pohjoiseen päin, samoin joki- ja täplärapu. Kylmän veden kalat kuten nieriä, made, siika, taimen, harjus ja muikku taantuvat eteläisessä Suomessa. Kalatkaan eivät voi siirtyä rajattomasti pohjoiseen etenkään sisävesissä, ja muut tekijät, kuten vesien luontainen rehevyysaste, tulevat vastaan. Meriluonto muutoksessa Mannerjäätiköiden sulamisesta ja meriveden lämpölaajenemisesta johtuva merenpinnan nousu on viemässä voiton maan kohoamiselta eteläisessä Suomessa, Forsius kertoo. Maankohoamisesta riippuvaiset luontotyypit muuttuvat siis väistämättä. Monet uhanalaiset rantaluontotyypit ovat riippuvaisia myös jään säännöllisestä kulutuksesta. Perämerellä uhanalaisien rönsy- ja pohjansorsimoiden elinympäristönä toimivat rantaniityt ovat vaarantuneet umpeenkasvun ja rehevöitymisen myötä. Itämerta talvisin peittävä jää on elämisen edellytys monille lajeille, mutta jääpeitteen laajuus pienenee. Vuosisadan loppupuolella Selkämeri ja valtaosa Suomenlahtea saattavat olla jäättömiä läpi vuoden. Jäälle synnyttävät harmaahylje eli halli ja itämerennorppa joutuvat vaikeuksiin. Halli pystyy tosin synnyttämään myös maalle, mutta poikasten painot ovat selvästi alhaisempia kuin jäälle syntyneiden. Jään suolavesikäytävissä elävät levät ja bakteerit menettävät kirjaimellisesti kotinsa jään myötä. Murtoveden lajit elävät elinolojensa äärirajoilla jo nyt. Monet Itämeren avainlajit, jotka toimivat muille lajeille elinympäristöinä tai ravintona, ovat riippuvaisia veden suolapitoisuudesta. Meriajokas, rakkolevät, sinisimpukka ja useat punalevät taantuvat meriveden makeutuessa. Itämeren luontainen kerrostuneisuus voimistuu, jos pintavesi lämpenee entisestään. Happea ei pääse sekoittumaan syvempiin vesikerroksiin eikä ravinteita pintakerrokseen, millä on vaikutusta kaikkiin vesieliöihin. Rajut muutokset veden lämpötilassa ja suolaisuudessa aiheuttavat eliöille fysiologista stressiä. Tällöin ne ovat herkempiä myrkyllisten kemikaalien haittavaikutuksille. Myös lämpimämpien vesien vieraslajien vakiintuminen Itämereen helpottuu. Itämeren suojelutoimia ei voida lykätä, vaan muuttuvat ilmasto-olot vaativat entistä tehokkaampia toimia. Rakkolevä on Itämeren rantavyöhykkeen avainlaji, jonka suojassa elää runsas eliöyhteisö. Laji taantuu meriveden makeutuessa. TekstI Hannele Ahponen Vesitekoja Tällä palstalla kerrotaan SLL:n konkreettisesta vesiensuojelutyöstä. Pelastetaan Eurajoki! Ala-Satakunnan ympäristöseura on taistellut eteläisen Satakunnan läpi virtaavan Eurajoen puolesta. Se on vähäjärviselle rannikkoseudulle merkittävä vesistö. Eurassa sijaitseva JVP Eura Oy:n jätevedenpuhdistamo on päästänyt jokeen ulosteperäisiä bakteereita sisältäviä jätevesiä useaan otteeseen. Soppaan antoi oman lisänsä lämpöherkkää paperia valmistava Jujo Thermal, joka laski toukokuussa 2011 jokeen yli tuhat kiloa syöpää aiheuttavaa bisfenoli A-kemikaalia. Tapahtumat tuovat mieleen ajat ympäristönsuojelun synkältä 1960-luvulta, jolloin vedenpuhdistus oli vasta lapsenkengissään, huokaisee Seppo Varjonen Ala-Satakunnan Ympäristöseurasta. Jätevedenpuhdistamolla tapahtui viimeksi syyskuussa laiterikko, jonka seurauksena puhdistamaton jätevesi pääsi suoraan jokeen. Myöhemmin ilmeni vuosia jatkunut luvaton ohijuoksutus. Nyt joen vesi on asetettu toistaiseksi käyttökieltoon. Jätevesilaitos toimii vuodelta 2010 peräisin olevan umpeutuneen ympäristöluvan mukaisesti. Lupa ei sisällä rajoituksia ulosteperäisille bakteereille, ja laitoksen kapasiteetti on liian pieni. Sateinen syksy pahentaa tilannetta. Tätä jokea kannattaa puolustaa Jokemme on tärkeä alueen asukkaille, ja sen antimia hyödynnetään kalastaen, meloen, uiden ja retkeillen, Varjonen kertoo. Jokivarressa on paljon asutusta. Uomaan on rakennettu kalateitä vaelluskaloille. Jokivettä käytetään maatalouden kasteluvetenä, teollisuuden prosessivetenä ja siitä valmistetaan Raumalla juomavettä. Alueella elää vahva kanta voimakkaasti taantunutta peltosirkkua, Eurajoen rantojen nimikkolintunakin pidettyä siivekästä. Vesilinnut pikku-uikkua myöten talvehtivat alueella, koska yläjuoksu pysyy sulana usein läpi talven teollisuuden lauhdevesien takia. Rantametsineen joki rikastuttaa luonnon monimuotoisuutta. Jokivarressa kasvaa harvinaisia kasveja kuten jokileinikki. Alueella elää runsas sudenkorentolajisto, mutta toiveista huolimatta sen kartoittamiseen ei ole ryhdytty. Voimaa muuttaa asioita Eurajoen ympäristöseura on yhdessä Euran Kanoottiklubin kanssa järjestänyt vuodesta 2001 lähtien vuosittain Eurajoki-melonnan, jolla on herätelty kuntalaisten ja päättäjien huomiota vesistön tilaan. Soudun lisäksi on järjestetty seminaareja, kylätapahtumia ja mielenilmauksia. Olemme antaneet lausunnot jätevesipuhdistamon ympäristöluvista ja laatineet tutkintapyynnön yhteistyössä SLL:n Satakunnan piirin kanssa, Varjonen kertoo. Vapaasti koottu kansalaisryhmä järjesti kaksi Eurajokiiltamaa ja vaalipaneelin. Niihin osallistui pari sataa henkeä, ja keskustelu paikkakunnan lehdistössä oli aktiivista. Kansalaistoiminnan pohjalta annettiin kaikkiaan 120 muistutusta tai mielipidettä JVP Euran ympäristöluvasta. Uutta ympäristölupaa odotellaan edelleen, mutta Euran kunta on tehnyt miljoonan euron investointipäätöksen, jolla on tarkoitus korjata vuotavaa, puhdistamoa kuormittavaa viemäriverkostoa. Ympäristöseuran esittämä yhteistyöhanke Eurajoen vesiensuojelun ja virkistyskäytön kehittämiseksi on myös käynnistymässä.

18 luonnonsuojelija 5/2012 reijo juurinen / cartinafinland.fi Kurkistus ahdin valtakuntaan Mereiset kalakantamme ovat tämän tästä keskustelussa. Mutta kuinka voivat sisävesiemme kalat? Otetaanpa jokin suomalainen kala. Mikä tulee ensimmäinen mieleen? Monille se taitaa olla ahven. Useimmille ahven on lapsesta asti tuttu raitaselkäinen, helposti tunnistettava kyrmyniska. Ei ihme, että se on on valittu kansalliskalaksemme. Vuonna 2010 julkaistussa Punaisessa kirjassa arvioitiin Suomen kalojen elinvoimaisuutta ja uhanalaisuutta. Tutun ahvenen tavoin suurin osa Suomen kalakannoista polskiikin melko elivoimaisina. Arvioiduista 73 kalalajistaa tai -muodosta 12 on uhanalaisia, kuusi silmälläpidettäviä ja 10 puutteellisesti tunnettuja. Menneen maailman suuruudet, monni ja sampi ovat hävinneet jo kauan sitten. Uhanalaiset kalalajit kuuluvat ankeriasta ja rantanuoliaista lukuun ottamatta lohikalojen heimoon. Laajan ja moninaisen vesistömme kalakantojen arviointi ei tosin ole helppoa. Kalataloustieteen professori Hannu Lehtonen Helsingin yliopistosta muistuttaa, että suurin osa sisävesien kalalajeista tunnetaan heikosti. Kalojen tutkimus on keskittynyt sellaisiin kalalajeihin, joilla on taloudellista merkitystä. Esimerkiksi harvinainen rantanuoliainen on huonosti tunnettu, Lehtonen kertoo. Miten tulevaisuudessa? Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos arvioi, että ahven hyötyy ilmastonmuutoksen lämmittämistä kesistä, ja sen lähilaji kuha myös. Kolikon toisella puolella liiskaantuvat made ja siika. Ne kärsivät lämpimistä talvista ja vesien rehevöitymisestä. Vesien lämpeneminen hyödyttää myös vieraslajeja, jotka uhkaavat alkuperäisiä kalalajejamme. Sisävesien uhanalaisimmat Harvinaisuus on usein kiehtovaa, mutta uhanalaisuus ei ilahduta. Sisävesien kalamaailmassa punaisella listalla ovat varsinkin järvilohi ja saimaannieriä. Ne on luokiteltu äärimmäisen uhanalaisiksi, kuten saimaannorppakin. Järvilohi on käytännössä istutusten varassa. Luontaista lisääntymistä Saimaan alueella ei tapahdu kuin yksittäisten kalojen osalta. Saimaannieriä lisääntyy varmuudella vain Kuolimossa. Istutusten avulla sitä on pyritty palauttamaan entisiin eteläisen Saimaan nieriävesiin, esimerkiksi Luonteriin ja Yöveteen, hieman kehnolla menestyksellä. Viime vuosina on kuitenkin löytynyt toivoa antavia merkkejä luontaisen lisääntymisen onnistumisesta myös Kuolimon ulkopuolella. Molemmat lajit tarvitsevat kannan säilyttämiseksi monia toimia. Kalastuksen voimakkaammalla sääntelyllä voidaan vaikuttaa esimerkiksi Pielisjokeen palaavien järvilohien määrään. Tärkeitä toimia järvilohen osalta on rasvaeväleikkausmenetelmä, jolla erotetaan säilytettävä ja kalastettava kanta. Muita apukeinoja ovat alamitan lisääminen 60 senttimetriin, verkkojen solmuvälien nosto sekä verkkopyyntirajoitukset kapeikko- ja jokisuualueilla. Järvilohta juhlapöytään? Järvilohi ja saimaannieriä on luokiteltu äärimmäisen uhanalaisiksi, kuten saimaannorppakin. Saimaan lohikalojen kestävän kalastuksen projektia vetää Mirko Laakkonen Pohjois-Karjalan ELY-keskuksesta. Hänen mielestään tärkeintä, mitä saimaannieriän hyväksi voidaan tehdä on riittävän suuret rauhoitusalueet sen elinalueilla. Kuolimolla ja Luonterilla on jo rauhoitusalue. Rauhoituspiirien perustamista on syytä pohtia myös muille saimaanieriän tärkeimmille elinalueille. Nykyisten rauhoitusalueiden mahdollista laajentamistakin on pohdittava. Laakkonen kertoo, että kalastuksen sääntely ei yksinään riitä saimaannieriän ja järvilohen tulevaisuuden turvaamisessa. Tärkeää on myös kunnostaa lisääntymis- ja poikastuotantoalueita ja kiinnittää huomiota istukkaiden laatuun. Joulukuun juhlien lähestyessä mieleen ui kysymys kalaruokien kestävyydestä. Mitä kalatiskillä pitää kysyä, jos siellä myydään kotimaista lohta tai taimenta? Järvilohen hoito-ohjelman tavoitteena on, että uhanalaista järvilohta ei pyydettäisi myyntitarkoituksessa. Kuluttajan kannattaa varmistaa kalakauppiaalta kalan alkuperä. Saimaalta pyydetty rasvaevällinen järvilohi tai -taimen on aina uhanalainen. Rasvaeväleikatut kalat sen sijaan ovat istutettu kalastettaviksi. Väärinkäsitysten välttämiseksi olisi silti helpointa, että järvilohta ei myytäisi laisinkaan, Laakkonen opastaa.

luonnonsuojelija 5/2012 19 Äärimmäisen uhanalainen saimaannieriä lisääntyy luontaisesti varmuudella vain Saimaan Kuolimossa. Se viettää koko elämänsä järvialueilla, eikä nouse sukulaislajiensa järvilohen ja -taimenen tavoin virtaaviin vesiin edes lisääntymään. Äärimmäisen uhanalaisen järvilohen erottaminen taimenesta saattaa joskus olla hankalaa. Paras tuntomerkki on pilkutus: Taimenella se ulottuu kylkiviivan molemmille puolille, ja lohella pilkkuja on lähinnä kalan etuosassa ja kylkiviivan yläpuolella. Lasse Hyytinen / järvilohi.fi mirko laakkonen / järvilohi.fi Lohikaloilla on rasvaevä lähellä pyrstöä. Rasvaeväleikkausten avulla eriytetään kalastettavat kalat suojeltavista. Rasvaevälliset kalat ovat joko luonnossa syntyneitä tai jokialueistukkaita. Ne tulee vapauttaa koosta riippumatta. Rasvaeväleikatut järvilohet ja -taimenet taas istutetaan kalastajia varten. juho pajari / järvilohi.fi Saimaan ja Lapin taimen Luonnonsuojeluliiton vuoden laji, taimen, on yksi ja sama laji, vaikka joskus puhutaan meri-, puro- ja järvitaimenesta. Saimaan ja Pielisen alueen järvitaimenella ei mene hyvin. Suurin osa alueiden järvitaimenkannoista on hävinnyt, kun niiden luontaiset lisääntymisalueet ovat tuhoutuneet patorakentamisen, jokien perkaamisen ja vedenlaadun heikkenemisen johdosta. Myös ylikalastus verottaa erittäin uhanalaista järvitaimenkantaa. Järvitaimenella on paikallisia kantoja Suomessa vielä 30 paikassa. Näistä suurin osa on Pohjois-Suomessa. Etelä-Suomen ainoat synnynnäiset ja omavaraiset järvitaimenet uivat Vuoksen vesistössä, Partakoskessa ja Myllykoskessa. Täpläkyljet tarvitsevat kesälläkin viileää ja happipitoista vettä. Entä mitä pohjoisen taimen puuhaa juuri nyt? Taimen on valumassa laskulohena takaisin järveen, laihana ja kuteneena. Osa on jäänyt kiertämään patoaltaiden alle, ollen edelleen juhlapuvussa, SLL:n hallituksen lappilaisjäsen Vesa Luhta kertoo. Pohjoisen raikkaissa vesissä elävät taimenkannat ovat vähemmän uhanalaisia kuin eteläiset serkkunsa. Kuitenkin myös napapiirin pohjoispuolen taimenkannat arvioitiin vuonna 2010 silmälläpidettäviksi. Miltä tilanne näyttää nyt? Yleisesti ottaen Lapin taimen voi hyvin, lukuun ottamatta meritaimenta Tornionjoessa ja Simojoessa. Ja surkeat on paikat Inarijärvelläkin, jossa esimerkiksi Juutuanvuonon kalastuksen rauhoitusalueen reunaa kiertää verkkojen muuri, johon ainakin puolet nousukaloista jää. Myös salakalastus rehottaa esimerkiksi Ivalojoella. Silti järvitaimenella menee aika hyvin yksittäisiä vesistöjä lukuun ottamatta, Luhta valaisee. Vieraslajeja sisävesillä? Sisävesiin eivät mahdollisia ongelmia aiheuttavat vieraslajit hevillä ui. Jokia pitkin toki pääsee, mutta eniten niitä solahtaa istutusten kautta. Uusimpia tulokaslajeja ovat mustatäplätokko ja hopearuutana, jota esiintyy jo joissakin sisävesissä. Erityisenä riskinä hopearuutanan kohdalla on, että naaras saattaa kutea lähilajin koiraan kanssa. Koko kanta voi koostua silloin naaraista. Kotimaisten kalalajien siirtoistuttaminen uusiin sisävesiin herättää myös keskustelua. Se voi muodostaa arvokkaita resursseja, mutta samalla aiheutetaan muutoksia ekosysteemeihin. Olisin varovaisella kannalla, Lehtonen sanoo siirtoistutuksista. Tarunhohtoiset, kadonneet jätit TekstI Matti Nieminen Suomen kaikkien aikojen suurin kala on ollut sampi. Se saatiin vuonna 1914 Kokemäenjoen suistosta. Pituutta kalalla oli 265 cm ja painoakin 152 kg. Viimeiset havainnot sammesta Suomessa ovat 1940-luvulta. Toinen myyttinen kalasuuruus on monni. Se on sisävesien kala, jota esiintyi Hämeessä vielä 1860-luvulla. Tiedetään, että vuonna 1864 Janakkalan Kernaalanjärvellä eräs maisteri Zitting souti ja kalakaverina ollut torppari alkoi nostamaan rysää. Torppari heitti sen kuitenkin takaisin huutaen tääl on itte piru rysässä, en uskalla ottaa sitä ylös. Zittingin käskystä rysä kuitenkin saatiin vedettyä rantaan. Vesihirviön pituus oli 171 cm ja ympärysmittaakin 64 cm. Se oli monni, viiksineen päivineen, hieman madetta muistuttava kalalaji. Koko kuntakin on saanut nimensä janakalasta, kuten sen paikallinen nimi kuuluu. Kaksi vuotta myöhemmin saatiin vielä metrinen monni, mutta sitten ei enää. Monnia on edelleen Virossa ja Ruotsissa, jossa Mälarenista on saatu 3,6-metrinen. Venäjällä mainitaan saadun jopa 5-metrinen ja 420-kiloinen. Entä voisiko monni palata Suomen järvien jätiksi? Turha toivo, että monni tulisi takaisin omia aikojaan, Lehtonen sanoo suoraan. Monnien palautusta ihmisvoimin on Lehtosen mukaan kuitenkin harkittu juuri Hämeeseen. Siellä on tehty selvityksiä, mutta palautus ei olisi muodostunut taloudellisesti kannattavaksi.

20 luonnonsuojelija 5/2012 ELÄMÄNTAPA Teksti Hanna Kaisa Hellsten kuvitus Hannele Törrö Hiki pinnassa ekoarjessa Ekoarjen sankareista löytyy sekä atleetteja että kotleetteja. En ymmärrä liikuntamuotoja, jotka vaativat kalliisti rakennettua ympäristöä kuten golfkenttiä, curling-ratoja tai laskettelurinteitä. Helsinkiläinen Anna, 34, vannoo hyötyliikunnan nimiin: Erityisesti autoton, suht' aktiivinen eläjä kuluttaa jo niin paljon kaloreita liikkuessaan kodin ulkopuolella, ettei siinä ihan hirveästi tarvitse urheilla edes jonkinmoisessa kunnossa pysyäkseen. Myös Puolangalla arki tarjoaa sporttimahdollisuuksia. Korvessa asumisessa on se hyvä puoli, että hyötyliikuntaa piisaa: talvella lumityöt, jotka tehdään lihasvoimalla ja kesäaikaan kaikki muut kiinteistön ja tontin ylläpitotyöt. Vanhassa koulukiinteistössä asumisessa on sekin hyvä puoli, että jonkinlainen jumppasali on kotona; ei tarvitse lähteä 25 kilometrin päähän kuntakeskukseen, Johan, 55, kertoo. Kaikkia eivät liikuntapaikat houkuta. Millään keinotekoisella kentällä ei voi treenata hyvillä mielin, eihän siellä voi kohdata luontomme monimuotoisuutta. Esimerkiksi hanhien muutto laajoilla peltoalueillamme on syksyisen lenkkeilijän kohokohtia, kertoo Hannu, 59, Liljendalista. Kuntosali kuvastaa mielestäni sitä, miten vieraantunut ihmislaji on elämästä. Paikallaan polkeminen ja matolla juokseminen on jonkinlaisen eksymisen merkki, toteaa helsinkiläinen Hanna-Leena, 50. Pornaisissa asuva Sari, 49, korostaa liikunnan yhteisöllisyyttä. Koulujen liikuntasalit, urheilu- ja uimahallit sekä jäähallit pitää saada kokopäiväiseen hyötykäyttöön niin, että järjestetään kimppakyytejä lapsille, aikuisille ja iäkkäille liikuntatiloihin ja vetäjät saadaan kunnan puolesta. Kaikenlainen liikkuminen ja yhdessäolo tai vaikka vain pelailun seuraaminen, jos itse ei siihen enää pysty, virkistää mieltä ja tuo mielekkyyttä elämään. Urheiluvälineiden ja -tekstiilien hankinta on monelle hankala kulutuskysymys. Toiset käyttävät vuosikymmenet samaa polkupyörää tai hankkivat käsipainot käytettyinä. Rovaniemeläinen Päivi, 26, satsaa välinehankintoihin. Ostan muut vaatteeni käytettyinä tai saan ystäviltäni, mutta urheiluvaatteiden kohdalla teen poikkeuksen. Etenkin paidat hankin mielelläni uutena. Urheiluvälineissä ja -vaatteissa panostan laatuun. Ostan kerralla hyvän tuotteen, joka kestää pitkään, niin ei tarvitse jatkuvasti olla ostamassa huonolaatuista kertakäyttökamaa. n Lähimetsät tukevat ekologista urheilua ja ihmisten terveyttä siinä sivussa. Jos luonto hupenee, saattaa liikunta vähentyä ja siirtyä nykyistä enemmän saleille. olli, 53, helsinki tuula, 57, lievestuore Urheilu ja liikunta ovat itselleni tärkeitä fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin kannalta. päivi, 26, rovaniemi Kaikkein mieluisinta on pitkienkin matkojen käveleminen lähiluonnossa ja -ympäristössä yleensä. Tämän ekoarjen sankarin liikuntaharrastukset eivät siten paljon muuta välinettä tarvitse kuin omaa reipasta otetta. taina, 58, kaarina