Artikkeleita Työpoliittinen Aikakauskirja 4/2010 Mikä koulutusneuvonta? Jaakko Okkeri 1 Koulutusneuvonta on melko vähän tunnettu työvoimapalvelu. TE -toimisto mielletään ensisijaisesti aikuisten työttömien palvelupaikaksi, ei niinkään paikaksi mistä myös nuori koulutukseen hakeutuja saisi apua. Koulutusneuvonta on TE -toimiston palvelu, joka on määritelty laissa julkisista työvoimapalveluista. Seuraavassa tekstissä käytän tästä palvelusta nimeä koulutusneuvonta ja siitä vastaavasta hallinnonalasta lyhyyden vuoksi ilmausta työhallinto. Työhallinnon palvelu on ollut alkuun kunnallista, sittemmin valtion palvelua, jossa palvelusta vastaava ministeriö on ollut kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö, työvoimaministeriö, työministeriö ja nyt työ- ja elinkeinoministeriö. Koulutusneuvonta tunnettiin alkuun nimellä Työvoimatoimiston tietopalvelu. Työvoimapalvelulaissa sille annettiin pitkä nimi Koulutus- ja ammattitietopalvelu. Tänä päivänä käytetään nimeä Koulutusneuvonta. Voi hyvin olla, että kehityksen seuraavassa vaiheessa puhutaan Koulutusohjauksesta. Mitä se on Koulutusneuvonta on lyhyesti kuvattuna kansalaisille tarjottavaa neuvontapalvelua, joka koskee kaikkea yleissivistävää ja ammatillista koulutusta sekä ammatteja ja työmarkkinoita. Tietoa ja apua voi hakea eri tavoin: etsimällä omatoimisesti koulutuksen ja työelämän teemoja käsittelevistä internetpalveluista, asioimalla koulutusneuvojan kanssa TE -toimistossa, soittamalla tai 1 Jaakko Okkeri, FM, neuvotteleva virkamies, työ- ja elinkeinoministeriö 64
Työpoliittinen Aikakauskirja 4/2010 Artikkeleita lähettämällä sähköpostia TE -toimiston koulutusneuvojalle tai Työlinja -puhelinpalvelun koulutusneuvontaan. Koulutusneuvonta on matalan kynnyksen palvelu. Asiakas voi asioida anonyyminä hänen henkilötietojaan ei koulutusneuvonnassa kirjata. Noin puolet koulutusneuvonnan asiakkaista hakee vain koulutustietoa, toinen puoli käyttää myös muita palveluja. Koulutusneuvonnan synty Koulutusneuvontaa ei ole alun perin suunniteltu, vaan se on syntynyt luonnonvoimaisesti. Synnyn syynä oli ammatinvalinnanohjauslain velvoite, jonka mukaan työvoimaviranomaisten tuli huolehtia työaloja koskevasta tiedotus- ja valistustoiminnasta ja antaa tietoja eri työalojen vaatimuksista, niille valmistumisesta sekä niiden tarjoamista sijoittumis- ja edistymismahdollisuuksista (Laki ammatinvalinnanohjauksesta, 1960). Ammatinvalinnanohjauslain mukaisesti ammatinvalinnanohjaustoimistoihin jotka toimivat kunnallisina vuoteen 1970 asti hankittiin koulutusta, ammatteja ja työelämää esittelevää tiedotusmateriaalia. Sen määrän kasvaessa alettiin suuremmissa toimistoissa pitää tietoaineistoja esillä toimiston aulassa ja aineiston ylläpitoon ja järjestämiseen palkattiin toimistosihteereitä. Eri puolilla nämä tietopalveluaineiston hoitajat ryhtyivät myös vastaamaan asiakkaiden kysymyksiin. (Nuorten erityis- ja ohjauspalvelutyöryhmän muistio, 1984). Tämä palvelutoiminta nähtiin tarkoituksenmukaiseksi. Kun ammatinvalinnanohjaustoimistot ja työnvälitystoimistot yhdistettiin vuonna 1973 työvoimatoimistoiksi, päätettiin pian sen jälkeen ottaa tietopalvelu käyttöön kaikissa työvoimatoimistoissa. (Tietopalvelu ja sen kehittäminen, 1974). Työvoimatoimiston tietopalvelun syntyaikoina ei atk -järjestelmistä ollut tietoakaan, vaan tietopalvelun perusmallina oli kirjasto. Se perustui hyvin järjestettyyn tietoaineistoon. Tietopalvelussa oli asiakkaille lukutila, mahdollisuus lainata aineistoa ja kysyä asioita tietopalvelunhoitajalta. 70 ja 80 -luvuilla peruskoulun päättöluokkalaisia kävi ryhmissä tutustumassa työvoimatoimiston tietopalveluun jotta paikka tuli tutuksi myöhempää tarvetta varten. Vuonna 1977 valmistui ensimmäinen valtakunnallinen tietopalvelutoiminnan ohje. (Tietopalvelun ohje, 1977). Ajan hengen mukaisesti ohjeessa määriteltiin tarkasti miten tietopalvelu työvoimatoimistoissa piti järjestää, mitä aineistoja tietopalvelussa piti olla ja minkälaisia tukiryhmiä tietopalvelutoiminnalla piti olla jokaisessa työvoimapiirissä. Myöhemmin kun julkishallinnon ohjauskäytännöt ovat muuttuneet pyrkii hallinto lähinnä määrittelemään palvelujen tavoitteet ja tuottamaan TE -toimistoille välineitä ja koulutusta palvelujen toteuttamiseen. Koulutus- ja ammattitietopalvelu on lakisääteinen palvelutehtävä. Se kirjattiin ensimmäistä kertaa vuonna 1993 säädettyyn työvoimapalvelulakiin. Tämän palvelun sanamuotoilu on lakiteksteissäkin elänyt hiukan matkan varrella. Alkuperäinen v. 1993 työvoimapalvelulain 9 kuului näin: Koulutus- ja ammattitietopalvelun tarkoituksena on tukea tarkoituksenmukaista koulutukseen hakeutumista ja eri ammattialoille sijoittumista välittämällä tietoa koulutusmahdollisuuksista, työtehtävien ja ammattien sisällöstä sekä työmarkkinoista. Kun tätä lain kohtaa oltiin työhallinnon ulkopuolella taipuvaisia tulkitsemaan niin, että palvelussa keskitytään vain työttömien palveluun ja työvoimakoulutusta koskevaan neuvontaan korjattiin pykälää v. 1999: 65
Artikkeleita Työpoliittinen Aikakauskirja 4/2010 Koulutus- ja ammattitietopalvelulla tuetaan työelämään sijoittumista ja elinikäistä oppimista välittämällä tietoa kaikista yleissivistävistä, ammatillisista ja korkea-asteen koulutusmahdollisuuksista, aloista, ammateista ja työtehtävistä, niiden osaamisvaatimuksista ja työmarkkinoista sekä neuvomalla henkilöasiakkaita koulutukseen ja työelämään liittyvissä asioissa. Korjattu sanamuotoilu muistutti osaltaan siitä, että koulutusneuvonta on myös nuorten palvelua ja tarjoaa tietoa nuorten koulutusvaihtoehdoista. Nykyisessä laissa julkisesta työvoimapalvelusta tämä pykälä on muodossa: Koulutus- ja ammattitietopalvelun tarkoituksena on tukea elinikäistä oppimista ja tarkoituksenmukaista työelämään sijoittumista välittämällä tietoa kaikista yleissivistävistä, ammatillisista ja korkea-asteen koulutusmahdollisuuksista, työtehtävien ja ammattien sisällöstä sekä työmarkkinoista. Sijainti hallintojen välimaastossa Yksi syy siihen, miksi koulutusneuvontaa ei tunneta riittävästi saattaa olla se, että se on yllättäen sijoitettu työhallinnon puolelle TE -toimistoon eikä opetushallinnon alaisuuteen. Historiallisesti tämä selittyy koulutusneuvonnan synnystä ammatinvalinnanohjauksen tukitoimintona. Koulutus- ja ammattitietopalvelun sijoituspaikan asemoituminen työhallinnon alalle on mielenkiintoinen ilmiö. Vastaavaa koulutustietoja koskevaa neuvontatehtävää ei ole määritelty opetustoimen lainsäädännössä. Koulutusneuvonnan sijainti työhallinnon palveluna ei ole itsestäänselvyys ja siitä on käyty aikojen kuluessa keskustelua. Työvoimatoimistoja luotaessa 1970 -luvulla ja elinikäisen oppimisen komitean valmistelussa 1990 -luvun lopulla kuului ääniä ammatinvalinnanohjaustoiminnan ja koulutusneuvonnan siirtämisestä opetustoimen alaisuuteen. Nämä palvelut on kuitenkin säilytetty edelleen työhallinnon alalla. Työhallinnon ja opetushallinnon välinen perustyönjako on vuosien kuluessa elänyt. Koulutusneuvonnan kannalta merkittäviä toimialarationalisointeja on tehty sekä painettujen että sähköisten apuvälineiden tuotannossa. Vielä 1970 -luvulla silloisen työvoimaministeriön Ammatinvalinnanohjaustoimisto julkaisi koulutusoppaita mm. nykyisen Koulutusoppaan edeltäjää Ammatilliset koulut. Vasta 80 -luvun taitteessa koulutuksen tarjontatiedon tuottaminen siirtyi opetushallinnon tehtäväksi. Samankaltainen ilmiö tapahtui myös sähköisessä koulutustiedottamisessa. Opetushallinto alkoi 1980 -luvulla tuottaa opintolinjatasoista koulutuksen tarjontatietoa sähköisesti. Opetushallinto itse käytti tietoa hallinnollisiin tarkoituksiin. Työhallinto sai mahdollisuuden käyttää tätä tietoa koulutusneuvonnan apuvälineenä työhallinnon omassa TIEPA -tietojärjestelmässä vuodesta 1991. Opetushallinto toteutti vastaavan Koulutusnetti -palvelun koulujen opinto-ohjaajien käyttöön vuonna 1998. Koulutusnetin kehittämisen jälkeen työhallinto luopui omasta järjestelmästään ja nyt Koulutusnetti (ja kehitteillä oleva Opintonetti) ovat koulutusneuvojien keskeisin koulutustiedon lähde. Koulutusneuvoja osaa asiansa Käytännön työnä koulutusneuvonta on asiakkaiden neuvontaa ja opastusta. Asiakas voi lähestyä koulutusneuvojaa eri tavoin: 66
Työpoliittinen Aikakauskirja 4/2010 Artikkeleita hän voi tulla käymään TE -toimiston koulutusneuvonnassa, soittaa koulutusneuvojalle tai lähettää sähköpostia. Asiakkaan kysymykset voivat vaihdella hyvin yksityiskohtaisesta käytännön tiedon hakemisesta (missä ja milloin alkaa tietty koulutus) hyvinkin laajoihin pohdintoihin (minkälainen ammatillinen vaihtoehto ja siihen sopiva koulutus löytyisi elämäntilanteen muuttuessa). TE -toimistossa on perinteinen työnjako koulutusneuvojan ja ammatinvalintapsykologin työn välillä, mutta käytännössä neuvontapalvelu saattaa usein laajeta hyvinkin ohjaukselliseksi. Termi neuvonta mielletään helposti hyvin yksinkertaiseksi tapahtumaksi: asiakas kysyy ja neuvoja vastaa. Koulutusneuvonta ei ole suinkaan näin yksinkertaista. Asiakkaan kysymys ei läheskään aina ratkea ilman tarkentavaa keskustelua. Asiakas ei usein osaa muotoilla tarkkaa kysymystä siitä, mitä tietoa hän on hakemassa, joten ensin on kartoitettava hänen tilannettaan ja selvitettävä minkä suuntaisia ja sisältöisiä vaihtoehtoja löytyisi. Vasta tässä vaiheessa päästään konkreettisempiin vaihtoehtojen hakuun. Koulutusneuvoja sopiikin yhä useammin asiakkaan kanssa uuden ajan tai sopii muusta tavasta millä suunnittelu jatkuu. Koulutusneuvojan työ on kehittynyt aineiston ylläpitäjästä ja järjestelijästä koulutustiedon sisällön osaajaksi ja neuvonnan ammattilaiseksi. Voidaan perustellusti sanoa, että koulutusneuvoja itse on palvelun tärkein työväline hänen tulee sekä hallita asiakaspalvelun taito että osata löytää vastauksia asiakkaan kysymyksiin. Koulutusneuvonnan välineet Koulutusneuvojan työn perinteinen apuväline on ollut kirjallinen koulutusta ja ammatteja esittelevä tietoaineisto. Kirjallisen aineiston osuus asiakastyössä vähenee vuosi vuodelta kun yhä suurempi osuus tietosisällöstä on siirtymässä tietoverkkoihin ja internet-palveluun. TE -toimistoissakin kirjahyllyt ja lukutilat korvautuvat itsepalvelutyöasemilla. Kirjallisen tietoaineiston kova ydin eli Opetushallituksen koulutusoppaat ovat nekin väistyvää tietoaineistoa. Painettujen koulutusoppaiden painosmääriä on vuosi vuodelta supistettu ja niiden jakelu lakannee lähivuosina kokonaan. Ammatteja ja työmarkkinoita esittelevän tietoaineiston osalta suunta on selkeästi sama: painetusta aineistosta siirrytään sähköiseen. Ammattitiedon runkona oli pitkään työhallinnon tuottama Työ ja tulevaisuus -opassarja eri ammattialojen ammateista. Nyt tietosisällön perusydin on Ammattinetti -verkkopalvelussa. (Ammattinetti). Siinä on ammattialojen ja ammattien kuvauksia, työssä toimivien haastatteluja ja erilaisia työuria esitteleviä uratarinoita ja työelämän ilmiöitä käsitteleviä artikkeleita. Myös audiovisuaalinen ammatteja esittelevä aineisto on nykyään sähköistetty. Rainoista ja kaitafilmeistä ja on siirrytty VHS -videoiden kautta verkossa käytettäviin flash-videoihin, joita voi katsoa internet-yhteydellä. Käyttäjälähtöisyys Sekä työhallinnon ohjaus- ja neuvontapalveluissa että niitä tukevassa tietoaineistossa korostetaan käyttäjälähtöisyyden periaatetta. Tämä oli kantava periaate myös Ammattinetti -palvelun suunnittelussa. Kun kansalainen pohtii urakehitystään ja tulevaa ammattiaan hän katsoo asioita aina hyvin henkilökohtaisella tasolla: mikä sopii minulle, mihin minulla olisi valmiuksia, mistä minä olisin kiinnostunut. Ammattinetin ammatinkuvaukset, haastattelut, tarinat ja artikkelit on laadittu niin, että ne myös puhuttelevat käyttäjää ja 67
Artikkeleita Työpoliittinen Aikakauskirja 4/2010 antavat hänelle mahdollisuuden miettiä, miltä tämä vaihtoehto hänestä tuntuisi. Jotakin tämän valinnan toimivuudesta kertonee se, että Ammattinetin ammatinkuvauksia katsottiin syyskuussa 2010 kaikkiaan 111 969 kertaa. Tiedon katsojista valtaosa oli nuoria koulutukseen hakeutujia. Työhallinnon asiakaspalvelun perusteisiin kuuluu monikanavaisuuden ajatus. Se merkitsee sitä, että asiakkaille tarjotaan tarpeen mukaista palvelua: itsepalveluja niille, jotka valmiuksiensa ja elämäntilanteensa puolesta sillä selviävät ja henkilökohtaisempaa palvelua niille, joille se on välttämätöntä. Koulutusneuvonnassa tämä tavoite toteutuu. Itsepalvelun avuksi on tarjolla sekä koulutusvaihtoehdoista että ammatti- ja työelämätiedon perusteista runsaasti helppokäyttöistä aineistoa ja hakupalveluja. Itsepalvelun lisäksi on tarjolla henkilökohtaista neuvontaa verkossa, puhelimitse ja kasvokkain. Palvelujen monikanavaisuuteen kuuluu myös se, että asiakkaita ohjataan käyttämään heille sopivia palvelumuotoja. Itsepalvelut ohjaavat asiakkaita kysymään jos on tarpeen. Henkilökohtaisen neuvonnan kysyntää ohjataan kehittyvään puhelinpalveluun jo n. 15 % koulutusneuvonnasta tapahtuu Työlinja -puhelinpalvelun koulutusneuvonnassa. Myös sähköpostin käyttö palvelun välineenä on kasvanut. Noin neljännes kaikista koulutusneuvonnan sähköpostikyselyistä tulee keskitetysti Työlinjan koulutusneuvonnalle. Myös erilaiset vertaispalvelut tekevät tuloaan asiakaspalveluihin. Nyt pohditaan vakavasti, mitä mahdollisuuksia sosiaalinen media voisi tarjota julkisen hallinnon palveluille. Tämä aihealue on vielä hyvin alustavasti pohdinnan alla. Tämä mahdollisuus on jo huomioitu (tätä kirjoitettaessa) uunituoreessa TE -toimistojen monikanavaisen palvelun ohjeessa (2010). Koulutusneuvojien osaamisen kehittäminen Edellä korostettiin jo sitä, että koulutusneuvojan on hallittava sekä asiakaspalvelu että neuvonnan kohteena oleva tietosisältö. Osa näistä valmiuksista tulee jo ammatillisesta peruskoulutuksesta. Koulutusneuvojien koulutustausta vaihtelee vanhan opistoasteen tutkinnoista ammattikorkeakoulu- ja yliopistotutkintoihin. Kaikki koulutusneuvojat kuten muutkin työvoimaneuvojat käyvät työssään asiakaspalvelun peruskurssin. Se koostuu viidestä viikon koulutusjaksosta joissa käydään läpi asiakaspalvelun kysymyksiä ja oman työn keskeisiä tiedollisia perusteita. Tehtäväkohtaisesti järjestetään erillistä täydennyskoulutusta. Kuten kaikessa ihmisten kanssa tehtävässä työssä, tekeminen itsessään opettaa ja kehittää tekijänsä työtapoja. Tämä näkyy selvästi siinä, että vanhemmat ja kokeneemmat koulutusneuvojat ovat valmiimpia pidempikestoisiin ja ohjauksellisiin palveluprosesseihin ja uraansa aloittelevat tyytyvät useammin lyhyempään tietopitoiseen neuvontaan. Koulutusneuvonnan suoritteet ja tilastointi Ohjaus- ja neuvontapalveluja kutsutaan usein perustellusti pehmeiksi palveluiksi. Tämä termi viittaa siihen, että näiden palvelujen suoritteita on hyvin vaikea mitata ja laskea. Työ- ja elinkeinohallinnon alan kovilla työvoimapalveluilla esimerkiksi työnvälityksellä ja työvoimakoulutuksella on selkeästi mitattavia ja laskettavia suoritteita: täyttyneiden työpaikkojen määrä, sijoittuminen työmarkkinoille kolmen kuukauden kuluttua koulutuksen päättymisestä... Ohjaus- ja neuvontamaailmassa tällaisia suureita ei voida käyttää. Pehmeiden palvelujen vai- 68
Työpoliittinen Aikakauskirja 4/2010 Artikkeleita kutus ei näy välittömästi, koska palvelu kohdistuu sen käyttäjän omassa päässä tapahtuvaan prosessointiin ja päätöksentekoon. Silloinkin kun ohjaus- tai neuvontapalvelun lopputuloksena on selkeä ja konkreettinen koulutukseen hakeutumispäätös, on edessä monta väliintulevaa muuttujaa ennenkuin tämä syntynyt päätös konkretisoituu näkyväksi toiminnaksi ja mahdolliseksi sijoittumiseksi. Koulutusneuvonnan suoritteita on tilastoitu valtakunnallisesti vuodesta 1979 lähtien. Keskeisin tilastoitava suure on ollut neuvontakertojen määrä. Tilasto on koottu TE -toimistoilta kuukausittain jälkikäteen. Kuviossa 1 esitetään neuvontakertojen määrä vuosittain vv. 1979 2009. Kuvio osoittaa tapahtumien määrässä suuria muutoksia. Muutosten takana on useita selittäviä tekijöitä. Merkittävin niistä on koulutusneuvontaan käytetty työpanos. Koulutusneuvonta valtakunnallisena palveluna otettiin käyttöön v. 1974. Enimmillään on laskettu TE -toimistoissa olleen n. 150 päätoimista koulutusneuvojaa ja lähes saman verran oman toimen ohessa koulutusneuvontaa hoitavaa muuta virkailijaa. 1990 -luvun loppuvuosista lähtien koulutusneuvontaan käytetyt työvuodet ovat vähentyneet. Vuoden 2009 työajan seurannan mukaan TE -toimistojen koulutusneuvonnan resurssointi henkilötyövuosina oli n. 50 henkilötyövuotta. Koulutusneuvonnan henkilöpanoksen väheneminen heijastelee TE -toimistojen kasvavaa työmäärä, jonka seurauksena toimistoissa työpanosta siirretään kovien työvoimapalvelujen pakollisiin tehtäviin ja tingitään neuvontatyöstä. Käytetty panostus ei ole ainut kuvan neuvontalukuja selittävä tekijä. Yksi ilmeinen tekijä on parantunut sähköinen palvelu. Internet -palvelut syntyivät v. 1995 ja niiden myötä suuri osa yksinkertaisesta perusneu- 700000 600000 500000 400000 300000 200000 100000 0 1979 1980 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Vuosi Neuvontatapahtumat 69
Artikkeleita Työpoliittinen Aikakauskirja 4/2010 vonnasta ja tiedonvälityksestä on hoidettu verkkopalveluna. Kolmas merkittävä palvelutapahtumien määrään vaikuttava tekijä on erityisesti toisen asteen yhteishaun perusneuvonnan ja hakukorttien jakelun ja vastaanottamisen siirtyminen TE -toimistoilta opetushallinnolle. Samalla kun palvelutapahtumien määrä on vähentynyt, ovat TE -toimistojen henkilökohtaisen koulutusneuvonnan neuvontatilanteet samalla pidentyneet ja syventyneet. Tässä on käytännössä toteutunut monikanavaisen palvelun periaate, jonka mukaan henkilökohtainen asiantuntijapalvelu kohdentuu niille asiakkaille jotka sitä tarvitsevat. Koulutusneuvonnan tulevaisuus Vaikka kuviossa 1 esitetty koulutusneuvonnan neuvontakertojen määrä saattaakin ensi katsomalla huolestuttaa, näyttää koulutusneuvonnan tulevaisuus kuitenkin valoisalta. Koulutusneuvonnan tulevaisuutta pohditaan tätä kirjoitettaessa monellakin foorumilla: Työhallinnon ESR -projekti Nuove (Neuvontaa, Urasuunnittelua ja Ohjausta VErkossa), Opetushallituksen Opintonetti -hanke (joka yhdistää Koulutusnetti- ja Opintoluotsi -palvelut) sekä valtakunnallisen SADe -hankkeen osio Oppijan palvelukokonaisuus. Kaikki käsittelevät hieman eri tulokulmista samaa yleistä teemaa: miten jatkossa hoidetaan parhaiten kansalaisten palvelu niin, että koulutukseen ja työelämään hakeutuminen ja sijoittuminen sujuu sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta tarkoituksenmukaisesti. Kaikilla näillä areenoilla tuntuu olevan yhteinen näkemys tulevaisuuden tarpeista ja suuntaviivoista. Tässä kokonaisuudessa koulutusneuvonnalla on selkeä ja ilmeinen rooli. Koulutukseen haku ja sijoittuminen ja siihen liittyvä ohjaus ja neuvonta nähdään kokonaisvaltaisena tapahtumana, jonka toteutus edellyttää poikkihallinnollista yhteistyötä. Tämä periaate on kirjattu mm. opetusministeriön ja työministeriön yhteiseen muistioon Aikuisopiskelun tietopalvelujen, neuvonnan ja ohjauksen kehittäminen vuodelta 2006. Tämän palvelutoiminnan avuksi kehitetään sähköisiä järjestelmiä siten, että kansalaisilla on käytössään kattavia, luotettavia ja helppokäyttöisiä tietopankkeja, joista he voivat löytää tietoja tarjolla olevista työelämän ja koulutuksen mahdollisuuksista. Tietoverkkopalvelut ja ohjaus- ja neuvontapalvelut kytkeytyvät monikanavaisesti toisiinsa niin, että asiakas saa oikea-aikaisesti tarpeenmukaista palvelua. Ohjaus- ja neuvontapalvelut nähdään tärkeinä myös EU:n tasolla. Euroopan unionin elinikäisen oppimisen suuntaviivojen mukaan tavoitteena on taata tarkoituksenmukaiset ohjaus- ja neuvontapalvelut kansalaisille yksilöllisten ja joustavien opintopolkujen suunnittelemiseksi. Koulutusneuvonnalla on selkeä ja merkittävä rooli työelämän ja koulutusmarkkinoiden toiminnan kannalta. Ratkaisevan tärkeätä erilaisissa kansalaisten siirtymävaiheissa ja valintatilanteissa on, että ihmisellä itsellään on riittävästi tietoa ja ymmärrystä valintansa tueksi. Pelkkä tietojen tarjolla olo ei tähän riitä. Tarvitaan myös asiantuntijaa tulkitsemaan, opastamaan ja usein kannustamaankin asiakasta, jotta valintapäätös voisi syntyä ja toteutua. Lähteet Aikuisopiskelun tietopalvelujen, neuvonnan ja ohjauksen kehittäminen (2006); Opetusministeriön ja työministeriön 70
Työpoliittinen Aikakauskirja 4/2010 Artikkeleita asettaman valmisteluryhmän ehdotukset toimenpideohjelmaksi. Työhallinnon julkaisu 2006 Ammattinetti (http:www.ammattinetti.fi); Verkkopalvelu joka syntyi ESR -projektissa Tulevaisuuden työt Tietoaineistohanke (1.12.2001 31.12.2004) Elinikäinen oppiminen (2000); Komission yksiköiden valmisteluasiakirja. Euroopan yhteisöjen komissio Bryssel 30.10.2000 SEK(2000) 1832 Laki Ammatinvalinnanohjauksesta 43/1960 2 Nuorten erityis- ja ohjauspalvelutyöryhmän (NEROPA) muistio (1984); Jyväskylä (Työvoimaministeriön 13.9.1983 asettaman työryhmän muistio) TE -toimistojen monikanavainen palvelu (2010); linjausten toimeenpanon ensivaiheen käynnistäminen, OHJE 28.10. 2010 (TEM 2694/00.03.05.02/2010) Tietopalvelu ja sen kehittäminen (1974); Työvoimaministeriön tietopalvelutyöryhmän muistio, julkaisematon moniste 13.12.1974 Tietopalvelun ohje Työvoimahallinnon tietopalvelu (1977); Työvoimaministeriön Ammatinvalinnanohjaustoimisto, julkaisematon moniste tammikuu 1977 71