Poliittinen asiakirja III Eurooppalaisen työmarkkina-alueen laajentaminen ja vahvistaminen a. Rajat ylittävien ay-oikeuksien vahvistaminen 4. Eurooppalainen työmarkkinajärjestelmä on kehittynyt viime vuosina silminnähtävästi. Eurooppalaisten työmarkkinasuhteiden tuleva kehitys edellyttää toimivien ja vakaiden työmarkkinakäytäntöjen olemassaoloa kansallisella, sektori- ja työpaikkatasolla, sekä tehokkaita sopimusjärjestelmiä. EU:sta on muodostettava työmarkkinaosapuolille toimiva neuvottelualue sekä sektoreiden välisellä että sektoritasolla. Työntekijöiden etujen puolustaminen ja edistäminen ja heidän perusoikeuksiensa turvaaminen edellyttävät Euroopan tason ohjeistoa. 5. Perusoikeuskirjan liittäminen EU:n perustuslailliseen sopimukseen on keskeinen asia suhteessa kansalaisten tuen saamiseen EU-hankkeelle tulevaisuudessa. Vaikka perusoikeuskirja ei ehkä olekaan täydellinen, se on yksi keino vahvistaa ihmisarvon, vapauden, yhdenvertaisuuden ja solidaarisuuden yhteiseurooppalaisia arvoja. Perustavien kansalais-, poliittisten, sosiaalisten ja ay-oikeuksien merkityksen rinnastaminen oli tärkeä askel eurooppalaisen yhteiskuntamallin edelleen kehittämisen suuntaan, ja juuri sellaisena se pitääkin nähdä. Koska perusoikeuskirja ei suojaa yksittäistä kantajaa yhteisön perusoikeuksia kaventavilta toimilta, Euroopan unionin on käynnistettävä prosessi, jolla liitytään ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevaan eurooppalaiseen yleissopimukseen (ECHR), (tarkistettuun) Euroopan sosiaaliseen peruskirjaan ja ILO:n keskeisiin yleissopimuksiin. Perusoikeuksien yhdenmukainen suojaaminen palvelee parhaiten Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita. 6. Rajat ylittävien ay-oikeuksien edistäminen ja vahvistaminen (siis tiedonsaanti ja kuuleminen yrityksissä, kokoontumis- ja yhdistymisvapaus sekä oikeus neuvotella työehtosopimuksista ja oikeus työtaistelutoimiin) on EAY:lle jatkossakin äärimäisen tärkeä kysymys. Kokemukset toissijaisiin työtaistelutoimiin (tukilakot) liittyvistä ongelmista eri sektoreilla ovat vakuuttaneet EAY:n siitä, että nämä oikeudet on kirjattava Euroopan tasolla. Kansallisia työmarkkinajärjestelmiä on kunnioitettava, mutta globaalistuneiden markkinoiden aikakaudella on olennaisen tärkeää, että myös työntekijöiden oikeuksia vahvistetaan vastaavalla tavalla. Tästä syystä sosiaalidialogia ja työmarkkinaosapuolten autonomiaa onkin vahvistettava Euroopan unionin peruspilarina, samoin niiden roolia yhtenä Euroopan tason sääntelyn osapuolena sekä sellaisen eurooppalaisen työmarkkinajärjestelmän kehittämisessä, jonka yksi puoli ovat kansalliset työmarkkinasuhteet. Tämä koskee myös erityistä pääsyä Euroopan tuomioistuimeen käsiteltäessä työlainsäädäntöön liittyviä juttuja (legal access periaate). EAY on lisäksi vaatinut Euroopan
unionia tunnustamaan horisontaalisen toissijaisuuden merkityksen, ja EAY toteaa myös sisäisen toissijaisuuden merkityksen työmarkkinasuhteiden eri tasoilla. Työmarkkinaosapuolia tulisi kuulla, niiden autonomista roolia kunnioittaen, kaikissa niiden toimintapiiriin kuuluvissa sosiaali- ja talouspoliittisissa päätöksissä sekä Euroopan että kansallisella tasolla erityisesti avoimen koordinointimenetelmän puitteissa. b. Sosiaalidialogi: uudistuksen tärkeä osatekijä 4. Sosiaalidialogi on nykyään onnistuneen talous- ja sosiaalipoliittisen uudistuksen ratkaiseva osatekijä. Viime vuosien kokemukset ovat osoittaneet, että uudet vaatimukset ja niihin vastaaminen edellyttävät, että kahdenvälinen sosiaalidialogi ja kolmikantayhteistyö pidetään nykyistä selvemmin erillään. Työmarkkinaosapuolet viittasivat yhteisessä lausunnossaan Laekenin Eurooppa-neuvostolle muun muassa työmarkkinaosapuolten ja unionin toimielinten väliseen vuorovaikutukseen, työmarkkinaosapuolten kuulemiseen (perustamissopimuksen artiklat 138-139) ja sosiaalidialogiin, siis työmarkkinaosapuolten kahdenväliseen toimintaan. 5. Ammattiliitot ovat monivuotisella (2003-2005) työohjelmallaan osoittaneet selvästi valmiutensa ja kapasiteettinsa tarttua uusiin haasteisiin ja lunastaa niihin kohdistuvat odotukset. Työohjelma on tärkeä suuntaviiva, ja siihen sisältyy konkreettisia toimia ja toimenpiteitä työllisyyden, laajentumisen ja liikkuvuuden aloilla, jotka kiinnostavat yhtä lailla työntekijöitä ja työnantajia. EAY ei pidä työohjelmaa lopullisena eikä kaiken kattavana, vaan se on avoin uusille vaatimuksille. Työnantajaa on samaan aikaan painostettava edelleen neuvottelemaan sosiaalidialogin puitteissa myös sellaisista aiheista, joista tällä hetkellä ei ole yksimielisyyttä (samapalkkaisuus jne.). Työohjelman onnistunut toteutus edellyttää, että EAY saa tässä asiassa jäsenjärjestöjensä aktiivisen tuen. Tulevat neuvottelut on yhdistettävä tiiviimmin jäsenjärjestöjen kansallisen tason toimintaan, erityisesti autonomisessa (eli kahdenvälisessä) sosiaalidialogissa. 6. Hiljattain tehty vapaaehtoinen sopimus etätyöstä on tuorein esimerkki siitä, että työmarkkinaosapuolet voivat toimia kahdenvälisestä pohjalta yhtenä sääntelyn osapuolena eurooppalaisilla työmarkkinoilla. Sopimusta voidaankin pitää ensimmäisenä tuloksena EAY:n itsenäisestä toiminnasta neuvottelevana ammattijärjestönä. Sopimuksen mukaan tulkintaan liittyvät kiistat on kuitenkin ratkaistava allekirjoittajien kesken, mikä saattaa johtaa siihen, että ongelmat jäävät ratkaisematta. EAY:n tulisikin ottaa harkittavaksi kansallisia järjestelmiä täydentävän eurooppalaisen työmarkkinaoikeusistuimen perustaminen välittämään ja sovittelemaan eurooppalaisia sopimuksia koskevissa kiistoissa ja toimia aloitteellisesti sopimuksen solmimiseksi tällaisesta järjestelmästä.
7. Komissiota kehotetaan tukemaan sosiaalidialogia tehokkaammin, etenkin sektorikohtaisen sosiaalidialogin alalla, missä uudet virikkeet ovat kipeästi tarpeen. Se edellyttää teknisen infrastruktuurin parantamista ja erityisen työmarkkinasihteeristön perustamista EAY:n pitkäaikaisen vaatimuksen mukaisesti. Työmarkkinaosapuolten pitäisi vastata sihteeristön johtamisesta itsenäisesti. Edellä mainittu tuki edellyttää myös riittäviä resursseja koulutukseen, PR-toimintaan, tutkimukseen ja muuhun vastaavaan niin, että sosiaalidialogin tuloksista ja käytännöistä pystytään antamaan paremmin tietoa. 8. Työmarkkinaosapuolet tervehtivät ilolla sitä, että komissio on tarttunut niiden aloitteeseen järjestää kolmikantainen sosiaalinen huippukokous, jonka aiheena ovat kasvu ja työllisyys. Kolmikantainen huippukokous tulisi järjestää välittömästi helpottamaan eri prosessien järjestelmällistä yhdistämistä erityisesti makrotalousdialogi ja työllisyysdialogi on saatava tiiviimmin yhteen. 9. Niin ikään voimistuva keskustelu yritysten sosiaalisesta vastuusta olisi hyödyllistä tuoda sosiaalidialogin piiriin. Se ei tietenkään merkitse sitä, että yritysten sosiaalisen vastuun käsittelyllä voitaisiin korvata voimassa olevan lainsäädännön ehtoja ja säännöksiä sosiaalisten oikeuksien ja ympäristönormien alalla, eikä tämä keskustelu voi korvata sosiaalidialogia eikä uuden lainsäädännön kehittämistä. EAY:n näkemyksen mukaan yritysten sosiaalista vastuuta on kehitettävä joko lainsäädännöllisessä ja/tai työehtosopimuspohjaisessa kehyksessä. EAY vaatii sellaisen eurooppalaisen viitekehyksen laatimista, joka turvaa lähentymisen parhaiden käytäntöjen, läpinäkyvyyden ja objektiivisuuden aloilla sekä sosiaalisten ja ympäristönormien toimivuuden. Eurooppalaiset yritysneuvostot voisivat toimia mielenkiintoisena kokeilualueena yritysten sosiaalisen vastuun kehittämisessä monikansallisten yritysten tasolla. Tärkeä rooli voisi olla myös eurooppalaisella sektoritasolla, kuten tekstiili- ja nahkateollisuudessa hyväksytty käytäntöjä koskeva säännöstö on osoittanut. Tämän tyyppisistä eurooppalaisista kehyssopimuksista pitäisi keskustella työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä, josta sitten laajennettaisiin kansainväliselle tasolle. c. Sopimusneuvottelustrategiat ja koordinointi laajentuvassa Euroopassa 10. Neuvottelu sopimuksista on ay-liikkeen edunvalvonnan keskeisiä alueita. Kun taustalla ovat krooninen työttömyys ja kasvavat kansainväliset kilpailupaineet, sopimusneuvotteluihin on viime vuosina kohdistettu uusia vaatimuksia. Ay-liikkeen työehtosopimuspolitiikan keskeisiä tavoitteita ovat uusissa, vaikeissakin olosuhteissa edelleen kohtuulliset ansiot ja elin- ja työolojen parantaminen. Samalla ay-liike on toistuvasti osoittanut kantavansa suurta huolta siitä, että luodaan enemmän ja parempia työpaikkoja.
11. Jäsenjärjestöt ovat, torjuakseen ennalta mahdollisuuden palkkojen polkemiseen rahaliitossa ja hakijamaissa, laajentaneet ja kirkastaneet sopimustoiminnan koordinointia. EAY hyväksyi tätä tarkoitusta varten joulukuussa 2000 koordinointia koskevan ohjeiston, jonka toimeenpano on äärimmäisen tärkeää. Ensimmäinen arviointi osoitti, että tuottavuuden kasvusta syntynyttä tulonjakomarginaalia on käytetty paremmin palkkojen korottamiseen ja liitot ovat kantaneet makrotaloudellisen vastuunsa (muun muassa hintojen vakaudesta). Samalla on saatu enemmän tilaa laadullisille kysymyksille sopimusneuvotteluissa, mikä puolestaan on vaikuttanut myönteisesti työllisyyteen. Vaikka vastuu työehtosopimuspolitiikan koordinoinnista on edelleen ensi sijassa kansallisella tasolla, sopimuspolitiikan koordinointia on kehitettävä edelleen. Tämä koskee myös yhteistyötä eurooppalaisten ammattisihteeristöjen kanssa, koska erityisesti sektoritasolla on tarvetta sellaisten myönteisten joustostrategioiden kehittämiseen, joista neuvotellaan ja sovitaan työmarkkinaosapuolten kesken. Työntekijöiden etuja voidaan valvoa riittävästi ainoastaan niin, että joustoista neuvotellaan. 12. Yhdistyneessä Euroopassa, jossa käytössä ovat yhteismarkkinat ja yhteinen valuutta, sopimusneuvottelujen koordinointia on kehitettävä edelleen ja koordinoinnista on tehtävä ennakoivampaa. EAY pyrkii sopimustoiminnan koordinoinnilla tukemaan kaikkien työntekijöiden työ- ja elinolojen yhdenmukaistamista ja lähentämistä niiden tasoa nostaen ja taistelemaan palkkojen polkemista ja jäsenvaltioiden keskinäistä kilpailua vastaan. Lisäksi tarvitaan jatkokeskusteluja sellaisen solidaarisen palkkapolitiikan laatimiseksi, jonka avulla voidaan torjua ansiotason usein merkittäviä ja edelleen kasvavia eroja. Tähän liittyen on myös tärkeää kehittää sopimustoiminnan koordinointia laadullisissa kysymyksissä, jollaisia ovat muun muassa samapalkkaisuus, työterveys ja työturvallisuus, jatkokoulutus ja matalapalkat. d. Tiedottaminen, kuuleminen ja työntekijöiden osallistuminen muutoksen hallinnassa 13. Riittävä ja asiallinen tiedottaminen on ammattiliittojen ja ayliikkeen työpaikalla toimivien edunvalvojien kuulemisen ohella toimivien ja tehokkaiden työmarkkinasuhteiden keskeinen edellytys. Työntekijöiden tiedonsaanti-, kuulemis- ja osallistumisoikeuksien eurooppalaistamisessa on viime vuosina tapahtunut merkittävää eteenpäinmenoa, ja eurooppalaisten yritysneuvostojen olemassaolo on tämän kehityksen tärkeä osatekijä. Tiedottamista ja kuulemista koskevan direktiivin hyväksyminen on sitä paitsi johtanut työntekijöiden oikeuksien parantumiseen monissa maissa. Ay-liike seuraa tämän direktiivin toimeenpanoa aivan erityisen tarkkaavaisesti. 14. Eurooppalaisia yritysneuvostoja on perustettu yli kolmasosaan direktiivin piirissä olevista yrityksistä, jotka työllistävät noin 70 prosenttia direktiivin kattamista työntekijöistä. Eteenpäinmeno näkyy
neuvostojen käytännön toiminnassa. Konfliktitilanteiden määrä on kuitenkin samaan aikaan osoittanut, että yritysneuvostodirektiivin nykyiset säännökset ovat riittämättömiä. Tästä syystä EAY:n onkin vaikea ymmärtää, ettei komissio ole tähän mennessä ryhtynyt konkreettisiin toimiin yritysneuvostodirektiivin tarkistamiseksi. Tiedonsaantia ja kuulemista koskevien oikeuksien vahvistaminen on erittäin tärkeä ja kiireellinen asia, jolla taattaisiin se, että työntekijöiden edustajat ja heidän ammattijärjestönsä saavat ajoissa tietoa ja tulevat kuulluiksi, kun yrityksessä tehdään merkittäviä päätöksiä. Myös tehokkaita sanktioita tarvitaan, kun yritykset rikkovat yritysneuvostodirektiivin määräyksiä. Työntekijäedustajien toimintamahdollisuuksien parantamiseksi yritysneuvostoissa direktiivin koulutusta ja neuvotteluja koskevien säädösten noudattaminen on varmistettava. ETUCOn tarjoamat koulutuspalvelut ovat korvaamattomia samoin kuin TUTB:n neuvontatyö työterveyden ja turvallisuuden alalla. 15. Eurooppa-yhtiöitä koskevan asetuksen ja työntekijäedustusta koskevan direktiivin hyväksyminen on merkittävä haaste EAY:lle ja eurooppalaisille ammattisihteeristöille. Vaikka kaikki ay-liikkeen ajamat asiat eivät työntekijöiden osallistumista koskevaan direktiiviin päässeetkään, EAY tervehti ilolla saavutettua kompromissia. EAY:n ja sen kansallisten jäsenjärjestöjen tulee, yhdessä eurooppalaisten ammattisihteeristöjen kanssa, laatia yhteinen strategia työntekijöiden osallistumisen toteuttamiseksi käytännössä direktiivin pohjalta. Se tarkoittaa muun muassa Eurooppa-yhtiöitä koskevan asetuksen toimeenpanon tiivistä seurantaa ja tehokasta vaikuttamista jäsenvaltioihin. 16. Eurooppa-yhtiöitä koskevaan asetukseen sisältyvien työntekijöiden osallistumisoikeuksien kohdalla ei pidä olla mahdollisuutta jättäytyä ulkopuolelle, ja on varmistettava, että osallistuminen on mahdollisimman runsasta. Työntekijäedustajien valtuuttamista yritysten hallituksiin tai hallintoneuvostoihin koskevat pakolliset suuntaviivat on laadittava yhteistyössä eurooppalaisten ammattisihteeristöjen kanssa. EAY:n tulee, yhteistyössä eurooppalaisten ammattisihteeristöjen kanssa, tutkia järjestelyä, jonka nojalla työntekijäedustajille maksettavat korvaukset (tai osa niistä) siirrettäisiin uuteen eurooppalaiseen rahastoon. EAY pitää ryhtyä tätä varten tarvittaviin valmisteleviin toimiin niin pian kuin mahdollista. Rahaston varoja käytettäisiin konsultointiin, koulutukseen ja tutkimukseen. Myös EAY:n instituuttien rakenne ja työmenetelmät on otettava tässä yhteydessä tarkasteluun. 17. Viime vuosina käyty keskustelu osoittaa, että termillä taloudellinen osallistuminen tarkoitetaan monia eri asioita Euroopan eri maissa; ay-liike on pohtinut työntekijöiden taloudellista osallistumista rakentavassa mielessä jo vuosikymmeniä. Ay-liikkeellä on tästä huolimatta syytä varovaisuuteen; sen tehtävänä on puolustaa työntekijöiden palkka- ja työehtoja eikä pyrkiä tekemään työntekijöistä
osakkeenomistajia. EAY pitää taloudellista osallistumista yhtenä, työntekijöiden todellista osallistumista täydentävänä elementtinä. Taloudellisen osallistumisen merkitys kasvaa, jos se on yksi osa työntekijöiden kokonaisvaltaisen osallistumisen järjestelmää, joka alkaa työpaikalta ja ulottuu yrityksen tasolle, sinne missä strategiset päätökset tehdään. Taloudellinen osallistuminen ei voi tuottaa tuloksia, jos se ymmärretään työntekijöiden osallistumisen vaihtoehdoksi. e. Rajat ylittävä a y-toiminta ja solidaarisuus 18. EAY on korostanut johdonmukaisesti ay-liikkeen eurooppalaistamisen ja rajat ylittävän solidaarisuuden tärkeyttä. On tehty järjestelyjä, joilla pyritään turvaamaan eurooppalaisille työntekijöille oikeus ammattiliiton tarjoamaan suojeluun yli rajojen riippumatta siitä, missä maassa he ovat ammattiliiton jäseniä. Viime aikoina on solmittu lukuisia kahdenvälisiä sopimuksia, joilla turvataan oikeus ammattiliiton suojeluun, ja EAY kehottaakin kaikkia jäsenliittojaan pitämään huolen siitä, että jokaisella tilapäisesti ulkomailla työskentelevällä miehellä ja naisella on toimiva oikeus ammattiliiton suojeluun. 19. Alueiden väliset ammattiyhdistysneuvostot (ITUC) ovat jo vuosia antaneet tärkeän panoksensa päivittäiseen ay-toimintaan rajaalueilla. Näitä neuvostoja on tällä hetkellä 41, ja ne yhdistävät EAY:n kansallisten jäsenjärjestöjen alueellisia ay-organisaatioita rajaalueilla, ja toiminnassa on mukana myös EU:n ulkopuolisia maita 20. Neuvostojen toiminnan kolme painopistealuetta ovat rajaalueiden EURES, Euroopan työllisyysstrategia (alueelliset työllisyyssopimukset, paikalliset työllisyyssuunnitelmat, raja-alueiden työllisyyssopimukset) ja sosiaalidialogin kehittäminen neuvostojen välittäjän roolin avulla. Lisäksi erityisesti Keski- ja Itä-Euroopan hakijamaiden raja-alueilla on Euroopan unionin tulevan laajentumisen alla ja sen valmistelemiseksi käynnistetty useita hankkeita, jotka ovat lujittaneet raja-alueiden ay-yhteistyötä sosiaalisten etujen ja palkkojen polkemisen välttämiseksi. Alueiden väliset neuvostot ovat tärkeitä foorumeita EAY:n toimintalinjan levittämisessä, ja niiden toimintaa on vauhditettava edelleen tulevaisuudessa. 21. Eurooppalaisten yritysneuvostojen toiminta on viime vuosina kehittynyt edelleen. Nämä elimet ovat paljon muutakin kuin tärkeä väline, jonka kautta saadaan tietoa monikansallisten yritysten johdolta ja tulla siellä kuulluksi. Viime vuosina on saatu lukuisia esimerkkejä siitä, että kiistatilanteissa neuvostot pystyvät järjestämään tehokasta rajat ylittävää solidaarisuustoimintaa, jonka avulla yritysjohdon yksipuolisesti tekemiä ratkaisuja on voitu kyseenalaistaa ja pakottaa vastapuoli ottamaan huomioon myös työntekijöiden edut. Myös eurooppalaisten yritysneuvostojen työn vahvistaminen tulevaisuudessa edellyttää ehdottomasti sitä, että tulevaan
perustuslailliseen sopimukseen kirjataan sitova ja virallinen oikeus monikansalliseen ay-toimintaan. 22. EAY:n ja eurooppalaisten ammattisihteeristöjen sopimustoiminnan koordinointikehyksen sisällä on kehitelty useita alueellisia ja toimialakohtaisia raja-alueyhteistyön muotoja. Säännöllinen sopiminen palkkoja ja työehtoja koskevista sopimustavoitteista ja näiden tavoitteiden koordinointi on tärkeä askel kohti sellaista palkkapolitiikkaa, jolla torjutaan solidaarisuuden hengessä sitä vaaraa, että ajaudutaan kilpailuun joka johtaa palkkojen alenemiseen. f. Työmarkkinasuhteiden vahvistaminen hakijamaissa 23. Sosiaalidialogin vahvistaminen Keski- ja Itä-Euroopan hakijamaissa on yhdistyneessä Euroopassa elintärkeää. EAY on UNICEn ja CEEPin kanssa sillä kannalla, että komission on annettava enemmän tukea hakijamaiden työmarkkinaosapuolille ja pyrittävä vaikuttamaan myönteisesti alueen hallituksiin. Myös työnantajia kehotetaan hoitamaan velvollisuutensa suhteessa uusiin jäsenvaltioihin. EAY ja eurooppalaiset ammattisihteeristöt ovat ponnistelleet ankarasti ja saaneet lähes Keski- ja itä-euroopan hakijamaiden ammatilliset keskusjärjestöt jäsenjärjestöineen liittymään jäseniksi. Tämä on sekä vahvistanut ay-liikkeen ääntä Euroopan unionissa että edistänyt osaltaan ay-liikkeen eloonjäämistä ja uudistumista siirtymävaiheen maissa. Ay-liike on ponnistellut sekä kahdenvälisesti että monenkeskisesti ja tehnyt monenlaista yhteistyötä sen hyväksi, että ay-liikkeen kyky toimia edustavana, demokraattisena ja riippumattomana työntekijöiden etujen puolustajana sekä tehokkaana työmarkkinaosapuolena kohensi. 24. Palkka- ja tuloerot jyrkentyvät yhdistyneessä Euroopassa dramaattisesti. Torjuakseen tehokkaasti uhkaavaa palkkojen ja työehtojen polkemista ammattiliitot tarvitsevat tukea toimivien sektorikohtaisten sopimusneuvottelujärjestelmien suunnittelussa ja kehittämisessä. Tässä työssä ne tarvitsevat konkreettista tukea myös vanhojen jäsenmaiden ammattiliitoilta. Asia voi tulla selkeimmin esille monikansallisissa yrityksissä, edellyttäen että houkutukset yrityssyndikalismiin kyetään torjumaan. Hakijamaiden ay-liike on saatava tiiviisti mukaan sopimustoiminnan eurooppalaiseen koordinointiin. 25. Sellaisten yritysten määrä, joilta edellytetään eurooppalaisen yritysneuvoston perustamista, kasvaa yhdistyneessä Euroopassa edelleen. Monikansallisten yritysten hakijamaissa sijaitsevien tuotantolaitosten työntekijäedustajat ovat jo nyt mukana olemassa olevissa eurooppalaisissa yritysneuvostoissa. Vastaisuudessa on pidettävä huoli siitä, että eurooppalaisia yritysneuvostoja perustettaessa otetaan huomioon kaikki hakijamaissa sijaitsevat tuotantolaitokset.
26. Alueiden väliset ay-neuvosto ovat viime vuosina tehneet rajaalueilla tärkeää työtä ay-toiminnan kehittämiseksi ja tukemiseksi. Näin etenkin alueellisessa rakenne- ja työllisyyspolitiikassa, mutta myös raja-alueyhteistyössä työehtojen ja palkkojen polkemista vastaan. Lisäksi neuvostot ovat tärkeitä toimijoita pyrkimyksissä varmistaa henkilöiden turvallinen vapaa liikkuvuus raja-alueilla. Tätä työtä on syytä jatkaa ja kehittää edelleen järjestelmällisen kokemusten vaihdon pohjalta.