Teksti on otettu syksyllä 2010 julkaistusta Granlundin 50-vuotishistoriikista Insinööritoimisto Olof Granlund Oy suomalaista talotekniikan suunnittelua ja konsultointia vuodesta 1960 Osa 6: Kehitystoiminnan vaiheet Insinööritoimisto Olof Granlund Oy Teksti: Reijo Hänninen, Markku Jokela, Harri Aavaharju Tämän osan kuvien lähteet ja valokuvaajat: Granlund 96, 97, 101, 104, 105, 108, 109, 111, 112, 115, 116, 117 APEC 98 Arto Kiviniemi 100, 106, 114, 119, 120 Suvi Kiviniemi 112 CIFE 113 InPro 118 UCLA 118
Kehitystoiminnan vaiheet Tietotekniikka kehitystoiminnan taustalla Granlundin kehitystoiminnan historia liittyy läheisesti tietotekniikan kehityshistoriaan. Yrityksen alkuaikoina 1960-luvulla tietotekniikka oli vielä lähes tuntematon asia suunnittelutoiminnassa, vaikka sitä hyödynnettiin jo useilla elinkeinoelämän aloilla. Suunnittelu oli tällöin perinteistä insinöörityötä laskutikkujen ja piirustuslautojen parissa. Teknillisessä korkeakoulussa ATK-opetus alkoi 1960-luvun puolivälissä ja LVI-koulutukseenkin sisältyi pian jo pakollisena lyhyt ATK-peruskurssi. Tietojenkäsittelyä saattoi kuitenkin jo opiskella vapaaehtoisena aineena ja syventyä esimerkiksi ohjelmointiin. Tietokoneet olivat vielä suurkoneita ja sijaitsivat erillisissä laskentakeskuksissa. 1970-luvun alussa tietotekniikan kehitys alkoi jo vauhdittua, mutta käänne tapahtui vasta 1980-luvulla, kun henkilökohtaiset tietokoneet tulivat markkinoille. Granlundille ensimmäinen pöytätietokone, viiden megatavun kiintolevyllä varustettu Metric 85, ostettiin vuonna 1980. Seuraavana vuonna julkistettiin IBM PC ja pian sellainen saatiin myös Lassilan toimistolle. Koneet palvelivat lähinnä kehitystoimintaa ja teknistä laskentaa. Ensimmäinen CAD-järjestelmä minikoneineen ja työasemineen hankittiin vuonna 1985 ja samoihin aikoihin tuli käyttöön myös taloushallintoon minikonesovellus. ATK-verkkoon siirryttiin suunnittelussa 1990-luvun alkuvuosina yrityksen muutettua Malmille. Taloushallinnossa se tapahtui jo hieman aikaisemmin. Varsinainen tietotekniikan läpimurto suunnittelutoiminnassa oli 1990-luvun alussa, kun henkilökohtaisten tietokoneiden hinnat romahtivat ja ohjelmistot alkoivat kehittyä. Windows otettiin käyttöön vuonna 1995, joka oli myös Internetin läpimurtovuosi. 1990-luvun alussa henkilökohtaisten tietokoneiden suorituskyky oli vielä vaatimaton ja ohjelmistot kömpelöitä, mutta niiden avulla oli jo mahdollista tehdä suunnittelun ja ylläpidon sovelluksia. Tästä alkoi myös uusi vaihe Granlundin kehitystoiminnassa. 2000-luvulla tietotekniikan kehitys on edennyt nopein askelin ja luonut mahdollisuuksia myös yrityksen oman kehitystyön laajentumiselle ja kokonaan uusien liiketoimintojen kehittämiselle. Samalla se on muuttanut arkipäiväisen työn luonnetta melkoisesti niistä ajoista, jolloin tietotekniikka oli vielä tuntematonta. ATK-ohjelmat tulevat Granlund Oksaselle Yritys alkoi 1960-luvun lopulla vakavasti miettiä uusia menetelmiä toistuvien rutiinitöiden suorittamiseksi nopeammin ja vähemmällä vaivalla. Standardisoinnin myötä erilaisten laskentatöiden määrä oli kasvussa ja ATK-ohjelmilla voitaisiin samalla parantaa laskentatarkkuutta sekä laskea tehtäviä, jotka olisivat liian vaivalloisia käsin laskettaviksi. Granlund Oksanen oli liittynyt osakkaaksi vuonna 1966 perustettuun Tekninen laskenta Oy:öön (TEKLA), joka oli tuolloin neuvottelevien insinööritoimistojen yhteinen tietokonepalveluyhtiö. ATK-kehityksestä vastaavaksi henkilöksi palkattiin vuonna 1969 DI Matti Häkkilä. Muutamassa vuodessa Granlund Oksanen oli hankkinut oikeudet käyttää Svenska Fläktfabrikenin kehittämiä sisälämpötila- ja Kehittäminen yrityksen menetstyksen tukipilari 95
Reikäkortti - 1970-luvun käyttöliittymä Postikortin kokoisissa reikäkorteissa oli tavallisimmin 12 allekkaista riviä ja 80 saraketta eli kaikkiaan 12 x 80 = 960 sellaista kohtaa, johon voitiin lävistää reikä. Allekkaisia rivejä merkittiin kirjaimella X ja Y sekä numeroilla 0-9. Jokainen sarake vastasi yhtä merkkiä reikäkortille tallennetussa merkkijonossa. jäähdytystarvelaskentaohjelmia LK 012 ja LK 015. Vuoden 1971 lopulla yhtiöllä oli käytössään jo seuraavat ATK-ohjelmat, joista 6 viimeksi mainittua olivat yhtiön itsensä kehittämiä: huoneen sisälämpötilan laskenta huoneen jäähdytystarpeen laskenta 2-putki suutinkonvektorilaitos 4-putki suutinkonvektorilaitos pyöreiden ilmastointikanavien mitoitus kitkahäviöiden laskenta mielivaltaiselle put kikoolle ja virtaavalle aineelle 1-putkijärjestelmän patterien mitoitus savupiipun mitoitus junan mäntävaikutuksen aiheuttama virtausnopeus metroasemien sisälämpötila. Kahta viimeistä ohjelmaa tarvittiin Helsingin metron suunnittelussa, joka oli tuolloin käynnistynyt. Metron suunnittelusta on myöhemmin erillinen kappale. Reikäkortit 1970 luvun tietotekniikkaa 1970-luvulla tietokoneiden käyttö oli toisenlaista kuin mihin nykyihmiset ovat tottuneet. Lähtötietojen syöttö ja tallennus tapahtuivat reikäkorttien avulla 1980-luvulle saakka, jolloin magneettiset tallennusvälineet, kuten nauhat ja levykkeet, syrjäyttivät ne. Yhteistyö TEKLA:n kanssa sujui niin, että laskentaa varten lähtötiedot kirjoitettiin ensin määrämuotoisille täyttökaavakkeille ja siirrettiin niistä reikäkorteille. Tämä tapahtui toimistossamme. Reikäkortit vietiin sitten Lauttasaareen TEKLA:n tiloihin. Siellä oli reikäkortinlukija, joka pystyi käsittelemään 140 korttia minuutissa sekä ohjausyksikkö näppäimistöineen ja kuvaputkinäyttöineen. TEKLA oli tehnyt 1970-luvun alussa sopimuksen ruotsalaisen atk-yrityksen CDC:n kanssa ja saanut oikeuden käyttää laskentapalveluihin Tukholmassa sijaitsevaa CDC6600-supertietokonetta. Siihen tai sen käyttöhenkilökuntaan oltiin yhteydessä ohjausyksikön avulla. Linja Helsingistä Tukholmaan pidettiin auki oman puhelimen avulla. Keskuskoneen yhteys toimi ympäri vuorokauden lukuun ottamatta kahden tunnin huoltoaikaa. Keskuskoneella lasketut tulokset tulostettiin rivikirjoittimelle, jonka kirjoitusnopeus oli 180 riviä minuutissa. Käytännössä oli kuitenkin tavallista, että koneella oli yhtäaikaisesti monia käyttäjiä, jolloin Helsingissä ajettu ohjelma joutui jonotuslistalle. Ajon etenemistä voitiin seurata kuvaputken ruudulla. Edellä olevasta kuvauksesta varmasti ymmärtää, että esimerkiksi muutaman huonetilan jäähdytystarpeen laskemiseen matka- ja odotusaikoineen kului koko päivä. Laskenta koostui reikäkorttien täyttämisestä ja syöttämisestä, tulosten analysoimisesta ja muuttamisesta graafisiksi 96 Insinööritoimisto Olof Granlund Oy
Työskentelyä ATK:n avulla 1980-luvun lopulla. LVI-teekkarit soveltuivat erinomaisesti 1970-luvun laskentatyöhön. He pystyivät myös hyödyntämään saamaansa uutta tietoa opinnäytetöissään. Esimerkiksi Reijo Hännisen huoneolosuhteiden simulointiin liittyvässä diplomityössä reikäkortit tulivat varsin tutuiksi. Kaiken kaikkiaan on todettava, että tietotekniikan pioneeriajat osoittivat yritysjohdon kaukonäköisyyden, mikä johti 1990-luvulla ammattimaisen ohjelmistokehitystoiminnan käynnistymiseen ja uusien liiketoimintojen syntymiseen. Ohjelmistokehitys käynnistyy 1970-luvulla Tilan jäähdytystarvelaskentaohjelman LK 012 lähtötietojen syöttölomake vuodelta 1972. esityksiksi, jotka voitiin toimittaa projektin suunnittelijoille ja asiakkaille. Pahimmassa tapauksessa tuloksia analysoitaessa havaittiin virhe reikäkortin lähtötiedoissa, ja seuraavana päivänä käytiin tekemässä korjaavat ajot. Tehtävään, joka voidaan laskea nykyisellä RIUSKA-ohjelmalla parissa sekunnissa, saattoi siis mennä jopa kaksi päivää! Suunnittelupalkkioiden täytyi tuolloin olla riittäviä! Granlundin oma ohjelmakehitys pääsi vauhtiin 1970-luvun alussa. Vuonna 1972 otettiin käyttöön GOLVI 10-ohjelma lämmitysverkostojen laskemisen. Se optimoi putkikoot ottamalla huomioon jopa putkistojen lämpöhäviöt ja laski mm. venttiilien säätöarvot. Seuraavana vuonna valmistui GOLVI 20 vesijohtojen mitoitukseen ja GOLVI 30 energiankulutuksen laskentaan. Kun laskentatyökaluja ruvettiin hyödyntämään suunnittelussa, tuloksena oli putkikokojen pienentyminen ja siten säästöjä rakentamiskustannuksissa. Mitoitus ei kuitenkaan ottanut huomioon asentajan työtä, joka ei aina mene teorian mukaisesti. Hitsisaumoihin saattoi jäädä ylimääräistä vastusta, jolloin verkostojen painehäviöt kasvoivat ja Kehittäminen yrityksen menetstyksen tukipilari 97
aiheuttivat toisinaan ongelmia laitoksen toiminnassa. Kokemuksista opittiin, että tietotekniikka ei voi täysin korvata insinöörin ammattitaitoa. Edellä kerrotuista työkaluista luovuttiin vähitellen, mutta ne loivat pohjaa 1980-luvun kaupallisille mitoitusohjelmille ja edelleen 1990-luvun 3D-mallinnusohjelmille, esimerkiksi Progman Oy:n MagiCAD:lle. ATK-toiminnan ja ohjelmistokehityksen myötä Granlund haki jo tuolloin kansainvälisiä kontakteja. Vuonna 1973 yritys hyväksyttiin yritysjäseneksi Daytonissa Ohiossa sijaitsevaan APECjärjestöön 1. Tuohon aikaan sillä oli jäseniä vähän yli 100, joista kahdeksan yhteensä seitsemästä Euroopan maasta. APEC (Associated Professional Engineering Consultants) jäsenyyden kunniakirja vuodelta 1973. Olosuhde- ja energiasimulointityökalu GOHASP Lokakuussa 1974 Olof Granlund teki kauaskantoisen ratkaisun päättäessään hankkia Japanista HASP-nimisen simulointiohjelman. Siihen kehitettiin toimistossamme meitä palveleva käyttöliittymä ja työkalu sai nimekseen GOHASP. HASPin lisenssioikeuksien hankkiminen edellytti ilmeisesti liittymistä Japanin Rakennusinsinöörien yhdistyksen jäseneksi, koska sellainen todistus on yrityksessä vieläkin olemassa. Toisen energiakriisin aikoihin vuonna 1978 79 yritys oli valmis tuomaan markkinoille uuden liikeidean Rakennuksen energia-analyysit. Niiden laatimisessa GOHASP näytteli tärkeää osaa, koska sen avulla voitiin laskea rakennusten energian tavoitekulutus. Energia-analyysin periaatteet 1980-luvun alussa olivat seuraavat: rakennukselle lasketaan nykyisen käyttö - periaatteen mukainen kuukausittainen lämpöenergian kulutus rakennuksen energiatalous selvitetään mittauksin ja haastatteluin paikan päällä ja Japanin Rakennusinsinööriyhdistyksen jäsenyyden kunniakirja vuodelta 1974. esitetään parannusehdotukset energiankulutuksen minimoimiseksi mikäli esitykseen sisältyy investointeja vaativia muutoksia, näiden kannattavuus lasketaan toteutettavien muutosten perusteella lasketaan energiankulutuksen tavoitekäyrä kiinteistön energiankulutusta tarkkaillaan yhdessä asiakkaan kanssa kuukausiraporttien avulla, jolloin pienetkin toimintahäiriöt havaitaan helposti ja varmasti. GOHASP palveli lähes 20 vuotta suunnitteluprojekteissa ja sen käyttö loppui 1996, kun RIUS- KA-ohjelma otettiin käyttöön. 1 APEC, Automated Procedures for Engineering Consultants Inc. 98 Insinööritoimisto Olof Granlund Oy
Kehittämiselle suuntaviivat Suomessa 1980-luvulla Tekes Tekes aloitti toimintansa 1983. Elinkeinoelämän vaikutus sen perustamiseen oli suuri. Taustalla oli huoli, että Suomella ei ole muuta mahdollisuutta selviytyä kiristyvästä kansainvälisestä kilpailusta kuin rakentaa tulevaisuutensa osaamisen varaan. T&K-toiminnan keskeinen merkitys ymmärrettiin, samoin julkisten kannusteiden tarve yritysten oman panostuksen tukena. Tekesin perustamisen yhteydessä käytiin vilkasta keskustelua, kuuluuko rakennusala ollenkaan tuettavan toiminnan piiriin. Tukea ruvettiin kuitenkin myöntämään, mutta vaatimattomasti. Tekesillä oli siihen aikaan varoja vain noin kymmenesosa nykyisestä tasosta ja rakennusalan osuus siitäkin pieni. Jo silloin Tekes puhui rakennusalan oman kehityspanoksen lisäämisen tärkeydestä. Kuvaavaa rakennusalalle on, että vuonna 2010 asia on edelleenkin ajankohtainen. Veli-Pekka Saarnivaara tuli Tekesiin 1987 rakennusteknologiajaosten apulaisjohtajaksi. Jaostossa oli tällöin vain kolme henkilöä. Rakentamisen tietotekniikan kehittämiseen panostettiin kuitenkin jo voimakkaasti. Laaja kansallinen Ratas-hanke (1986 95) oli käynnistynyt edellisenä vuonna. Saarnivaara alkoi hahmottaa rakennusalan kehittämisen suuntaviivoista kokonaisuutta. Otsikoksi muotoutui Asiakaslähtöinen teollinen rakentaminen. Lähtökohdaksi tulivat käyttäjien tarpeet ja teknologian mahdollisuudet. Osatekijöitä olivat tuoteosakauppa, avoin suunnitteluja rakentamisjärjestelmä, laatuvaatimussystematiikka, logistiikka, tietotekniikan integrointi ja tuotannon joustava systematiikka. Talotekniikan merkitys kasvaa 1990-luvulla Talotekniikka tuli kehittämisen kohteeksi vasta 1990-luvun alussa. Tekesin tukipolitiikassa viennin edistäminen oli asetettu keskeiselle sijalle. Talotekniikan merkitys alkoi korostua, kun ryhdyttiin pohtimaan, millä rakentamisen osa-alueella olisi potentiaalia kansainvälistyä nopeimmin. Vasta sen jälkeen nousivat esille asiat, joita talotekniikan avulla voitaisiin saada aikaan eli sisäilmasto, energian säästö jne. Teollisen rakentamisen kehittämisessä pyrittiin löytämään malli, jossa yritykset voisivat erottautua omilla tuotteillaan. Talotekniikan roolia pidettiin tärkeänä, koska sen avulla oli mahdollista luoda rakennuksiin niiltä vaadittavia laadullisia ominaisuuksia. Näistä ajatuksista syntyi myöhemmin mm. Vera-teknologiaohjelma. Panostusta rakentamisen tietotekniikkaan Rakentamisen tietotekniikan kehittämisessä kompasteltiin 1990-luvun alkupuolella. Vaikka tietotekniikkaan investoitiin paljon ja kehittämisen perusajatukset olivat hyvät, sitä tehtiin kansalliselta pohjalta ymmärtämättä kansainvälistymisen merkitystä. Jälkikäteen voidaan myös nähdä, että kehittämisen tavoitteet olivat vielä silloin vuosia edellä aikaansa. Kansallinen kehitys loi kuitenkin perustaa Suomen osallistumiselle kansainväliseen yhteistyöhön ja antoi osaamisellemme laajasti tunnettuutta. Kun kansainvälistymisen välttämättömyys tiedostettiin, yritettiin aluksi integroitua eurooppalaiseen standardisointiin. Se todettiin kuitenkin pian aivan liian raskaaksi malliksi. Rakentamisen tietotekniikan kehitys alkoi vähitellen kansainvälistyä vuoden 1995 jälkeen, kun IAI (International Alliance for Interoperability) perustettiin ja se ryhtyi kehittämään avointa tiedonsiirtostandardia (IFC, Industry Foundation Classes). Talotekniikan ja erityisesti LVI-tekniikan kehittämisessä merkittävin Tekes-hanke 1990-luvun alkupuolella oli LVI-Ratas (1992-95). Se oli perusta Progman Oy:n tietomallipohjaisten talotekniikan CAD-sovellusten (Elvis ja myöhemmin MagiCAD) kehittämiselle ja noin kymmenen suomalaisen LVI-alan yrityksen tuotetietojen siirtämiselle digitaaliseen muotoon. Saavutus oli kansainvälisestikin merkittävä. Kehittäminen yrityksen menetstyksen tukipilari 99
Tekes kumppaniksi Kehittämisessä alkoi uusi vaihe, kun Olof Granlund luopui yrityksestä 1989 ja yrityksen tuore johto teki strategisen päätöksen liiketoiminnan laajentamisesta perinteisestä insinööritoimistosta monipuoliseksi talotekniikan konsulttiyritykseksi, joka tarjoaa palveluita kiinteistön elinkaaren kaikkiin vaiheisiin. Samalla haluttiin panostaa voimakkaasti kansainvälistymiseen, kehitystoimintaan ja tietotekniikan hyödyntämiseen. Granlund lähti mukaan kansallisiin kehityshankkeisiin 1990-luvun alussa. Ne liittyivät mm. rakennusten energianhallintaan ja suunnittelumetodiikkaan. Rahoituksesta vastasi aluksi kauppa- ja teollisuusministeriö (Raket-ohjelma), mutta 1990-luvun alussa myös energiaan liittyvät tutkimusohjelmat siirrettiin Tekesiin. Sen tehtäväkenttää laajennettiin 1990-luvun laman vuosina tukemaan tutkimuslaitosten ja yliopistojen lisäksi yrityksiä niiden tuotekehityksessä, verkostoitumisessa ja kansainvälistymisessä. Tästä alkoi yrityksen pitkäaikainen kumppanuus Tekesin kanssa. Yhteistyö tiivistyi 1990-luvun puolivälissä, jolloin Tekesin tuki rakennusalalle kasvoi merkittävästi. Tiedostettiin, että rakennusalan kehitys oli jäänyt jälkeen selvästi muusta teollisuudesta. Pääansio rakennusalan huomioimisesta kuuluu epäilemättä Veli- Pekka Saarnivaaralle, silloiselle rakennusteknologian yksikön päällikölle ja vuodesta 2000 Tekesin pääjohtajalle. Vuosien varrella Granlundilla on ollut Tekesin kanssa lukuisia kehityshankkeita, sekä omia että yhdessä muiden yritysten kanssa. Pääsääntöisesti Tekes-projektit ovat olleet kansainvälisiä. Granlund on osallistunut myös mm. Tekesin järjestämiin seminaareihin ja teknologiaohjelmien johtoryhmiin. Niistä merkittävin on ollut VERA (Verkottunut rakentaminen, 1997 2002), jonka johtoryhmän jäsen Reijo Hänninen oli. Sen johto ryhmästä voidaan poimia useita Granlundin pitkäaikaisia yhteistyökumppaneita, kuten DI Reijo Kangas, Tekes Reijo Kangas (Tekes), TkT Arto Kiviniemi (silloin VTT) ja TkT Jarmo Laitinen (silloin YIT). Kotimaisista kumppaneista voidaan mainita erityisesti Halton Oy, Senaatti-kiinteistöt, YIT, Nokia ja Tapiola Kiinteistöt. Verkostoituminen on luonut mahdollisuuksia kehittää yhteisiä toimintamalleja alan johtavien toimijoiden kesken. Vaikka yhteistyö Tekesin kanssa on ollut tiivistä, Granlund on rahoittanut kehitystoimintansa alusta lähtien pääosin omalla tulorahoituksellaan. Tekesin rahoitustuki pieneni tasaisesti 2000-luvulla, koska sen politiikkana on auttaa yrityksiä alkuun kehityksessään ja vähentää tukea kun niiden omat siivet alkavat kantaa. Granlundin kehitystoiminnassa EU-projektit ovat sittemmin osittain korvanneet pienentynyttä Tekes-rahoitusta. Oma kehitysosasto syntyy 1990-luvun alussa Suomen talouden huonot ajat koettelivat myös Granlundia, mutta päinvastoin kuin monissa muissa yrityksissä, toimintojen ja palvelujen kehittäminen nähtiin mahdollisuutena parantaa kilpailukykyä lamasta selviytymiseksi. Se osoittautuikin viisaaksi päätökseksi jo muutaman vuoden kuluttua. Vuosien 1990 1992 välisenä aikana tehdyt ratkaisut ja ideat saivat uusia 100 Insinööritoimisto Olof Granlund Oy
Taiteilija Pekka Hesannon näkemyksen itsestään saivat 60-vuotispäivälahjaksi Tom L. Sundman, Markku Jokela ja Bo Söderholm 18.4.2006. ulottuvuuksia ja kehitystoiminta organisoitiin TKosastoksi 1990-luvun alussa. Muutaman henkilön kehitysryhmästä tuli 2000-luvulla yli 20 henkilön kehitysyksikkö ja ohjelmistotalo. Seuraavassa esitellään muutamia avainhenkilöitä, joilla on ollut pitkäaikainen panos kehitystoiminnassa. Perustettua TK-osastoa ryhtyi vetämään DI Markku Jokela, joka siirtyi Granlundille Ekonon ja Huberin vuosien jälkeen 1983. Hänellä oli kokemusta LVI-suunnittelijana, ulkomaan urakointikohteissa ja Granlundilla monia vuosia LVIsuunnitteluprojektien vetäjänä, mm. pääkonttori- ja atk-keskuskohteissa. Harrastuksesta alkanut kehittäminen muuttui kuitenkin vähitellen päätyöksi. Markku Jokela jäi eläkkeelle osastonjohtajan tehtävästä vuonna 2008. DI Tuomas Laine tuli Granlundille teekkarina 1986 ja kehittyi vähitellen kansainvälisestikin arvostetuksi energia-asiantuntijaksi. Hän otti vastatakseen ryhmäpäällikkönä suunnittelu- ja laskentaohjelmistojen kehityksen ja on osallistunut vuosien varrella lukuisiin Tekes- ja EU-projekteihin. TkT Arto Kiviniemen lyhyen kauden jälkeen Tuomas Laine siirtyi TK-osaston johtoon kesällä 2010. Ohjelmistokehityksestä vastasi vuoteen 1998 saakka DI Eino Kukkonen, jonka jälkeen tehtävä siirtyi DI Kenneth Lassilalle. Hän sai vastuulleen RYHTI-ohjelmistokehityksen, jonka mielenkiintoisen haasteinen maailma on vienyt miehen mennessään. Menestystuotteen taustalta löytyy Kennethin lisäksi yli kymmenen henkilön oma kehitysryhmä. DI Antti Karola tuli Granlundille TKK:lta 1997 ja on vastannut vuodesta 1999 yrityksen toisen lippulaivan RIUSKAn ohjelmistokehityksestä. Insinööri Timo Gröhn kehitti 1990-luvun alkupuolella Granlundin sähkösuunnitteluohjelmia, mutta tehtävä laajeni vähitellen koko tietokantapohjaisen suunnittelu- ja projektinhallintaohjelmiston sekä ROOMEX -ohjelman kehitysvastuuseen. Timolle ovat tulleet tutuiksi myös mitä erilaisimpien tietokantaongelmien selvittäminen ja kadonneiden projektitietojen pelastaminen. Insinööri Hannu Lahtela on mm. SMOG-mallinnusohjelman isä ja osallistunut aktiivisesti kansainväliseen IFC-kehitystyöhön. Hannu siirtyi päivätöihin Vaisalan palvelukseen vuonna 2002, mutta hän toimii edelleen Granlundin IFC-asiantuntijana ja tiedonsiirron välitysohjelma BSPro:n kehittäjänä. TkT Piia Sormunen tuli Granlundille 2002 energiakonsultiksi. Piian vastuualuetta olivat vaativat konsultointi- ja erikoislaskentapalvelut. Vuonna 2010 Piia ryhtyi vetämään Granlundin uutta energia ja ympäristö -osastoa. Tietokantapohjainen suunnittelujärjestelmä 1980-luvun lopulla henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarjolla olleista ohjelmista Granlundin kannalta tärkeimmät olivat DOS-pohjaiset Lotus 1-2-3-taulukkolaskentaohjelma ja dbase-tietokantaohjelma. Nykymittapuun mukaan ne olivat kömpelöitä ja suorituskyvyltään vaatimattomia, mutta mahdollistivat jo suunnittelun ja ylläpidon sovellusten kehittämisen. 1990-luvun vaihteessa syntyi ajatus siirtää tekstimuotoisten LVI-laiteluetteloiden tiedot tieto- Kehittäminen yrityksen menetstyksen tukipilari 101
kantaan. Tietokannassa tekniset tiedot olisivat keskitetysti yhdessä paikassa, helposti päivitettävissä ja hyödynnettävissä eri tarkoituksiin. Ideasta kehittyi työkalu, jota ryhdyttiin kutsumaan Suunnittelumoduuliksi, ehkä parempien nimiehdotusten puutteessa. Ohjelmaan kehitettiin eri tarkoituksia palvelevia suunnittelutulosteita, työmaan tarkastuslistoja jne. Putkiurakoitsijoille voitiin tulostaa esimerkiksi pumppuluetteloita ja sähköurakoitsijalle LVIsähkölaiteluetteloita. Samalla ryhdyttiin uudistamaan koko suunnitteludokumentointia, kehitettiin uusi laitekoodausjärjestelmä, luotiin tietokantakirjastoja jne. Kehitystyö oli varsin mittava. Suunnittelutietokanta otettiin käyttöön myös sähkösuunnittelussa ja käynnistettiin kehitystyö yhteisen TATE-tietokannan kehittämiseksi. Näin syntyi käsite Granlundin tietokantapohjainen suunnittelu. Suunnittelumoduulit ovat vielä 2000-luvullakin yrityksen taloteknisen suunnittelujärjestelmän perustyökaluja. Vuosien jälkeen voidaan todeta, että työ on palvellut myös koko talotekniikka-alan kehitystä, sillä monet Granlundin käsitteet ja tulosteet ovat levinneet alan yleiseen käyttöön. Suunnittelijoille uusien asioiden omaksuminen aiheutti aluksi kouluttautumistarpeita ja päänsärkyäkin, mutta pian sitä alkoi lievittää asiakkailta ja urakoitsijoilta saatu positiivinen palaute selkeistä ja laadukkaista suunnitteluasiakirjoista. Alkuvaiheessa myös kehittäjät saivat silloin tällöin käytännön tuntumaa, mitä hektisessä projektityössä tarkoittaa, jos työkalut eivät toimi niin kuin niiden pitäisi. Vähitellen kuitenkin opittiin systemaattinen ja vaihe vaiheelta etenevä tapa tehdä ohjelmia yhteistyössä loppukäyttäjien kanssa. Sisäistettiin myös, että kiireisille projektintekijöille ei voi julkistaa kovin usein uusia ohjelmaversioita, kun entisiäkään ei ole vielä osata käyttää. Ylläpidon hallintaohjelmisto RYHTI Kehittämisessä on tyypillistä, että uusi oivallus johtaa helposti seuraavaan. Niin kävi myös, kun suunnittelutietokanta oli otettu käyttöön. Havaittiin, että samaa tietokantaa voitaisiin hyödyntää myös ylläpidossa, koska pääosa ylläpidon teknisistä perustiedoista saadaan suunnittelusta. Työkalun nimeksi tuli aluksi KYHO. Se oli ensin Excelpohjainen, mutta siirrettiin pian tietokantaympäristöön. Muutaman kehitysvaiheen ohjelmalle annettiin nimikilpailun pohjalta nimeksi RYHTI. 2 Tietokantalinkki suunnittelusta ylläpitoon oli uutta ja sitä ryhdyttiin aktiivisesti esittelemään ja markkinoimaan asiakkaille. Syntyi käsite Granlundin elinkaarimalli. Näin käynnistyi kiinteistön ylläpidon hallinnan ohjelmistomme kehitys. Pienestä alusta kasvoi vuosien kuluessa Granlundille merkittävää kiinteistönpidon liiketoimintaa. RYHTI-ohjelmiston ja liiketoiminnan kehityksestä kerrotaan lisää RYHTI-kohdassa. Keski-Eurooppaan 1990-luvulla Granlundin historian yleisessä kuvauksessa on kerrottu, että yritys pyrki 1990-luvun alussa voimakkaasti kansainvälistymään. Erityisesti RYHTIohjelmistolla arvioitiin olevan mm. Keski-Euroopassa markkinoita ja yhteistyömahdollisuuksia. Markkinointiponnistelut käynnistyivät ja monien vaiheiden jälkeen löytyi Saksasta yhteistyökumppani, joka kiinnostui RYHTI-ohjelmiston jatkokehityksestä ja markkinoinnista. Yritys oli ROM Rudolf Otto Meyer GmbH & Co, Saksan suurin LVI-urakoitsija ja huoltoliike. Se halusi laajentaa ja kehittää ylläpidon huolto- ja korjauspalvelujaan ja saada siten lisäarvoa ydinliiketoimintaansa urakointiin. Siis hieman sama ajatus kuin Granlundilla oli talotekniikan suun- 2 RYHTI, Rakennusten ylläpidon ja huollon tekninen isännöinti 102 Insinööritoimisto Olof Granlund Oy
Saksalaisen ja suomalaisen yrityskulttuurin kohtaaminen Yhteistyö ROM:in kanssa sujui kaikin puolin hyvässä ja rakentavassa hengessä. Saimme tuntumaa kansainväliseen toimintaan ja kasvoimme ohjelmistokehittäjänä. Sen ohessa tutustuimme saksalaisen ja suomalaisen yrityskulttuurin välisiin eroihin. Granlundin henkeen on aina kuulunut välitön ja avoin yhteydenpito läpi koko organisaation. Myös toimitusjohtajan ovi on ollut auki jokaiselle granlundilaiselle. Kesti hetken aikaa totuttautua siihen, että Saksassa läheisetkin työtoverit teitittelevät toisiaan ja että herra tohtorin puheille ei noin vain astella ohi virallisen organisaation. Silloinen pääohjelmistokehittäjämme Eino Kukkonen oli syystäkin hyvin ylpeä, kun hän työn edetessä, ja vieläpä ainoana Granlundin edustajana, teki sinunkaupat saksalaisen yhteyshenkilömme kanssa. Einosta tuli sen jälkeen Aino. ROM -yhteistyössä saimme myös kaupan päälle kumppanimme ystävällisellä opastuksella, ja joskus hieman toverillisemminkin, käytännön oppia siitä, mitä saksalaisen mittapuun mukaan ohjelmistokehityksessä tarkoitetaan systemaattisuudella. Saksalainen pikkutarkkuus oli meille aluksi aika vierasta, mutta aikaa myöten se toi lisää ammattimaisuutta myös omaan ohjelmistokehitykseemme.. nittelun ja ylläpidon konsultoinnin kehittämisessä toisiaan tukevina palveluina. ROM:n kanssa solmittiin RYHTI-ohjelmistoa koskeva monivuotinen jatkokehitys- ja lisenssisopimus 1994. Se päättyi vuonna 1999, kun yli 100 vuotta vanha perheyritys myytiin hollantilaiselle Imtechille. ROM-yhteistyö oli erittäin tärkeä vaihe RYHTI-ohjelmiston tuotteistamisessa kansainvälisille markkinoille. USA houkutteleva markkina-alue USA on ollut vuosikymmenien ajan markkinajohtaja monien talotekniikan järjestelmien ja tuotteiden, kuten ilmastoinnin jäähdytyksen ja rakennusautomaation sekä erilaisten rakennusten ja talotekniikan hallintaan liittyvien ohjelmistosovellusten kehittäjänä. Suunnittelun tietotekniikan kehitys USA:ssa oli kovassa vauhdissa jo 1980-luvulla, mutta 1990-luvun ensimmäiset vuodet olivat erityisen tärkeitä. Kahdella maailmanlaajuisiksi kasvaneella ATKyrityksellä oli keskeinen merkitys nykyaikaiseen suunnittelutyöhön. Toinen niistä on Microsoft, joka lanseerasi Windows-järjestelmän ja toinen Auto desk, joka toi markkinoille AutoCADohjelmiston. Kun samanaikaisesti prosessorien tehot kasvoivat ja laitteiden hinnat halpenivat, henkilökohtaiset tietokoneet tulivat nopeasti jokaisen työntekijän pöydälle. USA:ssa oli kehitetty myös energia- ja olosuhdesimulointiin uusia ohjelmistoja, kuten DOE 2, Blast ja TrnSYS. Ne olivat selvästi monipuolisempia ja tehokkaampia kuin esimerkiksi Granlundin siihen mennessä käyttämä GOHASP. Granlundin uudessa johdossa heräsikin kiinnostus hakea yhteyksiä USA:han uusien liiketoimintamahdollisuuksien kartoittamiseksi tai ainakin vaikutteiden saamiseksi sikäläisestä yritys- ja tutkimusmaailmasta. Ensimmäinen askel oli suunnittelijavaihdon käynnistyminen suuren yhdysvaltalaisen monialaisen suunnittelutoimiston HDR Inc:n kanssa. Heikki Väisänen oli tavannut vuonna 1990 eräässä energiaseminaarissa Yhdysvalloissa HDR:n edustajan Kenneth Gill in ja sopinut alustavasti, että yritykset voisivat lähettää suunnittelijoitaan toistensa palvelukseen noin vuoden työskentelyjaksoissa. Tämä johti konkreettisiin toimiin jo muutaman kuukauden päästä. Christopher Wilkins HDR:n Alexandrian toimistosta tuli Helsinkiin vuoden 1990 lopulla ja Granlundilta Pekka Metsi lähti Kehittäminen yrityksen menetstyksen tukipilari 103
ASHRAE-kokous New Yorkissa vuonna 1991. Kuvassa Halton Oy:n omistaja Seppo Halttunen, HDR:n Kenneth Gill ja Reijo Hänninen. Työvoiman vaihtoa USAlaisen konsulttitoimiston HDR kanssa, kuvassa Christopher Wilkins HDR:n Alexandrian toimistosta. vastavuoroisesti HDR:n Dallasin toimistoon seuraavana kesänä. Vuoropuhelu oli käynnistynyt. Ensimmäinen konkreettinen tulos oli tutustuminen HDR:n malliin kirjata huoltotiedot rakennusten ylläpitoa varten viivakoodien avulla. Se tuli sittemmin myös RYHTI-ohjelmiston osaksi. Vastaavasti Granlund laati muutamia artikkeleita ASHRAE:n julkaisuun. Niissä käsiteltiin mm. PClaitteiden lämpökuormia ja USA:ssa silloin tuntemattomia jäähdytyspalkkiratkaisuja. Artikkelit herättivät melko paljon huomiota ja Granlund sai yhteydenottoja amerikkalaisilta yrityksiltä. Indoor Air -konferenssi Helsingissä 1993 Indoor Air -konferenssi on eräs merkittävimmistä maailmanlaajuisista LVI-alan tapahtumista. Se järjestettiin ensi kertaa Suomessa 1993. Ansio siitä kuuluu pitkälti Teknillisen korkeakoulun silloiselle LVI-tekniikan professorille Olli Seppäselle, jolla oli laajat kontaktit kansainvälisissä tutkijapiireissä ja etenkin USA:ssa, jossa hän oli työskennellyt mm. Lawrence Berkeley National Laboratoryssä, LBNL:ssä. Myös Granlund hyödynsi tätä tapahtumaa pitämällä lukuisia esitelmiä ja kutsumalla merkittävimmät amerikkalaiset tahot omaan miniseminaariinsa Malmin toimistolle. Bechtel ohjelmistojen auditointi 1993 Laman syvetessä 1990-luvun alussa Suomen hallitus päätti Tekesin avulla parantaa Suomen työllisyystilannetta ja ennen kaikkea luoda uusia vientimahdollisuuksia yrityksille. Granlund oli jo tällöin mukana monissa Tekes-rahoitteisissa hankkeissa useiden suomalaisten yritysten, tutkimuslaitosten ja yliopistojen kanssa. Vuonna 1993 järjestettiin Tekesin nykyisen pääjohtajan Veli-Pekka Saarnivaaran aloitteesta matka Kaliforniaan tarkoituksena selvittää, miten Bechtel Corporation, eräs maailman suurimmista rakennusliikkeistä, hyödyntää tietotekniikkaa omassa rakennusprosessissaan. Yrityksen pääkonttorissa San Franciscossa oli tuolloin lähes 200 henkilöä kehitystehtävissä, joten kehityspanostukset olivat suomalaisiin rakennusliikkeisiin verrattuna ylivertaiset. Bechtel-auditoinnissa oli mukana kuusi suomalaista suunnittelualan asiantuntijaa, myös Granlundin Reijo Hänninen ja Markku Jokela. Isännät kertoivat avoimesti ratkaisuistaan, ja ne analysoitiin ja raportoitiin seikkaperäisesti Tekesille. Bechtelin edustajat kävivät myöhemmin Suomessakin, mutta kontaktit eivät johtaneet konkreettisiin tuloksiin. 104 Insinööritoimisto Olof Granlund Oy
Seminaarivieraat tauolla vuonna 1993 Stanfordin yliopistolla: Heikki Järvinen, Juva Oy, Markku Jokela, Olof Granlund Oy, Tommi Tuominen Arkkitehtitoimisto Ruokosuo, Martin Fischer, CIFE, Osmo Koskisto, Tekes, Ray Levitt, CIFE ja Jarmo Laitinen YIT. Martin Fischer, CIFEn johtaja Stanfordin yliopisto CIFE 1993 Yhteistyö USA:ssa laajenee 1990-luvun puolivälissä 3 CIFE, Center for Integrated Facilities Engineering. 4 LBNL, Lawrence Berkeley National Laboratories 5 Memorandum of Understanding for Cooperation in Energy Research and Development Kalifornian matkalla oli tärkeä merkitys myös Granlundin tuleville USA:n yhteyksille ja kehitystoiminnalle. Suomalaiset oli kutsuttu Bechtel-auditoinnin jälkeen piilaakson keskuspaikkaan Palo Altoon tutustumaan Stanfordin yliopiston CIFE- yksikön 3 toimintaan sekä kertomaan ja keskustelemaan suomalaisen tietotekniikan soveltamista. Granlund esitteli tuolla käynnillä uutta elinkaarimallia ja juuri käyttöön otettua RYHTI-ohjelmistoa. Kontaktihenkilönä tuolla ensimmäisellä käynnillä oli tuleva yhteistyökumppani, vastavalmistunut tohtori Martin Fischer, alkujaan sveitsiläinen. Hänestä tuli myöhemmin koko CIFE:n johtaja. CIFE:n ideana on etsiä kansainvälisiä yrityksiä jäsenikseen. Vuosimaksua vastaan yritykset saattoivat tällöin lähettää omia tutkijoitaan Stanfordiin ja vaikuttaa CIFE:n tutkimusohjelmien sisältöön. Tuohon aikaan CIFE:n jäsenenä oli mm. useita suuria yhdysvaltalaisia ja japanilaisia rakennusalan yrityksiä. Vuosituhannen vaihteessa myös Tekes liittyi CIFE:n täysjäseneksi. Sen myötä Granlundillekin avautuivat suorat yhteistyökanavat CIFE:n kanssa. Meille Bechtel- ja CIFE-vierailut antoivat runsaasti uusia virikkeitä ja avarsivat kuvaa, missä Silicon Valleyssä sillä hetkellä mentiin. Granlundin mielenkiinto USA:ta kohtaan alkoi kasvaa useista syistä, joiden johdosta Tekesin, Granlundin ja Progmanin edustajat matkustivat maaliskuussa 1996 San Franciscoon ja Silicon Valleyn alueelle. Matka vaikutti suuresti yrityksen tulevaan kehitystoimintaan. Tärkein Granlundin kiinnostuksen kohde oli DOE2.1.E, jota kaavailtiin uuden simuloin tityökalun ytimeksi. Yritysjohto halusi luoda yhteydet sen kehittäjään LBNL:ään 4. Haasteena oli myös saada sopimus kaupallisista oikeuksista ohjelmaa hyödyntävälle simulointityökalulle. Siinä tuli avuksi Yhdysvaltojen energiaministeriön ja Suomen kauppa- ja teollisuusministeriön vuonna 1995 solmima yhteistyösopimus 5. Matkan aikana luotiin yhteydet LBNL:n energiayksikköön ja sen vaikuttajiin, mm. yksikön johtajaan Steve Selkowitziin. Myöhemmin tehtiin sopimus, jonka perusteella Granlund sai oikeudet käyttää DOE 2.1E -ohjelmaa kaupallisissa sovelluksissaan. Tuolloin alkanut yhteistyö LBNL:n kanssa johti useisiin yhteisiin kehitysprojekteihin. Eräs yksikössä silloin työskennelleistä henkilöistä oli TkT Rob Hitchcock, josta tuli yli 10 vuotta myöhemmin Granlundillekin palveluksia tekevä konsultti. Kehittäminen yrityksen menetstyksen tukipilari 105
Näkymä Stanfordin yliopiston sisäänkäynnistä Palo Altossa Kaliforniassa. Toinen kiinnostuksen aihe USA:ssa oli Palo Altossa toimivan Echelon Corporationin kehittämä Lonworks TM -siruteknologia, jolla oli tarkoitus mullistaa mm. rakennusautomaatiojärjestelmät tuomalla älykkyyttä kaikille toimilaitteille ja verkottamalla tiedonsiirto. Tekes oli tuolloin juuri käynnistämässä rakennusautomaation kehittämiseen liittyvää SAMBA-teknologiaohjelmaa, josta enemmän seuraavassa. Matkalla vierailtiin myös Autodeskin pääkonttorissa San Rafaelissa. Keskustelujen aiheena oli Granlundia kiinnostava uusi järjestö nimeltä IAI. Tästä lisää jäljempänä avoimen tiedonsiirron kehityksen yhteydessä. Rakennusautomaatiosuunnittelua kehitetään Vuonna 1995 käynnistyneen SAMBA-teknologiaohjelman 6 tavoitteena oli kehittää avoimiin tietoväyliin perustuvia laitteita ja järjestelmiä sekä niihin liittyvää osaamista. Avainteknologiaksi oli valittu LonWorks. Mukana olivat merkittävimmät alan toimijat Suomessa. Valmistajista voidaan mainita Helvar ja Produal sekä järjes tel mätoimittajista Lonix. Myös Granlund osallistui ohjelman hankkeisiin, joissa kehitettiin yrityksen toimintamalleja, palveluita ja erikoisosaamista. Lonworks-teknologiaa alettiin sittemmin soveltaa Suomessa yleisesti. Granlund on ollut mukana myös useissa muissa rakennusautomaation kehityshankkeessa. 7 Niistä voidaan mainita Tekesin Rembrand-teknologiaohjelmaan 8 kuulunut Remcon-projekti, jossa kehitettiin yrityksen etähallintapalveluja. Suomi EU:hun ovet auki Eurooppaan 1995 oli merkkivuosi Suomessa, kun Suomi liittyi Euroopan Unioniin. Se avasi myös yritykselle ovet EU:n kehitysprojekteihin, vaikka niihin oli 6 Samba, Smart and Modular Building Automation, 1995 1999 7 Muita kehitysprojekteja ovat olleet BISIC (Rakennuksien tietojärjestelmien suunnitteluprosessi ja tiedonsiirto, 1996 1997), BEAMS (Energian käytön tehostaminen hyödyntämällä rakennuksien tietojärjestelmiä, 1997 1998), VALES 106 Insinööritoimisto Olof Granlund Oy
(Talotekniikan tietojärjestelmien avoimien. valvomokäyttöliittymien esiselvitys, 1999 2000), SKOL-LON (Suunnitteluyritysten Lonworkspalvelutuotteet ja Lonworks osaamisen kehittäminen, 1999-2000) ja SIMBA Goes On (Kymmenen yrityksen yhteishanke, jossa tavoitteena oli järjestelmien ja tietojen osallistuttu välillisesti jo aikaisemminkin. EUprojektit ovat monikansallisia ja huomattavan suuria esimerkiksi sen aikaisiin Tekes-projekteihin verrattuna. Granlund otti heti rohkeasti aloitteen käsiinsä ja koordinoi EU-projektihakemuksen nimeltä REBUS 9. Koordinoijana oli DI Pekka Metsi. Valitettavasti projektin hienous ei avautunut Etelä- Euroopasta kotoisin olleille EU:n arvioijille, joten se jäi ilman rahoitusta ja kuivui siihen. Kun vuosien jälkeen projektisuunnitelmaa lukee uudelleen, voi vain todeta, että olimme silloin edellä aikaamme. Samat asiat ovat pääosin edelleen ajankohtaisia. Tilanne muuttui EU-yhteistyössä 2000-luvulla. Granlund on osallistunut moneen EU-projektiin. 10 Niiden aihepiirinä ovat olleet mm. tietomallien, energiasimuloinnin ja rakentamisen prosessien eurooppalaisten mallien luominen. Mukana on ollut eri maista eturivin tutkimuslaitoksia, suuria rakennus- ja konsulttiyrityksiä jne. Granlund on ollut mukana myös kansainvälistä mainetta saavuttaneissa energiakatselmustoimintaan ja energiatehokkuussopimuksiin liittyvässä EU-projekteissa Motivan alikonsulttina (SAVEprojektit AUDIT I ja AUDIT II sekä IEE-hanke EULTA). integrointi valvomoohjelmistojen tasolla, 1998 2000). 8 Rembrand, Palveleva kiinteistöliiketoiminta 1999 2003. 9 REBUS, Re-engineering of the Building Services Process. 10 EU-projekteja, joissa Granlund on ollut mukana ovat mm. OSMOS, BuildingEQ, InPro, Hospilot ja 2010 käynnistynyt Hesmos. 11 IAI, International Alliance for Interoperability Järjestön nykyinen nimi on BuildingSMART 12 Industry Foundation Classes. 13 Autodesk, Ian Howell. Osallistuminen eurooppalaiseen yhteistyöhön on laajentanut ja kansainvälistänyt kehittämisen näkökulmaamme ja luonut uusia liiketoimintakontakteja. On ollut tunnustus Granlundin osaamiselle, että yritystä on pyydetty ulkomailta kumppaniksi EU-projekteihin, koska ne ovat erittäin kilpailtuja, ja mm. partnereiden osaaminen pisteytetään projekteja hyväksyttäessä. Mukaan avoimen tiedonsiirron kehitykseen 1996 1990-luvulla suunnittelun ja rakentamisen tiedonsiirto-ongelmista käytiin maailmanlaajuista keskustelua. Yleisesti pidettiin rakennus- ja kiinteistöalan kehitystä jarruttavana, että tiedot eivät siirtyneet automaattisesti sovelluksesta toiseen rakennushankkeessa ja edelleen siitä kiinteistön ylläpitoon. Kansainvälinen IT-teollisuus lähti ratkaisemaan tiedonsiirto-ongelmaa perustamalla vuonna 1995 ei-kaupallisen järjestön, joka sai nimekseen IAI. 11 Perustajina oli joukko San Franciscon lähistöllä toimivia yrityksiä ja tutkimuslaitoksia. IAI:n ajatuksena oli kehittää avoin tiedonsiirtostandardi, joka mahdollistaisi ohjelmistojen keskinäisen tiedonsiirron ja toisi samalla suunnitteluun tietomallipohjaiset ohjelmat. Standardin nimeksi tuli IFC. 12 IAI:n toimintaa esiteltiin eri puolilla maailmaa rakennusalan tietotekniikan messuilla ja tapahtumissa. Granlundin edustajat kuulivat asiasta marraskuussa 1995 Frankfurtissa vuosittain pidetyillä ACS-messuilla, joka oli tuolloin tärkein alan tapahtuma Euroopassa. Tässä vaiheessa järjestön johtava ohjelmistokehittäjä ja tukija oli Autodesk, jonka ohjelmistot kehittyivät huimaa vauhtia uuden ARX-ohjelmointikielen ansiosta. Aiemmin kerrotulla USA:han maaliskuussa 1996 tehdyllä matkalla oli tärkeä myös Autodeskin edustajien 13 tapaaminen sen pääkonttorilla San Rafaelissa. Autodesk kannusti suomalaisia Kehittäminen yrityksen menetstyksen tukipilari 107
Autodeskin pääkonttorilla San Rafaelissa Kaliforniassa vuonna 1996: Pekka Metsi Olof Granlund, Pertti Rantanen, O-Soft, Mauri Susilahti, Progman ja Esko Virtanen, Tekes. perustamaan IAI-järjestöön oman alaorganisaation (Chapter) joko yksin tai muiden Pohjoismaiden kanssa. Autodesk tuki siten voimakkaasti ajatusta avoimesta tiedonsiirtostandardista, mikä piirre on myöhemmin hieman hämärtynyt. Matkan seurauksena Tekes ryhtyi tukemaan ajatusta liittyä IAI:hin ja niin Nordic Chapter perustettiin huhtikuussa 1996. Granlund osallistui ensimmäiseen kansainväliseen IAI:n kokoukseen Lontoossa toukokuussa 1996 ja on sen jälkeen ollut aktiivinen jäsen järjestön toiminnassa. Projektinhallintaohjelmisto Projekteissa käsiteltävän tiedon määrä alkoi ATK:n käyttöönoton jälkeen kasvaa vuosi vuodelta. Levykkeet palvelivat tallennusvälineenä 1990-luvun alkupuolelle saakka, jolloin pääkonttori sai projektitoimintaa palvelevan ATK-verkon. Se tehosti työskentelyä ja oli alku integroidun suunnittelun kehitykselle. Projektien, dokumenttien ja tietokantojen hallinta verkossa ei ollut käytännössä mahdollista ilman hallintatyökaluja. Yrityksen käyttöön soveltuvia kaupallisia ohjelmistoja ei ollut tarjolla, joten Granlund käynnisti oman projektinhallintaohjelmiston kehitystyön. Siitä on kasvanut vuosien varrella keskeinen työkalu integroidun järjestelmän, tietokantojen ja tietomallien hallintaan sekä projektien laadunvarmistukseen. Verkon ja palvelimien kapasiteetti on moninkertaistunut 1990-luvulta. Aluetoimistoilla oli erilliset ATK-järjestelmät vuoteen 2008 saakka, jolloin siirryttiin konsernin yhteiseen tietoverkkoon. Se oli iso askel toimistojen yhteistyön kehittämisessä sekä siirtymisessä yhdenmukaisiin työtapoihin ja ohjelmistoihin. Tiedonhallinta on ollut koko 2000-luvun kiihtyvää kilpajuoksua tietotulvan kanssa. Projektien ja asiakirjojen lisäksi on hallittava tietomalleja, laitekirjastoja, kiinteistöjä, rakennuksia, laskutuskohteita, talotekniikkaa, laadunvarmistusta, integrointia, tietoturvaa jne. Sen tuli tapahtua monella kielellä, eri versioina, eri asiakkaille ja koko konsernissa. Lisämausteena ovat vielä Microsoftin ja muiden ohjelmistonkehittäjien jatkuvat päivitykset, joista on usein vaikea kieltäytyä, vaikka uusille ominaisuuksille ei olisikaan tarvetta. Kaiken pitäisi tapahtua helposti, vähin koulutustarpein ja niin, että käyttäjät voisivat keskittyä päätehtäväänsä eli projektityöhön. Uusi suunnittelijasukupolvi, jolle tietokoneet ovat olleet tuttuja jo polvenkorkuisina, toivoisivat suunnittelutyökaluiltakin ominaisuuksia, joihin he ovat tottuneet vapaa-ajan ohjelmissaan. Haasteita siis riittää. Paluuta entiseen ei kuitenkaan ole. Tietomallien keskellä voimme vain muistella nostalgisesti vanhoja hyviä aikoja, kun ajan tasalla olevat projektitiedot löytyivät helposti kirjahyllyn kansioista jos löytyivät. Sertifioitu laatujärjestelmä 1998 Rakennusalalle kehitettiin 1990-luvun lopulla oma laatujärjestelmämalli ja auditointimenettely. 14 Myös Granlund lähti kehittämään sen pohjalta koko konsernin kattavaa laatujärjestelmää. Se auditoitiin ja sertifioitiin pääkonttorin osalta vuonna 1998 ja aluetoimistoissa vuotta myöhemmin. 14 RAKLI-SKOL-ATL 108 Insinööritoimisto Olof Granlund Oy
Kuten varmasti monissa muissakin yrityksissä, laatujärjestelmä oli alkuvaiheessa hiomaton timantti, joka koettiin kiireisessä projektityössä osin rasitteena ja osin jopa humoristisena. Tilauksen vahvistaminen asiakkaalle edes jossain muodossa tai työn tavoitteista sopiminen olivat alussa monelle byrokraattisilta kuulostavia vaatimuksia. Vuosien varrella monet asiat ovat kuitenkin muut tuneet itsestäänselvyyksiksi, hioutuneet tai siirtyneet kokonaan tietokoneen hoidettaviksi. Granlundin suunnittelu- ja projektihallintajärjestelmä hoitaa jo monet laadunvarmistuksen tehtävät näkymättömästi, mutta tehokkaasti. Kaikesta huolimatta eräs asia on vuosien varrella säilynyt ennallaan: suunnitelmien tarkastaminen on edelleen välttämätöntä, vaikka laadun pitäisi syntyä tekemällä eikä tarkastamalla. Tietokone ei edelleenkään korvaa ammattitaidon ja huolellisuuden merkitystä. 2000-luvun alussa lisättiin myös panostusta koulutukseen. Havaittiin, joskus ehkä hieman kantapään kautta, että uusien työkalujen ja menetelmien omaksuminen vaati kaikilta jatkuvaa opiskelua. Koulutuksen koordinointia varten perustettiin pääkonttoriin koulutusryhmä, joka on sittemmin saanut tärkeän roolin koulutuksen suunnittelussa ja ohjauksessa yrityksen asettamien koulutustavoitteiden ja resurssien mukaisesti. RAKLI-SKOL-ATL laatujärjestelmän logo. RIUSKA-olosuhdetuloste-esimerkki. 15 DOE, US Department of Energy Uusi energiasimulointityökalu RIUSKA 1996 todettiin, että uuden energia- ja olosuhdesimulointityökalun kehitys oli käynyt välttämättömäksi. Lähes 20 vuotta palvellut GOHASP oli tullut elinkaarensa päähän. Markkinoilla ei ollut kaupallista simulointityökalua, joka olisi täyttänyt yrityksen tarpeet. Saatavilla olleet ohjelmistot oli kehitetty lähinnä yliopistokäyttöön, ja ne olivat siten aivan liian raskaita käytännön projektityöskentelyyn. Energian ja olosuhteiden simulointi käytännön suunnittelutyössä olikin kaikkialla maailmassa melko harvinaista. Granlundilla päätettiin tehdä kehitystyö itse luomalla oma käyttöliittymä simulointiohjelmaan, eli ikään kuin rakentamalla formula-auton kori tehdasvalmisteisen moottorin ympärille. Sitä varten perustettiin projekti, jolle saatiin Tekes-rahoitusta. Tavoitteeksi asetettiin kehittää helppokäyttöinen, tehokas ja luotettava käytännön simulointityökalu, jota voidaan hyödyntää rakennuksen elinkaaren eri vaiheissa keskeisissä päätöstilanteissa. Kehittäminen yrityksen menetstyksen tukipilari 109
Mallinnustyökalu smog:in syntyhistoria Ajatus SMOG-mallinnustyökalusta syntyi ikäänkuin vahingossa RIUSKA:n kehityksen yhteydessä. Tarina on kertomisen arvoinen: Ohjelmistokehittäjien kesken pohdittiin kahvipöytäkeskustelussa, miten simuloitava tila voitaisiin mallintaa kohtuullisella työllä. Hyvää ratkaisua ei oikein tahtonut löytyä. Muutaman päivän kuluttua tuli keskusteluun osallistuneen ohjelmistokehittäjämme Hannu Lahtelan vastaus kuin ohimennen: Kehittelin tällaisen algoritmin, kokeilkaapa miten se toimii. Idean pohjalta syntyi SMOG, joka sitten liitettiin RIUSKA:an ja niin meillä oli maailman ensimmäinen tietomallipohjainen simulointiohjelmisto. Kun SMOG:ia esiteltiin Kaliforniassa, se sai amerikkalaisittain hyvin positiivista palautetta, mutta samalla kehotettiin kohteliaasti vaihtamaan ohjelman nimi (Smog tarkoittaa englanninkielellä pahamaineista savusumua). Nimi kuitenkin säilyi, kunnes ohjelma integroitiin jatkokehityksen jälkeen Progman Oy:n ohjelmistoon. Uudeksi nimeksi tuli tällöin MagiCAD Room. Selvityksissä todettiin, että USA:ssa sikäläisen energiaministeriön 15 rahoittamana pääosin LBNL:n kehittämä, maailmanlaajuisesti käytetty DOE2.1E olisi markkinoilla olevista ohjelmistoista sopivin uuden simulointiohjelman ytimeksi. Gran lundilla kehitettäisiin siihen suunnittelukäyttöön sopiva käyttöliittymä. Ohjelmisto sellaisenaan oli normaalisti ilmaiseksi ladattavissa kenelle tahansa, mutta kunnollisen käyttöliittymän puuttuminen rajoitti sen käytön vain tutkijoihin, jotka tunsivat energiasimuloinnin tekniset periaatteet. Sen hyödyntämiseen kaupallisessa tuotteessa tarvittiin kuitenkin lisenssi, jonka hankkimisesta on kerrottu toisaalla. DOE-2.1E:n valinta käynnisti yhteistyön LBNL:n kanssa. Granlund vaikutti myös itse DOE 2.1 E:n ytimen kehitykseen ohjelmoimalla siihen skandinaavisen jäähdytyspalkkijärjestelmän. Tämä tapahtui Antti Karolan toimesta noin seitsemän kuukautta kestäneen LBNL-vierailun yhteydessä. Energia- ja olosuhdesimuloinnissa tarvittiin myös rakennuksen malli, joka sisälsi tiedot rakennuksen geometriasta, tiloista ja rakenteista. Mallinnus oli työlästä 1990-luvun työkaluilla ja rajoitti huomattavasti ohjelmien käyttöä. RIUSKA:n yhteydessä kehitettiinkin mallinnustyökalu, joka sai nimekseen SMOG. 16 Kehitystyön tuloksena syntyi RIUSKA, 17 josta tuli pian suunnittelijan perustyökalu projektin eri vaiheisiin. Ohjelmaa hyödynnettiin tavoitteiden asettamisessa, järjestelmien ja laitteiden vertailuissa, mitoituksissa jne. Ohjelman käyttöönottoa varten järjestettiin laaja koulutus projektipäälliköille, suunnittelijoille ja simulointihenkilöille. SMOG liitettiin RIUSKA:an aluksi sisäisellä tiedonsiirrolla, mutta pian siihen kehitettiin IFCstandardin mukainen linkki, 18 joka mahdollisti rakennuksen mallin siirron IFC-yhteensopivista arkkitehtisovelluksista. Vuonna 1999 RIUSKA sai kansainvälisen sertifikaatin IFC-yhteensopivuudestaan viiden ensimmäisen ohjelman joukossa koko maailmassa, mikä oli huomattava saavutus. Se lisäsi heti kansainvälistä kiinnostusta RIUSKA:a kohtaan ja vauhditti sen tuotteistamista. SMOG-ohjelmaa hyödynnettiin monia vuosia simuloinnin ohella mm. lämpöhäviöiden laskennassa ja teknisissä visualisoinneissa. Vuonna 2002 lisenssisopimuksen ja jatkokehityksen jälkeen se integroitiin Progman Oy:n ohjelmistoon, jolloin työkalu sai nimekseen MagiCAD Room. RIUSKA-ohjelmaa on jatkokehitetty ensiversiosta lähtien koko ajan ja se on tuotteistettu kau- 16 SMOG, Space Modeler of Olof Granlund. 17 RIUSKA, Rakennusten integroitu simulointityökalu. 18 tiedonsiirtotyökalu, jonka nimi oli BSPro Com for IFC Files. 19 VERA-teknologiaohjelma, Tietoverkottunut rakentamisprosessi, 1997 2002. 20 KiviCAD Oy. 21 TEKLA (rakennesuunnittelu), Solibri (tietomallien selaus ja tarkastaminen), Progman (MagiCAD), Tocoman (kustannuslaskenta) sekä mm. YIT (tuotannonsuunnittelu, jonka Graphisoft osti myöhemmin). 110 Insinööritoimisto Olof Granlund Oy
Tuoreet tekniikan tohtorit Stanfordin kampuksella: Arto Kiviniemi ja Calvin Kam, keskellä tri Vladimir Bazjanac LBNL:stä. 19 VERA-teknologiaohjelma, Tietoverkottunut rakentamisprosessi, 1997 2002. 20 KiviCAD Oy. 21 TEKLA (rakennesuunnittelu), Solibri (tietomallien selaus ja tarkastaminen), Progman (MagiCAD), Tocoman (kustannuslaskenta) sekä mm. YIT (tuotannonsuunnittelu, jonka Graphisoft osti myöhemmin). 22 MIT, Massachusetts Institute of Technology, on Bostonissa sijaitseva maailmankuulu yliopisto. 23 CFD (Computational Fluid Dynamics) tarkoittaa virtaussimulointia. Sen avulla mallinnetaan lämpötilat ja ilman virtauk set rakennuksessa ja huonetiloissa. AEA, myöhemmin Ansys, edustaa mm. yrityksessämme käytettävää CFX-virtausohjelmistoa. 24 AEA, myöhemmin Ansys, edustaa mm. yrityksessämme käytettävää CFX-virtausohjelmistoa. palliseksi ohjelmistoksi. Vuonna 2010 RIUSKA on käytössä yli kymmenessä maassa ja siitä on myyty yli 100 lisenssiä. RIUSKA on myös lisensioitu ja integroitu Progman Oy:n MagiCAD-ohjelmaan. Progman myy sitä nykyään nimellä Magi- CAD Comfort and Energy. RIUSKA:n suosiosta kertoo osaltaan, että lisätarpeita jatkokehitykseen tulee niin paljon, että uusien ominaisuuksien toivelista ei ole vuosien varrella lyhentynyt. RIUSKA:n tärkeys ja paineet sen kehittämiseen kasvavat edelleen, kun vaatimukset rakennusten energiatehokkuuden parantamiseksi ja uusiutuvan energian hyödyntämiseksi kiristyvät lähivuosina. VERA-teknologiaohjelma 1997 2002 Tekes ryhtyi 1990-luvulla ryhmittelemään kehitysprojekteja erilaisiin teknologiaohjelmiin. Rakennus- ja kiinteistöalalla niitä oli tuolloin useita. Granlundin kannalta tärkein ja tuloksiltaan merkityksellisin oli VERA. 19 Se käynnistyi juuri oikeaan aikaan, kun IAI oli syntynyt. Teknologiaohjelman vetäjäksi palkattiin arkkitehti Arto Kiviniemi, jolla oli ollut mm. aiemmin oma ohjelmistoyritys. 20 Myös Reijo Hänninen valittiin ohjelman johtoryhmään. Innostus ohjelmaa kohtaan oli Suomessa suuri, mikä saattoi johtua osittain laman ankeuden häviämisestä ja Nokian suuresta menestyksestä. Myös liittyminen EU:hun avasi mahdollisuuksia kansainväliseen toimintaan ja loi suomalaisiin alan yrityksiin itseluottamusta. VERA-ohjelman puitteissa Suomi isännöi vuosituhannen vaihteessa myös IAI:n kansainvälisiä kokouksia. Suomalaisten osuus järjestössä oli tuohon aikaan suuri ja Suomea pidettiin jopa johtavana maana tietomallien hyödyntämisessä. VERA:n puitteissa Suomessa kehitettiin lukuisia tietomallipohjaisia ohjelmia. 21 Myös Granlund hyödynsi VERA:n luomia kehitysmahdollisuuksia suurella innolla, ja sen sateenvarjon alla syntyivät mm. valaistusvisualisointiohjelma VIVA, rakennusten ympäristövaikutusten laskentatyökalu BSLCA, ilmavaihtokoneen elinkaarikustannusten laskentatyökalu RITU sekä raportoiva rakennus -työkalu Taloinfo. Kansainvälistä yhteistyötä ohjelmistokehityksessä Bild-IT-projekti 1998 2004 Merkittävin Granlundin kehitysprojekti yhdysvaltalaisten kumppanien kanssa oli kolmivaiheinen Bild-IT. Projektia rahoittivat Tekes ja Yhdysvaltojen energiaministeriö aiemmin mainitun valtioiden välisen yhteistyösopimuksen puitteissa. Suomesta projektiin osallistui Granlundin lisäksi Halton. Bild-IT-projektissa olivat mukana Yhdysvalloista huippututkimuslaitokset LBNL ja MIT 22 sekä CFD 23 -ohjelmistojen kehittäjä AEA. 24 Projektin yhteydessä Granlundilla otettiin käyttöön CFD-palveluissa tarvittava CFX- virtaussimulointiohjelma. MIT-yhteys oli tärkeä, koska maailman ehkä johtavin virtaussimuloinnin asiantuntija tohtori Yan Chen oli mukana projektissa. Kehittäminen yrityksen menetstyksen tukipilari 111
Teknillisen korkeakoulun Sali 600 mallinnettuna ja luonnossa. Suunnitteludokumentoinnin kehitystä BS-Nordic-projekti 2000 2002 2000-luvun alussa Granlundilla ryhdyttiin vakavasti miettimään, miten jatkuvasti kasvaneesta suunnittelutiedon määrästä voitaisiin suodattaa ja jalostaa hyödynnettäväksi sellaista informaatiota, joka palvelisi paremmin rakennushankkeen tavoitteiden asettamisessa ja ohjauksessa. Lähtökohtana oli, että talotekniikan osalta asiakkaat ovat ensisijaisesti kiinnostuneita mm. tilojen olosuhteista, näkyvästä tekniikasta ja ratkaisujen elinkaarivaikutuksista. He ovat harvemmin talotekniikan asiantuntijoita, joten informaation tuli olla yksinkertaisessa, ymmärrettävässä ja havainnollisessa muodossa. Kehitystyöhön pyydettiin sparraajaksi Nokiasta 25 Kari Siuru, jolla oli paljon kokemuksia rakennuttamisesta ympäri maailman ja myös yrityksensä omia tarpeita suunnittelun ohjauksen kehittämiseksi. Toinen keskustelukumppani oli Ruotsin suurin talotekniikan suunnittelutoimisto Sweco Theorells. Kehitystyötä varten perustettiin Tekes-projekti (BS-Nordic). Yhteistyön tuloksena syntyi talotekniikan yleissuunnitteluvaiheen dokumentaatio, yleissuunnittelukansio. Se sisälsi mm. suunnittelutavoitteet, järjestelmien valintaperusteet ja kuvaukset, olosuhde- ja energiasimuloinnit, visualisoinnit, värikarttatulosteet jne. Asiakkaiden kommentit olivat yhdellä lauseella ilmaistuna: Juuri tällaista olemme aina kaivanneet. Käytännön tulosten myötä tietomallien hyödyt alkoivat siten vähitellen avautua asiakkaille, mikä vahvisti yrityksen uskoa jatkaa omaa kehitystyötä. Tietomallien pilotointia TKK Sali 600 -projekti 2001 2002 2000-luvun alussa Senaatti-kiinteistöt käynnisti ensimmäiset pilottihankkeet tietomallinnuksen hyötyjen selvittämiseksi. Niistä TKK:n päärakennuksen laajennus, TKK Sali 600, oli merkittävin avaus. 25 Nokia Real Estate & Facilities 112 Insinööritoimisto Olof Granlund Oy
CIFE:n laatima raportti TKK Sali 600:n mallinnuksesta. Granlund oli esitellyt edellisinä vuosina useissa kansainvälisissä seminaareissa. 26 Yhteisenä projektiehdotuksena syntyi ajatus analysoida ja raportoida tietomallipohjaisten työkalujen käyttöä ja hyötyjä TKK Sali 600 -projektin osalta. Työtä tuli tekemään Suomeen kolmeksi kuukaudeksi nuori väitöskirjaansa laativa arkkitehti Calvin Kam. Hän vietti noin puolitoista kuukautta Granlundilla ja lopun aikaa pääosin Senaatti-kiinteistöissä. Lopputuloksena syntyi CIFE:n raportti, 27 joka vielä tänäänkin on varmasti luetuin ja referoiduin tietomallinnuksesta kirjoitettu julkaisu. Calvin Kamista tuli sittemmin tärkeä kontaktihenkilö Granlundille hänen siirryttyään pian raportin valmistumisen jälkeen GSA:n 28 palvelukseen. GSA-yhteistyöstä kerrotaan jäljempänä. 26 mm. CIFE:n Summer Program -seminaarissa, joka on merkittävä viikon mittainen alan tapahtuma. 27 CIFE, TR143: Product Model & 4D CAD - Final Report, Calvin Kam, Martin Fischer, October 2002. 28 GSA, General Services Adminstration, Senaatti-kiinteistöjä vastaava julkisesta rakennuttamisesta ja kiinteistöistä vastaava organisaatio USA:ssa. TKK Sali 600 -hankkeeseen otettiin mukaan alan parhaat osaajat Suomesta. Arkkitehtinä oli A-Konsultit Oy, talotekniikan suunnittelijana Granlund ja pääurakoitsijana YIT. TTK Sali 600 -projektia aloitettaessa A-konsulttien ja Granlundin edustajille oli yllätys, että molemmat yritykset olivat tahoillaan tehneet vuosia töitä tietomallien kanssa törmäämättä toisiinsa. Kun se selvisi yritysten ja työkalujen esittelyjen yhteydessä, keskustelu lähti heti käyntiin samalta aaltopituudelta. Tietomallinnuksen hyödyt ja mahdollisuudet ymmärrettiin lähes samoin. Granlund oli mukana myös ns. virtuaalimallien kehittäjänä. Rakennuksen 3D-mallia voitiin esittää TKK:n virtuaalilaboratoriossa niin, että 3Dsilmälasien avulla asiakkaat olivat ikäänkuin mallin sisällä. Auditorion virtuaalimalli oli koostettu arkkitehdin ja taloteknisten suunnittelijoiden malleista. Mallin avulla simuloitiin ja visualisoitiin myös valaistusratkaisuja. Näihin aikoihin Tekes oli liittynyt Stanfordin yliopiston CIFE:n jäseneksi. CIFE kiinnostui Suomessa tapahtuneesta kehityksestä, jota mm. Tilatietojen hallinta ja visualisointi tietomallin avulla ROOMEX 2000-luvun alussa Granlund käynnisti projektin, jossa oli tavoitteena kehittää rakennuksen tietomallia hyödyntävä uudenlainen työkalu. Ajatuksena oli havainnollistaa värikarttojen avulla tilojen tavoite-, simulointi- ja suunnittelutietoja sekä vertailla tavoitteiden toteutumista. Kehitystyön tuloksena syntyi ROOMEX-ohjelma. Havainnolliset, yleissuunnittelun dokumentointia palvelevat värikartat saivat paljon kiitosta asiakkailta. Työkalun jatkokehitykseen ryhdyttiinkin panostamaan voimakkaasti. Vuonna 2010 ROOMEX:ia hyödynnetään lähes kaikissa tietomallia hyödyntävissä Granlundin suunnittelukohteissa. Kehittäminen yrityksen menetstyksen tukipilari 113