Sisällys Tekijän esipuhe 7 5 Luku I: Taustatietoa 11 1.1 Poliittiset ja hallinnolliset rakenteet 11 1.2 Väestö 13 1.2.1 Ikä- ja sukupuolirakenne 13 1.2.4 Kieliryhmät 15 1.2.5 Maantieteelliset erot 15 1.2.6 Koulutustaso 16 1.2.10 Ulkomaalaiset Suomessa 18 1.3 Talous ja työvoima 19 1.3.1 Bruttokansantuote 19 1.3.2 Julkinen talous ja valtion velka 20 1.3.4 Kuluttajahinnat ja inflaatio 21 1.3.5 Työvoima 21 1.3.9 Elinkeinorakenne 24 1.3.10 Työttömyys 26 1.3.14 Pitkäaikaistyöttömyys 28 1.3.16 Nuorisotyöttömyys 30 Luku II: Suppea kuvaus Suomen koulutusjärjestelmästä ja sen kehityksestä 31 2.1 Taustaa 31 2.2 Peruskoulu ja esiopetus 31 2.3 Toisen asteen koulutus 33 2.4 Kolmannen asteen koulutus 35 Luku III: Ammatillisen koulutuksen järjestelmä 39 3.1 Ammatillisen koulutuksen historiallisesta kehityksestä Suomessa 39 3.1.1 Taustaa 39 3.1.5 Kehitys vuoden 1945 jälkeen 39 3.1.7 Ammatillisen koulutuksen uudistaminen 1970- ja 1980-luvulla 40 3.1.12 Ammatillisen koulutuksen tavoitteita ja arvoja 41 3.1.14 Nuorisoasteen koulutuskokeilu 41 3.1.17 Ammattikorkeakoulut 42 3.1.19 Aikuiskoulutus 42 3.1.25 Hallinto 44 3.1.28 Lainsäädäntö 45 3.2 Nuorten ammatillinen koulutus 46 3.2.1 Johdanto 46 3.2.2 Koulutuslohkot ja -alat 47 3.2.3 Tutkinnot 48 3.2.4 Toisen asteen tutkinnot 50 3.2.5 Opistoasteen tutkinnot 52 3.2.6 Ammattikorkeakoulututkinnot 55 3.2.7 Opetussuunnitelmat 55 3.2.8 Harjoittelu 57 3.2.9 Opiskelija-arviointi 58 3.2.10 Ammatilliseen koulutukseen hakeutuminen 58 3.2.11 Opinto-ohjaus 60 3.2.12 Opiskelijoiden taloudellinen tukijärjestelmä 61 3.2.13 Ammatillisen koulutuksen määrälliset tavoitteet 63 3.2.14 Oppilaitokset ja opettajat 66 3.3 Aikuiskoulus 70 3.3.1 Aikuiskoulutusjärjestelmä 70 3.3.2 Aikuisten ammatti- ja kielitutkinnot 72 Ammattitutkinnot 73 Kielitutkinnot 75
Taustatietoa Taulukko 4. Ulkomaiden kansalaiset Suomessa 19 Maa, jonka kansalaisuus 1985 1990 1995 Venäjä 9720 Ent. Neuvostoliitto 1558 4181 6163 Viro 8446 Ruotsi 4925 6051 7014 Somalia 1 44 3229 Jugoslavia 58 75 2407 Iso-Britannia 1111 1365 1865 USA 1268 1475 2686 Vietnam 144 292 2414 Saksa 1615 1568 1748 Muut 6412 11279 22874 Yhteensä 17034 26255 68566 LAHDE: TILASTOKESKUS 1.3 Talous ja työvoima Bruttokansantuote 1.3.1 Talous ja hyvinvointi ovat kasvaneet Suomessa tasaisesti koko itsenäisyyden ajan 1990-luvulle asti. Vahvan kasvutrendin ovat katkaisseet 1930-luvun lama ja toinen maailmansota, joiden aikana tuotanto aleni. Sodan jälkeen käynnistyi uudelleen pitkä kasvun kausi, jonka aikana BKT kasvoi noin 5 % vuodessa. Seuraava sarja osoittaa BKT:n lähes viisinkertaisen nimelliskasvun 1970-luvun puolivälistä 1990- luvun puoliväliin. 1990-luvun alun lamavuodet näkyvät sarjassa selvästi, vaikka ne ylittävät kymmenen vuoden takaiset vastaavat luvut. Aallonpohja näkyy jo sivuutetun, mutta henkeä kohden laskettu BKT on vielä samoissa lukemissa kuin viisi vuotta sitten. Taulukko 5. Bruttokansantuote henkeä kohti laskettuna vuosina 1975-1995 Vuosi mk * 1975 21 900 1980 40 000 1985 67 600 1988 87 800 1989 98 100 1990 103 400 1991 97 900 1992 94 600 1993 94 800 1994 100 500 1995 106 800 * mk = 0,174 ecua (20.8.1996) LAHDE: TILASTOKESKUS Luku I Taustatietoa
Luku I 20 Taulukko 6. Bruttokansantuotteen volyymin vuosimuutos (%) Vuosi Vuosimuutos (%) 1980 5,3 1981 1,9 1982 3,2 1983 2,7 1984 3,0 1985 3,4 1986 2,4 1987 4,1 1988 4,9 1989 5,7 1990 0,0 1991-7,1 1992-3,6 1993-1,2 1994 4,0 1995 6,6 LAHDE: TILASTOKESKUS Julkinen talous ja valtion velka 1.3.2 1990-luvun alussa Suomen kansantaloutta kohtasi lama, joka oli sodanjälkeisen ajan pahin. Kahdenvälinen kauppa Neuvostoliiton kanssa romahti ja muun muassa sen heijastumana työllisyys heikkeni. 1980-luvun lopun rahapoliittiset ratkaisut johtivat 1990-luvulla vaikeaan pankkikriisiin. Sen ja työttömyyden hoitoon tarvittiin yhä enemmän sekä koti- että ulkomaista velkaa. Taulukko 7. Valtiontalouden velka Vuosi Velka (miljoonaa markkaa) 1986 51 994 1987 58 511 1988 58 084 1989 52 912 1990 57 038 1991 92 052 1992 175 282 1993 265 543 1994 319 823 1995 371 605 LAHDE: TILASTOKESKUS
Taustatietoa 1.3.3 Vuoden 1995 toukokuussa velka oli 357 miljardia markkaa. Vuonna 1995 velan arvioidaan muodostavan noin 67 % bruttokansantuotteesta ja kasvavan seuraavana vuonna 68 %:iin. Velkaantumisongelman arvioidaan saavuttavan taitekohtansa vuoden 1996 aikana. Suhteutettuna kokonaistuotantoon velan kasvun arvioidaan pysähtyvän, vaikka markkamääräistä lisäystä vielä arvioidaan tapahtuvan jonkin verran. 21 Kuluttajahinnat ja inflaatio 1.3.4 1990-luvun lama on toisaalta vaikuttanut siihen, että kuluttajahinnat ovat laskeneet ja inflaatio pysynyt alhaisena: Kuvio 5. Kuluttajahintaindeksin muutosprosentit vuosikeskiarvosta vuosikeskiarvoon 6,6 7 % 5,1 5,3 6,1 5,7 5,1 SUOMI EU 6 % 5 % 3,7 3,6 3,7 3,3 3,7 4,1 4,2 2,6 3,4 3,1 3,1 4 % 3 % 2,2 2 % 1,1 1,0 1 % 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 Työvoima 1.3.5 Vuonna 1994 työvoiman määrä oli noin 2.5 miljoonaa henkeä. Työllisiä tästä määrästä oli 81,6 % ja työttömiä 18,4 %. Työvoimaan kuulumattomista lähes kaksi kolmasosaa oli eläkeläisiä ja 26 % opiskelijoita. Luku I Taustatietoa
Luku I 22 Kuvio 6. Väestön pääryhmiä työvoimatutkimuksen mukaan v. 1995 Koko väestö 5 108 000 (100%) Työikäinen väestö Alle 15 vuotiaat 75 vuotta täyttäneet 3 839 000 ( 75%) 972 000 (19%) 297 000 (6%) Työvoima 2 497 000 (49%) Työvoimaan kuulumaton väestö 1 341 000 (26%) Työlliset Työttömät 2 068 000 (40%) 430 000 (8%) Maa ja metsätalous 158 000 (3%) Teollisuus ja rakennustoiminta 574 000 (11%) Palveluelinkeinot 1 336 000 (26%)
Taustatietoa 1.3.6 Työikäisestä väestöstä suurimman ryhmän muodostavat siis työlliset. Seuraavaksi suurimman ryhmän muodostavat eläkeläiset, niin kuin seuraavasta kuviosta ilmenee: 23 Kuvio 7. 15-64-vuotias väestö toiminnan mukaan, 1996 1,8% Muut 11,6% Opiskelijat 3,2% Eläkeläiset 3,1% Kotitaloustyötä tekevät 7,4% Työkyvyttömät 11,9% Työttömät 61,0% Työlliset 1.3.7 Työikäinen väestö lisääntyy edelleen vuoteen 2010 asti, minkä jälkeen suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle. Tällöin työikäisen väestön määrä sekä absoluuttisesti että suhteellisesti ottaen vähenee, kun taas vanhusten määrä ja heidän suhteellinen osuutensa kasvavat. Vuonna 2030 vanhusten osuus tulee olemaan noin neljäsosa koko väestön määrästä. Luku I Taustatietoa
Luku I 24 1.3.8 Vuonna 1994 työvoima jakautui ikäryhmittäin seuraavasti: Kuvio 8. Väestö ja työvoima ikäryhmittäin v. 1994 (tuhatta henkeä) Ikäryhmä 15-19 20-24 37 37 101 86 167 160 156 149 25-29 30-34 35-39 40-44 45-49 162 134 183 151 186 164 198 184 194 184 186 178 196 187 199 192 211 202 214 206 50-54 124 124 146 146 55-59 85 86 130 140 Miehet väestö Miehet työvoima 60-64 26 22 115 129 Naiset väestö Naiset työvoima Elinkeinorakenne 1.3.9 Suomi kaupungistui verrattain myöhään. Suurin osa suomalaisista asui maalla ja sai toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta 1960-luvulle asti, jolloin maatalous elinkeinona alkoi väistyä. Teollisuuden kasvu oli nopeaa 1970-luvun puoliväliin asti, jolloin öljykriisin seurauksena tuotannon kasvu pysähtyi, mutta jo 1978 alkoi uusi korkeasuhdanne. Koko 1980-luvun ajan tuotannon kasvu oli keskimäärin noin 4 % vuodessa ja työllisyys pysyi hyvänä. Erityisesti palveluelinkeinot kasvoivat voimakkaasti. Viime vuosien kehitys näkyy seuraavista kuvioista ja taulukosta:
Taustatietoa Kuvio 9. Työlliset toimialoittain 25 1990 8,4 22,5 8,3 16,0 7,2 9,7 27,8 1995 7,6 22,1 5,6 14,5 7,9 10,6 31,4 Teollisuus Kauppa Liikenne Palvelut Maa ja metsätalous Rahoitus ja vakuutustoiminta Rakennustoiminta Taulukko 8. Työlliset toimialoittain ja sektorettain 1994 Toimiala % työllisistä Palvelut 55 Jalostus 27 Alkutuotanto 3 Työnantaja % työllisistä Yksityinen 70 Kunta, kuntayhtymä 22 Valtio 3 LAHDE: TILASTOKESKUS Luku I Taustatietoa
Luku I 26 Työttömyys 1.3.10 Suomen työllisyys kehittyi myönteisesti 1990-luvulle asti. Tämä johtui suurelta osin idänkaupasta ja julkisen sektorin laajenemisesta. Työttömyys pysyi selvästi EU-maiden keskitasoa alempana. 1990-luvun alkuvuosina, jolloin maata koetteli vaikea lama, työttömyys lähes viisinkertaistui. Vuosien 1990-1994 välisenä aikana menetettiin liki viidennes työpaikoista eli noin 475 000 työpaikkaa. Suomen työttömyysaste on Espanjan jälkeen EU-maiden korkein - rekisteröity työttömyys oli vuonna 1994 keskimäärin 18,5 % kokonaistyövoimasta eli 494 200 työtöntä. Naisia työttömistä oli noin 44 %. Alle 25-vuotiaiden työttömyysaste oli 32,5 %. Kuvio 10. Työttömyysaste EU- maissa keskimäärin, eräissä EU:n jäsenmaissa ja Norjassa Yhteensä, 1991 (%) Yhteensä, 1995 (%) Alle 25-vuotiaat, 1991 (%) Alle 25-vuotiaat, 1995 (%) EU yhteensä Belgia Tanska Saksa Espanja Ranska Irlanti Italia Suomi Ruotsi Iso-Britannia Norja 9,1 11,0 10,3 14,1 10,6 10,1 6,3 9,4 16,4 22,9 9,5 11,7 19,0 12,9 10,9 12,0 7,6 17,2 2,7 7,7 8,0 8,3 5,5 4,9 16,1* 21,4 16,0* 21,8 10,9* 10,2 4,5* 9,0 31,9* 45,1 18,6* 28,8 21,6* 25,0 29,2* 30,1 14,5 32,5 18,4 16,7 9,3* 16,3 11,7 7,4 * 1990 * Alle 25-vuotiaiden EU-lukua vuodelta 1991 ei ollut saatavissa
Taustatietoa Kuvio 11. Työllisyys vuosina 1986-1996 27 Vuosi Työvoima Työlliset Työttömät 1986 2 569 000 2 431 000 138 000 1987 2 554 000 2 423 000 130 000 1988 2 546 000 2 431 000 116 000 1989 2 559 000 2 470 000 89 000 1990 2 555 000 2 467 000 88 000 1991 2 533 000 2 340 000 193 000 1992 2 502 000 2 174 000 328 000 1993 2 484 000 2 041 000 444 000 1994 2 480 000 2 024 000 456 000 1995 2 498 000 2 068 000 430 000 1996 2 504 000 2 096 000 408 000 Kuvio 12. Työttömien vuosikeskiarvot 1987-1995 Vuosi Työttömät miehet... naiset... yhteensä... % 1987 78 000 53 000 130 000 5,1 1988 67 000 48 000 116 000 4,5 1989 48 000 41 000 89 000 3,5 1990 54 000 34 000 88 000 3,4 1991 124 000 69 000 193 000 7,6 1992 203 000 125 000 328 000 13,1 1993 259 000 184 000 444 000 17,9 1994 259 000 196 000 456 000 18,4 1995 231 000 198 000 430 000 17,2 1.3.11 Työllisyyden paranemisessa ei ole tapahtunut ratkaisevaa käännettä. Ennakointia pidemmällä aikavälillä vaikeuttaa se, että yhteiskunnassa on tapahtunut syviä, rakenteellisia muutoksia, eivätkä entiset tuotannon, tuottavuuden ja työllisyyden väliset lainalaisuudet enää päde. Näyttää siltä, että osa työttömyydestä on muuttunut rakenteelliseksi ja edellyttää uudenlaisia keinoja. Vaikeinta työttömyys on maan pohjois- ja itäosissa: Lapin, Oulun, Keski-Suomen, Kuopion ja Pohjois-Karjalan lääneissä: Luku I Taustatietoa
Luku I 28 Taulukko 9. Työttömyysasteet lääneittäin vuosina 1990 ja 1995 Lääni Työttömyysaste 1990 Työttömyysaste 1995 Uudenmaan 1.3 13.1 Turun ja Porin 3.5 16.9 Hämeen 3.4 18.5 Kymen 4.4 18.2 Mikkelin 4.1 12.2 Pohjois-Karjalan 7.5 21.9 Kuopion 4.9 20.4 Keski-Suomen 4.7 21.1 Vaasan 3.3 16.2 Oulun 5.4 20.2 Lapin 5.7 24.3 Ahvenanmaa 0.3 4.8 Koko maa 3.4 17.2 * läänit ennen 1.9.1997 LAHDE: TILASTOKESKUS 1.3.12 Maan hallitus on asettanut tavoitteekseen työttömyyden puolittamisen vuoteen 1999 mennessä. Työttömyyden alentaminen edellyttää taloudellisen kasvun jatkumista. Lisäksi on yhä enemmän esitetty vaatimuksia työn jakamiseen, työmarkkinoiden jouston lisäämiseen, työttömyysturvaan sekä työn ja koulutuksen uudenlaiseen vuorotteluun liittyvistä toimenpiteistä. 1.3.13 Työvoiman ydinryhmän muodostaa tällä hetkellä 40-49 -vuotiaiden ikäluokka. Työttömyyden ja pitkäaikaistyöttömyyden sekä syrjäytymisen kannalta on olennaista kiinnittää huomiota tähän ikäluokkaan, johon kuuluvista noin puolet on vailla mitään ammatillista tutkintoa. Heidän kohdallaan korostuu muun muassa oppisopimuskoulutuksen merkitys. Pitkäaikaistyöttömyys 1.3.14 Pitkäaikaistyöttömiä (yli vuoden työttömyys) oli työttömistä vuoden 1994 lopulla runsaat 27 %. Valtaosalla heistä ei ole lainkaan ammatillista tutkintoa. Pelkästään perusasteen koulutuksen saaneita heistä on 63 % ja keskiasteen koulutuksen saaneita 32 %. Korkeakoulutettuja pitkäaikaistyöttömistä on 5 %. 1.3.15 Työmarkkinoilta kokonaan syrjäytymässä olevien yli kaksi vuotta työttömänä olleiden määrä on lisääntynyt. Vuoden 1994 lopussa heitä oli 9 % kaikista työttömistä eli 45 200 henkilöä. Alle 25-vuotiaiden nuorten osalta yli kaksi vuotta työttömänä olleiden määrä oli vuoden 1994 lopussa noin 1200 henkilöä eli runsas prosentti kaikista nuorista työttömistä. Heidän osaltaan syrjäytymistä on yritetty ehkäistä koulutustarjontaa lisäämällä.
Taustatietoa Kuvio 13. Nuorten työttömyys ja osuus työvoimasta vuosina 1990-1996 työvoimatutkimuksen mukaan 29 Alle 20 vuotiaat 70,8 Työttömät Työttömyysaste % % työvoimaosuus 67,9 65,2 64,2 61,5 59,9 59,4 20-24 vuotiaat 37,3 36,8 32,5 27,9 26,7 32,5 23,5 29,2 24,1 31,7 32,4 29,1 26,7 27,5 25,0 22,6 22,1 17,1 8,6 9600 17100 24100 30000 27100 25000 21000 13,4 5,9 30700 14500 51200 63500 60600 53000 49000 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 Alle 25 vuotiaat,yht 55,0 51,1 46,8 25,2 44,3 41,4 33,3 33,6 41,0 40,2 30,1 27,5 68,4 67,4 193000 66,1 65,3 64,8 328200 443800 455800 430000 65,0 65,0 408000 Kaikki ikäryhmät 6,7 24100 14,5 47800 75300 93500 87700 78000 70000 88000 3,4 7,6 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 13,1 17,9 18,4 17,2 16,3 Luku I Taustatietoa
Luku I 30 Nuorisotyöttömyys 1.3.16 Hyvää koulutusta on pidetty turvana työttömyyttä vastaan; koulutettujen työttömyysasteet ovat selvästi olleet alempia kuin koulutusta vailla olevien. Koulutukselliset toimenpiteet eivät kuitenkaan riitä nuorten työllisyystilanteen ratkaisevaan parantamiseen. Oikeankaanlainen koulutus ei välttämättä takaa työpaikkaa, vaan työpaikkojen kertakaikkinen puute on aiheuttanut sen, että opintonsa päättäneiden nuorten kiinnittyminen työelämään on käynyt vaikeaksi. Avuksi on osittain otettu erilaiset tukitoimenpiteet. Niiden avulla työllistettyjä nuoria oli vuoden 1994 lopulla noin 18 000. 1.3.17 Laman aikana keskimääräistä useammin ovat työttömiksi joutuneet ne nuoret, joilla on ollut määräaikaisia työsuhteita ja/tai heikko koulutus. Työvoiman kysynnän voimakas supistuminen on aiheuttanut sen, että nuorten on ollut vaikea päästä työmarkkinoille ja löytää ensimmäistä koulutuksen jälkeistä työpaikkaansa. Työmahdollisuuksien heikennyttyä nuorten koulutuspaikkoja on lisätty, jolloin työvoiman tarjonnassa nuorten määrä on vähentynyt. Kehitys näkyy seuraavasta kuviosta: