Selvitystyö ulkoasiainministeriön toiminnasta LHBTI-ihmisoikeuksien edistämiseksi

1 Kerttu Tarjamo 22.12.2012 Selvitystyö ulkoasiainministeriön toiminnasta LHBTI-ihmisoikeuksien edistämiseksi Selvityksen yhteenveto... 2 Suositukset toiminnan parantamiseksi... 3 1. Johdanto... 4 2. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeudet... 4 3. LHBTI-oikeudet osana ulkopolitiikkaa... 5 4. Suomen kansainvälisen ihmisoikeuspolitiikan LHBTI-tavoitteet... 7 5. Ulkoasiainministeriön toiminta LHBTI-ihmisoikeuksien edistämiseksi... 8 6. LHBTI-ihmisoikeudet edustustojen työssä... 11 7. Arvioita UM:n toiminnasta... 13 Liite 1: Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden käsitteitä... 17 Liite 2: Edustustoille tehty kysely... 19 Viitteet... 22

2 Selvityksen yhteenveto Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön (LHBTI) kuuluvien henkilöiden ihmisoikeudet ovat viime vuosina nousseet yhä selvemmin globaalille ihmisoikeusagendalle. Kansainvälistä ihmisoikeusnormistoa on alettu soveltaa myös LHBTI-ihmisten oikeuksien toteutumiseksi. Euroopan neuvoston ministerikomitean suositukset jäsenvaltioilleen seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvan syrjinnän vastustamiseksi (2010) ovat ensimmäinen oikeudellinen instrumentti, joilla valtioita ohjataan toteuttamaan LHBTI-ihmisoikeuksia. YK:n ihmisoikeusneuvostossa on hyväksytty ensimmäinen seksuaaliseen suuntautumista ja sukupuoliidentiteettiä koskeva päätöslauselma (2011). Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeudet on sisällytetty jo osaksi joidenkin maiden kansainvälistä ihmisoikeuspolitiikkaa. Euroopan Unioni on jo useiden vuosien ajan esiintynyt LHBTI-ihmisoikeuksien puolustajana ja vuodesta 2010 lähtien sillä on ollut selkeästi eksplikoidut tavoitteet LHBTI-ihmisoikeuksien edistämiseksi globaalisti. Edelläkävijämaita ovat olleet myös Alankomaat, Iso-Britannia, Norja ja Ruotsi. LHBTI-ihmisoikeuksia puolustavat maat ovat systematisoineet työtään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksien eteen luomalla konkreettisia tavoitteita ja suunnitelmia tavoitteiden saavuttamiseksi. Ne ovat luoneet myös selkeitä ohjeistuksia edustustoilleen tavoitteiden jalkauttamiseksi. LHBTI-ihmisoikeudet ovat olleet Suomen kansainvälisen ihmisoikeuspolitiikan painopiste 1990- luvun lopulta lähtien. Vuoden 2009 ihmisoikeusselonteossa ne on nostettu omaksi erilliseksi painopisteeksi ja niiden suhteen on kirjattu useampi tavoite. Ulkoasiainministeriön toiminta LHBTI-ihmisoikeuksien edistämiseksi näyttää lisääntyneen ja monipuolistuneen vuoden 2009 selonteon jälkeisenä aikana. Ulkoasiainministeriön toiminta LHBTI-ihmisoikeuksien eteen on ollut pääasiallisesti vaikuttamistyötä kansainvälisillä foorumeilla. Ministeriö on pyrkinyt nostamaan teemaa kansainvälisten järjestöjen agendalle sisällyttämällä sen omiin puheenvuoroihinsa, järjestämällä LHBTI-teemaisia sivutapahtumia yhteistyössä samanmielisten maiden kanssa, vaikuttamalla EU:n kantoihin, pyrkimällä sisällyttämään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksia päätöslauselmiin ja päätöksiin. Eri maiden LHBTI-ihmisoikeustilanteisiin on kiinnitetty huomiota muun muassa YK:n UPR-prosessissa. Ulkoministeriö on toiminut hyvin aktiivisesti LHBTIihmisoikeuksien edistämiseksi erityisesti Euroopan neuvostossa. Ulkoasiainministeriö on tehnyt yhteistyötä suomalaisten LHBTI-kansalaisjärjestöjen kanssa monin eri tavoin. Ministeriö on ohjannut taloudellista tukea muutamille kansainvälisille järjestöille, jotka tekevät töitä LHBTI-ihmisoikeuksien parissa. Kehitysyhteispolitiikassa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksia on pidetty esillä etenkin seksuaali- ja lisääntymisterveyden- ja oikeuksien yhteydessä. Suomen edustustojen toiminta LHBTI-ihmisoikeuksien puolustamiseksi on ollut hyvin erilaista. Useimmissa edustustoissa teema ei ole noussut mitenkään erityisesti esille, mutta toisaalta on kourallinen edustustoja, jotka ovat olleet hyvinkin aktiivisia LHBTI-ihmisoikeuksien edistämiseksi asemamaassaan. Tyypillisesti edustustot ovat toimineet LHBTI-ihmisoikeuksien puolesta EU:n tai muun samanmielisten maiden ryhmän kanssa yhteistyössä, esim. julkiset kannanotot Pridetapahtumien puolesta. Jotkut edustustot ovat proaktiivisesti luoneet yhteyksiä paikallisiin LHBTItoimijoihin ja tukeneet niiden toimintaa esimerkiksi paikallisen yhteistyön määrärahoin.

3 Ulkoasiainministeriön toiminta LHBTI-ihmisoikeuksien edistämiseksi on hyvää ja sen jatkamista pidetään tärkeänä. Toimintaan toivotaan jatkossa esimerkiksi konkreettisempia tavoitteita, enemmän ulkoasiainministeriön omia aloitteita ja vielä tiiviimpää yhteistyötä LHBTIihmisoikeusjärjestöjen ja puolustajien kanssa. Myös edustustoille toivotaan näkyvämpää roolia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksien puolustajina. Suositukset toiminnan parantamiseksi 1. Ulkoasiainministeriön sisällä tulisi parantaa tietoisuutta LHBTI-ihmisoikeuksista ja kouluttaa työntekijöitä niistä (suurlähettiläspäivillä, KAVAKU-kursseilla ja ihmisoikeuksia koskevissa täydennyskoulutuksissa). 2. Edustustoilla tulee olla näkyvämpi rooli LHBTI-ihmisoikeuksien edistämiseksi. Niitä tulee kannustaa ja auttaa LHBTI-ihmisoikeustyössä, esimerkiksi jakamalla joidenkin edustustojen hyviä käytäntöjä ja tiedottamalla myös siitä, mitä Suomessa tapahtuu LHBTIihmisoikeuksien osalta. 3. Ulkoasiainministeriön LHBTI-ihmisoikeustyön aloitteellisuutta ja proaktiivisuutta tulee lisätä. Ministeriö voi järjestää esim. näkyvän kansainvälisen konferenssin Yogyakartan periaatteista (huomioiden niiden päivittämistarpeen). UM voi tehdä aloitteita LHBTIihmisoikeuksien sisällyttämiseksi multijärjestöjen agendoille. 4. Ihmisoikeustavoitteiden lisäksi ministeriölle pitäisi olla konkreettisempi LHBTItoimintaohjelma, jossa huomioidaan eri alueiden tilanteet ja niihin soveltuvat toimen. 5. LHBTI-ihmisoikeuksien edistämistä kehitysyhteistyössä tulee erikseen vahvistaa. Ministeriö voisi järjestää seminaarin teemalla LHBTI-ihmisoikeudet kehitysyhteistyössä ja kouluttaa sekä kannustaa paitsi omia työntekijöitään myös suomalaisia kehitysyhteistyötoimijoita. 6. Ulkoasiainministeriön tulee varata LHBTI-ihmisoikeustyölle riittävät resurssit. Painopiste, joka vaatii erityistä huomiota, edellyttää myös riittävät henkilöresurssit. Ministeriössä tulisi olla ainakin yksi työntekijä, jonka ensisijainen tehtävä on LHBTI-ihmisoikeudet. 7. Suomen edustuston tulee toimia LHBTI-ystäväryhmässä YK:ssa myös New Yorkissa. 8. Ulkoasiainministeriön tulisi kiinnittää erityistä huomiota transihmisten ja intersukupuolisten ihmisoikeuksiin. Kansainvälisessä ihmisoikeuspolitiikassa tulisi olla erikseen eksplikoidut. tavoitteet myös transihmisten ja intersukupuolisten ihmisten oikeuksien edistämiseksi. 9. Ulkoasiainministeriöllä tulisi suomalaisten LHBTI-järjestöjen lisäksi olla yhteistyösuhde myös kansainvälisten LHBTI-järjestöjen suomalaisedustajien sekä LHBTI-kysymysten tutkijoiden kanssa. 10. Ulkoasiainministeriön tulee syventää yhteistyötä kansainvälisten LHBTIihmisoikeusjärjestöjen kanssa, yhteistyöhön voi kuulua tiedonvaihtoa, koulutusta ja tapahtumien järjestämistä. Ulkoasiainministeriön tulisi olla läsnä suurimmissa kansainvälisissä ja alueellisissa LHBTI-konferensseissa. 11. Ulkoasiainministeriön tulee kiinnittää huomiota niin Suomen kuin EU:n sisäisen ja ulkoisen toiminnan johdonmukaisuuteen pitämällä LHBTI-ihmisoikeuksiin liittyviä velvoitteita esillä sekä ministeriöiden välisessä yhteistyössä että EU-yhteistyössä. 12. Ministeriö voi jakaa kansainvälisissä yhteyksissään tietoa LHBTI-ihmisten ihmisoikeuksien ja elämän parantamiseksi Suomessa olevista hyvistä käytännöistä ja malleista esim. yhteistyöstä suomalaisten LHBTI-järjestöjen kanssa, tasa-arvovaltuutetun aloitteellisuudesta ja osaamisesta trans- ja intersukupuolisuusasioissa, Setan asiantuntija- ja vertaistukiyksikkö Transtukipisteen työstä transihmisten ja intersukupuolisten ihmisten ja heidän läheistensä tukemiseksi. 13. LHBTI-ihmisoikeudet tulee valtavirtaistaa osaksi kaikkia ulkoasiainhallinnon sektoreita.

4 1. Johdanto Tässä selvitystyössä luodaan katsaus siihen, mitä ulkoasiainministeriö on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksien edistämiseksi tehnyt. Samalla selvitystyössä ehdotetaan toimia, joilla ulkoministeriö voisi jatkossa toimia aktiivisemmin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksien edistämiseksi. Selvityksessä luodaan katsaus myös ajankohtaisiin LHBTI-kysymyksiin ulkoministeriön toimintaympäristössä. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöillä tai LHBTI-ihmisillä tarkoitetaan lesboja, homoja, biseksuaaleja sekä transihmisiä ja intersukupuolisia. 1 (Ks. Liite 1 Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden käsitteitä.) Selvitystyötä varten on kerätty tietoa ulkoasiainministeriön sisältä. Suomen ulkomaanedustustoille sekä eräiden järjestöjen pysyville edustustoille on lähetetty kysely, jolla on kartoitettu, mitä toimia ne ovat tehneet LHBTI-oikeuksien edistämiseksi. Kyselyssä on myös kartoitettu, miten LHBTIkysymykset ovat tulleet esille edustustojen työssä. Samassa on pyydetty edustustojen arvioita mahdollisuudesta toimia LHBTI-oikeuksien edistämiseksi kohdemaassa tai järjestössä. Kyselyn perusteella on voitu myös arvioida ulkoministeriön LHBTI-kompetenssia. Arvioita ulkoministeriön toiminnasta on pyydetty suomalaisilta LHBTI-asiantuntijoilta, jotka ovat seuranneet kansainvälisiä LHBTI-ihmisoikeuskysymyksiä työssään ja toiminnassaan järjestöissä ja/tai tutkijoina. Asiantuntijat ovat myös esittäneet näkemyksiään siitä, miten ulkoministeriö voisi parantaa toimintaansa LHBTI-oikeuksien edistämiseksi. Suositukset on koostettu edustustojen ja asiantuntijoiden vastausten, kansainvälisten järjestöjen ja yksittäisten maiden suositusten ja toimintaesimerkkien perusteella. 2. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeudet Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeudet ovat viime aikoina nousseet yhä selvemmin kansainvälisen yhteisön ihmisoikeusagendalle. Keskusteluun ovat nousseet seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuva syrjintä ja väkivalta yleensä, mutta myös yksittäiset maatilanteet. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten (LHBTI-oikeudet) ihmisoikeuksissa ei ole kyse mistään erityisistä oikeuksista, vaan niistä yleismaailmallisista ihmisoikeuksista, joiden katsotaan kuuluvan kaikille ihmisille. Vuonna 2006 Indonesian Yogyakartassa ryhmä ihmisoikeusasiantuntijoita luonnosteli 29 periaatetta olemassa olevan kansainvälisen ihmisoikeusnormiston soveltamisesta seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuviin kysymyksiin. Yogyakartan periaatteet koskevat niin kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia kuin taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia. 2 Useimmissa ihmisoikeussopimuksissa ei ole eksplisiittistä mainintaa seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuoli-identiteetistä. Ihmisoikeuksien yleismaailmallisuus, ihmisten yhdenvertaisuus sekä syrjimättömyys on kuitenkin kirjattu Ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen, YK:n yleissopimukseen kansalaisoikeuksista ja poliittisista oikeuksista (ICCPR) sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevaan yleissopimukseen (ICESCR). Molemmat yleissopimukset velvoittavat valtiot turvaamaan ihmisoikeudet ilman minkäänlaista rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun asemaan

5 perustuvaa syrjintää. Luettelo syrjintäperusteista ei ole kattava ja sopimusvalvontaelimet ovat tulkinneet, että lopun muu asema kattaa myös seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoliidentiteetin. Euroopan neuvostossa 2011 hyväksytty yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä (CAHVIO) on ensimmäinen juridisesti sitova ihmisoikeussopimus, jossa eksplisiittisesti mainitaan seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetti syrjinnän kiellon perusteina. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on luonut oikeuskäytäntöä, jossa se on tulkinnut seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin olevan Euroopan ihmisoikeussopimuksessa tarkoitettuja syrjinnän perusteita. 3 Euroopan Unionin perusoikeuskirjassa, joka sitoo jäsenmaita oikeudellisesti, seksuaalinen suuntautuminen on eksplisiittisesti mainittu syrjinnän kiellon perusteeksi. 4 Euroopan neuvoston ministerikomitean suositusta (CM Rec (2010)5) toimenpiteistä syrjinnän torjumiseksi seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin perusteella on kuvattu ensimmäiseksi oikeudelliseksi instrumentiksi, joka koskee erityisesti seksuaalista suuntautumista ja sukupuoli-identiteettiä. Suositus ei sido valtioita juridisesti, mutta ministerikomitea sopi suositusten toimeenpanon monitoroinnista kolmen vuoden kuluttua sen hyväksymisestä ja säännöllisin väliajoin sen jälkeen. Suositus on merkittävä, koska siitä on päätetty Euroopan neuvoston ministerikomiteassa, jossa muodostetaan Euroopan neuvoston 47:n jäsenmaan yhteinen linja. 5 Kesällä 2011 YK:n ihmisoikeusneuvoston (ION) 17. istunnossa saatiin aikaiseksi historiallinen päätöslauselma ihmisoikeuksista, seksuaalisesta suuntautumisesta ja sukupuoli-identiteetistä (human rights, sexual orientation and gender identity). Päätöslauselmassa, jossa aloitteentekijä oli Etelä-Afrikka, pyydettiin YK:n ihmisoikeusvaltuutettua laatimaan selvitys seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvasta syrjivästä lainsäädännöstä ja käytännöistä koko maailmassa. Selvitykseen toivottiin myös arviota siitä miten kansainvälistä ihmisoikeuslainsäädäntöä voidaan tulkita seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin liittyen. Päätöslauselman seurauksena ION:n 19. istunnossa järjestettiin ihmisoikeusvaltuutetun selvitykseen perustuva LHBTI-aiheinen paneelikeskustelu, jossa ihmisoikeusvaltuutettu esitteli selvityksensä tuloksia ja keskustelua käytiin muun muassa LHBTI-ihmisoikeuksia edistävistä hyvistä käytännöistä. 6 Sekä Euroopan neuvoston että YK:n ihmisoikeusvaltuutetut ovat olleet aktiivisia toimijoita lesbojen, homojen, biseksuaalien ja transihmisten ihmisoikeuksien edistämisessä. Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu julkaisi 2011 laajan selvityksen seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvasta syrjinnästä Euroopassa. 7 YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston 2012 julkaisemassa kirjasessa, Born Free and Equal, aiheena on seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetti kansainvälisessä ihmisoikeuslainsäädännössä. Kirjasessa linjataan viisi keskeistä ihmisoikeusvelvoitetta, joiden avulla valtioiden tulisi kunnioittaa ja turvata LHBTI-ihmisten ihmisoikeudet. Valtioiden keskeiset velvollisuudet ovat 1) suojella ihmisiä homoja transfobiselta väkivallalta, 2) estää LHBTI-ihmisten kidutus, muu julma, epäinhimillinen tai halventava kohtelu 3) kumota lait, jotka kriminalisoivat homoseksuaalisuuden 4) kieltää seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuva syrjintä ja 5) turvata LHBTIihmisten sekä intersukupuolisten ilmaisun, yhdistymisen ja kokoontumisen vapaus. 8 3. LHBTI-oikeudet osana ulkopolitiikkaa Euroopan Unioni ja muutamat EU-maat (esim. Alankomaat, Iso-Britannia ja Ruotsi) ovat aktiivisesti ottaneet LHBTI-ihmisoikeudet osaksi omaa ulkopolitiikkaansa. Myös Norja on profiloitunut kansainvälisesti LHBTI-ihmisoikeuksien puolustajana. Vuoden 2011 aikana

6 Yhdysvallat teki merkittävän ulostulon entistä järjestelmällisemmästä toiminnasta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksien edistämiseksi omissa ulkosuhteissaan. Eksplisiittisten LHBTI-ihmisoikeustavoitteiden lisäksi jotkut maat ovat laatineet konkreettisia toimintaohjelmia (aikatauluineen) tavoitteiden edistämiseksi ja osa maista on myös laatinut edustustoilleen (ja/tai ulkopolitiikkaa toimeenpaneville tahoille) ohjeistuksia konkreettisesta toiminnasta tavoitteiden saavuttamiseksi. 9 EU on yhteisessä ulkopolitiikassaan sitoutunut edistämään kaikkien ihmisten ihmisoikeuksia ja syrjimättömyyttä. EU on eksplisiittisesti sitoutunut edistämään ja suojelemaan myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksia, työ on muuttunut systemaattisemmaksi vuonna 2010, jolloin EU:ssa hyväksyttiin Euroopan ulkosuhdehallinnon ja jäsenmaiden käyttöön tarkoitettu LHBTI-työkalupakki. Työkalupakissa määritellään EU:n toiminnan prioriteettialueet sekä ohjeistetaan EU-toimijoita LHBTI-kysymysten esiin ottamiseen kansainvälisissä järjestöissä ja kahdenvälisissä suhteissa. Ohjeistus on suunnattu EU:n päämajan, EU:n jäsenmaiden pääkaupunkien, EU-delegaatioiden ja edustustojen työntekijöiden käytettäväksi. 10 Kesällä 2012 EU:ssa hyväksyttiin ihmisoikeusstrategia, jossa linjataan EU:n yhteistä ihmisoikeuspolitiikkaa suhteessa kolmansiin maihin. Siihen sisältyy myös ihmisoikeustoimintaohjelma vuosille 2012-2014. Toimintaohjelman yksi tavoitteista on muokata LHBTI-työkalupakista LHBTI-ohjeistus (guide lines) vuoden 2013 aikana. Toimintaohjelmaan on kirjattu myös strategian kehittäminen LHBTI-ihmisten oikeuksien edistämiseksi YK:ssa ja Euroopan neuvostossa yhteistyössä muiden maiden kanssa. Lisäksi tavoitteena on edistää LHBTI-ihmisten ihmisoikeussitoumusten omaksumista ETYJ:n piirissä. 11 EU:n LHBTI-työkalupakissa on määritelty kolme EU:n toiminnan prioriteettia 1) dekriminalisaatio 2) yhdenvertaisuus ja syrjimättömyys sekä 3) ihmisoikeuspuolustajien tukeminen ja suojeleminen. 12 Nämä tavoitteet toistuvat EU-maiden ja muiden maiden tavoitteissa tai toiminnan fokuksina. Iso- Britannian ulkoasiainhallinto FCO:n ohjeistuksessa on lisäksi huomioitu erikseen seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeudet ja terveystieto (health education). 13 Ruotsi ja Norja ovat kirjanneet myös Yogyakartan periaatteiden edistämisen. Ruotsin ja USA:n fokuksista löytyy myös LHBTIihmisiin kohdistuvien ihmisoikeusloukkausten esiin nostaminen. Presidentti Obaman muistiossa LHBTI-oikeuksien edistämisestä USA:n ulkosuhteissa mainitaan myös haavoittuvassa asemassa olevien LHBTI-pakolaisten ja -turvapaikanhakijoiden suojeleminen. 14 Norja ja Yhdysvallat korostavat lisäksi LHBTI-ihmisoikeuksien edistämistä kehitysyhteistyössä. 15 Alankomaiden ihmisoikeusstrategiassa on nostettu neljä tavoitetta LHBTI-ihmisoikeuksien edistämiseksi ja tavoitteet on määritelty alueittain. Alankomaat toimii erityisesti niissä maissa, joissa LHBTI-ihmiset elävät erityisen painostuksen alla (Afrikka) ja toisaalta alueilla, joissa on havaittavissa mahdollisuuksia myönteiseen muutokseen (Itä-Eurooppa ja Keski-Aasia). Alankomaiden toiminnan fokuksia ovat homoseksuaalisuuden kriminalisoinnin vastustaminen (Afrikka), kokoontumisvapauden puolustaminen (Itä-Eurooppa) ja LHBTI-ihmisten aseman parantaminen (Itä-Eurooppa ja Keski-Aasia). 16 Iso-Britannian LHBTI-toimintaohjelmaan on myös kirjattu konkreettisia toimia LHBTI-oikeuksien edistämiseksi kansainvälisesti. Toimet on jaoteltu alueittain (Eurooppa, koko maailma tai Kansainyhteisö), niille on merkitty toiminta-aika sekä vastuulliset ministeriöt (ulkoministeriö FCO sekä Iso-Britannian yhdenvertaisuusasioiden toimisto GEO). 17 EU:n sekä sen jäsenmaissa (Alankomaat, Iso-Britannia) ja Norjassa julkaistut erilliset ohjeistukset, käsikirjat ja työkalupakit edustustoille ja ulkosuhteiden toimijoille on hyvä tapa konkretisoida LHBTI-ihmisoikeuksien edistäminen. Niiden avulla myös levitetään perustietoa LHBTIkysymyksistä koko ulkoasiainhallintoon. Käsikirjoihin on sisällytetty paitsi maan (tai EU:n)

7 LHBTI-ihmisoikeustavoitteet, niin myös perusteet LHBTI-ihmisoikeuksien edistämiselle, LHBTIkäsitteistöä, tietoa kansainvälisistä ihmisoikeusnormeista, joihin LHBTI-ihmisoikeudet perustuvat ja konkreettisia toimintaehdotuksia edustustoille. Ehdotukset koskevat monitorointia, raportointia, yksittäisten tapausten huomioimista, poliittista dialogia, kansalaisyhteiskunnan tukemista ja yhteistyötä kansainvälisten mekanismien ja muiden maiden kanssa. Oppaihin on kirjoitettu myös, miten maa (tai EU) voi edistää LHBTI-ihmisoikeuksia kansainvälisillä foorumeilla ja järjestöissä. 18 Norjan, Alankomaiden ja Iso-Britannian kansainvälistä LHBTI-ihmisoikeustyötä vahvistaa se, että niillä on myös omia kansallisia toimintaohjelmia LHBTI-ihmisoikeuksien edistämiseksi. Ulkopolitiikka on lisäksi sisällytetty mukaan toimintaohjelmiin. Tämä politiikkajohdonmukaisuus lisää niiden uskottavuutta LHBTI-ihmisoikeuksien edistäjinä. 19 Yhdysvallat ja Ranska ovat perustaneet erityiset rahastot LHBTI-ihmisoikeuksien edistämiseksi. Yhdysvaltojen Global Equality Fundilla on tarkoitus tukea LHBTI-kansalaisjärjestöjen työtä. Ranskan perustamaa rahastoa tukevat myös Alankomaat ja Norja, rahaston tarkoituksena on tukea homo- ja transfobian vastaisia aloitteita. 20 Osa maista on ottanut LHBTI-oikeudet näkyvämmin osaksi kehityspolitiikkaa. Esimerkiksi Ruotsin kehitysyhteistyövirasto Sida on tehnyt kehitysyhteistyön LHBTI-toimintaohjelman ja julkaissut ohjeistuksia LHBTI-ihmisoikeuksien sisällyttämisestä kehitysyhteistyöhön. Joidenkin maiden aikomukset asettaa LHBTI-oikeuksien kunnioittaminen kehitysrahoituksen ehdoksi ovat puolestaan aiheuttaneet huolta kehitysrahoitusta saavien maiden LHBTI-aktivistien parissa. 21 4. Suomen kansainvälisen ihmisoikeuspolitiikan LHBTI-tavoitteet Seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat olleet Suomen kansainvälisen ihmisoikeuspolitiikan painopiste vuonna 1998 annetusta ensimmäisestä ihmisoikeusselvityksestä lähtien. 22 Viimeisimpään eli vuoden 2009 selontekoon on kirjattu jo useampi tavoite seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien edistämiseksi. Suomen tavoitteita on pyrkiä vahvistamaan kansainvälistä hyväksyntää tulkinnalle, jonka mukaan syrjinnän käsite sisältää lähtökohtaisesti seksuaalisen suuntautumisen, sukupuoli-identiteetin ja sukupuolen ilmaisun perusteella tapahtuvan syrjinnän, vaikka tätä ei olisi erikseen mainittu. Suomen toiminnan tavoitteeksi nostetaan myös homoseksuaalisuuden dekriminalisointi kaikkialla maailmalla. Käytännön toimiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien edistämiseksi selonteossa mainitaan huomion kiinnittäminen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuneisiin ihmisoikeusloukkauksiin YK:n ihmisoikeusneuvoston maakohtaisissa määräaikaistarkasteluissa (UPR). YK:ssa tavoitteeksi nostetaan myös Yogyakartan periaatteiden hyväksyminen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksia turvaavaksi kansainväliseksi toimintasuositukseksi. Periaatteiden tunnetuksi tekemiseksi ja arvovallan vahvistamiseksi on aiottu järjestää tilaisuuksia kansainvälisillä foorumeilla, maatasolla sekä tukea LHBTI-järjestöjen työtä. EU:n yhteinen toiminta nostetaan selonteossa keskeiseksi tavaksi edistää seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksia kansainvälisissä yhteyksissä. Selonteossa kuulutetaan EU:n yhtenäisen, aktiivisen ja tarpeeksi painokkaan esiintymisen perään. Muiksi tavoiksi edistää LHBTI-ihmisoikeuksia kansainvälisesti selonteossa mainitaan Suomen tuki EU:n perusoikeusviraston toiminnalle ja yhteistyölle mm. Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun kanssa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien turvaamiseksi

8 EU:ssa ja Euroopan neuvoston jäsenmaissa. Konkreettiseksi toimenpiteeksi nostetaan Euroopan neuvostossa tehtävän seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien eteen tehtävän työn tukeminen vapaaehtoisavustuksin. Lisäksi selonteossa todetaan, että Suomi painottaa viharikosten ehkäisemistä ja moniperusteisen syrjinnän vastaista työtä mm. ETYJ:in inhimillisen ulottuvuuden työn puitteissa. 23 5. Ulkoasiainministeriön toiminta LHBTI-ihmisoikeuksien edistämiseksi Toiminta kansainvälisissä järjestöissä Ulkoasiainministeriön ihmisoikeuspolitiikan yksikön tehtävänä on Suomen kansainvälisen ihmisoikeuspolitiikan suunnittelu, koordinointi ja toimeenpano. Ihmisoikeuspolitiikan yksikössä LHBTI-asioiden temaattinen vastuu on osa yhden työntekijän toimenkuvaa. Ihmisoikeuspolitiikkaa toimeenpannaan paitsi ministeriössä Helsingissä niin myös Suomen edustustoissa kansainvälisissä järjestöissä sekä Suomen suurlähetystöissä ympäri maailmaa. 24 Kansainvälisissä järjestöissä ja kokouksissa ulkoministeriön edustajat toimivat yhteistyössä muiden EU-maiden sekä samanmielisten maiden kanssa LHBTI-ihmisoikeuksien edistämiseksi. YK:ssa Genevessä Suomi toimii aktiivisesti epävirallisessa LHBTI-ystäväryhmässä, jossa kokoontuu sekä hallitusten että kansalaisyhteiskunnan edustajia. New Yorkissa Suomi ei vielä toimi ystäväryhmässä. Genevessä LHBTI-ystäväryhmässä Suomi on osallistunut aktiivisesti mm. valmisteluihin sekä tuen varmistamiseen ennen ION:ssa pidettyä yhteislausuntoa ja sitä seuraavaa päätöslauselmaa. YK:ssa niin Genevessä kuin New Yorkissa Suomi on pyrkinyt vaikuttamaan EU-koordinaatiossa seksuaalivähemmistöjen oikeuksien mukaan ottamiseksi EU:n kantoihin ja puheenvuoroihin. Kun suoria viittauksia on ollut vaikea saada, on yritetty nostaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt mukaan viittauksiin syrjimättömyydestä ja haavoittuvista ryhmistä. Suomi on pitänyt LHBTIteemaa esillä myös ETYJ:n EU-koordinaatiossa. Suomi on pitänyt myös kansallisia puheenvuoroja LHBTI-ihmisoikeuksista ja Suomen edustajat ovat neuvotelleet LHBTI-kirjauksia päätöslauselmiin. Vähemmistöjen syrjinnän ja oikeuksien kontekstissa, Suomi on nostanut seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeudet esille YK:n ihmisoikeustoimikunnassa jo 1990- ja 2000-luvun vaihtessa. 25 Vuonna 2002 YK:n yleiskokouksen kolmannessa komiteassa hyväksyttiin Suomen esittämä päätöslauselma laittomista, summittaisista ja mielivaltaisista teloituksista. Käsite seksuaalinen suuntautuminen (sexual orientation) hyväksyttiin tuolloin ensimmäistä kertaa yleiskokouksen päätöslauselmassa. 26 Viime vuoden aikana Suomi on pitänyt kansallisen LHBTI-teemaisen puheenvuoron YK:n ihmisoikeusneuvoston 19. istunnon yhteydessä järjestetyssä LHBTI-paneelikeskustelussa ja ETYJ:n HDIM-kokouksessa 2012. Ulkoasiainministeriö on nostanut LHBTI-ihmisoikeudet esille myös YK:n ihmisoikeusneuvoston yleismaailmallisessa ihmisoikeuksien määräaikaistarkastelussa (UPR). Suomi on tehnyt muille maille kysymyksiä LHBTI-ihmisoikeuksista ja vuosina 2008-2012 Suomi on antanut kahdeksan seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin liittyvää suositusta. LHBTIihmisoikeuksien parantamista koskevia suosituksia Suomelta ovat saaneet Viro, Latvia, Nigeria, Romania, Brasilia, Etelä-Afrikka ja Ukraina. 27 Ulkoasiainministeriö on tehnyt yhteistyötä muiden maiden kanssa LHBTI-ihmisoikeuksia koskevien sivutapahtumien järjestämiseksi niin YK:ssa kuin ETYJ:ssä. ETYJ:n inhimillisen ulottuvuuden täytäntöönpanokokouksen (HDIM) yhteydessä 2011 ja 2012 järjestettiin yhteistyössä

9 muiden maiden kanssa sivuapahtuma LHBTI-ihmisoikeuksista, vuonna 2012 teemana oli LHBTIihmisiin kohdistuvien viharikosten monitorointi. 28 Ihmisoikeusneuvoston yhteydessä syksyllä 2010, Suomi oli mukana järjestämässä sivutapahtumaa, jonka aiheena oli seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvan lainsäädännön ja väkivallan lopettaminen. 29 Keväällä 2012 Suomi osallistui korkealla tasolla Iso-Britannian Euroopan neuvostossa järjestämään LHBTI-tapahtumaan, jonka tarkoituksena oli edistää ministerikomitean LHBTI-suosituksen toimeenpanoa ja jakaa toimeenpanoon liittyviä parhaita käytäntöjä. Ulkoministeri Erkki Tuomioja osallistui tapahtumaan ja piti siellä Suomen puheenvuoron. Ulkoasiainministeriö toimii aktiivisesti LHBTI-oikeuksien edistämiseksi Euroopan neuvoston ministerikomitean kaikilla tasoilla. Ulkoministeriö toimi erityisen aktiivisesti ministerikomitean LHBTI-suosituksen aikaansaamiseksi osallistumalla suosituksen valmisteluun ihmisoikeuksien johtokomiteassa 2009. Suosituksen jälkeen ulkoministeriö on toistuvasti korostanut suosituksen toimeenpanon sekä sen seurannan merkitystä. Ulkoministeriö on myös rahoittanut vapaaehtoisvaroista Euroopan neuvoston piirissä tehtävää LHBTI-työtä. Tukea on myönnetty sihteeristön LHBTI-yksikön projektille, jossa kuutta vapaaehtoisesti mukaan ilmoittautunutta maata tuetaan ministerikomitean suosituksen toimeenpanossa. Suomi on tukenut myös Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun työtä LHBTI-oikeuksien edistämiseksi mm. rahoittamalla ihmisoikeusvaltuutetun LHBTI-ihmisten syrjintää Euroopassa koskevan raportin laatimista. 30 Ulkoasiainministeriö osallistuu eurooppalaisten maiden epäviralliseen LHBTI-yhteyspisteiden työryhmään. Suomesta ryhmään on osallistunut virkamies sisäasiainministeriöstä ja ulkoasiainministeriön ihmisoikeuspolitiikan yksiköstä ja Suomi on osallistunut ryhmän kokouksiin sen kolmannesta kokouksesta syksystä 2009 lähtien. Työryhmän alullepanija oli Alankomaat, joka myös vastaa työryhmän koordinoimisesta. Ryhmä kokoontuu kahdesti vuodessa, keväällä ja syksyllä. Keväällä 2011 ulkoasiainministeriö järjesti kokouksen Helsingissä. Yhteistyö kansalaisjärjestöjen kanssa ja tuki niiden työlle Ulkoasiainministeriö on tukenut kansainvälisten LHBTI-ihmisoikeuksien puolesta toimivia järjestöjä. Vuonna 2012 ministeriö myönsi ensimmäistä kertaa tukea maailmanlaajuiselle LHBTIkattojärjestölle ILGA:lle. Tuki on tarkoitettu ILGA:n Aasiassa tehtävän työn vahvistamiseen. YK:ssa Suomi tuki ja puolsi ILGA:n hakemusta ECOSOC-statuksen saamiseksi. Ministeriö on myöntänyt tukea lisäksi kansainvälisille ihmisoikeusjärjestöille, jotka toiminnassan huomioivat myös LHBTI-ihmisoikeudet. Tällaisia järjestöjä ovat International Commission of Jurists (ICJ), joka toimi aktiivisesti toimija muun muassa Yogyakartan periaatteiden luomisessa. Ulkoasiainministeriö on tukenut myös seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeuksia puolustavaa International Planned Parenthoodia (IPPF), jonka agendalta löytyy myös LHBTI-ihmisoikeudet. ETYJ:n valtionapuvaroin ministeriö on tukenut suomalaisten LHBTI-järjestöjen kansainvälistä toimintaa esim. niiden osallistumista LHBTI-konferensseihin ja kokouksiin ja ETYJ:n HDIMkokoukseen. LHBTI-ihmisoikeuksien esiin nostaminen Suomessa Ulkoasiainministeriö on koordinoinut vuodesta 2011 lähtien hallinnonalojen välistä LHBTItyöryhmää, jossa myös kansalaisyhteiskunta on edustettuna (Seta ry, Trasek ry). Työryhmän

10 mandaattina on selvittää minkälaisiin toimenpiteisiin Euroopan neuvoston LHBTI-suositus antaa aihetta ja raportoida Euroopan neuvostolle suosituksen täytäntöönpanosta Suomessa. 31 Ministeriö ja ministeriön johto on viimeisten vuosien aikana ottanut yhä aktiivisemmin esille seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ja osoittanut tukeaan LHBTI-ihmisoikeuksille mm. osallistumalla ja näkymällä LHBTI-tapahtumissa. Vuonna 2008 ulkoministeri Alexander Stubb oli suomalaisten LHBTI-järjestöjen nimeämä homofobian vastainen lähettiläs, 2010 hän toimi Helsinki Pride tapahtuman suojelijana. Ulkoministerinä Stubb antoi tukensa myös eurooppalaiselle homourheilutapahtuman EuroGamesien järjestämiselle Budapestissa. Toukokuussa 2012 ulkoministeri Tuomioja osallistui Seta ry:n ja Sateenkaariyhteisöt ry:n järjestämään kansainvälisen homo- ja transfobian vastaisen päivän (IDAHO) tapahtumaan. Kesällä 2012 ulkoasiainministeriö osallistui Helsinki Pride tapahtuman puistojuhlaan omalla esittelypisteellään. Ulkoasiainministeriö oli ensimmäinen viranomainen, joka organisaationa osallistui puistojuhlaan. Ulkoasiainministeriö järjesti helmikuussa 2012 Mikä ihmeen LHBTI? seminaarin, jossa käsiteltiin LHBTI-ihmisoikeuksia. Seminaari oli suunnattu erityisesti viranomaisille ja seminaarissa esiteltiin Euroopan neuvoston ministerikomitean LHBTI-suositusta. Seminaarilla ministeriö halusi tähdentää viranomaisten vastuuta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksien edistämisessä. Seminaaria varten ministeriö myös suomensi suosituksen ja jakoi sen ministeriön internet-sivuilla. Seminaarin avasi kehitysministeri Heidi Hautala. Seminaari suunniteltiin yhteistyössä Setan ja Trasekin kanssa. LHBTI-ihmisoikeudet kehityspolitiikassa Kehityspolitiikassa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten ihmisoikeudet on huomioitu erityisesti seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja oikeuksien (SRHR) kontekstissa. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kysymykset nousevat esille erityisesti seksuaalioikeuksien yhteydessä. Ulkoasiainministeriö on pitänyt seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeuksia ja erityistarpeita esimerkiksi UNAIDS:in ja Globaalirahaston agendalla. Ministeriö on painottanut, että seksuaalivähemmistöjen tilanne tulee sisällyttää vuosiraportointiin. Suomi on myös osallistunut LHBTI-teemaisiin pohjoismaisiin tapaamisiin. 32 Suomen uusi kehityspoliittinen ohjelma hyväksyttiin keväällä 2012. Ohjelman lähtökohdaksi on otettu ihmisoikeusperustaisuus. Yksi ohjelman läpileikkaavista tavoitteista on eriarvoisuuden vähentäminen ja erityistä huomiota on tarkoitus kiinnittää helposti syrjäytyvien ja syrjittyjen ihmisryhmien oikeuksiin ja tasavertaisiin osallistumismahdollisuuksiin. Ohjelmassa ei eksplisiittisesti nosteta esiin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä, mutta ministeriön ohjeissa läpileikkaavien tavoitteiden edistämiseksi on erikseen huomioitu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvat ihmiset. Ministeriön kapasiteettia edistää helposti haavoittuvaisten ja syrjäytyvien ryhmien oikeuksia ja asemaa on vahvistettu 2012 lopulla, kun kehityspoliittiselle osastolle on palkattu näihin kysymyksiin perehtynyt uusi neuvonantaja. 33 Suomi on kehitysyhteistyövaroista tukenut nicaragualaista kansalaisjärjestörahasto FED:iä (Nicaraguassa toimivan kuuden avunantajan yhteinen tasa-arvoa ja seksuaali- ja lisääntymisoikeuksia tukeva rahasto), joka on pyrkinyt tukemaan erityisesti kaikkein syrjityimpiä ryhmiä muun muassa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä. Suomi oli perustamassa rahastoa 2005 ja vuosina 2009-2013 Suomi tukee rahastoa yhteensä 1,88 miljoonalla eurolla. Vuonna 2010 rahasto teetti selvityksen, jonka tavoitteena oli tunnistaa seksuaalivähemmistöjen ryhmät ja järjestöt, niiden toiminta-alueet ja mahdolliset yhteistyökumppanit. Selvityksen pohjalta laadittiin erillinen strategia seksuaalivähemmistöjen tukemiseksi. Strategia laadittiin, koska seksuaalivähemmistöjen ryhmät

11 poikkesivat muista rahaston tukemista järjestöistä: ne olivat pieniä, heikosti järjestäytyneitä, niillä oli vähän talous- ja projektihallinnon kapasiteettia, toimijoiden koulutustaso oli hyvin alhainen, seksuaalinen hyväksikäyttö, muu väkivalta ja syrjintä ovat marginalisoineet monia. Strategian tavoitteena on nostaa seksuaalioikeudet julkiseen keskusteluun, kannustaa seksuaalivähemmistötoimijoita vaikuttamistyöhön ja kannanottoon, vahvistaa järjestöjen tai ryhmien toimintakapasiteettia ja tukea yhteistyötä muiden järjestöjen ja valtion toimijoiden, erityisesti seksuaalivähemmistöjen valtuutetun kanssa ja lisätä seksuaalivähemmistöjen tietämystä omista oikeuksistaan. Rahaston kautta on mahdollista tukea myös ryhmiä, jotka eivät ole virallisia järjestöjä. Tällaiset ryhmät tarvitsevat kuitenkin paljon teknistä tukea. Strategian edistämiseksi on tehty yhteistyötä myös muiden ihmisoikeus- ja naisjärjestöjen kanssa ja kannustettu niitä edistämään seksuaalivähemmistöjen oikeuksia. 6. LHBTI-ihmisoikeudet edustustojen työssä LHBTI-oikeudet ihmisoikeustyön haasteena Toiminta LHBTI-oikeuksien edistämiseksi on ollut Suomen ulkomaanedustustoissa hyvin erilaista. 34 On edustustoja, joissa toiminta on jo nyt ollut proaktiivista sekä edustustoja, jotka ovat halukkaita toimimaan LHBTI-oikeuksien puolesta ja ovat alkaneet tehdä suunnitelmia työtä varten. Osa edustustoista katsoo, että maan LHBTI-ihmisten tilanne on niin hyvä, että on perusteltua, ettei Suomi kiinnitä asiaan asemamaassa erityistä huomiota. Jokunen edustusto arvioi, että asemamaan kanssa olisi kuitenkin mahdollista tehdä yhteistyötä LHBTI-oikeuksien edistämiseksi kansainvälisesti. Pari edustustoa arvioi, että LHBTI-oikeuksien edistäminen kohdemaassa voisi olla haitallista Suomen ja kohdemaan välisille suhteille. Muutama edustusto painotti, että Suomen ulostulo LHBTI-ihmisoikeuksien puolesta asemamaassa pitäisi olla tarkkaan harkittu ja tavoitteiden ja toimien tulisi olla maaspesifejä. Mikäli aloitteita tehdään, niihin tulisi varata myös riittävät resurssit. Yksi edustusto kertoi myös tilanteesta, joissa asemamaa on ehdottanut Suomelle yhteistyötä LHBTI-ihmisoikeuksien edistämiseksi rahaston kautta, mutta Suomi ei ole lähtenyt mukaan. Edustustot kokevat toiminnan vaikeaksi etenkin maissa, joissa homoseksuaalisuus on kriminalisoitu ja siitä voidaan tuomita kuolemanrangaistuksella. Vaikein toimintaympäristö LHBTIihmisoikeuksien edistämiseksi on Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueella. Näissä maissa toimivat edustustot huomauttavat, ettei edustusto voisi tukea kohdemaassa rikolliseksi määriteltyä toimintaa tai että LHBTI-oikeuksien esille nostaminen saattaisi haitata Suomen ja kohdemaan välisiä suhteita. Yhdessä vastauksessa huomioidaan myös, että edustuston aktiivinen yhteydenpito aktivisteihin voisi koitua aktivisteille kohtalokkaaksi. Näiden maiden osalta edustustot pitävät parempana, että LHBTI-oikeuksia edistetään paremmin kansainvälisillä foorumeilla tai työskentelemällä yleensä ihmisoikeuksien edistämiseksi, esimerkiksi yksityisyyden suojan vahvistamiseksi asemamaissa. Toisaalta, on edustustoja, jotka toimivat LHBTI-ihmisoikeuksien kannalta suhteellisen haastavissa ympäristöissä tietoisina ja huolimatta asemamaan viranomaisten kielteisistä mielipiteistä. LHBTI-kysymykset ovat olleet esillä asemamaan viranomaisten kanssa hyvin eri tavoin. Useimmissa tapauksissa kyse on ollut asemamaan LHBTI-ihmisoikeuksien tai -ihmisten tilanteesta, esimerkiksi osana EU:n ja asemamaan välistä ihmisoikeusdialogia. Erillisinä teemoina nousevat esiin vetoomukset Pride-tapahtumien puolesta, vetoomukset asemamaan LHBTI-järjestöjen toiminnan esteiden purkamisesta sekä yksittäisiä ihmisiä koskevat tapaukset. LHBTI-ihmisoikeudet ovat myös nousseet esille asemaan viranomaisten kanssa, kun on keskusteltu mahdollisuudesta tehdä yhteistyötä niiden edistämiseksi kansainvälisesti. Kolme edustustoa mainitsee LHBTI-

12 kysymysten nousseen esille asemamaan viranomaisten kanssa, kun edustusto on tiedustellut lähetettyjen työntekijöiden samaa sukupuolta olevien puolisojen statuksesta asemamaassa. Yhteydet LHBTI-järjestöihin ja ihmisoikeuspuolustajiin Runsas puolet vastanneista edustustoista kertoi yhteyksistä paikallisiin LHBTI-järjestöihin tai kansalaisyhteiskuntatoimijoihin. Useimmiten kyse on ollut järjestön tapaamisesta ja LHBTIihmisten tilanteen kartoittamisesta asemamaassa. Osa edustustoista on kutsunut järjestöjä tapaamisiin edustustoon ja/tai tavannut niitä yhdessä muiden maiden edustustojen kanssa. Kontaktit ovat usein syntyneet ja liittyneet Pride-tapahtumiin: edustustot ovat tukeneet Pride-järjestäjiä ja ajoittain myös osallistuneet Pride-tapahtumiin. Lisäksi edustustot ovat keskustelleet järjestöjen kanssa mahdollisuudesta tukea niiden toimintaa taloudellisesti. Yhteensä 16 edustustoa kertoo jollain tavalla tukeneensa tai pitäneensä esillä paikallista Pridetapahtumaa tai jotain muuta julkista LHBTI-tapahtumaa. Suurin osa on toiminut yhteistyössä muiden samanmielisten maiden kanssa. Osa edustustoista on myös osallistunut Pride-tapahtumaan tai muuhun vastaavan julkiseen tapahtumaan ja muutama kertoi myös tukeneensa pienellä summalla tapahtuman järjestämistä. Pieni osa edustustoja kertoo myös taloudellisesta tuesta LHBTI-järjestöille (Windhoekissa, Jakartassa, Pristinassa) tai järjestöille, jotka ovat toimineet myös LHBTI-ihmisoikeuksien edistämiseksi, esim. HIV/AIDS-työtä tekevälle järjestölle. Kaksi edustustoa kertoi jatkossa harkitsevansa paikallisen yhteistyön määrärahan kohdistamista myös LHBTI-järjestöille. Muutama edustusto totesi, että paikallinen järjestö oli ottanut edustustoon yhteyttä tuen saamiseksi, mutta yhteydenotot eivät johtaneet tukipäätökseen. Muutama eurooppalainen edustusto totesi, että on ongelmallista, ettei sillä ole sellaista rahaa, jota se voisi käyttää LHBTI-toimijoiden tukemiseen. 35 Yksi edustusto kertoi laajemmasta kehitysyhteistyörahojen ohjaamisesta asemamaassa toimivalle usean tuenantajan rahastolle, jonka puitteissa on voitu tukea myös LHBTI-ryhmien toimintaa. Hyviä käytäntöjä LHBTI-ihmisoikeustyössä Jakartassa edustusto tuki 2007 yhden vuoden ajan paikallista LHBTI-järjestöä. PYM-hankkeen tarkoituksena oli vahvistaa järjestön auttamis- ja neuvontapalveluita (muun muassa puhelinneuvonta) ja kouluttaa järjestön työntekijöitä toimimaan kotimaansa LHBTI-ongelmien parissa. Edustuston mukaan hanke oli ensimmäinen laatuaan Indonesiassa ja erittäin onnistunut. Windhoekissa sijaitseva suurlähetystö osallistuu EU:n koordinoimaan ihmisoikeustyöryhmään, jonka ihmisoikeusstrategiaan seksuaalivähemmistöt on nostettu yhdeksi tukea tarvitsevaksi ryhmäksi. LHBTI-ihmisoikeudet on otettu esille myös tapaamisissa paikallisten viranomaisten kanssa. Edustusto on myöntänyt namibialaiselle LHBTI-järjestölle Rainbow Organizationille PYMtukea useana vuonna, rahoituksella tuettiin mm. järjestön vaikuttamistyötä. Nyt edustusto etsii aktiivisesti uusia LHBTI-toimijoita, joiden työtä se voisi tukea. Edustusto on myös tukenut ja ollut paikalla Namibian ensimmäisessä Mr. Gay Namibia -kilpailussa. Suomen suurlähetystö Washingtonissa on järjestänyt LHBTI-teemaisia tilaisuuksia. Suurlähetystö on kutsunut koolle Alankomaat ja muut Pohjoismaat kuuntelemaan Inter-American Commission for Human Rights:in (IACHR) tekemää työtä seksuaalivähemmistöjen oikeuksien edistämiseksi. Vuonna 2010 Vilnan suurlähetystö osallistui yhdessä samanmielisten maiden kanssa suullisiin ja kirjallisiin vetoomuksiin Baltic Pride tapahtuman puolesta. Edustusto myös osallistui Baltic Priden

13 eri tapahtumiin. Edustusto on pitänyt säännöllisesti yhteyttä liettualaiseen LHBTI-järjestöön kutsumalla edustajia erilaisiin tapahtumiin ja haastattelemalla edustajia LHBTI-ihmisten tilanteesta Liettuassa. Edustusto on myös raportoinut Liettuan LHBTI-tilanteesta useaan otteeseen. Suomen suurlähetystö Moskovassa ja pääkonsulaatti Pietarissa ovat seuranneet tiiviisti LHBTIihmisoikeustilannetta Venäjällä ja raportoineet siitä ministeriölle. Edustustot tekevät yhteistyötä muiden Pohjoismaiden ja EU:n sisällä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksien puolustamiseksi ja niiden esille ottamiseksi Venäjän viranomaisten kanssa. Edustustot pitävät yhteyttä LHBTI-kansalaisjärjestöihin, Pietarissa niitä on kutsuttu mukaan ministerin kansalaisjärjestötapaamisiin ja Moskovassa edustusto on antanut pienimuotoista tukea LHBTIjärjestölle. Tuki on tarkoitettu transihmisten kohtaamia ongelmia käsittelevän raportin laatimiseksi YK:n kidutuksen vastaiselle komitealle sekä asiantuntijan matkakuluihin Geneveen. Ljubljanassa Suomen edustuston päällikkö on tehnyt avointa vaikuttamistyötä yhdenvertaisuuden edistämiseksi luonnollisena osana työtään. Suurlähettiläs Pekka Metso on vuoden 2012 aikana antanut useita haastatteluita valtakunnallisissa medioissa ja tuonut niissä esille Suomen näkemyksiä tasa-arvo- ja ihmisoikeuskysymyksiin, myös LHBTI-ihmisoikeuksista. Suurlähettiläs on tehnyt tasa-arvo- ja ihmisoikeustyötä omalla persoonallaan ja esiintynyt haastatteluissa yhdessä samaa sukupuolta olevan puolisonsa kanssa. Suurlähettiläs kertoo haastattelujen poikineen hyvää palautetta ja pitää tärkeänä, että LHBTI-ihmiset saavat myös kasvot julkisuudessa. Nämä haastattelut ovat antaneet hänelle mahdollisuuden esittää näkemyksiään laaja-alaisesti erilaisista yhteiskunnallisista ja ulkopoliittisista asioista yhdenvertaisuusagendan ulkopuolellakin. Hän on ollut haluttu keskustelija eri tiedotusvälineissä. Pristinassa edustusto tukee PYM-varoin LHBTI-järjestön hanketta, jossa tehdään vaikuttamistyötä ja tarjotaan lainopillista apua viharikos- ja syrjintätapauksissa. Suomi on hankkeen ainoa rahoittaja. Edustusto on kertomansa mukaan innostanut muitakin eurooppalaisten maiden edustustoja mukaan tukemaan LHBTI-työtä. 7. Arvioita UM:n toiminnasta Toiminnan tavoitteet Selvitystyön osana pyydettiin LHBTI-asiantuntijoita, jotka ovat seuranneet LHBTI-ihmisoikeuksia myös kansainvälisesti arvioimaan ulkoministeriön toimintaa ja tekemään ehdotuksia siitä, miten ministeriö voisi jatkossa kehittää toimintaansa LHBTI-ihmisoikeuksien edistämiseksi. Tämän luvun arviot samoin kuin suositukset toiminnasta perustuvat asiantuntijoiden sekä selvityksentekijän käsityksiin UM:n toiminnasta. Niissä on huomioitu myös edustustoilta tulleet ehdotukset ja toiveet. 36 Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen nostamista omaksi erilliseksi Suomen kansainvälisen ihmisoikeuspolitiikan painopisteeksi ihmisoikeuspoliittisessa selonteossa pidetään tärkeänä. Painotus on ollut tärkeä, kun kansainväliset areenat ovat muuttuneet haastavimmiksi; seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksia poljetaan räikeästi ja monet maat kyseenalaistavat ja vastustavat pyrkimyksiä edistää LHBTI-ihmisoikeuksia. Painotuksen nähdään edistäneen myös kotimaista hallinnonalojen ylittävää yhteistyötä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksien edistämiseksi.

14 Asiantuntijavastauksissa tuli ilmi myös, että ulkoasiainministeriön toiminnan arvioiminen on vaikeata, koska tietoa siitä ei ole kovinkaan paljon esillä. Ulkoasiainministeriön toivotaankin tiedottavan enemmän toimistaan LHBTI-ihmisoikeuksien edistämiseksi. Toiminnan näkyväksi tekeminen on samalla myös hyvä esimerkki muille viranomaisille Suomessa ja voi osaltaan edistää LHBTI-ihmisoikeuksia Suomessa. Ulkoasiainministeriön toimintaa LHBTI-ihmisoikeuksien edistämiseksi pidetään myönteisenä ja tärkeänä. Työtä voi kuitenkin kehittää mm. järjestelmällisemmäksi sekä aloitteellisemmaksi. Selonteon tavoitteita arvioidaan jonkin verran yleisiksi ja niiden rinnalle kaivataan yksikohtaisempaa toimintastrategiaa ja vaikuttamisagendaa. Olisi pohdittava, mitkä ovat toiminnan kärkihankkeet, miten niiden edistämiseksi toimitaan ja kenen kanssa tehdään yhteistyötä. Toimintaohjelma tai strategia olisi myös hyvä esitellä ministeritasolla. Toiminta kansainvälisissä järjestöissä LHBTI-ihmisoikeuksien esillä pitämistä kansainvälisten järjestöjen agendalla pidetään myönteisenä. Samalla kuin ulkoasiainministeriö saa kiitosta LHBTI-ihmisoikeuksien priorisoimisesta tavoitteiden tasolla, konkreettinen toiminta ei vaikuta olevan järjestelmällistä, eikä Suomi näytä kovinkaan usein tekevän omia aloitteita tai ottavan johtavaa roolia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksien edistämiseksi. Suomi reagoi yksittäisiin tilanteisiin ja tukee muiden aloitteita. Ulkoasiainministeriö saa kiitosta siitä, että Suomen puheissa on nostettu paitsi seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeudet niin myös sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeudet, eksplisiittisesti sekä transihmisten että intersukupuolisten ihmisoikeudet. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ja heidän ihmisoikeuksien erottaminen omiksi kokonaisuuksiksi toisi sukupuolivähemmistöt entistä näkyvimmiksi. Myös LHBTI-lyhenteen avaaminen eri yhteyksissä tuo sateenkaarikäsitteen sisään jäävät eri ryhmät näkyvimmiksi. Toiminta osana Euroopan Unionia Suomi toteuttaa ihmisoikeuspolitiikkaansa osittain myös EU:n yhteisen toiminnan kautta. On hyvä, että ulkoasiainministeriö tukee EU:n toimintaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksien edistämiseksi globaalisti. Etenkin edustustojen vastauksista käy ilmi, että eri asemamaissa Suomen edustustot ovat tukemassa EU:n yhteisiä ponnistuksia LHBTIihmisoikeuksien edistämiseksi. Osassa maita on myös selkeä työnjako eri EU-maiden välillä ja esimerkiksi vastuu LHBTI-ihmisoikeuksien seuraamisesta ja EU:n toiminnan koordinoimisesta on yhdellä edustustolla. Maatasolla Suomi toimii usein toisten EU-maiden aloitteita tukien, muutamissa maissa Suomi on myös ollut aloitteellinen. EU:n kansainvälisen ihmisoikeuspolitiikan uskottavuuden kannalta on olennaista, että myös EU:n sisällä kaikki jäsenmaat sitoutuvat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. LHBTI-ihmisten oikeuksien toteutuminen kattavasti koko EU:ssa on vielä haaste. Muutamat Suomen edustustotkin ovat kiinnittäneet huomiota LHBTI-ihmisoikeuksien toteutumattomuuteen toisissa EU-maissa. Kahdenväliset suhteet ja toiminta maatasolla Kahdenvälisissä suhteissa LHBTI-ihmisoikeuksia on otettu esille suhteellisen säästeliäästi ja aktiivisuutta voisi parantaa. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuvista

15 ihmisoikeusloukkauksista, etenkin samaa sukupuolta olevien suhteiden sekä LHBTI-toimijoiden järjestäytymisen kriminalisoinnista, sananvapauden rajoituksista, viranomaissyrjinnästä ja viharikoksista tulee uskaltaa puhua. Osa edustustoista jättää tällä hetkellä LHBTI-ihmisoikeudet toiminnassaan huomioimatta, koska niitä pidetään niin isona tabuna. Ministeriön tulisi yhdessä edustustojen kanssa suunnitella maaspesifiä toimintaa ja sopia siitä, halutaanko LHBTIihmisoikeuksia edistää edustuston toiminnassa asemamaassa vai tulisiko kyseiseen maahan pyrkiä vaikuttamaan ensisijaisesti kansainvälisillä foorumeilla. Tilanteesta ja kontekstista riippuen voi tarkoituksenmukaista olla myös vaikuttaa hiljaisen diplomatian keinoin, olennaista on yrittää luoda ja pitää yllä dialogia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksista. Edustustojen olisi mahdollista toimia proaktiivisemmin myös vaikuttamalla asemamaan asenneilmapiiriin ja vähentämällä ennakkoluuloja ja levittämällä tietoa LHBTI-ihmisoikeuksista. Edustustojen toiminnasta LHBTI-ihmisoikeuksien eteen on edustustojen ulkopuolisilla ollut vähän tietoa. Ulkopuolisilla on hajanaista tietoa edustustojen yhteydenotoista paikallisiin viranomaisiin, tuesta Pride-tapahtumille tai muusta tuesta paikallisille järjestöille. Osa edustustoista on ollut suoraan yhteydessä esimerkiksi Setaan LHBTI-asioissa. Edustustoilla voisikin olla näkyvämpi rooli seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksien edistämisessä. Ne voisivat näkyvämmin liputtaa LHBTI-ihmisoikeuksien puolesta ja profiloitua asemamaissaan LHBTI-ihmisoikeuksien edistäjiksi. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeudet on teema, joka voisi nostaa esille myös suurlähettiläspäivillä. UM:n LHBTI-kompetenssi Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksien järjestelmällinen edistäminen edellyttää, että ulkoasiainhallinnon työntekijät saavat tarpeeksi koulutusta LHBTI-ihmisoikeuksista. Tällä hetkellä osaaminen ja tietoisuus LHBTI-kysymyksistä ja -ihmisoikeuksista vaihtelee suuresti, siellä täällä on ihmisiä, jotka ovat perehtyneet teemaan. Ministeriön osaamisen katsotaan parantuneen viime vuosina ja esimerkiksi ihmisoikeuspolitiikan yksikön osaaminen saa osakseen kiitosta. LHBTI-ihmisoikeuksia ei kuitenkaan vielä ole valtavirtaistettu ministeriön toimintaan. LHBTIihmisoikeudet ovat vielä hieman erillinen tonttinsa sen sijaan, että eri prosesseissa ja hankkeissa arvioitaisiin kriittisesti niiden hetero- ja/tai sukupuolinormatiivisuutta. Ministeriön tehtävänä onkin varmistaa, että työntekijöillä on tarvittavat tiedolliset valmiudet edistää myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksia sekä myös rohkeutta ottaa vaikeiksi koettuja aiheita esille. Ulkoasiainministeriössä tulisi huolehtia, että työntekijät saavat koulutusta LHBTI-kysymyksissä. Koulutukseen tulisi sisällyttää perustietoa seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta ja tarjota peruskäsitteitä ja sanastoa sekä tietoa seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoleen liittyvistä keskeisistä ihmisoikeusvelvoitteista. Myös ulkoasiainhallinnon virkamiesten olisi hyvä olla tietoisia pääpiirteittäin Suomen LHBTIihmisoikeustilanteesta ja esimerkiksi yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolain velvoitteista. Tiedotus edustustoille ja muutenkin ministeriön sisällä myös Suomen LHBTI-kysymyksistä ja esim. edistysaskeleista tukisi niiden LHBTI-ihmisoikeustyötä. Ulkoasiainministeriön LHBTI-kompetenssiin kuuluu myös vaikuttaa siihen, että ministeriön työyhteisössä on tilaa kaikille ihmisille heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan tai sukupuoliidentiteetistään tai sukupuolen ilmaisusta riippumatta. Ministeriö voi olla avoimuuteen kannustava

16 ja syrjimättömyyttä edistävä työyhteisö. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat työntekijät tai työntekijät, joilla on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia läheisiä, voivat halutessaan myös olla tärkeä voimavara ministeriön LHBTI-ihmisoikeustyölle. Yhteistyö kansalaisyhteiskunnan kanssa Ulkoasiainministeriö on tehnyt hyvää yhteistyötä suomalaisten LHBTI-järjestöjen kanssa ja osa edustustoistakin on osannut olla suoraan yhteydessä järjestöihin. Yhteistyötä on silti mahdollista tiivistää niin suomalaisten, edustustojen asemamaiden kuin kansainvälisten järjestöjen kanssa. Suomalaisten LHBTI-tutkijoiden kanssa ministeriöllä näyttää olleen varsin vähän yhteyksiä. Yhteistyö kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa tulee olla LHBTI-ihmisoikeuksien edistämisessä aivan keskeisellä sijalla niin Suomessa, asemamaissa kuin kansainvälisillä foorumeilla. Suomessa ministeriö voisi tilata seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin moninaisuutta käsittelevää koulutusta LHBTI-järjestöiltä esim. Setalta ja Trasekilta tai pyytää järjestöjä esitelmöimään LHBTI-näkökulmista ihmisoikeusmekanismeihin ja ajankohtaisiin poliittisiin prosesseihin. Suomen tuki ILGA:lle ja muille LHBTI-ihmisoikeuksia edistäville toimijoille on tärkeää. Rahoituksen lisäksi ministeriön tulisi luoda järjestöihin tiiviit yhteistyösuhteet. Kansainvälisten järjestöjen osaamista olisi hyvä hyödyntää myös paitsi ulkoasiainministeriön niin muiden suomalaisviranomaisten sekä suomalaisten LHBTI-toimijoiden kouluttamiseen esimerkiksi kutsumalla järjestöjen edustajia luennoimaan Suomeen. Edustustot voisivat yhteistyössä kansainvälisten järjestöjen kanssa järjestää paikallisia tai alueellisia tapahtumia LHBTIihmisoikeuksista. Edustustojen työssä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksien edistämiseksi yhteistyötä paikallisten toimijoiden kanssa tulisi priorisoida. Muutamilla edustustoilla on jo kokemusta hyvästä ja tiiviistä yhteistyöstä kansalaisyhteiskuntatoimijoiden kanssa, myös esimerkiksi tilanteissa, joissa virallisia LHBTI-järjestöjä ei ole. Näitä toimintamalleja olisi hyvä jakaa muihinkin edustustoihin. Keskeistä on paikallisten toimijoiden kuunteleminen, heidän työskentelynsä avustaminen ja tukeminen. Edustustot voivat fasilitoida tapaamisia ja avata sellaisia ovia, joista paikallisille toimijoille on hyötyä. Mikäli edustusto katsoo, ettei asemamaassa voi tehdä paljoakaan LHBTIihmisoikeuksien edistämiseksi, olisi pohdittava voiko jotain tehdä alueellisesti, esimerkiksi ihmisoikeuspuolustajien kouluttamisen ja verkostoitumisen edistämiseksi.

17 Liite 1: Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden käsitteitä Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt tai LHBTI-ihmiset (sexual and gender minorities, LGBTI) ovat kattokäsitteitä, joita käytetään kun halutaan puhua ihmisistä, joiden seksuaalinen suuntautuminen, sukupuoli-identiteetti tai sukupuolen ilmaisu on jotain muuta kuin yhteiskunnassa yleensä oletetaan. Nykyäänkin saatetaan jossain käyttää pelkkää seksuaalivähemmistöt (tai seksuaaliset vähemmistöt), vaikka sillä viitattaisiin sekä seksuaali- että sukupuolivähemmistöihin. Seksuaalinen suuntautuminen (sexual orientation) viittaa siihen, keneen henkilö tuntee emotionaalista ja/tai seksuaalista vetovoimaa. Seksuaalisia suuntautumisia erotetaan yleisesti kolme: heteroseksuaalisuus, homoseksuaalisuus ja biseksuaalisuus. Sukupuoli-identiteetti (gender identity) tarkoittaa ihmisen omaa kokemusta sukupuolesta, esimerkiksi nainen, mies tai jotain muuta. Heteroseksuaalisuutta, jossa ihminen tuntee emotionaalista ja/tai seksuaalista vetovoimaa vastakkaista sukupuolta olevaan henkilöön, pidetään useissa yhteiskunnissa seksuaalisen suuntautumisen normina. Osa ihmisistä kokee emotionaalista ja/tai seksuaalista kiinnostusta pääasiallisesti samaa sukupuolta olevaan henkilöön. Tällöin puhutaan homoseksuaalisuudesta. Homoseksuaalisista miehistä käytetään usein sanaa homot ja homoseksuaalisista naisista sanaa lesbot. Sanoilla homoseksuaalinen ja homo saatetaan usein viitata kaikkiin homoseksuaalisiin ihmisiin, mutta niitä käytetään tarkoittamaan myös erityisesti homomiehiä. Osa ihmisistä kykenee kokemaan emotionaalista ja/tai seksuaalista vetovoimaa sekä samaa että vastakkaista sukupuolta olevaan ihmiseen. Tällöin puhutaan biseksuaalisuudesta ja biseksuaaleista ihmisistä. Heteronormatiivisuus kuvaa yhteiskunnassamme vallalla olevaa tilannetta, jossa heteroseksuaalisuutta pidetään seksuaalisen suuntautumisen normina. Heteronormatiivisessa yhteiskunnassa heteroseksuaalisuutta pidetään yhteiskunnassa luonnollisena ja arvokkaampana kuin homo- ja biseksuaalisuutta. Hetero-olettamus kuvaa sitä että ihmisten oletetaan lähtökohtaisesti olevan heteroseksuaaleja. Ihmiset, joiden seksuaalinen suuntautuminen on jotain muuta, jäävät yhteiskunnassa usein näkymättömiksi. Yhteiskunnan hetero-olettamuksen takia homo- ja biseksuaalisten ihmisten täytyy monissa eri tilanteissa erikseen tulla ulos kaapista. Usein heteronormatiivisuus aiheuttaa homo- ja biseksuaalisten ihmisten syrjintää, jopa vainoa. Esimerkiksi Suomessa homoseksuaalisuus oli kriminalisoitu vuoteen 1971 saakka ja sitä pidettiin sairautena aina vuoteen 1981 asti. Heteronormatiivisuuteen liittyy läheisesti myös ajatus, että ihmiset ovat jaettavissa kahteen toisilleen vastakkaisiin, biologisesti määräytyviin sukupuoliin, naisiin ja miehiin. Naisiin ja miehiin kohdistetaan yhteiskunnassa stereotyyppisiä odotuksia, jotka liittyvät muun muassa käyttäytymiseen, pukeutumiseen ja sosiaaliseen rooliin. Tällainen kaksinapainen sukupuolinormatiivisuus sulkee ulkopuolelle ne, joiden sukupuoli, kokemus sukupuolesta tai sukupuolettomuudesta tai sukupuolen ilmaisu on moninaisempi. Käsite sukupuolen moninaisuus viittaakin siihen, että sukupuoli on paljon nainen-mies -jaottelua moninaisempi ilmiö, sukupuolivähemmistöillä viitataan ihmisiin, joiden sukupuoli (sex), sukupuoli-identiteetti (gender identity) tai sukupuolen ilmaisu (gender expression) eivät mahdu kaksinapaiseen sukupuolijärjestelmään. Sukupuolivähemmistöjä ovat transihmiset ja intersukupuoliset ihmiset. Sukupuoli-identiteetillä tarkoitetaan sitä, miten ihminen itse kokee ja määrittelee oman sukupuolensa. Sukupuolen ilmaisu tarkoittaa sitä, miten ihminen ilmaisee omaa sukupuoltaan.

18 Käsitettä transihminen käytetään suomenkielessä usein kattokäsitteenä ihmisille, jotka ovat transsukupuolisia, transvestiitteja ja transgendereita. Etuliite trans viittaa näissä käsitteissä siihen, että henkilö ylittää jollain tavalla sukupuoleen liitettyjä rajoja. Transsukupuolisen ihmisen oma kokemus sukupuolestaan eroaa hänelle syntymässä määritellystä sukupuolesta. Hänen oma kokemuksensa sukupuolesta on ristiriidassa hänen ruumiinsa sukupuolipiirteiden kanssa. Transsukupuolisen henkilön ruumista voidaan korjata vastamaan hänen kokemusta sukupuolesta lääketieteellisten sukupuolenkorjaushoitojen avulla. Suomessa, kuten monissa maissa, korjattu sukupuoli voidaan vahvistaa myös juridisesti. Transmies (female to male, FtM)) on syntymässä määritelty naiseksi, mutta hän korjaa sukupuolensa mieheksi. Transnainen (male to female, MtF) on syntymässä määritelty mieheksi, mutta hän korjaa sukupuolensa naiseksi. Aikaisemmin vakiintunut, mutta nyt jo vanhentunut käsite oli transseksuaali, joka saattaa vielä tulla vastaan lakitekstissä. Englannin kielessä käytetään usein vielä käsitettä transsexual kuvaamaan transsukupuolisuutta. Transvestiitti on yleensä tyytyväinen syntymässä määriteltyyn sukupuoleensa, mutta samaistuu myös vastakkaiseen sukupuoleen ja haluaa myös ilmaista sitä eläytymällä vastakkaisen sukupuolen rooliin muun muassa pukeutumalla, muuttamalla puhetapaansa ja elekieltään. Transvestisuus näyttäisi olevan yleisempää miesten keskuudessa ja transvestiitit ovat todennäköisesti suurin sukupuolivähemmistöryhmä. Suomessa transvestisuuden sairausluokitus poistettiin vuonna 2011. Transgenderihminen ei samaistu täysin vain toiseen sukupuoleen (nainen, mies). Hän saattaa samaistua molempiin sukupuoliin, mutta voi olla, ettei hän samaistu niihin kumpaankaan, vaan kokee olevansa sukupuoleton. Transgenderihminen saattaa haluta korjata kehoaan vastaamaan enemmän omaa sukupuolikokemustaan. Transgenderihmisille yhteiskunnan sukupuolidikotomia, ihmisten jakaminen naisiin ja miehiin, on ahdistava ja riittämätön. Intersukupuolisen (intersex) ihmisen sukupuolta määrittelevät sukupuolielimet, sukurauhaset tai kromosomit eivät ole yksiselitteisesti vain miehen tai naisen. Intersukupuolinen voi kokea sukupuolensa monin tavoin, hän voi kokea olevansa mies tai nainen tai ensisijassa intersukupuolinen. Intersukupuolisuudesta on kyse esimerkiksi silloin, kun vastasyntyneen lapsen sukupuolta ei kyetä määrittelemään hänen ulkoisten sukuelinten perusteella. Transihmiset ja intersukupuoliset voivat olla hetero-, bi- tai homoseksuaaleja. Seksuaalinen suuntautuminen ei määrittele ihmisen sukupuolta, eikä sukupuoli tai sukupuoli-identiteetti seksuaalista suuntautumista. LHBTI-konteksteissa käytetään usein myös sanaa queer. Sanalla, joka englannissa tarkoittaa mm. outoa ja omituista, on monia merkityksiä myös LHBTI-kontekstissa. Alun perin se on ollut halventava nimitys homoseksuaalisesta ihmisestä. Nykyään akateemisessa tutkimuksessa tunnetaan queertutkimus ja -teoriat, jotka tarkastelevat kriittisesti seksuaalisuutta ja sukupuolta sekä hetero- ja sukupuolinormatiivisuutta. Ihminen, joka määrittelee itsensä queeriksi, haluaa yleensä kyseenalaistaa yhteiskunnan heteronormatiivisuuden, heteroseksuaalisuuden sekä kaksinapaisen sukupuolijärjestelmän ja asemoida itsensä niiden ulkopuolelle. LHBT on lyhenne sanoista lesbot, homot, biseksuaalit ja transihmiset. Lyhennettä käytetään usein synonyymina käsitteelle seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt. Kirjaimet voivat esiintyä myös järjestyksessä HLBT. Joskus lyhenteeseen lisätään myös kirjain I intersukupuolisia henkilöitä varten ja ajoittain myös Q sanalle queer, LHBTIQ/HLBTIQ. Erityisesti I kirjaimen lisääminen on tarkoituksenmukaista intersukupuolisten ihmisten näkyväksi tekemiseksi. Kansainvälisessä

19 ihmisoikeuskäsitteistössä näkee useimmiten tällä hetkellä lyhenteen LGBT (lesbians, gays, bisexuals and transpersons). Ruotsissa käytetään usein lyhennettä HBT (homosexuella, bisexualla samt transpersoner). Sateenkaariperheillä tarkoitetaan yleensä perheitä, jotka poikkeavat jollakin tapaa heteroydinperheestä ja joissa yleensä yksi tai useampi vanhemmista kuuluu seksuaali -ja/tai sukupuolivähemmistöön. Sateenkaariperheen muodostavat esimerkiksi parisuhteessa oleva mies- tai naispari, jolla on lapsia tai naispari, jotka jakavat lastensa vanhemmuuden yhden miehen tai miesparin kanssa. Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta kertova sanasto, erityisesti trans- ja intersukupuolisuutta koskeva sanasto, on suhteellisen uutta ja osittain vakiintumatonta, esimerkiksi Suomen laeista löytyy usein vielä vanhentuneita käsitteitä, joita ei enää nykyään koeta korrekteiksi. Käsitteistö kehittyy samalla kun tieto ja ymmärrys seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta lisääntyy. Osa vanhemmista käsitteistä, kuten transseksuaali, koetaan nykyään loukkaavana. Sanasto ja käsitteistä on myös kulttuurisidonnaista, joten länsieurooppalaiset käsitteet eivät välttämättä ole käyttökelpoisia kaikissa yhteyksissä. Vaikka käsitteet ovat uusia, niin seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuus eivät ilmiöinä ole uusia saati länsimaisia. Seksuaalisia suuntautumisia on ollut enemmän kuin yksi ja sukupuolia enemmän kuin kaksi aina ja kaikissa yhteiskunnissa. On myös huomattava, että ihmiset määrittelevät itse oman seksuaalisen suuntautumisensa ja sukupuoli-identiteettinsä. Seksuaalisen suuntautumisen kohdalla on myös eroja siinä, miten ihmiset identifioivat itsensä ja miten he käyttäytyvät seksuaalisesti. Mies, jolla on toisinaan seksisuhteita toisten miesten kanssa, ei välttämättä identifioi itseään homo- tai biseksuaaliksi. HIV/AIDS-työssä käytetäänkin usein käsitteitä men who have sex with men (MSM) tai women who have sex with women (WSW). Sanaston lähteinä käytetty: Trans and intersex people. Discrimination on the grounds of sex, gender identity and gender expression. European Comission. EU 2012. Discrimination on grounds of sexual orientation and gender identity in Europe. Comissioner for Human Rights. Council of Europe. 2011. Selvitys sukupuolivähemmistöjen asemasta. Tasa-arvovaltuutetun toimisto. Tasa-arvojulkaisuja 2012:1. Opas toimittajille. Lhbtiq. Näin kirjoitat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä. Seta 2012. Transtukipisteen sivuilla oleva Sanasto. http://www.transtukipiste.fi/index.php?k=17271, (käytetty 5.12.2012). Liite 2: Edustustoille tehty kysely Ulkoasiainministeriön ihmisoikeuspolitiikan yksikkö lähetti syyskuussa 2012 toimeksiannon Suomen edustustoille maailmalla, jossa niitä pyydettiin kertomaan toimista LHBTI-ihmisoikeuksien edistämiseksi. Maaedustustoille kohdennetun kyselyn fokus oli kahdenvälisissä suhteissa. Kansainvälisissä järjestöissä toimivien edustustojen kyselyn fokus oli toiminnassa multilateraalisilla foorumeilla. Kysymykset olivat laajoja ja avoimia ja niihin saadut vastaukset olivatkin hyvin erilaisia. Osa vastauksia oli yksityiskohtaisia, toiset hyvin suurpiirteisiä. Kyselyn vastauksissa korostui

20 edustustojen toiminta aivan viimeisten vuosien aikana. Vastauksista koottu vähäinen määrällinen tieto onkin suuntaa-antavaa. Se luo yleiskuvaa siitä, mitä edustustoissa on tehty LHBTIihmisoikeuksien edistämiseksi. Suomen edustustoista eri maissa tuli yhteensä 62 vastausta (61 suurlähetystöä ja 1 pääkonsulaatti). Lisäksi vastauksia tuli seitsemästä pysyvästä edustustosta tai Suomea edustavilta yksiköiltä kansainvälisissä järjestöissä. Tässä keskitytään ensisijaisesti Suomen eri maissa olevien suurlähetystöjen vastauksiin. Taulukko 1. LHBTI-kyselyyn vastanneet edustustot UM:n osastojaon mukaisesti Afrikka ja Lähi-itä (ALI) Amerikka ja Aasia (ASA) Eurooppa (EUR) ITÄ Edustustot kansainvälisissä järjestöissä Addis Abeba Bangkok Ateena Astana Euroopan Neuvosto (Strasbourg) Dar es Salaam Hanoi Belgrad Kiova Euroopan Unioni (Bryssel) Kabul Jakarta Berliini Moskova YK-järjestöt Geneve Lusaka Kuala Lumpur Bern Pietari (pääkonsulaatti) Unesco (Pariisi) Maputo Lima Bratislava YK (New York) Nairobi Managua Bryssel Etyj (Wien) Pretoria Mexico Budapest UNODC (YK-järjestöt Wien) Rabat New Delhi Bukarest Riad Ottawa Dublin Teheran Peking Haag Tel Aviv Santiago Kööpenhamina Tunis Seoul Lissabon Windhoek Singapore Ljubljana Tokio Washington Lontoo Luxemburg Madrid Nikosia Oslo Pariisi Praha Pristina Riika Rooma Sofia Tallinna Tukholma Varsova Wien Vilna Zagreb Kyselyssä edustustoja pyydettiin kertomaan asemamaan LHBTI-ihmisoikeuksien tilasta arvioimalla lainsäädäntöä, asenneilmapiiriä ja ajankohtaisia kysymyksiä. Kyselyssä tiedusteltiin, onko edustusto voinut toimia ihmisoikeuspoliittisen selonteossa olevien LHBTI-tavoitteiden mukaisesti ja ovatko LHBTI-kysymykset nousseet esille asemamaan yhteyksissä viranomaisten kanssa. Lisäksi kyselyssä tiedusteltiin edustustojen yhteyksiä paikallisiin LHBTI-toimijoihin ja LHBTIihmisoikeuspuolustajiin. Edustustoja pyydettiin myös kertomaan, ovatko ne toimineet itsenäisesti ja/tai osana EU:a tai muuta maaryhmittymää. Kyselyssä tiedusteltiin myös yhteistyöstä muiden maiden kanssa LHBTI-ihmisoikeuksien edistämiseksi. Edustustoilta kysyttiin myös, onko niillä ollut yksittäisiä kansalaisia koskevia tapauksia, joissa asemamaan kansalaiset ovat pyytäneet apua sekusuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin perustuvan vainon takia tai jossa ongelmana on ollut samaa sukupuolta olevan parin oikeudellinen tunnustamattomuus maasta