AMMATILLISEN PERUSKOULUTUKSEN OPISKELIJA-ASUNTOLAT 2015 TIIVISTELMÄ

AMMATILLISEN PERUSKOULUTUKSEN OPISKELIJA-ASUNTOLAT 2015 TIIVISTELMÄ Raportit ja selvitykset 2016:2

Opetushallitus ja tekijät Raportit ja selvitykset 2016:2 ISBN 978-952-13-6238-5 (pdf) ISSN-L 1798-8918 ISSN 1798-8926 (verkkojulkaisu) Taitto: Grano Oy www.oph.fi/julkaisut

SISÄLTÖ Aluksi...4 1 Johdanto...5 2 Lainsäädännön nykytila ja sen arviointi...6 2.1 Asuntolatoimintaa koskevan lainsäädännön kehittämisen perusteet... 6 3 Kysely opiskelijoille...8 3.1 Taustatietoja... 8 3.1.1 Asuntolassa asuminen... 12 3.1.2 Opintojen keskeyttäminen ja asumisen jatkaminen... 15 3.1.3 Vapaa-ajan palvelut... 17 3.1.4 Opiskelua tukevat palvelut... 20 3.1.5 Asuntolan olosuhteet ja ilmapiiri... 21 3.1.6 Yleinen tyytyväisyys asuntolaan... 21 3.1.7 Opiskelijoiden mielipiteet... 23 4 Eräiden koulutuksen järjestäjien ajatuksia asuntolatoiminnasta...26 4.1 Nuorten opiskelijoiden asuminen... 26 4.2 Asumiseen vaikuttavia yhteiskunnallisia muutoksia... 27 4.3 Millainen on hyvin toimiva asuntola?... 27 4.4 Mitä asuntola-asuminen merkitsee nuorille?... 29 4.5 Asuntola-asumisen ongelmakohtia... 30 4.6 Asuntolan, oppilaitoksen ja opiskeluhuollon välinen yhteistyö... 31 4.7 Kodin ja asuntolan välinen yhteistyö... 32 4.8 Monikulttuurisuus... 32 4.9 Erityistä tukea saavat opiskelijat asuntolassa... 33 4.10 Näkökulmia lainsäädäntöön... 33 4.11 Asuntolatoiminnan nykytilanne... 34 4.12 Asuntola-asumisen tulevaisuus... 35 5 Yhteenveto ja pohdinta...37 5.1 Asuntoloiden erilaisuus... 37 5.2 Asuntolatoiminnan merkitys opiskelijoille... 37 5.3 Asuntolatoiminta koulutuksen järjestäjän näkökulmasta... 38 5.4 Asuntolatoiminnan menestystekijät ja kipupisteet... 39 5.5 Hyvän asuntolan tuntomerkit... 40 6 Johtopäätökset ja asuntolatoimintaa ja sen kehittämistä koskevat suositukset...42 Lähteet...45 Liitteet...46 3

Aluksi Ammatillisessa peruskoulutuksessa olevista opiskelijoista yli 10 000 asuu ammatillisen koulutuksen järjestäjien ylläpitämissä opiskelija-asuntoloissa. Opetushallitus on muutaman vuoden välein selvittänyt asuntoloiden tilannetta. Tämä selvitys on päivitystä Opetushallituksen vuonna 2012 julkaisemaan raporttiin (Jukka Vehviläinen: Selvitys toisen asteen ammatillisen peruskoulutuksen opiskelija-asuntoloista. Raportit ja selvitykset 2012:5). Alkuperäisen raportin on kirjoittanut FT Kaija Miettinen. Hänellä on ollut työssään mukana asiantuntijaryhmä: Projektikoordinaattori Raija Marttala, Koulutuskeskus Sedu, lakimies Thomas Sundell, Länsi ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, tutkija Jukka Vehviläinen, Dialoog-tutkimuspalvelut sekä verkostokoordinaattori Ville Virtanen SAKU ry. Selvityksen kyselyosuuden on toteuttanut tutkija Jukka Vehviläinen. Tämän tiivistelmän raportista ovat tehneet Opetushallituksen opetusneuvokset Erja Kärnä, Aira Rajamäki ja Juhani Pirttiniemi. 4

1 Johdanto Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää asuntolatoiminnan merkitystä opiskelijoiden kasvulle, kehitykselle ja oppimisen tukemiselle. Lisäksi tavoitteena oli selventää asuntolatoimintaa koskevassa hankkeessa esille noussutta asuntolatoiminnan lainsäädännöllistä pohjaa. Selvityksen keskeisen osuuden muodostaa opiskelijoille ja koulutuksen järjestäjän edustajille tehty sähköinen kyselytutkimus, jonka tuotti tutkija Jukka Vehviläinen DiaLoog tutkimuspalveluista. Kyselytutkimus muodostui pääosin samoista teemoista kuin samasta aiheesta vuonna 2011 tehty tutkimus (Vehviläinen, 2012) ja vuonna 2012 tehty julkaisematon kyselytutkimus. Kyselyyn otettiin mukaan muutamia uusia kysymyksiä tai kysymyksiä muokattiin aiemmista kyselyistä saatujen kokemusten perusteella. Kyselyjen teemat olivat: taustatietoja/määrällisiä tietoja opiskelija-asumisesta asuntoloiden kunto asuntolahenkilökunta (poistettu tiivistelmästä) ilta- ja yövalvonta asuntoloiden palvelut erityisopiskelijoiden palvelut asuntoloiden haitta- ja häiriötekijät yhteistyö oppilaitoksen kanssa asiakastyytyväisyys opiskelija-asumisen kehittämistarpeet. Kyselyn tulokset käsitellään kysymyksittäin. Tuloksia verrataan aikaisempiin selvityksiin ja vertailujen perusteella tehdään johtopäätöksiä asuntolatoiminnan kehittymisestä. Lisäksi kuudelle koulutuksen järjestäjälle tehtiin haastattelut, joiden pohjalta tehtiin selvitys. Tavoitteena oli selvittää koulutuksen järjestäjän edustajien ajatuksia ammatillisessa perustutkintokoulutuksessa olevien nuorten opiskelijoiden asumisesta yleensä, oman asuntolatoiminnan tilanteesta, tulevaisuudesta ja sen kehittämisestä. Lisäksi käsiteltiin asuntolan ja oppilaitoksen välistä yhteistyötä sekä opiskeluhuollon roolia asuntolatoiminnassa. Haastatteluosuuden suoritti FT Kaija Miettinen. 5

2 Lainsäädännön nykytila ja sen arviointi Asuntolatoimintaa säännellään tällä hetkellä varsin vähän. Vapaasta sivistystyöstä annetun lain 2 :n 3 momentissa todetaan, että kansanopistot ovat kokopäiväistä opetusta antavia sisäoppilaitoksia, jotka järjestävät nuorille ja aikuisille omaehtoisia opintoja, edistävät opiskelijoiden opiskeluvalmiuksia sekä kasvattavat heitä yksilöinä ja yhteiskunnan jäseninä. Asuntolatoimintaa koskevia säännöksiä ei koulutuksen sisäoppilaitosmuotoisuudesta huolimatta ole lainkaan. Ammatillisesta peruskoulutuksesta annetussa laissa opintososiaalisia etuja koskevassa pykälässä todetaan, että asuminen koulutuksen järjestäjän osoittamassa opiskelija-asuntolassa on maksutonta. Lisäksi on säännöksiä opiskelijan erottamisesta asuntolasta määräajaksi tai opintojen jäljellä olevaksi ajaksi, erottamispäätöksen täytäntöönpanosta vailla lainvoimaa olevana ja erottamispäätöksen edellyttämästä menettelystä. Lopuksi on vielä muutoksenhakusäännös, jonka mukaan päätökseen, joka koskee opiskelija-asuntolassa asumista opintososiaalisena etuna sekä päätökseen, joka koskee opiskelija-asuntolasta erottamista, haetaan muutosta hallinto-oikeudelta valittamalla siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Sen sijaan asuntolaa ei mainita turvallista opiskeluympäristöä koskevassa pykälässä eikä myöskään kurinpitotoimien edellytysten yhteydessä. Käytännössä koulutuksen järjestäjät ovat todennäköisesti lähteneet siitä, että koulutuksen järjestäjän koulutuslakeihin perustuva oikeus hyväksyä järjestyssäännöt ulottuisi myös asuntolatoimintaan siten, että myös asuntolassa tapahtuvien järjestyssääntörikkomusten perusteella voitaisiin antaa kurinpitorangaistuksia. Tällainen tulkinta on kuitenkin perusoikeusnäkökulmasta ongelmallinen. Järjestyssääntöjen luonteeseen kuuluu, että niillä rajoitetaan asukkaiden perusoikeuksia. Kurinpitorangaistuksen antaminen on selkeästi julkisen vallan käyttöä. Suomen perustuslain 2 :n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee aina perustua lakiin, ja vakiintuneen laintulkintaperiaatteen mukaan perusoikeuksien rajoituksia on aina tulkittava suppeasti. 2.1 Asuntolatoimintaa koskevan lainsäädännön kehittämisen perusteet Opiskelija-asuntolalla tarkoitetaan yhteisasumiseen tarkoitettua rakennusta, jossa asukkailla on yhteiset keittiö-, oleskelu- ja/tai saniteettitilat. Tämän tyyppisessä asuntolassa ei yleensä ole varsinaisia asuinhuoneistoja. Asuntolatoiminnan järjestäjän osoittamassa asuntolassa asuminen on opintososiaalisena etuna sidoksissa opiskelupaikkaan. Asuntolapaikat ovat yleensä määräaikaisia, lukuvuodeksi kerrallaan myönnettyjä. Viikonloppuisin asuntoloissa asutaan vain erityisistä syistä saadulla luvalla. Asuntolatoiminta on siten luonteeltaan hyvin erityyppistä kuin vuokra-asuminen yleisessä opiskelija-asuntolassa tai muissa vuokra-asunnoissa. Asuntolatoiminta, sen luonne ja yhteys opiskeluun vaihtelevat laajasti eri koulutuksen järjestäjillä. Osa katsoo toiminnan olevan oleellinen osa opiskelua ja opiskeluhuoltoa, osa näkee toiminnan opetustoimesta irrallisena toimintana. Asukkaat ja myös asuntolan henkilöstö ovat hyvin eriarvoisessa asemassa koulutuksen järjestäjän linjauksista riippuen. 6

Asukkaista osa on alaikäisiä ja hyvin nuoria, aikuisen tukea tarvitsevia opiskelijoita. Yhteiskunnan kannalta on tärkeä pohtia, mikä merkitys hyvin organisoidulla ja opiskelua tukevalla asuntolatoiminnalla on näiden nuorten oppimisen ja kasvun tukemisessa. 7

3 Kysely opiskelijoille 3.1 Taustatietoja Opiskelijakysely suunnattiin asuntoloissa asuville opiskelijoille. Kysely tehtiin loka-joulukuussa 2015. Kyselyn saatteet ja vastauslinkit välitettiin Saku ry:n toimesta. Opiskelijakyselyyn vastasi kaikkiaan 759 henkilöä. Käytännössä kaikki vastaajat olivat ammatillisten oppilaitosten asuntoloista, kansanopistoista vastaajia oli vain 3 prosenttia. Vastaajat olivat kaikkiaan 41 koulutuksen järjestäjän asuntoloista. Kansanopistoja oli mukana 3 kpl. Lähes kaikki kyselyyn vastanneet olivat äidinkieleltään suomalaisia (95 %), ruotsinkielisiä ei käytännössä ollut ja joku muu luokkaan kuului 5 prosenttia vastanneista. Kuvissa 1-7 esitetään vastanneiden opiskelijoiden jakaumat sukupuolen, iän, koulutustaustan, perusopetuksen keskiarvon, tehdyn henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevan suunnitelman (HOJKS), opiskelulukuvuoden ja opiskeltavan alan mukaan. Kuva 1. Vastaajat sukupuolen mukaan Käytännössä naisia ja miehiä on siis vastaajina lähes yhtä paljon. 8

Kuva 2. Vastaajat iän mukaan Suurin osa vastaajista (60 %) on ikäryhmässä 16 17 vuotiaat. Yli 18 vuotiaita on noin viidennes. Kuva 3. Vastaajat pohjakoulutuksen mukaan 9

Kuva 4. Vastaajat perusopetuksen keskiarvon mukaan Suurin osa vastaajista (85 %) on peruskoulutaustaisia. Keskiarvon mukaan katsottuna suurin ryhmä on perusopetuksen keskiarvolla 7.0 7.9 päättäneet (46 %) Kuva 5. Vastaajat tehdyn HOJKS:n mukaan 10

Reilu kolmannes kyselyyn vastanneista voidaan määritellä erityistä tukea tarvinneiksi/ tarvitseviksi. Lähes viidennes ei tiedä onko hänelle tehty HOJKS (henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma) vai ei. Kuva 6. Vastaajat opiskelulukuvuoden mukaan Runsaat puolet vastanneista (54 %) on ensimmäisen vuoden opiskelijoita. Vuoden 2012 kyselyyn verrattuna tuoreen kyselyn vastaajajakauma on melko samanlainen. Vuoden 2015 kyselyssä on kuitenkin hieman enemmän miehiä, vastaajat ovat hieman nuorempia ja erityistä tukea tarvitsevia (HOJKS) on hieman vähemmän. Syksyn 2012 kyselyssä ei kysytty aiempien opintojen keskeyttämisestä, tuoreessa vuoden 2015 kyselyssä aiemmin keskeyttäneitä on 8 prosenttia vastanneista. 11

Kuvassa 7 esitetään vastaajat opiskeltavan alan mukaan eroteltuna. Kuva 7. Vastaajat opiskeltavan alan mukaan Tekniikan ja liikenteen alan opiskelijoita sekä luonnonvara- ja ympäristöalan opiskelijoita on eniten. Nämä kaksi koulutusalaa kattavat yli puolet vastanneista. Vuoden 2012 kyselyyn verrattuna jakauma on hieman tasaisempi, luonnonvara- ja ympäristöalan opiskelijoita oli tuolloin suhteessa enemmän. 3.1.1 Asuntolassa asuminen Opiskelijakyselyssä oli runsaasti asumiseen liittyviä konkreettisia faktakysymyksiä. Kuvissa 8 9 esitetään opiskelijoiden taustaa, eli mistä asuntolaan on muutettu ja kuinka pitkä muuttomatka oli. 12

Kuva 8. Asuminen ennen opiskelija-asuntolaa (sukupuolen mukaan) Kuva 9. Muuttomatka asuntolaan (sukupuolen mukaan) Lähes kaikki (90 %) ovat muuttaneet asuntolaan vanhempien tai toisen vanhemman luota. Miesopiskelijat tulevat naisia yleisemmin ns. ydinperheistä. Yleisin muuttomatkan pituus on 51 200 kilometriä. 13

Syksyn 2012 kyselyyn verrattuna tuoreen kyselyn vastaajissa on hieman enemmän niitä, jotka ovat muuttaneet yhden vanhemman luota (syksyllä 2012 näiden vastaajien osuus oli 18 %). Kyselyssä selvitettiin myös asuntoloiden viikonloppukäyttöä. Opiskelijoilta kysyttiin onko heidän mahdollista jäädä asuntolaan viikonlopuksi ja kuinka moni tätä mahdollisuutta käyttää. Runsas viidennes sanoo, että asuntolaan on mahdollista jäädä viikonlopuksi ilman erityistä syytäkin. Erityisen syyn takia voi jäädä 57 prosenttia kyselyyn vastanneista. Viikonloppuasumisen yleisyys näkyy kuvassa 10. Kuva 10. Asuntolassa asuminen viikonloppuisin (sukupuolen mukaan, niistä joilla mahdollisuus) Syksyn 2012 kyselyyn verrattuna ero on siinä, että naiset jäävät aiempaa harvemmin asuntolaan viikonlopuksi, mutta miehet vastaavasti hieman aiempaa useammin. Opiskelijan kotimatkan pituus vaikuttaa luonnollisesti erittäin paljon, esimerkiksi 200 400 kilometrin päässä asuvista 42 prosenttia jää useimmiten asuntolaan. Itsenäisesti ennen asuntolaa asuneet jäävät hieman useammin asuntolaan kuin muut, kaikkein epätodennäköisimmin asuntolaan jäävät molempien vanhempien luona asuneet nuoret. 14

Kuvasta 11 näkyy, kuinka suurella osalla asuntolassa asuvista on asuntolassa oma huone. Kuva 11. Oma huone asuntolassa (sukupuolen mukaan) Noin kolmanneksella opiskelijoista on oma huone asuntolassa. Tämä on selvästi yleisempää naisilla (37 %) kuin miehillä (27 %). Syksyyn 2012 verrattuna naiset asuvat nyt hieman useammin omassa huoneessa (ennen 34 %) ja miehet vastaavasti hieman harvemmin (ennen 30 %). Omassa huoneessa asumisen todennäköisyys kasvaa systemaattisesti iän myötä. 3.1.2 Opintojen keskeyttäminen ja asumisen jatkaminen Opiskelijoilta kysyttiin myös sitä, millaisia vaikutuksia asuntolapaikan menettämisellä tai saamattomuudella olisi opintoihin. Syksyn 2012 kyselyn mukaan 31 prosenttia opiskelijoista keskeyttäisi opinnot jos heillä ei olisi asuntolapaikkaa. Syksyn 2015 tilanne näkyy kuvassa 12. 15

Kuva 12. Mitä tekisi ilman asuntolapaikkaa (sukupuolen mukaan) Opinnot (omien sanojen mukaan) keskeyttäviä opiskelijoita olisi noin kolmannes vastanneista. Tämä on tyypillisempää naisille, kuten oli myös syksyllä 2012. Opintonsa aiemmin keskeyttäneet keskeyttäisivät opintonsa todennäköisemmin kuin muut. Keskeyttämisen todennäköisyys kasvaa myös iän myötä, yli 18 vuotiaista jo 46 prosenttia keskeyttäisi opinnot ilman asuntolapaikkaa. Koulutusaloittain katsottuna luonnonvara- ja ympäristöalan opiskelijoista 45 prosenttia keskeyttäisi opintonsa ilman asuntolapaikkaa. Tekniikan ja liikenteen alan opiskelijoista vastaavasti vain 23 prosenttia. Opiskelijat, joille on tehty HOJKS, keskeyttäisivät hieman todennäköisemmin (38 %) kuin muut (34 %). Asuntolassa asumisen jatkamista ja mahdollista keskeyttämistä tarkasteltiin myös ajatusten ja suunnitelmien näkökulmasta. Opiskelijoilta kysyttiin millaisia ajatuksia heillä on asumisen jatkamisen suhteen (kuva 13). 16

Kuva 13. Ajatukset asumisen jatkamisesta (sukupuolen mukaan). Noin neljännes opiskelijoista on ajatellut muuttamista ja joka kymmenes on ajatuksissaan enemmän muuttamisen kuin jatkamisen kannalla. Syksyyn 2012 verrattuna jatkamisaikeet ovat yleistyneet, syksyllä 2012 vielä 15 prosenttia oli todennäköisiä muuttajia. Opiskelijat, joille on laadittu HOJKS, muuttoaikeet näyttäisivät olevan hieman todennäköisempiä kuin muiden. 17 18-vuotiaat opiskelijat näyttäisivät puolestaan olevan iän puolesta todennäköisimpiä muuttajia. Asumismuodolla (oma tai jaettu huone toisen kanssa) ei puolestaan näyttäisi olevan yhteyttä muuttohalukkuuteen. 3.1.3 Vapaa-ajan palvelut Opiskelijakyselyn eräänä keskeisenä tarkoituksena oli asuntolatoiminnan arviointi opiskelijoita kuulemalla. Tämä arviointi tehtiin tärkeys-tyytyväisyys jaottelulla, jossa opiskelijat valitsivat itselleen tärkeät asiat ja arvioivat sitten tyytyväisyyttään noihin valittuihin asioihin. Mielipidettä (tyytyväisyyttä) kysyttiin siis vain itselle tärkeistä asioista. Tällä vähennetään sitä riskiä, että tyytyväisyyttä selittää tietyn asian vähäinen tärkeys. Ensimmäisessä kysymysteemassa selvitettiin opiskelijoiden näkemyksiä vapaa-ajan palveluiden tärkeydestä ja tähän liittyvästä tyytyväisyydestä. Kuvassa 14 esitetään vapaa-ajan palveluiden tärkeys. 17

Kuva 14. Vapaa-ajan palveluiden tärkeys (sukupuolen mukaan) Tärkeimpiä asioita ovat tietokoneen/internetin käyttömahdollisuus sekä liikunta- ja urheilumahdollisuudet. Myös muut harrastusmahdollisuudet koetaan suhteellisen usein tärkeäksi. Naiset kokevat miehiä useammin tärkeäksi mm. tapahtumiin kuljettamisen, teemaillat ja erilaiset retket. Syksyyn 2012 verrattuna suurin ero on siinä, että tietokoneen/ internetin tärkeys on vähentynyt ja muiden asioiden tärkeys lisääntynyt. Tämä johtunee omien laitteiden yleistymisestä. Opiskelijoiden tyytyväisyys näihin samoihin palveluihin esitetään kuvassa 15. 18

Kuva 15. Tyytyväisyys vapaa-ajan palveluihin (keskiarvot kouluarvosanoin 4-10, sukupuolen mukaan) Tyytyväisyyden keskiarvot ovat yleisesti tärkeissä asioissa (ohjattu vapaa-ajan vietto, liikunta- ja urheilumahdollisuudet) yli 7,5 luokkaa. Muihin harrastusmahdollisuuksiin ollaan aavistuksen tyytymättömämpiä (7,31). Etenkin naiset ovat melko tyytyväisiä asuntolatutortoimintaa. Suhteellisesti tyytymättömämpiä ollaan niihin asioihin, jotka eivät olleet aivan yleisempiä tärkeiden asioiden toivelistalla (mm. discot). Miehet ovat useimmissa asioissa tyytyväisempiä kuin naiset. Liitteessä 1 ovat tyytyväisyyden prosenttijakaumat. Syksyn 2012 verrattuna tyytyväisyys ohjattuun vapaa-ajan viettoon ja muihin harrastusmahdollisuuksiin näyttäisi hieman lisääntyneen. 19

3.1.4 Opiskelua tukevat palvelut Seuraavassa kysymysosiossa selvitettiin opiskelijoiden mielipiteitä opiskelua tukevista palveluista. Kuva 16. Tyytyväisyys opiskelua tukeviin palveluihin (keskiarvot kouluarvosanoin 4-10, sukupuolen mukaan) Tyytyväisimpiä ollaan asuntolasta saatuun tukeen (arjen asiat ja erilaiset ongelmat) sekä opiskelumahdollisuuksiin. Keskiarvo näissä on noin 8. Miehet ovat hieman tyytyväisempiä kuin naiset. Opiskelumahdollisuuksien ja rauhan osalta naisten ja miesten tyytyväisyys on kuitenkin samalla tasolla. Prosenttijakaumat ovat liitteessä 1. Syksyn 2012 kyselyyn verrattuna näyttää siltä, että opiskelua koskevan tuen saantiin ja opiskelurauhaan ollaan nyt aiempaa tyytyväisempiä. Samoin ilta- ja yöhiljaisuuteen sekä herätyksiin ja motivointiin ollaan tyytyväisempiä. Tulosten perusteella asuntolat tukevat opintoja aiempaa paremmin. 20

3.1.5 Asuntolan olosuhteet ja ilmapiiri Viimeiseen kysymyspatteriin koottiin hajanaisia asioita, jotka liittyvät yleiseen asumisviihtyvyyteen. Olosuhteisiin liittyvä tyytyväisyys esitetään kuvassa 17. Kuva 17. Tyytyväisyys olosuhteisiin ja ilmapiiriin (keskiarvot kouluarvosanoin 4-10, sukupuolen mukaan) Kaikkein tyytyväisimpiä ollaan asuntolaohjaajan läsnäoloon (ka. 8,45) ja solun ilmapiiriin (ka. 8,22). Myös turvallinen arki ja tasa-arvoinen kohtelu saavat keskiarvoksi noin 8. Miehet ovat monessa asiassa tyytyväisempiä kuin naiset. Tyytyväisyyteen liittyvät prosenttijakaumat ovat liitteessä 1. Syksyn 2012 kyselyyn verrattuna opiskelijoiden tyytyväisyys on lisääntynyt esimerkiksi asuntolarakennusten kunnon suhteen. Omiin vaikutusmahdollisuuksiin, tasa-arvoiseen kohteluun ja solun ilmapiiriin liittyvä tyytyväisyys on myös lisääntynyt. 3.1.6 Yleinen tyytyväisyys asuntolaan Asuntolassa asuvilta opiskelijoilta kysyttiin yleistä tyytyväisyyttä asuntolaan. Tässä summaavassa kysymyksessä pyydettiin arvioimaan omaa tyytyväisyyttä kouluarvosanoin 4-10. Opiskelijoiden tyytyväisyyden keskiarvo oli 7,89. Naisten tyytyväisyys sai keskiarvon 7,83 ja miesten 7,97. Syksyn 2012 kyselyssä tyytyväisyyden keskiarvo oli 7,70 (naiset 7,67 ja miehet 7,74), joten tyytyväisyyden voidaan sanoa hieman lisääntyneen. Keväällä 2011 tehdyssä kyselyssä tyytyväisyys sai keskiarvon 7,55. Eli suunta on ollut nouseva vuodesta 2011 lähtien. 21

Kuvassa 18 esitetään opiskelijoiden tyytyväisyys prosenttijakaumien perusteella. Kuva 18. Yleinen tyytyväisyys asuntolaan (prosenttijakaumat sukupuolen mukaan) Kolmannes opiskelijoista antaa asuntolalle arvosanan 9 tai 10. Naisista näin tekee 31 prosenttia ja miehistä 38 prosenttia. Huonon arvosanan (6 tai vähemmän) antaneiden osuus on 16 prosenttia (naisista 16 % ja miehistä 15 %). Tyytymättömiä on siis molemmissa sukupuolissa yhtä paljon, mutta miehissä on enemmän todella tyytyväisiä. Syksyn 2012 kyselyyn verrattuna tulokset eivät ole aivan yksiselitteisiä. Syksyllä 2012 arvosanan 6 tai vähemmän antaneita oli 20 prosenttia sekä naisissa että miehissä. Syksyllä 2012 siis joka viides vastaantuleva asuntolaopiskelija voitiin määritellä tyytymättömäksi, syksyllä 2015 joka kuudes. Toisaalta erittäin tyytyväisten osuus oli jo syksyllä 2012 noin kolmannes, joten tyytyväisyyden lisääntyminen ei näy huippuviihtymisen lisääntymisenä. Yleinen tyytyväisyys on kuitenkin lisääntynyt. Kevääseen 2011 verrattuna muutos on vielä selvempi. Tuolloin erittäin tyytyväisten osuus oli 28 prosenttia ja tyytymättömien osuus vielä 23 prosenttia. Naisten ja miesten tyytyväisyyden muutokset näyttäisivät olleen samansuuntaisia vuodesta 2011 lähtien. Oma huone lisää hieman tyytyväisyyttä. Yleisesti voidaan sanoa myös, että mitä kauempaa asuntolaan on muutettu, sitä tyytyväisempiä ollaan. Itsenäisesti ennen asuntolaa asuneet ovat hieman muita tyytyväisempiä, ns. ydinperheestä tulleet hieman tyytymättömämpiä. Iällä ja asumisen kestolla ei näyttäisi olevan systemaattista vaikutusta. 22

Asuntolakohtaiset erot ovat merkittäviä. Korkein tyytyväisyyden keskiarvo on 8,78 ja alhaisin 6, 65. Myös näiden ääripäiden välillä on hajontaa, eli osa asuntoloista saa selvästi yli 8:n keskiarvon ja osalla keskiarvo on noin 7,5. Asuntolassa asuvien opiskelijoiden tilannetta voidaan verrata myös muiden opiskelijoiden tilanteeseen. Asuntolakyselyssä oli samoja kysymysväittämiä, joita käytettiin myös läpäisyn tehostamisohjelman aikana tehdyssä opiskelijakyselyssä. 1 Vastauksia vertailemalla voidaan sanoa, että asuntolaopiskelijat antavat aavistuksen myönteisemmän arvion erilaisista opintojen tukeen liittyvistä asioista (mm. poissaoloihin puuttuminen, saatu apu tai tuki, harrastukset ja vapaa-aika voimavarana). Erot ovat kuitenkin minimaaliset. Toisaalta asuntolaopiskelijoiden tyytyväisyys omaan asumiseen ( olen tyytyväinen asumiseeni ) ei ole aivan yhtä hyvällä tasolla kuin muualla asuvien opiskelijoiden. Asumisviihtyvyyden kohdallakaan erot eivät ole merkittäviä. Muiden kuin asuntolaopiskelijoiden väittämien keskiarvo oli 3,18 (3=samaa mieltä), asuntolaopiskelijoiden keskiarvo oli tasan 3. 3.1.7 Opiskelijoiden mielipiteet Kyselyyn vastanneilla opiskelijoilla oli mahdollisuus perustella omin sanoin tyytyväisyydestä antamaansa arvosanaa. Lisäksi opiskelijoilta kysyttiin kehittämisehdotuksia omaan asuntolaan liittyen. Kuten aiemmassakin selvityksessä (Vehviläinen 2012) opiskelijoista muodostettiin kolme vertailuryhmää. Ensimmäinen ryhmä muodostui tyytymättömistä, nämä vastaajat olivat antaneet omalle asuntolalleen arvosanan 6 tai vähemmän (N = 111). Toinen ryhmä muodostui tyytyväisistä, nämä olivat antaneet arvosanan 9 tai 10 (N = 250). Kahden ääripään välissä olivat vielä neutraalit, eli arvosanan 7-8 antaneet (N = 358). Tällä vertailuasetelmalla pyrittiin siihen, että tyytymättömyyden syyt ja tyytyväisyyttä selittävät tekijät nousisivat selkeämmin esiin. Kehittämisehdotukset liittyvät paljolti näihin samoihin asioihin. Laadullisen aineiston perusteella on hankala tehdä systemaattista vertailua syksyn 2012 kyselyyn. Tästä syystä aineistoa luettiin pääasiassa siten, mitä uutta se tuo aiemman kyselyn tuloksiin. Aiemmissa kyselyissä tyytymättömyyden syiksi ovat nousseet etenkin seuraavat asiat: asuntolarakennusten huono kunto ja epäviihtyisät sisätilat terveysongelmat (johtuen osin rakennusten kunnosta) järjestyssääntöjen tiukkuus tai toisaalta liiallinen löysyys meteli iltaisin ja öisin huono ilmapiiri ja huonot kaverisuhteet tasa-arvon ja vaikutusmahdollisuuksien puute yksityisyyden puute. Tyytymättömyys on usein kattavaa ja yksiselitteistä. Esimerkiksi kukaan ei viihdy huonokuntoisissa ja terveysongelmia aiheuttavissa vetoisissa rakennuksissa. Toisaalta osa tyytymättömyyden syistä jakaa opiskelijoita kahteen leiriin. Esimerkiksi osa opiskelijoista haluaa tiukempia järjestyssääntöjä opiskelu- ja nukkumisrauhan vuoksi, osa opiskelijoista taas kritisoi tiukkoja sääntöjä. Tässä asiassa ei siis ole yhtenäistä mielipidettä, jotkut haluavat metelöidä ja käyttää päihteitä, jotkut haluavat että joku kieltäisi tuollaisen käytöksen. 1 Syksyllä 2015 tehtiin opiskelijakysely ammatillisen koulutuksen läpäisyn tehostamisohjelman oppilaitoksille (N=2323). Kyselyssä oli opiskeluun liittyviä väittämiä, joilla arvioitiin läpäisyn esteitä ja voimavaroja. 23

Yksityisyyden puute johtuu osin huonoista rakennuksista ja tilaratkaisuista (huono äärieristys, oman huoneen puute). Siinä on kuitenkin enimmäkseen kyse siitä, että asuntolaohjaajien ja joskus toisten opiskelijoiden koetaan loukkaavan omaa yksityisyyttä. Tyypillistä on liian tiukan valvonnan, tarkastusten ja sääntöjen kritiikki. Aineistossa on esimerkkejä myös vakavimmista asioista, miespuolisten asuntolaohjaajien kerrotaan tulevan koputtamatta naisopiskelijoiden huoneisiin. Näissä asioissa ollaan tekemisissä jo vallan väärinkäytön kanssa ja vaikka tapauksia olisi vain muutamia, niin ongelma on syytä nostaa esille. Tyytyväisyyttä selittävät tekijät ovat osin erilaisia kuin tyytymättömyyden syyt. Aiemmin (Vehviläinen 2012) puhuttiin eräänlaisesta asumisen tarvehierarkiasta. Asumisen puitteiden (rakennukset, sisätilat, terveys, yksityisyys) täytyy olla ensin kunnossa, vasta sitten voidaan toivoa erityistä luksusta tai hyviä palveluita. Tyytyväisyyttä selittäviä tekijöitä olivat: asuntolan tai solun ilmapiiri asuntolaohjaajan mukavuus harrastusmahdollisuudet mielekäs vapaa-aika vaatimattomat odotukset (ilmaiselta asumiselta ei paljon vaadita). Kehittämisehdotukset liittyvät siis paljolti tyytymättömyyden syiden poistamiseen tai tyytyväisyyttä lisäävien tekijöiden vahvistamiseen. Vuonna 2012 korostettiin hyvin paljon myös opiskelijoiden osallisuuden lisäämistä. Asuntolaan toivottiin yhteisesti laadittuja pelisääntöjä ja opiskelijoiden kuulemista. Opiskelijoiden ja ohjaajien yhdessä miettimät järjestyssäännöt nähtiin hyvänä ratkaisuna, jotka lisäävät sääntöjen joustavuutta ja niiden noudattamisen halukkuutta. Yhteiset pelisäännöt vaikuttavat myönteisesti siis hyvin moneen asiaan ja luovat asumiseen meidän asuntola henkeä. Tyytymättömien opiskelijoiden vastauksissa ei ilmennyt mitään olennaista uutta. Alla muutamia vastauksia syksyltä 2015: Ahdistaa se ku muut juo alkoholia ja metelöi yöllä asuntolassa on hometta, osalta porukasta joiden kanssa täytyy asua puuttuu käytöstavat ja siivoominen on ongelma, eikä säännöt ole tasa-arvoiset esim. pojat voi perseillä mutta tytöt ei (: Oman rauhan puute Joistakin asuntolan säännöistä tulisi joustaa sillä perusteella että asukas on aikuinen. On vähän kummallista, ettei luottoa ole pätkän vertaa täysi-ikäisen asukkaan omaan harkintakykyyn. Myös tyytyväisyyttä selittävät tekijät ovat paljolti samanlaisia kuin vuonna 2012: Hyvä ilmapiiri ja kaikki tulevat toimeen toistensa kanssa Tyytyväinen olen siksi, koska asuntola on ilmainen ja viihtyisä, ohjaajat ammattitaitoisia ja mukavia (tarpeen vaatiessa myös nuoren tasolla ;D). Olen tyytyväinen koska meidän asuntolassa on hyvä kaveri porukka joiden kanssa tulen hyvin toimeen ja joilta saa apua iloissa ja suruissa. Ja asuntola on ihan mukava ja siisti 24

Hyvä ja sopivan tiukka yö valvoja, joka pitää ihmiset aisoissa. Tämä oli tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin. En ole katunut asuntolaan muuttoa. Asuntolassa on hyvät ohjaajat. <3 Asuntolassa on ollut rauhallista ja asuntola on kauniilla paikalla järven rannalla. Siellä on myöskin joustettu säännöissä tarpeen mukaan, remonttia on tehty ja harrastusmahdollisuudet ovat hyvät liikunnan suhteen. Koska täällä saa kavereita ja on tekemistä 25

4 Eräiden koulutuksen järjestäjien ajatuksia asuntolatoiminnasta Osana asuntolatoiminnan kehittämistä tehtiin muutamalle koulutuksen järjestäjälle haastatteluihin pohjautuva selvitys. Sen tavoitteena oli selvittää koulutuksen järjestäjän edustajien ajatuksia perustutkintokoulutuksessa olevien nuorten opiskelijoiden asumisesta yleensä, oman asuntolan tilanteesta, tulevaisuudesta ja kehittämisestä. Lisäksi käsiteltiin asuntolan ja oppilaitoksen välistä yhteistyötä sekä opiskeluhuollon roolia asuntolatoiminnassa. Lisääntyvä monikulttuurisuus ja asuntoloita koskevan lainsäädännön kehittäminen olivat myös keskustelun aiheita Haastatteluihin valittiin kuusi erilaista koulutuksen järjestäjää. Mukaan otettiin koulutuksen järjestäjiä, jotka ovat aktiivisesti kehittäneet asuntolatoimintaa sekä koulutuksen järjestäjiä, joilla on hyvin vähän asuntolatoimintaa. Lisäksi valittiin koulutuksen järjestäjiä, jotka ovat vähentäneet asuntolatoimintaa. Osallistujiksi kutsuttiin opiskeluhuollon asumisesta vastaava henkilö, opinto-ohjaaja ja pedagogisesta toiminnasta vastaava opettaja. Koulutuksen järjestäjä viime kädessä valitsi haastateltavat. Haastateltavien määrä vaihteli 2 ja 5 henkilön välillä. Haastattelujen tuloksia ei voida yleistää kaikkia asuntoloita tai koulutuksen järjestäjiä koskeviksi, mutta tuloksia voidaan hyödyntää asuntolatoiminnan kehittämisessä. Haastattelut toteutettiin fokusryhmähaastatteluina puolistukturoituina teemahaastatteluina. 4.1 Nuorten opiskelijoiden asuminen Haastatteluissa tuli hyvin vahvasti esille, että peruskoulun päättävien nuorten paras asumispaikka on koti. Tämä ei aina ole mahdollista, ja silloin ensimmäistä kertaa kotoa pois lähtevät nuoret tarvitsevat asumismuodon, jossa on saatavilla valvontaa, ohjausta ja huolenpitoa. Useiden haastateltavien mielestä 16-vuotiaalta nuorelta odotetaan liian nopeasti itsenäistä selviytymistä. Vapaus itsenäiseen elämään tulee liian aikaisin ilman elämänkokemuksen tuomia valmiuksia arvioida oman toiminnan vaikutuksia ja seurauksia pidemmällä aikavälillä. Tosin nuoret ovat hyvin erilaisia ja eri vaiheissa itsenäistymisessä: toiset pärjäävät, toiset taas eivät. Erityisesti niille nuorille, joiden kotiolot ovat olleet heikot, asuntola tarjoaa onnistuessaan hyvän kasvun ja oppimisen paikan. Opiskelija-asuntolassa asuminen koettiin hyväksi välimuodoksi matkalla itsenäiseen elämään. Asuntolassa asuminen nähtiin yhtenä vaiheena nuoren itsenäistymisessä. Hahmoteltiin nuoren asumiskaaren muodostuvan ensin asumisesta koulutuksen järjestäjän opiskelija-asuntolassa, sitten opintotuen avulla muissa opiskelija-asuntoloissa ja edelleen iän karttuessa muissa itsenäisemmissä asumismuodoissa. Toisaalta kokemusten mukaan asuntola ei ole hyvä paikka niille nuorille, jotka vaikeiden sosiaalisten tai päihdeongelmien vuoksi tarvitsevat vahvasti tuetun asumismahdollisuuden. Asuntoloissa ei ole osaamista tai voimavaroja vaativan tuen antamiseen. Muiden asuntolan asukkaiden asumisrauhan ja -turvallisuuden takaamiseksi kovin haastavia asukkaita ei voida asuntolaan edes ottaa. Näitä ovat esimerkiksi nuoret, joita vanhemmat eivät ole hallinneet tai lastensuojeluyksiköistä tulevat nuoret, joilla on elämässä isoja ongelmia. 26

Ongelmia on tullut opiskelussa enemmän, jos nuori muuttaa koulutuksen järjestäjän ylläpitämästä asuntolasta vähemmän valvottuun asumismuotoon. Kuvaan saattavat mukaan tulla päihteet ja muut sosiaaliset ongelmat. Erityisen huono ratkaisu on niille opiskelijoille, joilla ongelmia on jo valmiiksi. Yleisissä vuokrasuhteeseen perustuvissa opiskelijaasuntoloissa on toisaalta sisäinen kuri, joka saattaa hillitä nuorten käyttäytymistä. Lisäksi vanhemmat opiskelijat puuttuvat herkästi mahdolliseen häiriköintiin. 4.2 Asumiseen vaikuttavia yhteiskunnallisia muutoksia Yhteiskunnalliset ja koulutuspoliittiset muutokset vaikuttavat koulutuksen järjestäjän asuntolatoimintaan ja siksi haastatteluissa pohdittiin myös niiden vaikutuksia käytännön toimintaan. Ammatillisen koulutuksen alueellinen tarjonta keskittyy. Pienten hajallaan olevien koulutusyksiköiden toiminta lopetetaan ja siirretään isompien yksiköiden yhteyteen, jolloin opiskelijoiden koulumatkat pitenevät. Julkisen liikenteen vuoroja on vähennetty erityisesti haja-asutusalueilla. Joissakin kaupungeissa julkisen liikenteen vuorojen karsiminen on johtanut jopa siihen, että saman kaupungin alueelta ei kohtuullisesti pysty tekemään päivittäisiä koulumatkoja. Opiskelijoilla tai heidän perheillään ei ole varaa vapaiden markkinoiden vuokra-asuntoihin. Koulutuksen järjestäjän tarjoama maksuton opiskelija-asuntola on hyvä ja joskus jopa ainoa vaihtoehto opiskelun aikaiselle asumiselle. 4.3 Millainen on hyvin toimiva asuntola? Hyvässä asuntolassa linkitetään opiskelu ja asuminen, jolloin kumpikin toimintamuoto vahvistaa toistaan. Asuntolassa on mahdollisuus kasvattaa, opettaa ja varmistaa niiden perustaitojen osaaminen, joita opiskelussa ja elämässä yleensä tarvitaan. Haastateltavat olivat sitä mieltä, ettei ilman ohjausta ja valvontaa pärjättäisi, nuorten käyttäytyminen karkaisi käsistä ja keskeyttämiset lisääntyisivät. Yhteydenpito koteihin ei myöskään toimisi. Hyvä asuntola on alun perin rakennettu nuorten asumiseen ja asumisen tukemiseen. Siksi ohjaamisen ja valvonnan tulisi olla helposti toteutettavaa. Rivitalotyyppiset asuntolat, joissa soluilla on omat sisäänkäynnit, koetaan ohjaajien näkökulmasta hankaliksi. Parempia ovat perinteiset asuntolat erillisine soluineen, mutta vain harvoilla sisäänkäynneillä. Ulkopuolisten tuloa asuntolaan on helpompi seurata ja toisaalta solut ovat enemmän yhteisiä ja niihin meneminen on yksinkertaisempaa. Meluamisen lopettaminen, vieraiden lähettäminen pois, nukkumaan hoputtaminen, iltasiivous tai muut nuorten kasvatukseen liittyvät asiat ovat asuntolan ohjaajan työssä arkipäivää, ja niistä suoriutuminen pitäisi tehdä mahdollisimman helpoksi. Asukkailla tulee olla vaikutusmahdollisuuksia, ja heidän osallisuutensa asuntolan viihtyisyyteen, toimintaan ja toimintaperiaatteisiin tulee varmistaa. Viihtyisyys merkitsee nuorelle ihmiselle eri asioita kuin aikuiselle, ja siksi asukkailla tulee olla mahdollisuuksia vaikuttaa asumisympäristöön. Yhteiselle vapaa-ajan vietolle tulee antaa paikka ja aika. Toisaalta asuntolassa asuvat nuoret ovat tekemisessä toistensa kanssa ehkä koko opiskelupäivän eikä enempää yhdessä tekemistä välttämättä kaivata. Kaikki eivät ole innokkaita 27

toimimaan yhteisissä hankkeissa, mutta tärkeää on antaa siihen mahdollisuus. Yhteinen oleminen asuntolassa itse valituissa pikkuporukoissa, hengailu paikallisessa ostoskeskuksessa tai nuorisotiloissa on normaalia nuorten toimintaa. Lisäksi järjestetty toiminta kuten kuntosali, liikuntasali, uimahalli, sählyturnaukset, kokkikerhot tai vierailut eri kohteissa ovat hyviä toimintatapoja suunnata nuorten energiaa. Asukkaiden erilaisuus otetaan asuntolassa huomioon, kun opiskelijoita valitaan ja sijoitetaan asuntolaan. Useimmiten asuntoa tarjotaan ensisijassa nuorimmille ja ensimmäisen vuoden opiskelijoille, jolloin myös ohjausta tarvitaan runsaasti joka syksy. Aikuiset opiskelijat, ulkomaalaistaustaiset tai runsaasti erityistä tukea tarvitsevat opiskelijat sijoitetaan tarvittaessa omiin soluihin tai asuntoloihin. Tavallisimmin erityistä tukea tarvitsevat opiskelijat sijoittuvat kuten muutkin opiskelijat eikä heidän osaltaan mainittu olevan erityisiä ongelmia. Asuntolassa voi asua nuoria ja aikuisia opiskelijoita, mutta tästä asiasta haastateltavien mielipiteet jakaantuivat. Hyvänä puolena nähtiin, että aikuiset opiskelijat rauhoittavat tilanteita ja toimivat ohjaajien tukena. Aikuiset myös osaavat arvostaa maksutonta asumista asuntolassa ja saattavat välittää tämän tunteen nuorille opiskelijoille. Toisaalta jotkut aikuiset eivät halua asua nuorten kanssa tai saattavat houkutella nuoria huonoille teille. Hyvällä suunnittelulla, asukkaiden kanssa käytävillä keskusteluilla ja tilanteiden ennakoinnilla voitaisiin välttää monia ongelmia. Hyvässä asuntolassa on saatavilla ohjausta ja valvontaa. Syrjäytymisen ehkäisyn näkökulmasta asuntola-asuminen antaa kasvun mahdollisuuden niille nuorille, joita koti ei pysty tukemaan, varsinkin jos syrjäytyminen periytyy toisessa tai kolmannessa sukupolvessa. Monesti yksi välittävä aikuinen voi ratkaista nuoren ihmisen kasvun suunnan, ja se yksi ihminen voi olla vaikkapa asuntolan työntekijä. Asuntolaan tulevat nuoret ovat herkässä iässä, jossa vaikutusmahdollisuudet ovat suuret. Nuoret myös haluavat olla ja keskustella aikuisten kanssa. Asuntolaohjaaja tarjoaa tämän mahdollisuuden epävirallisessa, vapaaaikaan liittyvässä yhteydessä, jossa asioita voidaan ottaa puheeksi asuntolaan liittyvien muiden toimintojen ohessa. Asuntola on ennen kaikkea opiskelijoiden koti, jossa asutaan mahdollisimman itsenäisesti, hoidetaan omia asioita ja vietetään vapaa-aikaa. Tarvittaessa tuetaan ja rajoitetaan opiskelijoiden elämistä ja opiskelua. Huoltajilta otetaan vastaan pieniä toiveita ja huolehditaan niiden toteutumisesta, jos resurssit riittävät. Joskus tarvitaan räätälöityjä ratkaisuja, sijoittelua eri soluihin tai asuntoloihin, ohjaamista sosiaalitoimen järjestämään asuntoon tai muihin asumismuotoihin. Mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet asuntoloissa, kuten ne ovat lisääntyneet yleisesti nuorten keskuudessa. Nämäkin ongelmat tulevat asuntolassa esille, ja hyvässä asuntolassa pyritään hyvän ilmapiirin, vertaistuen ja aikuisen läsnäolon kautta tukemaan myös näitä opiskelijoita. Ensimmäisen vuoden opiskelijalla saattaa koti-ikävä yllättää. Asuntolassa tätä koti-ikävää ymmärretään ja helpotetaan keskusteluin, yhdessä tekemisen ja vapaa-ajan toimintojen avulla. Tällä tavalla voidaan vähentää keskeyttämisiä, joita ilman huolenpitoa saattaisi tulla. Asuntolassa asuminen nähtiin hyväksi vaihtoehdoksi erityisesti niille opiskelijoille, jotka ovat perheensä ainoita lapsia, sosiaalisesti arkoja tai syrjään vetäytyviä. Asuntolan vapaaajan toiminta, yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen auttavat nuoria tutustumaan toisiinsa yli koulutusalojen ja löytämään paikkansa kaveripiirissä. 28

Talon tavat, järjestyssäännöt, velvoitteet, oikeudet ja toimintamahdollisuudet tehdään hyvässä asuntolassa heti alusta alkaen tutuksi kaikille, jottei nuorille synny vääränlaisia odotuksia. Yhdessä eläminen edellyttää toisten huomioon ottamista, osallistumista yhteisten asioiden hoitamiseen sekä asumisrauhan ja turvallisuuden takaamista kaikille asukkaille. Se merkitsee myös järjestyssääntöjä ja niiden noudattamisen valvontaa sekä jämäkkää, nopeaa ja tasapuolista puuttumista rikkomuksiin. Ohjaajan päättäväinen puuttuminen nähtiin erityisen tärkeäksi. Tarvittaessa opiskelija erotetaan asuntolasta. Yhden opiskelijan häiritsevä käyttäytyminen saattaa johtaa siihen, että muut opiskelijat etsivät muita asumisen ratkaisuja. Lisäksi se toimii myös varoituksena muille asukkaille. Hyväksi ratkaisuksi on todettu myös asumisoikeuden myöntäminen lukuvuodeksi kerrallaan, mikä pakottaa opiskelijat ajattelemaan oman toimintansa vaikutuksia hieman pidemmälle. 4.4 Mitä asuntola-asuminen merkitsee nuorille? Haastateltavat näkivät, että asuntolatoiminta antaa mahdollisuuksia monenlaiseen kasvatukselliseen toimintaan. Esimerkiksi hygieniakoulutus on joidenkin kohdalla tarpeellista, ja asuntolassa näihin asioihin pystytään puuttumaan. Sovitaan suihkuvuoroista, yhteisten tilojen siivouksesta, lakanoiden vaihtamisesta ja omien vaatteiden pesemisestä. Monesti esimerkiksi yksittäisen opiskelijan osaamattomuus tai tietämättömyys oman hygienian hoitamisesta saattaisi aiheuttaa kiusaamista, joten asuntolan kasvatuksellisella otteella voidaan ennaltaehkäistä näitäkin ongelmia. Jossakin asuntolassa järjestetään asuntolakursseja, joissa puhutaan unen, hyvän hygienian, hyvän vuorovaikutuksen, siisteyden ja ravitsemuksen merkityksestä ja harjoitellaan esimerkiksi sängyn petaamista ja lakanoiden vaihtoa. Yleisten arki- ja elämäntaitojen oppimisessa nähtiin asuntolassa tehtävällä työllä olevan paljon merkitystä. Opiskelijoiden keskinäinen yhteiselo opettaa erilaisuuden hyväksymistä ja toisten kanssa elämistä, särmät hioutuvat, ratkaisukeskeinen ongelmanratkaisukyky kehittyy ja opitaan asialliseen keskusteluun mieltä painavista asioista. Asuntolassa opetellaan myös aikataulujen noudattamista, normalisoidaan päivärytmiä ja huolehditaan siitä, että opiskelijat heräävät aamulla ja lähtevät opiskelemaan; tarvittaessa herätellään. Vertaisoppiminen on tärkeä oppimisen muoto, ja se toimii myös asuntolassa sekä hyvissä että valitettavasti myös huonoissa asioissa. Asuntola-asuminen saattaa vähentää koulukiusaamista ja hillitä käyttäytymistä, kun tutustutaan ja toimitaan yhdessä opiskelun ulkopuolella. Yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen on asuntoloissa kuitenkin vähentynyt. Syyksi arvioitiin sosiaalisen median laajentunutta käyttöä. Kaverit ovatkin Facebookissa, Twitterissä tai muilla sähköisillä foorumeilla. Enää ei ole aikaa eikä tarvetta kasvokkain tapahtuvaan vuorovaikutukseen. Asuntola kuitenkin pystyy sitä tarjoamaan ja kannustamaan yhdessä olemiseen, keskusteluun tai yhteisiin harrastuksiin. Oppilaitos tarjoaa päivittäisen lounaan, mutta muusta ruokailusta opiskelija huolehtii itse. Aamupala, päivällinen ja iltapala saattavat muodostua pelkistä eineksistä. Siksi opiskelijoita ohjataan tiedostamaan tasapainoisen ruoan merkitys omalle hyvinvoinnilleen. Koska opiskelijat syövät ja laittavat ruokaa asuntolassa vapaa-ajalla, on asuntolan ohjaajalla mahdollisuus vaikuttaa nuorten ruokailutottumuksiin. Yhteisesti laitettavalla iltapalalla nähtiin olevan asuntolaelämää ja opiskelijoiden yhteisöllisyyttä lisäävä vaikutus. Asuntolan järjestyssäännöt antavat rajat, joissa toimitaan, ja rajat ovat samat kaikille. Rajojen rikkomisesta on seurauksia, jotka on kuvattu asuntolan järjestyssäännöissä. Tu- 29

pakanpoltto, vierailuajat, päihteet, tilojen siistinä pitäminen, muiden häiritseminen tai yleiset käytöstavat ovat niitä asioita, joita asuntolayhteisössä käsitellään jatkuvaksi. Niihin puuttumalla saadaan aikaan myös hyvää keskustelua nuorten kanssa ja voidaan vaikuttaa melkein ohimennen hankaliin asioihin, joihin ehkä muutoin olisi vaikea puuttua. Asuntolan ohjaajalta edellytetään osaamista ottaa asioita esille. 4.5 Asuntola-asumisen ongelmakohtia Alku on hankalin vaihe asuntola-asumisessakin. Asukkaat tulevat eri paikkakunnilta aivan uuteen paikkaan eivätkä tunne toisiaan. Kontaktien ottaminen ja yhteiseen toimintaan osallistuminen on aluksi vaikeaa. Alkuvaiheessa onkin tärkeää, että asuntolassa otetaan huomioon opiskelijoiden tilanne, edistetään yhdessäoloa ja opiskelijoiden osallisuutta yhteisiin toimintoihin. Tällä tavalla ennaltaehkäistään opiskelun keskeyttämistä, kiusaamista tai huonoon seuraan ajautumista. Asuntoloiden henkilökunnan mielestä 16-vuotias tarvitsee ohjausta ja valvontaa, sillä hän ei pysty kaikissa tilanteissa täysipainoisesti ohjaamaan omaa toimintaansa siten, että se tukisi hänen opiskelua ja hyvää tulevaisuutta. Turvattomuuden tunne ja koti-ikävä vaikeuttavat erityisesti alkusyksyn aikana asumista. Tilanne korjaantuu, kun tullaan tutuiksi, opitaan asuntolan toimintatavat ja löydetään omat ystävät, harrastukset ja tekemiset. Opiskelupäivät ovat lyhyempiä ja epäsäännöllisempiä kuin ennen, mikä tuo asuntolaan levottomuutta. Ammatillisessa koulutuksessa ei yleensä ole kotitehtäviä, joten siihen ei tarvitse varata aikaa. Lähiopetusta on 6 7 tuntia, joskus ainoastaan 4 tuntia päivässä, jolloin asuntolassa oleiluun jää runsaasti aikaa ja nuoren ihmisen energiaa. Edessä on pitkä iltapäivä, jonka aikana voi ottaa päiväunet, mikä puolestaan johtaa yövalvomiseen ja aamuheräämisen vaikeuteen. Iltakurssien järjestämistä on mietitty, mutta toiminta edellyttää rahoitusta, jota koulutuksen järjestäjällä ei aina ole tarjota. Asuntolassa ei enää olla perillä siitä, milloin opiskelija on luvallisesti poissa opetuksesta. Syynä voi olla mm. työssäoppiminen tai etäopinnot. Runsas vapaa-aika saattaa johtaa ei-toivottavaan käyttäytymiseen, paikkojen rikkomiseen tai päihteiden käyttöön. Toisaalta asuntoloissa nähdään, että näitä ongelmia on vain pienellä osalla asuntoloissa asuvista. Muut kärsivät häiritsevien asukkaiden toiminnasta. Opiskelijat toimivat eri tavalla kuin ennen. He ovat enemmän yksikseen ja seurustelevat sosiaalisessa mediassa. Keskustelu- ja vuorovaikutustaidot saatavat olla puutteellisia. Niitä kuitenkin asuntola-asumisessa tarvittaisiin. Aikaisemmin toiminta on ollut enemmän yhteisöllistä ja yhteisesti järjestettyihin tapahtumiin on osallistuttu enemmän, nyt nuoria on vaikea saada sitoutumaan yhteiseen toimintaan. Positiivisena asiana mainittiin, että päihteiden käyttö on haastateltavien mielestä entisaikoihin verrattuna vähentynyt. Nuorten taustat ja olosuhteet ovat erilaisia kuin ennen. Kaikille ei ole ydinperhettä, nuori saattaa asua isän tai äidin uuden perheen kanssa. Aina ei ole tietoa, keneen pitäisi nuoren asioissa ottaa yhteyttä. Ongelmiksi mainittiin myös kahden hengen huoneet. Nykypäivän nuoret ovat yleensä tottuneet omaan huoneeseen, ja huoneen jakaminen tuntuu vaikealta. Toisaalta myös nähtiin, että kahden hengen huoneessa asuminen lisää sosiaalisuutta ja monipuolistaa 30

toimintoihin osallistumista. Mukaan lähteminen on helpompaa kaverin tai jopa ystäväksi tulleen kämppäkaverin kanssa. Muiksi ongelmiksi mainittiin pitkämatkalaisten kalliit kotimatkat, joita eivät koske koulumatkatuet. Usein pitkämatkalaiset saavat luvan jäädä asuntolaan viikonlopuksi, mutta myös kotiin tekee joskus mieli. Matkat vain saattavat olla hyvin kalliita. Lisäksi koettiin, että asuntolassa järjestettävä muu vuokraustoiminta haittaa opiskelijaasumista, kun opiskelija joutuu siirtämään tavaransa pois esimerkiksi viikonlopun ajaksi. 4.6 Asuntolan, oppilaitoksen ja opiskeluhuollon välinen yhteistyö Yleisesti arvioitiin, että asuntolan, oppilaitoksen ja opiskeluhuollon välinen yhteistyö on melko vähäistä. Opettajat eivät ole tekemisissä asuntolan kanssa eivätkä näe asuntolan mahdollisuuksia tukea opiskelua. Osa vastaajista koki tämän oikeansuuntaiseksi, ja he olivat sitä mieltä, että asuminen ja opiskelu onkin pidettävä erillään. Ainoastaan niissä tapauksissa, joissa opiskelu ei suju tai asumisessa on ongelmia, kohtaavat opetusta koskevat asiat ja asuntola-asiat toisensa järjestyssääntöjen ja lainsäädännön tasolla. Joissakin haastatteluissa todettiin, että ainakin nuorten opiskelijoiden kohdalla asuntolan ja oppilaitoksen yhteistyö on välttämätöntä ja yhteinen kasvatustehtävä koetaan tärkeäksi. Asuntolassa harjoitellaan hyviä asumis- ja käytöstapoja, joita yhteiskunnassa tarvitaan. Asuntolassa opetellaan heräämään ajoissa. Koulunkäyntiavustaja, ohjaaja, opinto-ohjaaja tai muu oppilaitoksen henkilökunnasta käy tarvittaessa tekemässä aamuherätyksiä. Toiminta on tuonut mukanaan sen, että herätyksiä ei enää paljon tarvita ja yhteiset tilat ovat siistiytyneet, kun opiskelijat tietävät, että joku tulee aamulla käymään. Nähtiin tärkeäksi, että asuntolatoiminnan ja opetuksen toteuttamisen välinen hallinnointi on järjestetty siten, että yhteistyö on mahdollista. Asuntolassa olisi myös hyvä tietää nuoren opiskeluun tai elämiseen liittyvistä pulmista etukäteen, jotta tilanteisiin osattaisiin reagoida oikealla tavalla ja mahdollisesti varautua etukäteen. Lisäksi tarvittaessa tehdään yhteistyötä sosiaalihuollon ja erityisesti jälkihuollon ohjaajan kanssa silloin, kun alaikäisen opiskelijan kanssa on huolia. Yhteistyö opiskeluhuollon henkilöstön kanssa nähtiin erittäin tärkeäksi. Opiskeluhuoltolain tulkinta on kuitenkin heikentänyt sitä, vaikka se ei ole ollut lain tarkoitus eikä hengen mukainen. Opiskeluhuollon jako yhteisölliseen ja yksilölliseen opiskeluhuoltoon on hajottanut aikaisemmin hyvin toimivia ryhmiä, joissa käsiteltiin myös asuntolaan liittyviä asioita. Uusissa ryhmissä asuntolaohjaaja ei enää ole mukana, joten yhteys on katkennut ja aikaisemmin hedelmälliseksi koettu yhteistyö kuraattoreiden kanssa ei ole käytännössä mahdollista. Asuntolan roolia koulutuksen järjestäjän toimintana ei ole jäsennetty. Osassa oppilaitoksista on koettu, että Sora-lainsäädännön mukainen monijäseninen toimielin ei pysty ratkaisemaan asuntolan ongelmia. Monijäseninen toimikunta kokoontuu harvoin, jolloin päätösten tekeminen vie liian kauan aikaa. Erottamistilanteissa on usein kyse muiden asukkaiden asumisrauhan ja turvallisuuden varmistamisesta eikä pelkästään ongelmia aiheuttavaan opiskelijaan kohdistuvista toimenpiteistä. Joissakin oppilaitoksissa toiminta on toisaalta nopeaa ja joustavaa, joten kyse on enemmän lainsäädännön tunte- 31

misesta ja tulkinnoista kuin varsinaisen lainsäädännön luonteesta. Tietoisuus asuntolatoiminnasta ja sen luonteesta saattaa päättävissä elimissä olla myös vähäistä. 4.7 Kodin ja asuntolan välinen yhteistyö Asuntolan ja kodin välinen yhteistyö toimii lähinnä puhelimen välityksellä. Vanhempien huoli otetaan todesta ja heitä kuunnellaan, jos opiskelijan kanssa on ongelmia. Puuttuminen on silloin helppoa ja selkeää. Huoltajat ottavat kuitenkin harvoin yhteyttä. Yhteydenotto tapahtuu yleensä oppilaitoksen taholta. Asuntolassa on myös järjestetty huoltajille tilaisuuksia, joissa asumisesta ja nuorten elämästä on mahdollisuus keskustella. Osallistuminen on ollut vähäistä, ja mukaan tulevat ne vanhemmat, jotka muutoinkin huolehtivat lapsistaan. Asuntolassa ollaan varovaisia yhteydenotoissa huoltajiin, sillä nuorten halutaan hoitavan itse omat asiansa. Jotkut vanhemmat ovat myös väsyneitä taisteluun murrosikäisen nuorensa kanssa, ja asuntola tarjoaa sopivan, mutta kuitenkin valvotun asumismuodon. Vanhemmat saattavat olla hyvin tyytyväisiä asuntolan olosuhteisiin, yhteydestä opetukseen ja asumisen maksuttomuuteen. Kaikilla ei olisi varaa vuokrata opiskelijalle asuntoa opiskelupaikkakunnalta. 4.8 Monikulttuurisuus Nuorten asumisessa monikulttuurisuus ei näyttäytynyt tässä tutkimuksessa ongelmana. Asuntoloihin tulee hyvin vähän nuoria maahanmuuttajaopiskelijoita tai muita ulkomaalaisia opiskelijoita. Ilmeisesti nämä opiskelijat opiskelevat kuitenkin kotoa käsin eivätkä käytä asuntolapalveluja. Maahanmuuttajat asettuvat asumaan yleensä kaupunkeihin, joista yhteydet opiskelupaikkaan ovat hyvät. Asuntola ei voi myöskään olla pysyvä asumispaikka, joten sekin rajoittaa asumista, ja vakituinen asunto on joka tapauksessa löydyttävä. Opiskelemassa maahanmuuttajia on runsaasti, oppilaitoksissa monikulttuurisuus on arkipäivää ja saatuja kokemuksia voidaan tarvittaessa hyödyntää myös asuntolatoiminnassa. Yksittäisiä ulkomaalaistaustaisia opiskelijoita toki asuu asuntoloissa. Heitä pyritään tukemaan asumisessa, ja heidän kulttuuritaustaansa hyödynnetään kotikansainvälistymisessä. Yleisesti heidän nähdään tuovan lisäarvoa asuntolatoimintaan. He ovat useimmiten hyvin motivoituneita opiskelijoita, ja heidän kauttaan pystytään vähentämään suomalaisten opiskelijoiden ennakkoluuloja muunmaalaisia kohtaan. Erityisesti luonnonvarakoulutuksiin liittyvää asumista pidettiin hyvänä ympäristönä ulkomaalaistaustaisille opiskelijoille. Näissä asuntoloissa on yleensä hyvä valvonta ja yhteistä vapaa-ajan toimintaa ja koulutukseen liittyvät opintososiaaliset etuudet helpottavat taloudellisesti opiskelijoiden elämistä. Muilla koulutusaloilla huonossa taloudellisessa tilanteessa olevat opiskelijat saattavat saada sopimuksen mukaan oppilaitoksen keittiöstä ruokaa illan ateriaa varten. Yhteiset saniteettitilat, rukoustavat, ruokailu ja muut kulttuuriset eroavaisuudet saattavat tehdä asumisen hankalaksi. Yleensä ongelmia eivät aiheuta yksittäiset opiskelijat vaan asuntolaan muodostuvat samanmieliset opiskelijaryhmät. Vaihto-opiskelijat näyttäytyvät suurimpana ulkomaalaisryhmänä opiskelija-asuntoloissa, mutta heidän kanssaan ei ole isoja ongelmia. He saavat tukea oppilaitoksesta, heille järjestetään omaa vapaa-ajan toimintaa ja heitä ohjaavat kansainvälisyyskoordinaattorit tai -tutorit. Usein vaihto-opiskelijat sijoitetaan asumaan omiin soluihin. Vaihto-opiskelijat ovat 32