Merja Kaminen Tanja Lillback-Peltonen Ilkka Horelli Reijo Alanko-Luopa Yli Hyvä Juttu -nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi
YLI HYVÄ JUTTU NUORTEN SYRJÄYTYMISEN EHKÄISEMISEKSI Hankkeen loppuraportti Kirjoittajat Merja Kaminen, Tanja Lillback-Peltonen, Ilkka Horelli, Reijo Alanko-Luopa Toimitus Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK Kannen kuva Jyrki Vesa ISBN 978-951-979-324-3 Julkaisija Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK Ratamestarinkatu 11 00520 Helsinki (09) 476 112 www.spek.fi spekinfo@spek.fi Paino Padasjoen Kirjapaino Oy Padasjoki 2009
YLI HYVÄ JUTTU NUORTEN SYRJÄYTYMISEN EHKÄISEMISEKSI Yli Hyvä Juttu - nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen palokuntanuorisotoiminnan avulla -hanke on Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön (SPEK) käynnistämä ja RAY:n rahoittama hanke. Hanke käynnistyi Syksyllä 2007 ja sen pilottivaihe päättyi joulukuussa 2008. Hankkeessa oli mukana 10 kuntaa Oulun ja Pohjanmaan alueilta (Pohjanmaan alueelta: Isokyrö, Kannus, Kortesjärvi, Kurikka, Toholampi ja Vaasa; sekä Oulun alueelta: Ii, Kuivaniemi, Oulu ja Rantsila). Hankkeen tarkoituksena on etsiä keinoja ohjata syrjäytymisvaarassa olevia nuoria palokuntanuorisotoimintaan yhdessä paikallisten palokuntien ja julkisen sektorin erityisesti sosiaali-, sivistys- ja nuorisotoimen kanssa. Hankeen koordinaatiosta vastaamaan palkattiin projektipäällikkö edistämään moniammatillisen yhteistyön toteuttamista kokeilukunnissa. Hankkeessa on luotu toimintamalli siihen, miten ohjata syrjäytymisvaarassa olevia nuoria palokuntanuorisotoimintaan, yhdessä pilottipalokuntien ja julkisen sektorin kanssa. Tarkoituksena on laajentaa malli myöhemmin koko maahan. Hanke on suunnattu 7 17 -vuotiaille lapsille ja nuorille. Kohderyhmänä ovat mm. maahanmuuttajataustaiset, sosiaalisissa tilanteissa syrjäänvetäytyvät, itsensä yksinäisiksi tuntevat ja rajoja tarvitsevat lapset ja nuoret, sekä lapset ja nuoret, jotka ovat kiinnostuneita oppimaan palomiestaitojen lisäksi monia yleishyödyllisiä taitoja tai ovat ilman vertaisryhmää. Syrjäytymisvaarassa olevien nuorten tukemisessa on tärkeää vapaa-ajan toimintaan panostaminen. Valtakunnallisesta nuorten kuntoutuskokeilusta (2001-2003) saadut kokemukset osoittivat, miten tärkeää on, että jokaisella nuorella on vähintään yksi harrastus, jossa on mahdollisuus vertaistukeen. Vertaisryhmään kuulumisen tärkeys korostui erityisesti maahanmuuttajaperheiden ja monikulttuuristen perheiden lapsille ja nuorille, koska se vähentää koettua poikkeavuutta. Palokuntanuorisotoiminta koetaan vahvana ja vakaana harrastuksena, joka antaa valmiuksia ja taitoja toimia myös arkielämän yllättävissä tilanteissa. Hyvän perushoidon tarjoamisen lisäksi syrjäytymisen ehkäisyä parhaimmillaan on nuoren tarpeisiin vastaaminen, turvallisen toimintaympäristön luominen ja ongelmatilanteisiin puuttuminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Puhutaan primaaripreventiosta, joka pyrkii ehkäisemään ongelmat syrjäytymiskehityksen jo ennen ensioireiden esiintuloa (vrt. rokottaminen). Palokuntanuorisotoiminnan vahvuutena voidaan pitää nuorten osallisuuden edistämistä, sillä parhaimmillaan se antaa nuorelle kokemuksen tulla kuulluksi ja arvostetuksi omana itsenään. Samalla se edistää nuoren yhteisöllisyyttä tarjoamalla vertaisryhmän. Palokuntanuorisotoimintaa tarjotaan koko ikäluokalle ja kaikille niille lapsille ja nuorille, jotka ovat kiinnostuneita oppimaan palomiestaitoja, sekä monia yleishyödyllisiä taitoja, kuten ensiapua ja alkusammutusta. Harrastustoiminnan tarjoamisella koko ikäluokalle vältetään sekä harrastuksen että nuorten leimaaminen. Hankkeen käynnistäminen Hanke aloitettiin etsimällä pilottikunniksi sopivia kuntia. Tavoitteena oli saada mukaan asukaspohjaltaan erikokoisia ja -tyyppisiä kuntia. Valintakriteereinä pidettiin mm. pitkäaikaistyöttömien, yksinhuoltajien, avohuollollisten tukitoimenpiteiden piirissä olevien 0 17-vuotiaiden ja nettomuuttajien prosentuaalisia määriä. Kuntien valitsemisen jälkeen, etsittiin pilottipalokunniksi mahdollisesti mukaan haluavia palokuntia. Palokunnille asetettavat vaatimukset olivat toiminnan aktiivisuus sekä realistiset mahdollisuudet ottaa uusia nuoria mukaan toimintaan.
Hankeen alkuperäisenä tarkoituksena oli, että hankkeeseen otetaan mukaan yhteensä kymmenen kuntaa, viisi Pohjanmaan alueelta ja viisi Oulun alueelta. Palokunnille asetettavat vaatimukset, eivät kuitenkaan kaikkien palokuntien osalta täyttyneet, joten mukaan tulevien pilottipalokuntien kokoonpanoa jouduttiin tarkistamaan. Palokuntien kokonaismäärä pysyi ennallaan (10), mutta Pohjanmaan alueelta mukaan hankkeeseen tuli kuusi palokuntaa ja Oulun alueelta neljä. Hankkeen käynnistymistä hidasti jonkin verran voimakkaat ennakkoluulot, jotka kohdistuivat uusiin, lähinnä sosiaalitoimen lähettämiin nuoriin, joiden pelättiin olevan epäsosiaalisia ja moniongelmaisia. Sosiaalitoimen lähettämät nuoret voivat olla esimerkiksi yksinhuoltajaperheen lapsia, jolla on taloudellisesti haastavaa panostaa harrastuksiin jolloin lapsella saattaa olla vaara joutua syrjäytymisvaaraan. Hankkeen kohdistuessa nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn, käsite syrjäytyminen saattoi myös vahvistaa mielikuvaa moniongelmaisesta nuoresta. Ennakkoluulojen ja tietojen todellisen tuntemuksen puutteen vuoksi, hanke päätettiin aloittaa koulutuksilla. Hanke on kouluttanut nuorisotyön ohjaajia monin teemoin, ja ne ovat osaltaan auttaneet myös syrjäytymiskäsitteen avautumiseen ja tätä kautta ennakkoluulojen vähenemiseen. Koulutukset Hanke on kouluttanut nuorisotyön ohjaajia lasten ja nuorten kohtaamisen sekä muiden teemojen merkeissä seuraavissa teemoissa: Nuoren minäkuva, itsetunto ja temperamentti (Pohjanmaan alue) Eri kulttuuritaustaisen nuoren kohtaaminen palokuntien nuorisotyössä Huolen vyöhykkeet, huolen puheeksi ottaminen ja lastensuojeluilmoituksen tekeminen Nuoren kohtaaminen ja ryhmän hallinta (Oulun alue) Koulutusseminaareihin on kutsuttu eri asiantuntijoita luennoitsijoiksi. Yhteistyöverkoston luominen Verkostoitumisen mittarina pidetään usein kommunikaatiovirtoja toimijoiden välillä sekä keskinäisten yhteydenottojen määrää ja laatua. Yhteydenpito ei vielä merkitse yhteistyötä, mikä käsite monista merkityksistään ja kuluneisuudestaan huolimatta on oleellinen verkostoimisen indikaattori. Vaikka yhteistyö ei olisikaan toimivaa ja itsessään toimijaverkostoja luovaa, lisää se silti tietoisuutta muista toimijoista ja edistää sitä kautta monitoimijaverkostojen syntymistä. Yhteistyön määrä ja kumppanit ovat jo sinällään tärkeää tietoa. Hankkeessa on luotu yhteistyöverkosto pilottipalokuntien ja kymmenen kunnan ns. hankepartnereiden välille. Projektipäällikkö ja palokunnan nuoriso-osaston vetäjä rakensivat yhteyden pilottikuntien sosiaalisivistys- ja nuorisotoimeen käymällä kertomassa heille hankkeesta. Keskustelua käytiin mm. julkisen sektorin tarpeista sekä keinoista syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Tapaamisissa kerrottiin myös kyseisen palokuntanuoriso-osaston toiminnasta, ohjaajista, resursseista sekä liittymismahdollisuuksista palokuntanuorisotoimintaan. Yhteistyön käynnistyttyä sosiaalitoimen sosiaalityöntekijät ohjaavat nuoria yksilöidysti mukaan harrastukseen, jos he tietävät harrastuksen kiinnostavan nuorta tai arvioivat nuoren hyötyvän toiminnasta. Erityisesti nuorisotoimen ja sivistystoimen kanssa tehtävä yhteistyö painottuu enimmäkseen yhteisten tempausten ja tapahtumien järjestämiseen, joissa palokuntanuoret voivat esitellä toimintaansa. Hankkeesta tuotettiin esite, joka on tarkoitettu jaettavaksi yhteistyökumppaneille ja julkisen sektorin toimijoille. Esite selventää hankkeen tarkoitusta ja kohderyhmää. Lisäksi hanke on painattanut palokuntakohtaisia esitteitä, joista löytyvät yhteystiedot kunkin alueen hankkeen yhteishenkilölle sekä palokuntaan. Yhteistyökumppanit ovat jakaneet esitettä suoraan nuorille. Näiden lisäksi palokuntanuoret ovat jakaneet palokuntatoiminnasta kertovia julisteita paikkoihin, joissa ne ovat muiden nuorten nähtävillä (mm. koulukuraattorien vastaanottohuoneet).
Arviointipäivät Hankkeen aikana on pidetty kaksi arviointipäivää, johon osallistuvat pilottipalokunnista toiminnassa mukana olevia nuorisotoiminnan ohjaajia. Ensimmäisessä, Härmässä vietetyssä arviointipäivässä tehtiin oman palokunnan nuoriso-osaston toimintaa näkyväksi vertaiskumppanille. SWOT- analyysin avulla käytiin läpi palokuntanuorisotoiminnan heikkoudet ja vahvuudet ja saatiin selvitetyksi kehittämiskohteet. Arviointipäivän aikana muodostettiin tulevaisuudenkuva palokuntanuorisotyöstä, joka muodostui kolmesta T-kirjaimesta. Palokuntanuoret nähdään Tulevaisuuden Turvallisuuden Tekijöinä. Visioon päästään tulevaisuudenpolkuja pitkin, jotka olivat ohjaajien kouluttaminen, rekrytointi, tietojen ja taitojen vaihtaminen, ideapankin muodostaminen hyvistä käytännöistä ja toiminnan jatkuva suunnittelu. Syksyllä 2008 arviointia jatkettiin vertaisarviointina, joka kohdistui julkisen sektorin kanssa luotuihin menetelmiin ohjata nuoria mukaan toimintaan. Palautteen perusteella moni yhteistyö on lähtenyt toimimaan onnistuneesti. Erityisesti koulujen kanssa tehtävä yhteistyö on koettu toimivan loistavasti. Sosiaalitoimen kanssa yhteistyö ei kuitenkaan ole ollut täysin kitkatonta, ja useassa palokunnassa sosiaalitoimen yhteistyöhalukkuus koettiin osittain jopa välttäväksi. Arvioinnissa pohdittiin syitä yhteistyömotivaation puutteeseen ja päädyttiin seuraaviin mahdollisiin syihin: yhteistyökumppani ei tunne itse saavansa hyötyä, arvioiden mukaan on todennäköistä, että julkinen sektori ei tiedä riittävästi palokuntanuorisotoiminnasta tai sen olemassaolosta, eli tietous palokunnan nuorisotoiminnasta on vähäistä. Julkisella sektorilla ilmeni myös resurssipulaa. Heikkoutena ilmeni myös ns. virka-aikana tehtävän työn ja vapaaehtoistyön aikataulujen yhteensovittaminen virkamiehet eivät usein työskentele työajan ulkopuolella, kun taas vapaaehtoistyö painottuu juuri iltoihin sekä viikonloppuihin. SWOT- analyysin avulla käytiin läpi asioita, jotka pilottipalokunnat ovat kokeneet vahvuuksiksi ja heikkouksiksi Yli Hyvä Juttu- hankkeen tavoitteiden saavuttamisessa. Tulos oli mielenkiintoinen ja rohkaiseva. Todettiin että palokuntanuorisotoimi on vahva ja ainutlaatuinen yhteistyötaho tarjottavaksi ja palokunnat itsessään, ovat kokeneet kohderyhmän nuorten toimintaan mukaan tulemisen positiivisena. Palautteen perusteella kohderyhmän nuoret eivät juuri poikkea muista nuorista. Toisin sanoen ennakkoluulot, jotka hankkeen alkaessa kohdentuivat sosiaalitoimen lähettämiin nuoriin, koettiin lopulta olleen aiheettomia. Heikkoudeksi todettiin mm. ajan puute, yhteistyön kitka, palokuntanuorten ohjaajien vähäinen määrä, tiedon kulku sekä mahdollinen kiinnostuksen lopahtaminen. Ennakkoluuloista huolimatta palokunnat lähtivät mukaan hankkeeseen, ja saadun palautteen mukaan ovat kokeneet hankkeen avartavan näkemystä lasten kanssa työskentelyn haasteista ja niiden voittamisesta sekä hälventävän syrjäytymiskeskustelun herättämän negatiivisen mielikuvan syntymistä. HANKKEEN TUOTOKSET JA TULOKSET Miten kunnat erottuivat hankkeen aikana erilaisten taustojensa vuoksi? Hankkeessa mukana olevia kuntia verrattiin seuraavin kriteerein: Väestömäärä, pitkäaikaistyöttömien-, yksinhuoltajien-, avohuollollisten tukitoimenpiteiden piirissä olevien 0 17-vuotiaiden ja nettomuuttajien prosentuaalisia määriä sekä vastaanotettujen pakolaisten määrää. Hankkeen aikana kuntien tarpeissa ja tavoissa toimia esiintyi eroja. Tietynlaista kaavaa ei tällaisille toimintatapojen eroille löytynyt, mutta luonnollisesti kuntien suurempi koko vastasi tarpeeseen ja kysyntään vahvemmin kuin pienempien kuntien. Hankkeen loppupuolella sosiaalitoimelle tehdyn kyselyn perusteella sosiaalitoimen asiakkaina olevia palokuntanuoria löytyi lähes joka kunnasta.
Hanke on kohdennettu 7-17 -vuotiaisiin lapsiin ja nuoriin. Uusia palokuntanuoria tästä ikäluokasta, hankkeen aikana, saatiin pilottipalokuntiin yhteensä 55. Sosiaalitoimelle tehdyn kyselyn perusteella, sosiaalitoimen asiakkaina olevia nuoria tästä määrästä oli yhteensä 29 henkilöä, eli yli puolet. Hankkeen tuotokset kiteytettynä: yhteistyömalli nuorten ohjaamiseksi palokuntanuorisotoimintaan kirjepohja vanhempien kutsumiseksi tutustumaan toimintaan (käytössä myös muu palokuntanuorisotoimintaan tuotettu esitemateriaali) toimintaohje, miten toimia huolta aiheuttavassa tilanteessa (sis. arviointityövälineen ja huolen puheeksiottamisen ennakointilomakkeen) toimintaohje kiusaamiseen puuttumiseen toimintaohje tilanteessa, jossa lasta ei noudeta tai häntä ei voida noutaa harjoituksista toimintaohje lastensuojeluilmoituksen tekemiseen koulutusmalli nuoriso-osastojen ohjaajien koulutukseen koulutusmateriaali -paketti verkkosivusto malli yhteistyöverkoston rakentamiseksi HANKKEEN HAASTEET Haasteellisia asioita hankkeelle ovat sen lyhytaikaisuus, uusien palokuntanuorten harrastuksen aloittamisajankohta ja aloittamisikä, sekä puute varhaisnuorten ja nuorten ohjaajista. Palokunnan ja sosiaalitoimen yhteistyön rasitteena on sosiaalitoimen salassapitovelvollisuus suhteessa sosiaalitoimen ulkopuolisiin toimijoihin. Hankkeessa on käynyt myös ilmi, että palokuntanuorten ohjaajien keskuudessa kaivataan lisäkoulutusta lasten ja nuorten kohtaamiseen. Hankkeen kesto 14,5 kk on ollut suhteellisen lyhyt aika kehittämistyölle, jossa kohdataan voimakasta muutosvastarintaa ja pyritään vaikuttamaan asenteisiin. Toimijoina ovat pääsääntöisesti vapaaehtoiset, jolloin käytettävissä olevat resurssit jäävät pieniksi. Hanke oli suunniteltu kohdistuvaksi 7 17-vuotiaisiin lapsiin ja nuoriin, mutta tässä vaiheessa voidaan jo todeta, että vain muutamilla palokunnilla on mahdollisuus panostaa varhaisnuoriin (alle 10-vuotiaisiin). Julkisen sektorin kanssa käydyissä keskusteluissa on pidetty tärkeänä sitä, että nuori voi liittyä toimintaan mukaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa jo hankkeen ennaltaehkäisevän luonteenkin vuoksi. Varhaisnuoret, eli 7 10 -vuotiaat ovat myös otollisessa iässä, kun he etsivät sopivaa harrastusta itselleen. Ongelmalliseksi näyttää muodostuvan myös palokuntanuorisotoimintaan liittyminen. Hankkeessa on mukana palokuntia, jotka ottavat uusia nuoria mukaan toimintaan vain syksyisin. Toimintaan liittyvien empijöiden kohdalla ns. rekrytointi kerran vuodessa voi olla liian harvoin, kun taas tosissaan toiminnasta kiinnostuneet voivat jaksaa odottaa mukaan pääsyä pidempäänkin. Pilottipalokuntien nuorisotyön ohjaajien kanssa käytyjen keskustelujen perusteella uhkakuvat kulminoituvat resurssipulaan. Monissa palokunnissa vastuu nuorten opetuksesta ja ohjauksesta jää muutamien aktiivisten ohjaajien harteille. Nuoriso-osastoissa tarvitaan lisää ohjaajia, joille tarjotaan monipuolista koulutusta sekä palomiestaitojen opettamiseen että nuorten kohtaamiseen. Tämän hankkeen aikana panostettiin ohjaajien kouluttamiseen, mutta uusien ohjaajien rekrytointi ei kuulunut tämän hankkeen tavoitteisiin.
Sosiaalitoimen ja palokuntanuorisotoimen välinen salassapito liittyy tiedonkulkuun. Salassapito muodostuu tiedonkulun ongelmaksi silloin, kun keskustellaan hankkeen oikean kohderyhmän saavuttamisesta. Salassapito aiheuttaa haittaa sosiaalitoimesta ulospäin tapahtuvaan yhteistyöhön. JATKOTOIMENPITEET Yhteiskunnan syrjäytymiskehitykseen on puututtava ja se vaatii voimakkaita toimenpiteitä valtakunnallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla. Syrjäytymiskehityksellä on yhteiskunnan turvallisuutta heikentäviä vaikutuksia, johon mm. Sisäisen turvallisuuden ohjelman avulla etsitään ratkaisuja. Yli Hyvä Juttu -projektin toimintamalli perustuu paikalliseen toimintaan, jossa alueellisesti järjestettävien seminaarien avulla saatetaan yhteen kunnan nuoriso-, sivistys- ja sosiaalitoimen sekä paikallisen palokunnan palokuntanuorten ohjaajat. Nuoriso-, koulu- ja sosiaalitoimi ohjaavat syrjäytymisvaarassa olevia nuoria mukaan palokuntanuorisotoimintaan. Nuorten syrjäytymisen ehkäisy ja varhainen puuttuminen syrjäytymiskehitykseen luovat edellytyksiä parantaa nuorten elinoloja ja rakentavat pohjaa lasten ja nuorten hyvälle elämälle. Hankkeen positiiviset tulokset vahvistavat palokuntanuorisotyön visiota lasten nuorten hyvinvoinnin ja turvallisuuden edistämisestä. Kehityshankkeen aikana luotu toimintamalli on laajennettava koko maahan ja sidottava jatkuvaksi osaksi palokuntanuorisotoimintaa tulevien vuosien aikana. Tällä hetkellä SPEK etsii ratkaisua hankkeen laajentamisen rahoittamiseksi. Joulukuussa 2008 Yli Hyvä Juttu -hankkeen ohjausryhmä Merja Kaminen (15.10.2007-30.6.2008) Tanja Lillback-Peltonen (21.7.-31.12.2008) Ilkka Horelli Reijo Alanko-Luopa projektipäällikkö järjestöpäällikkö nuorisotyönjohtaja Suomen Pelastusalan Suomen Pelastusalan Pohjanmaan Pelastusalan Keskusjärjestö, SPEK Pohjanmaa Keskusjärjestö liitto
Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK SPEK on palo- ja pelastusalan sekä väestönsuojelun ja varautumisen asiantuntija, joka kouluttaa ja tuottaa muun muassa alan koulutusmateriaalia ja oppaita, sekä valistaa ja opastaa kansalaisia turvalliseen huomiseen. Toiminnan tavoitteena on, että ihmiset osaavat ennaltaehkäistä vaara- ja onnettomuustilanteita, varautua niihin sekä toimia niissä oikein. SPEK edistää myös yhteisöjen ja yhteiskunnan valmiutta vaarojen ja onnettomuuksien varalta. Palokunnat ja Suomen lähes 50.000 palokuntalaista rakentavat osaltaan turvallista yhteiskuntaa. Suomen jokaisesta kunnasta löytyy oma palokunta, joka huolehtii paikallisesta turvallisuudesta. SPEK on vahvasti mukana vapaaehtoisen palokuntatoiminnan jatkuvuuden turvaamisessa ja huolehtii erityisesti vapaaehtoispalokuntalaisten osaamisesta ja saatavuudesta. Erityisesti SPEK pyrkii edistämään palokuntalaisuutta ja palokuntakulttuurin kehittymistä. Palokuntanuoret ovat tärkeä osa palokuntien toimintaa ja merkittävä nuorisotyön toimintamuoto kaikkialla Suomessa. Suomen yli 600 nuoriso-osastoa tarjoavat viikoittain yli 10.000 nuorelle mielenkiintoista tekemistä ja mukavaa toimintaa kaikkialla Suomessa. Palokuntanuorisotoiminnalla edistetään nuorten mahdollisuuksia hyvään elämään ja hyvään harrastustoimintaan. Lähimmän palokunnan ja palokunnan nuoriso-osaston yhteystiedot sekä paljon muuta löytyvät osoitteesta www.spek.fi. Turvalliseen huomiseen ISBN 978-951-979-324-3