1 Johdanto 4. 2 Selkämeren yleiskuvaus 4

1

1 Johdanto 4 2 Selkämeren yleiskuvaus 4 2.1 Vesien kuormittajat ja veden laatu...5 2.2 Selkämeren virtaukset ja muilta merialueilta tuleva ravinnekuormitus...6 2.3 Kokemäenjoki ja sen veden laatu...7 2.4 Ulommat rannikkovedet...8 2.5 Pohjoinen merialue...8 2.6 Selkämeren eteläiset vedet...9 2.7 Rauman merialue...9 2.8 Miten tästä eteenpäin, Selkämeri?...9 3 Saaliit 10 3.1 Silakka...11 3.2 Siika...14 3.3 Lohi...14 3.4 Made...15 3.5 Ahven...16 3.6 Kuha...17 3.7 Hauki...18 4 Kalastajat 18 4.1Yhteenveto kuntakohtaisesta kalastuksesta kalastajaa kohti...20 5 Kalavirrat Selkämerellä 21 5.1 Merikarvia...21 5.2 Pori...21 5.3 Luvia...22 2

5.4 Eurajoki...22 5.5 Rauma...22 5.6 Pyhäranta...23 5.7 Uusikaupunki...23 6 Tulevaisuus 23 6.1 Uhkat...24 6.1.1 Hylje ja merimetso 24 6.1.2 Vesistörakentaminen 26 6.1.3 Viranomaistoiminta ja rajoitukset 28 6.1.4 Kalastajien vähyys ja ikärakenne 29 6.1.5 Kalanmyynnin ongelmakohta 29 6.1.6 Vesialueiden saatavuus 30 6.2Mahdollisuudet...30 6.2.1 Kalavarat 30 6.2.2 Kalasatamien kehittäminen 31 6.2.3 Markkinat 32 6.2.4 Laatuun ja imagoon panostaminen, merkkituotteet 32 6.2.5 Uudet kalastustavat ja pyydykset 33 6.2.6 Liitännäiselinkeinot 34 6.2.7 Edunvalvonta 34 6.2.8 Silakan kalastuksen muutokset 35 7 Johtopäätökset 36 3

Rannikkokalastuksen nykytila Selkämerellä Paapuuri Oy 2005 1 Johdanto Sampiprojektin osana 2001 laadittiin selvitys Ammattikalastuksen nykytila Saaristomerellä (tilastoaineisto vuosilta 1999 ja 2000) ja strategia vuosille 2002 2006. Työn tarkoituksena on ollut löytää keinoja kehittää ammattikalastusta Saaristomerellä, parantaa elinkeinon kannattavuutta sekä helpottaa uusien kalastajien alalle rekrytoitumista. Ensisijaisesti huomion kohteena on ollut pienimuotoinen rannikkokalastus (= EU:n määritelmän mukaan kalastus alle 12 metrisillä aluksilla). Saaristomerellä ammattikalastajien määrä on viimeisten 20 vuoden aikana laskenut alle puoleen, ja kalastuksen kannattavuus on heikentynyt pyyntitehon lisäämisestä huolimatta. Tähän vaikuttaneita tekijöitä ovat muun muassa työn kustannusten nousu, kalan reaalihinnan lasku, markkinointivaikeudet, muutokset kalakantojen tilassa sekä viime vuosina voimakkaasti lisääntyneet hyljevahingot. Vastaava tutkimus päätettiin vuonna 2004 laajentaa koskemaan myös Selkämeren alueen rannikkokalastusta. Selvitys perustuu Saaristomeren raportin runkoon siten, että Selkämeren osuus täydentää aikaisempaa esitystä ja esittelee nykytilan taustat, saalistiedot sekä päätelmät tulevaisuuden kehityksestä. Raportissa on liitteenä silakan kalastuksen nykytilan taustaselvitys. Näin siksi, että moni silakkaa troolaava päätoimien kalastaja on myös merkittävä toimija rannikkokalastuksen sektorilla. Projektilla oli Varsinais-Suomen TE-keskuksen myöntämä rahoitus, josta 50 % oli EU:n (KOR) rahoitusosuutta ja 50 % kansallista. 2 Selkämeren yleiskuvaus Selkämeri jatkuu Pohjanlahden eteläosasta Ahvenanmaan pohjoispuolelta Merenkurkkuun. Veden suolapitoisuus on jonkin verran alhaisempi kuin Ahvenanmerellä ja Saaristomerellä: Selkämeren eteläosissa noin 6 promillea ja pohjoisosissa noin 5 promillea. Selkämeren vesi on kerrostunutta, mutta ei niin selväpiirteisesti ja pysyvästi kuin varsinaisella Itämerellä ja Suomenlahdella. Syksyllä ja talvisin vesimassat sekoittuvat Pohjanlahdella tehokkaammin, eikä hapettomia syvännealueita pääse muodostumaan. Pohjanlahdella myös ravinnekuormitus on pienempi. Näkymä Porissa jokisuiston päältä Reposaaren yli kohti avomerta 4

Selkämeren eteläosissa Uudenkaupungin Rauman Porin merialueilla on paikoin tiheää saaristoa ja kalliorantoja. Pohjoiseen päin mentäessä kalliorannat vähenevät, pohjanmuodot loivenevat, ja rannikko muuttuu avoimemmaksi. Syvän veden pohja-alueilla on jääkauden jälkeisiä sedimenttejä eli pehmeitä pohjia. Sedimentaationopeus ja sen seurauksena sedimentin paksuus ovat kuitenkin paljon pienempiä kuin varsinaisella Itämerellä. Selkämeren keskisyvyys on runsaat 60 metriä. Syvin kohta, 293 metriä, on Ruotsin puolella. Jääolot ovat melko ankarat ja normaalitalvina Selkämeri jäätyy ulappaa myöten. Avomeri jäätyy yleensä helmikuun puolivälin tienoilla ja sulaa huhtikuun puolivälissä. Jääpeitteen paksuus on yleensä noin 40 cm, lähellä rannikkoa enemmän. Selkämeren eliöstö on saman kaltainen kuin Saaristomerellä. Vain muutamat Saaristomerellä esiintyvät merilajit eivät enää menesty Selkämerellä. Esimerkiksi meriajokasta esiintyy vain Selkämeren eteläosissa. Pohjaeläimistä mm. hietakatkaravun ja leväkatkaravun esiintymisen pohjoisraja kulkee Selkämerellä. Myös sinisimpukka käy harvinaiseksi Selkämeren pohjoisosissa. Rakkolevää tavataan koko Selkämeren alueella, mutta sen koko pienenee selvästi pohjoisempana. Joidenkin kalojen, mm. mustatokon, isotuulenkalan, teistin, piikkisimpun ja vaskikalan levinneisyyden pohjoisraja on Selkämerellä. Toisaalta merikutuista harjusta tavataan vasta Selkämeren keskivaiheilta pohjoiseen. Selkämeren rannikon vedenalaista luontoa on kuitenkin tutkittu erittäin vähän, joten tiedot monen lajin levinneisyydestä alueella ovat puutteelliset. Tämä selvitys koskee aluetta, johon etelässä kuuluu Uusikaupunki (poisluettuna Lokalahti) ja pohjoisessa Merikarvia. Näiden väliin jäävät kunnat ovat Pyhäranta, Rauma, Eurajoki, Luvia ja Pori. 2.1 Vesien kuormittajat ja veden laatu Selkämeri on melko hyvässä kunnossa, vaikka Saaristomereltä virtaavien ravinteiden ja maatalouden hajakuormituksen aiheuttama rehevöityminen uhkaa merialuetta. Kesäkuussa 2005 julkaistiin ensimmäinen kattava Selkämeren tilaa kartoittava raportti: Miten voit, Selkämeri? Julkaisussa käsitellään Selkämeren Suomen puoleista aluetta Saaristomereltä Merikarvialle. Selkämeri on hyvässä kunnossa, erityisesti verrattuna Suomenlahteen ja Saaristomeren rannikonläheisiin vesiin. Rehevöityminen on Selkämeren keskeisin uhka. Raskasmetallien ja myrkkyjen päästöt ovat pienentyneet, mutta yleinen ympäristön kemikalisoituminen ja puutteellinen tieto aineiden vaikutuksista saattavat aiheuttaa tulevaisuudessa ongelmia. Rehevöitymisessä ratkaisevaa on muilta merialueilta kulkeutuva ravinnekuorma ja maataloudessa aiheutuva hajakuormitus Rannan läheiset, virkistyskäytön kannalta tärkeimmät vedet ovat rehevöityneimpiä, vaikka jätevesien tehostunut käsittely on parantanut purkualueiden tilaa merkittävästi. Kehitys on vakavan huomion arvoinen, mutta se on jäänyt Suomenlahdella ja Saaristomerellä jo kärjistyneiden ongelmien varjoon. Selkämeren rehevöitymisen keskeisenä aiheuttajana on hajakuormituksen ohella myös Saaristomereltä tuleva ravinnekuormitus. Sisäisen kuormituksen voimistuminen Saaristomerellä on huolestuttavaa, koska eteläisen Selkämeren kesäinen pintavesi on peräisin lähinnä Saaristomereltä. Meren virtauksilla on merkitystä ehkä pohjoisempanakin. Tähän viittaa se, että Kokemäenjoen kuormituksen väheneminen ei ole johtanut vastaavaan ravinnepitoisuuksien alenemiseen Porin edustalla. Saaristomeren tilan parantaminen on myös satakuntalaisittain tärkeää. 5

Janne Suomela ja Kauko Häkkilä 2005. Selkämeren rannikko- ja ulappavesien käyttökelpoisuusluokitus vuosina 2000 2003. Kuvassa näkyvät myös alueen sisävesien luokat. Teoksessa: Sarvala, M. & Sarvala J. (toim.) Miten voit, Selkämeri? Ympäristön tila Lounais-Suomessa 4. Lounais-Suomen ympäristökeskus. Turku. s 91 Kuore on lisääntynyt Selkämerellä viime vuosina merkittävästi 2.2 Selkämeren virtaukset ja muilta merialueilta tuleva ravinnekuormitus Itämeren päävirtaussuunnista johtuen Itämeren pääaltaan ja Suomenlahden vedet sekä Saaristomeren valuma-alueelta tulevat ravinteikkaat vedet virtaavat Saaristomeren kautta edelleen Selkämerelle. Näiden vesien vaikutus näkyy rannikolla aina Merenkurkkuun asti. 6

Saaristomeri toimii onneksi suodattimen tavoin; osa sinne virtaavista ravinteista ja kiintoaineesta jää pysyvästi alueelle. Virtaus- ja vedenlaatumalleilla on arvioitu, että Saaristomereltä kulkeutuisi Selkämerelle typpeä keskimäärin 5200 tonnia ja fosforia 900 tonnia vuodessa. Vertailun vuoksi muistutettakoon, että Kokemäenjoen vesien mukana Selkämereen tulee vuosittain 9100 tonnia typpeä ja 365 tonnia fosforia. Saaristomeren veden laatu ja sen kehitys vaikuttavat näin ollen huomattavasti myös Selkämeren tilaan. Saaristomeren eteläosassa on havaittu Suomenlahdelta ja Itämeren pääaltaalta tulevien ravinteikkaiden vesien rehevöittävä vaikutus. Vastaavasti Saaristomerellä havaittu rehevöitymiskehitys lisää osaltaan ainakin Selkämeren eteläosassa rannikon lähivesien ongelmia. Vaikka Selkämeren rannikkovesien tila on jätevesien tehostuneen puhdistuksen ansiosta paikoin kohentunut, rehevyys ulompana merellä uhkaa lisääntyä muilta merialueilta kulkeutuvien vesien vaikutuksesta. 2.3 Kokemäenjoki ja sen veden laatu Merkittävin Suomen puolelta Selkämereen laskeva jokivesistö on Kokemäenjoki. Sen valumaalueen pinta-ala on 27 046 km2, joten se muodostaa 80 % Suomen puolelta Selkämereen laskevien jokien valuma-alueesta. Kokemäenjoen keskivirtaama on noin 240 m3/s. Kokemäenjoen nykyinen veden laatu on tyydyttävä. Hyvään veden laatuun verrattuna veden laatuluokkaa alentavat ravinteiden runsaus ja veden samentuneisuus. Happitilanne on nykyisin sen sijaan hyvä. Kokemäenjoen suisto ja Ahlaisten saaristo Veden laatu oli vielä 1970-luvulla huono parantuen välttäväksi 1980-luvulla. Lopullinen muutos ajoittui metsäteollisuuden rakennemuutokseen, jonka seurauksena orgaaninen happea kuluttava kuormitus laski murto-osaan aikaisemmasta. Happea kuluttava kuormitus on pienentynyt yhteensä 97 %. Asutuksen jätevesistä saadaan myös fosfori poistetuksi tehokkaasti. Sen seurauksena jätevesien fosforikuormitus on vähentynyt 90 %. Typpikuormitus ei ole vähentynyt juuri lainkaan. Kokemäenjoki kuljettaa mereen keskimäärin 24 000 kg typpeä ja 1 000 kg fosforia vuorokaudessa. Pistekuorman osuus on ilman ravinteiden pidättymistä ja sedimentaatiota 30 % joen kuljettamasta typpikuormasta ja 13 % fosforikuormasta. Jokiveden keskimääräinen typpipitoisuus on 1260 μg/l ja fosforipitoisuus 59 μg/l. Ravinnepitoisuudet ovat noin kolminkertaisia luonnontasoon verrattuna. Jokivedellä on siten edelleen selvä rehevöittävä vaikutus merialueella. 7

2.4 Ulommat rannikkovedet Ulompana Porin edustalla veden laatu on ollut pääsääntöisesti hyvä. Kokemäenjoen makean ja ravinnepitoisen veden vaikutus ulottuu Porin edustalla varsin laajalle. Vaikutus näkyy ajoittain 1020 km päässä jokisuulta ja on sitä voimakkaampi, mitä lähemmäksi jokisuuta tullaan. Jokiveden vaikutus voidaan erottaa helposti sähkönjohtavuuden mittauksella, koska jokiveden suolapitoisuus on hyvin pieni murtoveteen verrattuna. Puhdas murtovesi on erittäin kirkasta ja vähäravinteista. Myös rautapitoisuus on siinä alhainen. Näkösyvyys eli veden kuultavuus on puhtaassa murtovedessä useita metrejä. Jokiveden läsnä ollessa vesi samenee ja rehevyys lisääntyy. Myös rautapitoisuus lisääntyy jokiveden vaikutuksesta. Rautapitoisuutta on kohottanut Porin edustalla myös Kemira Pigments Oy:n aikaisemmin suuri rautakuormitus. Porin edustan ulkomerialue on pysynyt varsin karuna Kokemäenjoen tuomasta merkittävästä ravinnekuormasta huolimatta. Rehevyys on vähäisempää kuin Suomenlahdella tai Saaristomerellä. Ulkomeri luokitellaan kuitenkin lievästi reheväksi. Rehevyystaso ei ole laskenut kuten rannikon läheisyydessä. Ulomman vertailupisteen typpi- ja fosforipitoisuudet ovat päinvastoin lievässä kasvussa. Itämeren yleinen rehevöityminen voi siten tuoda taustakuormaa Selkämerelle saakka. Selkämeren tilannetta helpottaa kuitenkin se, että rannikolla ei ole suojaisia erillisiä syvännealueita, joissa esiintyisi happikatoa. Näin ollen sisäinen kuormitus on jäänyt muuta Itämerta vähäisemmäksi. Selkämeren suolapitoisuus on yleisen kehityksen mukaisesti vähentynyt 1970-luvulta lähtien. 2.5 Pohjoinen merialue Merikarvian edustan merialue on matalaa lievästi rehevää murtovesialuetta. Ulkomereen rajoittuvassa saariston länsiosassa veden laatu lähenee karun murtoveden laatua. Happiongelmia ei alueella esiinny vesialueen mataluuden takia. Veden yleislaatu on hyvä. Rannikon läheiset vedet ovat sameampia ja ravinteikkaampia kuin ulommat alueet. Rannikolle purkautuva Karvianjoki aiheuttaa ravinne- ja humuskuormitusta, joka näkyy ajoittain pintaveden laadun muutoksina. Merikarvian edustalla toimii kaksi kalankasvattamoa aiemman neljän sijasta. Kalankasvatuksen aiheuttama ravinnekuormitus on vähentynyt neljäsosaan 1990luvun puolivälin tasosta. Merikarvian edustan veden laatu vaihtelee varsin laajasti. Vaihtelua aiheuttaa alueelle purkautuva Karvianjoki, joka tuo mukanaan runsasravinteista ja humuspitoista makeaa vettä. Murtoveden ja jokiveden suhteista riippuen rehevyys vaihtelee lievästi rehevästä rehevään. Fosforipitoisuus on kaksinkertainen puhtaaseen murtoveteen verrattuna. Sekä kokonaisfosforin että kokonaistypen pitoisuuskehitys on ollut Merikarvian edustalla nouseva, vaikka kalankasvatuksen kuormitus on voimakkaasti vähentynyt. Kehitys on siten päinvastainen kuin Porin edustan rannikolla, jossa Kokemäenjoen puhdistuminen on johtanut veden laadun selvään paranemiseen. 8

Selkämeren rannikko on avoin ja tuulille altis 2.6 Selkämeren eteläiset vedet Uudenkaupungin lähivedet luokiteltiin 1990-luvulla käyttökelpoisuudeltaan tyydyttäviksi noin kolmen kilometrin päähän rannikosta ja siitä länteen hyviksi. Tyydyttäväksi luokiteltava alue on 2000-luvun alussa laajentunut ulommas 5-6 kilometrin päähän rannikosta. Näkösyvyydet ovat Uudenkaupungin sisäsaaristossa pienentyneet 1980-luvun lopulta lähtien ja ulkosaaristossakin vähittäinen pieneneminen on havaittavissa. Vesi on sameinta jätevesien purkualueella ja muualla sisäsaaristossa. Paikalliset ravinnepäästöt sekä pohjoiselta Saaristomereltä virtaavan veden vaikutukset ovat aiheuttaneet lievää rehevöitymistä Putsaaren aukon pohjoisreunassa aina Lyökkiin asti, koska rannikon suuntainen meriveden päävirtaus kuljettaa ravinteita pohjoiseen. Se on ilmennyt fosforipitoisuuden ja kasviplanktonin perustuotantokyvyn kohoamisena taustasta. Pyhämaan merialueen veden laatu on vastannut suunnilleen Selkämeren eteläosan rannikkovesien taustapitoisuuksia. Veden yleinen käyttökelpoisuus Pyhämaan merialueella on arvioitu keskimäärin hyväksi ja ajoittain se on jopa erinomaista luokkaa. Kalankasvatuksen rehevöittävät vaikutukset ovat näkyneet lähinnä sellaisilla alueilla, missä veden vaihtuvuus on huono. Kalankasvatuksen kuormitus on alueella pienentynyt lähes kymmenesosaan 1990-luvun alun tilanteesta. 2.7 Rauman merialue Rauman edustan merialue on suurimmaksi osaksi lievästi rehevä. Kaupungin lähivedet ja kaupungista luoteeseen oleva Haapasaarenveden alue ovat yleiseltä käyttökelpoisuudeltaan tyydyttävää luokkaa. Muu merialue 7-8 kilometrin päähän rannikosta on luokiteltu hyväksi ja siitä ulommas erinomaiseksi. Kaupungin lähivedet ovat lievästi sameita. Ulompana vedet ovat varsin kirkkaita, mutta 1990-luvun puolivälin jälkeen sameusarvot ovat koko merialueella kasvaneet. Samalla näkösyvyys on pienentynyt. 9

2.8 Miten tästä eteenpäin, Selkämeri? Rauman kaupungin ja metsäteollisuuden jätevesien yhteispuhdistuskokeilu on täyttänyt puhdistamotekniset odotukset. Vastaavasti useimmissa suurissa jätevedenpuhdistamoissa on päästy tasolle, jolla puhdistuksen tehostaminen tuottaa vain pieniä parannuksia merialueen tilaan. Ulkoista kuormitusta voitaneen nyt vähentää parhaiten pienentämällä maatalousperäistä hajakuormitusta. Tehtävä on monessa suhteessa hankalampi kuin jätevesikuormituksen hallinta. Vähäsateisina vuosina 2002 2003 ravinnehuuhtouma ja hajakuormitus olivat tavanomaista huomattavasti pienempiä ja tämä näkyi paikoitellen merialueen tilan kohentumisena, esimerkiksi Rauman edustalla. Hajakuormituksen vähentäminen lienee tällä hetkellä oikea tie rannikkovesien tilan parantamiseen. Lähde: Sarvala, M. & Sarvala, J. (toim.) 2005: Miten voit, Selkämeri? Ympäristön tila LounaisSuomessa 4. Lounais-Suomen ympäristökeskus. Turku. 144 s 3 Saaliit Merkittävimpien kauppakalojen saaliit on kerätty saalisilmoituksista pyyntiruuduittain (ruudut 37 ja 42) vuosina 1980 2003. Silakan kohdalla saalistilasto vain vuodelta 2003, johtuen silakan poikkeavasta tilastoinnista (mukana myös troolikalastus). Pyyntiruudun 47 tilastot ovat Saaristomeren vastaavassa selvityksessä, koska ruudun saaliista pääosa kalastetaan Saaristomeren puolella (taulukko). Kyseisen ruudun uusikaupunkilaiset ja pyhärantalaiset kalastajat ovat kuitenkin muuten tämän selvityksen piirissä. Pyyntiruudut 37 ja 42 osuvat parhaiten Selkämeren rannikolle. 10

Ukista etelään Uki ja siitä pohjoiseen (Saaristomeri) (Selkämeri) ahven 82 18 kuha 82 18 hauki 58 42 siika 15 85 made 76 24 lahna 62 38 särki 98 2 säyne 47 53 kuore 98 2 muut 35 65 suomukalat yht. 77 23 silakka, rysä ja verkko 88 12 Ruudun 47 tärkeimpien lajien saaliiden kohdalta prosentuaalinen jaottelu Saaristomeren ja Selkämeren välillä 3.1 Silakka Silakan kalastus on keskittynyt yhä selvemmin trooleilla pyydettäväksi, mutta muutamalle yrittäjälle silakka muodostaa tärkeän osan toiminnasta. Pyynti tapahtuu verkoilla ja osin rysillä. Silakan rysä- ja verkkosaaliita ilmoitti vuodelta 2003 tutkimusalueelta 35 ammattikalastajalisenssin ryhmän 1 kalastajaa, joiden ilmoittama kokonaissaalismäärä oli 471 963 kg ja kokonaisarvo 70 797 euroa ( 0,15 euroa/kg ). Silakan rannikkokalastuksen paino keskittyy alueen eteläiselle osalle, erityisesti ruudun 47 uusikaupunkilaisiin ja pyhärantalaisiin kalastajiin. 11

Tärk e im pie n s aalis lajie n os uude t am m attik alas tajie n s aaliis s a ruudus s a 37 vuonna 2003 (yht. 208 421 k g) HAUKI SIIKA LOHI KG TAIMEN KUORE LAHNA SÄRKI MADE AHVEN KUHA Ruudun 42 keskeiset silakan verkko- ja rysäkalastajayrittäjät toimivat Luvialla ja eteläisessä Porissa. Tärk e im pie n s aalis lajie n os uude t am m attik alas tajie n s aaliis s a pyyntiruude s s a 42 vuonna 2003 (yht. 161 393 k g) HAUKI SIIKA LOHI KG TAIMEN KUORE LAHNA SÄRKI MADE AHVEN KUHA Rannik kkokalastuks en silak kas aalis (471 963 k g) pyyntiruuduittain vuonna 2003 ryhm än I kalastajilla Ruutu 47 Ruutu 42 Ruutu 37 12

3.2 Siika Siian saalismäärät ovat tasaisesti laskeneet. Suurimpana syynä kalastajat pitävät hylkeiden lisääntymistä. Muitakin syitä lienee kantojen pienuuteen. Paikoin siialla on kuitenkin edelleen suuri merkitys kalastajien tuloihin, erityisesti alueen eteläisellä osalla. Pääosa saaliista kalastetaan verkoilla. Koko selvitysalueella on nähtävissä hylkeen aiheuttama muutos siian käyttäytymiseen. Keväinen siika kulkee aivan rantavesissä ja kesällä häviää kokonaan, ilmeisesti ulkomeren syvänteisiin. Ilmiöstä ei kuitenkaan ole perusteellisempaa tietoa, koska kalastajat eivät ole saaliin epävarmuuden vuoksi kalastaneet syvän veden alueilla kuin satunnaisesti. SIIKA 37 70000 60000 50000 40000 30000 20000 10000 93 94 95 96 97 98 99 2000 2001 2002 2003 93 94 95 96 97 98 99 2000 2001 2002 2003 92 91 90 89 88 87 86 85 84 83 82 81 80 0 SIIKA 42 60000 50000 40000 30000 20000 10000 92 91 90 89 88 87 86 85 84 83 82 81 80 0 3.3 Lohi Lohi on menettänyt merkityksensä tärkeänä saaliskalana 1990 luvun puolivälissä tiukentuneiden rajoitusten jälkeen. Lohesta saatava reaalihinta on myös pudonnut. Tähän suurin syy on halvan norjalaisen kasvatetun lohen voimakas tulo markkinoille ja kotimaisen lohen satunnainen saatavuus. Voimakkaat rajoitustoimet loivat markkinoille lohityhjiön, joka kotimaisen kalan puuttuessa korvaantui nopeasti tuonnilla. Lohella on kuitenkin monelle kalastajalle merkitystä osana kalastustuloja. Erityisesti tämä korostuu alkukesästä, jolloin myös lohelle löytyy perinteisiä markkinoita (juhannuslohet). 13

Lohen ajoverkkokalastuksen loppuessa 2008 korostuu rannikkopyynnin merkitys. Ongelmana saaliin kasvattamisessa on harmaahylje. Hylje syö perinteisten pesien ja rysien saaliin lähes kokonaan ja aiheuttaa mittavia pyydysvahinkoja. Tässä suhteessa Selkämerellä odotetaankin paljon nk. hylkeenkestäviltä Push up rysiltä, joita kalastajat ovat hankkimassa useita kymmeniä alueelle. Markkinoille on tullut myös erilaisia, vielä kalliita, hyljekarkottimia. Näiden vaikutuksesta ei ole vielä kovin paljon kokemusta. LOHI 37 93 94 95 96 97 98 99 2000 2001 2002 2003 93 94 95 96 97 98 99 2000 2001 2002 2003 92 91 90 89 88 87 86 85 84 83 82 81 80 180000 160000 140000 120000 100000 80000 60000 40000 20000 0 LOHI 42 60000 50000 40000 30000 20000 10000 92 91 90 89 88 87 86 85 84 83 82 81 80 0 3.4 Made Mateen saalismäärät ovat pysyneet suhteellisen tasaisena. Merkityksellisin muutoksia aiheuttava tekijä on vuotuinen jäätilanne. Mateella on monelle kalastajalle taloudellista merkitystä muuten hiljaisena talvikautena. 14

MADE 37 30000 25000 20000 15000 10000 5000 94 95 96 97 98 99 2000 2001 94 95 96 97 98 99 2000 2001 2003 93 93 2002 92 92 91 90 89 88 87 86 85 84 83 82 81 80 0 MADE 42 9000 8000 7000 6000 5000 4000 2003 2002 91 90 89 88 87 86 85 84 83 82 81 80 3000 2000 1000 0 3.5 Ahven Ahven on viime vuosina noussut kuhan ja silakan ohella merkittävimmäksi rannikkokalastussaaliiksi. Ahvenen markkinat ovat hyvät. Kuluttajat ovat löytäneet erityisesti ahvenfileen, jonka hintakin on korkea. Syksyisin hylje vaikeuttaa myös ahvenpyyntiä ajamalla kalat joko aivan mataliin vesiin tai ulkomeren syvänteisiin. Ahventa pyydetään alueen pohjoisella puolella pääosin verkoilla, Uusikaupungin alueella myös rysillä. AHVEN 37 60000 50000 40000 30000 20000 10000 2003 2002 2001 2000 99 98 97 96 95 94 93 92 91 90 89 88 87 86 85 84 83 82 81 80 0 15

AHVEN 42 80000 70000 60000 50000 40000 30000 20000 10000 2003 2002 2001 2000 99 98 97 96 95 94 93 92 91 90 89 88 87 86 85 84 83 82 81 80 0 3.6 Kuha Kuhasta on tullut aivan viime vuosina monen rannikkokalastajan pelastus. Se on selvästi korvannut lohen tärkeimpänä saaliina. Kuhan hinta on ollut myös kohtalaisen korkea. Kuhankin kohdalla hylje aiheuttaa erityisesti syksyllä ongelmia ajaessaan kalat hyvin mataliin vesiin. Syksyinen pyynti tapahtuukin lähellä rantoja. KUHA 37 40000 35000 30000 25000 20000 15000 10000 5000 92 93 94 95 96 97 98 99 2000 2001 2002 2003 92 93 94 95 96 97 98 99 2000 2001 2002 2003 91 90 89 88 87 86 85 84 83 82 81 80 0 KUHA 42 35000 30000 25000 20000 15000 10000 5000 91 90 89 88 87 86 85 84 83 82 81 80 0 16

3.7 Hauki Hauen saalismäärät ovat pysyneet kohtalaisen tasaisina, kuitenkin noususuhdanteisena. Haukifilee on ahvenen ja kuhan tapaan nykyään suosiossa kuluttajien keskuudessa. Hauella on myös merkitystä talvikalana. Sitä saadaan mateenpyynnin oheistuotteena. HAUKI 37 16000 14000 12000 10000 8000 6000 4000 2000 93 94 95 96 97 98 99 2000 2001 2002 2003 93 94 95 96 97 98 99 2000 2001 2002 2003 92 91 90 89 88 87 86 85 84 83 82 81 80 0 HAUKI 42 92 91 90 89 88 87 86 85 84 83 82 81 80 40000 35000 30000 25000 20000 15000 10000 5000 0 4 Kalastajat Tutkimusalueella kalastaa rekisterin mukaan 119 ykkösryhmän kalastajaa. Heidän kotipaikkansa jakaantuvat kunnittain seuraavasti: Uusikaupunki Eurajoki Pyhäranta Rauma 29 2 5 7 Luvia Pori Merikarvia 15 39 22 Yllä olevista saalisilmoituksen jätti vuonna 2003 78 kalastajaa ( 65,5 % ). Yli 15 000 euron saalisvuosituloihin (RKTL:n keskihintatilastojen mukaan) ylsi ainoastaan seitsemän kalastajaa ja 10 000 15 000 tuloihinkin vain yhdeksän. 17

Saalistilastot antavat kuitenkin osittain harhaanjohtavan kuvan ykkösryhmän kalastajien todellisesta tilanteesta mm. seuraavista syistä johtuen: o Tilastoissa ei ole ollut mahdollista erotella troolareissa työskenteleviä kalastajia, joilla on ollut jonkun verran rannikkokalastusta. o Myöskään liitännäiselinkeinoja, kuten vesiviljelyä ja matkailua, ei ole voitu liittää tilastoihin. o Osa kalastajista on kalastanut pääosan saaliistaan (tuloistaan) Itämeren pääaltaalta (lohi ja turska). Näiden tulojen ja saaliiden yhdistäminen rannikkokalastustilastoihin ei onnistu ilman tietoa kalastajasta henkilönä ja häneen yhdistettävästä alussaaliista. o Myös kalojen keskihintojen käyttö tilastoinnissa vääristää joiltakin osin kalastajien todellisia tuloja. Erityisesti tämä koskee ahventa, jonka keskihintaan vaikuttaa pienen ahvenen alhainen hinta. Tilastoissa hauen hinta korkeampi kuin ahvenen. Selkämerellä kuitenkin suurin osa kalastajista kalastaa markkinoille fileeahventa, jonka kalastaja hinta on noin 1,50 euroa. Hinta seuraa markkinatilannetta. o Myös silakan keskihinnan käyttö aiheuttaa vääristymiä. Erityisesti tämä koskee Uudenkaupungin rysäkalastajia, jotka jalostavat itse tuotteensa ja myyvät ne silakkamarkkinoilla. Näillä jalosteilla hinnat ja tulot ovat aivan eri luokkaa kuin keskihinta antaisi ymmärtää. Luonnollisesti tällaisessa yritystoiminnassa on lisänä muita kuluja. 18

4.1 Yhteenveto kuntakohtaisesta kalastuksesta kalastajaa kohti 2003 SIIKA, HAUKI, AHVEN, KUHA, MADE JA LOHI ( arvot euroina ) Pori Kalastajia yhteensä 30 alle 5000 5001-10000 10001-15000 yli 15000 19 4 4 3 Uusikaupunki/Pyhäranta Kalastajia yhteensä 20 alle 5000 5001-10000 10001-15000 yli 15000 12 4 2 2 Rauma, Eurajoki Luvia 13 alle 5000 5001-10000 10001-15000 yli 15000 6 4 3 0 Merikarvia kalastajia yhteensä 15 alle 5000 5001-10000 10001-15000 yli 15000 7 8 0 0 Kalastajia yhteensä 168104 Saaliin arvo per kalastaja 5603 Saaliin arvo 114642 Saaliin arvo per kalastaja 5732 Saaliin arvo 69952 Saaliin arvo per kalastaja 5381 Saaliin arvo 78405 Saaliin arvo per kalastaja 5227 20 yht. kalastajia yhteensä Saaliin arvo 30 13 15 78 ALLA OLEVASSA TAULUKOSSA SILAKKA MUKANA ( arvot euroina) Yhteensä antanut saalisilmoituksen Alle 5000 5001-10000 10001-15000 Yli 15000 78 kalastajaa Saaliin arvo yhteensä Keskimääräinen tulo per kalastaja: kpl 41 21 9 7 78 503072 6450 19

5 Kalavirrat Selkämerellä Pääosa kalastajista kalastaa ja kuljettaa saaliinsa omien laiturien ja kalankäsittelytilojen kautta. Tukkukauppiaat hakevat kalat suoraan kalastajilta tai kalastaja kuljettaa saaliinsa sovittuun paikkaan. Selkämeren alueella on kehitetty nykyaikaisia rannikkokalasatamia julkisin varoin mm. Reposaareen, Raumalle ja Merikarvialle. Satamissa löytyvät ajanmukaiset kylmätilat ja jään saanti on turvattu. Useat omat rannat ovat kuitenkin pieniä kalasatamia, joista useissa tapauksissa löytyvät yleisiä kalasatamia vastaavat varusteet. Mitä ammattimaisemmin kalastaja kalastaa, sitä parempia ovat hänen välineensä. Ammattimaisesti kalastavat myös käsittelevät kalat asianmukaisesti eli verestävät ja jäittävät saaliin heti. 5.1 Merikarvia Lähellä keskustaa sijaitseva Krookan kalasatama on keskeinen kalan maihintuonti- ja käsittelypaikka. Satamassa toimii Eljas Santa ky:n kalanjalostuslaitos. Laitokseen tuo pääosan saaliistaan viisi paikallista ammattikalastajaa. Satamaan valmistuu vuonna 2005 kalankäsittelyhalli, mikä mahdollistaa kalastajille entistä monipuolisemman jalostusmahdollisuuden lainmukaisissa kalan käsittelyyn hyväksytyissä tiloissa. Hallin omistaa Merikarvian kunta. Hallissa on jääkone samoin kuin kalaliike Sannalla. Aiemmin satamassa on ollut kylmäkontti, jossa on jäähilekone ollut ulkopuolella. Jäätä on saanut vain toukosyyskuussa. Merikarvian Krookan kalasataman kalankäsittelytilat valmistuivat kesällä 2005 Kasalan kalasatama Merikarvian pohjoisosassa on nykyaikainen ja varustelultaan hyvä kalasatama. Kunnan hallitsema satama on kuitenkin vajaakäytössä. Satamaa käyttää pääasiassa muutama kotitarvekalastaja. Lisäksi Merikarvialta löytyy kolme kalastajien omaa rantaa, pientä kalasatamaa, joiden varustelutasoa voidaan pitää hyvänä. Kalaliike Sannan lisäksi säännöllisesti kalaa Merikarvialta noutavat tukkukauppiaat Eero Ruohonen ja Mäkisen tyttäret sekä talvella madetta Hukkanen. 20

5.2 Pori Reposaaren kalasatama on perinnerikas avomeri- ja rannikkokalastuksen keskus. Viime vuosina satamaa on kehitetty julkisella tuella huomattavasti. Kehityksen myötä satamaan on rakennettu erillinen rannikkokalastussatama. Samoin varustelutaso käsittelytiloineen, varastoineen jne. on nykyaikaista luokkaa. Merimesta rakennuksessa toimii Merimestan Kala niminen kalaliike. Liikkeellä on rakennuksessa läpi vuoden auki oleva myymälä, jossa myydään sekä tuoretta kalaa että jalosteita. Merimestan Kala toimii myös tukkuportaana ja keskeiset markkinat ovat Porin ulkopuolelle: erityisesti Tampere ja Uusikaupunki. Vuonna 2004 yritykselle toimitti kalaa nelisenkymmentä kalastajaa. Pääosan kalasta toimitti 20 eniten tuonutta eli 80 prosenttia. Yritys noutaa itse huomattavan osan kaloista kalastajilta. Itse satamaan kalastajat tuovat saaliinsa hyvin harvoin. Varsinaisesti kalasatamasta käsin toimintaansa harjoittaa vain muutama kalastaja. Yksityisten satamien, kalastajien omien rantojen varustelutaso lienee kirjava. Kuitenkin Porissa on ainakin neljä pientä satamaa, joiden varustelutaso vastaa nykyisiä vaatimuksia. Merimestan Kalan lisäksi pääosan porilaisten kalastajien kaloista noutavat kolme toriyrittäjää (Holmberg, Ruohonen ja Riuttala) sekä yksi hallissa toimiva liike (Mäkisen tyttäret). Myös muutamalla ammattikalastajalla on toripaikka oman saaliin myyntiin. 5.3 Luvia Luvialla kalavirroista vastaa pääosin Kalastusyhtymä Valtanen. Oman kalastuksen ohella kalaa tuovat lähinnä sivutoimiset kalastajat. Ykkösryhmänkin kalastajien rannikkokalastuksesta saamat tulot ovat reilusti alle keskiarvon. Yhtymän oma ranta on pieni kalasatama hyvin varusteluin. Kunnan hallitsemassa Lankoorin kalasatamassa ei nykyään ole vakinaista kalastustoimintaa. Satamasta ei löydy kalankäsittelyn vaatimia varusteita. Luvialla monet ykkösryhmän kalastajat saavat pääosan tuloistaan troolikalastuksesta. 5.4 Eurajoki Eurajoelta on tehnyt saalisilmoituksen kaksi ykkösryhmän kalastajaa, jotka toimivat omista rannoista käsin. Suuri osa saaliista päätyy Kalasettiin ja osin Raumalle (Grönman) 21

5.5 Rauma Rauman kalasatama on keskeinen kalojen maihintuontipaikka. Sataman käsittelyhalli on vuokrattu yksityiselle yritykselle (Grönman), josta kalastajat saavat myös ostaa jäitä. Yritys ostaa pääosan satamaan tuotavasta kalasta. 5.6 Pyhäranta Pyhärannassa (Reilassa) toimii muutama kalastaja omasta rannasta käsin. Merkittävin kalastaa pääosan tuloistaan Itämereltä. 5.7 Uusikaupunki Ihamon kalastajakylästä, Pyhämaalta, löytyy usean ammattikalastajan keskittymä. Kalastajat toimivat omista rannoista käsin, joissa heillä on asianmukaiset kylmä- ja käsittelytilat sekä omat hilekoneet. Kylän kalasatamaa, Pitkäluotoa, kalastajat käyttävät satunnaisesti. Pitkäluodon kalasataman kohdalla on kuitenkin meneillään hanke, jolla pyritään satamaa kehittämään. Tarkoituksena on saada satamaan jääasema ja kalankäsittelyhalli kylmätiloineen. Ihamolaiset myyvät kalansa pääsääntöisesti toreilla Turusta Poriin. Syksyiset silakkamarkkinat muodostavat merkittävän osan ihamolaisten tuloista. Muuten pyhämaalaiset kalastajat kuljettavat itse saaliinsa tukkukauppoihin, erityisesti Kalarannan Vihannekseen ja Kalasetiin sekä vähemmässä määrin Saaristomeren Kalaan ja Selkämeren Jäähän. Tukkukauppiaat toimittavat kalastajille, joilla ei ole omaa hilekonetta, jäät. Lähin jääasema sijaitsee Uusikaupungin kalasatamassa. Uudenkaupungin kalasatama uudistuu merkittävästi lähivuosina Uusikaupungin edustalla kalastavat rannikkokalastajat käyttävät jonkin verran kaupungin kalasatamaa. Satama on varustukseltaan kuitenkin troolisatama. Satamasta puuttuu kalan käsittelyyn sopivat tilat. Uusikaupungissakin on meneillään hanke sataman kehittämiseksi rannikkokalastajille sopivaksi. 22