Sähköinen hyvinvointikertomus tiedolla johtamisen apuvälineenä Hanke: Sähköinen hyvinvointikertomus Tarkasteluajanjakso: 2009-2015 Vastuututkija(t): Patrik Nordin, Inka Koskela Aineistot: Kuntien hyvinvointikertomukset, Parihaastattelut kunnissa käyttäjäkokemuksista (n=11), kyselytutkimus tiedolla johtamisesta ja hyvinvointijohtamisesta kunnissa (n=59), kuulemistilaisuus FCG:llä Tarkastelukulma Käyttäjät (kunnat) ja tuottaja (FCG) Innovaatiotyyppi/- Tuote-, palvelu-, prosessi-innovaatio, hallinnollinen ja paradigma tyypit: Laajempi raportti: Löytyy osoitteesta: www.uta.fi/jkk/synergos/palvelututkimus/projektit/nodehealth.html Johdanto: mistä on kyse? Vuonna 2010 voimaan astuneen uuden terveydenhuoltolain painopistealueita ovat terveyttä, hyvinvointia, työ- ja toimintakykyä sekä sosiaalista turvallisuutta edistävät ja ylläpitävät toimenpiteet, väestöryhmien terveyserojen kaventaminen, palveluiden saatavuuden ja laadun yhdenvertaisuus, terveydenhuollon asiakaskeskeisyyden vahvistaminen sekä erityisesti perusterveydenhuollon toimintaedellytysten vahvistaminen eri toimijoiden yhteistyön avulla hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Terveydenhuoltolain tarkoitukseksi määritettiin terveydenedistämisen rakenteiden suunnittelun, seurannan, johtamisen, toimeenpanon ja systemaattisen yhteistyön vahvistaminen siten, että poikkihallinnollisuus ja vaikuttavuus parantuisivat. Terveydenhuoltolain lisäksi lastensuojelulaki velvoittaa kuntia tekemään lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman ja vastaavasti ikäihmisten laki velvoittaa kunnilta ikääntyneiden hyvinvointisuunnitelman tekemistä. Nämä hyvinvointisuunnitelmat toimivat hyvinvointikertomusta tarkempina analyyseinä näiden ikäryhmien hyvinvoinnin tilasta ja edistämistoimenpiteistä kunnissa. Näiden lisäksi kuntalaisten hyvinvointia ja terveyden edistämistä säädellään myös useilla muilla laeilla.
Hyvinvointi sai entistä suuremman roolin uudessa terveydenhuoltolaissa painottamalla kunnissa ja kuntayhtymissä tehtävien päätösten ja ratkaisujen vaikutuksia väestön terveyteen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Tämän uuden ajattelutavan taustalla oli WHO:n European Centre on Health Policyn 2006 lanseeraama Health in all Policies asiakirja, joka on myös Euroopan komission käyttöönottama. Toteuttaakseen onnistuneesti laajaa terveydenedistämisen toimintaa kuntien on strategisessa suunnittelussaan asetettava paikallisiin olosuhteisiin ja tarpeisiin perustuvat terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen tavoitteet, määriteltävä niitä tukevat toimenpiteet ja käytettävä näiden perustana kuntakohtaisia hyvinvointi- ja terveysindikaattoreita. Tämän toteutumisen mahdollistamiseksi kuntien on raportoitava valtuustolleen vuosittain kuntalaisten terveydestä ja hyvinvoinnista sekä toteutetuista toimenpiteistä ja laatia kerran valtuustokaudessa laajempi hyvinvointikertomus. Hyvinvointikertomuksen voi laatia Sähköinen hyvinvointikertomus -työvälineellä (SHVK, käytettävissä osoitteessa https://www.shvk.net). Kyseisen työvälineen avulla kunnat ja kuntayhtymät voivat kerätä tietoa kuntalaisten hyvinvoinnista. SHVK tuottaa vertailevaa tietoa strategiatyöhön sekä toiminnan ja talouden suunnitteluun, toteutukseen, raportointiin ja arviointiin ja sen avulla väestöryhmittäinen hyvinvointitieto löytyy kootusti samasta paikasta tehden kuntien välisestä vertailusta helpompaa. Se mahdollistaa myös kunta- ja kuntayhtymäkohtaisen tiedon lisäämiseen tilastotiedon rinnalle, jolloin yhteys organisaation muuhun johdon raportointiin mahdollistuu. Koska kuntakohtaiset tiedot ovat vain kuntien itsensä käytettävissä eivätkä näy muille, jokainen kunta voi käyttää SHVK:ta itselleen soveltuvimmalla tavalla. SHVK -työvälineen uusimman version käyttöönotto tapahtuu alkuvuodesta 2016. Sähköisen työvälineen käyttö ei ole pakollista, vaan kunnilla on myös mahdollisuus käyttää (tai olla käyttämättä) muita apuvälineitä hyvinvointikertomuksen laatimisessa. Kertomustyötä ei ole tarkoitettu erilliseksi tiedonkeruutavaksi, jonka tulokset raportoidaan kerran vuodessa, vaan niiden tarkoituksena on kertomuksen liittyminen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen strategioihin, vaikuttaen parhaimmillaan kaikkeen strategiatyöhön ja myös koko kunnan toimintaan. Muita esimerkkejä hyvinvointikertomuksesta SHVK:n lisäksi löytyy mm. Lahden kaupungista, jossa
hyvinvointikertomuksessa on koottu yhteen ja lyhyesti avattu kaupungin muita suunnitelmia ja toimenpideohjelmia toimenpiteiden määrittämiseksi tunnistettujen haasteiden ratkaisemiseksi. Onkin erityisen tärkeää toteuttaa suunnitellut toimenpiteet ja tehdä nykyisistä suunnitelmista ja ohjelmista aidosti toimintaan vaikuttavia ja niitä ohjaavia. Ohjelmilla tulee olla myös nimetyt seuranta- ja raportointivastuut sekä toteuttamisaikataulut. Julkisen ja yksityisen kanssakäyminen: julkisyksityinen yhteistoiminta ja sen muotoilut tässä tapauksessa SHVK.n nykyisen version käyttäjiä ovat olleet pääasiassa kunnat tai kuntayhtymät. Noin kolme neljäsosaa manner-suomen kunnista omistaa pääkäyttäjätunnukset käyttöjärjestelmään (225 kuntaa, tilanne 7.9.2015). Tarkkaa tietoa siitä, kuinka monessa pääkäyttäjätunnuksen tilanneessa kunnassa SHVK on todella käytössä, ei kuitenkaan ole. Varsinaista käyttöliittymää on kunnissa käyttänyt pieni ryhmä yksittäisiä hyvinvointityöryhmän jäseniä tai viranhaltijoita. Viime aikoina SHVK on kuitenkin alkanut levitä myös kuntien johtoryhmän työvälineeksi (Koskela et al 2015). Nykyisessä muodossaan SHVK toimii kuntien eri hallinnonalojen yhteisenä johtamisen välineenä. Koska kuntalaisten terveyttä ja hyvinvointia edistävässä työssä tulevat lähitulevaisuudessa korostumaan enenevässä määrin ylihallinnolliset, verkostoituneet toimintamuodot ja paikallisen tason julkisyksityinen yhteistyö, on tärkeää, että hyvinvointijohtamisen välineet ovat myös yhteisiä ja paikallisella tasolla jaettuja. Tätä sähköinen väline ja toimintamalli edesauttavat. Uuden version käyttöönoton myötä työvälinettä voivat nykyistä laajemmin hyödyntää muutkin käyttäjäryhmät kuin kunnan työntekijät ja luottamushenkilöt. Potentiaalisia käyttäjiä voisivat olla esim. muut julkiset toimijat, yksityiset palveluntuottajat ja kolmas sektori. Uusien käyttäjäryhmien mukaan ottaminen tuo monia uusia mahdollisuuksia erityisesti laaja-alaisen paikallisen hyvinvointityön toteuttamiseksi ja sosiaaliterveyspalvelujen järjestämiseksi uudessa maakuntamallissa. Ensinnäkin, yhteinen
väline voi tuoda lisäarvoa palveluiden järjestämiseen ja optimointiin julkisten ja yksityisten tuottajien välillä. Toiseksi, väline voi tuoda lisäarvoa yksityisille palveluntuottajille palvelujen muotoilussa ja kohdentamisessa paikallisesti. Lisäksi yhteinen väline parhaimmillaan harjaannuttaa toimijoita yhteistoimintaa terveyden edistämiseksi paikallisella tasolla ja ruokkii toimijoita etsimään yhteistoiminnan optimointia. Kolmanneksi, uusien käyttäjäryhmien omien tietovarantojen hyödyntäminen ja integrointi osaksi Sähköistä hyvinvointikertomusta voisi parhaimmillaan laajentaa tai täydentää olemassa olevaa dataa. Samalla saataisiin tietoa siitä, mistä ominaisuuksista tai indikaattoritiedoista muut käyttäjät, esim. yksityiset palveluntuottajat toiminnan/palvelun ohjauksessaan hyötyisivät. Tämän toteuttamiseksi, tarvittaisiin tietoa siitä, millaista hyvinvointitietoa yksityiset palvelun tuottajat ja kolmannen sektorin toimijat kuntatasolla jo keräävät. Tämän tyyppisissä tietovarantojen yhdistämisissä on tärkeää ottaa huomioon erilaiset tietosuojaan ja muihin tiedon käyttöön liittyvät eettiset kysymykset ja tietosuojakäytännöt (vrt. Case Islannin geenipankki ja decode genetics). toisaalta ei ole tarkoituksenmukaista liittää SHVK:n kaikkea saatavilla olevaa tietoa, vaan pitää se kompaktina käytettävyyden takaamiseksi. SHVK:n omistajuus siirtyi Sosiaali- ja terveysministeriöltä Kuntaliitolle vuosien 2013 2015 aikana. Vaihdoksen myötä Kuntaliiton omistamalle FCG:lle (Finnish Consulting Group) annettiin vastuu välineen kehittämisestä ja teknisen alustan uudistamisesta sekä sen ylläpidosta. FCG on kehittänyt SHVK:n uutta versiota pilotoimalla yhteistyössä kuntatoimijoiden kanssa ja työvälineen uusi versio otetaan käyttöön vuoden 2016 alussa. Uuden version myötä SHVK:n ylläpidosta aletaan laskuttaa käyttäjiltä lisenssimaksua tukemaan kehitys- ja ylläpito- sekä tukipalveluita, jotta välinettä saadaan ylläpidettyä myös jatkossa. Välineen maksullisuus on herättänyt keskustelua ja kysymyksiä. Vaikkakin keskustelu kohdentuu tässä tapauksessa SHVK:n, on keskustelussa pikemminkin kyse laajemmasta keskustelusta palvelujen, tietojen ja järjestelmien tai niiden osien maksullisuudesta julkis-yksityisessä tilassa. Mistä ja keneltä voidaan oikeutetusti periä maksua? Miten ja kenelle taloudelliset hyödyt (ja uhraukset) julkisyksityisessä yhteistoiminnassa jaetaan? Kuka päättää tuon jaon? Onko se kaikkien
osapuolien mielestä oikeudenmukainen jako? Ovatko taloudelliset hyödyt ja uhraukset kohtuullisia? Kenen mittareilla ne ovat kohtuullisia? Innovaation synty kohdeorganisaatiossa ja leviäminen toimintaympäristössä SHVK:n taustalla on pitkä kehitystyö. Se luotiin kaksiosaisen TerPS-kehittämishankkeen (Terveempi Pohjois-Suomi) aikana ja sitä kehitettiin laajalla kansallisella ja kuntayhteistyöllä vuodesta 2009 alkaen. Valtakunnallisessa kehittämisessä ovat olleet mukana Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Sosiaali- ja terveysministeriö sekä muut ministeriöt ja Kuntaliitto. Kehitystyötä on tehty myös yhdessä muiden sosiaali- ja terveysministeriön Kaste-ohjelmasta rahoitettujen hankkeiden kanssa. Myös kuntien edustajilla on ollut keskeinen rooli kehittämistyössä ja välineen pilotoinnissa. Yhteistyö kuntien kanssa on ollut tärkeää ja sen kautta on pyritty ymmärtämään kokonaisvaltaisen tiedon hallinnan ja näyttöön perustuvan päätöksenteon (evidence-based policy) merkitystä kuntatasolla (Jalonen 2015), tavoitteena lisätä julkishallinnon ja laajemmin julkisten palvelujen vaikuttavuutta. Muun muassa hallitusohjelmassa luvataan julkisen sektorin tuottavuuden lisäämistä hyödyntämällä nykyistä tehokkaammin tiedolla johtamista, yhteensopivia tietojärjestelmiä ja julkishallinnon tietojen yhteiskäyttöä. Käytännön toteutus ei ole helppoa, koska julkishallinnon informaatioympäristö muuttuu ennennäkemättömän nopeasti ja saatavilla olevan informaation määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. TerPS on toiminut positiivisena esimerkkinä tiedolla johtamisen laajentamisesta, kun SHVK:n ympärille rakennettiin kokonaan uusi johtamisen toimintamalli, johon liittyy mm. hyvinvointijohtamisen diapankki, vuosikello sekä esimerkkejä keskeisten toimijoiden rooleista ja vastuista. TerPS onkin ollut tienraivaaja hyvinvointijohtamisen ja hyvinvoinnin edistämisen työssä auttaen nostamaan niiden arvostusta ja tekemään abstraktista konkreettista mm. viemällä hyvinvointisuunnittelu ja sen toimenpiteet osaksi kuntien vuosikelloja sekä kuvaamaan entistä paremmin, mikä on kunnanjohtajan konkreettinen tehtävä hyvinvointiryhmässä ja miten tavoitteet on mahdollista toteuttaa päivittäisessä työssä. Kaiken kaikkiaan hyvinvointiryhmien toiminta on keskeistä kuntien hyvinvointijohtamisen onnistumisen takaamiseksi. Mikäli hyvinvointiryhmää ei
ole tai se ei toimi kunnolla, hyvinvointijohtamisen kulttuuria on vaikea kehittää, koska sen keskeinen ansio on eri hallinnonalueiden ja muiden tahojen vastuun selkeyttäminen hyvinvoinnin edistämisessä. SHVK:n kehittämistyö ei ole ollut täysin kivutonta. Alkuvaiheessa ajatusta tuotteen jatkohyödyntämisestä ei ollut, joka johti epäselvyyteen eri toimijoiden rooleista ja vastuista. Samoin, ei ole ollut myöskään selkeää näkemystä siitä, mitä työkalulta odotetaan ja halutaan tulevaisuudessa. Edelleen epävarmuutta luo suunnittelupöydällä oleva Sote-lainsäädäntö ja siihen liittyvät vastuut. Hyvinvoinnin seurantatiedon kerääminen alkoi pahoinvointimittareista, mutta nyt mittarit ovat kehittyneet koskemaan osittain myös terveyttä edistäviä hyvinvointimittareita. Tämä näkökulman muutos on vaatinut välineen kehittäjiltä paljon työtä. Tiedolla johtamisella ei ole itseisarvoa, vaan sen oikeutus syntyy siitä, miten se palvelee käytäntöä. Samoin voidaan sanoa, että SHVK:lla ei ole itseisarvoa, vaan sen oikeutus syntyy siitä, miten se palvelee erityisesti tiedolla johtamisen käytäntöjä. Ulkopuolelta arvioituna SHVK:n kehittämistyötä on jossain kehitysvaiheissa leimannut välinekeskeisyys vastakohtana kehittämishankkeille, joissa käytäntö ohjaa välineen kehittämistä ja jossa kehittämisen kohteena ovat käytäntöä tukevat menetelmät ja prosessit. Toisaalta, jotta kaikille kunnille sopiva työväline on jatkossa käytössä ja käyttökelpoinen, sen kehitystyössä on välttämätöntä aina välillä panostaa ja keskittyä yhden kehitysversion valmiiksi saattamiseen. Innovaatiotoiminnan vaikutukset, vaikuttavuus ja hyödyt toimintaympäristössä Innovaatiotoiminnan laajempana tavoitteena on kehittää SHVK kiinteäksi osaksi kuntien tiedolla johtamisen kokonaisuutta. Tämän saavuttamiseksi välineen keskeisiä kehittämiskohteita ovat mm. integraatio-ominaisuudet sekä paikkatiedon hyödynnettävyys. Valtakunnallinen kehittämistyö indikaattoreiden ja SHVK:n integroimiseksi kuntien ja Sote -toimijoiden johdon työpöytään on tärkeä kehitysaskel. SHVK:n käytön ennakoidaan jatkossa laajenevan kunnissa strategiatyön tueksi ja seurannan välineeksi, ei vain hyvinvoinnin seurantaan. SHVK on myös laajennettu
kattamaan laajemmin johdon tueksi tarvittavia mittareita. Sote -uudistus on pyrkinyt luomaan kunnista hyvinvoinnin seurantavastuullisia toimijoita, SHVK voi täyttää myös tämän tarpeen. Lopullinen Sote -laki tulee osoittamaan tarkemmin kuntien roolin ko. asiassa. SHVK pitäisi nähdä laajemmin kuin vain teknisenä välineenä osana tiedolla johtamisen kokonaisuutta Kuvion 1 mukaisesti. Ideaalitilanteessa se toimisi keskeisenä välineenä, joka yhdistää talouden, prosessit ja rakenteet sekä auttaa ottamaan huomioon sekä kuntalaisten että henkilöstön kokemukset päätöksenteon taustaksi. Kuvio 1. Sähköinen hyvinvointikertomus osana laajempaa tiedolla johtamisen kokonaisuutta SHVK:ta ylläpidetään ja kehitetään jatkossakin, jotta sen sisältämä hyvinvointi- (tai pahoinvointi)tieto on ajankohtaista. SHVK soveltuu suuremmille kaupungeille, joissa tiedolla johtaminen on jo kiinteä osa organisaation strategia- ja hallintoprosesseja. Pienemmille kunnille SHVK:n käyttö tuo enemmän välinearvoa, koska se mahdollistaa vertailun muihin vastaaviin kuntiin. Syksyllä 2014 kerätyissä haastatteluaineistoissa (Nordin & Koskela 2015) ilmeni, että pienissä kunnissa SHVK:n yksi keskeisimmistä tehtävistä olikin nimenomaan benchmarking, koska omasta kunnasta ja kuntalaisista oli
jo muutakin kautta olemassa tarpeeksi tietoa, joka oli usein myös ajankohtaisempaa. Kuntien itse keräämää tietoa onkin mahdollista sisällyttää järjestelmään. Toisaalta tällä hetkellä SHVK:n pääasiallisia käyttäjiä ovat kuntien virkamiehet, jotka käyttävät sitä valmistelutyössään. Poliittiset päätöksentekijät olivat käyttäneet sitä vähemmän hakeakseen tukea omaan päätöksenteon perusteluihin. Käyttäjäkunnan laajentamiseksi pitäisi toisaalta luoda kannustimia päätöksentekijöille tutustua SHVK:n toimintaan omatoimisesti selkeyttämällä sen käyttöjärjestelmää. Toisaalta tämä liittyy laajemminkin työnkuvan uudistamiseen kunnallishallinnossa joustavampaan muotoon, jossa virkamiehen ja poliitikon roolit eivät ole entiseen tapaan tiukkaan määriteltyjä. Vaikka hyvinvointijohtaminen SHVK:n avulla onkin lähtökohtaisesti poikkihallinnollista, vastaa kukin toimiala osaltaan tavoitteiden toteutumisesta. Varsinkin Sote-uudistuksen myötä on tärkeää nähdä sekä sosiaali- ja terveyssektorin että muiden sektorien tärkeä rooli hyvinvoinnin yhteisessä edistämisessä. Tämän onnistumiseksi indikaattoreita pitää löytyä myös muiden hallinnonalojen alueelta ja niiden pitää olla samalla poikkihallinnollisia. SHVK:n tarkoituksena onkin muodostaa yhteinen työskentely- ja keskusteluväline kuntien ja tulevien itsehallintoalueiden välille.