luonnonhoidon alueellinen toteutusohjelma 2016-2020
Sisällys 1 Johdanto... 3 2 Kaakkois-Suomen metsäluonnon erityispiirteet... 4 3 Luonnonhoidon lähtötilanne Kaakkois-Suomessa... 6 3.1 Rahoitus ja henkilöresurssit... 6 3.2 Ympäristötuet... 7 3.3 Kemeran luonnonhoitohankkeet... 8 3.4 Muut luonnonhoitoon liittyvät hankkeet ja toimijat... 8 4 Luonnonhoidon toteutusohjelma 2016 2020... 9 4.1 Kemera-rahoitus ja valtionapu... 9 4.2 Muu rahoitus... 10 4.3 Suunnitelma elinympäristöjen hoidosta ja hanketyypeistä... 12 4.4 Vesiensuojelun suunnitelma... 15 4.5 Hyvä metsäluonnonhoito talousmetsissä... 16 4.6 Viestintä ja koulutus... 17 4.7 Paikkatieto, alueelliset painotukset ja raportointi... 18 2
1 Johdanto Luonnonhoidon alueellinen toteutusohjelma on Suomen metsäkeskuksen ja sen alueiden luonnonhoidon edistämisen väline. Ohjelma suuntaa Metsäkeskuksen luonnonhoidon rahoitusta ja tekemistä ja tehostaa toimintaa. Ohjelma laaditaan jokaiselle entiselle metsäkeskusalueelle, jolloin siinä tulevat esille alueen luonnonhoidolliset painopistealueet, kuten alueiden erilaiset ekologiset ja vesiensuojelulliset tarpeet sekä maisemalliset ja kulttuuriset erityispiirteet. Toteutusohjelmat laaditaan osana alueellista metsäohjelmaa ja ne sisältävät METSOtoteutusohjelman tavoitteet. Luonnonhoidon tavoitteista on sovittu yhdessä sidosryhmien ja asiantuntijoiden kanssa. Yhteistyö alueneuvottelukunnan ja METSO- yhteistyöryhmän kanssa kuuluu prosessiin. Hyvä luonnonhoito on edellytys kestävälle luonnonvarojen käytölle. Hyvä luonnonhoito lisää monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluita sekä auttaa sopeutumaan ilmastonmuutokseen. Luonnonhoito edistää metsäelinkeinoja ja maisema-arvoja. Erilaisin luonnonhoitotoimin voidaan hoitaa suojelualueita tai turvata talousmetsien luonnon monimuotoisuutta. Alueellisesti on tärkeää tarkastella luonnonhoidon toteuttamisen kokonaisuutta. Toteutusohjelman laatimiseen, tavoitteisiin ja niiden priorisointiin ovat vaikuttaneet monet kansalliset strategiat, ohjelmat ja säädökset, joista tärkeimmät: Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategia sekä Etelä- Suomen monimuotoisuuden toimintaohjelman (METSO), joiden tavoitteena on metsäisten luontotyyppien ja metsälajien taantumisen pysäyttäminen ja luonnon monimuotoisuuden suotuisan kehityksen vakiinnuttaminen vuoteen 2025 mennessä Kansallinen metsästrategia, jossa monimuotoisuuden lisäksi painotetaan luontomatkailua, luonnontuotteita, ekosysteemipalveluja ja kulttuuriarvoja osana elämänlaatua 3
Kaakkois-Suomen alueellinen metsäohjelma (AMO), jossa ympäristökysymykset, kuten monimuotoisuuden säilyttäminen ja vesiensuojelu, nähdään tärkeänä osana talousmetsien hoitoa Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelma 2016-2021 Talousmetsien metsänhoitosuositukset, metsälaki ja Kemera-laki, joissa on säännöksiä ja suosituksia talousmetsien luonnonhoidosta, vesiensuojelusta ja rahoituksesta 2 Kaakkois-Suomen metsäluonnon erityispiirteet Kaakkois-Suomen alue käsittää kaksi maakuntaa: Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson. Kaakkois-Suomen metsätalousmaan pinta-ala on 773 000 ha, ja metsät kattavat 74 % maakunnan kokonaispinta-alasta. Suojelun tai rajoitetun käytön alaisia metsiä on 2 % metsätalousmaan pinta-alasta, kun osuus Etelä- Suomessa on keskimäärin 4,3 %. Metsänomistajia on noin 21 000, ja yksityismetsien osuus on lähes 80 %. Kaakkois-Suomessa on suuri mekaanisen ja kemiallisen metsäteollisuuden keskittymä, mikä näkyy metsien korkeana käyttöasteena. Alueen metsät ovat luonnonoloiltaan vaihtelevia ja monipuolisia. Metsänkuvaa, lajistoa ja monimuotoisuutta leimaavat alueen luonnonolosuhteiden erityispiirteet: vaihteleva topografia, korkea lämpösumma, osittain mantereinen ilmasto, suuret vesialueet Saimaan seliltä merenrannikolle ja aluetta halkovat jääkauden jättämät reunamuodostumat, Salpausselät. Maaperä muodostuu Salpausselkien reunamuodostuma- ja harjuvyöhykkeestä sekä vyöhykkeen eteläpuolisesta moreeni- ja kankaremaista. Karuimmat puolukka- ja kanervatyypin metsät sijaitsevat Salpausselkien harjuilla ja deltojen lajittuneilla hiekka- ja sora-alueilla. Rehevimmät metsät ja pääosa lehdoista sijaitsevat alueen pohjois-osassa Parikkalassa ja Rautjärvellä sekä Joutsenossa, jonne ulottuu Laatokan Karjalan lehtovyöhyke. Lehtoja esiintyy Keski-Karjalan lehtokeskuksen lisäksi pienialaisina laikkuina harjumuodostumiin rajoittuvilla hienojakoisilla mailla ja maastomuodoltaan vaihtelevilla alueilla, kuten Iitin ja Jaalan seuduilla. Lehtoja on kaikkiaan 35 000 ha ja 5,5 % metsämaan pinta-alasta. Suuri osa lehdoista on 4
hoidetuissa talousmetsissä, ja monimuotoisuuden kannalta tärkeitä luonnontilaisen kaltaisia lehtoalueita on vähän. Kaakkois-Suomessa on maaston pienipiirteisyyden ja vaihtelevan topografian ansiosta merkittävässä määrin pienvesiä eli lampia, puroja ja lähteitä. Pienvedet ja niiden välittömät lähiympäristöt ovatkin tärkeitä monimuotoisuuden keskittymiä koko maakunnan alueella. Täysin luonnontilaisia pienvesiä on kuitenkin vähän. Suuret järvialtaat ja lukuisat pienet järvet rantavyöhykkeineen on yksi merkittävä piirre Kaakkois- Suomessa. Rantametsien lehtipuuvaltaisuus ja rehevät vaihettumisvyöhykkeet lisäävät monimuotoisuutta. Toinen erityispiirre on paahde-elinympäristöt lukuisten harjujen rinteillä ja kallioalueilla. Soita Kaakkois-Suomessa on vähän, vain 13 % metsämaan pinta-alasta. Suurimmat yhtenäiset suoalueet ovat 1. Salpausselän kaakkoispuolella. Suot on tehokkaasti ojitettu metsätalouskäyttöön ja pelloiksi. Luonnontilaisia soita on noin 20 000 ha, 17 % suopinta-alasta. Ojitus on vähentänyt etenkin rehevien soiden määrää. Intensiivisen metsätalouden ja aikaisemman ojitustoiminnan vuoksi vesiensuojelulla on merkittävä rooli Kaakkois-Suomessa. Ekologisen kestävyyden kannalta talousmetsien suurimmat rakenteelliset puutteet ovat järeän lahopuun ja palaneen puun vähyys, vanhojen metsien ja erityisesti paljon lahopuuta sisältävien vanhojen lehtimetsien vähyys, metsien yksipuolinen puulajikoostumus sekä luonnontilaisten pienvesien ja rehevien soiden vähäisyys. Luonnonhoidon yleiset tavoitteet voidaan tiivistää Kaakkois-Suomen osalta: 1. METSO-toimintaohjelman aktiivinen toteuttaminen 2. Vesienhoidon toteuttamisohjelman toteuttaminen 3. Talousmetsien luonnonhoidon kehittäminen 4. Metsien monikäytön edistäminen 5
3 Luonnonhoidon lähtötilanne Kaakkois-Suomessa 3.1 Rahoitus ja henkilöresurssit Kestävän metsätalouden rahoituslain (Kemera) luonnonhoitomomentti on tarkoitettu metsien biologisen monimuotoisuuden ylläpitämiseen. Momentin määrärahoilla voidaan rahoittaa ympäristötukisopimuksia sekä metsäluonnon hoitohankkeita. Vuodesta 2008 alkaen Kemerarahoituksella toteutettu luonnonhoito on ollut osa METSO-ohjelmaa, ja Kaakkois-Suomessa tavoitteena on ollut 5100 hehtaarin suojelu ympäristötuella. Metsänomistajat ovat saaneet ympäristötukikorvauksia vuosittain keskimäärin 270 000 euroa, ja lisäksi luonnonhoitohankkeisiin on käytetty 37 000 euroa. Varojen käyttö on pudonnut viime vuosina puoleen huippuvuosien tasosta johtuen määrärahojen leikkauksista ja henkilöresurssien niukkuudesta (taulukko 1). Alueellisessa metsäohjelmassa 2012 2015 asetetusta 650 000 euron tavoitteesta on rahoituksessa jääty reilusti jälkeen. Kaakkois-Suomessa luonnonhoitomomentin rahoitus on ollut yksityismetsien metsätalousmaan hehtaaria kohden neljänneksen alemmalla tasolla kuin maassa keskimäärin. Taulukko 1. Kemeran luonnonhoitovarojen käyttö 2008 2014. 500000 400000 300000 Kemeran luonnonhoitovarojen käyttö Kaakkois Suomessa 2008 2014 200000 100000 0 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 lh hankkeet 51000 49000 57000 55000 18000 23000 6000 ympäristötuki 289000 316000 393000 360000 212000 186000 116000 6
Kaakkois-Suomen metsäkeskuksessa on käytetty vuosittain noin 2-3 henkilötyövuotta luonnonhoitoon, josta noin yksi henkilötyövuosi on rahoitettu valtionavulla. Valtionapuna tehtävään työhön on kuulunut mm. ympäristötukisopimusten valmistelu, hankesuunnittelu ja luonnonhoidollinen koulutus ja neuvonta. 3.2 Ympäristötuet METSO-kaudella eli vuosina 2008 2014 ympäristötukisopimuksia on tehty kaikkiaan 700 hehtaarin alalle, josta Metso-ohjelman mukaisia elinympäristöjä on ollut 590 ha (taulukko 2). Maanomistajat ovat saaneet korvauksia lähes 1,9 miljoonaa euroa. Sopimuksia on tehty eniten pienvesiympäristöihin, runsaslahopuustoisiin kangasmetsiin ja lehtoihin. Maakunnan metsälakikohteista pienvesien lähiympäristöjä on eniten, 40 % lakikohteiden pintaalasta. Niitä on myös eniten saatu ympäristötuen piiriin. Suurimmat haasteet ovat lehdoissa ja runsaslahopuustoisissa kangasmetsissä. Kaikkiaan Metso-ohjelman ympäristötuelle asetetusta pinta-alatavoitteesta on toteutunut vain hieman yli 10 % vuosina 2008 2014 (taulukko 2). Taulukko 2. METSO -ohjelman elinympäristökohtaiset ympäristötukitavoitteet ja toteuma 2008 2014 Kaakkois-Suomessa. METSO ohjelman ympäristötukitavoitteet ja toteutuma 2008 2014 Toteutunut, ha Tavoite, ha Puustoiset perinnebiotoopit Metsäluhdat ja tulvametsät Pienvesien lähimetsät Lehdot 123 0 10 14 20 11 20 35 200 171 129 104 600 650 1600 2000 7
3.3 Kemeran luonnonhoitohankkeet Kemeran mukaisia luonnonhoitohankkeita on METSO-kaudella tehty yhteensä 14 kpl (taulukko 3). Hankkeet ovat kohdistuneet tärkeiden ja harvinaistuneiden elinympäristöjen kuten lehtojen, rehevien korpien, lähteiden ja paahdeympäristöjen monimuotoisuuden turvaamiseen ja hoitoon. Luonnonhoitohankkeiden toteutus on muuttunut vuodesta 2014 lähtien niin, että Metsäkeskus tekee luonnonhoitohankkeiden yleissuunnittelun ja hakee hankkeelle ulkopuolisen toteuttajan hankehakumenettelyllä. Kaakkois-Suomen ensimmäinen hankehaku avattiin syksyllä 2015. 3.4 Muut luonnonhoitoon liittyvät hankkeet ja toimijat Kemera-varojen ja Metsäkeskuksen valtionavun lisäksi luonnonhoitoon on saatu rahoitusta Ympäristöministeriön rahoittaman valtakunnallisen yhteistoimintaverkostohankkeen, EUrahoitteisen ENPI-hankkeen ja maaseutuohjelman Leader-rahoituksen kautta. Metsäkeskus on kanavoinut hankkeiden avulla rahoitusta luonnonhoitoon kaikkiaan noin 150 000 e viime vuosina. Kaakkois-Suomen ELY -keskus on tehnyt vuosina 2008-2014 METSO-ohjelman puitteissa suojelusopimuksia noin 2000 hehtaarille, mikä vastaa 40 %:n toteutusastetta ELY -keskukselle asetettuun 5100 hehtaarin kokonaistavoitteeseen nähden. Suurin osa sopimuksista on toteutettu yksityisinä suojelualueina (YSA). Elinympäristötyypeistä on suojeltu eniten runsaslahopuustoisia kangasmetsiä, lähes 1400 ha. Taulukko 3. Toteutuneet luonnonhoidon toimet ja rahoitus 2008 2014. Kemera, Valtakunnalliset LH-hankkeet, EUrahoitus, Muu rahoitus Yhteensä, Luonnonhoitohankkeet kpl/ha Tärkeiden elinympäristöjen hoito- ja kunnostustyöt 10 244 000 50000 294 000 Vesistöhaittojen estäminen 4 72400 27000 99 400 Luonnonhoitohankkeet yhteensä, kpl 14 393 400 Ympäristötuki, ha 590 1 900 000 1 900 000 Yhteensä 1 900 000 0 0 0 2 293 400 8
4 Luonnonhoidon toteutusohjelma 2016 2020 4.1 Kemera-rahoitus ja valtionapu Kaakkois-Suomessa Kemeran luonnonhoitovaroja on ollut vuosittain käytettävissä keskimäärin noin 300 000 euroa. Varat tulevat supistumaan nykyisestä tasosta, minkä vuoksi ympäristötukikohteet ja luonnonhoitohankkeet joudutaan priorisoimaan niin vaikuttavuuden kuin kustannustehokkuudenkin perusteella. Vuoden 2016 budjetissa rahoitusta leikataan puoleen vuoden 2015 tasosta, ja rahoituksesta 2/3 suunnataan ympäristötukeen ja 1/3 luonnonhoitohankkeisiin. METSO-ohjelma jatkuu valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti vuoteen 2025 asti, mihin mennessä ohjelmassa määritellyt tavoitteet tulisi saavuttaa. Tavoite on haasteellinen nykyiselläkin Kemera-rahoituksen tasolla, ja mahdollinen varojen leikkaaminen tulee edelleen hidastamaan ohjelman toteutusta Ympäristötuki Toteutusohjelmassa esitetään ympäristötuen tasoksi 140 000 e/v. Vuosina 2012-2014, jolloin tukivarat olivat jo huomattavasti laskeneet aiemmista vuosista, oli Kaakkois-Suomen keskimääräinen käyttö 170 000 e/v. Vaikka ympäristötuen rahoitusta leikataan valtakunnallisesti puoleen, on Kaakkois-Suomen osalta perusteltua esittää lievempää leikkausta, koska ympäristötuen käyttö on ollut aiemmin suhteellisesti muita alueita alemmalla tasolla. Ympäristötukisopimukset tehdään 10 vuodeksi kerrallaan, jonka jälkeen sopimuksen mahdollisesta jatkamisesta sovitaan uudelleen. Suurin osa ympäristötukiin osoitetuista varoista käytetään vanhojen sopimusten uusimiseen, ja mahdollisuudet uusien alueiden suojeluun ympäristötuella ovat rajalliset. Uusia ja myös vanhoja sopimuksia joudutaan priorisoimaan tukivarojen vähetessä monimuotoisuuden kannalta tärkeimpiin kohteisiin. Tarkemmin asiasta on kohdassa 4.3. 9
Luonnonhoitohankkeet Metsäkeskus ohjaa luonnonhoitohankkeisiin tarkoitettua rahoitusta Kemeran mukaisiin hanketyyppeihin niin, että ensisijaisesti rahoitettavia ovat metsätalouden vesiensuojeluun ja elinympäristöjen hoitoon ja ennallistamiseen liittyvät hankkeet. Kulotusta edistetään käytettävissä olevien resurssien puitteissa. Alueellisesti hankerahoitusta suunnataan painopistealueille, joita ovat esim. vesienhoidon toimenpideohjelmassa esitetyt, metsätalouden kannalta erittäin herkät vesistöt. Ohjelmassa esitetään luonnonhoitohankkeisiin Kemera-rahoitusta 60 000 e/v, ja rahoituksen pääpaino on vesiensuojeluhankkeissa. Hankkeiden rahoitusta täydennetään muilla rahoituskanavilla. Hankkeet toteutetaan useamman tilan yhteishankkeina ja kilpailutetaan ns. hankehaun kautta. Seuranta ja raportointi Luonnonhoitohankkeiden suunnitelmat ja toteutukset sekä ympäristötukisopimukset merkitään Metsäkeskuksen paikkatietojärjestelmään, LuontoAarniin. Luonnonhoidon toteutustöitä ja tavoitteiden toteutumista seurataan metsäkeskuksen paikkatieto- ja raportointijärjestelmän avulla. 4.2 Muu rahoitus Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson maakuntaohjelmissa ja maaseudun kehittämisohjelmassa sekä vesienhoidon toimenpideohjelmassa puhdas elinympäristö, luonnon monimuotoisuus ja vesistöjen tilan parantaminen ovat keskeisiä tavoitteita. Ohjelmia tukeviin hankkeisiin on mahdollista hakea rahoitusta mm. Euroopan maaseutu-, sosiaali- ja aluekehitysrahastoista. Myös kunnat sekä erilaiset järjestöt ja säätiöt voivat rahoittaa ympäristönhoitoa tukevia hankkeita. Toteutusohjelmassa esitetään mm. metsätalouden vesiensuojeluun liittyvän neuvonta- ja tiedotushankkeen toteuttamista EU-rahoitteisena, maakunnallisena kehittämishankkeena. 10
Taulukko 4. Suunnitelma vuosien 2016 2020 luonnonhoidon rahoituksesta. Valtak. EUrahoitus, Muu Luonnonhoitohankkeet Kpl/ ha Kemera, Valtionapu, Lh-hankkeet, rahoitus, Yhteensä, 1. Usean tilan alueelle ulottuvien elinympäristöjen kunnostustyöt sekä metsä- ja suoelinympäristöjen ennallistaminen 2 40 000 15 000 30 000 85 000 2.Metsäojituksista aiheutuneiden vesistöhaittojen estäminen tai korjaaminen 7 200 000 40 000 10 000 10 000 10 000 270 000 3.Metsien monimuotoisuutta edistävä kulotus 1 30 000 5 000 35 000 4.Vieraskasvien hävittäminen ja leviämisen estäminen 5.Muihin 1-4 kohdassa tarkoitettuja hankkeita vastaaviin metsäluonnonhoitoa sekä maisema-, kulttuuri- ja virkistysarvoja korostaviin hankkeisiin 2 30 000 10 000 30 000 70 000 Yht. luonnonhoitohankkeet, kpl 12 300 000 70 000 70 000 10 000 10 000 460 000 Ympäristötukien laadinta, ha 250 700 000 150 000 850 000 METSO, koulutus, neuvonta 50 000 10 000 60 000 Vesiensuojelun neuvontahanke 10 000 100 000 110 000 Yhteensä 1 000 000 280 000 80 000 110 000 10 000 1 480 000 11
4.3 Suunnitelma elinympäristöjen hoidosta ja hanketyypeistä Maa- ja metsätalous- sekä Ympäristöministeriö ovat asettaneet Metso-ohjelman elinympäristökohtaiset alueelliset tavoitteet. Kaakkois-Suomen kokonaistavoitteet ja toteutumisaste on esitetty taulukossa 5. Taulukko 5. Elinympäristökohtaiset Metso-tavoitteet ja toteutuma Kaakkois-Suomessa 2008-2014. Tavoitteet, ha Toteutunut Metson elinympäristötyyppi Kemera LSL Yht. ha % Lehdot 1600 200 1800 253 14 Runsaslahopuustoiset kangasmetsät 2000 3500 5500 1522 28 Pienvesien lähimetsät 650 200 850 182 21 Puustoiset suot 200 800 1000 285 28 Metsäluhdat ja tulvametsät 20 40 60 25 41 Harjujen paahdeympäristöt 20 50 70 21 30 Maankohoamisrannikon kohteet 0 0 0 Puustoiset perinnebiotoopit 10 10 20 4 22 Kalkkikalliot ja ultraemäksiset maat 10 10 0 0 Kallio-, jyrkänne- ja louhikkometsät 600 300 900 235 26 Yhteensä, ha 5100 5110 10210 2526 25 ELY-keskus on tehnyt luonnonsuojelulain perusteella suojelupäätöksiä noin 1940 hehtaarin alalle, eli 40 % metsotavoitteesta. Suojelu on kohdistunut pääosin runsaslahopuustoisiin metsiin. Metsäkeskus on tehnyt Kemeran ympäristötuella määräaikaisia suojelupäätöksiä 590 hehtaarin alalle, eli reilu 10 % tavoitteesta. Ohjelman pinta-alatavoitteesta on toteutunut kaikkiaan neljännes vuoden 2014 loppuun mennessä. Elinympäristökohtaiset Metso-tavoitteet ohjaavat lähtökohtaisesti ympäristötuen suuntaamista. Varojen vähetessä tukea priorisoidaan monimuotoisuuden kannalta tärkeimpiin elinympäristöihin. Tällaisia ovat Kaakkois-Suomessa lehdot, metsäiset suot ennen kaikkea rehevät korvet, pienvesien lähiympäristöt ja pienialaiset runsaslahopuustoiset vanhat metsät, kun ne liittyvät 12
metsälakikohteisiin. Karujen, vähäpuustoisten kohteiden, joiden luonnontilalle ei ole välitöntä uhkaa, ympäristösopimuksia uusitaan ja lisätään vain, jos niillä on merkitystä esimerkiksi osana laajempaa kokonaisuutta. Ympäristötukien uusimisen yhteydessä ohjataan soveltuvat kohteet pysyvään suojeluun LSL:n kautta. Tällaisia ovat esim. pinta-alaltaan suuret (yli 4 ha), runsaslahopuustoiset vanhat metsät. Ympäristötukien ja elinympäristöihin kohdistuvien luonnonhoitohankkeiden alueellisessa kohdistamisessa on tavoitteena kytkeytyneisyyden lisääminen. Kohdistamisessa hyödynnetään Zonation-analyysia, joka korostaa arvokkaita monimuotoisuuskeskittymiä, jotka sisältävät metsälain mukaisia ja muita arvokkaita elinympäristöjä monimuotoisuusytiminä. Analyysissä korostuvat monimuotoisuuskeskittymät ovat luonnonhoidon alueellisia painopisteitä (kuva 1). Kuva 1. Metsien monimuotoisuuden painopistealueet, Zonation-analyysi. 13
Lehdot Lehtoja on Kaakkois-Suomessa vähän, ja valtaosa sijoittuu Etelä-Karjalan alueelle. Lehtojen monimuotoisuutta ylläpidetään turvaamalla arvokkaimmat kohteet ympäristötukisopimuksilla ja lisäämällä muuttuneiden talousmetsälehtojen monimuotoisuuspiirteitä sopimuksiin liittyvillä luonnonhoitotöillä. Ohjelmakaudella toteutetaan yksi lehtojen luonnonhoitoon liittyvä luonnonhoitohanke. Runsaslahopuustoiset kangasmetsät Runsaslahopuustoisten kangasmetsien osalta METSO-ohjelman tavoitteiden saavuttaminen painottuu enemmän ELY-keskuksen kuin Metsäkeskuksen toimenpiteisiin. Metsäkeskus osallistuu aktiivisesti METSO-kohteiden välitykseen ELY-keskukselle. Pienvesien lähimetsät Kaakkois-Suomessa pienvesien lähiympäristöt on yleisin metsälakikohde, ja myös ympäristötukea on kohdistettu pinta-alallisesti eniten pienvesiin. Panostamalla pienvesien lähiympäristöihin turvataan myös niihin liittyviä reheviä kohteita, kuten lehtoja, korpia ja metsäluhtia ja lisätään kytkeytyvyyttä. Puustoiset suot ja soiden metsäiset reunat Suoluonnon ja suokokonaisuuksien turvaaminen on tärkeää, koska soita on ojitettu Kaakkois- Suomessa hyvin voimakkaasti. Erityisen arvokkaita ovat letot ja kaikki korpityypit, joita pyritään saamaan ympäristötuen ja ennallistamistöiden piiriin. Ohjelmakaudella toteutetaan yksi korpien ennallistamiseen liittyvä luonnonhoitohanke. Paahde-elinympäristöt Harjumuodostumien ja kallioalueiden etelä- ja länsirinteillä sijaitsevat paahderinteet on Kaakkois- Suomessa omaleimainen elinympäristötyyppi. Elinympäristön suojelu otetaan korostetusti huomioon metsien käsittelyssä ja metsänomistajien neuvonnassa. 14
4.4 Vesiensuojelun suunnitelma Vesiensuojelussa tavoitteena on metsätalouden kuormituksen vähentäminen. Vaikuttavuudeltaan tehokkain keino on välttää kuormituksen syntymistä metsänkäsittelymenetelmien yhteydessä. Merkittävin kuormitus metsätaloudessa syntyy turvemaiden käsittelyssä, kunnostusojituksissa ja turvemaametsien uudistushakkuissa ja maanmuokkauksessa. Ohjelmassa esitetään toteutettavaksi metsätalouden vesiensuojelun neuvonta- ja kehittämishanke, jossa erityisesti ohjeistetaan toimintaa kuormituksen riskialueilla. Erilaisilla vesiensuojelurakenteilla kuten kosteikoilla, laskeutusaltailla ja virtaamansäätöpadoilla voidaan vähentää jo syntynyttä kuormitusta. Vesiensuojelun valuma-aluetason suunnittelua ja luonnonhoitohankkeita, joissa toteutetaan erilaisia vesiensuojelurakenteita, keskitetään Kaakkois- Suomen vesienhoidon toimenpideohjelmassa esitetyille erittäin herkille vesistöalueille, joissa metsätalouden kuormitus tulee erityisesti huomioida (kuva 2). Ohjelmajaksolla viedään hankehakuun vuosittain 1-2 hanketta, jotka kohdistuvat metsäojituksista aiheutuneiden vesistöhaittojen estämiseen. Kuva 2. Metsätalouden vesiensuojelun painopistealueet (Lähde: Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelma 2016 2021). 15
4.5 Hyvä metsäluonnonhoito talousmetsissä Metsämaisemasta yli 95 % on talousmetsiä, joten monimuotoisuuden perusta rakennetaan talousmetsissä ns. arkimetsänhoidossa. Luonnonhoidossa voidaan käyttää tehostetusti metsälain, metsäsertifiointikriteereiden ja metsänhoitosuositusten tarjoamia erilaisia metsienkäsittelymahdollisuuksia ja lisätä monimuotoisuudelle merkittäviä rakennepiirteitä. Oleellinen osa luonnonhoitoa talousmetsissä on pienialaisten arvokkaiden elinympäristöjen säilyttäminen luonnontilaisina. Kaakkois-Suomessa on kartoitettu metsälain erityisen arvokkaita elinympäristöjä 3154 ha ja saman verran muita arvokkaita metsäluonnon avainbiotooppeja (taulukko 6). Vaikka metsälakikohteet edustavat vain 0,4 % metsätalousmaan pinta-alasta, on niillä suuri merkitys vaateliaiden ja harvinaistuneiden eliölajien elinympäristöinä. Taulukko 6. Metsälakikohteet Kaakkois-Suomessa. Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt pinta-ala, ha Lähteet 120 Purot ja norot 737 Pienet lammet 236 Rehevät korvet 103 Letot 24 Rehevät lehtolaikut 357 Kangasmetsäsaarekkeet 18 Rotkot ja kurut 0 Jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät 225 Hietikot, kalliot, kivikot ja louhikot 379 Vähäpuustoiset suot 798 Rantaluhdat 157 Yhteensä 3154 16
Talousmetsissä on huomattavan vähän lahopuuta luonnontilaisiin metsiin verrattuna. Lahopuun määrällä on suuri merkitys mm. uhanalaislajien kannalta. Kaakkois-Suomessa lahopuuta on keskimäärin 3,8 m 3 /ha, määrä on kasvanut viime vuosina. Säästöpuuryhmien laadulla, sijoittelulla ja määrällä voidaan vaikuttaa talousmetsien arvokkaisiin rakennepiirteisiin ja tulevaisuuden lahopuun määrään. Vesistöjen suojavyöhykkeet ovat tärkeitä metsämaiseman kytkeytyvyyden ja vesiensuojelun kannalta. Samalla ne ovat alueita, joilla lahopuuta voidaan lisätä. Luonnonhoidon tavoitteena voi olla myös metsien virkistys- tai muun käytön edistäminen. Metsät tuottavat hyvinvointia ja mielihyvää ja edistävät terveyttä. Luonnonhoito antaa mahdollisuuksia luontomatkailuun, kun esim. luontokohteita voidaan käyttää tutustumiskohteina. Vaihtoehtoisia metsänkäsittelymenetelmiä voidaan lisätä erityisesti matkailuyritysten lähellä. Yhtenä metsäluonnonhoidon ja monikäytön yhdistämisen painopistealueena ovat reunavyöhykkeet ja riista sekä riistaa huomioiva metsänhoito. Luonnonhoidon toteutusohjelma on luonnonhoidon rahoituksen suuntaamisen väline. Talousmetsien luonnonhoito on jokapäiväistä luonnon huomioimista metsätalouden toimenpiteissä. Nämä maanomistajien ja metsätoimijoiden kustannuspanokset ja työmäärät eivät näy tässä ohjelmassa, koska ne perustuvat lakisääteisiin, sertifioinnin kriteereihin, suosituksiin tai vapaaehtoisiin metsänomistajien toimiin. 4.6 Viestintä ja koulutus METSO-ohjelman myönteinen julkisuus auttaa koko luonnonhoidon kenttää. Ohjelman tiedottamista metsänomistajille toteutetaan metsäammattilaisten ja Metsään.fi-palvelun kautta. Palvelussa esitetään arvokkaat luontokohteet ja mahdolliset METSO-kohteet. Luonnonhoitohankkeiden hankehakuun osallistuvat toimijat ovat tärkeä yhteistyötaho. Osaavien toimijoiden riittävä määrä luo pohjan laadukkaalle ja vaikuttavalle luonnonhoidolle. Metsäkeskus.fiverkkosivuista tehdään interaktiiviset, jolloin niiden kautta voidaan tehdä hanke-esityksiä ja ilmoittautua kiinnostuneeksi toimijaksi sekä antaa palautetta hankehausta. 17
Luonnonhoidon tutustumiskohteita tulee hankkeiden toteutusten kautta, ja niitä hyödynnetään koulutuksessa. Metsänomistajille, metsäammattilaisille ja luonnonhoitohankkeiden toimijoille järjestetään koulutustilaisuuksia ja retkeilyjä vuosittain. 4.7 Paikkatieto, alueelliset painotukset ja raportointi Luonnonhoidonsuunnitelmat ja -toteutukset merkitään Metsäkeskuksen paikkatietojärjestelmään, samoin kuin luonnonhoidon tarpeista nousevat selvitysalueet. Hankealueille merkitään tehtävät vesien- ja luonnonhoidon toimenpiteet, jotka poimitaan hankehakua varten. Zonation-analyysia hyödynnetään luonnonhoidon suuntaamisessa monimuotoisuuden kannalta tärkeimmille alueille. 18