LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS

LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS Moniste 6/2000 OPETUSHALLITUS

LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS Tekijät ja Opetushallitus Taitto Pirjo Nylund ISBN 952 13 0787 0 ISSN 1237 6590 Edita Oy Helsinki. 2000.

SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO 5 Aslak Lindström 2 LUOKATTOMUUDEN SYNTY, KEHITTYMINEN JA TUNNUSPIIRTEET 6 Pekka Iivonen 2.1 Luokaton lukio syntyy ja kehittyy 6 2.2 Luokattomuuden tunnuspiirteitä 7 3 AIKAISEMPIA SELVITYKSIÄ 10 Pekka Iivonen 4 LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS VUONNA 1999 14 Pekka Iivonen (kohdat 4.1 4.11) Maija-Liisa Ojala (kohdat 4.12 4.14) 4.1 Selvityksen aineisto 14 4.2 Opintoajan vaihtelu luokattomasti toimivissa lukioissa 16 4.3 Opintoajan pidentymiseen vaikuttavia syitä 17 4.4 Opintojen laajuus luokattomassa lukiossa 19 4.5 Opintojen suorittaminen oman oppilaitoksen ulkopuolella 20 4.6 Opinto-ohjauksen ja ryhmänohjauksen toteuttaminen 22 4.7 Oppiaineiden opetusryhmien koko ja luokattoman työskentelyn sopivuus eri oppiaineisiin 23 4.8 Kurssitarjonta ja oppiaineiden valintamahdollisuudet 27 4.9 Koeviikkojärjestelmä 27 4.10 Rehtorin työnkuva ja opettajan ammattirooli 28 4.11 Luokattoman lukion opetusjärjestelyjä 29 4.12 Integraatio oppiaineiden välillä 31 4.13 Itsenäinen opiskelu 31 4.14 Luokattomuuden etuja ja haittoja 33 5 KURSSIEN SUORITUSJÄRJESTYS LUKION OPETUSSUUNNITELMISSA 37 Maija-Liisa Ojala 5.1 Taustaa 37 5.2 Suoritusjärjestyksen määrittely 37 5.3 Kurssien suoritusjärjestys 38 6 NUORISOASTEEN KOULUTUSKOKEILUSTA SAATUJA KOKEMUKSIA YHTEISTOIMINNASTA 41 Ulla Numminen 6.1 Yhteistoimintavelvoite koululainsäädännössä 42 6.2 Yhteistoiminta-aika ja luokattomuus 42 6.3 Jakson tai useamman jakson vaihto 42 6.4 Vuorovuosin tapahtuva oppilaitoksen vaihto 43 6.5 Ketä luokattomuus koskee? 43

LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS 7 LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS LUKIOIDEN JA KORKEAKOULUJEN VÄLISESSÄ YHTEISTYÖSSÄ 45 Antti Rajakorpi 7.1 Taustaa 45 7.2 Luokattoman lukion ja korkeakoulujen yhteistyön käytäntöä 46 8 LUKIOIDEN RESURSSEISTA VUOSINA 1980 1997 50 Tanja Kirjavainen 8.1 Johdanto 50 8.2 Aineistot 51 8.3 Kustannusten kehitys vuosina 1980 1997 52 8.4 Opetuksen määrän ja opiskelun keston kehitys 60 8.5 Kustannusten ja tuntimäärien kehitys muutamassa lukiossa 66 8.6 Lopuksi 68 9 YHTEENVETO 71 Opetushallituksen Lukiopalvelut-yksikkö LÄHTEET 76 LIITTEET 1 Luokattomuuden keskeisiä käsitteitä 78 2 Opinto-ohjauksen ryhmien minimi- ja maksimikoot kouluittain Opetushallituksen kyselyyn syksyllä 1999 vastanneissa lukioissa 80 3 Ryhmänohjauksen ryhmien minimi- ja maksimikoot kouluittain Opetushallituksen kyselyyn syksyllä 1999 vastanneissa lukioissa 81 4 Opetushallituksen syksyllä 1999 tekemän kyselyn eräisiin väittämiin annettujen vastausten määrä 82 5 Lukioiden kokonaiskäyttömenot ja niiden prosentuaaliset muutokset toiminnoittain vuosina 1980 1997 84 6 Oppilaskohtaiset käyttömenot ja niiden muutokset vuosina 1980 1997 (vuoden 1997 rahassa) 85 7 Kunta- ja koulukohtainen vaihtelu (minimi, maksimi, keskihajonta) oppilaskohtaisissa käyttömenoissa vuosina 1980 1997 (vuoden 1997 hinnoin) päivälukiossa, aikuislukiossa ja lukioiden aikuislinjoilla ylläpitäjän mukaan 86 8 Opetushallituksen kyselyn 20/1999 kyselylomake. Luokattoman lukion toimivuus 87

1 JOHDANTO Aslak Lindström Luokattomuus on ollut yleisesti käytettävissä lukion työskentelyn järjestelymuotona vuodesta 1994 lähtien. Sitä edeltävänä runsaan kymmenen vuoden aikana oli lukion opetus jäsennetty kursseiksi ja työaika jaksoiksi. Luokallisuus kuitenkin tuolloin säilyi. Kurssimuotoisen lukion toimivuudesta valmistui laaja selvitys vuonna 1994 (Lukion tila 1994, Opetushallitus 1994). Samana vuonna säädösmuutokset mukaan lukien uudet lukion opetussuunnitelman perusteet tarjosivat kaikille lukioille mahdollisuuden siirtyä luokattomaan järjestelmään. Tähän ratkaisuun oli päädytty kokeilun tulosten perusteella. Samaan aikaan lukion tuntijakopäätös (Valtioneuvoston päätös 835/1993) lisäsi merkittävästi lukio-opintojen valinnaisuutta, ja hieman myöhemmin tehtiin ratkaisu hajautetusta ylioppilastutkinnosta (Ylioppilastutkintoasetus 1000/1994). Suurin osa lukioista luopui luokallisuudesta lukuvuoden 1995 1996 alusta lukien, joten kuluvana lukuvuonna voidaan katsoa koko maan lukiolaitoksen toteuttavan uutta järjestelmää. Luokattomuuden keskeisiä tavoitteita olivat opiskelijoiden itsenäisen päätöksenteon ja opintovastuun lisääminen, opintoajan varioinnin mahdollistaminen ja luokallejäännin aiheuttaman hukkakäynnin poistaminen. Koulun arjessa luokattomuus ei ollut ongelmaton. Opiskelijoiden lisääntynyt mahdollisuus päättää opintoreiteistään edellytti muutoksia lukioiden työkulttuurissa työjärjestystekniikasta erisuuruisten ryhmien didaktisiin ratkaisuihin. Muutokset olivat varsin syvälle meneviä ja toteutuivat eri lukioissa erilaisella tehokkuudella. Keskustelua luokattoman lukion perimmäisestä olemuksesta käytiin ammattipiireissä laajalti. Opetusministeriön ja Opetushallituksen tulossopimuksessa vuodelle 1999 annettiin Opetushallituksen tehtäväksi selvittää luokattoman lukion toimivuutta. Tehtävän toteuttamiseksi valmistui tämä selvitys. Se kuvaa tilanteen maamme lukiolaitoksessa lukuvuoden 1999 2000 alun mukaisena. Kyseessä ei ole arviointi, vaan selvitys siitä, millä tavoin lukioiden katsotaan toimivan uudessa tilanteessa. Lukio-opiskelun tuloksellisuuteen ei selvityksessä ole puututtu, se kuuluu arviointiin. Sen sijaan lukiolaitoksen kustannuskehitystä on selvitetty melko laajasti. Selvitys on tuotettu Opetushallituksen yleissivistävän koulutuksen linjalla Lukiopalvelut-yksikön vastuulla. Työn koordinoinnista ja ohjauksesta vastasi työryhmä Pentti Takala, Heikki Blom, Terhi Heino, Pekka Iivonen ja Maija-Liisa Ojala. Kukin kirjoittaja vastaa tekstinsä oikeellisuudesta.

LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS 2 LUOKATTOMUUDEN SYNTY, KEHITTYMINEN JA TUNNUSPIIRTEET Pekka Iivonen 2.1 Luokaton lukio syntyy ja kehittyy Ensimmäisen kerran luokattomuuden esiaste, periodisysteemi, oli käytössä Sysmän yhteiskoulussa lukuvuonna 1950 1951. Alkunsa tämä kokeilu sai kritiikistä, jota esitettiin kouluopetuksen hajanaisuudesta ja keskittymättömyydestä. Kokeilu päättyi kuitenkin saman lukuvuoden lopussa. Seuraavaksi periodilukua ryhdyttiin toteuttamaan Helsingin Yhtenäiskoulussa vuodesta 1956 alkaen. Liikkeelle lähdettiin silloisen yhtenäiskoulun alimmista luokista, joten kokeilun vaikutus lukion opiskeluun ei tullut tässä vaiheessa mitenkään esiin. Ensimmäinen varsinaisesti periodiopiskeluun kokonaan siirtynyt oppilaitos oli Käpylän Iltaoppikoulu. Periodiopetus alkoi siellä heti sen perustamisvuonna 1962. (Voutilainen 1971, 11) Vuosiluokattomasta opiskelusta, joka on suomalainen opiskelumuoto, on kokemuksia ja tutkimustietoa yli 30 vuoden ajalta. Ensimmäisenä luokaton työskentelytapa tuli käyttöön iltaoppikouluissa 1960-luvun lopulla. Kokemukset, joita näistä kouluista saatiin, olivat yleisesti positiivisia. Päivälukioiden ja iltalukioiden yhteisten opettajien kautta tieto välittyi vähitellen myös päivälukioihin. (Mehtäläinen & Halonen 1999, 1 14) Nykymuotoisen luokattoman lukion pioneeri, rehtori Touko Voutilainen perusteli kokeilujen pohjalta luokattomuuden mahdollisuuksia kirjassaan Periodiopetus (1971) muotoilemalla periaatteita tai tosiasioita, joista luokallinen eteneminen voisi loogisesti johtua: 1. Henkisen kehityksen rytmi on kaikilla oppilailla suunnilleen sama. Kaikki samassa iässä koulunkäyntinsä aloittaneet oppilaat kypsyvät suunnilleen samaan aikaan samojen asioiden omaksumiseen. 2. Valinnaisen ohjelman onnistuminen edellyttää, että tarjolla olevat lisä- ja erikoiskurssit tai valinnaiset oppiaineet ovat sellaiset, että oppilaat voivat niistä kiinnostua. Mikäli tämä valinnaisuus on kytketty luokkajakoon, niin se edellyttää, että oppilaiden kiinnostus eri asioihin herää suunnilleen samassa iässä. 3. Oppimisnopeus on eri oppilailla suunnilleen sama, joten koulun oppikurssien suorittaminen vie eri oppilailta suunnilleen saman ajan (Voutilainen 1971, 90). Mehtäläisen mukaan Voutilaisen hypoteettisia perusteluja on myös nykytietämyksen mukaan vaikea pitää tosina. Eroja korjaavana mekanismina luokallisessa lukiossa pidettiin luokalle jättämistä. Menetelmä ei psykologisesti eikä taloudellisesti ollut hyvä. Negaationa tarkasteltuna Voutilaisen tosiasiat johtavat toisenlaiseen koulun toteuttamismalliin, jossa keskeistä on opinto-ohjelman leveys ja opinto-ohjelman nopeus. (Mehtäläinen 1998, 13) 6

P. Iivonen 2 Luokattomuuden synty, kehittyminen ja tunnuspiirteet Voutilaisen mukaan opinto-ohjelman leveyden ja opinto-ohjelman nopeuden välillä on olemassa suhde: Jos oppilaalla on hänen työ- ja oppimiskykyään vastaava opinto-ohjelma, niin sitä voidaan kiihdyttää vain jos sitä samalla kavennetaan, ja vastaavasti sitä voidaan leventää vain jos sitä myös samalla hidastetaan. Milloin opinto-ohjelma ei ole oppilaalle sopiva, sitä voidaan mahdollisesti samanaikaisesti sekä leventää että kiihdyttää tai sitten sekä kaventaa että hidastuttaa, riippuen siitä, millä tavoin soveltumaton opinto-ohjelma on ollut. Eräänlaisia ääritapauksia edustavat ne oppilaat, joille soveltuu keskimääräisestä huomattavasti sekä kiihdytetty että levennetty ohjelma, ja toisaalta ne oppilaat, joille soveltuu keskimääräisestä kavennettu ja hidastettu opinto-ohjelma (Voutilainen 1971, 99). Ensimmäiset varsinaiset kokeilut käynnistyivät vuonna 1972, jolloin Alppilan yhteislyseo ja Mäkelänrinteen yhteiskoulu aloittivat luokattoman toiminnan kokeilun. Nämä kokeilut olivat merkityksellisiä siksi, että niistä saatujen kokemusten kautta syntyi, ei vain lukion luokattomuus, vaan myös ammatillisessa koulutuksessa toteutettava luokattomuus. Kokeiluiden tulokset vaikuttivat Lukion opetussuunnitelmatoimikunnan mietintöön vuonna 1977. Mietinnössä opetussuunnitelman ja lukion työn organisointi kuvattiin hyvin samansuuntaisesti kuin Alppilan ja Mäkelänrinteen kouluissa asiaa toteutettiin. Kuitenkaan nopeassa aikataulussa ei luokattomuuteen vielä siirrytty. Pääasiallisena esteenä oli säädösten lukiotyölle asettamat rajat sekä opetussuunnitelman muoto luokattomuutta tukemattomana asiakirjana. Kurssimuotoisuus kuitenkin aloitettiin kokeiluna 1978 ja lukiouudistus kurssimuotoiseksi lukioksi toteutettiin koko maassa 1.8.1982 alkaen. Seuraava kokeiluvaihe alkoi vuonna 1987, jolloin opetusministeriö asetti työryhmän valmistelemaan, toimeenpanemaan, johtamaan ja seuraamaan luokattoman lukion kokeilua. Opetusministeriö myönsi alussa kokeiluluvan 11 lukiolle ja myöhemmin kokeilu laajeni 23 lukioon. Näistä 12 oli urheilulukioita. Kokeilu kesti vuoteen 1994. Jo kokeilun aikana erityislukiot, varsinkin urheilulukiot, kokivat luokattomuuden niille hyvin sopivana työskentelytapana. Kokeilussa oli mukana myös ammatillisia oppilaitoksia. Tulokset olivat niin myönteisiä, että valtioneuvosto esitti koulutuksen ja korkeakouluissa harjoitettavan tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa vuosille 1991 1996, että lukio siirtyy luokattomaan työn organisointiin vuonna 1994. Lopullisen siirtymisen luokattomuuteen varmisti 18.6.1993 tehty lukiolain muutos. Tätä siirtymistä tuki Opetushallituksen tammikuussa 1994 vahvistamat uudet Lukion opetussuunnitelmien perusteet. Lukioasetuksen oppilasarvostelua koskevat pykälät muutettiin samalla luokattomuuden salliviksi. (Takala 1994, 28) 2.2 Luokattomuuden tunnuspiirteitä Vuoden 1998 lukiolain (629/1998) 2 :n 1 momentissa määritellään lukiokoulutuksen tavoitteet: Lukiokoulutuksen tavoitteena on tukea opiskelijoiden kasvamista hyviksi, tasapainoisiksi ja sivistyneiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi 7

LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS sekä antaa opiskelijoille jatko-opintojen, työelämän, harrastusten sekä persoonallisuuden monipuolisen kehittämisen kannalta tarpeellisia tietoja ja taitoja. Lisäksi koulutuksen tulee tukea opiskelijoiden edellytyksiä elinikäiseen oppimiseen ja itsensä kehittämiseen elämänsä aikana. Luokattomuuden keskeinen pääperiaate on Välijärven (1994) kirjassa Luokattomuus lukion uudistamisen välineenä esittämä perusajatus: Keskeinen kriteeri koulussa toteutettavaa luokattomuutta arvioitaessa on, missä määrin yksittäinen opiskelija voi opiskella omien taipumustensa, kykyjensä, tavoitteidensa, elämäntilanteensa jne. mukaan. Mikäli halutaan maksimoida luokattomuuden tarjoama joustavuus ja yksilöllisyys, edellyttää tämä mahdollisimman vähäistä opiskelijoiden sijoittelua etukäteen valmiisiin ryhmiin, kurssien suoritusjärjestysten kiinnittämistä tai kiinteiden määräaikojen asettamista opinnoille (Välijärvi 1994, 9). Rehtori Anssi Kuusela (1996) määrittelee osaltaan luokattomuuden olemusta todetessaan: Luokattomuuden pedagogia lähtee siitä, että opetus-sana korvataan opiskelulla. Opiskelija on vuosiluokista ja perusopetusryhmistä vapaa. Luokattomaan lukioon siirtymisen perimmäinen tavoite on pedagoginen. Sen kannalta on olennaista, että opiskelijan tulisi olla vapaa sidonnaisuuksista ja voida opiskella itsenäisesti Yksilöllisyys sinänsä ei voi olla kaiken tarkoitus eikä riitä toiminnan itseisarvoksi ja perimmäiseksi tavoitteeksi. On myös pohdittava, palveleeko opiskelun yksilöllisyys tiedollista kasvatusta (Kuusela 1996, 46). Luokattomuuden syvintä olemusta etsimässä -tutkimuksessa Mehtäläinen (1998) toteaa luokattomuudesta seuraavaa: On lukioita, joissa perinteisesti on tuotettu tasokkaita ylioppilastutkintoja ja joissa sekä opettajan että opiskelijoiden odotukset työskentelyn tavoitteista ovat hyvin samansuuntaiset. Tässä yhteisestä sitoutumisesta on myös seurannut motivoituminen ja opiskelun intensiivisyys, joka yhdessä opiskelijoiden korkean lähtötason kanssa on aikaansaanut kadehdittavan lopputuloksen. Miten näistä lukioista verrattuna muihin lukioihin on sitten selvitty jatko-opintoihin, on jo hieman eri asia eikä se ole aivan suoraan suhteessa ylioppilaskirjoitusten yleiseen tasoon. Tällaisessa lukiossa niin sanottu luokaton luokattomuus, maksimaalinen variointi, voitaisiin nähdä jopa tarpeettomana toimintahäiriönä. Se voidaan kiertää kurssisidoksilla ja/tai linjoittamalla. Jos opiskelijat ovat järjestelyyn tyytyväisiä, ei siinä liene mitään moittimista. Luokallisen luontoisista sidoksista seuraisi myös, että variointi yleensäkin on häiriö. Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että yhteistyöhön muiden toisen asteen oppilaitosten kanssa ei kovin voimakkaasti pyritä (Mehtäläinen 1998, 19). Lukio tila -raportin (Jakku-Sihvonen & Blom 1994), Välijärven (1994) ja Mehtäläisen (1998; Mehtäläinen & Halonen 1999) tutkimusten sekä Blomin Erityisen koulutustehtävän lukiot -selvityksen (1999) perusteella voidaan todeta luokattomasti toimivan lukion eroavan luokallisesta lukiosta ainakin seuraavien toimintaperiaatteiden kohdalla: 1. Samassa opetusryhmässä on eri ikäisiä opiskelijoita. 8

P. Iivonen 2 Luokattomuuden synty, kehittyminen ja tunnuspiirteet 2. Opiskelu rakentuu moduulimaisen (kurssimuotoinen) rakenteen varaan. 3. Opintoja ei ole sidottu tiettyyn vuosiluokkaan vaan opiskelijan itsenäiseen valintaan. 4. Lukukausien sijasta on jaksot (4 6) jaksoa. 5. Opiskelija valitsee itse opiskeluryhmänsä ja aineissa etenemisen tahdin, jolloin hän voi poiketa yleisesti totutuista reiteistä hyvinkin paljon. 6. Valintojen perustana on kurssitarjotin, jolta opiskelija ottaa kuhunkin jaksoon sopivimman opiskelukokonaisuuden. 7. Opiskelija ei voi jäädä luokalleen, mutta opiskelijalle voi tulla oppiainekohtaisia etenemisesteitä, jotka pitää poistaa ennen kuin eteneminen kyseisessä oppiaineessa on mahdollista. 8. Opiskelija voi varioida omia opintojaan myös ajallisesti (2 4) vuotta. 9

LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS 3 AIKAISEMPIA SELVITYKSIÄ Pekka Iivonen Luokattoman lukion kokeilun työryhmä totesi muistiossaan vuonna 1993, että luokattomuuteen sinällään ei koulun koko vaikuta vaan pienessä lukiossa muun muassa opiskelijoiden ohjaus, seuranta ja itsenäinen työskentely voivat toteutua erittäin hyvin. Toisekseen kokeilu osoitti luokattoman työskentelyn lisäävän itsenäistä työskentelyä. Kokeilussa mukana olleista lukioista kahdessa kolmasosassa toteutettiin itsenäisen työn menetelmää vuonna 1992. Samalla todettiin myös se, että itsenäinen työskentely vaatii aina opettajilta lisäpanosta. Kokeilulukioissa näkyi myös suuntaus opiskeluajan variointiin. Opintoajan pitkittyminen todettiin yleisemmäksi kuin luokallisissa lukioissa, mutta sitä vastoin keskeyttäminen luokattomissa kokeilulukioissa oli vähäisempää kuin luokallisissa. Ohjauksen osalta kokeilu osoitti, että toteutuakseen parhaalla mahdollisella tavalla luokaton työskentely tarvitsee luokallista enemmän ohjausresursseja. (Luokaton lukiokokeilu 1993, 61 66) Kyösti Hämäläinen ja Ari Kukka tekivät vuona 1997 selvityksen luokattomuuden toteutumisesta Kuusamon lukiossa vuodesta 1994 vuoteen 1997. Tärkein selvityksessä esiin tullut seikka oli oppilaanohjauksen tarve eri muodoissaan. Tässä tapaustutkimuksessa erityisesti opintojen alkuvaiheessa tapahtuva ohjaus on opintojen onnistumisen kannalta keskeinen tekijä. Toiseksi Hämäläinen ja Kukka toteavat valinnaisuuden toteutuvan luokattomassa lukiossa paremmin kuin edeltäneessä luokallisessa, kurssimuotoisessa mallissa. He totesivat myös opiskelupaineiden vähentyneen luokattomuuden aikana. Tutkitussa lukiossa 55 % opettajista ja yli 80 % opiskelijoista arvioi luokattoman lukion hyvien puolien korostuvan huonoja enemmän. Opiskelijoiden myönteisiin kokemuksiin vaikutti myös vastaajan ikä: Mitä pidemmällä opinnoissaan opiskelija oli, sitä myönteisempi oli hänen suhtautumisensa luokattomuuteen. Opettajien mielestä huonoimpana puolena luokattomassa lukiossa oli selvityksen mukaan opiskelijan ja opettajan välisen suhteen heikkeneminen. Opiskelijat kokivat huonoimpana puolena luokkahengen ja yhteenkuuluvuuden syntymättömyyden. Lisäksi opettajien vaihtuminen kurssista toiseen samassa oppiaineessa sekä liian suuri vastuu erityisesti opintojen alkuaikana koettiin negatiivisena. Selvityksessä kysyttiin myös oppimista lukiossa. Opiskelijoista 16 % katsoi oppivansa ehdottomasti paremmin ja 44 % paremmin kuin luokallisessa lukiossa. Opettajien kanta oli kriittisempi. Heidän mukaansa 33 % oppi luokattomassa mallissa paremmin kuin luokallisessa. Opettajista 40 % ja opiskelijoista 30 % oli sitä mieltä, että luokattomuudella ei ollut vaikutusta oppimiseen. (Hämäläinen & Kukka 1997, 225 228) Mehtäläinen on kuvannut luokattomuuden piirteitä useissa tutkimuksissa. Luokattomuuden syvintä olemusta etsimässä -tutkimus (1998) perustuu opettaja- ja opiskelijahaastatteluihin vuosilta 1995 ja 1996. Tutkimuksen mu- 10

P. Iivonen 3 Aikaisempia selvityksiä kaan luokattoman lukion syvin olemus on nyt ja tulevaisuudessa monitavoitteisuus. Tästä seuraa moni-ilmeisyys ja monimuotoisuus opiskelijan yksilöllisen opinto-ohjelman rakentamisessa ja toteuttamisessa. Mehtäläisen mukaan lukio voi toimia hyvinkin luokallisena, jos kaikki osapuolet sen hyväksyvät. Osana laajaa koulutusjärjestelmää lukion on toisaalta oltava valmis toimimaan mahdollisimman luokattomasti silloin, kun siihen ilmenee tarve. Luokattomuus ei kuitenkaan saa olla itseisarvo. (Mehtäläinen 1998, 79) Mehtäläinen havaitsi, että luokattomassa lukiossa oppimisen mahdollisuudet painottuvat enemmän yleisempien elämänhallintataitojen oppimiseen kuin faktan oppimiseen. Tutkimuksen mukaan opiskelijat olivat tähän tilanteeseen tyytyväisiä. Joidenkin kohdalla tutkimus osoitti elämänhallintataitojen oppimisen parantavan faktojen oppimista. Tällaisen oppimisprosessin toteutuminen edellyttää Mehtäläisen mukaan koulun toimintakulttuurin muuttumista. Tämä muutos tarkoittaa, että käsitys opetussuunnitelmasta, opettajan työn tavoitteista ja olemuksesta, opiskelijan käsitys oppilaitoksesta ja joustavuus opetusjärjestelyissä muuttuu. Syvimmillään muutos liittyy opetussuunnitelmajärjestelmän muutokseen ja koulutuspolitiikan yleisiin linjauksiin. Oppimisen laadun kehittämissä keskeinen tekijä on opetuksen ja tieteen välinen yhteensopivuus. (Mehtäläinen 1998, 82) Blomin (1999) selvityksestä tulee esiin se, että urheilulukioita lukuun ottamatta ainakin muutamat erityisen koulutustehtävän saaneet lukiot ovat toimineet luokallisina varsin pitkään ja siirtyminen luokattomuuteen on tapahtunut vasta viime vuosina. Urheilulukioissa luokattomuus on mahdollistanut urheilijoilla opiskeluajan selvän pitenemisen. Tällä hetkellä vain 30 % urheilijoista suorittaa lukion kolmessa vuodessa. Muiden erityisen koulutustehtävän saaneiden lukioiden opiskelijoiden opintojen suoritusajoissa ei ole tilastokeskuksen koko maan opintoaikojen keskiarvoihin verrattuna merkittävää ero a. Mehtäläisen ja Halosen (1999) tutkimuksessa Yksilölliset opinnot ja niiden toimivuus toisen asteen oppilaitoksissa Helsingissä selvitettiin opiskelijoiden opintojen toteutumista ja siihen vaikuttaneita syitä. Keskeisiä asiakokonaisuuksia olivat oppilaitosten toimintarakenteen joustavuus, toisen asteen yhteistyö, opintojen ohjausjärjestelmä, opiskelijoiden kyky ja halu vastuunottoon, tulevaisuusorientaatio, viihtyvyys sekä näkemys luokattomuuden järjestelmästä. Tutkimus toteutettiin syksyllä 1998 kyselynä ja haastatteluna. Varsinaisesti lukion toimintaan tutkimus ei ottanut kantaa, joskin opinto-ohjaajien ja opiskelijoiden antamat vastaukset antavat suuntaa myös oppilaitoksen toiminnasta. Kyselyssä joka viides opiskelija ilmoitti suoriutuvansa opinnoistaan keskimääräistä hitaammin. Keskimääräistä nopeammin ilmoitti opinnoissaan etenevänsä noin 10 % vastanneista. Kaksi kolmasosaa vastanneista ilmoitti hajauttavansa ylioppilastutkinnon kahteen tai kolmeen suorituskertaan. Helsinkiläisistä lukiolaisista pääosa ilmoitti olevansa tyytyväisiä olemassa oleviin syventävien ja soveltavien kursien tarjontaan. Kaksi kolmasosaa vastanneista oli sitä mieltä, että kurssien suorittamisjärjestystä voitiin helposti muuttaa. Yleisesti helsinkiläiset opiskelijat kokivat lukioiden toiminnan joustavaksi. Koulukohtaisia eroja oli kuitenkin havaittavissa. Helsin- 11

LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS gissä joustavimmiksi arvioiduiksi lukioiksi osoittautuivat kooltaan suurimmat sekä ne lukiot, joissa opiskelijoiden ensisijainen hakeutumistoive oli toteutunut. Opinto-ohjauksesta Mehtäläinen ja Halonen toteavat, että helsinkiläisten lukioiden opiskelijat olivat tyytyväisiä lukiomaiseen ja luokattomaan opiskeluun perehdyttämiseen. Niissä lukioissa, joissa opiskelu arvioitiin joustavimmaksi pidettiin opinto-ohjausta onnistuneimpana ja toimivimpana. Reilu neljännes vastanneista opiskelijoista piti saamaansa ohjausta riittämättömänä ja kolmasosan mielestä ohjaukseen oli käytettävissä liian vähän aikaa. Ryhmänohjaajien rooliksi opiskelijat näkivät ensisijaisesti tiedottamisen. Tutkimuksen mukaan vain seitsemässä lukiossa kahdestakymmenestäyhdestä opiskelijoiden ohjaus oli sillä tasolla kuin sen luokattomassa lukiossa tulisi olla. Useimmissa lukioissa muun muassa ryhmänohjaajien ja opintoohjaajien toimenkuva oli vasta selkiytymässä. Kyselyn mukaan suurin osa opiskelijoista oli halukkaita ja kykeneviä ottamaan ja kantamaan vastuuta. Samoin suurin osa opiskelijoista ilmoitti viihtyvänsä lukiossa. Neljäsosa opiskelijoista koki opiskelun pakkopullaksi. (Mehtäläinen & Halonen 1999, 88 92) Sääski ja Vornanen (1998) selvittivät Kuopion kaupungin palvelukeskuksen toimeksiannosta opetussuunnitelman tavoitteiden toteutumista lukiossa. Tutkimuksen kohdejoukkona olivat kaikki Kuopion lukioiden 3. ja 4. vuosikurssien 800 opiskelijaa keväällä 1998. Tutkimuksen mukaan kuopiolaiset lukiolaiset olivat tyytyväisiä lukioihinsa. Lähes 70 % vastaajista oli sitä mieltä, että lukion työskentelyilmapiiri oli miellyttävä tai jokseenkin miellyttävä. Suurin osa vastanneista lukiolaisista oli tyytyväisiä luokattomaan lukioon. Oman lukionsa opetuksen laadukkaaksi tai melko laadukkaaksi koki kaksi kolmasosaa vastanneista. Innostavaksi opetuksen koki huomattavasti pienempi osa vastanneista. Opetusryhmien kokoa piti sopivana lähes neljännes, vajaat puolet koki ryhmät suuriksi ja kolmannes liian suuriksi. Alle prosentti piti opetusryhmiä liian pieninä. Yli 70 % vastaajista koki opetuksen tukevan selvästi kirjoittamista, vieraiden kielten taitoja ja matemaattisia taitoja ja niiden kehittymistä. (Sääski & Vornanen 1998, 87 89) Luokattomasti toimivan lukion tilaan ja toimintaan Lukion tila 1994 -raportti paneutuu ainoastaan Välijärven ja Tuomen (1994, 145 147) tutkimuksen Lukion oppimisympäristö ja kouluelämän laatu opiskelijoiden arvioimana kohdalla. He kohdistivat kyselyn luokattoman lukion kokeilussa mukana olleiden 18 lukion opiskelijoille. Saamiensa vastausten perusteella tutkijat toteavat kokeilussa mukana olleiden lukiolaisten pitävän luokatonta, kurssimuotoista lukiota luokallista, kurssimuotoista lukiota toimivampana ratkaisuna. Varsinkin omaan työskentelyyn liittyvät ratkaisut, valinnan monipuolisuus ja viihtyvyys nousivat luokattomassa lukiossa esiin myönteisinä asioina. Opetushallituksen kehittämishankkeena kokeiltiin luokattoman lukion toimintamuotoja ja erilaisia pedagogisia ratkaisuja luokattoman lukion kehittämishakkeessa vuosina 1994 1997. Hankkeen tavoitteena oli etsiä toimivia 12

P. Iivonen 3 Aikaisempia selvityksiä malleja, joita kaikki lukiot voisivat käyttää omassa toiminnassaan. Hankkeen tuloksena syntyi joukko raportteja, joiden keskeinen anti on raportoitu Mehtäläisen tutkimuksessa Luokattomuuden syvintä olemusta etsimässä. Opetushallitus on lisäksi tuottanut 1990-luvulla kokeiluraportteja lukion kehittämisestä, koulutusmateriaalia luokattomuuden toimeenpanoa varten sekä käyttömateriaalia luokattomia lukioita varten. (Ks. Huttunen & Välijärvi 1990; Rajakorpi & Hemmi 1991; Jakku-Sihvonen & Blom 1994; Välijärvi 1994; Jakku-Sihvonen & Salmensuu 1995; Apajalahti & Kartovaara 1995; Renko 1996) Kaikki edellä esitellyt tutkimukset vahvistavat käsitystä, että lukioiden toiminnassa on hyvin merkittäviä eroja. Voimakkaasti luokattomia lukioita toisistaan erottavia tekijöitä ovat opiskeluryhmien koko, kurssien tarjonnan laajuus, yhteistyö ja opintojen ohjaus. Tutkimukset, joissa selvitettiin opiskelijoiden tyytyväisyyttä luokattomuuteen osoittavat suurimman osan heistä olevan tyytyväisiä tai hyvin tyytyväisiä luokattomaan työskentelyyn. Luokattomuus koetaan onnistuneena mutta kehittämistarvetta on edelleen. Opetusryhmien kokoa eivät opettajat eivätkä opiskelijat pidä hyvänä. Keskeinen kritiikki on kohdistunut suuriin opetusryhmiin. 13

LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS 4 LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS VUONNA 1999 Pekka Iivonen (kohdat 4.1 4.11) Maija-Liisa Ojala (kohdat 4.12 4.14) 4.1 Selvityksen aineisto Kyselyä varten tehtiin otanta lukioista. Otos edusti sekä alueelliselta jakaumaltaan että kokojakaumaltaan koko lukioverkostoa. Lukioiden alueellinen jakautuminen sekä jakautuminen pieniin (alle 100 opiskelijaa), keskisuuriin (100 299 opiskelijaa) ja suuriin (yli 300 opiskelijaa) laskettiin syyslukukauden 1997 lukiotilastojen pohjalta joukosta, jossa eivät olleet mukana yliopistojen harjoittelukoulut, Steiner-koulut, Helsingin ranskalais-suomalainen koulu, Suomalais-venäläinen koulu, Helsingin saksalainen koulu, Englantilainen koulu, Helsingin kansainvälinen koulu eikä Toivonlinnan yhteiskoulu. Kyselylomake (liite 8) lähetettiin 79 lukiolle. Otos oli 18,4 % otannan pohjana olleista 430 lukiosta. Siihen tuli mukaan 11 pientä, 39 keskisuurta ja 29 suurta lukiota. Kyselyyn vastasi 65 suomenkielistä lukiota. Vastausprosentiksi muodostui näin ollen 82,3 %. 30 25 20 15 20 26 10 5 8 7 4 0 Etelä- Suomen lääni Länsi- Suomen lääni Itä-Suomen lääni Oulun lääni Lapin lääni KUVIO 1. Opetushallituksen luokattoman lukion toimivuutta 1999 koskevaan kyselyyn vastanneet lukiot lääneittäin Kyselyyn vastanneista lukioista 5 oli pientä, 35 keskisuurta ja 25 suurta lukiota. Kyselyyn vastasi suhteellisesti vähemmän pieniä kuin keskisuuria ja suuria lukioita. 14

P. Iivonen 4 Luokattoman lukion toimivuus vuonna 1999 Kaikki lukiot Otokseen valitut Vastanneet 70 60 50 40 30 20 10 0 50 50 54 36 36 38 14 14 8 Alle Alle 100 100 opisk. 100 299 100-299 opisk. 300 300 opisk. - Lukion koko KUVIO 2. Opetushallituksen luokattoman lukion toimivuutta 1999 koskevaan kyselyyn vastanneiden lukioiden prosenttijakauma lukion koon mukaan Kyselyyn vastanneista lukioista pienimmässä oli 69 opiskelijaa ja suurimmassa 809 opiskelijaa. Kaikkiaan kyseisissä lukiossa oli lukuvuoden 1999 2000 alussa 18 546 opiskelijaa. Näistä 2,2 % (408 opiskelijaa) opiskeli pienissä, 40,6 % (7 534 opiskelijaa) keskisuurissa ja 57,2 % (10 604 opiskelijaa) suurissa lukioissa. Lukiolain muutos vuonna 1993 salli luokattomuuden vuodesta 1994 alkaen kaikille lukiolle. Ennen vuotta 1994 luokattomaksi olivat muuttuneet luokattoman lukion kokeilussa sekä akvaariokokeilussa mukana olleet lukiot. Kyselyyn vastanneet lukiot eivät kuitenkaan näytä käyttäneen siirtymismahdollisuutta hyväkseen heti, vaan tavallisin luokattomuuden aloittamiskohta oli lukuvuoden 1995 1996 alku. Vastanneista lukioista oli toiminut luokattomasti yli viisi vuotta 12,3 % viisi vuotta 24,6 % neljä vuotta 44,6 % kolme vuotta 4,6 % ja kaksi vuotta 3,1 %. Mitään luokattoman työskentelyn aloittamisajankohtaa ei ilmoittanut 10,8 % kyselyyn vastanneista lukioista. 15

LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS 4.2 Opintoajan vaihtelu luokattomasti toimivissa lukioissa Opetushallituksen kyselyyn 1999 vastanneissa 65 lukiossa opiskelijat jakautuivat vuosikursseittain seuraavasti: 1. vuosikurssi 5 942 (32,0 %) 2. vuosikurssi 5 985 (32,3 %) 3. vuosikurssi 5 728 (30,9 %) 4. vuosikurssi 858 (4,6 %) 5. vuosikurssi 33 (0,2 %) opiskelijaa. Yhteensä neljännen tai useamman vuoden opiskelijoita oli tähän kyselyyn vastanneissa lukioissa syyslukukauden 1999 alussa 4,8 %. Neljännen tai useamman vuoden opiskelijoita oli Tilastokeskuksen tietojen mukaan kaikissa lukioissa 3,4 % syksyllä 1997 ja 4,3 % syksyllä 1998. 50 40 30 31,9 32,2 30,9 20 10 0 4,6 0,2 1. vsk 2. vsk 3. vsk 4. vsk 5. vsk Vuosikurssi KUVIO 3. Opetushallituksen luokattoman lukion toimivuutta koskevaan kyselyyn syksyllä 1999 vastanneiden lukioiden opiskelijoiden jakautuminen (%) vuosikursseittain Lukion koko oppimäärän suorittaneiden opiskelijoiden opiskeluaikaa on tarkasteltu Tanja Kirjavaisen artikkelissa Lukioiden resursseista vuosina 1980 1997. On huomattava, että Kirjavaisen artikkelissa neljännen tai useamman vuoden opiskelijoiden prosenttiosuus on laskettu lukion oppimäärän suorittaneista (esimerkiksi vuonna 1998 noin 32 000:sta lukion oppimäärän päivälukiossa suorittaneesta 9,4 %), kun taas edellä on tarkasteltu neljättä tai useampaa vuotta lukiossa opiskelevien prosentuaalista osuutta lukion koko opiskelijamäärästä (esimerkiksi tilastokeskuksen tiedoissa syksyllä 1998 noin 113 000 päivälukion opiskelijasta 4,3 %). Lukion sijainti tai luokattomaan työskentelyyn siirtymisen ajankohta ei näyttänyt vaikuttaneen normaalia pidempään opiskelevien määrään. Pienissä (alle 100 opiskelijaa) lukioissa voitiin havaita opiskeluajan olevan lyhempi kuin muiden kokoluokkien lukioissa. 16

P. Iivonen 4 Luokattoman lukion toimivuus vuonna 1999 Kyselyyn vastanneista lukioista vain kahdessa lukiossa (3,1 %) ei ollut ollenkaan neljättä tai useampaa vuotta opiskelevia. Kyseessä olivat otoksen pienimmät lukiot (69 ja 87 opiskelijaa). Neljättä tai useampaa vuotta opiskelevia oli 63,1 %:ssa lukioista 0,1 4,9 % ja 29,2 %:ssa 5,0 9,9 % kaikista lukiossa opiskelevista. Lukioista 4,6 %:ssa neljännen tai useamman vuoden opiskelijoiden osuus oli 10 tai yli 10 %. Eniten (15,6 %) pitkään opiskelevia oli Länsi-Suomen läänissä varhain (ennen vuotta 1994) luokattomaksi siirtyneessä keskikokoisessa lukiossa. Toiseksi eniten (14,9 %) tällaisia opiskelijoita oli Etelä-Suomen läänissä myöhään (1997) luokattomaksi siirtyneessä isohkossa lukiossa. Erityisen koulutustehtävän saaneiden lukioiden tilaa selvittäneessä Blomin (1999) raportissa päädyttiin samansuuntaiseen tulokseen pidempään opiskelevien määrässä. Poikkeuksena olivat urheilulukiot, joissa urheilijoilla oli selvästi pidempi opiskeluaika kuin muilla opiskelijoilla samassa lukiossa tai muissa lukioissa. 4.3 Opintoajan pidentymiseen vaikuttavia syitä Opetushallituksen tekemässä kyselyssä lukioiden rehtoreilta kysyttiin neljää yleisintä syytä opiskelijoiden opintojen pidentymiseen. Vastaajista 91 % mainitsi yhtenä neljästä syystä heikon opintomenestyksen. Harrastuksia piti syynä 66 % ja työssäkäyntiä opintojen ohella 42 % vastaajista. Ulkomailla opiskelun näki pidentävänä tekijänä 37 % vastanneista. Kaksoistutkinnon suorittamisen sekä muussa oppilaitoksessa opiskelun mainitsi 3 % vastaajista opintoaikaa pidentävänä tekijänä. Lukion antaman ohjauksen pidentää opintoja ajallisesti mainitsi 9 % vastaajista. Opinto-ohjelman muutoksen mainitsi 11 % vastaajista opintoaikaa pidentävänä tekijänä. Viidennes vastaajista näki, että liian laaja opinto-ohjelma oli opintoaikaa pidentävä tekijä. 17

LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS 100 90 91 80 70 66 60 50 40 30 20 10 0 42 3 11 32 28 3 9 17 37 22 20 6 Opintoajan pidentymisen syyt KUVIO 4. Opetushallituksen luokattoman lukion toimivuutta 1999 koskevaan kyselyyn vastanneiden lukioiden opiskelijoiden opintojen pidentymisen syitä Mehtäläinen ja Halonen kysyivät Helsingin lukiolaisilta syitä opintojen pidentymiseen. Opiskelijoista 21 % uskoi opintojensa pidentyvän yli kolmeen vuoteen, vaikka todellisuudessa neljättä tai useampaa vuotta opiskeli vain 7 % lukiolaisista. Yleisin syy opintoajan pidentymiseen olivat harrastukset (24 %), sitten tulivat laiskuus (19 %), ei ole kiire mihinkään (18 %), tuntematon syy (11 %), ylioppilastutkinnon hajauttaminen (9 %), työssäkäynti (6 %), hidas oppiminen (5 %), ei tiedä, mitä aikoo kirjoittaa (3 %), opinto-ohjelman muutos (3 %) ja kaksi tutkintoa (1 %). (Mehtäläinen & Halonen 1999, 33) Verrattaessa Opetushallituksen selvityksen vastauksia Helsingin lukiolaisten vastauksiin Mehtäläisen ja Halosen tutkimuksessa opintojen pidentymisestä huomataan, että Opetushallituksen kyselyyn vastanneet arvioivat opintomenestykseen, ulkomailla opiskeluun ja opiskelijan taitoihin liittyvät tekijät useimmin viivästymisen syyksi. Opiskelijat (Mehtäläisen & Halosen kysely 1999) pitivät omiin toimintoihin ja harrastuksiin liittyviä syitä tärkeimpinä opintoja pidentävinä tekijöinä. Kyselyssä esitettiin väittämä Luokattomuus on johtanut opintoajan pitenemiseen, johon vastaajan tuli ottaa kantaa viisiportaisella asteikolla 1 = olen täysin samaa mieltä 5 = olen täysin eri mieltä. Kyselyyn vastanneista 43,1 % oli täysin samaa tai samaa mieltä siitä, että luokattomuus on johtanut 18

P. Iivonen 4 Luokattoman lukion toimivuus vuonna 1999 opintoajan pidentymiseen. Vastaajista 38,5 % oli täysin eri mieltä tai eri mieltä väitteestä. Loput 18,4 prosenttia ei ottanut asiaan kantaa. Kyselyn perusteella näytti siltä, että mitä suurempi lukio oli, sitä useimmin luokattomuuden arvioitiin pidentävän opintoaikaa. Pienessä lukiossa opinnoissa eteneminen on joko mahdollista tai pakko toteuttaa johdetummin kuin suuremmissa lukioissa. Voidaankin kysyä, ohjataanko opiskelijaa pienissä lukioissa tehokkaammin suoriutumaan opinnoistaan ja jääkö yksittäinen opiskelija suuressa lukiossa vaille huomiota ja riittävää ohjausta? TAULUKKO 1. Opetushallituksen kyselyyn syksyllä 1999 vastanneiden lukioiden käsitys luokattomuuden vaikutuksesta opintoaikaan Väite: Lukiossa Lukiossa Lukiossa Yhteensä Luokattomuus on joh- alle 100 100 299 300 opistanut opiskeluajan opiskelijaa opiskelijaa kelijaa pitenemiseen Vast. % Vast. % Vast. % Vast. % Samaa mieltä 20,0 42,9 48,0 43,1 En osaa sanoa 20,0 20,0 16,0 18,4 Eri mieltä 60,0 37,1 36,0 38,5 Yhteensä 100,0 100,0 100,0 100,0 4.4 Opintojen laajuus luokattomassa lukiossa Kyselyssä selvitettiin myös sitä, miten paljon lukuvuonna 1998 1999 lukion oppimäärän valmiiksi saaneet opiskelijat olivat suorittaneet eri oppiaineiden kursseja lukio-opinnoissaan. Vastaava kysymys esitettiin erityisen koulutustehtävän saaneille lukioille keväällä 1999. Vastauksista ilmeni, että erityisen koulutustehtävän saaneissa lukioissa 24,7 % opiskelijoista suoritti yli 85 kurssia, 30,6 % 80 84 kurssia ja 44,6 % suoritti 75 79 kurssia. (Blom 1999) Syksyllä 1999 lukioille tehty Opetushallituksen kysely osoitti, että päivälukioissa opiskelijoiden suorittama kurssimäärä oli hyvin lähellä tuntijakopäätöksessä 1993 määrättyä 75 kurssin minimimäärää. Yli kaksi kolmasosaa lukiolaisista oli suorittanut oppimääräänsä 75 79 kurssia ja vain 1,7 % yli 90 kurssia. Joissain lukioissa kaikki tai lähes kaikki suorittivat 75 79 kurssia. Lukion koko tai alueellinen sijainti ei näyttänyt olevan yhteydessä kurssien suoritusmääriin mitenkään, vaan vaihtelu oli lukiokohtaista. Kysely osoitti, että Suomessa on lukioita, joissa opiskelijat suorittavat laajoja opinto-ohjelmia. Ääritapaus oli pieni pohjoisessa oleva maaseutulukio, jossa vain 5 % päättötodistuksen keväällä 1998 saaneista opiskelijoista suoritti 75 79 kurssia, 80 84 kurssia suoritti 47 %, 85 89 kurssia 21 % ja yli 90 kurssia 27 %. Suurista lukioista korkein (15 %) laajan opinto-ohjelman (yli 85 kurssia) suorittaneiden osuus oli Länsi-Suomessa melko myöhään luokattomuuteen siirtyneessä kaupunkilukiossa. 19

LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 76,5 18,0 4,7 1,7 75-79 80-84 85-89 90- Päättötodistuksen kurssimäärä KUVIO 5. Opetushallituksen luokattoman lukion toimivuutta 1999 koskevaan kyselyyn vastanneissa lukioissa lukuvuonna 1998 1999 päättötodistuksen saaneiden opiskelijoiden jakautuminen (%) päättötodistuksen kurssimäärän mukaan 4.5 Opintojen suorittaminen oman oppilaitoksen ulkopuolella Vuonna 1999 voimaan tullut lukiolaki (629/1998) toi koulutuksen järjestäjille velvollisuuden tehdä yhteistyötä muiden alueella olevien lukioiden, ammatillisten oppilaitosten sekä muiden alueella olevien oppilaitosten kanssa. Yhteistyötä on harjoitettu useissa lukioissa jo ennen lainsäädännön velvoitetta. Kyselyssä esitettiin väittämä Oppilaitosten välinen yhteistyö on lisääntynyt luokattomuuden myötä, johon vastaajan tuli ottaa kantaa viisiportaisella asteikolla 1 = olen täysin samaa mieltä 5 = olen täysin eri mieltä. Vastaajista 76,2 % oli sitä mieltä, että luokattomuus oli lisännyt oppilaitosten välistä yhteistyötä. Ainoastaan 8 % vastaajista oli sitä mieltä, että luokattomuus ei ole lisännyt oppilaitosten välistä yhteistyötä. Kyselyyn vastanneissa Oulun ja Lapin läänien lukioissa nähtiin oppilaitosten yhteistyön syntyminen ja luokattomuus hyvin läheisesti toisiinsa liittyvinä tekijöinä. Länsi-Suomen läänin vastaajista 15,3 % oli sitä mieltä, että yhteistyö oppilaitosten välillä ei ole luokattomuuden myötä lisääntynyt. Lapin läänissä kaikki vastaajat katsoivat yhteistyön syntyneen tai lisääntyneen luokattoman työskentelyn aikana. Kyselyyn vastanneista yhteensä 96,9 % oli sitä mieltä, että luokattomaan toimintaan siirtymien on lisännyt opiskelijoiden mahdollisuutta suorittaa opintoja muualla kuin omassa oppilaitoksessa. Huomattavasti mahdolli- 20

P. Iivonen 4 Luokattoman lukion toimivuus vuonna 1999 suuksien arvioi parantuneen 23,1 % vastaajista. Vastaajista 3,1 % katsoi, että luokattomuus ei ole vaikuttanut opiskelijoiden mahdollisuuksiin suorittaa opintoja muualla kuin omassa oppilaitoksessa. Kysyttäessä keiden kanssa yhteistyötä oli tehty, kaikki lukiot mainitsivat vähintään yhden muun yhteistyötahon. Keskimäärin mainittiin 6 yhteistyötahoa, joissa oman lukion opiskelijat ovat suorittaneet kurssin tai useampia kursseja. Yhteistyökumppaneiden määrä vaihteli välillä 1 12. Useimmin yhteistyötahona mainittiin kesälukio (77 %), kansalaisopisto ja kesäyliopisto (molemmat 68 %), musiikkioppilaitos (63 %), toinen lukio ja jokin ammatillinen oppilaitos (molemmat 62 %) sekä aikuislukio (60 %). Vähimmin kursseja tai opintoja suoritetaan vastaajien ilmoituksen mukaan ammattikorkeakoulussa (18 %), yliopistossa (32 %) ja kansanopistossa (35 %). Vastaajista 17 % ilmoitti opiskelijan/opiskelijoiden suorittaneen opintoja ulkomailla. Muun yhteistyötahon mainitsi 18 % vastaajista. Tähän yhteistyötahojen joukkoon kuuluvat autokoulut, seurakunta, ohjaaja-instituutti, paloja pelastustoimi sekä tietotalo. TAULUKKO 2. Opetushallituksen kyselyyn syksyllä 1999 vastanneiden lukioiden ilmoittamat tahot, joissa lukion opiskelijat olivat suorittaneet lukio-opintoja oman oppilaitoksen ulkopuolella Yhteistyötaho, jossa Kyselyyn suoritetaan opintoja vastanneista (%) maininnut Kesälukio 76,9 Kesäyliopisto 67,6 Kansalaisopisto 67,6 Musiikkioppilaitos 63,1 Toinen lukio 61,5 Ammatillinen oppilaitos 61,5 Aikuislukio 60,0 Kansanopisto 35,4 Yliopisto 32,3 Ammattikorkeakoulu 18,5 Ulkomailla opiskelu 16,9 Muu (autokoulu, seurakunta, tietotalo) 18,5 Kyselyyn vastanneissa lukioissa oli Etelä-Suomen läänissä tyypillisimmin 5 7 yhteistyötahoa, Länsi-Suomen läänissä 5 8, Itä-Suomen läänissä 3 6, Oulun läänissä 7 11 ja Lapin läänissä 5 7 yhteistyötahoa, joissa opiskelijat olivat suorittaneet omaan lukioon hyväksiluettavia opintoja. Pienillä lukioilla oli 3 6, keskisuurilla 5 7 ja suurilla 5 9 yhteistyötahoa. 21

LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS Kyselyyn vastanneista lukioista 68 % ilmoitti muualla opiskelun syyksi opiskelijoiden halun syventää opintojaan sellaisilla opinnoilla, joita omassa lukiossa ei ole saatavissa. Oman lukion kurssitarjottimen rajallisuuden näki olevan syynä 51 %, halun kokeilla muiden oppilaitosten opintoja 49 % ja halun nopeuttaa opintoja 40 % vastaajista. Vastaajista 6 % uskoi opiskelijan pyrkivän välttämään jotakin tiettyä opettajaa. Opiskelijan vaikeutta oppia omassa lukiossa piti syynä 20 % ja muualla helpommalla pääsemistä 28 % vastaajista. Muista syistä useimmin mainittuja olivat harrastukset ja nuorisoasteen koulutuskokeilussa (NUKO) mukana oleminen. Muutaman maininnan sai ammattiin suuntautuminen, ajankohtaisuus, erilaisuus, yhteiset kurssit, viittomakielen opinnot sekä opinto-ohjaajan ohjaaminen täydentämään puuttuvat kurssit muualla. Mehtäläisen ja Halosen (1999, 48 56) tutkimuksen tuloksiin verrattuna Opetushallituksen kyselyssä syksyllä 1999 saadut tulokset olivat hyvin samansuuntaisia. Mehtäläisen ja Halosen tutkimuksessa kysyttiin opiskelijoilta esteitä, tässä selvityksessä syitä. 4.6 Opinto-ohjauksen ja ryhmänohjauksen toteuttaminen Opetushallituksen kysely syksyllä 1999 osoitti, että opinto-ohjauksen järjestäminen oli ratkaistu hyvin oppilaitoskohtaisesti. Opinto-ohjauksen ryhmäkoot vaihtelivat välillä 1 136 opiskelijaa. Opinto-ohjauksen ryhmien minimi- ja maksimikoot kasvoivat lukion koon kasvaessa. Lukion sijainnilla ei näyttänyt olevan yhteyttä ryhmäkokoon. Liitteessä 2 on kaikkien kyselyyn vastanneiden lukioiden opinto-ohjauksen ryhmien minimi- ja maksimikoot. Ryhmänohjausryhmien kohdalla vallitsi hyvin samankaltainen tilanne kuin oli opinto-ohjauksessa. Ryhmäkoot vaihtelivat paljon. Pienimmillään ryhmänohjausryhmien koko oli 5 ja suurimmillaan 46 opiskelijaa. Ryhmien minimikoko vaihteli välillä 5 32 opiskelijaa ja maksimikoko välillä 16 46 opiskelijaa. Ryhmien maksimikoot kasvoivat lukioiden koon kasvaessa. Alueellista eroa ei voinut havaita näidenkään ryhmien koossa. Liitteessä 3 on esitetty kaikkien kyselyyn vastanneiden lukioiden ryhmänohjauksen ryhmien minimi- ja maksimikoot. Lähes kaikki lukiot olivat varanneet tuntiresursseja ryhmänohjaukseen. Keskimäärin varaus oli 0,87 kurssia ohjattavaa ryhmää kohdan. Kuudessa lukiossa ei ollut varattu mitään resurssia ryhmänohjaukseen, vaan ryhmänohjaus toteutettiin kunkin ohjaajan opetustuntimäärän puitteissa. Toisaalta kuudessa lukiossa oli varattu vähintään 1,5 kurssia ohjausryhmää kohden. Korkein resurssimäärä oli 1,75 kurssia. Se oli Länsi-Suomen läänissä olevassa keskisuuressa lukiossa, joka on mukana nuorisoasteen koulutuskokeilussa. Suurin osa lukioista oli varannut 1,0 1,4 kurssia yhtä ryhmänohjausryhmää kohden. Yli kolmannes lukioista oli varannut alle 1 kurssia ryhmänohjausryhmää kohden. 22

P. Iivonen 4 Luokattoman lukion toimivuus vuonna 1999 TAULUKKO 3. Opetushallituksen kyselyyn syksyllä 1999 vastanneiden lukioiden jakautuminen (%) ryhmänohjaukseen varatun kurssimäärän mukaan Ryhmänohjaukseen Kyselyyn varattu tuntiresurssi vastanneista kursseina lukioista % Alle 0,5 kurssia 13,8 0,5 0,9 kurssia 24,6 1,0 1,4 kurssia 52,4 Yli 1,5 kurssia 9,2 Kyselyssä vastaajia pyydettiin mainitsemaan myös mielestään kolme tärkeintä opinto-ohjauksen antajaa. Kaikki kyselyyn vastanneet asettivat luonnollisesti opinto-ohjaajan näiden joukkoon. Kaksi kolmannesta vastaajista mainitsi opinto-ohjaajan ohella ryhmänohjaajan ja hieman yli puolet rehtorin. Kurssin opettajan asetti kolmannes vastaajista kolmen tärkeimmän opinto-ohjauksen antajan joukkoon. Muun lukiossa työskentelevän tai opiskelijan itsensä asetti kolmen tärkeimmän joukkoon vajaat kymmenen prosenttia vastaajista. Opinto-ohjauksen muodoista 93,8 % vastaajista asetti opinto-ohjaajan antaman henkilökohtainen ohjauksen kolmen tärkeimmän ohjausmuodon joukkoon. Seuraavaksi tärkeimpänä piti pienryhmäohjausta 49,2 % vastaajista ja oman ryhmän tunteja 46,2 % vastaajista. Seuraaviksi asettuivat yhteiset tiedotustilaisuudet (29,2 % vastaajista), erilaisen kirjallisen materiaalin jakaminen (16,9 %), tutoropiskelijoiden antama ohjaus (15,4 %), asiantuntijoiden vierailut lukiossa ja ohjaus ennen lukioon tuloa (12,3 % vastaajista). Ainoastaan kaksi vastaajaa mainitsi opintokäynnit ja kanslian antaman ohjannan toimivana tapana antaa opinto-ohjausta. 4.7 Oppiaineiden opetusryhmien koko ja luokattoman työskentelyn sopivuus eri oppiaineisiin Syksyllä 1999 tehty kysely osoitti, että eri aineiden opetusryhmien koot vaihtelivat eri lukioissa ja eri oppiaineissa hyvin paljon. Vaihtelu oli 1 136 opiskelijaa. Suurimmat opiskelijaryhmät olivat opinto-ohjauksen 136 opiskelijaa sekä evankelis-luterilaisen uskonnon 130 opiskelijaa. Muita yli 100 opiskelijan ryhmiä ei otoksen lukioissa ollut. Myös B1-kielessä sekä maantiedossa oli yli 50 opiskelijan ryhmiä. A-, B2- ja B3-kieltä, ortodoksista uskontoa ja elämänkatsomustietoa lukuun ottamatta muissa aineissa maksimiko oli 40 ja 50 opiskelijan välillä. 23

LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS Minimi Maksimi 40 35 30 35 35 36 31 33 32 32 35 35 35 33 33 36 32 32 34 Opiskelijoiden määrä 25 20 15 17 15 16 24 21 13 15 16 16 17 18 17 18 15 17 14 15 15 10 5 0 9 7 4 3 1 8 5 Äidinkieli ja kirj. A-kieli B1-kieli B2-kieli B3-kieli Matematiikka, pitkä Matematiikka, lyhyt Fysiikka Kemia Biologia Maantieto Oppiaineet Uskonto (ev.lut.) Oppiaineet Uskonto (ort.) Muu uskonto Elämänkatsomust. Filosofia Psykologia Historia ja yhteisk. Musiikki Kuvataide Liikunta KUVIO 6. Opetushallituksen luokattoman lukion toimivuutta 1999 koskevaan kyselyyn vastanneissa lukioissa toteutuneet opetusryhmien keskimääräiset minimi- ja maksimikoot eri oppiaineissa Kyselyyn vastanneissa lukioissa oli joissakin oppiaineissa (pakolliset ja syventävät kurssit) muodostettu hyvin pieniä opetusryhmiä. Näissä oppiaineissa opetusryhmien maksimikoko oli vain hieman muiden oppiaineiden minimikokoa suurempi. Tällaisia aineita olivat erityisesti B-kielet, elämänkatsomustieto, filosofia ja muut uskonnot kuin evankelis-luterilainen uskonto. Muissa oppiaineissa opetusryhmien keskimääräiset minimi- ja maksimikoot olivat hyvin samankaltaisia. Vaihtelu eri lukioiden välillä oli kuitenkin hyvin suuri. Odotetusti suurimmissa lukioissa oli kaikkein suurimmat opetusryhmät ja pienissä pienimmät. Lukioita pyydettiin arvioimaan luokattoman työskentelyn sopivuutta pakollisiin oppiaineisiin sekä B-kieliin ja psykologiaan. Arviointi tuli tehdä viisiportaisella asteikolla, jossa 1 = sopii hyvin ja 5 = sopii huonosti. Tulosten käsittelyssä asteikko käännettiin siten, että 5 = sopii hyvin ja 1 = sopii huonosti. Yleisesti ottaen luokaton työskentely näyttää vastaajien mielestä sopivan hyvin tai ainakin kohtalaisesti eri oppiaineisiin. Lukioista 5,4 % katsoi luokattoman työskentelyn sopivan eri oppiaineisiin hyvin, 46,4 % melko hyvin, 37,5 % kohtalaisesti ja 10,7 % melko huonosti. Luokattoman työskentelyn 24

P. Iivonen 4 Luokattoman lukion toimivuus vuonna 1999 sopivuus oppiaineiden opiskeluun on tässä laskettu kouluittain keskiarvona kaikista oppiaineista. Lukion koko vaikutti siten, että suurista lukioista 60 % katsoi luokattoman työskentelyn sopivan eri oppiaineisiin hyvin tai melko hyvin, keskisuurista vastaavasti runsas 48 % ja pienistä 40 %. TAULUKKO 4. Opetushallituksen kyselyyn syksyllä 1999 vastanneiden lukioiden käsitykset (%) luokattoman työskentelyn sopivuudesta oppiaineisiin lukion koon mukaan tarkasteltuna Luokaton työskentely sopii Lukiossa Lukiossa Lukiossa Yhteensä eri oppiaineisiin alle 100 100-299 300- opiskelijaa opiskelijaa opiskelijaa % % % (%) Huonosti (1) 0,0 0,0 0,0 0,0 Melko huonosti (2) 20,0 16,1 0,0 10,7 Kohtalaisesti (3) 40,0 35,5 40,0 37,5 Melko hyvin (4) 40,0 41,9 55,0 46,4 Hyvin (5) 0,0 6,5 5,0 5,4 Yhteensä 100,0 100,0 100,0 100,0 Lukiot, joissa luokattomuutta on toteutettu pisimpään, arvioivat yleensä luokattoman työskentelyn sopivan paremmin eri oppiaineisiin kuin vähän aikaa luokattomuutta toteuttaneet lukiot. 25

LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS Äidinkieli Äidinkieli ja kirj. 3,8 A-kieli B1-kieli B2-kieli B3-kieli Matematiikka, pitkä Matematiikka, lyhyt Fysiikka Kemia 3,6 3,6 3,7 3,6 3,5 3,6 3,8 3,9 Biologia Maantieto Uskonto (ev.lut.) 4,1 4,1 4,1 Uskonto (ort.) 3,8 Elämänkatsomustieto 4,3 Filosofia Psykologia Historia ja yhteiskuntaoppi 4,1 4,2 4,2 Musiikki 3,9 Kuvataide 4,1 Liikunta 3,5 Opinto-ohjaus 3,8 1 2 3 4 5 Asteikko Sopii huonosti (1) - sopii hyvin (5) KUVIO 7. Opetushallituksen luokattoman lukion toimivuutta 1999 koskevaan kyselyyn vastanneiden käsitykset luokattoman työskentelyn sopivuudesta eri oppiaineisiin oppiaineittain laskettuna keskiarvona Luokattoman työskentelyn sopivuudessa eri oppiaineisiin tuli esille eroja. Vieraissa kielissä, pitkässä matematiikassa, musiikissa ja liikunnassa oli mainintoja, että luokaton työskentely sopii huonosti kyseisiin oppiaineisiin. Eniten näitä mainintoja oli liikunnassa. Myös vastausten keskiarvojen tarkastelu osoitti luokattoman työskentelyn soveltuvan muita oppiaineita huonommin pitkään ja lyhyeen matematiikkaan, vieraisiin kieliin ja liikuntaan. Muita oppiaineita paremmin luokattoman työskentelyn arvioitiin sopivan elämänkatsomustietoon, psykologiaan, historiaan ja yhteiskuntaoppiin, evankelis-luterilaiseen uskontoon, filosofiaan, maantietoon ja kuvataiteeseen. 26

P. Iivonen 4 Luokattoman lukion toimivuus vuonna 1999 4.8 Kurssitarjonta ja oppiaineiden valintamahdollisuudet Kyselyyn vastanneista 92,2 % arvioi, että kurssitarjonta on lisääntynyt luokattomuuden aikana. Vastaajista 78,1 % yhtyi väittämään, että suuressa lukiossa on aina pientä lukiota monipuolisempi kurssitarjotin. Kaikissa suurissa lukioissa oltiin tätä mieltä. Keskisuurissa lukioissa näkemykset hajaantuivat: 66 % katsoi, että suurissa lukioissa on pientä lukiota monipuolisempi kurssitarjotin, 17 % oli väittämästä eri mieltä, ja 17 % ei sanonut kantaansa. Myös pari pientä lukiota oli eri mieltä siitä, että suuressa lukiossa olisi aina pientä lukiota monipuolisempi kurssitarjotin. Oppiaineiden valintamahdollisuuksia vastaajat pitivät luokattomassa lukiossa huomattavasti parempina kuin luokallisessa lukiossa. Kyselyyn vastanneista lukioista 55,4 % oli sitä mieltä, että valinnanmahdollisuudet olivat lisääntyneet, ja lisäksi 41,5 % katsoi mahdollisuuksien lisääntyneen huomattavasti. Yksikään vastanneista lukioista ei katsonut oppiaineiden valintamahdollisuuksien heikentyneen. Noin 72 % kyselyyn vastanneista katsoi, että toteutuneiden kurssien määrä on lisääntynyt luokattomuuden aikana. Noin 12 % vastaajista oli asiasta eri mieltä, ja noin 16 % ei ottanut kantaa väittämään. 4.9 Koeviikkojärjestelmä Lukioilta kysyttiin myös niiden käsityksiä koeviikosta. Kaikissa 65 lukiossa toteutettiin koeviikkoa. Vastaajan tuli valita annetuista vaihtoehdoista kolme piirrettä, jotka kuvasivat hänen mielestään parhaiten koeviikkojärjestelmää. Vastaajista 60 % mainitsi yhtenä kolmesta piirteestä sen, että koeviikkojärjestelmän ansioista opettajille jää muu osa jaksosta opetukseen. To i- saalta 59 % vastaajista mainitsi näiden kolmen joukossa sen, että koeviikkojärjestelmä on vähentänyt opiskeltavien kurssien tuntimäärää. Opiskelun järjestämisen helpottumisen jakson aikana mainitsi 57 % vastaajista. Opiskelijoiden kiinnostuksen kokeisiin mainitsi 37 % ja 17 % sen, että kiinnostus muuhun kuin kokeisiin valmistautumiseen on vähentynyt koeviikkojärjestelmän myötä. Jaksosuunnittelun parantumisen näki yhtenä kolmesta piirteestä 45 % v a s t a a j i s t a. 27

LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS TAULUKKO 5. Opetushallituksen kyselyyn syksyllä 1999 vastanneiden lukioiden käsitykset koeviikkojärjestelmän toimivuudesta Lukioiden käsitys koeviikkojärjestelmän Kyselyyn toimivuudesta vastanneista (%) maininnut Opettajat ovat tyytyväisiä saadessaan aikaa opetukseen 60,0 Opetukseen käytettävissä oleva aika on vähentynyt 58,5 Opiskelun järjestäminen on helpottunut 56,9 Jaksosuunnittelu on tehostunut 44,6 Opiskelijoiden kiinnostus kokeisiin on lisääntynyt 36,9 Kokeet ovat nousseet opiskelua tärkeämmäksi 16,9 Oppimistulokset ovat paremmat 7,7 Järjestelmä on epäonnistunut 4,6 Opinto-ohjaus on helpottunut 4,6 Opiskelu on hajanaisempaa 0,0 Muu muutos 6,2 Yksikään vastaaja ei katsonut koeviikkojärjestelmän tehneen opiskelusta hajanaista tai suunnittelematonta. Vastaajista 7,7 % oli sitä mieltä, että koeviikko oli parantanut opintosuorituksia. Opinto-ohjauksen helpottumisen koeviikkojärjestelmän myötä mainitsi 4,6 % vastaajista. Koeviikkojärjestelmä näyttää vastaajien mielestä parantaneen jaksosuunnittelun mahdollisuutta, lisänneen opiskelijoiden kiinnostusta kokeisiin, mutta samalla jossain määrin vieneen kiinnostusta pois opiskelusta itsestään kokeiden kustannuksella. Kyselyyn vastanneista 4,6 % piti koeviikkojärjestelmää epäonnistuneena. 4.10 Rehtorin työnkuva ja opettajan ammattirooli Erilaiset hallintotehtävät näyttävät työllistävän rehtoreita. Pari rehtoria tosin yhtyi myös väittämään, että rehtorin hallintotehtävät ovat vähentyneet luokattomuuden myötä. Vastaajien näkemyksissä siitä, voiko rehtori luokattomassa lukiossa keskittyä luokallista lukiota paremmin pedagogiseen johtamiseen, oli hajontaa: noin 25 % vastaajista yhtyi väittämään, eri mieltä asiasta oli noin 41 %, ja noin 34 % vastaajista ei ottanut kantaa väittämään. Rehtorin ja opettajien välistä vuorovaikutusta katsoi luokattomuuden parantaneen noin 44 % vastaajista. Yli puolet vastaajista ei ollut samaa eikä eri mieltä väittämästä, että luokattomuus on parantanut rehtorin ja opettajien välistä vuorovaikutusta. Ainakin osa heistä ilmeisestikin katsoi, että luokattomuus ei ole vaikuttanut asiaan. 28

P. Iivonen 4 Luokattoman lukion toimivuus vuonna 1999 Opetushallituksen kyselyyn vastanneista neljä viidesosaa totesi luokattomuuden muuttaneen opettajan ammattiroolia. Tavallisimmin opettajan ammattiroolin muuttumista luonnehdittiin opettajan tehtävän muuttumisella ohjaajaksi tai työn painottumisella aikaisempaa enemmän ohjaajan tehtäviin. Opettajan työmäärän todettiin lisääntyneen ja työnkuvan laajentuneen. Opettajan on hahmotettava koko koulua aikaisempaa laaja-alaisemmin, yli oman oppiaineensa. Opettaja on luokattomassa lukiossa tiedon jakaja, suunnittelija, työnjohtaja, työtapojen opettaja, työn laadun valvoja, neuvottelija, tilastoija, yhdyshenkilö, sekä myös ymmärtäjä ja ammattiauttaja kriiseissä. Vastauksissa tuli esiin myös oppiainerajojen heikentyminen sekä yhteistyön lisääntyminen opettajien kesken, samoin yhteistyön lisääntyminen opettajien ja opiskelijoiden välillä. 4.11 Luokattoman lukion opetusjärjestelyjä Kyselyssä esitettiin joukko väittämiä, joihin vastaajan tuli ottaa kantaa viisiportaisella asteikolla 1 = olen täysin samaa mieltä 5 = olen täysin eri mieltä. Noin 64 % vastaajista arvioi, että luokaton lukio on opetusjärjestelyiltään toimivampi kuin luokallinen lukio. Vastaajista 14 % oli eri mieltä, ja loput noin 22 % ei ottanut asiaan kantaa. Työjärjestyksen laadintaa vastaajat pitivät vaikeana, joskin kymmenkunta vastaajaa katsoi työjärjestyksen laadinnan olevan luokattomassa lukiossa helpompaa kuin luokallisessa lukiossa. Keskisuurissa lukiossa työjärjestyksen laadinta koettiin ongelmallisemmaksi kuin pienissä ja suurissa lukioissa. Vastaajat eivät yleensä (59,7 % vastaajista) pitäneet vaikeana opetuksen tason sovittamista opiskelijoiden osaamisen tasolle. Noin 18 % vastaajista oli kuitenkin samaa mieltä väittämästä, että opettajan on luokattomassa lukiossa vaikea sovittaa opetuksensa taso opiskelijoiden osaamisen tasolle. Opetuksen sovittaminen opiskelijoiden osaamisen tasolle koettiin vaikeaksi useammin suurissa lukioissa kuin keskisuurissa ja pienissä. Vastaajista noin 30 % katsoi, että luokattomuus sopii vain hyvin menestyville opiskelijoille. Vastaajista 65 % oli eri mieltä väittämästä, ja noin 5 % ei sanonut näkemystään. Suurten lukioiden edustajat arvioivat keskisuurten ja pienten lukioiden edustajia useammin, että luokaton lukio sopii vain hyvin menestyville opiskelijoille. Väittämästä Opiskelijat saavuttavat luokattomassa lukiossa tavoitteet paremmin kuin luokallisessa oli täysin tai melko samaa mieltä 37 % vastaajista, ja täysin tai melko eri mieltä 17 % vastaajista. Vastaajista 46 % ei osannut sanoa näkemystään. Väittämästä Luokattomassa lukiossa opiskelijoiden oppimistulokset ovat paremmat kuin ne olivat luokallisessa lukiossa oli täysin tai melko samaa mieltä 19 % vastaajista, ja täysin tai melko eri mieltä 15 %. Väittämään ei osannut ottaa kantaa 66 % vastaajista. Niihin, jotka eivät osanneet sanoa näkemystään asiasta, sisältynee tässä samoin kuin tavoitteiden saavuttamisen arvioinnissa myös sellaisia vastaajia, jotka katsoivat tilanteen säilyneen ennallaan verrattuna luokalliseen lukioon. 29

LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS Opintojen kurssittaminen ja kurssien sijoittaminen eri jaksoihin on synnyttänyt taukojaksot eri oppiaineiden opintoihin. Vastaajista 28 % katsoi niiden heikentäneen oppimistuloksia, ja 44 % katsoi, että näin ei ole tapahtunut. Näkemykset väittämästä Opettajan vaihtuminen kurssista toiseen siirryttäessä on myönteinen asia hajaantuivat: 32 % vastaajista oli samaa mieltä, 36 % oli eri mieltä, ja 32 % ei ilmaissut näkemystään asiasta. Vastaajista 58 % katsoi, että opintojen yhteissuunnittelu on tehostunut luokattomuuden myötä, ja eri mieltä oli 14 % vastaajista. Vastaajista 28 % ei ollut väittämästä samaa eikä eri mieltä. Luokattomuuden katsottiin yleensä (lähes 80 % vastaajista) lisänneen opettajan ja opiskelijan välistä yhteistyötä. Kyselyyn vastanneista 48 % näki hajautetun ylioppilastutkinnon korostavan kirjoitettavia aineita muiden oppiaineiden kustannuksella. Vastaajista 35 % ei pitänyt hajautettua ylioppilastutkintoa tekijänä, jonka vuoksi tutkinnossa kirjoitettavat aineet korostuisivat opiskelussa muita oppiaineita enemmän. Ylioppilastutkinnon hajautus koettiin usein kuitenkin tekijänä, joka on vaikeuttanut lukion työjärjestyksen laadintaa. Vastaajista 51 % oli tätä mieltä. Kyselyssä esitettiin lisäksi joukko kysymyksiä, joilla selvitettiin opiskelijoiden vastuuta, työtapojen käyttöä lukiossa ja opiskelijoiden vapaa-ajan määrää. Luokattomuus on lisännyt opiskelijoiden opiskelumotivaatiosta (noin 66 % vastaajista) sekä nuorten taitoja tehdä valintoja (noin 88 % vastaajista). Vastaajat katsoivat (94 % vastaajista) opiskelijoiden voivan vaikuttaa sekä omaan opiskeluunsa että luokattoman lukion toimintaan. Luokattomuuden katsottiin vaikuttaneen opiskelijoiden vastuuseen positiivisesti. Vastaajista 91 % katsoi luokattoman työskentelyn lisänneen opiskelijoiden vastuuta omista opinnoistaan. Kukaan ei nähnyt opiskelijoiden vastuun vähentyneen luokattomuuden seurauksena. Vastaajista runsas 79 % arvioi luokattomuuden lisänneen erilaisten työtapojen käyttöä: 71,4 % katsoi luokattomuuden lisänneen työtapojen kirjoa, ja 7,9 % näki muutoksen olleen huomattava. Yksi viidesosa vastaajista katsoi, että mitään muutosta ei ole tapahtunut tai että työtapojen kirjo on kaventunut. Vastaajista 67 % arvioi, että luokattomuus ei ole vaikuttanut opiskelijoiden vapaa-ajan määrään. Vastaajista 14 % katsoi opiskelijoiden vapaa-ajan lisääntyneen ja 18 % vähentyneen luokattomuuden myötä. Yksi vastaaja valitsi myös vaihtoehdon, että vapaa-aikaa ei ole ollut ennenkään eikä sitä ole nytkään. Vastaajista noin 20 % oli samaa mieltä väittämästä, että huoltajien vaikutusmahdollisuudet ovat luokattomassa lukiossa paremmat kuin luokallisessa lukiossa. Noin 20 % oli väittämästä eri mieltä, ja noin 60 % ei ottanut kantaa asiaan. 30

M-L. Ojala 4 Luokattoman lukion toimivuus vuonna 1999 Luokattomuuden vastaajat kokivat onnistuneena. Yksi vastaaja ilmoitti olevansa melko samaa mieltä väittämästä, että luokattomuudesta tulee luopua ja palata luokalliseen opiskeluun. 4.12 Integraatio oppiaineiden välillä Opetushallituksen kyselyssä vastaajilta pyydettiin vaihtoehtoisilla väittämillä arviota siitä, miten lukion luokattomuus on vaikuttanut oppiaineiden väliseen integraatioon. Puolet vastaajista katsoi, ettei luokattomuus ole muuttanut sitä. Runsas 45 % vastaajista arvioi luokattomuuden lisänneen oppiaineiden välistä integraatiota, mutta kenenkään mielestä luokattomuus ei ollut lisännyt oppiaineiden välistä integraatiosta huomattavasti. Vajaa 5 % vastaajista esitti, että luokattomuus on vähentänyt oppiaineiden välistä integraatiota. Kukaan ei katsonut vähentymisen olleen huomattavaa. Yksikään vastaaja ei myöskään valinnut vaihtoehtoa, että lukiossa ei ole oppiaineiden välistä integraatiota. Suurissa lukioissa (opiskelijoita yli 300) vastaajat katsoivat pienempiä lukioita useammin, että luokattomuus ei ole vaikuttanut oppiaineiden väliseen integraatioon. Niissä noin 63 % vastaajista arvioi, että luokattomuus ei ole muuttanut oppiaineiden välistä integraatiosta, kun taas vastaava osuus pienemmissä lukioissa oli noin 43 %. Useimmin integroituja oppiaineita integroidaan eri aihekokonaisuuksissa ja monien oppiaineiden kanssa, ehkä laaja-alaisimmin äidinkieltä, historiaa, tietotekniikkaa ja kuvataidetta. Esimerkiksi äidinkielen ilmoitettiin olevan integraatioaine reaaliaineiden (tavallisimmin tutkielman tekeminen), opinto-ohjauksen, tietotekniikan, kuvataiteen ja musiikin kanssa. Tietotekniikkaa hyödynnetään useissa oppiaineissa. Historian ja yhteiskuntaopin kanssa mainittiin maantieto, biologia, kuvataide, filosofia, fysiikka, ranskan kieli, unkarin kieli, matematiikka, uskonto, äidinkieli sekä aihekokonaisuutena kotiseutukurssi. Erilaisissa projektitöissä on tapauskohtaisesti mukana useita oppiaineita. Pari vastaajaa kommentoi myös erilaisten opintokokonaisuuksien ja projektitöiden järjestämismahdollisuutta. Sitä pidettiin sekä vaikeana että hyvinkin mahdollisena. Luokattomuus on ilmeisesti saanut opettajat ainakin jossain määrin pohtimaan mahdollisuutta opetussisältöjen integraatioon. 4.13 Itsenäinen opiskelu Kaikki lukion luokattomuuden toimivuutta koskeneeseen kyselyyn vastanneet olivat sitä mieltä, että lukion luokattomuus on lisännyt itsenäistä opiskelua. Neljäsosa heistä katsoi luokattomuuden lisänneen itsenäistä opiskelua huomattavasti. Keskisuurten lukioiden (opiskelijoita 100 299) edustajat arvioivat pienten ja suurten lukioiden edustajia useammin, että luokattomuus on lisännyt huomattavasti itsenäistä opiskelua. Niissä yli 34 % vastaajista katsoi luokattomuuden lisänneen itsenäistä opiskelua huomattavasti, kun vastaava osuus suurissa lukioissa oli 16 %. Pienissä lukioissa ku- 31

LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS kaan vastaajista ei katsonut itsenäisen opiskelun lisääntymisen olleen huomattavaa. Kyselyssä kysyttiin myös oppiaineittain niiden pakollisten ja syventävien kurssien määrää, joita ei kyseisen lukion opetussuunnitelman mukaan voi suorittaa itsenäisesti opiskellen. Joitakin tämän kysymyksen vastauksia on jouduttu jättämään pois yhteenvedosta niissä olleiden epätarkkuuksien vuoksi. Mikäli vastaaja ei ollut ilmoittanut koulun tuntijaon mukaista kurssimäärää, mutta oli ilmoittanut esimerkiksi kaikkien kurssien suorittamisen itsenäisesti opiskellen olevan mahdollista, on koulun laskennalliseksi kurssimääräksi yhteenvetolaskelmiin otettu valtioneuvoston tuntijakopäätöksen (835/1993) mukainen minimikurssimäärä. Aineistosta näin laskettuna pakollisista kursseista oli 75,2 % ja syventävistä kursseista 76,0 % sellaisia, jotka voidaan opetussuunnitelman mukaan suorittaa itsenäisesti opiskellen. TAULUKKO 6. Opetussuunnitelman mukaan itsenäisesti suoritettavissa olevien kurssien osuus (%) lukion pakollisista ja syventävistä kursseista Opetushallituksen kyselyyn syksyllä 1999 vastanneissa lukioissa Opiskelijoita Kursseja (%), joissa itselukiossa näinen suoritus mahdollinen Pakolliset Syventävät Alle 100 81,7 82,7 100 299 78,0 76,1 300 71,0 75,0 Yhteensä 75,2 76,0 Lukion koon mukaan tarkasteltuna itsenäisesti opiskellen suoritettavissa olevia kursseja oli suhteellisesti hieman enemmän pienissä kuin suurissa lukioissa. Koko aineistosta laskettuna itsenäisesti opiskellen suoritettavissa olevien kurssien osuus pakollisista kursseista vaihteli oppiaineittain lähes 90 %:sta noin 53 %:iin. Suhteellisesti eniten itsenäisesti opiskeltavia pakollisia kursseja oli tarjolla elämänkatsomustiedossa, historiassa ja yhteiskuntaopissa, maantiedossa, biologiassa ja uskonnossa, koko aineistosta yhteenlaskettuna jokaisessa näistä oppiaineista vähintään yli 80 % pakollisista kursseista. Suhteellisesti vähiten itsenäisesti opiskeltavia pakollisia kursseja oli liikunnassa, opinto-ohjauksessa, filosofiassa ja kuvataiteessa, enimmillään vajaa 70 % pakollisista kursseista. Vastaavasti itsenäisesti opiskellen suoritettavissa olevia syventäviä kursseja oli eniten elämänkatsomustiedossa, maantiedossa, filosofiassa, uskonnossa, biologiassa, psykologiassa sekä historiassa ja yhteiskuntaopissa. Niiden osuus mainituissa oppiaineissa oli vähintään 80 % syventävistä kursseista, 32

M-L. Ojala 4 Luokattoman lukion toimivuus vuonna 1999 enimmillään elämänkatsomustiedossa noin 94 %. Suhteellisesti vähiten itsenäisesti opiskeltavissa olevia syventäviä kursseja oli liikunnassa, A-kielessä ja äidinkielessä. Koulukohtaisesti itsenäisesti opiskeltavissa olevien kurssien suhteellinen osuus vaihteli ääripäissä kouluittain ja oppiaineittain niin, että kaikkien kurssien suorittaminen itsenäisesti opiskellen on periaatteessa mahdollista, tai että oppiaineen kursseista mikään ei ole opetussuunnitelman mukaan suoritettavissa itsenäisesti opiskellen. Vastausten mukaan itsenäinen opiskelu on tällöinkin yleensä mahdollista, mutta siitä sovitaan tapauskohtaisesti erikseen. Joissakin lukioissa on määritelty tai rajoitettu itsenäistä opiskelua muilla kuin kurssikohtaisilla määräyksillä. Itsenäisen opiskelun ehdoksi on asetettu esimerkiksi seuraavaa: Opiskelija voi suorittaa itsenäisesti opiskellen oppiainetta kohti useamman kuin yhden kurssin vain erityisestä syystä. Opiskelija voi suorittaa oppiaineesta korkeintaan yhden kurssin itsenäisesti opiskellen, mutta tämä kurssi ei voi olla ensimmäinen kurssi, ja lisäksi itsenäisen suorituksen ehtona on, että opiskelija on saanut edellisestä saman oppiaineen kurssista vähintään arvosanan kahdeksan. Opiskelija voi suorittaa itsenäisesti opiskellen yhteensä viisi kurssia, yhden oppiainetta kohden. Vaikka itsenäinen opiskelu olisikin periaatteessa mahdollista, niin käytännössä se ei aina toteudu. Itsenäinen opiskelu edellyttää ohjantaa ja näin myös opettajaresursseja siihen. 4.14 Luokattomuuden etuja ja haittoja Opetushallituksen kyselyssä vastaajat ottivat kantaa väittämään, että luokattomassa lukiossa on enemmän etuja kuin haittoja, ja vastaajia pyydettiin ottamaan siihen kantaa viisiportaisella asteikolla (olen täysin samaa mieltä olen täysin eri mieltä). Noin 88 % vastaajista ilmoitti olevansa väittämästä täysin samaa mieltä tai melko samaa mieltä. Vastaajia pyydettiin lisäksi selvittämään näkemyksiään siitä, mitä etuja ja ongelmia heidän mielestään on luokattomasti toimivassa lukiossa. Näitä avovastauksissa esille tulleita etuja ja ongelma-alueita on koottu seuraavaan. Luokattomuuden etuja Vastaajien useimmin mainitsemia ja keskenään osin päällekkäisiäkin luokattoman lukion etuja olivat mahdollisuus yksilölliseen opinto-ohjelmaan, valinnaisuus, opinnoissa eteneminen ilman luokallejääntiä ja turhaa kertaamista, opiskelijoiden kasvaminen omaan vastuuseen ja itsenäisyyteen, joustavuus, kurssitarjonnan laajuus ja monipuolisuus, mahdollisuus omaan opiskelutahtiin, työjärjestykseen liittyvät kysymykset, kurssien uusimismahdollisuus sekä yksilöllisyys. 33

LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS TAULUKKO 7. Opetushallituksen kyselyyn syksyllä 1999 vastanneiden useimmin mainitsemat luokattoman lukion edut Luokattoman lukion etuja Kyselyyn vastanneista (%) maininnut Opinto-ohjelman yksilöllisyys 33,8 Valinnaisuus 33,8 Ei luokalle jääntiä, tarpeetonta kertausta 27,7 Opiskelijoiden oma vastuu, itsenäistyminen 24,6 Joustavuus 20,0 Kurssitarjonnan laajuus ja monipuolisuus 18,5 Opiskelijan oma opiskelutahti ja -rytmi 18,5 Työjärjestykseen liittyvät kysymykset 13,8 Kurssien uusimismahdollisuus 12,3 Yksilöllisyys 12,3 Useat edellä mainituista luokattoman lukion eduista korostavat opiskelijan mahdollisuutta yksilölliseen ja opiskelijan omat lähtökohdat huomioon ottavaan lukio-opiskeluun. Tämän oman opiskelupolun valinnan todettiin lisäävän myös opiskelijan motivaatiota, jonka viisi vastaajaa mainitsi luokattoman lukion eduksi. Luokaton lukio mahdollistaa kurssitarjontaan myös vähemmän valittuja ja harvinaisempia kursseja, koska opiskelijoita niille tulee eri vuosikursseilta. Opiskelijan mahdollisuus edetä opinnoissaan ilman luokalle jäämistä ja kurssien tarpeetonta kertaamista oli yksi useimmiten mainituista eduista. Huomiota kiinnitettiin kuitenkin myös mahdollisuuteen uusia ja kerrata kursseja sekä parantaa opintomenestystä myöhäisemmässä vaiheessa. Osa työjärjestyksen maininneista piti koeviikkojärjestelmää hyvänä. Vastauksissa tuotiin lisäksi esille muun muassa, että lukujärjestys on periaatteessa yksinkertainen ja että lukujärjestykset ovat parempia sekä opiskelijoille että opettajille (esimerkiksi aine ei ole välttämättä ns. reunatuntiaine). Viisi välietappitiedotetta vuodessa selkeyttää tilannetta ja pitää ajan tasalla. Vastaajista lähes neljännes piti luokattoman lukion yhtenä etuna sitä, että se kasvattaa opiskelijoita itsenäisyyteen ja vastuun kantamiseen opinnoistaan. Lisäksi vastaajista runsas kymmenesosa totesi, että luokaton lukio antaa opiskelijalle valmiuksia jatko-opintoja ja niiden valintaa sekä muuttuvaa yhteiskuntaa varten. Muina luokattoman lukion etuina mainittiin muun muassa sen erityinen sopivuus aktiivisille, määrätietoisille ja itsenäisille opiskelijoille sekä mahdollisuus asiakokonaisuuksiin keskittymiseen, hajautettuun ylioppilastutkintoon, koulun profiloitumiseen, opiskelijan vaativiinkin harrastuksiin, muu- 34

M-L. Ojala 4 Luokattoman lukion toimivuus vuonna 1999 alla suoritettujen opintojen hyväksilukemiseen, itsenäiseen työskentelyyn, yksilölliseen opiskeluaikaan (myös kolmea vuotta lyhyempään), vaihteleviin työtapoihin ja opiskelijalle niihin tutustumiseen, koulujen yhteistyöhön sekä jossain tapauksissa opiskelijalle myös kurssin opettajan valintaan. Luokattomuuden ongelma-alueita Selvästi muita useammin esille noussut ongelma-alue oli opinto-ohjaus ja opintojen seuranta. Ne toi ongelma-alueena esille lähes 39 % vastaajista, vaikkakaan yksikään pienen, alle sadan opiskelijan lukion edustaja ei maininnut niitä. Resurssit eivät riitä opinto-ohjaukseen, eikä se luonnu kaikilta aineenopettajilta. Opiskelija voi kätkeytyä opinto-ohjauksen tavoittamattomiin, ja opiskelijoiden siirtyminen opettajalta toiselle vaikeuttaa ohjausta. TAULUKKO 8. Opetushallituksen kyselyyn syksyllä 1999 useimmin mainitsemat ongelma-alueet luokattomassa lukiossa Luokattoman lukion ongelma-alueita Kyselyyn vastanneista (%) maininnut Opinto-ohjaus, opintojen seuranta 38,5 Vaihtelevat ryhmät opiskelijoiden kannalta, ryhmähenki, sosiaaliset taidot 27,7 Heikot opiskelijat 24,6 Ryhmäkoko 21,5 Työjärjestys 18,5 Opiskeluaika 15,4 Talous/resurssit yleensä 15,4 Pieni lukio (oppilasmäärä, resurssit) 13,8 Opiskelijoiden tuntemuksen heikkeneminen 12,3 Opiskelijoiden oman vastuun vaikeus 12,3 Kiire 12,3 Yli neljännes vastaajista mainitsi ongelma-alueeksi opiskelijoiden ryhmähengen puuttumisen tai sen luomisen vaikeuden, arkojen oppilaiden kärsimisen ryhmien vaihtelusta, opiskelijoiden turvattomuuden ja sosiaalisten taitojen heikentymisen. Yli 12 % vastaajista kiinnitti huomiota ryhmien ja opiskelijoiden vaihtumiseen opettajan kannalta, ja toi esille sen seurauksena tapahtuvan opiskelijoiden tuntemisen heikkenemisen. Myös ryhmäkokojen suurta vaihtelua pidettiin ongelmana (yli viidennes vastaajista). Erityistä huolta vastaajat kantoivat heikoista, motivoitumattomista ja opiskeluun sitoutumattomista opiskelijoista. Heidät erikseen mainitsi noin neljännes vastaajista. Heikot opiskelijat tahtovat pudota opiskeluvauhdista, jättää kurssisuorituksia roikkumaan, keskeyttää kursseja, pitkittää turhaan 35

LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS opintojaan sekä pyrkiä suorituksissaan käyttämään 'siitä mistä aita on matalin' menetelmää, ja lisäksi he tarvitsevat selvitäkseen paljon opinto-ohjausta ja opintojen seurantaa. Heikkojen ja motivoitumattomien ja toisaalta menestyvien, aktiivisten opiskelijoiden todettiinkin loitontuvan toisistaan luokattomassa lukiossa. Työjärjestykseen liittyvinä ongelmina mainittiin muun muassa koeviikko, työmäärältään epätasaiset jaksot opiskelijoilla, työjärjestyksen laatimisen vaikeus monipuolisten valintojen vuoksi, päivien piteneminen, vapaatunnit, oppiainerajat ylittävien opintokokonaisuuksien vaikea organisointi sekä opiskelijoiden halu välttää varhaisen aamun ja myöhäisen iltapäivän tunteja. Luokattoman lukion ongelmana nähtiin myös jatkuva kiire, jonka toi esille runsas 12 % vastaajista. Ongelma-alueeksi arvioitiin opiskeluaikojen pidentyminen osalla opiskelijoista, ja jotkut vastaajat mainitsivat opintojen hidastamisen olevan liian helppoa. Opiskeluajat eivät siten aina vastaa opiskelijan todellisia edellytyksiä suorittaa lukio-opinnot. Resurssien, erityisesti taloudellisten resurssien niukkuuden katsottiin vaikeuttavan luokattoman lukion toimivuutta. Resursseihin liittyi myös pienten lukioiden ongelma. Niissä luokattomuuden toimivuutta haittaavat opiskelijamäärän pienuus ja taloudellisten resurssien vähyys, minkä vuoksi kurssitarjonta jää suppeaksi. Vaikka opiskelijoiden oppiminen omaan vastuuseen mainittiin useissa tapauksissa luokattoman lukion etuna, tuli vastuukysymys esille myös ongelmana. Kaikki opiskelijat eivät ole kypsiä kantamaan riittävää vastuuta opinnoistaan, ja itsenäinen päätöksenteko on toisille vaikeaa. Muina luokattoman lukion ongelmina tuotiin esille muun muassa hallinnon vaativuus ja paisuminen, rehtorin, opettajien ja kansalian työmäärän kasvu, tiedonkulun vaikeus, lukion suorituspainotteisuus, lukioiden keskinäinen epäterve kilpailu opiskelijoista, opiskelun pirstaleisuus, ylioppilastutkinnon hajauttaminen (kokeiden ajankohta syksyllä, ruuhkauttaa töitä, opiskelijat tekevät virhearviointeja mahdollisuuksistaan) sekä yhteiset opettajat yläasteen kanssa. 36

5 KURSSIEN SUORITUSJÄRJESTYS LUKION OPETUSSUUNNITELMISSA Maija-Liisa Ojala 5.1 Taustaa Kurssien suoritusjärjestystä koskevat koulun opetussuunnitelman määräykset vaikuttavat lukion opiskelijoiden opinto-ohjelmiin ja mahdollisuuteen valita kursseja. Kurssien suoritusjärjestystä koskevia määräyksiä tarkasteltiin lukuvuonna 1998 1999 käytössä olleista lukioiden opetussuunnitelmista. Selvitykseen otetut 41 lukiota edustivat kooltaan ja alueelliselta jakaumaltaan maan suomenkielistä lukioverkostoa. Tiedot kurssien suoritusjärjestysmääräyksistä saatiin neljästäkymmenestä lukiosta. Yksi lukio oli lähettänyt opetussuunnitelman lyhennelmän, josta kurssien suoritusjärjestys ei ilmennyt. Kurssien suoritusjärjestys on merkitty lukioiden opetussuunnitelmissa varsin eri tavoin, ja eri oppiaineissa eri tavoin. Joidenkin lukioiden opetussuunnitelmissa jokaisen oppiaineen kurssien suoritusjärjestys on ilmoitettu tarkkaan, joissakin lukioissa kurssien suoritusjärjestys on mainittu vain joidenkin oppiaineiden kohdalla. Muutaman lukion opetussuunnitelman yleiseen osaan on kirjattu yleisenä määräyksenä kurssien suoritusjärjestyksen yleisperiaate: Kurssit suoritetaan numerojärjestyksessä, ellei oppiainekohtaisesti muuta määrätä. Opiskelija saa valita kurssien suoritusjärjestyksen vapaasti, ellei oppiainekohtaisesti ole muuta mainittu. Kurssien suoritusjärjestystä selvitettiin niiden oppiaineiden pakollisista ja syventävistä kursseista, joissa valtioneuvoston lukion tuntijaosta antaman päätöksen (835/1993) mukaan on pakollisia kursseja tai joissa on tarjottava päätöksessä ilmoitettu vähimmäismäärä syventäviä kursseja. Peruskoulun ala-asteelta alkaneista kielistä oli mukana englanti, yläasteelta alkaneista kielistä ruotsi, B2- ja B3-kielistä saksa sekä uskonnoista evankelis-luterilainen uskonto. Kurssien suoritusjärjestystä tarkasteltiin erikseen pakollisista ja syventävistä kursseista oppiaineittain. Pakollisten kurssien osalta mukana oli 17 ja syventävien kurssien osalta 19 oppiainetta. Muutamassa lukiossa tarjottua opinto-ohjauksen syventävää kurssia ei otettu selvitykseen mukaan, pakollinen kurssi on sen sijaan mukana. Koska soveltavat kurssit eivät muodosta lukio-opintojen runkoa ja koska niiden suoritusjärjestys on tavallisesti varsin vapaa, ei soveltavien kurssien suoritusjärjestystä ole tarkasteltu. 5.2 Suoritusjärjestyksen määrittely Kurssin suoritusjärjestys voi olla määritelty kokonaan tai osittain vapaaksi tai sidotuksi suhteessa toisiin saman oppiaineen kursseihin taikka opiskeltavaksi tiettynä lukuvuotena/ajankohtana, esimerkiksi: 37

LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS Oppiaineen kaikki pakolliset ja/tai syventävät kurssit edellytetään suoritettavaksi numerojärjestyksessä tai joissakin tapauksissa muussa opetussuunnitelmassa ilmoitetussa järjestyksessä. Oppiaineen kurssit suositellaan suoritettavaksi numerojärjestyksessä. Pakolliset kurssit on suoritettava ennen syventäviä, mutta niiden keskinäiselle suoritusjärjestykselle ei ole asetettu määräyksiä. Syventävien kurssien suoritusjärjestys on vapaa, mutta edellytyksenä on pakollisen kurssin/pakollisten kurssien suorittaminen. Kurssit on suositeltu opiskeltavaksi tiettynä lukuvuotena/ajankohtana, kurssien keskinäinen järjestys on usein numerojärjestys. Osaan oppiaineen kursseista on asetettu selvä sidottu suoritusjärjestys tai edellytys kurssin/kurssien suorittamiselle, osan suoritusjärjestys on valittavissa. Esimerkiksi osa oppiaineen kursseista on suoritettava numerojärjestyksessä tai oppiaineen ensimmäinen kurssi on suoritettava ennen muita, mutta muiden kurssien suoritusjärjestykselle ei ole asetettu ehtoja. Oppiaineen kurssien suoritusjärjestys on määrätty vapaaksi. Muu määrittely (esimerkiksi opiskelujärjestys suunnitellaan ottaen huomioon opiskelijan tiedot ja taidot). Selvityksessä mukana olevissa opetussuunnitelmissa oli myös sellaisia, joissa jonkin tai joidenkin aineiden kurssien suoritusjärjestystä ei ollut määritelty. Joissakin tapauksissa suoritusjärjestystä on ilmeisesti saatettu pitää niin itsestään selvänä, ettei sitä ole määrätty eikä merkitty lainkaan opetussuunnitelmaan. Eräissä tapauksissa oppiaineesta puuttui kurssien suoritusjärjestyksen määrittely kurssikuvausten puuttumisen vuoksi. Selvitysaineiston lukioiden opetussuunnitelmista saatiin tieto pakollisten ja syventävien kurssien suoritusjärjestyksestä noin kolmesta neljäsosasta oppiaineita. 5.3 Kurssien suoritusjärjestys Selvitysaineiston mukaan tarkoin määrätty suoritusjärjestys on tavallisempi pakollisissa kuin syventävissä kursseissa. Pakollisten kurssien suoritusjärjestys oli sidottu 47,6 %:ssa oppiaineita, osittain sidottu 18,5 %:ssa, vapaa 9,6 %:ssa ja tieto puuttui 24,3 %:sta oppiaineita (kuvio 8). Syventävien kurssien suoritusjärjestys oli sidottu 26,1 %:ssa oppiaineita, osittain sidottu 33,7 %:ssa, vapaa 16,7 %:ssa ja tieto puuttui 23,5 %:sta oppiaineita (kuvio 9). Kuvioissa 8 ja 9 sidottuun kurssijärjestykseen on otettu mukaan myös ne oppiaineet, joissa kurssit on määrätty suoritettavaksi tiettynä ajankohtana (kurssit jaettu esimerkiksi tiettyinä opiskeluvuosina suoritettaviksi). Oppiaineen kurssijärjestys on katsottu osittain sidotuksi silloin, kun osa oppiaineen kursseista on määrätty suoritettavaksi tietyssä järjestyksessä tai tietyin edellytyksin (esimerkiksi pakolliset kurssit oltava suoritettu) ja osan suoritusjärjestyksessä on valinnaisuutta. 38

M-L. Ojala 5 KURSSIEN SUORITUSJÄRJESTYS LUKION OPETUSSUUNNITELMISSA Sidottu Osittain sidottu Vapaa Ei tietoa Oppiaineista % 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 Alle 100 opisk. 100-299 opisk. 300 - opisk. Yht. Lukion koko KUVIO 8. Pakollisten kurssien suoritusjärjestys (oppiaineista %) eri kokoisissa lukioissa lukuvuonna 1998 1999 käytössä olleiden opetussuunnitelmien mukaan Sidottu Osittain sidottu Vapaa Ei tietoa Oppiaineista (%) 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 Alle 100 opisk. 100-299 opisk. 300 - opisk. Yht. Lukion koko KUVIO 9. Syventävien kurssien suoritusjärjestys (oppiaineista %) eri kokoisissa lukioissa lukuvuonna 1998 1999 käytössä olleiden opetussuunnitelmien mukaan Sidottu kurssijärjestys on opetussuunnitelmissa tavallisimmin numerojärjestys (edellytetty tai suositeltu), joissain harvoissa tapauksissa jokin muu (esimerkiksi jokin kurssi voidaan suorittaa muussa kuin kyseisen kurssin numeron edellyttämässä järjestyksessä). Keskimäärin runsas kolmannes lukioiden oppiaineista (35,7 %) oli sellaisia, joissa pakollisten kurssien suoritus oli sidottu numerojärjestykseen. Niiden oppiaineiden osuus, joiden pakolliset kurssit oli suoritettava numerojärjestyksessä, vaihteli jonkin verran 39

LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS lukioiden koon mukaan. Pienissä lukioissa osuus oli 30,6 %, keskisuurissa 34,2 % ja suurissa 40,3 %. Syventävien kurssien suoritusjärjestykseksi numerojärjestys oli määrätty keskimäärin 20,0 %:ssa oppiaineita. Pienissä lukioissa osuus oli 12,6, keskisuurissa 19,6 ja suurissa 23,5 %. Koulujen koon mukaisia eroja tarkasteltaessa on kuitenkin otettava huomioon, että kurssien suoristusjärjestystietoja puuttui erityisesti pienten lukioiden opetussuunnitelmista. Kurssien suoritusjärjestyksen määräämättä jättäminen saattaa pienissä lukioissa heijastella käytäntöä, että mahdollisuuksia kurssivalintoihin on suuria lukioita vähemmän ja että opiskelijan on opiskeltava kurssi silloin, kun se järjestetään. Kouluittain tarkasteltuna kurssien suoritusjärjestyksiä koskevat määräykset vaihtelevat huomattavasti, ja kurssien suoritusjärjestys riippunee paljolti myös koulussa valitusta periaatteesta. Esimerkiksi yhdessä keskisuuressa (opiskelijoita 100 299) lukiossa kurssien suoritusjärjestys on ilmoitettu sekä pakollisten että syventävien kurssien osalta numerojärjestyksessä opiskeluvuosittain ja toisessa keskisuuressa lukiossa sekä pakollisten että syventävien kurssien suoritusjärjestys on muutamaa oppiainetta lukuun ottamatta vapaa. Tavallisimmin kurssien suoritusjärjestys on osassa oppiaineita ja kursseja sidottu, osassa osittain sidottu tai vapaa, mikä antaa opinnoille joustavuutta. Joidenkin lukioiden opetussuunnitelmissa on erikseen myös mainintoja siitä, että opiskelija voi neuvotella opetussuunnitelmassa määrätystä suoritusjärjestyksestä poikkeamisesta. Tapauskohtainen neuvottelumahdollisuus lienee suurimassa osassa lukioita, vaikka siitä ei olisikaan erikseen mainintaa lukion opetussuunnitelmassa. Oppiaineittain tarkasteltuna on löydettävissä joitakin muita yleisempiä kurssien suoritusjärjestysmenettelyjä. Esimerkiksi äidinkielen, ala-asteelta alkaneen kielen (selvityksessä mukana englanti), yläasteelta alkaneen kielen (selvityksessä mukana ruotsi), biologian ja maantiedon pakolliset kurssit on suoritettava keskimääräistä useammin numerojärjestyksessä, samoin fysiikan, kemian ja filosofian pakollinen kurssi usein ennen syventäviä kursseja. B2- ja B3-kielen (selvityksessä mukana saksa) syventävät kurssit edellytetään suoritettavaksi muiden oppiaineiden syventäviä kursseja useammin numerojärjestyksessä. Psykologiassa tavallisin suoritusjärjestys on, että ensimmäinen kurssi on suoritettava ennen muita kursseja ja muiden kurssien suoritusjärjestys on valittavissa. Liikunnan kursseja on usein sidottu vuodenaikaan kurssilla painotettavan urheilumuodon mukaan. Opinto-ohjauksen pakollinen kurssi on poikkeuksetta hajautettu kolmelle vuodelle. Kurssien suoritusjärjestys on yleensä vapain historiassa ja yhteiskuntaopissa, elämänkatsomustiedossa, musiikissa ja kuvataiteessa. 40

6 NUORISOASTEEN KOULUTUSKOKEILUSTA SAATUJA KOKEMUKSIA YHTEISTOIMINNASTA Ulla Numminen Nuorisoasteen koulutuskokeiluissa on kehitetty lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten paikallisia ja/tai alueellisia yhteistoimintamalleja. Kokeiluoppilaitokset ovat suunnitellet yhteisiä opetusjärjestelyjä ja sovittaneet yhteen opetustaan siten, että opiskelijat ovat voineet valita opintoja paitsi omasta myös muista oppilaitoksista ja rakentaa siten yksilöllistä opinto-ohjelmaa. Alusta alkaen kävi ilmeiseksi, että yhteiset työjärjestysratkaisut ovat yhteistoiminnan onnistumisen kannalta olennaisia. Kokeilujen alkaessa useimmat lukiot vasta aloittelivat luokattomuutta. Ammatillisissa oppilaitoksissa ajatus oli aivan outo. Luokattomuus oli kuitenkin yhdessä suhteessa oppilaitosten yhteinenkin kehittämiskohde, koska alkuvaiheen työjärjestysratkaisuna oli niin sanottu yhteistoiminta-aika eli muutaman viikkotunnin aika, johon kaikki oppilaitokset sijoittivat valinnaisia opintoja. Näillä valinnaiskursseilla opetus toteutettiin yleensä luokattomana. Yhteistoiminta-aika mahdollisti kuitenkin melko pienten opintokokonaisuuksien valitsemisen. Kun opiskelijat alkoivat toivoa laajahkoja valinnaisopintoja (20 30 kurssia/opintoviikkoa), jotka mahdollistivat jopa kahden tutkinnon suorittamisen, oli kehitettävä uusia ratkaisuja. Tällaisia olivat yhden tai useamman jakson valinta toisista oppilaitoksista tai opintojen suorittaminen vuorovuosin eri oppilaitoksissa. Tällöin oppilaitosten oli ensiksikin sovittava yhteisestä jaksotuksesta. Myös luokattomuutta oli ryhdyttävä tarkastelemaan yhteisesti. Jotta jakson/jaksojen mittainen vaihto voisi toteutua, oli opiskelijan voitava ensiksi lähteä omasta koulusta toiseen ja palatessaan jatkaa esteettömästi oman koulunsa opintoja. Toiseksi myös vastaanottavassa oppilaitoksessa oli oltava tarjolla opiskelijalle sopivia jakson mittaisia opintokokonaisuuksia tai niistä oli voitava rakentaa sellainen. Tällaiset uudet vaatimukset asettivat haasteita erityisesti ammatillisen opetuksen järjestämiselle ja kokeiluissa kehitettiinkin luokattoman ammattiopetuksen malli, jota kuvataan jäljempänä. Myös lukion luokattomuutta oli kehitettävä, ja jouduttiin etsimään ratkaisuja, jotka mahdollistivat lukio-opintojen aloittamisen (ammatillisista oppilaitoksista tuleville) periaatteessa minkä jakson alkaessa tahansa. Lukion näkökulmasta on siis otettava huomioon, että lukion opiskelijat valitsevat opintoja muista oppilaitoksista, ja toisaalta, että muiden oppilaitosten (toisten lukioiden tai ammatillisten oppilaitosten) opiskelijat tulevat lukioon suorittamaan opintoja. Se, missä määrin tämä on mahdollista, riippuu ensisijaisesti luokattomuuden toteutustavasta, mutta myös muista työjärjestysratkaisuista, kuten alueellisesti yhteisestä jaksotuksesta, kurssien 41

LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS suoritusjärjestyksestä ja kurssien sijoittelusta jaksoille ja ryhmänohjauksen järjestelyistä. 6.1 Yhteistoimintavelvoite koululainsäädännössä Myös uudessa koululainsäädännössä edellytetään lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten ylläpitäjien toimivan yhteistyössä alueen muiden oppilaitosten ylläpitäjien kanssa. Yhteistyön tavoitteena on mahdollistaa opiskelijoille yksilölliset opinnot. Lain mukaan opetussuunnitelmat on laadittava siten, että ne antavat opiskelijalle mahdollisuuden yksilöllisiin valintoihin tarvittaessa myös muiden oppilaitosten antamaa opetusta hyväksi käyttäen. Opetussuunnitelmien valinnaisuus on välttämätön, mutta ei riittävä yksilöllisen opinto-ohjelman toteutumiseksi. Maan muissa lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa onkin ryhdytty soveltamaan nuorisoasteen koulutuskokeiluissa koeteltuja luokattomuus- ja muita työjärjestysratkaisuja. Lukioiden kannalta uusi asia on, että luokattomuuden toimivuutta on tarkasteltava paitsi lukion omasta myös oppilaitosten yhteistyön näkökulmasta. Seuraavassa tarkastellaan kolmea yhteistoimintaratkaisua ja niiden vaikutusta luokattomuuteen: yhteistoiminta-aika, jakson tai useamman jakson vaihto, vuorovuosin tapahtuva koulun vaihto. 6.2 Yhteistoiminta-aika ja luokattomuus Yhteistoiminta-aika merkitsee muutaman, yleensä kahden ilta-/aamupäivän aikaa, johon sijoitetaan opiskelijoille valinnaisia aineita, ja jaksossa on mahdollista suorittaa yleensä yksi, enintään kaksi kurssia/opintoviikkoa. Jotta ammattiinopiskelijat voisivat suorittaa sellaisia lukio-opintoja, jotka esimerkiksi parantavat heidän mahdollisuuksiaan osallistua ylioppilastutkintoon, tulisi lukion sijoittaa valinnaisaikaan niin sanottuja välineaineiden kursseja. Toisaalta valinnaisaikaan sijoitetut kurssit eivät voi olla lukion opiskelijoille pakollisia, koska se estää heidän valintojaan. Yhteistoiminta-aika ainoana yhteistoimintamallina vaikuttaa luokattomuuteen siten, että se sitoo pakollisten välineaineiden resurssia yhteistoimintaaikaan ja heikentää siten luokattomuuden muuta toteutuvuutta erityisesti pienissä ja keskikokoisissa lukioissa. 6.3 Jakson tai useamman jakson vaihto Yhden tai useamman jakson vaihto oppilaitosten alueellisena yhteistoimintamallina on yleistynyt ammatillisen koulutuksen luokattomuuden kehittymisen myötä. Ammatillisen koulutuksen luokattomuus perustuu opetuksen jäsentämiselle siten, että ainejakoisesta opetussuunnitelmasta on siirrytty laajempiin, jakson mittaisiin moduuleihin. Kukin moduuli käsittää 42

U. Numminen 6 NUORISOASTEEN KOULUTUSKOKEILUSTA SAATUJA KOKEMUKSIAYHTEISTOIMINNASTA vain yhden aihepiirin opintoja (esimerkiksi elektroniikka tai tietotekniikka). Yleisaineet sijoitetaan omiin moduuleihinsa, samoin valinnaiset opinnot. Moduulit sijoitetaan oppilaitoksen työjärjestykseen siten, että kaikilla jaksoilla (tai ainakin useammalla jaksolla) on tarjolla kunkin alan alusta alkavia opintoja. Lukion luokattomuudesta järjestelmä poikkeaa siten, että moduuli on valmiiksi rakennettu kokonaisuus. Moduulien suoritusjärjestys taas voi vaihdella yksilöllisesti. Oppilaitosten yhteistoiminnan kannalta lukion ja ammatillisen koulutuksen luokattomuus mahdollistavat seuraavat valinnat: a) lukiolainen voi valita yhden tai useamman jakson ammatillisia opintoja, jolloin hän siirtyy opiskelemaan ammatillisia opintoja koko jakson/jaksojen ajaksi ammatilliseen oppilaitokseen. b) ammattiinopiskelija voi valita, suorittaako yleisainejaksot ja/tai tietyn määrän valinnaisten opintojen jaksoja omassa koulussaan vai siirtyykö suorittamaan näillä jaksoilla lukio-opintoja. Sellaisia opintoja, jotka voidaan suunnata jatko-opintokelpoisuutta parantaviin (lukio-) opintoihin, on kolmivuotisessa ammattikoulutuksessa 40 opintoviikkoa eli noin 5 6 jakson verran. Jotta tällainen jaksonvaihto on käytännössä mahdollista, on oppilaitosten suunniteltava opintotarjontansa yhdessä siten, että opiskelija voi muilla jaksoilla suorittaa riittävästi pakollisia opintoja ja muut valintansa. Lukion kannalta tämä merkitsee, että kurssit on sijoitettava jaksoille siten, että yhden tai useamman jakson vapauttaminen yksilöllisesti on mahdollista eli käytännössä tarjontaa on oltava pitkin vuotta. Isommassa lukiossa tämä on helposti toteutettavissa, mutta pienessä lukiossa oppilaitosten on keskenään sovittava vaihtojaksoista, jolloin lukio ei sijoita vaihtojaksoa suorittavien opiskelijoiden etenemistä ehkäiseviä kursseja asianomaiselle jaksolle/jaksoille. Toinen luokattomuutta ja jakson vaihtoa tukeva asia on kurssien suoritusjärjestyksen tarkistus. Kokemusten mukaan kurssien suoritusjärjestys vaihtelee usein lukio- tai jopa opettajakohtaisesti. Kurssien suoritusjärjestyksen avaaminen lisää jo sinänsä joustoa ja mahdollistaa myös joissakin tapauksissa kahden saman aineen kurssin suorittamisen yhden jakson aikana. 6.4 Vuorovuosin tapahtuva oppilaitoksen vaihto Tällä vaihtoehdolla ei ole paljon vaikutusta luokattomuuden toteuttamiseen paitsi silloin, kun tiettyjä kursseja on tarjolla harvemmin kuin kerran vuodessa. 6.5 Ketä luokattomuus koskee? Jos ammattiinopiskelijoita tulee lukioon runsaasti, on ratkaisuna usein ollut, että heitä opetetaan lukiossa omana ryhmänään. Tällöin ryhmästä muodostuu itse asiassa lukion sisään pienimuotoinen (yksisarjainen) lukio, 43

LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS jossa ei juuri voida toteuttaa luokattomuutta ja yksilöllistä etenemistä. Jos ryhmä pienenee ajan mittaan, voivat oppilaskohtaiset kustannukset nousta huomattavan korkeiksi. Siksi olisi pyrittävä luokattomuutta hyödyntäviin yhteistoimintaratkaisuihin, joissa ammattiinopiskelijat voivat liittyä lukion omiin ryhmiin. Tämä on kokemusten mukaan pedagogisestikin parempi ratkaisu, koska ammattiinopiskelijat integroituvat paremmin lukion kulttuuriin (lukio-opintojensa ajan) ja omaksuvat lukiolaisilta paremmin lukion opiskelukulttuurin. 44

7 LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS LUKIOIDEN JA KORKEAKOULUJEN VÄLISESSÄ YHTEISTYÖSSÄ Antti Rajakorpi 7.1 Taustaa Lukiolain (629/1998) 5 :ssä on säädetty: Koulutuksen järjestäjän tulee olla yhteistyössä alueella toimivien lukiokoulutuksen, ammatillisen koulutuksen ja muun koulutuksen järjestäjien kanssa. Lukion opiskelijat voivat tämän säädöksen perusteella valita opinto-ohjelmaansa myös muun muassa yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tarjoamia opintoja. Näin opiskelijat saavat mahdollisuuden tutustua korkeakoulutasoisiin opintoihin jo lukioaikanaan. Opetusministeriön 11.3.1998 asettaman työryhmän laatima selvitys lukioiden ja korkeakoulujen välisestä yhteistyöstä valmistui alkuvuodesta 1999 ja tulokset on julkaistu Opetusministeriön työryhmien muistiona nro 1/1999. Muistion mukaan noin 40 % maamme lukiosta tekee yhteistyötä korkeakoulujen kanssa. Selvityksessä olivat mukana kaikki päivälukiot, lukioiden aikuislinjat, aikuislukiot ja normaalikoulujen lukioasteet. Yhteistyöksi luettiin selvät opintokokonaisuudet tai niiden osat, jotka toteutettiin yhteistyössä korkeakoulujen kanssa. Tällaisia ovat muun muassa kurssit tai niiden osat, pienimuotoiset tutkimukset ja tutkielmat, harjoitusten ja töiden tekeminen korkeakoulujen laboratorioissa, harjoitustöiden ohjaus jne. Yhteistyöksi ei luettu opinto-ohjauksen merkeissä tehtyjä vierailuja. Opetushallituksessa toimii syksystä 1999 työryhmä, joka valmistelee lukioiden ja korkeakoulujen yhteistyöhön liittyvän koulutuksen aloittamista. Se teki lukioiden rehtoreille kyselyn, jolla kartoitettiin lukuvuoden 1999 2000 lukio korkeakouluyhteistyön laajuus. Myös tämän selvityksen mukaan noin 40 % (200) lukioista tekee vertikaalista yhteistyötä. Tehtyjen selvitysten mukaan lukioiden yhteistyö on yleisintä yliopistojen kanssa, sillä esimerkiksi lukuvuonna 1999 2000 yliopistoilla oli 179 ja ammattikorkeakouluilla 65 yhteistyölukiota. Yliopistojen asema vahvistuu vielä lisäksi yhteistoiminnasta täydennyskoulutuskeskusten, kesäyliopistojen ja avointen yliopistojen kanssa. Varsinkin avoin yliopisto-opetus on ollut lukio korkeakouluyhteistyössä voimakkaasti lisääntymässä, sillä syksyn 1999 kyselyn mukaan tällaisista yhteyksistä tuli 52 ilmoitusta. Eniten vertikaalista toimintaa on ollut pääkaupunkiseudulla, mutta lukuvuonna 1999 2000 on yksittäisistä korkeakouluista eniten yhteistyölukioita (35) Oulun yliopistolla. Aktiivisia keskuksia ovat myös korkeakoulukaupungit Jyväskylä, Kuopio, Turku, Joensuu ja Tampere. Erityisen voimakkaasti lukioiden yhteistyö on lukuvuonna 1999 2000 lisääntynyt Jyväskylän yliopiston kanssa toteutettavassa avoimessa yliopisto-opetuksessa. Lukioiden rehtoreille syksyllä 1999 tehdyn kyselyn mukaan lukuvuonna 1999 2000 lukioiden ja korkeakoulujen yhteistyöstä 55 % on lukiotasoisia 45

LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS opintoja ja 45 % korkeakoulujen vaatimusten mukaisia opintoja. Lukiotason opinnoista valtaosa on kokonaisia kursseja tai kurssin osia. Tärkein aineryhmä on matemaattis-luonnontieteelliset aineet, noin 50 prosenttia kaikista yhteistyöopinnoista. Tietotekniikka ja kielet ovat kumpikin yhteistyöaineina runsaassa 10 %:ssa opintotapahtumista. Lähes neljässäkymmenessä lukiossa on opiskelijoita, jotka suorittavat vähintään 15 opintoviikon kokonaisuuksia korkeakoulujen vaatimusten mukaan. Useimmiten on kyseessä tietotekniikan, jonkun matemaattis-luonnontieteellisen aineen, yritystalouden, psykologian tai kasvatustieteen approbatur-opinnot. Lisäksi kyselyn mukaan lukioissa on meneillään tänä lukuvuonna noin 60 opintokokonaisuutta, joissa suoritetaan pienempiä opintokokonaisuuksia 15 opintoviikon arvosanaopinnoista. Lukioiden ja korkeakoulujen välinen yhteistyö on virinnyt varsin spontaanisti, ilman ylläpitäjätahojen patistelua. Sitä ovat edistäneet usein hyvät henkilökontaktit, joten toiminta on yleisesti suullisten sopimusten varassa. Lukioiden taholta yhteistyötä on pidetty luonnollisena jo siksi, että lukiolain mukaan lukiokoulutuksen tarkoituksena on antaa opiskelijalle valmiudet aloittaa opiskelu yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa. Tällöin jo ennalta tapahtuva tutustuminen korkeakoulun ilmapiiriin ja työympäristöön selkeyttää opiskelijan opiskelu- ja uratavoitteita sekä lisää yleistä opiskelumotivaatiota ja vastuun ottamista omista opinnoista. Lukioille tämä yhteistyö merkitsee runsaasti uusia mahdollisuuksia muun muassa opetustarjonnassa. Korkeakoulut voivat puolestaan tehostaa rekrytointiaan, saada motivoituneita opiskelijoita sekä päästä osallistumaan paikalliseen ja alueelliseen kehitystyöhön. 7.2 Luokattoman lukion ja korkeakoulujen yhteistyön käytäntöä On luonnollista, että valtaosa yhteistyöstä on keskittynyt korkeakoulukaupunkeihin ja niiden ympäristöön, koska etäisyyden kasvaessa myös monet työjärjestystekniset ongelmat lisääntyvät. Kuitenkin esimerkiksi syksyn 1999 kyselyssä monet koulut eivät ole maininneet yhtään ongelmaa yhteistyössä ja 15 lukiota ilmoitti, ettei ongelmia ole. Vaikka luokaton lukio mahdollistaa joustavat yksilölliset ratkaisut, mietittävääkin yhteistyöjärjestelyissä on. Tavallisimmin ongelmat ovat juuri työjärjestysteknisiä. Niistä mainittakoon yhteistyöopintojen sijoittaminen kurssitarjottimeen, aikojen yhteen sovittaminen, päällekkäisyydet, ajan puute ja siihen liittyvä opiskelijoiden väsyminen. Toinen suuri haaste ratkottavaksi on yhteistyön järjestelyn rahoitus ja kolmas etäisyyksistä johtuva haitta. Etälukiota kehitettäessä on luotu malleja, joita varmasti voidaan hyödyntää lukioiden ja korkeakoulujen välisessä yhteistyössä ja saada kaukana korkeakouluista sijaitsevia pieniä maaseutulukioita mukaan yhteistyöhön. Tähän liittyy vielä tällä hetkellä monien lukioiden mainitsema ongelma, puutteellinen tekniikka tehokkaan etätoiminnan toteuttamiseen. 46

A. Rajakorpi 7 LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS LUKIOIDEN JA KORKEAKOULUJEN VÄLISESSÄ YHTEISTYÖSSÄ Opetusministeriön asettaman Lukioiden ja korkeakoulujen yhteistyöryhmän (LUKO-työryhmä) muistiossa (Lukioiden ja korkeakoulujen välinen yhteistyö, Opetusministeriön työryhmien muistioita 1:1999) esitetyissä tapauskuvauksissa, on toimivia yhteistyökäytäntöjä lukioiden ja korkeakoulujen välisestä yhteistyöstä. Näissä artikkeleissa ei juuri oteta kantaa siihen, miten yhteistyö niveltyy luokattomaan lukioon. Ilmeisesti asiaa ei siten koeta kovin ongelmalliseksi. Artikkeleista saadaan kuitenkin hyviä viitteitä yhteistyön käytännöstä. Helsingin yliopiston kemian laitos esimerkiksi on järjestänyt kesäisin viikon kestäviä intensiivikursseja, joihin on hakeutunut lukiolaisia eri puolilta Suomea. Näillä kursseilla on keskitytty assistenttien ohjauksessa tehtäviin laboratorioharjoituksiin, joiden töistä monet ovat kuuluneet tutkintovaatimusten mukaiseen arvosanaopetukseen. Kemian laitoksen edustaja kuitenkin toteaa, että säännöllisesti tiettynä aikana toteutettavien, yksilöllistä ohjelmaa noudattavien kurssien järjestäminen saattaa kuitenkin tuottaa suuria vaikeuksia kemian laitokselle sekä laboratoriotilojen että opetushenkilöstön suhteen. Ressun lukio on tehnyt yhteistyötä Helsingin yliopiston kemian laitoksen kanssa toteuttamalla kemian työkurssin, josta opiskelijat ovat saaneet kurssimerkinnän koulusta ja kaksi opintoviikkoa yliopistolle. Työskentely järjestettiin kevään viimeisenä jaksona viitenä viiden tunnin työkertana torstai-iltapäivisin koulun laboratoriossa sekä kahtena työkertana yliopistolla. Ongelmina voidaan todeta, että kurssin toteuttaminen yhtä aikaa yliopiston perusopetuksen kanssa on ollut muun muassa ahtaiden laboratoriotilojen vuoksi vaikeata. Toisaalta ajoitus viimeiseen jaksoon siirsi työselostuksien valmistumista osin seuraavaan syyslukukauteen. Hämeen ammattikorkeakoululla on yhteistyötä monen lukion kanssa erityisesti luonnontieteissä ja ympäristönsuojelussa. Esimerkiksi Te r v a k o s k e n lukiossa järjestettiin syksyllä 1997 Hämeen ammattikorkeakoulun vaatimusten mukainen ympäristöbiologian kurssi, jonka suoritus hyväksyttiin myös lukion soveltavaksi kurssiksi. Kurssi toteutettiin keskitetysti yhdessä jaksossa ja opettajina toimivat ammattikorkeakoulun opettajat. Hämeen ammattikorkeakoulu on käynnistänyt järjestelmällisen verkostoitumisen toisen asteen koulutuksen suuntaan. Yhteistyömalleja kehitellään ja myös virtuaaliammattikorkeakoulun kehittäminen tarjoaa uusia mahdollisuuksia. Kuopion yliopiston lukioyhteistyössä asetettiin tavoitteiksi vuonna 1996 luonnontieteiden ja ympäristötieteiden tiedekunnassa lukio-opetuksen monipuolistaminen, luonnontieteiden opiskelumotivaation lisääminen sekä itse lukioiden tukeminen ja niiden profiloitumisen edistäminen. Periaatteena oli kehittää yhteistoimintaa, joka sisältäisi mahdollisimman paljon omatoimista työskentelyä, suhteellisen vähän luentoja ja sen tuli olla avointa kaikille lukioille. Lukioyhteistyökurssit ovat joko lukiokursseja vastaavia 38 tunnin kokonaisuuksia tai lukiokursseja täydentäviä 2 3 tunnin lyhytkestoisia opetustuokioita. Yliopiston taholta todetaan, että vaikeimmaksi toteuttamiselle nousivat kurssin sovittaminen ajallisesti muuhun kouluopetukseen ja raportoinnin välttämättömyys. Koulutyön jälkeen ylimääräinen kurssi oli rasittava. Jos se toisaalta voitiin toteuttaa itse valittuna ajankohtana, vaikeaksi tuli yhteisen työskentelyajan sopiminen. 47

LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS Oulun yliopisto on kehittänyt vaikutusalueensa lukioiden kanssa yhteistyömalleja, joissa opiskelijat voivat suorittaa niin lukiotason kuin yliopiston vaatimusten mukaisia arvosanaopintoja. Luonnontieteissä on hyödynnetty kesäkautta, viikonloppuja ja tehty myös yhteistyötä yritysten kanssa. Avoimessa yliopisto-opetuksessa sekä käyttäytymistieteiden laitoksen yhteistyössä maaseudun lukioiden kanssa on toteutettu monimuoto- ja etäopetusta. Tällöin käytössä ovat videoneuvotteluluennot, videosarjat ja wwwpohjainen oppimisympäristö. Psykologian yksikkö on kehittänyt Internet - pohjaisen Sampo-järjestelmän, joka sisältää olennaisimmat tietotekniset apuvälineet, kuten keskustelufoorumit, kotisivut, elektronisen lehden, elektronisen kirjaston, luentovideot ja luentokalvot. Vaikka luokattoman lukion opiskelija järjestelmän suoman joustavuuden vuoksi voi suoriutua yhteistyöopinnoista, ei asia ole aivan yksinkertainen itse lukioille ja korkeakouluille, sillä niin kuin Oulun Lyseon lukion rehtori toteaa: Jokainen projekti tarvitsee koordinaattorin, jonka tietämys alan yliopisto-opinnoista tulee olla kohtuullinen. Hän joutuu opastamaan opiskelijoita jatkuvasti siitä, milloin opiskelijan pitää olla missäkin. Kaikkien lukiolaisten valmiudet eivät kuitenkaan vielä yllä aikuisen tasolle ja hellää ohjausta kaivataan. Eikä myöskään vähäisin ongelma ole työjärjestysten yhteensopimattomuus. Jostakin syystä yliopistolaiset eivät suostu ottamaan käyttöön lukion hyväksi havaitsemaa oppituntien kiertokaavioita. Edellä mainitussa kiteytyy niin horisontaaliseen kuin vertikaaliseenkin yhteistyöhön liittyvä perusasia: Luokattoman lukion lukuvuoden työ on rytmitetty viiteen tai kuuteen jaksoon. Jokaisessa jaksossa on peru s t y ö j ä r j e s t y s, jossa kurssit on sijoitettu 6 8 palkkiin. Ideaalitapauksessa kunkin jakson työjärjestys muodostuu tästä peruskurssijärjestyksestä oppituntien kiertokaavion avulla. Kunkin palkin kursseja pitäisi periaatteessa voida opiskella mihin aikaan päivästä hyvänsä, oppitunnilla nro 1, 2, 3 jne. Näin saman palkin tunteja ei tarvitse koko jakson aikana opiskella aina esimerkiksi kello 14 16, vaan kyseinen palkki sijoitetaan jonakin viikonpäivänä myös aamuun, aamupäivään, keskelle päivää jne. Ongelmia ei synny, jos kaikki opettajat ovat aina vapaasti käytettävissä. Työjärjestyksen laatiminen on sitä vaikeampaa, mitä enemmän eri oppilaitoksilla on yhteisiä opettajia ja mitä enemmän eri koulu- ja oppilaitosmuotoja liitetään mukaan yhteiseen kurssitarjottimeen. Ensimmäinen vaatimus sujuvalle yhteistyölle on lukuvuoden jaksottaminen samalla tavalla. Ammattikorkeakoulu ja lukio voivat alkuun sopia esimerkiksi yhteisistä valinnaisopintojen ajoista nuorisoasteen koulutuskokeiluissa kehitettyjen yhteistoiminta-aikamallien mukaisesti, mutta jaksotuksen yhteensovittamisella päästään toimivampiin ratkaisuihin. Eduskunnan sivistysvaliokunta pitää mietinnössään (Sivistysvaliokunnan mietintö 3/1998 vp) tärkeänä koulutuksen järjestäjien yhteistyötä, johon lukiolakikin velvoittaa. Tähän on pyrittävä poistamalla mahdollisuuden mukaan yhteistyötä haittaavia esteitä, joita ilmenee esimerkiksi kurssimuotoisen, jaksotetun lukiokoulutuksen ja vuosiluokkiin sidotun ammatillisen koulutuksen välillä. Myös korkeakoulujen työskentely etenee omien aikataulujensa mukaisesti. Työjärjestysratkaisuissa tulee löytää sellaisia malleja, että opiskelijoilla on todellisia mahdollisuuksia valita opintoja omaan opinto-ohjelmaansa muista toisen asteen oppilaitoksista, mutta myös korkeakouluista. Luokattoman lukion joustavat suoritusohjeet takaavat sen, että 48

A. Rajakorpi 7 LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS LUKIOIDEN JA KORKEAKOULUJEN VÄLISESSÄ YHTEISTYÖSSÄ opiskeluun hyvin motivoituneelle opiskelijalle avautuu mahdollisuuksia tutustua korkeakoulumaiseen opiskeluun. Pienemmät opintokokonaisuudet voidaan toteuttaa normaalienkin työaikojen puitteissa. Suuremmat opintokokonaisuudet vaativat yhteisiä työjärjestysratkaisuja, mutta erityisesti silloin, kun opiskelija jo lukioaikanaan haluaa suorittaa korkeakoulujen arvosanaopintoja, hänellä tulee olla valmiutta uhrata koulun ulkopuolistakin aikaa, kuten koulupäivän jälkeisiä iltatunteja, viikonloppuja ja loma-aikojaan. Monia luonnontieteellisiä opintoja, kuten biologian tai arkeologian maastotöitä, voidaankin luonteensa mukaisesti suorittaa vain esimerkiksi kesäaikaan. Lisäksi tarvitaan valmiutta itsenäiseen opiskeluun ja ennakkoluulottomuutta uusien teknisten mahdollisuuksien hyväksikäyttöön etäopiskelussa. Lukioiden ja korkeakoulujen välisessä yhteistyössäkään ei pidä unohtaa lukioiden varsinaista tehtävää: lukiokoulutus on edelleenkin yleissivistävää ja sen tavoitteena on antaa opiskelijalle valmiudet aloittaa opiskelu yliopistossa, ammattikorkeakoulussa ja lukion oppimäärään perustuvassa ammatillisessa koulutuksessa. Näin ollen yhteistyön järjestäminen, oli se sitten horisontaalista tai vertikaalista, ei saa olla koulutuksen järjestäjille itsetarkoitus. 49

LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS 8 LUKIOIDEN RESURSSEISTA VUOSINA 1980 1997 Tanja Kirjavainen 8.1 Johdanto Lukioiden arki on ollut useiden muutosten kohteena sitten vuoden 1980. Toisaalta lukioiden toimintaan ovat vaikuttaneet taloudellisen toimintaympäristön muutokset ja toisaalta lainsäädännön ja opetussuunnitelmien muutokset. Jos lukioiden toimintaympäristöä tarkastelee talouden näkökulmasta 1980-luvun alusta lähtien, koko 1980-lukua leimasi kasvun aika ja osansa tästä kasvusta sai kokokoulutussektori. Mitään suurempia muutoksia ei tapahtunut myöskään lukioiden rahoitusjärjestelmässä. Vasta vuosikymmenen vaihteessa ja sen jälkeen tapahtuivat suuremmat muutokset maata kohdanneen taloudellisen laman myötä. Sen seurauksena määrärahat julkisella sektorilla laskivat. Myös lukioille suunnatut valtionavut alenivat säästöpäätösten seurauksena. Samanaikaisesti julkisen sektorin supistusten kanssa vuonna 1993 toteutettiin valtionosuusjärjestelmän uudistus, jossa siirryttiin menoperusteisesta järjestelmästä laskennalliseen järjestelmään. Uudistuksen myötä luovuttiin koulutukseen suunnatuista korvamerkityistä valtionavuista ja kunnat ja muut koulujen ylläpitäjät saivat allokoida saamansa könttäsumman parhaaksi katsomallaan tavalla. Vuodesta 1994 lukiot ovat myös voineet siirtyä luokattomaan opetukseen. Kiinteästi luokattomaan lukioon on myös liittynyt ylioppilastutkinnon uudistaminen, joka toteutettiin vuonna 1996. Uudistuksen jälkeen ylioppilastutkinto on ollut mahdollista suorittaa hajautetusti kolmena peräkkäisenä suorituskertana. Siitä, miten nämä erilaiset lukioita koskeneet muutokset ovat vaikuttaneet niiden resurssien käyttöön, ei ole juurikaan tietoa. Yleensä lukioita koskevat kustannusselvitykset ovat olleet yhden vuoden poikkileikkaustietoihin perustuvia ja parhaimmillaankin ne ovat koskeneet vain muutaman vuoden jaksoja. Mitään pidemmän aikavälin kehitystrendejä ei aiemmin ole tarkasteltu. Tässä artikkelissa luodaan aluksi katsaus lukioiden kustannusten kehitykseen vuosilta 1980 1997. Analyysijakso on varsin pitkä, joten se antaa kuvan siitä, millaiset resurssit lukioilla on tällä hetkellä suhteessa aikaisempiin vuosiin ja onko esimerkiksi luokattomuudella ollut jotain vaikutuksia niiden käyttöön. Tämän lisäksi tarkastellaan tuntiresurssin kehitystä vuosina 1989 1991 ja 1994 1997. Tuntimääristä ei valitettavasti ole saatavilla pidemmän ajanjakson seurantatietoa, mutta analysoimalla vuosien 1994 1997 tietoja saadaan kuva siitä, onko luokattomuudella ollut jotain vaikutusta tuntimääriin. Näiden lisäksi artikkelissa tarkastellaan vielä opiskelupituuksien kehitystä vuosina 1983 1998. 50

T. Kirjavainen 8 LUKIOIDEN RESURSSEISTA VUOSINA 1980 1997 8.2 Aineistot Tämän työn kustannuskehitystä kuvaava aineisto on koulukustannusrekisteristä. Sen havaintoyksikkönä on pääasiassa kunnan lukiolaitos, joka koostuu yhden kunnan kaikista kunnallisista lukioista. Valtaosassa kuntia (70 % kunnista) toimii kuitenkin vain yksi lukio, joten suurin osa rekisterin havainnoista on koulukohtaisia. Yksityisten lukioiden kustannustiedot ovat koulukustannusrekisterissä koulukohtaisesti. Koulukustannusrekisterissä on kustannustiedot lähes kaikista Suomen lukioista. Poikkeuksena ovat niin sanottujen valtion kielikoulujen lukiot, joiden kustannustiedot ovat olleet mukana vasta vuodesta 1997. Valtion ylläpitämien normaalikoulujen lukioasteen kustannustietoja ei myöskään rekisteriin kerätä. Tiedot koulukustannusrekisteriin ovat keränneet kouluhallitus ja sittemmin Opetushallitus sekä Tampereen yliopiston tietokonekeskus vuodesta 1980 vuoteen 1992. Vuosien 1993 1997 tiedot on saatu Tilastokeskuksen ylläpitämästä kuntien taloustilastosta. Vuosina 1980 1992 koulukustannusrekisterin tietojen keruupohja on pysynyt muuttumattomana. Näiltä vuosilta sinne on kerätty kustannukset varsin yksityiskohtaisesti eri toiminnoista (opetus, koulujen sisäinen hallinto, ruokailu, kiinteistöjen ylläpito, muu oppilashuolto, kuljetus ja majoitus). Vuodesta 1993 lähtien rekisterin kuntien taloustilastoista saadut tiedot ovat huomattavasti karkeammalla tasolla siten, että menot on toimintokohtaisesti (opetus, koulujen sisäinen hallinto ja kiinteistöjen ylläpito, ruokailu ja muu oppilashuolto, kuljetus ja majoitus) eritelty palkka- ja muihin menoihin. Yhtenäisyyden vuoksi tässä työssä kustannuskehitystä kuvataan toimintokohtaisesti sillä tasolla, kuin se on myös mahdollista vuosien 1993 1997 tietojen pohjalta. Tarkempi kuvaus rekisterien tietosisällöistä löytyy Opetushallituksen julkaisuista Peruskoulun ja lukion kustannukset 1992, Yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen sekä sivistystyön käyttömenot vuonna 1992, Yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen käyttökustannukset vuonna 1994. Jos kunnassa on aikuislukioita (aikaisemmin iltalukioita) tai lukioiden aikuislinjoja (aikaisemmin lukioiden iltalinjoja), niiden kustannukset ovat myös mukana koulukustannusrekisterin tiedoissa. Samoin kustannuksiin on sisällytetty aikuislukioiden ja aikuislinjojen aineopiskelijoista aiheutuvat kustannukset, vaikka näitä opiskelijoita ei ole mukana rekisterin oppilasmäärätiedoissa, joita on käytetty laskettaessa oppilaskohtaisia tunnuslukuja. Tässä artikkelissa vuosien 1980 1996 kustannukset on deflatoitu vuoden 1997 tasolle kunnallisten työntekijöiden ansiotasoindeksillä (1980 = 100) palkkausmenojen ja niihin rinnastettavien menojen osalta (eläkkeet ja sosiaaliturvamaksut) sekä elinkustannusindeksillä (1951 = 100) muiden kustannusten osalta. Kustannusten lisäksi tässä artikkelissa tarkastellaan tuntimäärien kehitystä lukioissa. Niitä koskevat tiedot ovat peräisin kahdesta erillisestä re k i s t e r i s- tä. Vuosien 1989 1991 tiedot on saatu peruskoulun ja lukion oppilaitos- ja o p e t t a j a rekisteristä (PELU), jota on ylläpitänyt kouluhallitus/opetushallitus. Sinne on kerätty lukioiden tuntiopetustuntien määrä viikossa koulukohtaisesti. Rekisteriä ei ole ylläpidetty enää vuoden 1992 jälkeen eikä sinne enää kerätty vuoden 1992 osalta tietoja lukioiden opetustuntien määristä. 51

LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS Vuosien 1994 1997 opetustuntien määrät ovat peräisin koulukustannusrekisteristä. Vuodesta 1993 opetustuntien määrät on kerätty koulukustannusrekisteriin siten, että vuonna 1993 siellä on tiedot ainoastaan yksityisten koulujen osalta. Vuodesta 1994 vuoteen 1997 siellä on tiedot kuntakohtaisesti myös kunnallisista lukioista. Muutamien lukioiden tai kuntien lukiolaitosten kohdalla opetustuntien määrissä näytti olevan epätavallisen suurta vaihtelua vuosien välillä. Jos opetustuntien määrä suhteessa laskennalliseen opetusryhmän kokoon oli epätavallisen pieni, on tällaisten koulujen tiedot jätetty aineistosta pois. Opiskeluajan pituuden kehitystä artikkelissa tarkastellaan Tilastokeskuksen tietojen pohjalta vuosilta 1983 1998. Yllä kuvattujen aineistojen lisäksi tässä artikkelissa hyödynnetään vähäisessä määrin yhdeksässä lukiossa tehtyjä haastatteluja, joissa pyrittiin saamaan tietoa luokattoman lukion toimivuudesta. Lukiot, joissa haastatteluja tehtiin, sijaitsivat joko pääkaupunkiseudulla tai noin 150 kilometrin säteellä pääkaupunkiseudusta. Alueellisesti mukana oli lukioita sekä kaupungeista että maaseudulta. Haastattelut tehtiin loppukeväästä ja alkukesästä 1999 siten, että kussakin valitussa lukiossa haastateltiin rehtoria ja kahta lukuaineiden opettajaa. Siten haastatteluja kertyi kaikkiaan 27. 8.3 Kustannusten kehitys vuosina 1980 1997 Tässä luvussa tarkastellaan aluksi kokonaiskäyttömenojen kehitystä lukioissa vuosina 1980 1997. Sen jälkeen analysoidaan oppilaskohtaisten käyttömenojen kehitystä hieman laajemmin katsomalla muutoksia kuntatyypin, lukioiden koon ja ylläpitäjän mukaan. Kokonaiskustannukset Tarkastellaan aluksi kokonaiskustannusten kehitystä vuosina 1980 1997. Kuviossa 10 on esitetty lukioiden kokonaiskustannusten kehitys vuosina 1980 1997 jaoteltuna toiminnoittain opetuksen menoihin, sisäisen hallinnon ja kiinteistöjen ylläpidon menoihin, ruokailun ja muun oppilashuollon menoihin, ja majoituksen ja kuljetuksen menoihin. Liitteeseen 5 on taulukoitu menokehitys prosentuaalisine muutoksineen. Lukioiden kokonaiskäyttömenot nousivat melko tasaisesti vuodesta 1980 vuoteen 1985 asti. Vuonna 1980 ne olivat 1 998 miljoonaa markkaa. Tämän jälkeen menojen kehitys oli aaltomaista aina vuoteen 1988 asti; vuodesta 1985 vuoteen 1987 käyttömenot laskivat, jonka jälkeen ne taas nousivat jonkin verran saavuttaen huippunsa vuonna 1988. Korkeimmillaan kokonaiskäyttömenot olivat lukioissa 2 455 miljoonaa markkaa. Tämän jälkeen kokonaiskäyttömenot laskivat vuoteen 1993 asti melko tasaisesti ollen 2 225 miljoonaa markkaa vuonna 1993. Vuosina 1993 1997 menojen kokonaissumma on heilahdellut jonkin verran vuosittain ja vuonna 1997 kokonaiskäyttömenot olivat 2 261 miljoonaa markkaa. 52

T. Kirjavainen 8 LUKIOIDEN RESURSSEISTA VUOSINA 1980 1997 3 000 2 500 Milj. mk 2 000 1 500 Sisäisen Sisäisen hallinnon hallinnon ja ja kiinteistöjen ylläpidon ylläpidon menot menot Ruokailun ja ja muun oppilashuollon menot menot Majoituksen ja ja kuljetuksen menot menot 1 000 Opetuksen menot 500 0 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 Vuosi KUVIO 10. Lukioiden kokonaiskäyttömenot vuosina 1980 1997 (milj. mk, vuoden 1997 rahassa) Kokonaiskäyttömenot kasvoivat reaalisesti vuosina 1980 1997 noin 13 % eli keskimäärin 0,7 % vuodessa. Toiminnoittain tarkasteltuna opetuksen menojen kasvu oli tällä ajanjaksolla hieman suurempaa, noin 20 %. Opetuksen menojen osuus kokonaiskäyttömenoista onkin kasvanut 1980-luvun alun noin 72 %:sta noin 76 %:iin vuonna 1997. Sisäisen hallinnon ja kiinteistöjen ylläpidon menot kasvoivat hieman kokonaiskäyttömenoja hitaammin, reaalisesti noin 6 % ja nämä toiminnot ovatkin säilyttäneet suhteellisen osuutensa kokonaiskäyttömenoista. Sen sijaan majoituksen ja kuljetuksen menot laskivat tarkastelujaksolla reaalisesti noin 27 % ja niiden suhteellinen osuus putosi kolmesta prosentista prosenttiin. Suurin lasku tapahtui vuodesta 1996 vuoteen 1997, jolloin puolet kuljetuksen menoista siirrettiin opintotukeen kuuluvaksi, joten tämä varsin suuri muutos johtuu osittain muutoksista menojen kohdentamisessa. Myös ruokailussa ja muussa oppilashuollossa menot pienentyivät 14 %. Menojen laskun myötä näiden toimintojen suhteellinen osuus laski noin 10 %:sta 7 %:iin. Näiden lukujen valossa näyttäisi siis siltä, että karsittaessa menoja on pyritty painottamaan niin sanottuja oheistoimintoja kuten ruokailua ja muuta oppilashuoltoa. Sen sijaan lukioiden varsinaista tehtävää on pyritty turvaamaan siten, että menot eivät ole pienentyneet samassa suhteessa opetuksessa, sisäisessä hallinnossa ja kiinteistöjen ylläpidossa. Oppilaskohtaiset kustannukset Menokehitys on ollut samansuuntaista myös oppilaskohtaisten käyttömenojen osalta kuin edellä kokonaiskäyttömenojen osalta. Kuviossa 11 on kuvattu oppilaskohtaisten käyttömenojen reaalinen kehitys vuosina 53

LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS 1980 1997 jaotellen menot opetuksen menoihin ja muihin menoihin, jotka sisältävät ruokailun, muun oppilashuollon, majoituksen, kuljetuksen, sisäisen hallinnon ja kiinteistöjen ylläpidon menot. Liitteessä 6 on esitetty tarkemmat luvut sekä prosentuaaliset muutokset. 30 000 Opetuksen menot Muut menot 25 000 20 000 15 000 10 000 5 000 0 1980 1981 1982 1983 Käyttömenot mk/oppilas 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 KUVIO 11. Lukioiden oppilaskohtaiset käyttömenot vuosina 1980 1997 (vuoden 1997 rahassa) Lukioiden oppilaskohtaisissa käyttömenoissa on nähtävissä kaksi trendiä. Vuodesta 1980 vuoteen 1988 ne nousivat tasaisesti, jonka jälkeen menot ovat laskeneet tasaisesti ollen vuonna 1997 reaalisesti alemmalla tasolla kuin vuonna 1980. Vuonna 1980 oppilaskohtaiset menot olivat reaalisesti keskimäärin 18 562 markkaa koko maassa. Huippuvuonna 1989 ne olivat keskimäärin 24 241 markkaa. Tänä aikana oppilaskohtaiset käyttömenot nousivat vuodessa keskimäärin 3,4 %. Vuoden 1989 jälkeen ne ovat tulleet laman ja julkisen sektorin supistusten seurauksena alas varsin nopeasti. Suurinta lasku oli vuosien 1990 1991 välillä, jolloin ne putosivat noin 10 %. Tämän jälkeen kustannusten aleneminen on hidastunut, mutta reaalisesti ne ovat vuoden 1995 jälkeen olleet alemmalla tasolla, 18 167 markassa vuonna 1997, kuin vuonna 1980. Oppilaskohtaiset käyttömenot laskivat vuosina 1980 1997 reaalisesti noin 2 %. Toiminnoittain tarkasteltuna kehitys kuitenkin vaihtelee sillä opetuksen menot nousivat tällä ajanjaksolla noin 3 % kun taas muiden toimintojen osalta menot laskivat noin 16 %. Kustannusten noustessa vuosina 1980 1988, muiden toimintojen osuus kasvoi oppilaskohtaisista käyttömenoista. Vastaavasti niiden osuus myös supistui enemmän vuoden 1989 jälkeen menojen laskiessa. Opetuksen kus- 54

T. Kirjavainen 8 LUKIOIDEN RESURSSEISTA VUOSINA 1980 1997 tannukset laskivat suhteessa vähemmän ja ne ovat pysyneet reaalisesti lähes samalla tasolla vuodesta 1993. Myös oppilaskohtaisten käyttömenojen osalta on nähtävissä, että hakiessaan kustannussäästöjä kunnat ovat tinkineet suhteessa enemmän lukioiden muista toiminnoista eli ruokailusta, muusta oppilashuollosta, majoituksesta, sisäisestä hallinnosta ja kiinteistöjen ylläpidosta kuin itse opetuksesta. Oppilaskohtaisten käyttömenojen kehitys osoittaa myös sen, että luokattomuuden myötä vuoden 1994 jälkeen lukioiden kustannukset eivät ole nousseet. Pikemminkin on havaittavissa niiden hienoista laskua. Tarkasteltaessa oppilaskohtaisia käyttömenoja kuntatyypin mukaan on näkyvissä samansuuntainen kehitys kuin koko maassa keskimäärin (kuvio 12). Ainoana selvänä erona oli se, että oppilaskohtaiset kustannukset nousivat maaseutumaisissa kunnissa selvästi kaupunkimaisia ja taajaan asuttuja kuntia nopeammin 1980-luvun aikana. Näissä kunnissa myös kustannusten aleneminen 1990-luvulla oli selvästi jyrkempää kuin taajaan asutuissa ja kaupunkimaisissa kunnissa. Oppilaskohtaiset käyttömenot olivat koko tarkastelujakson alhaisimmat kaupunkimaisissa kunnissa ja korkeimmat maaseutumaisissa kunnissa. Maaseutumaisissa kunnissa oppilaskohtaiset kustannukset nousivat 32 353 markkaan huippuvuonna 1990, kun ne kaupunkimaisissa kunnissa olivat korkeimmillaan 22 026 markassa vuonna 1989. Ero kustannuksissa huippuvuosina kaupunkimaisten ja maaseutumaisten kuntien välillä on huomattavan suuri. Kustannusten aleneminen hidastui vuoden 1993 jälkeen ja kääntyi jopa pienoiseen nousuun taajaan asutuissa kunnissa. 35 000 30 000 Käyttömenot mk/oppilas 25 000 20 000 15 000 10 000 5 000 0 Kaupunkimaiset kunnat Taajaan asutut kunnat Maaseutumaiset kunnat Koko maa 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 Vuosi KUVIO 12. Lukioiden oppilaskohtaiset käyttömenot kaupunkimaisissa, taajaan asutuissa ja maaseutumaisissa kunnissa vuosina 1980 1997 (vuoden 1997 rahassa) 55

LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS Tarkasteltaessa oppilaskohtaisten käyttömenojen kehitystä koulujen koon mukaan (opiskelijamäärällä mitattuna) huomataan, että kunnissa, joissa on toiminut vain yksi lukio (kuvio 13a) ne ovat olleet alhaisimmat yli 300 opiskelijan kouluissa koko tarkastelujakson. Näissä kouluissa ne eivät myöskään ole vaihdelleet yhtä selvästi suhdanteiden mukana kuin pienemmissä alle 300 opiskelijan kouluissa vaan ovat pysyneet koko ajan keskimäärin 16 000 20 000 markan välillä. Sen sijaan pienemmissä kouluissa oppilaskohtaiset käyttömenot nousivat vuoteen 1989 asti, jonka jälkeen ne ovat laskeneet reaalisesti lähelle 1980-luvun alun tasoa. Erityisen suurta kustannusten vaihtelu on ollut pienissä alle 100 opiskelijan lukioissa, joissa huippuvuonna 1990 oppilaskohtaiset käyttömenot nousivat reaalisesti yli 38 000 markan mutta laskivat vuoteen 1993 mennessä takaisin noin 30 000 markkaan, missä ne ovat pysytelleet sen jälkeen. Kunnissa, joissa on toiminut useampi kuin yksi lukio, on oppilaskohtaisten käyttömenojen kehitys koulujen keskikoon mukaan tarkasteltuna ollut samantapainen kuin tarkasteltaessa yksittäisiä lukioita (kuvio 13b). Poikkeuksena tästä on kunnat, joissa lukioiden keskikoko on ollut yli 300 opiskelijaa. Niissä oppilaskohtaiset käyttömenot sekä nousivat 1980-luvulla että laskivat 1990-luvulla hieman voimakkaammin kuin tarkasteltaessa koulukohtaisesti yli 300 opiskelijan kouluja kuviossa 13a. 56

T. Kirjavainen 8 LUKIOIDEN RESURSSEISTA VUOSINA 1980 1997 45 000 40 000 Käyttömenot mk/oppilas 35 000 30 000 25 000 20 000 15 000 10 000 5 000 0 alle 100 oppilasta 101-200 oppilasta 201-300 oppilasta yli 300 oppilasta 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 KUVIO 13a. Oppilaskohtaiset käyttömenot vuosina 1980 1997 (vuoden 1997 rahassa) lukioiden koon mukaan. Koulukohtainen aineisto KUVIO 13b. Oppilaskohtaiset käyttömenot vuosina 1980 1997 (vuoden 1997 rahassa) lukioiden keskikoon mukaan (kunnat, joissa useampi kuin yksi lukio) 57

LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS 30 000 25 000 Käyttömenot mk/oppilas 20 000 15 000 10 000 5 000 0 yksityinen kunnallinen 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 KUVIO 14. Lukioiden oppilaskohtaiset käyttömenot yksityisissä ja kunnallisissa lukioissa vuosina 1980 1997 (vuoden 1997 rahassa) Jos oppilaskohtaisten käyttömenojen kehitystä tarkastellaan vielä ylläpitäjän mukaan (kuvio 14), on näkyvissä se, että yksityisissä lukioissa kustannukset ovat olleet koko tarkastelujakson ajan hieman alhaisemmat kuin kunnallisissa lukioissa. Kehitys on kuitenkin ollut molemmilla ryhmillä samansuuntaista. Oppilaskohtaiset käyttömenot nousivat koko 1980-luvun ajan ja olivat laskusuunnassa koko 1990-luvun, joskin yksityisissä lukioissa lasku on ollut jonkin verran epätasaisempaa kuin kunnallisissa lukioissa. Edellä on tarkasteltu lukioiden oppilaskohtaisten käyttömenojen keskimääräistä kehitystä. Liitteessä 7 on lisäksi kuvattu niiden vaihtelua vuosina 1980 1997 kunkin vuoden minimi- ja maksimiarvon sekä keskihajonnan avulla ylläpitäjän mukaan. Keskihajonnan perusteella erot oppilaskohtaisissa kustannuksissa kasvoivat kunnallisissa lukioissa koko 1980-luvun ja pienenivät jälleen 1990-luvulla. Yksityisissä lukioissa kustannuserojen suuruus on vaihdellut enemmän vuodesta toiseen sekä 1980- että 1990-luvulla. Oppilaskohtaisten käyttömenojen minimiarvo pysyi alle 10 000 markassa koko 1980-luvun yksityisissä lukioissa. Kunnallisissa lukioissa minimiarvo oli samana aikana korkeampi, noin 15 000 markkaa joitakin poikkeavia vuosia lukuun ottamatta. Kunnallisten ja yksityisten lukioiden oppilaskohtaisten käyttömenojen minimiarvot ovat lähentyneet toisiaan 1990-luvulla siten, että kunnallisissa lukioissa ne ovat laskeneet noin 14 000 markkaan ja yksityisissä lukioissa kohonneet noin reiluun 11 000 markkaan. 58

T. Kirjavainen 8 LUKIOIDEN RESURSSEISTA VUOSINA 1980 1997 Oppilaskohtaisten käyttömenojen vuosittaiset maksimiarvot kasvoivat etenkin kunnallisissa lukiossa koko 1980-luvun. Kun vuonna 1980 lukion oppilaskohtaiset käyttömenot olivat kalleimmassa kunnassa reaalisesti noin 58 500 markkaa, olivat ne huippuvuonna 1991 kalleimmassa kunnassa reaalisesti keskimäärin 108 800 markkaa. Tämän jälkeen maksimi on laskenut 1990-luvulla ollen kunnallisissa lukioissa alhaisimmillaan 54 400 markassa vuonna 1995. Yksityisissä lukioissa korkein keskimääräinen oppilaskohtainen käyttömeno on vaihdellut enemmän. Alhaisimmillaan se oli 52 900 markkaa vuonna 1986 ja suurimmillaan 109 900 markkaa vuonna 1984. Myös yksityisissä lukioissa suurimmat arvot laskivat 1990-luvulla. Taulukossa 9 on esitetty opetuksen palkkaus- ja muut menot oppilasta kohden vuosina 1980 1997. Opetustoimen palkkausmenot kasvoivat vuodesta 1980 vuoteen 1989 melko tasaisesti ollen 16 850 markkaa vuonna 1989, jonka jälkeen ne 1990-luvulla ovat laskeneet reaalisesti samalle tasolle kuin vuonna 1980. Lasku tapahtui pääasiallisesti vuosien 1990 1993 välisenä aikana ja se oli prosentuaalisesti samaa suuruusluokkaa kuin oppilaskohtaisten käyttömenojen pienentyminen samalla ajanjaksolla (ks. liite 6). Muiden menojen muutokset opetuksessa olivat sen sijaan vuosina 1980 1997 hyvin epätasaisia ja vuosittaiset vaihtelut olivat suuria. Vaikka kehityksessä on nähtävissä sekä suuria nousuja että suuria laskuja, opetuksen muut menot kasvoivat tarkastelujaksolla reaalisesti lähes kaksinkertaisiksi. 59

LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS TAULUKKO 9. Oppilaskohtaiset opetustoimen palkkamenot ja muut menot vuosina 1980 1997 (vuoden 1997 rahassa) Vuosi Opetuksen Opetuksen menot menot Palkat (mk) Palkat Muutos MuutosMuut Muut Muutos (mk) edelliseen edelliseen menot menot (mk) edelliseen vuoteen vuoteen (mk) vuoteen (%) (%) (%) 1980 1980 12 847 12 847 443 1981 1981 12 653 12 653-1,5-1,5 524 18,4 1982 1982 13 145 13 145 3,9 3,9 820 56,4 1983 1983 14 012 14 012 6,6 6,6 911 11,1 1984 1984 14 062 14 062 0,4 0,4 874-4,1 1985 1985 15 129 15 129 7,6 7,6 970 11,0 1986 1986 15 121 15 121-0,1-0,1 817-15,8 1987 1987 15 552 15 552 2,9 2,9 856 4,8 1988 1988 16 457 16 457 5,8 5,8 910 6,2 1989 1989 16 850 16 850 2,4 2,4 934 2,7 1990 1990 16 321 16 321-3,1-3,1 1 024 9,7 1991 1991 15 145 15 145-7,2-7,2 830-19,0 1992 1992 13 953 13 953-7,9-7,9 646-22,2 1993 1993 13 313 313-4,6-4,6 711 10,1 1994 1994 13 241 13 241-0,5-0,5 562-20,9 1995 1995 12 997 12 997-1,8-1,8 600 6,8 1996 1996 12 958 12 958-0,3-0,3 731 21,8 1997 1997 12 864 12 864-0,7-0,7 866 18,5 Muutos 1980-1997 (%) 0,1 0,1 95,7 95,7 8.4 Opetuksen määrän ja opiskelun keston kehitys Edellä on analysoitu lukioiden kustannuskehitystä. Tässä luvussa tarkastellaan aluksi lukioiden opetustuntien kokonaismäärän kehitystä ja sen jälkeen opetustuntien määrää suhteutettuna laskennalliseen opetusryhmien lukumäärään. Lopuksi tarkastellaan vielä sitä, miten opiskelun kesto on muuttunut vuosina 1983 1998. Opetustuntien määrän kehitys Taulukossa 10 on kuvattu opetustuntien kokonaismäärän kehitys vuosina 1989 1991 ja vuosina 1994 1997. Koska tuntimäärien muutos voi johtua joko opiskelijamäärän muutoksista tai opetuksen lisääntymisestä, pelkkä kokonaistuntimäärien tarkastelu ei anna riittävää kuvaa opetukseen käytetyn resurssin kehityksestä. Siksi taulukossa on myös esitetty tunnusluku, jossa tuntien määrä on suhteutettu laskennalliseen opetusryhmien lukumäärään. 60

T. Kirjavainen 8 LUKIOIDEN RESURSSEISTA VUOSINA 1980 1997 Laskennalliseksi ryhmäkooksi on asetettu 30 opiskelijaa, sillä tämä luku on lähellä toteutuneita keskimääräisiä ryhmäkokoja lukiossa. (Ks. Ojala 1994; Peruskoulun ja lukion kustannukset 1992) Taulukossa 10 on esitetty kahden eri ajanjakson opetustuntien määrä. Näiden kahden ajanjakson opetustuntien määrittely ei ole välttämättä sama. Vuosilta 1989 1991 kyseessä ovat päivälukioiden oppiainetunnit, jotka on laskettu koulukohtaisista tiedoista. Tiedot ovat peräisin peruskoulujen ja lukioiden oppilaitos- ja opettajarekisteristä. Vuosien 1994 1997 tiedot puolestaan koskevat sekä päivä- että aikuislukioiden ja lukioiden aikuislinjojen opetustuntien määrää ja ne on laskettu kuntakohtaisista tiedoista koulukustannusrekisteristä. Vaikka kahden eri aikajakson tiedot eivät olekaan toistensa kanssa vertailukelpoisia, antavat ne viitteellisen kuvan tuntimäärien kehityksen suunnasta lukioissa. TAULUKKO 10. Opetustuntien määrä vuosina 1989 1991 (päivälukiot) ja 1994 1997 (päivälukiot, aikuislukiot ja lukioiden aikuislinjat) Vuosi Opetustunnit Opetustunnit vuodessa Muutos viikossa/las- Muutos edelliseen kennallinen edelliseen vuoteen (%) opetusryhmä vuoteen (%) 1989 3 095 024 29,0 1990 3 252 952 5,1 30,1 3,8 1991 3 342 480 2,8 29,6-1,7 Muutos-% 1989 1991 8,0 2,1 1994 5 150 909 33,9 1995 5 238 486 1,7 34,4 1,6 1996 5 396 902 3,0 34,4-0,2 1997 5 472 999 1,4 34,7 1,1 Muutos-% 1994 1997 6,3 2,5 Taulukosta 10 nähdään, että vuosina 1989 1991 opetustuntien määrä päivälukioissa kasvoi jonkin verran. Vuosien 1989 1990 välillä kasvua oli jopa 5 % ja vuosien 1990 1991 välillä lähes 3 %. Samanaikaisesti kuitenkin myös opiskelijamäärät lukioissa kasvoivat, joten laskennalliseen opetusryhmän kokoon suhteutetut tuntimäärät eivät nousseet yhtä paljon. Vuosina 1989 1990 nousua oli kuitenkin lähes 4 % kun taas vuosina 1990 1991 tapahtui 1,7 % l a s k u. Myös vuosina 1994 1997 opetustuntien määrä kasvoi lukioissa tasaisesti. Suurinta nousu oli vuosien 1995 1996 välillä, jolloin se kohosi 3 %. Vu o s i n a 1994 1997 opetustuntien määrä kasvoi 6,3 %. Edelleen, vaikka opetustuntien 61

LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS kokonaismäärä kasvoikin, ei opiskelijamäärään suhteutettu opetustuntien määrä kasvanut kuitenkaan samassa tahdissa eli samanaikaisesti kasvoivat myös lukioiden opiskelijamäärät. Opetustuntien määrä suhteutettuna laskennalliseen opetusryhmien määrään kasvoi tänä aikana 2,5 %. TAULUKKO 11. Opetustuntien määrä viikossa suhteutettuna laskennalliseen opetusryhmien (30 opiskelijaa) lukumäärään kaupunkimaisissa kunnissa, taajaan asutuissa kunnissa ja maaseutumaisissa kunnissa vuosina 1994 1997 Vuosi Kaupunkimaiset Taajaan asutut Maaseutumaiset kunnat Muutos kunnat Muutos kunnat Muutos edelliseen edelliseen edelliseen vuoteen (%) vuoteen (%) vuoteen (%) 1994 31,4 35,4 42,3 1995 32,1 2,2 35,9 1,4 41,9-0,9 1996 32,1 0,0 36,1 0,6 41,9 0,0 1997 32,4 0,9 36,9 2,2 42,4 1,2 Muutos 1994 1997 (%) 3,2 4,2 0,2 Tuntimäärät viikossa suhteessa laskennalliseen opetusryhmään eivät myöskään ole juurikaan muuttuneet alueittain vuosina 1994 1997 (taulukko 11 ). Maaseutumaisissa kunnissa opetusryhmien määrään suhteutetut tuntimäärät ovat olleet selvästi suuremmat kuin kaupunkimaisissa ja taajaan asutuissa kunnissa. Kun kaupunkimaisissa kunnissa on opetustunteja ollut keskimäärin 32 opetusryhmää kohti viikossa, on sama luku ollut keskimäärin 36 tuntia taajaan asutuissa ja 42 tuntia maaseutumaisissa kunnissa. Suurinta tuntimäärän kasvu on ollut vuosina 1994 1997 taajaan asutuissa kunnissa, jossa niiden määrä on kasvanut 4,2 %. Maaseutumaisissa kunnissa tuntimäärät aluksi jopa vähenivät ja kokonaiskasvu onkin jäänyt vain 0,2 %:iin. TAULUKKO 12. Opetustuntien määrä viikossa suhteutettuna laskennalliseen opetusryhmien (30 opiskelijaa) lukumäärään lukion koon mukaan vuosina 1994 1997. Kunnat, joissa yksi lukio Vuosi Opiskelijoiden määrä (opiskelijoita) Alle 100 100 200 200 300 Yli 300 1994 54,7 40,3 34,8 30,1 1995 54,6 40,2 35,1 32,3 1996 54,9 40,1 34,6 30,9 1997 55,0 41,8 35,7 28,7 Muutos 1994 1997 (%) 0,5 3,7 2,6-4,7 62

T. Kirjavainen 8 LUKIOIDEN RESURSSEISTA VUOSINA 1980 1997 Taulukossa 12 on kuvattu laskennalliseen opetusryhmien määrään suhteutettu opetustuntien määrä viikossa koulun koon mukaan jaoteltuna siten, että mukana on vain yhden lukion kunnat. Luvut kertovat siten suoraan koulukohtaisen tilanteen. Taulukosta nähdään, että vuosina 1994 1997 opetustuntien määrä on pienissä alle 100 opiskelijan kouluissa pysynyt muuttumattomana ja varsin korkealla tasolla. Lukioissa, joissa on opiskelijoita 100 200 opetustuntien määrä on noussut vajaat neljä prosenttia ja opiskelijamäärältään 200 300 opiskelijan kouluissa nousua on ollut 2,6 %. Sen sijaan suurissa, yli 300 opiskelijan kouluissa opetustuntien määrä on laskenut lähes viisi prosenttia. TAULUKKO 13. Opetustunnit viikossa suhteutettuna laskennalliseen opetusryhmien (30 opiskelijaa) lukumäärään lukioiden keskimääräisen koon mukaan vuosina 1994 1997. Kunnat, joissa useampi kuin yksi lukio Vuosi Lukioiden keskikoko (opiskelijaa) 100 200 200 300 Yli 300 1994 41,5 34,7 31,1 1995 40,3 35,3 31,5 1996 40,1 35,3 32,2 1997 42,5 34,6 33,1 Muutos 1994 1997 (%) 2,4-0,3 6,4 Niissä kunnissa, joissa lukioita on enemmän kuin yksi, taulukon 13 luvut kertovat keskimääräisen opetustuntien määrän viikossa suhteutettuna laskennalliseen opetusryhmien määrään, kun kunnat on jaoteltu koulujen keskimääräisen koon mukaan. Muutokset tuntimäärissä olivat jossain määrin erilaisia. Kunnissa, joissa lukioissa oli keskimäärin 100 200 opiskelijaa, on opetustuntien määrä noussut 2,4 % vuosina 1994 1997 kun taas kunnissa, joissa lukioiden keskikoko on ollut keskimäärin 200 300 opiskelijaa, on opetustuntien määrä jopa laskenut. Niissä kunnissa, joissa lukioissa on keskimäärin yli 300 opiskelijaa on opetustuntien määrä puolestaan noussut 6,4 %. Kehitys on mielenkiintoinen, kun sitä vertaa edellä taulukossa 12 olleeseen kehitykseen, jossa yli 300 opiskelijan kouluissa opetustuntien määrä oli laskenut tarkastelujaksolla. Kunnat, joissa lukioiden keskikoko on ollut yli 300 opiskelijaa, ovat kaikki kaupunkimaisia kuntia. Tuntimäärät ovat toisin sanoen kasvaneet luokattoman lukion aikana erityisesti kaupunkimaisissa kunnissa, joissa lukioiden keskikoko on yli 300 opiskelijaa. Opiskelijakohtaiset menot ja tuntimäärien kehitys Lukioiden markkamääräisten resurssien ja muiden resurssien vastaavuutta eri lukioissa ja kunnallisissa lukiolaitoksissa voidaan tarkastella esimerkiksi korrelaatiokertoimen avulla. Taulukossa 14 on esitetty oppilaskohtaisten käyttömenojen, opetuksen menojen ja laskennallisten viikkotuntimäärien 63

LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS välinen korrelaatio vuosina 1989 1991 ja 1994 1997. Taulukon korrelaatiokertoimien perusteella näyttäisi siltä, että markkamääräisten resurssien ja tuntimäärien vastaavuus olisi korkea. Eli niissä lukioissa, joissa opiskelijakohtaiset käyttömenot ja opetuksen menot ovat korkeat, myös tuntimäärät viikossa laskennallista opetusryhmää kohti ovat korkeat. Vu o s i n a 1989 1991 päivälukioissa rahallisten resurssien ja opetustuntien määrän välinen korrelaatio heikkeni jonkin verran. Oppilaskohtaisten käyttömenojen osalta se oli 0,79 vuonna 1989 ja 0,66 vuonna 1991. Vuonna 1994 korrelaatiokerroin nousi 0,85 ja sen jälkeen se on heilahdellut hieman mutta pysynyt kuitenkin korkeana. TAULUKKO 14. Oppilaskohtaisten käyttömenojen ja laskennalliseen opetusryhmien määrään suhteutettu opetustuntien määrän korrelaatio vuosina 1989 1991 ja 1994 1997 Vuosi Oppilaskohtaiset Oppilaskohtaiset käyttömenot vs. opetustoimen opetustunnit menot vs. opetustunnit 1989 0,79 0,80 1990 0,75 0,79 1991 0,66 0,69 1994 0,85 0,86 1995 0,80 0,80 1996 0,83 0,85 1997 0,79 0,81 Opiskelun keston kehitys Tarkastelemalla opiskelun kestoa saadaan myös kuva koulujen resurssien käytöstä. Taulukossa 15 on esitetty vuosilta 1983 1998 lukion oppimäärän päivälukioissa suorittaneiden prosentuaalinen jakautuminen opiskelun keston mukaan siten, että vuosilta 1983 1995 on ollut saatavilla tiedot siitä, onko lukio suoritettu kolmessa vuodessa tai sitä lyhyemmässä ajassa. Vuosilta 1996 1998 jaottelu on tarkempi siten, että käytettävissä on opiskelun kesto puolen vuoden tarkkuudella. 64

T. Kirjavainen 8 LUKIOIDEN RESURSSEISTA VUOSINA 1980 1997 TAULUKKO 15. Lukion oppimäärän suorittamisen kesto vuosina 1983 1998. Opiskelijoiden prosentuaalinen jakautuminen opiskelun keston mukaan Vuosi Opiskeluvuosia lukiossa Enintään 3 v Yli 3 v 1983 87,0 13,0 1984 87,6 12,4 1985 90,0 10,0 1986 92,3 7,7 1987 91,4 8,6 1988 90,9 9,1 1989 91,4 8,6 1990 92,2 7,8 1991 92,6 7,4 1992 93,0 7,0 1993 93,8 6,2 1994 93,6 6,4 1995 93,8 6,2 1996 93,4 6,6 1997 93,6 6,4 1998 90,6 9,4 Lähde: Tilastokeskus Lukion oppimäärän kolmessa vuodessa suorittaneiden opiskelijoiden osuudet ovat vaihdelleet jonkin verran vuosien 1983 1998 aikana. Tarkastelujakson alussa vuosina 1983 1985 hieman alle 90 % opiskelijoista suoritti lukion kolmessa vuodessa. Tämän jälkeen kolmessa tai sitä lyhyemmässä ajassa lukion oppimäärän suorittaneiden osuus on pysynyt yli 90 %:ssa. Vuosina 1992 1997 se on ollut jopa yli 93 %. Vuonna 1998 prosenttiosuus laski reiluun 90 %:iin eli luokattoman lukion seurauksena näyttäisi siltä, että opiskeluajat lukiossa ovat pidentyneet, mutta eivät kuitenkaan vielä ole yhtä alhaisella tasolla kuin ennen kurssimuotoista luokallista lukiota. 65

LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS TAULUKKO 16. Lukion oppimäärän suoritusnopeus vuosina 1996 1998. Opiskelijoiden prosentuaalinen jakautuminen opiskelun keston mukaan Vuosi Opiskeluvuosia lukiossa 2 2,5 3 3,5 4 4,5 5 1996 0,05 0,02 93,80 0,40 6,00 0,09 0,06 1997 0,09 0,08 93,40 0,50 5,70 0,05 0,05 1998 0,08 0,20 90,20 1,70 7,50 0,10 0,10 Lähde: Tilastokeskus Taulukossa 16 on lukion suorittaneiden osuudet opiskeluvuosien mukaan jaoteltuna puolen vuoden tarkkuudella. Siitä nähdään, että jos ensimmäiset kokonaan luokattoman lukion suorittaneet ovat aloittaneet lukio-opintonsa syksyllä 1995, kolmen vuoden opiskelun jälkeen näistä suoritti lukion oppimäärän 90 %. Alle tämän ajan suorittaneiden osuus nousi vain hivenen. Sen sijaan 3,5 ja neljässä vuodessa lukion suorittaneiden osuus nousi jonkin verran. Rehtorien ja opettajien haastattelut tukevat yllä olevaa tulosta. He olivat sitä mieltä, että luokattomuuden ja ylioppilastutkinnon hajautuksen myötä opiskeluajat ovat jonkin verran pidentyneet, vaikka suurin osa suorittaa edelleenkin opintonsa kolmessa vuodessa kuten aiemminkin. Haastatteluista ilmeni myös se, että ne, joilla opiskeluajat ovat pidentyneet, ovat pääasiassa sellaisia opiskelijoita, jotka suorittavat lukio-opintonsa rauhallisemmassa tahdissa. Niitä, jotka suorittavat enemmän kursseja, on vain muutama kussakin koulussa. Myös lukion kolme vuotta lyhyemmässä ajassa suorittavat ovat lähinnä poikkeuksia. 8.5 Kustannusten ja tuntimäärien kehitys muutamassa lukiossa Edellä on tarkasteltu kustannusten, tuntimäärien ja opiskelun keston kehitystä kaikkien koulujen keskiarvojen pohjalta. Tässä luvussa luodaan vielä lyhyt katsaus muutamien yksittäisten lukioiden ja kunnan lukiolaitosten oppilaskohtaisten käyttömenojen ja tuntimäärien kehitykseen. Näin saadaan konkreettinen kuva siitä, onko esimerkiksi luokattomuuden myötä tapahtunut resurssien käytössä muutoksia. Vastaavantyyppistä analyysia ei ollut mahdollista tehdä kaikille lukioille, koska niistä ei ollut saatavilla tarkkaa tietoa luokattomuuteen siirtymisen ajankohdasta. Tarkastelun kohteena olevat lukiot ovat niitä, joissa tehtiin myös luokatonta lukiota koskevia haastatteluja. 66

T. Kirjavainen 8 LUKIOIDEN RESURSSEISTA VUOSINA 1980 1997 45 000 40 000 35 000 30 000 25 000 20 000 15 000 10 000 1980 1981 1982 1983 Käyttömenot mk/oppilas 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 Lukio 1 (1995) Lukio 2 (1995) Lukio 3 (1995) Lukio 4 (1994) Lukio 5 (1995) Lukio 6 (1996) Kunnan lukiolaitos 1 (1995) Kunnan lukiolaitos 2 (1995) KUVIO 15. Oppilaskohtaisten käyttömenojen kehitys (vuoden 1997 rahassa) esimerkkilukioissa vuosina 1980 1997 Kuviossa 15 on esitetty esimerkkikoulujen oppilaskohtaisten käyttömenojen reaalinen kehitys vuosina 1980 1997. Kolmesta koulusta ei ollut saatavilla koulukohtaisia tietoja, joten niiden osalta kuviossa on esitetty koko kunnan lukiolaitoksen keskimääräinen kehitys. Selitteen yhteydessä suluissa oleva vuosiluku on se vuosi, jolloin koulu on siirtynyt luokattomuuteen oman ilmoituksensa mukaan. Kuviosta nähdään, että kustannukset nousivat kaikissa tarkastelluissa kouluissa koko 1980-luvun, jonka jälkeen ne kääntyivät suhteelliseen jyrkkään laskuun 1990-luvun taitteessa. Laskun taitekohta osuu monella koululla vuoteen 1993. Suurimmassa osassa kouluja oppilaskohtaisten kustannusten kehitys on ollut vaihtelevaa tämän jälkeen, mutta juuri missään koulussa eivät kustannukset ole nousseet enää luokattomuuden aikana kuin korkeintaan hivenen. Ja suurimmassa osassa kuvion 15 kouluja oppilaskohtaiset kustannukset olivat vuonna 1997 suunnilleen samalla tasolla kuin 1980-luvun alussa. 67

LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS 60 Opetustuntien lkm/lask. opetusryhmä/viikko 50 40 30 20 10 Lukio 1 (1995) Lukio 2 (1995) Lukio 3 (1995) Lukio 4 (1994) Lukio 5 (1995) Lukio 6 (1996) Kunnan lukiolaitos 1 (1995) Kunnan lukiolaitos 2 (1995) 0 1994 1995 1996 1997 KUVIO 16. Opetustunnit viikossa suhteutettuna laskennalliseen opetusryhmien määrään vuosina 1994 1997 esimerkkilukioissa Kuviossa 16 on kuvattu opetustuntien määrä viikossa suhteutettuna laskennalliseen opetusryhmien määrään vuosina 1994 1997 esimerkkilukioissa. Kolmen lukion osalta ei valitettavasti ollut saatavissa koulukohtaisia tietoja, mutta niiden osalta on esitetty koko kunnan lukiolaitoksen keskimääräiset arvot. Kuvion 16 perusteella näyttäisi siltä, ettei näissä lukioissa luokattoman lukion myötä olisi tapahtunut tuntimäärissä suuriakaan heilahteluja ylös tai alas. 8.6 Lopuksi Tässä artikkelissa on tarkasteltu käyttömenojen kehitystä vuosina 1980-1997, opetustuntien kehitystä vuosina 1989 1991 ja 1994 1997 ja opiskelun keston kehitystä vuosina 1983 1998 lukioissa. Kokonaiskäyttömenot kasvoivat 1980-luvun ja laskivat 1990-luvun alkupuoliskon, jonka jälkeen ne ovat hienoisesti jälleen nousseet. Opetustoimen menojen osuus on noussut kokonaiskäyttömenoista 1990-luvulla. Sen sijaan ruokailun ja muun oppilashuollon osuus on samanaikaisesti pienentynyt. Eli säästöjä on pyritty painottamaan hienoisesti enemmän näille alueille. 68

T. Kirjavainen 8 LUKIOIDEN RESURSSEISTA VUOSINA 1980 1997 Koko maassa oppilaskohtaiset käyttömenot ovat noudattaneet samanlaista trendiä kuin kokonaiskäyttömenot. Ne kasvoivat varsin voimakkaasti 1980- luvulla, erityisesti vuosien 1984 1985 välillä on suuri hyppäys ylöspäin. Tämän jälkeen ne laskivat 1990-luvun alkupuolella varsin voimakkaasti ja ovat sen jälkeen säilyttäneet tasonsa vuoden 1993 jälkeen. Reaalisesti oppilaskohtaiset käyttömenot olivat vuonna 1997 samalla tasolla kuin 1980-luvun alussa. Alueellisesti tarkasteltuna maaseutumaisissa kunnissa opipilaskohtaiset käyttömenot ovat olleet kaupunkimaisten kuntien ja taajaan asuttujen kuntien oppilaskohtaisiin käyttömenoihin verrattuna selvästi suuremmat koko tarkastelujakson. Myös taajaan asutuissa kunnissa ne olivat korkeammat kuin koko maassa keskimäärin. Sen sijaan kaupunkimaisten kuntien käyttömenot ovat olleet koko maan keskiarvon alapuolella. Muulla tavoin kehitys on kuitenkin ollut näissä kolmessa kuntaryhmässä samanlainen kuin koko maassa keskimäärin. Pienenä poikkeuksena tästä on taajaan asutut kunnat, joissa oppilaskohtaiset käyttömenot kääntyivät hienoiseen nousuun vuoden 1994 jälkeen. Kun oppilaskohtaisia käyttömenoja tarkasteltiin koulun koon mukaan, olivat kustannukset selvästi korkeimmat koko tarkastelujakson alle 100 opiskelijan lukioissa. Sitä suuremmissa lukioissa kustannukset olivat alhaisemmat siten, että yli 300 opiskelijan lukioissa menot olivat koko tarkastelujakson alhaisimmat. Myös koulun koon mukaan tarkasteltuna oppilaskohtaiset käyttömenot noudattivat yleistä trendiä eli ne nousivat 1980-luvulla ja laskivat 1990-luvun alussa jyrkästi. Ainoana poikkeuksena tästä ovat kunnat, joissa oli yksi yli 300 opiskelijan lukio. Niillä kustannusten vaihtelut olivat selvästi vähäisempiä kuin muissa kokoluokissa. Omistajan mukaan tarkasteltuna yksityisten lukioiden oppilaskohtaiset käyttömenot olivat kunnallisten lukioiden menoja alhaisemmat. Kun menot kunnallisissa lukioissa ovat pysyneet lähes muuttumattomina, vaihtelivat ne yksityisissä lukioissa jonkin verran enemmän. Analyysin perusteella näyttäisi siltä, että lukioiden kustannukset seuraavat pääasiassa suhdanteita ja yleistä taloudellista tilannetta. Muilla lukioon kohdistuneilla muutoksilla ei ole samalla tavalla havaittavaa vaikutusta kustannuskehitykseen. Luokattoman lukion aikana kokonaiskäyttömenot ovat hivenen nousseet, mutta oppilaskohtaiset käyttömenot eivät. Päin vaston, ne ovat jopa jonkin verran laskeneet. Ainoana pienenä poikkeuksena tästä ovat taajaan asuttujen kuntien lukiot, joissa oppilaskohtaiset käyttömenot ovat hieman nousseet vuoden 1994 jälkeen. Markkamääräisten resurssien lisäksi tässä työssä tarkasteltiin opetustuntien määrän kehitystä lukioissa. Opetustuntien kokonaismäärä kasvoi päivälukioissa vuosina 1989 1991 noin 8 %. Opetustuntien määrä suhteutettuna laskennalliseen opetusryhmien määrään ei kuitenkaan noussut tänä aikana kuin 2,5 %. Vuosina 1994 1997 opetustuntien kokonaismäärä nousi 6,3 %. Laskennalliseen opetusryhmään suhteutettuna viikkotuntien määrä ei tänäkään ajanjaksona noussut kuin 2,5 %. Laskennalliset viikkotuntimäärät nousivat vuosina 1994 1997 enemmän kaupungeissa ja taajaan asutuissa kunnissa kuin maaseutumaisissa kunnissa, joissa ne olivat kuitenkin koko ajan 69

LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS määrällisesti suuremmat. Koulun koon mukaan tarkasteltuna laskennallisten viikkotuntien määrä nousi eniten 100 300 opiskelijan kouluissa. Yli 300 opiskelijan kouluissa se jopa laski vuosina 1994 1997 ja alle 100 opiskelijan kouluissa niiden määrä pysyi lähes muuttumattomana. Yksi lukioiden resurssien käyttöön vaikuttava tekijä on opiskelun kesto. Sitä tarkasteltiin vuosilta 1983 1998. Tulosten mukaan lukion oppimäärän suoritti kolmessa vuodessa ennen kurssimuotoista lukiota hieman alle 90 %. Kurssimuotoisen luokallisen lukion aikana kolmessa vuodessa suorittaneiden osuus oli tasaisesti noin 93 %. Luokattoman lukion aikana vuonna 1998 osuus on jälleen laskenut noin 90 %:iin. Ne, jotka suorittavat lukion pidemmässä kuin kolmessa vuodessa ovat pääasiassa sellaisia opiskelijoita, jotka suorittavat kursseja hitaammassa tahdissa. Alle kolmessa vuodessa lukion suorittavia on ollut vain muutama prosentin kymmenys kaikista opiskelijoista. Suurin osa opiskelijoista pyrkii kuitenkin suorittamaan lukion vanhaan tapaan kolmessa vuodessa. 70

9 YHTEENVETO Opetushallituksen lukiopalvelut-yksikkö Vuonna 1993 tehty lukiolain muutos (L477/1983, muutos L1594/1993) mahdollisti kaikille lukioille luokattomuuteen siirtymisen. Luokattomuuteen siirtymistä tukivat myös vuonna 1994 annetut lukion opetussuunnitelman perusteet. Lukion luokattomuuden toimivuutta selvitettiin tarkastelemalla aikaisempia tutkimuksia ja selvityksiä, tekemällä erillinen kysely alueelliselta sijainniltaan ja kooltaan lukioverkostoa edustavalle otokselle lukioista, analysoimalla lukioiden opetussuunnitelmia sekä selvittämällä lukioiden taloudellisia resursseja. Opintojen laajuus Selvityksessä mukana olleiden lukioiden päättötodistuksen lukuvuonna 1998 1999 saaneista opiskelijoista yli kaksi kolmasosaa oli suorittanut 75 79 kurssia. Vajaa kaksi prosenttia opiskelijoista oli suorittanut yli 90 kurssia. Lukioiden koolla ja alueellisella sijainnilla ei näyttänyt olevan yhteyttä suoritusmääriin. Opiskelijoiden opinto-ohjelmien laajuudessa oli kuitenkin koulukohtaista vaihtelua. Opiskeluaika lukiossa Lukion oppimäärän vuonna 1997 päivälukiossa suorittaneista 6,4 % oli opiskellut lukiossa yli kolme vuotta ja vuonna 1998 vastaavasti 9,4 %. Yli kolme vuotta lukiossa opiskelleiden osuus oli noussut, mutta se oli 1980-luvun alkuvuosia pienempi. Vuonna 1983 lukion oppimäärän suorittaneista yli kolme vuotta lukiossa opiskelleita oli 13,0 %, 12,4 % vuonna 1984 ja 10,0 % vuonna 1985. Neljättä vuotta opiskelevien osuus koko lukiolaisten joukosta laskettuna oli kyselyssä mukana olevissa lukioissa 4,6 % ja viidettä vuotta opiskelevien osuus 0,2 %. Opetushallituksen kyselyyn vastanneista noin 43 % yhtyi väittämään, että luokattomuus on johtanut opiskeluajan pitenemiseen. Väittämästä eri mieltä oli vajaa 39 % vastaajista, ja vajaa viidennes vastaajista ei ottanut asiaan kantaa. Vertailukohteena arvioinnissa olivat ilmeisestikin opiskeluajat luokallisessa kurssimuotoisessa lukiossa. Opetushallituksen kyselyyn vastanneissa lukioissa opiskelijan opintoajan pidentymisen yli kolmen vuoden arvioitiin tavallisimmin johtuvan ennen kaikkea heikosta opintomenestyksestä (91 % vastaajista), opiskelijan harrastuksista (66 %), opiskelijan työssäkäynnistä (42 %) ja opiskelusta ulkomailla (37 %). Helsingissä tehdyssä muussa selvityksessä opiskelijat itse arvioivat opintojen pidentymisen ensisijaiseksi syyksi harrastukset. 71

LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS Luokattoman työskentelyn sopivuus eri oppiaineiden opiskeluun Opetushallituksen kyselyyn vastanneet arvioivat luokattoman työskentelyn sopivuutta eri oppiaineisiin viisiportaisella asteikolla (sopii huonosti sopii hyvin). Luokattoman työskentelyn arvioitiin sopivan kaikkien oppiaineiden opiskeluun käytetyn asteikon keskiarvoa paremmin. Muita oppiaineita huonommin luokattoman työskentelyn arvioitiin sopivan liikunnan, matematiikan ja vieraiden kielten opiskeluun, ja muita paremmin elämänkatsomustiedon, psykologian sekä historian ja yhteiskuntaopin opiskeluun. Kurssien suoritusjärjestys lukion opetussuunnitelmissa Kurssien suoritusjärjestys on määritelty lukioiden opetussuunnitelmissa monin eri tavoin, se vaihtelee lukioittain ja oppiaineittain. Oppiaineen kaikki kurssit voi olla määrätty suoritettavaksi tietyssä järjestyksessä, tai kursseista vain osa on suoritettava tietyssä järjestyksessä, tahi oppiaineen kurssit voivat olla suoritettavissa täysin vapaassa järjestyksessä. Selvitysaineiston lukioissa lähes puolet oppiaineista oli sellaisia, joissa kaikki pakolliset kurssit oli määrätty suoritettavaksi tietyssä järjestyksessä. Syventävien kurssien suoritusjärjestys oli harvemmin kokonaan sidottu kuin pakollisten kurssien. Noin neljäsosassa oppiaineita se oli kokonaan sidottu. Kurssitarjonta ja oppiaineiden valinnanmahdollisuudet Opetushallituksen kyselyyn vastanneista noin 92 % yhtyi väittämään, että kurssitarjonta on lisääntynyt luokattomuuden aikana. Noin 78 % oli samaa mieltä väittämästä, että suuressa lukiossa on aina pientä lukiota monipuolisempi kurssitarjotin. Suhteellisesti muita useammin tätä mieltä olivat suurten lukioiden edustajat. Noin 72 % kyselyyn vastanneista yhtyi myös väittämään, että toteutuneiden kurssien määrä on lisääntynyt luokattomassa lukiossa. Lukion opiskelijoiden ainevalintamahdollisuuksien katsottiin lisääntyneen (noin 97 % kyselyyn vastanneista) siirryttäessä luokallisesta lukiosta luokattomaan lukioon. Integraatio oppiaineiden välillä Luokattomuuden vaikutuksesta oppiaineiden väliseen integraatioon oltiin selvästi varsin eri mieltä. Puolet Opetushallituksen kyselyyn vastanneista katsoi, ettei luokattomuus ole muuttanut oppiaineiden välistä integraatiota, kun taas runsas 45 % arvioi luokattomuuden lisänneen oppiaineiden välistä integraatiota. Vajaa 5 % vastaajista arvioi luokattomuuden vähentäneen integraatiota. Useimmin integraatiossa hyödynnettäviä oppiaineita ovat historia, äidinkieli, kuvataide, biologia, maantieto, kemia, musiikki, tietotekniikka, psykologia, uskonto ja fysiikka. Luokattomuus on saanut opettajat jossakin määrin pohtimaan mahdollisuutta opetussisältöjen integraatioon. 72

Opetushallituksen lukiopalvelut-yksikkö 9 YHTEENVETO Itsenäinen opiskelu Luokattomuuden todettiin lisänneen itsenäistä opiskelua. Keskisuurten lukioiden edustajat arvioivat pienten ja suurten lukioiden edustajia useammin, että luokattomuus on lisännyt huomattavasti itsenäistä opiskelua. Lukioiden opetussuunnitelmien mukaan noin 75 % pakollisista kursseista oli sellaisia, jotka oli mahdollista suorittaa itsenäisesti opiskellen. Syventävistä kursseista tällaisia oli vastaavasti 76 %. Pienissä, alle sadan opiskelijan lukioissa oli suhteellisesti muita suurempi osuus kursseista suoritettavissa itsenäisesti opiskellen. Kouluittain ja oppiaineittain itsenäisesti suoritettavien kurssien osuus vaihteli paljon. Yhteistyö eri tahojen kanssa Vuoden 1999 alusta voimaan tullut lukiolaki (629/1998) toi koulutuksen järjestäjille velvollisuuden yhteistyöhön alueella toimivien muiden oppilaitosten kanssa. Yhteistyötä on tehty jo ennen säännösten velvoittavuutta. Kolme neljäsosaa Opetushallituksen kyselyyn vastanneista arvioi luokattomuuden lisänneen oppilaitosten välistä yhteistyötä. Yhteistyömenettelyjä on kehitetty nuorisoasteen koulutuskokeilussa. Yhteistoiminnassa on käytetty muun muassa yhteistoiminta-aikaa, jakson tai useamman jakson vaihtoa sekä vuorovuosin tapahtuvaa oppilaitoksen vaihtoa. Korkeakoulujen kanssa yhteistyötä tekee noin 40 % lukioista. Lukuvuonna 1999 2000 lukioiden ja korkeakoulujen yhteistyöstä noin 55 % on lukiotasoisia opintoja ja noin 45 % korkeakoulujen vaatimusten mukaisia opintoja. Opintojen suorittaminen muualla kuin omassa oppilaitoksessa Opiskelijoiden mahdollisuudet suorittaa opintoja myös muissa kuin omassa oppilaitoksessa ovat luokattomuuden myötä lisääntyneet. Useimmin opintoja oman oppilaitoksen ulkopuolella mainittiin suoritettavan kesälukiossa, kesäyliopistossa, kansalaisopistossa, musiikkioppilaitoksessa, toisessa lukiossa, ammatillisessa oppilaitoksessa ja aikuislukiossa. Ta v a l l i s i m p i a syitä opintojen suorittamiseen oman oppilaitoksen ulkopuolella ovat opiskelijan halu syventää opintojaan, oman lukion kurssitarjottimen rajallisuus, halu kokeilla muiden oppilaitosten opintoja ja halu nopeuttaa opintoja. Opinto-ohjaus ja ryhmänohjaus Opinto-ohjauksen järjestäminen on ratkaistu hyvin koulukohtaisesti. Opinto-ohjauksen ryhmäkoko vaihteli 1 136 opiskelijaan. Ryhmänohjauksessa ryhmäkoko vaihteli 5 46 opiskelijaan. Lähes kaikki lukiot olivat varanneet resursseja ryhmänohjaukseen, keskimäärin 0,87 kurssia ohjattavaa ryhmää kohti. Yli puolessa vastanneista lukioista resurssivaraus oli 1,0 1,4 kurssia, ja suurin varaus ryhmänohjaukseen oli 1,75 kurssia ryhmää kohti. 73

LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS Opinto-ohjaajan ohella tärkeinä opinto-ohjauksen antajina mainittiin lähinnä ryhmänohjaaja, rehtori ja kurssin opettaja. Toimivimpana opinto-ohjauksen muotona mainittiin useimmin opinto-ohjaajan antama henkilökohtainen ohjaus, minkä jälkeen seuraavaksi tärkeimpiä olivat pienryhmäohjaus, oman ryhmän tunnit ja tutoropiskelijoiden antama ohjaus. Rehtorin työnkuva ja opettajan ammattirooli Rehtorin hallintotehtävät ovat luokattomuuden myötä lisääntyneet. Noin 25 % kyselyyn vastanneista yhtyi väittämään, että rehtori voi luokattomassa lukiossa keskittyä luokallista lukiota paremmin pedagogiseen johtamiseen, ja 41 % oli asiasta eri mieltä. Noin 44 % vastanneista katsoi, että luokattomuus on parantanut rehtorin ja opettajien välistä vuorovaikutusta. Opettajan ammattiroolin luonnehdittiin muuttuneen opettajasta ohjaajaksi. Opettajan työmäärä on lisääntynyt ja työnkuva on laajentunut. Työ vaatii myös aikaisempaa laaja-alaisempaa koko koulun ja opiskelijan tilanteen hahmottamista. Oppiainerajat ovat heikentyneet, ja yhteistyö opettajien kesken lisääntynyt. Eräitä luokattoman lukion opetusjärjestelyihin liittyviä kysymyksiä Kaikissa kyselyyn vastanneissa kouluissa oli käytössä koeviikkojärjestelmä. Koeviikkojärjestelmää parhaiten kuvaavina piirteinä annetuista vaihtoehdoista pidettiin sitä, että opettajat ovat tyytyväisiä saadessaan muun ajan jaksosta opetukseen (noin 60 % vastaajista mainitsi piirteen). Seuraavaksi useimmin mainittuja seikkoja olivat opetukseen käytettävissä olevan ajan väheneminen (noin 59 % vastaajista) sekä se, että opetuksen järjestäminen jakson aikana on helpottunut (noin 57 % vastaajista). Ylioppilastutkinnon hajauttamisen koki noin puolet vastaajista tekijänä, joka on vaikeuttanut työjärjestyksen laadintaa. Taloudelliset resurssit Kokonaiskäyttömenot olivat vuonna 1997 reaalisesti noin 13 % suuremmat kuin vuonna 1980. Toiminnoittain tarkasteltuna opetuksen menojen suhteellinen osuus kokonaiskäyttömenoista oli kasvanut ja sisäisen hallinnon ja kiinteistöjen ylläpidon menojen osuus hieman pienentynyt. Oppilaskohtaiset käyttömenot nousivat vuodesta 1980 vuoteen 1989, jonka jälkeen ne ovat laskeneet. Ne olivat vuonna 1997 reaalisesti noin kaksi prosenttia vuotta 1980 alhaisemmat. Oppilaskohtaiset käyttömenot olivat alhaisimmat kaupunkimaisissa kunnissa ja korkeimmat maaseutumaisissa kunnissa. Kunnat ovat 1990-luvulla säästäneet suhteellisesti enemmän muissa kuin varsinaisen opetuksen menoissa. Lukioiden oppilaskohtaiset kustannukset eivät ole kasvaneet luokattomuuden myötä, pikemminkin on tapahtunut hienoista laskua. 74

Opetushallituksen lukiopalvelut-yksikkö 9 YHTEENVETO Luokattomuuden etuja ja ongelma-alueita Opetushallituksen kyselyyn vastanneista suurin osa (noin 88 %) oli samaa mieltä väittämästä, että luokattomassa lukiossa on enemmän etuja kuin haittoja. Eräät luokattomuuteen liittyvät seikat oli mainittu sekä etuna että haittana, mikä heijastellee luokattoman työskentelyn ja toimintaympäristöjen moninaisuutta. Luokattoman lukion etuina nousivat monin eri tavoin esille yksilöllisyys, joustavuus, koulutustarjonta, luokalle jäämättömyys, yhteistyön lisääntyminen sekä opiskelijoiden itsenäistyminen ja heidän oman vastuunsa kasvaminen. Opiskelijoilla on mahdollisuus yksilöllisiin opinto-ohjelmiin, omaan opiskelurytmiin ja opiskeluajan variointiin. Tämä mahdollistaa opintojen painottamisen ja vaativatkin harrastukset. Kurssitarjonta on lisääntynyt ja monipuolistunut luokattomuuden myötä, ja antaa aikaisempaa enemmän valinnan mahdollisuuksia. Myös kurssien uusimismahdollisuus nähtiin luokattoman lukion etuna. Opiskelijoiden opiskelumotivaation todettiin yleensä parantuneen. Luokattomuuden ongelma-alueena nousivat erityisesti esille opinto-ohjaukseen ja opintojen seurantaan liittyvät kysymykset. Opetusryhmien koon suuri vaihtelu sekä opetusryhmien vaihteleva kokoonpano koettiin ongelmallisena. Vaihtelevien ryhmien katsottiin vaikeuttavan ryhmähengen syntymistä ja heikentävän opiskelijoiden sosiaalisia taitoja, vähentävän opiskelijatuntemusta, haittaavan opetusta ja vaikeuttavan opetusjärjestelyjä. Luokattoman lukion ei katsottu olevan vain hyvin menestyvien opiskelijoiden koulu, mutta lähes neljäsosa kyselyyn vastanneista toi kuitenkin esille heikkojen opiskelijoiden ongelmat. Vaikka opiskelijoiden oman vastuun katsottiin lisääntyneen, niin monet vastaajat pitivät sitä myös riittämättömänä. Huolestuneita oltiin myös opiskeluaikojen pitenemisestä, osa opiskelijoista pitkittää opintojaan tarpeettomasti. Työjärjestyksen laadinta koettiin vaikeaksi, keskisuurissa lukioissa vaikeammaksi kuin pienissä ja suurissa lukioissa. Yli puolet kyselyyn vastanneista katsoi ylioppilastutkinnon hajauttamisen vaikeuttavan työjärjestyksen laadintaa. Taloudellisten resurssien niukkuuden katsottiin haittaavan luokattoman lukion toimintaa. Pienissä lukioissa toimintaa rajoittaa myös pieni opiskelijamäärä. Luokattoman työskentelyn katsottiin sopivan kieliin, matematiikkaan ja liikuntaan muita oppiaineita huonommin. 75

LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS LÄHTEET Apajalahti, M. & Kartovaara, E. (toim) 1995. Vuosiluokkiin sitomaton opiskelu. Lähtökohtia ja kehitysnäkymiä. Kehittyvä koulutus 4. Opetushallitus. Helsinki. Blom, H. 1999. Erityisen koulutustehtävän lukiot selvitys kyselyn tuloksista. Julkaisematon muistio. Opetushallitus. Huttunen, I. & Välijärvi, J. 1990. Lukion oppimisympäristön uudistaminen luokattomuutta hyödyntäen. Kouluhallitus. Helsinki. Hämäläinen, K. & Kukka, A. 1997. Luokattomuuden toteutuminen Kuusamon lukiossa 1994 1997. Vapaus ja vastuu sekä yksilöllisyys ja sosiaalisuus luokattomuuden tunnusmerkkeinä. Oulun yliopisto. Kasvatustieteen proseminaarityö 11.10.1997. Jakku-Sihvonen, R. & Blom, H. (toim) 1994. Lukion tila 1994. Opetushallitus. 5 Arviointi ja seuranta. Hakapaino. Helsinki. Jakku-Sihvonen, R. & Salmensuu, K. 1995. Lukio rehtorin ja opettajan työympäristönä. Tutkimus 1. Opetushallitus. Helsinki. Kuusela, A. 1996. Luokattomuus kehittyy Uotilanrinteen lukiossa. Teoksessa Renko. T. (toim) Luokattomuus etenee toisen asteen koulutuksessa. Kehittyvä koulutus 1. Opetushallitus. Helsinki. Lukioiden ja korkeakoulujen välinen yhteistyö. Opetusministeriön työryhmien muistioita 1:1999. Helsinki. Lukiolaki. Laki 27.5.1983/477 muutoksineen. Helsinki. Lukiolaki. Laki 21.8.1998/629. Helsinki. Lukion opetussuunnitelman perusteet 1994. Opetushallitus. Painatuskeskus. Helsinki. Lukion opetussuunnitelmatoimikunnan mietintö I. Keskiasteen koulunuudistus 13. Komiteanmietintö 1977:2. Helsinki. Luokaton lukiokokeilu. Työryhmän III muistio. Opetusministeriön työryhmien muistioita 1993, 12. Mehtäläinen, J. 1998. Luokattomuuden syvintä olemusta etsimässä. Jyväskylän yliopisto. Koulutuksen tutkimuslaitos. Tutkimuksia 4. Mehtäläinen, J. & Halonen, R. 1999. Yksilölliset opinnot ja niiden toimivuus toisen asteen oppilaitoksissa Helsingissä. Helsingin kaupungin opetusviraston julkaisusarja A 5. Ojala, M-L. 1994. Lukiokoulutuksen tarjonta ja opettajisto. Teoksessa Jakku-Sihvonen, R. & Blom, H. (toim) Lukion tila 1994. Opetushallitus. Helsinki. Peruskoulun ja lukion kustannukset. Raporttisarja 12/1992. Opetushallitus. Helsinki. 76

LÄHTEET Rajakorpi, A. & Hemmi, R. (toim. ) 1991. Luokaton lukiokokeilu. Julkaisusarja 30. Kouluhallitus. Helsinki. Renko, T. (toim. ) 1996. Luokattomuus etenee toisen asteen koulutuksessa. Kehittyvä koulutus 1. Opetushallitus. Helsinki. Sivistysvaliokunnan mietintö 3/1998 vp. Sääski, K. & Vornanen, J. 1998. Elinikäinen oppiminen luokattomassa lukiossa kuopiolaisten oppilaiden arvio opetussuunnitelman tavoitteiden toteutumisesta luokattomassa lukiossa. Kuopion kaupungin koulutuspalvelukeskus. Tutkimusraportti 18.11.1998. Takala, P. 1994. Lukion kehitys 1970 1994. Teoksessa Jakku-Sihvonen, R. & Blom, H. (toim) Lukion tila 1994. Opetushallitus. Helsinki. Valtioneuvoston päätös lukion tuntijaosta. 23.9.1993/835. Helsinki. Voutilainen, T. 1971. Periodiopetus. Kokeilu- ja tutkimustoimista, tutkimusselosteita 1. Kouluhallitus. Helsinki. Välijärvi, J. (toim) 1994. Luokattomuus lukion uudistamisen välineenä. Suuntana oppimiskeskus 3. Opetushallitus. Helsinki. Välijärvi, J. & Tuomi, P. 1994. Lukion oppimisympäristö ja kouluelämän laatu opiskelijoiden arvioimana. Teoksessa Jakku-Sihvonen, R. & Blom, H. (toim) Lukion tila 1994. Opetushallitus. Helsinki. Yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen sekä sivistystyön käyttömenot vuonna 1992. Raporttisarja 72/1994. Opetushallitus. Helsinki. Yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen käyttökustannukset vuonna 1994. Moniste 3/1996. Opetushallitus. Helsinki. Ylioppilastutkintoasetus. Asetus 21.11.1994/1000. Helsinki. 77

LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS LUOKATTOMUUDEN KESKEISIÄ KÄSITTEITÄ LIITE 1 Luokaton lukio on vuosiluokkiin sitomaton koulu, jossa opiskelija ei jää luokalle, ei siirry luokalta toiselle, eikä saa ehtoja. Luokattomuus on organisatorinen ratkaisu sekä pedagogisen kehittämisen väline. Luokattomuudella pyritään korostamaan yksilöllisyyttä ja opintojen itseohjautuvuutta. Luokattomuuteen kuuluu opiskelijan vapaus valintojen tekemiseen, opintoajan pituuden ja laajuuden säätelyyn sekä vastuun ottaminen omista valinnoista. Luokallinen lukio on vuosiluokkiin sidottu järjestelmä, jossa opiskelija voi saada ehtoja, jäädä luokalleen ja siirtyä luokalta toiselle. Valintojentekomahdollisuus on rajallinen ja opiskelijan vapaus vähäinen. Vastuu opiskelujen etenemisestä on pääosin koululla. Tuntijako on valtioneuvoston jollekin koulumuodolle määrittelemä opintojen laajuus ja sen jakautuminen aine- ja aihekokonaisuuksiin sekä niihin varattujen tuntiresurssien määrä. Lukio-opintojen laajuus on vähintään 75 kurssia. Opinnot lukiossa on jaettu pakollisiin, syventäviin ja soveltaviin kursseihin. Kurssi on opintokokonaisuus, jonka laajuus on keskimäärin 38 oppituntia. Jokaisella kurssilla on omat tavoitteensa ja sisältönsä. Ne määritellään opetussuunnitelmassa. Opetussuunnitelma on koulutuksen järjestäjän hyväksymä asiakirja lukion valtakunnallisten opetussuunnitelmien perusteiden pohjalle. Opetussuunnitelmassa määritellään koko lukion, kunkin oppiaineen tai aihekokonaisuuden sekä kurssien tavoitteet, sisällöt sekä arvioinnin periaatteet. Pakollisten kurssien tavoitteet ja keskeinen sisältö määritellään Opetushallituksen antamissa Lukion opetussuunnitelmien perusteet 1994 asiakirjassa. Pakollisten kurssien määrä lukiossa on 45 (lyhyt matematiikka) tai 49 (pitkä matematiikka) kurssia. Syventävät kurssit ovat pääasiassa pakollisiin kursseihin välittömästi liittyviä jatkokursseja, joita koulun tulee tarjota oppilaalle valittavaksi. Syventävien kurssien Syventäviä kursseja tulee lukiossa suorittaa vähintään 10. Ylioppilastutkinnossa tehtävät laaditaan pakollisten ja valtakunnallisten syventävien kurssien pohjalle. Soveltavat kurssit ovat eheyttäviä kursseja, jotka sisältävät aineksia eri oppiaineista, menetelmäkursseja, muita koulukohtaisia kursseja tai muissa oppilaitoksissa opis- 78

LUOKATTOMUUDEN KESKEISIÄ KÄSITTEITÄ LIITE 1 keltavia kursseja. Soveltavien kurssien sisällyttämisestä opetussuunnitelmaan päättää lukion ylläpitäjä. Soveltavat kurssit ovat oppilaalle valinnaisia. Jaksojärjestelmä tarkoittaa opintovuoden jakamista ajallisesti kahteen tai useampaan työskentelykokonaisuuteen. Yleisesti käytetään viittä tai kuutta jaksoa. Kurssitarjotin sisältää eri jaksoissa opiskeltavaksi tarjottavat kurssit. Opiskelija valitsee tarjottimelta omat kurssinsa kullekin jaksolle. Hyväksilukeminen tarkoittaa muualla kuin omassa oppilaitoksessa suoritettujen opintojen sisällyttämistä omaan opinto-ohjelmaan. Hyväksiluettavan kurssin tulee olla tavoitteiltaan ja keskeiseltä sisällöltään lukion opetussuunnitelman mukaisia. Itsenäinen opiskelu tarkoittaa jonkin kurssin tai sen osan suorittamista opetukseen osallistumatta. Suorituksen tulee vastata laajuudeltaan ja vaatimustasoltaan normaalia opetukseen osallistumista. Opinto-ohjaus tarkoittaa sellaisia toimenpiteitä, joilla pyritään turvaamaan yksittäisen opiskelijan menestyminen ja hyvinvointi lukio-opintojen aikana. Ohjauksen tehtävänä on ohjata opiskelijaa myös jatko-opintojen suunnittelussa. Ohjaus voi olla luokkamuotoista, pienryhmäohjausta tai henkilökohtaista. Ohjausta antavat lähinnä opinto-ohjaajat, ryhmänohjaajat ja aineenopettajat. 79

LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS LIITE 2 OPINTO-OHJAUKSEN RYHMIEN MINIMI- JA M A K S I M I K O O T K O U L U I T TAIN OPETUSHALLITUKSEN KYSELYYN SYKSYLLÄ 1999 VASTANNEISSA LUKIOISSA SARAKE A SARAKE B Lukio Opinto-ohjauksen Lukio Opinto-ohjauksen opiskeluryhmien opiskeluryhmien minimi- ja maksimi- minimi- ja maksimikoot kouluittain koot kouluittain Minimi Maksimi Minimi Maksimi Jatkoa sarakkeesta A Sarakkeen 20 25 Sarakkeen 21 35 yksi rivi 26 35 yksi rivi 27 28 vastaa 18 30 vastaa 10 35 yhtä lukiota 7 58 yhtä lukiota 17 28 18 27 24 31 34 35 15 36 25 37 27 34 35 40 30 32 14 23 20 36 24 27 5 29 10 35 10 38 8 26 27 34 8 60 20 33 25 40 20 25 27 33 17 31 25 32 36 42 15 40 20 34 25 36 24 32 26 36 31 34 20 136 34 96 25 34 25 33 15 30 21 27 1 31 19 25 30 38 3 23 19 21 12 42 32 37 25 32 20 35 34 36 14 26 18 32 12 33 32 36 Jatkuu sarakkeessa B 80

LIITE 3 RYHMÄNOHJAUKSEN RYHMIEN MINIMI- JA M A K S I M I K O O T K O U L U I T TAIN OPETUSHALLITUKSEN KYSELYYN SYKSYLLÄ 1999 VASTANNEISSA LUKIOISSA SARAKE A SARAKE B Lukio Ryhmänohjauksen Lukio Ryhmänohjauksen opiskeluryhmien opiskeluryhmien minimi- ja maksimi- minimi- ja maksimikoot kouluittain koot kouluittain Minimi Maksimi Minimi Maksimi Jatkoa sarakkeesta A Sarakkeen 17 28 Sarakkeen 30 36 yksi rivi 30 37 yksi rivi 19 26 vastaa 10 28 vastaa 18 28 yhtä lukiota 24 28 yhtä lukiota 27 31 8 32 10 34 27 37 22 32 22 27 26 33 27 31 29 37 10 34 19 30 28 39 23 36 11 16 23 29 24 27 25 36 22 29 25 35 20 38 20 32 19 27 24 36 24 46 27 33 27 33 10 38 11 16 27 34 16 36 13 24 22 36 7 24 26 33 17 31 25 30 20 42 11 29 20 35 23 28 15 30 25 38 18 29 15 30 32 34 5 33 18 36 30 33 29 35 12 29 15 30 24 37 19 25 30 38 32 37 25 32 18 26 22 31 Jatkuu sarakkeessa B 81

LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS LIITE 4 OPETUSHALLITUKSEN SYKSYLLÄ 1999 TEKEMÄN KYSELYN ERÄISIIN VÄITTÄMIIN ANNETTUJEN VASTAUSTEN MÄÄRÄ Väittämä Täysin Melko En osaa Melko Täysin Yhsamaa samaa sanoa eri eri teensä mieltä mieltä mieltä mieltä 1. Luokaton lukio on lisännyt 22 35 4 3 1 65 nuorten taitoa tehdä valintoja. 34 % 54 % 6 % 5 % 2 % 100 % 2. Luokattomuus on lisännyt 8 35 18 3 1 65 opiskelijoiden opiskelumotivaatiota. 12 % 54 % 28 % 5 % 2 % 100 % 3. Luokattomuus on lisännyt 12 39 9 4 0 64 opettajan ja opiskelijan välistä yhteistyötä. 19 % 61 % 14 % 6 % 0 % 100 % 4. Kurssien väliin jäävät taukojaksot 4 14 18 23 5 64 heikentävät oppimistuloksia. 6 % 22 % 28 % 36 % 8 % 100 % 5. Kurssitarjonta on lisääntynyt 36 23 2 0 3 64 luokattomuuden aikana. 56 % 36 % 3 % 0 % 5 % 100 % 6. Luokattomassa lukiossa opettajan on 1 10 14 27 10 62 vaikea sovittaa opetuksensa taso 2 % 16 % 23 % 44 % 16 % 100 % opiskelijoiden osaamisen tasolle. 7. Opettajan vaihtuminen kurssista toiseen 2 18 20 19 3 62 siirryttäessä on myönteinen asia. 3 % 29 % 32 % 31 % 5 % 100 % 8. Opintojen yhteissuunnittelu on 10 27 18 8 1 64 tehostunut luokattomuuden myötä. 16 % 42 % 28 % 13 % 2 % 100 % 9. Suuressa lukiossa on aina pientä 35 15 6 6 2 64 lukiota monipuolisempi kurssitarjotin. 55 % 23 % 9 % 9 % 3 % 100 % 10. Opiskelijat saavuttavat luokattomassa lukiossa 4 20 30 10 1 65 tavoitteet paremmin kuin luokallisessa. 6 % 31 % 46 % 15 % 2 % 100 % 11. Luokattomassa lukiossa on enemmän 25 31 4 2 2 64 etuja kuin haittoja. 39 % 48 % 6 % 3 % 3 % 100 % 12. Toteutuneiden kurssien määrä on lisääntynyt 13 33 10 4 4 64 luokattomuuden aikana. 20 % 52 % 16 % 6 % 6 % 100 % 13. Hajautettu ylioppilastutkinto ja sen suorittaminen 13 19 10 11 10 63 opiskelujen aikana on vaikeuttanut työjärjestyksen 21 % 30 % 16 % 17 % 16 % 100 % laadintaa. (jatkuu) 82

OPETUSHALLITUKSEN SYKSYLLÄ 1999 TEKEMÄN KYSELYN ERÄISIIN VÄITTÄMIIN ANNETTUJEN VASTAUSTEN MÄÄRÄ LIITE 4 Väittämä Täysin Melko En osaa Melko Täysin Yhsamaa samaa sanoa eri eri teensä mieltä mieltä mieltä mieltä (jatkuu) 14. Luokattomassa lukiossa opiskelijat 0 1 3 34 26 64 eivät voi vaikuttaa sen toimintaan. 0 % 2 % 5 % 53 % 41 % 100 % 15. Luokattomassa lukiossa opiskelijoiden oppimistulokset 4 8 43 8 2 65 ovat paremmat kuin ne olivat luokallisessa lukiossa. 6 % 12 % 66 % 12 % 3 % 100 % 16. Työjärjestysten laadinta on luokattomassa lukiossa 3 6 14 21 19 63 helpompaa kuin se oli luokallisessa lukiossa. 5 % 10 % 22 % 33 % 30 % 100 % 17. Hajautettu ylioppilastutkinto korostaa kirjoitettavien 8 23 11 16 7 65 aineiden opiskelua muiden aineiden kustannuksella. 12 % 35 % 17 % 25 % 11 % 100 % 18. Luokaton lukio on opetusjärjestelyiltään 15 26 14 7 2 64 toimivampi kuin luokallinen lukio. 23 % 41 % 22 % 11 % 3 % 100 % 19. Luokattomuudesta pitää luopua ja palata 0 1 10 14 39 64 takaisin luokalliseen opiskeluun. 0 % 2 % 16 % 22 % 61 % 100 % 20. Huoltajien vaikutusmahdollisuudet ovat luokattomassa 1 12 38 10 3 64 lukiossa paremmat kuin luokallisessa lukiossa. 2 % 19 % 59 % 16 % 5 % 100 % 21. Luokattomassa lukiossa opiskelijat eivät voi 0 0 4 27 33 64 vaikuttaa opiskeluun lukiossa. 0 % 0 % 6 % 42 % 52 % 100 % 22. Luokattomuus sopii vain 3 16 3 27 15 64 hyvin menestyville opiskelijoille. 5 % 25 % 5 % 42 % 23 % 100 % 23. Luokattomuus on johtanut opiskeluajan 8 20 12 15 10 65 pitenemiseen. 12 % 31 % 18 % 23 % 15 % 100 % 24. Oppilaitosten välinen yhteistyö on 15 33 10 1 4 63 lisääntynyt luokattomuuden myötä. 24 % 52 % 16 % 2 % 6 % 100 % 25. Rehtorin hallintotehtävät ovat vähentyneet 2 0 7 14 41 64 luokattomuuden myötä. 3 % 0 % 11 % 22 % 64 % 100 % 26. Luokattomuus on parantanut rehtorin ja 8 20 33 1 2 64 opettajien välistä vuorovaikutusta. 13 % 31 % 52 % 2 % 3 % 100 % 27. Rehtori voi luokattomassa lukiossa keskittyä 1 15 22 11 15 64 luokallista lukiota paremmin pedagogiseen 2 % 23 % 34 % 17 % 23 % 100 % johtamiseen. 83

LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS LIITE 5 LUKIOIDEN KOKONAISKÄYTTÖMENOT JA NIIDEN PROSENTUAALISET MUUTOKSET TOIMINNOITTAIN VUOSINA 1980 1997 84

LIITE 6 OPPILASKOHTAISET KÄYTTÖMENOT JA NIIDEN MUUTOKSET VUOSINA 1980 1997 (VUODEN 1997 RAHASSA) Vuosi Opetuksen menot Muut menot Käyttömenot yht. Mk/opis- %-osuus Muutos Mk/opis- %-osuus Muutos Mk/opis- Muutos kelija edelliseen kelija edelliseen kelija edelliseen vuoteen (%) vuoteen (%) vuoteen (%) 1980 13 289 71,59 5 273 28,41 18 562 1981 13 177 71,01-0,84 5 381 28,99 2,04 18 558-0,02 1982 13 965 71,45 5,98 5 579 28,55 3,69 19 545 5,32 1983 14 923 72,58 6,86 5 638 27,42 1,04 20 561 5,20 1984 14 937 72,25 0,09 5 738 27,75 1,78 20 674 0,55 1985 16 099 72,37 7,78 6 146 27,63 7,11 22 245 7,60 1986 15 938 71,26-1,00 6 430 28,74 4,62 22 368 0,55 1987 16 408 71,82 2,95 6 437 28,18 0,12 22 845 2,13 1988 17 367 73,05 5,84 6 407 26,95-0,47 23 774 4,06 1989 17 784 73,36 2,40 6 457 26,64 0,79 24 241 1,97 1990 17 345 72,51-2,47 6 578 27,49 1,87 23 923-1,31 1991 15 975 71,93-7,90 6 233 28,07-5,23 22 208-7,17 1992 14 599 73,26-8,61 5 328 26,74-14,52 19 928-10,27 1993 14 024 73,88-3,94 4 957 26,12-6,97 18 981-4,75 1994 13 803 73,58-1,57 4 956 26,42-0,03 18 758-1,17 1995 13 598 74,79-1,49 4 582 25,21-7,53 18 180-3,08 1996 13 689 74,65 0,67 4 648 25,35 1,43 18 337 0,86 1997 13 731 75,58 0,30 4 437 24,42-4,55 18 167-0,93 Muutos 1980 1997 (%) 3,32 Muutos 1980 1997 (%) -15,90 Muutos -2,13 1980 1997 (%) 85

LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS LIITE 7 KUNTA- JA KOULUKOHTAINEN VAIHTELU (MINIMI, MAKSIMI, KESKIHAJONTA) OPPILASKOHTAISISSA KÄYTTÖMENOISSA VUOSINA 1980 1997 (VUODEN 1997 HINNOIN) PÄIVÄLUKIOSSA, AIKUISLUKIOSSA JA LUKIOIDEN AIKUISLINJOILLA YLLÄPITÄJÄN MUKAAN Vuosi Ylläpitäjä Minimi Maksimi Keskihajonta 1980 Yksityinen 7 713 64 432 11 261 Kunnallinen 14 494 58 512 4 778 1981 Yksityinen 7 850 67 403 12 444 Kunnallinen 14 414 54 888 5 159 1982 Yksityinen 8 199 65 325 12 102 Kunnallinen 15 086 64 924 6 714 1983 Yksityinen 8 677 53 124 10 271 Kunnallinen 16 494 77 743 7 317 1984 Yksityinen 9 125 109 899 18 814 Kunnallinen 16 306 84 419 7 259 1985 Yksityinen 9 407 99 095 16 895 Kunnallinen 16 995 86 545 7 896 1986 Yksityinen 9 227 52 940 9 830 Kunnallinen 16 987 93 720 8 389 1987 Yksityinen 11 241 57 645 10 245 Kunnallinen 8 161 94 131 9 300 1988 Yksityinen 11 379 58 539 10 984 Kunnallinen 7 720 100 469 9 819 1989 Yksityinen 10 575 57 004 11 257 Kunnallinen 17 421 94 558 9 522 1990 Yksityinen 9 373 57 293 11 537 Kunnallinen 15 833 99 859 9 854 1991 Yksityinen 9 846 64 026 12 467 Kunnallinen 14 913 108 844 9 549 1992 Yksityinen 8 449 84 258 16 394 Kunnallinen 13 387 99 443 8 402 1993 Yksityinen 10 258 90 388 16 217 Kunnallinen 13 113 72 748 6 474 1994 Yksityinen 11 597 71 820 12 574 Kunnallinen 13 535 57 345 5 984 1995 Yksityinen 11 364 60 978 10 967 Kunnallinen 13 709 54 411 6 048 1996 Yksityinen 11 357 55 019 10 192 Kunnallinen 13 636 62 149 6 268 1997 Yksityinen 10 319 67 904 11 383 Kunnallinen 13 474 74 094 6 340 86

LIITE 8 OPETUSHALLITUS OPETUSHALLITUKSEN KYSELY 20 / 1999 OPETUSHALLITUS Ylitarkastaja Pekka Iivonen PL 380 00531 Helsinki LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS Lomake on oppilaitoskohtainen. Lomakkeen tiedot koskevat nuorten lukiokoulutusta ja lukuvuotta 1999-2000 ja ne annetaan 20.9.1999 tilanteen mukaisina, ellei kysymyksessä toisin mainita. Lomake palautetaan osoitekentässä annettuun osoitteeseen 15.10.1999 mennessä PERUSTIEDOT 1. Oppilaitoksen nimi 2. Sijaintikunta 3. Oppilaitoksen jakeluosoite 4. Postinumero 5. Postitoimipaikka 6. Oppilaitoksen sijaintilääni 7. Oppilaitoksen opetuskieli 1 ( 9 ) Etelä-Suomen lääni Länsi-Suomen lääni Itä-Suomen lääni Oulun lääni Lapin lääni Suomi Ruotsi Muut opetuksessa käytettävät kielet 8. Oppilaitoksen opiskelijamäärä 9. Opiskelijoiden määrä lukiossa 20.9.1999 lukiossa 20.9.1999 opintovuoden mukaan laskettuina 1. vuoden opiskelijat Opiskelijoiden määrä 2. vuoden opiskelijat 3. vuoden opiskelijat 10. Luokattomaan toimintaan 4. vuoden opiskelijat siirtymisvuosi 5. - vuoden opiskelijat Yhteensä 11. Lukuvuonna 1998-99 päästötodistuksen saaneiden opiskelijoiden määrä 12. Lukuvuonna 1998-1999 päästötodistuksen saaneiden opiskelijoiden kokonaiskurssimäärä Kursseja opiskeltu päästötodistukseen 75-79 kurssia 80-84 kurssia 85-89 kurssia 90 - kurssia Yhteensä opiskelijoita Opiskelijoiden lukumäärä 87

LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS 13. Lukion toimiessa luokattomasti ovat opetusryhmät usein erikokoiset ja koostumukseltaan vaihtelevat. 2 Seuraavassa ilmoitetaan pakollisten oppiaineiden kurssien opiskelijaryhmien minimi- ja maksimikoot lukiossanne lukuvuonna 1998-1999. Lisäksi pyydämme Teitä ottamaan kantaa siihen, sopiiko luokaton työskentely oheisiin oppiaineisiin ympyröimällä mielestänne parhaiten asiaa kuvaava numero asteikkolla sopii hyvin - sopii huonosti. Aine Ryhmien koko Luokattomuus minimi maksimi sopii hyvin sopii huonosti A - kieli B1-kieli B2-kieli B3-kieli Äidinkieli ja kirjallisuus Matematiikka Pitkä Lyhyt Fysiikka Kemia Biologia Maantieto Ev.lut. uskonto Ort. uskonto Muu uskonto Elämankatsomustieto Filosofia Psykologia Historia ja yhteiskuntaoppi Musiikki Kuvataide Liikunta ja terveystieto Opinto-ohjaus 1 2 3 4 5 1 2 3 4 5 1 2 3 4 5 1 2 3 4 5 1 2 3 4 5 1 2 3 4 5 1 2 3 4 5 1 2 3 4 5 1 2 3 4 5 1 2 3 4 5 1 2 3 4 5 1 2 3 4 5 1 2 3 4 5 1 2 3 4 5 1 2 3 4 5 1 2 3 4 5 1 2 3 4 5 1 2 3 4 5 1 2 3 4 5 1 2 3 4 5 1 2 3 4 5 1 2 3 4 5 1 2 3 4 5 14. Mikä on lukiossanne ryhmänohjausryhmän minimikoko ( Tiedot 20.9.1999 mukaan ) maksimikoko resurssivaraus ryhmää kohden tuntia 15. Uusi lukiolaki edellyttää yhteistyötä muiden alueella olevien oppilaitosten kanssa. Miten tämä yhteistyövelvoite vaikuttaa lukiossanne a. tuntijakoon b. kurssitarjontaan 88

LIITE 8 OPPILAITOKSEN TOIMINTA JA LUOKATTOMUUS 3 Seuraavassa on joukko väittämiä, joissa kuvataan luokattomaan lukioon liittyviä käytänteitä. Pyydämme Teitä ottamaan niihin kantaa asteikolla täysin samaa mieltä - täysin eri mieltä. Vastatkaa ympyröimällä kunkin väitteen kohdalta yksi numero. 1 = olen täysin samaa mieltä 2 = olen melko samaa mieltä 3 = en osaa sanoa 4 = olen melko eri mieltä 5 = olen täysin eri mieltä 16. Luokaton lukio on lisännyt nuorten taitoa tehdä valintoja 1 2 3 4 5 17. Luokattomuus on lisännyt opiskelijoiden opiskelumotivaatiota 1 2 3 4 5 18. Luokattomuus on lisännyt opettajan ja opiskelijan välistä yhteistyötä 1 2 3 4 5 19. Kurssien väliin jäävät taukojaksot heikentävät oppimistuloksia 1 2 3 4 5 20. Kurssitarjonta on lisääntynyt luokattamuuden aikana 1 2 3 4 5 21. Luokattomassa lukiossa opettajan on vaikea sovittaa opetuksensa taso opiskelijoiden osaamisen tasolle 1 2 3 4 5 22. Opettajan vaihtuminen kurssista toiseen siirryttäessä on myönteinen asia 1 2 3 4 5 23. Opintojen yhteissuunnittelu on tehostunut luokattomuuden myötä 1 2 3 4 5 24. Suuressa lukiossa on aina pientä lukiota monipuolisempi kurssitarjotin 1 2 3 4 5 25. Opiskelijat saavuttavat luokattomassa lukiossa tavoitteet paremmin kuin luokallisessa 1 2 3 4 5 26. Luokattomassa lukiossa on enemmän etuja kuin haittoja 1 2 3 4 5 27. Toteutuneiden kurssien määrä on lisääntynyt luokattomuuden aikana 1 2 3 4 5 28. Hajautettu ylioppilastutkinto ja sen suorittaminen opiskelujen aikana on vaikeuttanut työjärjestyksen laadintaa. 1 2 3 4 5 29. Luokattomassa lukiossa opiskelijat eivät voi vaikuttaa sen toimintaan 1 2 3 4 5 30. Luokattomassa lukiossa opiskelijoiden oppimistulokset ovat paremmat kuin ne olivat luokallisessa lukiossa 1 2 3 4 5 31. Työjärjestysten laadinta on luokattomassa lukiossa helpompaa kuin se oli luokallisessa lukiossa 1 2 3 4 5 32. Hajautettu ylioppilastutkinto korostaa kirjoitettavien aineiden opiskelua muiden aineiden kustannuksella 1 2 3 4 5 33. Luokaton lukio on opetusjärjestelyiltään toimivampi kuin luokallinen lukio 1 2 3 4 5 34. Luokattomuudesta pitää luopua ja palata takaisin luokalliseen opiskeluun 1 2 3 4 5 35. Huoltajien vaikutusmahdollisuudet ovat luokattomassa lukiossa paremmat kuin luokallisessa lukiossa 1 2 3 4 5 89

LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS 36. Luokattomassa lukiossa opiskelijat eivät voi vaikuttaa opiskeluun lukiossa 1 2 3 4 5 4 37. Luokattomuus sopii vain hyvin menestyville opiskelijoille 1 2 3 4 5 38. Luokattomuus on johtanut opiskeluajan pitenemiseen 1 2 3 4 5 39. Oppilaitosten välinen yhteistyö on lisääntynyt luokattomuuden myötä 1 2 3 4 5 40. Rehtorin hallintotehtävät ovat vähentyneet luokattomuuden myötä 1 2 3 4 5 41. Luokattomuus on parantanut rehtorin ja opettajien välistä vuorovaikutusta 1 2 3 4 5 42. Rehtori voi luokattomassa lukiossa keskittyä luokallista lukiota paremmin pedagogiseen johtamiseen 1 2 3 4 5 LUOKATON LUKIO JA SEN TOIMINNAN KESKEISET PIIRTEET Seuraaviin kysymyksiin vastataan valitsemalla vaihtoehdoista se, joka kuvaa mielestänne parhaiten oman lukionne toimintaa ja siellä noudatettavia käytänteitä ja ympyröimällä sitten vaihtoehdon edessä oleva kirjain. Ympyröintejä tehdään vain yksi paitsi niissä tapauksissa, joissa annetaan muunlainen vastausohje 43. Miten opiskelijoiden ainevalintamahdollisuudet ovat muuttuneet siirryttäessä luokallisesta lukiosta luokattomaan lukioon? a. Luokattomuus on lisännyt huomattavasti valinnanmahdollisuuksia b. Luokattomuus on lisännyt valinnanmahdollisuuksia c. Luokattomuus ei ole vaikuttanut valinnanmahdollisuuksiin d. Luokattomuus on vähentänyt valinnanmahdollisuuksia e. Luokattomuus on vähentänyt huomattavasti valinnanmahdollisuuksia f. Valinnanmahdollisuuksia ei ole ollut aiemmin, eikä niitä ole nytkään 44. Miten opiskelijoiden vastuu omista opinnoista on muuttunut siirryttäessä luokallisesta lukiosta luokattomaan lukioon? a. Luokattomuus on lisännyt huomattavasti opiskelijoiden vastuuta b. Luokattomuus on lisännyt opiskelijoiden vastuuta c. Luokattomuus ei ole vaikuttanut opiskelijoiden vastuuseen d. Luokattomuus on vähentänyt opiskelijoiden vastuuta e. Luokattomuus on vähentänyt huomattavasti opiskelijoiden vastuuta f. Opiskelijoilla ei ole ollut vastuuta aiemmin, eikä sitä ole nytkään 45. Miten opiskelijoiden vapaa-ajan määrä on muuttunut luokattomuuden myötä? a. Luokattomuus on lisännyt huomattavasti vapaa-aikaa b. Luokattomuus on lisännyt vapaa-aikaa c. Luokattomuus ei ole vaikuttanut vapaa-aikaan d. Luokattomuus on vähentänyt vapaa-aikaa e. Luokattomuus on vähentänyt huomattavasti vapaa-aikaa f. Vapaa-aikaa ei ole ollut ennen, eikä sitä ole nytkään 46. Miten luokattomuus on vaikuttanut työtapojen käyttöön lukiossa? a. Luokattomuus on lisännyt huomattavasti erilaisten työtapojen käyttöä b. Luokattomuus on lisännyt erilaisten työtapojen käyttöä c. Luokattomuus ei ole vaikuttanut työtapoihin d. Luokattomuus on vähentänyt vaihtelevien työtapojen käyttöä e. Luokattomuus on vähentänyt huomattavasti vaihtelevien työtapojen käyttöä f. Työtavat eivät ole lukiossa vaihdelleet ennenkään, eivätkä vaihtele nytkään 90

LIITE 8 47. Miten luokattomuus on vaikuttanut kurssien suorittamiseen opetukseen osallistumatta? 5 a. Luokattomuus on lisännyt huomattavasti itsenäistä opiskelua b. Luokattomuus on lisännyt itsenäistä opiskelua c. Luokattomuus ei ole vaikuttanut itsenäiseen opiskeluun d. Luokattomuus on vähentänyt itsenäistä opiskelua e. Luokattomuus on vähentänyt huomattavasti itsenäistä opiskelua f. Itsenäistä opiskelua ei ole ollut ennen, eikä sitä ole nytkään 48. Miten opiskelijoiden itsetunto on muuttunut siirryttäessä luokallisesta lukiosta luokattomaan lukioon? a. Luokattomassa lukiossa opiskelijoiden itsetunto on huomattavasti parempi b. Luokattomassa lukiossa opiskelijoiden itsetunto on parempi c. Luokattomuus ei ole vaikuttanut itsetuntoon d. Luokattomassa lukiossa opiskelijoiden itsetunto on huonompi e. Luokattomassa lukiossa opiskelijoiden itsetunto on huomattavasti huonompi f. Itsetunnon vertaaminen on mahdotonta luokattoman ja luokallisen välillä 49. Miten luokattomuus on vaikuttanut oppiaineiden väliseen integraatioon? a. Luokattomuus on lisännyt huomattavasti oppiaineiden välistä integraatiota b. Luokattomuus on lisännyt oppiaineiden välistä integraatiota c. Luokattomuus ei ole muuttanut oppiaineiden välistä integraatiota d. Luokattomuus on vähentänyt oppiaineiden välistä integraatiota e. Luokattomuus on vähentänyt huomattavasti oppiaineiden välistä integraatiota f. Lukiossa ei ole oppiaineiden välistä integraatiota 50. Miten luokattomuus on vaikuttanut opiskelijoiden mahdollisuuksiin opiskella muussa kuin omassa oppilaitoksessa? a. Luokattomuus on lisännyt mahdollisuuksia huomattavasti b. Luokattomuus on lisännyt mahdollisuuksia c. Luokattomuus ei ole vaikuttanut mahdollisuuksiin millään tavalla d. Luokattomuus on vähentänyt mahdollisuuksia e. Luokattomuus on vähentänyt mahdollisuuksia huomattavasti f. Mahdollisuuksia ei ole ollut ennen, eikä niitä ole nytkään 51. Missä muussa oppilaitoksessa lukionne opiskelijat ovat suorittaneet lukio-opintoihin hyväksiluettavaksi kelpaavia kursseja? ( Ympyröikää kirjain niiden tahojen edestä, joissa opintoja on suoritettu ) a. Jokin toinen päivälukio b. Aikuislukio / lukion aikuislinja c. Ammatillinen oppilaitos d. Ammattikorkeakoulu e. Korkeakoulu / yliopisto f. Kesäyliopisto g. Kesälukio h. Musiikkioppilaitos i. Kansalaisopisto ( työväenopisto ) j. Kansanopisto k. Jokin muu Mikä? 52. Mitkä ovat arvionne mukaan kolme tärkeintä syytä kurssien suorittamiseen muissa oppilaitoksissa? ( Ympyröikää tässä kolme vaihtoehtojen edessä olevaa kirjainta) a. Opiskelija haluaa nopeuttaa opintojaan b. Opiskelija ei löydä riittävästi valinnanvaihtehtoja oman lukion kurssitarjonnasta c. Opiskelija uskoo pääsevänsä opinnoissaan helpommalla d. Opiskelija ei ole oppinut asioita oman lukion opetuksessa e. Opiskelija haluaa saada lisäopetusta / syventää opintojaan f. Opiskelija haluaa kokeilla muiden oppilaitosten tarjontaa g. Opiskelija haluaa välttää jotain opettajaa h. Jokin muu syy Mikä? 91

LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS 53. Miten opiskelijoiden hakeutuminen opiskeluryhmiin on muuttunut luokattomuuden aikana? a. Luokattomuus on lisännyt huomattavasti hakeutumista erilaisiin opiskeluryhmiin b. Luokattomuus on lisännyt hakeutumista erilaisiin opiskeluryhmiin c. Luokattomuus ei ole vaikuttanut ryhmänmuodostukseen mitenkään d. Luokattomuus on vähentänyt hakeutumista erilaisiin opiskeluryhmiin e. Luokattomuus on vähentänyt huomattavasti hakeutumista erilaisiin opiskeluryhmiin f. Lukiossa ei ole mahdollisuutta vapaaseen opiskeluryhmän valintaan 6 54. Opiskelijoiden ohjaustarve on luokattomuuden myötä lisääntynyt. Seuraavassa on luettelo mahdollisista lukiossa ohjausta antavista henkilöistä, numeroikaa heidät tärkeysjärjestykseen ohjauksen antajina Kurssin opettaja Ryhmänohjaaja Opinto-ohjaaja Rehtori Apulaisrehtori Toinen opiskelija Jonku muu, kuka 55. Mikä on toimivin tapa antaa opiskelijoille heidän tarvitsemaansa opinto-ohjausta? ( Numeroikaa kolme tärkeintä vaihtoehtoa tärkeysjärjestyksessä ) Pienryhmäohjaus Oman ryhmän tunnit Opinto-ohjaajan antama henkilökohtainen ohjaus Opintokäynnit Vierailevat asiantuntijat Opinto-ohjaajan antama kirjallinen materiaali Tutoropiskelijoiden antama ohjaus Koko ikäluokkaa koskevat yhteiset tiedotustilaisuudet Ohjaus ennen lukioon tuloa Jokin muu Mikä? 56. Onko luokattomuus muuttanut opettajien ammattiroolia lukiossa? a. Luokattomuus ei ole muuttanut opettajien ammattiroolia b. Luokattomuus on muuttanut opettajien ammattiroolia Miten opettajan rooli on muuttunut? Seuraavassa on kysymys koeviikkojärjestelmästä. Tähän vastaavat vain ne, joiden lukiossa kyseinen järjestelmä on käytössä. Jos järjestelmää ei ole käytössä voitte siirtyä seuraavaan kohtaan. 57. Mitkä kolme piirrettä seuraavassa kuvaavat parhaiten koeviikkojärjestelmää? ( Ympyröikää kolme kirjainta niiden vaihtoehtojen edestä, jotka parhaiten kuvaavat asiaa ) a. Opiskelun järjestäminen jakson aikana on helpottunut b. Jaksosuunnittelu on tehostunut c. Oppimistulokset ovat parantuneet d. Opiskelu on muuttunut hajanaiseksi ja suunnitelmattomaksi e. Opiskelijoiden kiinnostus muuhun opiskeluun kuin kokeisiin valmistautumiseen on vähentynyt f. Opettajat ovat tyytyväisiä saadessaan muun ajan jaksosta opetukseen g. Koeviikko on helpottanut opinto-ohjauksen järjestämistä h. Koeviikko on epäonnistunut järjestelmä i. Opiskelijoiden kiinnostus kokeisiin on lisääntynyt j. Koeviikko on vähentänyt opetukseen käytettävissä olevaa aikaa k. Jokin muu piirre Mikä? 92

LIITE 8 TAUSTATIETOJA LUKION TOIMINNASTA 7 58. Seuraavassa teidän tulee ilmoittaa niiden opetussuunnitelmassa mainittujen pakollisten ja syventävien kurssien lukumäärä, joita ei voida lukiossanne suorittaa opetukseen osallistumatta. Taulukkoon tulee merkitä seuraavat asiat: a = Lukumäärä - pakolliset kurssit b = Lukumäärä - pakollisista kursseista ei voi suorittaa itsenäisesti opiskellen c = Lukumäärä - lukiossa tarjottavat syventävät kurssit d = Lukumäärä - syventävistä kursseista ei voi suorittaa itsenäisesti opiskellen Aine Pakolliset kurssit Syventävät kurssit a b c d A-kieli B1-kieli B2-kieli B3-kieli Äidinkieli ja kirjallisuus Matematiikka Pitkä Lyhyt Fysiikka Kemia Biologia Maantieto Ev.lut. uskonto Ort. uskonto Muu uskonto Elämankatsomustieto Psykologia Filosofia Historia ja yhteiskuntaoppi Musiikki Kuvataide Liikunta ja terveystieto Opinto-ohjaus 59. Minkä oppiaineiden kesken lukiossanne toteutetaan oppiaineiden välistä integraatiota? Oppiaine Integroitu / integroidut aineet 93

LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS 60. Mitkä ovat arvionne mukaan yleisimmät syyt opiskelijoiden opintojen venymiseen 8 kolmea vuotta pidemmiksi? ( Numeroikaa seuraavasta listaan 4 yleisintä syytä tärkeysjärjestyksessä. ) Työssäkäynti Kahden tutkinnon suorittaminen Opinto-ohjelman olennainen muuttaminen Harrastusten suuri määrä Opiskelija on hidas oppimaan Ylioppilastutkinnon hajauttaminen Opiskelu muussa oppilaitoksessa Opiskelijan heikko opintomenestys Oppilaitoksen antama ohjaus pidempään opiskeluaikaan Sairaus / vamma / oppimisvaikeus kuten LUKI - häiriö Opiskelu ulkomailla Perheessä olevat ongelmat Laaja opinto-ohjelma Jokin muu syy. Mikä? 61. Missä oppiaineissa sama kurssi tarjotaan lukiossanne opiskelijoiden valittavaksi a) useammin kuin kerran vuodessa b) harvemmin kuin kerran vuodessa c) kerran vuodessa ( Merkitkää tarjolla olevien kurssien lukumäärä erikseen a ja b kohdissa sekä pakollisista että syventävistä kursseista. ) Aine a. useammin kuin b. harvemmin kuin c. kerran kerran vuodessa kerran vuodessa vuodessa Pakolliset Syventävät Pakolliset Syventävät Pakolliset Syventävät A-kieli B1-kieli B2-kieli B3-kieli Äidinkieli ja kirjallisuus Matematiikka Pitkä Lyhyt Fysiikka Kemia Biologia Maantieto Ev.lut. uskonto Ort. Uskonto Muu uskonto Elämankatsomustieto Psykologia Filosofia Historia ja yhteiskuntaoppi Musiikki Kuvataide Liikunta ja terveystieto Opinto-ohjaus 62. Jos lukiossanne on 5. tai useamman vuoden opiskelijoita, niin pyydämme Teitä kertomaan tärkeimmät perusteet myöntää opiskelijalle opintoajan pidennys. 94

LUOKATTOMUUDEN EDUT, HAITAT JA TULEVAISUUS 9 Seuraavassa osiossa on joukko avoimia kysymyksiä koskien luokatonta lukiota ja sen toimintaa. Toivomme, että vastaatte kysymyksiin täsmällisesti ja lyhyesti. 63. Mitä etuja mielestänne on luokattomasti toimivassa lukiossa? 64. Mitä ongelmia mielestänne on luokattomasti toimivassa lukiossa? 65. Millaisia ehdotuksia on mielessänne luokattoman lukion kehittämisestä edelleen paremmaksi 2. asteen oppilaitosmuodoksi? VASTAAJA 66. Aika ja paikka 67. Nimi, nimikirjoituksen selvennys ja virkanimike 68. Puhelin suuntanumeroineen 69. Sähköposti KIITOS VASTAUKSISTANNE 95