Yläraajan rasitussairauksien varhainen ehkäisy: satunnaistettu tutkimus

300910 Loppuraportti Yläraajan rasitussairauksien varhainen ehkäisy: satunnaistettu tutkimus Hankkeen johtaja: Eira Viikari-Juntura, LKT, tutkimusprofessori Työhön liittyvät sairaudet ja Liikuntaelinkeskus Terveys ja työkyky -osaamiskeskus Työterveyslaitos Työryhmä: Rahman Shiri FT, LL, dos., vanhempi tutkija Kari-Pekka Martimo LL, työterveyshuollon ja työlääketieteen erikoislääkäri Martti Rechardt, LL, tutkija Helena Liira, LT, dos., johtava ylilääkäri Leena Kaila-Kangas, FT, erikoistutkija Ritva Ketola, FT, ThM, dos., erikoistutkija Helena Miranda, LT, MSc, erikoistutkija Nina Nevala, LitT, dos, tiimipäällikkö Jaro Karppinen LT, dos, erikoislääkäri Tapio Vehmas LKT, dos, radiologian erikoislääkäri Katariina Luoma, LKT, dos, radiologian erikoislääkäri Harri Lindholm, LL, kliinisen fysiologian erikoislääkäri Eija Haukka, TtM, tutkija Ritva Luukkonen FT, erikoistutkija Toteutettu Työsuojelurahaston tuella, hanke nro 105346

Hankkeen yhteenveto Yläraajan rasitussairauksien varhainen ehkäisy: satunnaistettu tutkimus Yläraajan rasitussairaudet ovat yksi työikäisen väestön yleisimmistä sairausryhmistä ja merkittävä sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyden aiheuttaja. Yläraajan työperäisiin sairauksiin kuuluvat rannekanavaoireyhtymä, ranteen ja kyynärvarren jännetulehdukset, kyynärpään epikondyliitit sekä olkapään kiertäjäkalvosimen kiputilat. Tuki- ja liikuntaelinsairauksista yläraajan rasitussairaudet ovat selkeimmin työperäisiä ja siten otollinen kohde tehostetulle varhaiselle ehkäisylle. Rannekanavaoireyhtymän ja sivunastatulehdusten esiintyvyys ja riskitekijät tunnetaan suhteellisen hyvin työikäisessä väestössä, mutta työhön kohdistuvia toimenpiteitä on tutkittu kontrolloiduissa asetelmissa vain vähän. Lisäksi tutkimukset ovat olleet pieniä ja kohdistuneet yksittäisiin tekijöihin, kuten erilaisiin näppäimistöihin tai selvittäneet pelkästään esimerkiksi työssä käytettävän lastan vaikutusta. Uutta tutkimusnäyttöä on saatu tuki- ja liikuntaelinsairauksien yhteyksistä elintapatekijöihin ja aineenvaihdunnallisiin tekijöihin. Esimerkiksi rannekanavaoireyhtymän on todettu olevan yhteydessä ylipainoon ja kiertäjäkalvosimen tulehdus on yleisempi diabeetikoilla kuin muulla väestöllä. Myös tupakoinnin on joissakin tutkimuksissa todettu olevan yhteydessä rannekanavaoireyhtymään ja kiertäjäkalvosimen jännetulehdukseen. Tupakointi, ylipaino ja diabetes ovat sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöitä, ja jos näyttö näiden tekijöiden yhteyksistä yläraajasairauksiin vahvistuu, saadaan tietopohjaa elintapoihin vaikuttamisen ja yleisen terveyden edistämisen merkityksestä yläraajasairauksissa. Tutkimuksen päätavoitteena oli selvittää, voidaanko varhaisilla työhön kohdistuvilla toimenpiteillä vähentää yläraajan rasitussairauksien sairastavuutta, oireita, sairauspoissaoloja, tuottavuuden alenemaa ja kustannuksia verrattuna tavanomaiseen hoitoon. Muina tutkimuskysymyksinä selvitettiin, mitkä yksilölliset, työperäiset ja psykososiaaliset riskitekijät ovat yhteydessä yläraajan rasitussairauksien kroonistumiseen, sairauslomiin ja tuottavuuden alenemaan sekä yläraajasairauksiin liittyviä aineenvaihdunnallisia ja tulehdustekijöitä. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä kolmen yrityksen työterveyshuollon kanssa. Työterveyshuoltoon hakeutuvista potilaista lähetettiin Työterveyslaitoksen Työfysiatrian poliklinikalle henkilöt, joilla epäiltiin työhön liittyvää yläraajojen rasitussairautta ja joille oireet aiheuttivat toimintakyvyn haittaa. Työfysiatrian poliklinikalla potilaat tutkittiin kliinisesti ja heiltä otettiin verinäyte aineenvaihdunta- ja tulehdustekijöiden selvittämiseksi. Tutkimuksen jälkeen lääkäri satunnaisti potilaat työhön kohdistuvien interventioiden tai parhaan mahdollisen konservatiivisen hoidon ryhmään. Tutkimuksessa interventioryhmän potilaille kehitettiin toimintamalli työhön kohdistuvien toimien suunnitteluun ja toteutukseen. Tässä mallissa työntekijä ja työterveyshuolto kävivät yhdessä läpi työn kuormitustekijät ja mahdollisuudet vaikuttaa niihin ja yhdessä työnantajan kanssa sopivat työtä sopeuttavista muutoksista. Muutosten suunnittelussa hyödynnettiin Työterveyslaitoksen ergonomiaratkaisujen tietopankkia. Oireita, koettua haittaa, tuottavuuden alenemaa sekä terveyspalvelujen käyttöä seurattiin internet-selaimen avulla toteutetulla kyselyllä 8, 12 ja 52 viikon kuluttua ensikäynnistä molemmissa ryhmissä. Vuoden kuluttua tutkittiin sairauskertomuksista tutkimuspotilaiden

sairauslomapäivät, käynnit työterveyshuollossa ja käynteihin liittyvät diagnoosit. Tutkittavien työsuhdetiedot saatiin työnantajalta. Esimiesten näkemyksiä yhteistyöstä työterveyshuollon kanssa ja käsioireilun syistä selvitettiin haastatteluilla. Työfysioterapeuttien käsityksiä interventioista käsiteltiin kahdessa ryhmähaastattelussa. Päätulosmuuttujana oli sairauslomalle jääneiden osuus yläraajan rasitussairauksien vuoksi seuranta-aikana. Lisäksi tarkasteltiin yläraajasairauksista aiheutuneita sairauspoissaolopäiviä ensimmäisen kolmen ja sitä seuranneen 9 kuukauden aikana. Muita muuttujia olivat kipu, koettu haitta ja tuottavuuden alenema 8, 12 ja 52 viikon kyselyissä. Tuottavuuden alenema mitattiin kahdella kysymyksellä, joilla pyydettiin tutkittavaa arvioimaan yläraajasairauden vaikutusta työn määrään ja laatuun. Myöhemmin tehtävässä kustannuksien ja hyötyjen arvioinnissa otetaan huomioon terveyspalvelujen käyttö, lääkkeiden käyttö, fysioterapiakustannukset, tuottavuuden aleneman aiheuttamat kustannukset ja sairauspoissaolokustannukset. Työfysiatrian poliklinikalla tutkittiin yhteensä 222 potilasta. Heistä 45 suljettiin pois, koska he eivät täyttäneet tutkimuskriteerejä, ja 177 (86 vertailuryhmässä, 91 interventioryhmässä) otettiin mukaan tutkimukseen. Kyselyissä kahdeksan viikon seurannassa oli mukana 86 %, 12 viikon seurannassa 85 % ja vuoden seurannassa 62 % potilaista. Sairauspoissaolojen seurannassa oli mukana 98% potilaista. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että interventiolla voitiin vaikuttaa sairauspoissaoloihin ja tuottavuuden alenemaan. Yläraajasairauksien vuoksi sairauslomalla olleiden määrä oli seurantakuukausina 4-12 lähes kaksinkertainen vertailuryhmässä interventioryhmään verrattuna. Yläraajasairauksien aiheuttamia sairauslomapäiviä oli interventioryhmässä vähemmän seuranta-aikana. Tuottavuuden alenemaa ilmoittaneiden osuus oli interventioryhmässä vähentynyt puoleen kolmessa kuukaudessa ja pysyi samalla tasolla vuoden seurannassa, kun taas vertailuryhmässä ei kahden eikä kolmen kuukauden seurannassa todettu selvää muutosta ja vuoden seurannassa tuottavuuden alenemaa ilmoittaneiden osuus oli vähentynyt noin kolmanneksella. Tuottavuuden aleneman aste väheni interventioryhmässä alle puoleen kolmen kuukauden aikana ja pysyi samalla tasolla vuoden seurannassa, kun taas vertailuryhmässä tuottavuuden alenema oli hieman vähentynyt kahden kuukauden kohdalla, mutta palasi lähtötilanteen tasolle kolmen kuukauden ja vuoden seurannoissa. Erot tuottavuuden alenemassa interventio- ja vertailuryhmän välillä todettiin niillä, joilla lähtötilanteessa ei ollut tuottavuuden alenemaa tai se oli vähäistä (alle 20 %). Edellisessä ryhmässä interventio ehkäisi tuottavuuden aleneman ilmaantumista ja jälkimmäisessä ryhmässä vähensi tuottavuuden alenemaa ilmoittaneiden osuutta. Yläraajakivut ja niistä aiheutunut haitta vähenivät seuranta-aikana yhtä paljon interventio- ja vertailuryhmässä.

Lähes kaikki esimiehet olivat keskustelleet alaisensa kanssa käsioireilun aiheuttamista ongelmista työssä, mutta vain joka viides oli keskustellut työfysioterapeutin kanssa käsioireiden edellyttämistä muutoksista työpaikalla. Muutokset työssä liittyivät useimmiten ergonomian parantamiseen, joita oli esimerkiksi uudelleen suunniteltu ja rakennettu työasema, uusi tuoli, kättä kannatteleva teline ja työkoneen näppäimistöön asennettava hiiri. Joissakin työpisteissä oli toteutettu työkiertoa, mutta ongelmana olivat samat kuormittavat työasennot työkiertoon kuuluvissa eri työtehtävissä. Työterveyshuollon kanssa toivottiin enemmän keskustelua ja yhteistyötä jo varhaisessa vaiheessa ennen kuin työntekijän vaiva pitkittyy. Työfysioterapeuttien ryhmähaastatteluissa todettiin, että asiakkaan auttaminen on harvoin jonkin yksittäisen ergonomisen apuvälineen hankkimista, vaan se on prosessi, jossa tarkastellaan monipuolisesti työntekijän työkokonaisuutta. Muutostarpeiden kohteena voivat olla työvälineiden ohella: työasennot, fyysisen voiman käyttö työtä tehtäessä, fyysinen kunto yleensä ja työn rytmitys ja tauottaminen. Työntekijän myönteistä asennetta muutoksiin pidettiin tärkeänä ja esimiehen mukanaoloa työn muutoksia pohdittaessa toivottavana. Kiirettä pidettiin haittana, joka estää usein esimiehen osallistumisen sekä työntekijän motivoitumisen totuttujen työtapojen muutoksiin. Työfysioterapeutit pitivät Työterveyslaitoksen ergonomiaratkaisujen tietopankkia hyvänä apuna, mutta toivoivat tietopankin sisällön laajentamista. Tulokset tukevat aikaisempia tutkimuksia liikuntaelinten sairauksien työpaikkainterventioista, joissa on erilaisin toimenpitein voitu vaikuttaa oireisten työntekijöiden sairauspoissaoloihin ja työhön paluuseen mutta vähemmän kipuun tai muihin oireisiin. Tutkimus osoitti, että työhön kohdistuvilla toimenpiteillä on vaikutusta yläraajasairauksien tai niiden pahenemisen varhaisessa vaiheessa. Tutkimuksemme on ensimmäinen interventiotutkimus, jossa on selvitetty työpaikalla toteutettujen toimenpiteiden vaikutuksia tuottavuuden alenemaan. Tuottavuuden alenemassa todettiin ero vasta kolmen kuukauden seurannassa ja sairauspoissaoloissakin tilastollisesti merkitsevä ero havaittiin vasta kolmen kuukauden jälkeen. Vaikutusten ilmaantuminen pienellä viiveellä siten vahvistaa olettamusta, että niiden taustalla ovat työpaikalla toteutetut toimenpiteet. Ero sairauspoissaoloissa nähtiin erityisesti yläraajan sairauksissa eikä muissa sairauksissa, joten intervention vaikutus oli spesifinen yläraajasairauksien suhteen.

1. Lähtökohta Yläraajan rasitussairaudet ovat yksi työikäisen väestön yleisimmistä sairausryhmistä ja merkittävä sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyden aiheuttaja. Esimerkiksi olkapään sairaudet ja rannekanavaoireyhtymä aiheuttavat pitkiä sairauslomia ja huomattavia kustannuksia. 1 Yläraajan työperäisiin sairauksiin kuuluvat rannekanavaoireyhtymä, ranteen ja kyynärvarren jännetulehdukset, kyynärpään epikondyliitit sekä olkapään kiertäjäkalvosimen kiputilat. Ammattitaudeista ja ammattitautiepäilyistä noin 40 % aiheutuu rasitussairauksista. Tuki- ja liikuntaelinsairauksista yläraajan rasitussairaudet ovat selkeimmin työperäisiä ja siten otollinen kohde tehostetulle varhaiselle ehkäisylle. Keskeisiä haasteita yläraajan rasitussairauksien ehkäisyssä ovat työn ja työolosuhteiden hyvä suunnittelu, kuormitustekijöiden arviointi, ongelmien varhainen tunnistaminen ja vaikuttavien ratkaisujen löytäminen kuhunkin kiputilaan. Epäedullinen työkuormitus vaikuttaa keskeisesti oireisiin yläraajan rasitussairauksissa. Rannekanavaoireyhtymän ja sivunastatulehdusten esiintyvyys ja riskitekijät tunnetaan suhteellisen hyvin työikäisessä väestössä, 2 3 4 mutta työhön kohdistuvia toimenpiteitä on tutkittu kontrolloiduissa asetelmissa vain vähän. 5 6 Lisäksi tutkimukset ovat olleet pieniä ja kohdistuneet yksittäisiin tekijöihin, kuten erilaisiin näppäimistöihin tai selvittäneet pelkästään esimerkiksi työssä käytettävän lastan vaikutusta. 7-9 Tapaustutkimuksista on jonkin verran näyttöä, että moneen tekijään kohdistuvat interventiot tuottavat hyviä tuloksia yläraajan rasitussairauksien ehkäisyssä. 10 Näyttöä on myös menetelmistä, joissa työkuormitukseen vaikutetaan osallistuvaa suunnittelua käyttäen. 5 8 11 Työkuormitukseen vaikuttavat fyysisen kuormituksen lisäksi myös psykososiaaliset seikat. Rasitussairaudet ovat lähtökohdiltaan monitekijäisiä. Uutta tutkimusnäyttöä on saatu tukija liikuntaelinsairauksien yhteyksistä elintapatekijöihin ja aineenvaihdunnallisiin tekijöihin. Esimerkiksi rannekanavaoireyhtymän on todettu olevan yhteydessä ylipainoon 12 ja kiertäjäkalvosimen tulehdus on yleisempi diabeetikoilla kuin muulla väestöllä. 13 Myös tupakoinnin on joissakin tutkimuksissa todettu olevan yhteydessä rannekanavaoireyhtymään 12 ja kiertäjäkalvosimen jännetulehdukseen. 14 Tupakointi, ylipaino ja diabetes ovat sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöitä, ja jos näyttö näiden tekijöiden yhteyksistä yläraajasairauksiin vahvistuu, saadaan tietopohjaa elintapoihin vaikuttamisen ja yleisen terveyden edistämisen merkityksestä yläraajasairauksissa. Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut työuran pidentämisen yhdeksi keskeiseksi tavoitteekseen. Vuoden 2003 alusta voimaan tullut työturvallisuuslaki velvoittaa entistä selkeämmin työpaikkoja selvittämään työkuormitusta, erityisesti ergonomiaa ja työasentoja sekä -liikkeitä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten yläraajan rasitussairauksia voitaisiin ehkäistä mahdollisimman varhain tehostetun diagnostiikan ja työhön kohdistuvien toimenpiteiden avulla, ja siten vähentää pitkittyvää työkyvyttömyyttä. Tässä hankkeessa työhön kohdistuvat toimenpiteet ovat yksilökohtaisia ja kohderyhmänä on liikuntaelinsairauksien oireista kärsivät työntekijät, jotka tehostetun diagnostiikan avulla pyritään tunnistamaan mahdollisimman varhain. Työterveyslaitoksella on koottu ergonomiaratkaisujen tietopankkia, jota kehitetään edelleen ja tutkitaan käytännössä tässä hankkeessa intervention osana.

2. Tavoitteet ja menetelmät 2.1 Tutkimuskysymykset 1. Pääkysymys: Voidaanko varhaisilla työhön kohdistuvilla toimenpiteillä, jotka suunnitellaan ja toteutetaan yhdessä työterveyshuollon, potilaan ja esimiehen kanssa, vähentää yläraajan rasitussairauksien sairastavuutta, potilaiden oireita, sairauslomia, tuottavuuden alenemaa ja kustannuksia verrattuna tavanomaiseen hoitoon? 2. Muut kysymykset: a) Mitkä yksilölliset, työperäiset ja psykososiaaliset riskitekijät ovat yhteydessä yläraajan rasitussairauksien kroonistumiseen, sairauslomiin ja tuottavuuden alenemaan? b) Mitkä aineenvaihdunnalliset ja tulehdustekijät ovat yhteydessä yläraajan rasitussairauksiin? 2.2 Tutkimusaineisto ja menetelmät Tutkimus toteutettiin yhteistyössä kolmen yrityksen työterveyshuollon kanssa. Työterveyshuoltoon hakeutuvista potilaista lähetettiin Työterveyslaitoksen Työfysiatrian poliklinikalle henkilöt, joilla epäiltiin työhön liittyvää yläraajojen rasitussairautta ja joille oireet aiheuttivat toimintakyvyn haittaa. Sisäänottokriteerinä oli epäily jostakin seuraavista yläraajan sairauksista: rannekanavaoireyhtymä tenosynoviitti lateraalinen tai mediaalinen epikondyliitti olkapään kiertäjäkalvosimen tulehdus. Poissulkukriteereitä olivat: aikaisempi leikkaushoito johonkin tutkittavista sairauksista aktiivinen autoimmuunisairaus aktiivisen hoidon kohteena oleva tai viimeisen vuoden aikana todettu maligniteetti fibromyalgian epäily rakenteellinen tai vammautumisen seurauksena saatu yläraajan deformiteetti. Tutkimuksessa kehitettiin toimintamalli työhön kohdistuvien toimien suunnitteluun ja toteutukseen. Tässä mallissa työntekijä ja työterveyshuolto kävivät yhdessä läpi työn kuormitustekijät ja mahdollisuudet vaikuttaa niihin ja yhdessä työnantajan kanssa sopivat työtä sopeuttavista muutoksista. Mahdollisia työhön kohdistuvia toimenpiteitä olivat muutokset työn ergonomiassa (työprosessi, työtavat, työpiste, työvälineet) tai muut työjärjestelyt (esim. siirto toiseen työtehtävään määräajaksi tai liikuntaelinten kannalta työn suotuisampi jaksotus). Kun tutkimuskriteerit täyttävä potilas hakeutui työterveyshuoltoon, lääkäri tai työfysioterapeutti antoi hänelle informaation tutkimuksesta, kysyi alustavasti halukkuutta osallistua tutkimukseen ja pyysi potilasta varaamaan ajan Työfysiatrian poliklinikalle. Työfysiatrian poliklinikalla potilaalta pyydettiin kirjallinen suostumus tutkimukseen

osallistumisesta, lupa yhteyden ottamisesta esimieheen ja lupa saada työterveyshuollon lääkärikäyntejä ja sairauspoissaoloja koskevia tietoja seuranta-ajalta. Tämän jälkeen potilas täytti kyselyn, jossa tiedusteltiin sairauden kulusta, tunnetuista rasitussairauksien riskitekijöistä (yksilölliset, psykososiaaliset) sekä kuormitustekijöistä. Työfysiatrian poliklinikan lääkäri teki potilaalle standardoidun kliinisen tutkimuksen. Lisäksi tehtiin ultraäänitutkimus ja rannekanavaoireyhtymässä hermonjohtonopeusmittaus. Kaikilta potilailta otettiin verinäyte, josta tutkittiin veren rasva-arvot, paastoverensokeri ja tulehdustekijöitä. Viimemainittuihin kuuluivat herkistetty CRP, interleukiini (IL)-1 perheen sytokiinit: IL-1, IL-1, IL-18, IL-33 ja liukoiset reseptorit sil-1rii ja sst2, sekä TNF, IL-6 ja IL-8. Tutkittavilta mitattiin myös bioimpedanssi ja kaulavaltimon endoteelitoiminta, joiden tulokset raportoidaan myöhemmin. Tutkimusten jälkeen potilas sai erikoislääkärin arvion sairaudestaan sekä ohjannan. Jos sairaus edellytti välitöntä sairauslomaa, potilas jäi pois interventiotutkimuksesta. Tämän jälkeen lääkäri satunnaisti potilaan interventioryhmään tai parhaan mahdollisen konservatiivisen hoidon vertailuryhmään. Interventioryhmän potilaista työfysiatrian poliklinikan erikoislääkäri soitti käynnin jälkeen esimiehelle ja keskusteli tarpeellisista työhön kohdistuvista muutoksista ja tulevasta työfysioterapeutin työpaikkakäynnistä. Sen jälkeen lääkäri lähetti potilaan tiedot työpaikan työfysioterapeutille, joka aloitti työpaikkakäynnin valmistelut mahdollisimman nopeasti. Työfysioterapeutti järjesti käynnin työpaikalle ja yhdessä potilaan kanssa arvioi lomakkeen avulla työkuormituksen. Työfysioterapeutti havainnoi työliikkeiden toistuvuutta, asentotekijöitä ja voimankäyttöä. 15 Arvion päätteeksi työfysioterapeutti ja potilas laativat ehdotuksen työhön kohdistuvista toimenpiteistä hyödyntäen Työterveyslaitoksen ergonomiaratkaisujen tietopankkia. Ehdotus käsiteltiin esimiehen kanssa, joka teki päätökset työn kuormitusta muuttavista teknisistä toimenpiteistä ja järjestelyistä. Tutkimuksen kulku on esitetty kuvassa 1. Työterveyslaitoksen johtoryhmä hyväksyi tutkimussuunnitelman 11.4.2005. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin eettinen toimikunta antoi suunnitelmasta puoltavan lausunnon 16.8.2005.

Kuva 1. Tutkimuksen kulku TTH A TTH B TTH C Hoitoon hakeutunut työntekijä, jolla yläraajan kiputila Tutkimukset työfysiatrian poliklinikalla Interventioryhmä (työhön kohdistuvat toimenpiteet) Verrokkiryhmä (paras mahdollinen konservatiivinen hoito) Oma-TTF TP-käynti Seuranta 2, 8, 12 ja 52 vk

Seuranta Oireita, koettua haittaa, tuottavuuden alenemaa sekä terveyspalvelujen käyttöä seurattiin internet-selaimen avulla toteutetulla kyselyllä 8, 12 ja 52 viikon kuluttua ensikäynnistä molemmissa ryhmissä. Vuoden kuluttua tutkittiin sairauskertomuksista tutkimuspotilaiden sairauslomapäivät, käynnit työterveyshuollossa ja käynteihin liittyvät diagnoosit. Tutkittavien työsuhdetiedot saatiin työnantajalta. Esimieshaastattelut Interventioon osallistuneiden työntekijöiden esimiehille (N=15) tehtiin puhelimitse strukturoitu haastattelu. Haastattelussa selvitettiin esimiesten näkemystä yhteistyön toteutumisesta työterveyshuollon kanssa, esimiehen huolestuneisuutta alaisensa selviytymisestä sekä heidän käsityksiään käsioireilun ensisijaisesta syystä. Työterveyslaitoksen tutkija soitti esimiehelle ja pyysi saada haastatella häntä. Kaikki esimiehet suostuivat haastatteluun. Fokusryhmähaastattelut Interventioon osallistuneille työfysioterapeuteille (N=7) järjestettiin noin puolitoista tuntia kestänyt haastattelu, jonka aiheet oli ennalta suunniteltu. Ensimmäiseen haastatteluun osallistui neljä ja toiseen kolme työfysioterapeuttia. Keskustelutilaisuutta veti hankkeeseen osallistunut työfysioterapeutti-tutkija. Tilaisuuksissa keskusteltiin interventiosta sekä yleensä tuki- ja liikuntaelinvaivoja potevan työterveyshuollon asiakkaan auttamisesta työssä. Tulosmuuttujat Satunnaistetussa tutkimuksessa päätulosmuuttujana oli sairauslomalle jääneiden osuus yläraajan rasitussairauksien vuoksi seuranta-aikana. Lisäksi tarkasteltiin yläraajasairauksista aiheutuneita sairauspoissaolopäiviä ensimmäisen kolmen ja sitä seuranneen 9 kuukauden aikana. Lääkärin määräämät sairauspoissolot luokiteltiin kansainvälisen tautiluokituksen (ICD-10) mukaan. Työterveyshoitajan todistamissa sairauspoissaoloissa oli käytettävissä sairauspääryhmä, ja niistä voitiin tunnistaa liikuntaelinten sairaudet muttei erikseen yläraajasairauksia. Muita tulosmuuttujia olivat kipu, koettu haitta ja tuottavuuden alenema 8, 12 ja 52 viikon kyselyissä. Tuottavuuden alenema mitattiin kahdella kysymyksellä, joilla pyydettiin tutkittavaa arvioimaan yläraajasairauden vaikutusta työn määrään ja laatuun. 16 Tutkittavaa pyydettiin vastatessaan ajattelemaan viimeistä työpäivää, jolloin hän oli tehnyt työtä koko työvuoron. Ensimmäisellä kysymyksellä pyydettiin arvioimaan asteikolla 1-10, kuinka paljon tavanomaisesta työmäärästään tutkittava oli kyennyt tekemään ja toisella kysymyksellä, minkä laatuista työ oli verrattuna tavanomaiseen työpäivään. Analyysit tehtiin intention-totreat -periaatteella. Myöhemmin tehtävässä kustannuksien ja hyötyjen arvioinnissa otetaan huomioon terveyspalvelujen käyttö, lääkkeiden käyttö, fysioterapiakustannukset, tuottavuuden aleneman aiheuttamat kustannukset ja sairauspoissaolokustannukset. Potilaiden diagnoosi tehtiin kliinisten tutkimusten ja mahdollisen neurofysiologisen tutkimuksen perusteella kahden riippumattoman erikoislääkärin asiantuntijapaneelissa.

3. Tulokset 3.1 Tutkimusjoukko Työfysiatrian poliklinikalla tutkittiin yhteensä 222 potilasta. Heistä 45 suljettiin pois, koska he eivät täyttäneet tutkimuskriteerejä, ja 177 (86 vertailuryhmässä, 91 interventioryhmässä) otettiin mukaan tutkimukseen (Taulukko 1). Kahdeksan viikon seurantakyselyssä oli mukana 152, 12 viikon seurannassa 150 ja 52 viikon seurannassa 109 potilasta. Sairauspoissaolotiedot saatiin 173:lta potilaalta. Potilaista 77% oli hoitoalalta, 21% kaupan alalta ja 2% valtionhallinnon alalta. Valtaosa (85 %) potilaista oli naisia ja heidän keski-ikänsä oli 45 vuotta. Interventio- ja vertailuryhmät olivat taustamuuttujien ja tulosmuuttujien suhteen hyvin samanlaisia. Kaikkiaan 49 potilaalla oli spesifi olkapääsairaus, 51 potilaalla olkaluun sivunastatulehdus, 19 potilaalla de Quervainin tai muu jännetuppitulehdus, 9 potilaalla hermopinne, ja 45 potilaalla tarkemmin määrittämätön yläraajan kiputila.

Taulukko 1: Tutkittavien taustatiedot Muuttuja Vertailuryhmä Interventioryhmä Kaikki Lukumäärä lähtötilanteessa 86 91 177 8 viikon seuranta 73 79 152 Vastausprosentti (%) 85 87 86 12 viikon seuranta 71 79 150 Vastausprosentti (%) 83 87 85 52 viikon seuranta 53 56 109 Vastausprosentti (%) 62 62 62 Sukupuoli (lkm) Miehet 9 14 23 Naiset 77 77 154 Tupakointi (%) Ei koskaan 54.8 52.9 53.8 Tupakoinut aikaisemmin 21.4 31.0 26.3 Tupakoi satunnaisesti 7.1 9.2 8.2 Tupakoi tutkimushetkellä 16.7 6.9 11.7 Liikunnan harrastaminen, kertaa viikossa (%) <2 45.9 55.2 50.6 >3 54.1 44.8 49.4 Kivun voimakkuus viimeksi kuluneiden 7 päivän aikana (ka (hajonta)) 4.75 (2.3) 4.84 (2.0) 4.79 (2.1) Kivun aiheuttama haitta (ka (hajonta)) - työssä 4.69 (2.6) 4.93 (2.8) 4.81 (2.7) - vapaa-aikana 4.33 (2.4) 4.73 (2.5) 4.53 (2.5) - nukkuessa 3.04 (2.9) 3.63 (3.1) 3.35 (3.0) Olkapään sairaudet (lkm) Kiertäjäkalvosimen tulehdus 21 16 37 Ahdas olka 9 3 12 Kyynärpään sairaudet Olkaluun ulomman sivunastan tulehdus 18 24 42 Olkaluun sisemmän sivunastan tulehdus 3 6 9 Muut sairaudet Jännetuppitulehdus 8 11 19 Rannekanavaoireyhtymä tai kyynärhermon 3 6 9 pinne Epäspesifinen yläraajakipu 24 21 45 Muu sairaus 0 4 4

3.2 Kipu ja haitta lähtötilanteessa ja kolmen kuukauden seuranta-aikana Lähtötilanteessa kivun voimakkuus oli 4,8, haitta työssä 4,8, haitta vapaa-aikana 4,5 ja haitta nukkuessa 3,3. Interventioryhmällä oli hieman enemmän haittaa nukkuessa, mutta muuten ryhmien arvot eivät poikenneet toisistaan. Seuranta-aikana kipu väheni molemmissa ryhmissä, eikä interventio- ja vertailuryhmän välillä ollut eroja kivun määrässä eikä muutoksissa (Kuva 2a). 6 4,75 4,84 4,06 4 3,57 3,27 2,97 2,86 2,61 2,41 2 1,91 Vertailuryhmä Interventioryhmä 0 Lähtötilanne 2 viikkoa 8 viikkoa 12 viikkoa 52 viikkoa Kuva 2a. Kivun voimakkuus seuranta-aikana vertailu- ja interventioryhmässä.

Kivun aiheuttama haitta työssä väheni enemmän interventio- kuin vertailuryhmässä (3.4 (95% LV 2.7-4.1) vs. 2.3 (95% LV 1.5-3.1), p=0.037), kun analyysissa olivat mukana henkilöt, joilta oli tiedot kaikista seurantapisteistä (Kuva 2b). Toistomittausanalyysissa käytettäessä yleistettyjen estimointiyhtälöiden menetelmää ryhmien välillä ei kuitenkaan todettu eroja. Interventio- ja vertailuryhmän välillä ei ollut eroja haitassa vapaa-aikana eikä nukkuessa. 6 4,69 4 4,93 3,89 2 3,15 2,94 2,56 2,5 2,41 2,08 Vertailuryhmä Interventioryhmä 1,47 0 Lähtötilanne 2 viikkoa 8 viikkoa 12 viikkoa 52 viikkoa Kuva 2b. Haitta työssä seuranta-aikana vertailu- ja interventioryhmässä.

3.3 Sairauspoissaoloseuranta Seuranta-ajan ensimmäisenä kolmena kuukautena 12 % interventioryhmässä ja 10 % vertailuryhmässä oli ollut sairauslomalla yläraajasairauden vuoksi. Sairauspoissaolojen kestot olivat interventioryhmässä keskimäärin 6 päivää ja vertailuryhmässä 10 päivää ja sairauspoissaolopäivien kokonaismäärä interventioryhmässä 56 ja vertailuryhmässä 98 päivää. Sairauspoissaoloja oli kaikissa diagnoosiryhmissä. Muiden sairauksien vuoksi sairauspoissaoloja oli 48 %:lla interventioryhmästä ja 42 %:lla vertailuryhmästä. Seurantajaksolla 4-12 kuukautta yläraajasairauden aiheuttamia sairauspoissaoloja oli 10 %:lla interventioryhmästä ja 17 %:lla vertailuryhmästä. Sairauspoissolopäivien kokonaismäärä oli 242 vertailuryhmässä ja 210 interventioryhmässä. Sairauspoissolojen kestot olivat keskimäärin pitempiä interventioryhmässä kuin vertailuryhmässä, mihin vaikutti muutama pitempi sairauspoissaolo olkapääsairauden vuoksi. Myös työterveyshoitajan määräämiä lyhyitä sairauspoissaoloja kaikkien tuki - ja liikuntaelinten sairauksien vuoksi oli tilastollisesti merkitsevästi vähemmän interventio- kuin vertailuryhmässä. Muita sairauspoissaoloja oli interventioryhmässä 69 %:lla ja vertailuryhmässä 73%:lla.

Taulukko 2. Sairauslomalla olleiden osuus ja sairauspoissaolojen kesto vertailu- ja interventioryhmässä seuranta-aikana Sairausloman syy 3 kuukautta intervention jälkeen 4-12 kuukautta intervention jälkeen Vertailu Interventio p-arvo Vertailu Interventio p-arvo Yläraajasairaus % 11.9 10.1 0.70 16.7 10.1 0.20 Sairauspoissaolopäivät (ka, sd) Kaikki 1.17 (4.6) 0.63 (2.1) 0.32 2.88 (9.4) 2.36 (10.0) 0.72 Sairauslomalla olleet 9.8 (10.2) 6.2 (3.3) 17.3 (17.3) 23.3 (23.6) Muu liikuntaelinsairaus kuin yläraajasairaus % 3.6 3.4 0.94 13.1 10.1 0.54 Sairauspoissaolopäivät (ka, sd) Kaikki 0.45 (3.1) 0.10 (0.6) 0.30 0.92 (3.0) 1.46 (5.1) 0.39 Sairauslomalla olleet 12.7 (13.2) 3.0 (2.0) 7.0 (5.1) 14.4 (8.4) Tapaturmainen liikuntaelinsairaus % 0 1.1 0.33 7.1 2.3 0.12 Sairauspoissaolopäivät (ka, sd) Kaikki 0 0.12 (1.2) 1.00 (5.4) 0.21 (1.6) 0.19 Sairauslomalla olleet 0 11 (0) 14.0 (16.4) 9.5 (7.8) Työterveyshoitajan toteama liikuntaelinsairaus % 1.2 3.4 0.34 8.3 1.1 0.02 Sairauspoissaolopäivät (ka, sd) Kaikki 0.02 (0.2) 0.09 (0.6) 0.32 0.32 (1.2) 0.03 (0.3) 0.02 Sairauslomalla olleet 2.0 (0) 2.7 (2.1) 3.9 (1.7) 3.0 (0) Työterveyshoitajan tai lääkärin toteama liikuntaelinsairaus % 14.3 15.7 0.79 32.1 20.2 0.07 Sairauspoissaolopäivät (ka, sd) Kaikki 1.64 (5.6) 0.94 (2.53) 0.28 5.12 (13.2) 4.07 (11.2) 0.57 Sairauslomalla olleet 11.5 (10.4) 6.0 (3.3) 15.9 (19.5) 20.1(17.7) Muu kuin liikuntaelinsairaus % 41.7 48.3 0.38 72.6 68.5 0.55 Sairauspoissaolopäivät (ka, sd) Kaikki 2.73 (6.2) 3.06 (5.9) 0.72 7.14 (9.4) 8.49 (12.1) 0.41 Sairauslomalla olleet 6.54 (8.3) 6.33 (7.2) 9.84 (9.7) 12.39 (12.9)

3.4 Tuottavuuden alenema Tuottavuuden alenemaan yhteydessä olevat tekijät lähtötilanteessa Tuottavuuden alenemaa ilmoitti lähtötilanteessa 56 % tutkittavista: 58 % vertailuryhmästä ja 54 % interventioryhmästä. Tuottavuuden aleneman määrä oli 20 % vertailuryhmässä ja 17 % interventioryhmässä. Tuottavuuden alenema oli yhteydessä kivun intensiteettiin, kivun aiheuttamaan haittaan työssä ja kivun välttämiskäsityksiin (Taulukko 3-4). Vanhemmilla työntekijöillä tuottavuuden alenema oli yhteydessä kivun aiheuttamaan haittaan nukkumisessa, kun taas nuoremmilla työntekijöillä tuottavuuden alenema oli yhteydessä työn suuriin vaatimuksiin yhdistyneenä vähäisiin vaikuttamismahdollisuuksiin. Voimakkain yhteys tuottavuuden alenemaan todettiin nuoremmilla työntekijöillä silloin, kun heillä oli kaksi tekijää kolmesta: voimakas kipu, fyysisiä kuormitustekijöitä työssä, suuret vaatimukset työssä yhdistyneenä vähäisiin vaikutusmahdollisuuksiin.

Taulukko 3. Tuottavuuden aleneman yhteydet taustamuuttujiin. Sukupuolen ja iän mukaan vakioidut riskisuhteet (OR) ja 95 %:n luottamusvälit (LV) Muuttuja OR 95 % LV Sukupuoli Nainen (vertailuryhmä) Mies 1.2 0.4-3.0 Ikä (jatkuva) 1.00 0.97-1.04 Diagnoosi Epikondyliitti (vertailuryhmä) Olkapääsairaus 1.5 0.6-3.5 Jännetuppitulehdus 1.7 0.5-5.3 Epäspesifinen kipu 1.9 0.8-4.4 Muu 6.2 1.2-31.4 Kivun voimakkuus 1. kolmannes (vertailuryhmä) 2. kolmannes 3.7 1.6-8.2 3. kolmannes 3.0 1.4-6.6 Kivun aiheuttama haitta työssä 1. kolmannes (vertailuryhmä) 2. kolmannes 2.7 1.2-5.9 3. kolmannes 6.2 2.6-14.4 Kivun aiheuttama haitta vapaa-aikana 1. kolmannes (vertailuryhmä) 2. kolmannes 1.7 0.8-3.7 3. kolmannes 1.8 0.8-3.8 Kivun aiheuttama haitta nukkuessa 1. kolmannes (vertailuryhmä) 2. kolmannes 1.6 0.7-3.4 3. kolmannes 2.5 1.1-5.5 Työn fyysiset kuormitustekijät Taakkojen käsittely, >5 kg Ei (vertailuryhmä) Kyllä 2.1 0.99-4.5 Työskentely käsi hartiatason yläpuolella Ei (vertailuryhmä) Kyllä 1.9 0.7-4.9 Voimakas käden puristusote Ei (vertailuryhmä) Kyllä 1.5 0.5-4.4 Näppäilytyö Ei (vertailuryhmä) Kyllä 0.7 0.3-1.4 Aikaisempi sairauspoissaolo (12 edeltävän kuukauden aikana) Ei (vertailuryhmä) Kyllä 2.2 1.1-4.3 Korkeat työn vaatimukset yhdistyneenä vähäisiin vaikutusmahdollisuuksiin Ei (vertailuryhmä) Kyllä 1.3 0.6-2.8 Välttämiskäyttäytymisuskomukset Matala taso (vertailuryhmä) Korkea taso 3.5 1.2-9.9

Taulukko 4. Tuottavuuden aleneman yhteydet taustamuuttujiin. Vakioidut riskisuhteet (OR) ja 95 %:n luottamusvälit (LV) Muuttuja OR 95 % LV Sukupuoli (mies verrattuna naiseen) 1.2 0.4-3.6 Ikä, riskin lisäys vuotta kohden 1.00 0.96-1.04 Kivun voimakkuus (vertailuryhmä 1. kolmannes) 2. kolmannes 3.6 1.5-8.3 3. kolmannes 2.8 1.2-6.5 Jokin fyysinen kuormitustekijä työssä 1.1 0.5-2.3 Aikaisempi sairauspoissaolo (edeltäneen 12 kk 1.6 0.7-3.5 aikana) Suuret työn vaatimukset yhdistyneenä vähäisiin 0.9 0.4-2.0 vaikutusmahdollisuuksiin Välttämiskäyttäytymisuskomukset (korkea taso verrattuna matalaan tasoon) 2.8 0.9-8.9 Tuottavuuden aleneman muutokset seuranta-aikana Tuottavuuden alenemaa ilmoittaneiden osuus oli 8 viikon seurannan jälkeen hieman pienempi interventio- kuin vertailuryhmässä, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Kahdentoista viikon seurannan jälkeen tuottavuuden alenema vähentyi edelleen interventioryhmässä, kun taas vertailuryhmässä tuottavuuden alenemaa ilmoittaneiden osuus ja tuottavuuden aleneman määrä olivat palautuneet lähelle lähtötilanteen tasoja. Kahdentoista viikon jälkeen erot interventio- ja vertailuryhmän välillä olivat merkitseviä sekä tuottavuuden alenemaa ilmoittaneissa että tuottavuuden määrässä. Tuottavuuden alenemaa ilmoittaneiden osuus ja tuottavuuden aleneman määrä pysyivät matalina interventioryhmässä ja erot ryhmien välillä olivat todettavissa vielä vuoden seurannassa (kuva 3). Kun tuloksia tarkasteltiin lähtötilanteen tuottavuuden aleneman mukaisissa alaryhmissä, interventio- ja kontrolliryhmän tuloksissa oli eroa silloin kun lähtötilanteessa ei ollut tuottavuuden alenemaa tai se oli vähäistä (0-20 %). Interventiolla ei ollut vaikutusta tuottavuuden aleneman ollessa lähtötilanteessa yli 20 % (taulukko 5). 18

100 58,3 53,6 44,12 52,17 36,5 10 20,7 16,74 32,88 13,84 10,89 22,22 19,49 18,2 16,17 6,6 6,78 Vallitsevuus (vertailuryhmä) Vallitsevuus (interventioryhmä Määrä (vertailuryhmä) Määrä (interventioryhmä) 1 Lähtötilanne (N = 168) 8 viikkoa (N = 141) 12 viikkoa (N = 141) 52 viikkoa (N = 107) Kuva 3. Tuottavuuden alenemaa ilmoittaneiden osuus (%) ja tuottavuuden aleneman määrä lähtötilanteessa ja 8, 12 ja 52 viikon seurannassa 19

Taulukko 5. Tuottavuuden alenemaa ilmoittaneiden osuus, aleneman suuruus ja muutokset vertailu- ja interventioryhmässä 8 viikkoa 12 viikkoa 8 ja 12 viikkoa (toistomittausanalyysi) Tulosmuuttuja Vertailu Interventio P-arvo + Vertailu Interventio P-arvo + Vertailu Interventio P-arvo + Kaikki Lukumäärä * 68 73 76 80 228 237 Tuottavuuden alenemaa ilmoittaneet (%) 44.1 32.9 0.17 51.3 25.0 0.001 51.8 37.6 0.021 Tuottavuuden aleneman määrä (ka (sd)) 13.8 (22.2) 10.9 (21.2) 0.42 18.4 (25.7) 6.8 (17.4) 0.001 17.9 (23.9) 11.6 (20.6) 0.013 Tutkittavat, joilla ei tuottavuuden alenemaa lähtötilanteessa Lukumäärä * 30 32 32 37 97 108 Tuottavuuden alenemaa ilmoittaneet (%) 30.0 15.6 0.17 37.5 10.8 0.009 21.7 8.3 0.006 Tuottavuuden aleneman määrä (ka (sd)) 8.1 (17.3) 3.7 (11.5) 0.24 12.8 (24.3) 1.6 (4.9) 0.007 6.7 (17.6) 1.6 (7.0) 0.010 Tutkittavat, joilla 10-20% tuottavuuden alenema lähtötilanteessa Lukumäärä * 15 22 17 23 51 69 Tuottavuuden alenema lähtötilanteessa 16.3 (4.7) 16.0 (4.7) 16.2 (4.7) 16.2 (4.7) 15.5 (4.9) 16.4 (4.6) Tuottavuuden alenemaa ilmoittaneet (%) 53.3 36.4 0.30 52.9 21.7 0.04 70.5 53.6 0.089 Tuottavuuden aleneman muutos verrattuna lähtötilanteeseen ** - 8.1 (36.2) 8.5 (12.2) 0.05-3.8 (26.4) 12.8 (8.1) 0.007-3.6 (24.5) 7.0 (9.8) 0.007 Tutkittavat, joilla >20% tuottavuuden alenema lähtötilanteessa Lukumäärä * 23 19 27 20 80 60 Tuottavuuden alenema lähtötilanteessa 44.0 (9.7) 49.1 (20.1) 45.5 (12.1) 48.1 (20.0) 46.1 (12.8) 48.5 (19.5) Tuottavuuden alenemaa ilmoittaneet (%) 56.5 57.9 0.92 66.7 55.0 0.41 76.3 71.7 0.87 Tuottavuuden aleneman muutos verrattuna lähtötilanteeseen ** 29.5 (17.4) 22.1 (35.6) 0.38 21.3 (25.8) 27.8 (29.1) 0.42 15.7 (21.5) 16.3 (28.5) 0.94 * Havaintojen lukumäärä toistomittausanalyysissa. ** Positiivinen arvo merkitsee tuottavuuden aleneman vähenemistä ja negatiivinen lisääntymistä verrattuna lähtötilanteeseen + Merkitsevyyttä testattiin 8 ja 12 viikon seurantapisteissä khii 2 -testillä. Toistomittausanalyysissä käytettiin GEE (generalised estimating equation) mallia, jossa vakiointi tehtiin iän, sukupuolen, fyysisten kuormitustekijöiden, välttämiskäyttäytymisuskomusten ja seuranta-ajan suhteen. 20

3.5 Esimieshaastattelut Lähes kaikki esimiehet (90%) olivat keskustelleet alaisensa kanssa käsioireilun aiheuttamista ongelmista työssä, mutta vain joka viides (20%) oli keskustellut työfysioterapeutin kanssa käsioireiden edellyttämistä muutoksista työpaikalla. Joka toinen esimies oli huolestunut alaisensa selviytymisestä työssä. Käsivaivoja potevan alaisen työtehtäviin oli tehty harvoin (10%) muutoksia, mutta heidän työpisteensä ergonomiaa oli paranneltu useammin (40%). Valtaosa esimiehistä (70%) koki muutosten tekemisen hankalaksi. Joissakin työpisteissä oli toteutettu työkiertoa, mutta ongelmana olivat samat kuormittavat työasennot työkiertoon kuuluvissa eri työtehtävissä. Interventioon osallistuneille hankittuja työergonomiaa parantavia työvälineitä olivat mm. työpaikan oman puusepän rakentama työasema, uusi tuoli, kättä kannatteleva teline ja työkoneen näppäimistöön asennettava "roller mouse". Esimiesten käsitykset käsioireiden syistä vaihtelivat. Osa esimiehistä arveli oireiden johtuvan työstä ja toiset vapaa-ajan toiminnoista. Työterveyshuollon kanssa toivottiin enemmän keskustelua ja yhteistyötä jo varhaisessa vaiheessa ennen kuin työntekijän vaiva pitkittyy. Toivottiin myös kirjallisia suosituksia työergonomian parantamiseksi. Työfysioterapeuttien antamat ohjeet koettiin turhiksi, jos työnantajalla ei ollut varoja uudistusten toteuttamiseen. 3.6 Fokusryhmähaastattelut Fokusryhmähaastatteluissa todettiin, että asiakkaan auttaminen on harvoin jonkin yksittäisen ergonomisen apuvälineen hankkimista, vaan se on prosessi, jossa tarkastellaan monipuolisesti työntekijän työkokonaisuutta. Muutostarpeiden kohteena voivat olla työvälineiden ohella: työasennot, fyysisen voiman käyttö työtä tehtäessä, fyysinen kunto yleensä ja työn rytmitys ja tauottaminen. Työfysioterapeutti suunnittelee toimenpiteet yhdessä työterveyshuollon tiimin kanssa. Joskus kipuongelmien pitkittyminen voi johtua psyykkisestä ylikuormittumisesta, jolloin tarvitaan psykologin asiantuntemusta. Työntekijän myönteinen asenne muutoksiin on tärkeä. Esimiehen mukanaoloa työn muutoksia pohdittaessa pidettiin toivottavana. Kiirettä pidettiin haittana, joka estää usein esimiehen osallistumisen sekä työntekijän motivoitumisen totuttujen työtapojen muutoksiin. Työpaikan johdon myönteinen suhtautuminen työprosessien parannuksiin on tärkeätä varsinkin silloin, kun muutokset vaativat taloudellista panostusta. Haastatteluissa keskusteltiin myös työfysioterapeuttien kokemuksista Työterveyslaitoksen ergonomiaratkaisujen tietopankista. Työfysioterapeutit pitivät sitä hyvänä apuna, mutta toivoivat tietopankin sisällön laajentamista. Keskustelut esimiesten kanssa helpottuisivat, jos voisi näyttää heille ergonomisista ratkaisuista kuvia työpaikalla. 3.7 Tulehdustekijät Seerumin liukoisten reseptorien sil-1rii ja sst2 pitoisuudet olivat yläraajapotilailla tilastollisesti merkitsevästi suurempia ja IL-18 pitoisuudet vastaavasti pienempiä verrattuna terveeseen vertailuaineistoon (n=42). Vertailuaineisto oli kaltaistettu iän ja sukupuolen mukaan. Tilastollisessa analyysissä oli vakioitu ikä, sukupuoli, tupakointi, painoindeksi, unihäiriöt, liikunnan määrä ja alkoholin käyttö. 21

4. Pohdinta ja johtopäätökset Tutkimuksessa selvitettiin työhön kohdistuvien toimenpiteiden vaikutuksia yläraajan sairauksien aiheuttamaan kipuun, haittaan, sairauspoissaoloihin ja tuottavuuden alenemaan. Tunnistamalla sairaudet varhaisessa vaiheessa pyrittiin työhön kohdistuvilla toimenpiteillä tukemaan työntekijöiden selviytymistä työssä. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että interventiolla voitiin vaikuttaa sairauspoissaoloihin ja tuottavuuden alenemaan. Yläraajasairauksien vuoksi sairauslomalla olleiden määrä oli seurantakuukausina 4-12 lähes kaksinkertainen vertailuryhmässä interventioryhmään verrattuna. Yläraajasairauksien aiheuttamia sairauslomapäiviä oli interventioryhmässä vähemmän seuranta-aikana. Tuottavuuden alenemaa ilmoittaneiden osuus oli interventioryhmässä vähentynyt puoleen kolmessa kuukaudessa ja pysyi matalana vuoden seurannassa, kun taas vertailuryhmässä ei seuranta-aikana todettu selvää muutosta. Tuottavuuden aleneman aste väheni interventioryhmässä alle puoleen kolmen kuukauden aikana ja pysyi vähäisenä vuoden seurannassa, kun taas vertailuryhmässä tuottavuuden alenema oli hieman vähentynyt kahden kuukauden kohdalla, mutta palasi lähtötilanteen tasolle kolmen kuukauden ja vuoden seurannassa. Erot tuottavuuden alenemassa interventio- ja vertailuryhmän välillä todettiin niillä, joilla lähtötilanteessa ei ollut tuottavuuden alenemaa tai se oli vähäistä (alle 20 %). Edellisessä ryhmässä interventio ehkäisi tuottavuuden aleneman ilmaantumista ja jälkimmäisessä ryhmässä vähensi tuottavuuden alenemaa ilmoittaneiden osuutta. Yläraajakivut vähenivät seuranta-aikana yhtä paljon interventio- ja vertailuryhmässä. Kivun aiheuttama haitta työssä näytti vähenevän enemmän interventio- kuin vertailuryhmässä Tulokset tukevat aikaisempia tutkimuksia liikuntaelinten sairauksien työpaikkainterventioista, joissa on erilaisin toimenpitein voitu vaikuttaa oireisten työntekijöiden sairauspoissaoloihin ja työhön paluuseen 6 mutta vähemmän kipuun tai muihin oireisiin. 5 Yläraajasairauksiin kohdistettuja interventiotutkimuksia, joissa olisi selvitetty työhön kohdistuneita toimenpiteitä, on kuitenkin raportoitu vain muutama. 6 Tutkimus osoitti, että työhön kohdistuvilla toimenpiteillä on vaikutusta sairauspoissaoloihin yläraajasairauksien tai niiden pahenemisen varhaisessa vaiheessa. Tutkimuksemme on ensimmäinen interventiotutkimus, jossa on selvitetty työpaikalla toteutettujen toimenpiteiden vaikutuksia tuottavuuden alenemaan. Tuottavuuden alenemassa todettiin ero vasta kolmen kuukauden seurannassa ja sairauspoissaoloissakin tilastollisesti merkitsevä ero havaittiin vasta kolmen kuukauden jälkeen. Vaikka työpaikkakäynnit tehtiin melko nopeasti tutkittavien hakeuduttua hoitoon, eri toimenpiteiden toteuttaminen on vaatinut aikaa. Vaikutusten ilmaantuminen pienellä viiveellä siten vahvistaa olettamusta, että niiden taustalla ovat työpaikalla toteutetut toimenpiteet. Ero sairauspoissaoloissa nähtiin erityisesti yläraajan sairauksissa ja työterveyshoitajan liikuntaelinsairauden vuoksi määräämissä lyhyissä sairauspoissaoloissa, joista ei ollut käytettävissä diagnoosikoodia, mutta joissa saattoi olla mukana yläraajasairauksia. Koska ryhmien välillä ei ollut eroa muissa sairauksissa, vaikutus oli spesifinen liikuntaelinten sairauksien ja erityisesti yläraajasairauksien suhteen. 22

5. Tiedotus ja muu tulosten hyödyntäminen Tuottavuuden alenemaa koskevat tulokset on julkaistu kahdessa vertaisarvioidussa kansainvälisessä julkaisussa ja sairauspoissaolotuloksista on lähetetty käsikirjoitus arvioitavaksi tieteelliseen lehteen. Myös tulehdustekijöiden tuloksista on lähetetty artikkeli arvioitavaksi tieteelliseen lehteen. Hankkeen tuloksista on pidetty tiedotustilaisuuksia kohdeyrityksissä. Kustannus-hyödyn ja kustannusvaikuttavuuden tuloksia on analysoitu ja ne valmistuvat vuoden 2011 aikana. Sairauspoissaolotulokset sisältävän tieteellisen julkaisun ilmestyessä hankkeesta tiedotetaan laajemmin. Julkaisut Martimo KP, Shiri R, Miranda H, Ketola R, Varonen H, Viikari-Juntura E. Self-reported productivity loss among workers with upper extremity disorders. Scand J Work Environ Health. 2009 Jul;35(4):301-8.. Martimo KP, Shiri R, Miranda H, Ketola R, Varonen H, Viikari-Juntura E. Effectiveness of an ergonomic intervention on the productivity of workers with upperextremity disorders - a randomized controlled trial. Scand J Work Environ Health. 2010 Jan;36(1):25-33. Epub 2009 Dec 4. Shiri R, Martimo KP, Miranda H, Ketola R, Kaila-Kangas L, Liira H, Karppinen J, Viikari- Juntura E. The effect of workplace intervention on pain and sickness absence caused by upper extremity musculoskeletal disorders (lähetetty arvioitavaksi). Kiitokset Kiitämme TtM, työfysioterapeutti Tuija Toikkaa ja FM Martta Rantaa osallistumisesta tutkimuksen suunnitteluun ja toteuttamiseen. 23

Kirjallisuusluettelo 1. Silverstein B, Viikari-Juntura E, Kalat J. Use of a prevention index to identify industries at high risk for work-related musculoskeletal disorders of the neck, back, and upper extremity in Washington state, 1990-1998. Am J Ind Med 2002;41(3):149-69. 2. Viikari-Juntura E, Silverstein B. Role of physical load factors in carpal tunnel syndrome. Scand J Work Environ Health 1999;25(3):163-85. 3. Viikari-Juntura E. Risk factors for upper limb disorders. Implications for prevention and treatment. Clin Orthop 1998(351):39-43. 4. Tanaka S, Petersen M, Cameron L. Prevalence and risk factors of tendinitis and related disorders of the distal upper extremity among U.S. workers: comparison to carpal tunnel syndrome. Am J Ind Med 2001;39(3):328-35. 5. van der Beek AJ, Driessen MT, Proper KI, van Tulder MW, Anema JR, Bongers PM. The effectiveness of ergonomic workplace interventions on low back pain and neck pain; a systematic review. 6. van Oostrom SH, Driessen MT, de Vet HC, Franche RL, Schonstein E, Loisel P, van Mechelen W, Anema JR. Workplace interventions for preventing work disability. Cochrane Database Syst Rev. 2009 Apr 15;(2):CD006955. Review. 7. Ketola R, Toivonen R, Hakkanen M, Luukkonen R, Takala EP, Viikari-Juntura E. Effects of ergonomic intervention in work with video display units. Scand J Work Environ Health 2002;28(1):18-24. 8. Tittiranonda P, Rempel D, Armstrong T, Burastero S. Effect of four computer keyboards in computer users with upper extremity musculoskeletal disorders. Am J Ind Med 1999;35(6):647-61. 9. Rempel D, Tittiranonda P, Burastero S, Hudes M, So Y. Effect of keyboard keyswitch design on hand pain. J Occup Environ Med 1999;41(2):111-9. 10. Silverstein B, Clark R. Interventions to reduce work-related musculoskeletal disorders. J Electromyogr Kinesiol 2004;14(1):135-52. 11. Lintula M, Nevala N. Ergonomics and usability of mechanical single-channel liquid dosage pipettes. Int J Ind Ergonomics 2006;36:257-63. 12. Hoitosuositusryhmä. Käden ja kyynärvarren rasitussairaudet. Duodecim 2007;123(13):1616 26.10. 13. Miranda H, Viikari-Juntura E, Heistaro S, Heliovaara M, Riihimaki H. A population study on differences in the determinants of a specific shoulder disorder versus nonspecific shoulder pain without clinical findings. Am J Epidemiol 2005;161(9):847-55. 14. Viikari-Juntura E, Shiri R, Solovieva S, Karppinen J, Leino-Arjas P, Varonen H, Kalso E, Ukkola O. Risk factors of atherosclerosis and shoulder pain--is there anassociation? A systematic review. Eur J Pain. 2008 May;12(4):412-26. Epub 2007 Sep 24. Review. 15. Ketola R, Viikari-Juntura E, Malmivaara A, Karppinen J. Rasitusvammaopas. Helsinki, 2003. 16. Brouwer WB, Koopmanschap MA, Rutten FF. Productivity losses without absence: measurement validation and empirical evidence. Health Policy. 1999;48(1):13 27. 24