Työnantajien kokemuksia nuorten olympiavalmentajahankkeesta

Työnantajien kokemuksia nuorten olympiavalmentajahankkeesta Timo Manninen 1, Jari Lämsä 1, Asko Härkönen 2 1 Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU 2 Suomen Olympiakomitea Copyright 2012 KIHU Kaikki oikeudet pidätetään. Tämän julkaisun tai sen osan jäljentäminen ilman tekijän kirjallista lupaa painamalla, monistamalla, äänittämällä tai muulla tavoin on tekijänoikeuslain mukaisesti kielletty. ISBN 978-952-5676-58-7 (PDF) Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU, Jyväskylä 2012

Työnantajien kokemuksia nuorten olympiavalmentajahankkeesta 2 SISÄLTÖ SISÄLTÖ... 2 TIIVISTELMÄ... 3 1 JOHDANTO... 5 1.1 Nuorten olympiavalmentajahanke... 5 1.2 Nuorten olympiavalmentajaselvityksen tarkoitus... 7 1.3 Nuorten olympiavalmentajan toimenkuva ja valmentajalta vaadittavat ominaisuudet... 8 1.4 Nuorten olympiavalmennusryhmän urheilijat... 10 2 MENETELMÄT... 11 2.1 Aineistonkeruumenetelmä... 11 2.2 Tulosten analysointi... 12 3 NUORTEN OLYMPIAVALMENTAJASELVITYKSEN TULOKSET... 13 3.1 Työnantajan oma toiminta... 13 3.1.1 Nuorten olympiavalmentajahankkeen tarve... 13 3.1.2 Nuorten olympiavalmennushankkeen tavoitteet... 13 3.1.3 Työantajan velvoitteet... 15 3.1.4 Toiminnan vaikuttavuus... 21 3.2 Nuorten olympiavalmentajahankkeen kumppanit... 21 3.2.1 Kumppaneiden rooli... 21 3.2.2 Yhteistyö ja yhteydenpito... 22 3.2.3 Yhteispalkkausjärjestelmä... 23 3.3 Valmentajan toiminta... 24 3.3.1 Toimenkuva... 24 3.3.2 Nuorten olympiavalmentajan integroituminen työyhteisöön... 26 3.3.3 Yltäminen tavoitteisiin... 26 3.4. Nuorten olympiavalmentajahankkeen kehittäminen... 27 4 POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET... 30 LÄHTEET... 34 LIITE 1. Nuorten olympiavalmentajat 2006 2011... 35 LIITE 2. Nuorten olympiavalmennettavien määrät vuosina 2006 2011... 43 LIITE 3. Nuorten olympiavalmentajat työnantajien haastattelupohja... 45 LIITE 4. Nuorten olympiavalmentajien työnantajat ja haastateltavat... 48 LIITE 5. Nuorten olympiavalmennusryhmissä mukana olleiden urheilijoiden menestyminen... 49

Työnantajien kokemuksia nuorten olympiavalmentajahankkeesta 3 TIIVISTELMÄ Suomen Olympiakomitea aloitti nuorten olympiavalmentajapalkkauksen vuonna 2006. Nuorten olympiavalmennushankkeen tavoitteena on mahdollistaa eri lajien lahjakkaille nuorille urheilijoille laadukas päivittäisvalmennus päätoimisten valmentajien toimesta. Nuorten olympiavalmentajien (NOV) työnantajina toimivat lajiliitot, urheiluseurat, urheiluopistot, urheiluakatemiat sekä kaupungit/kunnat. Valtaosa työnantajista on lajiliittoja. Työnantaja ja Olympiakomitea tekevät keskenään yhteistyösopimuksen valmentajan palkkauksesta. Olympiakomitea osallistuu valmentajan palkkaukseen keskimäärin 15 000 euron vuosiosuudella, joka on noin kolmannes valmentajan palkkakuluista. Työnantajan ja Olympiakomitean lisäksi hankkeessa on usein kolmas palkanmaksajataho. Palkkauksen liittyen sovitaan valmentajan toimenkuvasta, valmennusryhmään kuuluvista urheilijoista, toimintaympäristöstä, kouluttautumisesta ja raportointivastuusta. Nuorten olympiavalmentajamäärät ovat kasvaneet vuosittain ja 60 valmentajan tavoitteeseen päästiin vuonna 2011, vuoden alkuperäisestä tavoitteesta myöhässä. Nuorten olympiavalmentajaselvityksen tarkoituksena oli työnantajan näkökulmasta arvioida hankkeen toteutumista ja sen kehittämistä. Koska kesälajien NOV:ien palkkausta koskevat yhteistyösopimukset ovat katkolla 31.12.2012, selvityksessä keskityttiin pelkästään kesälajien valmentajien työnantajiin. Tutkittavia teemoja olivat työnantajan oma toiminta, kumppaneiden toiminta, valmentajan toiminta sekä nuorten olympiavalmennushankkeen kehittäminen. Arviointia varten haastateltiin 22 työnantajaa. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina puhelinhaastatteluina, jotka kestivät 30 50 minuuttia. Haastatteluiden aikana tehtiin muistiinpanot, jotka kirjoitettiin puhtaaksi välittömästi saman päivän aikana. Hanke vastasi erittäin hyvin työantajien tarpeita. Sen avulla saatiin lisättyä pätevien päätoimisten valmentajien määriä ja näin vahvistettua nuorten urheilijoiden valmennusta. Lisäksi tavoiteltiin urheilijoiden kokonaisvaltaista kehittymistä ja menestymistä. Työnantajat olivat hoitaneet Olympiakomitean asettamat velvoitteet. Yhteispalkkausjärjestelmä koettiin hyväksi toimintamalliksi ja sen myötä pystyttiin lähtemään mukaan hankkeeseen. Yleisin palkkausmuoto oli yksi kolmasosa per osapuoli (työnantaja, Olympiakomitea ja kolmas kumppani). Yleensä yhteistyössä toimijoiden välillä ei ollut ongelmia, mutta muutamassa tapauksessa urheiluseurakumppani aiheutti ylimääräisiä haasteita. Valmentajien toimenkuvat vastasivat Olympiakomitean kanssa sovittua. Valmentajat olivat myös suoriutuneet työstään hyvin. Työantajat nostivat valmentajien työn haastavuuden esille ja muun muassa työnohjaukseen kaivattiin tukea. Muita kehityskohteita olivat työnantajan ja Olympiakomitean välisen yhteydenpidon lisääminen, valmentajien verkostoituminen ja lajien välinen yhteistyö. Työnantajat arvioivat hanketta positiivisesti. Jatkossa selvitetään nuorten olympiavalmentajien kokemuksia aiheesta ja verrataan niitä työnantajien kokemuksiin hankkeen toimivuudesta. Huippu-urheilun muutosryhmän tavoitteena on lisätä nuorten olympiavalmentajamäärää (200 valmentajaa vuoden 2015 lopulla) merkittävästi. On tärkeää pohtia, miten tämä toteutetaan

Työnantajien kokemuksia nuorten olympiavalmentajahankkeesta 4 järkevästi. Mistä saadaan resursseja tavoitteen toteuttamiseen unohtamatta nykyisten toimintaympäristöjen tärkeyttä? Suurin osa työantajista suhtautui myönteisesti akatemiakehitykseen ja se voisikin olla järkevin tapa kehittää myös nuorten olympiavalmennusta. Se mahdollistaisi muun muassa työnantajien korostaman valmentajien verkostoitumisen ja lajien välisen yhteistyön kehittämisen. Avainsanat: kumppani, Suomen Olympiakomitea, työnantajat, valmentajat

Työnantajien kokemuksia nuorten olympiavalmentajahankkeesta 5 1 JOHDANTO 1.1 Nuorten olympiavalmentajahanke Nuorten olympiavalmentajien palkkaus on aloitettu vuonna 2006. Hankkeen tavoitteena on mahdollistaa eri lajien lahjakkaille nuorille urheilijoille laadukas päivittäisvalmennus päätoimisten valmentajien toimesta. Valmentajan työnantaja ja Olympiakomitea tekevät keskenään yhteistyösopimuksen, jonka myötä Olympiakomitea sitoutuu maksamaan vuosittain noin kolmanneksen valmentajan palkkakuluista. Olympiakomitean osuus valmentajan palkasta on keskimäärin 15 000 euroa vuosittain. Yhteistyösopimukset tehdään seuraavien Olympiakisojen vuoden loppuun asti. Kesälajien valmentajien sopimukset tehdään kesäkisavuoden loppuun ja talvilajien valmentajien talvikisavuoden loppuun. Työnantajina ovat toimineet lajiliitot, urheiluakatemiat, urheiluseurat, urheiluopistot ja kaupungit/kunnat. Riippumatta siitä, onko lajiliitto pääasiallinen työnantaja, sen edellytetään osallistuvan palkan rahoitukseen sovitulla maksuosuudella. (Suomen Olympiakomitea 2006; 2007; 2008; 2009; 2010.) Tavoitteena oli nostaa nuorten olympiavalmentajien määrä 60 valmentajaan vuoteen 2010 mennessä. Tavoitteeseen päästiin seuraavana vuonna. Huippu-urheilun muutosryhmän tavoitteena on tulevaisuudessa nostaa nuorten olympiavalmentajamäärä vuoteen 2015 mennessä 200 valmentajaan (Huippu-urheilun muutosryhmä 2011). Vuonna 2012 nuorten olympiavalmennuspalkkausprosessin toiminnan painopisteeksi otettiin toiminnan laadun jatkuva kehittäminen. Valmennuksen laadun parantamiseen pyritään vaikuttamaan muun muassa täydennyskoulutuksien avulla, mahdollisia valmentajavaihtoja tekemällä sekä muilla vastaavilla toimenpiteillä. Toimintaympäristöön, jossa nuorten urheilijoiden päivittäisvalmennus tapahtuu, vaikuttaminen on myös otettu esille. Toimenpiteet mahdollistavat nuorille urheilijoille entistä parempaa ja kokonaisvaltaisempaa valmennuksen toteutumista. Taulukossa 1 on kuvattu nuorten olympiavalmentajamäärien kehittyminen alkaen vuodesta 2006 sekä jakautuminen kesä- ja talvilajeihin. (Nuorten olympiavalmentajat 2012.) Lisäksi liitteissä on nähtävillä nuorten olympiavalmentajat vuosittain (liite 1). Nuorten olympiavalmentajien määrän kasvun myötä myös Olympiakomitean maksama taloudellinen tuki on kasvanut vuosittain (taulukko 2). Taulukko 1. Nuorten olympiavalmentajien määrän kehitys (Suomen Olympiakomitea 2006; 2007; 2008; 2009; 2010). Vuosi 2006 2007 2008 2009 2010 2011 Kesälajien NOV:t 9 15 24 24 33 41 Talvilajien NOV:t 9 12 16 15 27 24

Työnantajien kokemuksia nuorten olympiavalmentajahankkeesta 6 työsuhde päättynyt 0 3 3 2 8 7 NOV:t vuoden lopulla 18 24 37 37 52 58 Taulukko 2. Olympiakomitean käyttämä tuki nuorten olympiavalmentajien palkkaukseen. (Lähde: Suomen Olympiakomitea/Ella Jyrkinen 2012; Suomen Olympiakomitea 2006; 2007; 2008; 2009; 2010). Vuosi 2006 2007 2008 2009 2010 2011 NOV:ien palkkaustuki yhteensä 188 000 381 750 470 000 557 500 750 237 872 540 Nuorten olympiavalmentajien palkkausprosessin aloitusvuonna 2006 Olympiakomitea teki 18 eri yhteistyösopimusta valmentajien palkkauksesta 17 eri työnantajan kanssa (taulukko 3). Lähes kaikki työnantajat olivat lajiliittoja. Muita työnantajia olivat kaksi urheiluseuraa, kaksi urheiluopistoa sekä yksi kaupunki/kunta. Vuosien 2007 ja 2008 aikana nuorten olympiavalmentajien työnantajamäärät kasvoivat tasaisesti. Vuonna 2008 nuorten olympiavalmentajien työnantajia oli jo 39 ja vuonna 2010 työnantajia 56. Vuoden 2010 jälkeen nuorten olympiavalmentajien työnantajamäärissä ei ole tapahtunut merkittävää muutosta. Vuoden 2012 alussa työnantajia oli yhteensä 58, joista oli 37 lajiliittoa, 5 kaupunkia/kuntaa, 7 urheiluseuraa, 6 urheiluopistoa ja 3 urheiluakatemiaa. Uusia valmentajia on palkattu vuosittain keskimäärin 10. (Suomen Olympiakomitea 2006; 2007; 2008; 2009; 2010.) Taulukko 3. Nuorten olympiavalmentajien työnantajat (Lähde: Suomen Olympiakomitea/Ella Jyrkinen 2012; Suomen Olympiakomitea 2006; 2007; 2008; 2009; 2010). Työnantaja 2006 2007 2008 20009 2010 2011 2012 Lajiliitto 12 20 25 26 36 38 37 Kaupunki/kunta 1 2 6 5 6 4 5 Urheiluseura 2 2 3 3 5 6 7 Urheiluopisto 2 2 3 3 6 7 6 Urheiluakatemia 0 1 2 2 3 3 3 Yhteensä 17 27 39 39 56 58 58

Työnantajien kokemuksia nuorten olympiavalmentajahankkeesta 7 1.2 Nuorten olympiavalmentajaselvityksen tarkoitus Nuorten olympiavalmentajaselvityksen tarkoituksena on työnantajan näkökulmasta arvioida hankkeen toteutumista sekä miten sitä voitaisiin tulevaisuudessa kehittää ja viedä eteenpäin. Tässä selvityksessä keskitytään pelkästään kesälajien nuorten olympiavalmentajien työnantajiin, sillä heidän yhteistyösopimukset ovat katkolla vuoden 2012 lopulla. Nuorten olympiavalmentajaselvitys tulee Olympiakomitean käyttöön. Selvityksen painopisteinä toimivat seuraavat kohdat: 1. työnantajan oma toiminta, 2. kumppaneiden toiminta, 3. valmentajan toiminta sekä 4. nuorten olympiavalmentajaprojektin kehittäminen. Kohdassa työnantajan oma toiminta selvitetään vastaako nuorten olympiavalmentajapalkkaustuki työnantajan (lajiliitto tai muu työnantaja) tarpeita ja miksi hankkeeseen on lähdetty mukaan. Toinen teema on nuorten olympiavalmentajahankkeelle asetetut tavoitteet sekä kuka vastaa niiden määrittelystä. Kolmantena teemana tarkastellaan työnantajan velvoitteiden hoitamista nuorten olympiavalmentajan kanssa. Selvitettäviä teemoja ovat osapuolien viestintä ja vuorovaikutus, kehityskeskustelut ja raportointi, työssä jaksaminen ja työnohjaus, valmentajien kouluttautuminen, valmentajien työympäristö sekä nuorten olympiavalmentajapestien pysyvyys. Lopuksi arvioidaan, onko nuorten olympiavalmentajaprojektilla pystytty vahvistamaan nuorten huipulle tähtäävien urheilijoiden valmennusta. Työnantajan ja Olympiakomitean lisäksi nuorten olympiavalmentajan palkkauksessa voi olla muita kumppaneita mukana. Tarkoituksena on selvittää, millaisia nämä kumppanit pääsääntöisesti ovat. Lisäksi otetaan selvää, mitä kumppaneiden kanssa on sovittu sekä millaista yhteydenpito ja työskentely ovat kumppaneiden välillä. Samalla arvioidaan työnantajien suhtautumista yhteispalkkausjärjestelmään. Valmentajan toiminta on kaikkein keskeisintä nuorten olympiavalmennushankkeessa. Työnantajan ja kumppaneiden toiminta ovat taustatoimia, joilla mahdollistetaan käytännön valmennustyö. Tietysti ne ovat välttämättömiä valmentajalle, mutta tärkeää on myös tutkia käytännön valmennustyön sujumista, jotta toimintaa voidaan arvioida ja kehittää. Valmentajan toiminnan kohdalla työnantaja kertoo valmentajan toimenkuvasta ja sen määrittelystä. Muita tärkeitä arvioitavia teemoja ovat työn sujuminen, kasvatusvastuu, työantajan vaikutusmahdollisuus valmentajan työn sisältöihin, valmentajan integroituminen työyhteisöön sekä valmentajalla käytössä olevat resurssit.

Työnantajien kokemuksia nuorten olympiavalmentajahankkeesta 8 Lopuksi pyritään selvittämään, kuinka nuorten olympiavalmentajahanketta voitaisiin edelleen kehittää. Miten Huippu-urheilun muutostyöryhmän visio nuorten olympiavalmentajamäärien kasvattamisesta sopii tähän sekä millaiseksi Olympiakomitean rooli hankkeessa on koettu? 1.3 Nuorten olympiavalmentajan toimenkuva ja valmentajalta vaadittavat ominaisuudet Nuorten olympiavalmentajan keskeisenä tehtävänä on omaan valmennusryhmään nimettyjen urheilijoiden päivittäisvalmennus ja kasvatus. Valmentajan toimenkuvasta vähintään 80 prosenttia on oltava perusvalmennustyötä, johon lasketaan harjoittelun suunnittelu, harjoitustilanteen ja kilpailutilanteen valmennus, suorituskyvyn testaus, edellisten analysointi ja raportointi, päivittäisen valmentautumisen välittömät tukitoimet sekä urheilijan muuhun elämään liittyvät keskustelut urheilijan niin halutessaan. Päivittäisvalmennuksen lisäksi valmentajien toimenkuviin voi kuulua muun muassa maajoukkuevalmennusta ja valmentajakoulutusta, jos näistä on sovittu kumppaneiden kanssa. Muut tehtävät eivät saa kuitenkaan häiritä oman valmennusryhmän päivittäisvalmennusta. Valmentajia kannustetaan myös jakamaan vuosittain valmennustietouttaan valmentaja-/ohjaajakoulutuksissa. (Kriteerit valmentajan palkkaukseen 2011; Suomen Olympiakomitea 2006; 2007; 2008; 2009; 2010.) Valmennustoiminnan seuraamiseen ja kehittämiseen liittyy nuorten olympiavalmentajan raportointivastuu Olympiakomitealle. Nuorten olympiavalmentaja arvioi vuosittain omaa valmennustoimintaansa. Arvioitavia alueita ovat 1. toimintaedellytykset, 2. toimenkuva, 3. vuorovaikutus, 4. toiminnan suunnitelmallisuus ja analyyttisyys, 5. toiminnan täsmällisyys, 6. oman elämän tasapaino sekä 7. oma terveys. Oman toiminnan arvioinnin lisäksi nuorten olympiavalmentaja on velvollinen arvioimaan urheilijoidensa kehittymistä ja harjoittelua. Urheilijoiden arvioinnin teemat ovat 1. harjoittelun määrä ja laatu, 2. tuloskehitys ja kilpailumenestys, 3. valmentaja, valmennuksen tukihenkilöt ja harjoitteluolosuhteet, 4. vuorovaikutus (urheilija, valmentaja ja valmennuksen taustahenkilöt), 5. urheilijan muu elämä (siviiliura), 6. terveys ja palautuminen, 7. tavoitteet ja kyky suoriutua paineen alla, 8. minäkuva ja usko omiin kykyihin sekä 9. lahjakkuus ja persoonallisuus. Seurantaraporttien pohjalta nuorten olympiavalmentaja ja työnantaja käyvät vuosittain kehityskeskustelun, jossa toimintaa arvioidaan ja pyritään kehittämään. (Valmentaja/oman toiminnan arviointi 2012; Vuosiraportti/urheilijat 2012.) Varsinaisen valmennustyön ohella urheilijoiden kasvatus korostuu nuorten olympiavalmentajien toimenkuvissa. Valmentajan on pystyttävä kuvaamaan urheilijalle tyypillinen huipulle johtava ura erilaisine vaihtoehtoineen ja valintoineen. Tämän avulla urheilijalla on mahdollisuus hahmottaa itselleen keskimäärin harjoitteluun ja tukitoimiin kuluva aika sekä opiskeluun ja siviilielämään jäävä aika. Jotta kasvatusvastuu voisi toteutua, valmentajan on oltava tietoinen urheilijan perhetaustasta, koulumenestyksestä, siviili- ja urheilu-uran tavoitteista sekä jokapäiväi-

Työnantajien kokemuksia nuorten olympiavalmentajahankkeesta 9 sestä ajankäytöstä. Tarvittaessa ja urheilijan niin halutessa valmentajan on kyettävä osallistumaan ja auttamaan urheilijaa päivittäisen ajankäytön suunnittelussa ja valmentautumisen sekä siviiliuran tavoitteiden asettelussa. Mahdollisten ongelmatilanteiden ilmetessä valmentajan on myös kyettävä auttamaan ja kannustamaan niiden ylipääsemiseen. Lisäksi valmentaja ja urheilija sopivat keskenään molempien osapuolien velvollisuuksista ja oikeuksista. Jos urheilija on alaikäinen, oikeuksista ja velvollisuuksista on sovittava yhdessä urheilijan, urheilijan vanhempien ja valmentajien kesken. Tällä pyritään tarjoamaan urheilijalle suunnitelmallinen ja turvallinen valmentautumisympäristö. Samaan aikaan tuetaan urheilijaa, jotta hän pystyy ottamaan vastuun omasta elämästään. (Kriteerit valmentajan palkkaukseen 2011; Suomen Olympiakomitea 2006; 2007; 2008; 2009; 2010.) Nuorten olympiavalmentajalta edellytetään valmentajan ammattitutkintoa. Tutkinnon tulee olla joko valmentajan ammatti-, erikoisammatti- tai yliopistotutkinto valmentamisesta. Myös ulkomailla suoritettu valmentajan ammattitutkinto hyväksytään. Lisäksi valmentajalla tulee olla vähintään kaksi vuotta työkokemusta joko nuorten tai aikuisten huippu-urheiluvalmennuksesta. Jos valmentajalta puuttuu vaadittava valmentajakoulutus, hänen on osallistuttava kahden vuoden kuluessa sopimuksen allekirjoittamisesta valmentajan ammatilliseen koulutukseen. Erityisissä poikkeustapauksissa valmentajan ammatillisen koulutukseen puuttuminen voidaan hyväksyä. Tällöin valmentajalla on esimerkiksi oltava erittäin laaja-alainen kokemus urheilijoiden kokonaisvaltaisesta valmentamisesta. Olympiakomitea järjestää vuosittain täydennyskoulutustilaisuuden nuorten olympiavalmentajille. Nuorten olympiavalmentajaprojektin ensimmäisinä vuosina järjestettiin vuodessa kaksi täydennyskoulutustapahtumaa, joista toinen oli vapaaehtoinen. Nykyään vuosittain järjestetään yksi täydennyskoulutustilaisuus, johon nuorten olympiavalmentajat ovat velvollisia osallistumaan. Tilaisuudessa valmentajat pystyvät jakamaan valmennustietouttaan ja verkostoitumaan yli lajirajojen, mikä kehittää kokonaisuudessaan valmennustoimintaa. (Kriteerit valmentajan palkkaukseen 2011; Nuorten olympiavalmentajat 2012; Suomen Olympiakomitea 2006; 2007; 2008; 2009; 2010.) Nuorten olympiavalmentajan tehtävään valittavalta valmentajalta edellytetään myös hyviä yhteistyötaitoja. Esimerkiksi valmentajan kasvatustehtävän onnistunut hoitaminen vaatii hyvää yhteistyötä urheilijan mahdollisen henkilökohtaisen valmentajan, vanhempien ja opettajien kesken. Valmentajan tulee asua järkevän matkan päässä urheilijanryhmän harjoittelupaikasta, jotta päivittäinen valmennustyö mahdollistuu. Tästä sovitaan kussakin tapauksessa Olympiakomitean, työantajan ja valmentajan kesken. Harjoitusolosuhteiden on myös oltava riittävän laadukkaat, jotta ne mahdollistavat kansainväliselle huipulle tähtäävän harjoittelun. (Kriteerit valmentajan palkkaukseen 2011; Suomen Olympiakomitea 2006; 2007; 2008; 2009; 2010.)

Työnantajien kokemuksia nuorten olympiavalmentajahankkeesta 10 1.4 Nuorten olympiavalmennusryhmän urheilijat Nuorten olympiavalmennusryhmässä on oltava urheilijoita vähintään neljä, mutta enintään kymmenen. Päivittäisvalmennukseen voi osallistua enemmänkin urheilijoita, mikäli ryhmään varsinaisesti nimettyjen valmentautuminen ei kärsi. Ryhmän urheilijoiden valmennuksen toimivuuden vastuu on valmentajalla. Valmennusryhmässä voi olla myös joitakin aikuisia, mutta ryhmän urheilijoista vähintään 50 prosenttia tulee olla nuoria eli alle 23-vuotiaita. Valmennusryhmän urheilijat ovat joko nuorten olympiavalmentajan henkilökohtaisia tai jonkun toisen valmentajan valmennettavia. Tällöin he osallistuvat sovitulla tavalla nuorten olympiavalmentajan päivittäisvalmennukseen. Ryhmään valituilta urheilijoilta edellytetään hyvää valmentautumismotivaatiota ja lahjakkuutta, joka mahdollistaa nousemisen kansainväliselle huipputasolle, ellei urheilija jo ole siellä. Urheilijoiden lahjakkuustaso arvioidaan yhdessä Olympiakomitean ja lajiliiton kanssa, kun urheilijoita valitaan valmennusryhmään. Ryhmään valittu urheilija tekee valmentautumissopimuksen lajiliiton kanssa, jossa sovitaan urheilijan ja valmentajan oikeuksista ja velvollisuuksista sekä muun muassa Antidoping-sääntöjen noudattamisesta. (Kriteerit valmentajan palkkaukseen 2011; Suomen Olympiakomitea 2006; 2007; 2008; 2009; 2010.) Kuviossa 1 on kuvattu nuorten olympiavalmennusryhmissä olleiden urheilijoiden määrän kehittyminen nuorten olympiavalmennushankkeen alusta vuoteen 2011. Vuonna 2006 urheilijoita oli 39 ja vuonna 2011 jo 254. Viidessä vuodessa urheilijoiden määrä on noussut 215:sta. Vuosittain uusia nuorten olympiaurheilijoita on tullut mukaan keskimäärin 42. Yhteensä vuosien 2006 2011 aikana nuorten olympiavalmennettavia on ollut 444. Eniten urheilijoita on ollut yleisurheilussa, lentopallossa, mäkihypyssä/yhdistetyssä sekä uinnissa. Liitteissä löytyy tarkempaa tietoa nuorten olympiaurheilijoiden määristä (Liite 2). (Kujanpää 2011.) 300 250 254 200 150 118 149 173 196 100 50 39 0 2006 2007 2008 2009 2010 2011 Kuvio 1. Nuorten olympiavalmennusryhmissä olleiden urheilijoiden määrä 2006 2011 (Kujanpää 2011). Huom! Kuviossa on mukana sekä kesä- että talvilajien urheilijat.

Työnantajien kokemuksia nuorten olympiavalmentajahankkeesta 11 2 MENETELMÄT Selvityksessä käytettiin kvalitatiivista tutkimusotetta. Kvalitatiivisessa eli laadullisessa tutkimuksessa lähdetään liikkeelle todellisen elämän kuvaamisesta. Laadullisen tutkimusotteen käyttäminen sopi selvitykseen hyvin, koska pyrittiin selvittämään nuorten olympiavalmentajien kokemuksia, asenteita ja mielipiteitä nuorten olympiavalmentajapalkkaushankkeesta. (Hirsjärvi & Hurme, 2000; Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2007.) 2.1 Aineistonkeruumenetelmä Selvityksen aineisto kerättiin haastatteluilla. Menetelmänä käytettiin teemahaastattelun ja strukturoidun haastattelun välimuotoa. Haastattelurungossa oli avoimia kysymyksiä, joihin vastaajat pystyivät vastaamaan vapaasti, sekä strukturoituja kysymyksiä, joihin vastausvaihtoehdot oli valmiiksi rajattu. Haastattelurunko tehtiin yhteistyössä Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen ja Olympiakomitean kesken. Haastattelurunko on nähtävillä liitteissä (liite 3). Haastateltavat olivat nuorten olympiavalmentajien työnantajia ja tässä selvityksessä keskityttiin vain kesälajien työnantajiin. Kesälajien nuorten olympiavalmentajien työnantajia oli yhteensä 24, joista 14 lajiliittoa, 4 urheiluseuraa, 3 urheiluopistoa, 2 urheiluakatemiaa, ja yksi kaupunki/kunta. Haastatteluita tehtiin yhteensä 22, sillä Suomen Voimisteluliiton valmennuspäällikkö pystyi vastaamaan kahden voimisteluseuran puolesta. Nuorten olympiavalmentajien työnantajat ja vastaajat löytyvät liitteistä (liite 4). Haastattelut toteutettiin puhelinhaastatteluina. Haastateltaville lähettiin sähköpostitse haastattelurunko etukäteen ennen haastattelujen sopimista ja toteuttamista. Tästä johtuen haastateltavat olivat ensimmäisestä yhteydenotosta alkaen tietoisia selvityksestä. Vastaajat olivat myös pääsääntöisesti perehtyneet kysymyksiin, mikä nopeutti haastatteluiden toteuttamista sekä paransi vastauksien luotettavuutta. Haastattelut toteutettiin 12.6.2012 26.6.2012 välisenä aikana ja yksittäisten haastatteluiden kesto vaihteli 30 ja 50 minuutin välillä. Haastatteluiden aikana tehtiin muistiinpanot, jotka kirjoitettiin puhtaaksi välittömästi samana päivänä. Haastateltavien suhtautuminen oli enimmäkseen positiivinen. Kaikille haastateltaville kerrottiin, että haastattelut käsitellään luottamuksellisesti ja että yksittäisiä vastauksia ei voida yhdistää yksittäiseen vastaajaan. Kuitenkin muutama vastaaja oli hiukan vaivautuneesti mukana, mutta lopulta näiltäkin saatiin kaikki olennainen irti. Pientä ongelmaa aiheutti myös se, että pari työnantajaa ei ollut kovin hyvin perillä nuorten olympiavalmentajan toimista. Tällöin varsinainen työnantaja toimi käytännössä vain palkanmaksajan roolissa ja hankkeessa mukana olleet kumppanit osallistuivat voimakkaammin nuorten olympiavalmentajan arkeen. Kaiken kaikkiaan haastattelut sujuivat pienistä ongelmista huolimatta todella hyvin ja nopeasti. Koska haastattelut

Työnantajien kokemuksia nuorten olympiavalmentajahankkeesta 12 saatiin tehtyä lyhyellä aikavälillä, niiden toteutuksessa ei päässyt tapahtumaan suurta vaihtelua. Tähän vaikutti myös selkeä haastattelurunko. 2.2 Tulosten analysointi Teemoittelu on toimiva menetelmä laadullisen aineiston ja haastattelun purkamisessa sekä analyysissä. Menetelmässä aineistosta nostetaan esille yleisimpiä teemoja, joka mahdollistaa samankaltaisuuksien ja eroavaisuuksien löytämisen sekä vertailemisen aineistosta käsin. (Eskola & Suoranta 1998; Hirsjärvi & Hurme 2000.) Tulososion analysoimisessa käytettiinkin teemoittelua. Esiin nostettiin yleisimpiä teemoja sekä teemoja, jotka erosivat yleisestä linjasta. Tämän myötä pystyttiin löytämään samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia. Tulokset on kirjoitettu puhtaaksi edeten haastattelurungon mukaan. Ensimmäisenä tulee työnantajan toiminta, toisena kumppaneiden toiminta, kolmantena valmentajan toiminta ja tulososan lopussa nuorten olympiavalmentajahankkeen kehittäminen.

Työnantajien kokemuksia nuorten olympiavalmentajahankkeesta 13 3 NUORTEN OLYMPIAVALMENTAJASELVITYKSEN TULOKSET 3.1 Työnantajan oma toiminta 3.1.1 Nuorten olympiavalmentajahankkeen tarve Nuorten olympiavalmentajahanke vastaa erittäin hyvin työnantajien tarpeita. Tuki koettiin tärkeäksi ja hyödylliseksi sekä se on mahdollistanut uusien valmentajien palkkauksen. Rahallinen tuki on ollut työnantajille tärkeä, mutta sen määrän nostamista kaivataan. Yhteispalkkausjärjestelmä on hyödyllinen, sillä kovinkaan usein työnantajilla ei ollut mahdollisuutta palkata uusia valmentajia yksinään, ainakaan tässä mittakaavassa. Toisaalta yhteispalkkausjärjestelmä voi aiheuttaa hankaluuksia kumppaneiden kesken, jos selkeistä rooleista ja toimintatavoista ei päästä yksimielisyyteen. Taloudellisen tuen lisäksi nuorten olympiavalmentajapalkkatuki on ollut merkittävä statuksen kannalta, esimerkiksi sen avulla pystytään vaikuttamaan myönteisesti valmentajien työn arvostukseen. Nuorten olympiavalmentajahankkeeseen on lähdetty, koska sen avulla pystytään kasvattamaan pätevien päätoimisten valmentajien määriä. Tähän on ollut selkeästi tarvetta niin lajiliitoilla kuin muillakin työnantajilla. Päätoimisten valmentajien määrien kasvattamisella tavoitellaan nuorten huippu-urheiluvalmennuksen tehostamista lisäämällä toimintaan resursseja, määriä, laatua ja jatkuvuutta, jonka kautta toimintaa voidaan edelleen kehittää. Lisäksi nuorten olympiavalmentajahankkeen kautta tavoitellaan valmentajien työn arvostuksen parantamista, urheiluakatemiatoiminnan kehittämistä sekä yhteistyön kehittämistä eri tahojen, muun muassa lajiliittojen ja seurojen kanssa. 3.1.2 Nuorten olympiavalmennushankkeen tavoitteet Menestystavoitteita nuorten olympiavalmennushankkeelle ja siinä mukana oleville urheilijoille oli asettanut 14/24 työnantajaa. Menestystavoitteissa korostuivat pääsy arvokisoihin (esimerkiksi Lontoon Olympialaiset) ja siellä menestyminen sekä omassa lajissa yltäminen tietylle tasolle (ranking). Nuorten olympiavalmennettavien menestyminen on kuvattu liitteissä (liite 5). Lisäksi nouseminen mukaan maajoukkuetoimintaan ja ammattilaisuus tulivat esille. Puolestaan kymmenen työnantajaa ei ollut asettanut erikseen menestystavoitteita. Kuitenkin hekin olivat asettaneet toiminnalle tavoitteita. Kaikilla vastaajilla menestystavoitteiden ohella korostuivat urheilijoiden kehittyminen, oman potentiaalin saavuttaminen ja onnistuminen arvokisoissa sekä harjoittelun tärkeyden ymmärtäminen. Tarkkoja menestymistavoitteita enemmän korostui siis urheilijoiden kehittyminen. Tämä tavoite tuli esiin käytännössä kaikilla työnantajilla. Nuorten urheilussa kokonaisvaltainen kehittyminen (fyysinen, psyykkinen, lajitaidot) koettiin tärkeämmäksi kuin konkreettiset menestymistavoitteet.

Työnantajien kokemuksia nuorten olympiavalmentajahankkeesta 14 Toisaalta työnantajat korostivat, että urheilijoiden kehittymisen kautta on mahdollista yltää menestymistavoitteisiin. Menestymis- ja kehittymistavoitteet nivoutuvatkin tiukasti yhteen. Tavoitteiden asettelussa on kiinnitetty paljon huomioita valmentajan kasvatusvastuuseen. Työnantajat pitävät valmentajan kasvatusvastuuta olennaisena osana valmentamista, sillä valmentajan rooli urheilijan elämässä voi olla ja usein on suuri. Kasvattaminen elämään kuuluukin olennaisena osana valmentajan toimenkuvaan. Tietyissä tapauksissa päivittäisvalmennus tapahtui koulujen toimintaympäristöissä ja yhteistyössä koululaitoksien kanssa, joten tässäkin mielessä kasvatusvastuu on luonnollinen osa valmennusta. Kuitenkin toimintaympäristöstä riippumatta valmentajan kasvatusvastuu korostui toiminnalle asetetuissa tavoitteissa. Kasvatukseen ja kouluun liittyviä teemoja, joita on otettu huomioon, ja joista on keskusteltu, olivat kasvaminen urheilijan elämään ja terveet elämäntavat, elämänhallintaidot, koulutuksen tärkeys, urheilijan urapolku sekä opiskelun ja harjoittelun yhteensovittaminen. Valmennustoiminnan kehittäminen oli suurin syy nuorten olympiavalmentajatuen hakemiseen. Tämä oli myös otettu huomioon tavoitteen asettelussa. 21 työnantajaa oli asettanut valmennustoiminnan kehittämisen tavoitteeksi osana nuorten olympiavalmentajaprojektia. Yleensä valmennustoiminnan kehittäminen kuului työnantajien yleiseen linjaan ja strategiaan. Nuorten olympiavalmentajahankkeen kautta tähän tavoitteeseen voitiin vaikuttaa. Työnantajat kokivat nuorten valmennuksen tehostamisen, laadun parantamisen ja ammattimaistamisen tärkeiksi tavoitteiksi. Nuorten olympiavalmentajahankkeen avulla pystyttiin lisäämään valmentajamääriä, nostamaan valmentajien statusta, levittämään osaamista, kehittämään valmentajien välistä yhteistyötä eri lajien välillä sekä oman lajin sisällä. Konkreettisena esimerkkinä valmennustoiminnan kehittämisestä toimi muun muassa nuorten olympiavalmennusryhmän urheilijoiden levittävä tietous ja toimintatavat, joita he omaksuivat nuorten olympiavalmentajalta, omiin seuroihinsa. Nuorten olympiavalmentajien työnantajat asettivat pääsääntöisesti pidemmän tähtäimen tavoitteita ja linjasivat yleistä strategiaa. Varsinkin lajiliittojen kohdalla pidemmän tähtäimen tavoitteiden asettaminen oli liittojohtoista. Muiden työnantajien kohdalla tavoitteiden asetteluun osallistui yleensä lajiliitto kumppanin roolissa voimakkaasti. Tavoitteiden asettelussa korostui yhteistyö työnantajien ja valmentajien kesken. Valmentajat pääsivätkin vaikuttamaan pidemmän tähtäimen tavoitteisiin. Tavoitteiden asettelu tapahtui muun muassa valmennusvaliokunnissa tai valmennuksen johtoryhmissä, joihin valmentajat kuuluivat. Valmentaja ja urheilija asettivat yhdessä lyhyen aikavälin ja henkilökohtaiset tavoitteet. Näiden tavoitteiden asettamiseen haluttiin antaa valmentajalle tilaa, sillä työnantajat luottivat valmentajien pätevyyteen. Kuitenkin tavoitteiden tulee sopia työnantajan tai lajiliiton strategiaan.

Työnantajien kokemuksia nuorten olympiavalmentajahankkeesta 15 3.1.3 Työantajan velvoitteet Yhteydenpito Lajiliittojen ja muiden työnantajien välillä ilmeni eroa yhteydenpidon määrässä nuorten olympiavalmentajiin (kuvio 2). Lajiliitojen yhteydenpito oli tiiviimpää kuin muiden työantajien. Kymmenen lajiliittoa sanoi yhteydenpidon määrän olevan 3-4 kertaa viikossa tai joka arkipäivä tapahtuvaa. Muiden työnantajien (7/10) kohdalla yhteydenpidon määrässä korostuivat vastaukset harvemmin kuin kerran viikossa ja kerran viikossa. Kun työnantajien vastauksia katsotaan yhdessä, vastaukset sijoittuvat aika tasaisesti jokaiseen vaihtoehtoon. Toisaalta kolmannes vastaajista arvioi, että yhteydenpitoa valmentajan ja työnantajan välillä oli 3 4 kertaa viikossa. 9 8 7 6 5 4 3 2 1 0 1= harvemmin kuin kerran viikossa 2= 1 krt/vk 3= 2 krt/vk 4= 3-4 krt/vk 5= joka arkipäivä Lajiliitot Muut työnantajat Yhteensä Kuvio 2. Työnantajien yhteydenpito nuorten olympiavalmentajiin. Yhteydenpito työnantajien ja valmentajien välillä toimi ja yhteydenpito oli molemminpuolista. Muutama poikkeustapauskin esiintyi, joissa vuorovaikutus ei toiminut työnantajan ja valmentajan välillä. Yhteydenpidon määrä vaihteli johtuen muun muassa kilpailumatkoista ja leireistä, jotka voivat olla ulkomailla. Enimmäkseen yhteydenpitoa hoidettiin puhelimitse ja sähköpostitse. Kasvokkain tapahtuvaa yhteydenpitoa oli vähemmän. Sitä tapahtui esimerkiksi kisojen ja leirien yhteydessä sekä muissa palavereissa. Toisaalta kasvokkain tapahtuvan yhteydenpidon määrä kasvoi merkittävästi, jos valmentajalla ja työnantajalla oli sama toimipaikka. Työnantajat tiedostivat yhteydenpidon tärkeyden ja valmentajien toiminnasta oltiin kiinnostuneista. Työnantaja ja valmentaja keskustelivat muun muassa tavoitteista, toiminnan sujumisesta, erilaisista järjestelyistä (esim. matkat ja leirit) ja yleisesti arjesta. Työnantajat olivat käyneet vuosittain kehityskeskustelut valmentajien kanssa. Lisäksi muutamat työnantajat suorittivat useampia kehityskeskusteluja ja vastaavia palavereja varsinaisen kehityskeskustelun ohella. Näiden myötä kehityskeskustelut tehostuivat ja helpottuivat, koska mo-

Työnantajien kokemuksia nuorten olympiavalmentajahankkeesta 16 lemmat osapuolet olivat paremmin tietoisia toiminnasta. Työantajat ovat kokeneet kehityskeskustelut hyödyllisiksi. Kehityskeskusteluissa käsiteltäviä asioita olivat muun muassa valmentajan toimenkuva, työssä jaksaminen sekä toiminnan perusteellinen läpikäyminen (onnistumiset, epäonnistumiset, heikkoudet, vahvuudet). Kehityskeskusteluiden kautta toimintaa pyrittiin kehittämään. Haasteita kehityskeskusteluilla aiheutti valmentajan vastahakoisuus. Tällöin hän ei kokenut niitä tärkeäksi eikä nähnyt kokonaisuutta. Kuitenkin valmentajan vastahakoinen suhtautuminen kehityskeskusteluihin tuli esille vain parissa tapauksessa. Työn tukeminen Nuorten olympiavalmentajien työssä jaksaminen on kuvattu taulukossa 4. Lajiliittojen valmentajilla työssä jaksamisessa ongelmia esiintyi joka toisen työnantajan kohdalla. Muiden työantajien valmentajien kohdalla vain kolme työnantajaa kertoi, että valmentajalla oli ilmennyt ongelmia työssä jaksamisessa. Kaiken kaikkiaan ongelmia työssä jaksamisessa ilmeni kymmenessä tapauksessa. Taulukko 4. Onko nuorten olympiavalmentajalla ollut ongelmia työssä jaksamisessa? Vastaaja Kyllä Ei Ei vastausta Lajiliitot 7 7 0 Muut työnantajat 3 6 1 Yhteensä 10 13 1 Valmentajien työssä jaksamisen oireet johtuivat, siitä että valmentajan työn on haastavaa, aikaa vievää ja kuormittavaa. Valmentajat matkustavat paljon ja joutuvat olemaan erossa perheistään pitkiäkin aikoja. Valmentajien työnkuvat voivat olla laajoja, heillä on paljon vastuuta sekä heihin kohdistuu paineita ja odotuksia monesta eri suunnasta (media, urheilijat, lajiliitto). Valmentajat eivät aina saa tarpeeksi tukea työhönsä ja ovat yksin ongelmiensa kanssa. Toisaalta työnantajat kertoivat, että yhteydenpito ja vuorovaikutus toimivat työnantajan ja valmentajan välillä sekä kehityskeskustelut oli käyty sovitusti. Herääkin kysymys, minkä takia valmentajat jäävät tästä huolimatta yksin työssään? Lisäksi haasteita aiheuttaa myös valmentajien intohimoinen suhtautuminen valmentamiseen, sillä välillä rentoutuminen voi unohtua. Vaikka ongelmia työssä jaksamisessa ei olisi vielä esiintynyt, työnantajat olivat huolissaan valmentajien jaksamisesta ja se aiheutti haasteita. Työnantajat pyrkivätkin tarkkailemaan tilannetta. Melkein kaikilla valmentajilla työsopimus mahdollisti työterveydenhuollon. Ongelmatilanteissa työnantaja pyrkii tarjoamaan tukea ja keskustella valmentajan kanssa ongelmista ja haasteista. Valmentajien toimenkuvia voidaan esimerkiksi tarkistaa ja keventää. Työnantajan

Työnantajien kokemuksia nuorten olympiavalmentajahankkeesta 17 tuen lisäksi apua voi saada vertaisryhmien kautta. Valmentajien verkostoitumista pidettiin tämänkin takia tärkeänä asiana. Vaikka työnantajat pyrkivät jatkuvasti seuraamaan valmentajien jaksamista, kaivataan myös valmentajien omaa aktiivisuutta hakea apua ja kertoa ongelmista. Yhteenvetona voidaan sanoa, että työnantajat kokivat valmentajien työssä jaksamisen tärkeäksi asiaksi ja siihen tulisi kiinnittää enemmän huomioita ja valmentajien tukemiseen kaivattiin lisää resursseja. Taulukko 5. Mahdollisuus työnohjaukseen. Vastaaja Kyllä Ei Lajiliitot 12 2 Muut työnantajat 6 4 Yhteensä 18 6 Kahdella lajiliitolla ei ollut mahdollisuutta tarjota työnohjausta. Muiden työnantajien kohdalla tilanne ei ollut näin hyvä, sillä vain kuusi kymmenestä pystyi tarjoamaan työnohjausta. Valmentajien mahdollisuus päästä työnohjaukseen on kuvattu taulukossa 5. Työssä ohjaaminen oli pääsääntöisesti keskusteluja esimiehen kanssa työhön liittyvistä haasteista ja ongelmista. Työnantajat nostivat valmentajien verkostoitumisen ja tuen vertaisryhmien kautta tärkeäksi osaksi työnohjausta. Noin kolmannes työnantajista vastasi, että työnohjaus ei ollut noussut tarpeelliseksi. Heidän mukaan valmentajat olivat pystyneet työskentelemään ilman sitä. Kuitenkin esille nostettiin työnohjauksen tärkeys, ja että sitä tulisi kehittää sekä siihen tarvitaan lisää resursseja. Tärkeänä kysymyksenä esille nousi myös, kuka on pätevä ohjaamaan ja tukemaan valmentajien työtä. Koulutus Haastatteluhetkellä yhteensä 25 valmentajaa täytti NOV:n pätevyydelle asetetun kriteerin, vähintään ammattivalmentajatutkinnon (Vat) suorittamisen (Kuvio 2.). Seitsemällä valmentajalla ei kyseistä tutkintoa ollut. Kymmenen valmentajaa oli suorittanut tutkinnon NOV-työsuhteen aikana.

Työnantajien kokemuksia nuorten olympiavalmentajahankkeesta 18 30 25 20 15 10 5 Lajiliitto Muu työnantaja Yhteensä 0 Vähintään Vat -tutkinto suoritettu Ei tutkintoa Kuvio 3. Valmentajien ammattikoulutus. Lisäksi valmentajat olivat jatkaneet koulutustaan jatko- ja täydennyskoulutuksien muodoissa. Vähintään kaksi kolmasosaa valmentajista oli lisäkouluttautunut. Työnantajat suhtautuivat valmentajien jatkokoulutukseen erittäin positiivisesti ja kannustavasti. Koulutuksen katsottiin olevan hyödyllistä, tarpeellista ja oleellinen osa valmentajan työtä. Koulutuksen tulisi olla jatkuvaa, sillä sen avulla valmentajat pysyvät ajan tasalla ja voivat verkostoitua. Kaikki työnantajat tukivat valmentajien kouluttautumista taloudellisesti. Yleensä koulutuksen hyödyllisyys ja tarpeellisuus arvioitiin tapauskohtaisesti, jottei rahaa mennyt hukkaan. Työnantajien mielestä he pystyivät vaikuttamaan nuorten valmentajan työssä kehittymiseen erittäin hyvin (6 kpl), hyvin (10 kpl) tai kohtalaisesti (7 kpl). Vastaukset ovat jakautuneet aika tasaisesti vaihtoehtojen välillä, eikä työnantajien välillä ollut suuria eroja kokemuksissa (kuvio 4). 12 10 8 6 4 2 0 Erittäin hyvin Hyvin Kohtalaisesti Huonosti Erittäin huonosti Lajiliitot Muut työnantajat Yhteensä Kuvio 4. Työnantajan vaikutusmahdollisuus nuorten olympiavalmentajan työssä kehittymiseen. Huom! Yksi muu työnantaja ei osannut vastata kysymykseen.

Työnantajien kokemuksia nuorten olympiavalmentajahankkeesta 19 Nuorten olympiavalmentajapestien pysyvyys Pääsääntöisesti nuorten olympiavalmentajia ei ole jouduttu vaihtamaan hankkeen aikana. Neljän työnantajan kohdalla oli kuitenkin jouduttu menettelemään näin. Nämä työnantajat olivat kaikki lajiliittoja. Kahdessa tapauksessa valmentajaa oli vaihdettu jopa kaksi kertaa. Syinä valmentajan vaihtamiseen ovat olleet: - matkustaminen (valmentaminen on tapahtunut eri paikkakunnalla kuin asuminen) - valmennukselliset näkemyserot - valmentaja siirtyi lajiliitossa muihin tehtäviin - asenne ja osaaminen eivät tyydyttänyt työnantajaa - valmentaja ei ollut valmis muuttamaan toimipaikan muutoksen myötä Valmentajien palkkatuki koettiin työnantajien piirissä todella tärkeäksi. Jos Olympiakomitean tuki lakkaisi, vain kuusi työnantajaa uskoi kykenevänsä jatkamaan nuorten olympiavalmentajan palkkausta nykyisessä muodossa. Suurin osa työnantajista joutuisi luopumaan valmentajan pestistä tai ainakin osasta niistä. Halua valmentajien pitämiseen oli, mutta rahallisen tuen lakkaaminen aiheuttaisi suuria ongelmia ja erityisjärjestelyjä. Palkkauksen järjestämistä jouduttaisiin miettimään kumppaneiden kanssa ja etsimään uusia kumppaneita, valmentajien toimenkuvia tarkistamaan sekä valmentajien palkkaukseen jouduttaisiin tekemään leikkauksia. Työympäristö Urheiluakatemia oli nuorten olympiavalmentajien yleisin toimintaympäristö (11 kpl). Akatemiaympäristön tukena toimittiin usein vielä urheiluseuroissa. Toiseksi eniten toimittiin muissa toimintaympäristöissä (8 kpl). Tähän ryhmään kuuluvat harjoittelukeskukset, valmennuskeskukset ja urheiluopistot. Seuraympäristössä toimittiin viidessä tapauksessa. Lisäksi yhteistyötä tehtiin akatemian kanssa neljässä tapauksessa. Kaikkiaan akatemiaympäristössä toimittiin siis 15:sta työnantajan kohdalla (kuvio 5). 12 10 8 6 4 2 Lajiliitto Muut työnantajat Yhteensä 0 Akatemia (ja seura) Seura Muu Kuvio 5. Nuorten olympiavalmentajien toimintaympäristö.