LAUSUNTO 191899 1 (8) 27.3.2015 200/413/2015 Ympäristöministeriö kirjaamo.ym@ymparisto.fi Viite: Ympäristöministeriön lausuntopyyntö 30.1.2015; YM6/5711/2012 MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖN LAUSUNTO METSÄHALLITUKSEN SELVITYK- SESTÄ SUOMENLAHDEN MERIKANSALLISPUISTOJEN TÄYDENNYSTARPEISTA JA - MAHDOLLISUUKSISTA Ympäristöministeriö on pyytänyt lausuntoa Metsähallituksen selvityksestä Suomenlahden merikansallispuistojen täydennystarpeista ja -mahdollisuuksista. Maa- ja metsätalousministeriö esittää oman toimialansa osalta lausuntonaan seuraavaa: Asian valmistelusta Maa- ja metsätalousministeriö pitää hyvänä, että selvityksen valmistelun aikana vuonna 2014 Metsähallitus on haastatellut lukuisia alan asiantuntijoita, mukaan lukien luontojärjestöjä, WWF Suomea ja Luonnonsuojeluliittoa, sekä järjestänyt lukuisia neuvottelutilaisuuksia (s. 10). Ministeriö kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että esimerkiksi merikansallispuistojen laajennussuunnitelmista ja alueen metsästysjärjestelyjä koskevista suunnitelmista ei näytä olevan neuvoteltu Suomen riistakeskuksen tai sen aluetoimistojen, Suomen metsästäjäliiton tai sen piirien tai alueella toimivien metsästysseurojen kanssa. Ilmeisesti neuvotteluja ei ole myöskään käyty kalastusjärjestöjen kanssa. Ministeriö pitää tätä valitettavana, sillä nämä edellä mainitut neuvottelut olisivat edistäneet yhteisymmärrystä merikansallispuistojen tarpeista ja mahdollisuuksista. Kalastus Suomenlahden merikansallispuistojen laajentaminen saattaa edesauttaa luonnonkalakannoille tärkeiden kutualueiden luonnontilassa säilyttämistä ja tukea tällä tavoin myös ammattikalastuksen toimintaedellytyksiä alueella. Selvityksessä kuitenkin mainitaan, että mikäli yleisiä vesialueita tullaan kansallispuistolailla muodostamaan suojelualueiksi, tulisivat sekä ammattikalastus että vapaa- ajankalastus luvanvaraisiksi. Koska tämä näyttäisi olevan todennäköistä, voidaan kansallispuistojen laajennusten vaikutusten katsoa olevan sekä ammattikalastuksen osalta että virkistyskalastuksen osalta kielteisiä. Maa- ja metsätalousministeriön näkemyksen mukaan selvityksen yhteydessä ei ole tehty riittävää vaikutusten arviointia tai muuta kalastusjärjestöjen MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ PL 30, 00023 VALTIONEUVOSTO (Helsinki) puh. 0295 16 001 faksi (09) 160 54202 JORD- OCH SKOGSBRUKSMINISTERIET PB 30, 00023 STATSRÅDET (Helsingfors) tfn 0295 16 001 fax (09) 160 54202 MINISTRY OF AGRICULTURE AND FORESTRY PO Box 30, FI-00023 GOVERNMENT, Finland (Helsinki) tel. +358 295 16 001 fax +358 9 160 54202
2 (8) kautta tehtyä vastaavaa selvitystä vaikutuksista, vaikka esimerkiksi Itäisen Suomenlahden kansallispuiston osalta selvityksessä on todettu, että yleisvesialueen kalastuksesta on vain niukasti tietoja saatavilla (s. 17). Ministeriö esittää, että selvyyden vuoksi selvityksessä tulisi erikseen käsitellä vaikutukset sekä ammatti- että vapaa-ajankalastukseen. Maa- ja metsätalousministeriön kannan mukaan kalastuksen harjoittaminen puistoalueella ei tule siis muuttua luvanvaraiseksi, eikä kalastusta muutoinkaan tule rajoittaa ilman erityisen painavia syitä. Lisäksi ammattikalastuksen harjoittamisen kannalta on tärkeää, että kalastaja pystyy käyttämään riittävässä määrin tehokkaita pyydyksiä, nousemaan maihin ja laskemaan pyydykset tarvittaessa rannasta lähtien. Kalastuksen harjoittaminen yleisvesialueella voi myös edellyttää tilapäisten suojien tai säilytystilojen rakentamista luotoalueella. Maa- ja metsätalousministeriö esittää, että selvitykseen tulisi kirjata yksiselitteisesti, että kansallispuistonlain mahdollistamin poikkeuksin on syytä mahdollistaa laajamuotoisen tehokkaan ammattikalastuksen harjoittamisen edellytykset valtion yleisillä vesialueilla. Kansallispuistojen laajentamisella tulee olemaan huomattavaa vaikutusta myös vapaaajankalastukseen kansallispuiston alueella. Tähän liittyen selvityksen sivuilla 27, 38 ja 72 on myös virhe nykyisen lainsäädännön perusteella. Selvityksessä esitetään, että Muuhun kuin onkimiseen, pilkkimiseen ja viehekalastukseen tarvitaan Metsähallituksen lupa. Luonnonsuojelulain 14 ja 15 :ien mukaan vain onkiminen ja pilkkiminen ovat sallittuja. Tähän liittyen maa- ja metsätalousministeriö kuitenkin huomauttaa, että tähän on tulossa kalastuslain kokonaisuudistuksen yhteydessä muutos, jonka mukaisesti luonnonsuojelualueilla olisi sallittua kalastaa kalastuslain 7 :ssä tarkoitettujen yleiskalastusoikeuksien mukaisesti. Lisäksi sivuilla 26, 37 ja 72 on seuraava virhe: Selvityksessä esitetään, että Kalastus yleisillä vesialueilla: Merialueiden muodostaminen kansallispuistoksi tai tavalliseksi suojelualueeksi ei suoraan aiheuttaisi rajoituksia kalastusmahdollisuuksiin. Nykyisen kalastuslain 6 :n mukaan kalastus on käytännössä vapaata yleisvesialueella. Kun jokin yleisvesialueen osa liitetään kansallispuistoon, niin siellä on sen jälkeen sallittua ainoastaan onkiminen ja pilkkiminen (ja vuoden 2016 alusta viehekalastus yhdellä vavalla ja vieheellä). Näin ollen yleisvesialueen osan liittäminen kansallispuistoon tai tavalliseen suojelualueeseen rajoittaisi huomattavasti kalastusmahdollisuuksia ko. alueella. Maa- ja metsätalousministeriö pitää tärkeänä edellä mainittujen virheiden korjaamista selvitykseen. Vesiviljely Maa- ja metsätalousministeriön näkemyksen mukaan kansallispuistojen laajennukset rajoittavat lähtökohtaisesti vesiviljelytoiminnan kasvumahdollisuuksia alueella, sillä puistojen laajennukset rajaavat huomattavan vesialueen kalankasvatustoiminnan ulkopuolelle. Elinkeinon kehittämisen näkökulmasta kansallispuiston perustaminen on siten rajoittava tekijä. Kansallisen vesiviljelystrategian 2020 sekä vesiviljelyn kansainvälisen kehittämisen yksi keskeisimpiä prioriteetteja on avomerikasvatuksen edistäminen. Tämän tekniikan kehittyminen edellyttää siihen sopivien merialueiden osoittamista, joka myös Suomenlahdella voi tulla ajankohtaiseksi. Tämä mahdollisuus tulee ottaa huomioon asian jatkovalmistelussa. Kalankasvatuslaitosten perustaminen avomerialueella kansallispuistojen ulkopuolelle tai sisälle edellyttävät, että laitosten huoltoliikenne sekä kalojen siirto kasvatukseen ja myyntiin olisi
3 (8) mahdollista tehdä kansallispuistoalueen läpi. Tämä tulee ottaa huomioon, mikäli laajennuksia suunnitellaan. Hylkeiden metsästys Maa- ja metsätalousministeriön näkemyksen mukaan selvityksessä ei ole riittävän selkeästi esitetty, mitä muutoksia kansallispuistojen laajennukset aiheuttavat hylkeiden metsästykseen. Sivulla 27 todetaan, että Puiston täydentämisen yhteydessä saataisiin lopultakin selkiytettyä metsästystä ja kalastusta koskevia säädöksiä, joista on ollut paljon riitaa. Haastavaa tulee olemaan näihin liittyvien kysymysten tasapainoinen ratkaisu kansallispuiston laajentamisen yhteydessä. Näkemyksemme mukaan riita-asiat ja epäselvyydet ovat osittain johtuneet perusteettomista metsästyksen rajoittamisista tai metsästysoikeuden rajaamisessa vain paikallisille asukkaille, jonka määritelmästä on myös käyty oikeutta. Natura 2000 -verkoston perustamisen yhteydessä hylkeensuojelualueiksi määritettiin lähes kaikki tiedossa olevat hylkeenpyynnissä käytetyt merkittävimmät luodot ja alueet. Näkemyksemme on, että selvityksessä esitetyt suojelualueet sulkisivat hylkeen metsästyksestä pois kaikki jäljellä olevat luoto- ja vesialueet. Kansallispuisto -status merkitsisi myös, että yksityisomistuksessa olevia alueita ja luotoja, joilla hylkeiden metsästys olisi vielä mahdollista, olisi mahdollista pakkolunastaa ja liittää uusina alueina jo perustettuun puistoon kansallispuiston suojelusäädöksiä seuraten. Maa- ja metsätalousministeriö korostaa, että lainsäädännön tulee olla täsmällistä ja tarkkarajaista. Epäselviä säännöksiä siitä, kenelle metsästyslupia voidaan myöntää, ei tule säätää. Lähtökohdaksi tulisi ottaa Selkämeren kansallispuistoa koskevat säännökset, jonka 5 pykälässä metsästyksestä ja eläinkantojen sääntelystä selkeästi todetaan Selkämeren kansallispuistossa on luonnonsuojelulain 13 :n rauhoitussäännösten estämättä sallittu harmaahylkeen metsästys. Kansallispuistoon liitettävillä yleisillä vesialueilla harmaahylkeen metsästys on sallittu siten kuin metsästyslain (615/1993) 7 ja 10 :ssä säädetään. Maa- ja metsätalousministeriö esittääkin selvimmäksi toimintamalliksi, että myös Suomenlahden merikansallispuistoissa harmaahyljettä voitaisiin metsästää Selkämeren kansallispuiston tapaan siten kuin siitä metsästyslaissa säädetään. Mikäli nykyinen keskeytysmetsästys ei Suomenlahden merikansallispuistojen laajennusalueilla tule kysymykseen, katsoo maa- ja metsätalousministeriö sen tarkoittavan harmaahylkeen metsästyksen loppumista alueella ja kannansäätelyn muuttumista metsästyksestä yksittäisten yksilöiden tappamiseksi, mikäli Metsähallitus katsoo sen tarpeelliseksi. Metsähallitus on tämän nimenomaisesti todennut vastineessaan 15.2.2010 Kuopion hallinto-oikeudelle, kun käsittelyssä oli Itäisen Suomenlahden kansallispuiston aluetta koskeva kielteinen hyljelupapäätös. Metsähallitus vastasi tehtyyn valitukseen seuraavasti: pääsääntö on, että metsästys on kiellettyä... - sallittua vain poikkeustapauksissa. Liiallisen lisääntymisen vuoksi tai muutoin vahingollisen eläinlajin yksilöiden vähentäminen kansallispuistosta ei ole lainsäädännöllisesti metsästämistä vaan eläinten tappamista luonnonsuojelualueella, mikä on poikkeus pääsääntöisestä kiellosta tappaa eläinlajeja kansallispuistossa. Maa- ja metsätalousministeriön ei pidä tällaista lähestymistapaa hyväksyttävänä. Ministeriö pitää kannansäätelyn tärkeimpänä edellytyksenä, että hylkeitä metsästetään nimenomaan niiden kalastukselle aiheuttamien vahinkojen vähentämiseksi. Vahinkoja tulee vähentää siellä, missä niitä esiintyy sekä siellä, missä hylkeitä on mahdollista metsästää, ei siis erikseen nimetyllä
4 (8) luodolla tai vesialueella. Hylkeiden aiheuttamat vahingot kalastukselle ovat paikoin merkittäviä, samoin vahingot, joita aiheutuu verkoille ja pyydyksille. Tähän liittyen ministeriö haluaa nostaa esille Ruotsin Fiskeriverketin selvityksen esimerkkinä hylkeiden vaikutuksista Itämeren ekosysteemiin ja kalastukseen. Ao. selvityksen mukaan hylkeiden aiheuttamat vahingot Ruotsin ammattikalastukselle ovat huomattavat. Vahingot kohdistuvat sekä saaliiseen että pyydyksiin aiheuttaen ammattikalastajille vähintään 10-15 % tulonmenetyksen. Näiden vahvistettujen vahinkojen lisäksi hylkeet aiheuttavat ns. piilomenetyksiä, jolloin hylkeet joko poistavat kalat verkoista jälkiä jättämättä tai karkottavat saaliskalat kalastusalueelta, jolloin saalis jää pienemmäksi. Arvioiden mukaan piilohäviöt Ruotsin rannikon lohen rysäsaaliista ovat noin 20 % ja karkotusvaikutus lohenkalastusalueilla noin 50 %. Vaikka hylkeiden aiheuttamia menetyksiä ammattikalastukselle voidaan jonkin verran vähentää pyydysmenetelmien kehittelyn avulla, hylkeiden aiheuttama saaliin hävikki on uhka rannikolla tapahtuvalle verkkokalastukselle ja vaikuttaa osaltaan rannikkokalastajien määrän laskuun. Maa- ja metsätalousministeriö haluaa myös tuoda esille, että Euroopan meri- ja kalatalousrahaston toimintaohjelmaan 2014 2020 sisältyy mahdollisuus korvata kaupallisille kalastajille hylkeiden ja merimetsojen saaliille aiheuttamia vahinkoja. Tämän on tarkoitus korvata hylkeensietopalkkiojärjestelmän. Korvauksilla pyritään parantamaan kalatalousyrittäjien edellytyksiä ehkäistä hylkeiden aiheuttamia vahinkoja ja jatkaa yritystoimintaansa hylkeiden aiheuttamasta haitasta huolimatta. Järjestelmää voidaan pitää ns. siirtymävaiheen järjestelynä, sillä maksettavien palkkioiden summa on laskeva. Siirtymävaiheen jälkeen kalastuksen ja siinä käytettyjen pyyntimenetelmien kehitys sekä hylkeiden kannansäätelytoimenpiteiden tehostaminen pitäisi mahdollistaa kestävän ammattikalastuksen harjoittamisen ilman kompensoivia mekanismeja. Hylkeet aiheuttavat vuosittain merkittävää haittaa myös kalankasvatukselle. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (nyk. Luonnonvarakeskus) tekemän kyselytutkimuksen mukaan hylkeiden aiheuttamat kalastovahingot ovat vaihdelleet 2000-luvulla 0,2-1,0 miljoonan euron välillä. Hylkeiden aiheuttamia vahinkoja ei ole pystytty estämään huolimatta niistä toimenpiteistä, joita on tehty kalankasvatuslaitosten suojaamiseksi hylkeiltä. Tällä hetkellä maa- ja metsätalousministeriön hallimääräyksen saaliskiintiöstä on täyttynyt vain 20 50 % joko sääolosuhteiden, jäiden puuttumisen tai metsästykseen soveltuvien metsästyspaikkojen vähäisyyden johdosta. Ympäristöministeriö on korostanut kiintiöistä lausuessaan, ettei saaliskiintiöitä tulisi kasvattaa, mutta sen sijaan olemassa olevan kiintiön toimeenpanoa tulisi tehostaa muun muassa metsästyskäytäntöjä kehittämällä. Maa- ja metsätalousministeriö katsoo, että Metsähallituksen selvityksen mukaiset kansallispuistojen laajentamiset eivät tule edistämään kiintiön toimeenpanon tehostamista. Mikäli valtion ja Natura 2000 -matalikot ja luodot sisällytetään kansallispuistoihin metsästysrajoituksineen, maa- ja metsätalousministeriö ei näe enää mahdollisuuksia järkevään ja tehokkaaseen, myös saaliin hyödyntämiseen tähtäävään, hylkeenpyyntiin. Ympäristöministeriö on esittänyt eri yhteyksissä, ettei se olisi valmistemassa enää lisää hylkeiden suojelualueita. Maa- ja metsätalousministeriö ei kuitenkaan katso tilanteen muuttuneen, mikäli hylkeiden pyynti kielletään merikansallispuistojen laajennusalueilla tai se olisi mahdollista vain luvanvaraisuuden myötä. Harmaahylkeiden kiintiömetsästys ei myöskään toimi luvanvaraisessa käytännössä.
5 (8) Maa- ja metsätalousministeriö katsoo hylkeiden metsästyksen rajoittamisen tai kieltämisen olevan ristiriidassa myös Itämeren hyljekantojen hoitosuunnitelman päälinjauksien 2, 3, 4 ja 5 kanssa. Hoitosuunnitelman päälinjaukset voidaan jakaa viiteen päätavoitteeseen:1) Suomen hyljekannat säilytetään elinvoimaisina, 2) hyljekantoja hoidetaan siten, että niitä voidaan käyttää monipuolisesti ja kestävästi, 3) elinvoimaisista hyljekannoista koituvat haitat elinkeinolle minimoidaan, 4) hyljetietämystä ja hylkeiden arvostusta tärkeänä luonnonvarana lisätään kansalaisten keskuudessa, ja 5) kehitetään keinoja parantamaan ihmisten ja hylkeiden yhteiseloa ja lieventämään ristiriitaisia näkemyksiä eri sidosryhmien kesken. Maa- ja metsätalousministeriö esittää, että hylkeenpyynnin tulee olla mahdollista jatkossa koko Suomenlahden merikansallispuistojen alueella, kaikilla sen vesialueilla sekä luodoilla ja saarilla, ei pelkästään yleisillä vesialueilla. Pyynnin tulee myös pohjautua Suomen riistakeskuksen tekemiin suunnitelmiin, jotka perustuvat hyväksyttyyn Itämeren hyljekantojen hoitosuunnitelmaan. Vesilintujen metsästys Selvityksen mukaan vaikuttaisi siltä, että vesilintujen metsästys loppuisi merikansallispuistojen laajennusalueilla. Selvityksessä on kokonaan jätetty käsittelemättä kansallispuistojen laajennusten vaikutukset metsästyslain 7 :n ja 24 :n mukaisiin metsästysoikeuksiin. Metsästyslain 7 mukaan: Jokaisella Suomessa pysyvästi asuvalla on oikeus metsästää yleisellä vesialueella meressä, sellaisilla yleisellä vesialueella meressä olevilla saarilla ja luodoilla, jotka kuuluvat valtiolle ja joiden hallintaa ei ole kenellekään luovutettu, sekä Suomen talousvyöhykkeellä. Metsästyslain 7 on Pohjois-Suomen kuntalaisen vapaaseen metsästysoikeuteen (ML 8 ) rinnastettava nautintaoikeus, joka nyt oltaisiin poistamassa. Maa- ja metsätalousministeriön näkemyksen mukaan yleisten vesien yleinen metsästysoikeus alueella loppuisi, vaikka vesilintujen metsästys on ollut suunnitelluilla kansallispuistojen laajennusalueilla keskeinen metsästysmuoto. - Ao. 7 koskee myös hylkeenmetsästystä. Metsästyslain 24 :n yleiskäyttöoikeuden mukaan: Asumattomilla meren ulkosaarilla saa se, jolla on oikeus metsästää vesialueella, harjoittaa vesilintujen pyyntiä maalta toiselle kuuluvalla avoimella rannalla. Maa- ja metsätalousministeriö näkee, että vesilinnustuksen osalta jää epäselväksi, onko kansallispuistoon kuuluvien ulkosaariston asumattomien luotojen ja saarten avoimilla rannoilla enää mahdollisuus harjoittaa vesilintujen metsästystä ML 24 nojalla. Asia on nykyiselläänkin epäselvä, ja esimerkiksi Metsähallituksen tulkinta asiasta on vaihdellut mm. Itäisen Suomenlahden kansallispuiston aluetta koskien. Maa- ja metsätalousministeriö katsoo, että metsästyslain 7 :n ja 24 :n mukaiset yleiskäyttöoikeudet tulee säilyttää kansallispuiston laajennuksista huolimatta. Maa- ja metsätalousministeriön näkemyksen mukaan merikansallispuistojen alueella ei ole myöskään perusteita kieltää metsästyslain 29 :n mukaista perinteistä saariston eräkulttuuriin kuuluvaa 1.6. alkavaa uroshaahkan metsästystä eikä rajoittaa syksyistä vesilintujen metsästystä. Maa- ja metsätalousvaliokunta on vastaavasta asiasta todennut lausunnossaan (MMVL 31/2009 vp) luonnonsuojelulain osauudistuksen yhteydessä seuraavaa: "Valiokunta pitää tärkeänä, että metsästys merialueella yleisellä vesialueella ja talousvyöhykkeellä säilyy jatkossakin lähtökohtaisesti sallittuna. Merialueella yleisellä vesialueella ja talousvyöhykkeellä tapahtuva vesilintu-
6 (8) jen metsästys mahdollistaa monille metsästysoikeuksia omistamattomille laajan pyyntialueen hyödyntämisen, joka ei ole mahdollista yksityisillä vesialueilla." Pienpetojen pyynti Supikoira ja minkki ovat kansallisen vieraslajistrategian (2012) 1 mukaan haitalliseksi luokiteltuja vieraslajeja. Useat tutkimukset ja väitöskirjat ovat osoittaneet mm. Saaristomeren alueella, että minkki on aiheuttanut sekä saaristolinnuston lajirunsauden vähentymistä että ulkosaariston sammakkokantojen romahduksen. Minkit ovat haitallisia myös myyräkannoille, jotka ovat tehokkaita kasvinsyöjiä ja tärkeää ravintoa monille alkuperäisille petonisäkkäille ja linnuille. Minkin vaikutuksia saaristoon koskevassa kokeellisessa tutkimuksessa 2 ulkosaaristoon perustettiin kaksi laajaa minkin poistoaluetta sekä kaksi verrokki-aluetta, joilla minkkikanta sai elää rauhassa. Tutkimuksessa osoitettiin, että minkin poistopyynnin seurauksena 14 saaristolintulajin kannat 22:sta yleistyivät; eräät, kuten tukkasotka, pilkkasiipi ja lapintiira, hyvinkin selvästi. Metsähallituksen selvityksessä Itäisen Suomenlahden kansallispuiston laajentamista koskevassa tekstissä todetaan sivulla 17, että vieraslajeista supikoira ja minkki esiintyvät maa-alueilla. Minkki on autioittanut monia lintuluotoja ja muutenkin haitannut lintujen pesintää kansallispuistossa., minkin vähentäminen vaatii lisää toimenpiteitä. Sivulla 26 kehittämisen haasteista puolestaan todetaan, että Kansallispuiston kävijät ovat toivoneet aktiivisempaa minkkien poistoa, sillä tämä vieraslaji aiheuttaa paljon hävitystä lintuluodoilla. Maa- ja metsätalousministeriö katsoo, että linnustuksen loppuminen merikansallispuistojen laajennusalueilla tarkoittaisi käytännössä pienpetojen pyynnin lopettamista, sillä yksilöiden poisto tapahtuisi luonnonsuojelulain 15 :n perusteella, jos Metsähallitus antaisi siihen erikseen luvan. Tähän liittyen maa- ja metsätalousministeriö muistuttaa, että pienpetopyyntiin liittyen vastaava tilanne on ollut esillä mm. Itäisen Suomenlahden kansallispuiston osalta. Metsähallitus on vuonna 2010 edellä mainitussa valitusprosessissaan koskien kielteistä pienpetojen pyyntilupahakemusta todennut vastineessaan mm., että pienpetopyynti tapahtuu yleensä Metsähallituksen aloitteesta, Metsähallituksen kehotus pienpetopyyntiin ei koske suojelualueita vaan varsinaisia metsästyslupa-alueita. ja Metsähallitus on toteuttanut pienpetopyynnin pääsääntöisesti oman henkilökuntansa toimesta. Maa- ja metsätalousministeriö pitää äärimmäisen tärkeänä, että pienpetojen pyynti jatkuu kansallispuiston laajennusalueilla nykymuodossaan metsästäjien toimesta. Ministeriö ei näe ratkaisuksi sitä, että pyynti toteutettaisiin Metsähallituksen oman henkilöstön virkatyönä, kuten näyttää käyneen eräillä luonnonsuojelualueilla. Muu virkistyskäyttö Selvityksessä todetaan, että etenkin Porkkalan niemelle sekä Kopparnäsin alueelle on keskittynyt paljon julkisyhteisöjen omistuksessa olevia virkistysalueita, ulkoilualueita, leirintäalueita, kesäsiirtoloita ja vastaavia. Näillä alueilla painotetaan virkistyskäyttöä ja sen edellyttämiä rakenteita. Tällaisten alueiden liittämisellä kansallispuistoon voisi olla haitallista vaikutusta vir- 1 http://www.mmm.fi/fi/index/etusivu/ymparisto/luonnonmonimuotoisuus/vieraslajit.html 2 http://www.borenv.net/ber/pdfs/ber13/ber13-a003.pdf
7 (8) kistyskäyttöön, koska kansallispuistossa painotetaan ensisijaisesti luonnon monimuotoisuutta. Uudellamaalla virkistyskäyttöpaine on suuri, joten virkistyskäyttömahdollisuuksia ei tule vähentää nykyisestä. Yhteenveto Maa- ja metsätalousministeriö esittää, että mikäli lausunnossa edellä mainittuja näkökulmia ei katsota tarkoituksenmukaisiksi ottaa selvityksessä huomioon, tulisi selvityksen vaikutusten arviointiin kunkin laajennusalueen osalta kirjata seuraavanlaisia vaikutuksia: Harmaahylkeen metsästys tulisi käytännössä loppumaan tai ainakin olemaan merkittävästi rajoitetumpaa merikansallispuistojen alueella kuin sen ulkopuolella. Hylkeiden aiheuttamien vahinkojen ennaltaehkäisemiseen ei olisi enää riittävästi mahdollisuuksia. Kansallispuistojen alueen ulkopuolella metsästys olisi keskeytysmetsästystä, jossa lupia ei tarvitsisi hakea. Hyljekannan kasvaessa hylkeet todennäköisesti siirtyisivät uusille alueille sisemmäksi saaristoon, jolloin ammattikalastukselle ja vesiviljelylle aiheutuvat vahingot tulisivat merkittävästi kasvamaan. Tämä johtaisi kalastuselinkeinon loppumiseen tai ainakin merkittävään vaikeutumiseen puiston alueella sekä sen ulkopuolella. Metsästämisen muuttuminen eläinten tappamiseksi johtaisi harmaahylkeen statuksen muuttumiseen arvostetusta riistaeläimestä haittaeläimeksi. Metsästäjien mahdollisuudet harjoittaa merilinnustusta loppuisivat ja merilintujen metsästyksen loppuminen lopettaisi vapaaehtoisen pienpetopyynnin. Metsähallituksen omat resurssit vähentää pienpetoja eivät tulisi ilman erillistä resursointia riittämään, minkä johdosta alueen pesimälinnusto tulisi kärsimään. Maa- ja metsätalousministeriö toteaa lisäksi, että metsästyksen järjestämistä ja eläinkantojen säätelyä tulisi tarkastella kokonaisuutena. Emme näe metsästyksen kieltämistä tai liiallista rajoittamista perusteltuna. Metsästys voidaan järjestää täysin turvallisesti ja asiallisesti myös kansallispuistoissa. Alueet ovat useimmiten käytännössä sellaisia, ettei niillä liiku muita ihmisiä. Näin ollen metsästyksen ei voida katsoa olevan sellaista, joka häiritsisi muita luonnossa liikkujia. Maa- ja metsätalousministeriö esittää, että metsästys tulee sallia kansallispuistojen laajennusalueilla ja että mahdollisesti tarvittavista ajallisista ja aluekohtaisista metsästysrajoituksista olisi sovittava paikallisesti metsästäjien kanssa. Jos metsästysrajoituksia olisi tarpeen asettaa, niihin tulisi sisältyä periaate, että metsästystä rajoitettaisiin vain silloin kun metsästyksestä aiheutuu merkittävää haittaa alueen muulle käytölle. Emme näe, että ilman tarkempaa määrittelyä tai riittävää perustetta metsästystä voitaisiin rajoittaa.
8 (8) Ministeriö katsoo, että Metsähallituksen selvitys on monin osin vielä metsästyksen ja kalastuksen osalta täsmentymätön ja keskeneräinen, jonka johdosta lisäselvityksiä erityisesti laajennusalueiden käytönrajoitusten vaikutuksista olisi tarpeen tehdä. Lisäselvityksissä tulisi ottaa huomioon paremmin alueen riista- ja kalatalouden parissa toimivien näkemyksiä ja myös käyttää Metsähallituksen eräprosessin riista-asiantuntijoiden lisäksi Suomen riistakeskuksen aluetoimistojen sekä alueiden riistanhoitoyhdistysten asiantuntemusta. Osastopäällikkö Juha Ojala Neuvotteleva virkamies Johanna Niemivuo-Lahti Tämä lausunto on lähetetty vain sähköisenä. Allekirjoitettu lausunto on maa- ja metsätalousministeriön arkistossa. TIEDOKSI Maa- ja metsätalousministeriön osastot